Itsenäisyyspäivää on juhlittu jo sadannen kuudennen kerran ja Joulu on taas tulossa. Vielä parin viikon tiivis pinnistys ennen joululomia ja sitten viikon verran aikaa ladata akkuja tammikuuta varten. Omalta osaltani on todettava, että viimeaikoina on merkkeilyn osalta ollut hieman hiljaisempaa, sillä mitään isoja löytöjä ei ole osalleni sattunut ja eräskin kohde, jota havittelin jäi saamatta, koska päättyneen huutokaupan loppukahinoiden aikoihin olin työtehtävissä. Nämä takaiskut harmittavat aina, varsinkin kun jäi tällä kertaa sellainen olo, että ”halvalla meni ja olisin lisääkin voinut huutaa”… onneksi kyseessä ei ollut elintärkeä kohde… muuten olisi mennyt unetkin.
Huutokauppatoimintaa on ollut menneenä vuonna runsaasti, viimeiset kotimaiset päättyneet huutokaupat olivat Forssan Huutokortti ja HTO 64. Näistäkin on vähän kerrottavaa, aloitetaan aikajärjestyksessä ensin (jo marraskuun alkupuolella) päättyneestä Huutokorti 33 huutokaupasta, jossa M30 osastossa oli viitisenkymmentä kohdetta kaupan. Näistä on pakko todeta, että mitään erikoista ei myytävänä ollut ja se näkyi myös myyntiprosentissa, joka jäi M30 osaston osalta aikamoisen matalaksi. Arvaan, että ehkäpä liikuttiin vain noin 30 prosentin tuntumassa. Tämän pitäisi kertoa meklarille, että ”jottain tartteis tehdä”, eli vaatia enemmän laatua tai määrää hintaa vastaan. Tiedossahan on, että tavallisen markkinoilla olevan tavaran määrä on hurja ja sitä muutamat kauppiaat myyvät euron laatikosta tuhansia ja taas tuhansia kohteita, joten jos vastaavilla yritetään saada kalliimpaa hintaa voi jäädä tyhjä arpa käteen. Kiinnostavimmat M30 kohteet oli tällä kertaa löydettävä muualta kuin M30 osastosta ja ne löytyivät sotilaspostin ja lentopostin joukosta.
Kenttäpostin osastossa oli myytävänä ylimääräisten harjoitusten aikainen kirje kenttäpostiosoitteesta Yhdysvaltoihin, joka oli leikattu yksillöleimalla. Tässä oli ehkä hiukan tekemisen makua, mutta kohde lienee kulkenut asianmukaisesti. Lähtöhinnaksi oli asetettu 10 euroa ja myyjä sai yli 35 euroa, eli mukavahko nousu. Toinen kiinnostava kohde oli toisen painoluokan pikalentokuori Helsingistä Turkuun vuodelta 1951. Suhtaudun hieman varauksellisesti Helsingin ja Turun väliseen lentopostiin, koska kaupunkien välillä on aina ollut hyvin toimiva rautatieyhteys. Taksakohteena kyseessä on kiva kohde, koska kotimaan lentoposti M30 merkeillä lisäpalveluilla on aina ns. ”parempi” juttu. Kuuden euron lähdöstä kohde nousi 22 euron hintaan. Näiden kahden kohteen lisäksi minun silmiini ei osunut erikoisempaa.
HTO 64 huutokauppa päättyi pari päivää sitten. M30 filateliaosastossa oli noin 30 kohdetta kaupan ja M30 postihistoriapuolella parisen kymmentä. Filatelia ei käynyt erityisen hyvin kaupaksi tällä kertaa. Myytävänä oli loistoja ja siirtymiä ja muutama erä. Ihmeitä ei näkynyt. Postilähetysten puolella kauppa kävi hieman paremmin ja nähtiin myös keulintaa, nimittäin Etelä-Afrikkaan 1954 lähetetty pintapaketti sai hinnalleen siivet ja myyntihinta kohosi aina yli 170 euron. Etelä-Afrikka on parempi kohdemaa ja pakettiposti Afrikkaan on yleisestikin ottaen aika vaikeaa.
Toinen myynnissä ollut ulkomaan pakettikortti, Tanskaan mennyt, myytiin 16 eurolla. Kohdemaissa on eroja. Muita kiinnostavia toteutuneita hintoja oli Norjaan 1937 lähetetyn kirjeen 36 euron myyntihinta – kirje oli maksettu 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä ja se oli mielestäni aika tavanomainen. Mutta tällä kertaa myyjä sai hyvän hinnan kohteestaan.
Kovista hinnoista puheen olleen, erittäin kova yli 1000€ hinta maksettiin 8.3.1943 Sunussa leimatusta vakuutetusta Itä-Karjalan merkein maksetusta kuoresta. Osa Itä-Karjalan paikkakuntaleimoista on hyvin vaikeita ja vakuutetut lähetykset yleisestikin ottaen Itä-Karjalasta ovat hyviä, varsinkin taksojen ollessa oikein. En ymmärrä asiasta tarpeeksi, mutta touhutonni on aina komeaa katseltavaa.
Liiton puheenjohtaja Hannula ilmoitti jäsenistölle lähettämässään viestissä (eilen), ettei hän ole enää käytettävissä jatkokaudelle, mikä tarkoittaa sitä, että halukkaille aukeaa mahdollisuus suomalaisen filatelian näköalapaikalle. Kun edellisessä liittokokouksessa oli kovaa tunkua hallitukseen, niin epäilemättä kiinnostusta myös puheenjohtajan pallille riittää… vai riittääkö? Olisi tärkeää saada Liiton johtoon riittävän kokenut ja päättäväinen henkilö, joka kestää arvostelua, mutta on yhteistyökykyinen eikä vedä pelkästään ”kotiinpäin”. Liiton tilanteen tunnemme, jäsenmäärä on pysynyt viimeaikoina kohtalaisen samanlaisena ja talouden osalta on paineita pohtia mitä pitäisi tehdä. Suurimpana yksittäisenä kysymyksenä on Filatelisti-lehden kustannus ja toimitusasia, joka käytännössä ratkaisee Liiton rahatilanteen. Tärkeitä päätöksiä täytyy valmistella ja tehdä – ja sehän ei ole yksin puheenjohtajan käsissä, vaan meidän kaikkien. Puheenjohtaja tarvitsee tuekseen hallituksen, jonka kanssa tehdä asioita – siksi valittaessa uutta puheenjohtajaa tulisi osata ajatella asioita kokonaisvaltaisemmin ja katsoa mielellään koko tulevan kauden asioita kokonaisuutena. Mitä pitäisi tehdä ja minkälaisella aikataululla? Mielestäni puheenjohtajan ilmoitus näin aikaisessa vaiheessa on positiivinen asia – nyt on aikaa pohtia asioita ja kerätä kannatusta sekä rekrytoida sopivia ehdokkaita puheenjohtajan vaaliin. Vielä ei ole aika kiittää väistyvää puheenjohtajaa, mutta sekin aika tulee – vaihdoshan tapahtuu keväällä 2024.
Toivotan kaikille erinomaista Joulun aikaa ja aikaa myös rakennella kokoelmaa Joensuun näyttelyä varten!