Huutokauppoja on tätä kirjoitettaessa käynnissä useita ja ainakin kolme päättynytkin sitten edellisen blogin kirjoittamisen. Kaikessa kiireessä en ole ehtinyt raportoimaan ja toisaalta raportoitavaa ei ole valtavasti ollut, joten ehkä on parempi käydä kaikki kolme läpi kerralla yhdessä kirjoituksessa.
Vaasan Filatelistien huutokauppa päättyi jo helmikuun puolella. On ollut joitakin kertoja, kun vaasalaisten huutokaupassa on ollut M30 kiinnostavaa – tämä ei ollut yksi niistä. On pakko todeta, että ”ei raportoitavaa”… tarjolla olleiden kohteiden vaikeus oli tällä kertaa Hippo-kisojen tasoa ja hinta ei kohdannut laatua. Raakaa mutta rehellistä. Onneksi Vaasan veri ei vapise.
HTO huutokaupassa, joka päättyi maaliskuun alussa oli hiukan enemmän yritystä. Toki tämä oli odotettavissakin, tehdäänhän HTO:ta kaupallisin perustein, siinä missä Vaasan kerhohuutokauppa on juurikin kerhohuutokauppa. Myytävänä oli sekä filateliaa, että postihistoriaa. Kiinnostava oli 5mk keltainen hammastamaton leijonamerkki, joka oli leimattu. Oma käsitykseniä asiasta on se, että kaikki 5mk keltaiset leijonamerkit, jotka on käytetty on filatelistien käyttämiä / leimauttamia kappaleita. Käsitys ei kuitenkaan ole fakta ja näin ollen en pysty aukottomasti osoittamaan, etteikö myytävänä ollut merkki olisi ”oikeaa asiaa”. Varsinkin kun leimaus on ruma kuin rotta ja siten ei viittaa filatelistiseen tekeleeseen. Itse asiassa on mielenkiintoista heittää ilmoille ajatus siitä, että tekeleen liottaminen kuoreelta voi nostaa tekeleen arvoa irtomerkkinä… koska tekelemäisyys vähenee. Tosin kun tämä kyseinen merkki myytiin 10 euron pohjahintaansa ei kannattane nähdä vaivaa…
Muutakin kiinnostavaa filateliaa oli tarjolla, nimittäin harvinainen 2mk karmiinin leijonamerkin korkea merkki. Parhaan tietoni mukaan vastaavia tunnetaan vain kaksi ja tämä nyt myyty on toinen kohde näistä tunnetuista. Eli parasta A harvinaisuusryhmää. 25€ lähtöhinta viittasi siihen, että myyjä tiesi, että ihan pilipalia ei olla myymässä. Markkina löysi myyntihinnaksi 77 euroa, joka tietysti oli yli kolminkertaisesti limitti ja hyvä kohde ei mennyt halvalla.
Postihistoriapuolella oli myytävänä lähes 70 kohdetta. Pääasiallisesti myytävä tavara oli kohtalaisen tavallista, mukana oli mm. kotimaan pakettikortteja lisämaksuin kympin pohjilla ja kotimaan KP pakettikortteja parin kympin pohjilla… viimeaikainen hintataso on näyttänyt, että näillä pohjilla pitäisi lähes tulkoon saada kaksi korttia tuollaisella pohjahinnalla. Kotimaan kohteista kiinnostava oli kirjattu painotuote 35mk Olavinlinna-merkillä, se oli 30 euron lähtöhinnalla kuitenkin pelattu pois pelistä jo ennen pelin alkamista ja jäi myymättä.
Ranskaan poste restante osoitteeseen lähetetty kuori vuodelta 1930 nousi 15 euron pohjistaan aina 27 euroon saakka. Kuorella oli ranskalainen lunastusmerkki poste restante maksun maksamisen todisteena. Näitä kohteita on myyty vuosien saatossa erilaisiin hintoihin, nyt maksettu hinta on kohtalaisen kova. Mutta tällaiset erikoisuudet ovat mukavia lisiä postihistorialliseen kokoelmaan ja sopivat lehdelle, jolla selitetään poste restantekäytäntöjä eri maissa. Suomessahan ei poste restante maksua merkillä maksettu.
SP Lehden huutokauppa päättyi 4.3. perjantaina illalla. Mitään sen erikoisempaa M30 myytävää ei huutokaupassa ollut. Kohtalaisen siisti 7mk punaisen merkin yksittäiskäyttö taksan ja käyttötarkoituksenmukaisella ulkomaan postikortilla jäi myymättä 15 euron lähtöhinnalla. Tämä oli ehkä huutokaupan paras M30 kohde. Filateliakohteet menivät mukavasti kaupaksi. Jos Jörn Donner olisi vielä elossa ja olisi nähnyt tämän huutokaupan olisi hän saattanut lähteä pohtimaan suuhunsa laitettua ”lukeminen kannattaa aina” lausahdusta ja sen totuusarvoa uudempaan kertaan. Nimittäin kohdenumerolla 387 myyty kahden Esa Mattilan kirjoittaman kirjan sisältänyt kohde meni kaupaksi 121 eurolla. Esalla on ollut paljon tietoa laittaa näihin kirjoihin, mutta silti mielessäni kävi, että jossain keulii mopo.
Kun HTO:ssa myytiin uusi taksakirja (kovakantinen) hintaan 25 euroa ja kun on kiistämätön tosiasia, että Mattilan uraa uurtavaan taksakirjaan nähden uusi on parempi laitos, voidaan ajatella, että 96 euroa maksettiin toisesta kirjasta, Suomen postimaksut kotimaassa 1810 – 1875, joka on saatavilla aika monesta kirjastosta lainaan ilmaiseksi… niin… Jörnin lausahdusta voidaan hieman muuttaa… Lukeminen kannattaa melkein aina. Hirtehinen huumori sikseen, tieto on valtaa ja taksateosten ostaminen on aina fiksua. Tässä kohtaa kuitenkin hinta oli kova.
Kuten yltä voi huomata olivat mainitut kolme huutokauppaa M30-köyhiä, eikä tämä eroa mitenkään siitä mitä on nähty jo jonkin aikaa. Olen jo pidemmän aikaa voivotellut kuivaa kautta hyvien kohteiden löytämisen vaikeuden suhteen ja tämä voivottelu sen kuin jatkuu. Onneksi kohteita kuitenkin on jonkin verran liikenteessä perinteisten huutokauppojen lisäksi, niin systeemi.net:issä kuin muuallakin Internetissä. Lisäksi muut keräilyalueet kuin M30 kohteet pitävät into yllä niinäkin hetkinä, jolloin M30 rintamalla on hiljaisempaa. Rintamista puheen ollen, on syytä todeta, että Ukrainan sota on vetänyt mieliä matalaksi ja monelle on tullut suorastaan paha olo. Tämä saattaa heijastua myös keräilyyn, sillä loppujen lopuksi keräily on luksusta, joka ei ihmisen tarvehierarkiassa ole sittenkään siellä aivan kärkipaikoilla. Kun keräily kuitenkin on mahdollisuus paeta pahaa maailmaa, oli se sitten yltäkylläisyyden tuomaa tympeää pinnallisuutta tai sodan tuomaa ahdistusta, en usko, että harrastuksemme tästä asiasta häiriintyy.
Löysin ja huusin itselleni systeemistä Suomen Kuvalehden julkaiseman kalenterin vuodelta 1945. Kalenteri oli siis painettu kirjanen, jossa on kalenterin tapaan listattu vuoden päivät ja nimipäivät, sekä kaikenlaista muuta, enemmän tai vähemmän kiinnostavaa tietoa. Kiinnitin tähän huomioni, koska muistini sokkeloista tuli mieleeni, että aikoinaan eräs Jussi Tuori esitteli omassa M30 filateliakokoelmassaan vastaavaa kohdetta – Suomen kuvalehden kalenteria, joka oli sodan aikana lähetetty painotuotteena tilaajalle markan vihreällä merkillä – yksittäispostitteena. Painotuote sinänsä ei ole mitenkään erikoinen asia, eikä 1mk vihreän yksittäispostite kotimaassa, mutta kalenteri on erikoisempi tuote painotuotteiden kirjossa. Mitä ihmeellisempi sitä parempi sanoi filatelisti, kun kohdetta monteerasi.
Kohde maksoi postikuluineen alle 12 euroa, sopiva hinta, mutta enempään en olisi lähtenyt. Kohde on merkin osalta ns. maailmaa nähnyt ja huutokauppaterminologiaa käyttääkseni ”ajan patinaa” saanut. Postihistoriapuolellakin on tärkeää, että kohteet ovat ehjiä, joten priimaksi tätä ei voi haukkua. Mutta paremman puutteessa ja parempaa odotellessa… lueskelen kalenteria vuodelta 1945.
Saas nähdä mitä nyt auki olevissa huutokaupoissa on… ja mihin hinnat nousevat.
Grillitietona sain kuulla, että Liiton lehteen tehtävät muutokset ovat johtamassa siihen, että lehden tekemiseen voi tulla yksi sun toinenkin kanto kaskeen… katsotaan miten tämäkin asia taas selviää. Sanonpahan vain sen, että mikäli Liitto ei toimita korkealaatuista paperilehteä jäsenetuna jäsenilleen, niin hyvin suuri osuus jäsenistä nostaa kytkintä. Jää nähtäväksi… ”pikku aasin” tavoin todettakoon, ”mitä sitten tapahtui, sen näemme ensi kerralla”….