ehiö

Tampereen kerhon kokous, Forssan keräilytapahtuma, Turun Kevät ja JFP:n huutokauppa

27 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Filateliassa tapahtuu jatkuvasti, niin paljon, ettei perässä meinaa pysyä!

Aloitetaan tällä kertaa huutokaupoista ja viimeisimmästä päättyneestä huutokaupasta, eli Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta. Järvenpäässä ei ole usein ihmeempiä, mutta joskus jotakin. Postihistoriapuolella oli myytävänä määriteltyjä kohteita erinä, ei mitään erikoista. Filateliapuolella oli kohteita tarjolla viitisentoista… eli ei kovin monta. Tällä kerralla nostan yhden kohteen, joka on saavuttanut ainakin jonkinlaista kuuluisuutta aiemmin, eli se on päässyt lehteenkin.

Kohde oli myynnissä numerolla 97 ja sen kohdeseloste kuului seuraavasti: ”No.289 9 mk Postitalo Viipuri 22.III.43. Erittäin harvinainen korkea merkki, muutama tunnetaan ! Vastaavanlaisesta merkistä kuva Abophil 1991 nr 7 lehdessä. Hammaste reijät puuttuvat yläkulmista.” Lähtöhinnaksi oli asetettu M30 markkinatilannetta ajatellen korkea 100 euroa. Se mikä on varmaa on, että kohdetta osattiin ”mehustaa” ja kehua – hyvin epä-Suomalainen tapa toimia! Meillä on totuttu siihen, että vain autokaupassa kohdetta kehutaan ja sen sanotaan olevan ”hyvä” tai luotettava. Noh… tämä markkinointipuhe ilmeisesti tehosi tehokkaasti ja ehkäpä kohdekaan ei aivan huono ollut, nimittäin myyntihinta kipusi aina 326 euroon saakka. Tätä voidaan pitää erittäin kovana hintana. Tästä saattavat tämän blogin aktiiviset lukijat olla samaa mieltä, sillä ”aikojen saatossa” on kaikenlaista jännittävää 9mk postitalomerkkiin liittyvää filatelia-ihmeellistä tullut raportoitua. Toki tällainen hinta herättää positiivisia tuntemuksia, sillä ainakin kaksi henkilöä on valmis maksamaan hyvästä kohteesta ja se on jo jotain!

Muuta raportoitavaa ei Järvenpään huutokaupasta tällä kertaa olekaan. Jätän jokaiselle itse päätettäväksi oliko mopo keula pystyssä vai mikä pärinän aste tällä kertaa todistettiin. Oli miten oli, kaksitahtinen huutokauppameininki on sitä parasta filatelian penkkiurheilun suolaa…

Tampereen Filatelistiseura kokoontuu säännöllisesti kaupungin keskustassa hyvissä ja tarkoitukseen hyvin sopivissa tiloissa Suomalaisella Klubilla. Tarjolla on ”lounas” tai siis buffet-pöydästä ruokailu sekä elämän eliksiiriä sen eri muodoissa. Olen käynyt monta kertaa TFS:n kokouksissa, enkä koskaan ole pahalla mielellä kotiin lähtenyt – tarjolla on nimittäin hyvää seuraa, usein esitelmä ja huutokauppa, jossa lähtöhinnat eivät päätä huimaa. Mikä mukavinta, myöskään myyntihinnat tai loppuhinnat eivät päätä huimaa. Tamperelaiset ovat sen lisäksi tai ehkä juuri tämän ”rutiininsa” kautta erittäin tehokkaita huutokaupassa, mitään ylimääräistä jaarittelua tai muuta hidastelua ei ole, vaaan kaikki tapahtuu tehokkaasti… ei kuitenkaan mennä asioiden edelle…

Olin käymässä kokouksessa keskiviikkona 16.4. heti Tamcollect näyttelyn jälkeisellä viikolla. Kuten arvata saattaa kerho jakoi mitaleja ja huomionosoituksia jäsenilleen järjestetyn ja erittäin onnistuneen Tamcollect näyttelyn jäljiltä. Useat aktiiviset Tampereen Filatelistiseuran jäsenet huomioitiin. Ilman mitään ennakkovaroitusta turvamiehen näköinen herra kävelee tilaan… sitten Tampereen pormestari Kale Kummola tassutelee rauhallisin askelin tilan ”tapahtumapäätyyn”, jossa puheenjohtaja Kylliäinen ja näyttelystä vastannut ex-puheenjohtaja Valtonen jo tietäväisin ilmein odottelevatkin herraa isoherraa. On mukavaa, että ”edustushenkilöt” noteeraavat filateliaa. Kale kertoo kuulumisia ja Valtonen nyökkäilee. Tapahtuu seremoniallisia asioita, lausutaan kauniita sanoja. Kale poistuu. Monella on mielessä, että mahtaako bile-Ilmari olla yhtä kiinnostunut frama-lipukkeista, kuin Kale koulupoika-filateliasta. Joskus proosa jalostaa sielua.

Tampereen pormestari Kale Kummola kävi tervehtimässä Filatelistiseuran jäseniä ja vastaanottamassa Tamcollect tapahtuman kultaisen muistomitalin. Kummola toimi näyttelyn suojelijana. Miehelle annettiin mukaan myös Barkov-merkki, joka tapahtumassa julkaistiin – jääkiekkomiehenä Kummola selvästi arvosti tätä elettä.

Jääkiekkoeminenssin poistumisen jälkeen tapahtui illan kohokohta eli se, että Kari Saloselle jaettiin ennen hänen poismenoaan myönnetty kultainen Pro Filatelia mitali. Kuten tiedämme, kultainen Pro Filatelia on korkein Filatelistiliiton myöntämä ansiomerkki, joka vaatii erittäin suuria ansioita filatelian ja sen tukemisen alalta. Lunttaan ja kertaan suoraan Liiton sivuilta mitä kultaiseen Pro Filatelia mitaliin vaaditaan: ”annetaan erittäin ansiokkaasta toiminnasta filatelian hyväksi. Lisäksi edellytetään erityisen merkittäviä, mielellään kansainvälisiä, filateelisia ansioita, kuten näyttely-, tuomari-, tutkimus- tai julkaisutoimintaa”. Kun pohditaan, että Tampereella järjestettiin 2017 Finlandia näyttely ja sitä, että Kari osallistui useilla kokoelmilla näyttelyihin sekä se, että hän oli pitkään Tampereen Filatelistiseuran kantavia voimia, ei ole yllätys, että liittohallitus on päätynyt myöntämään mitalin.

Viimeisin, ehkä viimeiseksi jäävä Karin esiintyminen näyttelyssä on postuumisti Lempäälässä esitetty hieno esitys Tampereen taisteluista (1918) postikortein sekä Tampereen postimestari Rosenbröijerin kynämitätöintejä esittelevä kokoelma. Nostan hattua Tampereen Filatelistiseuralle siitä, että ymmärrettiin pyytää nämä kokoelmat näytille ja tehtiin asiaankuuluva kissan nosto pöydälle. Jokaineen taaplaa omalla tyylillään, tässä oltiin oikealla asialla.

Pro Filatelia mitalin vastaanotti Karin leski, joka oli tilaisuuden kunniaksi varannut kuohuviinitarjoilun koko yleisölle! Tämäkin asia siis tapahtui sillä korkealla laadulla ja tyylillä millä Karikin eläessään toimi. Uskon, että mies olis ollut valtavan ylpeä mitalista ja siitä tavasta miten se vastaanotettiin. Meni vähän ylisanoiksi, mutta Kari oli oikea herrasmies ja se herättää ihailua.

Itse olin Tampereella, koska olin tullut pitämään esitelmää. Tällä kertaa esitelmä aika myöhään tavalliseen verrattuna, mutta ilmeisesti siitäkin huolimatta kukaan ei nukahtanut ja Internetinkin kautta joku sitkeä sissi oli jaksanut odotella linjoilla. Esitelmäni käsitteli erästä postikorttia ja siihen liittyviä kommervenkkejä. Asiaan saattoi liittyä Sibelius. MUTTA… Kuten joskus käy… tekniikka voi pettää. Klubin projektorin lamppu oli palanut… kuvaa ei saatu. Mutta yhtä nopeasti kuin viehkeästi toi klubin toimintaa tuona iltana pyörittänyt lady varaprojektorin ”jostain” ja asia oli viidessä minuutissa kunnossa ja esitys saattoi alkaa. Rehellisesti sanon, kun totean, että käsittämättömällä ammattilaisuudella homma hoidettiin uuteen kukkaan täydellisen mahalaskumahdollisuuden nostettua päätään. On nähty huonompaakin. Tampere rokkasi tuona iltana järjestelyjen osalta.

Esityksen jälkeen pidettiin perinteiseen tapaan pieni tauko huutokauppakohteisiin tutustumiseksi, jonka jälkeen kohteet huudettiin maailmalle. Jotain saattoi jäädä tahmaiseen salolaiseenkin käpälään. Joku, varmasti tulostani tietoinen, oli jättänyt täsmäkohteen myyntiin. Näistä ei voi olla kuin kiitollinen.

Forssan kerho järjestää sveitsiläisen arvokellon luotettavuudella keräilytapahtuman kaksi kertaa vuodessa. Tämänkin vuoden pääsiäisenä oli auton nokka suunnattava kohti Pohjoista heti aamutuimaan, jotta pääsisin näkemään miltä Kuhalankadun kuhinassa tällä kertaa näyttää. Jälleen kerran tila oli täynnä myyjiä ja välillä oli jopa hieman vaikeaa liikkua pöytien välissä, sillä tunkua oli sen verran. Kuulin eräältä myyjältä, että aivan aamulla, tilaisuuden alkaessa oli suorastaan ryntäys sisään ja tavaraa meni hetken aikaa liukuhihnalta kaupaksi. Kyseessä oli erään myyjän tuoma kasa edullisia löytölaatikkoja, jotka hävisivät vauhdikkaasti autojen takabokseihin.

*Forssan keräilytapahtumassa on paljon myyjiä ja porukkaa.*

Mukaan tarttui muutama kohde, ei kuitenkaan mitään järisyttävää. Olin jostain syystä nukkunut huonon yön alle ja väsytti – keskittyminen ei ollut paras mahdollinen ja haittasi sitä, että olisin pystynyt istahtamaan tutkimaan ja pläräämään kohteita täydellä ajatuksella. Noh… sitä sattuu. Kotiutuksia siis muutaman kohteen osalta kuitenkin tapahtui. Yhteensä rahaa kului vähän… sekin on tietysti mukava juttu. Yksi mukaan tulleista kohteista on Tanskaan lähetetty painotuote vuodelta 1941. Tuohon aikaan painotuotteen taksa oli 50 penniä ja kohde oli lähetetty kaikkein yleisimmällä M30 merkillä, eli 50p vihreällä merkillä Helsingistä 4.11.1941. Suomalaisen sensuurin leima on hailakka, numero lienee 22. Kyseessä on mainoskortti, jossa tuonti-vienti agentuuri Waldemar Tefke tekee tiettäväksi yhteystietoja tanskalaiselle vastaanottajalle.

*Tanskaan mennyt painotuote vuodelta 1941. Sensuroitu Kööpenhaminan saksalaisessa sensuurissa ”Ak” leima.*

Tässä painotuotekortissa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta johtuen Ak leimasta se on silti mukavan näköinen aikansa edustaja. Ennen kuin Kööpenhaminaan ”avattiin” saksalainen sensuuri, kulki posti Tanskaan Saksan kautta ja se sensuroitiin Berliinissä. Tätä jatkui 9.4.1940 alkaneen postiyhteyden keskeytymisen ja sen lopun 24.4.1940 jälkeen parisen kuukautta, lähetyksiltä löytyy tyypillisesti Berliinin sensuurileimaus ja joskus lisäksi sensuurin liuskat. Landesmannin kirja kertoo, että leiman tyyppi on KD1.1 ja se on ollut käytössä 11/1940 – 9/1942. Leimaa tunnetaan violettina, mustana ja punaisena. Läpimitta on 21mm. Kun lisäksi löysin muutaman ulkolaisen kohteen, oli päivän annos täynnä. Ajelin takaisin kotiin alle tunnissa.

Turun Kevät tapahtuma järjestyi viikonloppuna 25.-26.4. jälleen Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Aurajoen rannalla Tuomiokirkkosillan kupeessa, mahtavien Turun Tuomiokirkkonäkymien parhaassa katselupaikassa. Autolle löytyy paikka läheltä ja vaikka se maksullinen onkin, niin nykymaailman kaikenlaiset paikoitusaplikaatiot auttavat jaksamaan… Turkulaiset olivat jälleen laittaneet kerhonäyttelyä näytille ja näyttelyä kiersivät myyntipöydät. Paikalla oli myös ilmeisesti ainakin yksi ruotsalainenkin myyjä. Paikalla oli kymmenittäin keräilijöitä ja tunnelma oli sopivan leppoisa.

Vaikka Turun Postimerkkikerhon sillileipä ei ole se edullisin eines, on se sitä itseään, eli postimerkkeilyn tukemista omalta osaltaan. Lisäksi kun tätä herkkua pääsin purimaan Turkulaisten huippufilatelistien, itseäni menestyneempien herrojen seuraan, oli riski siitä, että pala olisi juuttunut kurkkuun sen verran pieni, että minkäänlainen pelkotilakaan ei päässyt muodostumaan. Maailman parantaminen asiaa itseä paremmin ymmärtävien kanssa on kaunista tekemistä ja siihen voisi käyttää aikaa useamminkin. Hetkessä ehdimme ruotimaan viimeisimmän kansallisen näyttelyn menemiset, tulemiset ja tulematta jättämiset, jatkosuunnitelmat tilaisuuksiin ja näyttelyihin osallistumisista, sääennusteet ja kohteiden hinnat. Vappupläjäyksenä Turusta jäi käteen se tieto, että vaikka turkulaisen miehen saa siirtymään pois turusta, niin Turkua ei saa irti miehestä enää millään. Sillä tavalla filatelia ja turkulaisuus ovat samanlaisia: ”kun se on kerran päässyt käymään, se ei lähde millään pois”. Tulipa taas filosofoitua!

Vesa Järvistön tiskiltä löysin taas muutamia mukaan otettavia, ei mitään ihmeitä… toisaalta euron laatikosta voi odottaa ihmeitä, mutta voi myös jäädä ilman. Tällä kertaa ruma on kaunista, nimittäin kätöseeni tarttui M30 palautusehiökortti 15 markan punaisella arvoleimalla, johon oli laitettu M54 3mk merkillä lentolisä mukaan. Kortti oli palautunut Suomeen Eisenachista Itä-Saksasta. Jostain syystä niin osoite kuin teksti kummaltakin puolelta on ruksatu yli. Sottaakin korttiin on tullut ja se on aikamoisen kokeneen näköinen. Silti, ihan kelpo kohde ja ”varmasti ei filateeelinen kulkenut postite”.

Ne meistä, jotka tietävät jotain saksalaisista autoista tietävät, että BMW on kohtalaisen laadukkaita ja sporttisia autoja valmistava baijerilainen autotehdas, jonka pääkallon paikka löytyy nykyään Münchenista. Lyhenne BMW tulee sanoista Bayerische Motoren Werke ag, eli baijerilainen moottoritehdas oy. Se mitä kuitenkaan aivan kaikki eivät tiedä on, että BMW:n toiminta ja autotehdas oli aikoinaan juuri Eisenachissa ja siellä valmistettiin kaikki BMW merkkiset autot aina vuoteen 1952 saakka. Tämän jälkeen tehtaassa tuotettiin EMW nimistä autoa, ja lyhenne tarkoittaa Eisenacher Motoren Werke. Kyseessä oli itä-saksalainen tässä Eisenachissa sijainneessa BMW:n autotehtaassa tapahtunut autojen valmistus. Vuoteen 1952 asti autoja valmistettiin ilman lupaa venäläisen valvontakomission siunaamana BMW merkillä, mutta Länsi-Saksassa toiminut BMW ei voinut asialle mitään, vaikkei halunnutkaan, että autoja valmistettaisiin ilman lupaa Itä-Saksassa samalla merkillä.

Länsi-Saksaan BMW sai tehtaan pystyyn vasta 1952 ja Eisenachin tehtaan siirrytyä DDR:n omaan hallintoon sai BMW tahtonsa läpi ja lopputuloksena merkki vaihtui EMW:ksi. Mielenkiintoista kyllä, EMW merkkinen auto osallistui aikoinaan jopa Formula 1 osakilpailuun vuonna 1953. Auto kesti 12 kierrosta, jonka jälkeen se keskeytti. Huomataan, että EMW:n logo on punavalkoinen siinä missä BMW:n logo on sinivalkoinen. Päästiin tai jouduttiin taas aika kauaksi filateliasta.

Kun vielä kävi niin, että Juhani Pietilä, turkulainen arkki-filatelisti löi kouraani Abophilin huutokaupasta voittamani M30 kohteen, niin eihän siinä voinut sitten kuin taas todeta, että eihän se ihan huonosti se Turun reissu mennyt. Olen alkanut kehittämään jonkinlaista taikauskoa siihen, että kun Juhani on jossakin paikalla, niin minun ei tarvitse lähteä tyhjin käsin kotiin. Sen verran monta kertaa on näin käynyt.

Seuraavaksi odotetaan Wappua, joka onkin jo ensi viikolla. Voi käydä niin, että tämän filatelistin vappu on aika rauhallinen.

Tamcollect 2025

15 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Lempäälän Ideaparkissa järjestettiin 11.-13.4. vuoden 2025 kansallinen postimerkkinäyttely Tamcollect, jonka järjestelyistä vastasi Tampereen Filatelistiseura. Mukana oli yli sata näytteille asettajaa useassa kilpailuluokassa, joista kolme kokoelmaa mestariluokassa. Lauantai-iltana Hämeenpuiston varrella olevassa Puistotornissa järjestetyssä Palmares juhlassa kuulimme tulokset.

Minulle jäi sellainen kuva, että tuomarit vetivät kohtalaisen tiukkaa linjaa pisteiden suhteen. Tarkoitan tällä sitä, että ainakin niissä kilpailuluokissa, joiden säännöt parhaiten ymmärrän, eli perinteisen filatelian ja postihistorian luokissa vaadittiin erinomaisuutta erinomaisiin pisteisiin. Tämä tietysti osittain ”murskaa toiveita” mutta pitkässä juoksussa on pitkäjänteisille tie suureen kultaan ja maailmanluokan kokoelmiin. Suuria kultamitaleita jaettiin seitsemän kappaletta ja korkeimman pistemäärän kilpailuluokista (sekä tuomariston onnittelut) sai tanskalainen Jon Iversen kahdeksan kehyksen kokoelmallaan, joka esittelee venäläistä sotasensuuria Suomessa vuosina 1914-1918. Kokoelma on häkellyttävän hyvä ja sisältää käytännössä lähes kaikki kaikkein vaikeimmat sensuurikohteet, joita tunnetaan. Iversen on tehnyt valtavasti työtä ja julkaissut koko valtavan tutkimuksensa avoimesti verkkosivuillaan. Aikoinaan mm. Jorma Keturin aloittamaa työtä jatkamalla Iversen on täydellisesti päivittänyt ja ajanmukaistanut sensuuria käsittelevät luettelot PDF muotoisiksi luettaviksi kataloogeiksi verkkoon. Asian tai ”ilmiön” kokoa kuvastaa se, että mikäli Iversenin sensuuritutkimus tulostettaisiin A4 sivuille tulisi opukseen ehkä noin tuhat sivua! Iversenin pistemäärä oli 92 ja kyseessä on ensimmäinen hänen saamansa suuri kultamitali. Hafnia näyttelyssä mies sai 87 pistettä viidellä kehyksellä. Nyt kahdeksalla ei taso ollut laskenut.

Muita suuren kullan kokoelmia olivat kaksi Janne Nikkasen kokoelmaa, Pekka Lempiäisen ja Pauli Salmisen M17 kokoelmat, Hannulan Lontoon postia kuvaava kokoelma ja Virtasen ensiesitys poliisi-aiheesta. Virtanen tuli sisään ”ovet paukkuen”, harvemmin debyytti tehdään suureen kultaan. Mahdollisesti tuomarit pelästyivät kokoelmassa mukana olevia käsirautoja ja antautuivat virkavallan edessä välittömästi. Kultamitaleja jaettiin 25 kappaletta, mikä on aika paljon. Mutta taso oli kova, vaikka pisteet kultamitalien yläpäässä olivat tiukassa. Kullan kokoelmissa taisi käydä muutaman näytteilleasettajan osalta siten, että kokoelmiin oli lisätty uusia kehyksiä ja samaan aikaan kriittisesti tarkasteltuna keskimääräinen laatu ja ”kovuus” laskivat. Erityisesti kokoelmat, joihin oli laitettu enemmän kuin yksi uusi kehys kerralla lisää ovat vaarassa kokea tällaisen ilmiön. Tunnistan tämän myös omassa tekemisessäni. On kuitenkin raskasta odottaa ja kerätä kärsivällisesti uutta materiaalia, sitä tekee mieli kokeilla siipiään. Joskus liian rohkea lento liian lähelle suurta kultaa voi johtaa vahasiipien sulamiseen. Onneksi asiaan auttaa jokapaikan linimentti, jota palmareksen baarissa oli tarjolla kalliiseen hintaan!

*Kehysten välissä oli runsaasti tilaa ja valo oli ok. Ideapark ei ole hassumpi näyttelyn järjestämispaikka.*

Malli 1930 kannalta kiinnostavia kokoelmia olivat ainakin Ari Muhosen ja Harri Valkosen erinomaiset lentopostikokoelmat sekä Jussi Tuorin M30 ehiökokoelma, joka ei siis ollut sama kokoelma, joka hajoitettiin viimeisessä Hellman huutokaupassa, vaan huomattavasti vaatimattomammasta materiaalista kerätty ”jokamiesmäisempi” ehiökokoelma. Muhonen ja ensiesittelyssä oleva Valkosen kokoelma saivat kumpikin kultaa. Valkosen tarinallinen kerronta on ensiluokkaista ja kokoelmasta näkee, että aikaa on laitettu paljon asioiden sisäistämiseen ja ymmärtämiseen – on hienoa nähdä, että uusia korkealaatuisia kokoelmia tulee mukaan ”kisoihin”. Muhonen jyrää tiukalla laadulla ja hyvillä kohteilla – konkari ei tee aloittelijan virheitä esittämisessään ja osaa mehustaa kohteista pisteet irti.

Muhonen mm. esittää useita hyviä 1930-luvulla kaukomaihin kulkeneita M30 lentokirjeitä, vaikean lentokirjeen Latviaan kahdenväliseltä taksa-ajalta 1939, Hollannin Intiaan kulkeneen lentopainotuotteen vuodelta 1937 ja erinomaisen vuodelta 1941 olevan lentokirjeen Englantiin, joka on kulkenut Moskovan ja Bagdadin kautta Afrikkaan, josta kiertäen Lissabonin kautta Englantiin. Tämä reititys on harvinainen ja yksi sodanaikaisen lentopostin helmistä. Euroopan sodanaikaisista kohteista vaikea lentotavaranäyte vuodelta 1943 Prahaan ja Euroopan Pikatiedotusliiton taksainen lentokirje Kroatiaan ovat kokoelman ehdotonta M30 aatelia. Pohjoismaisten yhteyksien osalta paras M30 kohde on Maarianhaminasta sodan aikana Ruotsiin lähetetty lentokirje. Reittiä lensivät ruotsalaiset ja kyse siis ei ole Suomen mantereen ja Ruotsin välisellä lentolinjalla kulkeneesta postista vaan Ahvenanmaa – Ruotsi lennosta. Sodanjälkeisen ajan M30 kohteista erittäin hyvä on aikainen Saksaan lähetetty lentopostikirje toukokuun alusta 1947, joka on kulkenut vieläpä 15mk Olavinlinna-merkin yksittäispostitteena.

Valkonen näyttää mm. 3mk tummanoliivin yksittäiskäytön kotimaan lentopostikirjeellä vuodelta 1935, muutamia hyviä 1930-luvun kaukomaihin suuntautuneita kohteita ja kivan Norjaan menneen lentopostikortin lyhyen aikaa käytössä olleella saksalaisella Norjassa käytetyllä sensuurileimalla vuodelta 1941. Sodan jälkeiseltä ajalta näytetään Sveitsiin 1945 lähetetty lentokirje, jossa on käytössä vaikea 3½mk per 5g taksa. Valkosella on paljon M30 merkkejä sekapostitteina juhlamerkkien kanssa. Tämä ei lentopostin esittelyn kannalta ole ongelma, tässä kuitenkin kerron vain ”puhtaista” M30 merkeillä kulkeneista lähetyksistä. Kumpikin kokoelma voittaisi paljon hankkimalla leveyttä näyttämällä korkeamman painoluokan kohteita ja lähetyslajeja laajemmin.

Tuorin ehiökokoelma sai 78 pistettä ja kullatun hopeamitalin. Tässä kohtaa tuomarit eivät olleet erityisen tiukkana pisteiden kanssa. Kokoelmassa oli muutamia ”kovempia” kohteita, mutta yleisilme oli se, että näytettiin kaikki päälajit peruskohteilla. Kokoelman ”täydellisyys” oli hyvä, mutta kohteet olivat tavallisia. Muutamia valopilkkuja huolimatta tarjolla ei ollut isoja elämyksiä.

Muita kiinnostavia M30 kohteita esittäneitä kokoelmia olivat mm. ”Ultima Thule” eli Peräpohjolan postihistoriaa esitellyt Markku Lehmuskallion kultaa pokannut kokoelma. Mukana oli ainakin yksi kova ”Petsamon lento”-kohde. Pekka Lempiäinen esittää hyvän M30 ehdotteen M17 kokoelmansa viimeisellä sivulla. Kaikki tulokset löytyvät tulosluettelosta.

Aluksi ajattelin, että mitenkähän mahtaa kauppakeskus soveltua postimerkkinäyttelyn pitopaikaksi, mutta kun jo torstaina iltapäivällä saavuin Lempäälään huomasin, että soveltuuhan se. Tämä oli miellyttävä yllätys ja omat ennakkoluulot vääräksi osoittava tosiasia. Tilan puolesta näyttely oli ilmava, ja valoisuuden puolesta riittävä. Kun näyttely järjestettiin kauppakeskuksen ”keskusaukealla” kulki sen ohi satoja ja satoja ihmisiä ja muutamia ennakkoluulottomia nähtiin välillä kehysten välissäkin. Vaikka filatelia ei ole erityisen vetovoimainen laji jokamiehelle, niin ainakin aiheluokan kokoelmia oltiin katsomassa paljonkin.

Kun vielä Palmares juhlassa Juha Valtosen pitämä puhe oli monella tapaa yksi parhaista juhlapuheista pitkään aikaan, voidaan todeta, että näyttely oli menestys. Tästä kiitos kuuluu Tampereen ”joukoille”, jotka hoitivat järjestelyt mallikkaasti.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin Filatelistiliiton liittokokous. Paikaksi oli valikoitunut Ravintola Coyote ja sen noin 30 henkeä vetävä neuvotteluhuone, joka tulikin aivan täyteen kokousdelegaatteja. Kokouksen aluksi suoritettiin Filatelistiliiton suuren ansiomitalin jako. Mitali meni postuumisti Hannu Kaupille. Liiton hallituksen puheenjohtaja Vesa Hirsmäki kertoi liiton kokouksen päättäneen mitalin myöntämisestä Hannulle samana päivänä kun Hannu lähti. Suruviesti saavutti hallituksen vasta muutamaa päivää myöhemmin. Mitalin vastaanotti Oulun postimerkkikerhon puheenjohtaja Ilkka Salonen.

Itse kokouksen agendalla oli monta asiaa, joista suuri osa ns. perusjuttuja – toimintakertomuksen läpikäyntiä, tulos ja tase, tilintarkastajien lausunto ja tilintarkastajien valinta. Näiden ”peruskaura”-asioiden lisäksi oli aina kiinnostava uusien hallituksen jäsenten valinta. Nyt oltiin siinä onnellisessa tilanteessa, että avoimia paikkoja oli yhtä monta kuin suostumuksensa tehtävään ilmoittaneita henkilöitä. Ensinäkemältä voisi siis vaikuttaa, että asiat ovat sitä myöten selviä, mutta tälläkään kertaa ei säästytty ilman pientä kikkailun tunnelmaa, nimittäin yksi suostumuksensa esittäneistä henkilöistä oli liittynyt Liiton jäseneksi vasta vuoden 2024 alussa. Liiton säännöt toteavat, että liittohallitukseen voidaan valita henkilö, joka on ollut liiton jäsen kahtena kokousta edeltävänä vuotena. Toisaalta säännöissä sanotaan, että puheenjohtajan lisäksi hallitukseen kuuluu kuusi jäsentä.

Tämä tarkoittanee sitä, että jäsenenä olisi tullut olla vuosina 2023 ja 2024, jotta ehto täyttyisi. Toki vuotta 2025 oli jo ehtinyt ennen kokousta kulua nelisen kuukautta. Onko 2025 kokousta edeltävä vuosi? Ehkäpä ei. Joka tapauksessa asia otettiin kokouksessa avoimesti esiin ja kokouksen delegaateilta kysyttiin suoraan, että vastustaako joku henkilön valintaa hallitukseen. Kukaan delegaateista ei vastustanut. Lisäksi käytettiin puheenvuoroja, joiden sanoma oli, että mikäli pitää tehdä valinta sen välillä, että saako liittohallitus tarpeeksi aktiivisia ”käsipareja” vai ei, niin mielummin rikottaisiin pykälää hallituskelpoisuudesta kuin pykälää hallitusten jäsenen lukumäärästä. Kun kaksi hallituksen jäsenistä oli erovuoroisia ja vapaana oli kaksivuotisia kausia ja yksi jättänyt paikkansa kesken kautensa ja jäljellä oli yksi vuosi, toimittiin siten, että kaksi valintakelpoista henkilöä valittiin kahden vuoden ”pitkillä” mandaateilla liittohallitukseen ja yksi henkilö yhdeksi vuodeksi, eronneen tilalle. Vaikka jälleen Filatelistiliiton hallitusvalinnat olivat omansa näköisiä, saatiin hallitukseen kuusi henkilöä puheenjohtajan lisäksi ja vieläpä ilman minkäänlaista riitelyä! Ensimmäinen kerta niiden viiden kerran puitteissa, joina olen toiminut Liiton vuosikokouksen puheenjohtajana. Jonkinlaisen rastin ajattelin kaivertaa seinään!

Muita päätöksiä olivat raha-asioihin kiinteästi liittyvät viestintäasiat, erityisesti Filatelisti-lehden numeroiden lukumäärä ja Liiton muu viestintä. Päätettiin, että Filatelisti ilmestyy jatkossa neljä kertaa vuodessa alkaen vuodesta 2026 ja lisäksi Liitto lähettää n. kerran kuussa sähköisen uutiskirjeen jäsenilleen. Tätä ns. nopean ja hitaan viestinnän komboa pidettiin hyvänä. Ensimmäiset Liiton uutiskirjeet on jo lähetetty. Toinen uutinen oli, että Liitto ei enää osallistu Helsingin Messukeskuksessa järjestettävien kirjamessujen yhteydessä tapahtumaan ”postimerkkimessujen” muodossa. Katsottiin, että tapahtuman ”tuotto” Liitolle oli liian vähäinen niin julkisuuden kuin yleisön suuntaan menneen tietoisuuden lisäyksen osalta suhteessa kustannuksiin, jotka ovat olleet kertaluokkaa kymppitonni per kerta. Toki Liitto on saanut Säätiöltä (Filatelian edistämissäätiö) tukea tämän tapahtuman järjestämiseen ja sitä kautta tappiota ei ole tehty kuin jonkin verran, monena vuotena ei lainkaan. Katsottiin kuitenkin, että kokeillaan jatkossa jotain muuta ja Liitto tukeekin paikallisia kerhoja niiden osallistumisessa mm. messuille tai tapahtumien järjestämisessä. Tämän toiminnan muodot tullaan tarkalleen päättämään myöhemmin.

Kaikki yllämainittu tarkoittaa sitä, että on mahdollista laskea liiton jäsenmaksua nykyisestä 75 eurosta 66 euroon, eli 9€ tai yli 10%. Tämä on jollakin tapaa historiallista. Kolme delegaattia vastusti jäsenmaksun laskua, joka tavallaan oli erittäin ymmärrettävää, sillä rahasta on liitossa puhuttu vuosien varrella aikamoisen paljon. Heidän tekemänsä hyvä pointti oli, että nyt olisi mahdollisuus rakentaa bufferia liiton talouteen. Tämä näkemys on mielestäni aivan validi. Vasta-argumenttina voidaan käyttää sitä, että liiton on mahdollista yhä saada avustusta hyviin tarkoituksiin säätiöltä ja toisaalta liitolla on yli sadan tuhannen euron osakesalkku, josta tavallaan löytyy bufferia pahan päivän varalle. Alennettu jäsenyyden hinta kohdistetaan niille jäsenille, jotka maksavat nykyään 75 euroa tai enemmän (ulkomaiset jäsenet). eJäsenet, eli ei paperilehteä vastaanottavat jäsenet maksavat saman kuin ennenkin.

Kokous kesti parisen tuntia, mikä liittokokousten historiassa ei ole pisimmästä päästä. Kokouksen jälkeen pidettiin markkinointipuheenvuoroja KOLMESTA tulevasta jo sovitusta näyttelystä, joista lähimpänä on lokakuussa Kuopiossa järjestettävä ”puoli-kansallinen” näyttely, toisena Nordia 2026, joka järjestetään Espoossa ja kolmantena HyReX 2027 vuoden Hyvinkäällä järjestettävä kansallinen näyttely. On selvää, että puheet suomalaisen filatelian kuolemasta ovat ennenaikaisia ja pahasti liioiteltuja!

No mitä M30 rintamalla jäi ”keräilijän” käteen? Onneksi sentään jotakin. Muutamalla kauppiaalla oli M30 tavaraa ja yhdellä kauppiaista uutta hyvälaatuista tavaraa aika paljon, mikä on positiivinen asia. Itse en ehtinyt käyttää aikaa kohteiden etsimiseen kuin vasta lauantaina iltapäivän lopuksi ja muutamaan lyhyeen otteeseen perjantaina. Siitä huolimatta onnistuin löytämään muutaman itseäni kiinnostavan kohteen. Parilla eurolla ostin eräältä kauppiaalta Tanskaan menneen 2mk/1:75mk päällepainamaehiökortin keltaisella arvoleimalla. Ehiö oli käytetty vuonna 1943, jollon pohjoismainen taksa oli postikortille kaksi markkaa. Leima on erittäin terävä ja siisti. Kohteella on myös Suomen sensuuri numero 36 (Helsingin postintarkastustoimisto) ja tanskalainnen sensuurileima. Lisäksi kohde on käynyt läpi kemiallisen sensuurin. Kyse on kirjoituskoneella kirjoitetusta viestistä Tanskalaiselle harastuskaverille. Ei erikoista, mutta ihan siisti ehiökortti.

Toinen löytynyt kohde on lentokirje lokakuulta 1946 Yhdysvaltoihin 16mk postiauto-merkin yksittäiskäytöllä. Kirjeelle on kirjoitettu koneella teksti ”BY AIR TO THE UNITED KINGDOM”, eli lentona Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin saakka viitaten siihen, että UK:sta eteenpäin kohde kulkee Atlantin yli laivalla. Tämä tarkoittaa, että lentotaksa oli 3,00mk jokaiselta viideltä grammalta (24.10.1945-30.11.1948) ja kirjeen taksa 10,00mk (-20g) ajalla 1.9.1945–31.12.1946 – yhteensä siis 16,00 markkaa. Kohden on kohtalaisen hyvä, koska näitä 16mk linja-auton yksitäiskäyttöjä ei kasva puissa. Koska kuorelle on maksettu lentomaksu vain osan matkasta on kuorelle kirjoitettu ”Air Mail” vedetty yli punaisella yliviivausleimalla, tämä on tapahtunut Englannissa. Kohde maksoi 30 euroa, mikä ei ole erityisen vähän, mutta toisaalta aika (ja Siperia) ovat opettaneet, että jos vastaan tulee hyvä 16mk yksittäispostite, se kannattaa yleensä ottaa pois pyörimästä.

Kolmas löytö on vuonna 1941 huhtikuussa Yhdysvaltoihin lähetetty postikortti. Kortti on ensi lähetetty Lapinlahdelta 5.3.1941 1:75mk merkillä, joka ei ole ollut kortille riittävä postimaksu. Tämän on postivirkailija ”Haukansilmä” havainnut ja kortti on mennyt jälkitaksoitukseen ja sille on lisätty 25p merkki 8.3.1941 luomaan oikea 2,00mk taksa, joka oli voimassa postikortille ulkomaille. LISÄYS: Esa Mattila, armoitettu postihistorian tuntija, kommentoi tätä ja totesi, että koska kumpikin leimaus on Lapinlahti, ei taida olla niin, että kyseessä on ainakaan virallinen jälkitaksoitus, nimittäin jälkitaksoitushan oli postitoimistojen välinen toimenpide – tässä ”kaikki” on tapahtunut yhden toimiston puitteissa. Silti kyseessä on selvästi postimaksun täydentäminen myöhemmin kuin alkuperäisen kortin lähettämis / postittamispäivänä.

Kortti on mennyt Yhdysvaltoihin Saksan kautta ja todennäköisesti Lissabonista laivalla. Suomalainen sensuuri on sen tarkistanut (numero 94, Turun postintarkastustoimisto). Kortilla on amerikkalaisittain erikoisuus, eli selkeä leimaus saapumisen ja Yhdysvalloissa eteenpäinlähetyksen varmuudeksi. Lakewood, New Jersey on vastaanottanut kortin 13.4.1941. Matka-aika on siis ollut rapiat kuukauden verran. Tästä maksoin vähän liikaa, mutta ehkä kestän senkin…

Lakewood on käytännössä Atlantin rannalla sijaitseva yli 130 tuhannen hengen ”kylä”, englanniksi ”township”. Amerikassa kaikki on suurempaa, kyläkin voi olla suurempi kuin suurin osa Suomen kaupungeista! Mielenkiintoista kyllä yli puolet kylän asukkaista on juutalaisia ja ilmeisesti mukana paljon ortodoksijuutalaisia. Sodan jälkeen Lakewoodissa oli suuri eestiläinen yhdyskunta.

Eiköhän tämä juttu ala olla tässä ja ryhdyn odottelemaan seuraavia seikkailuja…. Pääsiäisena on odotettavissa Forssan kerhon keräilytapahtuma ja sitä seuraavan viikonlopun ohjelmassa on Turkulaisten kevät-tapahtuma.

Kevään 2025 Hellman

5 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Vuoden 2025 Hellman huutokaupan päättymisestä on jo jokunen viikko aikaa ja onkin tullut aika käydä hiukan läpi mitä kyseisen huutokaupan M30 tarjontaan kuului. Mielenkiintoisena ja ehkä tärkeimpänä M30 asiana tässä huutokaupassa paraatipaikkaa piti Jussi Tuorin M30 ehiökokoelman myynti. Kyseinen kokoelma on jo edesmenneen Kari Rahialan kokoelman pohjalta rakennettu ja siihen oli lisätty muutamia hyviä kohteita, pääasiallisesti ehdotteita, mutta myös muutamia kulkeneita vaikeampia ehiöitä.

Mutta, aloitetaan kuten tavallisestikin – pohtimalla ensin myynnissä ollutta M30 filateliaa. Myytävänä oli jonkin verran siistejä M30 filateliakohteita. Siirtymiä ja hammastamattomia merkkejä esittelyarkeista. Siirtymien osalta hinnat eivät kovin paljon nousseet, mm. 2:75mk violetin merkin siirtymänelilö myytiin 45 eurolla, mikä oli suhteellisesti kohtalaisen alhainen hinta, sillä vastaavia kohteita on aiemmin myyty paljonkin kalliimmalla. Esittelyarkeista leikatut 4mk postitalo- ja 10mk Saimaa merkin nelilöpalat myytiin 85 eurolla. 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin leimattu nelirivilö myytiin 65 eurolla. Kallein filateliakohde oli kokonainen näyttelyarkki 1½mk punaisesta leijonamerkistä, joka myytiin 290 euron hinnalla.

Postihistoriaosuus huutokaupasta kulminoitui ehiöihin – muita M30 postihistoriakohteita M30 osastossa ei yksittäisinä kohteina ollut myytävänä! Sinänsä hyvin erikoinen tilanne. Yksi M30 kohde myytiin M17 osastossa. Kyseessä oli ilmeisesti paketin tai jonkin muun kohteen osoitelappu, johon oli mitätöity M30 merkkejä 3,40mk:n edestä ja yksi 20p M17 merkki. Kohde myytiin 45 eurolla.

Suurempi erä ehiökokoelman näyttelysivuja myytiin yhdessä ”nipussa” otsikolla ”Erinomainen seitsemän kehyksen A3 kokoelma m/30 ehiöistä. Mukana paljon erinomaista tutkimustietoa, erikoisuuksia ja harvinaisuuksia kuten ehdotteita!” Kyseessä oli Jussi Tuorin kokoelman runko niiltä osin kuin mitä siihen kuului ns. vähemmän tykkejä kohteita ja muutamia harvinaisempia kohteita. Tässä yhdessä kohteessa siis myytiin ”massa” näyttelykohteita pois kerralla. Erä meni kaupaksi 1800 eurolla. Sen verran siis maksaa aloittaa M30 ehiökokoelma liikkuvan junan mukana.

Ensimmäinen M30 ehiökortti, 1mk oranssi kortti, joka julkaistiin 2.1.1930 myytiin hintaan 70 euroa. Kyseessä on siis samaan aikaan ensimmäisten M30 merkkien kanssa ilmestynyt ehiökortti. Toinen samanlainen myytiin ensipäiväkuorten osastossa, sen myyntihinta oli 100 euroa. Saksan miehittämästä Puolasta Suomeen palannut 1½mk punainen paluukortti lisämerkillä 1,75mk taksalla myytiin 110 eurolla. Kyseinen kohde on harvinainen sodanaikainen lähetys ja paluukorttikäyttö on vaikea.

1,20mk ”pilkullisia” ehiökortteja esittelevä sivu myytiin 500 eurolla. Pilkullisella tarkoitetaan korttia, jossa ykkösen ja kakkosen välissä oleva ”erotin” on pilkku eikä kaksoispiste. Nämä pilkulliset ehiökortit ovat harvinaisia ja Tuori kertoo kokoelmasivullaan, että niitä tunnetaan vain viisi kappaletta. Kyseessä on siis kaksoiskortti (ehiökortti maksetuin vastauksin). Sivulla oli kolme korttia, mikä teki siitä joka tapauksessa kiinnostavan kohteen.

Yksi mielestäni koko huutokaupan parhaista, jos ei paras, M30 kohde oli 2½mk punainen Kiinaan lähetetty ehiökortti, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle postiyhteyden keskeytyksen takia. Kortti oli lähetetty 24.11.1943, jolloin Suomi ja Saksa olivat sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Postiyhteys Kiinaan oli poikki, Siperian rata ei ollut käyttössä. Kohteen hyvyyden ymmärsi moni ja sen myyntihinta kipusi aina 420 euroon.

*Harvinainen Kiinaan lähetetty 2½mk ehiökortti. Postiyhteys Kiinaan poikki.*

Toinen 2½mk ehiökortti, lentolisällä Sveitsiin (lähetetty 30.6.1945) myytiin 460 eurolla. Tämä oli hieman jännä juttu, ainakin minun mielestäni, sillä kohteen lähettäjä oli tunnettu Filatelisti. Toisaalta vastaavia kortteja tunnetaan aniharvoja ja Sveitsiin lentäneinä tämä lienee ainoa. UPU:n esittelykortiksi leimattu 2½mk punainen ehiökortti myytiin 80 eurolla. Kyseessä oli Portugaliin (tai sen siirtomaihin) lähetetty kortti, joka oli mitätöity AMOSTRA leimalla (specimen). Hinta oli halpa.

Myydyistä ehiökorteista kallein oli Tuorin mukaan ainoa tunnettu oikea-aikaisesti ulkomaille käytetty 2½mk kaksoisehiökortti, joka sekin on tunnetun filatelistin lähettämä, myytiin 700 euron hinnalla. Kun tilanne on se, että muita ei ole saatavilla on kyseessä ainoa ja paras kohde.

*Ainoa tunnettu oikea-aikainen ulkomaankäyttö tälle kaksoisehiökortille*

Myytävänä oli myös 3mk punaisia ehiökortteja. Kuten muistamme oli 3mk ulkomaan postikortin taksa voimassa vain 2 kuukautta heinä-elokuussa 1945. Lyhyestä taksa-ajasta ja vain harvoista mahdollisista kohdemaista johtuen kaikki 3mk taksalla lähetetyt postikortit ovat vaikeita. 3mk taksainen paluukortti myytiin 300 eurolla. Jälleen kyseessä on saman filatelistin lähettämistä korteista, tälläkin kertaa Sveitsiin. Näitä tunnetaan kaksi kappaletta, joista toinen kortti on lähetetty Yhdysvaltoihin.

Toinen mielestäni aivan parhaista M30 kohteista oli Moskovaan heinäkuussa 1945 lähetetty 3mk ehiökortti. Kortti ei näytä tekeleeltä ja sillä on kaikki asianmukaiset leimat, mukaanlukien Suomen sensuurileima ja Neuvostoliittolainen KGB:n sensuurileima ”Voennaja Tsensura 32/M”, jossa M merkitsee Moskovaa. Kohteen hinta nousi 520 euroon.

6mk punaiset käytetyt (ulkomaille) ehiökortit, jotka ovat äärettömän vaikeita menivät 2½mk ja 3mk kortteja halvemmalla. Niitäkin joutuu metsästämään vuosikausia, ja silloinkin on riski jäädä ilman hyvin korkea. Vaikeat 12mk ”ilman Carte Postale” tekstiä painetut punaiset ehiökortit sivullaan myytiin 440 eurolla – nämä ovat erittäin vaikeita. Ehdotekortteja myytiin 400-900 euron hintoihin. Niihin oli mielestäni laitettu kohtalaisen kovat lähtöhinnat samaten kuin kuvallisten M30 ehiöiden luonnoskortteihinkin, joita myytiin kaksi hintaan 500 euroa kappale, muutaman muun jäätyä myymättä.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli jonkinlainen Rahialan kokoelman myynnin toisinto, kuitenkin siten, että tällä kertaa myytiin Jussi Tuorin kokoelman kohteita, sisältäen enemmän tavaraa. Käytännössä 80-90% M30 ehiökeräilyn parhaista kohteista vaihtoi omistajaa.

Muistutellaanpa mieliin vähän Zeppelinpostin taksoja. Ehiökokoelman mukana myytiin muutamia Zeppelinkohteita, jotka olivat siis ehiöillä lähetettyjä. Näistä yksi oli kohdenumerolla 3090 myytävä kohde, Zeppelinkortti Saksaan Leipzigiin. Kohdeselosteessa oli kirjoitettu seuraavasti: ”Zeppelin 1 markan kortilla Leipzigiin, jatkolennot Stuttgartin kautta, mutta tarvittava 1 markan maksua ei maksettu”. Asiahan ei suinkaan ole näin, vaan Zeppelin postikortin hinta oli 10mk ja mikäli lähettäjä halusi, että kortti kulkisi Zeppelin-lennon jälkeen lentopostissa eteenpäin tuli hänen tällöin maksaa asiaankuuluva kortin lentolisä. Tässä tapauksessa kortin lentolisä Eurooppaan oli 1mk (30.4.1928-30.9.1942). Zeppelin korttitaksa 10mk sisälsi postikortin postimaksu ja Zeppelin lennon kustannuksen. Kun 1mk ehiökortille oli laitettu Zeppelin merkki oli siis maksettu myös tarvittava 1mk jatkolentolisä.

Lentolisä Pohjoismaihin oli samaan aikaan 50 penniä. Kohde 3091 oli 1mk ehiöllä lähetetty Zeppelin kortti Ruotsiin. Tämä tapaus siis on ylitaksainen, nimittäin vaikka Zeppelinlento päättyikin Saksaan oli jatkolennon osalta voimassa lentolisä Pohjoismaihin. Näistä kahdesta kohteesta siis se, jota ”väitettiin” väärätaksaiseksi ei sitä ole ja toisaalta kohde, jonka yhteydessä ei hiiskuta väärästä taksasta on väärätaksainen. Tällaista on postihistoria. Kummankin kortin myyntihinta oli 130 euroa, jota en pidä ainakaan oikeataksaisen kortin osalta korkeana.

Hellman huutokaupoissa on näytillä hyvälaatuisia kuvia, mutta ikävää on se, että huutokaupan jälkeen ei kohteiden kuvauksia tai kuvia ole huutokaupan sivuilla enää saavutettavissa. Paras paikka tutustua jo menneisiin huutokauppoihin lieneekin käydä katsomassa Philasearch-sivuston kautta, jossa kaikkien kohteiden toteutuneet myyntihinnat ja kuvat ovat yhä näkyvissä.

Erien osalta en osaa sanoa mitään, en käynyt katsomassa niitä – mitä tahansa saattoi olla mukana. Yksi huomio oli, että erään saksalaisen Suomi-keräilijän laaja M17 materiaali myytiin useina suurempina erinä ja joinakin yksittäiskohteina. Erien hinnat nousivat huomattavasti. Kokonaismyynti oli kuulemma jälleen lähes miljoona euroa.

TAVASTEX-22 (Osa 2) ja huutokaupoista

24 syyskuun, 2022 By Mikael Collan

Edellisessä kirjoituksessa TAVASTEX22 näyttelystä lähinnä fiilistelin näyttelyn meininkiä, mutta löytyineistä kohteista en kertonut mitään. Tässä on nyt tarkoitus esitellä muutama löytynyt kohde ja lisäksi keskustella kahdesta päättyneestä huutokaupasta ja niiden annista. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli Hämeenlinnassa paikalla kauppiaita – Vesa Järvistö, Aarno Aspbäck Ruotsista, Merkki Albert, sekä Hämeen kerhojen yhteistiski. Myös Suomen Filateliapalvelu ja Posti sekä Ahvenaanmaan posti olivat esillä. Postiljonen näytti huutokauppakohteitaan. Jos joku jäi mainitsematta, niin se ei ole tarkoituksenmukaista.

Lentopainotuote 23.12.1953 Jerusalemiin, Israeliin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen lentolisä (per 10g) Israeliin (1.7.1953 – 30.9.1957) 10,00mk = 20,00mk. Parempi taksakohde.

Oman keräilyni kannalta ehkäpä paras kohde löytyi Hämeen kerhojen laatikoista, joista huomasin ilokseni 20mk sinisen M30 merkin yksittäispostitteena ja lentona lähetetyn painotuotepostikortin. Kortille oli taksaa käsittelevää tietoa kirjoitettu tutulla käsialalla, nimittäin kortti on kulkenut jo edesmenneen Jussi Kerppolan käsien kautta. Tästä innostuneena uskaltauduin ostamaan kortin, vaikka 50-luvun alun lentotaksat Lähi-Itään eivät mieleeni muistuuneetkaan. Kotona tehdyn tarkistuksen jälkeen pystyin toteamaan, että oikein on ja siitä tietysti olen tyytyväinen. Lentopainotuotteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin, nehän ovat yleensä vaikeampia kuin esimerkiksi lentopostikortit ja lentokirjeet – siksi tämäkin kohde, vieläpä yhdellä merkillä lähetettynä lämmittää sydäntä. Kun vielä esittelin lentopostikokoelmaa näyttelyssä oli tämä jonkinlainen mukava mansikka kakun päälle. Niin… ja Hämeen kerhojen tiskin hinnat eivät ole sieltä sekavimmasta päästä, kalleutensa suhteen.

Toinen kohde, jonka pääsin kotiuttamaan ei tullutkaan kauppiailta, vaan puoliksi vaihtona ja puoliksi rahalla keräilijäkolleegalta. Kyseessä on 1½mk M30 ehiökortin palautus- eli vastaus-osa Neuvostoliitosta vuodelta 1936. Punaiset ulkomaan vastaus-ehiökortit ovat kohtalaisen mukavia kohteita, vaikkeivat välttämättä super-harvinaisia. Olen huomannut, että niitä ei kuitenkaan liiku välttämättä kovin paljon, erityisesti ilman lisämerkkejä kulkeneina ne ovat hyvälaatuisina vaikeita löytää. Ei mikään kanuuna siis, mutta siisti käyttötarkoituksen mukainen käyttö oikeana taksa-aikana. Muistamme, että postikortin taksa oli juurikin 1½mk 1.12.1931 – 31.10.1936. Ehiökortteihin liittyen, M30 ehiökokoelmien paras esitys, Jussi Tuorin esittämä Kari Rahialan kokoelman pohjille perustuva kokoelma oli näytillä TAVASTEX-22 näyttelyssä ja sai hyvät pisteet.

1½mk punaisen vastaus-ehiökortin palautusosa Neuvostoliitosta Suomeen vuodelta 1936. Hyvä esimerkki tarvekäytöstä tälle ehiölle.

Kolmas kohde, joka löytyi erään kauppiaan laatikosta on kirjattu lentokirje, joka oli lähetetty kahdella 4mk postitalo merkillä. Vaikka leimat eivät luksus-laatua olleetkaan, päädyin ostamaan kohteen, koska se oli siistin näköinen kokonaisuus vaikka lähempi tarkastelu osoittaakin, että hieman kuori on ”sottaisen näköinen”. Ehkäpä innostuin juuri 4mk merkkien käytöstä. On itse asiassa mielenkiintoista yrittää jälkikäteen ymmärtää miksi on ostanut jotain – pohdiskelu on jonkinlainen matka omaan psyykkeeseen… Tämä on kuitenkin lapsille sallittu blogi, joten ei mennä asiassa tämän syvemmälle. Knoppina vuonna 1938 valmistuneesta pääpostitalosta muistamme, että se on ensimmäinen rakennus Suomessa, jonka katolla on helikopterikenttä. Mitä tällä tiedolla teemme… aika näyttää. Todennäköisesti emme mitään, mutta en ole myöskään keksinyt mitään käytännön käyttöä sille, että osaan piin desimaaleja useampia ulkoa.

Kirjattu lentokirje Kotkasta 11.5.1939 Saksaan. Kaksi 4mk Postitalo-merkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 2,50mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 8,00mk. Taksa on oikein.

Neljäs kohde, jonka nostan esiin ja jonka nostin euron laatikosta on 1.10.1942 päivämääräisellä Helsinki AVION leimalla leimattu 3½ / 2:75mk violetti leijonamerkki. Kuorelle on kirjoitettu postilaatikko-osoite Ruotsissa ja kyse on olevinaan painotuotteesta. Homma haisee monellakin tapaa. Hajun lähde valkenee nopeimmin, kun tarkistetaan merkin ensipäivä, joka on 1.2.1943. Eli on täysin mahdotonta, että kohde olisi voinut tulla leimatuksi 1.10.1942, neljä kuukautta ennen merkin ilmestymistä. Mikäli kyseessä ei ole jonkinlainen aikakoneella suoritettu matka, on kyseessä filunki, eli huijaus, eli puhallus. Tai ainakin sen yritys ja tässä tapauksessa ”keräilijän vahingoksi”. Kohdetta myynyt kauppias oli ilmeisesti tiennyt asian, koska kyseiseen kohteeseen oli kirjoitettu ”ei FDC” sen merkiksi, ettei kukaan kovaonninen sitä sellaiseksi tai jonkinlaiseksi ”aikaiseksi” leimaukseksi menisi luulemaan… kaikenlaistahan väitetään ja sattuu. Euron laatikossa keksintö oli oikeassa paikassa. Toki tällaiset pitää leimata huijauksiksi ja näin aion tehdä. Eli tämä (kin) kohde saa ”stempel falsch” leimauksen. Pyydän painamaan mieleen tämän asian, eli sen, että Helsinki AVION leimalla on tehty jälkileimauksia M30 kohteista. Näin ollen kannattaa olla varovainen niiden kanssa ja pohtia onko asia sitä miltä se näyttää.

Huijaus-leimaus, eli latinaksi: Filunkis Avionis Helsinkiensis

Mitä muuta hajunlähdettä tässä sitten oli? Noh… taksa-hoksaajat näkevät heti päältä, että teksti ”tryksak” viittaa painotuotteeseen, jonka taksa vuonna 1942 muka-muka leimauksen aikaan oli ulkomaille 1mk per 50g – itse asiassa 1.10.1942 oli painotuotteen tämän taksan ensimmäinen käyttöpäivä. Painotuotteen lentolisä Pohjoismaihin oli 2,00mk (per 20g) myöskin alkaen 1.10.1942. Eli kohde olisi väärätaksainen vaikka se olisi muuten aito. Eli kaksinkertaisesti metsään. Ikävä kyllä filateliassa ja postihistoriassa kaksi miinusta ei tee plussaa. Kaiken kaikkiaan M30 ostokset olivat kohtalaisen pienimuotoisia, mutta tämä on edessä kaikilla, joilla keräily pääsee siihen pisteeseen, että kokoelma on pitkällä. Ehkäpä juuri siksi minäkin päätin näyttää myös lentopostia, koska samalla M30 materiaalilla, jota olen kerännyt sain siihen hyvän rungon luotua – toki kokoelmassa on mukana myös M17 ja M54 kohteita, jotka rehellisesti sanottuna olivat minulle haasteellisia kerätä nopeasti, mutta uutta haastetta tuli silti muutenkin – ajattelu piti laittaa uuteen asentoon ja se on aina terveellistä ja tervetullutta. Muutenkin kuin posthistoriaan liittyen.

Viimepäivinä päättyi kaksi huutokauppaa. Näistä ensimmäisenä Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa nro. 26. Tällä kertaa M30 osalta tavaraa oli erikseen kahdessa osastossa filatelia ja postihistoria erikseen. Filateliaosastossa myytävää oli vähän yli 20 kohdetta ja postilähetystpuolella kymmenkunta. Mukana oli muutama kiinnostava kohde – tällä kertaa filateliapuolen tarjonta oli kiinnostavampaa… tai kun tilanne oli se, että postihistoriapuolella ei erikoisempaa ollut, niin filateliapuolella oli jotain. Kiinnostavin kohde huutokaupassa oli 10mk Saimaa merkin erikoinen reijitys, joka ilmeisesti oli ”kolminkertainen osuma”. Jotain siis lienee mennyt pahasti pieleen ja on syntynyt erikoisuus. Tämä herätti 61 euron edestä kiinnostusta. En pidä hintaa järjettömänä, sillä ei tällaisia outouksia joka päivä tule vastaan. Mahtuu epäilemättä hiukan vaativampaankin M30 kokoelmaan ja erityisesti suojareijitekokoelmaan. Erikoinen hinnannousu koettiin 40mk puunhakkaajamerkin Ekenäs 1952 leimatun loistoleimaisen merkin osalta. Sen hinta kipusi aina 56 euroon saakka. Tämä oli mielestäni kallis hinta.

Postihistoria-puolelta nostan vain yhden kohteen, 1940 helmikuussa Englantiin lähetetyn kirjeen, joka oli sensuroitu Englannissa, sensorin numero oli 1989 ja käytetty liuska oli mallia PC66. Englantilaisilla oli muutamia sensuuriliuskamalleja käytössä, ja tämä PC66 on aika yleinen. Lipukkeen painojälkeä tunnetaan neljää päätyyppiä ja muutamia päätyyppien alatyyppejä. Sensuurileimojen ja lipukkeiden / liuskojen tutkimus ja keräily on oma erikoisharrastuksensa postihistorian alalla. Englantilaista sensuuria kerätään tietysti erityisesti Englannissa, mutta se koskettaa lähes kaikkea Euroopasta sodan aikana Yhdysvaltoihin lähetettyä postia ja suurta osaa muuallekin lähetettyä postia ja on näin ollen kiinnostava keräilyn osa-alue. Sensuurimerkinnät auttavat myös usein ymmärtämään postin kulkureittejä. Vuonna 1940 helmikuussa Saksa ei ollut vielä miehittänyt Tanskaa ja Norjaa, joten tämä kirje on kulkenut Ruotsin tai Norjan sataman kautta Englantiin. Muuta M30 kiinnostavaa oli myytävänä lentopostin joukossa, muttei mitään maata järisyttävää.

HTO:n 59. huutokauppa päättyi päivää JPF:n huutokaupan jälkeen. Filateliapuolella oli myytävänä noin parinkymmenen kohteen joukossa pääasiallisesti loistoja. Näistä 2mk sinisen merkin loisto nousi aina lähes 64 euroon saakka, mikä oli aikamoisen kova hinta. Paikallisen mopomiitin pojatkin olisivat moisesta keulimisesta ylpeitä. Muutakin keulimista ilmeni, nimittäin 20p merkkien kymmenen-ryhmä numeropalalla lähetetty kotimaan kirje, joka oli leimattu Ikkala rivileimalla nousi lähes 250 euroon. Tämä oli sensaatiomainen nousu, sillä mitään järkiperustetta en sille löydä. Lieneekö Ikkala-leima jonkinlainen yksisarvinen? Itse kuorella ei ollut mitään erityistä. Toinen rakettimainen nousu nähtiin Saksaan sopimustaksan ensimmäisen taksa-ajan aikaiselta lentokuorelta, 25€ limitistä aina 170 euroon saakka. Näitä 5kk taksaisia kohteita tunnetaan aika monta ja niitä on saanut edullisemmin hankittua jo pitkään. Ainoa mikä olisi voinut selittää asiaa oli se, että kuorella käytetyt 25p ja 50p merkit olisivat olleet vihkosta. Kuvan perusteella asiaa ei voinut päätellä, mutta ensimmäinen fiilikseni tämän teorian suhteen oli se, todennäköisyydet eivät ole tämän asian puolella… Mukavaa tässä asiassa on se, että ainakin jollakin oli rahaa ja nyt jollakin toisella.

Sopimustaksan mukainen lentokirje Saksaan, kuva HTO

Samaan aikaan kun Saksaan 1942 lähetetty ensimmäisen painoluokan lentokuori lähti laukalle, ei kymmenenen painoluokan lentokuori päässyt edes maasta irti. Vuonna 1936 syyskuussa Saksaan lähetetty kuori, jolla taksa oli kasattu kolmella 10mk Saimaa merkillä ja kahdella 3mk tummanoliivilla M30 merkillä oli pistetty myyntiin 10€ limitillä. Kuoren päälle oli laitettu paino 196g, joka on kunnioitettava paino lentopostikirjeelle. Hämmästyttävää oli nähdä, että kuori ei mennyt normaalin huutokaupan aikana kaupaksi, vaan teki kauppansa vasta jälkimyynnissä pohjahinnallaan. Korkeamman painoluokan kirjeet ovat _aina_ vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt ensimmäisen painoluokan kirjeet ja lentona korkeammat painoluokat ovat aina vaikeampia, koska lähetyksen hinta tyypillisesti nousee vikkelästi, kun paino lisääntyy. Näin oli myös tämän kohteen osalta, jossa 196g painoa tarkoitti 10 kertaa 20g lentolisämaksua, joka tuohon aikaan oli 2mk per 20g. Kirjeen taksa 200g kirjeelle oli 16mk. Näin ollen lentolisän osuus oli kokonaisuudesta enemmän kuin kirjeen osuus. Ehkäpä kirjeen suuri koko teki siitä vähemmän haluttavan, mutta kaksisataa grammaa painavaa kirjettä harvemmin pystyy pieneen kuoreen edes tekemään.

Lentokirje Saksaan 1936 syyskuussa. Taksa 36mk. Kuva HTO.

Kahdella 1mk rullamerkillä Unkariin lähetetty kirje myytiin 50 euron pohjallaan. Tämä ei ollut erityisen kallis hinta, sillä paremmat rullamerkkien käytöt ovat vaikeita ja kaikki ulkomaille menneet rullamerkkilähetykset ovat hyviä. Pikalentokuori Saksaan vuodelta 1940 myytiin vähän yli 15 eurolla ja lentopostikortti Portugaliin yksin 12mk sinisellä merkillä nousi yli 45 euron. Kaikenlaista siis oli myytävänä, parempaakin. Hinnat asettuivat tällä kerralla tavalla, jota en osannut odottaa enkä ymmärtää. Toki preferenssit vaihtelevat keräilijästä toiseen.

Huutokauppasyksy on selvästi alkanut ja tapahtumiakin on tiedossa. Forssassa on kun vaihteessa näyttely ja 90-vuotisjuhla… aktiviteetteja riittää. Huhut filatelian kuolemasta ovat raskaasti liioiteltuja.

M30 joulurauha ja 2019 ensimmäinen huutokauppa

5 tammikuun, 2019 By Mikael Collan

M30 osalta ”maassa vallitsi joulurauha” – mikään, mukaanlukien Järvenpään Filateliapalvelun välipäivinä loppunut huutokauppa, ei sitä ikävä kyllä rikkonut. Joulun aikana löysin Philasearch-sivuston hakutoiminnolla yhden hiukan mielenkiintoisen M30 kohteen – kyseessä on vuonna 1932 Australiaan mennyt lentokirje, joka oli myynnissä eräässä Australialaisessa huutokaupassa suolaisella 90 euron lähdöllä. Jätin tämän kohteen tällä kertaa omaan arvoonsa, sillä kovan limitin lisäksi sitä oli siunattu myös mustefläkillä ja taitteilla. Australialaisilla taitaa olla nurinkurinen käsitys suomalaisen postihistorian hinnoista, ei ihme, sillä kävelevät meihin nähden pää alaspäin siellä pallon toisella puolella. Systeemissä on ollut myytävänä muutama ihan hyvä kohde, joista huomion arvoinen oli kirjattu kirje Saksaan vuodelta 1947, joka oli lähetetty Ruotsista takaisin leimattuna ”kirjatut kirjeet eivät ole sallittuja”. Tämä kohde ymmärrettiin hyväksi ja hinta nousi aina yli 200 euron. Mukava kohde oli kyseessä.

Yllä: 3mk punaisen leijonamerkin hammastesiirtymä. Hammaste alhaalta on käsittääkseni leikattu pois, ylhäältä merkki on saattanut olla arkin yläreunasta tai sieltäkin leikattu (luultavasti leikattu sekä ylhäältä että alhaalta. Oikeudet kuvaan omistaa SP-Lehden huutokaupat.

SP-lehden 41 huutokauppa päättyi eilen (4.1.2019) illalla yhdeksältä ja vaihteeksi myytävänä oli M30 kiinnostavaa. Hinnat nousivat tiettyjen kohteiden osalta jopa yllättävänkin korkealle. ”M30 ja myöhemmät käyttösarjat” osastossa oli 25 yhteensä kohdetta myytävänä. M30 filatelian osalta kaupan oli mm. kolmen eri automaattimerkkiarvon leimattuja kappaleita, jotka myytiin 25 eurolla (limitti 15€) ja hammastamaton 5mk keltaisen merkin pari, joka meni kaupaksi 28 eurolla. Myytävänä oli myös 3mk punaisen merkin hammastesiirtymä, josta oli leikattu pois ainakin alareunan hammaste, todennäköisesti myös yläreunan. Kyseessä on mielestäni tehtailtu erikoisuus, jolla ei ole mitään ”todellisuuspohjaa”. Silti tästä kommervenkistä maksettiin 15€ limittiin nähden valtava 94€ hinta. Kaikki M30 filateliakohteet myytiin, jos kohta niitä oli vain kuusi kappaletta.

Yllä: Lehtikääre painotuote Helsingistä 27.5.1933 Stora Bjurumiin, Ruotsiin. M30 5m Olavinlinna ja 20kpl 10p harmaita leijonamerkkejä, yhteensä 7mk. Taksa: Painotuote (650-700g) ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 7,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa SP-Lehden huutokaupat.

Postihistoriapuolella myytävänä oli yksitoista kohdetta. Näistä mielestäni kiinnostavin oli iso painotuote lehtikääre Ruotsiin vuodelta 1933. Lehtikääreelle oli leimattu yhteensä 7mk arvosta M30 merkkejä ja kyseessä siis on kohtalaisen painava painotuotelähetys. 5mk Olavinlinna-merkin lisäksi oli käytetty pystysuunnassa irroitettuja 10p merkkejä yhteensä 20 kappaletta. Spekuloin mielessäni, että mahtavatko ko. merkit olla jopa rullasta kotoisin. Merkkiautomaattien käyttö oli jo päättynyt ja posti myi rullia yleisölle – Svenska Litteratursällskapet i Finland on saattanut ostaa tällaisen rullan… Tälläkin kertaa tämän päiväunen totuudenmukaisuuden selvittäminen tyssäsi siihen kylmään tosiasiaan, että huutokaupan kuva oli niin heikolla resoluutiolla, että maksimisuurennoksellakaan ei asiasta kuvan perusteella voinut saada selkoa. Oli miten oli, korkeamman painoluokan painotuote ulkomaille on hyvä kohde – jos kyseessä on automaattimerkkien myöhäiskäyttö on kohde aivan erinomainen ja harvinainen, sillä 10p rullamerkit lähetyksillä ovat erittäin harvinaisia. Kohde sinänsä on aikamoisen kokeneen näköinen, mutta postihistoriallisena painotuotekohteena se ajaa asiansa. Tätä ajattelun kaarta näköjään kannativat muutkin ja kohteen hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 103 euron myyntihintaan saakka.

Muuta kiinnostavaa ei postihistorian osalta varsinaisesti myytävänä ollut – 1,20mk taksaisia ulkomaan postikortteja myytävänä löytyi kolme kappaletta, näistä kaksi myytiin vitosen limitillä ja 9mk punainen single postikortilla Tsekkoslovakiaan meni kaupaksi kahdeksalla eurolla. Mielestäni Tsekkoslovakiaan mennyt kortti oli siisti ja siksi hinta tuntuu jopa edulliselta.

Yllä: Punaisella 12mk puunhakkaaja-aiheisella arvokkeella varustettu Turku-aiheinen M30 ehiökorttiluonnos. Uniikki kappale. Myyntihinta 2500€. Oikeudet kuvaan omistaa SP-Lehden huutokaupat.

Ehiöiden osastolla oli kaksi kiinnostavaa M30 kohdetta… M30 ehiökorttien ehdotteita / koevedoksia. Toinen näistä oli aiemmista huutokaupoista tuttu ”mitätön” leimalla anulloitu koevedos vuoden 1952 korttisarjan kuvallisesta 15mk M30 ”Tampere” ehiöstä. Koevedoksen limitti oli laitettu 50 euroon ja sitä seurasi ehiöosaajamme ja ehiöiden aitouttajan Juhani Pietilän atesti. Kortin hinta nousi aina 136 euroon, mikä on linjassa aiemmin myytyjen vastaavien kanssa. Toinen kiinnostava M30 ehiökohde oli vielä kiinnostavampi, nimittäin kyseessä oli 12mk puunhakkaaja-ehiökortin ehdote Turun Tuomiokirkko aiheisella kuvalla. Tällaista ehdotteen mukaista korttia ei koskaan julkaistu eikä puunhakkaaja-aihe koskaan esiintynyt virallisilla ehiökorteilla. Kysymyksessä on harvinaisuus. Tämän ehdotteenkin mukana oli atesti. Harvinaisuudesta samaa mieltä olivat myös muut, kortin hinta nousi illan mittaan ja huutokaupan viralliseen päätösaikaan mennessä sen hinta oli kivunnut jo yli kahden tuhannen euron. Myyntihinnaksi tuli kokonaiset 2500€ ja 70€ limitistä lähdettiin!

Kun pohditaan tarkemmin tämän ehdotteen harvinaisuutta voidaan todeta ainakin, että jo edesmenneen M30 ehiökeräilijä Kari Rahialan vuonna 2011 esillä olleessa ehiökokoelmassa ei juuri tällaista ehdotetta ollut (kokoelma löytyy ja on nähtävissä Liiton sivuilta kokonaisuudessaan) – Karilla oli kuitenkin hyvin saman näköisiä 12mk puunhakkaajakorttien luonnoksia, joissa yhdessä on erilaisella fontilla tekstit samanlaisen, mutta eri värisen Turun Tuomiokirkko kuvan kera ja toisella Helsinki kuva-aihe sellaisen näköisenä kuin minkälaisena kuvalliset 15mk ehiökortit sitten myöhemmin julkaistiin. Karin kokoelmassa mainitaan luonnosten olevan 1930-luvulta, mikä on paikkaansa pitämätön tieto, sillä kyseessä lienevät 1940-luvun lopun luonnokset. Toisaalta on totta, että 1930 luvulla jo pohdittiin kuvallisia ehiöitä ja taitelija Signe Hammarsten-Jansson luonnosteli niitä varten useita (tiettävästi 26) kuvaakin. Itse olen tämän nyt myydyn luonnoksen lisäksi nähnyt Kari Rahialan kokoelman kaksi 12mk puunhakkaaja-aiheista ehdotetta, sekä lisäksi yhden, jossa siinäkin on erilainen fontti kuin nyt myydyssä sekä kuvan alla teksti ”Turku Åbo”. Lisäksi olen nähnyt kaksi 9mk punaisella arvokkeella varustettua ehdotetta, joista Karin kokoelmassa esiintyvässä on kuvana Koli ja toisessa Turun Tuomiokirkko sinisellä samanlaisella kuvalla kuin nyt myydyssä kortissa. Kun muistamme vielä, että SP-Lehden huutokaupassa syyskuussa 2018 myytiin yksi 25mk puunhakkaaja-aiheinen ehdote, niin saadaan kaiken kaikkiaan kasaan tieto, että ainakin seitsemän M30 kuvallisten ehiöiden luonnosta tunnetaan. Kaikki seitsemän ehdotetta tai luonnosta ovat erilaisia ja käsittääkseni uniikkeja.

Syyskuun alun huutokaupat

26 syyskuun, 2018 By Mikael Collan

Syyskuu on jälleen kerran huutokaupoiltaan rikas – ainakin neljä huutokauppaa on ollut auki ja niissä tietysti mukana jonkin verran M30 keräilijää kiinnostavaa materiaalia – rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että mitään ihmeellistä ilotulitusta ei ole kuitenkaan nähty, vaan kohteet, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ovat olleet sitä tavallisempaa materiaalia. Huutokauppoja pitivät auki SP-Lehti ja Sinettiposti sekä Järvenpään Filateliapalvelu – lisäksi tällä hetkellä auki on HTO:n huutokauppa.

SP-Lehden huutokaupassa oli M30 osastossa, tai tarkemmin sanottuna ”käyttösarjat M30 ja eteenpäin” osastossa myytävänä alle viisitoista M30 kohdetta. Kysymyksessä on mielestäni vähäinen kohdemäärä. Myytävänä oli pääasiallisesti filateliaa, siirtymiä ja tarttumia, mutta myös ns. ehdotearkista leikattu 2½mk sinisen merkin hammastamaton pari. Pari meni kaupaksi 10 euron limitillä – ovat hinnat näiden osalta laskeneet! Syynä lienee se, että M30 filateliakeräilijöitä on kohtalaisen vähän ja toisaalta se, että ehdotearkkien merkkejä on ollut kohtalaisen usein myytävänä – niitä on saanut jatkuvasti ja tämä tyypillisesti laskee hintoja. 35mk Olavinlinnamerkin loisto Kemi leimalla myytiin 28 eurolla, joka oli minulle pieni yllätys – ostaja sai haluamansa ja myyjä varmasti enemmän kuin mitä odotti.

Yllä: Valmiin M54 merkin ehdote Suomen Pankin Setelipainon leimalla leimatulla pahvilla. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Mielenkiintoisin kohde osastossa oli valmiin M54 merkin ehdote setelipainon pahvilla. Tällainen ehdote voidaan laittaa näytille myös M30 filateliakokoelman viimeisille lehdille, joissa käydään läpi siirtymistä seuraavaan merkkimalliin. Samoilla sivuilla olisi tyypillisesti näytillä myös muita M54 ehdotteita ja vedoksia. Tämän kohteen harvinaisuus ja vaikeus ei jäänyt huutajilta huomaamatta ja kohteen hinta nousi 50€ lähtöhinnasta aina noin 350 euroon saakka. Kyseessähän on hyvinkin samanlainen tapaus kuin tuo myös myyty M30 2½mk sininen ehdote – tämä oli erikseen pahville laitettu. Hintaero on kohtalaisen huomattava, mutta tällaisia M54 merkeillä ei tunnetakaan käsittääkseni juuri muita.

Yllä: Harvinainen M30 ehiökortin sommitelma. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Myytävänä postihistoriapuolella oli valtavan vähän kiinnostavaa, postikortti Yhdysvaltoihin 1½mk violetilla merkillä ei mennyt vitosella kaupaksi, vaikka kyseessä on mielestäni aika hyvä väliinputoajasingle. Muuta mainittavaa ei oikeastaan olekaan – eli ”hiljaista”. Ehiöpuolella oli myytävänä muutama kiinnostava ja harvinainen M30 ehiökortti, nimittäin 15mk Olympialaisia varten painetuista kuvallisista ehiökorteista oli myytävänä kaksi Setelipainon ”mitätön” leimattua ”harjoituskappaletta”. Kumpikin meni kaupaksi 115€ hintaan, mikä ei nyt varsinaisen kova hinta ole, sillä kohteet olivat harvinaisia. Mukana oli myös ehiötietäjämme Juhani Pietilän atestit, joten aidosta tavarasta oli kysymys. Paras myytävänä ollut ehiöharvinaisuus oli 25mk puunhakkaajaehiön luonnos, jollaista ei koskaan julkaistu. Kyseessä lienee jonkinlainen ”sommitelma” jolla on havainnollistettu miltä ehiökortti voisi näyttää. En ole nähnyt aiemmin toista juuri tällaista – puunhakkaajan arvomerkintä oli tuotettu liimaamalla hammastamaton 25mk puunhakkaaja-merkki pahvikortille. Ostajat ymmärsivät harvinaisuuden ja kohteen hinta nousi aina 375 euroon saakka.

Sinetti-Postin huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä vain kaksi kohdetta, joista kumpikin oli tätä kirjoitettaessa myymättä. Voidaan siis todeta, että kiinnostavia filateliakohteita M30 osastolla oli nolla kappaletta! Postihistoriapuolella myytävänä oli yli 30 kohdetta, eli paremmalta näytti. Mukana oli muutamia pikkuhyviä, kuten vuonna 1964 M30 merkillä kulkenut tilauskortti – muistamme, että M30 käypäisyys loppui vuoden 1963 alkuun. Kohde ei mennyt vitosell kaupaksi. Mielenkiintoinen vakuutettu kirje 10mk Saimaa merkin singlenä myytiin hieman alle 18 eurolla ja 1939 M17 merkeillä lähetetty, lunastukseen mennyt kirje, jolla lunastus oli maksettu kahdella M30 2mk karmiinilla leijonamerkillä kiinnosti kympin verran. Muutakin pikkuhyvää oli tarjolla – suurin osa myytiin pohjahinnalla.

Yllä: Lentopostikortti 14.10.1937 Helsingistä Turkkiin. Varsovan ja Sofian kauttakulkuleimat ja Istanbulin saapumisleima. M30 3mk tummanoliivi ja 2mk punainen leijonamerkki, yhteensä 5mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä (15.4.1935 – 31.3.1938) Vähä-Aasiaan (sis. Turkki) 3,00mk = 5,00mk. Vaikea. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti-Posti HK.

Mielenkiintoinen myytävänä ollut M30 kohde oli Turkkiin 1937 lentona kulkenut postikortti. Turkki kuului taksajärjestelmässä tuona aikana ns. Vähä-Aasiaan ja näin ollen sinne ei Euroopan lentotaksalla voitu lentopostia lähettää. Kohde on mielenkiintoinen siksi, että Euroopan ulkopuolelle 1930-luvulla kulkeneet lentopostikortit eivät ole yleisiä. Tämän oli ainakin kaksi keräilijää huomannut, sillä kohteen hinta nousi viiden euron lähdöstä lähes sataan euroon. Mielestäni hinta kipusi ainakin jonkinlaisen kipurajan yli, mutta joskus ihminen kestää ihmeellisiä asioita.

Yllä: Cinderellaosaston ylläri – Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna merkillä. Taksa: Postin henkilökortti, ilmeisesti vuodelta 1945 (1.12.1931 – 31.6.1945) 5,00mk. Alle 10 tunnetaan. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti-Posti HK.

Osastossa ”Cinderella” eli Tuhkimo oli tällä kertaa kohtalaisen kiinnostava Tuhkimo-kohde. Nimittäin mahdollisesti koko huutokaupan kiinnostavin M30 kohde – postin henkilökortti, joka oli maksettu M30 5mk Olavinlinna merkillä. Kuvasta (joka oli huonolaatuinen) pystyi näkemään, että merkki on keskeltä haljennut kuvan reunan mukaan. Kohde on silti kiinnostava, ja kun tiedetään, että Postin henkilökortteja M30 merkein tunnetaan alle 10 kappaletta havaitaan, että ainakin 6€ lähtöhinnalla kohde oli todellinen Tuhkimo. Illan pimentyessä ja huutokaupan käydessä kohti loppuaan saapuivat vaunut ja veivät tämän tuhkimon aina yli 130 euron hintaan saakka. Ainoasta rikkinäisestä kohteesta tuli tämän huutokaupan kallein M30 kohde.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupassa ei tällä kertaa ollut mitään mainittavaa M30 keräilijälle, kohteita oli myytävänä vain vähän ja nekin tavallisia. Huutokaupan hinnat alkavat kympistä, joka on tavalliselle tavaralle aika paljon.

Turun Kevät 2018

26 huhtikuun, 2018 By Mikael Collan

Turussa järjestettiiin toissaviikonloppuna Turun Kevät postimerkki ja postikorttitapahtuma. Järjestäjänä totutusti Turun Postimerkkikerho (TPK). Paikkana oli jälleen Puolalan koulu aivan Turun kauppatorin läheisyydessä Kauppiaskadulla. Tällä kertaa keli oli mitä parhain, noin kahdentoista asteen aurinkoinen kevätsää kiidätti Salon kerhon jäseniä kohti Turkua. Salon kerholaiset olivat lähteneet prameasti isolla bussilla liikenteeseen – mikä toki ei riippunut kerhosta, vaan oli liikennöitsijän valinta. Mukana oli, harvinaista kyllä, myös kaksi alle kymmenvuotiasta vierailijaa – Salon kerhon epävirallinen nuoriso-osasto! Kun saavuimme Turkuun näimme toisen bussilastillisen ihmisiä, ilmeisesti Porvoosta juuri saapuneen samaan tapahtumaan – tämä kertoo siitä, että tapahtumiin tullaan kaukaakin, joten kiinnostusta riittää. Uskon päivän aikana porukkaa käyneen kolmatta sataa.

Yllä: Salolaisten ”pikkubussi” ja ryntäys bussilta tapahtumaan Kauppiaskadun aamuauringossa

Postikorttiyhdistys Apollon pj. Nina Vainio ja Turun Postimerkkikerhon pj. Matti Lempiäinen avasivat tapahtuman lyhyellä tervetuliaispuheella ja homma lähti sen jälkeen ”virallisesti” käyntiin. Heti aamusta oli paikalla useita kymmeniä innokkaita keräilijöitä. Myyjiä oli parisen kymmentä ja tarjontaa kaikenlaista. Ruotsista asti oli saavuttu myymään postikortteja ja merkkejä – eräällä myyjällä oli edullisia kansioitakin myytävänä. Näyttelykehykset oli laitettu pystyyn Puolalan koulun jumppasaliin ja näytillä oli pääasiallisesti postikortteja ja aihekokoelmia, mukana oli toki muutama postimerkkikokoelmakin. Perinteisesti oli järjestetty parhaan kokoelman valinta äänestyksellä – lauantaina, kun kävimme ei ollut tietenkään tiedossa voittajaa.

Yllä: Kuva tapahtumasta – paljeovien takana on jumppasali, jossa kehykset olivat pystyssä – etualalla myyntipöytiä

Kävin läpi muutamia laatikoita M30 kohteita etsien, en odottanut löytäväni mitään erikoista, mutta kun sitä ei koskaan tiedä mitä mistäkin löytyy. Löysin kuitenkin kaksi kohdetta, jotka päätin kummatkin kotiuttaa euron kappalehintaan. Toinen kohteista on Olympiavuonna 1952 Ranskaan lähetetty kirje, M30 25mk sinisen merkin singlenä, eli tarkoituksen mukaisena käyttönä. Kuori on kokeneen näköinen, mutta silti mielestäni euron arvoinen. Näitä 25mk merkkejä on kahden värisiä, vaalean sinisiä ja sinisiä – tämä kyseinen merkki on tavallinen sininen. Kyseessä oleva merkki oli viimeinen M30 julkaisu, yhdessä kolmen muun merkin kanssa.

Yllä: Kirje Kotkasta 31.3.1952 Pariisiin Ranskaan. M30 25mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

Toinen noukkimani kohde on 15mk / 12mk punainen ”Carte Postale” Ruotsiin lähetetty päällepainamaehiökortti. Punainen väri kertoo siitä, että kortti oli tarkoitettu kansainväliselle postikorttitaksalle, joten kyseessä ei ole tälle kortille optimaalisen hyvä käyttö – Ruotsia ei lasketa ”ulkomaaksi” vaan se tulee postikorttien taksa-asioissa käsittää Pohjoismaana, jolle oli oma ”ulkomaista” eriävä taksansa. On kuitenkin sen verran ”armahdettava”, että todetaan Pohjoismaiden ja ulkomaiden postikorttitaksan olleen kortin lähetysaikana saman suuruisen! Otin tämän kuitenkin ”pois kuleksimasta”, koska minulla ei tälle ehiölle ole mitään erityisen hyvää käyttöä. Kohteen leimat ovat lähinnä ”kauhufilmitasoa”, onneksi sentään leiman päivämäärä ja paikkakunta on mahdollista saada selville. Olen alkanut hieman opetella näitä M30 ehiöitä ja yritän laittaa niitäkin sivuun – tietoa on kuitenkin saatavissa huomattavasti paljon vähemmän kuin M30 filateliasta, tässä onkin mahdollisuuksia tehdä tutkimusta ja selvittää erilaisia asioita M30 ehiöihin liittyen. Kuten tässäkin blogissa on uutisoitu, myytiin maan ehkä paras M30 ehiökokoelma Hellman huutokaupoissa tänä keväänä – toivottavasti tuo kokoelma nähdään kolmen vuoden karenssin jälkeen entistä ehompana näytillä jossakin näyttelyssä.

Yllä: Punainen 15mk / 12mk ehiökortti 8.5.1952 Helsingistä Uppsalaan Ruotsiin. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.1.1952 – 31.5.1956) 15,00mk.

Vaikka M30 rintamalla oli tällä kertaa hiukan köyhää, löysin tapahtumasta yhden kiinnostavan M11 / M17 sekapostitteen, vakuutetun kirjeen Ruotsiin toukokuulta 1918. Kyseessä on varsinainen reuhake, revennyt ja ruma, mutta postihistoriallisesti kohde on sitäkin parempi. Nimittäin toukokuussa 1918 oli maata repinyt sisällissota juuri päättynyt ja olot olivat normalisoitumassa. Elettiin vielä Venäjän valta vahvasti muistaen, osa postitaksoistakin oli vielä ruplamääräisiä (tässä tapauksessa ulkomaan vakuuttamisen taksat) vaikka suurin osa oli toki jo muuttunut markkamääräisiksi. Lisäksi oli voimassa määräys, että kotkamallisia merkkejä ei saa enää käyttää. No yhdistelmä oli vaikea ulkomaan vakuutusten takia, sillä ruplamääräiset taksat piti jollakin tapaa kääntää markkamääräisiksi ja käännöksen tulos saattoi olla viidellä jakamaton pennimäärä – juuri näin oli tällä ostamallani kirjeellä. Kuorelle oli laitettu yhteensä 1,62mk merkkejä, joista tuo 2 penniä M11 keltaisella 2p merkillä. Taksa vakuutukselle oli ruplamääräinen 12 kopeekka per 300 kultafrangia. Kun kirjeen vakuutusarvo oli yli 400 kultafrangia tarkoitti tämä 24 kopeekan maksua. Nyt heräsi kysymys siitä, että mitä tuo 24 kopeekka oli toukokuun lopulla 1918 markoissa. Tiedetään postin kiertokirjeistä, että hieman aiemmin oli vaihdettu ruplamääräisiä merkkejä hintaan 0,9 ruplaa per markka, ruplan kurssi oli kuitenkin kovassa pudotuksessa vallankumouksen mullistaessa Venäjää. Mikäli vaihtokurssi oli 0,5 ruplaa per markka olisi taksa oikein, mikäli ei, niin ei… en kuitenkaan ole saanut käsiini dokumenttia, jonka avulla voisin ratkaista tämän ongelma. Siitäkin huolimatta olen pystynyt nukkumaan yöni rauhassa, sillä kohde on käsittääkseni ensimmäisiä ulkomaille lähetettyjä vakuutettuja sisällissodan lopun jälkeen. Koska taksoitus on tehty Turun postitoimistossa on se ainakin ollut ”virallinen” näkemys oikeasta kuljetuksen hinnasta, näin ollen taksan maksanut on joka tapauksessa joutunut luottamaan postitoimiston arvioon asiasta. Kuori on kulkenut laivalla reittiä Turku – Saaristo – Maarianhamina – Tukholma ja saapumisleimat kertovat matkan kestäneen n. kaksi päivää. Tämän jälkeen kuljetus tapahtui Tornion kautta junalla. Mutta ei enempää tästä. Lähinnä tämä kertoo sen asian, että mielenkiintoista voi löytyä mistä tahansa tapahtumasta milloin vain. Tämä lieneenkin yksi harrastuksemme suola. Hienoa, että Turkulaiset järjestävät tapahtumaa vuodesta toiseen!

Merkki Albertin 53. ja Vaasan Filatelistien 76. huutokauppa

9 huhtikuun, 2017 By Mikael Collan

Jälleen on myyty tavaraa, tällä ketaa Merkki Albertin ja Vaasan Filatelistien toimesta. Olin jättänyt muutamia huutoja, mutta munasin loppukahinat niinkin yksinkertaisesta syystä, että väsyneenä unohdin. Tällaista sattuu, onneksi myytävänä ei ollut minua henkilökohtaisesti niin paljon kuumotavia kohteita, että olisi tapahtunut unohduksen jälkeistä sulamista. Aloitan Merkki Albertin annista ja sitten siirryn Vaasan Filatelistien huutokaupan ruotimiseen. Merkki Albertin huutokaupassa oli satayksi kohdetta myytävänä malli 1930 osastossa. Mukana oli filateliaa ja postihistoriaa.

Yllä: Harvinainen ehdote M30 5mk Olavinlinna-merkistä. Suuresta osasta olemassaolevista ehdotteista on leikattu reunat pois.

Filatelian puolella oli kaupan huomattava määrä arkkeja ja tyypillisesti loistoja, Loistojen lähtöhinnat vaihtelivat kympistä viiteentoista euroon ja niistä meni alle puolet kaupaksi. Mielestäni 15 euroa yleisemmästä M30 loistosta on tänä päivänä aika paljon pyydetty, toisaalta huutokaupoista voi rahalla napsia pois puuttuvia loistoleimattuja ilman työtä – siitähän näissä osittain maksetaan. Jälleen myytävänä oli myös merkkimallin ehdote, tällä kertaa 5mk Olavinlinna-merkin ehdote, josta oli leikattu ns. ”isot reunat” pois. Näitä leikattuja ehdotteita tunnetaan jonkin verran. Lähtöhinta oli 75 euroa ja tällä hinnalla ehdote menikin kaupaksi. Muitakin ehdotteita tai ”koevedoksia” oli myytävänä – nimittäin levyllinen liimattomia hammastamattomia M30 leijonamerkkejä seitsemästä arvosta myytiin 30 eurolla, joka mielestäni oli erittäin alhainen hinta. Kohdeselosteessa luki ”epävirallisia hammastamattomia M30 pareja 6 kpl ja irtomerkki” – nämä kuitenkin, kuten aiemminkin olen kirjoittanut ja kuten Hannu Kauppi kirjassaan toteaa, eivät ole epävirallisia. Myynnissä levyllinen oli osastossa ”kokoelmat ja erät” mikä saattoi olla hieman huono paikka. Hammastamattomia liimoitettuja merkkejä myytiin 5mk arvoista – keltainen hammastamaton pari meni kaupaksi limitillä 20 euroa ja hammastamaton 5mk violetti pari (jossa näkyy arkkinumero) hintaan 27 euroa. Täytyy sanoa, että kaiken kaikkian M30 filatelian hinnat ovat erittäin alhaalla. Muutama tarttuma ja siirtymäkin oli myynnissä, nämä jäivät joko myymättä tai menivät limitillä. 9mk punaisen M30 leijonamerkin yläoikea sokkohammas oli myytävänä 15 eurolla ja jäi myymättä – muistan, että tällainen on ollut myytävänä aiemmin ja meni tuolloin kympin pohjahinnalla.

Yllä: Stettinissä 1938 leimattu M30 5mk olavinlinnamerkki. Kyseessä on laivalta lähetetty posti.

Myytävänä oli myös Stettinissä leimattu 5mk Olavinlinna, joka myytiin jälkimyynnissä pohjahinnalla, sekä joitakin siirtymiä M30 leijonamerkeistä – näiden myynti oli nihkeää. Stettin leimaus on kokoelmaan sopiva ja kertoo höyrylaivapostin historiasta – S/S Ariadne kulki reittiä Helsinki – Tallinna – Stettin ja kuljetti matkustajia, postia ja tavaraa Suomen, Viron ja Saksan välillä. Nykyään Stettin on osa Puolaa ja kaupungin nimi on Szczecin – neljä perättäistä konsonanttia siis kaupungin nykynimessä. Tästä oli muistaakseni juttua uusimmassa Suomen Postimerkkilehdessä. Muutama suojareitteinen merkkikin oli kaupan, sekä joitakin kohtalaisen hyviä tilapäisyyksiä (roskien aiheuttamia kuvakevirheitä).

Yllä: Sokeainlähetys Rauman sisällä 21.12.1942. M30 25p ruskea, 5p ruskea ja 10p harmaa leijona, yhteensä 40 penniä. Kirjoitettu joulutervehdys sokeainkirjoituskoneella selkokielisenä. Merkkien yläreunat rispaantuneet. Taksa: Sokeainkirje (1.9.1942 – 30.6.1945) 0,40mk.

Postihistoriapuolella oli myytävänä vain vähän kohteita. Myytävänä oli kaksi sokeainkirjettä, joista kumpikin hiukan heikonlaisia. Nimittäin toinen sokeainkirjeistä oli väärätaksainen ja toisen, 40 pennin taksaisen, merkit kiinnitetty aivan kuoren yläreunaan ja siksi merkkien yläreunojen hammastukset olivat menneet ”pieleen”. Lähtöhintaa kummallekin sokeainkirjeelle oli näistä ongelmista huolimatta laitettu runsaanlaisesti – kokonaiset kaksisataa euroa. Sokeainkirjeitä on ollut M30 merkein neljällä eri taksalla eri aikoina, 30p, 40p, 50p, ja 1mk. Kaikki taksat (ja sokeainlähetykset yleensä) ovat vaikeita ja harvinaisia.

Yllä: Myytävänä olleen sokeainlähetyksen aitoutustodistus, josta kohteen yhteydessä ei mainittu sanallakaan.

Tämä myytävänä ollut 40p oikeataksainen kohde oli siis yläreunastaan risa, muutakin ”jännää” siihen liittyy – nimittäin aluksi kohteen selosteessa ei mainittu rikkinäisyydestä mitään. Lisääkin jännää löytyy, nimittäin tähän kohteeseen on tehty aitoutustodistus, mutta siitä ei mainita halaistua sanaa. Kun kohde myytiin edellisellä kerralla oli aitoutustodistus mukana. Ei mennyt kaupaksi kahdella sadalla. Toinen aitoustodistus mukanaan kulkenut kohde oli 10p sellupaperisella merkillä varusteltu M30 kuori – lähtöhinta oli 75 euroa ja tällä kohde myytiin; sellupaperiset 5 ja 10 pennin merkit ovat harvinaisia ja vaikeita.

Eestiin Pärnuun lähetetty, taikaisin lähetetty ja ilmeisesti postin avaama kirje, jolla oli 2mk punainen M30 leijonamerkki singlenä myytiin 15 eurolla. Tämä oli mielestäni hyvännäköinen postihistoriakohde ja ostaja saa olla tyytyväinen. Avaaminen postin toimesta on hyvä juttu tälle kohteelle. Myytävänä oli myös Englantiin kulkenut vakuutettu kirje, jonka kunto oli ainakin kuvan perusteella kammottaava. Ulkomaan vakuutetut lähetykset ovat hyviä kohteita, mutta tämä oli kuntonsa puolesta aika mahdoton ja tästä syystä jäi myymättä 20 euron limitillä. Lentopostin osastossa oli myytävänä muutamia hyvän näköisiä M30 kohteita, mukana myös kaukomaihin lentäneitä.

Yllä: Nikkilästä 4.12.1940 Gold-roadziin Arizonaan Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje. Sensuurin leimaus, merkkejä yhteensä 19,50mk edestä. Leimattu ”Par service aerien trans-Atlantique Europe-Etats Unies” eli lentopostilla Atlantin yli. Leimattu USAssa ”Not in air mail – insufficient postage”, joka kertoo amerikkalaisen postinhoitajan inkompetenssista enemmän kuin mistään muusta. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen lentolisä ( per 5g) Yhdysvaltoihin (1.4.1938 – 30.9.1942) 8,00mk*2 = 19,50mk. Eli oikea taksa on kyseessä!

Yhdysvaltoihin 4½+9mk lentopostitaksalla vuonna 1944 lentänyt tuplasensuroitu kuori jäi myymättä 15 euron limitillä (ainakin tätä kirjoitettaessa on myymättä) ja vuonna 1941 lentänyt parilla kiinnostavalla leimalla leimattu lentokuori myöskin yhdysvaltoihin myytiin hintaan 50 euroa limitin oltua 30 euroa. Venezuelaan 1951 lentänyt kuori myytiin 26 eurolla ja Chileen vuonna 1935 lentänyt 50 eurolla. Näistä tuo Chileen lentänyt oli mielestäni hyvä kuori ja varmasti lentopostia harrastaville hyvä kohde.

Yllä: M30 3mk punainen ehiökortti Helsingistä 31.8.1945 Seattleen Washingtoniin USAn. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945-31.8.1945) 3,00mk.

Ehiöiden puolella myytiin yksi kiinnostava M30 ehiö, nimittäin 3mk punainen ehiökortti, joka on kulkenut Yhdysvaltoihin vuonna 1945 elokuussa. Kyseessä on ns. hyvännäköinen kortti, mutta kirjoitusta on alle 5 sanaa, eli kyseessä on oikeastaan painotuote. Kortin etupuolella, joka oli näkyvissä ei ole yhtäkään sanaa, joten on tärkeää nähdä takapuoli. Pyysinkin takapuolesta kuvaa ja se on yllä nähtävissä – ”neljän sanan toivotus ja yours truly Harry Walli” – Harry Walli oli tunnettu postimerkkeilijä. Jos kyseessä olisi selkeä postikortti ”normaaleine” postikortin sisältöineen olisi tämä ollut huippukohde, mutta nyt kun kyseessä on tunnettu filatelisti ja tekstiä vähänlaisesti en voinut itse lähteä hippasille tämän kohteen suhteen. Näitä 31.8. leimattuja kohteita tunnetaan muutama ja myös ainakin yksi 5mk sininen 31.8. leimattuna – jos oli tullut tieto, että taksa vaihtuu seuraavana päivänä osasi Wallin kaltainen filatelisti laskea, että taksa-aika on vain 2kk ja siis erittäin lyhyt – tämä on tietysti ollut sitten mahdollisuus käyttää tilaisuutta hyväksi. Kohde on kuitenkin uskottavasti kulkenut, joten siltä osin ongelmaa ei mielestäni ole.

Vaasan filatelistien huutokauppa päättyi samaan aikaan Merkki Albertin huutokaupan kanssa – mielestäni vähän pöhkö juttu sinänsä, koska on paljon vaikeampaa valvoa kahta kuin yhtä huutokauppaa. Ostajien ja myyjien kannalta huutokauppojen päättyminen kannattaisi ajoittaa eri aikoihin – varsinkin kun sama philabid järjestelmä on käytössä. Huutokaupan puolella myytävänä oli jonkin verran filateliapuolen M30 kohteita, loistoleimattuja merkkejä, joiden lähtöhinnat olivat kautta linjan edullisempia kuin Merkki Albertin huutokaupassa… toisaalta osa loistoista oli mielestäni hiukan heikohkoja ollakseen loisto-nimeen oikeutettuja. Muuta filateliaa oli M30 osastossa heikosti tarjolla.”Erikoisuuksien” osastossa oli myytävänä M30 automaattimerkkejä, joista yhdessä kone oli leikannut merkin alalaidan hammasteet kokonaan pois. Myytävänä oli myös FORD lävisteinen 5mk Olavinlinna-merkki.

Postihistoriakohteita M30 ajalta oli myynnissä M30 osastossa sen verran, että kohteiden kokonaismäärä osastossa oli noin seitsemänkymmentä. Ehkäpä paras M30 postihistoriakohde löytyi kuitenkin kenttäpostin osastosta, jossa oli myynnissä siisti kenttäpostipakettikortti joukkoihin kolmen markan taksalla, joka oli maksettu kahdella M30 1½mk harmaalla merkillä. Kortin hyvyyden huomasivat muutkin ja sen hinta nousikin kuuden euron lähdöstä yli seitsemään kymppiin, eli yli noin kaksitoistakertaiseksi.

Yllä: Kenttäpostipakettikortti Laihialta 20.7.1941 joukkoihin (KPK 8). Kaksi M30 1½mk harmaata leijonamerkkiä. Paino 1kg 700g. Taksa: Kenttäpostipaketti (1-3 kg) joukkoihin (28.6.1941 – 30.9.1942) 3,00mk. Aikainen lähetys tällä taksalla.

On muistettava näiden kenttäpostipakettikorttien kanssa sellainen tosiasia, että joukoista lähetetyt kenttäpostipaketit ovat yleisempiä kuin joukkoihin lähetetyt. Tämä johtuu siitä, että kenttäpostitoimistot keräsivät kortit pois ja niistä tehtiin leikettä. Kun sotilaille sanotaan, että tehkää näin, he tekevät näin ja näin ollen joukkoihin lähetettyjä kokonaisia kortteja on olemassa vähemmän kuin joukoista lähetettyjä. Muuta kotimaassa kulkenutta ”merkittävämpää” ei myytävänä mielestäni ollut. Pohjoismaihinkin mennyt myytävänä ollut tavara ei oikein inspiroinut – ainoa kiinnostavan näköinen kohde oli Tanskaan lähetetty lentokuori 3mk tummanoliivilla merkillä, joka oli takaisinlähetetty. Tätä kirjoitettaessa sekin oli vielä myymättä. Eurooppaan Pohjoismaiden ulkopuolelle kulkenutta postia oli hieman paremmin myytävänä. Maininnan arvoisia ovat kaksi kirjattua lentokirjettä Hollantiin ja Englantiin, joiden lähtöhinnat olivat viisi ja kuusi euroa ja näillä kuoret menivätkin kaupaksi, painotuote 6mk oranssilla merkillä singlenä 35 euron lähdöllä jäi myymättä ja Romaniaan lähetetty kirje 2mk mustansinisellä singlenä meni myöskin kaupaksi. Romania on aika hyvä kohdemaa ja tällä kirjeellä oli takana tuloleima, sekä etupuolella postitorvileima, ilmeisesti romanialaisten leimaamana.

M30 kohteita oli myytävänä useilla alueilla, mm. lentoposti ja laivaposti sekä ”lähetyksiä” alueilla. Kokonaisuutena M30 kohteita oli tämän takia myynnissä yli sata. Kauemmaksikin menneitä postihistoriakohteita oli kaupan. Erityisesti USAan mennyttä postia oli paljon.

Yllä: Lentopostikortti 22.7.1957 Helsingistä Mexicoon, 40mk puunhakkaaja single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.6.1956 – 31.3.1959) 20mk + postikortin lentolisä (vyöhyke 6) Mexicoon (1.7.1953 – 30.9.1957) 20,00mk = 40,00mk.

Ehkä paras ulkomaille mennyt postihistoriakohde oli mielestäni Mexicoon lähetetty lentopostikortti 40mk puunhakkaaja merkin singlenä. Kortin lähtöhinta oli kymppi ja se nousi hieman yli 40 euron. Merkin leima on aivan huippuluokkaa. Hieno lentokortti, joka sopii 40mk puunhakkaajamerkin kokoelmakohteeksi. Huomioitavaa on, että Vaasan kerhon meklari oli kuvannut kortin kummatkin puolet, tapa jota arvostan suuresti. Toinen hyvä ”kaukokohde” oli Australiaan vuonna 1957 lähetetty lentokirje, jolla oli M30 300mk lentokone ja 50mk M54 kuvamerkki. Kohteen hinta nousi limitistään euron 31 euroon.

Huomattavaa on, että ns. ”kaupallisessa” huutokaupassa lähtöhinnat ovat selkeästi kalliimmat. Tällä kertaa, muutamaa ehdotetta lukuunottamatta, tavaran laatu oli kohtalaisen samanlaista – ainakin postihistoriapuolella.

Lisäys: 13.4. korjattu muutamia kirjoitusvirheitä

37. HTO huutokauppa

25 helmikuun, 2017 By Mikael Collan

HTO huutokauppojen 37. huutokauppa päättyi 23.2. kahdeksalta illalla, tosin vielä lähes tuntia myöhemmin käytiin ”taistelua” joidenkin kohteiden osalta. Tällä kertaa M30 keräilijälle löytyi pohdittavaa useastakin osastosta. Filateliapuolen, eli merkkien osalta tämä huutokauppa oli ”tavanomainen” – myytävänä oli muutama automaattimerkki, joitakin reijitteitä ja laskoksia sekä useita loistoleimattuja merkkejä. Näistä mainittakoon hyvä loistoleimaus 10mk Saimaa merkin vaaleanvioletista, tosin vuodelta 1933, joka myytiin 18 eurolla ja 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman leimattu merkki, joka myytiin 36 eurolla. Olikohan ostaja havainnut, että leima oli väärinpäin, vaikka ehkä ensivaikutelma saattoi olla ”loistomainen”. Myytävänä oli, ja kaupaksi kävi myös 8mk violetin leijonamerkin kolme sokkohammasta sisältävä numerokuusilo. Tämän kohteen myyntihinta oli 39 euroa.

Yllä: Pikapostikortti Nauvosta 25.1.1940 Haminaan. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 30.6.1940) 1,25mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 4,00mk = 5,25mk. Kuva: HTO-Huutokaupat.

M30 postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita tarjolla, vaikka kohteiden yhteismäärä olikin aika pieni. Tavalliseen tapaan lähdetään läheltä kauas. Kotimaassa kulkenut pikapostikortti vuodelta 1940 myytiin hintaan 23 euroa. Mielestäni hinta ei ollut kovin korkea, vaikka vaikuttikin kuvasta päätellen siltä, että 4mk merkin kulmahammas saattoi olla pudonnut. Pika ja kirjatut postikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, koska yleensä ei ollut mitään syytä maksaa näitä suhteessa kortin hintaan kalliita lisäpalveluita. Pikalisä oli tässäkin tapauksessa yli kolminkertainen verrattuna itse postikortin taksaan.Muuta kiinnostavaa M30 kotimaan postia edustivat muutamat kenttäpostipakettikortit, joiden postimaksu oli maksettu osittain tai kokonaan M30 merkeillä – mukana oli yksi kirjattu kenttäpostikortti. On huomattava, että kenttäpostipaketeissa maksuna käytettyjen kenttäpostilipukkeiden vasta-arvot vaihtelivat ajankohdan mukaan – näistä vasta-arvoista löytyvät tiedot uudesta taksakirjasta. Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä Kotka 26b kuvioleimalla varustettu kotimaan kirje. Kyseessä on siis Suursaaren valtauksen valmisteluihin liittynyt peitetoimi, jonka takia leimana käytettiin kuvioleimaa (palkkeja). Näitä Kotka 26b kuvioleimoilla varustettuja M30 kohteita tunnetaan alle kymmenen, joten kohde on harvinainen. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja se meni kaupaksi 71 eurolla.

Yllä: Postikortti 17.9.1945 Hyvinkäältä Roskildeen Tanskaan. Taksa: Postikortti pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Tanskan sensuuri. Hyvä yksittäispostite. Kuva: HTO-Huutokaupat.

Pohjoismaihin suuntautunutta postia edusti Tanskaan lähetetty postikortti vuodelta 1945 syyskuulta. Kyseinen postikortti oli siitä kiinnostava, että sille oli osunut leimausvirhe, eli leiman vuosiluku oli pyörähtänyt vääräksi (1947). Kortille oli leimattu ilmeisesti saapumispäivän leimaus Tanskassa. Kortti oli myös sensuroitu Tanskan sensuurin toimesta – vuonna 1947 Tanskassa ei enää sensuroitu postia, joten tämä ”varmistaa” käyttöajan. Kortilla oli yksin 3mk punainen leijonamerkki ja tämä on ns. ”se juttu” liittyen tähän korttiin, nimittäin 3mk punainen postikorttilla ulkomaille, Pohjoismaiden ulkopuolelle, on tunnetusti vaikein M30 postihistoriakohde ja niitä tunnetaan vain yksi kappale. Tämä tekee Tanskaan kulkeneesta postikortista yksin 3mk punaisella merkillä ns. ”hyvän kohteen”. Kun tietää tämän asian ja sen, että vastaava 3mk punainen postikortti myytiin viime vuonna 85 eurolla (tosin heinäkuussa kulkeneena), oli pieni yllätys, että kortin hinta ei noussut kuin 22 euroon. Mielestäni tämä kohde myytiin halvalla. Vai onkohan niin, että ”kaikilla on taas tämäkin”.

Yllä: Kirje 15.9.1930 Turusta Leningradiin Neuvostoliittoon. Tullut perille Leningradiin 20.9.30. 2mk sininen leijona single, käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille ( – 30.11.1931) 2,00mk. Mielenkiintoinen! Kuva: HTO-Huutokaupat.

Neuvostoliittoon 1930 lähetetty 2mk sinisellä merkillä varusteltu kirje oli yksi huutokaupan mielenkiintoisimmista kohteista. En osaa tulkita kaikkia leimoja, mutta lieneekö kirje ollut lähetetty postitoimistoon tai jotain vastaavaa (venäjänkielentaitoni on heikko), koska sille on leimattu ”doplatit” leima, eli lunastus 5 kopeekkaa – ja leima ”non reclame” eli ei lunastettu, ennen kuin se on lähetetty takaisin Suomeen. Hämäävä on ”Retour – Moscou – rebuts” leimaus, koska mitään Moskovaan viittaavaa uutta osoitetta tai vastaavaa ei kirjeellä ole, eikä sitä ole myöskään leimattu Moskovassa missään vaiheessa. En osaa aivan täysin kuvata sitä pientä epäilyksen tunnetta minkä tämä leima herättää minussa, en myöskään voi väittää, että epäilykselle on oikeasti mitään aihetta. Kirje on tullut takaisin Hyvinkäälle 5.11.30, jossa se on ilmeisesti lähettäjän osoitteen puuttumisen takia avattu osoitteen selvittämistä varten ja tästä kertova leima on kirjeelle lyöty. Eli kaikenlaista tämä kirje on nähnyt. Limitti 10€, myyntihinta 36 euroa. Kirjattu pikalentokirje Hollantiin 30-luvulta myytiin hintaan 31 euroa, kyseessä oli mielestäni hieno kohde, kokoelmalaatuinen. Ostaja sai edullisesti hyvän kohteen.

Yllä: Pikalentokirje 24.4.1942 Helsingistä Saksaan. M30 merkkejä 9,75 markan edestä. Taksa: Kirje (-20g) Saksan erikoistaksalla (1.4.1942 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (-20g) ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk + pikalisä ulkomaille (1.7.1940 – 30.9.1942) 5,00mk, yhteensä 9,75mk. Vaikea lähetys, 5kk taksa-aika.

Myytävänä oli myös Saksan erikoistaksainen pika lentokirje, jonka teki mielenkiintoiseksi se, että kyseessä oli erikoistaksan kahdesta taksa-ajasta lyhyemmän viiden kuukauden mittaisen perustaksan aikaan lähetetty lähetys. Lyhyemmän erikoistaksa-ajan puitteissa lisämaksullisia lähetyksiä tunnetaan huomattavasti paljon vähemmän kuin pidemmän 1.9.1942 alkaneen taksa-ajan aikana kulkeneita – juuri tässä mielessä kyseessä oleva kohde on hyvä. Filatelisti ajattelee, että kannattaa varmasti tarkistaa, että onko 25 pennin merkki lumppusellupaperia, koska kohde soveltuu sen osalta myös filateeliseen kokoelmaan, mikäli näin on.

Yllä: Unkariin 15.9.1945 Helsingistä lähetetty kirje. Leimattu ”Retour – Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt”. Taksa epäselvä – kirjetaksa (-20g) lähettämisen aikaan oli 10mk, lento oli mahdoton ja pikaposti ei ilmeisesti ollut mahdollinen. Haiskahtaa tekeleeltä.

Sodan jälkeen posti oli keskeytyksissä useisiin maihin, myös Unkariin. Huutokaupassa oli myytävänä pikalentokirje Unkariin vuodelta 1945 syyskuulta, joka oli leimattu ”Retour – postinkulku toistaiseksi keskeytynyt”. Postinkulku Unkariin keskeytyi 4.9.1944 Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton ja muiden liittolaisten kanssa, koska posti Unkariin kulki Saksan kautta. Lentoposti Unkariin avautui vasta joulukuussa 1946 (olin ensin kirjoittanut virheellisesti vuoden väärin!). Tyypillisesti pikalähetysten lähettäminen tuli mahdolliseksi aikaisintaan lentopostin avautumisen jälkeen. Kuori ei ole firman lähettämä, vaan lähettäjä on suurella todennäköisyydellä yksityinen henkilö. Osoite ja lentoposti sekä pikalähetykseen viittaava tieto on kirjoitettu kirjoituskoneella. Taksa on selkeää hölynpölyä varsinkin, kun lento ei ollut mahdollinen – lentolisä niihin maihin Euroopassa, joihin lento oli mahdollinen oli kirjeen lähettämisen aikaan 2½mk / 5 grammaa. Minulle tuli sellainen olo, että tässä on tarkoitushakuisesti lähdetty hakemaan ”postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt” leimausta vähän jännemmän kohteen luomiseksi, enkä siksi innostunut tästä kohteesta lainkaan. Limitti 20€, myyntihinta 91€.

Myytävänä oli myös kaksi 12/10mk violetin päällepainamamerkin singlekirjekohdetta vuodelta 1948. Toinen Englantiin ja toinen Saksaan Brittiläiselle vyöhykkeelle. Nämä ovat kohtalaisen hyviä kohteita, nimittäin asiallisten ulkomaan kirjeiden löytäminen tämän merkin singlellä ei sittenkään ole kovin helppoa. Kumpikin kohde myytiin kahdella kympillä – edullisesti meni.

Tässäkin blogissa on useaan otteeseen puhuttu 6mk punaisen merkin singlekäytöstä ulkomaan postikortilla ja todettu käytön olevan vaikean. Vaikka näitä on muutamia ollut myynnissä lähiaikoina ja ehkäpä on syntynyt ns. virheellinen käsitys kohteiden yleisyydestä, ovat taksanmukaiset ja asialliset 6mk punaiset yksittäispostitteet postikortilla ulkomaille vaikeita ja harvinaisia kohteita, niitä tunnetaan arvioni mukaan alle 15 kappaletta. Tässäkin huutokaupassa oli myytävänä 6mk punainen kortilla ulkomaille. Kohde oli lähetetty Yhdysvaltoihin vuonna 1946 joulukuussa. Tarkkasilmäinen keräilijä kuitenkin kiinnitti huomionsa kortin sisältöön, tai tarkemmin ottaen sen puutteeseen. Kortille nimittäin ei oltu kirjoitettu mitään, se oli tervehdyksenä lähetetty ja kirjoituksen puutteen takia olisi kulkenut painotuotteen taksalla, joka tuolloin oli alempi. Painotuotteina sai lähettää postikortin, jolle oli kirjoitettu alle viiden sanan pituinen viesti. Tyypillisesti lyhyt Joulu- tai muu tervehdys. Tällaiset painotuotepostikortit, joiden lähettämiseksi on kuitenkin maksettu postikortin taksa eivät mielestäni sovellu kokoelmiin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se myytiin hintaan 61 euroa.

Yllä: Helsingistä 31.12.1946 Lauttakylään lähetetty 3mk keltainen ehiöpostikortti. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Kortin osalta on huomattava, että se julkaistiin vasta lokakuussa 1945, joten mahdollinen käyttöaika tällä ehiöpostikortilla oli vain noin neljä kuukautta. Ei niin helppo.

Mielenkiintoista kyllä M30 ehiökortteja oli myytävänä M30 postihistoriaosastossa. Nämä kortit olivat tällä kertaa ns. parempia ja mukana oli useita vaikeita kohteita.Mukana oli yksi käyttämätön virheellinen kortti, jolle oli painettu arvokuvake ja viivat kahteen kertaan. Tämä ei mennyt 80 euron lähdöllä kaupaksi. Myytävänä oli myös kuvallisten 1952 julkaistujen ehiökorttien kuvaehdotteita kolme kappaletta, kyseessä oli ”aito asia” eli varsinaista ehdotteista oli kysymys – ehdotteen kaltaista valituista ehiökuvista kartongille painettua kuvasarjaa myytiin yleisölle ja ne ovat asia erikseen. Lähtöhinta oli 300€ ja tätä kirjoitettaessa eivät nämä ehdotteet ole menneet kaupaksi, jälkimyyntiä on vielä yksi päivä jäljellä.

Kotimaassa kulkenut ”internoimisleiri 1” leimattu 2mk keltainen ehiökortti oli kiinnostava. Sekään ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, sillä lähtöhinta 100€ oli ilmeisesti liian kova. Kotimaassa postikorttitaksalla lähetetty 3mk keltainen ehiökortti myytiin limitillä 50 euroa – tässäkään kortissa ei kuvassa näkynyt kirjoitusta, näihin pitäisi aina kuvata myös takapuoli, jotta ostaja näkisi, että onko kyseessä postikorttitaksaan velvoittava määrä sanoja vai ei. Kortin julkaisu tapahtui lokakuussa ja tämä rajoitti kortin käyttöaikaa postikortin taksalla alle neljään kuukauteen – ei niin helppo kotimaan käyttö, varsinkin kun tiedetään, että punaisia ehiökortteja oli postitoimistoissa vielä jäljellä ja niitä myytiin pois, postitoimistot eivät tilanneet näitä keltaisia kortteja ennen kuin punaiset kortit olivat loppumassa.

Myymätön kohtalo oli Unkariin 1943 lähetetyllä 2mk keltaisella, 2+2mk Saksaan (sudeettialueelle) 1943 lähetetyllä puoliskolla ja 2/1,75mk Saksaan lähetetyllä ehiökortilla – kaikki nämä kortit ovat kulkeneet sodan ajan erikoistaksoilla, eivätkä ole kovin helppoja. Ilmeisesti M30 ehiökeräily on aallonpohjassa (tai matkalla sinne) tai hinnoittelu oli mennyt pieleen.

Erissä oli paljonkin M30 tavaraa, lähtöhinnoittelu oli mielestäni aika korkeanlaista ja siksi minulta jäikin erien huutelu ”toiseen kertaan”. Monissa erissä myytiin erään Tamperelaisen pitkän linjan keräilijän kokoelmaa ja tämä selittää suuren Tampereen seudun postilähetyksiä sisältäneiden kohteiden määrän. Jonkin verran jäi eriä myymättä, ilmeisesti korkeahkojen lähtöhintojen takia. Tilannehan tunnetusti on se, että tavaran määrä markkinoilla ei suinkaan ole vähenemässä, vaan lisääntymässä ja tämä painaa hintoja alas – perustavaran hinta on hyvinkin alhaalla, vain kovemmat kohteet nousevat reippaasti. Mikäli on tarvetta päästä materiaalista eroon on lähtöhinta syytä asettaa riittävän alas. Nähtäväksi jää miten Filateliapalvelun maaliskuun puolessa väliss päättyvän huutokaupan M30 kohteet menevät kaupaksi, joidenkin kohteiden osalta ei lähtöhinnoissa ole ”pihistelty”.

Vuoden 2017 huutokauppakevään avaus SFP 101

21 tammikuun, 2017 By Mikael Collan

Vuosi 2017 on itsenäisen Suomen juhlavuosi ja tähän liittyvä FINLANDIA 2017 kansainvälinen postimerkkinäyttely Tampereella kruunaa filatelistien juhlavuoden. Tähän liittyen näyttelyyn osallistuvat keräilijät virittelevät kokoelmiaan maksimikuntoon ja on tietysti odotettavissa, että tämä vaikuttaa myös alkuvuoden huutokauppoihin. Nähtäväksi jää minkälaisia hintatasoja saavutetaan, se on ainakin varma-asia, että mallin 1917 keräilijät eivät tule halvalla pääsemään – siitä on osviittaa jo aiemmilta huutokauppakierroksilta hurjan kovien loppuhintojen ja hintanousujen osalta. Malli 1930 osalta huutokauppahinnat ovat olleet mielestäni kohtuullisella tasolla, mitään vastaavaa, jopa hieman hurmosmaista hintojen karkaamista ei ole tapahtunut, kuin mitä mm. juuri M17 osalta on nähty. Jostakin olen saanut päähäni, että M30 keräilykin on pienessä nosteessa, sillä en ole aivan samalla tavalla saanut kohteita noukittua kuin vielä vuosi sitten, eli ”apajilla” on myös muita ja tämä on minun mielestäni pelkästään positiivinen asia.

Yllä: 2mk violetin merkin ehdote arkin reunasta. Hammastamaton ilman liimaa. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Eilen päättynyt Suomen Filateliapalvelun 101 huutokauppa oli oikeastaan vuoden 2017 huutokauppakevään avaus, tällä kertaa myytävänä oli jonkin verran M30 kohteita, joista osa hyvinkin kiinnostavia. Jälleen nähtiin ihmeellisiä hintoja suuntaan ja toiseen sekä pienimuotoisia huutokilpailuja hyvien kohteiden osalta. M30 filateliaosastossa oli tällä kertaa jonkin verran kohteita myytävänä, niin ”leijona” kuin ”kuvamerkki” puolellakin. Myytävänä oli mm. 2mk violetin leijonamerkin ehdotearkista leikattu hammastamaton ja liimoittamaton merkki. Näistä ehdotteista on tässäkin blogissa ollut aiemmin puhetta. Kysymyksessä on siis postimerkkien hyväksymiseen liittyvä muodollisuus, jonka yhteydessä tehtiin siis päättäjille näytiksi ilmeisesti yksi painoarkki (kaksi arkkia) merkkejä, joita ei hammastettu eikä liimoitettu. Näiden perusteella päättäjät hyväksyivät merkit painatukseen. Nämä ovat tulleet markkinoille ns. keittiön kautta, huhu kertoo, että sodan aikana kun postin arkistot siirrettiin pommituksia pakoon ”katosi” suuri osa materiaalia mystisesti. Nämä tulivat sitten myöhemmin markkinoille kuolinpesästä ja sitä kautta ovat löytäneet tiensä kokoelmiin. Se mikä on tärkeää ymmärtää on, että kysymyksessä ei ole humpuuki, vaan aito asia – eli kyseessä on ns. ehdotemerkki ja tämä kelpaa M30 filateeliseen kokoelmaan kyseisen merkin kohdalle hyvinkin tuomaan ns. ”kovuutta”. Lähtöhinta 20 euroa, myyntihinta 42 euroa.

Yllä: Virhevuosiluvulla 1591 painettu 10mk ruskean leijonan numerokuusilo. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Huutokaupan mielestäni kovin M30 ylilyönti oli leimaamattoman 5mk sinisen merkin arkin reunasta olevan siirtymän hinta, joka oli kokonaiset 180 euroa. Kysymyksessä oli kyllä kohtalaisen näyttävä pystysuuntainen siirtymä ja juuri tällaisista siirtymistä on aikoinaan leikkaamalla ”kehitetty”, silloin tällöin esiin tuleva ”muka-muka” yläreunastaan hammastamaton 5mk sininen merkki, jota siis ei oikeasti ole olemassakaan. Silti, vaikka tähän liittyy tarina, on 180€ mielestäni aika kova hinta tästä kohteesta – tosin jälleen nähtiin, että ”kerjäläisten” viuhtominen ei rahamiehiä hidasta! Mielestäni mielenkiintoinen kohde oli 10mk ruskean leijonan virhevuosiluvulla 1591 painettu numerokuusilo – näitä on aina ajoittain myytävänä ja tällaiset virheellisyydet ovat ”hauskoja” kohteita. Kohteen myyntihinta oli karvan verran alle 50 euroa – itsekin huusin tätä kohdetta, mutta ei jäänyt tällä kertaa minulle.

Yllä: N reijitetyillä merkeillä frankeerattu postiennako-osoitekortti. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kuvamerkkien osastossa myytävänä oli mm. 5mk olavinlinna-merkin ja 300mk lentokone-merkin erikoisuuksia. Ainoa mikä jäi mieleen oli 300mk merkin reunavesileiman siirtymä, joka myytiin pohjahinnalla 20 euroa. Tämä oli ostajalleen löytö, sillä siirtyneet reunavesileimat eivät merkillä sittenkään ole kovin yleisiä. Muistettava on, että M30 merkeillä reunavesileima voi olla merkillä vain arkin alimmalla tai ylimmällä rivillä ja näin ollen mahdollisuuksia per arkki on 20kpl. Näiden reunavesileimojen asentoja voi olla neljä. M30 postihistoria tai ”lähetykset” osastossa oli tällä kertaa myytävänä muutamia suojareijitettyjä merkkejä lähetyksillä, näistä ”N” reijitetyillä merkeillä frankeerattu postiennakkopaketin osoitekortti myytiin 166 eurolla. N tarkoittaa Notraco. Olen näistä reijitetyistä kohtalaisen tietämätön, enkä osaa sanoa, että mikä oli yksittäinen syy miksi tämän kohteen hinta lähti nousuun. Joku kortilla olleista merkeistä saattoi olla vaikea lähetyksellä tai reijityksen asento oli harvinainen. Ehkäpä joku valistaa minua tässä asiassa. Toinen ASEA reijitetty osoitekortti myytiin 25:llä eurolla.

Yllä: Lentokirje 13.5.1947 Vaasasta Tornioon. M30 12mk sininen leijona single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.1.1947 – 31.12.1947) 10,00mk, lentolisä (-20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk, yhteensä 12,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaassa pikana lähetetty ehiökortti lisämerkillä vuodelta 1930 myytiin hinnalla 42 euroa. Kohteeseen oli laitettu maninta ”harvinainen” – tämä on mielestäni puolitotuus, vaikka näitä pikapostikortteja ei kasva puissa, eivät ne ole erityisen harvinaisia. Tästä kertoo sekin tosiasia, että samassa huutokaupassa oli myytävänä ”ehiökortit” osastossa M30 ehiökortti pikana lisämerkin kanssa. Hyvä kohde silti, express lipuke oli ”wanhan” mallinen ja se tietystikään ei haittaa. Kotimaassa oli kulkenut myös vakuutettu kirje, jolla oli maksuna käytetty mm. M30 300mk lentokone-merkkiä. Tämä oli sinänsä hyvä kohde, että 300mk merkin löytäminen pienikokoisella kuorella voi olla haastavaa – tällainen pienempikokoinen kuori, jolla merkkiä on käytetty on hyvä kokoelmaa varten, koska sen lisäksi sivulle mahtuu myös muuta. Myyntihinta oli 20 euroa, joka oli limitti. Hyvä kotimaan lentokirjekohde oli myytäänä kohdenumerolla 1842, kyseessä oli 12mk sinisen merkin single. Kirje oli lähetetty Vaasasta Tornion vuonna 1947. Hinta nousi aina yli 60 euron. Kotimaan saantitodistuskirje jäi myymättä 20 euron lähtöhinnalla, syynä varmaankin kohteen suuri koko.

Yllä: Kirje Tanskaan ilmeisesti Turusta 31.7.1945 lähetetty kirje, Tanskan sensuurin tarkastama. 5mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 5,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pohjoismaihin kulkeneita kohteita oli myytävänä vain yksi, 5mk sininen leijonamerkki yksin kirjeellä Tanskaan vuonna 1945 heinäkuussa ja se myytiin hintaan 41 euroa. Kohteen arvoa nostaa se, että 5mk sininen single kirjeellä ulkomaille on yksi harvinaisimmista M30 kohteista ja niitä tunnetaan vain kourallinen – keräilijät, joilla ei ole tätä harvinaisuutta voivat käyttää tällaista Tanskaan mennyttä aukontäyttäjänä. Vaikka kysymyksessä on Pohjoismaihin lähetetty kohde on Tanskan ja Ruotsin ero kohdemana näiden välillä kuin yö ja päivä. Siihen nähden, että vastaavista on aiemmin maksettu paljon enemmänkin oli hinta mielestäni, suttuisesta leimauksesta huolimatta, kohtalaisen edullinen.

Yllä: Lentopainotuote 13.5.1948 Helsingistä Englantiin, m30 6mk oranssi single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk, painotuotteen lentolisä (per 5g) ulkomaille (24.19.1945 – 30.6.1953) 3,00mk, yhteensä 6,00mk. Vaikea. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Ulkomaille lähetettyjä kohteita oli myytävänä muutamia, näistä mielestäni paras oli lentopainotuote yksin 6mk oranssilla merkillä vuodelta 1948. Kohde on aidosti erittäin vaikea, sillä 3mk ulkomaanpainotuotteen taksa-aika oli vain kuusi kuukautta ja tähän taksa-aikaan ei sisältynyt joulu, mikä varmasti olisi lisännyt myös ulkomaille lähetettyjen painotuotteiden määrää. Lähtöhinta oli 30 euroa ja kohde myytiin 55 eurolla. Myytävänä oli myös Saksaan lähetetty postikortti 15mk punaisella leijonamerkillä, joka oli leimattu laivalla ”paquebot” ja merkki leimattu Ruotsissa Tukholmassa. Tällä kortilla oli lyhyt tervehdys ja minusta se olisi voinut kulkea yhtä hyvin painotuotteena. Myytiin 35€ hintaan.

Yllä: Lentokirje 21.12.1949 Haminasta Zürichiin Sveitsiin, 24mk ruskeanvioletti single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1948-31.10.1949) 15,00mk, lentolisä (per 5g) ulkomaille (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk*3=9,00mk, yhteensä 24,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Sveitsiin M30 24mk ruskeanvioletilla singlellä lähetetty lentokirje myytiin hintaan 20 euroa, tämä oli ehkä pieni yllätys, sillä kohtalaisen hyviä 24mk singlejä ei sitten kuitenkaan kasva puissa. Toki vaihtoehtoja on aika monia, mutta silti vaikuttaa edulliselta. Tämä on mielestäni ihan siisti kohde tämän merkin kohdalle, vaikka toinen leima onkin osunut kuoren ylälaitaan. Sodan aikainen Turkkiin Neuvostoliiton kautta kulkenut kirje myytiin 22 eurolla. Kohde oli postinkulkureittinsä takia hyvä sodanaikaista postia keräävälle. Kiinaan lähetetty kirje 30-luvulta jäi myymättä 20 euron limitillä. Kanadaan 1946 lähetetty aikainen sodan jälkeinen paketti(kortti) myytiin 33 euron hintaan – tämä kohde on parempi kuin miltä ensi silmäyksellä näyttää, nimittäin pakettiposti aukesi sodan jälkeen verattaen myöhään ja ne, jotka ovat kiinnostunut postin avautumisesta ja ”normalisoitumisesta” sodan jälkeen olivat tästä varmasti kiinnostuneita (tai olisi pitänyt olla). Argentinaan mennyt pikalentokuori M30 100mk Helsinki-merkillä ja 15mk M54 merkillä jäi myymättä.

Yllä: Sveitsiin 27.7.1945 Helsingistä lähetetty 3mk punainen ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 3,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Ehiökorttien osastossa oli myytävänä yksi kanuunakohde M30 harrastajalle, nimittäin Sveitsiin lähetetty 3mk punainen ehiökortti. Esittelytekstissä oli kirjoitettu, että näitä tunnetaan vain kaksi kappaletta ”oikein käytettynä”. Oikea lukumäärä lienee kolme ja mahdollisesti lisäksi joku suspekti kappale, josta tuskin kukaan voi mennä takuuseen. Joka tapauksessa kiven kova kohde. Jälleen kerran huomataan, että Filateliapalvelun sivuilla oli näkyvissä vain kortin etupuoli. Kun sitä katsotaan, niin vaikuttaa siltä, että kyseessä on tilanne, jossa kortilla ei ole mitään tekstiä…. eli kyseessä olisi painotuote. Tästä johtuen pitäisi AINA olla vastaavissa kohteissa kumpikin puoli kuvattuna. Tämän kortin osalta tilanne on se, että toisella puolella on asianmukainen ”kirje” kirjoitettuna ja kortti on näiltä osin aivan OK. Lähtöhinta oli 300 euroa ja kortti myytiin 544 eurolla. Hinta oli edullisempi kuin mitä vastaavasta kortista on aiemmin maksettu, toki huutomaksuineen mennään noin kuuteen ja puoleen sataan. Tämä olisi mahtunut minullekin, mutta rahkeet eivät riittäneet tällä(kään) kertaa.

Lisäys 27.1.2017: Märehdittyäni tätä korttia muutaman päivän ja soiteltuani itseäni viisaammille siihen liittyen olen tullut siihen lopputulokseen, että se on liian kaunis ollakseen totta, nimittäin kortin lähettämisen aikaan 27.8.1945 lisämaksuton pintapostiyhteys Suomen ja Sveitsin välillä oli vielä kiinni. Kyseinen yhteys aukesi vasta 25.9.1945. Tätä ennen posti toki kulki maidemme välillä, mutta vain lentopostina. 18.8.1945 postia kuljettanut lentolinja siirtyi kulkemaan Tukholman ja Pariisin kautta ja tätä aiemmin se kulki Englannin kautta. Näin ollen uskaltaudun sanomaan, että kortti tuskin on kulkenut lainkaan.

Seuraava sivu »