malli1930.fi

  • Etusivu
  • Blog
  • Hakemisto
  • In English

Juhannus tulee…

18 kesäkuun, 2025 By Mikael Collan

Juhannus tulee ja töissä käyville se tarkoittaa sitä, että taas kerran täytyy saada maailma valmiiksi. Tämä kaksi kertaa vuodessa, ennen Juhannusta ja ennen Joulua tapahtuva valmistuminen on toistuva piina ja tehokkaasti häiritsee kaikenlaista harrastamista. Jos ei muuten, niin ainakin henkisesti. Tehdäkö se melkein viimeinen juttu loppuun vai ottaako filatelia framille… siinäpä pähkittävää riittää.

Touko-kesäkuuhun kuuluu kuitenkin muutakin kuin työpaineita, nimittäin tällä kertaa siihen kuului myös työmatka, joka suuntautui Pohjois-Italiaan Trentino-Alto Adigen alueella sijaitsevaan Trenton kaupunkiin. Trento on Italian ja koko Euroopan rikkainta aluetta bruttokansantuotteen muodostuksensa osalta. Tämä asia johtuu voimakkaasta yrittäjyyden hengestä alueella ja suuresta määrästä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, sekä vahvasta maataloudesta, joka erityisesti keskittyy viinin ja hedelmien viljelyyn. Moni ajattelee, että Italian suurin viinintuotanto olisi Piemontessa tai jossakin Etelä-Italiassa ja olisi väärässä, sillä (ainakin paikallisten mukaan) ykkönen on Trentino, jossa kymmeniä kilometrejä pitkissä laaksoissa kasvatetaan viiniä. Paikallinen viinilaji, erikoisuus ehkä suomalaisittain ajatellen, on Teroldego – vahva, uunilihan ja ”raskaan” ruoan kanssa äärettömän hyvin sopiva voimakas viini. Pullo tätä eliksiiriä maksaa paikallisessa ruokakaupassa 3-5 euroa ja maku on erinomainen. Alko ei myy Teroldegoa kuin tilausluettelossaan, silloin tällöin. Trenton tori, jonka laidalla ovat tuomiokirkko ja sen ”linnamainen” kellotorni on tullut valituksi enemmän kuin kerran Italian kauneimmaksi. Kaupungin halki tai ohi virtaa Alpeilta alkunsa saava Adige joki. Aikoinaan, 1800-luvulla joki teki Trenton kohdalla mutkan kaupungin halki – tältä ajalta olevat rakennukset paljastavat asian – kaduilla on paikoittain mm. veneen sidontapaikoiksi tarkoitettuja metallirenkaita.

Trentosta löytyy vielä yksi keräilykauppa, rahoja ja postimerkkejä myyvä pieni myymälä sijaitsee aivan keskustassa. Kauppaa pyörittää pariskunta, jotka lienevät perineet sen edelliseltä sukupolvelta. Olen käynyt kaupassa aiemminkin. Tällä kertaa, kuten ei edelliselläkään kerralla kaupassa ollut minulle juuri mitään… pieni keskustelu paljasti saman mitä olen kuullut muualla: Filatelian keräily keskittyy kerhoihin ja tapahtumiin, liikkeillä ei ole mahdollisuuksia elää filateliasta. Tämäkin liike keskittyy rahoihin, vaikka filateliaa (italialaista) onkin yhä tarjolla. Lisäksi paikallisia postikortteja oli pari laatikollista. Postihistoriaa ei ollut lainkaan… muuta kuin italialaista siis. Trentossa järjestetään lauantaisin markkinat, joiden yhteydessä olen aiemmin törmannyt yhteen kauppiaaseen, jolla oli filateliaa myytävänä – lisäksi kaupungissa on jonkinlainen postimerkkikerho. Ei kuitenkaan mikään keräilijän mekka, jos näin asian voisi ilmaista.

Tanskalaisessa huutokaupassa oli tarjolla useita suomalaisen filatelian kohteita ja olipa mukana myös postihistoriaeriä. Katselin eriä läpi ja silmääni osui postikortti, joka (kuten yleensä…) näytti hyvin tavalliselta, mutta tarkemman perehtymisen jälkeen totesin, että kohde kiinnostaa minua. Syykin oli aikamoisen selvä, nimittäin kortti oli lähetetty 12.5.1945 aikana, jolloin postiyhteys Tanskaan oli 11 päivän ajan auki 18.5. saakka, jonka jälkeen se oli keskeytynyt postikorttipostin osalta virallisesti aina 9.7.1945 asti. Tämä on siis virallisesti. Korttiin on kirjoitettu päivämäärä 30.6., joka saattaa viitata siihen, että se olisi saapunut vastaanottajalle, taidemaalari Viggo Hansenille vasta tuolloin, mikä tarkoittaisi, että vaikka virallisesti yhteys on ollut auki, ei posti ole ainakaan perille asti Tanskassa mennyt vaikka lienee Suomesta eteenpäin lähtenyt aina 18.5. asti. Tanskassa sensuuri on leimannut kortin pyöreällä postikorteille tarkoitetulla sensuurileimalla. Samassa erässä oli tarjolla myös pieni painotuotekortti. Erä irtosi kohtalaisen edullisesti, vaikka siihen päälle tuli huutoraha ja kuljetuskustannus, joka ei ollut suhteellisesti pieni.

Forssan kerho se jaksaa järjestää mukavaa filatelisteille – näin tänäkin kesänä. Perinteinen jo ainakin 25 vuotta jatkunut Tammelan opistolla järjestettävä filatelistien kesäpäivä-traditio jatkui tänäkin vuonna. Tarjolla oli lämmin sauna ja uintimahdollisuus, filateliaa, esitelmä, huutokauppa ja makkaraa sekä voileipiä. Aikamoinen kattaus osallistujan kannalta katsottuna. Hinta / laatu suhdekin on äärettömän hyvä, sillä osallistumismaksu on nolla euroa ja kuten joukossamme piileskelevät matemaatikot tietävät, mikä tahansa jaettuna nollalla on… äärettömän hyvä.

Vesa Järvistöllä oli pitkässä jonossa pöytiä täynnä tavaraa kiinnostuneille ja sisällä Tammelan opiston huvilalla oli kaksi muutakin myyjää. Kaikilta saattoi löytöjä tehdä, sopuisiin hintoihin. Vesan kansiosta tehty löytö tyhjensi kukkaroni, mutta en ole pahoillani sillä sain hyvän kohteen kokoelmaani. Kyseessä on kotimainen lähetys, postiennakkona lähetetty paketti, jonka sisältönä on ollut keittolevyjä. Se mikä kohteesta tekee erinomaisen on se, että siitä on maksettu saantitodistus. Paketeissa vaikempia lisämaksuja ovat kotiinkannot ja kotiinkannot lisäpalveluilla, kuten pikamaksulla tai kirjauksella, saantitodistus on äärettömän harvinaista herkkua. Nyt tällainen mahdollisuus tuli vastaan ja päätin tarttua siihen.

Taksakin näyttäisi olevan oikein. Lähetysaika on 24.1.1946 Lohjalta. Paketin paino on ollut 8 kiloa ja postiennakkomaksu 1900mk. Kirjauskin on pitänyt maksaa… ja tietysti saantitodistus. Näistä syntyy seuraavasti kokonaisuus: paketti (7-8kg) kotimaassa (16.1.1946–31.12.1946) 40,00mk + kirjaaminen (16.1.1946-31.12.1946) 8,00mk + postiennakko 5000mk saakka (16.1.1946–31.12.1947) 6,00mk + saantitodistus (16.1.1946–31.12.1947) 8,00mk = 62,00mk. Vesa tietysti tiesi asian ja hinta ei ollut ilmainen, mutta hinnasta päästiin sopuun ja asia oli sitä myöten selvä. Kun tätä pohdin jälkikäteen, niin olipas harvinaisen mukava sattuma, nimittäin en aivan joka päivä löydä uusia kokoelmaan sopivia kohteita.

Juha Valtonen esitelmöi

Illan esitelmän piti Juha Valtonen ja aiheena oli SS-posti, eli suomalaisten Waffen SS joukkoihin lähteneiden lähettämä ja vastaanottama posti sillä tulokulmalla, että Valtonen esittelee kokoelmassaan tämän postin mahdollistanutta postijärjestelmää kokonaisuudessaan ja organisaationa. Kokoelmassa läpikäydään järjestelmän osia kohteilla havainnollistaen ja kaikenlaista mielenkiintoista Valtonen kertoikin – erityisesti tämän ”operaation” historia avautuu uudella tavalla, kun kohteilla esitetään erilaiset komennukset ja myös se, miten tehdyt lupaukset eivät pitäneet ja yhtenäisenä taistelujoukkona lähtenyt ja sellaisena rintamalle lähtemään ajateltu suomalaisporukka ripoteltiin saksalaisiin Waffen SS yksiköihin pitkin itärintamaa. Valtonen kertoi lukeneensa myös jäljellä olevia sisältöjä so. kirjeitä ja todenneensa, että porukassa oli mukana tavallisia miehiä ja varsinaisia kansallissosialistiselle aatteelle paloa tunteneita vain harvoja – toki niitäkin. Valtonen kertoi myös järjestelmän kautta kulkeneesta mm. suomalaisten sairaanhoitajien sekä yhteystoimiston postista. Minulle jäi sellainen olo, että olisin jaksanut kuunnella pidempäänkin esitelmää…. mutta huutokauppa painoi päälle.

Kohteita huutokaupassa oli ennätysmäisen paljon, arvaan, että kolmatta sataa. Kuvassakin näkyy, että pirtin pöydät olivat huutokauppakohteita täynnä. Lähes kaikki meklattiin maailmalle kohtalaisen sopiviin hintoihin. Kukaan tuskin jäi ostoksistaan ”tappiolle”. Olin matkassa erään Salon kerhon jäsenen kanssa ja illan päätteeksi kannoimme kaksi pahvilaatikollista huudettuja kohteita auton perään. Kesäksi löytyi siis hiukan tutkittavaa – toivottavasti on niin hyvät kelit, että jää syksylle!

Syksyllä pidetään Kuopio 250 näyttely lokakuussa – ilmoittautuminen onkin jo avautunut. Kehyksiä on tarjolla sen verran vähän, että kannattaa ilmoittautua mahdollisimman nopeasti. Toinen syksyn kohokohta lienee Malmössä pidettävä Nordia näyttely – jo syyskuussa. Nyt lentolippuja saa vielä n. satasen per suunta hintaan. Malmön keskustassa oli hotellejakin vielä alle satasen yö saatavilla. Vinkkinä totean, että lento Kööpenhaminaan on parempi kuin Malmön Sturrupin kentälle, sillä Köpiksestä suoraan kentältä pääsee junalla hyvin helposti ja nopeasti näyttelypaikalle – yllättävää kyllä paljon yksinkertaisemmin kuin Malmön omalta kentältä.

Eli syksyllä tekemistä riittää! Pidetään kesällä lippu korkealla!

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: Forssan kerho, Italia, Järvistö, Juha Valtonen, paketti, saantitodistus, SS posti, Tammela, Trento

HTO Huutokauppa 70.

17 toukokuun, 2025 By Mikael Collan

HTO huutokaupassa on ajoittain hyviä M30 kohteita ja näin oli tälläkin kertaa. Merkkipuolella oli myynnissä noin parikymmentä kohdetta, joista mainittakoon avatut automaattimerkkirullat 10p ja 50p merkeistä, jotka menivät kaupaksi n. 50 eurolla. 10mk Saimaa-merkin hammastamaton pari esittelyarkista nousi 40 euron pohjistaan aina 71 euron hintaan. Myynti oli merkkipuolella 75% luokkaa.

Postihistoriapuolella oli mukana hyviä kohteita, kotimaan kohteista harvinaisin oli 1mk oranssilla merkillä maksettu taksataulu, joka myytiin 120 euron pohjallaan. Näitä tunnetaan käsittääkseni vain muutama kappale. 3mk punaisella merkillä tauluja tiedetään n. 5kpl, 3mk keltaisella 2-3 ja 2mk vihreällä yksi. Kokoelmakelpoisesta harvinaisuudesta on siis kyse. Lyhyen taksan 3mk keltainen kotimaan postikortilla myytiin 25 eurolla. Tämä oli edullinen hinta – ehkäpä ostajat eivät olleet erityisen hereillä. Muistan vastaavista maksetun enemmänkin. Merkki julkaistiin sen verran myöhään, että se ehti tällä taksalla ”toimia” vain pari kuukautta.

3mk keltainen kotimaan postikortilla. Taksa vaihtui pian 1946 alussa. Painotuotteen taksalla tätä merkkiä tunnetaan enemmän kuin vaikeammalla postikortin taksalla.

Neljännen painoluokan kirjattu paketti (12kg) nousi 10 euron pohjistaan 65 euroon. Tämä oli hiukan yllätys, koska kyse ei ollut erityisen harvinaisesta kohteesta, joskin korkeampia painoluokkia pitää vähän metsästää, jos niitä kokoelmaansa haluaa. Kotimaan pikalentokirje vuodelta 1956 maksoi tällä kertaa 15 euroa, minkä voi todeta olevan edullinen hinta. Yleensä kotimaan lentoposti on vaikeahkoa ja lisämaksullisena hyvinkin vaikeaa. Vaikka lentopostia alkaa kotimaassa olla ”helpommin” saatavissa 1950-luvulla ja sen jälkeen, ei voi sanoa, että hyviä kohteita kasvaisi puissa.

Sodan aikana 1943 Sveitsiin lähetetty pikalentokirje myytiin 15 euron pohjallaan. Hinta oli mielestäni erittäin alhainen, koska kaikki lentoposti sodan aikana lisämaksuilla on parempaa. Sveitsiin oli voimassa 4½mk pohjataksa. Ostaja sai halpaan hintaan kokoelmakelpoista tavaraa. Toinen Sveitsiin sodan aikana kulkenut kirjetaksainen kohde ei mennyt kaupaksi.

Tällä kertaa korkeimpaan hintaan nousi Etelä-Afrikkaan Johannesburgiin 1954 lentona lähetetty pakettikortti. Kortin hinta lähti sadasta eurosta nousemaan ja nousi aina 215 euroon asti. Hyvän näköisestä kohteesta on kyse, arvaankohan väärin, kun epäilen tämän kohteen tulevan vastaan jossakin lentopostikokoelmassa tulevissa näyttelyissä.

Lentopakettikortti Etelä-Afrikkaan. Merkkejä yhteensä 2376 markan edestä. Enso-Gutseitin postia, lentänyt Kööpenhaminan kautta.

Kesän tuloa odotellaan jo… kun lumisade kiihtyy, on kesä Suomessa usein lähellä. Raekuuroja viime viikolla Salossakin koettiin. Pian juhlitaan kesää Tammelassa Forssan kerhon kesätapahtumassa ja Kuopio 250 alueellisen näyttelyn ilmoittautuminen aukeaa. Kuopiolaiset ovat laittaneet näyttelyyn pääsyyn pisterajan – vain alle 89 pistettä aiemmin saaneet kokoelmat saavat osallistua. Kehysmaksu on huokea, 25 euroa kehykseltä.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 1mk oranssi, 3mk keltainen, Etelä-Afrikka, HTO, Kuopio, lentopaketti, Sveitsi, taksataulu

Tampereen kerhon kokous, Forssan keräilytapahtuma, Turun Kevät ja JFP:n huutokauppa

27 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Filateliassa tapahtuu jatkuvasti, niin paljon, ettei perässä meinaa pysyä!

Aloitetaan tällä kertaa huutokaupoista ja viimeisimmästä päättyneestä huutokaupasta, eli Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta. Järvenpäässä ei ole usein ihmeempiä, mutta joskus jotakin. Postihistoriapuolella oli myytävänä määriteltyjä kohteita erinä, ei mitään erikoista. Filateliapuolella oli kohteita tarjolla viitisentoista… eli ei kovin monta. Tällä kerralla nostan yhden kohteen, joka on saavuttanut ainakin jonkinlaista kuuluisuutta aiemmin, eli se on päässyt lehteenkin.

Kohde oli myynnissä numerolla 97 ja sen kohdeseloste kuului seuraavasti: ”No.289 9 mk Postitalo Viipuri 22.III.43. Erittäin harvinainen korkea merkki, muutama tunnetaan ! Vastaavanlaisesta merkistä kuva Abophil 1991 nr 7 lehdessä. Hammaste reijät puuttuvat yläkulmista.” Lähtöhinnaksi oli asetettu M30 markkinatilannetta ajatellen korkea 100 euroa. Se mikä on varmaa on, että kohdetta osattiin ”mehustaa” ja kehua – hyvin epä-Suomalainen tapa toimia! Meillä on totuttu siihen, että vain autokaupassa kohdetta kehutaan ja sen sanotaan olevan ”hyvä” tai luotettava. Noh… tämä markkinointipuhe ilmeisesti tehosi tehokkaasti ja ehkäpä kohdekaan ei aivan huono ollut, nimittäin myyntihinta kipusi aina 326 euroon saakka. Tätä voidaan pitää erittäin kovana hintana. Tästä saattavat tämän blogin aktiiviset lukijat olla samaa mieltä, sillä ”aikojen saatossa” on kaikenlaista jännittävää 9mk postitalomerkkiin liittyvää filatelia-ihmeellistä tullut raportoitua. Toki tällainen hinta herättää positiivisia tuntemuksia, sillä ainakin kaksi henkilöä on valmis maksamaan hyvästä kohteesta ja se on jo jotain!

Muuta raportoitavaa ei Järvenpään huutokaupasta tällä kertaa olekaan. Jätän jokaiselle itse päätettäväksi oliko mopo keula pystyssä vai mikä pärinän aste tällä kertaa todistettiin. Oli miten oli, kaksitahtinen huutokauppameininki on sitä parasta filatelian penkkiurheilun suolaa…

Tampereen Filatelistiseura kokoontuu säännöllisesti kaupungin keskustassa hyvissä ja tarkoitukseen hyvin sopivissa tiloissa Suomalaisella Klubilla. Tarjolla on ”lounas” tai siis buffet-pöydästä ruokailu sekä elämän eliksiiriä sen eri muodoissa. Olen käynyt monta kertaa TFS:n kokouksissa, enkä koskaan ole pahalla mielellä kotiin lähtenyt – tarjolla on nimittäin hyvää seuraa, usein esitelmä ja huutokauppa, jossa lähtöhinnat eivät päätä huimaa. Mikä mukavinta, myöskään myyntihinnat tai loppuhinnat eivät päätä huimaa. Tamperelaiset ovat sen lisäksi tai ehkä juuri tämän ”rutiininsa” kautta erittäin tehokkaita huutokaupassa, mitään ylimääräistä jaarittelua tai muuta hidastelua ei ole, vaaan kaikki tapahtuu tehokkaasti… ei kuitenkaan mennä asioiden edelle…

Olin käymässä kokouksessa keskiviikkona 16.4. heti Tamcollect näyttelyn jälkeisellä viikolla. Kuten arvata saattaa kerho jakoi mitaleja ja huomionosoituksia jäsenilleen järjestetyn ja erittäin onnistuneen Tamcollect näyttelyn jäljiltä. Useat aktiiviset Tampereen Filatelistiseuran jäsenet huomioitiin. Ilman mitään ennakkovaroitusta turvamiehen näköinen herra kävelee tilaan… sitten Tampereen pormestari Kale Kummola tassutelee rauhallisin askelin tilan ”tapahtumapäätyyn”, jossa puheenjohtaja Kylliäinen ja näyttelystä vastannut ex-puheenjohtaja Valtonen jo tietäväisin ilmein odottelevatkin herraa isoherraa. On mukavaa, että ”edustushenkilöt” noteeraavat filateliaa. Kale kertoo kuulumisia ja Valtonen nyökkäilee. Tapahtuu seremoniallisia asioita, lausutaan kauniita sanoja. Kale poistuu. Monella on mielessä, että mahtaako bile-Ilmari olla yhtä kiinnostunut frama-lipukkeista, kuin Kale koulupoika-filateliasta. Joskus proosa jalostaa sielua.

Tampereen pormestari Kale Kummola kävi tervehtimässä Filatelistiseuran jäseniä ja vastaanottamassa Tamcollect tapahtuman kultaisen muistomitalin. Kummola toimi näyttelyn suojelijana. Miehelle annettiin mukaan myös Barkov-merkki, joka tapahtumassa julkaistiin – jääkiekkomiehenä Kummola selvästi arvosti tätä elettä.

Jääkiekkoeminenssin poistumisen jälkeen tapahtui illan kohokohta eli se, että Kari Saloselle jaettiin ennen hänen poismenoaan myönnetty kultainen Pro Filatelia mitali. Kuten tiedämme, kultainen Pro Filatelia on korkein Filatelistiliiton myöntämä ansiomerkki, joka vaatii erittäin suuria ansioita filatelian ja sen tukemisen alalta. Lunttaan ja kertaan suoraan Liiton sivuilta mitä kultaiseen Pro Filatelia mitaliin vaaditaan: ”annetaan erittäin ansiokkaasta toiminnasta filatelian hyväksi. Lisäksi edellytetään erityisen merkittäviä, mielellään kansainvälisiä, filateelisia ansioita, kuten näyttely-, tuomari-, tutkimus- tai julkaisutoimintaa”. Kun pohditaan, että Tampereella järjestettiin 2017 Finlandia näyttely ja sitä, että Kari osallistui useilla kokoelmilla näyttelyihin sekä se, että hän oli pitkään Tampereen Filatelistiseuran kantavia voimia, ei ole yllätys, että liittohallitus on päätynyt myöntämään mitalin.

Viimeisin, ehkä viimeiseksi jäävä Karin esiintyminen näyttelyssä on postuumisti Lempäälässä esitetty hieno esitys Tampereen taisteluista (1918) postikortein sekä Tampereen postimestari Rosenbröijerin kynämitätöintejä esittelevä kokoelma. Nostan hattua Tampereen Filatelistiseuralle siitä, että ymmärrettiin pyytää nämä kokoelmat näytille ja tehtiin asiaankuuluva kissan nosto pöydälle. Jokaineen taaplaa omalla tyylillään, tässä oltiin oikealla asialla.

Pro Filatelia mitalin vastaanotti Karin leski, joka oli tilaisuuden kunniaksi varannut kuohuviinitarjoilun koko yleisölle! Tämäkin asia siis tapahtui sillä korkealla laadulla ja tyylillä millä Karikin eläessään toimi. Uskon, että mies olis ollut valtavan ylpeä mitalista ja siitä tavasta miten se vastaanotettiin. Meni vähän ylisanoiksi, mutta Kari oli oikea herrasmies ja se herättää ihailua.

Itse olin Tampereella, koska olin tullut pitämään esitelmää. Tällä kertaa esitelmä aika myöhään tavalliseen verrattuna, mutta ilmeisesti siitäkin huolimatta kukaan ei nukahtanut ja Internetinkin kautta joku sitkeä sissi oli jaksanut odotella linjoilla. Esitelmäni käsitteli erästä postikorttia ja siihen liittyviä kommervenkkejä. Asiaan saattoi liittyä Sibelius. MUTTA… Kuten joskus käy… tekniikka voi pettää. Klubin projektorin lamppu oli palanut… kuvaa ei saatu. Mutta yhtä nopeasti kuin viehkeästi toi klubin toimintaa tuona iltana pyörittänyt lady varaprojektorin ”jostain” ja asia oli viidessä minuutissa kunnossa ja esitys saattoi alkaa. Rehellisesti sanon, kun totean, että käsittämättömällä ammattilaisuudella homma hoidettiin uuteen kukkaan täydellisen mahalaskumahdollisuuden nostettua päätään. On nähty huonompaakin. Tampere rokkasi tuona iltana järjestelyjen osalta.

Esityksen jälkeen pidettiin perinteiseen tapaan pieni tauko huutokauppakohteisiin tutustumiseksi, jonka jälkeen kohteet huudettiin maailmalle. Jotain saattoi jäädä tahmaiseen salolaiseenkin käpälään. Joku, varmasti tulostani tietoinen, oli jättänyt täsmäkohteen myyntiin. Näistä ei voi olla kuin kiitollinen.

Forssan kerho järjestää sveitsiläisen arvokellon luotettavuudella keräilytapahtuman kaksi kertaa vuodessa. Tämänkin vuoden pääsiäisenä oli auton nokka suunnattava kohti Pohjoista heti aamutuimaan, jotta pääsisin näkemään miltä Kuhalankadun kuhinassa tällä kertaa näyttää. Jälleen kerran tila oli täynnä myyjiä ja välillä oli jopa hieman vaikeaa liikkua pöytien välissä, sillä tunkua oli sen verran. Kuulin eräältä myyjältä, että aivan aamulla, tilaisuuden alkaessa oli suorastaan ryntäys sisään ja tavaraa meni hetken aikaa liukuhihnalta kaupaksi. Kyseessä oli erään myyjän tuoma kasa edullisia löytölaatikkoja, jotka hävisivät vauhdikkaasti autojen takabokseihin.

Forssan keräilytapahtumassa on paljon myyjiä ja porukkaa.

Mukaan tarttui muutama kohde, ei kuitenkaan mitään järisyttävää. Olin jostain syystä nukkunut huonon yön alle ja väsytti – keskittyminen ei ollut paras mahdollinen ja haittasi sitä, että olisin pystynyt istahtamaan tutkimaan ja pläräämään kohteita täydellä ajatuksella. Noh… sitä sattuu. Kotiutuksia siis muutaman kohteen osalta kuitenkin tapahtui. Yhteensä rahaa kului vähän… sekin on tietysti mukava juttu. Yksi mukaan tulleista kohteista on Tanskaan lähetetty painotuote vuodelta 1941. Tuohon aikaan painotuotteen taksa oli 50 penniä ja kohde oli lähetetty kaikkein yleisimmällä M30 merkillä, eli 50p vihreällä merkillä Helsingistä 4.11.1941. Suomalaisen sensuurin leima on hailakka, numero lienee 22. Kyseessä on mainoskortti, jossa tuonti-vienti agentuuri Waldemar Tefke tekee tiettäväksi yhteystietoja tanskalaiselle vastaanottajalle.

Tanskaan mennyt painotuote vuodelta 1941. Sensuroitu Kööpenhaminan saksalaisessa sensuurissa ”Ak” leima.

Tässä painotuotekortissa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta johtuen Ak leimasta se on silti mukavan näköinen aikansa edustaja. Ennen kuin Kööpenhaminaan ”avattiin” saksalainen sensuuri, kulki posti Tanskaan Saksan kautta ja se sensuroitiin Berliinissä. Tätä jatkui 9.4.1940 alkaneen postiyhteyden keskeytymisen ja sen lopun 24.4.1940 jälkeen parisen kuukautta, lähetyksiltä löytyy tyypillisesti Berliinin sensuurileimaus ja joskus lisäksi sensuurin liuskat. Landesmannin kirja kertoo, että leiman tyyppi on KD1.1 ja se on ollut käytössä 11/1940 – 9/1942. Leimaa tunnetaan violettina, mustana ja punaisena. Läpimitta on 21mm. Kun lisäksi löysin muutaman ulkolaisen kohteen, oli päivän annos täynnä. Ajelin takaisin kotiin alle tunnissa.

Turun Kevät tapahtuma järjestyi viikonloppuna 25.-26.4. jälleen Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Aurajoen rannalla Tuomiokirkkosillan kupeessa, mahtavien Turun Tuomiokirkkonäkymien parhaassa katselupaikassa. Autolle löytyy paikka läheltä ja vaikka se maksullinen onkin, niin nykymaailman kaikenlaiset paikoitusaplikaatiot auttavat jaksamaan… Turkulaiset olivat jälleen laittaneet kerhonäyttelyä näytille ja näyttelyä kiersivät myyntipöydät. Paikalla oli myös ilmeisesti ainakin yksi ruotsalainenkin myyjä. Paikalla oli kymmenittäin keräilijöitä ja tunnelma oli sopivan leppoisa.

Vaikka Turun Postimerkkikerhon sillileipä ei ole se edullisin eines, on se sitä itseään, eli postimerkkeilyn tukemista omalta osaltaan. Lisäksi kun tätä herkkua pääsin purimaan Turkulaisten huippufilatelistien, itseäni menestyneempien herrojen seuraan, oli riski siitä, että pala olisi juuttunut kurkkuun sen verran pieni, että minkäänlainen pelkotilakaan ei päässyt muodostumaan. Maailman parantaminen asiaa itseä paremmin ymmärtävien kanssa on kaunista tekemistä ja siihen voisi käyttää aikaa useamminkin. Hetkessä ehdimme ruotimaan viimeisimmän kansallisen näyttelyn menemiset, tulemiset ja tulematta jättämiset, jatkosuunnitelmat tilaisuuksiin ja näyttelyihin osallistumisista, sääennusteet ja kohteiden hinnat. Vappupläjäyksenä Turusta jäi käteen se tieto, että vaikka turkulaisen miehen saa siirtymään pois turusta, niin Turkua ei saa irti miehestä enää millään. Sillä tavalla filatelia ja turkulaisuus ovat samanlaisia: ”kun se on kerran päässyt käymään, se ei lähde millään pois”. Tulipa taas filosofoitua!

Vesa Järvistön tiskiltä löysin taas muutamia mukaan otettavia, ei mitään ihmeitä… toisaalta euron laatikosta voi odottaa ihmeitä, mutta voi myös jäädä ilman. Tällä kertaa ruma on kaunista, nimittäin kätöseeni tarttui M30 palautusehiökortti 15 markan punaisella arvoleimalla, johon oli laitettu M54 3mk merkillä lentolisä mukaan. Kortti oli palautunut Suomeen Eisenachista Itä-Saksasta. Jostain syystä niin osoite kuin teksti kummaltakin puolelta on ruksatu yli. Sottaakin korttiin on tullut ja se on aikamoisen kokeneen näköinen. Silti, ihan kelpo kohde ja ”varmasti ei filateeelinen kulkenut postite”.

Ne meistä, jotka tietävät jotain saksalaisista autoista tietävät, että BMW on kohtalaisen laadukkaita ja sporttisia autoja valmistava baijerilainen autotehdas, jonka pääkallon paikka löytyy nykyään Münchenista. Lyhenne BMW tulee sanoista Bayerische Motoren Werke ag, eli baijerilainen moottoritehdas oy. Se mitä kuitenkaan aivan kaikki eivät tiedä on, että BMW:n toiminta ja autotehdas oli aikoinaan juuri Eisenachissa ja siellä valmistettiin kaikki BMW merkkiset autot aina vuoteen 1952 saakka. Tämän jälkeen tehtaassa tuotettiin EMW nimistä autoa, ja lyhenne tarkoittaa Eisenacher Motoren Werke. Kyseessä oli itä-saksalainen tässä Eisenachissa sijainneessa BMW:n autotehtaassa tapahtunut autojen valmistus. Vuoteen 1952 asti autoja valmistettiin ilman lupaa venäläisen valvontakomission siunaamana BMW merkillä, mutta Länsi-Saksassa toiminut BMW ei voinut asialle mitään, vaikkei halunnutkaan, että autoja valmistettaisiin ilman lupaa Itä-Saksassa samalla merkillä.

EMW:n logo (kuva Wikipediasta)

Länsi-Saksaan BMW sai tehtaan pystyyn vasta 1952 ja Eisenachin tehtaan siirrytyä DDR:n omaan hallintoon sai BMW tahtonsa läpi ja lopputuloksena merkki vaihtui EMW:ksi. Mielenkiintoista kyllä, EMW merkkinen auto osallistui aikoinaan jopa Formula 1 osakilpailuun vuonna 1953. Auto kesti 12 kierrosta, jonka jälkeen se keskeytti. Huomataan, että EMW:n logo on punavalkoinen siinä missä BMW:n logo on sinivalkoinen. Päästiin tai jouduttiin taas aika kauaksi filateliasta.

Kun vielä kävi niin, että Juhani Pietilä, turkulainen arkki-filatelisti löi kouraani Abophilin huutokaupasta voittamani M30 kohteen, niin eihän siinä voinut sitten kuin taas todeta, että eihän se ihan huonosti se Turun reissu mennyt. Olen alkanut kehittämään jonkinlaista taikauskoa siihen, että kun Juhani on jossakin paikalla, niin minun ei tarvitse lähteä tyhjin käsin kotiin. Sen verran monta kertaa on näin käynyt.

Seuraavaksi odotetaan Wappua, joka onkin jo ensi viikolla. Voi käydä niin, että tämän filatelistin vappu on aika rauhallinen.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 9mk postitalo, Ak, ehiö, Forssa, Järvenpään Filateliapalvelu, Kari Salonen, palautuskortti, pro filatelia, Sibelius, Tampereen Filatelistiseura, Tanska, Turku, Turun Postimerkkikerho

Tamcollect 2025

15 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Lempäälän Ideaparkissa järjestettiin 11.-13.4. vuoden 2025 kansallinen postimerkkinäyttely Tamcollect, jonka järjestelyistä vastasi Tampereen Filatelistiseura. Mukana oli yli sata näytteille asettajaa useassa kilpailuluokassa, joista kolme kokoelmaa mestariluokassa. Lauantai-iltana Hämeenpuiston varrella olevassa Puistotornissa järjestetyssä Palmares juhlassa kuulimme tulokset.

Minulle jäi sellainen kuva, että tuomarit vetivät kohtalaisen tiukkaa linjaa pisteiden suhteen. Tarkoitan tällä sitä, että ainakin niissä kilpailuluokissa, joiden säännöt parhaiten ymmärrän, eli perinteisen filatelian ja postihistorian luokissa vaadittiin erinomaisuutta erinomaisiin pisteisiin. Tämä tietysti osittain ”murskaa toiveita” mutta pitkässä juoksussa on pitkäjänteisille tie suureen kultaan ja maailmanluokan kokoelmiin. Suuria kultamitaleita jaettiin seitsemän kappaletta ja korkeimman pistemäärän kilpailuluokista (sekä tuomariston onnittelut) sai tanskalainen Jon Iversen kahdeksan kehyksen kokoelmallaan, joka esittelee venäläistä sotasensuuria Suomessa vuosina 1914-1918. Kokoelma on häkellyttävän hyvä ja sisältää käytännössä lähes kaikki kaikkein vaikeimmat sensuurikohteet, joita tunnetaan. Iversen on tehnyt valtavasti työtä ja julkaissut koko valtavan tutkimuksensa avoimesti verkkosivuillaan. Aikoinaan mm. Jorma Keturin aloittamaa työtä jatkamalla Iversen on täydellisesti päivittänyt ja ajanmukaistanut sensuuria käsittelevät luettelot PDF muotoisiksi luettaviksi kataloogeiksi verkkoon. Asian tai ”ilmiön” kokoa kuvastaa se, että mikäli Iversenin sensuuritutkimus tulostettaisiin A4 sivuille tulisi opukseen ehkä noin tuhat sivua! Iversenin pistemäärä oli 92 ja kyseessä on ensimmäinen hänen saamansa suuri kultamitali. Hafnia näyttelyssä mies sai 87 pistettä viidellä kehyksellä. Nyt kahdeksalla ei taso ollut laskenut.

Muita suuren kullan kokoelmia olivat kaksi Janne Nikkasen kokoelmaa, Pekka Lempiäisen ja Pauli Salmisen M17 kokoelmat, Hannulan Lontoon postia kuvaava kokoelma ja Virtasen ensiesitys poliisi-aiheesta. Virtanen tuli sisään ”ovet paukkuen”, harvemmin debyytti tehdään suureen kultaan. Mahdollisesti tuomarit pelästyivät kokoelmassa mukana olevia käsirautoja ja antautuivat virkavallan edessä välittömästi. Kultamitaleja jaettiin 25 kappaletta, mikä on aika paljon. Mutta taso oli kova, vaikka pisteet kultamitalien yläpäässä olivat tiukassa. Kullan kokoelmissa taisi käydä muutaman näytteilleasettajan osalta siten, että kokoelmiin oli lisätty uusia kehyksiä ja samaan aikaan kriittisesti tarkasteltuna keskimääräinen laatu ja ”kovuus” laskivat. Erityisesti kokoelmat, joihin oli laitettu enemmän kuin yksi uusi kehys kerralla lisää ovat vaarassa kokea tällaisen ilmiön. Tunnistan tämän myös omassa tekemisessäni. On kuitenkin raskasta odottaa ja kerätä kärsivällisesti uutta materiaalia, sitä tekee mieli kokeilla siipiään. Joskus liian rohkea lento liian lähelle suurta kultaa voi johtaa vahasiipien sulamiseen. Onneksi asiaan auttaa jokapaikan linimentti, jota palmareksen baarissa oli tarjolla kalliiseen hintaan!

Kehysten välissä oli runsaasti tilaa ja valo oli ok. Ideapark ei ole hassumpi näyttelyn järjestämispaikka.

Malli 1930 kannalta kiinnostavia kokoelmia olivat ainakin Ari Muhosen ja Harri Valkosen erinomaiset lentopostikokoelmat sekä Jussi Tuorin M30 ehiökokoelma, joka ei siis ollut sama kokoelma, joka hajoitettiin viimeisessä Hellman huutokaupassa, vaan huomattavasti vaatimattomammasta materiaalista kerätty ”jokamiesmäisempi” ehiökokoelma. Muhonen ja ensiesittelyssä oleva Valkosen kokoelma saivat kumpikin kultaa. Valkosen tarinallinen kerronta on ensiluokkaista ja kokoelmasta näkee, että aikaa on laitettu paljon asioiden sisäistämiseen ja ymmärtämiseen – on hienoa nähdä, että uusia korkealaatuisia kokoelmia tulee mukaan ”kisoihin”. Muhonen jyrää tiukalla laadulla ja hyvillä kohteilla – konkari ei tee aloittelijan virheitä esittämisessään ja osaa mehustaa kohteista pisteet irti.

Muhonen mm. esittää useita hyviä 1930-luvulla kaukomaihin kulkeneita M30 lentokirjeitä, vaikean lentokirjeen Latviaan kahdenväliseltä taksa-ajalta 1939, Hollannin Intiaan kulkeneen lentopainotuotteen vuodelta 1937 ja erinomaisen vuodelta 1941 olevan lentokirjeen Englantiin, joka on kulkenut Moskovan ja Bagdadin kautta Afrikkaan, josta kiertäen Lissabonin kautta Englantiin. Tämä reititys on harvinainen ja yksi sodanaikaisen lentopostin helmistä. Euroopan sodanaikaisista kohteista vaikea lentotavaranäyte vuodelta 1943 Prahaan ja Euroopan Pikatiedotusliiton taksainen lentokirje Kroatiaan ovat kokoelman ehdotonta M30 aatelia. Pohjoismaisten yhteyksien osalta paras M30 kohde on Maarianhaminasta sodan aikana Ruotsiin lähetetty lentokirje. Reittiä lensivät ruotsalaiset ja kyse siis ei ole Suomen mantereen ja Ruotsin välisellä lentolinjalla kulkeneesta postista vaan Ahvenanmaa – Ruotsi lennosta. Sodanjälkeisen ajan M30 kohteista erittäin hyvä on aikainen Saksaan lähetetty lentopostikirje toukokuun alusta 1947, joka on kulkenut vieläpä 15mk Olavinlinna-merkin yksittäispostitteena.

Valkonen näyttää mm. 3mk tummanoliivin yksittäiskäytön kotimaan lentopostikirjeellä vuodelta 1935, muutamia hyviä 1930-luvun kaukomaihin suuntautuneita kohteita ja kivan Norjaan menneen lentopostikortin lyhyen aikaa käytössä olleella saksalaisella Norjassa käytetyllä sensuurileimalla vuodelta 1941. Sodan jälkeiseltä ajalta näytetään Sveitsiin 1945 lähetetty lentokirje, jossa on käytössä vaikea 3½mk per 5g taksa. Valkosella on paljon M30 merkkejä sekapostitteina juhlamerkkien kanssa. Tämä ei lentopostin esittelyn kannalta ole ongelma, tässä kuitenkin kerron vain ”puhtaista” M30 merkeillä kulkeneista lähetyksistä. Kumpikin kokoelma voittaisi paljon hankkimalla leveyttä näyttämällä korkeamman painoluokan kohteita ja lähetyslajeja laajemmin.

Tuorin ehiökokoelma sai 78 pistettä ja kullatun hopeamitalin. Tässä kohtaa tuomarit eivät olleet erityisen tiukkana pisteiden kanssa. Kokoelmassa oli muutamia ”kovempia” kohteita, mutta yleisilme oli se, että näytettiin kaikki päälajit peruskohteilla. Kokoelman ”täydellisyys” oli hyvä, mutta kohteet olivat tavallisia. Muutamia valopilkkuja huolimatta tarjolla ei ollut isoja elämyksiä.

Muita kiinnostavia M30 kohteita esittäneitä kokoelmia olivat mm. ”Ultima Thule” eli Peräpohjolan postihistoriaa esitellyt Markku Lehmuskallion kultaa pokannut kokoelma. Mukana oli ainakin yksi kova ”Petsamon lento”-kohde. Pekka Lempiäinen esittää hyvän M30 ehdotteen M17 kokoelmansa viimeisellä sivulla. Kaikki tulokset löytyvät tulosluettelosta.

Aluksi ajattelin, että mitenkähän mahtaa kauppakeskus soveltua postimerkkinäyttelyn pitopaikaksi, mutta kun jo torstaina iltapäivällä saavuin Lempäälään huomasin, että soveltuuhan se. Tämä oli miellyttävä yllätys ja omat ennakkoluulot vääräksi osoittava tosiasia. Tilan puolesta näyttely oli ilmava, ja valoisuuden puolesta riittävä. Kun näyttely järjestettiin kauppakeskuksen ”keskusaukealla” kulki sen ohi satoja ja satoja ihmisiä ja muutamia ennakkoluulottomia nähtiin välillä kehysten välissäkin. Vaikka filatelia ei ole erityisen vetovoimainen laji jokamiehelle, niin ainakin aiheluokan kokoelmia oltiin katsomassa paljonkin.

Kun vielä Palmares juhlassa Juha Valtosen pitämä puhe oli monella tapaa yksi parhaista juhlapuheista pitkään aikaan, voidaan todeta, että näyttely oli menestys. Tästä kiitos kuuluu Tampereen ”joukoille”, jotka hoitivat järjestelyt mallikkaasti.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin Filatelistiliiton liittokokous. Paikaksi oli valikoitunut Ravintola Coyote ja sen noin 30 henkeä vetävä neuvotteluhuone, joka tulikin aivan täyteen kokousdelegaatteja. Kokouksen aluksi suoritettiin Filatelistiliiton suuren ansiomitalin jako. Mitali meni postuumisti Hannu Kaupille. Liiton hallituksen puheenjohtaja Vesa Hirsmäki kertoi liiton kokouksen päättäneen mitalin myöntämisestä Hannulle samana päivänä kun Hannu lähti. Suruviesti saavutti hallituksen vasta muutamaa päivää myöhemmin. Mitalin vastaanotti Oulun postimerkkikerhon puheenjohtaja Ilkka Salonen.

Itse kokouksen agendalla oli monta asiaa, joista suuri osa ns. perusjuttuja – toimintakertomuksen läpikäyntiä, tulos ja tase, tilintarkastajien lausunto ja tilintarkastajien valinta. Näiden ”peruskaura”-asioiden lisäksi oli aina kiinnostava uusien hallituksen jäsenten valinta. Nyt oltiin siinä onnellisessa tilanteessa, että avoimia paikkoja oli yhtä monta kuin suostumuksensa tehtävään ilmoittaneita henkilöitä. Ensinäkemältä voisi siis vaikuttaa, että asiat ovat sitä myöten selviä, mutta tälläkään kertaa ei säästytty ilman pientä kikkailun tunnelmaa, nimittäin yksi suostumuksensa esittäneistä henkilöistä oli liittynyt Liiton jäseneksi vasta vuoden 2024 alussa. Liiton säännöt toteavat, että liittohallitukseen voidaan valita henkilö, joka on ollut liiton jäsen kahtena kokousta edeltävänä vuotena. Toisaalta säännöissä sanotaan, että puheenjohtajan lisäksi hallitukseen kuuluu kuusi jäsentä.

Tämä tarkoittanee sitä, että jäsenenä olisi tullut olla vuosina 2023 ja 2024, jotta ehto täyttyisi. Toki vuotta 2025 oli jo ehtinyt ennen kokousta kulua nelisen kuukautta. Onko 2025 kokousta edeltävä vuosi? Ehkäpä ei. Joka tapauksessa asia otettiin kokouksessa avoimesti esiin ja kokouksen delegaateilta kysyttiin suoraan, että vastustaako joku henkilön valintaa hallitukseen. Kukaan delegaateista ei vastustanut. Lisäksi käytettiin puheenvuoroja, joiden sanoma oli, että mikäli pitää tehdä valinta sen välillä, että saako liittohallitus tarpeeksi aktiivisia ”käsipareja” vai ei, niin mielummin rikottaisiin pykälää hallituskelpoisuudesta kuin pykälää hallitusten jäsenen lukumäärästä. Kun kaksi hallituksen jäsenistä oli erovuoroisia ja vapaana oli kaksivuotisia kausia ja yksi jättänyt paikkansa kesken kautensa ja jäljellä oli yksi vuosi, toimittiin siten, että kaksi valintakelpoista henkilöä valittiin kahden vuoden ”pitkillä” mandaateilla liittohallitukseen ja yksi henkilö yhdeksi vuodeksi, eronneen tilalle. Vaikka jälleen Filatelistiliiton hallitusvalinnat olivat omansa näköisiä, saatiin hallitukseen kuusi henkilöä puheenjohtajan lisäksi ja vieläpä ilman minkäänlaista riitelyä! Ensimmäinen kerta niiden viiden kerran puitteissa, joina olen toiminut Liiton vuosikokouksen puheenjohtajana. Jonkinlaisen rastin ajattelin kaivertaa seinään!

Muita päätöksiä olivat raha-asioihin kiinteästi liittyvät viestintäasiat, erityisesti Filatelisti-lehden numeroiden lukumäärä ja Liiton muu viestintä. Päätettiin, että Filatelisti ilmestyy jatkossa neljä kertaa vuodessa alkaen vuodesta 2026 ja lisäksi Liitto lähettää n. kerran kuussa sähköisen uutiskirjeen jäsenilleen. Tätä ns. nopean ja hitaan viestinnän komboa pidettiin hyvänä. Ensimmäiset Liiton uutiskirjeet on jo lähetetty. Toinen uutinen oli, että Liitto ei enää osallistu Helsingin Messukeskuksessa järjestettävien kirjamessujen yhteydessä tapahtumaan ”postimerkkimessujen” muodossa. Katsottiin, että tapahtuman ”tuotto” Liitolle oli liian vähäinen niin julkisuuden kuin yleisön suuntaan menneen tietoisuuden lisäyksen osalta suhteessa kustannuksiin, jotka ovat olleet kertaluokkaa kymppitonni per kerta. Toki Liitto on saanut Säätiöltä (Filatelian edistämissäätiö) tukea tämän tapahtuman järjestämiseen ja sitä kautta tappiota ei ole tehty kuin jonkin verran, monena vuotena ei lainkaan. Katsottiin kuitenkin, että kokeillaan jatkossa jotain muuta ja Liitto tukeekin paikallisia kerhoja niiden osallistumisessa mm. messuille tai tapahtumien järjestämisessä. Tämän toiminnan muodot tullaan tarkalleen päättämään myöhemmin.

Kaikki yllämainittu tarkoittaa sitä, että on mahdollista laskea liiton jäsenmaksua nykyisestä 75 eurosta 66 euroon, eli 9€ tai yli 10%. Tämä on jollakin tapaa historiallista. Kolme delegaattia vastusti jäsenmaksun laskua, joka tavallaan oli erittäin ymmärrettävää, sillä rahasta on liitossa puhuttu vuosien varrella aikamoisen paljon. Heidän tekemänsä hyvä pointti oli, että nyt olisi mahdollisuus rakentaa bufferia liiton talouteen. Tämä näkemys on mielestäni aivan validi. Vasta-argumenttina voidaan käyttää sitä, että liiton on mahdollista yhä saada avustusta hyviin tarkoituksiin säätiöltä ja toisaalta liitolla on yli sadan tuhannen euron osakesalkku, josta tavallaan löytyy bufferia pahan päivän varalle. Alennettu jäsenyyden hinta kohdistetaan niille jäsenille, jotka maksavat nykyään 75 euroa tai enemmän (ulkomaiset jäsenet). eJäsenet, eli ei paperilehteä vastaanottavat jäsenet maksavat saman kuin ennenkin.

Kokous kesti parisen tuntia, mikä liittokokousten historiassa ei ole pisimmästä päästä. Kokouksen jälkeen pidettiin markkinointipuheenvuoroja KOLMESTA tulevasta jo sovitusta näyttelystä, joista lähimpänä on lokakuussa Kuopiossa järjestettävä ”puoli-kansallinen” näyttely, toisena Nordia 2026, joka järjestetään Espoossa ja kolmantena HyReX 2027 vuoden Hyvinkäällä järjestettävä kansallinen näyttely. On selvää, että puheet suomalaisen filatelian kuolemasta ovat ennenaikaisia ja pahasti liioiteltuja!

No mitä M30 rintamalla jäi ”keräilijän” käteen? Onneksi sentään jotakin. Muutamalla kauppiaalla oli M30 tavaraa ja yhdellä kauppiaista uutta hyvälaatuista tavaraa aika paljon, mikä on positiivinen asia. Itse en ehtinyt käyttää aikaa kohteiden etsimiseen kuin vasta lauantaina iltapäivän lopuksi ja muutamaan lyhyeen otteeseen perjantaina. Siitä huolimatta onnistuin löytämään muutaman itseäni kiinnostavan kohteen. Parilla eurolla ostin eräältä kauppiaalta Tanskaan menneen 2mk/1:75mk päällepainamaehiökortin keltaisella arvoleimalla. Ehiö oli käytetty vuonna 1943, jollon pohjoismainen taksa oli postikortille kaksi markkaa. Leima on erittäin terävä ja siisti. Kohteella on myös Suomen sensuuri numero 36 (Helsingin postintarkastustoimisto) ja tanskalainnen sensuurileima. Lisäksi kohde on käynyt läpi kemiallisen sensuurin. Kyse on kirjoituskoneella kirjoitetusta viestistä Tanskalaiselle harastuskaverille. Ei erikoista, mutta ihan siisti ehiökortti.

Toinen löytynyt kohde on lentokirje lokakuulta 1946 Yhdysvaltoihin 16mk postiauto-merkin yksittäiskäytöllä. Kirjeelle on kirjoitettu koneella teksti ”BY AIR TO THE UNITED KINGDOM”, eli lentona Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin saakka viitaten siihen, että UK:sta eteenpäin kohde kulkee Atlantin yli laivalla. Tämä tarkoittaa, että lentotaksa oli 3,00mk jokaiselta viideltä grammalta (24.10.1945-30.11.1948) ja kirjeen taksa 10,00mk (-20g) ajalla 1.9.1945–31.12.1946 – yhteensä siis 16,00 markkaa. Kohden on kohtalaisen hyvä, koska näitä 16mk linja-auton yksitäiskäyttöjä ei kasva puissa. Koska kuorelle on maksettu lentomaksu vain osan matkasta on kuorelle kirjoitettu ”Air Mail” vedetty yli punaisella yliviivausleimalla, tämä on tapahtunut Englannissa. Kohde maksoi 30 euroa, mikä ei ole erityisen vähän, mutta toisaalta aika (ja Siperia) ovat opettaneet, että jos vastaan tulee hyvä 16mk yksittäispostite, se kannattaa yleensä ottaa pois pyörimästä.

Kolmas löytö on vuonna 1941 huhtikuussa Yhdysvaltoihin lähetetty postikortti. Kortti on ensi lähetetty Lapinlahdelta 5.3.1941 1:75mk merkillä, joka ei ole ollut kortille riittävä postimaksu. Tämän on postivirkailija ”Haukansilmä” havainnut ja kortti on mennyt jälkitaksoitukseen ja sille on lisätty 25p merkki 8.3.1941 luomaan oikea 2,00mk taksa, joka oli voimassa postikortille ulkomaille. LISÄYS: Esa Mattila, armoitettu postihistorian tuntija, kommentoi tätä ja totesi, että koska kumpikin leimaus on Lapinlahti, ei taida olla niin, että kyseessä on ainakaan virallinen jälkitaksoitus, nimittäin jälkitaksoitushan oli postitoimistojen välinen toimenpide – tässä ”kaikki” on tapahtunut yhden toimiston puitteissa. Silti kyseessä on selvästi postimaksun täydentäminen myöhemmin kuin alkuperäisen kortin lähettämis / postittamispäivänä.

Kortti on mennyt Yhdysvaltoihin Saksan kautta ja todennäköisesti Lissabonista laivalla. Suomalainen sensuuri on sen tarkistanut (numero 94, Turun postintarkastustoimisto). Kortilla on amerikkalaisittain erikoisuus, eli selkeä leimaus saapumisen ja Yhdysvalloissa eteenpäinlähetyksen varmuudeksi. Lakewood, New Jersey on vastaanottanut kortin 13.4.1941. Matka-aika on siis ollut rapiat kuukauden verran. Tästä maksoin vähän liikaa, mutta ehkä kestän senkin…

Lakewood on käytännössä Atlantin rannalla sijaitseva yli 130 tuhannen hengen ”kylä”, englanniksi ”township”. Amerikassa kaikki on suurempaa, kyläkin voi olla suurempi kuin suurin osa Suomen kaupungeista! Mielenkiintoista kyllä yli puolet kylän asukkaista on juutalaisia ja ilmeisesti mukana paljon ortodoksijuutalaisia. Sodan jälkeen Lakewoodissa oli suuri eestiläinen yhdyskunta.

Eiköhän tämä juttu ala olla tässä ja ryhdyn odottelemaan seuraavia seikkailuja…. Pääsiäisena on odotettavissa Forssan kerhon keräilytapahtuma ja sitä seuraavan viikonlopun ohjelmassa on Turkulaisten kevät-tapahtuma.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 16mk linja-auto, ehiö, Ideapark, jälkitaksoitus, Lempäälä, Lempiäinen, lentoposti, Muhonen, Tuori

Merkki-Albertin huutokauppa, huhtikuu 2025

14 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Merkki-Albertin 69. huutokauppa päättyi n. viikko sitten. Tällä kertaa M30 osastollakin oli jonkinlaista säpinää – parempia kohteita oli siis kaupan enemmän kuin yksi. Samaten lentopostin osastossa oli tarjolla kiinnostavaa tavaraa. Aloitetaan tavalle uskollisesti filateliasta siirtyen postihistorian kautta eteenpäin.

Filateliapuolella myytävänä oli pääasiassa loistoleimaisia merkkejä, mikä on tietysti lähes selvä asia. 10mk harmaanvioletti leijonamerkki Tampere-loistolla myytiin 40 eurolla ja violetti 5mk Helsinki-loisto 62 eurolla.

Myytävänä oli myös muutakin. Laskoksia ja siirtymiä oli tarjolla ainakin 16mk postiauto, 20mk postitalo ja 50mk Tampere merkeistä. Osa kohteista, näyttävimmät, menivät kaupaksi. Mainittakoon 50mk Tampere-merkin hyvä laskos, jonka hinta nousi 25 euron pohjista 43 euroon. Lapualla leimattu 1,25mk/50p tyypin II loistonelilö meni kaupaksi 31 euron hintaan.

Yllä kuvat kahdesta myytävänä olleesta laskostuneesta 50mk Tampere merkistä. Kuten nähtävissä on, on näiden merkkien välillä suuri ero laskoksen näyttävyydessä. 8mk violetin merkin kahdella sokkohampaalla ”varustettu” yksilö meni kaupaksi 15 euron hinnalla.

Automaatti- ja vihkomerkkikohteita oli jälleen myytävänä. Numerolla oleva 50p rullamerkki jäi myymättä 20 euron pohjalla, mutta 50p rullamerkki kirjeellä teki kauppansa 22 eurolla. Ruskean 25p vihkomerkin pari painotuotepostikortilla myytiin 191 euron hinnalla. Kohteella oli atesti eli aitoutustodistus, mikä teki siitä helpomman ostaa. Hyvät vihkomerkkilähetykset ovat vaikeita löytää – käytännössä tämä tarkoittaa muuta kuin kotimaan helppoja lähetyksiä ja lähetyslajina kirjettä tai postikorttia.

25p vihkomerkkien pari painotuotteella kotimaassa

Muitakin kiinnostavia kotimaisia (kotimaan taksaisia) postihistoriakohteita oli myytävänä, nimittäin kenttäpostiosoitteesta lähetetty kirjattu paketti 50% korotuksella myytiin 40 eurolla. En ole ennen nähnyt KPK-osoitteesta lähetettyä R-pakettia korotuksella. Kuten muistamme kirjattua pakettia ei voinut lähettää kenttäpostipakettina vaan se piti lähettää normaalia postia käyttämällä ja näin lähettäjän tuli maksaa myös koko postimaksu normaalipostin taksojen mukaisesti.

Hammastamattomalla 5mk keltaisen merkin tekelekuorella lähetetty kirje myytiin satasen pohjillaan. Merkin ei-filatelisia käyttöjä ei tunneta. Sinisellä 5mk merkillä lähetetty postiosoitus myytiin 96 eurolla, kohde on vaikea.

Ulkomaille lähetetyissä kohteissa oli muutamia hyvin mielenkiintoisia. Kova kohde oli 2½mk punaisella merkillä maksettu oikea-taksainen käyttötarkoituksen mukainen postikortti Sveitsiin vuodelta 1944. Vastaavia tunnetaan alle 10 kappaletta ja tämä yksilö on kemiallisen sensuurin takia kiinnostavan näköinen. Ostaja sai koko rahan edestä hyvää 212 euron myyntihinnalla.

”Tyylikäs” 2½mk punainen yksin ulkomaan postikortilla Sveitsiin. Myyntihinta 212 euroa.

Persiaan, eli nykyiseen Iraniin lähetetty kirjattu kirje vuodelta 1932 saavutti 135 euron hinnan. Persia on tietysti hyvä kohdemaa ja kohde ei muutenkaan ollut hassumpi. Hyvä kohde M30 postihistoria tai filateeliseen kokoelmaan.

Toinen huippukohde oli ulkomaan saantitodistus vuodelta 1949 Neuvostoliitosta. Todistus oli maksettu 15 markan merkillä. Ulkomailta M30 merkein tulleet saantitodistukset ovat erittäin vaikeita ja niitä tunnetaan yhteensä vain muutamia, vaikka kaikki eri taksat lasketaan yhteen. Minusta tuntuu, että M30 ulkomaan saantitodistukset ovat jopa harvinaisempia kuin vastaavat M17 ajalta tunnetut. Lähtöhinnaksi oli laitettu alhainen 30 euroa, josta kohde nousi yli kolminkertaiseen 101 euron hintaan.

Sveitsiin 1952 lähetetty vakuutettu kirje myytiin 30 euron pohjillaan, mikä oli ostajalle edullinen kauppa. Kuori oli sekä siisti, että korkean vakuutusarvonsa takia erittäin kiinnostava kohde. Hyvän sai halvalla.

Lentopostin alueella oli myytävänä useita hyviä lähetyksiä. Kohtalaisen vaikea toisen painoluokan kotimaan lentokirje myytiin 20 euron pohjilllaan. Tämä oli yllättävän edullinen hinta, sillä korkeamman painoluokan kotimaan lentokirjeitä tunnetaan huomattavan vähän. Pohjoismaisella kirjetaksalla Tanskaan kulkenut toisen painoluokan lentokirje, jonka taksa oli maksettu yhdellä 24mk leijonamerkillä meni kaupaksi 32 eurolla, mikä oli tästä hyvästä yksittäispostitteesta ostajalle edullinen hinta tai olisi ollut, jos kohde olisi ollut oikeataksainen… nimittäin kohde oli lähetetty toukokuussa 1948, jolloin totta tosiaankin toisen painoluokan kirjeen taksa oli 24mk, mutta lentolisä oli 2*2mk siihen päälle. Tanskaan lähetetty lentopainotuotekortti kolmen markan taksalla myytiin 30 euron pohjillaan. Tämä oli aikamoinen ryöstö, sillä sodanaikaiset lentopainotuotteet 1mk pohjataksallaan ovat hyvin vaikeita, myös Pohjoismaihin. Ostaja teki hyvät kaupat – liipasinta pitää osaa puristaa oikealla hetkellä.

Vaikea sodanaikainen lentopainotuote Tanskaan.

Painotuotekortilla on myös Tanskan sensuuri, joka viimeistäänkin varmistaa aidon kulkemisen. Taksa siis 1mk painotuote ja 2mk painotuotteen lentolisä Pohjoismaihin ja Saksaan. Muistamme, että lentolisien ryhmittely muuttui, kun Saksa tuli mukaan Pohjoismaiden ryhmään 1942 syksyllä. Sodan jälkeen palattiin taas vanhaan järjestelyyn, jossa Saksa kuului Euroopan maiden joukkoon ja Pohjoismaat jatkoivat omassa taksaryhmässään. Kortilla on ”viisi sanaa” toivotuksia liittyen pääsiäiseen, meillekin ajankohtaisesti…

”Postiyhteys keskeytynyt” – leimattu Saksaan 6.9.1944 lähetetty kirje oli laitettu vaatimattomalla 50 euron lähtöhinnalla myytäväksi. Muistamme, että postiyhteys Suomen ja Saksan välilllä keskeytyi heti 5.9.1944 edellisenä päivänä Neuvostoliiton kanssa tehdyny tulitauon jälkeen. Virallisesti kai jo 4.9., mutta 5.9. Turusta lähteneellä laivalla kuitenkin postia vielä kulki ja samana päivänä tuo posti oli leimattu. Näitä nyt myydyn kohden kaltaisia lentokirjeitä Vaasalaisesta yrityksestä Saksaan tunnetaan muutamia. Kohde on siisti ja hyvä siihen paikkaan missä esitellään tätä postiyhteyden katkeamista. Viiden kympin pohjistaan kohde ponnisti viisinkertaiseen suoritukseen ja meni kaupaksi 260 euron hinnalla. Ihmiset eivät yleensä pysty tähän, muurahainen ja kirppu pystyvät viisinkertaisiin suorituksiin kokoonsa nähden…

Muuta mielenkiintoista olivat mm. elokuussa 1945 Englantiin lähetetty, hieman suttuisella leimalla leimattu lentokirje, jonka taksa oli 5mk pohjataksa ulkomaan kirjeelle ja kaksi kertaa 2½mk lentomaksua. Tämä kirjeen taksa oli vain kahden kuukauden pituinen ja kohde on siksi hyvä, vaikka suttuinen leima onkin. Myyntihinta oli 30 euroa, mikä on aika naurettava näin hyvästä kohteesta.

50mk Tampere yksin postikortilla Uruguayhin. Erinomainen yksittäispostite vaikeasta kohdemaasta johtuen. Myyntihinta tällä kertaa vain 30 euroa – halvalla meni.

Mainitsen vielä Israeliin 30mk linja-automerkin yksittäispostitteena kulkeneen lentokirjeen ja Uruguayhin kulkeneen postikortin 50mk Tampere-merkin yksittäispostitteena. Kumpikin hyviä kohteita ja myyntihinnat vain 25 ja 30 euroa. Todella edullista. Kaiken kaikkiaan nyt meni halvalla hyvää. Uskallan arvata, että taas saadaan odottaa pitkään vastaavia kohteita… Toivottavasti näemme näitä jatkossa kokoelmissa näytillä, kokoelmakelpoisesta tavarasta on siis kysymys!

On pakko todeta, että tällä kerralla oli hyviä M30 kohteita tarjolla, harvinaisen hyviä ja harvinaisen paljon.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 2½mk punainen, 50mk Tampere, laskos, lentopainotuote, uruguay, Vihkomerkki

Kevään 2025 Hellman

5 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Vuoden 2025 Hellman huutokaupan päättymisestä on jo jokunen viikko aikaa ja onkin tullut aika käydä hiukan läpi mitä kyseisen huutokaupan M30 tarjontaan kuului. Mielenkiintoisena ja ehkä tärkeimpänä M30 asiana tässä huutokaupassa paraatipaikkaa piti Jussi Tuorin M30 ehiökokoelman myynti. Kyseinen kokoelma on jo edesmenneen Kari Rahialan kokoelman pohjalta rakennettu ja siihen oli lisätty muutamia hyviä kohteita, pääasiallisesti ehdotteita, mutta myös muutamia kulkeneita vaikeampia ehiöitä.

Mutta, aloitetaan kuten tavallisestikin – pohtimalla ensin myynnissä ollutta M30 filateliaa. Myytävänä oli jonkin verran siistejä M30 filateliakohteita. Siirtymiä ja hammastamattomia merkkejä esittelyarkeista. Siirtymien osalta hinnat eivät kovin paljon nousseet, mm. 2:75mk violetin merkin siirtymänelilö myytiin 45 eurolla, mikä oli suhteellisesti kohtalaisen alhainen hinta, sillä vastaavia kohteita on aiemmin myyty paljonkin kalliimmalla. Esittelyarkeista leikatut 4mk postitalo- ja 10mk Saimaa merkin nelilöpalat myytiin 85 eurolla. 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin leimattu nelirivilö myytiin 65 eurolla. Kallein filateliakohde oli kokonainen näyttelyarkki 1½mk punaisesta leijonamerkistä, joka myytiin 290 euron hinnalla.

Postihistoriaosuus huutokaupasta kulminoitui ehiöihin – muita M30 postihistoriakohteita M30 osastossa ei yksittäisinä kohteina ollut myytävänä! Sinänsä hyvin erikoinen tilanne. Yksi M30 kohde myytiin M17 osastossa. Kyseessä oli ilmeisesti paketin tai jonkin muun kohteen osoitelappu, johon oli mitätöity M30 merkkejä 3,40mk:n edestä ja yksi 20p M17 merkki. Kohde myytiin 45 eurolla.

Suurempi erä ehiökokoelman näyttelysivuja myytiin yhdessä ”nipussa” otsikolla ”Erinomainen seitsemän kehyksen A3 kokoelma m/30 ehiöistä. Mukana paljon erinomaista tutkimustietoa, erikoisuuksia ja harvinaisuuksia kuten ehdotteita!” Kyseessä oli Jussi Tuorin kokoelman runko niiltä osin kuin mitä siihen kuului ns. vähemmän tykkejä kohteita ja muutamia harvinaisempia kohteita. Tässä yhdessä kohteessa siis myytiin ”massa” näyttelykohteita pois kerralla. Erä meni kaupaksi 1800 eurolla. Sen verran siis maksaa aloittaa M30 ehiökokoelma liikkuvan junan mukana.

Ensimmäinen M30 ehiökortti, 1mk oranssi kortti, joka julkaistiin 2.1.1930 myytiin hintaan 70 euroa. Kyseessä on siis samaan aikaan ensimmäisten M30 merkkien kanssa ilmestynyt ehiökortti. Toinen samanlainen myytiin ensipäiväkuorten osastossa, sen myyntihinta oli 100 euroa. Saksan miehittämästä Puolasta Suomeen palannut 1½mk punainen paluukortti lisämerkillä 1,75mk taksalla myytiin 110 eurolla. Kyseinen kohde on harvinainen sodanaikainen lähetys ja paluukorttikäyttö on vaikea.

1,20mk ”pilkullisia” ehiökortteja esittelevä sivu myytiin 500 eurolla. Pilkullisella tarkoitetaan korttia, jossa ykkösen ja kakkosen välissä oleva ”erotin” on pilkku eikä kaksoispiste. Nämä pilkulliset ehiökortit ovat harvinaisia ja Tuori kertoo kokoelmasivullaan, että niitä tunnetaan vain viisi kappaletta. Kyseessä on siis kaksoiskortti (ehiökortti maksetuin vastauksin). Sivulla oli kolme korttia, mikä teki siitä joka tapauksessa kiinnostavan kohteen.

Yksi mielestäni koko huutokaupan parhaista, jos ei paras, M30 kohde oli 2½mk punainen Kiinaan lähetetty ehiökortti, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle postiyhteyden keskeytyksen takia. Kortti oli lähetetty 24.11.1943, jolloin Suomi ja Saksa olivat sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Postiyhteys Kiinaan oli poikki, Siperian rata ei ollut käyttössä. Kohteen hyvyyden ymmärsi moni ja sen myyntihinta kipusi aina 420 euroon.

Harvinainen Kiinaan lähetetty 2½mk ehiökortti. Postiyhteys Kiinaan poikki.

Toinen 2½mk ehiökortti, lentolisällä Sveitsiin (lähetetty 30.6.1945) myytiin 460 eurolla. Tämä oli hieman jännä juttu, ainakin minun mielestäni, sillä kohteen lähettäjä oli tunnettu Filatelisti. Toisaalta vastaavia kortteja tunnetaan aniharvoja ja Sveitsiin lentäneinä tämä lienee ainoa. UPU:n esittelykortiksi leimattu 2½mk punainen ehiökortti myytiin 80 eurolla. Kyseessä oli Portugaliin (tai sen siirtomaihin) lähetetty kortti, joka oli mitätöity AMOSTRA leimalla (specimen). Hinta oli halpa.

Myydyistä ehiökorteista kallein oli Tuorin mukaan ainoa tunnettu oikea-aikaisesti ulkomaille käytetty 2½mk kaksoisehiökortti, joka sekin on tunnetun filatelistin lähettämä, myytiin 700 euron hinnalla. Kun tilanne on se, että muita ei ole saatavilla on kyseessä ainoa ja paras kohde.

Ainoa tunnettu oikea-aikainen ulkomaankäyttö tälle kaksoisehiökortille

Myytävänä oli myös 3mk punaisia ehiökortteja. Kuten muistamme oli 3mk ulkomaan postikortin taksa voimassa vain 2 kuukautta heinä-elokuussa 1945. Lyhyestä taksa-ajasta ja vain harvoista mahdollisista kohdemaista johtuen kaikki 3mk taksalla lähetetyt postikortit ovat vaikeita. 3mk taksainen paluukortti myytiin 300 eurolla. Jälleen kyseessä on saman filatelistin lähettämistä korteista, tälläkin kertaa Sveitsiin. Näitä tunnetaan kaksi kappaletta, joista toinen kortti on lähetetty Yhdysvaltoihin.

Toinen mielestäni aivan parhaista M30 kohteista oli Moskovaan heinäkuussa 1945 lähetetty 3mk ehiökortti. Kortti ei näytä tekeleeltä ja sillä on kaikki asianmukaiset leimat, mukaanlukien Suomen sensuurileima ja Neuvostoliittolainen KGB:n sensuurileima ”Voennaja Tsensura 32/M”, jossa M merkitsee Moskovaa. Kohteen hinta nousi 520 euroon.

6mk punaiset käytetyt (ulkomaille) ehiökortit, jotka ovat äärettömän vaikeita menivät 2½mk ja 3mk kortteja halvemmalla. Niitäkin joutuu metsästämään vuosikausia, ja silloinkin on riski jäädä ilman hyvin korkea. Vaikeat 12mk ”ilman Carte Postale” tekstiä painetut punaiset ehiökortit sivullaan myytiin 440 eurolla – nämä ovat erittäin vaikeita. Ehdotekortteja myytiin 400-900 euron hintoihin. Niihin oli mielestäni laitettu kohtalaisen kovat lähtöhinnat samaten kuin kuvallisten M30 ehiöiden luonnoskortteihinkin, joita myytiin kaksi hintaan 500 euroa kappale, muutaman muun jäätyä myymättä.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli jonkinlainen Rahialan kokoelman myynnin toisinto, kuitenkin siten, että tällä kertaa myytiin Jussi Tuorin kokoelman kohteita, sisältäen enemmän tavaraa. Käytännössä 80-90% M30 ehiökeräilyn parhaista kohteista vaihtoi omistajaa.

Muistutellaanpa mieliin vähän Zeppelinpostin taksoja. Ehiökokoelman mukana myytiin muutamia Zeppelinkohteita, jotka olivat siis ehiöillä lähetettyjä. Näistä yksi oli kohdenumerolla 3090 myytävä kohde, Zeppelinkortti Saksaan Leipzigiin. Kohdeselosteessa oli kirjoitettu seuraavasti: ”Zeppelin 1 markan kortilla Leipzigiin, jatkolennot Stuttgartin kautta, mutta tarvittava 1 markan maksua ei maksettu”. Asiahan ei suinkaan ole näin, vaan Zeppelin postikortin hinta oli 10mk ja mikäli lähettäjä halusi, että kortti kulkisi Zeppelin-lennon jälkeen lentopostissa eteenpäin tuli hänen tällöin maksaa asiaankuuluva kortin lentolisä. Tässä tapauksessa kortin lentolisä Eurooppaan oli 1mk (30.4.1928-30.9.1942). Zeppelin korttitaksa 10mk sisälsi postikortin postimaksu ja Zeppelin lennon kustannuksen. Kun 1mk ehiökortille oli laitettu Zeppelin merkki oli siis maksettu myös tarvittava 1mk jatkolentolisä.

Lentolisä Pohjoismaihin oli samaan aikaan 50 penniä. Kohde 3091 oli 1mk ehiöllä lähetetty Zeppelin kortti Ruotsiin. Tämä tapaus siis on ylitaksainen, nimittäin vaikka Zeppelinlento päättyikin Saksaan oli jatkolennon osalta voimassa lentolisä Pohjoismaihin. Näistä kahdesta kohteesta siis se, jota ”väitettiin” väärätaksaiseksi ei sitä ole ja toisaalta kohde, jonka yhteydessä ei hiiskuta väärästä taksasta on väärätaksainen. Tällaista on postihistoria. Kummankin kortin myyntihinta oli 130 euroa, jota en pidä ainakaan oikeataksaisen kortin osalta korkeana.

Hellman huutokaupoissa on näytillä hyvälaatuisia kuvia, mutta ikävää on se, että huutokaupan jälkeen ei kohteiden kuvauksia tai kuvia ole huutokaupan sivuilla enää saavutettavissa. Paras paikka tutustua jo menneisiin huutokauppoihin lieneekin käydä katsomassa Philasearch-sivuston kautta, jossa kaikkien kohteiden toteutuneet myyntihinnat ja kuvat ovat yhä näkyvissä.

Erien osalta en osaa sanoa mitään, en käynyt katsomassa niitä – mitä tahansa saattoi olla mukana. Yksi huomio oli, että erään saksalaisen Suomi-keräilijän laaja M17 materiaali myytiin useina suurempina erinä ja joinakin yksittäiskohteina. Erien hinnat nousivat huomattavasti. Kokonaismyynti oli kuulemma jälleen lähes miljoona euroa.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 1, 1:20mk punainen, 1½mk esittelyarkki, 2½mk punainen, 3mk punainen, 6mk punainen, ehiö, Rahiala, Tuori

Hannu Kauppi 1946-2025

6 maaliskuun, 2025 By Mikael Collan

Hannu Kauppi syntyi 15.8.1946 sodan jälkeiseen Suomeen, jossa Neuvostoliiton kanssa vuonna 1944 solmittu välirauha johti rauhaan vasta Pariisissa 1947. Pohjoisessa oli entinen aseveli Saksa käyttänyt poltetun maan taktiikkaa ja vetäytyessään Norjaan polttanut Rovaniemen ja käytännössä kaikki kylät matkallaan. Suomea jälleenrakennettiin Hannun ollessa pikkupoika ja tämä uurastus teki Hannuun suuren vaikutuksen. Toisaalta nuori mies oli taitelijaperheestä ja vaikka hän ei varsinaisesti herkkyyteen taipuvainen ollutkaan, arvostus käden taitojen ja taiteen osalta kehittyi suureksi. Mies kouluttautui geologiksi ja töitä 1960-luvulta lähtien riitti runsaasti niin Suomessa kuin ulkomaillakin, pääasiallisesti opettajan ammatissa Haukiputaalla. Urheiluharrastuksena oli toimia jääkiekkoerotuomarina pitkään Oulun seudulla.

Hannu kertoi, että tämä leimaus on myös tunnin osalta tarkka hänen syntymähetkensä kanssa

Hannua kuvastaa ehkä parhaiten vahva tasapaino käytännön järjen ja aikaansaamisen ja toisaalta taiteen ja harrastamisen välillä. Kaikenlainen jahkaileminen ja pahimmassa tapauksessa tyrintä kävivät Hannun hermoille, itse hän oli jämpti ja järjestelmällinen ja toivoi samaa myös muilta.

Postimerkkeilyn piirissä Hannu tunnetaan käyttösarjan mallin 1930 tutkimuksen ja keräilyn pisimmälle vieneenä suomalaisena filatelistina. Mallin keräilyn Hannu aloitti jo 1970-luvulla, aikana kun sitä keräsi aniharva ja M30 materiaalia ei pidetty juuri minään. Aikojen saatossa keräily sai laajan merkityksen Hannulle ja perehtyneempien keräilijöiden ohjastamana ja kannustamana hänestä sukeutui näyttelyfilatelisti. Hannu tekikin M30 merkkimallista salonkikelpoisen esittämällä kokoelmaansa näyttelyissä. Ensimmäisen ”kovemman mitalin” Hannun kokoelma sai 1989 Turussa ABOEX näyttelyssä, kun sille myönnettiin suuri kullattu hopeamitali 84 pisteellä. 1993 Hannu sai ensimmäisenä kautta aikain kultamitalin M30 kokoelmalla. Kuusitoista vuotta myöhemmin, vuonna 2009 oli kansallisen Grand Prixin vuoro TAMFILA näyttelyssä. Tuossa välissä kokoelma sai 2006 kansainvälisen kultamitalin Washingtonissa USA:ssa ja jälleen Tampereella 2017 FINLANDIA näyttelyssä kokoelma sai eurooppalaisen suuren kultamitalin. Käytännössä Hannun mallin 1930 kokoelma on vertailukohta kaikille muille merkkimallin kokoelmille erityisesti filateelisen materiaalinsa osalta, mutta myös esitettyjen postihistoriakohteiden monipuolisuuden ja laadun osalta.

Mallin 1930 lisäksi Hannu keräsi mallin 1975 käyttösarjan merkkejä joita hän menestyksekkäästi esittelin myös näyttelyissä, Tornioon liittyviä filateelisia kohteita ja postikortteja ja olipa hänellä kokoelma Gröönlannin merkkejäkin. Gröönlantikokoelma liittyi hänen geologina tekemäänsä Gröönlannin vierailuun, josta Hannu joskus kertoi juttuja sopivan hetken sattuessa kohdalle.

Pitkään filateeliseen uraan kuului oman keräilyn lisäksi toiminta myös muiden filatelistien hyväksi, kirjoittamalla aiheesta kirjallisuutta. Hannu kirjoitti kaksi mallin 1930 käsikirjaa, kevyemmän ja raskaamman version ja oli mukana uuden taksakirjan kirjoittaneessa työryhmässä. Merkkimallin 1975kin osalta hän oli mukana käsikirjan kirjoittaneessa työryhmässä. Ei yllättäen, Hannu palvelee filatelisteja vielä postuumistikin, hänen kokoelmaansa esittelevä kirja julkaistaan Lempäälässä järjestettävässä kansallisessa näyttelyssä. Kirjallisuuden kirjoittamisen ja tutkimuksen lisäksi Hannu toimi pitkään Filatelistiliiton aitoutustoimikunnassa, ja vuodesta 2009 toimikunnan puheenjohtajana. Vasta jouluna 2024 hän jätti puheenjohtajan tehtävät.

Hannu sai kultaisen Pro Filatelia mitalin ansioistaan suomalaisen filatelian edistämiseksi vuonna 2018 Jyväskylässä KESFILA näyttelyn yhteydessä. Hannulle mitali tuli pyytämättä ja yllätyksenä. Leo Linder Trophyn Hannu oli saanut vuonna 2012 ja SF:n Von Fieandt mitalin vuonna 2013.

Nopeasti edenneen sairauden uuvuttamana Hannu nukkui aamulla 6.3.2025 pois. Vielä pari päivää aiemmin olimme Hannulle ominaiseen tapaan pilke silmäkulmassa miettineet maailman menoa ja naureskelleet erilaisille ihmeellisyyksille. Jään sinua kaipaamaan ystäväni.

Kategoriassa: Blog

Kevät etenee, keräily jatkuu

27 helmikuun, 2025 By Mikael Collan

HTO:n huutokauppa numero 69 päättyi eilen. Myytävänä oli parisenkymmentä M30 filateliakohdetta ja yli kolmekymmentä postihistoriakohdetta. Filatelia myi vähän laiskasti, sillä loistoleimaiset kympin pohjalla saattavat olla tavallisemmista merkeistä vähän kovan hintaisia… näitä myynnissä oli useita. Kaupaksi meni eriä ja mm. iso kasa sokeripaloja (n. 34000 merkkiä).

Postihistoriapuolella oli myytävänä kaikenlaista pikkukivaa, sekä kiinnostavan oloisia eriä. Kotimaan lähetyksistä kiinnostavimpiin kuului vuonna 1943 rintamille (KP osoitteeseen) lähetetty kirje, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostimerkkiä ei ollut käytetty. KP osoitteisiin piti lähettää kenttäpostimerkillä ja tavallinen M30 ei kelvannut. Tämä kohde on hyvä esimerkki tällaisen lähetyksen palauttamisesta (kenttä)postisäännön mukaisesti. Myyntihinta jäi n. 15 euroon.

Kolmannen painoluokan painotuote (kääre) meni kaupaksi 20 euron pohjallaan, hienoa, että joku arvosti painavampaa painotuotetta. 1½mk violetti saantitodistuksella kotimaasta vaihtoi omistajaa 32 eurolla. Mielenkiintoista kyllä 1½mk harmaan leijonamerkin yksittäiskäyttö tavaranäytteellä ei mennyt 40 euron pohjallaan kaupaksi. Kyseessä on hyvä käyttö tälle merkille, jolle yksittäiskäyttöjen löytäminen on haastavaa.

Ulkomaille menneen postin osalta hieman yllätyin, kun 10mk yksittäiskäyttönä lähetetty vakuutettu kirje Saksaan nousi 15 euron lähdöstään vain vähän ja myytiin vain 16,50 euron hinnalla. Ulkomaille lähetetyt vakuutetut kirjeet ovat isossa kuvassa kohtalaisen hyviä postihistoriakohteita ja yksittäiskäytöt ovat tällaisilla taksakombinaatioita sisältävillä lähetyksillä aika vaikeita. Kohteesta on sanottava se, että on hyvä, että HTO oli kuvannut sen kummankin puolen, nimittäin se on aina ulkomaan kohteilla hyvä asia.

Kyseinen kirje on lähetetty vuonna 1931 mikä käytännössä tarkoittaa, että käytetty 10mk Saimaa merkki on tyypin I merkki, eli ”Zeppelinin pohjamerkki”. Kirjeen taksa Saksaan on tuolloin lokakuussa ollut 2mk (20g saakka). Kirjaaminen on maksanut 2,00mk (saman vuoden marraskuuhun saakka) ja vakuutus 5000mk:sta on kirjeelläkin nähtävästi ensin muutettu kultafrangeiksi ”Frs 652:63” mikä tarkoittaa sitä, että vakuutuksen hinta on määräytynyt 601-900 vakuutusarvon mukaisesti ja oli 6,00mk. Nämä yhteensä tekevät 10,00mk. Vastaanottajan nimi on raaputettu pois, mutta se ei erityisesti haittaa, sillä osoitteesta on tarpeeksi näkyvissä. Kohde kelpaa jopa filateeliseen kokoelmaan I tyypin Saimaa 10mk merkin kohdalle.

Kahden markan violetilla M30 leijonamerkillä Kiinaan lähetetty kortti myytiin kympin pohjallaan, ja 12mk sinisellä merkillä USA:an lähetetty palautettu kirje samaten kympillä, kuuden kympin pohjilla Neuvostoliittoon 6mk taksalla (5+1mk) lähetetty palautettu postikortti jäi myymättä, myöskään lyhyemmän Saksan erikoistaksa-ajan aikainen 2:75mk yksittäiskäyttö Saksaan ei löytänyt neljän kympin pohjalla uutta kotia. Kumpikin kohde oli lähtöhinnoiltaan asetettu ehkäpä noin 50% yläkanttiin, nykymarkkinassa eivät liian kalliit pikkuhyvät M30 kohteet liikahda – näissäkään ei ollut mitään vikaa, mutta kanuunoista siis ei ole kysymys.

M30 osastolla oli myytävänä monta kiinnostavaa erää – nämä kaikki myytiin kohtalaisen edullisilla hinnoilla. Lähetyksiä erissä oli kerronnan mukaan yli 160kpl jokaisessa ja myyntihinnat asettuivat luokkaan ”euro per lappu”, mitä ei voida valikoidusta materiaalista pitää juuri minkäänlasena hintana.

Huutokaupassa oli myös jonkinlainen ylilyönti, nimittäin 24mk M30 leijonamerkin yksittäiskäyttö lentokirjeellä Yhdysvaltoihin oli laitettu myyntiin 120 euron pohjalla. Vaikka kyseinen kohde onkin hyvä yksittäiskäyttö, ei kyseessä ole kuin ehkäpä 20-30 euron lähtöhintainen kohde. Vastaavia tunnetaan jonkin verran, lisäksi tunnetaan 24mk merkin yksittäiskäyttönä lähetettyjä lentopostikortteja. Se on kuitenkin sanottava, että kohde ei ollut ensipäiväleimattu, mitä näkee usein ja siksi se oli postihistorialliseen kokoelmaan sopiva.

Pikkulintu visersi ja kertoi, että tanskalaisessa huutokaupassa oli ollut myytävänä Englannista Petsamoon kulkeneen laivan mukana lähetetty harvinainen konossementtikirje (bill of lading), joka oli sensuuriteipein suljettu mahdollisesti Petsamossa ja lähetetty M30 merkillä Ruotsiin. Leiman päiväys oli kuulemma osunut marraskuulle 1940. Vastaavia tunnetaan yhteensä alle viisi kappaletta ja tällaiset Suomen ja Englannin välisen postiyhteyden ollessa käytännössä seisahtuneessa tilanteessa lähetetyt lähetykset ovat postihistoriallisesti hienoja kohteita. Postia maiden välillä kulki tuohon aikaan vain Siperian kautta, käytännössä maailman ympäri. Tämä kirje on kuitenkin kulkenut suoraan Englannista Petsamoon laivan mukana. Myyntihinta oli ollut kuluineen sadan euron paremmalla puolella.

Systeemissä myytiin hyvä kotimaan lentokohde 9mk postitalon yksittäiskäytöllä. Kyseessä oli vuonna 1948 lähetetty lentopostikortti Helsingistä Turkuun. Ei siis aivan paras lentolinja, koska junayhteys toimi tehokkaasti, mutta lentokortti mikä lentokortti.

Taksa oli oikein, postikortin lähettäminen kotimaassa vuonna 1948 maksoi 7mk ja postikortin lentolisä 2mk, eli yhteensä 9mk. Kohteen myyntihinta oli n. 35 euroa, joka ei mielestäni ollut erityisen korkea tälle hyvälle kotimaan lentokohteelle.

Seuraavaksi päättymässä ovat mm. SP-lehden huutokauppa ja juuri on auennut Hellman huutokauppa. Albert ei vielä ole aukeamisestaan ilmoittanut. Huhtikuukin lähenee jo ”uhkaavasti” ja sitä kautta vuoden kotimainen näyttely Lempäälässä. Mukaan on tulossa jälleen satoja kehyksiä kokoelmia ja toki kiinnostavana kokonaisuutena Harri Kuusiston Venäläiset Suomessa kokoelma kaikessa komeudessaan. Näitä odotellessa kestäkäämme harmauden läpi kohti aurinkoisempaa kevättä!

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 10k Saimaa, 9mk postitalo, I tyyppi, konossementtikirje, Petsamo, Tanska, vakuutettu kirje

2025 ensimmäiset huutokaupat

12 tammikuun, 2025 By Mikael Collan

On jälleen siirrytty uuden vuoden puolelle, aika se vaan rientää – nyt siis kellossa vuosi 2025. Blogikin on ollut pystyssä jo yksitoista vuotta ja kymmenen vuoden rajapyykki jäi täysin juhlimatta – on suorastaan säälittävää havaita tällainen asia jälkikäteen! No tuskin mitään on menetetty, tähdätään sitäkin kiivaammin unohtamaan 20-vuotisjuhlakin! Todetaan blogista vielä sen verran, että 2024 postauksia tuli 12 kappaletta, eli yksi per kuukausi vauhtia. Sanoja näissä yhteensä noin 15000. Blogia katsottiin yhteensä 9400 kertaa, joista Suomesta yli 8000.

Aika tuo myös muutosta mukanaan… aiemmin vuoden vaihde oli aina suuri ongelmatapaus, sillä piti muistaa kirjoittaa päivämääriin aina uusi vuosiluku oikein. Nykyään tämä ongelma on lähestulkoon kadonnut, sillä käsin tulee kirjoitettua enää kovin harvoin vuosilukuja. Se mitä pitää kirjoittaa tapahtuu ”netissä” ja tietokoneella… kaikenlainen (tieto)koneistuminen on korvannut suuren osan ihmisen tarpeesta muistaa asioita. Siinä missä elämä on helpottunut on kuitenkin kuvioon tullut mukaan uusi riski, nimittäin muistamisen tarpeen vähenemisen mukanaan tuoma tyhmistymisen riski. Tämä ei ehkä uhkaa niinkään meitä filatelisteja, sillä me joudumme pitämään mielessämme suuria määriä omaan harrastukseemme liittyviä asioita pystyäksemme navigoimaan ajoittain karikkoisiakin tilanteita, mm. pyrkiessämme ymmärtämään kohteita ja niillä löytyviä merkkejä, leimoja ja muita merkintöjä. Ostoksia tehtäessä pitää ajoittain epätoivoisestikin yrittää muistaa, että ei kai vain vastaavaa kohdetta tai herra paratkoon parempaa ole jo kotiutunut aiempina aikoina. Lisäksi on pakko todeta, että ainakin oma sukupolveni on selvästi erilainen kuin nykyinen teini-ikäisten sukupolvi sen suhteen miten asioita omaksutaan ja erityisesti mitä kautta niitä omaksutaan. Paljon asioita ei vuoden vaihdoksen 2024 – 2025 johdosta muutu miksikään, mutta nähtäväksi jää mitä muuttuu vuonna 2025. Kuten ”pikku-aasi” sarjassa aina lopuksi todettiin, sen me kuulemme ensi kerralla, joka lienee vuoden 2026 alussa, tässä tapauksessa.

Vuoden huutokauppakausi alkoikin jo kahden huutokaupan ”vahvuudella”, nimittäin ensimmäisenä huutokauppansa valmiiksi sai Järvenpään Filateliapalvelu huutokaupallaan numero 34. Huutokaupasta ei mitenkään erityisen paljon ole kerrottavaa, joten todetaan, että merkkikohteita oli myytävänä n. kymmenen kappaletta ja näistä myytiin n. 40%. Postihistoriapuolen kohteita oli tarjolla lähes 60 ja kauppa kävi samaa tahtia. Ihmeitä ei oltu myymässä – tavara oli aika tavanomaista, mutta mukana kuitenkin joitakin ihan ”kivojakin” kohteita. Myytävänä oli kokoelmalehdille koottu kokoelma paloissa. Näitä meni kaupaksi vaihtelevasti. Lähtöhinnat olivat hieman yli sen mikä olisi minun nähdäkseni saanut kaupan käymään – kympin lähdöt aika tavallisesta tavarasta ovat hiukan liikaa. Muutamia M30 kohteita nostaakseni totean, että saantitodistus kotimaassa 1½mk merkillä myytiin 29 eurolla – kohde oli hiukan kärsinyt, mutta ajaa asiansa. Pakettikorttikohteita myytiin muutamia, näillä oli mm. korotuksia maksussa ja toisessa erässä kohteita oli lähetetty mm. KPK osoitteeseen. Aiemmassa huutokaupassa myymättömiä kohteita oli niputettu muutaman kymmenen kohteen eriksi ja ne menivät käytännössä kaikki edullisemmilla lähtöhinnoilla kaupaksi. Kuten totesin, mitään erikoisempaa yksittäistä kohdetta ei myytävänä M30 osalta tässä huutokaupassa ollut.

Toinen jo päättynyt huutokauppa oli SF:n suurhuutokauppa 121. Huutokaupassa oli mukana myös kovia kohteita, mutta ikävä kyllä M30 puolella niitä ei montaa ollut, oli kuitenkin jotakin.

Filateliapuolen M30 merkkejä oli myytävänä kahdeksa kohdetta. Näistä kiinnostavia olivat FORD lävistetty 10mk Saimaa merkki, joka nousi aina 41 euron hintaan. 2½mk punaisen merkin huomattava siirtymä myytiin kovalla 85 euron hinnalla. Hyvä 35mk Olavinlinna-merkin laskos meni 56 eurolla.

Laskos 56€
Pystysuuntainen siirtymä 85€

Filateliapuolelle oikeastaan kuuluu myös 5mk hammastamattoman violetin parin käyttö kuorella. Kohteen hinnaksi oli laitettu 250 euroa ja sillä se myytiin. Kyseessä on tunnettu Kouvolan käyttö tästä merkistä, jota voi lähinnä luonnehtia filateeliseksi. Mutta kulkenut kohde kuitenkin lienee.

Sveitsiin punaiselle ristille lähetetty lentokuori vuodelta 1943 nousi 30 euron pohjistaan 37 euroon. Sota-aikainen posti Sveitsiin on parempaa. Kuuden markan vihreä yksin painotuotteella on kohtalaisen hyvä kohde, tällä kertaa Belgiaan lähetettynä se maksoi 46 euroa. Kalliimmallakin vastaavia on myyty. Kallein M30 kohde tällä kertaa oli marsalkka Mannerheimille osoitettu lentokirje. Mannerheim on ollut metsästelemässä Intiassa ja kuori on häntä siellä tavoitellut. Kuori on lähtenyt Helsingistä tammikuussa 1937 ja sille on laitettu 35,50mk postimaksua. Lentolipukekin on leiman alla. Bombayhin kuori on ehtinyt 5.2.1937 kuuden päivän matkan jälkeen. Huomaamme, että kirjeen kuljetusnopeus on parantunut sitten 1930-luvun alun lentotekniikan kehittyessä. Merkintänä kuorella on 22g, mikä tarkoittaa toista painoluokkaa. Taustapuolella on runsaasti leimoja, Tukholman ja saksalainen kauttakulkuleima sekä kolme leimaa Intian suunnalla. Taksoitus menee seuraavasti: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk + lentolisä (per 20g) Etu-Intiaan (15.4.1935 – 14.3.1941) 13,00mk*2 = 31,50mk. En saa taksaa täsmäämään. Kohde on kuitenkin historiallinen tosite Mannerheimin matkusteluista ja sellaisena hieno. Hinta tällä kertaa 330 euroa, missä on Mannerheim-lisää kohtalaisen paljon.

M30 osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti Unkariin. Kortilla oli ikävä kyllä myös juhlamerkki, mikä teki siitä sopimattoman minun kokoelmaani. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat vaikeita kohteita ja Unkari ei ole huono kohdemaa, varsinkin kun kyseessä oli Unkarin erikoistaksainen kohde. Taksana kysymyksessä on todella harvinainen kohde. Kohteen limitiksi oli laitettu 25 euroa ja sillä se meni kaupaksi. Hinta oli lähinnä naurettava verrattuna kohteen harvinaisuuteen. Kun vielä otamme huomioon, että kohteella oli ”postiyhteys keskeytynyt” leimaus, niin on pakko todeta, että huh huh. Oli helmeä tarjolla ja helmen joku sai – kukaan ei voi väittää, että huipputavaraa ei voi saada edullisesti. Mikäli kohde olisi ollut pelkillä M30 merkeillä sen hinta olisi varmasti ponnahtanut paljon korkeammalle, olisi takuuvarmasti ylitetty satasen raja ehkä toisenkin.

Muista osastoista todettakoon, että kovia hintoja maksettiin mm. M17 puolella, jossa Venäjälle lähetetty postikortti, jonka matka oli keskeytynyt nousi aina 460 euron hintaan saakka. Kiinnostavalla kohteella oli kiinnostava hinta. Myös M63 puolella myytävänä ollut henkilökortti 3mk merkillä keräsi kiitettävästi hintaa, nimittäin kortti myytiin 770 eurolla. M1975 osastossa 3mk sukkula-merkillä maksettu henkilökortti keräsi 688 euroa. Ei tarvitse olla Donner todetakseen, että ”henkilöllisyys kannattaa aina”.

Toiselta puolelta katsottuna.. ihmettelin, että M1975 vaikea tilauserän 84002a-01-1998 atrainkuusilo myytiin 22 eurolla…. tasan ei käy onnen lahjat tai huutokauppamyynnit. Tieto on valtaa, vaikka välillä olisi parempi selkeästi jäädä tietämättömäksi maailman menosta, sen verran tieto lisää tuskaa.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 1944, 6mk vihreä, Belgia, Intia, kirjattu postikortti, mannerheim, painotuote, siirtymä, unkarin erikoistaksa

Merkki-Albertin ja HTO huutokaupat

8 joulukuun, 2024 By Mikael Collan

Syksy on jo kääntynyt talveksi ja kelit kylmenneet, on nähty televisiosta linnan juhlia ja valmistautuminen Jouluun on alkanut. Vuoden viimeisiä huutokauppoja viedään päätökseensä.

Merkki-Albertin 68. huutokauppa päättyi jo 22.11. Mukana oli kaikenlaista kiinnostavaa. Filateliakohteista on todettava, että hinnat eivät lähteneet erityisen kovaan nousuun. 60p harmaan M30 merkin loistoleimattu yksilö myytiin kympin pohjillaan – joskus nämä ovat lähteneet kiitoon. 25mk sokkohammas pystyparilla jäi 40 euron lähdöllään myymättä. Puolet M30 filateliakohteista jäi myymättä. Postihistoria veti hieman paremmin. Mielenkiintoisin filateliakohde oli ehkä 50mk Tammerkoski-merkin näyttävä useampikertainen laskos. Kohteen lähtöhinta oli 25 euroa, jolla se myytiin.

Erikoistaksainen postikortti 2mk keltaisella leijonamerkillä Unkariin myytiin 40 euron pohjilllaan ja 4mk ”sotaharjoituspuolite” Niinisalosta vuodelta 1939 jäi myymättä 55 euron pohjahinnalla. Näitä on joskus myyty kalliillakin ja tarjolla näitä on ollut aika harvoin. Tarinahan tästä asiasta on, että sotaharjoitusten yhteydessä loppui Niinisalon postista 2mk postimerkit ja kapiaisen käskystä alettiin leikkaamaan neljän markan postitalomerkkejä puoliksi ja käyttämään näitä postimaksuna. Tämä grillitieto voi olla tai voi olla olematta totta, mutta tällainen tarina näihin liittyy. Oliko näitä jo kaikilla, sitä en usko, mutta kauppoja ei syntynyt.

Kauppoja ei myöskään syntynyt 7mk punaisesta yksin postikortilla Belgiaan eikä USA:an… hinnat oli laitettu 10 ja 20 euroon, mitkä eivät mielestäni erityisen korkeita ole. 7mk punainen postikortilla ulkomaille ei ole kuitenkaan mitenkään naurettavan helppo, tämä kertoo siitä, että M30 keräilijöitä ei yksinkertaisesti ole erityisen montaa eikä taksakeräilyäkään ilmeisesti hirvittävän paljon harrasteta. Asia on hiukan kummallinen, koska meillä on tarjolla parasta mahdollista taksakirjaa myöden kaikki edellytykset taksakeräilylle. Taksakeräily on siitä mukavaa, että se on suhteellisen ja välillä suhteettoman, edullista puuhaa.

Ranskalaisen paketin palautus 300mk lentokone merkillä myytiin 25 euron hintaan. Muistan nähneeni tämän kohteen joskus aikaisemmin, lieneekö sama kohde ollut nettimyynnissä jossain. Pakettien palautukset ovat mielenkiintoisia, nimittäin ne ovat aika vaikeita – tämän ostaja teki mielestäni hyvät kaupat, koska 300mk lentokonemerkin käyttökin on mukava asia.

Yksi mielenkiintoisista kohteista oli vihkomerkein Lontooseen 1947 lähetetty painotuote. Lähetys oli maksettu kahdella 1,25 markan keltaisella merkillä. Mukana oli atesti, eli merkit oli tarkistettu ja vihkomerkeiksi aitoutettu. Tämä onkin hyvä, nimittäin varma on aina varmaa. Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu neljäkymmentä euroa ja sillä se myytiin. Mielestäni hinta ei ollut erityisen korkea, koska vihkormerkein ulkomaille lähetettyjä lähetyksiä ei ole erityisen helppoa löytää. On otettava huomioon myös se, että atestikaan ei ole ilmainen. Toki vuosi 1947 on kohtalaisen kaukana vihkojen ilmestymispäivästä ja sitä kautta kohde ei ole aivan optimaalinen, mutta on pakko todeta, että vihkomerkeillä ulkomaille lähetettyä kohdetta saattaa joutua tovin vartomaan, jos sitä yrittää varta vasten metsästää.

Huutokaupassa oli tällä kertaa mukana myös väärennettyjä kohteita, jotka olivat aikamoisen tökeröitä. Näistä ilmoitettiin meklarille, joka ottikin kohteita pois. Yksi surkeimmista yrityksistä oli mukamas Kiinasta Ruotsiin vuonna 1922 lähetetty kirje, jossa oli enemmän väärin kuin oikein. Kohde oli lähes humoristisen tökerö. Lähettäjäksi oli laitettu Helmut von Moltke preussilainen kenttämarsalkka ja leimat oli piirretty kynällä. Pohjana oli varmastikin aivan aito kuori, josta oli kemikaalilla poistettu kirjoitus.

Jokainen voi pohtia oliko vuonna 1922 käytössä englantilaisia sensuuriliuskoja… ensimmäisen maailmansodan lopusta oli jo kolmisen vuotta. Ollaan varovaisia näiden kanssa… ja toki sitä voisi toivoa, että tällaista roskaa ei laitettaisi myyntiin lainkaan. Jonkinlainen vastuu on myös meklarilla, jonka pitäisi huomauttaa näistä myyntiin jättäjille ja tarvittaessa olla antamatta mahdollisuutta jättää tavaraa myyntiin, koska selvästi kyseessä on jopa petos, sen verran selkeästä huijauksesta on kyse.

Aidompi huijaus ja sellainen, jonka saa jättää myyntiin oli myöskin mukana, nimittäin väärennökseksi leimattu ja väärennöksenä myyntiin laitettu M30 kohde. Kyseessä on 8mk vihreällä merkillä lähetetty painotuotekortti ja ideana siinä on se, että 9.1. on kyseisen merkin ensipäivä. Tässä on siis tavoiteltu ”voittoa” luomalla väärennöksellä ensipäiväkohde. Tämän on aitouttaja havainnut ja leimat väärennöksiksi leimannut. Huomatkaa kohteen osoitetekstin alapuolella oleva ”Stempel Falsch” leimaus ja sen kanssa ristiin leimattu aitouttajan leima. Kun tällaisia tulee vastaan voidaan tietää kohteiden olevan väärennöksen.

Leimaväärennökseksi leimattu painotuotepostikortti. Kumpikin leima on väärennös.

Muistan sellaisenkin tapauksen, kun kohteella ollut leimaväärenneleimaus on sutattu ja kohdetta on yritetty myydä uusiksi. Kannattaa aina kiinnittää huomio kohteiden suttuihin, niillä saatetaan peittää jotakin olennaista. Leimaväärenne jäi 15 euron pohjahinnallaan myymättä.

Kaiken kaikkiaan jäi tämän huutokaupan osalta vähän sellainen olo, että olisiko M30 keräily jonkinlaisesa aallonpohjassa, nimittäin hinnat ovat laskeneet ja kohtalaisetkaan kohteet eivät tunnu menevän kaupaksi ja jos menevät, niin pohjahinnoin. Fiilisten perusteella on kuitenkin vaikeaa mennä, sillä ajoittain tulee aivan erilaisia tuntemuksia – kohteiden hinnat suorastaan räjähtävät!

HTO huutokaupan (myöskin järjestysnumeroltaan 68) jälkimyynnin viimeisiä hetkiä eletään tätä kirjoitettaessa. Mukana oli M30 filateliaosastossa yhteensä alle parikymmentä kohdetta, joista myytiin kaksi kolmasosaa. Postihistoriaosastossa myytäviä oli nelisen kymmentä. Nostan tähän huutokaupan suurimman M30 nousijan, joka oli Postiosoitus vuodelta 1943 ja joka oli maksettu 2½mk punaisella merkillä. Kyseessä on siis hyvä yksittäiskäyttö tälle merkille. Kuten tiedämme, postiosoitukset oli tarkoitus hävittää, jotta henkilötietoja ei leviäisi jne. mutta filatelisteja pääsi näissäkin tilanteissa ajoittain ”väliin” ja yksittäiskäyttöjä 1940 luvun postisosoituksista tunnetaan jonkin verran. 1930-luvun alkuvuosilta tunnetaan runsaasti M30 postiosoituksia, tuolloin posti ei ollut niiden kanssa yhtä tarkkana ja niitä pääsi käytettyinä markkinoille huomattavia määriä.

Tämän kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 25 euroa, mutta huutokaupan päättymisillan mittaan hinta kipusi aina 126 euroon, mikä oli myyjälle hyvä hinta. Kohde ei tosiaan ole erityisen helppo ja ostajakin sai hyvän kohteen M30 kokoelmaan postihistoriapuolelle.

Sveitsiin lähetetty mielenkiintoinen sveitsiläisellä postilokeron käytön lunastuksella varustettu kohde myytiin 55 eurolla. Tämäkin oli kiinnostava. Kiinnostava oli myös pikana Argentinaan laivalle lähetetty lentokirje – vastaava kohde, samalle vastaanottajalle, on muistaakseni Hirvikosken postilähetyksiä käsittelevän Liiton julkaiseman kirjan kannessa. Argentiinan kirje myytiin 25 euron pohjillaan.

Internetin ihmeellisessä maailmassa on ollut useita mielenkiintoisia kohteita myytävänä, kuten aina jatkuvalla syötöllä ja loputtomasti. Tällä kertaa silmiini tarttui lentokirje, joka oli lähetetty 10.12.1941 Vanhakylästä Detroitiin, Michiganin osavaltioon Yhdysvaltoihin.

Muistamme historian tunnilta, että Japani hyökkäsi Yhdysvaltojen kimppuun Hawaiilla 7.12.1941. Tämä johti siihen, että Saksa ja Italia julistivat USA:lle sodan 10.12.1941. Suomessa ei tiedetty miten asia tulee vaikuttamaan postin kulkuun ja käytännössä 10.12.1941 alkaen postinkulku USA:han keskeytyi siten, että Yhdysvaltoihin osoitettu posti odotti vaihtopostikonttoreissa ohjeita. Ohjeita saatiin ja posti ohjattiin eteenpäin vuoden 1942 alusta alkaen. Näin on käynyt myös tälle kirjeelle ja sen pystymme havaitsemaan katsomalla kirjeellä olevia leimoja. Suomessa tapahtuneen leimauksen olemme jo todenneet, se on juuri 10.12.1941, mutta kirjeen taustapuolella näemme Lissabonin leimauksen, joka on 13.1.1942. Kirje on siis odotellut vaihtopostikonttorissa vuoden vaihteeseen, jonka jälkeen se on jatkanut matkaansa Lissaboniin ja sieltä Atlantin yli USA:an. Tämä ei ollut jäänyt keräilijöiltä huomaamatta ja kirjeen hinta nousi aina yhdeksäänkymmeneen dollariin asti. Kohde ei ole erityisen harvinainen, mutta mukava postihistoriallinen juttu on kyseessä!

Forssan Filatelistikerhon pikkujouluissa 4.12. oli mukava tunnelma ja erinomainen jouluinen ruokapöytä. Paikalle oli saapunut keräilijöitä useista kerhoista Forssan ulkopuolelta, olipa paikalle tullut myös Filatelistiliiton puheenjohtajakin. Tirehtöörinä eli piällysmiehenä toimi itseoikeutetusti Forssan kerhon puheenjohtaja Kari Tapola. Illan päätteeksi järjestetyssä huutokaupassa myytiin joitakin kymmeniä kohteita, joiden joukossa oli pitkälti ”kaikille” jotakin.

Ruokailun jälkeen kuultiin pikkujouluesitelmä ajatuksella ”tikusta asiaa” erään lähetyksen sisällöstä ja siihen liittyvistä kommervenkeistä. Kari Tapolan Itä-Karjalan painantaerikoisuuksia ja kuvakevirheitä esittelevä yhden kehyksen kokoelma oli näytillä ”ruokajonossa”, koska nälkäisenäkään ei filatelia saa unohtua!

Tässä aletaan pikkuhiljaa jo valmistautumaan vuoden vaihtumiseen… filatelia ei kuitenkaan koskaan nuku! On muistettava ilmoittautua Tampereen Filatelistiseuran järjestämään näyttelyyn ajoissa, viimeinen ilmoittautumispäivä on vuoden viimeinen päivä. Lempäälässähän kisat tällä kertaa järjestetään. Käynnissä on ainakin kaksi huutokauppaa, ne päättyvät 2025 puolella.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 2½mk punainen, 50mk tammerkoski, 7mk punainen, 8mk vihreä, Forssa, postiosoitus, USA, väärenne, Vihkomerkki

Seuraava sivu »

M30 Blog

Juhannus tulee…

HTO Huutokauppa 70.

Tampereen kerhon kokous, Forssan keräilytapahtuma, Turun Kevät ja JFP:n huutokauppa

Tamcollect 2025

Merkki-Albertin huutokauppa, huhtikuu 2025

Kevään 2025 Hellman

Hannu Kauppi 1946-2025

Kevät etenee, keräily jatkuu

2025 ensimmäiset huutokaupat

Merkki-Albertin ja HTO huutokaupat

Postimerkkimessut, SF ja Forssan tapahtuma

HAFNIA 2024 – Kööpenhamina

Hellman 133.

HTO – JFP – SP

Syyskausi 2024 alkaa – Tanskan postimuseo

Etelän hedelmät

Forssan kerhon kesätapahtuma

JOEX24, Turun Kevät, Tampereen kerho, Upseerifilatelistit, JFP ja Liittokokous

Kirivaihde silmään

Alkuvuoden huutokauppakimara

Uusi merkkeilyvuosi 2024

Joulu tulee!

Postimerkkimessut, Merkki Albertin HK ja Forssan tapahtuma

Hellmanin syyshuutokauppa 2023

Syksy käynnistyi – JFP, HTO & SF

Kesä meni – filateliasyksy alkaa & terveisiä maailmalta

HTO 62 ja Forssan kerhon kesäpäivä Tammelassa

Kerhovierailut, Liittokokous ja SP-Lehden HK 112

Turun Kevät 2023

Forssan pääsiäisen tapahtuma

Merkki-Albertin 65

RiiHeX käteenjääneet ja visiitti Tampereelle

RiiHEx2023 – kansallinen näyttely

JFP, Hellman ja Riihex etkot

Kevään huutokauppoja ja postimerkin päivä

SP-Lehti ja Lahden kerhon huutokauppa

SP-Lehden suurhuutokauppa

Edellisen viimeiset ja uuden ensimmäiset

Vierailu Riihimäellä, huutokaupat ja modernin filatelian kohde

Kiireinen syyskausi

Vierailu HFF:ssa ja Hellman

Forssan kerhonäyttely ja 90-vuotisjuhla

TAVASTEX-22 (Osa 2) ja huutokaupoista

TAVASTEX-22

Hämeenlinnaa odotellessa

Syyskausi alkaa

Postia Ukrainaan ja Ukrainasta

Forssan kerhon kesätapahtuma

SP-Lehden HK 107 ja Liittokokous 2022

Huutokortti 28.

2022 Pääsiäinen Forssassa

Turun Kevät 2022

Huutokauppoja huutokauppoja!

Kairon postikongressi 1934

Hyvinkään kerhoilta

Huutokauppoja!

Vuoden 2021 viimeinen ja 2022 ensimmäinen HK

SF, HML ja HTO

SF 100 vuotta + marraskuun HK:t

Vierailu Jyväskylän kerhossa ja Merkki Albert 62.

Kirjamessut, SP-Lehden ja Vaasan HK

124. Hellman on-line

Syksy 2021: JFP, SP ja Postiljonen

Kylmän syksyn satoa

SAVOFILA 2021, M30 ehiökokoelma

SAVOFILA 2021, tapahtuma

SAVPEX 2021

Forssa, Lahti ja Helsinki ”kimara”

HTO 54. – Ei ihmetekoja

SP-Lehti ja Järvenpää toukokuussa

Lentopostia M30 keräilijän silmin

Merkki Albertin 61. HK

Hellman 120. ja live on-line järjestelmä

Järvenpään FP 20 ja HTO 53

Sinetti 144, SP-Lehti 50. ja kiinnostavaa lentopostia

Iso LaPe 2021 luettelo

Huutokortti ja SF juhla-HK

Kolmijalkainen jellona

Joulukuun HTO

Merkki Albertin 60.

Etelä-Amerikan lentotaksoista 1939-1941

119. Hellman – huutokauppa koronan varjossa

Syyskuun lopun huutokauppakvartetti

Huutokauppasyksy 2020 jatkuu

Alkusyksyn satoa

SFEX-2020 näyttely

Matkailu avartaa ja kesä kuivattaa

Tampereen Kerhoillan esitys

Suomen Filateliapalvelun 118. HK

HTO 50

M30 tietoisku on-line

Merkki-Albertin 59. huutokauppa

M30 fantasiafilateliaa

Hellman 117 Naantalissa

SP-Lehden 46. HK

HTO 49 – Kovia nousuja, mielenkiintoisia kohteita

Postimerkin päivä 2020

Lentoposti kiinnostaa

SP-Lehden ja Sinettipostin huutokaupat ja pikkuisen muutakin

2020-luvun ensimmäiset huutokaupat ja ennustukset

Vaasan Kerhon ja Abophilin huutokaupat

Oulun HK ja Marraskuun SFP

Merkki-Albert HK 58, marraskuu 2019

Lahden kerho ja Forssan tapahtuma

Postimerkkimessut 2019

Syyskuun 2019 JFP, Huutokortti ja HTO huutokaupat

Syyskuun 2019 Hellman

SP-Lehden HK 44

Sinetti 140. – Syyskauden avaus

Kesäkokous Kuopiossa

Stanley Gibbons, Lontoo

Argyll Etkin Ltd., Lontoo

Lahden kerhon HK, toukokuu 2019

JFP, Huutokortti ja SFP huutokaupat, 5/2019

Kevään 2019 VaFi- ja HTO-huutokaupat

Turun Kevät ja Argentinan ihmeet

Tamcollect 2019

Merkki-Albertin 57. HK

Joensuu 2019 ja Tamcollect ennakko

113. Hellman HK Naantalissa

90-luvun alun Filatelisteja selatessani…

HTO 45

SP-Lehti, Sinetti ja Huutokortti huutokaupat 2/2019

Taas Torontossa ja Oulun HK

Esitelmä Suomen Filatelistiseurassa 14.1.

M30 joulurauha ja 2019 ensimmäinen huutokauppa

Viikon 48/2018 huutokauppasuma

Merkki Albertin HK 56 – Marraskuussa

Forssan keräilytapahtuma, pyhäinmiestenpäivä 2018

Postimerkkimessut 2018 Helsingin Messukeskuksessa

111. Hellman HK Naantalissa

HTO 43. huutokauppa

Syyskuun alun huutokaupat

SFP:n syksyn ensimmäinen huutokauppa

KESFILA 2018 – kokoelman läpikäynti

EstEx 2018 Tallinna

Forssan kerhon kesätapahtuma Tammelassa

SFP huutokauppa 109

Toukokuun HTO huutokauppa ja M30 harvinaisuus

Huhtikuun huutokilpailut

Turun Kevät 2018

Merkki Albertin 55. huutokauppa

Kesfila 2018 käteen jääneet kohteet

Kesfila 2018 Jyväskylässä

Forssan kerhon keräilytapahtuma 31.3.2018

Hellman huutokauppa 3/2018

KESFILA 2018 etkot

Helmikuun huutokauppoja 2018

Vuoden 2018 alun huutokauppoja ym.

SP Lehden on-line HK 37

Finland Airmails 1920 – 1946

SFP huutokauppa 106 ja Huutokortti 11

Merkki Albertin 54. HK

Vaasan Filatelistien HK ja Forssan keräilytapahtuma

Vierailu Lahden kerhossa 30.10.2017

Postimerkkimessujen lauantai 28.10.2017

Hellman huutokauppa 13.-14.10.2017 Naantalissa

Vuonna 1947 julkaistut M30 merkit – kokoelma

Salon Filatelistikerhon 70-vuotisnäyttely ja keräilytapahtuma

Lahden kerhon THK 112

HTO huutokauppa #39

Sinetti-Postin huutokauppa 9/2017

Tsekin tragedia ja Puolan pettymys

Avoimen luokan M30 keräilyn buumi ympäri Suomen

SFP:n elokuun huutokauppa ja uudet tilat Naantalissa

Japanin M30 tyhjiö

Postal History of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 4

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 2

SFP huutokauppa Finlandia 2017 yhteydessä

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 1

HTO Huutokauppa 38 – Toukokuussa

Kaikkien M30 kohteiden tie ei vie Roomaan

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 3

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 2

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 1

Merkki Albertin 53. ja Vaasan Filatelistien 76. huutokauppa

Hellman Huutokauppa 102

Mietteitä Liiton hallituksesta ensimmäisen vuoden jälkeen

Vierailu Tampereen kerhossa

37. HTO huutokauppa

SP-lehden huutokauppa ja muita kuulumisia

Finlandia 2017 ennakko – M30 kokoelmia FEPA näyttelyssä

Vuoden 2017 huutokauppakevään avaus SFP 101

Filateliapalvelun 100. ja HTO:n 36. huutokauppa 12/2016

Merkki Albertin Huutokauppa ja Forssan keräilytapahtuma

Stamp Forum 2016 Helsingin Messukeskuksessa

JF55 Järvenpäässä 8.-9.10.2016

HTO huutokauppa nro. 35

Lahden PK:n huutokauppa 111

Syyskuu 2016 on huutokauppakuu

SFP:n kesähuutokauppa

Forssan kerhon kesätapahtuma 2.6.2016

Nordia 2016 kuulumisia 2 – käteen jääneitä kohteita

Nordia 2016 kuulumisia 1 – oma osallistumiseni

Filateliapalvelujen huutokaupat maalis-huhtikuussa

Nordia 2016 Jyväskylässä – ennakko

Helmikuun 2016 huutokaupat ja muuta

M30 kokoelma-aiheita

SFP huutokauppa 1/2016

Gärtner Philatelic Promotion Award 2015

Joulukuun 2015 HTO huutokauppa

SFP huutokauppa 11/2015

Merkki Albertin 50. HK

30.10.2015 Forssan keräilytapahtuma

Stamp Forum 2015

Hellman huutokauppa 10/2015

Filatelian perässä Gdanskissa

Salon ja Turun keräilytapahtumat 10. ja 11.10.2015

TamCollect 2015

HTO huutokauppa 31

Syysiltoja sähköistänyttä M30 kauppaa

Vierailu Åbo Frimärkssamlarförening r.f.:n kokouksessa

Karelia Stampsin huutokauppa 9/2015

Suomen Filateliapalvelun 92. huutokauppa

Muutama sana M30 merkkien ”värierikoisuuksista”

6mk punainen – kuudes punainen leijona

Espanja – haastava maa M30 keräilijälle

Berliini ja M30

M30 ja Zeppelin

3mk punainen, viides M30 punainen leijona

HTO huutokauppa 19.5.2015 – 2/2 ”postihistoria”

HTO huutokauppa 19.5.2015 – 1/2 ”filatelia”

Lahden Postimerkkikerhon 109. THK

LAPOEX 2015 – Lahti 11.4.2015

Forssan keräilytapahtuma 4.4.2015

2½mk punainen – neljäs ulkomaan postikortille tarkoitettu M30 leijona

Vierailu Lappeenrannan kerhossa 23.3.2015

Hellman-huutokauppa 21.3.2015

Turun Kevät 2015

2mk karmiini – talvisodan ajan punainen leijona

29. HTO huutokauppa 24.2.2015

112. Sinetti Posti huutokauppa

Gärtnerin 30. on-line huutokauppa Saksassa

1½mk punainen – toinen punainen leijona

1:20mk karmiini – ensimmäinen punainen leijonamerkki

Punaiset leijonat – ulkomaan postikorttia varten suunnitellut leijonamerkit

Merkki-Albertin 48. HK

Suomen Postimerkkilehden 22. HK

Keräilytapahtuma Forssassa 1.10.2014

Lahden Postimerkkikerhon 108 HK

Italian ihmeet ja M30

SFP / Hellman HK 18.10.2014

Turun kerhon tapahtuma 12.10.2014 Kupittaalla

Salon Filatelistikerhon 35. keräilytapahtuma 11.10.2014

25mk sininen, viimeinen ulkomaan taksalle julkaistu sininen M30 leijona

HTO huutokauppa 30.9.2014 ja M30

M30 perässä Tsekin Tasavallassa, Olomoucissa

20.8.2014 päättynyt SFP:n HK ja M30

1944 pääsiäisen ”erikoistaksa” kenttäpostiosoitteisiin

M30 20mk sininen leijona

7.7.2014 Pikavisiitti Tampereella

Etelä-Satakunnan Postimerkkikerhon 70-vuotis näyttely 28.6.2014 Vammalassa

15mk sininen leijona – 40 luvun viimeinen sininen ulkomaan taksalle julkaistu merkki

M30 kohteiden etsintää Torontossa ja Montréalissa

M30 ja erikoistaksa kenttäpostiosoitteisiin jouluna 1943

12mk sininen leijonamerkki – seitsemäs sininen leijona

10mk sininen – kuudes ulkomaan kirjetaksalle tarkoitettu M30 leijonamerkki

Forssan keräilytapahtuma 19.4.2014

AboEX 2014 – vuoden 2014 näyttelytapahtuma

M30 merkkien paperin paksuuksista ja paksuuden mittaamisesta

5mk sininen – viides M30 ulkomaankirjeelle tarkoitettu leijonamerkki

Lempäälän keräilytapahtuma 29.3.2014 Ideaparkissa

4½mk sininen leijona – neljäs ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

Vapaakirjeiden ja postirahavapaiden lähetysten lisämaksuja M30 merkeillä

M30 kuvioleimaus ”Kotka 26b”

Filatelistien oma sensuuri ja M30

3½mk sininen leijona – kolmas ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

M30 ”kiertolaiset” 1/2

2½mk sininen leijona – toinen ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

Ulkomaan kirjeelle tarkoitetut kymmenen M30 ”sinistä” leijonaa

Kotimaisen paketin varaosoitekortti

2mk mustansininen – ensimmäinen ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

Turun Postimerkkikerhon keräilytapahtuma 2.2.2014 Kupittaalla

5p ruskea – M30 pieni suuri merkki

Käynti Hangossa LaPe:lla

Pikkupaketti – Saksalaisten Suomeen tuoma lähetyslaji

Joulukuussa tehtyjä päivityksiä artikkeleihin

M30 merkeillä Afrikkaan

M30 Paikalliskirje 3/3 – Neljä viimeistä taksa-aikaa 1948 – 1962

M30 Paikalliskirje 2/3 – Neljä ”keskimmäistä” taksa-aikaa 1942 – 1948

M30 Paikallispainotuote?

M30 paikalliskirjeet 1/3 – Neljä ensimmäistä taksa-aikaa 1930 – 1942

4mk Postitalo

Postiennakko-osoitus M30 merkeillä, sarjassamme ”jännä, mutta ei sittenkään ihmeellinen”

Myöhäiset M30 käytöt

M30 merkkien virallinen loppuunkäyttö 1962

Poste Restante maksu – ulkomaanlähetysten detalji

Tulli-postiosoitus M30 merkeillä

75p oranssi – tarkoituksellinen ”täytearvo”

M30 Ehiöleikkeen käyttö postimaksuna

Lunastuksia M30 Merkeillä

Hammastamattomat M30 merkit

300mk DC-6 Lentokone – M30 yläarvo

Puolitetut M30 merkit

60 penniä harmaa – M30 musta lammas

Vakuutetut lähetykset M30 merkeillä

M30 sanomalehden osoitteenmuutosilmoitus

M30 Blog in English

M30 Local letters 2/3 the four ”middle” rate periods

Nine day air mail rate to the UK

M30 Local letters 1/3 – the first four rate periods

Using a clipping from a stationary as postage

M30 Customs post-office order

Imperforated M30 definitives

www.malli1930.fi · M30 Blog - M30 keräilijän olohuone · Copyright Mikael Collan