SP-lehden huutokaupassa on kesän aikana saatu kasaan pieni kattaus kohteita ja lukumääräisesti M30 keräilijälle ei kyseessä ole mikään aarrearkku. Tyypillisesti SP-lehden huutokaupassa on taso ollut kohtalaisen hyvä, tarkoitan tällä sitä, että mukaan on kelpuutettu vain hiukan parempaa tavaraa, mikä tekee kohteiden katselun kiinnostavaksi ja vähemmän harmittavaksi. Tauhkaa nimittäin osaa odottaa tauhkalaatikoista, mutta huutokaupoissa toivoisi olevan seulan jo käyneen myytäviä läpi. Tällä kertaa tämä politiikka on johtanut siihen, että kohteita ei siis paljon tarjolla ole.
M30 osastossa filateliaa oli myytävänä alle viisitoista kohdetta, mutta mukaan mahtui kiinnostaviakin. Tarjolla oli mm. hammastamaton liimoitettu 50p vihreän leijonamerkin pari – kyseessä siis ei ole ehdotemerkki, vaan myyntiin vahingossa päässeen hammastamattoman arkin osanen. Parin kympin lähdöllä kohde jäi myymättä. Ilmeisesti kaikilla oli jo tämä…. niinpä niin. Numeroituja automaattimerkkejä jatkoksella sisältänyt kolmen palan erä myytiin kolmellatoista eurolla.
Mielestäni paras M30 filateliakohde oli 9mk Postitalo kuvamerkin siirtymä. Kyseessä tällä kertaa oli ihan oikea siirtymä – toisin kuin muutamissa muissa huutokaupoissa nähdyt huonot keskitykset, joita on myyty siirtyminä. Kohteen lähtöhinta oli laitettu kahdeksaan euroon, josta hinta oli noussut jo hyvissä ajoin ennen huutokauppapäivää jo yli kolmen kympin. Kohteen myyntihinnaksi muodostui 101 euroa – hyvät siirtymät voivat tuoda myyjälleen hyvän hinnan!
Kuvioleimojen osastossa oli M30 merkkien pari, joiden keskelle oli lätkäisty kuvioleima Lahdessa, ilmeisesti saapuneen postin mitätöimiseksi. Tämä pari oli liikenteessä lähtöhinnalla 15 euroa, vaikka kohteen vasemmassa alareunassa oli toinen merkki ”leikattu sisään”. M30 kuvioleimakohde myytiin loppujen lopuksi hintaan 51 euroa. Taistelu kohteen omistajuudesta meni ”jatkoajalle”.
Postihistoriapuolella oli aikamoisen hiljaista, muutama hassu kohde, joista kiinnostavin taksansa puolesta oli 3mk painotuotetaksa ulkomaille kahdella merkillä. Kohdemaana Tsekkoslovakia. Aivan oikein kohteen yhteyteen oli mainittu, että taksa oli lyhyt, vain kuusi kuukautta, mikä perustaksalle onkin lyhyt. Kahdeksan euron limitistä kohde yli tuplasi hintansa ja myytiin 19 eurolla.
Mielenkiintoisin M30 kohde minun mielestäni löytyi tällä kertaa laivapostin osastosta, jossa myytävänä oli S/S Leppävirta I laivan leimalla mitätöity postikortti Yhdysvaltoihin. Kohde vaikuttaa aidolta ja on amerikkalaisen turistin lähettämä kotiinsa. Mukavaa on se, että laivaleima on nimen omaan merkin päällä, ja lisäksi mukavaa on se, että ”Kuopio” leima on lisäksi kokonaan kortilla. Tämä on mielestäni ”kiva” kohde, koska siinä on ulkomaan postite, joka on leimattu epätavallisella leimalla ja lisäksi tavallisella postileimalla – monikäyttöinen kohde, sopii postihistoriakokoelmaan, laivapostikokoelmaan, kotiseutukokoelmaan ja vaikkapa punaisten postimerkkien kokoelmaan. Kohteesta oltiin kiinnostuneita ja 20 euron pohjista se kipusi aina lähes viiteen kymppiin asti.
Kohteessa on mukavaa myös se, että sitä ei ole lähetetty mihinkään Yhdysvaltain suurista kaupungeista vaan Buechelin pikkukaupunkiin Louisvillen lähellä Kentuckyssa. Nykyään Buechelin kaupunkia ei enää ole olemassa, vaan se on osa Louisvillen (suur)kaupunkia vuodesta 2003 alkaen.
Mainitsen myös kenttäpostin osastossa myytävänä olleen Lempäälän Internoimisleirin leimalla leimatun painotuotepostikortin. Merkkeinä oli käytetty kahta M30 50p vihreää leijonamerkkiä. Tällaiset internointileirien leimat ovat mielenkiintoisia ja olisi joskus mielenkiintoista nähdä kokoelma, jossa kaikki erilaiset tunnetut leimat olisivat samassa paikassa. Kotiseutukokoelmia tekeville tällaiset ovat erinomaisia kohteita. Internoimisleiriltä lähetetty kohde nousi tänään 24 euron hintaan, mikä oli mielestäni edullinen.
