Jälleen on ollut tavaraa myynnissä, tässä postissa raportoin paristakin huutokaupasta. Vaikuttaa siltä, että Philabid-alustan käyttö on ”kiihdyttänyt” huutokauppakenttää ja ainakin itsestäni tuntuu, että lähes jatkuvasti on joku huutokauppa päättymässä. Tämä on mielestäni positiivista, sillä se tarkoittaa, että tavaraa on myynnissä hyvin helposti lähestyttävissä paikoissa. Toisaalta tämä muutos Internet-pohjaisiin huutokauppoihin on tarkoittanut sitä, että painettujen luettelojen aika on lopussa ja tämä aiheuttaa kustannuspaineita myös filateelisille julkaisuille, kuten Liiton Filatelisti-lehdelle. Itse en jää painettuja luetteloja kaipaamaan, sillä nettipohjaiset huutokaupat ja niissä näkyvät luettelot ovat parempia kuin painetut. Huutokauppakohteiden ”fyysisen” läpikäymisen tarvetta eivät nettihuutokaupatkaan ole kuitenkaan lopettaneet – kalliimpia kohteita ja eriä on mielestäni ”vähän pakko” mennä katsomaan, muuten niistä en uskalla juurikaan huutaa. Mutta, se näistä aforismeista tekniikkaan liittyen…
Turussa päämajaansa pitävä Suomen Filateliapalvelu järjesti sadannen huutokauppansa joulukuun alussa, sadan pidetyn huutokaupan virstanpylväs on hieno merkki pitkäaikaisesta toiminnasta, onnittelut yhtiölle tästä. Tuskin merkkipaalun kunniaksi, mutta kumminkin, mukana oli tällä kertaa pieni, mutta kohtalaisen hyvä kattaus M30 kohteita niin filatelia kuin postihistoriapuolellakin.
Yllä: Huomattava 50p/40p vihreän merkin lisäpainaman siirtymä. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Filateliapuolella oli myytävänä hammastamattomia M30 merkkejä, yksi 50p vihreän merkin pari ja toisessa kohteessa 5mk violetti ja 6mk punainen yksittäinen merkki. Oman näkemykseni on, että hammastamattomia pitäisi aina myydä pareissa tai isommissa ryhmissä – yksittäisten merkkien kohdalla nimittäin ”idea” hammastuksen puutteesta ei mielestäni tule riittävän hyvin esiin. Toki myyjä saa arkista tällöin vähintään kaksinkertaisen määrän kohteita, mutta se ei ostajaa juurikaan lämmitä. 50p vihreän parin myyntihinta kohosi kympin limitistä 44 euroon ja harvinaisemmat hammastamattomat merkit, mutta yksittäiskappaleina myytiin hintaan 34,10 euroa. Automaattimerkkien ”rimpsut” menivät kaupaksi 15 eurolla ja 50p keltaisen automaattimerkin pari paperijatkoksella ja numerolla kympillä.
Kuvioleimalla (Lahti 102) leimattu 1mk oranssi M30 leijona myytiin parilla kympillä. Tämä kohde on mielestäni ollut aiemminkin myynnissä viimeisten parin vuoden aikana. Lisäpainaman siirtymiä oli myynnissä kaksin kappalein 50p/40p vihreästä merkistä – leimaamaton huomattavasti siirtynyt painama myytiin 12,10 eurolla ja leimattu II ladelman vastaava jäi myymättä kympin limitillä. Huomattava lisäpainaman siirtymä 1,25mk/50p II ladelman keltaisesta merkistä nousi aina hintaan 37 euroa. Mielestäni nämä huomattavat siirtymät olivat filateliapuolen parhaat kohteet tällä kertaa.
Yllä: Tämä loistoleimainen 2½mk sininen maksoi yli 170€. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Tämän huutokaupan ylilyönti oli 2½mk sinisen M30 leijonamerkin loistoleimattu merkki, jonka hinta nousi viiden euron limitistä aina hintaan 170,50 euroa. En tätä nousua pysty mitenkään selittämään. Voin vain todeta, että tuntemattomat ovat filatelian tiet.
Yllä: Kahden paketin lähettämiseen käytetty pakettikortti, ns. monipakettilähetys. Lähetetty Puumalasta 20.2.1935 Kuusankoskelle. M30 10mk Saimaa ja 2kpl 2mk violetti leijona, yhteensä 14mk. Taksa: Kahden paketin 14,00mk taksa (1.7.1924 – 31.8.1942) muodostuu joko yhdestä I painoluokan (5,00mk) ja yhdestä III (9,00mk) painoluokan tai kahdesta II (7,00mk) painoluokan paketista. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Postihistoriapuolella oli myytävänä muutama vähän parempikin kohde, sanoisin kokoelmakelpoinen. Kotimaassa kulkeneista kohteista mielenkiintoinen oli kahden paketin lähettämisessä käytetty pakettikortti. Tällaiset monipakettilähetysten kortit eivät ole tavallisia ja yllätyin, kun myyntihinta ei noussut limitistä ylöspäin – ehkä pakettikorttien / pakettitaksojen keräily ei ole sitä kaikkein ”seksikkäintä” postihistoriaa, mutta kohteena tämä oli kuitenkin aika mielenkiintoinen, eikä vastaavia joka päivä vastaan tule. Kotimaan lentokirje vuodelta 1945 nousi hintaan 32 euroa.
Pohjoismaihin lähetettyjen kohteiden joukossa oli useita mielenkiintoisia kohteita. Myytävänä oli mm. kaksi lentokuorta Ruotsiin vuosilta 1945 ja 1946, siis valvontakomission asettaman lentokiellon aikaan. Lentokielto ei kuitenkaan ollut ehdoton, sillä valvontakomissio salli joitakin ns. koelentoja Suomeen ja Suomesta. Näillä on luultavasti kulkenut postia. Asiaa valotetaan mm. uudessa Keturin ja Pokelan lentopostia käsittelevässä kirjassa ja lentokiellon aikaiset lennot on ko. kirjassa myös listattu. Kummassakin kohteessa on postin käyttämä lentoleima (Huom! Ei siis lipuke), jota arvellaan käytetyn nimen omaan koelennoilla kulkeneissa lähetyksissä. Päivämäärät eivät aivan kuitenkaan stemmaa näiden lentojen kanssa, joten itse en uskaltanut lähteä ”hippasille” näiden kohteiden kanssa. Hinnat asettuivat 23 euroon ja toinen kohde jäi myymättä. Näiden kulkeneiden lentokiellon aikaisten kohteiden mielenkiintoisuus on selkeästi mennyt suurelta osalta lentopostikeräilijöitämme ohi, kun kauppa ei lainkaan käynyt ja hinnat pysyivät ”pohjissa”.
Yllä: Kirjattu postiennakkopostikortti 31.8.1937 Helsingistä Tukholmaan Ruotsiin, M30 merkkejä yhteensä 8,75 markan edestä. Osa merkeistä leimattu Tukholmassa 18.9.1937. Postiennakkomäärä 82,75kr. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931-15.6.1940) 1,25mk + kirjaaminen Pohjoismaihin ja kotimaassa (1.12.1931-31.8.1942) 2,00mk + postiennakko 51-500mk Pohjoismaihin (1.1.1935 – 30.6.1945) 5,50mk, yhteensä 8,75mk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Tanskaan sodan aikana vuonna 1942 kulkenut painotuote lehtikääre, jolla oli harvinainen Tanskalainen tulli-sensuurileimaus myytiin hintaan 33 euroa. Kohteella oli myös Ak Saksalainen sensuuri Kööpenhaminassa ja se oli 1mk oranssin merkin singlekohde. Jos kohde olisi ollut himpun verran pienempikokoinen olisi ollut tästä innoissani. Hieno kohde joka tapauksessa. Paras Pohjoismaihin kulkenut kohde tässä huutokaupassa oli mielestäni kohdenumerolla 2444 myynnissä ollut kirjattu postiennakkopostikortti Ruotsiin. Kyseessä oli (valtion) obligaatiolainarahaston Ruotsiin lähettämä obligaatiolainan maksukuitti. Obligaatio oli tarkoitus maksaa postiennakolla ja kortti olisi jäänyt maksusta kuitiksi ostajalle. Kyseinen vastaanottaja on ilmoituksestaan ostaa obligaatiolainaa huolimatta tullut toisiin ajatuksiin ja jättänyt lunastamatta obligaatiolainan ja näin se on palautettu Suomeen. Vastaavia kohteita tunnetaan kulkeneina ja palautuneina Tanskasta. Tällaiset postiennakkopostikortit eivät ole yleisiä. Kun pohditaan kortin taksaa huomataan, että uusi postitaksakirja hyvine tietoineen tulee asiassa suureksi avuksi – taksa ei jää epäselväksi ja saadaan myös lisätietoa liittyen eri Pohjoismaihin liittyviin detaljeihin. Kohteen hinta päätyi 89.10 euroon, kokoelmalaatuisesta kohteesta mielestäni hyväksyttävä hinta ja näin tämäkin kohde tullaan näkemään Tampereella toukokuussa…
Myynnissä oli yksi ns. Saksan erikoistaksainen lähetys – tällä kertaa kirjattu kirje. Tälle hintaa saatiin 20 euroa. Sveitsiin kulkenut pakettikortti myytiin 25 eurolla ja Englantiin lähetetty kirjattu lentokirje M30 30mk linja-auto merkin singlellä jäi yllättäen myymättä 10 euron lähtöhinnalla. Turkkiin lähetetty lentopostikortti 20mk sinisellä singlellä nousi kympin lähdöstä aina 28 euroon. Turkki on kohtalainen kohdemaa ja kohde on ns. ”ok” kohde 20mk siniselle merkille. Euroopan ulkopuolelle lähetettyjä lähetyksiä oli M30 postihistoria osastossa myytävänä tasan yksi kappale. Kysymyksessä oli Johannesburgiin Etelä-Afrikkaan 1936 lähetetty kohdemaassa lunastettu lentokirje. Muuten kiinnostavasta kohteesta minulle epäkiinnostavan teki se, että mukana oli yksi juhlamerkki. Kyseinen kohde oli hyvä esimerkki Afrikan varhaisilla postilentoreiteillä kulkeneesta kirjeestä ja sopii varmasti hyvin lentopostikokoelmaan.
Myytävänä oli lisäksi muutamia eriä, joissa oli M30 kohteita – katsoin nämä läpi Turussa, mutta en inspiroitunut. Ehiökorttien osastossa oli myytävänä nippu M30 ehiökortteja, joiden joukossa oli muutama kiinnostava – ongelmana oli, että lähtöhinta oli valmiiksi asetettu siihen mitä nipusta olisin maksimissaan voinut maksaa huutorahoineen. Kohteiden osalta nippu oli ehkäpä 50€ lähtöhintansa arvoinen, mutta kun olen tässä M30 ehiöiden hintaa seuraillut, niin olen huomannut, että jos kohta M30 merkkien postihistorian hinnat ovat alhaalla, niin ehiöiden osalta hinnat ovat vieläkin alempana.
Yllä: Loistoleimattu 1mk oranssi automaattimerkki. Myyntihinta yli 95 euroa. Takana numerointi, mikä ”parantaa” kohdetta.
HTO:n 36. huutokauppa päättyi 8.12. Tällä kertaa M30 osastoilla ei ollut varsinaisesti mitään erityisen merkittävää kohdetta, joka olisi nostanut ainakaan allekirjoittaneen verenpainetta. Muutama kohde oli kuitenkin mielenkiintoisen näköinen, vaikka sitten osoittautuikin vähän vähemmän jännäksi. Filateliapuolella oli myytävänä useita lävisteitä, joista suurin osa jäi myymättä, myös loistoleimaisia oli myynnissä ja ne menivät kaupaksi vaihtelevalla menestyksellä. Loistoleimattu 1mk oranssi rullamerkki myytiin hinnalla yli 95 euroa. Myytävänä oli yksi vuoden 1931 päällepainamamerkkien kokoelmasivu, jolla oli hyvin esitelty kyseiset merkit. Tämä sivu myytiin yli 85 eurolla. Joku sai tämän ”asian kuntoon” mielestäni kohtalaisen edullisesti, sillä merkeistä oli yksittäiskappaleiden lisäksi myös nelilöt mukana. Mielestäni ihan hyvän näköinen 2mk punaisen merkin arkkitarttuma vaihtoi omistajaa kympillä. Muutama laskos myytiin suurin piirtein limiteillä. Tällä kertaa ei mielestäni ollut myynnissä mitään ihmeitä filateliapuolella.
Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä kohtalaisen runsaasti. Kotimaan lentopostikortti vuodelta 1952 meni kaupaksi parilla kympillä ja vakuutettu kullan kuljetuksessa käytetty pakettikortti myytiin viidellä kympillä. Pakettikortilla oli merkkejä kokonaisten 2885 markan edestä, vakuutusarvo oli ollut n. 1,4 miljoonaa markkaa. Pohjoismaihin kulkenutta postiakin oli myytävänä, näistä mielestäni paras oli hieno Tanskaan 4.7.1945 lähetetty 5mk Olavinlinna singlellä varustettu kirje, joka oli Tanskassa sensuroitu ja takaisin lähetetty. Tämän kuoren hinta oli 60 euroa, mutta sillä se ei mennyt kaupaksi. Nämä 5mk taksaiset lähetykset vuoden 1945 heinä-elokuussa ovat kohtalaisen vaikeita muihin maihin kuin Ruotsiin, puhumattakaan Pohjoismaiden ulkopuolelle menneistä lähetyksistä.
Yllä: Tammisaaresta 4.7.1945 Krussaan Tanskaan lähetetty kirje, 5mk Olavinlinna single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946 ) 5,00mk. 6,5kk taksa, kohtalaisen vaikea.
Turusta 22.12.1942 Saksaan lähetetty painotuote postikortti 1mk oranssilla singlellä myytiin hintaan yli 50 euroa. Kortti oli siisti ja hyväleimainen. Suomen ja Saksan sensuuritkin asianmukaisesti leimattuna. Nämä sodan aikaiset painotuotteet ovat hyviä kohteita, 1mk taksa on vaikea. Oranssilla merkillä näitä tunnetaan jonkin verran, mutta vihreällä 1mk merkillä hyvinkin vähän. Hinta asettui mielestäni sille tasolle, kuin kohteelta saattoi odottaakin. Jonkinlainen yllätys minulle oli Petsamosta 23.8.1941 Saksaan lähetetyn postikortin myyntihinta yli 45 euroa. Kortti oli siisti ja sille oli leimattu yksi 2mk punainen M30 merkki. Leima oli siisti, mutta silti hinta oli mielestäni kova – lieneekö Petsamo-asia ollut kiinnostuksen kohteena. Erikoistaksainen 2,75mk violetti single kirje myytiin hintaan 30 euroa, kirje oli isokokoinen, silti ihan hyvä kohde.
Englantiin lähetetty Englannissa ja Suomessa sensuroitu kirjattu kirje vuodelta 1939 myytiin yli 34 eurolla, kirjeellä oli Englantilaisille tyypillinen sininen ristaus, joka tarkoittaa kirjattua kirjettä. Toinen Englantiin lähetetty kirje, nimittäin 2,5kk taksa-aikainen sodan jälkeen lähetetty lentokirje ei mennyt kaupaksi 30 euron lähtöhinnalla.
Yllä: Loviisasta 27.12.1949 Zaandamiin, Hollantiin lähetetty painotuote. 8mk violetti M30 single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk. Single lähetys ennen taksalle tarkoitetun 8mk virheän merkin ilmestymistä.
Hollantiin 8mk violetilla merkillä lähetetty painotuote myytiin lähtöhinnallaan 15 euroa. Tämän kohteen kohdalla oli kysymys eräänlaisesta kommervenkistä, nimittäin painotuotteille tarkoitettu 8mk vihreä merkki ilmestyi vasta 9.1.1950 ja näin ollen 8mk violetti oli ainoa taksalle yksin sopiva M30 merkki. Taksahan alkoi 1.11.1949 ja tämä ”väliaika” siis kesti hieman kolmatta kuukautta. Ihan hauska pikku-kiva kohde siis.
Yllä: Huutokaupan keuliva mopo. Turusta 29.3.1947 Japaniin lähetetty palautettu postikortti. Paljon leimoja ja japanilainen lipuke. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk. Yksi merkki irronnut! Myyntihinta yli 160 euroa.
Tämän huutokaupan överit tehtiin 1947 Japaniin lähetetyn postikortin huutokilpailun yhteydessä. Tämä kiinnostavan näköinen, japanilaisin merkinnöin ja lipukkein varustettu kohde on kieltämättä ulkokuoreltaan aika jännittävä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kortille laitetut kaksi 2½mk vihreää merkkiä eivät viiden markan kokonaisarvollaan riitä tarvittavan taksan täyttymiseen. Tuona aikana taksan nimittäin ulkomaan postikortille oli 7mk. Se, joka kävi katsomassa kohdetta liikkeessä näki, että siltä oli selvästi irronnut yksi merkki – arvatenkin arvoltaan 2mk. Tiukan ja pitkään venyneen huutokilpailun päätös saavutettiin yli 161 euron kohdalla – hinta, mikä saa minut väkisinkin pohtimaan, että kannattaisi investoida se noin 40 euroa, jonka uusi taksakirja postikuluineen maksaa, niin selviäisi huomattavasti edullisemmin. Kuten tässäkin blogissa on useita kertoja todettu: Tarkkana kuin porkkana!
Muitakin kauas menneitä kohteita oli myytävänä, mm. kauas asti laivan perään lähetetty kirje, joka oli lähetetty Helsingissä syyskuussa 1939 laivayhtiön konttoriin käyttämällä 3½mk sinistä M30 leijonamerkkiä ilmeisesti tietäen, että laiva on jo seilannut ja siksi laittaen kuorelle valmiiksi ulkomaantaksan verran postimaksua. Laivayhtiö onkin lähettänyt kirjeen edelleen laivan perässä New Yorkiin, Yhdysvaltoihin, josta se on matkannut laivan perässä Louisburgiin, Nova Scotiaan (N.S.) Kanadaan. Kanadassa kuori on sensuroitu ja sille on laitettu sensurointiliuska (C. 55). Laiva on kuitenkin jo seilannut eteenpäin, kun kuori on saapunut ja se on palautetu Helsinkiin. Tällaisista kohteista pitäisi AINA olla näkyvissä myös taustapuoli. Kohdeselosteessa kerrottiin kuoren palautuneen Suomeen 25.2.1940. Kuori myytiin noin kolmen kympin hintaan. Ihan kiinnostava tarinahan siihen liittyikin.
Yllä: Sidorowin Helsingistä 2.12.1930 Intiaan lähettämä, kuitenkin varmasti kulkenut, 1:20mk ehiökortti. Lähetetty takaisin, useita Intialaisia leimoja. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1922-30.11.1931) 1,20mk. Sidorow on tunnettu filatelisti, jolta tunnetaan jos jonkinmoisia lähetyksiä ympäri maailmaa. Ollaan varovaisina näiden kanssa.
Ehiöosastolla myytävänä oli mm. Unkariin Vesannolta 1943 lähetetty ehiökortti, jolle oli jostain syystä Turussa laitettu 1mk lisämerkki ja yritetty postittaa se lentona, vaikka lentolisä Unkariin oli kansainvälinen postikortin lentolisä 4mk (ja 1mk ei ollut lentolisä tuona aikana mihinkään) myytiin. Kyseessä siis selkeästi väärätaksainen kohde, joka kuitenkin myytiin 60 euron hintaan. Toinen ehiöosaston kiinnostava kohde oli Helsingistä 1930 Intiaan lähetetty 1:20mk punainen ehiökortti – lähettäjänä G. Sidorow, tunnettu filatelisti. Sidorowin postia tunnetaan paljon ja on ilmeistä, että herra on lähettänyt myös tarkoituksella lähetyksiä kaukomaihin osoitteisiin tai ihmisille, joita ei ole ollut olemassakaan, jotta kyseiset postitteet tulisivat hänelle paluupostissa. Tällainen filunkipeli ei kaikissa tapauksissa pilaa kohteita, mutta asettaa ne kuitenkin huonoon valoon. Erityisesti kohteet, joissa ei ole mitään kohdemaan leimoja ovat hyvinkin suuren epäilyksen alaisia – tässä myytävänä olleessa Intiaan menneessä kohteessa on sentään leimoja vaikka muille jakaa, vaikka se muuten onkin ”ehtaa Sidorowia”.
Yllä: Heikkolaatuinen Zeppelin väärenne – leimasta näkee selvästi, että väärentäjän painomenetelmä on ollut ala-arvoinen ja leima on vääränlainen. Taustamerkki on väärä…
Lopuksi vielä manaamista: Kyllä minä taas niin paljon mieleni pahoitin, kun katsoin Systeemi.net:issä myynnissä olevaa aivan selvää Zeppelin 1830 väärennettä. Kohde on mukamas pari, jossa alemmassa merkissä on väärinpainama 1830 ja yllä 1930. Väärennös on tökerö – taustamerkin väri on selkeästi väärä – lienee painettu kokonaan pohjamerkkikin väärenteenä tai painettu lisäpainamat ja leima ”väärän värisen” 10mk Saimaa merkin päälle. Painatus lienee tehty printterillä tai jonkinlaisella mulla huonolaatuisella painomenetelmällä, koska rasteri näkyy selvästi esimerkiksi postileimassa, joka sekin on vääränlainen. Tästä on joku jo kiekaissut yli 130 euroa ja huutoja on yhteensä tässä kohtaa jo yli 20. Voi voi voi… järki käteen! Tällaisen väärenteen ”arvo” on viihteellinen ja rahallisesti esimerkiksi 5 euroa on vielä maksimi, koska sen verran voi maksaa siitä, että saa kavereita huvittaa.