ranska

Forssan kerhonäyttely ja 90-vuotisjuhla

2 lokakuun, 2022 By Mikael Collan

Forssan Filatelistikerho ry täytti 29.1.2022 90 vuotta. Asiaa päästiin juhlistamaan tänä viikonloppuna kerhonäyttelyn merkeissä, Forssassa tietenkin. Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu noin 140 kehyksen juhla-näyttelylle pitopaikaksi ja nähtävänä oli kokonaista 48 kokoelmaa filateliaa, postihistoriaa, kortteja ja muuta keräilytavaraa. Mukana oli paljon kokoelmia, joita en ollut koskaan ennen nähnyt ja joita tuskin kukaan muukaan oli koskaan ennen nähnyt – eli ensikertalaisia kokoelmia kehyksissä. Ilahduttavaa oli havaita, että M30 oli vahvasti edustettuna, nimittäin mukana oli Carl Appelbergin M30 filateelisesti kasattu postihistoriakokoelma ja M30 kohteita oli mukana monessa muussakin kokoelmassa.

*Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu näyttelyä varten.*

Appelbergin kokoelmassa on monta hyvää M30 kohdetta. Huomasin mm. postiosoituksen ulkomaille (Saksaan) ja saantitodistuksen Pohjoismaihin (Ruotsiin). Erinomainen kohde on vakuutettu paketti Neuvostoliittoon vuodelta 1945, vaikka kortti onkin vain puolikas. Yleisemmin tunnettua kanuuna-osastoa edustaa mm. 2½mk punainen taksanmukaisena yksittäiskäyttönä postikortilla ulkomaille. Näiden lisäksi on monta muutakin hyvää kohdetta. Kokoelma on hieno. Huomasin, että joku painotuotteeksi kelpaava postikortti oli eksynyt postikortin paikalle ja wanhan toistuvan asian, joka liittyy kiinnostavaan, mutta auttamatta väärätaksaiseen Bulgariaan sodan aikana menneeseen lentopostikorttiin. Bulgaria oli liittynyt Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliittoon, jossa Suomikin oli jäsenenä. Tehty sopimus ei kuitenkaan kattanut lentotaksoja. Kortilla maksuksi laitettu 4mk postitalo-merkki ei yksin riittänyt oikean taksan maksamiseen, joka lähettämisen aikaan siis oli 2mk postikortti ja 4mk lentolisä Eurooppaan. Noh… jokatapauksessa erittäin kiinnostava kohde. Kokoelma on kehittynyt sitten SFEX näyttelyn muutamilla hyvillä kohteilla.

*Janssonin ”Filatelian sanasto” kokoelmasta selviää nopeasti mitä mikäkin tarkoittaa.*

Paikalla oli mm. Tavastex 2022 näyttelyssäkin nähdyt, Forssan kerhon puheenjohtajan Kari Tapolan M54 kokoelma ja Mika Issakaisen Malli 1990. Anssi Mikkolan Viipurileimat kokoelma oli näytillä ja käsitti 8 kehystä. Petri Janssonin ”Filatelian sanastoa” kokoelma, joka ei ehkä ole ns. näyttelysääntöjen mukainen on mielestäni sellainen, että se tulisi olla näytillä jokaisessa näyttelyssä muita kuin ”valmiita filatelisteja” varten – kokoelmassahan selitetään tosielämän esimerkein filatelian terminologiaa. Katsoessani esitystä ja lukiessani kohdan ”siirtymä” tuli mieleeni, että muutamien mm. kohteita myyvien henkilöiden olisi syytä nähdä mikä se siirtymä oikeastaan on – niin paljon yritetään huonoja keskityksiä myydä siirtyminä. Erityisen paljon on M17 kohteiden osalta ollut kaikenlaista ”siirtymäfilunkia” liikenteessä – Janssonin kokoelmasa on hieno M17 siirtymä, joka käytännössä näyttää ei vähempää kuin neljän merkin aluetta yhdellä merkillä. Kokoelmien arvosteluun sai jokainen omalta osaltaan osallistua ilmaisemalla oman suosikkinsa ja samalla osallistui arvontaan – toki kokoelmat arvosteltiin myös tuomarien toimesta, mutta tässä kisassa kyseessä oli siis ”yleisön suosikki”.

*Myyntitiskillä oli paljon tilaa ja olosuhde oli miellyttävä.*

Paikalla oli myös pari myyjää, paikallinen tiski, jossa oli myös käsittääkseni Forssan kerhon tavaraa ja Vesa Järvistö, joka oli selvästi tullut täyden perävaunun kanssa paikalle. Hämeenlinnan jälkeen Vesa oli hieman uudelleen järjestellyt myytäviään ja jotakin uuttakin tavaraa oli ilmeisesti mukana.

Yksi asia jäi minua hiukan ihmetyttämään ja se oli, että miksi paikalla ei ollut kovin paljon väkeä, vaikka näyttely oli hieno ja mukana oli kiinnostavia kokoelmia. Mietin myös sitä, että miksi Tamcollect tapahtuma Tampereella piti järjestää samana päivänä. Yksi syy saattoi olla se, että oli Tampere-päivä, mutta todellinen syy lienee ollut se, että asiasta ei oltu oltu riittävällä tavalla yhteyksissä puolin ja toisin. Tästä on syytä oppia jotakin ja olisi hyvä, että Liiton sivuilla ja Filatelisti-lehdessä olisi aina ajanmukainen filateelinen kalenteri, jota tarkkaamalla pääsisi perille siitä, että minä viikonloppuina joku muu on järjestämässä jotakin… ettei tarvitsisi juuri samaan aikaan pitää kahta kiinnostavaa tapahtumaa kahdella paikkakunnalla.

2½mk sininen 1932 ilmestynyt leijonamerkki käyttötarkoituksen mukaisella käytöllä Ranskaan

Löysin muutamia kohteita, joista esittelen tässä pari. 6.12.1932, eli itsenäisyyspäivänä Ranskaan Pariisiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty 2½mk sinisellä M30 leijonamerkillä kotiutui euron laatikosta. Vuosi 1932 on myös Forssan kerhon perustamisvuosi. Sinistä 2½mk M30 merkkiä painettiin 8 miljoonaa kappaletta ja sen käyttötarkoitus oli UPUn värisuosituksen mukaan ulkomaan kirje. Toinen kohde, jonka sain mielestäni riittävän edullisesti on 12.6.1930 Helsingistä Berniin lähetetty kirjattu lentokirje. Kirjeellä näkyy sininen Par Avion lipuke, joka otettiin käyttöön 1928 samassa yhteydessä kun UPU:n sopimuksen mukaisten lentotaksojen käyttö aloitettiin. Lentokausi vuonna 1930 alkoi 1.5. ja päättyi 15.9. Kirje on suurella todennäköisyydellä lentänyt Tukholman kautta, josta se on kulkenut junalla Malmöön ja sieltä lentona eteenpäin Baseliin saakka, jonne se on saapunut 13.6.1930, eli lähettämistä seuraavana päivänä. Kuori on siisti ja ihan ”pikkunäppärä”, mutta ei erityisen harvinainen.

*Painotuote Saksaan 7.12.1947 – 2½mk vihreä yksin.*

Vaikeampi ja postihistoriallisesti kiinnostava kohde löytyi myyntikansiosta. Kohde on surukuori, joka on lähetetty painotuotteena Saksaan vuonna 1947. Kiinnostavan siitä tekee sen lisäksi, että se on lähetetty käyttötarkoituksen mukaisesti 2½mk vihreällä merkillä se, että painotuotteiden lähettäminen Saksaan tuli sodan jälkeen mahdolliseksi vasta 4.10.1947. Tuolloinkin painotuotteet olivat mahdollisia vain USAn hallitsemalle vyöhykkeelle – ranskalaiselle ja brittiläiselle vyöhykkeelle painotuotteet tulivat mahdollisiksi vasta vieläkin myöhemmin, vuonna 1948. Kohteelle onkin osoitetietoihin kirjoitettu ”U.S. Zon.”… kuinkas muutenkaan. Kyseessä on tietysti jonkin sortin hifistely, mutta mikäli kiinnostuksen kohteena on postiyhteyksien avautuminen sodan jälkeen, ovat tällaiset avautumisen jälkeen kulkeneet lähetykset tietysti kiinnostavia. Kaiken kaikkiaan saanto oli odotettua parempi, kun käpälään tarttui tämä painotuotelähetyskin. Ei voi valittaa… eikä kannata vaikka voisikin.

Näyttely sulki ovensa neljältä ja kuudelta oli alkava Kerhon 90-vuotisjuhla. Intermission ajaksi päädyin ottamaan torkut varaamaani hotellihuoneeseen. Minut oli kutsuttu pitämään esitelmä ”sopivasta aiheesta” vuosijuhlaan ja kuten kuka tahansa täytyyhän sitä esitykseen valmistautua hyvin lepäämällä. Mielenkiintoinen asia liittyi varaamaani hotellihuoneeseen… hotellin nimi on ”Maakunta” ja se sijaitsee Forssan keskustassa – tilasin huoneen soittamalla suoraan hotelliin ja sain huoneen noin kympin edullisemmin kuin mitä olisin sen saanut ottamalla sen Internetin palvelujen kautta… tämän vinkin minulle antoi Kari Tapola kuultuaan asiasta Vesa Järvistöltä. Ilmeisesti palvelut nyhtävät hotelleilta sen verran tehokkaasti rahaa, että ne nykyään myyvät halvemmalla suoraan soittaville. Aikamoinen juttu ja varmasti hyvä vinkki kaikille ainakin pienempiin ei-ketjuhotelleihin majoittuville vastaisen varalle.

Maakunnasta on noin 500 metrin matka Forssan kerhon osoitteessa Rajakatu 11 sijaitsevaan kerhohuoneistoon. On luksusta, että kerholla on oma huoneisto, jossa kokoontua. Forssalaiset ovat nähneet vaivaa ja näkevät jatkuvasti vaivaa sen eteen, että rahoitus huoneistolle löytyy. Joka kuukausi on vastike maksettava. Tätä varten kerho järjestää Huutokortti-huutokauppoja ja myyntitapahtumia. Seuraavan kerran, kun ostetaan Huutokortista muistetaan, että huutomaksujen tuotto menee harrastuksen tukemiseen.

*Forssan lehti 25.1.1932 s. 3. Kutsu kerhon ensimmäiseen kokoukseen 29.1.1932.*

Kerhohuoneistossa oli kerholaisia jo hyvissä ajoin paikalla ja tekniikka saatiin nopeasti pelaamaan. Pian klo. 18 jälkeen nostettiin alkumalja 90-vuotisen historian kunniaksi ja tervetuliaisiksi. Ex-tempore, mutta selväksi forssalaiseksi tavaksi muodostuen, nähtiin myös ”forssalainen kuohuviini-kaste” – eli jonkinlainen filateelinen baptismi. Tämän jälkeen Kari Tapola lausui lyhyet tervehdys ja avaussanat, jota seurasivat paikalla olleiden kerhojen ja Filatelistiliiton edustajien tervehdykset Forssan kerholle. Näiden jälkeen nautittiin maittava ateria. Aterian jälkeen, kuitenkin ennen jälkiruokaa ja kahveja oli esitelmän vuoro. Eli allekirjoittanut nousi lauteille. Kerroin Forssan kerhon alkuvaiheista käyttämällä materiaalina Forssan Lehden arkistosta löytyvää tietoa ja siis ”lehtileikkeitä” ja niiden sisältöä ja yritin sitoa päivämääriä filateliaan ja postihistoriallisiin kohteisiin. Yleisesti ottaen kävin läpi vuoden 1932 tapahtumia myös isossa kuvassa.

*Salon Kerhon onnittelut 90-vuotiaalle nuorukaiselle esitelmän jälkeen.* *Kuva: Lauri Poropudas*

Esitelmässä käytiin läpi kaikki 1932 ilmestyneet merkit, joista kolme on Suomen Punaisen Ristin lisämaksullisia merkkejä, jotka kuvaavat Helsingin rakennuksia. Tähän asiaan minulla oli kovin vähän materiaalia, mutta onneksi en ole yksin tässä maailmassa – asia, joka usein erottaa filatelistit muusta maailmasta on juuri se, että he ovat osa yhteisöä. Sain nimittäin apua asiassa Japanista Matti Jaakkolalta, joka kaivoi oman kattavan SPR postihistoriakokoelmansa uumenista lähetyksen jokaiselle 1932 julkaistuista SPR merkeistä ja vieläpä Forssan kerhon perustamispäivänä leimattuna ja lähetti kuvat minulle! Olisi tärkeää saada Matin kokoelman nähtäväksi mahdollisimman pian johonkin kotimaiseen näyttelyyn. Esitelmä meni ilmeisesti aika hyvin, koska vain yksi läsnäollut henkilö nukahti! Esitelmän jälkeen onnittelin Forssan kerhoa Salon kerhon puolesta ja ojensin asiaan kuuluvan ja esitelmänkin sisältöön nivoutuvan lahjan pj. Tapolalle. Oli jälkiruoan aika. Viimeinen ohjelmanumero oli huutokauppa, jossa myytiin oikeus sytyttää merkkirovio, jossa noin 150 tuhatta heikkolaatuista massamerkkiä poltettiin pois markkinoilta – sytytys tapahtui toisena näyttelypäivänä sunnuntaina. En sitä ollut näkemässä.

Seuraava Forssan kerhon tapahtuma on jo perinteinen myynti- ja vaihtotapahtuma 5.11.2022 samassa Kuhalankadun tilassa, jossa näyttely järjestettiin.

HTO 49 – Kovia nousuja, mielenkiintoisia kohteita

20 helmikuun, 2020 By Mikael Collan

HTO huutokauppojen 49. kierros pyörähti käyntiin jo jonkin aikaa sitten, mutta kiinni huutokauppa meni 20.2. klo 20, vaikka muutaman kohteen osalta taistelua käytiin puolisen tuntia virallisen sulkeutumisajan yli. Myytävänä oli verrattaen paljon M30 postihistoriakohteita, joista osa oli pikkuhyviä ja muutama hyväkin oli joukkoon osunut. Filateliapuolellakin oli myytävää, mutta ei mitään järisyttävää – se mikä kuitenkin jäi mieleen oli, että myymättä filateliapuolella jäi vain kaksi kohdetta noin kahdesta kymmenestä, mikä on M30 osalta hyvä saavutus.

*Loistoleimatut tekivät kauppansa. Kallein oli 2½mk sininen, joka ylsi lähes kuuteen kymppiin. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.*

M30 merkkien hammastamattomat esittelyarkin parit 50p virheän ja 1,25mk keltaisen merkin arkeista myytiin n. 25 eurolla. Vastaavat 1½mk punaisesta ja 2mk violetista samaan hintaan. M30 20p vihreän leijonamerkin nappiloisto teki kauppansa 30 euron pohjalla ja 2½mk sininen loistoleimattu leijonamerkki myytiin melkein kuudella kympillä. 4mk oliivi leijona jäi alle 15 euron. Loistot vaikuttavat kelpaavan. Hyvällä siirtymällä oleva 2,75mk leijonamerkki myytiin alle kahden kympin – merkin siirtymä on näyttävä, vastaava 1½ violetilla meni sekin alle 20 eurolla. Sanoisin, että 2,75mk kohde oli kevyesti kokoelmakelpoinen.

Postihistoriapuolella myytiin kotimaisia kohteita jonkin verran. Rullamerkki paikalliskuorella vaihtoi omistajaa parin kympin pohjalla, ei siis paha ollenkaan. Rullamerkkien singlet eivät sittenkään ole helppoja! Kenttäpostipaketti alennetulla taksalla ennen punaisen KP-lipukkeen julkaisemista meni kaupaksi alle kolmella kympillä ja nousi 25 euron pohjistaan hiukan. Maarianhaminasta laivaleimalla leimattu kirje ei 20 eurolla löytänyt uutta kotia.

Pohjoismaihin ei ollut mitään erikoista, mutta Suomen ja Saksan välisen sopimustaksainen kirjattu lentokirje vuodelta 1943 myytiin 25 eurolla ja 3½mk/2,75mk päällepainamamerkin singlellä lähetetty kuori Saksaan viidellä kympillä. Kyseisellä merkillä on kyse hiukan paremmasta M30 kohteesta, mutta ei kirjattu lentokuorikaan huono ole. Sopimustaksainen lentopostikortti hyvällä 4mk Postitalo-merkin singlellä myytiin 51 eurolla – tämäkin on hyvä kohde.

*Mielenkiintoinen, mutta väärätaksainen kirje Vichyn Ranskaan vuodelta 1942. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokau*

Erikoistaksainen kohdeselosteesta huolimatta sitä vastoin ei ollut Ranskaan marraskuussa 1942 lähetetty lentokirje. Kyseinen näyttävän näköinen Suomessa ja Saksassa sensuroitu Vichyn alueelle kulkenut Niinisalosta KP osoitteesta lähetetty kirje oli ajanjaksoltaan kiinnostava, on kuitenkin muistettava, että vaikka Ranska oli osittain Saksan miehittämä ei sinne ollut voimassa Saksan kanssa solmitun sopimuksen mukainen taksa. Tämä tarkoittaa sitä, että marraskuussa 1942 oikea taksa oli kirjeen osalta 4½mk ja lentolisän osalta 4mk, eli yhteensä 8½mk – kirjeelle oli kuitenkin laitettu vain kaksi 2,75mk violettia merkkiä, eli yhteensä 5½mk. Kirje joka tapauksessa myytiin 35 euron pohjahinnallaan.

Eurooppaan lähetettyä postia oli myytävänä paljon, mukana myös mielenkiintoisia kohteita. Mainittakoon mm. Unkariin vuonna 1938 lähetetty kirjattu pikalentokirje, joka myytiin vain hiukan yli 12 eurolla. Saksaan 1940 lähetetty pikalentokirje myytiin kahdella kympillä ja Italiaan 1943 ennen Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton sopimuksen alkua lähetetty sodan aikainen lentokirje nousi aina 55 euroon saakka. Maltalle mennyt postikortti ja Kyprokselle lähetetty painotuote, jonka limitiksi oli uskaliaasti laitettu sata euroa, jäivät myymättä.

Harvinainen sodan aikainen lentopostikortti Kanadaan. Helsinki 23.5.1940 – 2kpl M30 4mk Postitalo ja 2mk punaisella ehiökortilla – yhteensä 10mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä Kanadaan lentäen Atlantin yli (25.7.1939 – 23.1.1941) 8,00mk = 10,00mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Huutokaupan mielenkiintoisiin kohteisiin kuului Kanadaan 1940 toukokuussa lähetetty lentopostikortti, joka oli Suomen sensuurin tarkastama ja siihen oli Ruotsissa leimattu ”By air over the Atlantic and from New York” leimaus. Kortin takana oli Tukholman lentokentän leima. Kyseessä on mielenkiintoinen kortti siksi, että Saksa ja Englanti siirtomaineen olivat jo sodassa ja siksi posti Kanadaan ei kulkenut Saksan läpi. Käytetty reitti lienee ollut Ruotsin postinkin käyttämä reitti Tukholmasta Baltian kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin Välimerelle Italiaan, josta laivalla yli Yhdysvaltoihin New Yorkiin. Lentona vielä eteenpäin Pohjois-Amerikassa. Mutta, mutta, mutta… ne jotka tietävät vieläkin enemmän tietävät sen, että Italian kautta reitti meni jossain vaiheessa kiinni – viimeistään 10.6.1940, kun Italia liittyi akseliin ja lopetti postin välittämisen Kansainyhteisön maihin. Missä kohtaa tämä reitti meni täysin poikki onkin sitten hiukan kimurantimpi kysymys – ja siihen vastaus kertoo, mistä päivästä lähtien postit ohjattiin kulkemaan Petsamon kautta.

Mutta kortti on takuuvarmasti käynyt Tukholmassa ja ollut siellä 24.5.1940 – kun sille on lisäksi lyöty leima eteenpäin lentoreitistä (jos kohta yli Atlantin ei taideta olla lennetty) , taitaa olla niin, että se on kulkenut lentoreitin 1640 kautta Tukholmasta Rigan kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin junalla. Silti… varmaksi en uskalla sanoa… Kortista tekee mielenkiintoisen ja erinomaisen taksansa puolesta se, että tämä jatkolentokin oli maksettu – asia mikä ei olekaan niin tavallista. Parasta tässä oli silti se, että kortti oli mennyt Kanadaan tuota hyvää reittiä pitkin. Tämäkään asia ei ollut huutajille tuntematon, sillä korttia huudeltiin hartaasti – 30 euron lähtöhinnasta sen hinta nousi aina yli kahteensataan euroon. Eli oli halua ja tietoa kohteen hyvyydestä. Omat kämmeneni hikoilivat jo sivusta seuraamisesta!

Muitakin kiinnostavia kaukomaiden kohteita oli myytävänä – kitani loksahti auki, kun 2. painoluokan kirje Etelä-Afrikkaan vuoden 1939 joulukuulta, jossa oli Etelä-Afrikan sensuurit ei mennyt kaupaksi 20 euron lähtöhinnalla huutokaupan aikana. Tätä kirjoitettaessa kohde on myyty. Kyseessä on kuitenkin sota-aikainen lähetys ja toisen painoluokan kirjeet ovat aina parempia kuin ensimmäisen – kohdemaana Etelä-Afrikka ei ole se kaikkein huonoin. Mutta kun ei mene, niin ei mene!

Latikolliset tä*ynnä pakettikortti-ihanaa. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.*

Jos ei Etelä-Afrikan posti kiinnostanut, niin pakettikortit kiinnostivat senkin edestä. Myytävänä oli kaksi hyvän näköistä ja isoa erää pakettikortteja – lupaus laatikoista oli selosteiden mukaan hulppeat 1500-2000 kappaletta per loota. Tihrustamalla kohdekuvia sain ymmärrettyä, että ainakin joitakin kenttäpostipakettikortteja näyttäisi olevan myytävänä ja varmasti niiden lisäksi aika paljon kaikenlaista muuta. Toivottavasti laatikoissa on jotakin, sillä niistä villiinnyttiin aikamoiseen huutoakrobatiaan – toinen laatikko myytiin hintaan 456 euroa ja toinen nousi aina 495 euroon saakka. Nämä olivat kalleimmat myydyt M30 kohteet tämänkertaisessa HTO huutokaupassa.

*Mustesensuroitu ehiöpostikortti 14.4.1940 ??? Kotkaan. Taksa: Postikortti kotimassa (1.12.1931-16.6.1940) 1,25mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.*

Asia ei kuitenkaan lopu tähän, sillä ehiökohteiden joukossa oli mielenkiintoista M30 tavaraa myytävänä. Nostan niistä vain yhden esiin, eli mielenkiintoisen Sensuurin käsittelemän 1,25mk keltaisen ehiökortin vuoden 1940 huhtikuulta. Kortista oli lähetyspaikkakunta mustattu niin leimasta kuin itse kortin tekstistäkin paikkakunnan nimi (jonne kirjoittaja on lähdössä). Tällaiset mustesensuroidut kohteet eivät ole yleisiä ja 20 euron pohjahinnalla ne ovat suorastaan pakko-ostoksia.

Kaiken kaikkiaan tästä HTO huutokaupasta jäi hyvä maku suuhun, ajatellen siis M30 tilannetta – tavaraa oli myytävänä ja se meni kohtalaisen hyvin kaupaksi. Myymättäkin jäi tavaraa, ihan kivojakin kohteita, mutta joka tapauksessa kuva ei ole ”ankea”. Ensi viikolla katsotaan mitä SP-lehden huutokaupassa tapahtuu.

SFP huutokauppa 109

26 toukokuun, 2018 By Mikael Collan

Suomen Filateliapalvelun 109. huutokauppa päättyi eilen illalla kahdeksan nurkilla. Tämä huutokauppa oli ns. nettihuutokauppa, jossa myytävät kohteet huudettiin verkon kautta – Hellman huutokauppojen kaltaista live-huutomahdollisuutta ei ollut (toki puhelin ja kirjalliset huudot saattoi toimittaa etukäteen. Minun tapani suhtautua huutokauppaluetteloihin on katsoa niitä läpi kokonaisvaltaisesti, jotta saan käsityksen siitä mitä tavaraa on myynnissä – myös oman keräilyalueeni ulkopuolella. Tällä kertaa huomasin, että myynnissä oli yhä jonkin verran laiva-aiheista tavaraa, sekä mukana oli myös muissa huutokaupoissa myytävänä ollutta parempaa itsenäisyydenajan lähetyspuolta, erään hiljattain poistuneen keräilijän jäämistöstä. Malli 1930 osaston osalta myynnissä oli vain vähän tavaraa – kaiken kaikkiaan osastossa oli vain kaksitoista kohdetta. Eli anti oli niin sanotusti ”hintsua” – onneksi mukana oli muutamia parempiakin kohteita, joten toteamus, että ei se määrä vaan se laatu ratkaisee, piti paikkansa tälläkin kertaa. Kiinnostavia M30 kohteita oli myytävänä myös lähetyserissä, ja itse asiassa niistä löytyikin eniten allekirjoittanutta kiinnostava kohde. Koska erien osalta on ilmassa aina tiettyä epävarmuutta ja usein, kuten tälläkin kertaa, valokuvat eivät ole riittävän hyviä täydellisen ymmärryksen saamiseen, päätin ajella Naantaliin tutkimaan kohteita henkilökohtaisesti, jottei sitten jäisi mitään hampaan koloon. Mutta katsotaan mitä myytävänä oli – tapani mukaan filatelia edellä, läheltä kauas.

Yllä: Karjalan väreissä painettu 1,25mk merkin ehdotevedos – 24 merkin ryhmä. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kahdestatoista listatusta M30 kohteesta ei-lähetyskohteita oli vain neljä. Näistä kaksi oli tavallisia, 10mk Saimaa merkin ykkösvärin postituore nelilö myytiin hiukan yli 50 eurolla ja 1,25 / 50p keltainen päällepainamamerkki kakkos ladelman leimattu vaakapari noin 35 euron hintaan. Kahden markan violetin M30 leijonamerkin kokonainen esittelyarkki jäi myymättä 450 euron lähtöhinnalla – näitä arkkeja on ollut myynnissä aiemminkin ja niiden lähtöhinnoittelu ei ole muuttunut siitä huolimatta, että myymättä ovat jääneet – myyntiin jättäjä on ilmeisesti kohtalaisen itsepäistä sorttia. Kieltämättä kyseessä ovat harvinaiset kohteet, mutta tänä päivänä kohteiden hintataso on ehkäpä puolet alempana. Mielenkiintoinen myytävänä ollut kohde oli 1,25mk leijonamerkin ”Karjalan värein” painettu liimaton 24-merkin ryhmä. Kysymyksessä on ilmeisesti (en ole varma) Viipurin uudelleen valloitusta 1941 juhlimaan tai Itä-Karjalaa varten suunniteltu merkki, jota ei koskaan julkaistu. Eräässä aiemmin esillä olleessa M30 kokoelmassa on kirjoitettu, että tästä olisi tehty yksi arkki 100 merkkiä, mutta tuntien M30 painotavan, on luontevaa ajatella, että ainakin yksi painoarkki, eli 200 merkkiä olisi painettu. Tuossa kokoelmassa oli esillä 16 merkin kokoinen arkin reunakappale ja siinä mainittiin kappaleen olevan suurin tunnettu ryhmä – viimeistään nyt voimme todeta, että näin ei ole, koska tämä myytävänä ollut oli kahdeksan merkkiä suurempi. Tämä erikoisuus meni edullisesti ja nousi 20 euron lähtöhinnasta vain noin 40 euron hintaan, eli per merkki hinnaksi jäi alle 2 euroa. Tämä on mielenkiintoinen juttu M30 filateliakeräilijälle ja mielestäni arkinpalanen oli edullinen.

Yllä: Helsingistä 14.11.1936 Reykjavikiin, Islantiin lähetetty postikortti. M30 1mk oranssi ja 25p ruskea, yhteensä 1,25mk. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Harvinainen postikortti Islantiin. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaan postia ei tällä kertaa ollut myynnissä M30 osastolla, Pohjoismaihin mennyttä kuitenkin oli. Erityisesti kiinnostavaksi osoittautui 1936 Islantiin lähetetty postikortti, joka nousi 20 euron lähdöstä aina 170 euron tuolle puolen. Kuten monet tietävät, on Islanti Pohjoismaista Norjan kanssa paras kohdemaa. Islantiin mennyttä postia tunnetaan yhteensäkin kohtalaisen vähän ja postikortit Islantiin ovat aina hyviä – tällainen 30-luvun postikortti on erittäin hyvä kohde ja niitä ei suinkaan puissa kasva. Erityisen hyvää tässä kortissa on vielä se, että se on firmapostia, eli ei missään tapauksessa tekele. Hyvyydestään huolimatta tämän kortin saavuttama hinta oli minulle yllätys. Painotuotteena Viroon 1944 lähetetty postikortti, jolle oli leimattu kaksi 25p merkkiä (yhteensä 50 penniä) myytiin 20 euron pohjahinnalla. Suurin osa ostajista ilmeisesti katsoi korttia ja huomasi useita kiinnostavia asioita mm. sen, että painotuotteen taksa vuonna 1944 oli 1mk eikä 50 penniä ja, että kenttäpostissa kortti olisi kulkenut ilmaiseksi. Näistäkin asioista huolimatta kohde on jotenkin mielenkiintoinen, sillä sikäli kuin mikäli se on kulkenut Viroon. Ajankohta on mielenkiintoinen – juuri noihin aikoihin Virossa käytiin kovia taisteluja Neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan. Epäselvyyksien takia en kuitenkaan lähtenyt tätä kohdetta huutelemaan.

Yllä: Helsingistä 6.7.1946 Bielaja Halonitzaan, Neuvostoliittoon lähetetty kirjattu postikortti. M30 5mk keltainen ehiö ja lisämerkkeinä 10mk sininen ja 1mk vihreä, yhteensä 16mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk = 16,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Neuvostoliittoon lähetetty vakuutettu kirje, hieman kokeneen näköinen, myytiin noin 35 eurolla. Näitä ulkomaan vakuutettuja tulee harvemmin vastaan ja tällainenkin, hiukan rospuutto kohde on hyvä lisä kokoelmaan – kun uudessa taksakirjassa on dokumentoitu myös kultafrangin vasta-arvot ei näiden ulkomaiden vakuutettujen kirjeiden taksan laskeminenkaan tuota enää ongelmia. Tämä kohde, kuten niin monet Neuvostoliittoon lähetetyt on palautettu. Neuvostoliiton miehittämään Viroon 1946 lähetetty 6mk punaisella singellä maksettu postikortti jäi 150 euron lähtöhinnallaan seinäkukkaseksi – näistä 6mk punaisista singleistä on tässäkin blogissa kirjoitettu useampia kertoja. Kohteiden hinnat ovat vaihdelleet viimeaikoina 40-100 euron välillä, joten 150 euron lähtöhinta on ylimitoitettu, vaikka hyvästä kohteesta on kysymys. Näitä tunnetaan tänäpäivänä n. 15 kappaletta. Tämä myytävänä oleva kohde ei suinkaan ole ns. uusi tuttavuus, vaan se on kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta. Kolmas Neuvostoliittoon lähetetty ja myytävänä ollut kohde oli kirjattu postikortti Bielaja Halonitzaan. Missä tällainen paikka on tai on ollut ei minulle avaudu, mutta mahdollisesti jossakin Kazanin Pohjois-puolella. Kortilla on Leningradin ja Moskovan kauttakulkuleimat ja se, kuten niin monet muutkin Neuvostoliittoon lähetetyt postitteet on palautettu. Kortilla on pitkät pätkät kertomusta ja se ei vaikuta tekeleeltä. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat vaikeita, koska lomaltahan kortteja yleensä lähetettiin ja tuolloin kirjaus ei ollut tarpeellinen. Neuvostoliittoon postia lähettäneet kuitenkin tiesivät, että jos ei lähetyksiä kirjattu, oli suuri todennäköisyys siitä, että posti ei koskaan mennyt perille tai vaihtoehtoisesti, jos ei mennyt perille, niin perille menemättömyydestä ei tullut mitään tietoa (lähetykset katosivat), kirjattuja kuitenkin käsiteltiin paremmin ja lähetettiin takaisin, mikäli niitä ei voitu toimittaa perille. Tämäkin tieto oli sodan jälkeisessä Neuvostoliitossa jotakin – tieto nimittäin oli silloin siinä yhteiskunnassa kortilla. Kohteen hinta nousi 20 euron limitistä aina n. 95 euroon. Kohde saavutti siis kohtalaisen hintatason, joka kertoo kirjattujen postikorttien harvinaisuudesta.

Yllä: Myynnistä poistettu Latviaan 1940 lähetetty lähetys. Kun vertaillaan vasemmassa yläkulmassa olevaa kirjoituskoneella kirjoitettua tekstiä muuhun kirjoituskoneen tekstiin huomataan, että se on kirjoitettu erilaisella fontilla eli kirjasimella. Itse asiassa sellaisella, joka tuli käyttöön vasta paljon 1940-lukua myöhemmin. Teksti ”asiakirja” on siis lisätty myöhemmin – ilmeisessä väärennöstarkoituksessa. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Sensuroitu ja ”hyvän näköinen” postikortti vuodelta 1943 Ranskaan, yksin M30 2mk merkillä myytiin n. 25 eurolla. Kortti oli hienon näköinen, mutta surkeaa kyllä väärätaksainen, sillä Ranska ei kuulunut erikoistaksojen piiriin, vaan sinne oli voimassa kansainvälinen postitaksa, joka postikortille kortin lähettämisen aikaan oli 2½ markkaa. Vaikutti kuitenkin siltä, että kortti olisi kulkenut normaalisti. Kolmannen painoluokan lentokirje Ranskaan vuodelta 1954, jonka sisältönä oli kehitettävä filmirulla, myytiin parilla kympillä jälkimyynnissä – totean, että kolmannen painoluokan kirjeet ovat kohtalaisen mukavia kohteita. Myynnistä poistettiin yksi kohde, numerolla 1675 myytävänä ollut lähetys Rigaan, Latviaan vuodelta 1940. Tämä lähetys oli maksettu kolmella M30 leijonamerkillä taksan ollessa yhteensä 3½mk. Kuten tässäkin blogissa on useaan kertaan käyty läpi, oli Suomen ja Latvian välillä voimassa kahdenvälinen postisopimus vuodesta 1937 alkaen, joka oli voimassa aina Neuvostoliiton miehitykseen 1940 saakka. Tämän sopimuksen alaiset lähetykset ovat hyvää tavaraa ja vaikeita kohteita. Tässä tapauksessa kysymyksessä on suurella todennäköisyydellä tilanne, jossa kyseinen lähetys on alun perin lähetetty Latviaan väärätaksaisena, eli on maksettu kansainvälisen kirjeen postimaksu (3½mk), vaikka Latviaan olisi riittänyt sopimuksen-mukainen alempi maksu (2mk). No tämä ei ole ”kelvannut” jollekulle, vaan kirjeen yläkulmaan vasemmalle on kirjoitettu kirjoituskoneella ”asiakirjoja”. Homman juoni lienee ollut se, että tämä ”kaunistelija” on tiennyt sen, että ulkomaille lähetetyt asiakirjalähetykset ovat erittäin harvinaisia ja kohteesta on haluttu tehdä kanuuna. Homma on kuitenkin mennyt pieleen, sillä tarkkasilmäinen havainnoitsija voi nähdä, että kirjoituskoneen kirjasin on ollut erilainen kuin se, jolla osoite on kirjoitettu. Itse asiassa tämä kirjasintyyppi tuli käyttöön vasta paljon myöhemmin kuin 1940-luvulla. Lisäksi, kaunistelu on mennyt pieleen siinäkin, että vaikka on tiedetty ulkomaan asiakirjalähetyksen harvinaisuus, ei ole otettu huomioon, että Latviaan tosiaan oli oma taksansa, joka käsitti asiakirjalähetykset! Kun asiakirja ulkomaille oli taksoitettu siten, että lähetykselle laitettu 3,50mk oli ”minimimaksu” ja käsitti asiakirjat 350g saakka, oli Latvian taksan mukainen asiakirjalähetyksen hinta 200g saakka 2mk ja siitä aina 50p per 50g ylöspäin. Näin ollen 3½mk:lla olisi lähetetty 300-350 grammainen asiakirjalähetys. Kun tilanne on se, että kyseessä on tavallinen pieni kirjekuori, joka ei ole edes kulmistaan hajonnut ja levinnyt, on käytännössä mahdotonta, että kirjekuoressa olisi ollut yli 300g edestä asiakirjoja. Homma siis kaatuu omaan mahdottomuuteensa! Asiasta ilmoitettiin Suomen Filateliapalveluun, joka heti poisti lähetyksen myynnistä – suoraselkäistä toimintaa. Jos kohde olisi ollut aito, se olisi ollut erittäin kova juttu ja olisin ollut siitä erittäin kiinnostunut.

Yllä: Toinen kohteen 1508 kuvista. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muutamissa postilähetyserissä oli M30 kohteita. Erässä 1505 myytiin kansiollinen M30 ulkomaanlähetyksiä – selostetekstissä hehkutettiin Kiinaa ja Intiaa, mutta Kiinaan mennyt kirje oli väärätaksainen ja Intiaan mennyt väärätaksainen ja lunastukseen mennyt. Erä myytiin kuitenkin n. 90 eurolla. Mukana oli nimittäin kuitenkin yksi Viroon 1941 lähetetty lähetys, joka oli postiyhteyden keskeytyksen takia lähetetty takaisin. Kohde 1508 oli noin viidentoista kohteen lentopostierä kokoelmalehdillä. Mukana oli mielenkiintoista M30 materiaalia, nimittäin kasassa oli yksi vuonna 1943 Italiaan lähetetty lentokirje. Koska kohdekuvista oli vaikeaa nähdä päivämääriä ja kohteiden leimoja lähdin oikeastaan tämän kohteen takia Naantaliin katsomaan tarkemmin, että mistä on kysymys. Kysymys oli oikeasta asiasta, eli erikoistaksaisesta lentokuoresta Italiaan vuodelta 1943. Näitä Italiaan menneitä lähetyksiä tunnetaan oikeataksaisena vain muutamia – itse olen nähnyt alle viisi. Tämä nyt myyty kohde oli yksi näistä viidestä ja olin sen nähnyt aiemmin Jorma Lindebladin kokoelmassa, jonka lehdistä tässäkin on kysymys. Se mitä meni tarkistamaan oli, että lähetys on kulkenut 1.4.1943 jälkeen, kun Italia oli tullut mukaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliittoon ja kirjetaksa laski kotimaan taksan tasolle. Lisäksi, koska kuorella on erilaisia leimoja halusin nähdä, että mistä on kysymys – leimoissa kerrotaan, että kirje on italialaisen sensuurin takaisinlähettämä – samalla, kirjettä tutkiessani, totesin, että kyseessä on aito asia, eikä humpuuki tai muu filunki. Kohde nousi 80 euron lähdöstä n. 120 euron hintaan. Kohteessa 1509 myytiin erä isokokoisia resuisia pääasiallisesti USAan kulkeneita sodanaikaisia kuoria. Tällainen erä herätti heti mielenkiintoni. Kun sitä katselin huomasin, että mukana oli ihan hyvännäköistä tavaraa. Hiukan ihmettelin, kun kasa myytiin alle neljällä kympillä. Kohde 1510 sisälsi kasan kiinnostavia lentolähetyksiä sodan ajalta. Kuvia kohteesta oli 2 kpl ja niistä ei oikein saanut käsitystä siitä, että mitä kohde sisälsi. Kun tätä asiaa perkasin Naantalissa, huomasin, että mukana oli neljä kappaletta vaikeita vuoden 1942 alun lentolähetyksiä USAan, ”par serviSe aerien…” leimalla – eli tässäkin blogissa keskustellulla ”uudistetulla” Turun vaihtopostitoimiston ohjausleimalla leimattuja kohteita. Tämä nostaakin näillä leimoilla tunnettujen lähetysten lukumäärän noin kymmeneen. Erä on siis erinomainen postihistoriallinen kasa lähetyksiä. Kuvien laatu on ratkaisevassa asemassa, kun tällaisia yrittää ymmärtää – myytiin 110 eurolla, eli nousi 30 euroa lähtöhinnasta. Kohteessa 1511 oli mukana muutamia, itse asiassa kolme, Egyptistä Siinailta lähetettyä YK-pakettikorttia, jotka oli maksettu M30 ja M54 merkein, sekapostitteina. Nämä olivat erittäin kuumottavia, mutta ne oli selvästi lähetetty filatelistin toimesta ja vieläpä postitoimiston ensipäivänä. Jätin näistä syistä huutelematta tätä kohdetta loppuun asti – silti aikamoisen mielenkiintoinen tällainen Egyptissä toiminut suomalainen postitoimisto on…

Kaikenlaista jännää siis oli taas myytävänä – saas katsoa mitä kesän aikana tapahtuu, ainakin EstEx 2018 näyttely pidetään Tallinnassa ja sinne on osallistumassa suuri määrä suomalaisia keräilijöitä – olen vasta 90% varma, että lähden Eestiin, ehkä sataprosenttinen varmuus vielä tulee. Siinä tapauksessa raportoin mitä rapakon takana tapahtuu.

Forssan keräilytapahtuma 4.4.2015

4 huhtikuun, 2015 By Mikael Collan

Yllä: Forssan keräilytapahtuman tunnelmaa Kuhankadun Järjestöjen talolta

Forssan perinteinen Lanka-lauantain keräilytapahtuma puolusti jälleen kerran paikkaansa yhtenä Suomen parhaista postihistorian ja filatelian keräilytapahtumista. Tällä kertaa saavuin jo varttia yli yhdeksältä paikalle ja ”tupa oli jo täynnä”. Myyjiä oli saapunut myös Ruotsista Aspbäckin postimerkkiliikkeen voimin Göteborgista, Virolainen korttikauppias oli paikalla ja liuta suomalaisia kauppiaita mm. Vesa Järvistö, jonka tapasin itse asiassa ensimmäistä kertaa, vaikka systeemi.netissä olen tuhansia kauppoja tehnyt. Paikalla oli myös useita tuttuja keräilijöitä. Sää oli tällä kertaa hiukan plussan puolella ja pilvinen, pikkuruinen vesisade tihutti ajellessani kotiin päin yhdentoista maissa.

Koska myyjiä on Forssassa paljon ja tarjolla on paljon postihistoriaa ovat mahdollisuudet siihen, että jotakin löytyy kotiin vietäväksi hyvät, nämä mahdollisuudet muuttuivat toteutuneiksi ”löydöiksi” tälläkin kertaa. Esittelen alla muutamia löytyneitä, enemmänkin löytyi, joten mielestäni minulla oli tällä kertaa aivan erinomainen päivä! Eteneen kotimaasta alkaen, kauemmaksi…

Yllä: Postikortti Reposaaresta 4.12.1946 Poriin, M30 2mk vihreä ja 3kpl 1mk vihreä, yhteensä 5mk. Taksa: Postikortti kotimaassa 16.1.1946 – 31.12.1946 5,00mk. Reposaaressa käytettiin lennättimen leimaa pitkään aivan yleisesti myös postimerkkien mitätöimiseen – tässä tapauksessa käytetty sinistä leimasinväriä. Merkit sellupaperia (SP).

Yllä: Kirjattu kirje Vuokatista 8.8.1950 Helsinkiin. 4kpl M30 10mk violetti leijona. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk, kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk, yhteensä 40,00mk. Lähetetty arpajaislippu ”Suur-arpa” arpajaisiin, ilmeisesti voiton lunastamiseksi, avattu 10.8.1950 Suurarpa Oy:ssä – mutta kyseessä on ollut jonkin toisen arpajaisfirman arpalippu, eteenpäin lähetetty Arpajaisyhdistykseen, josta Kansan Pika-Arpajaisiin. Mielenkiintoinen kahteen kertaan Helsingissä edelleen lähetetty kohde.

Yllä: Turusta 29.5.1931 Osloon Norjaan lähetetty kirje. M30 1½mk violetti single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismahin (1.1.1930 – 30.11.1931) 1,50mk. Olen noukkinut Norjaan menneitä sivuun, kun olen edullisesti saanut.

Yllä: Helsingistä 5.1.1937 Rigaan Latviaan lähetetty postikortti, M30 2mk violetti single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Latvian ja Suomen välille solmittiin postisopimus 12.5.1937, jonka yhteydessä Latvia ”tuli ikään kuin mukaan” Pohjoismaiseen postisopimukseen. Huomataan, että postisopimus solmittiin vasta tämän postikortin lähettämisen jälkeen, joten tämä 2mk taksa-aika Latviaan olikin voimassa 1.11.1936 – 11.5.1937 eli vähän yli seitsemän kuukautta.

Yllä: Painotuotekirjekuori Vaasasta 22.12.1951 Zaandamiin Hollantiin, M30 8mk violetti (tumma, tilauserä 708) yksin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk.

Yllä: Uudestakaupungista 15.7.1941 Toursiin Ranskaan lähetetty postikortti. M30 1mk oranssi tupla. Sensuuri leimaus. Lisäksi ”Palautetaan lähettäjälle. Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt.” – leima. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Toursin kaupunki kuului Saksan miehittämään osaan Ranskasta.

Yllä: Helsingistä 29.1.1943 Vaduziin Liechtensteiniin lähetetty kirje. M30 3½mk oliivi ja 2kpl 50p vihreä, yhteensä 4½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk. Liechtenstein on vaikea kohdemaa.

Yllä: Degerby-Åland 3.10.1945 Merrill Wisconsin USA:n lähetetty kirje. M30 2kpl 4mk oliivi ja 2kpl 1mk vihreä leijona, yhteensä 10mk, sensuurin avaama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. Tämä lähetys osuu ajanjaksolle 1.9.1945 – 15.11.1945, jolloin ulkomaan kirjeen taksa oli 10mk, mutta 10mk sininen ei ollut vielä ilmestynyt.

Yllä: Lentopostikortti Savonlinnasta 17.9.1949 Altadenaan Californiaan USA:n, M30 20mk postitalo ja 1mk vihreä leijona, yhteensä 21mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1948 – 31.10.1949) 9,00mk, postikortin lentolisä (vyöhyke 3) mm. USA (1.12.1948 – 31.10.1949) 12,00mk, yhteensä 21,00mk. Merkit valkoista sellupaperia (VSP).

Kun yllä näkyvien kohteiden lisäksi sain vielä muutamia muitakin en voi muuta kuin olla päivääni tyytyväinen!

Vierailu Lappeenrannan kerhossa 23.3.2015

23 maaliskuun, 2015 By Mikael Collan

Yllä: Lappeenrannan Postimerkkikerho kokoontuu Lappeenrannan Upseerikerholla, jonka aulassa on esillä Marsalkka Mannerheimin metsästysretkellä Nepalin Maharazhan kanssa kaataman tiikerin talja.

Vieraileminen ”vieraissa” postimerkkikerhoissa on suositeltavaa, sillä näin tutustuu filatelisteihin ja muihin keräilijöihin toisilta paikkakunnilta ja saa uusia ystäviä, jotka jakavat yhteisen harrastuksen. Vierailin 23.3. maanantaina Lappeenrannan postimerkkikerhossa ja kokemus oli jälleen kerran mitä positiivisin, kyseessä ei siis ollut ensimmäinen kerta. Kerho kokoontuu Lappeenrannan Upseerikerholla, hienoissa puitteissa. Jäseniä oli paikalla viitisentoista ja kerhoiltaan kuuluu perinteisesti mm. tietokilpailu, korttipakan avulla suoritettavat arpajaiset ja silloin tällöin huutokauppa. Vaihtotunnilla vaihdetaan ja myydään kohteita, kahvit ovat tarjolla Upseerikerhon kahviosta. M30 keräilijä huomioi Lappeenrannan kerhon perustamisvuoden 1930.

Yllä: Lappeenrannan kerho kokoontuu, Upseerikerhon salissa on seinillä taidetta ja puitteet ovat mitä miellyttävimmät.

Lappeenrannan kerhon askeettinen verkkosivu ei sisällä ylimääräistä, mutta on aina ajan tasalla, samaa ei voi sanoa monen muun harrastekerhon sivuista. Mainittakoon, että LAPOEX 2015 näyttelyn ainoa lentoposti ja astrofilatelialuokan kokoelma on Lappeenrannan kerhon Veli-Heikki Niemisen Graf Zeppelin aiheinen kokoelma. Pääsin jo aiemmin tutustumaan tähän hienoon kokoelmaan. Kerhon sihteeri Martti Tauru osallistuu LAPOEXiin kolmella kokoelmalla, eli kohtalaisen hyvää aktiivisuutta yhdeltä kerholta! Jos minulta jää joku Lappeenrantalainen LAPOEX osallistuja mainitsematta pyydän anteeksi tietämättömyyttäni. Osa kerholaisista tietää minun keräilyni kohdistuvan malli 1930 merkkeihin ja minua auttaakseen eräs jäsen oli tuonut mukanaan M30 kohteita myytäväksi. Teimme myös muutamasta kohteesta kaupat.

Yllä: Postivaunuleimattu 2.6.1937 lähetetty lentokirje Firenzeen Italiaan. Edelleenlähetetty Milanoon pääpostitoimistoon Poste Restante osoitteeseen. Kolme M30 50p vihreää ja kaksi 2mk/1½mk punaista leijonaa, yhteensä 5½mk. Lisäksi italialainen 25 centesimon ”segnatasse” lunastusmerkki mitätöity poste restante-maksun maksamisen merkiksi 5.6.1937 (Milano corrispondenza pacchi – ”paketti kirjeenvaihto”). Saapumisleimat kirjeen takana Firenze (arrivi distribuzione) 4.6.1937 ja Milano 5.6.1937 (arrivi distribuzione – ”saapuneet jakelu”). Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk, kirjeen lentolisä (-20g) Eurooppaan Pohjoismaiden ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk, yhteensä 5,50mk. Kirjeessä on lisäksi huomioitava lähettäjä, Johannes Wolkoff, joka ei jätä ketään Lappeenrannassa kylmäksi. Wolkoff saattoi aivan hyvin kirjoittaa osoitteekseen nimensä ja Lappeenranta, sillä kaikki lappeenrantalaiset tuntevat Wolkoffin talon vielä tänäkin päivänä – se sijaitsee aivan Lappeenrannan keskustassa Kauppakadulla. Talossa toimii nykyään yksi Lappeenrannan parhaista ravintoloista, nimeltään Wolkoff. Tulee mieleeni ”syntinen” ajatus siitä, että postihistorian voi yhdistää myös kulinaariseen nautintoon.

Yllä: Lappeenrannasta 8.6.1937 Pariisiin Ranskaan, Pariisin pääpostin poste restante-osoitteeseen lähetetty lentokirje. M30 2mk/1½mk punainen ja 3½mk sininen leijona, yhteensä 5½mk. Ranskalainen 30 centimen ”chiffre taxe” lunastusmerkki poste-restante maksun merkkinä leimattu Pariisissa. Saapumisleimoja kuoren takana ja edessä Le Bourget Port-Aerien (lentoasema) 9.6.1937. Aika pahanlainen repeymä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk, kirjeen lentolisä (-20g) Eurooppaan Pohjoismaiden ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk, yhteensä 5,50mk.

Yllä: Lentokirje Lappeenrannasta 26.7.1939 pensionaattiin Narva-Jõesuuhun Itä-Eestiin, 2mk punainen ja 1mk oranssi M30 leijona, yhteensä 3mk. Saapunut 29.7.1939 Narva-Jöesuu. Vastaanottaja ilmeisesti lähtenyt pensionaatista ja palautettu Helsingin 30.7.1939 kautta Lappeenrantaan 31.7.1939. Taksa: Suomen ja Eestin välisen postisopimuksen mukainen (-20g) kirjetaksa (Pohjoismaiden kirjetaksa) (1.12.1931 – 15.6.1040) 2,00mk, kirjeen lentolisä (-20g) Eestiin (Pohjoismaihin) (1.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk, yhteensä 3,00mk. Narva-Jõesuu oli aikoinaan Pietarin seurapiirien kesäinen kokoontumispaikka Terijoen tapaan.

Yllä: Kirjattu kirje Lauritsalasta (nykyään osa Lappeenrannan kaupunkia) 11.11.1942 Helsinkiin, kaksi 3½mk sinistä leijonaa. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa 1.9.1942 – 30.6.1945 3,50mk, kirjaaminen kotimaassa (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk, yhteensä 7,00mk. Ei mitään erikoista, mutta ihan siisti kohde.

Sen lisäksi, että kerhovierailut ovat mukavaa puuhaa niistä voi jäädä uusia kohteita mukaan, näin kävi tälläkin kertaa. Yhtä mukavaa kuin uusien kohteiden saaminen on myös huomata, että pääsee eroon omista ”ylimääräisistä” kohteistaan ja toiset keräilijät löytävät itselleen jotain uutta. Tietokilpailusta oppii aina hauskoja detaljeja ja arpajaissa (joilla jokainen arpa voittaa) voi hyvällä omatunnolla tukea kerhon toimintaa pienellä panoksella.