Lueskelin 90-luvun vanhoja Filatelisti lehtiä ja etsin mielenkiintoisia juttuja myös M30 asiasta. Ilokseni huomasin, että kaikenlaista merkkimalliin liittyvää on aikojen saatossa kirjoitettu. Viimeisin lukurupeamani keskittyi vuoden 1990 ja 1992 lehtiin ja niistä löysin muutamia kiinnostavia artikkeleja, joista olen valinnut alle muutaman ”ruodittavaksi”.
Ensimmäinen löytämäni juttu käsitteli 10mk Saimaa merkin painoerikoisuutta, jossa merkillä näyttäisi olevan tulipalo, johtuen painomusteen leviämisestä. Minulle ei ole tällaista tullut vastaan. Nyt jäi kirjoittamatta ylös mistä numerosta on kysymys, mutta 90-luvun alussa siis ollaan.
Yllä olevassa kohteessa on 1,75mk keltaisella M30 leijonamerkillä lähetetty postikortti Mikkelistä 1941 Viroon. Vuoden 1990 tiedon mukaan kortti olisi ollut oikeataksainen, mutta nykyään tiedämme paremmin. Asia meni oikeasti siten, että 1.12.1940 Neuvostoliitto ilmoitti, että koska Viro kuuluu Neuvostoliittoon tulee sinne Suomesta lähetettävään (ja muualtakin) postiin soveltaa niitä sääntöjä, joita sovelletaan muuallekin Neuvostoliittoon lähetettävään postiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Neuvostoliittoon voimassaoleva kansainvälinen postikortin taksa oli kortin lähettämisen aikaan 2,00mk on kortti itse asiassa alipostite. Huhtikuussa 1942, joka myöskin mainitaan artikkelissa, oli taksa Saksan ja Suomen tekemän postisopimuksen mukainen ja 1,75mk. Säännönvastainen tämä kohde ei millään muotoa ole, sillä huhtikuussa 1941 Suomen ja Neuvostoliiton välillä postiliikenne toimi ja se keskeytyi vasta Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 23.6.1941.
Yllä osa lokakuun 1992 (8/1992) lehdessä sivulla 571 ilmestyneestä jutusta, jossa käsiteltiin mm. M30 erikoisuuksien hinnanmuodostusta huutokaupassa. Kyseessä olevan kohteeet ovat mallin huippukohteita, kyseinen 100mk Helsinki vedos lienee ainoa tunnettu ja 6mk oranssin hammastesiirtymä on komea. Markkahinnat näille ovat olleet kohtalaisen korkeat, mutta ei tällaisia halvalla saa tänäänkään, vaikka M30 filatelia on ollut muun filatelian ohessa jo pitkään alamaissa. On mielenkiintoista nähdä, että lukemissani yli 25 vuotta vanhoissa lehdissä kerrotaan lähes jokaisessa hyvinkin kattavasti huutokauppojen tuloksista niin kotimaasta kuin ulkomailtakin ja huutajina osallistuneita mainitaan nimillä ja lähestulkoon käy ilmi mitä itse kukin on sattunut ostamaankin. Tyyli oli eri kuin mikä se on nyt – en ota kantaa siihen, että oliko se parempi vai huononpi, vaan totean vain, että erilainen se oli.
Lehdestä on todettava se, että painotekniikka on kehittynyt huimasti ja väripainanta on tuonut ulkoasuun paljon hyvää – mustavalkoiset lehdet eivät pysty välittämään merkkien aitoa fiilistä yhtä hyvin kuin värikuvat. Erityisesti postihistorikohteiden osalta ovat värikuvat tuoneet huomattavan parannuksen kohteen oikean ymmärtämisen kannalta. Joten silloinkin, kun manaamme jotain artikkelia tai kuvaa, niin olkaamme kuitenkin kiitollisia tekniikan edistyksestä! Eräs tuttuni minulle totesi, että on hyvä aina välillä valittaa, niin tietää olevansa yhä elossa!
Vuoden 1992 elokuun numerossa (6/1992) muuten esitellään Filatelistin ”uusi toimittaja” Lauri Poropudas, eli nykyinen lehden päätoimittaja – ei toisessa polvessa vaan toista kertaa.
Wanhoja Filatelisti-lehtiä saa tyypillisesti kantaa ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi kotiinsa, suosittelen kaikille ajoittaisia retkiä aikaan, joka ei koskaan enää palaa, sillä lehti tarjoaa kaikkien vuosien jälkeenkin monta hauskaa juttua, myös liittyen M30 keräilyyn.