malli1930.fi

Kirivaihde silmään

By

Kiivaan työrytmin ja pitkän maanpuolustuskurssin takia on blogin kirjoittaminen joutunut vähäksi aikaa hyllylle, mikä on tarkoittanut useiden jo päättyneiden huutokauppojen ja muiden tapahtumien tunnelmien välittämättä jättämistä. Yritetäänpä hiukan kiriä näin pääsiäismaanantain loppuillasta! Sitten viimeisen kirjoituksen päättyneet ovat ainakin HTO:n, Järvenpään Filateliapalvelun, Hellmann huutokauppa ja Merkki-Albertin huutokauppa. Käytännössä ollaan nähty erittäin laaja kattaus filateliaa ja mitään ei ole hiiskuttu! Olen tietysti ollut iloinen siitä, että asiasta on esitetty kysymyksiä, siis siitä, että milloin tulee seuraava kirjoitus… yritetään olla tuottamatta suurta pettymystä, vaikka tässä nyt täytyykin vetää mutkia suoraksi, kun kerralla kerrottavaa on niin paljon.

Aloitetaan HTO huutokaupasta, jossa tällä kertaa oli myytävää kahdessa M30 osastossa – filatelia ja postihistoria oli laitettu omiin osastoihinsa. Postimerkkipuolen kohteista mainittakoon kohtalaisen hyvä pystysuuntainen 2:75mk violetin merkin siirtymäpari, joka myytiin noin parilla kympillä, mikä oli limitin kaksinkertaistuminen. Muuta erityistä ei myytävänä ollut – vain yksi kohde jäi myymättä. Postihistoriapuolellakin myynti oli M30 osastossa hyvä – arvelen, noin 80%. Kertaalleen aiemmin myymättä jäänyt Yhdysvaltoihin lähetetyn paketin päällipaperi, jolle merkit oli liimattu, mutta taksa ei ollut oikein, koska osa merkeistä oli jäänyt puuttumaan (muistamme, että vuoden 1932 jälkeen ei USA:an käytetty pakettikortteja) oli myynnissä nyt kympin lähdöllä. Kohde on erittäin vaikea ja oikeataksaisena olisi varmasti herättänyt suurta kilvoittelua. Nytkin kohde meni kolmella kympillä kaupaksi. Muuta myynnissä ollutta olivat muutamat kenttäpostin alennetuin taksoin lähetetyt pakettikortit sekä lentopostikortti Kanadaan 30mk postiauto-merkin yksittäiskäyttönä. Kortti myytiin 20€ pohjillaan. HTO:ssa oli muuta mielenkiintoista, mutta tällä kertaa M30 osasto ei ollut erityisen ihmeellinen.

Järvenpään Filateliapalvelun 31. huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä eikä juuri mitään ihmeellistä. Hyvää ja harvinaista M30 filateliakohdetta ei suinkaan löydy jokaiseen huutokauppaan, vaikka malli on ”uudempaa” filateliaa, on asia siten, että vaikeita kohteita riittää ja niiden metsästämiseen saa menemään vuosia. Tähän pulaan ei JFP tällä kertaa pystynyt auttamaan. Asia oli kuitenkin postihistoriapuolella toisin, nimittäin myynnissä oli erinomaisen hyvä ja vaikea kotimaan kohde! Kyseessä oli hyvinkin tavallisen näköinen vakuutettu kuori, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu vakuutetuksi virkakirjeeksi, jolle on maksettu jotakin 50p vihreällä leijonamerkillä. Muistamme, että virkakirjeiden osalta oli käytössä kaksi erilaista lähetyksen postimaksuun liittyvää kommervenkkiä, nimittäin postirahavapaus ja vapaakirjeoikeus. Postirahavapaus käsitti postimaksun ja kirjaamisen, vapaakirjeoikeus lisäksi vakuutusmaksun. Paavolan kunnalla oli vapaakirjeoikeus, jonka perusteella vakuutetun kirjeen sai lähettää veloituksetta, mutta mikäli haluttiin vakuutetun kirjeen lakkaus, tuli lakkausmaksu maksaa! Näin tälläkin kirjeellä on tehty ja on maksettu vain ja ainoastaan vakuutetun kirjeen lakkausmaksu, jonka taksa oli 1.1.1935-31.8.1942 50 penniä.

Lakkausmaksuksi käytetty 50p vihreä M30 leijonamerkki
Paavolan postitoimiston lakkasinetit

Tällaisia kohteita tunnetaan minun tietääkseni tämän myydyn kohteen lisäksi vain yksi toinen ja se oli näytillä SFEX näyttelyssä 2020 Helsingissä Harri Ala-Honkolan M30 postihistoriakokoelmassa. Kohteen lähtöhinta oli asetettu 15 euroa ja se kipusi aina 65 euroon saakka. Huutomaksuineen alle sadalla eurolla ostaja sai erinomaisen kohteen.

Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta oli kotimaassa yksin 40mk merkillä lähetetty pikkupaketin kuoren palanen (jäi 30€:lla myymättä), Kotimaan lentopostikortti Helsingistä Maarianhaminaan 1950 (mh. limitti 10€), Ranskaan Turun lentosatamasta lähetetty lentopostikortti 3mk merkin yksittäispostitteella (mh. limitti 10€) ja Unkariin 1938 lähetetty kirjattu lentopostikirje (mh. 15€, limitti 10€). M30 4½mk sinisen leijonamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1943 myytiin 63 eurolla limitin oltua 50€. Myytävänä siis oli kaikenlaista ”pikkumukavaa” ja yksi kova kohde. Ei kovin huono postihistoriallinen kattaus loppujen lopuksi. Myynti oli kohtalaisen hyvää – kaiken kaikkiaan ehkäpä 70% luokkaa. Homman nimi on se, että kohteiden lähdöt täytyy asettaa riittävän alas ja hinnat nousevat, jos ovat noustakseen…

131. Hellman huutokauppa päättyi maaliskuun puolivälin tuntumassa. Tällä kertaa myynti meni yli miljoonan euron, mikä on huomattava summa rahaa. M30 osastolla oli mielenkiintoisia kohteita myytävänä, tällä kertaa erityisesti automaattimerkkejä oli tarjolla myös ns. parempaan kokoelmaan. Myytävänä oli mm. 10p, 50p ja 1mk automaattimerkkien täydet rullat. Näistä 1mk rulla on kaikkein vaikein ja niitä ei tunneta kuin aniharvoja. Toivottavasti ostaja ei lähde paloittelemaan rullaa ”rahanteon” toivossa, nimittäin veikkaan, että niin ei tulisi tapahtumaan.

Rullat menivät 60€, 90€ ja 360€ hinnoilla kaupaksi – hinnat olivat hyvin suhteessa harvinaisuuteen. Rullamerkkien kokoelmaerä meni kaupaksi 600 eurolla, mikä ei ole mielestäni ”erityisen paha”, mikäli ostaja tarvitsi hyvän erän kokoelmansa rullamerkkiosaston täytteeksi. Kerralla sai hyvät kohteet ja pääsi ”valmiiseen pöytään”.

Hieno 16 merkin ryhmä 1,25mk koevedosmerkkejä Karjalan väreissä myytiin 200€:lla. Näitä merkkejä tunnetaan isoissa ryhmissä vain muutama ryhmä – pareja ja nelilöitä tunnetaan useampia. Kysymyksessä on jonkinlainen hahmotelma siitä, että minkälaisia merkkejä (ilmeisesti) Itä-Karjalaan tehtäisiin. Tällainen erikoisuus voidaan ottaa mukaan M30 kokoelmaan ja mielestäni sille on paikkansa myös Itä-Karjala kokoelmassa.

Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita kohteita, nämä lienevät tulleen jokin aikaa sitten hajoitetusta asiaan erikoistuneesta kokoelmasta, jonka myynti alkoi jo edellisessä Hellmann huutokaupassa. Kohteet menivät hyvin kaupaksi. Mikäli oikein katsoin myytiin kaikki M30 kohteet! Siinä missä filateliapuolella M30 kohteita oli myytävänä useita ja hyviä, oli postihistoriapuolellakin muutamia hyviä kohteita. Jäin ihmettelemään 1mk vihreän painotuotteen (Sveitsiin) myyntihintaa, joka oli 100€. Kohde on kuitenkin aika vaikea ja niitä tunnetaan nykytiedon mukaan vain noin 15kpl. Hiukan hirvittää…

Korjailin alla olevaa tekstiä sen sisältämien virheiden takia – silmät harittivat niin paljon iltamyöhään, että en a) osannut lukea; b) ymmärtänyt väärin lukemaani ja c) numerotkaan eivät onnistuneet… pahoittelut! Nyt on enemmän ”sinnepäin”….

Mielestäni mielenkiintoisin postihistoriakohde oli isokokoinen rahapussukka, jonka kohdeseloste luki seuraavasti: ”Erikoinen isokokoinen vakuutettu lähetys Helsingistä 20.2.1939 Ruotsiin. Ommeltu kangaspussi, joka on vakuutettu yli 800 000 markan arvosta. Postimaksuna 12 kappaletta 25 markan puunhakkaajia ja lisäksi muita M30 merkkejä yhteensä 322,80 markan edestä”. Kyseessä oli ilmeisesti myytyjen autojen myyntihintojen tuloutuksessa käytetty rahalähetys, joka oli vakuutettu. Taksa piti kutinsa, mutta sen laskeminen vaatii jonkin verran hoksnokkaa, nimittäin kyseessä ei ole aivan tavallinen juttu. Vakuutusmaksu määräytyy vakuutusmäärän kautta, ja tällä lähetyksellä se oli 815269,60 markkaa, joka käännettynä kultafrangeiksi oli 67952,42 KFr. Vakuutusmaksu Pohjoismaihin oli 30 penniä jokaiselta tuhannelta markalta, eli 816*0,30mk = 244,80mk. Ja nyt tulee ”knoppi”, joka avaa taksan salaisuuden ja joka löytyy taksakirjan sivulta 127: ”Kirjeen ylin paino oli 500 g, painavammat lähetykset taksoitettiin kansainvälisten taksojen mukaisesti.” Toisin sanoen, vaikka kirje oli lähetetty Ruotsiin ei siihen sovellettu kirjemaksun osalta Pohjoismaisen postisopimuksen taksoja, koska sen paino ylitti sopimuksessa määritellyn ylärajan, vaan kirje taksoitettiin kansainvälisen taksan mukaisesti. Kirjaus ulkomaille lähettämisen aikaan 1939 oli 2,50mk. Kun kirjeen kokonaisuuden maksu oli 322,80 jää kirjemaksuksi 75,50 mk, joka vastaa 0,74kg painoista kirjettä (eli 37 kertaa 20 grammaa – 3,50mk ensimmäiseltä 20 grammalta ja sen jälkeen 2mk jokaiselta 20:ltä grammalta). Näin taksa täsmäisi. Jäin miettimään, että olisiko pitänyt maksaa vakuutusmaksukin kansainvälisen taksan mukaan… näin ei tässä tapauksessa ole tehty (se on selvää, sillä kv. taksan mukainen vakuutusmaksu olisi ollut yksinään enemmän kuin koko kirjeelle maksettu postimaksu).

Volvon rahapussi vakuutettuna kirjeenä Ruotsiin

Toinen vaihtoehto on, että on maksettu myös vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu 50p (joka sisälsi myös ”laskemisen”; kuorellahan on laskettu vakuutusmaksu myös kultafrangeina) ja käytetty Pohjoismaista kirjausmaksua 2,00mk. Tämä vaikuttaa ehkäpä todennäköisemmältä ja olisi linjassa sen kanssa, että kirjeen kuljetusmaksu olisi maksettu kv. taksan mukaan, mutta kirjaus ja vakuutusmaksu pohjoismaisen mukaan. En pysty varmaksi sanomaan miten asia on, sillä kohteen taustapuolta ja mahdollisia sinetöintejä ei kuvassa ole näkyvissä. Joka tapauksesa on sanottava, että on mahdollista saada taksa osumaan.

Tämä isokokoinen ”ihmetys” myytiin 190 euron hinnalla, lähtöhinta oli huomattavasti alempana. Ostaja sai hyvän kohteen, joka sopii hyvin M30 postihistoriakokoelmaan. Muistan, että vastaavia tunnetaan vain muutamia ja aiemmin myyntihinta on ollut korkeampikin…

Merkki-Albertin 67. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle suurehkon määrän kohteita, joiden joukossa muutamia erinomaisia kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä, jotka jäivät suurimmaksi osaksi myymättä. Myös muutamia erikoisuuksia oli tarjolla – näistä kiinnostavin, ainakin myyntihintansa puolesta oli 6mk oranssin merkin hammastesiirtymä leikkeellä. Siirtymä oli tehnyt merkistä ”matalan”. 30 euron lähtöhinnasta hinta nousi aina 209 euron myyntihintaan saakka. Aikamoinen nousu! Vaaleanharmaanvioletin Saimaa 10mk merkin numerokuusilo myytiin 85 eurolla. Paljon filateliaa jäi myymättä…

Matala 6mk merkki

Postihistoriapuolella saatettiin havaita mopobensan käryä, sillä ”nostattelu” oli ainakin yhden kohteen osalta aikamoista! Kyseessä oli kenttäpostista Ruotsiin lähetetty asiakirja, joka oli osoitettu Ruotsissa toimivaan kirjeenvaihdolla toimivaan ammatti-instituuttiin. Mielenkiintoisen ja hyvän lähetyksestä tekee se, että siinä luki kirjoituskoneella kirjoitettu, leimojen alle jäänyt, teksti ”affärshandlingar” eli asiakirjoja, mikä ”varmistaa” asian. Tiedetään, että joukoissa palvelevat ruotsinkielisen yksikön sotilaat opiskelivat ”korsuistaan” tulevaisuuttaan varten ja tätä postia tunneetaan joitakin lähetyksiä. Tällä kertaa asia sai aivan uudet mittasuhteet, kun kohde lähti 25 euron limitistään tanakkaan nousuun, joka pysähtyi vasta 445 euron juhlavaan summaan. Jättäjällä lienee ollut muikea ilme, kun savun hälvettyä ja mopojen kaarrettua talleihinsa näkyi numerotaululla lopputulemana yli viisitoistakertainen myyntihinta verrattuna lähtöhintaan.

Asiakirja Ruotsiin KP osoitteesta
Kuukauden ajan taksa piti rakentaa ”wanhoin” keinoin

Muuta kiinnostavaa edustivat muutamat M30 merkeillä aikaiset lentolähetykset, erityisesti lentopostikortit, joiden hinnat nousivat hieman lähdöistään, sekä Saksaan syyskuussa 1942 lähetetty kirje, joka oli maksettu 2:75mk ja 75p merkein. Muistamme, että 3½mk oliivi leijonamerkki ilmestyi vasta 1.10. ja sininen 3½mk merkki oli ollut käytännössä loppuunmyyty jo pitkän aikaa. Näin kyseinen kohde on erittäin hyvä 75p merkin käyttö sen kuukauden aikana kun postimaksu piti maksaa muilla kuin 3½mk oliivilla merkillä. Kohteen hinta nousi 20 euron pohjasta 52 euroon, mikä ei kohteen harvinaisuuden huomioon ottaen ollut erityisen korkea hinta. Viiden kympin pohjilla myytiin vaikea sanomalehtilähetys, joka oli maksettu 3mk merkillä yksin. Mainitaan vielä lentopostikortti Uruguayhin kahdella 25mk sinisellä leijonamerkillä, joka nousi 35 euron hintaan – Uruguay on parempi kohdemaa.

Sitten ihmettely: Jo kertaalleen aiemmin (Hellmanilla) myymättä jäänyt ja nyt Albertilla 220€ lähtöhintaan myytävänä ollut 2½mk punaisen merkin käyttötarkoituksenmukainen yksittäiskäyttö postikortilla Ranskaan ei mennyt taaskaan kaupaksi. En pysty tätä ymmärtämään – kohde on yksi kovimpia M30 kohteita ja niitä tunnetaan alle kymmenen kappaletta. Edellisen kerran olen nähnyt vastaavan kohteen tulevan myydyksi noin 400 euron hintaan. Se on varma asia, että näitä ei kaikilla ole.

Nyt on aika mennä nukkumaan, mutta lisään tähän vielä muutaman kuvan Forssan kerhon keräilytapahtumasta Kuhalankadulta. Tupa oli täynnä kun saavuimme paikalle kello 09 aamulla. Vaikka auton akku oli tyhjä, löytyi tarpeellinen määrä autoja, jolla Salon kerholaiset pääsivät kuin pääsivätkin perille turvallisesti – ja pois. Tällä kertaa kuvia myös ns. keittiön puolelta, eli kerhon kanttiinista, jonka tiskin äärellä Forssan kerhon pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Tapola on juuri tekemässä hankintoja.

Merkki-Albertin 65

By

Merkki-Albertin 65. huutokauppa päättyi tätä kirjoitettaessa edellisenä iltana yhdeksän aikoihin. Kohteiden jälkimyynti on yhä käynnissä. Tällä kertaa M30 osastolla oli hurja määrä kohteita myynnissä, lähes sata. Lisäksi M30 kiinnostavaa oli myös ainakin lentopostin osastolla.

Filatelian puolella oli erilaisia pikkukiinnostavia kohteita, joista mainittakoon Raumalaisen postimerkkiliikkeen A. Marttilan arkinreunapainannalla varustettu 20p vihreä merkki. Näitä arkinreunapainantaisia M30 leijonamerkkejä tunnetaan muutamia arvoja ja painantoja pariltakin liikkeeltä. Limitiksi oli asetettu 20 euroa ja sillä kohde myytiin. 50p keltainen rullamerkki hyvällä leikkausvirheellä myytiin myöskin pohjilla, jotka oli asetettu kolmeen kymppiin. 6mk oranssin merkin sokkohammas meni 40 eurolla ja 2mk vihreän merkin numeropalalle osunut kohtalaisen voimakas hammastesiirtymä ei liikahtanut satasella. Markan oranssin merkin kolmen merkin käytetty ryhmä leikkeellä, jossa oli hammastesiirtymä nousi 76 euroon, joka oli hiukan yllättävänkin kova nousu. Laskoksia ja pieniä siirtymiä oli myynnissä useita, kuvaksi otin kahden merkin yli menneen 5mk Olavinlinna-merkin laskoksen, joka on tätä kirjoitettaessa yhä myytävänä 20 euron limitillään. Kaiken kaikkiaan ns. pikkuhyviä filateelisia merkkierikoisuuksia oli myytävänä tällä kertaa runsaasti. Mukana oli muutama parempikin kohde.

Postihistoriapuolella ei M30 osastossa ollut ihmeitä. Kirjattu paikalliskirje yksin 24mk M30 leijonamerkillä teki kauppansa viidentoista euron pohjahinnalla. Yksittäispostitteena lähetetty 3mk harmaa merkki painotuotteella Englantiin ennen 3mk vihreän merkin julkaisua meni ”vain” 30 euron pohjilla. Ehkäpä kaikilla on jo tämä? Kyse ei ole helpoimmasta kohteesta ja 3mk harmaalle merkille kohde on kelpo käyttö. Hiukan jäin tässä raapimaan päätäni. Mielestäni ehkä kiinnostavin postihistoriakohde osastossa oli Etelä-Afrikkaan lähetetty paketti, joka oli maksettu M30 300mk lentokone-merkillä ja M54 mallin merkeillä. Postimaksua oli kortille kiinnitetty yhteensä 364 markan edestä. Kohde myytiin parin kympin pohjillaan, mikä mielestäni ei ole kaukomaiden pakettikortista kovinkaan korkea hinta. Kortilla oli kiinni myös Ahvenanmaalaisen postikonttorin tulliluettelo – paketissa oli lähetetty makeisia, kukaties salmiakkia Etelä-Afrikkaan.

Lentopostin osastossa oli muutamia kiinnostavia M30 kohteita. Vuoden 1940 kesällä Petsamoon Liinahamariin lähetetty lentokirje, joka oli ”aitoa asiaa” lähti parin kympin matalista pohjista ja päätyi vain 52 euron hintaan. Kyseinen lähetys on mielestäni aika vaikea kotimaan lentopostilähetys. Sodan aikainen kotimaan lentoposti on vaikeaa. Ostaja sai halvalla hyvää. Toinen erinomainen lentokohde oli 1941 Helsingistä Englantiin lentopostina lähetetty kirje. Kirjeelle oli maksettu Euroopan lentopostilisä 2mk pohjataksan ollessa ulkomaille lähettämisen aikaan 3½mk. Koska Saksa ei antanut Englantiin menevälle postille kauttakulkua oli kirje kulkenut lentona ensin Moskovaan, josta Siperian rataa pitkin Vladivostokiin, mistä se on laivalla kulkenut luutavasti Yokohamaan ja sieltä eteenpäin Yhdysvaltain Länsi-rannikolle. USA:n läpi kirje on kulkenut junalla, koska lentolisä oli maksettu vain Moskovaan asti. Saavuttuaan USA:n Itä-rannikolle kirje on matkustanut laivalla Englantiin. Kaiken kaikkiaan kuljettu matka on noin 29000 kilometriä. Kohteen hinta nousi 50 euron lähdöstä aina 143 euroon saakka. Kohde kiinnosti minuakin, mutta olin tehnyt itse itselleni myyräntyötä aiemmissa kirjoituksissa mainitun Via Siberia kokoelman ja asiaan liittyvien esitysten muodossa, nimittäin markkinoinut juuri näitä Siperian kautta kulkeneita kohteita. Tietoisuus oli herännyt ja kohde meni ns. parempiin suihin – ehdottomasti kokoelmakelpoinen kohde postihistorialliseen tai lentopostikokoelmaan.

Useita Etelä-Amerikkaan lähetettyjä lentokirjeitä 1930-luvulta oli myytävänä, lähdöt vaihtelivat 20 ja 40 euron välillä. Kaikki taisivat mennä kaupaksi ja hinnatkin nousivat jonkin verran. Uruguayhin 1941 mennyt lentona menemään tarkoitettu kuori, jossa oli yliviivattu lentolipuke nousi yli sadan euron. Kiinnostavin lentopostiosaston M30 kohde oli vuonna 1940 talvisodan aikana Iraniin lähetetty kirje. Kohteen kuvassa näkyivät reittitiedot ja tieto siitä, että kohteen taustapuolella olisi Teheranin tuloleima. Tuloleima on näissä postihistoriakohteissa aina tärkeä tieto. Sodan aikainen lentokirje kaukomaihin on aina hyvä kohde, Iran on vaikeahko kohdemaa, joten se tekee kohteesta tavallista paremman.

Kohteen hyvyydestä tiesivät muutkin, sillä 30 euron pohjista se nousi aina 145 euron hintaan saakka. Hinta ei ole mitenkään uskomaton, koska kohde on vaikea, mutta sitä voi selittää se, että leimaus ei mm. kuorella olevan 50p merkin osalta ole aivan priimaa vaikka leiman päiväys hyvin muilla merkeillä näkyykin. En pidä maksettua hintaa erityisenä ylihintana. Kohde jäi kalleimmaksi myydyksi M30 kohteeksi tässä huutokaupassa.

JFP, Hellman ja Riihex etkot

By

Järvenpään Filateliapalvelun 28. nettihuutokauppa päättyi menneellä viikolla ja jälkimyynti 18.3. Rehellisyyden nimissä on todettava, että M30 keräilijälle ei huutokaupassa ollut kovinkaan paljoa kiinnostavaa ja ehkä juuri siksi ”se yksi hyvä kohde” paistoi sitäkin kirkkaammin. Myytävänä nimittäin oli Saksaan 21.9.1944 lähetetty postikortti, joka ei ollut päässyt vaihtopostitoimistoa pidemmälle, koska se oli leimattu ”postiyhteys keskeytetty” ja palautettu lähettäjälle. Kuten muistamme, loppuivat vihollisuudet Neuvostoliiton kanssa 4.9.1944 ja samana päivänä alkoi velvoite häätää Saksan armeija Suomen maaperältä. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että Suomi ja Saksa joutuivat eri leireihin pitkän aseveljeyden jälkeen ja toisaalta sitä, että mm. postiyhteydet maiden välillä katkesivat. Tämä tieto ei ollut vielä saavuttanut lähettäjän tajuntaa 21.9. ja kortti oli lähtenyt vanhasta muistista.

Kortti Saksaan tai oikeastaan Itävaltaan 21.9.1944. Palautettu lähettäjälle, postiyhteyden katkettua. Kuva JFP:n huutokaupasta. Taksasta voidaan keskustella – tuohon aikaan voimassa oli postikortin taksa 2½mk ulkomaille, mutta Suomen ja Saksan välisen sopimuksen taksa oli 2mk, jota tässä on lähdetty hakemaan.

Kyseinen kohde on hyvä postihistoriakohde, joskin vastaavalla merkinnällä palautettuja kirjeitä ja kortteja tunnetaan ehkä joitakin kymmeniä. Postikortit ovat silti vaikeampia kuin erityisesti lentokirjeet, joita tunnetuista kohteista on suurin osa. Tällä kertaa kohde myytiin 109 euron hintaan, joka ei mielestäni ole kovin korkea. Muuta kiinnostavaa huutokaupassa oli lähinnä kirjattu asiakirja vuodelta 1952, joka ei mennyt kaupaksi. ”Lähimaaston” kohteista todettava, että M54 osastolla myytiin saantitodistuskirje hintaan 175€.

Hellman huutokaupat, joita Naantalista käsin toimiva Suomen Filateliapalvelu pyörittää, pitää nykyään kaksi huutokauppaa vuosittain. Toiminta on toteutettu oman verkon kautta toimivan reaaliaikaisen huutokauppaohjelmiston kautta. Viimeisin, neljä-päiväinen kansainvälinen huutokauppa päättyi eilen 18.3. Kolmena päivänä neljästä myytiin filateliaa, yhteensä tuhansia kohteita. Mukana oli monenlaista ja huomattavina nostoina voidaan todeta yleisellä tasolla, että ainakin yksi grand prixin voittanut kokoelma oli kaikkine herkkuineen laitettu myyntiin. Kyseessä ei ollut M30 kokoelma, mutta M30 osastollekin oli kyseisestä kokoelmasta ilmeisesti jotakin valunut. Yleishavaintona on todettava, että myyntiprosentti oli erittäin hyvä ja hinnat nousivat.

M30 osalta on mukava todeta, että myytävien kohteiden joukossa oli kiinnostavia kohteita niin filatelian kuin postihistoriankin puolella. Filateliapuolella myytävänä oli erikoisesti näyttäviä hammastesiirtymiä, jotka lienevät juurikin mainitusta GP kokoelmasta peräisin. 9mk postitalon valtava siirtymä myytiin 75 eurolla, 20mk postitalon näyttävä siirtymä arkin reunasta 80 eurolla ja 25mk puunhakkaaja 85 eurolla. Kaikki nämä hinnat olivat aika edullisia, koska kohteiden laatu oli parasta mitä rahalla saa. Ainoa ”vielä parempi” olisi, jos kyseessä olisi merkkiryhmä. Näin ajatellen kohteet eivät olleet kalliita.

Paras siirtymäkohde oli 6mk oranssin merkin siirtymäryhmä, jonka hinta nousi 150 euroon saakka, mikä ei mielestäni ollut järisyttävä, kohteen ollessa parasta A ryhmää. Isompia ryhmiä sisältänyt M54 merkkien koevedoskohde meni 36 eurolla – mainitsen tämän tässä, koska jos rakennetaan käyttösarjan merkkimallin filateelista kokoelmaa, on syytä näyttää siirtymä edellisestä käyttösarjasta ja siirtymä seuraavaan käyttösarjaan kohteiden avulla. Koevedoskohteet sopivat tämän siirtymän demonstroimiseen vallan mainiosti. Nyt demonstrointia saattaa tehdä halvalla, mikäli osti kyseisen kohteen.

Näyttävä siirtymä arkin reunasta numerolla. Myyntihinta 150 euroa. Kuva Hellman Huutokaupoista.

Eräästä aikoinaan kultamitalin saaneesta M30 kokoelmasto olivat ”rippeet” myytävänä ja mikäli huutokauppaa katsoessa tuli mieleen, että ”nämä on nähty ennenkin”, niin ihan väärässä ei etiäinen ollut. Nimittäin kolme kovempaa M30 postihistoriakohdetta, 1mk vihreä painotuotteella Sveitsiin, 2½mk punainen postikortilla Bulgariaan ja 20mk kirjattu kirje Sveitsiin olivat kaikki olleet kokonaista kaksi kertaa aiemmin myytävänä. Ensimmäisen kierroksen lähtöhinnoista oli tultu alas 75% ja tällä kertaa kauppa kävi. Kauppa kävi, vaikka 1mk vihreä painotuote sekä 20mk kirjattu kirje myytiin kumpikin pohjahinnoillaan, eli 200€.

20mk R-kirjeellä Sveitsiin
1mk vihreä painotuotteella Sveitsiin

Kohdeselosteessa kerrottiin 1mk painotuotteen osalta, että vain kolme tunnetaan. Tämä on saattanut olla totta silloin, kun kyseinen kortti on ollut kokoelmassa näytillä. Nykyään tiedämme, että 1mk vihreä yksi painotuotteella on kohde, joita tunnetaan n. 10 kappaletta. Kun näitä myytiin yli 500 eurolla vielä 5-6 vuotta sitten, on hinta nyt jossain 150 euron tuntumassa ja kohdemaasta riippuen vaihtelee vähän. 20mk postitalo yksin kirjatulla kirjeellä on vaikea kohde ja niitä tunnetaan muutamia. Myyty kohde on hyvä ja siinä ovat asia ok, vaikka käsiala viittaa erääseen Arif Ramiin, joka vaikutti filateelisissa piireissä Helsingissä 1940-luvulla. Hänellä kuitenkin tiedetään olleen kirjeenvaihtoa Sveitsiin, joten sinänsä asiassa ei ole mitään naputtamista. Kohde oli mielestäni 200 euron arvoinen ja näitäkin on kalliimmalla myyty.

Kovin postihistoriatykki, joka oli myynnissä oli 2½mk punainen leijonamerkki yksin postikortilla Bulgariaan vuodelta 1943. Näitä 2½mk punaisia postikortteja tunnetaan 5-6kpl ja niitä ei ole arkistoista viimeisen 10 vuoden aikana pullahdellut lisää näyttämölle. Harvinaisesta kohteesta siis on kysymys. Harvinaiseksi kohteen tekee se, että 2½mk postikorttitaksaa käytettiin vain maihin, jotka eivät kuuluneet eurooppalaisten postisopimusten piiriin (joissa oli alennettu taksa) ja joihin postia pystyi lähettämään (ei-Saksan vihollismaat). Näitä olivat Sveitsin lisäksi muutamat muut maat, kuten Espanja ja Portugal, sekä mm. Bulgaria (joka liittyi postisopimukseen vasta myöhemmin).

Harvinainen 2½mk punainen yksin postikortilla Bulgariaan vuodelta 1943. Taksa postikortille siis 2½mk. Hyvä kohdemaa. Kuva Hellman Huutokaupoista.

Nämä asiat eivät olleet menneet huutajilta ohi, koska kohteen hinta nousi 200 euron pohjistaan 340 euroon, jolla se myytiin. Tämä hinta ei ollut oman näkemykseni mukaan lähellä maksimia, eli ostaja sai kohteen ns. sopivasti – mopo ei keulinut, vaikka hinta nousikin.

Muita kiinnostavia M30 kohteita mainitakseni, 15mk Olavinlinna-merkillä maksettu tavaranäyte myytiin 45 eurolla, 3mk punaisella maksettu postin taksataulu meni 80 euron pohjahinnallaan, ja kahdella markan rullamerkillä Kiinaan lähetetty kirje nousi 230 euroon (hyvä kohde!). Muissa osastoissa oli jonkin verran M30 kohteita myytävänä. Ehiökorttien osastossa silloisesta Puolasta, nykyisestä Ukrainasta Suomeen lähetetty paluupostikortti, jolle oli maksettu lentolisä nousi 180 euroon.

M30 pohjamerkille painettu Zeppelin 1830 virhepainama-merkki kortilla myytiin hulppeaan 10800 euron hintaan ja nelilö, jossa yhdessä merkissä sama virhepainama teki kauppansa 2400 eurolla. M30 puolella nähdään harvoin näin kovia hintoja, mutta Zeppelin kohteissa on kansainvälinen markkina, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki huutajat eivät ehkäpä ole samanlaisten rajoitteiden alaisia kuin katajaisen kansan keräilijät.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että tällä kertaa Hellman ei jättänyt kylmäksi, koska mukana oli laadukkaita filatelia, että postihistoriakohteita, jotka olivat aivan sitä parasta kärkeä. Hintojen ”uskomattomin” nousu tapahtui muualla kuin M30 osastolla, mutta limiteistä noustiin reippaasti M30:kin osalta.

Riihex 2023 näyttely aukeaa alle viikon kuluttua perjantaina. Kannattaa jo etukäteen käydä tutustumassa näyttelyn antiin verkkosivuilla, joille on ilmestynyt myös osanottajaluettelo. Luettelosta selviää, että nähtävää on myös M30 silmille. Kutsuttujen luokassa allekirjoittanut esittää yhdessä herrojen Kauppi ja Seitsonen kanssa yhden kehyksen verran Siperian kautta sodan aikana kulkenutta postia. Olemme pyytäneet järjestäjiä toimittamaan näyttelyn jälkeen kuvat kokoelmasta myös Liiton ylläpitämille sivuille, jonne ne saavat jäädä näytille. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kokoelmaa kannata mennä katsomaan. Mikäli olen itse paikalla kehyksen etumaastossa lupaan vastata kysymyksiin ja kertoa kohteista halukkaille. Filatelian luokassa Anssi Forsblom esittelee M30 kuvamerkkejä. Tämä on minulle uusi kokoelma ja innolla sitä menen katsomaan. Ehiöluokassa Jussi Tuori esittää M30 ehiökortteja ja on mukavaa nähdä mitä uutta Jussi on kokoelmaan löytänyt. Postihistorialuokassa esitän yhden kehyksen verran Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukaisia lähetyksiä. Mukana on siis suomalaisilla merkeillä Saksaan lähetettyä postisopimuksen taksoilla lähetettyä postia ja Saksasta Suomeen vastaavilla taksoilla tulleita lähetyksiä.

Lentopostiluokassa Ari Muhonen näyttää lentopostia vuoteen 1948 ja arvelen mukana olevan joitakin M30 kohteitakin. Koska Ari on näyttelyssä eksperttinä on kokoelma arvostelun ulkopuolella. Näiden perusteella pitäisi M30 osastollakin siis olla jonkin verran nähtävää. Hienoa on se, että mukana on yksi täysiverinen ”vain” M30 asiaan keskittyvä kokoelmakin!

Muita kiinnostavia minulle ovat mm. M11 spesialistimme Markku Koivuniemen neljän kehyksen avaus postihistorian luokassa sekä Näyttelyn primus motorin Heikki Virtasen ensiesiintyminen M17 postitaksakokoelmalla. Myös Raimo Hämäläisen Itä-Karjala on kiinnostava ja harvoin nähtävää herkkua. Esko Seitsonen esittelee Englannin sensuuria toisen maailmansodan ajalta ja tässä kokoelmassa on mukana muutamia kiinnostavia M30 kohteitakin.

Innolla jo odotan Riihimäen näyttelyä! Nähdään siellä!

SP-Lehden HK 107 ja Liittokokous 2022

By

Aloitetaan päättyneen Suomen Postimerkkilehden huutokaupan 107. asioilla. Tällä kertaa M30 osastolla oli myytävänä parisen kymmentä kohdetta. Merkkipuolella tyypillisen loistoleimatun ja leimaamattoman tavaran lisäksi oli myytävänä 50p vihreän leijonamerkin hammastamaton kahden merkin reunapalapari. Kyseessä on siis käyttöön otettu liimoitettu 50p merkki, joka on jäänyt vahingossa hammastamatta ja toimitettu postitoimistoon. Kyseessä ei ole ns. esittelyarkki, joissa ei ole liimoitusta. Pari meni kaupaksi kympin pohjillaan, mikä ei siitä ollut erityisen kova hinta, koska kohde on kokoelmakelpoinen M30 filateeliseen näyttelykokoelmaan. FORD lävistyksellä tai suojareijitteellä ”käsitelty” 5mk Olavinlinna M30 kuvamerkki myytiin neljällä eurolla, joka ei ollut kallis hinta. Eniten noussut filateliakohde oli 1,25mk M30 leijonamerkin Karjalan puna-mustissa väreissä painettu ehdotemerkki. Ajatuksena lienee ollut pohtia sitä, että voitaisiinko kyseisellä merkillä kerätä rahaa Karjala-projektiin tai ainakin siivittää kansallistunnetta.

1,25mk M30 leijona Karjalan punamustissa väreissä. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

En tiedä tarkalleen milloin tämä merkkiehdote on valmistettu, mutta kyse on tietysti 30-luvun ajatuksesta. Tästä merkistä tunnetaan yksi isompi arkin palanen ja muutamia pienempiä palasia, pääosa merkeistä lienee pareina ja yksittäiskappaleina. En osaa sanoa paljonko näitä painettiin, mutta pienin mahdollinen lukumäärä on kaksi arkkia, eli yksi painoarkki. Eli mahdollisesti vain 200 kappaletta on tätä erikoisuutta olemassa. Kyseessä on siis tosiaankin jonkinlainen erikoisuus, jota voidaan esitellä 1,25mk leijonamerkin yhteydessä. Postitusvoimaa merkillä ei koskaan ole ollut, enkä ole nähnyt tällaista ehdotetta koskaan leiman alla – eikä sellainen löydös mitään oikeasti tarkoittaisikaan, muuta kuin, että joku filatelisti olisi käyttänyt merkkiä kirjeensulkijan ominaisuudessa (kukaanhan ei tahallaan leimauta merkkejä muista syistä….. ). No oli miten oli, merkin ympärillä käytiin jopa pienehkö huutokilpailu ja sen hinta nousi kympin pohjistaan 26 euroon saakka.

Postihistoriapuolella oli myytävänä kymmenkunta kohdetta, joiden joukossa oli ihan kiinnostavankin näköistä tavaraa, eli ei vain ”niputettua M30 tauhkaa” vaan ihan asiallisia lähetyksiä. Tällä kertaa hinnat eivät nousseet. Painotuote 6mk leijonamerkillä Yhdysvaltoihin maksoi vain 5 euroa, mikä oli hyvin edullinen. Painotuotteelle käytetty väri oli vihreä ja käyttötarkoitukseen tarkoitettu merkki siis oikeastaan M30 6mk vihreä leijonamerkki, mutta koska olemassa taksan aikoihin oli myö 6mk oranssi, saattoi sitäkin käyttää. Myyty kuori oli kohtalaisen siisti ja 6mk painotuotetaksa ulkomaille ei ole se kaikkein helpoin. Näin ollen ostaja sai halvalla ihan hyvää. Vuonna 1932 Yhdysvaltoihin lähetetty pakettikortti M30 merkein nousi 30 euron pohjistaan 35 euroon. Kuten joku saattaa muistaa, oli jokin aikaa sitten Filatelisti-lehdessä Hannu Kaupin erinomainen kirjoitus Yhdysvaltain pakettitaksoista, joissa käytiin läpi pakettien taksoja ja huomioitiin se kiinnostava asia, että pakettikortteja käytettiin Yhdysvaltoihin menevissä paketeissa M30 osalta vain vähän aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka paketteja vuosittain lähetettiin jonkin verran, eivät pakettikortit M30 merkein Yhdysvaltoihin ole sittenkään kovin yleisiä. Tämä selvästi oli muistunut mieleen kohteen jättäjälle, joka oli asettanut lähtöhinnan kohtalaisen ylös ja huutajillle, jotka lähtöhinnasta huolimatta huusivat – kohde ei ole huono ja sillä oli myös M30 Saimaa merkin I painoerän vaalean harmaan violetti merkkikin, joka hyvällä lähetyksellä ei ole triviaali.

Kohteen ”takapuoli” leimoineen
Suomesta Nepaliin lähetetty lentokirje

Korkein M30 kohteelle asetettu lähtöhinta oli pistetty Suomesta 1936 Nepaliin lähetetylle lentokirjeelle – 70 euroa. Kohteen selosteessa luki, että lähettäjä oli C. G. E. Mannerheim. Tämä tietysti pitänee paikkaansa, mutta itse kohteelta se ei käy suoraan ilmi. Mannerheim oli tiikerimetsällä Nepalissa ja tästä todisteena on myös tiikerin talja, joka löytyy Lappeenrannan Upseerikerholta vitriinistä kera metsästysvalokuvan, jossa Mannerheim poseeraa paikallisen maharadzan kanssa. Kuori on lähetetty Helsingistä ilmeisesti 12.11.1936 ja se on kulkenut Tukholman kautta 13.11.1936. Tuolloin lennettiin Helsinki – Tukholma päivittäin. Tukholmasta kuori on suurella todennäköisyydellä lähtenyt yöjunalla Etelään, kohti Trelleborgia, josta se on kulkenut lautalla yli Sassnitziin. Tästä kertoo Sassnitz – Berlin junaleima, joka on päivätty 14.11.1936 – juna numero 14. Junayhteys oli nopea ja tyypillinen tapa kuljettaa myös lentopostia. Berliinistä kuori lienee kulkenut eteenpäin junalla Italiaan, josta se on sitten lentänyt eteenpäin reitillä Itään kohti Nepalia. Vuonna 1936 oli maakenttiä käyttävä lentoyhteys verkosto alkanut jo kehittyä ja lentoveneet alkoivat siirtyä pikkuhiljaa historiaan – mutta kuten aina, käytettiin toimivia resursseja niin pitkään kuin mahdollista, koska uudistaminen ennen aikojaan ei ole koskaan ollut (eikä tule koskaan olemaan) kustannustehokasta. Tämän saman edessä olemme, kun mm. vaihdamme autokantaa kiihtyvällä tahdilla kohti sähköisyyttä… lieneekö kukaan oikeasti laskenut asian järjellisyyttä ottaen huomioon kaikki tekijät yhtä aikaa? No joka tapauksessa kuori lensi suurin piirtein reittiä Italia – Ateena – Kairo / Kastelrosso – Palestiina – Irak – Bahrain – Karachi – Bombay. Mumbaista (aiemmin siis Bombay) kuori lienee kulkenut junalla Pohjoiseen, voi olla, että se on reititetty jo Karachistakin junalla eteenpäin. Nepaliin on saavuttu leimojen mukaan 24.11.1936, eli 12 päivää kirje on kulkenut. Tuohon maailman aikaan ja ottaen huomioon Nepalin vielä ehkäpä Suomeakin syrjäisemmän lokaation, ei postin kulku ole ollut hidasta. Tiikerin pään menoksi on siis juonittu nopealla tahdilla. Taksan osalta kuori on kiinnostava, sillä 1930-luvun lentoposti Euroopan ulkopuolelle on hiukan vaikeampaa ja Nepal ei ole yleinen kohdemaa. Ulkomaan kirjeen taksa oli lähettämisen aikaan, eli 12.11.1936 oli 3½mk per 20 gramma. Lentolisä Nepaliin taksoitettiin (brittiläisen) Intian mukaan – ja oli 15.4.1935 – 14.3.1941 6mk per 5 grammaa. Kun kirjeelle on kirjoitettu ilmeisesti ”10 gr” niin tämä vastaisi 12mk lentolisänä. Kuorella on kuitenkin 21,50mk merkkeinä, joka vastaisi 3*6mk + 3½mk ja tarkoittaisi, että lentolisää on maksettu kolmesta 5g painoerästä eikä kahdesta. Näin ollen ja mikäli 10g on oikein, olisi maksettu 6mk liikaa. Ehkä tämä asia yhdessä korkeahkon lähtöhinnan kanssa karkoitti ostajat ja kuori jäi myymättä.

Virallisesti Nepal on ollut itsenäinen valtio ainakin vuodesta 1768, jolloin gurkhien kuningas Prithvi Narayan Shah yhdisti n. nykyisen Nepalin alueen kuningaskunnaksi. Tämä kuningaskunta taisteli brittiläistä Itä-Intia Yhtiötä vastaan (Intia oli brittien alusmaa ja ”myyty” yhtiöille pyöritettäväksi) 1815-16 sodassa, joka tunnetaan Anglo-Nepalilaisena sotana. Britit eivät tässä kahakassa pärjänneet Nepalilaisille ja maa säilytti itsenäisyytensä, myös gurkhien maine hurjina sotureina syntyi. Nepalilaiset luovuttivat takaisin valtaamansa maat ja tilanne stabiloitui, myöhemmin maata johti aina 1940-luvulle asti brittiläismyönteinen Rana kuningasperhe. Nepalilaiset auttoivat brittejä kukistamaan 1857 intialaiset suuressa kapinassa ja tässä yhteydessä pääsivät brittien suosioon. Nepalilaisia joukkoja, juurikin näitä gurkhia, taisteli brittiläisten rinnalla niin ensimmäisessä kuin toisessakin maailmansodassa ja britit ovat näiden yhteisten verenvuodatusten johdosta jatkuvasti suhtautuneet Nepaliin ja nepalilaisiin positiivisesti. Niille keräilijöille, joita teräaseet kiinnostavat, liittyy gurkhiin erityisesti yksi detalji ja se on ns. kukri-veitsi, joka on siis juurikin näiden gurkha soturien perinteinen ase. Kukri on siis vino- tai käyrä-teräinen pitkä puukko, joka on oikeasti perinteinen Nepalilainen työkalu, eli jonkinlainen vesuri. Siinä missä vesurilla voi katkoa pusikkoa se soveltuu myös ihmisen tappamiseen kohtalaisen hyvin…. Joka tapauksessa kyseinen kirje on siis lähetetty aikana, jolloin Nepalia hallitsi brittiläismyönteinen Rana kuningas, ja siellä hallitsi ilmeisen korruptoitunut ja autokraattinen hallinto, joka väistyi myöhemmin lyhytaikaisen demokratian tieltä. Nykyään Nepal on jonkinlainen federatiivinen tasavalta, jota johtaa presidentti. Tähän on tultu 50-luvulta alkaneen autoritäärisen diktatuurin ja maoistikapinoinnin kautta. Nähtäväksi jää miten maa pärjää jatkossa.

Näiden lisäksi ei huutokaupassa ollut ihmeitä, vaikka M17 puolella jälleen myytiin kalliilla kaukomaiden lähetyksiä ja muutamia muitakin kohteita muiden keräilyalueiden osalta nousi korkeuksiin.

Filatelistiliitto piti liittokokouksensa 23. huhtikuuta Helsingissä. Kokouspaikkana oli rautatieaseman vieressä oleva keskustan Holiday Inn hotelli. Paikkavalinta oli mielestäni oikein mainio, sillä rautatieasemalle pääsee helposti junalla… sen verran täällä Salossakin tajutaan. Tämä siis silmällä pitäen kaukaa tulevia delegaateeja ja jatkokin kannalta korvan taakse laitettavaksi. Paikalle saapuikin kohtalaisen runsas osallistujamäärä. Kokouksessahan käydään läpi edellisen toimintavuoden asiat, niin toimintakertomus kuin ”finanssitkin”, myönnetään vastuuvapaudet, mikäli siihen on aihetta, sekä valitaan erovuoroisten tilalle uudet toimihenkilöt hallitukseen ja muihin Liiton tarpeellisiin tehtäviin. Tärkeimpänä keskustellaan asioista ja pohditaan ja läpikäydään tulevaisuuden tekemistä ja siihen liittyviä asioita, kuten jäsenmaksujen suuruutta ja määräytymisperusteita sekä toiminnan sisältöjä. Myös pitkän aikavälin suunnitelmia käydään läpi. Nämä asiat olivat tälläkin kertaa agendalla. Tärkeimpinä toimintakertomus ja finanssit ja erityisesti tulevaisuus, johon liittyivät keskustelut Filatelisti-lehden tilanteesta ja jatkosta. Kun tiedettiin, että hallituksesta oli myös eronnut yksi ei-erovuoroinen jäsen, oli tarpeellista valita eronneen tilalle myös uusi jäsen. Kiinnosti kuulla myös eroon liittyvistä asioista ja keskustella siitä mikä tilanne hallituksessa oli ja jatkossa tulisi olemaan. Lehden osalta olemme lukeneet päätoimittajan erosta tai erottamisesta, joka tapauksessa siitä, että päätoimittajaa ei tällä hetkellä lehdellä syksyksi 2022 päätettynä vielä ole. Eli kaiken kaikkiaan ihan kiinnostavaa asiaa järjestöfilatelian puitteissa ja puitteista oli kokouksessa tiedossa. Toimin kokouksen puheenjohtajana edustaen Lappeenrannan 1930 perustettua Postimerkkikerhoa.

Finanssien osalta todettakoon, että toimintavuosi 2021 oli Liiton osalta positiivinen, eli käytännössä tehtiin jonkin verran voittoa, noin kuutisen tuhatta euroa. Liiton ”liikevaihto” on noin 85 tonnia, josta 70 tonnia tulee jäsenmaksuina, kymppitonni avustuksina ja noin viisi tonnia sijoitusten tuottoina, käytännössä osinkoina. Liiton sijoitukset, eli 2016 ostetut osakkeet, joiden ostohinta oli tuolloni ollut noin 50 tuhatta euroa (ja jotka sillä summalla ovat näkyvissä Liiton taseessa) ovat ”pullistuneet” eli niiden pörssiarvo on noussut voimakkaasti ollen vuoden vaihteessa 2021/2022 yli 150 tuhatta euroa. Näitä sijoituksia on ollut tekemässä Liiton johdon apuna eräs pitkän linjan filatelisti ja pankkimies Kuopiosta ja hänen sijoitusneuvonsa ovat osuneet siis aivan nappiin. Kun tästä sijoitusten olemassaolosta joitakin vuosia sitten, vuoden 2016 jälkeen, keskusteltiin liittokokouksessa ja niiden olemassaolosta huomautettiin, kun eräät tahot ehdottivat jäsenmaksujen nostoja…. niin samat eräät tahot silloin kokousyleisölle kertoivat, että mitään sijoituksia ei olisi olemassakaan… No nyt viimeistään voitaneen ottaa suomut silmiemme edestä ja todeta näiden eräiden tahojen puhuneen aikoinaan muunneltua totuutta eli ”paskaa” julkisesti kokousyleisölle. Onneksi tuolloin kokouksen puheenjohtajana toiminut Tampereen Filatelistiseuran edustaja pelasi korttinsa siten kuten pelasi ja nämä eräät tahot eivät saaneet tahtoaan läpi. MUTTA tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee… tunnen itsekin piston silmässäni. Tärkeintä on, että Liiton talous ei ole kuralla, vaan tasapainossa.

Toimintavuoden aikana Liitto kehitti verkkosivujaan edelleen ja aloitti pienimuotoista sosiaalisen median läsnäoloa, pääasiallisesti Facebook palvelussa. Tähän käytettiin suhteellisen paljon rahaa ja jopa ostettiin konsulttipalveluita tukemaan tekemistä. Näistä ei sen enempää keskusteltu, mutta asiassa toimineilta (so. Jukka Mäkipää) tiedusteltiin, että paljonko Liiton Facebookissa on seuraajia ja niitä kuulemma on useita satoja. Se täytyy todeta, että Liiton sivuilla on tapahtunut paljon hyvää ja erityisen hienoa on se, että siellä voi tutustua kymmeniin näyttelykokoelmiin kokonaisuudessaan. Tätä on tarkoitus myös jatkaa – siis positiivista kehittämistä. Alun perin suunnitelmissa oli suurempaakin kehittämistä juurikin tämän verkkotoiminnan alalla – oli suunnitelmaa aloittaa uusia palveluita ja ehkäpä tehdä jonkinlaista ”maailmanvalloitustakin”… näitä suunnitelmia, joilla oli jonkinlainen hintalappukin… isohko sellainen, esiteltiin Liittokokousväelle jo lähetetyissä materiaaleissakin. Materiaalit kuitenkin pistettiin ennen kokousta uusiksi ja niiden osalta olivat nämä suurisuuntaisemmat suunnitelmat poistuneet esityslistalta. Lieneekö liittynyt tähän poistumiseen myös liittohallituksen jäsenen Pekka Nuikin, joka lyhyen hallituskautensa aikana lienee jäänyt tuntemattomaksi suurelle osalle Liiton jäsenistöä, erokin… sitä ja hänen alun perin hallitukseen valinnaksi tulemistaan ja hänen eroonsa liittyviin koukeroihin ja tapahtumiin sitoutuvia muitakin asioita pohdittaneen jatkossakin filatelistien piirissä, muutaman konjakin jälkeen. Näistä ei kokouksessa kuitenkaan sen enempää virallisesti puhuttu, ei puheenjohtajan eikä muidenkaan suulla – se kuitenkin kerrottiin ennen kokousta epävirallisesti, että erokirje oli vastaanotettu ja hyväksytty ja virallisessa osuudessa, eli kokouksessa Nuikin tilalle valittiin jäljellä olevan mandaattiperiodin ajaksi Tampereen Filatelistiseuraa edustava Seuran entinen puheenjohtaja Valtonen. Erovuoroiset Liittohallituksen jäsenet valittiin uudelleen hallitukseen. Uudelleen valittiin myös Liittohallituksen puheenjohtaja Petteri Hannula, toiselle kaksivuotiselle kaudelle.

Filatelisti-lehden osalta ehdotti Liittohallitus sitä, että lehti ilmestyisi paperisena jatkossa kuusi kertaa vuodessa, mutta sivumäärä pysyisi samana, eli paksumpi lehti harvemmin. Tämä ehdotus sisältyi hallituksen ehdotukseen toimintasuunnitelmaksi vuosille 2023 ja eteenpäin (pitkän tähtäimen suunnitelma). Toimintasuunnitelmassa hahmoteltiin myös muita muutoksia liittyen verkkosivujen kehittämiseen ja digitaalisen materiaalin lisäämiseen, mm. Filatelisti-lehden digitaalisen etsintä-toiminnon sisältävän arkiston kehittämisen osalta. Liittokokous näki ehdotetut kehittämistoimet hyvinä, kuitenkin siten, että paperilehden ilmestymistaajuuden muutosta eivät kaikki kannattaneet – kokouksessa tehtiinkin vastaehdotus, jossa suunitelmaa ehdotettiin hyväksyttäväksi sillä muutoksella, että lehti ilmestyisi jatkossakin kahdeksan kertaa vuodessa paperisena. Tämä ehdotus sai kannatusta ja asia meni äänestykseen. Paikalla olleista äänistä enemmistö kannati hallituksen esittämää suunnitelmaa muutettuna siten, että Filatelisti-lehti ilmestyisi jatkossakin 8 kertaa vuodessa ja näin päätettiin. Asiasta pystytiin keskustelemaan sivistyneesti ja asiallisesti sekä rakentavasti hyviä, ehkä hiukan asiankin vierestä meneviä, mutta muuten relevantteja kommentteja esittäen ja niiden kautta. Lopputulos ei näin näyttäytynyt dramaatisena tai haavoja aiheuttavana, vaan kahden eri näkökannan väliltä tehtiin päätös äänestyksen perusteella ja sillä sipuli. Merkittävänä näen sen, että hallitus oli pystynyt tuomaan sellaisen ehdotuksen tulevaisuuden linjoista pöydälle, joka voitiin suurimmalta osalta hyväksyä sellaisenaan – tämä kertoo siitä, että suunnitelutyö on ollut onnistunutta… VAIKKA suunitelma viime hetkessä uusiksi pistettiinkin. Syyksi tähän ”viime-hetken vaihtoon” siitä kysyttäessä antoi hallituksen puheenvuoron käyttänyt puheenjohtaja Hannula riskien hallinnan… eli loppusuoralla vielä oli todettu, että laajempi kallis muutos ei ehkä olisikaan ns. ”varma nakki” vaan se sisältäisi riskejä, joita ei aivan kokonaan ehkä ymmärrettykään. En voi tästä olla pahoillani, sillä hallitus minun näkemykseni mukaan teki aivan oikein tehdessään muutoksen ehdotukseensa. Asiasta varmasti opittiin paljon, ainakin näin uskon. Kokouksen aikana ei kuitenkaan tullut selvyyttä siihen, että kuka jatkaa syksyllä 2022 Filatelisti-lehden päätoimittajana. On esitetty toiveita siitä, että nykyinen päätoimittaja voisi yhä jatkaa tehtävässä – tämä ei kuulemma hallituksenkaan kannalta olisi mahdoton ajatus. Toivottavasti asiaan löytyisi harrastuksemme kannalta hyvä ratkaisu – ratkaisu tarkoittaa sitä, että löytyy yhteisymmärrys ja se on usein kompromissi, jossa kaikki ”saavat jotain”, mutta kukaan ei saa kaikkea mitä haluaa… eli kysehän on siitä mitä ihmisen elämä yleensäkin on.

Budjetin osalta mentiin hallituksen ehdotuksen mukaan, mutta jäsenmaksujen osalta tehtiin vastaehdotus. Liiton entinen puheenjohtaja Klaus Juvas, joka toimi delegaattina, teki ehdotuksen, jossa ehdotettiin, että kerhojen maksama jäsenten lukumäärään perustuva jäsenmaksu laskettaisiin kolmesta eurosta yhteen euroon per jäsen. Tämä ehdotus ei saanut tukea ja näin ollen raukesi ilman äänestystä. Henkilökohtaisesti minua hymyilytti sisäänpäin, sillä aiemmin, silloin kun viimeksi nähtiin olevan tarvetta jäsenmaksujen nostolle oli sama mies, eli Juvas, Liiton puheenjohtajana. Tuolloin hänen johtamansa hallitus halusi nostaa jäsenmaksuja nykyisestä (taso oli tuolloin sama kuin nyt ja jo edellä mainitut Liiton osakesijoitukset olivat olemassa) ja nyt hän ehdotti jäsenmaksujen alentamista. Ei näitä aina ole helppoa ymmärtää. Onneksi apteekista saa päänsärkylääkettä tarvittaessa… Eli jäsenmaksut pysyvät samoina.

Liittokokous kesti lähes neljä tuntia, joten keskustelua käytiin paljonkin – tämä on hyvä, sillä asioista pitää saada puhua. Todettakoon tässä, että olisi hienoa, että aktiiviset filatelistit olisivat kaikki Liiton jäseniä, koska Liitto on kerhojen lisäksi tärkein harrastuksemme edustaja maassamme. Näihin tunnelmiin ja Wapun päivän viettoon siirtyen lopetettakoon tämä kirjoitus.

Huhtikuun huutokilpailut

By

Huhtikuusta kehkeytyi useiden auki olleiden huutokauppojensa takia mielenkiintoinen keräilykuukausi. Auki olivat yhtä aikaa Sinetti-Postin, Vaasan Filatelistien, Kouvolan ”Halvan tavaran” huutokaupat, ja Forssan kerhon Huutokortti huutokaupat. Kun Nokian huutokauppa päättyy vielä 30.4. on huhtikuussa säpinää kerrakseen. Minulla oli vaikeuksia pysyä intensiivisen työrupeaman takia mukana kuvioissa ja muutama kiinnostava kohde menikin sen sileän tien ohi suun tai oikeastaan parempiin suihin. Ei auta itku markkinoilla ja onneksi kohteita tulee jatkuvalla syötöllä myyntiin.

Sinettipostin 136. huutokauppa sulkeutui 18.4. ja M30 filatelian osastossa oli myytävänä yhteensä alle viisi kohdetta, eli erittäin hiljaista. Onneksi sentään postihistoriapuolella oli kolmisenkymmentä kohdetta tarjolla. Mielenkiintoista kyllä yksikään myytävänä ollut filateliakohde ei mennyt kaupaksi. Postihistoriapuolella menestys oli parempaa, joskin myymättäkin kohteita jäi jonkin verran. Myytävänä ei ollut ihmeitä, mutta muutamia maininnan arvoisia kohteita kuitenkin – Kirjattu paikalliskirje vuodelta 1949 ei kiinnostanut kiviäkään ja jäi vitosella myymättä. Paikalliskirjeistä ei usein ymmärretä, että kirjaaminen ja muut lisämaksut ovat vaikeahkoja, koska usein ajateltiin, että kirje menee niin nopeasti ja turvallisesti perille, että ei ole tarpeellista käyttää lisämaksuja. Tästä johtuen kirjatut paikalliskirjeet eivät ole huonoja kohteita. M30 3mk punainen yksin postikortilla Ruotsiin myytiin 24 eurolla, mikä mielestäni oli kohtalaisen paljon. Kortti oli kulkenut elokuussa 1945, eli samaan aikaan kun kansainvälinen postikortin taksa oli myöskin 3mk ja hyvin vaikea. Näitä 3mk punaisia Ruotsiin tunnetaan kuitenkin sen verran monta, että kysymys ei ole kanuunasta, korkeintaan pienestä tussahduksesta. Silti parempi samanaikainen, kuin myöhäisempi käyttö ulkomaan taksan kanssa.

Yllä: Unkarista Hodmezovasarhelystä 8.6.1948 Helsinkiin lähetetty kirjattu kirje. Ilmeisesti avattu ja lähetetty eteenpäin Ruotsiin. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.1.1948 – 30.11.1948) 12,00mk + kirjaaminen Pohjoismaihin (1.1.1948 – 30.11.1948) 12,00mk = 24,00mk. Mielenkiintoinen kohde.

Myytävänä oli myös Unkarista Suomeen lähetetty kirjattu kirje, joka oli edelleen lähetetty Ruotsiin – kuorelle oli maksettu kirjatun kirjeen maksu uudelleen; ilmeisesti kuori oli avattu ja sinne oli mahdollisesti lisätty tietoa / kirje suomalaisen avaajan toimesta. Näin olleen se on täytynyt maksaa uudelleen. Tällaiset kahden maan merkeillä lähetetyt kuoret ovat eksoottisen näköisiä ja joskus niihin liittyy taksaerikoisuuksia. Tällä kertaa erikoisuus ei ollut niin kovin suurta, mutta siitä huolimatta kyseessä on mielenkiintoisen näköinen kuori ja jonkinlainen kohde 12/10mk violetille merkille. Jos kuorta ei olisi avattu välissä olisi sen saanut lähettää sellaisenaan, ilman postimaksun maksamista eteenpäin – tähän antoi mahdollisuuden kansainvälinen postisopimus.

Yllä: Fiji saarille Helsingistä ??.9.1947 lähetetty painotuote. Kaksi 1,25mk keltaista leijonamerkkiä, yhteensä 2½mk. Leimattu Suva, Fiji saarilla ja lähetetty takaisin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. Eksoottinen ja harvinainen kohdemaa.

Ehkä mielenkiintoisin Sinetti-Postin huutokaupassa myyty kohde oli Fiji saarille lähetetty painotuotekirje. Kysymyksessä on ehkä Olympiakomitean lähtettämä lähetys, joka on palautunut osoitteen paikkaansapitämättömyyden takia. Kyseessä siis ei välttämättä ole tekele – toisaalta miksi Fiji saarille on pitänyt lähettää Suurkisojen kuorella yhtikäs mitään… haiskahtaa silti, vaikka kauniita ajatuksia päässäni pyörii. Fiji on vaikea kohdemaa ja kun kuorelle on leimattu leima ”Suva”, joka on Fiji saarten pääkaupunki, on varmaa, että siellä kaukana tämä lähetys on käynyt kääntymässä. Tällaiset eksoottiset paikat ovat ”kivoja” ja kohde on ainakin pitkän matkan kokoelmaa tekevälle hyvä, nimittäin kauas on pitkä matka ja kun kohde on lähetetty vielä takaisin, niin kaksinkertaisesti pitkä.

Yllä: Tarttumanelilö 5mk violetista merkistä. Näyttävä.

Vaasan Filatelistien huutokauppa numero 78 päättyi 19.4. ja myytävänä M30 osastolla oli alle 25 kohdetta. Vaasassa ei viimeaikoina ole ollut myytävänä mitään M30 helmiä, eikä näin ollut tälläkään kertaa. Jotain kuitenkin sellaista, jota on helppoa nostaa esiin. Kiinnostavin filateliakohde oli 5mk violetin merkin tarttumanelilö, jossa ”mukavasti” näkyi tarttuman raja selvästi. Tällaiset helposti ymmärrettävät visuaaliset tapaukset ovat mukavia, sillä ne herättävät kokoelmassa huomiota. Kohde oli siis tosiaan hyvän näköinen ja nousikin kuuden euron alhaisesta lähtöhinnastaan aina yli 38 euron.

Yllä: Vaasan huutokaupan ylilyönti. Suttuisin leimoin varustettu 3mk punainen postikortilla Tukholmaan heinäkuussa 1945 – Pohjoismaan taksalla. Lähtöhinta 100 euroa, jonka joku maksoi. 

Huutokaupan häpeäpilkku oli myyntiin laitettu Ruotsiin kulkenut 3mk punaisen M30 merkiln singlellä maksettu postikortti vuodelta 1945. Häpeäpilkku siksi, että kohdeseloste luki: ”L. 296 yksin kortilla Ruotsiin. Hki 14.7.45 Erittäin lyhyt taksa.” ja kohteen lähtöhinta oli 100 euroa. Kyseessä on siis aivan samanlainen kohde, joka oli myytävänä Sinetti-Postin huutokaupassa edellisenä päivänä. Tämä kohde oli leimattu heinäkuussa, eli myöskin samaan aikaan, kun aidosti erittäin lyhyt taksa-aikainen ulkomaan postikorttitaksa oli myöskin kolme markkaa. Kysymyksessä tässä on siis Pohjoismaihin lähetetty postikortti, joka ei suinkaan ole sama kuin ulkomaille lähetetty. Tämä Pohjoismaiden taksa oli voimassa 1.7.1945 alkaen aina vuoden 1946 tammikuun puoleen väliin, eli yli kuusi kuukautta. Onko kuusi kuukautta ”erittäin lyhyt” taksa-aika, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta kun kysymys on M30 kohteesta, niin sanoisin, että ei ole erittäin lyhyestä taksasta kysymys. Tästä jäi pieni ”fuulauksen” maku, nimittäin kortin käypä hinta on mielestäni selvästi alle kympin tällaisilla huonoilla leimoilla. Vastaavan sai osta Jyväskylästä Aspbäckin laatikosta kolmella eurolla – jätin ostamatta sellaisen silloin. Mielestäni tällainen on meklarin osalta asiakkaiden pettämistä, vaikka onkin totta, että kun hulluja pyydetään, ei hulluja tarvitse maksaa. Sata euroa kohteesta maksanutta saattaa harmittaa kun asia tulee ilmi. Amerikkaan lähetetty pakettikortti maksoi vitosen ja oli mielestäni halpa.

Yllä: Vaikea 6mk oranssin merkin alareunan sokkohammas. Vaikea M30 filateliakohde. Kympillä meni.

Kouvolan ”Halvan tavaran” huutokauppa 42 päättyi 20.4. ja myytävänä oli aika paljon halpaa tavaraa – oliko hyvää… siitä voidaan olla montaa mieltä. Filateliakohteita oli myytävänä kohtalaisen runsaasti, mm. sokkohampaita 8mk violetille merkille ja muutamia muitakin erikoisuuksia – pääasiassa aika yleistä tavaraa. 2mk violetti merkki, jolla oli jonkinlainen valkoinen viiva – ilmeisesti roskan aiheuttama tilapäisyys oli myytävänä kympin lähtöhinnalla, jolla kohde myytiin. Paras myytävänä ollut filateliakohde oli mielestäni vaikea ja harvinainen 6mk oranssin merkin hammasteneulan katkeamisesta johtunut sokkohammastus merkin alareunassa. Nämähän eivät tunnetusti näytä eivätkä tunnu normaalin kaduntallaajan mielestä yhtikäs miltään, mitä lienee krämmälettä kiinni siellä merkin alareunassa – mutta filatelistille tällainen kohde on hyvä ja harvinainen löytö. Näitä ei ole näkynyt ja kympin lähdöllä kysymyksessä oli halpa kohde. Kympillä tämä myytiinkin, sillä M30 filateliasta pitää ymmärtää ”jonkin verran”, että tajuaa tämän olevan pirullisen vaikea kohde. En suinkaan tässä kehuskele omilla tiedoillani, sillä minä tajusin tämän asian vasta sen jälkeen, kun minua viisaammat katsoivat parhaaksi valistaa tyhmempäänsä! Niin tyhmä en kuitenkaan ollut, etten olisi valistuksesta ollut kiitollinen. Huomioitavaa on, että vastaava sokko voi löytyä 6mk oranssin yläkerran hammastuksesta, koska kysymys on kahden merkin välissä olevasta sokkohampaasta – sattuma määrittelee merkkien irroituksen yhteydessä kummalle puolelle sokkohammas jää kiinni. Nyt arkkikeräilijät katsomaan mistä tilauserästä on kysymys.

Postilähetysten osalta Kouvolan anti oli kohtalaisen tympeä – ei oikein mitään sävähdyttävää. Norjaan 12mk singlellä mennyt kirje jäi myymättä vitosen lähdöllä, samaten 7mk punaisen merkin singlellä lähetetty postikortti Sveitsiin kympin pohjalla. Lunastukseen mennyt lentokuori Ruotsiin 1930 luvulta ei kelvannut kenellekään kuuden euron hinnalla. Kirjattu paikalliskirje vuodelta 39 meni pohjilla kaupaksi. Hiljaista oli kuin huopatossutehtaassa. Minä en löytänyt oikeastaan mitään.

Forssan kerhon 13. huutokorti huutokauppa päättyi 23.4. ja sisälsi muutamia pikkunäppäriä kohteita. Tullipostiosoitus myytiin noin yhdeksällä eurolla ja joukkoihin joulun 1943 painotuotteen erikoistaksalla lähetetty painotuotepostikortti jäi myymättä viidellä eurolla. Joko kaikilla on jo näitä, tai asia jäi tajuamatta kaikilta. Veikkaan, että ne, jotka tajuavat ovat jo tällaisen jostain saaneet, koska kyseessä ei sittenkään ole valtavan harvinainen asia ja ne, jotka eivät ymmärtäneet, että kyse on erikoisuudesta eivät halunneet maksaa tavallisesta joulukortista tavallisimmalla mahdollisella M30 merkillä vitosta. Oli miten oli, myymättä jäi.

Yllä: Kenttäpostipaketti 30.9.1941 Jämsänkoskelta Kenttäpostikonttori kolmoseen. Taksa: Kenttäpostipaketin (1-3kg) alennettu taksa (28.6.1941 – 30.9.1942). Mahdollinen kenttäpostipakettikortilla ilman kenttäpostilipuketta 19.7.1941 – 31.10.1941 – alle kolme ja puoli kuukautta.

Joukkoihin vuonna 1941 lokakuussa lähetetty kenttäpostipaketin pakettikortti, jolle oli leimattu kaksi 1½mk harmaata M30 leijonamerkkiä myytiin seitsemän euron pohjilla. Nämä kenttäpostipakettien taksat ovat aiheuttaneet useille päänvaivaa ja tulevat jatkossakin aiheuttamaan, sillä niihin liittyy monia kommervenkkejä. Tämän pakettikortin osalta kommervenkkejä löytyy riittämiin. Kun lähdetään tutkimaan asiaa tarkemmin, niin ensimmäisenä silmään iskee M30 filatelistina se, että 1½mk harmaalle merkille hyvien kohteiden löytäminen on vaikeaa – noh… rehellisesti sanottuna tällä pakettikortilla leimaus on sen verran kammottava, että sitä ei kannata edes ajatella. Juuri ja juuri siitä selviää, lähetyspaikkakunta sen jälkeen, kun kortilta sen on ensin osannut lukea. Päivämäärästä näkyy vain huonosti mitään, mutta sen voi selvittää katsomalla kortin takapuolen kuittausta 1.10.1941 ja lähtemällä itsesuggestion voimalla vääntämään mielessään tummalla pohjalla olevaan mustan värin sekamelskaan merkityksiä. Itse päädyin syyskuun kolmanteenkymmenenteen päivään. No mitä sitten… sitä sitten, että kenttäpostipakettien pakettikorteista ja niiden käytöstä tuli määräys 19.7.1941 kiertokirjeellä 135/1941. Ilmoitus kenttäpostipakettien alennetun taksan käyttämisen edellytyksistä tuli 1.11.1941 alkaen, eli ilmoitus siitä, että paketin alennetun taksan sai vain silloin, kun pakettikortille oli laitettu kenttäpostilipuke (joka 1941 oli punainen suorakulmainen lipuke), muuten piti maksaa normaalin paketin kuljetusmaksu. Näin olleen kenttäpostipakettikortilla ilman lipuketta, alennetulla kenttäpostipakettitaksalla saattoi lähettää lähetyksiä vain 19.7.1941 – 31.10.1941, eli kokonaiset kolme kuukautta ja 11 päivää. Tällainen asia siis on kyseessä. Kun kysymys on alle kolmen ja puolen kuukauden ajanjaksosta, hiipii väkisin mieleen ajatus siitä, että kuinkahan monta tällaista mahtaa olla jäljellä ja onkohan kohde vaikea tai peräti harvinainen. Harvinaiseksi en uskalla julistaa, mutta sen tiedän, että ei näitä puissa ole viimeaikoina kasvanut – vaikka, rehellisyyden nimissä, muutamissa viimeaikojen huutokaupoissä vastaavanlaista tavaraa onkin ollut muutamaan otteeseen myytävänä.

Yllä: Helsingistä 2.6.1930 Berniin Sveitsiin lähetetty kirje. Kaksi M30 1mk oranssia merkkiä, yhteensä 2mk. Leimattu ”Praha 82 Letiste”, eli Prahan lentokenttä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 30.11.1931) 2,00mk. Kulkenut ilmeisesti lentona. Mielenkiintoinen.

Mielenkiintoinen oli vuonna 1930 Sveitsiin lähetetty kirje, joka oli maksettu kahdella 1mk oranssilla M30 merkillä. Kuorelle oli Prahassa lyöty leima, joka kohdeselosteessakin oli huomioitu. Se mitä ei oltu huomioitu oli, että ”Praha 82 Letiste” leima tarkoittaa Prahan lentoasemaa ja kyseessä on siis käytännössä lentopostia tarkoittava asia. Kuori on siis kulkenut lentoreitillä Prahan kautta, vaikka sille ei ole maksettu lentomaksua. Tämä on minun mielestäni mielenkiintoinen asia, sillä en ole ennen nähnyt tällaista lentona kulkemisesta indikoivaa tsekkiläistä leimaa. Saksalaiset ”mit luftpost befördert” leimathan tunnetaan laajasti. Kuvittelisin, että Prahan kauta ei kuljetettu Sveitsiin menevää postia yleisesti, voin toki olla täysin väärässäkin, mikäli esimerkiksi Königsbergin kautta kulkenut lentoreitti on jatkunut suoraan Pohjoiseen ja esimerkiksi Munchenin kautta on koukattu Länteen vaikuttaa reitti aivan järkevältä.

Kävin eilen Forssassa Forssan Filatelistikerhon kokouksesa Lehmuskadulla pitämässä esityksen katkenneista postiyhteyksistä toisen maailmansodan ajalta ja ”postiyhteys keskeytynyt” leimatuista M30 kohteista. Forssassa on kerhoilloissa mukava meininki, on huutokauppaa ja tietokilpailua ja tällä kertaa tietysti oli myös esitykseni. Noin viisitoistahenkinen Forssan kerhon porukka kuunteli ja kyseli ahkerasti kysymyksiä – tunnin verran käytimme aikaa postiyhteyksien keskeytyksiin. Vaikka huutokauppa oli vielä edessä ja esitys kesti, eivät vieraanvaraiset Forssalaiset heittäneet minua pihalle!

Forssan kerhon puheenjohtajana toimii Kari Tapola, joka on tunnettu M54 mies ja maailman toinen kultamitalin M54 kokoelmalla saavuttanut keräilijä; mitä sitä turhaan vaatimattomaksi ryhtymään. Kerhossa on useita aktiivisia jäseniä ja keräilyalueina on monenlaista. Forssalaiset ovat aktiivisia myös tapahtuman järjestäjinä, vuosittain järjestetään kaksi keräilytapahtumaa ja lisäksi kerhon kesäjuhlat, jossa filatelian, postihistorian ja korttien lisäksi on tarjolla sauna ja tyypillisesti myös esitelmä. Kerhossa käydään kauempaakin, tällä kertaa mukana oli mm. Helsingistä varta vasten kerhoiltaa varten tullut keräilijä. Kari näytti minulle kohteen, jolla oli yksirenkainen Forssa Kontr. leima syyskuulta 1942, kuulemma ainoa, jonka hän on nähnyt. Nyt slimät auki – löytyykö muita! Kerhon huutokaupassa oli noin sata kohdetta, jokaiselle jotakin. Suosittelen joskus käymään Forssan kerhossa ja erityisesti kesätapahtumassa. Itse menen aina jos vain suinkin pääsen.

 

 

 

 

 

Vuonna 1947 julkaistut M30 merkit – kokoelma

By

Esittelin Salon Filatelistikerhon 70-vuotis näyttelyssä viidentoista sivun, yhden kehyksen kokoelman, vuonna 1947 julkaistujen malli 1930 käyttösarjan merkkien postihistoriaa. Ideana oli tietysti, että kysymyksenä on kerhon perustamisvuosi.

Aiemmassa kirjoituksessa kerroin jo, että näyttely meni erittäin hienosti ja katsojia kokoelmilla oli mielestäni suhteellisen runsaasti. Alla löytyvä noin 40 minuutin pituinen video esittelee oman yhden kehyksen kokoelmani yksityiskohtaisesti.

 

SFP:n elokuun huutokauppa ja uudet tilat Naantalissa

By

Kesän jälkeen saatiin huutokauppasyksylle startti Suomen Filateliapalvelun huutokaupasta 104, Tällä kertaa myytävää oli M30 osastossa noin kolmekymmentä kohdetta, joista pääosa filateliakohteita. Postihistoriaa ei siis myytävänä juurikaan ollut. Toki postilähetyserissä oli mukana M30 tavaraakin, mutta tällä kertaa ei mitään erikoista. Filateliapuolella myytävien kohteiden taso oli mielestäni kohtalaisen hyvä ja olin hyvin iloinen nähdessäni, että limittiä ei kohteiden osalta oltu asetettu liian korkealle. Muutaman kohteen osalta hinta nousi huomattavasti ja minulle jäi suorastaan sellainen olo, että M30 keräily on saanut jonkinlaista puhtia.

Yllä: Myynnissä ollut levyllinen loisto ja lähes loistoleimaisia M30 merkkejä. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Loistoleimaisia merkkejä oli myytävänä levyllä kohdenumerolla 1435. Tämän levyn osalta ensiksi silmään sattui kolme kappaletta Ahvenanmaalla Getassa postin varaleimalla lähes loistona leimattua M30 kuvamerkkiä. Näistä hieman ensiksi innostuin, erityisesti 10mk saimaan vaaleanvioletista… pienen pohtimisen jälkeen aloin kuitenkin epäillä asiaa – nimittäin on liian hyvää ollakseen totta, että samalla postitoimipaikalla on leimattu kolme yläarvoa aivan samanlaisilla leimoilla lähes loistoina. Lisäksi vielä, kun eräs keräilijäkolleega huomautti, että Ahvenanmaa-osastolla oli kaksi vastaavaa leimausta lisää, joissa M30 merkkien pareille oli käytetty samaa leimaa… tuli selkeästi kitkerä maku suuhuni näistä näennäisen hienoista kohteista. Olenkin siis valmis väittämään, että kyseessä on tarkoituksellisesti tehty leimaus näille merkeille eikä suinkaan tarvekäyttö – eli melkein vetäisin esiin ns. humpuukikortin. Leijonamerkkien osalta minulla ei ole ”valittamista” ne ovat selvästi ihan käypää tavaraa, mutta Getan leimaukset ovat suspekteja. Limitti oli 20€ ja kohde meni kaupaksi 23 eurolla, ostaja ei siis ota tässä suurta iskemää, vaikka Getan kohteet ovatkin mitä ovat.

Yllä: Myynnissä ollut kohde 1437, levyllinen siirtymiä. Näistä parhaat ovat 2mk lilan merkin siirtymä ja 10mk violetin siirtymärivi. Myös 1½mk lilan merkin siirtymä on hyvä. Kohde nousi 20 euron limitistä aina lähes 130 euroon saakka. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Myytävänä oli useita levyllisiä siirtymiä, joista osa sisälsi parempiakin eli vaikeampia siirtymiä. Korkeimmalle nousi erä, jossa oli myytävänä kuuden merkin vaakarivi 10mk violetin merkin siirtymiä ja 2mk lilan merkin pystysiirtymä – kohde nousi aina 130 euron tuntumaan. Itsekin olin tästä kiinnostunut, mutta hinta karkasi minulta (onnellinen ostaja voi tietysti tuosta kuuden merkin rivistä myydä minulle puolet, halpaan hintaan tietenkin!!). Kohteen hinnan nousu näin korkeaksi oli minulle yllätys, vaikka levyllä kolme hiukan parempaa siirtymää onkin. Muitakin parempia siirtymiä oli myynnissä – yksittäiskohteena myyty 6mk oranssin nelilö, jolla oli pystysuuntainen siirtymä myytiin hintaan 102 euroa, joka oli tästä kohteesta mielestäni ihan sopiva hinta. Kyseessä on hyvä kohde – aiemmin tämän merkin erikoisuuksia on myyty korkeilla hinnoilla.

Yllä: 6mk oranssin merkin siirtymä nelilö. Hyvä filateliakohde tälle merkille. Myyntihinta 102 euroa. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Muitakin siirtymiä oli myynnissä, 1½mk harmaan siisti siirtymäpari myytiin alle neljällä kympillä ja 50p vihreän siirtymä kolmirivilö hiukan alle seitsemällä kympillä. Kaikki siirtymät menivät kaupaksi – tällä kertaa sai, jos halusi luopua rahasta, kerättyä hyviä siirtymiä kokoelmaansa. Myytävänä oli kolmesta M30 merkkien arvosta liimoittamattomia esittelyarkin palasia. Kysymyksessä ovat siis ehdotearkeista leikatut hammastamattomat merkit. Kyseessä on M30 filatelistille ”tarpeellinen” kohde, sillä kokoelmassa tulisi esitellä myös ehdotteita – nämä esittelyarkin palaset ajavat tätä asiaa. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se nousi neljään kymppiin. Yhden palasen hinnaksi tuli siis alle 15 euroa – edullisesti meni. Nämä ovat kuitenkin harvinaista herkkua, noin 50 kertaa harvinaisempaa kuin esimerkiksi Duudson-arkit. Muitakin hammastamattomia M30 kohteita oli myytävänä – eli liimoitettuja hammastamattomia kolmesta arvosta näitäkin. Kyseessä on kohtalaisen harvinainen asia, eli vahingossa hammastamattomia M30 merkkejä. Kaupin M30 käsikirjasta jokainen voi lukea itse kunkin merkkiarvon osalta painettujen hammastamattomien merkkien määrän ja huomata, että näiden liimoittamattomien lukumäärä on kokonaisuudessaan hyvin matala, puhutaan sadoista kappaleista. Jälleen aivan eri luokkaa harvinaisuudeltaan kuin esimerkiksi jo edellä mainittu Duudson tavara. Hinnat pysyivät mielestäni alhaisina, kolmen kympin kinttaalla ja helpoin 5mk keltaisen hammastamaton pystypari meni limitillä 20 euroa – halpaa kuin saippua.

Yllä: 15mk punaisen painoserä numero 929, jolle painettu vuosiluku 1951 väärin. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Suomalaisen M30 filatelian yksi tunnettu erikoisuus on, että vuonna 1951 painetuissa arkeissa on reunassa olevan numeroinnin yhteydessä oleva vosiluku mennyt väärin. Näitä virheitä tunnetaan ainakin 10mk vihreän, 10mk ruskeanvioletin, 15mk punaisen ja 25mk sinisen merkin osalta. Näistä 10mk vihreän vuosivirhe lienee yleisin. Tällä kertaa myytävänä oli virheellisellä vuosiluvulla varustettuja numerokuusiloita 10mk vihreästä ja 15mk punaisesta merkistä – kummankin limitti oli laitettu 20 euroon. Näistä huudettiin noin 30 euroa kummastakin. Mukana huutokaupassa oli myös pari M30 kuvamerkkiä laskoksilla – 5mk Olavinlinna ja 20mk postitalo – kumpikin meni kaupaksi, toinen limitillä 20€ ja toinen lähemmäs kolmella kympillä.

Yllä: Helsingistä Berliiniin, Saksaan 15.10.1942 lähetetty lentopostikortti, jolla sekä Suomen, että Saksan sensuurit. M30 4mk postitalo single. Taksa: Saksan erikoistaksan postikorttitaksa Saksaan (1.10.1942 – syyskuu 1944) 2,00mk + postikortin erikoislentotaksa Saksaan (1.10.1942 – syyskuu 1944) 2,00mk = 4,00mk. Hyvä ja vaikeahko yksittäispostite, kokoelmakelpoinen. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Postihistoriapuolella oli hiljaista, mukana oli seitsemän postihistoriakohdetta, joista kaksi Zeppelinin Etelä-Amerkikalentokohteita. Muista kohteista mielenkiintoisin oli Saksaan lokakuussa 1942 lähetetty lentopostikortti, joka oli lähetetty 4mk postitalomerkillä. Kuten suurin osa lukijoista muistanee, oli Suomen ja Saksan välillä sovittu siitä, että monen lähetyslajin osalta maidemme välillä käytettäisiin kotimaan postitaksaa 1.4.1942 alkaen. Tämän lisäksi oli sovittu, että Suomesta Saksaan kulkevan kirjepostin lentotaksa olisi sama kuin kotimaassa alkaen 1.10.1942. Vastaava taksajärjestely oli voimassa myös Saksan valtakuntaan liitettyihin alueisiin kuuluvan postin osalta ja käsitti mm. Itävallan, Puolan ja Ukrainan. Yksittäispostitteena tämä on mainio kohde 4mk postitalomerkille – 2*2mk merkein vastaavia postikortteja tunnetaan huomattavasti paljon enemmän. Kohteen limitti oli 20 euroa ja myyntihinta noin 40 euroa, mikä kohteesta on mielestäni ihan ok hinta. Summa summarum tämän huutokaupan osalta on se, että vaikka kohteita ei ollutkaan myytävänä kovinkaan monia oli mukana hyviä filateliakohteita – postihistorian osalta ei ollut yhtä kohdetta lukuunottamatta mitään erikoista tarjolla.

Yllä: SFP:n uusien toimitilojen aula sisältää pienen myyntinurkan. Tatu Untinen keskustelee kutsuvieraiden kanssa.

Suomen Filateliapalvelu järjesti 15.8. illalla tutustumistilaisuuden uusiin tiloihinsa Naantalissa. Liikkeen muutosta uusiin tiloihin on keskusteltu keräilijöiden keskuudessa jonkin verran, sillä on arveltu tällä muutolla olevan negatiivista vaikutusta mm. Hellman huutokauppoihin. Ajatellaan, että Naantaliin on vaikeaa mennä. Itse olin liikenteessä autolla ja ajelu tähän tutustumistilaisuuteen sujui helposti – uudelta Helsingin moottiritieltä käännytään Turun ohikulkutielle, joka vie käytännössä Raision läpi suoraan Naantalin pikatielle, josta käännytään samalle rampille, kuin mentäessä Aurinko Golfin kentälle (suuret vihreät golf-kentän viitat). Rampilta ajomatkaa on arviolta kilometri. Helsingistä ajoaikaa tullee noin tunti ja kolme varttia, kun vastaavasti Turun toimipisteeseen kesti noin puolitoista tuntia.

Tutustumistilaisuuteen oli saapunut arviolta nelisenkymmentä henkeä, mukana valtakunnan eturivin filatelisteja – paikalla oli vahva edustus Turun kerhosta, mutta myös kauempaa oli porukkaa paikalla. Samassa yhteydessä oli mahdollista tutustua myös tulevan 104. huutokaupan kohteisiin ja tätä mahdollisuutta vieraat käyttivät ahkerasti hyväkseen. Tiloissa on aulatilojen ja ”tiskin” lisäksi myös hyvät tilat huutokauppakohteiden säilyttämistä ja näyttöä varten. Yksi kolmasosa tiloista on varattu huutokauppasalille. Tilat on rakennettu täysin nollasta, eli kaikki on uutta – tällainen liiketilainvestointi on firmalle kuin firmalle iso satsaus, mutta tässä tapauksessa on oltu fiksuja, sillä sijainti on Naantalin näkökulmasta ajateltuna aivan erinomainen ja tilat ovat monikäyttöiset.

Yllä: uusissa tiloissa on satsattu valaistukseen, mikä tarkoittaa sitä, että kohteisiin tutustuminen onnistuu hyvin. Kuvassa Jukka Mäkipää ja taustalla mm. Asko Haahtela tutustumassa kohteisiin.

Itse uskon, että kun huutokaupat jatkuvasti ovat siirtyneet enenevässä määrin verkkoon tulee sijainti merkittävästi menettämään merkitystään. Kalliiden kohteiden osalta on oltava jatkossakin joku paikka missä niihin voi tutustua, mutta Keski-Eurooppalaiseen tapaan tulee huutokauppameininki menemään enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että paikan päälle tullee henkilöitä, jotka edustavat itsensä lisäksi myös muita ja huutavat isomman porukan tarpeisiin. Kansainvälisesti ajatellen Suomi on täysin sivussa, joten on kohtalaisen merkityksetöntä, että onko huutokauppa Helsingissä vai Naantalissa, jos kohteita tullaan huutamaan isolla rahalla. Uskon, että liikkeen johto osaa rakentaa tarvittavat yhteistyösopimukset mm. paikallisten hotellien kanssa majoituksesta huutokauppavieraille ja järjestämään esimerkiksi Turkuun huutokauppapäivän aamulla tulevilta junilta pari pikkubussia sopuhintaan ”ovelta ovelle”. Huutokauppapäivän aikana tapahtuvaa ruokailua jne. voisi myös harkita – sopuhintaan, tällöin ihmiset olisivat tyytyväisiä. Joka tapauksessa oli hyvin ystävällistä kutsua keräilijät tutustumaan uusiin tiloihin ”informaaleissa merkeissä”.

SFP huutokauppa Finlandia 2017 yhteydessä

By

Suomen Filateliapalvelu (SFP) järjesti huutokaupan Finlandia 2017 näyttelyn yhteydessä. Jostakin syystä Liiton hallitus oli suuressa viisaudessaan valinnut pitää liittokokouksen samaan aikaan ja näin ollen en päässyt paikalle, koska osallistuin liittokokoukseen Salon kerhon edustajana. Liittokokous olikin oma asiansa, palaan ehkä siihen vielä myöhemmin. Huutokaupassa oli tarjolla muutamia hyviä M30 kohteita, mukana kiinnostavan filateliapuolen lisäksi myös hyviä lähetyksiä. Lisäksi myytävänä oli merkkimallin 1930 uniikkeja kilpailuehdotteita.

Yllä: Vaikea 3mk tummanoliivi pystypari hammastesiirtymällä (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Parempiin filateliakohteisiin kuului 3mk tummanoliivin merkin voimakkaasti siirtynyt hammaste pystyparilla. Tämä on vaikea siirtymä ja käsittääkseni näitä vastaavia tunnetaan yhden arkin yläreunan verran. Hinta ei noussut pilviin, sillä myyntihinta oli 80 euroa. Kohde on aidosti vaikea. Kolmen markan tummanoliiville ei ole mitenkään erityisen paljon erikoisuuksia tarjolla, hammastesiirtymän lisäksi oikeastaan vain kolmijalkaisena leijonana tunnettu kuvakevirhe ja kaksoishammastus, joka on erittäin harvinainen. Hyvä kohde siis ns. kovaankin kokoelmaan. Muitakin hammaste-erikoisuuksia oli tarjolla. Kohde 1296 koostui neljästä hammaste-erikoisuuksia sisältävästä merkistä – kaksi näistä oli hammastamattomia – myyntihinta oli 46 euroa. Mielestäni paras M30 filateliakohde tässä huutokaupassa oli 6mk oranssin merkin näyttävä arkin yläreunaan osunut hammaste-erikoisuus. Tässä oli arkki ilmeisesti taittunut ja sitä kautta hammastukset olivat siirtyneet ja menneet vinoon. Hyvänä tätä pitivät muutkin, sillä 80 euron lähtöhinnasta kohteen myyntihinta kipusi aina 520 euroon. Ei mennyt halvalla, mutta kohde ei ollut helppo.

Yllä: Näyttävä 6mk oranssin leijonamerkin hammaste-erikoisuus (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Muuta huomionarvosta myytävänä ollutta oli näyttävä harmaan sellupaperisen (HSP) 100mk Helsinki merkin pystysuuntainen laskos – tämä meni kaupaksi viidelläkympillä. Myytävänä oli myös muutamia eriä numerokuusiloita, jotka tekivät kauppansa.

Postihistoriapuolella myytävää oli suhteellisesti vähemmän. Kotimaassa kulkenutta oli M30 osastossa myytävänä kolme kohdeta – paikalliskirjeenä kulkenut sähkösanoma, pikkupaketti ja asekätkennästä istuneelle upseerille läheetty kirje. Paikalliskirjeestä maksettiin 75 euroa. Olen siinä käsityksessä, että tuomarit ovat ”tykänneet” näistä kohteista ja siksi lienee selvää, että niillä on menekkiä. Itse en pidä niitä kovin erikoisina, vaikka ne sähkösanomia ovatkin sisältäneet. Pikkupaketti oli kiinnostava, sillä se oli 40mk taksainen ja 40mk merkin yksittäiskäyttö. Pikkupaketin lähtöhinta oli 25 euroa ja sillä hinnalla se meni kaupaksi, mielestäni meni halvalla.

Yllä: Pikkupaketti 40mk taksalla, lähetetty Vöyristä Vähäkyröön ilmeisesti vuonna 1953. Leimaus on huono. Taksa: Pikkupaketti (1.1.1952-31.5.1956) 40,00mk. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Myytävänä ollut Islantiin 1948 mennyt lentokirje oli mielenkiintoinen, nimittäin Islantiin oli tuohon aikaan voimassa muista Pohjoismaista poikkeava lentotaksa kirjeille, mikä tarkoittaa sitä, että Islanti on tässä suhteessa muita Pohjoismaita ”parempi” lentokirjeen kohdemaa. Kirjeen perustaksa oli sama kuin muihinkin Pohjoismaihin, mutta siis vain lentolisä oli erisuuruinen. Kirjeen lähtöhinta oli 20 euroa, jolla se myytiinkin – tämä oli minulle yllätys, sillä ei näitä Islantiin menneitä lentokirjeitä mitenkään puissa kasva. Lisäksi on huomattava, että 9mk oranssille merkille ei ole mitenkään erityisen helppoa löytää hyviä käyttöjä ja tästäkin vinkkelistä katsottuna kohde oli ehkäpä parempi kuin miltä se ensisilmäyksellä saattoi näyttää. Tämän kohteen osalta uusi taksakirja näyttää kyntensä, oikea taksa on siellä listattu asianmukaisesti.

Yllä: Lentokirje (<10g) 24.9.1948 Helsingistä Reykjavikiin Islantiin. 9mk oranssin leijonamerkin tupla, yhteensä 18mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaissa (1.1.1948 – 30.11.1948) 12,00mk + lentolisä (jokaiselta 5 grammalta) Islantiin (24.10.1945 – 31.9.1957 ) 3,00mk*2 = 18,00mk (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Yllä jo mainittujen kohteiden lisäksi oli myytävänä vain kaksi kohdetta, joista kuitenkin kumpikin oli kiinnostava. Ensimmäinen näistä kahdesta oli painotuotepostikortti Intiaan 35mk Olavinlinnamerkin singlekäyttönä. Kuten jokainen arvaa on Intia kohtalaisen hyvä kohdemaa ja sinne mennyttä postia ei tunneta mitenkään erityisen paljon. Toinen kohde oli harvinainen OAT-leimattu lähetys M30 merkein Intiaan. Tämä kohde on kuitenkin, ikävä kyllä, väärätaksainen. OAT on lyhenne sanoista ”Onward Air Transmission” eli suomeksi leiman tarkoitus on sanoa, että ”lähetetään (Englannista) eteenpäin lentopostina”. Leimoja lyötiin sodan jälkeen, sillä tuolloin ei suinkaan ollut selvää, että kaikki posti lähetetään eteenpäin lentona, vaan suurin osa postista jatkoi matkaansa Englannista laivoilla. Lentokapasiteetti oli nimittäin sodan jälkeen rajattua ja tästä johtuen kaikkea postia, sellaistakaan jonka lentolisämaksu oli maksettu koko matkalle, ei välttämättä kuljetettu koko matkaa lentokoneella. OAT leimatut lähetykset ovat tyypillisesti kulkeneet mielenkiintoisia sodanaikaisia lentoreittejä käyttäen. Kohteen lähtöhinta oli 50 euroa ja se nousi aina 150 euroon saakka. Luulen tai oikeastaan tiedän, että mikäli kohde olisi ollut oikeataksainen olisi hinta voinut nousta tästä huomattavastikin korkeammalle.

Yllä: Porista 10.3.1945 lähetetty (<15g) lentokirje Bombayhin Intiaan. 4½mk sininen M30 leijona ja 25mk puunhakkaaja, yhteensä 29½mk. Leimattu OAT. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 5g) Intiaan (5.3.1945-23.10.1945) 8,00*3 = 28,50mk. Ylitaksa! (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Kuori on sensuroitu Suomessa ja Englannissa, mahdollisesti vielä kolmanteenkin kertaan jossain matkalla – mikähän HO/31 leima tarkoittaa? Voisi olla Home Office, eli osa postista voi olla kulkenut sisäministeriöön erikoissensuuriin. Suomi on saattanut olla vielä maaliskuussa 1945 suspekti entinen vihollisvaltio, jonka postia on erityisesti tarkastettu, varsinkin sellaista, joka on osoitettu majurille. Kuoren takana on Bombayssa lyöty leima 1. toukokuuta 1945, eli matka on kestänyt yli puolitoista kuukautta.

Yllä: M30 kuvamerkkien kilpailuun osallistuneet ehdotteet. Uniikit ehdotteet ovat A4 kokoisia. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Kuten jo postauksen aluksi mainitsin oli myytävänä myös M30 kuvamerkkien kilpailuun osallistuneita ehdotteita. Mielenkiintoista oli se, että ne olivat myytävänä osastossa ”juhlamerkit” eli paikassa, josta niitä ei ehkäpä aivan ensimmäisenä M30 keräilijä osaa etsiä. Merkkimallin M30 kilpailuehdotteet eivät kelpaa ainoastaan M30 keräilijöille, vaan nykytapojen mukaan myös M17 keräilijöiden kokoelmissa pitäisi olla ”viimeisillä lehdillä” seuraavan merkkimallin tavaraa ja tällaiset kilpailuehdotteet ovat siihen tarkoitukseen aivan erinomaisia harvinaisuutensa ja erikoisuutensa takia. Ehdotteet ovat uniikkeja käsin piirrettyjä, eli siis täysin varmasti ainoita tunnettuja kappaleita. Tällaisia ei ole edes postimuseossa. No joka tapauksessa, tällaista tavaraa oli myytävänä juhlamerkkien osastossa lähtöhinnalla 200 euroa. Ja lähtöhinnalla ne myytiinkin. Tämä mielestäni suhteellisen alhainen myyntihinta johtui luultavasti kahdesta syystä, joista yksi on se, että ehdotteet ovat A4 kokoisia, mikä tarkoittaa, että niitä on julmetun vaikeaa sisällyttää ainakaan A4 lehdillä kokoelmaan. Toinen syy on myyntiosasto.

Huomaan, että tätä kirjoitettaessa kaikki M30 osaston kohteet on myyty. Tämä on tietysti aika hyvä tulos mille tahansa huutokaupalle.

 

 

Vuoden 2017 huutokauppakevään avaus SFP 101

By

Vuosi 2017 on itsenäisen Suomen juhlavuosi ja tähän liittyvä FINLANDIA 2017 kansainvälinen postimerkkinäyttely Tampereella kruunaa filatelistien juhlavuoden. Tähän liittyen näyttelyyn osallistuvat keräilijät virittelevät kokoelmiaan maksimikuntoon ja on tietysti odotettavissa, että tämä vaikuttaa myös alkuvuoden huutokauppoihin. Nähtäväksi jää minkälaisia hintatasoja saavutetaan, se on ainakin varma-asia, että mallin 1917 keräilijät eivät tule halvalla pääsemään – siitä on osviittaa jo aiemmilta huutokauppakierroksilta hurjan kovien loppuhintojen ja hintanousujen osalta. Malli 1930 osalta huutokauppahinnat ovat olleet mielestäni kohtuullisella tasolla, mitään vastaavaa, jopa hieman hurmosmaista hintojen karkaamista ei ole tapahtunut, kuin mitä mm. juuri M17 osalta on nähty. Jostakin olen saanut päähäni, että M30 keräilykin on pienessä nosteessa, sillä en ole aivan samalla tavalla saanut kohteita noukittua kuin vielä vuosi sitten, eli ”apajilla” on myös muita ja tämä on minun mielestäni pelkästään positiivinen asia.

Yllä: 2mk violetin merkin ehdote arkin reunasta. Hammastamaton ilman liimaa. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Eilen päättynyt Suomen Filateliapalvelun 101 huutokauppa oli oikeastaan vuoden 2017 huutokauppakevään avaus, tällä kertaa myytävänä oli jonkin verran M30 kohteita, joista osa hyvinkin kiinnostavia. Jälleen nähtiin ihmeellisiä hintoja suuntaan ja toiseen sekä pienimuotoisia huutokilpailuja hyvien kohteiden osalta. M30 filateliaosastossa oli tällä kertaa jonkin verran kohteita myytävänä, niin ”leijona” kuin ”kuvamerkki” puolellakin.  Myytävänä oli mm. 2mk violetin leijonamerkin ehdotearkista leikattu hammastamaton ja liimoittamaton merkki. Näistä ehdotteista on tässäkin blogissa ollut aiemmin puhetta. Kysymyksessä on siis postimerkkien hyväksymiseen liittyvä muodollisuus, jonka yhteydessä tehtiin siis päättäjille näytiksi ilmeisesti yksi painoarkki (kaksi arkkia) merkkejä, joita ei hammastettu eikä liimoitettu. Näiden perusteella päättäjät hyväksyivät merkit painatukseen. Nämä ovat tulleet markkinoille ns. keittiön kautta, huhu kertoo, että sodan aikana kun postin arkistot siirrettiin pommituksia pakoon ”katosi” suuri osa materiaalia mystisesti. Nämä tulivat sitten myöhemmin markkinoille kuolinpesästä ja sitä kautta ovat löytäneet tiensä kokoelmiin. Se mikä on tärkeää ymmärtää on, että kysymyksessä ei ole humpuuki, vaan aito asia – eli kyseessä on ns. ehdotemerkki ja tämä kelpaa M30 filateeliseen kokoelmaan kyseisen merkin kohdalle hyvinkin tuomaan ns. ”kovuutta”. Lähtöhinta 20 euroa, myyntihinta 42 euroa.

Yllä: Virhevuosiluvulla 1591 painettu 10mk ruskean leijonan numerokuusilo. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Huutokaupan mielestäni kovin M30 ylilyönti oli leimaamattoman 5mk sinisen merkin arkin reunasta olevan siirtymän hinta, joka oli kokonaiset 180 euroa. Kysymyksessä oli kyllä kohtalaisen näyttävä pystysuuntainen siirtymä ja juuri tällaisista siirtymistä on aikoinaan leikkaamalla ”kehitetty”, silloin tällöin esiin tuleva ”muka-muka” yläreunastaan hammastamaton 5mk sininen merkki, jota siis ei oikeasti ole olemassakaan. Silti,  vaikka tähän liittyy tarina, on 180€ mielestäni aika kova hinta tästä kohteesta – tosin jälleen nähtiin, että ”kerjäläisten” viuhtominen ei rahamiehiä hidasta! Mielestäni mielenkiintoinen kohde oli 10mk ruskean leijonan virhevuosiluvulla 1591 painettu numerokuusilo – näitä on aina ajoittain myytävänä ja tällaiset virheellisyydet ovat ”hauskoja” kohteita. Kohteen myyntihinta oli karvan verran alle 50 euroa – itsekin huusin tätä kohdetta, mutta ei jäänyt tällä kertaa minulle.

Yllä: N reijitetyillä merkeillä frankeerattu postiennako-osoitekortti. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kuvamerkkien osastossa myytävänä oli mm. 5mk olavinlinna-merkin ja 300mk lentokone-merkin erikoisuuksia. Ainoa mikä jäi mieleen oli 300mk merkin reunavesileiman siirtymä, joka myytiin pohjahinnalla 20 euroa. Tämä oli ostajalleen löytö, sillä siirtyneet reunavesileimat eivät merkillä sittenkään ole kovin yleisiä. Muistettava on, että M30 merkeillä reunavesileima voi olla merkillä vain arkin alimmalla tai ylimmällä rivillä ja näin ollen mahdollisuuksia per arkki on 20kpl. Näiden reunavesileimojen asentoja voi olla neljä. M30 postihistoria tai ”lähetykset” osastossa oli tällä kertaa myytävänä muutamia suojareijitettyjä merkkejä lähetyksillä, näistä ”N” reijitetyillä merkeillä frankeerattu postiennakkopaketin osoitekortti myytiin 166 eurolla. N tarkoittaa Notraco. Olen näistä reijitetyistä kohtalaisen tietämätön, enkä osaa sanoa, että mikä oli yksittäinen syy miksi tämän kohteen hinta lähti nousuun. Joku kortilla olleista merkeistä saattoi olla vaikea lähetyksellä tai reijityksen asento oli harvinainen. Ehkäpä joku valistaa minua tässä asiassa. Toinen ASEA reijitetty osoitekortti myytiin 25:llä eurolla.

Yllä: Lentokirje 13.5.1947 Vaasasta Tornioon. M30 12mk sininen leijona single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.1.1947 – 31.12.1947) 10,00mk, lentolisä (-20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk, yhteensä 12,00mk.  Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaassa pikana lähetetty ehiökortti lisämerkillä vuodelta 1930 myytiin hinnalla 42 euroa. Kohteeseen oli laitettu maninta ”harvinainen” – tämä on mielestäni puolitotuus, vaikka näitä pikapostikortteja ei kasva puissa, eivät ne ole erityisen harvinaisia. Tästä kertoo sekin tosiasia, että samassa huutokaupassa oli myytävänä ”ehiökortit” osastossa M30 ehiökortti pikana lisämerkin kanssa. Hyvä kohde silti, express lipuke oli ”wanhan” mallinen ja se tietystikään ei haittaa. Kotimaassa oli kulkenut myös vakuutettu kirje, jolla oli maksuna käytetty mm. M30 300mk lentokone-merkkiä. Tämä oli sinänsä hyvä kohde, että 300mk merkin löytäminen pienikokoisella kuorella voi olla haastavaa – tällainen pienempikokoinen kuori, jolla merkkiä on käytetty on hyvä kokoelmaa varten, koska sen lisäksi sivulle mahtuu myös muuta. Myyntihinta oli 20 euroa, joka oli limitti. Hyvä kotimaan lentokirjekohde oli myytäänä kohdenumerolla 1842, kyseessä oli 12mk sinisen merkin single. Kirje oli lähetetty Vaasasta Tornion vuonna 1947. Hinta nousi aina yli 60 euron. Kotimaan saantitodistuskirje jäi myymättä 20 euron lähtöhinnalla, syynä varmaankin kohteen suuri koko.

Yllä: Kirje Tanskaan ilmeisesti Turusta 31.7.1945 lähetetty kirje, Tanskan sensuurin tarkastama. 5mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 5,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pohjoismaihin kulkeneita kohteita oli myytävänä vain yksi, 5mk sininen leijonamerkki yksin kirjeellä Tanskaan vuonna 1945 heinäkuussa ja se myytiin hintaan 41 euroa. Kohteen arvoa nostaa se, että 5mk sininen single kirjeellä ulkomaille on yksi harvinaisimmista M30 kohteista ja niitä tunnetaan vain kourallinen – keräilijät, joilla ei ole tätä harvinaisuutta voivat käyttää tällaista Tanskaan mennyttä aukontäyttäjänä. Vaikka kysymyksessä on Pohjoismaihin lähetetty kohde on Tanskan ja Ruotsin ero kohdemana näiden välillä kuin yö ja päivä. Siihen nähden, että vastaavista on aiemmin maksettu paljon enemmänkin oli hinta mielestäni, suttuisesta leimauksesta huolimatta, kohtalaisen edullinen.

Yllä: Lentopainotuote 13.5.1948 Helsingistä Englantiin, m30 6mk oranssi single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk, painotuotteen lentolisä (per 5g) ulkomaille (24.19.1945 – 30.6.1953) 3,00mk, yhteensä 6,00mk. Vaikea. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Ulkomaille lähetettyjä kohteita oli myytävänä muutamia, näistä mielestäni paras oli lentopainotuote yksin 6mk oranssilla merkillä vuodelta 1948. Kohde on aidosti erittäin vaikea, sillä 3mk ulkomaanpainotuotteen taksa-aika oli vain kuusi kuukautta ja tähän taksa-aikaan ei sisältynyt joulu, mikä varmasti olisi lisännyt myös ulkomaille lähetettyjen painotuotteiden määrää. Lähtöhinta oli 30 euroa ja kohde myytiin 55 eurolla. Myytävänä oli myös Saksaan lähetetty postikortti 15mk punaisella leijonamerkillä, joka oli leimattu laivalla ”paquebot” ja merkki leimattu Ruotsissa Tukholmassa. Tällä kortilla oli lyhyt tervehdys ja minusta se olisi voinut kulkea yhtä hyvin painotuotteena. Myytiin 35€ hintaan.

Yllä: Lentokirje 21.12.1949 Haminasta Zürichiin Sveitsiin, 24mk ruskeanvioletti single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1948-31.10.1949) 15,00mk, lentolisä (per 5g) ulkomaille (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk*3=9,00mk, yhteensä 24,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Sveitsiin M30 24mk ruskeanvioletilla singlellä lähetetty lentokirje myytiin hintaan 20 euroa, tämä oli ehkä pieni yllätys, sillä kohtalaisen hyviä 24mk singlejä ei sitten kuitenkaan kasva puissa. Toki vaihtoehtoja on aika monia, mutta silti vaikuttaa edulliselta. Tämä on mielestäni ihan siisti kohde tämän merkin kohdalle, vaikka toinen leima onkin osunut kuoren ylälaitaan. Sodan aikainen Turkkiin Neuvostoliiton kautta kulkenut kirje myytiin 22 eurolla. Kohde oli postinkulkureittinsä takia hyvä sodanaikaista postia keräävälle. Kiinaan lähetetty kirje 30-luvulta jäi myymättä 20 euron limitillä. Kanadaan 1946 lähetetty aikainen sodan jälkeinen paketti(kortti) myytiin 33 euron hintaan – tämä kohde on parempi kuin miltä ensi silmäyksellä näyttää, nimittäin pakettiposti aukesi sodan jälkeen verattaen myöhään ja ne, jotka ovat kiinnostunut postin avautumisesta ja ”normalisoitumisesta” sodan jälkeen olivat tästä varmasti kiinnostuneita (tai olisi pitänyt olla). Argentinaan mennyt pikalentokuori M30 100mk Helsinki-merkillä ja 15mk M54 merkillä jäi myymättä.

Yllä: Sveitsiin  27.7.1945 Helsingistä lähetetty 3mk punainen ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 3,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Ehiökorttien osastossa oli myytävänä yksi kanuunakohde M30 harrastajalle, nimittäin Sveitsiin lähetetty 3mk punainen ehiökortti. Esittelytekstissä oli kirjoitettu, että näitä tunnetaan vain kaksi kappaletta ”oikein käytettynä”. Oikea lukumäärä lienee kolme ja mahdollisesti lisäksi joku suspekti kappale, josta tuskin kukaan voi mennä takuuseen. Joka tapauksessa kiven kova kohde. Jälleen kerran huomataan, että Filateliapalvelun sivuilla oli näkyvissä vain kortin etupuoli. Kun sitä katsotaan, niin vaikuttaa siltä, että kyseessä on tilanne, jossa kortilla ei ole mitään tekstiä…. eli kyseessä olisi painotuote. Tästä johtuen pitäisi AINA olla vastaavissa kohteissa kumpikin puoli kuvattuna. Tämän kortin osalta tilanne on se, että toisella puolella on asianmukainen ”kirje” kirjoitettuna ja kortti on näiltä osin aivan OK. Lähtöhinta oli 300 euroa ja kortti myytiin 544 eurolla. Hinta oli edullisempi kuin mitä vastaavasta kortista on aiemmin maksettu, toki huutomaksuineen mennään noin kuuteen ja puoleen sataan. Tämä olisi mahtunut minullekin, mutta rahkeet eivät riittäneet tällä(kään) kertaa.

Lisäys 27.1.2017: Märehdittyäni tätä korttia muutaman päivän ja soiteltuani itseäni viisaammille siihen liittyen olen tullut siihen lopputulokseen, että se on liian kaunis ollakseen totta, nimittäin kortin lähettämisen aikaan 27.8.1945 lisämaksuton pintapostiyhteys Suomen ja Sveitsin välillä oli vielä kiinni. Kyseinen yhteys aukesi vasta 25.9.1945. Tätä ennen posti toki kulki maidemme välillä, mutta vain lentopostina. 18.8.1945 postia kuljettanut lentolinja siirtyi kulkemaan Tukholman ja Pariisin kautta ja tätä aiemmin se kulki Englannin kautta. Näin ollen uskaltaudun sanomaan, että kortti tuskin on kulkenut lainkaan.