Latvia

HTO 62 ja Forssan kerhon kesäpäivä Tammelassa

4 kesäkuun, 2023 By Mikael Collan

HTO:n 62. huutokauppa päättyi 24.5. illalla, tätä kirjoitusta aloittaessani huutokaupan jälkimyynti on juuri loppunut. HTO:n huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä parisen kymmentä ja postihistoriakohteita yli neljäkymmentä. Nämä siis M30 osastoissa. Myös muissa osastoissa oli M30 kohteita. kaiken kaikkiaan voidaan arvoida, että M30 kohteita lienee ollut myynnissä n. sata kappaletta. Tämä tietysti on mukavaa M30 keräilijän kannalta, kun kohteita on tarjolla – erityisen mukavaa olisi tietysti se, että myynnissä olisi juuri sellaisia kohteita mitä itse kaipaa, mutta se onkin sitten jo ihan eri juttu.

Filateliapuolella myynnit olivat yli 75%, mikä tietysti on ihan ”ok” tulos. Myynnissä oli pääasiassa loistoleimattua materiaalia. Myymättä jäi 300mk lentokone-merkin leimaamattomia ryhmiä, joiden lähtöhinnat oli asetettu aika korkealle. Tiukinta filateliakohteiden hintakärkeä edustivat 1½mk harmaan merkin loistoleimaus (yli 40 euroa) ja 9mk ”korkea” merkki (55€). Uskomattomuuksia ei ollut kaupan.

Postihistoriapuolella oli useita kiinnostavia lähetyksiä tarjolla. Kotimaassa kulkeneista tavaranäyte 1mk merkillä vuodelta 1937 myytiin 15€ lähtöhinnallaan ja 1mk rullamerkki postikortilla 25€ hintaan, myöskin limitillään. Vakuutetun kuoren vuodelta 1945, jonka maksuna oli käytetty 10p harmaita (violetteja) sellupaperisia (SP) leijonamerkkejä, myyntihinta kipusi aina yli 96 euron. Muistamme, että M30 leijonamerkkejä painettiin usealle paperille, joista 5 ja 10 pennin merkkien sellupaperille painetut painoerät ovat harvinaisia lähetyksillä. Tähän on kaksi syytä, ensiksikin nämä alimmat penniarvot olivat 1945 aikoihin tulleet aikamoisen tarpeettomiksi ja niitä saatettiin käyttää vain ”aukontäyttäjinä” postimaksujen maksamisessa ja käytännössä niitä löytyy juurikin vakuutetuilta lähetyksiltä, joissa vakuutusmaksujen pennimäärät vaativat pienen nimellisarvon merkkejä vielä 1945. Toinen syy on pienehkö painosmäärä. Siinä missä 10p ensimmäisiä tilauseriä, jotka painettiin lumppupaperille (LP) painettiin 8 miljoonaa kappaletta, painettiin sellupaperille ja näiden välissä käytetylle lumppusellupaperille (LSP) vain 0,5 miljoonaa merkkiä. Kun kerätään M30 filateelista kokoelmaa on tarpeellista pyrkiä keräämään myös kaikille papereille sopivat lähetykset.

Vakuutetut kirjeet kotimaassa eivät ole erityisen harvinaisia, mutta 10p sellupaperiset merkit siis ovat – kohteessa maksettiin juuri sellupaperin merkkien käytöstä. Taksa muodostui kotimaan (21-250g) kirjeen taksasta (1.9.1942–30.6.1945) 6,00mk + kirjausmaksusta (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + vakuutuksesta (2001-3000mk) 2140 markalle (1.1.1935–30.6.1945) 0,90mk = 10,40mk. Kirjeen takana on vielä paperiset sinetit. Asiansa ajava kohde, mutta ei irronnut halvalla. Jos on oikein tarkkana, niin pari kertaa kymmenessä vuodessa voi nostaa vastaavaan edullisesti ”eurolaatikosta”… mutta tätä tehdessä tulee vähintäänkin muutama pummikin.

Tanskaan lähetetty kirjattu pikalentokirje vuodelta 1940 leimattuna Vaasassa meni kaupaksi 22 eurolla. Kirje oli ajalta, jolloin posti Ruotsiin lensi Turusta ja Vaasasta (siis EI Helsingistä). Tämä kuori oli lentänyt Vaasasta reitillä Vaasa-Sundsvall-Tukholma, jota kautta lennettiin 24.1.-23.3.1940, suora Vaasa – Tukholma reitti muuttui, koska suomalaisia sotalapsia kuljetettiin Vaasasta Ruotsiin juuri Sundsvalliin. Latviaan Suomen ja Latvian 1937 alkaneen postisopimuksen kirjetaksan mukainen lentokirje, jonka postimaksu oli maksettu kahdella M30 karmiinilla 2mk merkillä nousi 30 euron lähtöhinnasta 73 euron yli. Lentoposti Latviaan erikoistaksan aikaan on vaikeaa ja kun tätä postia tulee vastaan on syytä muistaa, että lentopostin lentolisä ei kuulunut sopimuksen piiriin samalla tavalla kuin Viron kanssa tehdyssä postisopimuksessa. Taksojen kanssa on siis oltava varovaisena. Kohteet ovat siis vaikeita ja kun tarkoitan vaikeita puhutaan siitä, että lentokirjeitä Latviaan erikoistaksalla tunnetaan alle 10 kappaletta. Kyseinen kuori oli Sointu-yhtiön kuori – Sointu oli levymerkki, joka teki savikiekkoajoista lähtien levytyksiä ja sota-aikanakin useita ajan artistien levytyksiä. Soinnun tuotantoa on remasteroitu ja sitä on saatavilla CD levyilläkin.

Yllä näkyvä lentokirje Rigaan on taksoitettu Suomen ja Latvian välisen postisopimuksen kirjetaksan mukaisesti (kirje alle 20g) 2,00mk ja lentolisä Euroopan lentolisän mukaisesti 2,00mk per 20g. Tyylikäs kuori ja kokoelmatasoinen kohde sekä M30 postihistorialliseen tai lentopostikokoelmaan, miksipä ei M30 filateeliseenkin kokoelmaan 2mk merkin kohdalle.

Saksaan 1940 lähetetty siisti toisen painoluokan lentokirje myytiin n. 40 eurolla ja siisti toisen painoluokan kirjattu kirje Italiaan vuodelta 1942 30 euron pohjillaan. Kirje Saksaan vuoden 1946 joulukuulta 10mk sinisen leijonan yksittäiskäytöllä myytiin 40 euron pohjillaan. Postiyhteys Saksaan aukesi juuri 1946 joulukuussa ja kohde on erinomainen postihistoriakohde, sillä sen avulla voidaan kertoa postin avautumisen tarina. ”Toisella puolella” samaa asiaa olisi syyskuussa 1944 Saksaan lähetetty lähetys, mielellään ”postiyhteys keskeytynyt”-leimauksella. M30 30mk linja-auto merkillä maksettu kirjattu kirje Neuvostoliittoon meni kaupaksi 20 eurolla – lähetys on hyvän näköinen ja ostaja sai sen edullisesti.

Erinomainen yksittäispostite 12/10mk merkille

12/10mk päällepainamamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Argentinaan vuodelta 1948 myytiin n. 37 eurolla. Kohde on erinomainen käyttö tälle merkille ja vaikea. Meni aika edullisesti, sillä vastaavan tasoisia ei ole usein tarjolla. Hyvä kohde M30 filateeliseen tai postihistoriakokoelmaan.

Myytävänä oli myös muutamia eriä, jotka eivät alhaisista lähtöhinnoistaan huolimatta menneet kaupaksi – kuvia katsomalla hiukan jäi mietityttämään… näytti siltä, että olisi saanut edullisestikin. Ehiöiden osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti kotimaassa 1942 M30 lisämerkein M30 ehiöllä. Tämä myytiin hieman yli 37 eurolla. Kaiken kaikkiaan tällä kertaa oli mukana hyviäkin M30 kohteita, erityisesti postihistoriapuolella. Hintataso ei kaikilta osin noussut korkeaksi ja ostajat pääsivät edullisesti. Toivottavasti tämä innoittaa myös uusia nimiä keräämään M30 kokoelmia!

Forssan kerho on aktiivinen filateelinen toimija ja järjestää vuosittain kolme perinteistä tapahtumaa, kaksi keräilytapahtumaa ja kesätapahtuman. Nyt on kysymys kesätapahtumasta, joka järjestettiin 1.6. Tammelassa Tammelan Opiston huvilalla. Kelit olivat ajoittain kaikkea muuta kuin kesäiset ja erään paikalla olleen toteamus siitä, että vain kolmen viikon kuluttua alkaisivat päivät taas lyhenemään ja pääsemme takaisin nauttimaan talvikaudesta sai yhden sun toisenkin pohtimaan syntyjä syviä. Allekirjoittanut oli tätä kommenttia ennen kuitenkin käynyt nauttimassa erinomaiset löylyt rantasaunassa ja pulahtanut järvessäkin, joten verenkierto toimi nopeassa tahdissa ja viileä ”kesä”lämpötilakaan ei saanut hymyä hyytymään. Helsingistä päin tulleet kertoivat kohdanneensa matkalla raekuuroja ja lämpötilan käyneen alle neljän asteen lukemissa… Paikalla lienee elohopea seisahtuneen noin kympin paikkeille. Veden lämpötilan arvelen olleen myöskin kympin paikkeilla.

Ohjelmaa oli järjestetty monenlaista, perinteisten myyntipöytien, joita oli useampien myyjien toimesta tuotu paikalle, lisäksi oli arpajaiset ja makkaraa sekä leipiä pöydät notkuen. Tapahtuman koulutus-osastosta vastasi Tampereen kerhon Juha Valtonen, joka piti oikein mielenkiintoisen esitelmän Ukrainan postihistoriasta. Tuli selväksi, että Ukraina on ollut suurvaltojen temmellyskenttä aina ja tämä asiantila on johtanut Ukrainan alueella asuvien kannalta ikäviinkin tapahtumiin. Postihistorialtaan alue on kiinnostava ja eri maiden postihallintoja siellä on toiminut useita. Tässäkin blogissa on Ukrainan postihistoriasta puhuttu.

Järjestetyssä huutokaupassa oli paljon kohteita tarjolla, lähes kaikki ”järkihinnoin”, eli lähtöhinnat eivät päätä huimanneet. Meklarina toimi Petri Jansson, jonka kirjavahko kielenkäyttö herätti useita kertoja hilpeyttä ja muutaman kerran piiskasi tilanteen oikean huutokaupan tunnelmaan. Usein hinnat jäivät edullisiksi ostajalle, mutta myyjät pääsivät sataprosenttisesti eroon tavarastaan. Itsekin lähdin muutaman huutokauppakohteen kanssa polkemaan takaisin Saloon.

Arpajaisten ensimmäinen arpa oikeutti sytyttämään merkkirovion, jolla poistetaan kierrosta ”roskaa” eli surkeasti leimattua massamerkkiä, joka pahimmassa tapauksessa kiertää negatiivisena kiertopalkintona huutokaupoissa jopa vuosia. Forssalaiset ovat päättäneet omin toimin tehdä stopin tälle kiertävälle ilmiölle ja aika ajoin pistää savuna ilmaan satoja tuhansia roskamerkkejä. Forssan kerhon primus motor on Kari Tapola, joka nähdään milloin keittiössä puurtamassa voileipien parissa, milloin toimittamassa arpajaisia tai toimimassa huutokaupan kirjurina. Tällä kertaa apuja keittiöhommiin saatiin SF:n Heidiltä. Nöyränä kiitän Forssan kerholaisia ja muita järjestäjiä, sillä itse pääsin nauttimaan täysin rinnoin heidän työnsä hedelmistä ilman omaa panosta. On hienoa, että hyväntuulisia tapahtumia järjestetään, se lujittaa harrastuksen sosiaalista puolta ja piristää vaikka Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen.

Merkki Albertin 60.

13 marraskuun, 2020 By Mikael Collan

Marraskuun alettua alkoi moni odottelemaan jo Merkki Albertin seuraavaa huutokauppaa, joka päättyi 13.11. illalla. Tällä kertaa myytävänä oli runsaasti M30 kohteita. Koronatilanteesta johtuen kohteita en päässyt katsomaan, mikä teki eristä tarjoamisesta henkisesti erittäin vaikeaa – voin vain kuvitella mitä jäi näkemättä, mutta samalla lohduttautua sillä, että se mitä ei ole nähnyt, niin se ei voi myöskään harmittaa. Vai voiko?

Filateliapuolella myytävänä oli M30 osastossa yhteensä noin seitsemänkymmentä kohdetta. Se on aika paljon, jos vertaa moneen muuhun huutokauppaan. Kohteista suurin osa oli loistoleimattuja merkkejä. Näistä mainittakoon 10mk violetin leijonamerkin 16.7.1950 Suopelto leimattu loisto, jonka hinta oli jo varhain noussut yli kahdeksan kympin ja jonka hinta päätyi yli sataan kahteenkymmeneen euroon. Myös 4½mk sinisen 18.6.194x Kuopiossa leimattu loisto keräsi kiinnostusta ja sen hinta nousi 30 euron mielestäni korkeasta lähdöstä yli seitsemänkymmenen euron. Pidän näitä hintoja aikamoisen kovina. Tai ehkä köyhästä vain tuntuu siltä!

*Sokeiston jälki suurennettuna kohteesta #1847. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki Albert huutokaupat.*

Muuta mainittavaa filateliapuolella olivat mm. esittelyarkin alakulmasta leikattu kahden 2mk violetin merkin hammastamaton kulmapari, joka meni kaupaksi 22 eurolla ja 3½/2,75mk violetin päällepainamamerkin erikoisuus, jossa lisäpainaman sokeisto oli jättänyt merkille jäljen. Vastaavia sokeiston jättämiä jälkiä tunnetaan muutamia mm. Zeppelin merkkeistä ja ne ovat yksi uusi asia suomalaisessa Zeppelinkeräilyssä. Tämä erikoisuus oli myytävänä kympin pohjilla ja sen loppuhinnaksi tuli 12 euroa.

Kotimaan lähetyksistä kiinnostavin oli mielestäni sotatoimien takia katkenneen postiyhteyden takia Kavantsaareen osoitettu ja takaisin lähetetty kirje. Kuten tiedetään, katkesivat postiyhteydet sotatoimien takia talvisodan loppua kohti alueille, joihin tai joiden läheisyyteen neuvostojoukot olivat edenneet. Käytännössä puhutaan helmikuun puolesta välistä 1940 eteenpäin olevasta ajasta. Myytävänä ollut kirje oli lähetetty 24. helmikuuta. Loppuhinta oli 20 euroa, joka oli kohteen limitti. Ei siis kiinnostanut kiviäkään.

Kirje Hartolasta 24.2.1940 Kavantsaareen. Merkitty kynällä ”Pt suljettu” ja lähetetty takaisin lähettäjälle. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 2,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki Albert huutokaupat.

Muuta kiinnostavaa ”pikkuhyvää” edusti painotuotteena lähetetty kirje Helsingin Sanomien toimitukseen, joka oli mennyt lunastukseen, koska lähetys oli tulkittu kirjeeksi. HS ei ollut lunastusta halunnut maksaa ja kirje lähetettiin takaisin lähettäjälle. Keltainen 3mk leijonamerkki yksin kotimaan postikortilla vuodelta 1945 oli laitettu myyntiin 25 euron lähtöhinnalla. Kyseisen kohteen ”hyväksi” tekee se, että 3mk keltainen leijonamerkki julkaistiin 16.11.1945 ja koska postikortin taksa pysyi kolmessa markassa vain 15.1.1946 saakka, oli merkin käyttö tällä sen oman käyttötarkoituksensa mukaisella lähetyksellä mahdollista vain pari kuukautta. Kohde meni kaupaksi 33 eurolla. Toinen jopa siistimpi, mutta 1946 leimattu vastaava jäi myymättä kolmella kympillä – ei näitä aina ymmärrä.

Markan oranssi automaattimerkki kortilla ei mennyt kaupaksi 25 eurolla, kaikilla oli jo automaattimerkin singlelähetys. Kotimaan kirjeellä olevat 1mk oranssi ja 50p keltainen rullamerkki ilmeisesti vähän paremmalla leimalla (varhainen leiman käyttö) myytiin 50 eurolla eli pohjahinnallaan.

Vapaakirje Soanlahdesta 2.6.1937 Helsinkiin. Maksettu kirjaaminen ja vakuutusmaksu, yhteensä 2,80mk. Taksa: Kirjaaminen kotimaassa (1.12.1931-31.8.1942) 2,00mk + vakuuttaminen (-1000mk) kotimaassa (1.1.1935 – 30.6.1945) 0,30mk + vakuutetun lähetyksen sinetöintimaksu (1.1.1935-31.8.1942) 0,50mk = 2,80mk. *Oikeudet kuvaan omistaa Merkki Albert huutokaupat.*

Mielenkiintoinen oli myös kohde, jolla oli muuten maksuttomalle vapaakirjeelle maksettu kirjaus ja vakuutusmaksu M30 merkein. Kohde oli vuodelta 1937 ja sillä oli yhteensä 2mk 80 pennin edestä merkkejä, eli 2mk kirjaamisen ja 80p vakuutusmaksun ja sinetöinnin maksamiseksi. Lähtöhinnaksi oli laitettu 60 euroa, joka kohteesta maksettiin. Tässäkin kohteessa, jossa oli lakkausmaksu ilmeisesti maksettu olisi ollut suorastaan ”elintärkeää”, että kumpikin puoli kohteesta olisi kuvattu. Sinetöinnin maksu selviää helposti näkemällä, että kohteella on sinetit.

Myytävän pohjoismaihin lähetetyn postin joukossa ei ollut mitään varsinaisia tykkejä – sodanaikainen sensuroitu postikortti Norjaan myytiin 12 eurolla ja pakettikortti vuodelta 1947, myöskin Norjaan teki kauppansa 18 eurolla. Pakettikortista oli ilmeisesti irronnut tullauslipuke tai joku muu Norjassa tai Suomessa siihen kiinnitettynä ollut merkintä, suomalaiset merkit vaikuttivat olevan paikoillaan. Kyseessä saattoi esimerkiksi olla ollut joko tullauslappu tai kuljetustietä osoittava lipuke.

Viroon osoitettua ja kahdenvälisen postisopimuksen taksoilla lähetettyä postia oli myytävänä muutamia kohteita. Tavallinen 1,25mk taksainen postikortti myytiin 15 eurolla ja kaksi 2mk taksalla lähetettyä kirjettä kymmenellä eurolla kumpikin. Kolmas kirje meni 14 eurolla.

Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen kirjetaksalla lähetetty kirje Latviaan Rigaan, silloiseen Saksan valloittamaan Ostlandiin. Palautettu, koska yksityinen kirjeenvaihto ei ollut sallittua. Taksa: Saksan ja Suomen välisen postisopimuksen (-20g) kirje (1.9.1942-5.9.1944) 3,50mk. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki Albert huutokaupat.

Saksan ja Suomen välisen postisopimuksen mukaisella taksalla lähetetty postikortti 2mk keltaisen M30 leijonamerkin singlenä myytiin 31 eurolla – pohjahinta kohteella oli 20 euroa. Ensimmäisen taksa-ajan kirjetaksalla 2,75mk ja saman arvoisella violetilla merkillä lähetetty sensuroitu kirje ei mennyt kaupaksi – lähtöhinta oli 40 euroa. Mielenkiintoisin Saksan erikoistaksainen lähetys oli 29.10.1943 Rigaan Latviaan, eli tuolloiseen Saksan Ostlandiksi kutsutun miehitysalueeseen kuuluvalle ”Generalbezirk Lettland” alueelle lähetetty kirje. Kirje oli leimattu ”Vaihto toistaiseksi keskeytetty” ja lähetetty takaisin lähettäjälle. Postinkulku Ostlandin alueelle oli lähettämisen aikaan mahdollista vain erillisellä luvalla ja vain liikekirjeenvaihdon osalta. Kirjeen lähtöhinta oli 120 euroa ja se myytiin 131 eurolla.

Ulkomaille lähetetyn postin joukossa oli joitakin kiinnostavia kohteita, näistä mainittakoon pakettikortti Saksaan vuodelta 1947, jolloin pakettipostia rajoitti painoon liittyviä rajoituksia. Pakettikortin lähtöhinta oli 10 euroa, josta se nousi aina 35 euroon saakka. Myyjällä oli varmasti hauskaa. Lentopostin osastolla oli myytävänä lentopostikortti Jugoslaviaan vuodelta 1930, taksa oli 1,20mk + 1mk mikä oli oikein ja kortilla oli hyvän näköisiä asianmukaisia leimoja. Lähtöhinta 60 euroa osoittautui sopivaksi.

Tällä kertaa tarjolla oli useita 6mk taksaisia ulkomaan postikortteja – eli vuoden 1945 syyskuun ja vuoden 1946 lopun väliseltä ajalta. Tämä taksa ei kohtalaisen pitkästä taksa-ajasta huolimatta ole loppujen lopuksi erityisen helppo ja vaikka kohteita liikkuu eivät ne ole aivan huonoja – siksi onkin merkillepantavaa, että kerralla taksalla olevia kohteita on myytävänä useita. Kaksi kohteista oli ”kiitoskortteja Marshall avusta” Yhdysvaltoihin. Toisessa kohteessa kaksi korttia 5mk+1mk merkein ja toinen 2*3mk merkein. Kahdella 3mk punaisella merkillä lähetetty kortti oli listattu 50 euron lähtöhinnalla, joka oli huudettu jo hyvissä ajoin ennen huutokaupan loppua. Jälleen puuttuivat kuvat kohteiden toiselta puolelta – mikäli ei ole tietoa siitä, että mitä kortin toisella puolella on, on hyvin vaikea tietää, onko kohde oikeasti postikortti vai olisiko sen voinut lähettää painotuotteen taksalla. Tämän kortin, jonka taustalla ilmeisesti oli tekstiä asian mukaisesti loppuhinta oli 188 euroa – tämä yllätti minut, sillä samalle taksalle tarkoitetun 6mk punaisen merkin singlenä lähetetyt postikortit ulkomaille eivät ole pitkiin aikoihin pystyneet keräämään tämän suuruista kannatusta! Kolmas kohde oli vuoden 1946 loppupuolella Neuvostoliittoon lähetetty postikortti, jossa näkyi selvästi kirjoitettua tekstiä. Kortti oli lähetetty takaisin ja leimattu ”parti” – lähtenyt. Tuntien Neuvostoliiton asukkaiden syitä ”lähtöön” ei voi kuin pohtia onko tämänkin kortin vastaanottaja aikoinaan lähtenyt vankileirien saaristoon tekemään orjatyötä suuren isänmaansa hyödyksi. Kortin lähtöhinnaksi oli laitettu 60 euroa, joka oli liikaa. Kortti jäi myyjälle.

*Kirje Varkaudesta 6.10.1932 Reunionin saarelle Intian valtamerelle. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.12.1931-31.10.1936) 2,50mk. Harvinainen kohdemaa.* *Oikeudet kuvaan omistaa Merkki Albert huutokaupat.*

Ensimmäinen koskaan näkemäni suomalainen lähetys Reunionin saarelle oli myytävänä satasen lähtöhinnalla. Reunion on saari Intian valtameressä Madakaskarin Itäpuolella ja virallisesti osa Ranskaa, niin sanottu ”merentakainen departementti” ja näin olleen myös osa Euroopan Unionia ja euroaluetta! Kohteesta oli näkyvillä vain etusivu – pidän asiaa erittäin valitettavana, sillä tällainen kohde, jossa mahdollisesti on paljonkin ”asiaa” taustapuolella ansaitsisi saada myös taustansa näkyviin. Mielestäni se, että ei kuvata kohdetta kokonaan helposti aiheuttaa maksimihinnan osalta painetta alaspäin. Satasen lähtöhinnalla kohteelle ei mielestäni jäänyt paljoakan potentiaalia hinnan nousuun, mutta satanen siitä oli tarjottu jo pitkä aika ennen huutokaupan päätöspäivää. Harvinaiset kohdemaat ovat oma keräilykohteensa ja kaukomaihin menneistä kohteistakin voi tehdä vaikka erikoiskokoelman. Hintaa kohteelle kertyi 130 euroa.

Lentopostin osastolla oli myytävänä kaksi 1930-luvun lopun lentokuorta Etelä-Amerikkaan, ne olivat kulkeneet Lufthansan ja Air Francen lennoilla – nämä herättivät kiinnostusta. Saksan kautta kulkenut kuori nousi yli 50 euron hintaan ja Ranskan kautta kulkenut vastaava yli 30 euron. Reitistä, jota kohteet olivat kulkeneet kirjoitin edellisessä tämän blogin kirjoituksessa ja kuten siitä muistamme, jakoivat Air France ja Lufthansa reitin kuljetuksen kulkemalla kumpikin Marseillen kautta. Suomen posti ohjattiin Berliiniin ja Pariisiin, joissa eri reiteillä kulkeneet kirjeet on usein leimattu. Ikävä todeta ja olla ilonpilaaja, mutta Lufthansan koneella kulkenut kirje, joka oli maksettu kahdella 25 markan merkillä oli väärätaksainen. Pariisin kautta kulkenut sitä vastoin oli oikeataksainen. Lentolisä oli tuolloin 22mk per viisi grammaa ja näin olleen oikea taksa kymmenen gramman kirjeestä oli 44mk lentolisää + 2½mk ulkomaan kirjeen maksu, eli 46,50mk.

Kaiken kaikkiaan myytävänä oli runsaasti kohteita – muutama vähän parempikin kohde niiden joukossa, lentopostiakin oli kivasti. Yleisesti ottaen minusta kuitenkin tuntui, että lähtöhintojen taso oli laitettu verrattaen korkealle ja sitä kautta lopputuloksena oli, että suinkaan kaikki kohteet eivät menneet kaupaksi. Toisaalta tietyistä kohteista syntyi odottamatontakin kilpailua, joka tietysti aina yllättää – on aina mielenkiintoista nähdä miten huutokaupassa voi tapahtua ihmeellisiä asioita.

SFP huutokauppa 109

26 toukokuun, 2018 By Mikael Collan

Suomen Filateliapalvelun 109. huutokauppa päättyi eilen illalla kahdeksan nurkilla. Tämä huutokauppa oli ns. nettihuutokauppa, jossa myytävät kohteet huudettiin verkon kautta – Hellman huutokauppojen kaltaista live-huutomahdollisuutta ei ollut (toki puhelin ja kirjalliset huudot saattoi toimittaa etukäteen. Minun tapani suhtautua huutokauppaluetteloihin on katsoa niitä läpi kokonaisvaltaisesti, jotta saan käsityksen siitä mitä tavaraa on myynnissä – myös oman keräilyalueeni ulkopuolella. Tällä kertaa huomasin, että myynnissä oli yhä jonkin verran laiva-aiheista tavaraa, sekä mukana oli myös muissa huutokaupoissa myytävänä ollutta parempaa itsenäisyydenajan lähetyspuolta, erään hiljattain poistuneen keräilijän jäämistöstä. Malli 1930 osaston osalta myynnissä oli vain vähän tavaraa – kaiken kaikkiaan osastossa oli vain kaksitoista kohdetta. Eli anti oli niin sanotusti ”hintsua” – onneksi mukana oli muutamia parempiakin kohteita, joten toteamus, että ei se määrä vaan se laatu ratkaisee, piti paikkansa tälläkin kertaa. Kiinnostavia M30 kohteita oli myytävänä myös lähetyserissä, ja itse asiassa niistä löytyikin eniten allekirjoittanutta kiinnostava kohde. Koska erien osalta on ilmassa aina tiettyä epävarmuutta ja usein, kuten tälläkin kertaa, valokuvat eivät ole riittävän hyviä täydellisen ymmärryksen saamiseen, päätin ajella Naantaliin tutkimaan kohteita henkilökohtaisesti, jottei sitten jäisi mitään hampaan koloon. Mutta katsotaan mitä myytävänä oli – tapani mukaan filatelia edellä, läheltä kauas.

Yllä: Karjalan väreissä painettu 1,25mk merkin ehdotevedos – 24 merkin ryhmä. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kahdestatoista listatusta M30 kohteesta ei-lähetyskohteita oli vain neljä. Näistä kaksi oli tavallisia, 10mk Saimaa merkin ykkösvärin postituore nelilö myytiin hiukan yli 50 eurolla ja 1,25 / 50p keltainen päällepainamamerkki kakkos ladelman leimattu vaakapari noin 35 euron hintaan. Kahden markan violetin M30 leijonamerkin kokonainen esittelyarkki jäi myymättä 450 euron lähtöhinnalla – näitä arkkeja on ollut myynnissä aiemminkin ja niiden lähtöhinnoittelu ei ole muuttunut siitä huolimatta, että myymättä ovat jääneet – myyntiin jättäjä on ilmeisesti kohtalaisen itsepäistä sorttia. Kieltämättä kyseessä ovat harvinaiset kohteet, mutta tänä päivänä kohteiden hintataso on ehkäpä puolet alempana. Mielenkiintoinen myytävänä ollut kohde oli 1,25mk leijonamerkin ”Karjalan värein” painettu liimaton 24-merkin ryhmä. Kysymyksessä on ilmeisesti (en ole varma) Viipurin uudelleen valloitusta 1941 juhlimaan tai Itä-Karjalaa varten suunniteltu merkki, jota ei koskaan julkaistu. Eräässä aiemmin esillä olleessa M30 kokoelmassa on kirjoitettu, että tästä olisi tehty yksi arkki 100 merkkiä, mutta tuntien M30 painotavan, on luontevaa ajatella, että ainakin yksi painoarkki, eli 200 merkkiä olisi painettu. Tuossa kokoelmassa oli esillä 16 merkin kokoinen arkin reunakappale ja siinä mainittiin kappaleen olevan suurin tunnettu ryhmä – viimeistään nyt voimme todeta, että näin ei ole, koska tämä myytävänä ollut oli kahdeksan merkkiä suurempi. Tämä erikoisuus meni edullisesti ja nousi 20 euron lähtöhinnasta vain noin 40 euron hintaan, eli per merkki hinnaksi jäi alle 2 euroa. Tämä on mielenkiintoinen juttu M30 filateliakeräilijälle ja mielestäni arkinpalanen oli edullinen.

Yllä: Helsingistä 14.11.1936 Reykjavikiin, Islantiin lähetetty postikortti. M30 1mk oranssi ja 25p ruskea, yhteensä 1,25mk. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Harvinainen postikortti Islantiin. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaan postia ei tällä kertaa ollut myynnissä M30 osastolla, Pohjoismaihin mennyttä kuitenkin oli. Erityisesti kiinnostavaksi osoittautui 1936 Islantiin lähetetty postikortti, joka nousi 20 euron lähdöstä aina 170 euron tuolle puolen. Kuten monet tietävät, on Islanti Pohjoismaista Norjan kanssa paras kohdemaa. Islantiin mennyttä postia tunnetaan yhteensäkin kohtalaisen vähän ja postikortit Islantiin ovat aina hyviä – tällainen 30-luvun postikortti on erittäin hyvä kohde ja niitä ei suinkaan puissa kasva. Erityisen hyvää tässä kortissa on vielä se, että se on firmapostia, eli ei missään tapauksessa tekele. Hyvyydestään huolimatta tämän kortin saavuttama hinta oli minulle yllätys. Painotuotteena Viroon 1944 lähetetty postikortti, jolle oli leimattu kaksi 25p merkkiä (yhteensä 50 penniä) myytiin 20 euron pohjahinnalla. Suurin osa ostajista ilmeisesti katsoi korttia ja huomasi useita kiinnostavia asioita mm. sen, että painotuotteen taksa vuonna 1944 oli 1mk eikä 50 penniä ja, että kenttäpostissa kortti olisi kulkenut ilmaiseksi. Näistäkin asioista huolimatta kohde on jotenkin mielenkiintoinen, sillä sikäli kuin mikäli se on kulkenut Viroon. Ajankohta on mielenkiintoinen – juuri noihin aikoihin Virossa käytiin kovia taisteluja Neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan. Epäselvyyksien takia en kuitenkaan lähtenyt tätä kohdetta huutelemaan.

Yllä: Helsingistä 6.7.1946 Bielaja Halonitzaan, Neuvostoliittoon lähetetty kirjattu postikortti. M30 5mk keltainen ehiö ja lisämerkkeinä 10mk sininen ja 1mk vihreä, yhteensä 16mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk = 16,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Neuvostoliittoon lähetetty vakuutettu kirje, hieman kokeneen näköinen, myytiin noin 35 eurolla. Näitä ulkomaan vakuutettuja tulee harvemmin vastaan ja tällainenkin, hiukan rospuutto kohde on hyvä lisä kokoelmaan – kun uudessa taksakirjassa on dokumentoitu myös kultafrangin vasta-arvot ei näiden ulkomaiden vakuutettujen kirjeiden taksan laskeminenkaan tuota enää ongelmia. Tämä kohde, kuten niin monet Neuvostoliittoon lähetetyt on palautettu. Neuvostoliiton miehittämään Viroon 1946 lähetetty 6mk punaisella singellä maksettu postikortti jäi 150 euron lähtöhinnallaan seinäkukkaseksi – näistä 6mk punaisista singleistä on tässäkin blogissa kirjoitettu useampia kertoja. Kohteiden hinnat ovat vaihdelleet viimeaikoina 40-100 euron välillä, joten 150 euron lähtöhinta on ylimitoitettu, vaikka hyvästä kohteesta on kysymys. Näitä tunnetaan tänäpäivänä n. 15 kappaletta. Tämä myytävänä oleva kohde ei suinkaan ole ns. uusi tuttavuus, vaan se on kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta. Kolmas Neuvostoliittoon lähetetty ja myytävänä ollut kohde oli kirjattu postikortti Bielaja Halonitzaan. Missä tällainen paikka on tai on ollut ei minulle avaudu, mutta mahdollisesti jossakin Kazanin Pohjois-puolella. Kortilla on Leningradin ja Moskovan kauttakulkuleimat ja se, kuten niin monet muutkin Neuvostoliittoon lähetetyt postitteet on palautettu. Kortilla on pitkät pätkät kertomusta ja se ei vaikuta tekeleeltä. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat vaikeita, koska lomaltahan kortteja yleensä lähetettiin ja tuolloin kirjaus ei ollut tarpeellinen. Neuvostoliittoon postia lähettäneet kuitenkin tiesivät, että jos ei lähetyksiä kirjattu, oli suuri todennäköisyys siitä, että posti ei koskaan mennyt perille tai vaihtoehtoisesti, jos ei mennyt perille, niin perille menemättömyydestä ei tullut mitään tietoa (lähetykset katosivat), kirjattuja kuitenkin käsiteltiin paremmin ja lähetettiin takaisin, mikäli niitä ei voitu toimittaa perille. Tämäkin tieto oli sodan jälkeisessä Neuvostoliitossa jotakin – tieto nimittäin oli silloin siinä yhteiskunnassa kortilla. Kohteen hinta nousi 20 euron limitistä aina n. 95 euroon. Kohde saavutti siis kohtalaisen hintatason, joka kertoo kirjattujen postikorttien harvinaisuudesta.

Yllä: Myynnistä poistettu Latviaan 1940 lähetetty lähetys. Kun vertaillaan vasemmassa yläkulmassa olevaa kirjoituskoneella kirjoitettua tekstiä muuhun kirjoituskoneen tekstiin huomataan, että se on kirjoitettu erilaisella fontilla eli kirjasimella. Itse asiassa sellaisella, joka tuli käyttöön vasta paljon 1940-lukua myöhemmin. Teksti ”asiakirja” on siis lisätty myöhemmin – ilmeisessä väärennöstarkoituksessa. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Sensuroitu ja ”hyvän näköinen” postikortti vuodelta 1943 Ranskaan, yksin M30 2mk merkillä myytiin n. 25 eurolla. Kortti oli hienon näköinen, mutta surkeaa kyllä väärätaksainen, sillä Ranska ei kuulunut erikoistaksojen piiriin, vaan sinne oli voimassa kansainvälinen postitaksa, joka postikortille kortin lähettämisen aikaan oli 2½ markkaa. Vaikutti kuitenkin siltä, että kortti olisi kulkenut normaalisti. Kolmannen painoluokan lentokirje Ranskaan vuodelta 1954, jonka sisältönä oli kehitettävä filmirulla, myytiin parilla kympillä jälkimyynnissä – totean, että kolmannen painoluokan kirjeet ovat kohtalaisen mukavia kohteita. Myynnistä poistettiin yksi kohde, numerolla 1675 myytävänä ollut lähetys Rigaan, Latviaan vuodelta 1940. Tämä lähetys oli maksettu kolmella M30 leijonamerkillä taksan ollessa yhteensä 3½mk. Kuten tässäkin blogissa on useaan kertaan käyty läpi, oli Suomen ja Latvian välillä voimassa kahdenvälinen postisopimus vuodesta 1937 alkaen, joka oli voimassa aina Neuvostoliiton miehitykseen 1940 saakka. Tämän sopimuksen alaiset lähetykset ovat hyvää tavaraa ja vaikeita kohteita. Tässä tapauksessa kysymyksessä on suurella todennäköisyydellä tilanne, jossa kyseinen lähetys on alun perin lähetetty Latviaan väärätaksaisena, eli on maksettu kansainvälisen kirjeen postimaksu (3½mk), vaikka Latviaan olisi riittänyt sopimuksen-mukainen alempi maksu (2mk). No tämä ei ole ”kelvannut” jollekulle, vaan kirjeen yläkulmaan vasemmalle on kirjoitettu kirjoituskoneella ”asiakirjoja”. Homman juoni lienee ollut se, että tämä ”kaunistelija” on tiennyt sen, että ulkomaille lähetetyt asiakirjalähetykset ovat erittäin harvinaisia ja kohteesta on haluttu tehdä kanuuna. Homma on kuitenkin mennyt pieleen, sillä tarkkasilmäinen havainnoitsija voi nähdä, että kirjoituskoneen kirjasin on ollut erilainen kuin se, jolla osoite on kirjoitettu. Itse asiassa tämä kirjasintyyppi tuli käyttöön vasta paljon myöhemmin kuin 1940-luvulla. Lisäksi, kaunistelu on mennyt pieleen siinäkin, että vaikka on tiedetty ulkomaan asiakirjalähetyksen harvinaisuus, ei ole otettu huomioon, että Latviaan tosiaan oli oma taksansa, joka käsitti asiakirjalähetykset! Kun asiakirja ulkomaille oli taksoitettu siten, että lähetykselle laitettu 3,50mk oli ”minimimaksu” ja käsitti asiakirjat 350g saakka, oli Latvian taksan mukainen asiakirjalähetyksen hinta 200g saakka 2mk ja siitä aina 50p per 50g ylöspäin. Näin ollen 3½mk:lla olisi lähetetty 300-350 grammainen asiakirjalähetys. Kun tilanne on se, että kyseessä on tavallinen pieni kirjekuori, joka ei ole edes kulmistaan hajonnut ja levinnyt, on käytännössä mahdotonta, että kirjekuoressa olisi ollut yli 300g edestä asiakirjoja. Homma siis kaatuu omaan mahdottomuuteensa! Asiasta ilmoitettiin Suomen Filateliapalveluun, joka heti poisti lähetyksen myynnistä – suoraselkäistä toimintaa. Jos kohde olisi ollut aito, se olisi ollut erittäin kova juttu ja olisin ollut siitä erittäin kiinnostunut.

Yllä: Toinen kohteen 1508 kuvista. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muutamissa postilähetyserissä oli M30 kohteita. Erässä 1505 myytiin kansiollinen M30 ulkomaanlähetyksiä – selostetekstissä hehkutettiin Kiinaa ja Intiaa, mutta Kiinaan mennyt kirje oli väärätaksainen ja Intiaan mennyt väärätaksainen ja lunastukseen mennyt. Erä myytiin kuitenkin n. 90 eurolla. Mukana oli nimittäin kuitenkin yksi Viroon 1941 lähetetty lähetys, joka oli postiyhteyden keskeytyksen takia lähetetty takaisin. Kohde 1508 oli noin viidentoista kohteen lentopostierä kokoelmalehdillä. Mukana oli mielenkiintoista M30 materiaalia, nimittäin kasassa oli yksi vuonna 1943 Italiaan lähetetty lentokirje. Koska kohdekuvista oli vaikeaa nähdä päivämääriä ja kohteiden leimoja lähdin oikeastaan tämän kohteen takia Naantaliin katsomaan tarkemmin, että mistä on kysymys. Kysymys oli oikeasta asiasta, eli erikoistaksaisesta lentokuoresta Italiaan vuodelta 1943. Näitä Italiaan menneitä lähetyksiä tunnetaan oikeataksaisena vain muutamia – itse olen nähnyt alle viisi. Tämä nyt myyty kohde oli yksi näistä viidestä ja olin sen nähnyt aiemmin Jorma Lindebladin kokoelmassa, jonka lehdistä tässäkin on kysymys. Se mitä meni tarkistamaan oli, että lähetys on kulkenut 1.4.1943 jälkeen, kun Italia oli tullut mukaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliittoon ja kirjetaksa laski kotimaan taksan tasolle. Lisäksi, koska kuorella on erilaisia leimoja halusin nähdä, että mistä on kysymys – leimoissa kerrotaan, että kirje on italialaisen sensuurin takaisinlähettämä – samalla, kirjettä tutkiessani, totesin, että kyseessä on aito asia, eikä humpuuki tai muu filunki. Kohde nousi 80 euron lähdöstä n. 120 euron hintaan. Kohteessa 1509 myytiin erä isokokoisia resuisia pääasiallisesti USAan kulkeneita sodanaikaisia kuoria. Tällainen erä herätti heti mielenkiintoni. Kun sitä katselin huomasin, että mukana oli ihan hyvännäköistä tavaraa. Hiukan ihmettelin, kun kasa myytiin alle neljällä kympillä. Kohde 1510 sisälsi kasan kiinnostavia lentolähetyksiä sodan ajalta. Kuvia kohteesta oli 2 kpl ja niistä ei oikein saanut käsitystä siitä, että mitä kohde sisälsi. Kun tätä asiaa perkasin Naantalissa, huomasin, että mukana oli neljä kappaletta vaikeita vuoden 1942 alun lentolähetyksiä USAan, ”par serviSe aerien…” leimalla – eli tässäkin blogissa keskustellulla ”uudistetulla” Turun vaihtopostitoimiston ohjausleimalla leimattuja kohteita. Tämä nostaakin näillä leimoilla tunnettujen lähetysten lukumäärän noin kymmeneen. Erä on siis erinomainen postihistoriallinen kasa lähetyksiä. Kuvien laatu on ratkaisevassa asemassa, kun tällaisia yrittää ymmärtää – myytiin 110 eurolla, eli nousi 30 euroa lähtöhinnasta. Kohteessa 1511 oli mukana muutamia, itse asiassa kolme, Egyptistä Siinailta lähetettyä YK-pakettikorttia, jotka oli maksettu M30 ja M54 merkein, sekapostitteina. Nämä olivat erittäin kuumottavia, mutta ne oli selvästi lähetetty filatelistin toimesta ja vieläpä postitoimiston ensipäivänä. Jätin näistä syistä huutelematta tätä kohdetta loppuun asti – silti aikamoisen mielenkiintoinen tällainen Egyptissä toiminut suomalainen postitoimisto on…

Kaikenlaista jännää siis oli taas myytävänä – saas katsoa mitä kesän aikana tapahtuu, ainakin EstEx 2018 näyttely pidetään Tallinnassa ja sinne on osallistumassa suuri määrä suomalaisia keräilijöitä – olen vasta 90% varma, että lähden Eestiin, ehkä sataprosenttinen varmuus vielä tulee. Siinä tapauksessa raportoin mitä rapakon takana tapahtuu.

Kesfila 2018 käteen jääneet kohteet

12 huhtikuun, 2018 By Mikael Collan

Kuten aiemmissa Kesfila 2018 näyttelyä käsitelleissä postauksissani kävi ilmi, oli Jyväskylässä paikalla myös kauppiaita ja keräilijät parveilivat tiskien ympärillä epälukuisina määrinä mehiläisten tavoin. Laatikoita plarattiin ja esittelykansioiden sivut kääntyivät tiuhaan. Myös allekirjoittanut käytti aikaa kauppiaiden antiin tutustuessaan. Käytännössä kävin läpi kaikkien myyjien tarjonnasta jotakin – en pysty katsomaan kuin noin yhden laatikon kerrallaan, jonka jälkeen on pakko pitää paussi, tässä häviän monelle mulle keräilijälle sitkeydessä. En ostanut lainkaan filateliaa, vaan kaikki hankkimani kohteet ovat postihistorian puolelta. Aloitan esittelyn, kuten niin monta kertaa aiemminkin kotimaan kohteista ja etenen kohti kaukaisia maita…

Yllä: Kelirikkolennolla 27.11.1946 Vaasasta Raippaluotoon kulkenut kirje. M30 8mk violetti single. Leimattu kelirikkolennon erikoisleimalla. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk. Nähtävästi lentolisää ei tarvinnut maksaa. Takana 27.11.1946 Replot saapumisleima.

Ensimmäinen haaviin jäänyt kohde oli Vaasasta Raippaluotoon, eli ruotsiksi Replot:iin kulkenut ja kelirikon lentoleimauksella leimattu kuori, jolle oli leimattu 8mk violetti M30 leijonamerkki. Kuori näyttää hyvin kauniilta ja näin ollen päättelen sen olevan vahvasti tekele, kuten niin monet muutkin vastaavat Raippaluodon kuoret ovat. Tästä käytetystä kelirikkolentoleimasta sain hyvää lisätietoa katsomalla Keski-Suomen Filatelistikerhon kotimaan lentopostia käsittelevää parin kehyksen kokoelmaa. Leima on 24mm halkaisijalla varustettu leima, jonka renkaan sisällä leiman kaarella lukee ”Lentoposti 1946 – Flygpost 1946” ja keskellä ”Vaasa – Vasa – Replot”. Yläosassa on stilisoitu lentokone. Leimavärinä on violetti. Ensimmäinen kelirikkolento oli 27.11.1946, jolloin tämäkin kuori on leimattu. Koneena oli Merivartiolaitoksen Junkers lentokone, jota ohjasi Lentomestari E. Rautio. Kone pudotti postia Bergön, Raippaluodon ja Björköbyn saarille laskeutumatta lainkaan. Onneksi kuori on leimattu takaläppäänsä Replot samana päivänä – tämä on vahva indikaatio siitä, että se on ainakin kulkenut kyseisellä lennolla.

Yllä: Pienikokoinen lentopainotuote 20.12.1947 Helsingistä Tukholmaan. M30 2mk ja 2½mk vihreä. Taksa: painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 4,50mk.

Toinen löydökseni oli pienikokoinen Ruotsiin lentänyt painotuotekuori vuodelta 1947. Kuten tiedetään oli Ruotsi painotuotteiden näkökulmasta ulkomaa ja näin ollen painoutuotteiden taksa oli sama kuin muihin ulkomaihin lähetetyillä painotuotteilla, tässä tapauksessa 2½mk. Lentolisät kuitenkin olivat Pohjoismaihin omansa. Kun kohteen hinta oli 3 euroa päätin ottaa sen pois pyörimästä. Lisäksi sen pieni koko viehätti, vaikka leimaukset eivät olekaan huippuluokkaa. Lentopainotuotteet ovat aliarvostettuja, koska niiden harvinaisuutta ei tyypillisesti ymmärretä. On ollut vain erikoistapauksissa merkityksellistä saada painotuote mahdollisimman nopeasti perille – näitä tapauksia ovat olleet esimerkiksi viimehetken toivotukset (kuten esimerkiksi joulukortit). Toki Ruotsi on kaikkein yleisin kohdemaa, mutta silti – ei lentopainotuotteita Ruotsiinkaan mitenkään valtavasti liiku. Eivät tule peittämään aurinkoa lähiaikoina…

Yllä: Lentopainotuote 19.12.1954 Paraisilta Tukholmaan Ruotsiin. M54 10mk vihreä ja M30 2mk vihreä. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 12,00mk.

Kolmaskin löytämäni kohde oli lentopainotuote Ruotsiin, tällä kertaa myöhäisempi 50-luvun ”sekakäyttö” M54 10mk vihreän kanssa. Mukana oli myös Joulumerkki. Tämä kuori on aika tavallinen, eikä herättänyt sen suurempaa tunnemyrskyä, mutta viidelläkymmenellä sentillä se löysi tiensä kokoelmaani tai ainakin siihen kansioon, johon sen aion epämääräiseksi ajaksi säilöä. Tätä kohdetta seuraakin sitten näyttelyn kauppiailta ostamistani kohteista paras, nimittäin kävi niin mukavasti, että huomasin Viroon menneen hieman nuhjuisen näköisen kuoren ja lähdin tarkastelemaan sitä hippasen verran tarkemmin. Lähemmän tarkastelun jälkeen totesin, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje eteläiseen naapurimaahamme vuodelta 1934, eli maidemme välinen bilateraalinen postisopimus oli tuolloin voimassa ja Viroon voitiin lähettää kirjeitä Pohjoismaiden taksalla ja käyttämällä Pohjoismaiden lentolisiä. Niille, jotka ovat Viron postia tutkineet ei tyytyväisyyteni tästä löydöstä ole arvoitus, sillä he tietävät, että toisen painoluokan kirjeita tunnetaan sopimustaksalla ilmeisesti yksi kappale ja kyseisen painoluokan lentopostikirjeitä alle viisi kappaletta. Suomen ja Viron välisestä postisopimuksesta ”uutisoiva” kiertokirje KK 1/1929 löytyy tästä linkistä pdf muotoisena.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 17.5.1934 Tallinnaan, Viroon. M30 merkkejä yhteensä 4kpl. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-125g) Viroon (4.1.1929 – 30.11.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea toisen painoluokan lentokuori Viroon. Vaikea, jopa Harvinainen – ainakin vielä.

Löydökseni jatkuivat ”erikoistaksojen” merkeissä, sillä aivan kalkkiviivoilla löysin hienoleimaisen Postikortin Pelkosenniemeltä Latviaan vuodelta 1938. Tuolloin voimassa oli kahdenvälinen postisopimus Suomen ja Latvian välillä, joka oli alkanut vain noin vuosi aiemmin. Latvia on sopimustaksa-aikana vaikea kohdemaa ja tämä löytämäni postikortti ehkäpä yleisin sinne kulkenut postite – näitä tunnetaa viitisentoista kappaletta ja jatkossa varmasti lisääkin. Silti otin tämän pois, koska leimaus on erinomainen ja kortti muutenkin siisti. Kun tätä taksaa pitää esitellä on tämä kohde kokoelmakelpoinen. Lähettäjänä Pallastunturilla käynyt turisti.

Yllä: Postikortti 8.3.1938 Pelkosenniemeltä Rigaan Latviaan. M30 1,25mk keltainen leijonamerkki. Taksa: Postikortti (1.7.1937 – 15.6.1940) Latviaan 1,25mk. Siisti.

Viimeinen löytämäni M30 kohde ei ole mikään helmi, vaan aivan tavallinen viiden markan violetin kahdella merkillä, yhteensä siis kymmenellä markalla, maksettu kirje Kanadaan. En oikeastaan tiedä miksi nappasin tämän kuoren pois 50 centin kasasta. Ehkä siksi, että se oli siellä… ja mitään muuta en ollut vielä siihen mennessä löytänyt – eli varmistelin asiaa kaiketi henkisesti. Ei mikään erikoinen löydös tosiaankaan, parempi kuitenkin kuin kotimaan kirje. Kirjeen taksa oli yli vuoden mittainen ja näilläkin merkeillä, jotka julkaistiin lokakuussa 1945 tulee käyttöaikaa, siis mahdollista sellaista tällä taksalla toista vuotta…. nothing special.

Yllä: Sudburyyn Ontarioon Kanadaan 30.4.1946 – lähetyspaikkakunta epäselvä, mutta alkaa ”Mää..”. Kaksi M30 5mk violettia leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk.

Aivan tyhjin käsin ei siis tarvinnut M30 miehen kotiin lähteä, vaikkei mitään uskomattomia löytöjä vastaan tullutkaan. Mieltä lämmittää vieläkin hyvä toisen painoluokan lentokirje Viroon. Viroon oli tarjolla myös kansainvälinen postiosoitus, mutta en lähtenyt siitä kauppaa vääntämään, koska sellainen minulla jo on. Ehkä sitäkin vielä jonain päivänä mietin uudelleen… Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tekemiini kauppoihin, rahaa ei mennyt paljon – itse asiassa, koska myin muutamia omia kohteitani jäin ensimmäistä kertaa elämässäni ns. ”voiton puolelle” kokonaisuutena näyttelymatkasta – toki vain, jos hotelleja jne. ei lasketa mukaan.

Hellman huutokauppa 3/2018

25 maaliskuun, 2018 By Mikael Collan

Naantalissa pidettiin 23.-24.3. Hellman huutokauppa – mukana oli paljon materiaalia ja myös paljon M30 keräilijöitä kiinnostavaa tavaraa. Itse mallin 1930 myyntialueella oli noin viisikymmentä kohdetta, mutta kiinnostavia kohteita oli muuallakin. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että kun huutokauppoihin tutustuu on fiksua katsoa läpi muitakin osastoja, kuin vain ”oman” keräilyalueen osasto. Näin siis oli tälläkin kertaa. Saavuin Naantaliin kauniina lauantaipäivänä jo aamutuimaan, jotta ehtisin katsomaan postilähetyseriä läpi ennen mahdollisia huutoja. Olin huomannut eräässä laivakirjeitä sisältävässä erässä mielenkiintoisen lähetyksen, joka kuitenkin osoittautui ns. ”suutariksi” lähemmän tarkastelun kautta. Olen tyytyväinen itseeni, etten lähtenyt sokkona huutelemaan, vaan ”tein tarvittavan työn”, jotta homma meni siten miten sen pitikin mennä. Päivän aikana paikalla oli arvioltani vähintään sata innokasta filatelistia ja jälleen kerran täytyy todeta, että fyysisissä huutokaupoissa on siksi mukava käydä, että tapaa tuttavia ja voi vaihtaa kuulumisia.

Huutokauppaan liittyi tällä kertaa jopa hieman glamouria, sillä Turun Sanomat oli kirjoittanut jutun myytävästä Zeppelin arkista, jossa Liiton puheenjohtaja Juvas epäili arkin hinnan nousevan jopa useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin toimitusjohtaja Untisen toppuutellessa samassa artikkelissa asiaa. Kyseinen arkki myytiin 9000 euron lähtöhinnallaan, mikä sekin sai julkisuutta tämän aamuisessa Turun Sanomissa. Positiivista tässä kaikessa on se, että filatelia pääsi esille! Glamouria oli tarjolla myös ns. ”Hellman Exclusive” palvelun muodossa – eli maksamalla vuosimaksun tarjoaa Hellman huutokaupat ns. parempaa palvelua paketissa asiakkailleen – tämä tarkoittaa käytännössä fyysisessä huutokaupassa mahdollisuuden suorittaa sohvalla köllöttelyä privaattitilassa ja kahvi / naposteltavatarjoilua sekä alennuksen huutorahaan. Tämän kaltaista palvelua en ole ennen Suomen filateliaskenessä nähnyt. Tarjolla oli jälleen yleisestikin viinistä ja naposteltavista nakkeihin saakka herkuteltavaa paikalle tulleille – mielestäni erittäin mukava juttu. Palatakseni itse asiaan, eli myytävänä olleisiin mielenkiintoisiin kohteisiin… aloitan tapani mukaan filateliasta.

Myytävänä oli mielestäni hyvä levyllinen hammastamattomien liimattomien merkkien nelilöitä, seitsemän kappaletta – nämähän ovat tunnetusti ehdotearkeista leikattuja palasia ja siksi kiinnostavia. Hinta oli 70 euroa ja kohde nousi vain 80 euroon – mielestäni halpa hinta, sillä kohteessa oli mukana hyvä kattaus ehdotemerkkejä. Ilmeisesti monella keräilijällä jo on näitä, siksi hinta ei noussut tästä enenpää. Myytävänä oli myös 1½mk punaisen merkin kokonainen ehdotearkki, jonka alareunassa olevassa tekstissä kerrotaan, että kyseessä on esittelyarkki ja siihen on allekirjoitettu hyväksyntä – arkin lähtöhinta oli 450 euroa, mikä on aika kova tässä markkinatilanteessa. Tämä arkki on peräisin eräästä nyt jo hajoitetusta M30 filateliakokoelmasta, jossa oli näytillä seitsemän kokonaista näyttelymerkkien arkkia.

Yllä: Kohde 2239 – levyllinen erikoisuuksia. Lähtöhinta 30 euroa myytiin 68 eurolla. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erikoisuuksia oli myytävänä levyittäin – ei yksitellen, kuten on totuttu. Tilanne on sillä tavalla muuttunut, että yksittäisistä erikoisuuksista (reijitteet, laskokset, tarttumat jne. ) ei tunnu enää saavan 20 euroa kappaleelta ja siksi niitä on laitettu erinä myyntiin. Kohde numero 2239 sisälsi kolme laskosta (pieniä), reijitteitä ja muutaman muun erikoisuuden. Lähtöhinta oli 30 euroa, joka on mielestäni edullinen – näin ajattelivat ilmeisesti muutkin ja kohteen hinta nousi 68 euroon. Muita myytävänä olleita erikoisuuksia olivat mm. 8mk violetin tunnetut puuttuvien hammasneulojen variantit 4kpl, jotka myytiin kolmella kympillä, joka oli mielestäni edullinen, 2mk vihreä merkin poikittainen siirtymä yhdessä kahden tarttuman kanssa (myyntihinta 30 euroa) ja yksittäiskohteena myyty voimakas 50p vihreän siirtymä, joka ei suinkaan ole helppo. Tämä 50p merkki jäi myymättä. Mitään kanuunoita ei filateliapuolella tällä kertaa myytävänä ollut.

Myytävänä oli muutama kiinnostava kotimaan postihistoriakohde, pikkuhyviä ja joku vähän parempikin. Oranssilla 1mk automaattimerkillä kotimaassa lähetetty postikortti myytiin 40 eurolla ja 1,25/0,50p II tyypin päällepainamasinglellä lähetetty kotimaan postikortti 30 eurolla. Myytävänä oli myös sokeainlähetys 40 pennin taksalla. Tämän kortin lähtöhinta oli 250 euroa ja kysymyksessä on sama kohde, joka on ollut myytävänä viimeksi 2017. Myytiin pohjahinnalla. Kiinnostava oli Ristiinassa puolitetulla 3mk tummanvioletilla merkillä frankeerattu kuori, jossa oli lyijykynällä kirjoitettu osoite – tämä näytti humpuukilta ja kohdetekstissäkin todettiin kyseessä olevan tekele – reilua peliä. Kohde myytiin pohjahinnallaan 20 euroa. Kotimaan kirjattu pikalentokuori vuodelta 1950 myytiin kolmella kympillä – tällainen kohde ei ole helppo ja hinta olikin mielestäni aika edullinen – näitä on kalliimmallakin myyty.

Yllä: Hanko Pohjoisesta Helsinkiin lähetetty vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla vuodelta 1933, vakuutetun lähetyksen laskenta suoritettu. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen (1.12.1931 – 31.8.1942) kotimaassa 2,00mk + vakuutus (-1000mk) (1.6.1922 – 31.12.1934) 0,40mk + vakuutetun lähetyksen laskenta (laskenta ja lakkausmaksu yhdessä) (15.1.1926 – 31.12.1934) 1,50mk = 10,90mk. Harvinainen lisäpalvelukokonaisuus. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Isompi kasa isokokoisia vakuutettuja kotimaan kirjeitä oli myynnissä 20 euron limitllä – eivät menneet kaupaksi, itsekin näitä katsoin, mutta on hyvin vaikeaa laittaa isoja kirjekuoria kokoelmaan niiden koon vuoksi. Vaikka korkeamman painoluokan vakuutetut kirjeet ovat hyviä on kyseessä ns. mahdoton tehtävä. Näin taisivat ajatella muutkin ja kohde on tällä hetkellä vielä myymättä. Postihistoriallisesti mielenkiintoinen oli itse tehty reklamaatio Neuvostoliittoon lähetetystä kirjatusta kirjeestä, jossa henkilö oli lähettänyt matka-asiakirjoja Neuvostoliitossa vierailevalle vaimolleen. Kohde oli tehty henkilökohtaiselle tai firman kirjepaperille ja koneella kirjoitettu, postimerkit reklamaation maksuksi oli liimattu arkin yläreunaan. Tämä kohde ei kiinnostanut ja se myytiin pohjahinnallaan, vaikka mielestäni se oli erikoinen ja postihistoriallisesti kiinnostava. Mielenkiintoinen oli myös myytävänä ollut vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla ja lähetyksen laskennalla, joka myöskin myytiin pohjahinnalla (20 euroa). Kohde oli ”kokeneen” näköinen ja minulla oli aluksi vaikeuksia saada taksa täsmäämään, kunnes tajusin, että takana oli postin sinetit, jossa kohtaa ymmärsin katsoa lähetyksen laskennan maksua, joka vuonna 1933 – kirjeen lähettämisen aikaan oli 1,50mk ja sisälsi sisällön tarkastamisen, laskennan ja sinetöinnin. Kirjeelle on kirjoitettu kosmos-kynällä ruotsiksi ”hembäring betalt” eli kotiinkanto maksettu. Tämä on mielestäni 20 pennin merkeille kohtalainen kohde myös filateeliseen kokoelmaan, koska kahdella 20p vihreällä leijonamerkillä on maksettu nimen omaan ja ainoastaan 40p maksanut vakuutusmaksu. Pidän tätä kohdetta harvinaisena, sillä kirjeiden kotiinkantoja ei puissa kasva ja vakuutetun lähetyksen laskenta on hyvä lisäpalvelu.

Pohjoismaihin mennyttä postia oli tällä kertaa M30 osastossa vain yksi kappale, Ruotsiin 1941 lähettetty pika-postikortti, eli kohtalaisen hyvä kohde. Kirjatut ja pikapostikortit ovat huomattavasti parempia kuin tavalliset tai lentopostikortit. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sopivasti, viiteen kymppiin, koska se sillä meni kaupaksi. Ostaja sai hyvän kohteen.

Yllä: Postikortti 1.10.1940 Helsingistä Liepajaan. Sensuuri ja Liepajassa leimaus 9.10.1940. Taksa: Postikortti Latviaan (16.6.1940-31.11.1940) 1,75mk. Kortin takana on pitkä kirjoitettu teksti. Taksa-aika 5,5kk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Latviaan kulkenutta postia oli myytävänä kolme kohdetta – Suomen ja Latvian välillä oli voimassa kahdenvälinen postisopimus vuosina 1937 – 1940, eli noin nelisen vuotta. Tämä on verrattaen lyhyt aika ja Suomesta Latviaan sopimuksen puitteissa mennyttä postia tunnetaan kohtalaisen vähän. Yleisin postite, joka tällä sopimustaksalla tavataan on postikortti 1,25mk keltaisella merkillä – näitä tunnetaan 5-10 kappaletta. Kaikki muut postitteet ovatkin sitten paljon vaikeampia. Siksi olin hieman innostunut, kun huutokaupassa oli peräti kaksi hyvää Latvian sopimustaksaista lähetystä myytävänä. Toinen näistä oli lokakuussa 1940 Liepajaan lähetetty 1½mk punainen ehiöpostikortti lisämerkillä, 1,75mk taksalla. Kortti oli palautettu lähettäjälle, koska vastaanottaja oli lähtenyt. Lokakuussa 1940 Neuvostoliitto oli jo miehittänyt Latvian. Kortti on ainoa näkemäni postikortti tällä taksalla Latviaan ja pidän sitä harvinaisena. Ymmärrystä tälle asialle oli muillakin, sillä kortin hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta 80 euroon saakka.

Yllä: Helsingistä 17.4.1940 Rigaan Latviaan lähetetty lentokirje. Suomen sensuuri. Kaksi 2mk karmiinia M30 leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) Latviaan (1.7.1937 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä Eurooppaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Harvinainen lentokirje. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen Latvian sopimustaksa-aikainen myytävänä ollut kohde oli lentokirje kahdella 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä. Suoraan sanottuna tämä kohde ei näytä juuri miltään, vaikka se onkin harvinainen, itse asiassa en ole koskaan nähnyt yhtäkään muuta sopimuksen aikaista oikeataksaista lentolähetystä Latviaan. Harvinaisuuden oli haistanut joku muukin, sillä huutajia oli aluksi noin viisi ja kohteen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 280 euroon asti – selvästi voittaja maksoi tästä kohteesta ns. ”voittajan kirous”-hinnan. Myyjää varmasti naurattaa. Kyseessä on kuitenkin kokoelmakelpoinen harvinainen kohde.

Kolmaskin Latviaan mennyt kohde osuu tähän sopimustaksan aikaan, mutta sitä ei sopimus kattanut – kysymyksessä on nimittäin harvinainen ulkomaan postiosoitus Latviaan. Ulkomaan postiosoitukset ovat harvinaista herkkua ja niitä tunnetaan vain muutamia, ehkäpä alle 10 kappaletta. Kaikki tuntemani kappaleet ovat menneet joko Viroon, Latviaan tai Saksaan. Tämä kappale oli selvästi aidosti kulkenut, mutta en osannut päättää, että olisiko kohteen takana joskus ollut latvialainen merkki kotiinkuljetusmaksun merkiksi vai ei – siksi jätin tästä kohteesta huudot tekemättä. Toinen syy oli se, että minulla on jo kansainvälinen postiosoitus nimen omaan Latviaan. Limitillä 150 euroa kyseessä oli hyvä ostos ostajalle, joka tapauksessa.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä muutakin ja mukana joitakin erittäin hyviä kohteita, sanoisin M30 kohteiden kermaa. Mainitaan ensiksi ja erikseen 2½mk punainen postikortti Bulgariaan vuodelta 1943, eli yksi harvinaisista M30 aikaisista postikorttitaksoista käyttötarkoituksen mukaisella 2½mk punaisen merkin käytöllä – näitä tunnetaan käsittääkseni alle kymmenen. Lähtöhinta kohteella oli 500 euroa. Toinen myytävänä ollut kanuuna oli 1mk vihreän käyttötarkoituksen mukainen käyttö painotuotekortilla Sveitsiin vuodelta 1943. Tämäkin kohde on erittäin harvinainen ja tunnettuja singlekäyttöjä on alle kymmenen. Tämän painotuotekortin lähtöhinta oli 450 euroa. Näiden kahden singlekohteen lisäksi oli myytävänä myös 20mk postitalo kirjatulla kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1946 – tämäkin on huippukohde, mutta vastaavia on tullut muutamia uusia tapauksia esiin viime vuosina, tunnettujen lukumäärä lienee 10-15 kappaletta. Lähtöhinnaksi oli laitettu 400 euroa – vastaava myytiin jokin aika sitten muistaakseni reippaasti alle sadalla eurolla. Vaikuttaa siltä, että hinnoittelu oli näiden kohteiden kohdalla metsässä, sillä M30 hintataso on tullut huippuvuosista reippaasti alas, eikä tällaisilla lähtöhinnoilla näköjään päästä kauppoja tällä hetkellä tekemään. En muista ehkä aivan väärin, kun sanon, että samat kohteet ovat olleet viimeisten parin vuoden aikana aiemminkin myytävänä Hellmanin huutokaupoissa, ja tuolloin markkinahintaan verrattuna hurjan korkeilla lähtöhinnoilla. Ne ovat kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta, jota on hajoitettu jo pidemmän aikaa.

Yllä: Zagrebiin Kroatiaan 4.3.1944 Helsingistä lähetetty lentokirje. M30 7mk postitalo ja 1½mk harmaa leijonamerkki, yhteensä 8,50mk. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.10.1942 – 4.9.1944 kesk.) 4,00mk = 8,50mk. Kroatia on hyvä kohdemaa. Vain vähän myöhemmin Kroatiaan alettiin käyttämään erikoistaksaa, jonka aikaiset lähetykset ovat erittäin harvinaisia. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muitakin kohteita oli myytävänä – Kroatiaan vuonna 1944 lähetetty lentokirje myytiin 38 eurolla ja Unkariin lähetetty erikoistaksainen lentokirje hintaan 70 euroa. Ranskaan 2½mk perustaksalla vuonna 1943 lähetetty lentopostikortti teki kauppansa 75 eurolla. Kyseessä oli hyvännäköinen lähetys sensuureineen. Muuta myytävää oli mm. 2mk vihreän merkin singlekäytöllä oleva painotuotekortti Neuvostoliittoon, joka myytiin 30 eurolla ja oli mielestäni edullinen. Kohde löytyy kuvattuna edesmenneen M30 postihistoriakeräilijä Juhani Kerppolan kokoelmaa käsittelevästä kirjasta. Siisti 4½mk sinisen merkin singlekäyttö vuodelta 1943 Sveitsiin myytiin 32 eurolla. Viimeistään nyt voidaan julistaa kyseisen kohteen hintataso alhaiseksi. Tunnettuja lienee jo vähintään 20 kappaletta ja hinta on mielestäni erittäin alhaalla. En malta jälleen kerran olla vetämättä surullisen kuuluisaa Doodson arkkia peliin mukaan. Näitä höpöhöpöjähän painettiin 3000 kappaletta ja niistä maksetaan yhäkin suolaisia hintoja… harvinaisuus on niin suhteellista!! Aina ei mene tasan onnen lahjat.

Yllä: Kuopiosta 7.12.1931 Rio de Janeiroon, Brasiliaan lähetetty kirjattu postikortti saantitodistuksella. Punainen 1:20 mk ehiökortti ja seitsemän lisämerkkiä, yhteensä 6,50mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 1,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-31.9.1942) 2,50mk + saantitodistus ulkomaille (1.12.1931 – 31.12.1934) 2,50mk = 6,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Euroopan ulkopuolisiin maihin menneen postin joukossa oli yksi huutokaupan helmistä, nimittäin kirjattu postikortti saantitodistuksella Brasiliaan. Tarkkasilmäiset tunnistivat lähettäjän käsialan välittömästi, eikä kyseessä ole kukaan muu kuin Kuopiolainen tunnettu Filatelisti, laajoista kansainvälisistä yhteyksistään tunnettu, Granfelt. Postikortin tekstipuolella Granfelt kirjoittaa brasilialaiselle keräilijälle, ettei ole kuullut hänestä sen jälkeen, kun lähetti 417,65 markan? arvosta leimamerkkejä, joita tämä oli pyytänyt. Kysymyksessä on siis tarvepostia myös saantitodistuksen osalta, sillä allekirjoitusta edeltää maininta ”Avocat” eli suomeksi lakimies – Granfelt on lähtenyt selvittämään, että mihin merkit ovat kadonneet ja halunnut varmistaa, että kortti menee perille brasilialaiselle vastaanottajalle. Granfeltiä ei pidä sotkea toiseen suomalaiseen filatelistiin Granbergiin, joka tunnetaan kaikenlaisista erikoisista ja eksoottisista tekeleistään, joita hän lähetti ympäri maapalloa ja joista useat tulivat takaisin, koska olematonta vastaanottajaa ei imaginäärisessä osoitteessa tavoitettu. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat harvinaisia, saantitodistuksella olevat kirjatut erittäin harvinaisia. Lentopostipakettikortti Etelä-Afrikkaan myytiin parillä kympillä – ei ollut kallis.

Eristä täytyy sanoa, että tällä kertaa oli laivapostikeräilijän onnenpäivä, sillä myynnissä oli paljon laiva-aiheista ja laivaleimattua materiaalia, (meri)onnettomuuspostia ja kaikenlaista laivoihin liittyvää materiaalia, kortteja ja kirjallisuutta sekä muuta pinsseistä astioihin. Kysymys on hurjasta määrästä tavaraa, joka on peräisin Raumalaisen kaikkeen meriaiheiseen keräilyyn erikoistuneen suurkeräilijä Johan Snellmanin pesästä. Johan oli mukava mies ja laivapostin osalta tiedoiltaan luultavasti valtakunnan kärkinimi. Mukana oli yksi erittäin kiinnostava onnettomuuspostikokoelma, jossa kuitenkaan ei ollut M30 kohteita.

Minua kiinnosti eniten kohde numero 1864, joka sisälsi pääasiallisesti M30 lentopostia, nimittäin mukana oli kaksi lähetystä, joista toinen oli harvinainen kotimaan lentopostilähetys vuodelta 1940, vaikealla 2,75mk peruskirjetaksalla ja 1mk lentotaksalla ja toinen Yhdysvaltoihin vuoden 1942 tammikuussa lentopostissa lähetetty kirje. Tämän Yhdysvaltoihin menneen lähetyksen mielenkiintoiseksi tekee se, että vuoden 1942 alussa Turun vaihtopostikonttorissa käytetty lentopostin ohjausleimasin uusittiin ja tämä kohde oli leimattu tällä uudella leimalla. Uusinta tapahtui luultavasti sen vuoksi, että vanha jo vuodelta 1940 peräisin oleva leimasin oli kammottavassa kunnossa ja epäselvä – tapahtui kuitenkin niin, että uuteen leimasimeen oli tullut ”painovirhepaholainen” ja teksti, jonka piti kuulua ”par service arien..” oli kirjoitettu ”par servise arien..” eli ”c” kirjain oli muuttunut ”s” kirjaimeksi. Ilmeisesti tästä syystä leimasimen käyttö jäi lyhytaikaiseksi ja näitä virheellisellä leimatekstillä leimattuja lähtetyksiä tunnetaan tällä hetkellä vain muutama, tarkalleen ottaen tiedän kolme tapausta. Tällä leimalla leimattuja kohteita varmasti on olemassa enemmänkin, mutta juuri tällä hetkellä niitä siis tunnetaan vain vähän ja kaikki tunnetut ovat tammikuulta 1942. Joku tai jotkut muutkin olivat perillä erästä löytyvistä kohteista, sillä erän hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 170 euron myyntihintaan saakka. Olin silti tyytyväinen ostokseeni, sillä tähtäsin tämän kotimaan lentopostikohteen kotiuttamiseen ja olin varautunut nimenomaan siitä maksamaan – Yhdysvaltoihin mennyt kuori oli tällä kertaa minulle pelkkää plussaa.

Muita maininnan arvoisia eriä olivat kaksi M30 kokoelmaa, joissa oli mukana paljon materiaalia – toisen lähtöhinta oli 750 euroa ja toisen 400 euroa. Katsoin läpi kummatkin – vaikka kummassakin oli mukana joitakin ihan hyviä kohteita, eivät erät asetettuun hintatasoon suhteutettuna sopineet minulle. Myytävänä oli myös M30 ehiötavaraa ja itse asiassa ilmeisesti valtakunnan paras M30 ehiökokoelma. Kävin kokoelman läpi ja totesin, että se oli erityisen hieno – parasta antia olivat ehiökorttien ehdotteet, joita oli monia erilaisia, sekä useat hyvät ja vaikeat ehiöt kulkeneina. Totesin, että ”tätä on pakko yrittää” ja huutelinkin omaan maksimiini asti – muut jatkoivat siitä mihin minä lopetin… kun noin 3500 eurossa jäljellä oli vain yksi huutaja kävi hänelle ”huutokauppapainajainen” toteen, nimittäin vasta silloin kun jo vaikutti hyvältä, nosti eräs huutaja numerolaikkansa ulos, eikä sitten sitä laskenutkaan ennen kuin oli todettu, että kohteesta on tehty kaupat 5200 euron hintaan. Näin yksi oman alansa huippukokoelma vaihtoi omistajaa.

Kaiken kaikkiaan tämä huutokauppa oli mielenkiintoinen ja mielenkiintoisia olivat myös monet kohteet. Se on sanottava, että hintataso on M30 kohteiden osalta tullut alas, mutta M30 ei ole tässä trendissä yksin. Toivottavasti edullisemmat hinnat innostavat uusia keräilijöitä M30 apajille, minusta tuntui, että huutelin muutamia ”uusia kasvoja” vastaan osassa kohteista – toivottavasti tämä ei ollut vain toiveajattelua!

LAPOEX 2015 – Lahti 11.4.2015

11 huhtikuun, 2015 By Mikael Collan

Vuoden 2015 kansallinen näyttely järjestettiin ja tätä kirjoitettaessa yhä on avoinna Lahdessa oppimiskeskus Felmanniassa. Lahden kerho juhlistaa samalla 70-vuotista taivaltaan. Osallistuin Salon kerhon yhteismatkalle ja lähdimme Salosta pikkubussilla aamutuimaan. Keli oli jo lähes kesäisen upea, auringonpaistetta koko matkan ja Lahteen saavuimme hieman kymmenen jälkeen. Felmanniassa näyttelyjärjestely oli toteutettu siten, että alimmassa kerroksessa olivat kaikki myyntipöydät – mukana oli kaksi ruotsalaista myyjää Aspbeck ja Fredriksson,Philea myöskin Ruotsista, mutta nyttemmin myös Suomeen konttorin avanneena, Suomen Filateliapalvelu, Merkki-Albert, Systeemi.net ja myös joitakin kuoria oli myytävänä Lahden kerhon pienellä ständillä. Jälkikäteen tutkiessani ohjelmaa huomaan, että minulta meni pari kauppiasta täysin ohi! Oli myös mukava tavata filatelisteja ja tutustua uusiin yhteisen harrastuksemme parissa puuhaaviin.

Yllä: Toisen kerroksen yhden näyttelyhuoneen näkymiä, valaistus näissä ikkunallisissa huoneissa oli hyvä

Toisessa kerroksessa oli näyttelyn ensimmäinen osa mm. kutsuttujen kokoelmien osasto, mestariluokka, perinteisen filatelian luokka, lentopostiluokka jne. Ajan puutteen vuoksi en pystynyt tutustumaan kuin muutamiin jo ennalta valitsemiini kokoelmiin, näitä olivat Veli-Heikki Niemisen ”Ilmalaiva Graf Zeppelin via Suomi”, johon olin jo aiemmin tutustunut Lappeenrannan kerhossa ja Asko Haahtelan ”Yleismerkit 1954”. Lisäksi mainittakoon, että Salon kerhosta mukana oli Taisto Hilkun ehiökokoelma ”Ehiökortteja julkaisuvuosilta 1871-1884”. Olin erittäin iloinen nähdessäni ensimmäistä kertaa näytillä olevan ”Yleismerkit 1954” kokoelman onnistuneen erinomaisesti, A3 kokoisten sivujen käyttö oli mielestäni hyvä ajatus.

Yllä: Kolmannen kerroksen anti oli M30 keräilijälle näyttelyn parasta, kuvassa katsaus Kerppolan kokoelmaan, joka mielestäni oli paras näkemistäni postihistorialuokan kokoelmista ja erittäin ”kova” M30-kokoelma.

Kolmannessa kerroksessa oli näyttelyn toinen osa ja näytillä postihistorialuokka, aihefilatelia ja avoimen filatelian luokka. Täältä löytyivät minua eniten kiinnostavat kokoelmat, nimittäin näyttelyn paras M30 anti: Juhani Kerppolan ”Suomen postitaksat 1930-1962, malli 1930 yleismerkein”, Esko Seitsosen ”Saksan vaikutus suomalaiseen kirjepostiin 1938-1948”, Jorma Lindebladin ”Lentoposti Suomesta ja Suomeen poikkeusoloissa 1939-1945”, sekä Ari Muhosen ”Ulkomaille kotimaan taksalla”. Hienoja kokoelmia kaikki.

Mielestäni paras postihistorialuokan kokoelma oli Juhani Kerppolan M30 fokusoitunut kokoelma – toki tämä on vain allekirjoittaneen oma mielipide, mutta sillä rajatulla kokemuksella, joka minulla postihistoriakokoelmista on totean, että kyseessä on erittäin korkealaatuinen kokonaisuus. Tuomariston näkemys tänään oli, että kokoelma on kultamitalin arvoinen.

Kommentoin vielä omaan näkemykseeni perustuen vähän Esko Seitsosen kolmen kehyksen kokoelmaa – Seitsonen esittää kokoelmassaan sellaisen määrän ennen näkemättömiä dokumentteja ja tietoa liittyen sodanaikaiseen postiliikenteeseen ja niin vakuuttavan kattauksen 1938-1948 postihistoriallisia kohteita, että minulle jäi hieman epäselväksi, että olikohan kokonaisuuden ymmärtäminen ollut aivan täydellistä tuomariston puolella kokoelman saadessa ”vain” kullatun hopean. Panin merkille, että kokoelma ei ollut esillepanoltaan yhtä hyvä, kuin esimerkiksi Kerppolan M30 tai Haahtelan M54 ja esimerkiksi kohteiden harvinaisuudesta oli merkintä vain yhden kohteen kohdalla; tästä ”harvinaistamisestahan” on ollut puhetta mm. filateelisessa lehdistössämme. Äkkisiltään laskin kymmenkunta suomalaista kohdetta joita ”tunnetaan” alle 5kpl… olisihan nämä tosiasiat voinut mainitakin, mutta makuasioitahan nämä ovat – ainakin silloin, kun ei itse ole tuomarina joutunut toimimaan.

Kauppiailta ja tutuilta sain taas ostettua ja vaihdettua itseäni kiinnostavia kohteita, esittelen alla muutamia.

Yllä: Tiedoksianto jolle 10.11.1958 mitätöity 1650mk:n edestä merkkejä. Kysymyksessä on 75:n ilmeisesti alitaksoitetun tai kokonaan ilman postimaksua lähetetyn (vastaanottaja maksaa postimaksun ym. systeemi) lunastettavan lähetyksen maksun suorittaminen. M30 100mk Helsinki ja loput M54 merkeillä. Kiinnostava kohde ja M30 merkin osalta postitoimiston toimesta mallin loppuunkäyttöä.

Yllä: Postikortti 11.8.1947 Kaamasesta Drammeniin Norjaan. M30 6mk oranssi leijona, jossa pieni siirtymä. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin, sama taksa kuin kotimaassa (1.1.1947 – 31.12.1947) 6,00mk. Norja on Islannin jälkeen toiseksi ”vaikein” Pohjoismaa.

Yllä: Kirje 6.7.1931 Karjaalta Juuruun Eestiin. Taksa: Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukainen Pohjoismaiden (-20g) kirjetaksa (1.1.1930 – 30.11.1931) 1,50mk.

Yllä: Helsingistä 5.9.1931 Rigaan Latviaan lähetetty postikortti, M30 1,20mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1930 – 30.11.1931) 1,20mk. Latvia on kohtalainen kohdemaa.

Yllä: Helsingistä (Helsinki Avion) 23.9.1941 Saksaan Saarbruckeniin (Saarin alueelle) lähetetty lentopostikortti. M30 2mk punainen ja 1mk oranssi, yhteensä 3mk. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936) 2,00mk, postikortin lentolisä Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk, yhtensä 3,00mk.Yllä: Lentokirje 18.5.1945 Helsingistä Lontooseen Englantiin. M30 2kpl 3½mk oliivi, 2mk keltainen ja 50p vihreä, jolla pientä siirtymää, yhteensä 9½mk. Englannin sensuuri. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk, lentolisä (jokaiselta 5 grammalta) Englantiin (15.3.1945 – 30.6.1945) 2,50mk, yhteensä 9,50mk. Pituudeltaan 3½ kuukauden taksa-aika.

Seuraavaksi kaksi kiinnostavaa saman ajanjakson (1937 lopun) lentopostikirjettä Yhdysvaltoihin, joista huomataan, että Yhdysvallat oli jaettu itse asiassa kahteen lentotaksa-alueeseen, joista toinen käsitti New Yorkin ja toinen loput Yhdysvalloista.

Yllä: Lentokirje 16.12.1937 Lahdesta New Yorkiin USA:n. M30 5kpl 1mk oranssi ja 50p vihreä, yhteensä 5½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk, kirjeen lentolisä (jokaiselta 20 grammalta) New Yorkiin Yhdysvaltoihin, Vyöhyke 1 (21.11.1929 – 22.7.1940) 2,00mk, yhteensä 5,50mk. [korjattu taksa-aika 20.4.2015] Yllä: Lentokirje 25.10.1937 Helsingistä Chicagoon USA:n. M30 3½mk sininen ja 2kpl 1½mk violetti, yhteensä 6½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk, kirjeen lentolisä (jokaiselta 5 grammalta) Yhdysvaltoihin New Yorkin ulkopuolelle (itse asiassa Pohjois-Amerikkaan), Vyöhyke 3 (15.4.1935 – 31.3.1938) 3,00mk, yhteensä 6,50mk. [Lisäys: Itse asiassa tämän kolmen markan lentolisän taksa-aika on 25.5.1939 – 22.7.1940 (Petsamon liikenteen loppumiseen saakka) ja lento oli siis ”valittuun” Euroopan satamaan ja laivalla yli Pohjois-Amerikkaan]

Myös muita Yhdysvaltoihin kulkeneita minua kiinnostavia löytyi.

Yllä: Lentokirje 8.10.1945 Helsingistä USA:n, M30 2kpl Saimaa, 5mk sininen ja 3mk punainen leijona, yhteensä 28mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk, kirjeen lentolisä (jokaiselta 5 grammalta) Yhdysvaltoihin (10.8.1945 – 23.10.1945) 18,00mk, yhteensä 28,00mk. Taksan pituus 53 päivää.

Yllä: Toisen painoluokan kirje 18.1.1952 Helsingistä Bridgeportiin Nebraskaan USA:n. M30 40mk puunhakkaaja single. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 40,00mk. Maapostina 50-luvulla ”kauas” kulkeneet kirjeet ovat mukavia. Yllä: Lentopainotuote 15.12.1953 Kauhajoelta Holdeniin Massachusettsiin USA:n. M30 30mk linja-auto, 10mk vihreä, 4mk oliivi ja 2mk vihreä, yhteensä 46mk, lisäksi joulumerkki. Painomerkintä 30g. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.7.1958) 10,00mk, AO-lähetyksen lentolisä (jokaiselta 20 grammalta) ulkomaille (1.7.1957 – 30.9.1957) 18,00mk*2=36,00mk, yhteensä 46,00mk. Lentopainotuotteet ovat ”kivoja” kohteita.

Eli jälleen jäi jotain haaviin. Itse asiassa muutakin jäi, mutta niistä ehkä joskus myöhemmin…

Tällä kertaa opittua: Kun lähtee kansalliseen ”isoon” näyttelyyn ei kannata tulla aikarajoitusten kanssa, vaan paikalle on tultava siten, että tarvittaessa voi viettää koko päivän näyttelyssä. En ehtinyt katsomaan kuin ”pakolliset” ja jätin jopa lounaan väliin, sillä huomasin minulle tulevan kiireen. Ensi kerralla otan kortteerin lähimaastosta ja käytän kaksi päivää näyttelyvierailuun!

Forssan keräilytapahtuma 4.4.2015

4 huhtikuun, 2015 By Mikael Collan

Yllä: Forssan keräilytapahtuman tunnelmaa Kuhankadun Järjestöjen talolta

Forssan perinteinen Lanka-lauantain keräilytapahtuma puolusti jälleen kerran paikkaansa yhtenä Suomen parhaista postihistorian ja filatelian keräilytapahtumista. Tällä kertaa saavuin jo varttia yli yhdeksältä paikalle ja ”tupa oli jo täynnä”. Myyjiä oli saapunut myös Ruotsista Aspbäckin postimerkkiliikkeen voimin Göteborgista, Virolainen korttikauppias oli paikalla ja liuta suomalaisia kauppiaita mm. Vesa Järvistö, jonka tapasin itse asiassa ensimmäistä kertaa, vaikka systeemi.netissä olen tuhansia kauppoja tehnyt. Paikalla oli myös useita tuttuja keräilijöitä. Sää oli tällä kertaa hiukan plussan puolella ja pilvinen, pikkuruinen vesisade tihutti ajellessani kotiin päin yhdentoista maissa.

Koska myyjiä on Forssassa paljon ja tarjolla on paljon postihistoriaa ovat mahdollisuudet siihen, että jotakin löytyy kotiin vietäväksi hyvät, nämä mahdollisuudet muuttuivat toteutuneiksi ”löydöiksi” tälläkin kertaa. Esittelen alla muutamia löytyneitä, enemmänkin löytyi, joten mielestäni minulla oli tällä kertaa aivan erinomainen päivä! Eteneen kotimaasta alkaen, kauemmaksi…

Yllä: Postikortti Reposaaresta 4.12.1946 Poriin, M30 2mk vihreä ja 3kpl 1mk vihreä, yhteensä 5mk. Taksa: Postikortti kotimaassa 16.1.1946 – 31.12.1946 5,00mk. Reposaaressa käytettiin lennättimen leimaa pitkään aivan yleisesti myös postimerkkien mitätöimiseen – tässä tapauksessa käytetty sinistä leimasinväriä. Merkit sellupaperia (SP).

Yllä: Kirjattu kirje Vuokatista 8.8.1950 Helsinkiin. 4kpl M30 10mk violetti leijona. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk, kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk, yhteensä 40,00mk. Lähetetty arpajaislippu ”Suur-arpa” arpajaisiin, ilmeisesti voiton lunastamiseksi, avattu 10.8.1950 Suurarpa Oy:ssä – mutta kyseessä on ollut jonkin toisen arpajaisfirman arpalippu, eteenpäin lähetetty Arpajaisyhdistykseen, josta Kansan Pika-Arpajaisiin. Mielenkiintoinen kahteen kertaan Helsingissä edelleen lähetetty kohde.

Yllä: Turusta 29.5.1931 Osloon Norjaan lähetetty kirje. M30 1½mk violetti single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismahin (1.1.1930 – 30.11.1931) 1,50mk. Olen noukkinut Norjaan menneitä sivuun, kun olen edullisesti saanut.

Yllä: Helsingistä 5.1.1937 Rigaan Latviaan lähetetty postikortti, M30 2mk violetti single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Latvian ja Suomen välille solmittiin postisopimus 12.5.1937, jonka yhteydessä Latvia ”tuli ikään kuin mukaan” Pohjoismaiseen postisopimukseen. Huomataan, että postisopimus solmittiin vasta tämän postikortin lähettämisen jälkeen, joten tämä 2mk taksa-aika Latviaan olikin voimassa 1.11.1936 – 11.5.1937 eli vähän yli seitsemän kuukautta.

Yllä: Painotuotekirjekuori Vaasasta 22.12.1951 Zaandamiin Hollantiin, M30 8mk violetti (tumma, tilauserä 708) yksin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk.

Yllä: Uudestakaupungista 15.7.1941 Toursiin Ranskaan lähetetty postikortti. M30 1mk oranssi tupla. Sensuuri leimaus. Lisäksi ”Palautetaan lähettäjälle. Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt.” – leima. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Toursin kaupunki kuului Saksan miehittämään osaan Ranskasta.

Yllä: Helsingistä 29.1.1943 Vaduziin Liechtensteiniin lähetetty kirje. M30 3½mk oliivi ja 2kpl 50p vihreä, yhteensä 4½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk. Liechtenstein on vaikea kohdemaa.

Yllä: Degerby-Åland 3.10.1945 Merrill Wisconsin USA:n lähetetty kirje. M30 2kpl 4mk oliivi ja 2kpl 1mk vihreä leijona, yhteensä 10mk, sensuurin avaama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. Tämä lähetys osuu ajanjaksolle 1.9.1945 – 15.11.1945, jolloin ulkomaan kirjeen taksa oli 10mk, mutta 10mk sininen ei ollut vielä ilmestynyt.

Yllä: Lentopostikortti Savonlinnasta 17.9.1949 Altadenaan Californiaan USA:n, M30 20mk postitalo ja 1mk vihreä leijona, yhteensä 21mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1948 – 31.10.1949) 9,00mk, postikortin lentolisä (vyöhyke 3) mm. USA (1.12.1948 – 31.10.1949) 12,00mk, yhteensä 21,00mk. Merkit valkoista sellupaperia (VSP).

Kun yllä näkyvien kohteiden lisäksi sain vielä muutamia muitakin en voi muuta kuin olla päivääni tyytyväinen!