HTO:n 62. huutokauppa päättyi 24.5. illalla, tätä kirjoitusta aloittaessani huutokaupan jälkimyynti on juuri loppunut. HTO:n huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä parisen kymmentä ja postihistoriakohteita yli neljäkymmentä. Nämä siis M30 osastoissa. Myös muissa osastoissa oli M30 kohteita. kaiken kaikkiaan voidaan arvoida, että M30 kohteita lienee ollut myynnissä n. sata kappaletta. Tämä tietysti on mukavaa M30 keräilijän kannalta, kun kohteita on tarjolla – erityisen mukavaa olisi tietysti se, että myynnissä olisi juuri sellaisia kohteita mitä itse kaipaa, mutta se onkin sitten jo ihan eri juttu.
Filateliapuolella myynnit olivat yli 75%, mikä tietysti on ihan ”ok” tulos. Myynnissä oli pääasiassa loistoleimattua materiaalia. Myymättä jäi 300mk lentokone-merkin leimaamattomia ryhmiä, joiden lähtöhinnat oli asetettu aika korkealle. Tiukinta filateliakohteiden hintakärkeä edustivat 1½mk harmaan merkin loistoleimaus (yli 40 euroa) ja 9mk ”korkea” merkki (55€). Uskomattomuuksia ei ollut kaupan.
Postihistoriapuolella oli useita kiinnostavia lähetyksiä tarjolla. Kotimaassa kulkeneista tavaranäyte 1mk merkillä vuodelta 1937 myytiin 15€ lähtöhinnallaan ja 1mk rullamerkki postikortilla 25€ hintaan, myöskin limitillään. Vakuutetun kuoren vuodelta 1945, jonka maksuna oli käytetty 10p harmaita (violetteja) sellupaperisia (SP) leijonamerkkejä, myyntihinta kipusi aina yli 96 euron. Muistamme, että M30 leijonamerkkejä painettiin usealle paperille, joista 5 ja 10 pennin merkkien sellupaperille painetut painoerät ovat harvinaisia lähetyksillä. Tähän on kaksi syytä, ensiksikin nämä alimmat penniarvot olivat 1945 aikoihin tulleet aikamoisen tarpeettomiksi ja niitä saatettiin käyttää vain ”aukontäyttäjinä” postimaksujen maksamisessa ja käytännössä niitä löytyy juurikin vakuutetuilta lähetyksiltä, joissa vakuutusmaksujen pennimäärät vaativat pienen nimellisarvon merkkejä vielä 1945. Toinen syy on pienehkö painosmäärä. Siinä missä 10p ensimmäisiä tilauseriä, jotka painettiin lumppupaperille (LP) painettiin 8 miljoonaa kappaletta, painettiin sellupaperille ja näiden välissä käytetylle lumppusellupaperille (LSP) vain 0,5 miljoonaa merkkiä. Kun kerätään M30 filateelista kokoelmaa on tarpeellista pyrkiä keräämään myös kaikille papereille sopivat lähetykset.
Vakuutetut kirjeet kotimaassa eivät ole erityisen harvinaisia, mutta 10p sellupaperiset merkit siis ovat – kohteessa maksettiin juuri sellupaperin merkkien käytöstä. Taksa muodostui kotimaan (21-250g) kirjeen taksasta (1.9.1942–30.6.1945) 6,00mk + kirjausmaksusta (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + vakuutuksesta (2001-3000mk) 2140 markalle (1.1.1935–30.6.1945) 0,90mk = 10,40mk. Kirjeen takana on vielä paperiset sinetit. Asiansa ajava kohde, mutta ei irronnut halvalla. Jos on oikein tarkkana, niin pari kertaa kymmenessä vuodessa voi nostaa vastaavaan edullisesti ”eurolaatikosta”… mutta tätä tehdessä tulee vähintäänkin muutama pummikin.
Tanskaan lähetetty kirjattu pikalentokirje vuodelta 1940 leimattuna Vaasassa meni kaupaksi 22 eurolla. Kirje oli ajalta, jolloin posti Ruotsiin lensi Turusta ja Vaasasta (siis EI Helsingistä). Tämä kuori oli lentänyt Vaasasta reitillä Vaasa-Sundsvall-Tukholma, jota kautta lennettiin 24.1.-23.3.1940, suora Vaasa – Tukholma reitti muuttui, koska suomalaisia sotalapsia kuljetettiin Vaasasta Ruotsiin juuri Sundsvalliin. Latviaan Suomen ja Latvian 1937 alkaneen postisopimuksen kirjetaksan mukainen lentokirje, jonka postimaksu oli maksettu kahdella M30 karmiinilla 2mk merkillä nousi 30 euron lähtöhinnasta 73 euron yli. Lentoposti Latviaan erikoistaksan aikaan on vaikeaa ja kun tätä postia tulee vastaan on syytä muistaa, että lentopostin lentolisä ei kuulunut sopimuksen piiriin samalla tavalla kuin Viron kanssa tehdyssä postisopimuksessa. Taksojen kanssa on siis oltava varovaisena. Kohteet ovat siis vaikeita ja kun tarkoitan vaikeita puhutaan siitä, että lentokirjeitä Latviaan erikoistaksalla tunnetaan alle 10 kappaletta. Kyseinen kuori oli Sointu-yhtiön kuori – Sointu oli levymerkki, joka teki savikiekkoajoista lähtien levytyksiä ja sota-aikanakin useita ajan artistien levytyksiä. Soinnun tuotantoa on remasteroitu ja sitä on saatavilla CD levyilläkin.
Yllä näkyvä lentokirje Rigaan on taksoitettu Suomen ja Latvian välisen postisopimuksen kirjetaksan mukaisesti (kirje alle 20g) 2,00mk ja lentolisä Euroopan lentolisän mukaisesti 2,00mk per 20g. Tyylikäs kuori ja kokoelmatasoinen kohde sekä M30 postihistorialliseen tai lentopostikokoelmaan, miksipä ei M30 filateeliseenkin kokoelmaan 2mk merkin kohdalle.
Saksaan 1940 lähetetty siisti toisen painoluokan lentokirje myytiin n. 40 eurolla ja siisti toisen painoluokan kirjattu kirje Italiaan vuodelta 1942 30 euron pohjillaan. Kirje Saksaan vuoden 1946 joulukuulta 10mk sinisen leijonan yksittäiskäytöllä myytiin 40 euron pohjillaan. Postiyhteys Saksaan aukesi juuri 1946 joulukuussa ja kohde on erinomainen postihistoriakohde, sillä sen avulla voidaan kertoa postin avautumisen tarina. ”Toisella puolella” samaa asiaa olisi syyskuussa 1944 Saksaan lähetetty lähetys, mielellään ”postiyhteys keskeytynyt”-leimauksella. M30 30mk linja-auto merkillä maksettu kirjattu kirje Neuvostoliittoon meni kaupaksi 20 eurolla – lähetys on hyvän näköinen ja ostaja sai sen edullisesti.
12/10mk päällepainamamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Argentinaan vuodelta 1948 myytiin n. 37 eurolla. Kohde on erinomainen käyttö tälle merkille ja vaikea. Meni aika edullisesti, sillä vastaavan tasoisia ei ole usein tarjolla. Hyvä kohde M30 filateeliseen tai postihistoriakokoelmaan.
Myytävänä oli myös muutamia eriä, jotka eivät alhaisista lähtöhinnoistaan huolimatta menneet kaupaksi – kuvia katsomalla hiukan jäi mietityttämään… näytti siltä, että olisi saanut edullisestikin. Ehiöiden osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti kotimaassa 1942 M30 lisämerkein M30 ehiöllä. Tämä myytiin hieman yli 37 eurolla. Kaiken kaikkiaan tällä kertaa oli mukana hyviäkin M30 kohteita, erityisesti postihistoriapuolella. Hintataso ei kaikilta osin noussut korkeaksi ja ostajat pääsivät edullisesti. Toivottavasti tämä innoittaa myös uusia nimiä keräämään M30 kokoelmia!
Forssan kerho on aktiivinen filateelinen toimija ja järjestää vuosittain kolme perinteistä tapahtumaa, kaksi keräilytapahtumaa ja kesätapahtuman. Nyt on kysymys kesätapahtumasta, joka järjestettiin 1.6. Tammelassa Tammelan Opiston huvilalla. Kelit olivat ajoittain kaikkea muuta kuin kesäiset ja erään paikalla olleen toteamus siitä, että vain kolmen viikon kuluttua alkaisivat päivät taas lyhenemään ja pääsemme takaisin nauttimaan talvikaudesta sai yhden sun toisenkin pohtimaan syntyjä syviä. Allekirjoittanut oli tätä kommenttia ennen kuitenkin käynyt nauttimassa erinomaiset löylyt rantasaunassa ja pulahtanut järvessäkin, joten verenkierto toimi nopeassa tahdissa ja viileä ”kesä”lämpötilakaan ei saanut hymyä hyytymään. Helsingistä päin tulleet kertoivat kohdanneensa matkalla raekuuroja ja lämpötilan käyneen alle neljän asteen lukemissa… Paikalla lienee elohopea seisahtuneen noin kympin paikkeille. Veden lämpötilan arvelen olleen myöskin kympin paikkeilla.
Ohjelmaa oli järjestetty monenlaista, perinteisten myyntipöytien, joita oli useampien myyjien toimesta tuotu paikalle, lisäksi oli arpajaiset ja makkaraa sekä leipiä pöydät notkuen. Tapahtuman koulutus-osastosta vastasi Tampereen kerhon Juha Valtonen, joka piti oikein mielenkiintoisen esitelmän Ukrainan postihistoriasta. Tuli selväksi, että Ukraina on ollut suurvaltojen temmellyskenttä aina ja tämä asiantila on johtanut Ukrainan alueella asuvien kannalta ikäviinkin tapahtumiin. Postihistorialtaan alue on kiinnostava ja eri maiden postihallintoja siellä on toiminut useita. Tässäkin blogissa on Ukrainan postihistoriasta puhuttu.
Järjestetyssä huutokaupassa oli paljon kohteita tarjolla, lähes kaikki ”järkihinnoin”, eli lähtöhinnat eivät päätä huimanneet. Meklarina toimi Petri Jansson, jonka kirjavahko kielenkäyttö herätti useita kertoja hilpeyttä ja muutaman kerran piiskasi tilanteen oikean huutokaupan tunnelmaan. Usein hinnat jäivät edullisiksi ostajalle, mutta myyjät pääsivät sataprosenttisesti eroon tavarastaan. Itsekin lähdin muutaman huutokauppakohteen kanssa polkemaan takaisin Saloon.
Arpajaisten ensimmäinen arpa oikeutti sytyttämään merkkirovion, jolla poistetaan kierrosta ”roskaa” eli surkeasti leimattua massamerkkiä, joka pahimmassa tapauksessa kiertää negatiivisena kiertopalkintona huutokaupoissa jopa vuosia. Forssalaiset ovat päättäneet omin toimin tehdä stopin tälle kiertävälle ilmiölle ja aika ajoin pistää savuna ilmaan satoja tuhansia roskamerkkejä. Forssan kerhon primus motor on Kari Tapola, joka nähdään milloin keittiössä puurtamassa voileipien parissa, milloin toimittamassa arpajaisia tai toimimassa huutokaupan kirjurina. Tällä kertaa apuja keittiöhommiin saatiin SF:n Heidiltä. Nöyränä kiitän Forssan kerholaisia ja muita järjestäjiä, sillä itse pääsin nauttimaan täysin rinnoin heidän työnsä hedelmistä ilman omaa panosta. On hienoa, että hyväntuulisia tapahtumia järjestetään, se lujittaa harrastuksen sosiaalista puolta ja piristää vaikka Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen.