Postimerkkimessut järjestettiin jälleen Helsingin Messukeskuksessa lokakuun lopussa. Järjestäjänä oli perinteisesti Filatelistiliitto, joka vuokraa suurehkon alueen Kirjamessuilta ja tälle alueelle pyritään saamaan kauppiaita myymään sekä asetetaan liiton kehyksiä ja niihin näytille kokoelmia. Tällä kertaa kokoelmista vastasivat aihefilatelistit. Myyjistä paikalla tällä kertaa olivat Vesa Järvistö ja Merkki-Albert, sekä isolla ständillä myös Hellman huutokaupat. Olin paikalla torstaina aamupäivällä, oikeastaan heti messujen alkamisen jälkeen. Jo saapuessani paikalle huomasin useita tuttuja keräilijätuttuja ja sovitusti paikalla oli myös Hafnia näyttelyssä Suomen komissaarina toiminut Risto Pitkänen, jolta sain kokoelmani takaisin. Ristolla oli myös tuomisia, eli Hafnia näyttelyn mitali, joka tällä kertaa ei ollutkaan mitali sanan perinteisessä tarkoituksessa, vaan tanskalaista designiä edustava teräksinen hedelmäkulho, jonka pohjaan oli pienellä kaiverrettu HAFNIA 2024. Kotiin päästyäni kävi ilmi, että tämä oli ensimmäinen kerta kun vaimoni pystyi arvostamaan postihistoriakokoelmalla saamaani mitalia luvaten, että kyseinen kulho kelpaa käyttöön. Vaikka epätavallista, niin tanskalaisilta kyllä aikamoisen hyvä ajatus. Kiitokset vielä Ristolle niin kokoelman hyvästä ”hoitamisesta” kuin mitalien ja muun materiaalin saattamisesta osallistujille.
Kurkistin näytillä olevia kokoelmia ja Seppo Salonen esitteli minulle omaa Finnair 100v kokoelmaansa, jossa oli paljon tuttua asiaa lentopostikeräilijälle. Aihefilatelia on selvästi aika mukava tapa kerätä, sillä hommaa kannattelee aihe ja sopivia kohteita voi olla monen erilaisia. Katselin muutamia muitakin kokoelmia. Myytävänä oli tavallisten kansioiden ja laatikoiden sisällön lisäksi erään kauppiaan tuomana useita kymmeniä kokoelmia kansioissa ja rehellisesti sanottuna hinnat eivät olleet liian korkeita, vaan sellaisia, että tavara ”liikahti” räväkkään tahtiin. Eräskin konkari kantoi pahvilaatikollisen tavaraa mukanaan kotiin. Itse en ollut yhtä ”onnekas” sillä lähdin siitä, että ostan korkeintaan sellaista mitä ”tarvitsen”, mikä sekin on aikamoisen laaja käsite, mutta…. tällä kertaa jouduin lähtemään tyhjin käsin. Yleensä on aina jotankin jäänyt käpälään, mutta tällä kertaa tuli täysin tyhjä arpa – ei siis ole minkäänlaista kohdeselostusta tarjota postimerkkimessujen osalta.
Kävin kurkistamassa myös antikvariaattien myyntikojuja ja katselin erilaisia ”roskakasoja” läpi, mutta mitään ei jäänyt näppeihin. No, onneksi sain kokoelmani takaisin, joten reissu ei ollut täysin turha!
En ole aiemmin lausunut ääneen tai kirjoittanut tätä ajatustani, mutta ”mahtaako olla niin, että postimerkkimessujen taru on nykymuodossaan lopussa?”… nimittäin sen verran paljon tapahtuma Liitolle maksaa suhteessa saavutettuun, että kyseessä ei ole erityisen mielekäs tapahtuma ainakaan maksavan jäsenen kannalta. Tästä keskustelin myös Forssan keräilytapahtuman (josta enemmän alempan) aikana muutamien filatelistien kanssa ja samanlaista ajatusta oli myös heillä. Keskusteltiin kuitenkin rakentavasti, eli mietittiin vaihtoehtoisia tapoja järjestää vuosittainen tapaaminen filatelisteille… nykyään ainoa isompi ”virallinen” kokoontumisajo on kansallinen näyttely… jonkinlainen vähemmän vakava toinen tapahtuma sopisi syksylle ja se voisi olla keräilyä hyvin samanlaisella konseptilla esittelevä kuin postimerkkimessut, mutta ei Messuhallissa, pitkänä nelipäiväisenä ja äärettömän kalliilla (mikä pelästyttää myyjät pois), vaan esimerkiksi kaksipäiväisenä ja ”kerhopaikkakunnilla” kiertävästi siten, että paikalla olisi aina hyvän mielen näyttely, myyjiä runsaasti ja esimerkiksi muutamia esitelmiä ja tavaksi voitaisiin ottaa, että tämän tapahtuman yhteydessä jaettaisiin liiton vuosittain myöntämät sellaiset mitalit, joita ei jaeta kerhoissa, kiertopalkinnot jne. ja tähänkin liittyisi jonkinlainen epävirallisempi juhlaillallinen. Mutta ei näistä pohdinnoista sen enempää…
SF eli Suomen Filatelistikerho järjesti jälleen huutokaupan. Tällä kertaa tarjonta oli M30 osalta kovin vähäistä, kaikki kohteet voitiin M30 osastossa laskea yhden käden sormilla! Tai tarkemmin sanottuna kertaalleen epäonnekas timpurikin pystyi ne laskemaan yhden kätensä sormilla. Kuten arvata saattaa mitään aarteita ei ollut myytävänä, mutta joku sai 60p loistoleimaisen leijonamerkin 28 eurolla.
Forssan filatelistikerho järjestää vuosittain kaksi keräilytapahtumaa Kuhalankadun järjestöjen talossa Forssan keskustassa. Nämä tapahtumat ovat erittäin suosittuja niin myyjien kuin keräilijöidenkin piirissä ja myyntipaikat ovat perinteisesti täyteen ammuttuina tavaraa. Näin oli tälläkin kertaa. Vielä kun oli selvää, että tulen tapaamaan useita keräilykavereita, niin onnistuminen oli taattu. Lisäksi sain houkuteltua erään paikallisen tuttuni jälkikasvuineen tutustumaan tapahtumaan, mikä vielä erityisesti lisäsi omaakin hyvää mieltäni, olivat Forssan vierailun lähtökohdat mitä parhaimmat.
Myyntipöytien runsaudesta löysin muutamia kiinnostavia kohteita, ei mitään super ihmeellisiä, mutta ihan mukavia kuitenkin. Parasta asiassa on se, että vaikka tuli osteltua, ei tullut köydyttyä erityisemmin, sillä kohteet oli hinnoiteltu maltillisesti ja sellaisetkin kohteet, joissa ei ollut hintaa ilmoitettuna etukäteen irtosivat järkevästi, eikä tarvinnut ottaa peruutusvaihdetta käyttöön. Erityisen mukavaa oli huomata, että mukana oli myyjiä, joita en koskaan aiemmin ollut tavannut ja heillä ”täysin uutta” tavaraa.
Ostin taksaltaan tavanomaisen lentokirjeen Saksaan vuodelta 1937. Kuten muistamme, suomalaisiin postilentoja lentäviin koneisiin lyötiin pyörät ponttoonien sijaan alle vuoden 1936 lopussa ja maakenttien aika postilentoliikenteessä maassamme alkoi. Käytännössä siis vuonna 1937 lennettiin ympäri vuoden Suomesta Ulkomaille, vaikka kotimaassa sisäiset postilennot keskittyivätkin yhä kesäkaudelle. Tämä kuori on lentänyt Aeron Junkers kolmemoottorisella koneella Ruotsin kautta Saksaan. Ostin kohteen sen päälle leimatun leimauksen takia. Leimassa lukee jotakin sellaista kuin ”Von der Devisennachschaustelle ohne eingehende Prüfung zur Zustellung freigegeben” eli suomeksi ”Vapautettu valuuttasensuurin tarkastuspaikalta jakeluun ilman syvempää tarkastelua”. Käytännössä kyse on siis siitä, että tarkistusta ei ole varsinaisesti suoritettu vaan lähetys on päästetty ns. läpi suoraan. Näitä erilaisia valuuttasensuurin / tarkastuksen leimoja ja tarkistusliuskoja tunnetaan monenlaisia – tällaista minulle ei ollut aiemmin sattunut vastaan. Kokoelmaan siis tuli uusi kohde – toki näitä tuskin koskaan tuleen missään ”näyttämään”, vaan ne makaavat kansiossa ”maailman tappiin”… ellen sitten innostu näyttämään kaiken maailman leimauksia ja muita erikoisuuksia joskus jossain esimerkiksi yhden kehyksen hupi-kokoelmassa… no niin… mopo on taas karussa… Tällaiset ”lisäleimat”, jotka liittyvät sensuuriin tai tullauksiin jne. ovat yksi osa postihistoriaa.
Vaikka harrastus on välillä jopa kovaakin puurtamista, erityisesti kokoelmien saaminen näyttelykuntoon, täytyy muistaa, että kyseessä ei ole kuolemanvakava asia. Tämä tuli mieleeni myös Forssan reissulla, jonne lähtiessä huomasin, että elohopea lähenteli nollaa ja auton kesäkumit kiiltelivät jäätävässä huurussa… Onneksi ruokakunnassa on kaksi autoa, joista toiseen vaihdetaan talvirenkaat aina ajoissa, ja toinen toimii kesäajossa niin pitkään kuin mahdollista… pystyin välttämään ylimääräiset riskit… mutta siitä huolimatta tilanne kulminoitui pahemman kerran ja harrastus osoittautui Kuolemaksi, tällä kertaa onneksi isolla K:lla, eli erään myyntipöydän uumenista löytyi ”Kuolema” rivileimalla mitätöity 10mk taksainen kotimaan painotuote vuodelta 1954. Kuolema tulee ajettaessa Kyyjärven tietä Lapualta Itään Nälkämäen jälkeen. Ollaan Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla.
Rek 18.12.31 Pietarsaaresta > Göteborgiin. Paino oli 465 gr. Taksa on oikea, paketti 8 mk ja kirjaus 2 mk. Erillinen kartonkikortti / etusivu. ollut lähetyksen päällä.” Tämä oli mielestäni hiukan huono juttu, koska itse en saanut taksaa täsmäämään Ruotsiin kulkeneeseen pakettiin. Jos kyseessä olisi ollut kirjattu pakettikortti Ruotsiin, olisi kyseessä ollut erittäin kovan harvinaisuuden kohde ja hinta olisi varmati kivunnut kovastikin. Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan paketista lainkaan kyse, vaan mielestäni kyseessä on painavassa kirjeessä kiinni ollut osoitelappu – myös taksa, joka painavalle kirjeelle sopii, osoittaa mielestäni tämän asian. 
Helsinki 25.5.48 > USA. Lienee yhtä harvinainen kuin kirjattu kirje ulkomaille 24 mk:n merkillä.” – kohde ei 120 euron lähtöhinnalla mennyt kaupaksi ja hyvä niin, nimittäin vastaus selosteessa esitettyyn arveluun on, että ”ei tosiaankaan liene”… 24mk single kirjatulla kirjeellä ulkomaille on harvinainen kohde, toisen painoluokan kirje saman merkin singlenä ulkomaille on myöskin hyvä ja vaikea kohde, mutta lentokirjeitä 24mk singlellä tunnetaan useita, arvaan kolmisen kymmentä ja näin ollen kyseessä on vain ns. pikkuhyvä, jonka lähtöhinta voisi olla vaikkapa kymmenen euroa. 
