Turku

Heinäkuu lipuu kohti loppuaan…

30 heinäkuun, 2025 By Mikael Collan

Ettei vain kävisi niin, että virallinen kesä olisi kohta ohi… no näinhän se on, eikä työssäkäyvän auta pyristellä vastaan vaan on aika ryhtyä hakemaan työmoodia… Huomaan, että minulle on vuosi vuodelta vaikeampaa saada kova tohina päälle kesäloman jälkeen, sillä sen verran mukavaa on tehdä vain sitä mitä haluaa, eli harrastaa yhtä sun toista. Rehellisyyden nimissä on pakko kuitenkin todeta, että töitäkin on tullut tehtyä ”lorvailun” ohessa, sillä maailma ei koskaan nuku ja kun kesäkurssit pyörivät taustalla ja väitöskirjaopiskelijoista aktiivisimmat tekevät töitä kesälläkin, on sähköpostien vastaaminen ja kaikenlaisten pienten kiireellisten töiden tekeminen ollut pakonkin sanelemaa. Isossa kuvassa on ollut sekä sadepäivinä, että erityisesti kauniina kesäpäivinä tekemistä, myös filateliaa.

Sadepäivinä, joita alkukesästä oli riittävästi, sain tehtyä iltaisin loppuun Kuopio 250 näyttelyyn lokakuussa menevän kokoelman, joka tullee siellä näytille ensimmäistä kertaa. Käytän konditionaalia, koska vielä ei hyväksymisiä näyttelyyn ole tullut. Toisaalta olen löytänyt uutta virtaa myös oman pisimmälle edenneen kokoelmani, eli M30 postihistoriakokoelman uudelleen monteeraamiseen ja uudelleenjärjestelemiseen. Kokoelma on kahdeksan kehystä ja mikä tahansa muutos, joka täytyy ulottaa läpi kokoelman on aimoinen työrupeama. Näin tälläkin kertaa, sillä uusia kohteita olen ottamassa mukaan joitakin kymmeniä, mikä käytännössä tarkoittaa kaiken uudelleen monteeraamista ja tekemistä. Mukavaa ajanvietettä. Tähtään ehkäpä vuoden 2026 Nordia näyttelyyn Espoossa. Edellisestä kerrasta onkin kulunut jo useita vuosia.

*Salon iltatorin kirppariosasto kirjaston viereisellä parkkipaikalla, vasemmalla Kärjen talo, josta Salon Filatelistikerho on kerran julkaissut omakuvamerkin.*

Kesän aikana on mahdollista käydä myös kaikenlaisissa tapahtumissa, joista osa sisältää keräilyelementin, näin on myös Salossa, jossa joka torstai ilta järjestetään iltatori. Iltatorilla on musiikkia, torimyyntiä ja kirpparitoimintaa. Kirpparitoiminnan yhteydessä on aina myös jonkin verran filateliaa saatavilla ja kun muutaman kerran vuodessa käyn iltatorilla kuljen näiden pöytien ohi (tietysti)… näin tein myös viime viikolla. Taustalla soi Jore Marjaranta, kun pläräsin laatikoita ja lämpötila oli suomalaisittain erittäin mukava, lähemmäs 25 astetta. Eräällä kauppiaalla oli runsaasti lähetyksiä ja niiden joukosta löysin postiosoituksen, joka oli lähetetty 1930 Paanajärveltä. Muistin, että Paanajärvi oli juuri se maisema, jonka Akseli Gallen-Kallela ikuisti muutamiin maalauksiinsa matkoillaan Vienan Karjalaan ruotsalaisen opiskelukaverinsa Louis Sparren kanssa. Sparre oli mielenkiintoinen 20. vuosisadan alun kosmopoliitti. Hän syntyi Italiassa, opiskeli Ranskassa ja Ruotsissa, kilpaili mm. 1912 olympialaisissa miekkailussa jne jne. Naimisissa Sparre oli G.E. Mannerheimin siskon Eva Mannerheimin kanssa. Mies mm. ohjasi ensimmäisen suomessa kuvatun fiktioelokuvan ”Salaviinanpoltajat”… Kuollessaan Tukholmassa 1964, kellossa oli 101 vuotta. Sparre oli mukana suomalaisessa kansallisromanttisessa taitelijaliikkeessä ja Gallen-Kallelan tavoin maalasi ja piirsi kuvia mm. Karjalasta. Noh… kauas päästiin Paanajärveltä… kohteella on Paanajärven leima ja tämähän kuuluu nykyään ”menetettyjen alueiden” leimastoon. Otin pois pyörimästä, ettei tyhjin käsin tarvitsisi kotiin lähteä. Niille, jotka ovat kiinnostuneita menetetyn alueen leimastosta suosittelen erittäin lämpimästi sivustoa postileimat.com , joka tarjoaa erittäin kattavat tiedot tunnetuista leimoista ja määrittelee ne kaikki – sivusto on helppokäyttöinen. Paanajärven leiman osalta kerrotaan seuraavaa: ”He2, siltaleima 25mm 1pt 6lv x, 15.02.1935-16.04.1939, m, R3” eli mittoja ja käyttöaikoja sekä harvinaisuustietoa. Välittömästi tästä huomaan, että ostamani kohde on leimattu aiemmin kuin mitä sivustolla sen havaitut käyttöajat antavat ymmärtää… kokonaiset neljä vuotta ja rapiat aikaisemmin!! Harvinaisuus R3 on hyvä, ei aivan tavallinen. Sivuilta näkyy, että postiasema olisi perustettu 1930 ja silloin ehkä tämä leima on tullut käyttöön?… tietäjät tietävät enemmän kuin minä. Kuitenkin… jotain erikoista tässäkin… ehkä, aikaisuuden osalta.

Tällaisia pikkumukavia löytöjä voi tehdä kirpparipöydiltä, mutta mitä tuli seuraavaksi, sitä en osannut odottaa. Nimittäin selaillessani postikorttikasan ”toisia puolia” huomasin hämmästyksekseni, että yksi korteista oli leimattu kuvioleimalla… kun kyseessä oli M30 kohde oli yllätys mukava. Pystyin pidättelemään hihkaisun, jotta myyjä ei villiintyisi ja jatkoin rauhaksiin kasan tutkintaa. Samaan kasaan kasasin muutaman muunkin kortin ja kysyin hintaa. Vaikka nauratti jo etukäteen tein myös asiaankuuluvan tinginnän, jotta rituaali olisi mahdollisimman täydellinen.

Turun viestillisellä leimalla 1931 lähetetty postikortti on leimattu sillä viisiin heikostai, että merkille on tullut kovin vähän leimasinmustetta. Näin Vaasan postikonttori? on leimannut merkin vielä erikseen kuvioleimalla ”saapuneeksi”. Postikortin taksa lähettämisen aikaan oli juurikin 1mk, joten siltä(kin) osin asia on kunnossa. Sanoja viestissä on sen verran, että postikorttina tämä pitikin lähettää – rajahan on viisi, tässä on kuusi. Pääpaino kuitenkin on kuvioleimassa, joita harvemmin M30 merkeillä näkee. Viimeinen havaintoni on myydystä 2:75mk merkistä muistaakseni SP-lehden huutokaupassa, jokin aikaa sitten. Tuolloin kyseessä oli erilainen leima. Tällaisen vastaavan olen ehkä kerran aiemmin nähnyt. Kun kohteen hinnaksi tuli noin euro ei voi olla kuin erittäin ilahtunut siitä, että Salon iltatori on näköjään myös filateelisesti hyvä paikka. Ei ihme, että sitä pidetään ainakin koko Etelä-Suomen parhaana iltatorina. Pakko sanoa tästä kohteesta, että enpä olisi uskonut ja taas!

Melkein on pakko mennä iltatorille tulevana perjantaina, sen verran jäi kutkuttamaan – nyt toki ”sauma” löytää mitään on vähäisempi, sillä myyjät eivät olennaisesti vaihdu ja tavarakaan ei kesäisin ehkäpä valtavasti kierrä…. mutta saas nähdä miten äijän käy!

Tampereen kerhon kokous, Forssan keräilytapahtuma, Turun Kevät ja JFP:n huutokauppa

27 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Filateliassa tapahtuu jatkuvasti, niin paljon, ettei perässä meinaa pysyä!

Aloitetaan tällä kertaa huutokaupoista ja viimeisimmästä päättyneestä huutokaupasta, eli Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta. Järvenpäässä ei ole usein ihmeempiä, mutta joskus jotakin. Postihistoriapuolella oli myytävänä määriteltyjä kohteita erinä, ei mitään erikoista. Filateliapuolella oli kohteita tarjolla viitisentoista… eli ei kovin monta. Tällä kerralla nostan yhden kohteen, joka on saavuttanut ainakin jonkinlaista kuuluisuutta aiemmin, eli se on päässyt lehteenkin.

Kohde oli myynnissä numerolla 97 ja sen kohdeseloste kuului seuraavasti: ”No.289 9 mk Postitalo Viipuri 22.III.43. Erittäin harvinainen korkea merkki, muutama tunnetaan ! Vastaavanlaisesta merkistä kuva Abophil 1991 nr 7 lehdessä. Hammaste reijät puuttuvat yläkulmista.” Lähtöhinnaksi oli asetettu M30 markkinatilannetta ajatellen korkea 100 euroa. Se mikä on varmaa on, että kohdetta osattiin ”mehustaa” ja kehua – hyvin epä-Suomalainen tapa toimia! Meillä on totuttu siihen, että vain autokaupassa kohdetta kehutaan ja sen sanotaan olevan ”hyvä” tai luotettava. Noh… tämä markkinointipuhe ilmeisesti tehosi tehokkaasti ja ehkäpä kohdekaan ei aivan huono ollut, nimittäin myyntihinta kipusi aina 326 euroon saakka. Tätä voidaan pitää erittäin kovana hintana. Tästä saattavat tämän blogin aktiiviset lukijat olla samaa mieltä, sillä ”aikojen saatossa” on kaikenlaista jännittävää 9mk postitalomerkkiin liittyvää filatelia-ihmeellistä tullut raportoitua. Toki tällainen hinta herättää positiivisia tuntemuksia, sillä ainakin kaksi henkilöä on valmis maksamaan hyvästä kohteesta ja se on jo jotain!

Muuta raportoitavaa ei Järvenpään huutokaupasta tällä kertaa olekaan. Jätän jokaiselle itse päätettäväksi oliko mopo keula pystyssä vai mikä pärinän aste tällä kertaa todistettiin. Oli miten oli, kaksitahtinen huutokauppameininki on sitä parasta filatelian penkkiurheilun suolaa…

Tampereen Filatelistiseura kokoontuu säännöllisesti kaupungin keskustassa hyvissä ja tarkoitukseen hyvin sopivissa tiloissa Suomalaisella Klubilla. Tarjolla on ”lounas” tai siis buffet-pöydästä ruokailu sekä elämän eliksiiriä sen eri muodoissa. Olen käynyt monta kertaa TFS:n kokouksissa, enkä koskaan ole pahalla mielellä kotiin lähtenyt – tarjolla on nimittäin hyvää seuraa, usein esitelmä ja huutokauppa, jossa lähtöhinnat eivät päätä huimaa. Mikä mukavinta, myöskään myyntihinnat tai loppuhinnat eivät päätä huimaa. Tamperelaiset ovat sen lisäksi tai ehkä juuri tämän ”rutiininsa” kautta erittäin tehokkaita huutokaupassa, mitään ylimääräistä jaarittelua tai muuta hidastelua ei ole, vaaan kaikki tapahtuu tehokkaasti… ei kuitenkaan mennä asioiden edelle…

Olin käymässä kokouksessa keskiviikkona 16.4. heti Tamcollect näyttelyn jälkeisellä viikolla. Kuten arvata saattaa kerho jakoi mitaleja ja huomionosoituksia jäsenilleen järjestetyn ja erittäin onnistuneen Tamcollect näyttelyn jäljiltä. Useat aktiiviset Tampereen Filatelistiseuran jäsenet huomioitiin. Ilman mitään ennakkovaroitusta turvamiehen näköinen herra kävelee tilaan… sitten Tampereen pormestari Kale Kummola tassutelee rauhallisin askelin tilan ”tapahtumapäätyyn”, jossa puheenjohtaja Kylliäinen ja näyttelystä vastannut ex-puheenjohtaja Valtonen jo tietäväisin ilmein odottelevatkin herraa isoherraa. On mukavaa, että ”edustushenkilöt” noteeraavat filateliaa. Kale kertoo kuulumisia ja Valtonen nyökkäilee. Tapahtuu seremoniallisia asioita, lausutaan kauniita sanoja. Kale poistuu. Monella on mielessä, että mahtaako bile-Ilmari olla yhtä kiinnostunut frama-lipukkeista, kuin Kale koulupoika-filateliasta. Joskus proosa jalostaa sielua.

Tampereen pormestari Kale Kummola kävi tervehtimässä Filatelistiseuran jäseniä ja vastaanottamassa Tamcollect tapahtuman kultaisen muistomitalin. Kummola toimi näyttelyn suojelijana. Miehelle annettiin mukaan myös Barkov-merkki, joka tapahtumassa julkaistiin – jääkiekkomiehenä Kummola selvästi arvosti tätä elettä.

Jääkiekkoeminenssin poistumisen jälkeen tapahtui illan kohokohta eli se, että Kari Saloselle jaettiin ennen hänen poismenoaan myönnetty kultainen Pro Filatelia mitali. Kuten tiedämme, kultainen Pro Filatelia on korkein Filatelistiliiton myöntämä ansiomerkki, joka vaatii erittäin suuria ansioita filatelian ja sen tukemisen alalta. Lunttaan ja kertaan suoraan Liiton sivuilta mitä kultaiseen Pro Filatelia mitaliin vaaditaan: ”annetaan erittäin ansiokkaasta toiminnasta filatelian hyväksi. Lisäksi edellytetään erityisen merkittäviä, mielellään kansainvälisiä, filateelisia ansioita, kuten näyttely-, tuomari-, tutkimus- tai julkaisutoimintaa”. Kun pohditaan, että Tampereella järjestettiin 2017 Finlandia näyttely ja sitä, että Kari osallistui useilla kokoelmilla näyttelyihin sekä se, että hän oli pitkään Tampereen Filatelistiseuran kantavia voimia, ei ole yllätys, että liittohallitus on päätynyt myöntämään mitalin.

Viimeisin, ehkä viimeiseksi jäävä Karin esiintyminen näyttelyssä on postuumisti Lempäälässä esitetty hieno esitys Tampereen taisteluista (1918) postikortein sekä Tampereen postimestari Rosenbröijerin kynämitätöintejä esittelevä kokoelma. Nostan hattua Tampereen Filatelistiseuralle siitä, että ymmärrettiin pyytää nämä kokoelmat näytille ja tehtiin asiaankuuluva kissan nosto pöydälle. Jokaineen taaplaa omalla tyylillään, tässä oltiin oikealla asialla.

Pro Filatelia mitalin vastaanotti Karin leski, joka oli tilaisuuden kunniaksi varannut kuohuviinitarjoilun koko yleisölle! Tämäkin asia siis tapahtui sillä korkealla laadulla ja tyylillä millä Karikin eläessään toimi. Uskon, että mies olis ollut valtavan ylpeä mitalista ja siitä tavasta miten se vastaanotettiin. Meni vähän ylisanoiksi, mutta Kari oli oikea herrasmies ja se herättää ihailua.

Itse olin Tampereella, koska olin tullut pitämään esitelmää. Tällä kertaa esitelmä aika myöhään tavalliseen verrattuna, mutta ilmeisesti siitäkin huolimatta kukaan ei nukahtanut ja Internetinkin kautta joku sitkeä sissi oli jaksanut odotella linjoilla. Esitelmäni käsitteli erästä postikorttia ja siihen liittyviä kommervenkkejä. Asiaan saattoi liittyä Sibelius. MUTTA… Kuten joskus käy… tekniikka voi pettää. Klubin projektorin lamppu oli palanut… kuvaa ei saatu. Mutta yhtä nopeasti kuin viehkeästi toi klubin toimintaa tuona iltana pyörittänyt lady varaprojektorin ”jostain” ja asia oli viidessä minuutissa kunnossa ja esitys saattoi alkaa. Rehellisesti sanon, kun totean, että käsittämättömällä ammattilaisuudella homma hoidettiin uuteen kukkaan täydellisen mahalaskumahdollisuuden nostettua päätään. On nähty huonompaakin. Tampere rokkasi tuona iltana järjestelyjen osalta.

Esityksen jälkeen pidettiin perinteiseen tapaan pieni tauko huutokauppakohteisiin tutustumiseksi, jonka jälkeen kohteet huudettiin maailmalle. Jotain saattoi jäädä tahmaiseen salolaiseenkin käpälään. Joku, varmasti tulostani tietoinen, oli jättänyt täsmäkohteen myyntiin. Näistä ei voi olla kuin kiitollinen.

Forssan kerho järjestää sveitsiläisen arvokellon luotettavuudella keräilytapahtuman kaksi kertaa vuodessa. Tämänkin vuoden pääsiäisenä oli auton nokka suunnattava kohti Pohjoista heti aamutuimaan, jotta pääsisin näkemään miltä Kuhalankadun kuhinassa tällä kertaa näyttää. Jälleen kerran tila oli täynnä myyjiä ja välillä oli jopa hieman vaikeaa liikkua pöytien välissä, sillä tunkua oli sen verran. Kuulin eräältä myyjältä, että aivan aamulla, tilaisuuden alkaessa oli suorastaan ryntäys sisään ja tavaraa meni hetken aikaa liukuhihnalta kaupaksi. Kyseessä oli erään myyjän tuoma kasa edullisia löytölaatikkoja, jotka hävisivät vauhdikkaasti autojen takabokseihin.

*Forssan keräilytapahtumassa on paljon myyjiä ja porukkaa.*

Mukaan tarttui muutama kohde, ei kuitenkaan mitään järisyttävää. Olin jostain syystä nukkunut huonon yön alle ja väsytti – keskittyminen ei ollut paras mahdollinen ja haittasi sitä, että olisin pystynyt istahtamaan tutkimaan ja pläräämään kohteita täydellä ajatuksella. Noh… sitä sattuu. Kotiutuksia siis muutaman kohteen osalta kuitenkin tapahtui. Yhteensä rahaa kului vähän… sekin on tietysti mukava juttu. Yksi mukaan tulleista kohteista on Tanskaan lähetetty painotuote vuodelta 1941. Tuohon aikaan painotuotteen taksa oli 50 penniä ja kohde oli lähetetty kaikkein yleisimmällä M30 merkillä, eli 50p vihreällä merkillä Helsingistä 4.11.1941. Suomalaisen sensuurin leima on hailakka, numero lienee 22. Kyseessä on mainoskortti, jossa tuonti-vienti agentuuri Waldemar Tefke tekee tiettäväksi yhteystietoja tanskalaiselle vastaanottajalle.

*Tanskaan mennyt painotuote vuodelta 1941. Sensuroitu Kööpenhaminan saksalaisessa sensuurissa ”Ak” leima.*

Tässä painotuotekortissa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta johtuen Ak leimasta se on silti mukavan näköinen aikansa edustaja. Ennen kuin Kööpenhaminaan ”avattiin” saksalainen sensuuri, kulki posti Tanskaan Saksan kautta ja se sensuroitiin Berliinissä. Tätä jatkui 9.4.1940 alkaneen postiyhteyden keskeytymisen ja sen lopun 24.4.1940 jälkeen parisen kuukautta, lähetyksiltä löytyy tyypillisesti Berliinin sensuurileimaus ja joskus lisäksi sensuurin liuskat. Landesmannin kirja kertoo, että leiman tyyppi on KD1.1 ja se on ollut käytössä 11/1940 – 9/1942. Leimaa tunnetaan violettina, mustana ja punaisena. Läpimitta on 21mm. Kun lisäksi löysin muutaman ulkolaisen kohteen, oli päivän annos täynnä. Ajelin takaisin kotiin alle tunnissa.

Turun Kevät tapahtuma järjestyi viikonloppuna 25.-26.4. jälleen Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Aurajoen rannalla Tuomiokirkkosillan kupeessa, mahtavien Turun Tuomiokirkkonäkymien parhaassa katselupaikassa. Autolle löytyy paikka läheltä ja vaikka se maksullinen onkin, niin nykymaailman kaikenlaiset paikoitusaplikaatiot auttavat jaksamaan… Turkulaiset olivat jälleen laittaneet kerhonäyttelyä näytille ja näyttelyä kiersivät myyntipöydät. Paikalla oli myös ilmeisesti ainakin yksi ruotsalainenkin myyjä. Paikalla oli kymmenittäin keräilijöitä ja tunnelma oli sopivan leppoisa.

Vaikka Turun Postimerkkikerhon sillileipä ei ole se edullisin eines, on se sitä itseään, eli postimerkkeilyn tukemista omalta osaltaan. Lisäksi kun tätä herkkua pääsin purimaan Turkulaisten huippufilatelistien, itseäni menestyneempien herrojen seuraan, oli riski siitä, että pala olisi juuttunut kurkkuun sen verran pieni, että minkäänlainen pelkotilakaan ei päässyt muodostumaan. Maailman parantaminen asiaa itseä paremmin ymmärtävien kanssa on kaunista tekemistä ja siihen voisi käyttää aikaa useamminkin. Hetkessä ehdimme ruotimaan viimeisimmän kansallisen näyttelyn menemiset, tulemiset ja tulematta jättämiset, jatkosuunnitelmat tilaisuuksiin ja näyttelyihin osallistumisista, sääennusteet ja kohteiden hinnat. Vappupläjäyksenä Turusta jäi käteen se tieto, että vaikka turkulaisen miehen saa siirtymään pois turusta, niin Turkua ei saa irti miehestä enää millään. Sillä tavalla filatelia ja turkulaisuus ovat samanlaisia: ”kun se on kerran päässyt käymään, se ei lähde millään pois”. Tulipa taas filosofoitua!

Vesa Järvistön tiskiltä löysin taas muutamia mukaan otettavia, ei mitään ihmeitä… toisaalta euron laatikosta voi odottaa ihmeitä, mutta voi myös jäädä ilman. Tällä kertaa ruma on kaunista, nimittäin kätöseeni tarttui M30 palautusehiökortti 15 markan punaisella arvoleimalla, johon oli laitettu M54 3mk merkillä lentolisä mukaan. Kortti oli palautunut Suomeen Eisenachista Itä-Saksasta. Jostain syystä niin osoite kuin teksti kummaltakin puolelta on ruksatu yli. Sottaakin korttiin on tullut ja se on aikamoisen kokeneen näköinen. Silti, ihan kelpo kohde ja ”varmasti ei filateeelinen kulkenut postite”.

Ne meistä, jotka tietävät jotain saksalaisista autoista tietävät, että BMW on kohtalaisen laadukkaita ja sporttisia autoja valmistava baijerilainen autotehdas, jonka pääkallon paikka löytyy nykyään Münchenista. Lyhenne BMW tulee sanoista Bayerische Motoren Werke ag, eli baijerilainen moottoritehdas oy. Se mitä kuitenkaan aivan kaikki eivät tiedä on, että BMW:n toiminta ja autotehdas oli aikoinaan juuri Eisenachissa ja siellä valmistettiin kaikki BMW merkkiset autot aina vuoteen 1952 saakka. Tämän jälkeen tehtaassa tuotettiin EMW nimistä autoa, ja lyhenne tarkoittaa Eisenacher Motoren Werke. Kyseessä oli itä-saksalainen tässä Eisenachissa sijainneessa BMW:n autotehtaassa tapahtunut autojen valmistus. Vuoteen 1952 asti autoja valmistettiin ilman lupaa venäläisen valvontakomission siunaamana BMW merkillä, mutta Länsi-Saksassa toiminut BMW ei voinut asialle mitään, vaikkei halunnutkaan, että autoja valmistettaisiin ilman lupaa Itä-Saksassa samalla merkillä.

Länsi-Saksaan BMW sai tehtaan pystyyn vasta 1952 ja Eisenachin tehtaan siirrytyä DDR:n omaan hallintoon sai BMW tahtonsa läpi ja lopputuloksena merkki vaihtui EMW:ksi. Mielenkiintoista kyllä, EMW merkkinen auto osallistui aikoinaan jopa Formula 1 osakilpailuun vuonna 1953. Auto kesti 12 kierrosta, jonka jälkeen se keskeytti. Huomataan, että EMW:n logo on punavalkoinen siinä missä BMW:n logo on sinivalkoinen. Päästiin tai jouduttiin taas aika kauaksi filateliasta.

Kun vielä kävi niin, että Juhani Pietilä, turkulainen arkki-filatelisti löi kouraani Abophilin huutokaupasta voittamani M30 kohteen, niin eihän siinä voinut sitten kuin taas todeta, että eihän se ihan huonosti se Turun reissu mennyt. Olen alkanut kehittämään jonkinlaista taikauskoa siihen, että kun Juhani on jossakin paikalla, niin minun ei tarvitse lähteä tyhjin käsin kotiin. Sen verran monta kertaa on näin käynyt.

Seuraavaksi odotetaan Wappua, joka onkin jo ensi viikolla. Voi käydä niin, että tämän filatelistin vappu on aika rauhallinen.

Salon ja Turun keräilytapahtumat 10. ja 11.10.2015

12 lokakuun, 2015 By Mikael Collan

Yllä: Näkymä Salon tapahtuman myyntipöydistä

Salon Filatelistikerho järjestää vuosittain yksi tai kaksi keräilytapahtumaa, yleensä Hermannin koululla Salon keskustassa. Tapahtumissa on silloin tällöin ollut näytillä myös muutama kehys ”näyttelyfilateliaa” – tällä kertaa näytillä oli Taisto Hilkun LAPOEX-15 näyttelyssäkin näytillä ollut parin kehyksen ehiökokoelma.

Vedin omalta osaltani tyhjän arvan Salon tapahtumasta, ehkäpä juuri siksi, että olen itsekin salolainen ja nähnyt ne kohteet, jotka minua saattaisivat kiinnostaa – ostin kuitenkin muutamia levyllisiä merkkejä ja joitakin ulkolaisia postihistoriakohteita – sopivasti… Myyjiä oli paikalla parisen kymmentä, mukana useita Salon kerhon jäseniä. Vaikka tapahtuma alkoi virallisesti yhdeksältä oli tohina jo päällä ennen yhdeksää.

Yllä: Salon tapahtuma, näkyvillä Hilkun ehiökorttikokoelma

Turun Postimerkkikerho järjestää käsittääkseni pari kertaa vuodessa keräilytapahtuman – ainakin muistan viime keväänä käyneeni Turussa. Kupittaan paviljongissa oli parisen kymmentä myyntipöytää ja myytävänä kaikenlaista tavaraa. Yksi myyjistä oli Esa Mattila, ehkä tunnetuimman suomalaisen Postitaksaluettelon tehnyt pitkän linjan filatelisti ja postihistoriamies. Esalla ei ollut mukana mitään M30 erikoisuuksia, mutta kaivoin hänen penkolaatikostaan muutaman ulkomailta tulleen kuoren.

Yllä: Reposaaresta 27.11.1954 Helsinkiin lähetetty postikortti. Leimattu lennättimen leimalla, 15mk punainen M30 leijona single. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.1.1952 – 31.5.1956) 15,00mk.

Löysin pari vähän tavallisempaa M30 kohdetta, jotka kuitenkin ovat ns. pikkukivoja. Toinen on Reposaaresta lähetetty postikortti, jolla oleva leimaus oli erittäin selkeä ja hieno – mielenkiintoiseksi, joskaan ei tässä tapauksessa harvinaiseksi tämän tekee se, että Reposaaressa oli käytössä tavallisen postin leimauksessa lennätin leima.

Yllä: Helsingistä 12.1.1948 Loviisaan lähetetty painotuote. M30 3mk harmaa single. Taksa: Painotuote (-50g) kotimaassa (1.1.1948 – 30.11.1948) 3,00mk.

Toinen kohde oli ”ihan tavallinen” 3mk harmaalla merkillä kulkenut painotuotepostikortti kotimaassa. Noukin tämän pois, koska se oli leimattu ennen painotuotteelle tarkoitetun 3mk vihreän merkin ilmestymistä. 3mk painotuotteen taksa alkoi 1.1.1948, mutta taksalle tarkoitettu 3mk vihreä merkki ilmestyi ”vasta” 9.2.1948. M30 ostokseni maksoivat yhteensä kuusikymmentä senttiä.

Yllä: Kupittaan Paviljongin tapahtumanäkymä

Paikalla oli myös muita maamme eturivin filatelisteja ja juuri tähän ”kaverien” tapaamiseen keräilytapahtumat ovatkin omiaan. Keskustelin erään näyttelyfilatelistin kanssa ja pohdimme sitä, että vuoden 2016 aikana ei ole yhtäkään kansallista näyttelyä, jossa kokoelma voisi meritoitua Finlandia 2017 näyttelyyn – jonkin asteinen töppi on tapahtunut tämän asian suhteen. Ainoa kotimaassa oleva isompi näyttely on Jyväskylässä järjestettävä Pohjoismaihen näyttely, jonne sinnekään ei voi osallistua kokoelmalla, joka ei ole jo etukäteen kansallisessa näyttelyssä saavuttanut tarvittavaa pisterajaa.

Vierailu Åbo Frimärkssamlarförening r.f.:n kokouksessa

15 syyskuun, 2015 By Mikael Collan

Yllä: Gillesgården Aurakadulla joen varrella olevan korttelin sisäpihalla

Vierailin Turun ruotsalaisen postimerkkikerhon Åbo Frimärkssamlarförening r.f.:n kerhoillassa Turussa, tietenkin. Kerho kokoontuu Gillesgården nimisessä talossa aivan Turun keskustasa, Aurakadulla – kaupungintaloa vastapäätä olevan korttelin sisäpihalla, kellaritiloissa. Jätin autoni Auroajoen toiselle puolelle ja kävelin, ensimmäistä kertaa, Kirjastosillan yli joen toiselle puolelle ja siitä perille. ÅFF on vanha kerho, perustettu jo 1895, eli historiaa on takana jo paljon, tänä vuonna 120 vuoden verran. Paikalla oli, minä mukaanlukien tusinan verran postimerkkeilijöitä.

Yllä: ÅFF:n jäsenelleen lähettämä M30 kohde. Painotuotekirje Turussa, 8.10.1953 6kpl M30 1½ harmaa ja 1mk vihreä leijona, yhteensä 10mk. Taksa: Painotuote (-100g) kotimaassa (1.1.1952 – 30.6.1956) 10,00mk.

Olin lupautunut pitämään pienen esityksen malli 1930 postimerkeistä ja käydä läpi valitsemiani ”jänniä” juttuja liittyen malliin. Kirjoitellessani esitystä ja etsiessäni siihen sopivaa materiaalia löysin vuonna 1953 ÅFF:n lähettämän kirjekuoren ilmeisesti jäsenelleen, kerhon puheenjohtaja Guy Grönblom kertoi, että henkilö oli toiminut hänen muistaakseen kerhon rahastonhoitajana.

Yllä: ÅFF:n pinssi jossa on postitorvi ja lilja, joka esiintyy mm. Turun Kaupungin vaakunassa

Oli mielenkiintoista pitää kautta aikojen ensimmäinen filateliaa käsittelevä esitelmäni ja vieläpä toisella kotimaisella! Yleisö kuunteli kiinnostuneena (tai erittäin hyväkäytöksisenä) esitelmää ja kyseli hyviä kysymyksiä. Eräs jäsen kertoi omistavansa M30 merkein varustetun kortin Yhdysvaltoihin, jossa on koko USA:n Olympiajoukkueen nimmarit – ei hassumpi kohde, ehkä kuitenkin postihistoriallisesti vähemmän merkityksellinen kuin Olympia-keräilijöiden kannalta. Kiitokseksi esityksestä sain ÅFF:n 120. juhlavuoden pinssin.

AboEX 2014 – vuoden 2014 näyttelytapahtuma

11 huhtikuun, 2014 By Mikael Collan

Yllä: Tuulinen, sateinen ja kylmä päivä Turussa – Taustalla Turun uusi tapahtumapaikka Logomo, jossa AboEX 2014 kansallinen näyttely tätä kirjoittaessa järjestetään.

AboEX 2014 tapahtuma alkoi 11.4.2014 puoliltapäivin Turussa Logomon (entisen raitiovaunutehtaan) tiloissa,. Sään haltijatar ei filatelisteja hellinyt, sillä keli oli vain neljä astetta plussalla ja kolea. Lyhyellä patikkamatkalla parkkipaikalta ehti jo viima iskeä varautumattomaan keräilijään. Onneksi sisällä oli lämmintä ja miellyttävää. Turun kerho oli tehnyt hyvää työtä, näyttelyalue oli asiallinen ja myyntipöydät oli fiksusti sijoitettu omaan tilaansa, josta markkinatunnelma ei häirinnyt näyttelyyn tutustumista. Sisäänpääsy oli ilmainen, mikä tietysti lämmittää näinä kaupallisina aikoina. Jos aivan väkisin täytyy jotain negatiivista etsiä, niin valaistus oli kohtalaisen himmeää kummallakin, näyttely ja erityisesti myyntipuolella – välillä joutui oikein siristämään silmiään lukeakseen pienellä kirjoitettua kokoelmatekstiä. Paikalla tepasteli suuri osa maamme eturivin filatelisteista.

Yllä: Käynti näyttelytilaan myyntiosastolta

Kokoelmista täytyy sanoa sen verran, että yhtäkään Malli 1930 merkkejä erityisesti esittelevää kokoelmaa ei ollut mukana. Tämä on tietysti surkea asia M30 keräilijän mielestä! Onneksi sentään M30 kohteita oli muutamissa kokoelmissa esillä. Perinteisen filatelian luokasta erikseen mainittakoon Jouko Kaartisen kokoelma hammaste ja painantaerikoisuuksista, jolla oli näytillä useampia lehtiä M30 merkkien hammaste-erikoisuuksia ja siirtymiä. Kaartinen esittelee mielestäni hyvinkin kattavasti M30 merkkien siirtymiä, joukossa useita suuria siirtymiä.

Yllä: Jouko Kaartisen hammaste-erikoisuuksia AboEX 2014 näyttelykokoelmasta.

Lisäksi näytillä oli useita hammastamattomia M30 merkkejä (joita näilläkin sivuilla on esitelty) – hammastamattomista oli näytillä myös 5mk sininen yläreunasta hammastamaton ja 1mk vihreä ylä ja alareunasta hammastamaton; kumpikin leimattuna vierekkäisenä parina, joista 1mk vihreä pari leikkeellä. Näistä kohteista täytyy sanoa, että minusta henkilökohtaisesti vaikutti siltä, että 1mk vihreä olisi ehkäpä leikelty tavallisesta merkistä, mutta 5mk sininen pari näytti ”aidosti” yläreunastaan hammastamattomalta, sillä pari oli arkin yläreunasta ja siten, että pystysuuntainen hammastus jatkui merkkien yläreunaan saakka loppuen ”oikeaan kohtaan”, mutta ylimällä rivillä ei vain ollut lainkaan hammastusta. Kännykkäkameralla hieman hämärässä näyttelyhallissa otettu kuva Kaartisen kohteista ei anna niistä parasta mahdollista kuvaa, mutta kuvista selviää mistä on kysymys.

Harri Ala-Honkolan yhden kehyksen kokoelma esitteli Suomen onnettomuuspostia ja esitteli muutaman mielenkiintoisen M30 kohteen, mm. Taalintehtaalla sattuneessa linja-auto onnettomuudessa (bussi syttyi palamaan) tuhoutuneen paketin kärvähtäneen pakettikortin M30 merkein. Ala-Honkola kirjoittaa esittelytekstissä, että pakettikortti on ainoa hänen tuntemansa vastaava; mukana on myös PLH:n kirje vastaanottajalle asiaan liittyen. Ala-Honkolalla oli näytillä myös höyrylaiva Bore I:n haverissa 1950 mukana ollutta M30 postia ja 1941 Sampo-lentokoneen maahansyöksyssä Taivassalossa mereen joutunutta M30 postia.

Eniten M30 postihistoriaa esitteli Jorma Lindebladin viiden kehyksen kokoelma ”Finnish postal rates to abroad 1.7.1875-31.12.1946”. Kokoelmassa oli useita hienoja ja vaikeita M30 taksakohteita, joista mainittakoon erikseen, että Lindeblad on löytänyt useita vaikeita ja erittäin harvinaisia toisen maailmansodan erikoistaksaisia M30 merkein lähetettyjä lähetyksiä kokoelmaansa. Muutamia taksoja näin ensimmäistä kertaa ”luonnossa” – kerta kaikkiaan loistavia kohteita. Lisäksi mieleeni jäi kirjattu postikortti Brasiliaan saantitodistuksella. En tutkinut muita kuin itseäni erityisesti kiinnostavia kokoelmia kovin tarkasti – kaikenkaikkiaan jäi sellainen fiilis, että mukana oli useampiakin erinomaisia ja korkealaatuisia kokoelmia.

Yllä: Myyntipuolen pöytiä

Tapahtumissa käydessään filatelisti usein tutkii myyntipöydät, näin tein minäkin; se mitä jäi päällimmäiseksi mieleen oli se, että hinnat ovat ainakin M30 postihistoriakohteissa, joita tutkin, riistäytyneet suurimmalla osalla paikalla olleista myyjistä täysin lapasesta. Vähääkään parempien kohteiden hinnat olivat useampia kymppejä – ja siis kysymys ei niissäkään ollut helmistä. Lisäksi minua suorastaan nauratti (minkä kyyneleiltäni pystyin nauramaan) se, että ruotsalaisten myyjien, joiden kohteet oli hinnoiteltu kruunuina, valuuttakurssihinnoittelu oli seuraavanlainen: Aspbäckillä oli kruunun vaihtokurssi 10kr = 1€, toisella myyjällä 10kr = 1,20€ eli 20% valuuttakurssiero!! Esim. 300kr kohteessa hintaeroa 6€…

Parhaan ”vitsin” kuitenkin iski pöytään eräs tunnettu suomalainen kauppias, kun tiedustelin testiluontoisesti hintaa kovasti nuhruiselle kenttäpostipakettikortille, jolla oli 1½mk harmaa pari leimattuna leimalla, josta ei näkynyt lainkaan päiväystä ja punainen kenttäpostilipuke. Parikymmentä euroa olisi tästä ihmeestä pitänyt saada – vetäydyin äkkiä takavasemmalle. Samalla herralla aivan tavalliset kirjatut kirjeetkin kotimaassa maksoivat 3-5€ kappale. Ainoa mielestäni järkevillä hinnoilla M30 postihistoriakohteita myynyt kauppias oli Ruotsalainen Philea, jonka muutamasta myyntikansiosta löysin yhden kohteen.

Se mikä jäi ihmetyttämään oli kaikessa hintojen hirveydessä se, että juuri mitään ”kovia” M30 kohteita ei paikalla olleilla myyjillä kuitenkaan ollut, aidosti postihistoriallisesti kiinnostavat kohteet oli laskettavissa yhden käden sormilla. Yllämainitussa Lindebladin kokoelmassa olevat m30 kohteet olivat järjestään aivan eri luokkaa kuin mitä oli saatavilla. Tämä viittaa siihen, että kovat kohteet ovat keräilijöiden hallussa ja myyjät yrittävät myydä ”tauhkaa” paremman puutteessa hirveillä hinnoilla (kattaakseen ilmeisen kovat myyntipaikkojen vuokrat). En nyt ”valita” enempää hintoja – piheyteni on tullut jo selväksi. Mitä sitten jäi käpälään kohteiden valossa? No jälleen kuitenkin jotakin.

Yllä: Haminasta 20.7.1937 St. Moritziin lähetetty kirjattu lentokirje. Paino 13g ja merkkeinä 2kpl M30 3½mk sininen ja 2kpl 50p vihreä, yhteensä 8mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.11.1936 – 30.9.1942 3,50mk, kirjaaminen ulkomaille 1.12.1931 – 31.8.1942 2,50mk, lentolisä Eurooppaan 1.4.1928 – 30.9.1942 2,00mk, yhteensä 8,00mk.

Yllä: Kannuksesta 17.10.1936 Budapestiin Unkariin lähetetty kirje. Saapumisleima Budapest 21.10.1936. Edelleenlähetetty Budapestissa, vastaanottaja jatkanut edelleenlähetetystäkin osoitteesta jo matkaansa. Leimattu ”Levelszekreny” postilaatikosta – ilmeisesti jossakin vaiheessa kirje on palautettu postilaatikkoon, josta se on sitten kulkenut postitoimistoon. Merkitty lopulta lipukkeella ”Elkötözött – Parti” eli lähtenyt ja lähetetty 9.11.1936 takaisin Suomeen, Kannukseen, josta ilmeisesti lähetetty vielä eteenpäin 15.11.1936 Helsinkiin, jonne tullut 17.11.1936. Taksa: Kirje ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 2,50mk. Yllä: Kirjattu kirje 13.5.1933 Turusta Thueriin, Saksaan. 2½mk sininen tupla, yhteensä 5mk. Kulkenut lentopostissa. Taksa: Taksa: Kirje ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 2,50mk, kirjaaminen ulkomaille 1.12.1931 – 31.8.1942 2,50mk, yhteensä 5,00mk.

Yllä: Lentopostikortti 18.6.1958 Helsingistä Saksaan. 24mk ruskeanvioletti sinkku. Kolmioleimaus. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.6.1956 – 31.3.1959 20,00mk, postikortin lentolisä Eurooppaan 1.10.1957 – 31.3.1959 4,00mk, yhteensä 24,00mk.

Yksi ylläolevista kohteista oli edullinen! Kiertäneen kohteen ostin keräilijäkolleegalta.