Uusi vuosi ja uudet kujeet on sanonta, joka kestää aikaa. Aina on jotain uutta mitä odottaa ja pohtia. Tätä kirjoitettaessa on käynnissä ainakin yksi isompi sota, yksi vallankumousta enteilevä kansannousu ja monta muutakin asiaa on menossa. Koska maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, onkin hyvä muistaa, että on myös jonkinlaisia vakioita. Filatelia on yksi niistä. Sen parissa ei tarvitse olla huolestunut isoista asioista, vaan voi keskittyä suhteettoman harmittomaan tekemiseen, jolla kuitenkin voi olla itse kullekin itselleen suhteellisen suuri merkitys ja hyvinvointivaikutus. Onneksi asiat eivät kuitenkaan ole niin, että filatelia makaisi vain paikallaan, vaan harrastuksenkin parissa tapahtuu. Vuonna 2026 odotettavissa on pohjoismainen Nordia 2026 näyttely Espoossa 8.-10.5. Tapahtumapaikkana on Dipoli, joka on tänään osa Aalto Yliopistoa ja toimii mm. opiskelijaruokalana. Aikoinaan vuonna 1966 Dipoli rakennettiin teekkareiden yliopistotaloksi. Tämän jälkeen se toimi kongressikeskuksena. Koko rakennus peruskorjattiin toiseen kertaan 2017 ja on yhä hyvässä kunnossa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, voi Nordiaan yhä ilmoittautua ja odotettavissa on tietysti isohko näyttely.
Uutena tietona lähipäivinä on tullut, että Postihistoriallinen yhdistys ja Korson Filatelistit järjestävät yhteistyössä 2028 CentEx näyttelyn, joka juhlii satavuotista suomalaista postimerkkinäyttelyperinnettä. Näyttelypaikkana on Kaapelitehdas Helsingissä. Näyttely järjestetään helmikuun lopussa.
Huutokaupat jatkuvat ”normaaliin” totuttuun tahtiinsa ja vuoden ensimmäisenä päättyvä isompi kotimainen verkkohuutokauppakin on jo päättynyt. Tällä(kin) kertaa asialla oli Suomen Filatelistiseura 126. suurhuutokaupallaan. Suurhuutokaupan ero ”tavalliseen” on se, että kohteiden laatu on hieman tavallista korkeampi ja mukana on ainakin joitakin kovempia kohteita – tämä on ainakin tarkoitus. Näillä luonnehdinnoilla pohjustettuna tämänkertainen suurhuutokauppa täytti ”lupauksensa”.
Filateliapuolella oli myytävänä suurhuutokaupan lupauksen mukaista parempaakin M30 tavaraa. Myytävänä oli esittelyarkeista leikattuja hammastamattomia ja liimoittamattomia pareja kolmesta arvosta, kaikki tekivät kauppansa. Lisäksi oli myytävänä 5mk hammastamaton liimoitettu pari, joka on myöskin ”aitoa asiaa” vaikka ei esittelyarkista olekaan. Nämä hyvät kokoelmakelpoiset kohteet menivät maailmalle edullisesti, alle kolmella kympillä ja yksi kohde noin viidellä kympillä. Aikoinaan Jussi Tuori näytti M30 kokoelmassaan kokonaisia arkkeja näitä suomalaisen M30 filatelian erikoisuuksia.
Leijonamallin 10mk merkistä oli myytävänä valtavaksi haukuttu sivuttaissuuntainen siirtymäpari, joka onkin kelpo filateliakohde. Lähtöhinnaksi oli asetettu maltillinen 35 euroa, mutta kohteesta kilpailtiin aina 235 euroon saakka. Tämäkään ei riittänyt M30 filateliapuolen ykköstilaan hinnan osalta, sillä 10mk Saimaa-merkin numerokuusilo nousi 270 euroon, vieden M30 filateliapuolen hintakruunun.
Postihistoriapuoli oli tällä kertaa myöskin kiinnostava. Lähetyksiä oli monenlaisia ja mukana vaikeampiakin. Kotimaisia hyviä lähetyksiä oli muutamia. Pikana lähetetty ehiökortti myytiin 23 eurolla, mikä oli edullinen hinta ostajalle. Kotimaan lentokirjeitä oli myytävänä kaksin kappalein. Toinen näistä oli vuodelta 1940 ja lähetetty Oulusta Liinahamariin, Petsamoon. Lennot Petsamoon tapahtuivat vain kesäkaudella ja parin vuoden ajan, eli postia ei ehtinyt kulkea lainkaan samassa laajuudessa kuin Eteläisemmän Suomen reiteillä. Kirje on Cyklop rakennusosakeyhtiön postia, jota suuri osa tunnetusta Petsamon lentopostista on. Vastaava kuori oli myytävänä juuri edellisessä Merkki-Albertin huutokaupassa ja tämä on saattanut luoda jonkinlaisen illuusion siitä, että ”näitähän” nyt riittää… saas nähdä milloin seuraava Petsamon lentokohde tulee tarjolle. Lähtöhinnaksi oli laitettu 50 euroa, jolla kohde meni kaupaksi. Ei erityisen helppo kohde, vaan pikemminkin vaikea. Kokoelmakelpoinen lentopostikokoelmaan. Moni ei sitä oivalla, että juuri kotimaan lentoposti on sitä vaikeinta lentopostia M30 aikakaudella, jos alueittain katsotaan.
Toinen kotimaan lentokohde oli Ahoniuksen (armoitettu filatelisti) lähettämä kirje lentona Rovaniemeltä kotiin Lohjalle. Kirje oli lähetetty 23.8.1945, eli vain 10 päivää sen jälkeen kun kotimaan lentoposti ”aukesi” sodan jälkeen. Hyvä ja oikeataksainen kohde. Myyntihinta 37 euroa ei tee täyttä oikeutta kohteelle, oli lähettäjä filatelisti tai ei.
Saksaan lähetetty postikortti, joka oli maksettu 1,75mk keltaisella merkillä oli myytävänä 100 euron lähtöhinnalla. Kohdetekstissä luki: ”1.75 mk Saksan taksa, sensuroitu kuvallinen sotilaspostikortti Saksaan, Tornio 15.6.1941, harvinainen kohde!” – tämä oli harhaanjohtavaa, sillä leiman päivämäärä on 1942, mikä tarkoittaa, että kyseessä on postikortti Suomen ja Saksan välisellä erikoistaksalla ja sen ensimmäiseltä taksa-ajalta 1.4. – 30.8.1942. Yksittäispostitteet tällä 1,75mk keltaisella merkillä tällä taksalla ovat harvinaisia, kohteita tunnetaan alle 10 kappaletta tällä hetkellä.
Itse en innostunut kortista erityisen paljon siitä syystä, että siinä oli ”painotuotemaisen vähän” kirjoitettua tekstiä. Sanoja taitaa olla kuitenkin enemmän kuin viisi… kuusi tai seitsemän. Eli ihan oikeasta asiasta taitaa olla kysymys. Kohde myytiin 244 eurolla, mikä ei ole erityisen kova hinta harvinaisesta kohteesta.
Myytävänä oli myös lento-onnettomuuspostia, joista yksi oli M30 kohde vuodelta 1934 Ruotsissa tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, jossa ”Småland” niminen kone putosi Etelä-Ruotsissa aiheuttaen postisäkinkin vaurioitumisen (kone syttyi tuleen). Tekstein varustettu kohde, joka oli laitettu sivuille, myytiin hintaan 220 euroa (lähtö 200). Kohde on hyvä ja kuuluu vakavaan M30 tai lentopostikokoelmaan. Hinta oli markkinahinta – näitä on myyty viimeisten vuosien aikana edullisemmin ja kalliimmalla.
Neljännen painoluokan lentokirje Saksaan maksoi tällä kertaa ostajalle 38 euroa plus lisät. Kylmä tosiasia on, että kaikissa näkemissäni kultamitalin saaneissa lentopostikokoelmissa yksi suurimmista puutteista on juuri painavien lähetysten lähes täydellinen unohdus. Siksi ihmettelenkin kerta toisensa jälkeen sitä, että korkeamman painoluokan lentolähetykset eivät saa suosiota osakseen. Tällä kertaa myytävänä ollut kirje vaikutti isokokoiselta ja sellaiselta, joka vie yhden kokonaisen A4 sivun. Asia on mielestäni kuitenkin sillä tavalla, että kokoelma, joka näyttää vain ensimmäisen painoluokan lentolähetyksiä on torso – muutakin kulki ja sitäkin pitäisi näyttää. Korkeamman painoluokan lähetyksissä on vaikeuskin aivan eri luokassa. Toki lentopostiluokan säännöillä pelattaessa ei tällaisilla postihistoria-asioilla ole yhtä suurta painoarvoa, mutta ehkäpä minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni (naureskelen sisäänpäin).
Ehkä kaikkein vaikein M30 kohde tällä kertaa oli pikalentopaketti Belgiaan, joka ei ehkä ensinäkemältä vaikuta kovin erikoiselta, mutta on ”joidenkin kymmenien vuosien kokemuksella” hyvinkin vaikea M30 kohde. Kyse on siitä, että ulkomaille lähetetyillä paketeilla on vaikea löytää lisämaksuja M30 aikakaudelta ja tämän paketin osalta erityisesti pikamaksu on sen vaikeaksi tekevä asia. Lentopaketti 1950-luvun loppupuolelta ei sinänsä ole enää erityisen vaikea, mutta pikalisä millä tahansa M30 ulkomaan paketilla on vaikea. Pakettikortilla on viisi 300mk merkkiä ja kaksi M54 merkkiä – kortilla on yhteensä 1562 mk:n edestä merkkejä. Ulkomaan pakettien tarkat taksat eivät ikävä kyllä ole yleisesti tiedossa – tässä on aukko ”sivistyksessä”. Asiasta löytyy kuitenkin apuja – Hannula on yrittänyt ja kirjassaan listaa osan taksoista, mutta kirjan taustamateriaalina ei ole ollut täydellinen postin taksahistoria ja siksi työ on suuntaa antava. Mattilan luettelosta löytyy joihinkin maihin tietoja pakettien hinnoista… tässä on vielä koko filateliayhteisöllä työnsarkaa, kunhan tieto ei häviäisi….
Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 30 euroa, joka oli markkinoita ajatellen sopiva hinta. Kohteen hinnaksi jäi 32 euroa, joka on erittäin edullinen ostajalle. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kohde oli myytävänä M54 alueella. M54 lentopaketit eivät ole erityisen harvinaisia ja tultaessa 1960-luvulle niiden yleisyys kasvaa – lisämaksulliset ovat kuitenkin M54 osaltakin kiven alla.
Kanadaan lähetetty ehiöpostikortti vuodelta 1940 (päivätty kortti 9.8.1940) oli kiinnostava. Elettiin välirauhan aikaa ja Kanada oli Saksan vihollismaa osana brittiläistä kansanyhteistöä (dominion), jonne ei Saksan kautta postia voinut lähettää. Petsamon reitti suomalaiselle postille oli jo kiinni – ainoa reitti Kanadaan oli Siperian kautta. Sieltä tämäkin kohde on kulkenut. Ongelmana tässä M30 ehiökortissa on ilmeinen postileiman puuttuminen, vaikka sensuurileima löytyy ja lisäksi kanadalainen sensuurileima, joka varmistaa kohteen kulkeneen perille saakka. Tämä ei haitannut huutajia, vaan kohde sai kannatusta 38 euron edestä.
Kaksi muutakin M30 ehiökohdetta teki kauppansa hinnan nousten limitistä. Laivalle s/s Länsi-Teisko lähetetty 2mk punainen paluukortti myytiin 84 euron hinnalla, jota voidaan pitää aika korkeana hintana. Lieneekö juuri laiva-osoite ollut hintaa nostava tekijä?
4½mk sinisen leijonamerkin yksittäispostite Yhdysvaltoihin jäi myymättä 50 euron pohjallaan, joka vielä laski viidellä eurolla jälkimyyntiin tultaessa… on halpaa, nimittäin ei näitäkään puissa kasva. Aikoinaan näistä pulitettiin hunajaisia hintoja – mutta ajat ovat muuttuneet. Kohteessa ei ole mitään vikaa. Jos omistaja myy sen minulle suoraan 40 eurolla, niin maksan sen heti! Saa olla yhteydessä.
Kaiken kaikkiaan kiinnostava huutokauppa ja itsekin tein ostoksen. Muilla keräilyalueillakin oli ns. ”kovat pippalot”, huomasin monen kohteen lähtevän kovaankin nousuun ja toisaalta muutamat mielestäni hyvätkin kohteet jäivät edullisesti ostajille. Tätä on huutokauppa – kiehtovaa markkinahinnan muodostamista juuri kauppahetken hintaan. Yksi filatelian isoista asioista ja niistä jutuista, jotka pitävät veren kiertämässä ja välillä verenpaineen nousussakin… sanotaan mitä sanotaan, on filatelia aivan kuningaslaji.
Myös kansainvälisesti tapahtuu. eBay ja Delcampe, kaksi filateliaa myyvää suurempaa alustaa pullauttavat aika-ajoin mielenkiintoisia M30 kohteita myyntiin. Tällä kertaa vastaan tuli eBayssa lentokirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1940. Tarkemmin sanottuna kyseessä on kirjattu toisen painoluokan lentokirje Övermarkista 27.4.1940 Portlandiin, Oregonin osavaltioon Länsirannikolle Yhdysvaltoihin.
Kuorelle on merkitty paino, 23g, ja ohjeen mukaisesti kirjoitettu ”Par service aerien transatlantique Europe – Etats Unies”. Nämä merkinnät on tehty Suomessa. Lisäksi kuorella on Par Avion laatikkoleima, että sininen lentolipuke. Ruotsissa kirjeelle on lyöty leima ”By air over the Atlantic and from New York” – leima kuvaa sitä asiaa, että kirjeelle on maksettu lentomaksu koko matkalle, eli myös Yhdysvaltain sisällä tapahtuvalle kuljetukselle. Käytännössä Atlantin ylittävien lentojen alkamisen jälkeen tämä oli käytäntö kaikelle sille postille, jolle ylilento oli maksettu. Ennen vuotta 1939 tilanne olikin erilainen ja lento maksettiin useinmiten vain ”Euroopan satamiin” eli eurooppalaisen lentotaksan mukaan. Jos haluttiin, että lähetys kuljetettiin lentona myös Pohjois-Amerikassa tuli maksaa eri taksan mukainen lentomaksu. Tällaiset kohtee, joille tämä Pohjois-Amerikan lento on maksettu (siis ennen vuotta 1939) ovat vähemmän yleisiä. Kohde on siis lentänyt Atlantin yli – todennäköisesti lennolla numero 118 (kyllä, lennot on järjestysnumeroitu), joka lähti Lissabonista 4. toukokuuta koneella ”Atlantic Clipper”, jota liikennöi Pan American Airlines. Perille New Yorkiin kone saapui 10.5. ja se oli kulkenut Azorien (Horta) kautta. Kone ei pysähtynyt lainkaan Bermudalla, mistä kertoo myös se, että kuorella ei ole brittiläistä sensuuria. Hifistelijä haluaa kuoria myös lennoilta, jotka eivät pysähtynyt Bermudalla, ostaja sai sellaisen.
Kohteen takana on ruotsalainen (Tukholma 30.4.1940) kauttakulkuleima ja tuloleima New Yorkiin (5.11.) sekä Portlandiin (12.5.) sekä toinen leima Portlandissa (13.5.). Kirje on liikahtanut New Yorkista Portlandiin päivässä, mikä kertoo lentokuljetuksesta. Avattu ja sensuurin tarkastama Suomessa. Tälle ihmeelle, no pienelle sellaiselle, tuli hintaa alle 30 euroa ja ostaja sai hyvän kohteen kohtalaisen edullisesti. Atlantin ylittänyt posti ei ole tältä aikakaudelta harvinaista, mutta hyvät leimat ja ruotsalainen lentoleima tekevät kohteesta paremman – korkeampi painoluokkakaan ei varsinaisesti haittaa.
Juuri tällä hetkellä ei ole kotimaisia huutokauppoja auki, mikä sekin on mainitsemisen arvoinen asia. Mutta eiköhän kohtapuoliin taas jo joku tavaralähde verkossa ”aina ja ikuisesti” toimivien lisäksi aukene!
Niille, joiden sormet suorastaan syyhyävät päästä ostamaan ja etsimään uutta… kerrottakoon, että Salon Filatelistikerho järjestää 22.2.2026 pienimuotoisen keräilytapahtuman Salon keskustassa, kauppakeskus Plazassa. Karkelot alkavat n. klo 10.30 (Plaza aukeaa klo 10) kauppakeskuksen toisessa kerroksessa. Alakerrassa on lämmin ilmainen parkkihalli ja myyjinä paikalle tulevat Salon kerhon kantapeikot, mukaanlukien allekirjoittanut. Otan mukaan myös kympin löytölaatikkoja, joiden kanssa voi olla vaikeaa tehdä isoa ”tappiota”. Suosittelen myös visiittiä Salon oikein hyvään taidemuseoon ”Veturitalliin” joka on aivan lähellä – Veturitallissa on armoitetun Lintukuvaaja Hannu Hautalan näyttely ”Poika, joka rakasti lintuja”, jonka arvaan olevan ”kovaa kamaa”. Ravintola Antonio avaa klo 12 aivan tapahtuman vieressä klo 12, eli ruokaakin saa. Kasaamme yhden kehyksen mikronäyttelyn, jossa näytillä ainakin wanhoja Salokortteja ja kukaties mitä muuta hienoa! Tervetuloa kauempaakin!
