malli1930.fi

Aprillia ja pääsiäistä

By

Aprillipäivänä, eli huhtikuun ensimmäisenä oli kaunis kuulas ilma ja taivas sinisenä… oli erinomainen matkapäivä Tampereelle viettämään iltaa mainioiden Tampereen Filatelistiseuran jäsenten vieraana ja esitelmöitsijänä. Seuran kerhoillat vietetään Suomalaisella Klubilla, jonka ravintoloitsija on vaihtunut. Vaihtoa ei huomannut ainakaan negatiivisesti, sillä tarjottu ruoka oli maittavaa ja kaikki tuntui toimivan totutun sujuvasti. Saavuin jo hyvissä ajoin, koska aikatauluni antoi sen myöden junan saavuttua perille hyvissä ajoin. Ehdin kaikessa rauhassa ruokailemaan ja juttelemaan tuttujen kerholaisten kanssa ennen illan ohjelmaa.

Ensimmäiset kerholaiset saapuvat paikalle jo hieman viiden jälkeen ja huutokauppapöytään tutustumiseen jää parahultaisesti aikaa. Kun lähestyttiin puolta seitsemää huomasin, että penkit olivat täyttyneet lähes viimeistä paikkaa myöten, eli viitisenkymmentä henkeä oli paikalla. Aikamoisen hienoa osallistumista nykypäivänä. Pj. Valtonen kävi läpi uutiset ja paikallisen postimerkkiliikkeen omistaja Hannu Vetola kertoi tehneensä kerholle lahjoituksen – kaikki varastossa ollut keräilytuotemateriaali, ilmeisesti noin pari kuutiota keräilytarvikkeita oli vaihtanut omistajaa. Kiitettävää ja arvokasta tukea filateliaharrastajille! Nousin lauteille noin varttia vaille seitsemän ja jälkikäteen kuulin, että verkossakin oli ollut kymmenkunta etäosallistujaa.

Ennen esitelmää ehdin jo tehdä löytöjä erään kerholaisen kansiosta, johon ilmeisesti minua silmällä pitäenkin oli laitettu M30 kohteita – arvostan! Tällä kertaa mukaan tarttui lentokirje Raumalta Norjaan vuodelta 1943. Kuori on lähetetty M/S Helmi nimiselle alukselle, keittäjättärelle. Kuori on ensin lähetetty norjalaiseen yhteysosoitteeseen, josta se on lähetetty eteenpäin laivan tunnettuun osoitteeseen. Suomalainen ja Norjan sensuuri ”Ao” eli Oslo. Kuudessa päivässä on päästy Osloon asti.

Kohde on kokeneen näköinen, mutta ”sympaattinen” kaikessa karuudessaan. Varmasti aito lähetys, jossa on oikea taksa – kirje Pohjoismaihin maksoi lähettämisen aikaan 3½mk ja lentolisä kirjeelle oli 2mk per 20 grammaa. Sodanaikainen posti on kiinnostavaa ja vaikka taksa on tavallinen ja lähetyksessä ei ole mitään erikoista, niin siinä on kuitenkin juuri sopivasti elementtejä ollakseen hyvän näköinen postihistoriakohde. Hinta oli alle kymmenen euroa, mikä oli sopiva Norjaan lähetetystä kirjeestä.

Toinen kohde, jonka hankin oli kesäkuussa 1944 Sveitsiin lähetetty lentokirje, joka oli alitaksan takia mennyt lunastukseen ja lunastus oli maksettu Sveitsissä kahdella 20 rappenin lunastusmerkillä. Kuorelle oli laitettu kahdeksan markan edestä merkkejä oikean taksan ollessa 4,50mk kirjeelle ja 4,00mk lentolisän osalta – 50 penniä oli jäänyt puuttumaan. Lähetys on leimattu postivaunussa ja Suomessa on lyöty myös ”T” leimaus. Tieto väärästä taksasta löytyi myös kirjeen takaa kirjoitettuna – tämän havaitsin vasta kotona, katselin paikan päällä vain etusivua tarkasti. Kohteella oli myös kirjoitus ”75€ / 04” joka viittaa ilmeisesti hankintavuoteen ja kalliiseen hankintahintaan.

Perille Sveitsiin Zürihiin on saavuttu 24.6.1944 ja toinen lunastusmerkki on leimattu postileimalla, toinen ”ungültig” (mitätön) leimalla. Lähetys on kiinnostava sodan aikainen lentopostilähetys ja siinä on paljon hyvää. Markkinahinta tänäpäivänä ei ole sama kuin kuorelle merkitty enkä sitä joutunut kohteesta maksamaan… euron kohteesta ei kuitenkaan ole kyse. Muistan nähneeni muutamia vähän vastaavia ja silloin milloin kilpailua on ollut, on kohteen hinta saattanut nousta yllättävästikin – nyt kävi sopivasti.

Lisäys: Tutkin kohdetta hieman lisää, kun joku ”ääni” piipitti korvassa yöllä, että tämä juttu ei mennyt ihan putkeen. Totta tosiaankin… kohteella on osoitteeksi merkitty Zürich ja kun katselin leimoja tarkemmin huomasin, että ensimmäinen 20 rappenin lunastusmerkki on leimattu Zürichissa, mutta ilmeisesti se on laitettu kuorelle ennen kuin kuoren vastaanottaja on löytynyt, eli vastaanottaja ei ole Zürichiin maksanut tuota rahaa vaan kuori on lähetetty Veveniin eteenpäin ja lunastusmerkki on leimattu mitättömäksi. Vevenissä on sitten laitettu uusi lunastusmerkki ja sen vastaanottaja on maksanut. Etiäinen tiesi asiansa… kohteessa oli ylimääräinen mutka matkassa.

Esitelmän jälkeen pidettiin pienen tauon jälkeen huutokauppa. Myytävänä oli ehkäpä viisikymmentä kohdetta, joista ”oli laputetettu” ja meklattiin yli puolet. Yleisesti ottaen lähtöhinnat olivat edullisia ja muutamiin kohteisiin tuli huomattaviakin nousuja huutokaupan aikana. Hyvin kaunis S/S Suursaari leimattu M30 kohde nousi aina 60 euron hintaan saakka. Zeppelin myytiin alle 40 eurolla ja muutamia eriä meni mielestäni kovinkin halvalla. Kaiken kaikkiaan tavara oli hyvälaatuista. Tampereella on hyvä huutokauppameininki.

Pääsiäislauantaina, jo perinteisesti, järjestää Forssan Postimerkkikerho keräilytapahtuman Kuhalankadun kerhotilassa. Näin tapahtui tälläkin kertaa! Lieneekö johtunut kiivaasta tapahtuman odotuksesta vai mistä, mutta olin nukkunut tavallista huonommin ja lähdin matkaan harmaaseen ajoittain vihmaisen sateiseen aamuun unisena. Onneksi tiellä ei ollut paljon liikkujia ja matka eteni jo suurimmaksi osaksi kesäisin nopeusrajoituksin. Saavuin perille hieman ennen yhdeksää ja kuulin heti kättelyssä, että ensimmäiset ostoksille haluavat olivat olleet paikalla jo seitsemältä, ennen suurinta osaa kauppiaita. Voiko lintu olla paikalla liian aikaisin? Joka tapauksessa koko järjestöjen talo oli taas täynnä kuhinaa ja myyntipöytiä seinästä seinään.

Paikalla oli paljon porukkaa Tampereen ja Helsingin suunnasta, muutamia salolaisia ja turkulaisia. Hämeen kerhoista paljonkin. Oli taas mukava nähdä tuttuja ja jutella uusista löydöistä sekä ihmetellä maailman menoa. Tälläkin kertaa mukaan jäi vähän kotiin tuotavia. Löysin postiennakolla 1947 lähetetyn asiakirjan, joka oli maksettu 16 markan linja-automerkillä. Vaikka merkin kulma oli leikkaantunut pidän tätä 16mk merkin yksittäiskäyttöä ihan kivana kohteena. Yleensä 16mk merkkiä tavataan yksin vain kirjatulla kirjeellä kotimaassa tai Pohjoismaihin, lentokirjeillä ja toisen painoluokan ulkomaan kirjeellä. Olen nähnyt yhden kirjatun postikortinkin ulkomaille. Taksa tässä kohteessa on Asiakirja (-200g) 10,00mk ja postiennakko (-5000mk) 6,00mk eli yhteensä 16,00 markkaa – eli oikein.

Toinen kohde oli jonkinlainen erikoisuus tai filunki, miten sen nyt ottaa. Tarina kertoo, että Raippaluodon saaressa Södra Vallgrundissa puolitettiin postimerkkejä oikean painotuotetaksan saamiseksi kelirikon aikaan. Asiasta on tässä blogissa kirjoitettu aiemminkin ja tuolloin, yli kymmenen vuotta sitten, esillä oli kymmenen markan merkin puolituksia vuodelta 1948. Tässä tapauksessa kyseessä on puolitettu markan merkki, joka on mitätöity Södra Vallgrund rivileimalla ja päiväystä ei ole tältä painotuotteena kulkeneelta kortilta mahdollista havaita. Kyseessä on joulukortti. Siinä missä 2013 tarina kertoi, että vastaava kohde kuin tämä Forssasta hankkimani olisi olemassa, niin tässä tämä tarina nyt muuttui ”lihaksi”. Ei ole ensimmäinen kerta, kun postihistoriassa totuus on tarun mukaista. Kun kortti on vieläpä kahden Raippaluodon saaren osan välistä postia ja ilmeisesti naispuolisten tuttujen välistä… voi tämä olla aiemman kertomuksen kortti, tai voi olla olematta. Tässä kohtaa painotuotteen taksa on ollut siis 50 penniä ja tuon taksan pituus oli huomattava 1.12.1931–30.11.1944 eli yli kymmenen vuotta – tämä kohde lienee tullut luoduksi juuri tuona aikana. Posti ja lennätinhallitus ei koskaan sanktioinut merkkien puolittamista ja kyseessä on korkeintaan ollut ns. ”postinhoitajan erikoinen”. On ehkä haluttu miellyttää asiakkaita luomalla mahdollisuuksia. Tämä jäisi todennäköisesti paikallisten tietoon, eikä postinhoitajalle koituisi asiasta muuta kuin korkeintaan nuhteet. Toiminta on jatkunut ainakin kahden eri taksa-ajan puitteissa, joten sinänsä saattaa olla kyseessä ihan ”aitokin” juttu, mutta tätä tuskin tullaan koskaan saamaan selville. Kyseessä siis voi olla myös filatelistien kikka kolmonen.

Mukava yksittäiskäyttö 16mk linja-auto merkille.

Tapahtui myös erikoinen juttu, nimittäin erään keräilijätutun kanssa tutkimme taksoja erään myyntipöydän äärellä taksakirjasta ja tuttu oli ilmeisesti jättänyt taksakirjansa pöydälle. Kun hän huomasi, että kirja oli jäänyt sinne ja palasi sitä etsimään ei sitä löytynyt enää mistään. Taksakirja vetäisi Copperfieldit! Kirja oli päällystetty kontaktimuovilla ja lähes iskemätön – mikäli joku tunnistaa löytäneensä, toivotaan taksakirja palautettavan esimerkiksi Forssan kerhon puheenjohtajalle Kari Tapolalle tai esimerkiksi minulle. Tässä oli mystiikkaa tarpeeksi yhdelle päivälle ja lähdin tarkistamaan oliko autoni vielä paikalla. Olihan se ja pääsin onnellisesti takaisin kotiin. Kotona huomasin, että rahani olivat tehneet katoamistempun – mutta se oli tapahtunut omasta (epä)vakaasta tahdostani ja vaihdon välineen tultua käytetyksi käyttötarkoituksensa mukaisesti.

Filateelinen matkailu on mukavaa ajanvietettä. Voi tehdä löytöjä ja aina on paikalla samanhenkistä porukkaa, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Selkeästi kuninkaallinen harrastus!

Kuopio 250

By

Kuopion kerho päätti repäistä ja järjestää alueellisen postimerkkinäyttelyn juhlistamaan kaupungin 250 vuotista taivalta. Alueellisessa näyttelyssä on mukana hieman yli kaksisataa kehystä ja ideana oli se, että mukaan tulisi kokoelmia, jotka eivät ole aiemmin saaneet 90 pistettä näyttelyssä ja toiveena oli, että nähtäisiin myös aivan uusia kokoelmia. Tämä toive toteutui, sillä paikalla oli useita ensiesityksiä, myös M30 keräilijää ilahduttavia ja kiinnostavia! Näyttelypaikkana oli Kuopion musiikkitalo, kaupungin keskustassa, kävelymatkan päässä keskustan hotelleista.

Musiikkitalon halli oli hieno, mutta valaistus ei optimaalinen

Malli 1930 keräilijälle näyttelyssä oli nähtävää – tärkeimpänä Matti Lehtisen kokoelma ”Suomen postitaksat M-1930 yleismerkein vuosina 1930-1953”, joka oli ensimmäistä kertaa esillä ja on nimensä mukaisesti M30 postitaksakokoelma. Lehtinen sai kokoelmallaan 78 pistettä (LV). Kokoelmassa esiteltiin kattavasti postitaksoja lähetyslaji kerrallaan. Toinen tapa esittää taksoja on mennä taksakirjan mukaisesti ja esittää esimerkiksi pikalisä irrallaan lähetyslajista. Itse preferoin lähetyslaji kerrallaan etenemistä, koska mielestäni lisäpalvelut ovat aina kiinteästi lähetyksessä ”kiinni” ja näin ollen niiden esittäminen irrallisena olisi epäjohdonmukaista. Tämä on toki henkilökohtainen preferenssini ja jokainen saa esittää miten itse parhaaksi katsoo. Lehtisen kokoelma on kuusi kehyksinen ja siinä kotimaan lähetysten paino on kohtalaisen suuri, yli kaksi kehystä. Toki kotimaan osalta on esitelty kaikki lähetyslajit. Yksi parhaista esitetyistä kotimaan kohteista oli 9mk Postitalo-merkin yksittäiskäytöllä lähetetty 9. painoluokan painotuote. Toinen huippukohde oli lentopostina lähetetty pika-asiakirjalähetys, joka on erittäin harvinainen. Kolmas hyvä kohde oli kotimaan tavaranäyte pikana.

Lehtisen mielestäni kovin kotimaankohde, lentoasiakirja pikana Helsingistä Kuopioon

Lehtinen näyttää myös mm. postikortin lentona Islantiin ja kirjatun kirjeen Viron erikoistaksalla vuonna 1930 3mk merkin yksittäiskäytöllä. Kumpikin on hyvä kohde. Mukana on myös joitakin parempia lentokohteita Euroopan ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan piristävä esitys.

Muita M30 kohteita kokoelmissaan esittäviä olivat mm. Keijo Savelainen, joka esitteli painotuotetaksoja kotimaassa ja ulkomailla (72p); Pauli Salminen, 1917-1930 postitaksoja esittelevässä kokoelmassaan (81p); Mikko Kylliäinen, joka esitteli vaikeasti yksittäispostitteina löytyviä 100mk ja 1mk M30, M54 ja M63 merkkejä (76p); sekä ehiöluokassa Jussi Tuori M30 vuoden 1952 maisemaehiöitä esittelevällä kahden kehyksen kokoelmallaan (76p). Mainittakoon erikseen, että näyttely oli sen verran kompaktin kokoinen, että ehdin katsoa melkein kaikki kokoelmat läpi ja ajatuksella kaikki kiinnostavat. Yksi nuorisoluokan kokoelmakin oli mukana! Koko palkintoluettelo löytyy TÄSTÄ.

Musiikkitalon toisen kerroksen aulatiloissa, näyttelytilojen välittömässä läheisyydessä olivat Kuopion kerhon, sekä Filatelistiliiton pöydät

Muutamia kohteita ”jäi haaviin”, mikä tietysti on aina keräilijälle mukavaa. Kauppiaitakin siis paikalla oli! Erillisessä huoneessa, ”bunkkerissaan” kauppiaat olivat verrattaen pienessä tilassa tavaroineen – pöytiä oli viidellä myyjällä Järvistöllä, Juhani Kemillä, Merkki-Albertilla, Hellman huutokaupoilla sekä Philealla. Esittelen kaksi tekemääni hankintaa:

Sveitsiin Grencheniin sodan aikana lähetetty lentokirje kulki kirjeen postimaksun osalta kansainvälisellä 4½mk per 20g taksalla ja lentolisä oli 4 markkaa, yhteensä 8 markkaa, eli huomattavasti enemmän kuin sopimustaksaiseen Saksaan olisi maksanut (5½mk). Kirjeellä on leima ”660” joka lienee junaleima (tästä en ole varma). Kuori on sensuurilemattu Suomessa (Helsinki, #49) ja saksalaisen sensuurin Berlinissä tarkastama. Kaikkea Sveitsiin lähetettyä postia ei sensuroitu. Leiman päiväys on vaikeasti luettavissa, mutta arvelen sen olevan 29.11.1944 eli ajalta, jolloin Suomen ja Saksan välinen postiyhteys oli keskeytynyt, mutta posti Sveitsiin kulki yhä Saksan kautta. Lento on tapahtunut Ruotsiin ja sieltä Berliiniin, josta ehkäpä junalla Sveitsiin. Tästä maiden välisen postiyhteyden keskeytymisestä ja käytännön sotatilasta (Lapissahan sodittiin) johtuen suomalainen Sveitsiin osoitettu posti sensuroitiin Saksassa.

Lentokirje Sveitsiin vuodelta 1944 (ilm. marraskuu)
Berliinin sensuurin avaama ja sulkema (BV3.4 liuska)

Kirjeen takana oleva sensuuriliuska on BV3.4 (käytössä 2/1944 – 4/1945) ja sensuurileima on BP6.2 (käytössä 10/1944 – 2/1945), mikä vahvistaa ajatusta siitä, että kyseessä on juuri 1944 loppuvuodesta lähetetty kirje. Sveitsiin lähetetty sodanaikainen posti ei ole erityisen harvinaista, eikä myöskään taksa ole mitenkään erikoisen vaikea. Kohde on kuitenkin kokonaisuutena ihan ”kiva” ja sen kotiuttaminen sopivalla rahalla tuntui järkevältä.

Ruotsiin Helsingborgiin 7.5.1941 lähetetty lentokirje on tavanomainen aikansa edustaja. Kirjeen postimaksu oli lähettämisen aikaan 2:75mk ja lentolisä 1 markkaa, ja kirjeeltä tämä 3:75mk löytyykin. Elettiin välirauhan aikaa ja lentotoiminta Ruotsiin oli lähes normaalia. Kirje on lähetetty Helsingistä ja se on kulkenut lentolinjalla 1631 (Helsinki-Turku-Tukholma) ja todennäköisesti Tukholmasta Malmöön jatkolentona. Sensuurin tarkistama Helsingissä (#17) ja avattu (liuska). Ostin koska eurolla sain – ei vie kokoelmaani eteenpäin.

Palmares järjestettiin Kuopion Klubilla, keskustassa, jossa arviolta 80 filatelistia ja muuta asiasta innostunutta kokoontui juhlimaan sekä näyttelyä, että Kuopion juhlavuotta. Alkumaljojen jälkeen Kuopion kerhon puheenjohtaja Risto Pitkänen kertoi savolaisen ajanlaskun erikoisuuksista ja siitä, että Kuopio lienee perustettu erilaisten laskutapojen mukaan vähintäänkin kolme kertaa ja mahdollisia merkkivuosia voisi olla jopa neljä erilaista. Tämä on yhden ajanlaskun mukainen 250 vuotta. Muistamme 1982 julkaistun 200-vuotiasta Kuopiota juhlivan postimerkin, sen julkaisustahan on vuosia kulunut 43… Ehkä Kuopiossa juhlitaan 7 vuoden kuluttua uudelleen 250 vuotisjuhlaa. Voi kuullostaa naurettavalta, mutta savolainen on jälleen ymmärtänyt yhden elämän tärkeimmistä asioista, nimittäin sen, että ”on juhlittava silloin kun pystyy”. Ja se joka juhlii useammin on todennäköisesti onnellisempi kuin se, joka juhlii vähemmän. Toki tämä spekulaatio voi olla totta tai voi olla olematta, mutta tämä olikin savolainen spekulaatio. Kuten tässä blogissa muutenkin, vastuu sen sisällön uskomisesta on lukijalla. No joka tapauksessa, puhe oli asiapitoinen ja riittävän lyhyt juhlapuheeksi. Ruoka oli erinomaista ja filatelistit iloisia.

Kuopion Klubi, pisimpään samassa rakennuksessa toiminut suomalainen klubi

Liiton puheenjohtaja Hirsmäki piti pienen kiitospuheen ja jaettiin palkintoja. Tuomariston puheenjohtaja Jukka Mäkinen kertoi arvostelijoiden terveiset – varsinaista GP:tä ei jaettu, mutta korkeimmat pisteet sai tällä kertaa Jussi Murtosaari (92p). Pisterajat olivat kohtalaisen alhaalla ja mitalit painottuivat kultamitaleihin ja vermeileihin. En nähnyt suuria pettymyksiä ja kaikki kokoelmat saivat tavallista enemmän kommentteja tuomareilta. Eli eteenpäin menemiseen tuli vinkkejä jokaiselle.

Tuomariston puheenjohtaja Jukka Mäkinen luki tuomariraportin

Lauantaina ovet avautuivat yhdeksältä ja aamutuimaan paikalla oli jo jonkin verran filatelisteja. Kokoelmiin tutustuttiin ja saatiin tuomaripalautteita. Tilaisuus päättyi kello 14, jolloin itse olin jo asemalla odottelemassa junaa. Kuopioon on pitkä matka – kotimatkan ajallinen kesto oli noin seitsemän tuntia.

HTO Huutokauppa 70.

By

HTO huutokaupassa on ajoittain hyviä M30 kohteita ja näin oli tälläkin kertaa. Merkkipuolella oli myynnissä noin parikymmentä kohdetta, joista mainittakoon avatut automaattimerkkirullat 10p ja 50p merkeistä, jotka menivät kaupaksi n. 50 eurolla. 10mk Saimaa-merkin hammastamaton pari esittelyarkista nousi 40 euron pohjistaan aina 71 euron hintaan. Myynti oli merkkipuolella 75% luokkaa.

Postihistoriapuolella oli mukana hyviä kohteita, kotimaan kohteista harvinaisin oli 1mk oranssilla merkillä maksettu taksataulu, joka myytiin 120 euron pohjallaan. Näitä tunnetaan käsittääkseni vain muutama kappale. 3mk punaisella merkillä tauluja tiedetään n. 5kpl, 3mk keltaisella 2-3 ja 2mk vihreällä yksi. Kokoelmakelpoisesta harvinaisuudesta on siis kyse. Lyhyen taksan 3mk keltainen kotimaan postikortilla myytiin 25 eurolla. Tämä oli edullinen hinta – ehkäpä ostajat eivät olleet erityisen hereillä. Muistan vastaavista maksetun enemmänkin. Merkki julkaistiin sen verran myöhään, että se ehti tällä taksalla ”toimia” vain pari kuukautta.

3mk keltainen kotimaan postikortilla. Taksa vaihtui pian 1946 alussa. Painotuotteen taksalla tätä merkkiä tunnetaan enemmän kuin vaikeammalla postikortin taksalla.

Neljännen painoluokan kirjattu paketti (12kg) nousi 10 euron pohjistaan 65 euroon. Tämä oli hiukan yllätys, koska kyse ei ollut erityisen harvinaisesta kohteesta, joskin korkeampia painoluokkia pitää vähän metsästää, jos niitä kokoelmaansa haluaa. Kotimaan pikalentokirje vuodelta 1956 maksoi tällä kertaa 15 euroa, minkä voi todeta olevan edullinen hinta. Yleensä kotimaan lentoposti on vaikeahkoa ja lisämaksullisena hyvinkin vaikeaa. Vaikka lentopostia alkaa kotimaassa olla ”helpommin” saatavissa 1950-luvulla ja sen jälkeen, ei voi sanoa, että hyviä kohteita kasvaisi puissa.

Sodan aikana 1943 Sveitsiin lähetetty pikalentokirje myytiin 15 euron pohjallaan. Hinta oli mielestäni erittäin alhainen, koska kaikki lentoposti sodan aikana lisämaksuilla on parempaa. Sveitsiin oli voimassa 4½mk pohjataksa. Ostaja sai halpaan hintaan kokoelmakelpoista tavaraa. Toinen Sveitsiin sodan aikana kulkenut kirjetaksainen kohde ei mennyt kaupaksi.

Tällä kertaa korkeimpaan hintaan nousi Etelä-Afrikkaan Johannesburgiin 1954 lentona lähetetty pakettikortti. Kortin hinta lähti sadasta eurosta nousemaan ja nousi aina 215 euroon asti. Hyvän näköisestä kohteesta on kyse, arvaankohan väärin, kun epäilen tämän kohteen tulevan vastaan jossakin lentopostikokoelmassa tulevissa näyttelyissä.

Lentopakettikortti Etelä-Afrikkaan. Merkkejä yhteensä 2376 markan edestä. Enso-Gutseitin postia, lentänyt Kööpenhaminan kautta.

Kesän tuloa odotellaan jo… kun lumisade kiihtyy, on kesä Suomessa usein lähellä. Raekuuroja viime viikolla Salossakin koettiin. Pian juhlitaan kesää Tammelassa Forssan kerhon kesätapahtumassa ja Kuopio 250 alueellisen näyttelyn ilmoittautuminen aukeaa. Kuopiolaiset ovat laittaneet näyttelyyn pääsyyn pisterajan – vain alle 89 pistettä aiemmin saaneet kokoelmat saavat osallistua. Kehysmaksu on huokea, 25 euroa kehykseltä.

Turun Kevät 2023

By

Kevät tekee taas tuloaan ja siitä varma merkki on Turun Kevät tapahtuma, joka tänä vuonna osui tälle päivälle ja huomiselle, eli tarkemmin sanottuna 22.-23.4.2023. Tilaisuuden järjestämispaikkana on Turun Seurakuntien juhlasali aivan Aurajoen kupeessa Kirkkosillan kohdalla. Kävellessään autolta paikalla on mahdollista ihailla suomalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan, siis Turun tuomiokirkkoa ja sen miljöötä, joen toiselta puolelta käsin. Sitten viimekerran on yksi asia muuttunut, nimittäin kaikki lähitienoiden parkkipaikat ovat muuttuneet rahanimentäkoneiksi Turun kaupunkimolokin loputtomaan kitaan. Näin Salolaisena, eli ollen kotoisin kaupungista, jossa ei ole ainuttakaan maksullista parkkipaikkaa… tämä tietysti tuntuu pahalta. Kun ”sakkoa” maksetaan peltilehmän paikoittamisesta on kyseessä tietysti suorastaan elämän iloa vähentävä asia. Jätämme jälleen aforismit sikseen ja siirtykäämme itse asiaan, eli tilaisuuteen.

Kuten asiaan kuuluu paikalla oli näyttely, jossa oli näytillä useita kokoelmia niin kortteja kuin merkkejäkin. Ei kuitenkaan mitään erityisesti M30 kiinnostavaa, mikä tietysti oli harmi, mutta ei varsinaisesti himmentänyt muuten hyvää fiilistä. Myyjiä paikalla oli parisen kymmentä, mikä myöskin on tietysti hieno juttu – tavaraa oli taas saatavilla runsaasti ja kuten tavallista, hinnat vaihtelivat pöydästä toiseen. Mielestäni runsas myyjien määrä on merkittävä hyöty harrastajalle, erityisesti jos mukana on myyjiä, joita ei usein näe. Tällöin on jonkinlainen mahdollisuus tehdä myös löytöjä, mikä onkin ehkäpä keräilyn suurin suola. Kuvista on mahdollista nähdä, että Turun kerholla on käytössään ns. A kehykset, joissa jokaisessa kehyksessä on paikka kolmellekymmenelle kokoelmalehdelle, eli kahdelle näyttelykehykselle. Tämä eroaa Liiton kehyksistä, joissa on paikka 16 sivulle per kehys. Jakokin on erilainen 5*3 eikä 4*4. Mikäli kokoelmaan sijoittaa A3 sivuja tai koko kokoelma on tehty A3 sivuilla asialla on merkitystä, muuten tällä asialla ei ole juurikaan merkitystä.

Saavuin parin Salon kerhon jäsenen kanssa paikalle jo ennen virallista aukiolon alkamista ja paikalla oli jo tuolloin jonkin verran väkeä ja kaikki kehykset valmiina. Eli päästiin aikaisuudesta huolimatta välittömästä kiinni itse asiaan. Pikainen kokoelmien läpikäynti ja sen jälkeen tutkimaan myyntipöytiä… Mitä sitten tällä kertaa löytyi? Olin yllättynyt positiivisesti, nimittäin ihan mukavasti löytyi kaikenlaista, myös M30 kohteita.

Nappasin eräältä pöydältä postivaunuleimalla leimatun kotimaassa lähetetyn aivan perus kuoren. En tiedä oikeastaan miksi, mutta hiukan teki mieli tutkia kohdetta ja postileimaa. Olen aiemminkin todennut, että osaamiseni junaleimojen osalta on huonoa ja siksi ajattelin yrittää sivistää itseäni ostamalla kohteen, jotta olisi ”pakko” selvittää mistä on kysymys. Eli tuumasta toimeen: Kohteella on hyvin yleinen 2mk karmiini M30 leijonamerkki ja taksa on kotimaan kirjeen taksa kaksi markkaa. Määränpää on Viipuri, Papula. Leimaus on 23.4.1937 junaleimalla p.vaunu 24, joka aivan erinomaisen (jos saan kehua) Antti Lehmuksen ja Olavi Helmisen ”Postia Junalla” kirjan mukaan ollut käytössä 1.2.1928-16.3.1940 rataosuudella Pieksämäki – Eilisenvaara. Leima ei suinkaan ole harvinainen, vaan yleinen ja ym. kirjasta käy ilmi, että sen käyttöaika on ollut pitkä, 3.4.1928-15.9.1951! Kyseessä on 25mm halkaisijaltaan oleva leima ja sen tunnistenumero on 24.4.03. Kun kohteita määritellään, on tällainen tieto avuksi ja antaa mm. tuomareille käsityksen siitä, että vihkiytyminen on hyvällä tasolla, kun on ”edes” jaksettu katsoa kirjasta, että mitä kohteella oikeastaan tapahtuu. Saadaan lisäväriä kohteisiin, vaikka niillä olisi muutakin meneillään. Tämä kohde maksoi yhden euron, eikä se varmasti arvokkaampi olekaan. Rautatieleimoja vaikuttaa olevan edullisesti saatavilla euron laatikoissa niiden kerääminen on varmasti mielekästä puuhaa, varsinkin kun referenssi löytyy kirjasta. Kaiken keräilyn ei tarvitse olla erityisen kallista.

Toinen ostamani kohde on kotimaan lentopostia Kuusankoskelta Maarianhaminaan vuodelta 1950. Kyseessä on firmaposti Pohjoismaiden Yhdyspankkiin, eli pankkiin, joka yhdistyi Kansallisosakepankin kanssa 1996 ja muodosti Merita-nimisen pankin. Merita oli aina mielestäni aivan täysin epäonnistunut nimi pankille… mieleeni tuli jonkinlainen kahvipaketti, ei suinkaan mikään finanssikeskus. Nimi ei kuitenkaan jäänyt erityisen pitkäikäiseksi, sillä jo vuonna 1997 Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa ja sai nimen Merita-Nordbanken… eli vielä kammottavamman sanahirviön. Kun pankkiin yhdistettiin vielä Tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse oli syntynyt laajempi Pohjoismainen pankki ja sen nimeksi muodostui vuonna 2000 Nordea. Suomessa nimi otettiin käyttöön vuonna 2002. Sinänsä oli jonkinlainen sääli, että vanhat nimet joutuvat unholaan, sillä sekä Yhdyspankilla, että Kansallisosakepankilla oli pitkä historia suomalaisessa pankkimaailmassa ja näidenkin yritysten pankkimiehiä on aina ollut mukana myös filateliassa! Nykyisistäkin näyttelyfilatelisteistammekin osa on ns. pankkimiehiä. Pankit ovat aina lähettäneet paljon postia, tunnetaankin paljon hyviäkin pankkien lähettämiä kirjeitä lähestulkoon kaikkialle maailmaan. Tämän kertainen kohde on pikana lähetetty lentokuori ja sen taksa muodostuu kirjeen (per 20g) taksasta (1.7.1950-31.12.1951) 20,00mk + pikalisästä (1.1.1948-31.12.1951) 25,00mk + lentolisästä (1.10.1942-31.12.1962) 2,00mk ja on näin ollen yhteensä 47,00mk. Kotimaan lentopostilähetykset, joille on maksettu lisämaksuja ovat aina hieman parempia kohteita. Tästä jouduin pulittamaan setelirahaa.

Muuta löytynyttä olivat Englantiin vuonna 1936 lähetetty lentokirje ja Sveitsiin 1943 lähetetty kirje. Lentoliikenne oli 1930-luvun puolessa välissä jo vilkasta ja yöpostilennoilla, joita lennettiin kesäisin, kulki myös lentolisämaksuton posti lentäen reiteillä Eurooppaan. Vuonna 1936 suomalainen lentoposti kulki yhä ponttoonikoneilla Ruotsiin ja Viroon, koska maakenttiä oli olemassa vasta Turussa. Malmin kenttä valmistui juuri vuonna 1936 kovan kiireisen rakentamistyön jälkeen. Nimittäin Tukholman Bromman kenttä oli valmistunut aiemmin 1936 ja sieltä oli ajatus lentää Suomeen nimen omaan maakoneilla… ja asia ei voinut edetä ennen kentän valmistumista. Ensimmäinen ulkomaalainen kone laskeutui Malmin kentälle 16.12.1936 ja se oli ABA:n Junkers Ju 52 3M ”Södermanland”, josta tässä blogissa juuri edellisessä kirjoituksessa oli puhetta. No siinä missä Ruotsissa 1936 jo pitkälti lennettiin maakentiltä oli Suomi yhä lähtökuopissaan ja Englantiin lähetetty kirje, josta nyt siis puhutaan, lensi Suomesta ensimmäisen lentonsa ponttoonikoneella. Leimasta käy selvästi ilmi, että lähetyspäivä on 21.10.1936 ja kellonaika 15. Kaivamme esiin vuoden 1936 kiertokirjeet ja katsomme sisällysluettelosta lentopostia käsittelevien kiertokirjeiden numerot. Ensimmäinen asiaan liittyvä kiertokirje on numero 45/1936, joka kertoo meille, että ilmapostin kuljetus reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma yhdistyy yöpostilinjoihin välillä 1. toukuuta – 3. lokakuuta. Eli ”ohi meni”, nimittäin kirjeemme on lähetetty 21.10.1936 ja ei siis kulkenut näillä linjoilla. Asia tietysti ei ole niin ”polttava” sillä lentolisä on maksettu ja kirje kulki maksimaalisesti lentona – mikäli kyse olisi muusta kuin lentomaksu-maksettu kirjeestä, olisi ns. peli pelattu ja kirje olisi mennyt eteenpäin Tukholmasta junalla. 16.10.1936 siirryttiin linjaan Helsinki-Turku-Tukholma, eli Tallinna putosi pois. Joka päivä lennettiin Helsingistä 13.45 ja oltiin Tukholmassa 15.30. Tämä siis tarkoittaa, että kun kirje on leimattu klo. 15 se lensi vasta leimaamista seuraavana päivänä, eli 22.10. Mutta eipä hosuta, nimittäin KK 88/1936 kertoo, että ”komento takaisin” – yölennot jatkuvat vuoden 1936 loppuun saakka ja KK 45/1936 mainitut linjat toimivat vuoden loppuun asti. Tämä tarkoittaa sitä käytännössä, että kirjeemme on kulkenut 22.10. ensin reitillä (Tallinna)-Helsinki-Turku-Tukholma lähtien Helsingistä klo 13.45 ja ollen perillä Tukholmassa 15.30 ja jatkanut yölennolla Tukholmasta eteenpäin reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Köln – Lontoo klo 19.40 ollen perillä Lontoossa viideltä aamulla 23.10.

Tunnemme Englantilaisen postin tehokkuuden ja suuhumme tulee suorastaan lontoonrakeiden anismainen lakritsinen maku, kun kuvittelemme postinkantajan kantavan kuorta kohti Knightsbridgen hienostoaluetta ja sujauttavan sen Wilton Place 37:ssä sijaitsevan asuintalon postiluukusta sisään. Paikka on aika lähellä Buckingham Palacea, jossa henkilöt, joilla on ns. enemmän rautaa kauluksessa kuin allekirjoittaneella asustelevat ja juovat teetä. Jätetään asian mehustaminen sikseen ja siirrytään seuraavaan kohteeseen, joka on siis 1943 Sveitsiin kulkenut lähetys. Kuten olemme Filatelistista saaneet lukea oli Sveitsi maa, johon postiyhteys säilyi käytännössä koko sodan ajan, lukuunottamatta hyvin lyhyttä keskeytystä vuonna 1945. Asia on jollakin tapaa uskomaton, nimittäin kaikkiin muihin maihin pl. Ruotsiin posti keskeytyi pidemmäksi aikaa. Tämä ei kuitenkaan tee kohteesta mitenkään erityistä, nimittäin postia Sveitsiin tunnetaan sodan ajalta jonkin verran. Leima kertoo kirjeen tulleen lähetetyksi 15.12.1943 Helsingistä. Sensuurissa on käyty, ja numero on 24, joka oli käytössä Helsingissä. Taksa Sveitsiin oli ulkomaan taksa, joka oli lähettämisen aikaan 4½mk. Joskus vastaavia kohteita näkee kovilla hinnoilla myynnissä. En oikein tiedä miksi. Ei kannata maksaa liikaa.

Mukaan tuli muutakin, kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu Turkuun. Parasta antia oli tietysti tavata keräiiljäkolleegoita ja vaihtaa kuulumisia. Lohileivät ja kahvikin maistuivat. MUTTA pakko on antaa palautetta siitä, että leipien hinta oli lähtenyt käsistä. Vaikka on selvä, että halua on tukea yhteistä harrastusta, niin olisi syytä pitää kohtuus mielessä! Kun ne parkkimaksutkin ovat tulleet mukaan kuvioon. Tämä on sitä inflaatiota nyt!

Forssan kerhonäyttely ja 90-vuotisjuhla

By

Forssan Filatelistikerho ry täytti 29.1.2022 90 vuotta. Asiaa päästiin juhlistamaan tänä viikonloppuna kerhonäyttelyn merkeissä, Forssassa tietenkin. Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu noin 140 kehyksen juhla-näyttelylle pitopaikaksi ja nähtävänä oli kokonaista 48 kokoelmaa filateliaa, postihistoriaa, kortteja ja muuta keräilytavaraa. Mukana oli paljon kokoelmia, joita en ollut koskaan ennen nähnyt ja joita tuskin kukaan muukaan oli koskaan ennen nähnyt – eli ensikertalaisia kokoelmia kehyksissä. Ilahduttavaa oli havaita, että M30 oli vahvasti edustettuna, nimittäin mukana oli Carl Appelbergin M30 filateelisesti kasattu postihistoriakokoelma ja M30 kohteita oli mukana monessa muussakin kokoelmassa.

Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu näyttelyä varten.

Appelbergin kokoelmassa on monta hyvää M30 kohdetta. Huomasin mm. postiosoituksen ulkomaille (Saksaan) ja saantitodistuksen Pohjoismaihin (Ruotsiin). Erinomainen kohde on vakuutettu paketti Neuvostoliittoon vuodelta 1945, vaikka kortti onkin vain puolikas. Yleisemmin tunnettua kanuuna-osastoa edustaa mm. 2½mk punainen taksanmukaisena yksittäiskäyttönä postikortilla ulkomaille. Näiden lisäksi on monta muutakin hyvää kohdetta. Kokoelma on hieno. Huomasin, että joku painotuotteeksi kelpaava postikortti oli eksynyt postikortin paikalle ja wanhan toistuvan asian, joka liittyy kiinnostavaan, mutta auttamatta väärätaksaiseen Bulgariaan sodan aikana menneeseen lentopostikorttiin. Bulgaria oli liittynyt Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliittoon, jossa Suomikin oli jäsenenä. Tehty sopimus ei kuitenkaan kattanut lentotaksoja. Kortilla maksuksi laitettu 4mk postitalo-merkki ei yksin riittänyt oikean taksan maksamiseen, joka lähettämisen aikaan siis oli 2mk postikortti ja 4mk lentolisä Eurooppaan. Noh… jokatapauksessa erittäin kiinnostava kohde. Kokoelma on kehittynyt sitten SFEX näyttelyn muutamilla hyvillä kohteilla.

Janssonin ”Filatelian sanasto” kokoelmasta selviää nopeasti mitä mikäkin tarkoittaa.

Paikalla oli mm. Tavastex 2022 näyttelyssäkin nähdyt, Forssan kerhon puheenjohtajan Kari Tapolan M54 kokoelma ja Mika Issakaisen Malli 1990. Anssi Mikkolan Viipurileimat kokoelma oli näytillä ja käsitti 8 kehystä. Petri Janssonin ”Filatelian sanastoa” kokoelma, joka ei ehkä ole ns. näyttelysääntöjen mukainen on mielestäni sellainen, että se tulisi olla näytillä jokaisessa näyttelyssä muita kuin ”valmiita filatelisteja” varten – kokoelmassahan selitetään tosielämän esimerkein filatelian terminologiaa. Katsoessani esitystä ja lukiessani kohdan ”siirtymä” tuli mieleeni, että muutamien mm. kohteita myyvien henkilöiden olisi syytä nähdä mikä se siirtymä oikeastaan on – niin paljon yritetään huonoja keskityksiä myydä siirtyminä. Erityisen paljon on M17 kohteiden osalta ollut kaikenlaista ”siirtymäfilunkia” liikenteessä – Janssonin kokoelmasa on hieno M17 siirtymä, joka käytännössä näyttää ei vähempää kuin neljän merkin aluetta yhdellä merkillä. Kokoelmien arvosteluun sai jokainen omalta osaltaan osallistua ilmaisemalla oman suosikkinsa ja samalla osallistui arvontaan – toki kokoelmat arvosteltiin myös tuomarien toimesta, mutta tässä kisassa kyseessä oli siis ”yleisön suosikki”.

Myyntitiskillä oli paljon tilaa ja olosuhde oli miellyttävä.

Paikalla oli myös pari myyjää, paikallinen tiski, jossa oli myös käsittääkseni Forssan kerhon tavaraa ja Vesa Järvistö, joka oli selvästi tullut täyden perävaunun kanssa paikalle. Hämeenlinnan jälkeen Vesa oli hieman uudelleen järjestellyt myytäviään ja jotakin uuttakin tavaraa oli ilmeisesti mukana.

Yksi asia jäi minua hiukan ihmetyttämään ja se oli, että miksi paikalla ei ollut kovin paljon väkeä, vaikka näyttely oli hieno ja mukana oli kiinnostavia kokoelmia. Mietin myös sitä, että miksi Tamcollect tapahtuma Tampereella piti järjestää samana päivänä. Yksi syy saattoi olla se, että oli Tampere-päivä, mutta todellinen syy lienee ollut se, että asiasta ei oltu oltu riittävällä tavalla yhteyksissä puolin ja toisin. Tästä on syytä oppia jotakin ja olisi hyvä, että Liiton sivuilla ja Filatelisti-lehdessä olisi aina ajanmukainen filateelinen kalenteri, jota tarkkaamalla pääsisi perille siitä, että minä viikonloppuina joku muu on järjestämässä jotakin… ettei tarvitsisi juuri samaan aikaan pitää kahta kiinnostavaa tapahtumaa kahdella paikkakunnalla.

2½mk sininen 1932 ilmestynyt leijonamerkki käyttötarkoituksen mukaisella käytöllä Ranskaan
Kirjattu lentokirje 1930 Baseliin. Kolme 2mk mustansinistä M30 merkkiä, taksa 6mk.

Löysin muutamia kohteita, joista esittelen tässä pari. 6.12.1932, eli itsenäisyyspäivänä Ranskaan Pariisiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty 2½mk sinisellä M30 leijonamerkillä kotiutui euron laatikosta. Vuosi 1932 on myös Forssan kerhon perustamisvuosi. Sinistä 2½mk M30 merkkiä painettiin 8 miljoonaa kappaletta ja sen käyttötarkoitus oli UPUn värisuosituksen mukaan ulkomaan kirje. Toinen kohde, jonka sain mielestäni riittävän edullisesti on 12.6.1930 Helsingistä Berniin lähetetty kirjattu lentokirje. Kirjeellä näkyy sininen Par Avion lipuke, joka otettiin käyttöön 1928 samassa yhteydessä kun UPU:n sopimuksen mukaisten lentotaksojen käyttö aloitettiin. Lentokausi vuonna 1930 alkoi 1.5. ja päättyi 15.9. Kirje on suurella todennäköisyydellä lentänyt Tukholman kautta, josta se on kulkenut junalla Malmöön ja sieltä lentona eteenpäin Baseliin saakka, jonne se on saapunut 13.6.1930, eli lähettämistä seuraavana päivänä. Kuori on siisti ja ihan ”pikkunäppärä”, mutta ei erityisen harvinainen.

Painotuote Saksaan 7.12.1947 – 2½mk vihreä yksin.

Vaikeampi ja postihistoriallisesti kiinnostava kohde löytyi myyntikansiosta. Kohde on surukuori, joka on lähetetty painotuotteena Saksaan vuonna 1947. Kiinnostavan siitä tekee sen lisäksi, että se on lähetetty käyttötarkoituksen mukaisesti 2½mk vihreällä merkillä se, että painotuotteiden lähettäminen Saksaan tuli sodan jälkeen mahdolliseksi vasta 4.10.1947. Tuolloinkin painotuotteet olivat mahdollisia vain USAn hallitsemalle vyöhykkeelle – ranskalaiselle ja brittiläiselle vyöhykkeelle painotuotteet tulivat mahdollisiksi vasta vieläkin myöhemmin, vuonna 1948. Kohteelle onkin osoitetietoihin kirjoitettu ”U.S. Zon.”… kuinkas muutenkaan. Kyseessä on tietysti jonkin sortin hifistely, mutta mikäli kiinnostuksen kohteena on postiyhteyksien avautuminen sodan jälkeen, ovat tällaiset avautumisen jälkeen kulkeneet lähetykset tietysti kiinnostavia. Kaiken kaikkiaan saanto oli odotettua parempi, kun käpälään tarttui tämä painotuotelähetyskin. Ei voi valittaa… eikä kannata vaikka voisikin.

Näyttely sulki ovensa neljältä ja kuudelta oli alkava Kerhon 90-vuotisjuhla. Intermission ajaksi päädyin ottamaan torkut varaamaani hotellihuoneeseen. Minut oli kutsuttu pitämään esitelmä ”sopivasta aiheesta” vuosijuhlaan ja kuten kuka tahansa täytyyhän sitä esitykseen valmistautua hyvin lepäämällä. Mielenkiintoinen asia liittyi varaamaani hotellihuoneeseen… hotellin nimi on ”Maakunta” ja se sijaitsee Forssan keskustassa – tilasin huoneen soittamalla suoraan hotelliin ja sain huoneen noin kympin edullisemmin kuin mitä olisin sen saanut ottamalla sen Internetin palvelujen kautta… tämän vinkin minulle antoi Kari Tapola kuultuaan asiasta Vesa Järvistöltä. Ilmeisesti palvelut nyhtävät hotelleilta sen verran tehokkaasti rahaa, että ne nykyään myyvät halvemmalla suoraan soittaville. Aikamoinen juttu ja varmasti hyvä vinkki kaikille ainakin pienempiin ei-ketjuhotelleihin majoittuville vastaisen varalle.

Maakunnasta on noin 500 metrin matka Forssan kerhon osoitteessa Rajakatu 11 sijaitsevaan kerhohuoneistoon. On luksusta, että kerholla on oma huoneisto, jossa kokoontua. Forssalaiset ovat nähneet vaivaa ja näkevät jatkuvasti vaivaa sen eteen, että rahoitus huoneistolle löytyy. Joka kuukausi on vastike maksettava. Tätä varten kerho järjestää Huutokortti-huutokauppoja ja myyntitapahtumia. Seuraavan kerran, kun ostetaan Huutokortista muistetaan, että huutomaksujen tuotto menee harrastuksen tukemiseen.

Forssan lehti 25.1.1932 s. 3. Kutsu kerhon ensimmäiseen kokoukseen 29.1.1932.

Kerhohuoneistossa oli kerholaisia jo hyvissä ajoin paikalla ja tekniikka saatiin nopeasti pelaamaan. Pian klo. 18 jälkeen nostettiin alkumalja 90-vuotisen historian kunniaksi ja tervetuliaisiksi. Ex-tempore, mutta selväksi forssalaiseksi tavaksi muodostuen, nähtiin myös ”forssalainen kuohuviini-kaste” – eli jonkinlainen filateelinen baptismi. Tämän jälkeen Kari Tapola lausui lyhyet tervehdys ja avaussanat, jota seurasivat paikalla olleiden kerhojen ja Filatelistiliiton edustajien tervehdykset Forssan kerholle. Näiden jälkeen nautittiin maittava ateria. Aterian jälkeen, kuitenkin ennen jälkiruokaa ja kahveja oli esitelmän vuoro. Eli allekirjoittanut nousi lauteille. Kerroin Forssan kerhon alkuvaiheista käyttämällä materiaalina Forssan Lehden arkistosta löytyvää tietoa ja siis ”lehtileikkeitä” ja niiden sisältöä ja yritin sitoa päivämääriä filateliaan ja postihistoriallisiin kohteisiin. Yleisesti ottaen kävin läpi vuoden 1932 tapahtumia myös isossa kuvassa.

Salon Kerhon onnittelut 90-vuotiaalle nuorukaiselle esitelmän jälkeen. Kuva: Lauri Poropudas

Esitelmässä käytiin läpi kaikki 1932 ilmestyneet merkit, joista kolme on Suomen Punaisen Ristin lisämaksullisia merkkejä, jotka kuvaavat Helsingin rakennuksia. Tähän asiaan minulla oli kovin vähän materiaalia, mutta onneksi en ole yksin tässä maailmassa – asia, joka usein erottaa filatelistit muusta maailmasta on juuri se, että he ovat osa yhteisöä. Sain nimittäin apua asiassa Japanista Matti Jaakkolalta, joka kaivoi oman kattavan SPR postihistoriakokoelmansa uumenista lähetyksen jokaiselle 1932 julkaistuista SPR merkeistä ja vieläpä Forssan kerhon perustamispäivänä leimattuna ja lähetti kuvat minulle! Olisi tärkeää saada Matin kokoelman nähtäväksi mahdollisimman pian johonkin kotimaiseen näyttelyyn. Esitelmä meni ilmeisesti aika hyvin, koska vain yksi läsnäollut henkilö nukahti! Esitelmän jälkeen onnittelin Forssan kerhoa Salon kerhon puolesta ja ojensin asiaan kuuluvan ja esitelmänkin sisältöön nivoutuvan lahjan pj. Tapolalle. Oli jälkiruoan aika. Viimeinen ohjelmanumero oli huutokauppa, jossa myytiin oikeus sytyttää merkkirovio, jossa noin 150 tuhatta heikkolaatuista massamerkkiä poltettiin pois markkinoilta – sytytys tapahtui toisena näyttelypäivänä sunnuntaina. En sitä ollut näkemässä.

Seuraava Forssan kerhon tapahtuma on jo perinteinen myynti- ja vaihtotapahtuma 5.11.2022 samassa Kuhalankadun tilassa, jossa näyttely järjestettiin.

Merkki-Albertin 59. huutokauppa

By

Huhtikuun alkuun päättynyt Merkki-Albertin 59. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle muutamia mielenkiintoisia kohteita niin filatelia- kuin postihistoriapuolellakin. Havaintoja keräilijäkunnan ostokäyttäytymisestä on mielenkiintoista tehdä ja samalla jännittää, joko omaan kokoelmaan löytyisi jotain mielenkiintoista. Näin koronaviruksen jyllätessä on mukavaa tehdä kotona siistiä sisätyötä ja uppoutua filateliaan, jos kohta se on jäänyt näin etätyöläisenä ehkäpä tavallistakin vähemmälle… tasan eivät käy onnen lahjat.

M30 osastossa oli myytävänä suuri määrä loistoleimaisia leijonamerkkejä ja vain muutama lähetys – postihistoriaan ehkä enemmän kallellaan olevana oli ensireaktio se, että minua kiinnostavaa on tällä kertaa vähemmän, huutokaupan läpikäynti kuitenkin näytti, että muissa osastoissa oli jonkin verran M30 kohteita myytävänä. Mutta aloitetaan filateliasta, kuten tavallista.

5mk violetti loisto. Tänään 160 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Kuten jo totesin, oli myytävänä useita loistoleimaisia M30 leijonamerkkejä – näistä ilmeisesti korkeimmalle tällä kertaa nousi 5mk violetin merkin loisto, joka keräsi kokonaiset 160 euroa hintaa. Hyvänä kakkosena oli 25p ruskea 120 euron myyntihinnallaan. Moni muukin merkki nousi tyypillisestä 20 euron lähtöhinnastaan ja usean merkin myyntihinnat nousivat yli kolmen kympin. Hurjaa menoa! Myytävänä oli muutamia automaattimerkkikohteita, jotka tekivät kauppansa suhteellisen hyvin, vaikka kaikki rullamerkkikohteet eivät menneetkään kaupaksi. Kokonainen rulla 10p merkistä jäi myymättä 70 euron lähtöhinnalla. Mielestäni kohtalaisen hyvä myytävänä ollut kohde oli 10mk saimaan numerokuusilo, jossa oli kohtalaisen selkeä laskos – kohde nousi 30 euron pohjahinnasta 57 euroon.

Ehiöpostikortti pikana Österåsiin Ruotsiin, ilmeisesti Nastolasta 14.4.194x. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (11.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.1.1935 – 1.9.1942) 4,00mk = yhteensä 5,25mk. Oikea taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

M30 osastossa oli, kuten jo mainitsin, vain muutamia lähetyksiä myytävänä – näistä kotimaassa kulkeneita oli suuri osa – muutama pakettikortti, joista yksi oli nidottu ilmeisesti (ainakin kohdeselosteen mukaan) saantitodistuksiin ja oli vankilaan lähetetty. Muutoin mainittavaa ei näissä kohteissa ollut, ellei oteta huomioon Ruotsiin lähetettyä ehiökorttia, johon oli maksettu pikalisä. Kortin hinta nousi kympin pohjista 28 euroon saakka. Pikapostikortit ovat ihan hyviä kohteita, vaikka ne eivät erityisen harvinaisia olekaan – jostain syystä Ruotsiin tunnetaan aika monta pikapostikorttia, mutta kirjattuja ei yhtä montaa.

Lentopostin osastossa oli useita M30 kohteita myytävänä. Näistä kotimaanpostia edusti kirjattu lentokirje vuodelta 1950 Turusta Helsinkiin. Kotimaan lentoposti on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi lentoposti Ruotsiin, mikä on tietysti hieman mielenkiintoinen juttu. Syitä siihen voi vain arvailla, mutta pääsyy lienee se, että posti toimi sen verran nopeasti ilman lentokuljetustakin, että suuri yleisö piti lentomaksun maksamista turhana. Kirjattu kotimaan lentopostikirje myytiin 26 eurolla ja nousi siis jonkin verran 15 euron pohjistaan.

Postikortti Ruotsiin, 1,25mk keltainen M30 merkki Single. Sotasensuuri tarkastanut. Oikea taksa kortille lähetyksen aikaan. Kyseessä on laivalla Ruotsiin kulkenut postikortti. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Tämän huutokaupan mielestäni suurin floppi oli Ruotsiin lähetetty postikortti vuodelta 1940, joka oli maksettu 1,25mk keltaisella M30 leijonamerkillä, mikä oli oikea taksa Pohjoismaiden postikortille. Kohdekuvauksessa luki ”Lentopostikortti Ruotsiin, K.L.M -lentoleima! ” mikä tietysti saattoi näyttää olevan totta, mutta ei kuitenkaan ollutkaan, nimittäin kortilla totta tosiaan on K.L.M.n lentoon viittaava leimaus ”KLM – Restauratie Vlietuig”, joka käännettynä tarkoittaa ”KLM – restauraatiolento”. No mikä se sellainen restauraatiolento on? Se on sitä, kun lentokoneharrastajat ovat korjanneet yhden ensimmäisistä lentokoneista ja tekevät kuolemaa uhaten lentoja korjatulla ”nestorilla”. Näin oli siis Hollannissa tehty ja leima viittasi kortissa näkyvään tällaiselta lennolta otettuun kuvaan. Kyseessä EI ole siis tilanne, jossa kyseinen kortti olisi lentänyt M30 merkillä mihinkään. Jos kuvaa katsoi tarkasti huomasi, että kyseinen leima on kaiken kirjoituksen ja postileiman alla. No joku tästä innostui ja hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 35 euroon saakka.

Lentokirje vuodelta 1935 Meksikoon. Taksa: Kirje ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + lentolisä (per 5g) Meksikoon (15.4.1935 – 31.3.1938) 2*6,00mk = yhteensä 15,50mk. Oikea taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Lentopostin osastolla oli myytävänä myös Meksikoon ilmeisesti 1936 tai 1937 lähetetty lentopostikirje, jonka vastaanottaja Luutnantti Lauri Uski palveli koululaiva Suomen Joutsenella. Kirje oli hiukan suttuisen näköinen, mutta kohdemaa ja se, että kirje oli lähetetty Suomen Joutsenelle tekevät siitä kiinnostavan. Meksiko on 1930 luvulla kulkeneen postin joukossa harvinainen kohdemaa (niin kuin se on muutenkin M30 aikakaudella). Kohteen pohjahinta oli 20 euroa ja se myytiin 26 eurolla – mielestäni halvalla meni. Hyvä kohde lentopostikokoelmaan. Leimasta ei kuvan perusteella saa selvää, mutta koska kirje on lähetetty Vera Cruziin Meksikoon voi tehdä salapoliisityötä ja saada selville, että kysymyksessä oli Suomen Joutsenen kuudes valtameripurjehdus, joka matkareitti oli Helsinki – Oporto (nykyinen Porto, Portugal) – Dakar (Senegali) – Ciudad Trujillo (Dominikaaninen tasavalta) – Vera Cruz (Meksikko) – Havanna (Kuuba) – New York (Yhdysvallat) – Oslo (Norja) – Helsinki ja, että kyseinen purjehdus tapahtui 2.11.1936-1.5.1937 eli kesti yli puoli vuotta. Näin ollen voidaan arvella, että Meksikossa Suomen Joutsen on ollut vuoden 1937 alussa tai vuoden 1936 lopussa. Tämä myös ”varmistaa” sen asian, että lentotaksa on OK.

Muissakin osastoissa oli joitakin M30 kohteita, joilla oli huomioarvoa – yksi kiinnostava kohde oli joulukuussa 1944 Sveitsiin 4½ mk taksalla lähetetty kirje. Kirje oli siis kulkenut Saksan halki ja sensuroitu Saksassa – kuten moni muistaa, oli Suomen ja Saksan välinen postiyhteys katkennut jo syyskuussa 1944, mutta vaikka Suomi ja Saksa tappelivat Lapissa keskenään, antoivat saksalaiset suomalaiselle postille kauttakulun Sveitsiin käytännössä siihen asti kunnes Kolmas Valtakunta antautui. Tämän aikakauden, siis syyskuun 1944 jälkeen Saksan läpi kulkeneet lähetykset ovat mielenkiintoisia. Tämä mielenkiinto oli tarttunut myös muihin ja kohde myytiin 41 euron hinnalla.

Postilähetyserissä oli useita M30 eriä myytävänä, joista kaikki eivät menneet kaupaksi. Ongelmana tässä oli varmasti se, että koronaviruksen takia eivät ihmiset lähteneet katsomaan kohteita. Itsekään en mennyt, koska en olisi päässyt Uudellemaalle, poliisi olisi luultavasti todennut filatelian liian vähäiseksi syyksi päästä kulkemaan tasavallan sisällä vapaasti. Tällaisessa tilanteessa hyvä kuvitus tulee erittäin tärkeänä asiana esiin – toki on ymmärrettävää, että kun kohteita on valtava määrä ei kaikista voi olla täydellistä kuvastoa olemassa.

Vaasan Kerhon ja Abophilin huutokaupat

By

Huutokauppoja on viimeaikoina päättynyt muutamia, olen niitä hiukan ehtinyt katsella, mutta työ ja joulukiireet ovat tehokkaasti estäneet kaiken muun aktiivisen harrastamisen. Pian täytyy taas aktivoitua postihistorian parissa, sillä seuraava näyttelykoitoskin on huhtikuussa edessä – tunnetusti kannattaa olla ”homma hanskassa” jo hyvissä ajoin, muuten pukkaa päälle ahdistus.

Vaasan Filatelistikerhon huutokauppa päättyi 13.12. ja M30 osastossa oli noin viisikymmentä kohdetta myytävänä. Hyvin nopeasti totesin, että kanuunoja ei ole tarjolla, vaan pikemminkin tavallista tavaraa. Kiinnostavimpia filateliakohteita olivat kaksi suojareijitteitä sisältänyttä erää, joiden kummankin myyntihinta nousi kahden kympin kieppeille. Muutamia ulkomaille menneitä kirjeitä ja lentokirjeitä myytiin lähelle limittiä sijoittuvilla hinnoilla, mutta suurin osa kohteista jäi myymättä kokonaan.

Tiedustelu 12.11.1953 Ruotsiin, 25mk sininen M30 merkki single. Taksa: Tiedustelu Pohjoismaihin (1.1.1952 – 31.1.1953) 25,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa VaFi huutokaupat.

Allekirjoittanutta kiinnosti erityisesti muista kuin filateelisista syistä Ruotsiin lähetetty tiedustelulomake. Tiedustelu oli nimittäin lähetetty NKI-Skolan nimiseen kirjekouluun / kirjeopistoon, eli Nordisk KorrespondensInstitutiin. Kyseessä on alunperin 1910 Malmöön perustettu ”Norénin kirjeopisto”, joka yhdistettiin 1922 Osbyn kirjeopiston kanssa. Vuodesta 1940 alkaen instituutista saattoi valmistua myös insinööriksi. NKI yhdistyi Hermodsin kanssa, joka on Ruotsin vanhin kirjeopisto ja jolla on yhä liiketoimintaa. Tässä tiedustelulomakkeessa minua kiinnosti vastaanottajan lisäksi myös tiedusteltu lähetyslaji, eli tässä tapauksessa asiakirja tai ruotsiksi ”affärshandlingar” – nimittäin Postimerkkimessuilta ostin harvinaisen Ruotsiin lähtetetyn asiakirjan, joka mielestäni näytti kovasti ihan tavalliselta kirjeeltä ja minulla tuli epävarma olo sen suhteen, että uskaltaisinko laittaa kohteen kokoelmaani näytille. Tuo asiakirjalähetys oli lähetetty juuri tähän kyseiseen NKI-skolaniin. Mielestäni tämä tiedustelu samalle vastaanottajalle, nimenomaan asiakirjalähetyksestä aukottomasti osoittaa, että NKI-skolaniin lähetettiin juurikin asiakirjapostia. Kun / jos laitan asiakirjalähetyksen omalle kokoelmasivullene voin liittää tämän tiedustelun ”kylkeen” ja saadaan aikaiseksi mielestäni mukava kokonaisuus. Kyseinen kohde irtosi limitillään 5 euroa ja minulle tuli hyvä mieli.

Taksataulu vuodelta 1947, leimattu Koskenkorva. 3mk punainen M30 leijona Single. Oikeudet kuvaan omistaa VaFi huutokaupat.

Toinen mielenkiintoinen, postihistoriallisesti mielenkiintoisin M30 kohde Vaasan kerhon huutokaupassa oli ”viimehetken kohteet”-osastossa myynnissä ollut postitaksataulu 3mk punaisella merkillä. Kohteen ulkonäkö oli sellainen, että se viittasi paperia käytetyn erään tyypillistä ruumiintoimintoa usein seuraavaan pyyhkäisevän liikkeen yhteydessä. Kuitenkin viiden euron limitillä pieni jarrujälki ei kamalasti haittaa – vai haittaako? – Nimittäin kohde myytiin limitillään. Vaikka taksatauluja on viimeisten kymmenen vuoden aikana myyty noin 20 kappaletta (kaikki eri hintaiset taksataulut yhteensä) on kysymyksessä vaikeudeltaan kohtalaisen hyvä kohde. Näitä 3mk punaisilla maksettuja tauluja tunnetaan eniten, noin 10 kappaletta. Joka tapauksessa tässä on taas testamentti siitä yksinkertaisesta asiasta, että huutokaupassa helmi voi olla missä tahansa osastossa.

Abophilin tarjoushuutokauppa nro. 68 pättyi marraskuun 29. päivä, josta tätä kirjoitettaessa on vierähtänyt melkeinpä kuukausi, mutta parempi ruotia asiaa myöhään kuin ei millloinkaan. Abophil on tietysti Turun Postimerkkikerhon lehti, jonka järjestämä huutokauppaa pyörittävät kerhon aktiiviset jäsenet, etunenässä lehden päätoimittaja Juhani Pietilä, Jarmo Lampi ja M17-keräilijänä tunnettu Pekka Rannikko. Huutokaupassa on usein mielenkiintoisiakin kohteita ja hintataso on mielestäni asetettu sellaiselle tasolle, että siinä on ns. järki mukana. Tarkoitus on siis suorittaa aidosti huutoKAUPPAA eikä pelkästään huutokauppakohteiden listaamista.

Malli 1930 osastossa oli tällä kertaa neljä kohdetta, joista kaksi oli merkattu kuvatuiksi. Kaikki kohteet olivat filateliakohteita. Mielenkiintoisin näistä oli mielestäni 10p leijonamerkin ”LaPe marginaalilla” varustettu leimattu pari leikkeellä. Kohde oli merkattu kuvatuksi, mutta kuvaa en lehdestä löytänyt, miessä lienee ollut. Huippuleimainen I värin 10mk Saimaa-merkkikin oli edustava. Kummankin näistä kohteista limitti oli 10 euroa. Saimaa-loisto myytiinkin kympillä, mikä oli mielestäni halpa hinta, kun merkki oli sitä ”parempaa” laatua. Myös LaPe merkattu 10p merkkipari myytiin limitillään. Postilakon takia huutokauppa oli laitettu myös nettiin näkyville – nimittäin lehden postitus myöhästyi ikävästi, mikä lyhensi huutokauppa-aikaa.

Lentokirje Helsingistä 25.7.1945 Wintherthuriin, Sveitsiin. Lentänyt Englannin kautta (sensuuri). Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945-30.8.1945) 5,00mk + kirjeen lentolisä (per 5g) Eurooppaan (24.4.1945 – 23.9.1945) 2,50mk = Yhteensä 7,50mk. Lentoyhteys Sveitsiin Englannin kautta jatkui vain 17.8.1945 asti, joten kyseinen taksa oli voimassa vain 1.7.-17.8.1945. Leimattu ”By air to the United Kingdom”.

Muita M30 kohteita löytyi mm. lentopostin osastosta, jossa oli myytävänä Helsingistä Sveitsiin 1945 kesällä lähetetty ja Englannin kautta kulkenut lentokirje. Kuten ainakin lentopostista kiinnostuneet tietävät, aukesi lentoposti Suomesta sodan jälkeen keskiseen Eurooppaan siten, että vasta elokuussa 1945 lentoja reititettiin muuta kuin Englannin kautta. Pintapostia ei Keski-Eurooppaan käytännössä kulkenut lainkaan, vaikka postia Yhdysvaltoihin saatiinkin pintapostina kulkemaan Neuvostoliiton kautta. Lentopostiyhteys Sveitsiin oli poikki maalis-huhtikuussa 1945 ja aukesi uudelleen 24.4.1945. Myytävänä ollut lähetys oli lähetetty heinäkuussa 1945, jolloin ulkomaan kirjeen perustaksa oli 5mk. Kyseessä on lyhin M30 käyttöajan ulkomaan kirjeen perustaksa-aika, vain kaksi kuukautta. Kun tästä ajasta vain osan ajasta kuljetettiin lentoposti Sveitsiin Englannin kautta, on tämä kohde ihan mukava lentopostikohde. Kohteen limitti oli 10 euroa ja se myytiin 18 eurolla.

Abophilista kiinnostuneille mainittakoon, että Turun Postimerkkikerhon verkkosivut ovat saaneet viimeisen vuoden aikana uuden freesin ilmeen ja, että Abophil lehti on kerhon jäsenetu.

Toivotan tässä kohtaa kaikille lukijoille erinomaista Joulun aikaa ja vielä parempaa Uutta Merkkeilyvuotta 2020!