Tanska

Tampereen kerhon kokous, Forssan keräilytapahtuma, Turun Kevät ja JFP:n huutokauppa

27 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Filateliassa tapahtuu jatkuvasti, niin paljon, ettei perässä meinaa pysyä!

Aloitetaan tällä kertaa huutokaupoista ja viimeisimmästä päättyneestä huutokaupasta, eli Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta. Järvenpäässä ei ole usein ihmeempiä, mutta joskus jotakin. Postihistoriapuolella oli myytävänä määriteltyjä kohteita erinä, ei mitään erikoista. Filateliapuolella oli kohteita tarjolla viitisentoista… eli ei kovin monta. Tällä kerralla nostan yhden kohteen, joka on saavuttanut ainakin jonkinlaista kuuluisuutta aiemmin, eli se on päässyt lehteenkin.

Kohde oli myynnissä numerolla 97 ja sen kohdeseloste kuului seuraavasti: ”No.289 9 mk Postitalo Viipuri 22.III.43. Erittäin harvinainen korkea merkki, muutama tunnetaan ! Vastaavanlaisesta merkistä kuva Abophil 1991 nr 7 lehdessä. Hammaste reijät puuttuvat yläkulmista.” Lähtöhinnaksi oli asetettu M30 markkinatilannetta ajatellen korkea 100 euroa. Se mikä on varmaa on, että kohdetta osattiin ”mehustaa” ja kehua – hyvin epä-Suomalainen tapa toimia! Meillä on totuttu siihen, että vain autokaupassa kohdetta kehutaan ja sen sanotaan olevan ”hyvä” tai luotettava. Noh… tämä markkinointipuhe ilmeisesti tehosi tehokkaasti ja ehkäpä kohdekaan ei aivan huono ollut, nimittäin myyntihinta kipusi aina 326 euroon saakka. Tätä voidaan pitää erittäin kovana hintana. Tästä saattavat tämän blogin aktiiviset lukijat olla samaa mieltä, sillä ”aikojen saatossa” on kaikenlaista jännittävää 9mk postitalomerkkiin liittyvää filatelia-ihmeellistä tullut raportoitua. Toki tällainen hinta herättää positiivisia tuntemuksia, sillä ainakin kaksi henkilöä on valmis maksamaan hyvästä kohteesta ja se on jo jotain!

Muuta raportoitavaa ei Järvenpään huutokaupasta tällä kertaa olekaan. Jätän jokaiselle itse päätettäväksi oliko mopo keula pystyssä vai mikä pärinän aste tällä kertaa todistettiin. Oli miten oli, kaksitahtinen huutokauppameininki on sitä parasta filatelian penkkiurheilun suolaa…

Tampereen Filatelistiseura kokoontuu säännöllisesti kaupungin keskustassa hyvissä ja tarkoitukseen hyvin sopivissa tiloissa Suomalaisella Klubilla. Tarjolla on ”lounas” tai siis buffet-pöydästä ruokailu sekä elämän eliksiiriä sen eri muodoissa. Olen käynyt monta kertaa TFS:n kokouksissa, enkä koskaan ole pahalla mielellä kotiin lähtenyt – tarjolla on nimittäin hyvää seuraa, usein esitelmä ja huutokauppa, jossa lähtöhinnat eivät päätä huimaa. Mikä mukavinta, myöskään myyntihinnat tai loppuhinnat eivät päätä huimaa. Tamperelaiset ovat sen lisäksi tai ehkä juuri tämän ”rutiininsa” kautta erittäin tehokkaita huutokaupassa, mitään ylimääräistä jaarittelua tai muuta hidastelua ei ole, vaaan kaikki tapahtuu tehokkaasti… ei kuitenkaan mennä asioiden edelle…

Olin käymässä kokouksessa keskiviikkona 16.4. heti Tamcollect näyttelyn jälkeisellä viikolla. Kuten arvata saattaa kerho jakoi mitaleja ja huomionosoituksia jäsenilleen järjestetyn ja erittäin onnistuneen Tamcollect näyttelyn jäljiltä. Useat aktiiviset Tampereen Filatelistiseuran jäsenet huomioitiin. Ilman mitään ennakkovaroitusta turvamiehen näköinen herra kävelee tilaan… sitten Tampereen pormestari Kale Kummola tassutelee rauhallisin askelin tilan ”tapahtumapäätyyn”, jossa puheenjohtaja Kylliäinen ja näyttelystä vastannut ex-puheenjohtaja Valtonen jo tietäväisin ilmein odottelevatkin herraa isoherraa. On mukavaa, että ”edustushenkilöt” noteeraavat filateliaa. Kale kertoo kuulumisia ja Valtonen nyökkäilee. Tapahtuu seremoniallisia asioita, lausutaan kauniita sanoja. Kale poistuu. Monella on mielessä, että mahtaako bile-Ilmari olla yhtä kiinnostunut frama-lipukkeista, kuin Kale koulupoika-filateliasta. Joskus proosa jalostaa sielua.

Tampereen pormestari Kale Kummola kävi tervehtimässä Filatelistiseuran jäseniä ja vastaanottamassa Tamcollect tapahtuman kultaisen muistomitalin. Kummola toimi näyttelyn suojelijana. Miehelle annettiin mukaan myös Barkov-merkki, joka tapahtumassa julkaistiin – jääkiekkomiehenä Kummola selvästi arvosti tätä elettä.

Jääkiekkoeminenssin poistumisen jälkeen tapahtui illan kohokohta eli se, että Kari Saloselle jaettiin ennen hänen poismenoaan myönnetty kultainen Pro Filatelia mitali. Kuten tiedämme, kultainen Pro Filatelia on korkein Filatelistiliiton myöntämä ansiomerkki, joka vaatii erittäin suuria ansioita filatelian ja sen tukemisen alalta. Lunttaan ja kertaan suoraan Liiton sivuilta mitä kultaiseen Pro Filatelia mitaliin vaaditaan: ”annetaan erittäin ansiokkaasta toiminnasta filatelian hyväksi. Lisäksi edellytetään erityisen merkittäviä, mielellään kansainvälisiä, filateelisia ansioita, kuten näyttely-, tuomari-, tutkimus- tai julkaisutoimintaa”. Kun pohditaan, että Tampereella järjestettiin 2017 Finlandia näyttely ja sitä, että Kari osallistui useilla kokoelmilla näyttelyihin sekä se, että hän oli pitkään Tampereen Filatelistiseuran kantavia voimia, ei ole yllätys, että liittohallitus on päätynyt myöntämään mitalin.

Viimeisin, ehkä viimeiseksi jäävä Karin esiintyminen näyttelyssä on postuumisti Lempäälässä esitetty hieno esitys Tampereen taisteluista (1918) postikortein sekä Tampereen postimestari Rosenbröijerin kynämitätöintejä esittelevä kokoelma. Nostan hattua Tampereen Filatelistiseuralle siitä, että ymmärrettiin pyytää nämä kokoelmat näytille ja tehtiin asiaankuuluva kissan nosto pöydälle. Jokaineen taaplaa omalla tyylillään, tässä oltiin oikealla asialla.

Pro Filatelia mitalin vastaanotti Karin leski, joka oli tilaisuuden kunniaksi varannut kuohuviinitarjoilun koko yleisölle! Tämäkin asia siis tapahtui sillä korkealla laadulla ja tyylillä millä Karikin eläessään toimi. Uskon, että mies olis ollut valtavan ylpeä mitalista ja siitä tavasta miten se vastaanotettiin. Meni vähän ylisanoiksi, mutta Kari oli oikea herrasmies ja se herättää ihailua.

Itse olin Tampereella, koska olin tullut pitämään esitelmää. Tällä kertaa esitelmä aika myöhään tavalliseen verrattuna, mutta ilmeisesti siitäkin huolimatta kukaan ei nukahtanut ja Internetinkin kautta joku sitkeä sissi oli jaksanut odotella linjoilla. Esitelmäni käsitteli erästä postikorttia ja siihen liittyviä kommervenkkejä. Asiaan saattoi liittyä Sibelius. MUTTA… Kuten joskus käy… tekniikka voi pettää. Klubin projektorin lamppu oli palanut… kuvaa ei saatu. Mutta yhtä nopeasti kuin viehkeästi toi klubin toimintaa tuona iltana pyörittänyt lady varaprojektorin ”jostain” ja asia oli viidessä minuutissa kunnossa ja esitys saattoi alkaa. Rehellisesti sanon, kun totean, että käsittämättömällä ammattilaisuudella homma hoidettiin uuteen kukkaan täydellisen mahalaskumahdollisuuden nostettua päätään. On nähty huonompaakin. Tampere rokkasi tuona iltana järjestelyjen osalta.

Esityksen jälkeen pidettiin perinteiseen tapaan pieni tauko huutokauppakohteisiin tutustumiseksi, jonka jälkeen kohteet huudettiin maailmalle. Jotain saattoi jäädä tahmaiseen salolaiseenkin käpälään. Joku, varmasti tulostani tietoinen, oli jättänyt täsmäkohteen myyntiin. Näistä ei voi olla kuin kiitollinen.

Forssan kerho järjestää sveitsiläisen arvokellon luotettavuudella keräilytapahtuman kaksi kertaa vuodessa. Tämänkin vuoden pääsiäisenä oli auton nokka suunnattava kohti Pohjoista heti aamutuimaan, jotta pääsisin näkemään miltä Kuhalankadun kuhinassa tällä kertaa näyttää. Jälleen kerran tila oli täynnä myyjiä ja välillä oli jopa hieman vaikeaa liikkua pöytien välissä, sillä tunkua oli sen verran. Kuulin eräältä myyjältä, että aivan aamulla, tilaisuuden alkaessa oli suorastaan ryntäys sisään ja tavaraa meni hetken aikaa liukuhihnalta kaupaksi. Kyseessä oli erään myyjän tuoma kasa edullisia löytölaatikkoja, jotka hävisivät vauhdikkaasti autojen takabokseihin.

*Forssan keräilytapahtumassa on paljon myyjiä ja porukkaa.*

Mukaan tarttui muutama kohde, ei kuitenkaan mitään järisyttävää. Olin jostain syystä nukkunut huonon yön alle ja väsytti – keskittyminen ei ollut paras mahdollinen ja haittasi sitä, että olisin pystynyt istahtamaan tutkimaan ja pläräämään kohteita täydellä ajatuksella. Noh… sitä sattuu. Kotiutuksia siis muutaman kohteen osalta kuitenkin tapahtui. Yhteensä rahaa kului vähän… sekin on tietysti mukava juttu. Yksi mukaan tulleista kohteista on Tanskaan lähetetty painotuote vuodelta 1941. Tuohon aikaan painotuotteen taksa oli 50 penniä ja kohde oli lähetetty kaikkein yleisimmällä M30 merkillä, eli 50p vihreällä merkillä Helsingistä 4.11.1941. Suomalaisen sensuurin leima on hailakka, numero lienee 22. Kyseessä on mainoskortti, jossa tuonti-vienti agentuuri Waldemar Tefke tekee tiettäväksi yhteystietoja tanskalaiselle vastaanottajalle.

*Tanskaan mennyt painotuote vuodelta 1941. Sensuroitu Kööpenhaminan saksalaisessa sensuurissa ”Ak” leima.*

Tässä painotuotekortissa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta johtuen Ak leimasta se on silti mukavan näköinen aikansa edustaja. Ennen kuin Kööpenhaminaan ”avattiin” saksalainen sensuuri, kulki posti Tanskaan Saksan kautta ja se sensuroitiin Berliinissä. Tätä jatkui 9.4.1940 alkaneen postiyhteyden keskeytymisen ja sen lopun 24.4.1940 jälkeen parisen kuukautta, lähetyksiltä löytyy tyypillisesti Berliinin sensuurileimaus ja joskus lisäksi sensuurin liuskat. Landesmannin kirja kertoo, että leiman tyyppi on KD1.1 ja se on ollut käytössä 11/1940 – 9/1942. Leimaa tunnetaan violettina, mustana ja punaisena. Läpimitta on 21mm. Kun lisäksi löysin muutaman ulkolaisen kohteen, oli päivän annos täynnä. Ajelin takaisin kotiin alle tunnissa.

Turun Kevät tapahtuma järjestyi viikonloppuna 25.-26.4. jälleen Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Aurajoen rannalla Tuomiokirkkosillan kupeessa, mahtavien Turun Tuomiokirkkonäkymien parhaassa katselupaikassa. Autolle löytyy paikka läheltä ja vaikka se maksullinen onkin, niin nykymaailman kaikenlaiset paikoitusaplikaatiot auttavat jaksamaan… Turkulaiset olivat jälleen laittaneet kerhonäyttelyä näytille ja näyttelyä kiersivät myyntipöydät. Paikalla oli myös ilmeisesti ainakin yksi ruotsalainenkin myyjä. Paikalla oli kymmenittäin keräilijöitä ja tunnelma oli sopivan leppoisa.

Vaikka Turun Postimerkkikerhon sillileipä ei ole se edullisin eines, on se sitä itseään, eli postimerkkeilyn tukemista omalta osaltaan. Lisäksi kun tätä herkkua pääsin purimaan Turkulaisten huippufilatelistien, itseäni menestyneempien herrojen seuraan, oli riski siitä, että pala olisi juuttunut kurkkuun sen verran pieni, että minkäänlainen pelkotilakaan ei päässyt muodostumaan. Maailman parantaminen asiaa itseä paremmin ymmärtävien kanssa on kaunista tekemistä ja siihen voisi käyttää aikaa useamminkin. Hetkessä ehdimme ruotimaan viimeisimmän kansallisen näyttelyn menemiset, tulemiset ja tulematta jättämiset, jatkosuunnitelmat tilaisuuksiin ja näyttelyihin osallistumisista, sääennusteet ja kohteiden hinnat. Vappupläjäyksenä Turusta jäi käteen se tieto, että vaikka turkulaisen miehen saa siirtymään pois turusta, niin Turkua ei saa irti miehestä enää millään. Sillä tavalla filatelia ja turkulaisuus ovat samanlaisia: ”kun se on kerran päässyt käymään, se ei lähde millään pois”. Tulipa taas filosofoitua!

Vesa Järvistön tiskiltä löysin taas muutamia mukaan otettavia, ei mitään ihmeitä… toisaalta euron laatikosta voi odottaa ihmeitä, mutta voi myös jäädä ilman. Tällä kertaa ruma on kaunista, nimittäin kätöseeni tarttui M30 palautusehiökortti 15 markan punaisella arvoleimalla, johon oli laitettu M54 3mk merkillä lentolisä mukaan. Kortti oli palautunut Suomeen Eisenachista Itä-Saksasta. Jostain syystä niin osoite kuin teksti kummaltakin puolelta on ruksatu yli. Sottaakin korttiin on tullut ja se on aikamoisen kokeneen näköinen. Silti, ihan kelpo kohde ja ”varmasti ei filateeelinen kulkenut postite”.

Ne meistä, jotka tietävät jotain saksalaisista autoista tietävät, että BMW on kohtalaisen laadukkaita ja sporttisia autoja valmistava baijerilainen autotehdas, jonka pääkallon paikka löytyy nykyään Münchenista. Lyhenne BMW tulee sanoista Bayerische Motoren Werke ag, eli baijerilainen moottoritehdas oy. Se mitä kuitenkaan aivan kaikki eivät tiedä on, että BMW:n toiminta ja autotehdas oli aikoinaan juuri Eisenachissa ja siellä valmistettiin kaikki BMW merkkiset autot aina vuoteen 1952 saakka. Tämän jälkeen tehtaassa tuotettiin EMW nimistä autoa, ja lyhenne tarkoittaa Eisenacher Motoren Werke. Kyseessä oli itä-saksalainen tässä Eisenachissa sijainneessa BMW:n autotehtaassa tapahtunut autojen valmistus. Vuoteen 1952 asti autoja valmistettiin ilman lupaa venäläisen valvontakomission siunaamana BMW merkillä, mutta Länsi-Saksassa toiminut BMW ei voinut asialle mitään, vaikkei halunnutkaan, että autoja valmistettaisiin ilman lupaa Itä-Saksassa samalla merkillä.

Länsi-Saksaan BMW sai tehtaan pystyyn vasta 1952 ja Eisenachin tehtaan siirrytyä DDR:n omaan hallintoon sai BMW tahtonsa läpi ja lopputuloksena merkki vaihtui EMW:ksi. Mielenkiintoista kyllä, EMW merkkinen auto osallistui aikoinaan jopa Formula 1 osakilpailuun vuonna 1953. Auto kesti 12 kierrosta, jonka jälkeen se keskeytti. Huomataan, että EMW:n logo on punavalkoinen siinä missä BMW:n logo on sinivalkoinen. Päästiin tai jouduttiin taas aika kauaksi filateliasta.

Kun vielä kävi niin, että Juhani Pietilä, turkulainen arkki-filatelisti löi kouraani Abophilin huutokaupasta voittamani M30 kohteen, niin eihän siinä voinut sitten kuin taas todeta, että eihän se ihan huonosti se Turun reissu mennyt. Olen alkanut kehittämään jonkinlaista taikauskoa siihen, että kun Juhani on jossakin paikalla, niin minun ei tarvitse lähteä tyhjin käsin kotiin. Sen verran monta kertaa on näin käynyt.

Seuraavaksi odotetaan Wappua, joka onkin jo ensi viikolla. Voi käydä niin, että tämän filatelistin vappu on aika rauhallinen.

Kevät etenee, keräily jatkuu

27 helmikuun, 2025 By Mikael Collan

HTO:n huutokauppa numero 69 päättyi eilen. Myytävänä oli parisenkymmentä M30 filateliakohdetta ja yli kolmekymmentä postihistoriakohdetta. Filatelia myi vähän laiskasti, sillä loistoleimaiset kympin pohjalla saattavat olla tavallisemmista merkeistä vähän kovan hintaisia… näitä myynnissä oli useita. Kaupaksi meni eriä ja mm. iso kasa sokeripaloja (n. 34000 merkkiä).

Postihistoriapuolella oli myytävänä kaikenlaista pikkukivaa, sekä kiinnostavan oloisia eriä. Kotimaan lähetyksistä kiinnostavimpiin kuului vuonna 1943 rintamille (KP osoitteeseen) lähetetty kirje, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostimerkkiä ei ollut käytetty. KP osoitteisiin piti lähettää kenttäpostimerkillä ja tavallinen M30 ei kelvannut. Tämä kohde on hyvä esimerkki tällaisen lähetyksen palauttamisesta (kenttä)postisäännön mukaisesti. Myyntihinta jäi n. 15 euroon.

Kolmannen painoluokan painotuote (kääre) meni kaupaksi 20 euron pohjallaan, hienoa, että joku arvosti painavampaa painotuotetta. 1½mk violetti saantitodistuksella kotimaasta vaihtoi omistajaa 32 eurolla. Mielenkiintoista kyllä 1½mk harmaan leijonamerkin yksittäiskäyttö tavaranäytteellä ei mennyt 40 euron pohjallaan kaupaksi. Kyseessä on hyvä käyttö tälle merkille, jolle yksittäiskäyttöjen löytäminen on haastavaa.

Ulkomaille menneen postin osalta hieman yllätyin, kun 10mk yksittäiskäyttönä lähetetty vakuutettu kirje Saksaan nousi 15 euron lähdöstään vain vähän ja myytiin vain 16,50 euron hinnalla. Ulkomaille lähetetyt vakuutetut kirjeet ovat isossa kuvassa kohtalaisen hyviä postihistoriakohteita ja yksittäiskäytöt ovat tällaisilla taksakombinaatioita sisältävillä lähetyksillä aika vaikeita. Kohteesta on sanottava se, että on hyvä, että HTO oli kuvannut sen kummankin puolen, nimittäin se on aina ulkomaan kohteilla hyvä asia.

Kyseinen kirje on lähetetty vuonna 1931 mikä käytännössä tarkoittaa, että käytetty 10mk Saimaa merkki on tyypin I merkki, eli ”Zeppelinin pohjamerkki”. Kirjeen taksa Saksaan on tuolloin lokakuussa ollut 2mk (20g saakka). Kirjaaminen on maksanut 2,00mk (saman vuoden marraskuuhun saakka) ja vakuutus 5000mk:sta on kirjeelläkin nähtävästi ensin muutettu kultafrangeiksi ”Frs 652:63” mikä tarkoittaa sitä, että vakuutuksen hinta on määräytynyt 601-900 vakuutusarvon mukaisesti ja oli 6,00mk. Nämä yhteensä tekevät 10,00mk. Vastaanottajan nimi on raaputettu pois, mutta se ei erityisesti haittaa, sillä osoitteesta on tarpeeksi näkyvissä. Kohde kelpaa jopa filateeliseen kokoelmaan I tyypin Saimaa 10mk merkin kohdalle.

Kahden markan violetilla M30 leijonamerkillä Kiinaan lähetetty kortti myytiin kympin pohjallaan, ja 12mk sinisellä merkillä USA:an lähetetty palautettu kirje samaten kympillä, kuuden kympin pohjilla Neuvostoliittoon 6mk taksalla (5+1mk) lähetetty palautettu postikortti jäi myymättä, myöskään lyhyemmän Saksan erikoistaksa-ajan aikainen 2:75mk yksittäiskäyttö Saksaan ei löytänyt neljän kympin pohjalla uutta kotia. Kumpikin kohde oli lähtöhinnoiltaan asetettu ehkäpä noin 50% yläkanttiin, nykymarkkinassa eivät liian kalliit pikkuhyvät M30 kohteet liikahda – näissäkään ei ollut mitään vikaa, mutta kanuunoista siis ei ole kysymys.

M30 osastolla oli myytävänä monta kiinnostavaa erää – nämä kaikki myytiin kohtalaisen edullisilla hinnoilla. Lähetyksiä erissä oli kerronnan mukaan yli 160kpl jokaisessa ja myyntihinnat asettuivat luokkaan ”euro per lappu”, mitä ei voida valikoidusta materiaalista pitää juuri minkäänlasena hintana.

Huutokaupassa oli myös jonkinlainen ylilyönti, nimittäin 24mk M30 leijonamerkin yksittäiskäyttö lentokirjeellä Yhdysvaltoihin oli laitettu myyntiin 120 euron pohjalla. Vaikka kyseinen kohde onkin hyvä yksittäiskäyttö, ei kyseessä ole kuin ehkäpä 20-30 euron lähtöhintainen kohde. Vastaavia tunnetaan jonkin verran, lisäksi tunnetaan 24mk merkin yksittäiskäyttönä lähetettyjä lentopostikortteja. Se on kuitenkin sanottava, että kohde ei ollut ensipäiväleimattu, mitä näkee usein ja siksi se oli postihistorialliseen kokoelmaan sopiva.

Pikkulintu visersi ja kertoi, että tanskalaisessa huutokaupassa oli ollut myytävänä Englannista Petsamoon kulkeneen laivan mukana lähetetty harvinainen konossementtikirje (bill of lading), joka oli sensuuriteipein suljettu mahdollisesti Petsamossa ja lähetetty M30 merkillä Ruotsiin. Leiman päiväys oli kuulemma osunut marraskuulle 1940. Vastaavia tunnetaan yhteensä alle viisi kappaletta ja tällaiset Suomen ja Englannin välisen postiyhteyden ollessa käytännössä seisahtuneessa tilanteessa lähetetyt lähetykset ovat postihistoriallisesti hienoja kohteita. Postia maiden välillä kulki tuohon aikaan vain Siperian kautta, käytännössä maailman ympäri. Tämä kirje on kuitenkin kulkenut suoraan Englannista Petsamoon laivan mukana. Myyntihinta oli ollut kuluineen sadan euron paremmalla puolella.

Systeemissä myytiin hyvä kotimaan lentokohde 9mk postitalon yksittäiskäytöllä. Kyseessä oli vuonna 1948 lähetetty lentopostikortti Helsingistä Turkuun. Ei siis aivan paras lentolinja, koska junayhteys toimi tehokkaasti, mutta lentokortti mikä lentokortti.

Taksa oli oikein, postikortin lähettäminen kotimaassa vuonna 1948 maksoi 7mk ja postikortin lentolisä 2mk, eli yhteensä 9mk. Kohteen myyntihinta oli n. 35 euroa, joka ei mielestäni ollut erityisen korkea tälle hyvälle kotimaan lentokohteelle.

Seuraavaksi päättymässä ovat mm. SP-lehden huutokauppa ja juuri on auennut Hellman huutokauppa. Albert ei vielä ole aukeamisestaan ilmoittanut. Huhtikuukin lähenee jo ”uhkaavasti” ja sitä kautta vuoden kotimainen näyttely Lempäälässä. Mukaan on tulossa jälleen satoja kehyksiä kokoelmia ja toki kiinnostavana kokonaisuutena Harri Kuusiston Venäläiset Suomessa kokoelma kaikessa komeudessaan. Näitä odotellessa kestäkäämme harmauden läpi kohti aurinkoisempaa kevättä!

HAFNIA 2024 – Kööpenhamina

20 lokakuun, 2024 By Mikael Collan

Tanskalaiset järjestivät FEPA, eli Euroopan-tason postimerkkinäyttelyn Kööpenhaminassa kuluneella viikolla. Tämä näyttely oli kestoltaan neljäpäiväinen ja tätä kirjoitettaessa on meneillään sen viimeinen, neljäs päivä. FEPA-taso tarkoittaa kahta asiaa, suurta kokoa ja korkeaa laatua, nimittäin päästäkseen mukaan pitää kokoelman olla saanut kansallisessa näyttelyssä riittävä määrä pisteitä. Jotta asia asettuu oikeaan mittasuhteeseen, voidaan todeta, että HAFNIA24 vastaa siis tasoltaan Finlandia 2017 näyttelyä.

Tanskalaiset olivat valinneet järjestämispaikaksi Øksnehallen-nimisen näyttelyhallin, joka sijaitsee aivan Kööpenhaminan keskustassa ja erittäin lähellä päärautatieasemaa. Itse asiassa, jos oli hoksnokkaa, pystyi kävelemään junasta suoraan kävelysillalle, josta pääsi kääntymättä kertaakaan kävelemään suoraan hallin pihaan. Itse halli on vanha rakennus, ei erityisen korkea tila, mutta käyttötarkoitukseensa kohtalaisen sopiva. Valaistus ei ollut aivan modernilla tasolla, joten näyttelyn tarkoituksiin infra ei ollut aivan optimaalista, mutta valoa kuitenkin oli suurin piirtein tarpeeksi.

Kehysten välissä oli paikoittain paljonkin tilaa

Suomalaista filateliaa ja postihistoriaa esitteleviä kokoelmia oli ilmoittautunut runsaasti, kokonaiset kaksitoista kappaletta, mikä on tietysti hieno juttu. Näiden lisäksi mukana oli ainakin kolme suomalaista filateliaa esitteleviä kokoelmia ulkomaalaisten näyttämänä. Komissaarina toimi Risto Pitkänen Kuopion kerhosta. Malli 1930 osalta kiinnostavia osallistuneita kokoelmia olivat Ari Muhosen viiden kehyksen ”Finland special agreements 1922 – 1945”, jossa Ari esittelee Suomen postihallinnon ja sopimusmaiden välistä postia laajasti. Mukana oli muutamia erinomaisia M30 postihistoriakohteita, joista hyvin kiinnostava oli mm. Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukaisesti taksoitettu kirjattu pikakirje Sortavalasta Tartuun. Ari kirjoittaa, että hän on nähnyt kaksi pikakirjettä Suomesta Viroon tämän sopimuksen mukaisesti lähetettynä – tässä hän on vähän vaatimaton, sillä hänen kohteensa lienee ainut tunnettu kirjattu pikakirje. Tuomarit arvostelivat kokoelman ison vermeilin (suuri kullattu hopeamitali) arvoiseksi.

*Ari Muhosen kokoelmassa oli katsottavaa myös M30 keräilijälle. Sen lisäksi kokoelma tarjosi paljon myös M17 innostuneille.*

Olin itse laittanut näytille yhden kehyksen kokoelman, joka käsittelee Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen taksoja: ”Finno-German postal treaty 1942-1944”. Tässä kokoelmassa on siis yksi asia irroitettuna Arin isommasta kokonaisuudesta ja lyöty yhteen kehykseen. Kantavana ideana oli näyttää sopimukseen kuuluvat lähetyslajit kumpaankin suuntaan, siis suomalaisilla ja saksalaisilla kohteilla, kun vain mahdollista ja esitellä muutamia erikoisuuksia tämän kiinnostavan postisopimuksen ajalta. Omaan M30 tapaani, käytin vain M30 kohteita suomalaisen postin esittelyssä. Vastaavasti pyrkimykseni oli käyttää vain Saksalaista käyttösarjaa toisen puolen postilähetyksissä. Odotukseni ylittyivät, kun kokoelma sai tuomareilta ison vermeilin.

*Yhden kehyksen kokoelma ”Finno-German postal treaty 1942-1944”*

Kokoelmani oli näytillä edellisen kerran Riihimäellä 2023 RIIHEX näyttelyssä ja olin siihen vaihtanut muutamia kohteita ja sitä kautta ehkäpä saanut esitellyn laadun paremmaksi. Riihimäellä sain aikoinaan 85 pistettä ja siksi olinkin niin positiivisesti yllättynyt Hafnian tuloksesta.

Korkeimpia mitaleja suomalaisittain Hafniasta pokkasivat tutut nimet, etunenässä Nieminen klassisen Suomen huippukokoelmallaan (96p) ja postikorttiluokassa Laakso (96p), kumpikin siis suuren kultamitalin arvoisesti. Kultaa saivat Virtanen (93p) presidenttikokoelmallaan, Lempiäinen (90p) M17 kokoelmallaan ja belgialainen Hubert Caprasse (90p) klassista Suomea esittelevällä kokoelmallaan. Suuren kullatun hopean saivat Salonen (89p) Janakkalan paikallishistoriaa esittelevällä avoimen luokan kokoelmallaan ja norjalainen Naarstad (88p) kokoelmalla ”Classic postal cards of Finland 1871-1884”, jonka monteeraus oli aivan virheettömän näköistä jälkeä. Kuten yllä jo mainittiin sai allekirjoittanutkin ison vermeilin (88p) yhden kehyksen kokoelmallaan – on huomattava, että yhden kehyksen kokoelmia arvioidaan hieman eri perustein kuin useamman kehyksen. Tanskalainen Jon Iversen sekä Reijo Tanner saivat kumpikin 87p sensuuria esittelevillä kokoelmillaan, jotka vierekkäin asetettuina pitivät sisällään kovimman ytimen tämän hetken ensimmäisen maailmansodan venäläisestä sensuurista Suomessa. Vaikeimmista tunnetuista ensimmäisen maailmansodan suomalaisista sensuurikohteista näissä kahdessa kokoelmassa lienee suurin osa. Myöskin ison vermeilin ja 86p sai Ari Muhonen ja saman mitalin 85:llä pisteellä Pekka Klemi. Komissaarinakin toiminut Risto Pitkänen nappasi sympaattisella tonttukorttikokoelmallaan 85 pistettä ja myöskin suuren kullatun hopean. Salminen sai kokoelmastaan ”Finnish Model 1954 definitive series” mielestäni vähemmän pisteitä kuin mihin materiaali olisi antanut aihetta (83, vermeil); en osaa sanoa mikä ei tuomareita miellyttänyt. Myös Nuikki (83p) sai vermeilin kokoelmallaan ”Ceres By Mazelin”. Ei voi sanoa, että suomalaisilla olisi mennyt heikosti, sillä kaikki suomalaiset kuuluivat ”kasi”- ja ”ysi”-alkuisten pistemäärien klubiin. Koko palkintoluettelo löytyy TÄSTÄ.

Kauppiaita näyttely oli vetänyt runsaasti, mukana oli arviolta kymmenen kauppiasta myyntipöytineen ja parikymmentä muuta standia, joilla esiteltiin materiaaleja tai postihallintoja. Huomasin, että postihallintojen tiskit ovat historiaan siirtyvää kansanperinnettä. Myyjistä osalla ei ollut suomalaisia kohteita lainkaan, toki fokus oli Tanskassa ja Skandinaviassa… mutta silti. Yksi myyntipöytä oli ylitse muiden, ruotsalaisen Malmöstä lähtöisin olevan myyjän tavara oli laadukasta ja sitä ei oltu pilattu liian kovilla hinnoilla – halpaa toki ei ollut mikään, mutta lieneekö ollut Ruotsin kruunun matala kurssi vai mikä, mutta tämän herran hinnoittelu oli silti kohdillaan. Toinen ääripää oli eräs Tanskalainen kauppias, jonka halvin suomalainen kohde (ja kohteita oli noin sata) oli hinnoiteltu sataan (100€) euroon. Olen ostanut systeemistä vastaavan kuoren kerran hintaan 2€, joten jokainen ymmärtää, että tällainen n. 90% täydellinen epäonnistuminen lähes kautta linjan johti siihen, että suomalaisia kohteitaan tämä juutti ei Hafnian aikana saanut liikutettua. Vaikka hinnoissa oli selkeä euromerkki (€) perässä kysyin piruuttani, että ovatko hinnat kruunuissa.

Muutamilla pöydillä, joiden antimiin kuului suomalainen postihistoria ei kuitenkaan ollut tarjolla ”mitään” mikä olisi herättänyt tunteita. Voi olla, että joku toinen suomalainen (paikalla meitä oli runsaasti) oli ehtinyt tyhjentää pajatson, tai mitään ei koskaan ollut ollutkaan. No joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta käpälääni tarttui muutamia kohteita (ei liene yllätys kenellekään), joista tässä esittelen yhden.

Tämä täysin tavanomaisen näköinen lentokirje on leimattu Tampereella 15.4.1940. Sen taksa on pohjoismainen (-20g) kirjeen taksa 2mk ja lentolisä 1mk, yhteensä 3mk. Kirje on sensuroitu ja sensuurin koneleimaama sekä paperiliuskalla sinetöimä. Takana on saksalainen sensuuriliuska ja sensuurileima Berliinistä. Se mikä kohteesta tekee mielenkiintoisen on se, että Saksalaiset hyökkäsivät Tanskaan 9.4.1940 operaatiossa, jonka nimi oli Weserübung, Saksa jatkoi samaa vauhtia etenemistään Norjaan. Tämän hyökkäyksen takia postiyhteys Suomen ja Tanskan välillä keskeytyi, alkaen 9.4. hyökkäyspäivästä ja jatkuen aina 24.4. saakka. Näiden päivien välissä Suomesta Tanskaan lähetetty posti ei tullut kuitenkaan takaisin lähetetyksi, vaan odotti vaihtopostitoimistossa, tässä tapauksessa ilmeisesti Turussa, postiyhteyden aukeamista. Kun yhteys aukesi, lähetettiin posti Saksaan, eikä kuten tavanomaista Ruotsin kautta Tanskaan, nimittäin Saksalaiset halusivat sensuroida Tanskaan lähetetyn postin. Myöhemmin postin kulku muuttui takaisin kulkuun Ruotsin kautta, mutta heti hyökkäyksen jälkeen ja aina kesäkuulle 1940 asti käväistiin Berlinin kautta. Tältä ajalta olevat kohteet saksalaisine sensuureineen ovat kiinnostavia. Se ajatus ja hiljaisesti esitetty toiveeni, että löytäisin jotain Tanskaan liittyvää ”kivaa” juuri Kööpenhaminasta toteutui! Myyjä tosin tiesi asian ja mitään ilmaista lounasta ei syntynyt…

Hellman 133.

20 lokakuun, 2024 By Mikael Collan

Hellman huutokaupat järjestää vuosittain kaksi kansainvälistä huutokauppaa ja syksyn huutokauppa päättyi suhteessa tämän blogin kirjoittamiseen ”viime viikolla”. Huutokaupan numero taisi olla 133. Kuten tavallista huutokauppa oli useamman päivän pituinen rupeama, näin vaikka se on siirtynyt täysin Internetiin. Malli 1930 keräilijälle tarjolla oli tälläkin kertaa mielenkiintoisia ja vaikeita kohteita niin filateeliseen kuin postihistorialliseen kokoelmaan, vaikka M30 osastossa kohteita oli yhteensä vain noin kaksikymmentä.

Filateliapuolella myytävänä oli erä siirtymiä, joka myytiin 55 eurolla. Hinta oli ostajalle edullinen, sillä oli mahdollista saada useampia M30 leijonamerkkien kohtalaisen hyviä siirtymiä samalla kertaa. 10p automaattimerkkien kokonainen rulla myytiin satasella ja 50p vihreän merkin siirtymänelilö arkin kulmasta 80 eurolla. Isompi erä hyviä leimauksia, mukana hyviä loistoja meni kaupaksi 45 eurolla, mikä teki kohteesta mielestäni hyvin edullisen. Super kovia merkkikohteita ei tällä kertaa ollut tarjolla.

Postihistoriapuolella oli kertaluokkaa parempaa tarjontaa kuin merkkipuolella. Erittäin vaikea lomakekäyttö, postiosoituksen pidennyspyyntö oli myytävänä sadan euron pohjahinnalla ja se myytiin 140 eurolla. Tämä oli hieman erikoinen tapaus, sillä vastaavia kohteita on myyty pitkin viimeistä vuotta SF:n huutokaupoissa ja ne ovat saavuttaneet korkeampia hintoja. Nyt kävi niin, että vastaavan kohteen (taisi olla jopa kertaalleen SF:llä myyty kohde) sai ostaa edullisemmin Hellmanilta. Ihmeelliset ovat filatelian tiet! Kohteessahan ei ollut mitään vikaa, vaan se oli siisti esimerkki kolmen markan taksaisesta postiosoituksen voimassaoloajan pidennyspyynnöstä. Ostaja sai suhteellisella halpuudella hyvää.

3mk taksainen postiosoituksen voimassaoloajan pidennyspyyntö. Tällä kertaa 140 euroa.

Erittäin vaikea ei-filateelinen ja hyvin asiallinen M30 vihkomerkkien (V2) postikorttikäyttö Tanskaan vuodelta 1941 sai 50 euron lähtöhinnastaan nousua aina 120 euroon saakka. Kohde oli aitoutettu ja mielestäni erittäin hyvä. Hinta ei ollut erityisen korkea, nimittäin vihkomerkkien ulkomaan käytöt eivät ole helppoja. Olisi voinut maksaa enemmänkin, koska kysymyksessä on hyvä kohde M30 filateeliseen kokoelmaan.

Vaikea V2 merkkien käyttö lentokohteella Tanskaan 1941

M30 postihistorian ”pakollisiin tykkikohteisiin” kuuluva 2½mk punainen leijonamerkki käyttötarkoituksen mukaisella sodan ajan postikorttitaksalla ulkomaille oli myytävänä 200 euron lähtöhinnalla. Näitä vaikeita postikorttien yksittäiskäyttöjä tällä merkillä tunnetaan alle kymmenen kappaletta. Sama kohde oli aiemmin myytävänä 250 euron lähtöhinnalla ja jäi tuolloin myymättä, nyt se meni 200 euron pohjalla kaupaksi. On hämmästyttävää, että näin vaikea kohde vaihtaa omistajaa näin edullisesti. Ihmettelen erityisesti siksi, että olen nähnyt useampia M30 kokoelmia ja muitakin postihistoriakokoelmia, joihin kyseinen kortti olisi mahtunut ja joissa tätä kohdetta ei ole.

Vaikea M30 kanuuna, 2½mk yksittäiskäyttö postikortilla Ranskaan 1943

Muuta mielenkiintoista olivat vaikeahko lentokirje Sveitsiin vuodelta 1945, joka meni kaupaksi 40 eurolla. Hyvä kohde lentopostin keräilijälle. Hollantiin Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton erikoistaksalla lähetetty kirje, joka oli maksettu 3½mk oliviilla merkillä, ei mennyt kaupaksi 40 euron pohjallaan. Kaikilla ilmeisesti omasta mielestään oli jo tämä kohde… veikkaan, että asiassa ei ymmärretty kohteen vaikeutta – ulkonäkö ei auttanut asiaa, sillä kuori näyttää hyvin tavalliselta, olematta sitä.

Huutokaupassa oli muutamia muitakin M30 kohteita myytävänä muissa osastoissa, mutta ei mitään sellaista, joka olisi saanut M30 keräilijän verenpaineen nousemaan uhkaavasti. Isossa kuvassa M17 veti tavalliseen malliin ja oli kiinnostavaa havaita, että M17 postihistoriakohteita oli tarjolla perin harvoja – myynnissä oli pääasiallisesti vain merkkimateriaalia. Erissä oli mm. M30 lentopostikohteita sisältävä erä. Hinnat eivät kaikissa kohdeluokissa nousseet juurikaan, mutta koviakin nousuja nähtiin – on selvää, että eri keräilyalueiden suhdanteet eivät seuraa toisiaan. Erityisen mielenkiintoinen havainto oli, että Venäjän keisarikunnan merkkien ja postihistorian tarjonta oli jonkinlaisessa aallonpohjassa – myytävänä ei ollut juuri mitään. Postihistoriaa vain muutama kohde. Kaukana ovat ne ajat, kun myytiin jopa satoja kohteita per huutokauppa ja hinnat olivat pilvissä. Sic transit gloria mundii sanoisi muinainen roomalainen, eli katoavaa on mainen kunnia.

Vaikuttaa myös siltä, että elämme hetkeä, jolloin M30 kokoelman rakentamista kannattaa aloittaa, sillä merkkimallin huippukohteita on mahdollista ostaa edullisesti verrattuna muutamien vuosien takaiseen aikaan. Kun vielä huomataan, että merkkimallista löytyy erinomainen käsikirja ja aikakauden taksat on erittäin hyvin dokumentoitu uudessa taksakirjassa, ei tiedon puute ainakaan voi olla esteenä! Pää täytyy pitää kylmänä ja pohtia mitä haluaa tehdä… pohdin, että esittäytyykö M30 pelottavana laajuteensa vuoksi? Voi olla – siksi keräilyn voi aloittaa esimerkiksi jostakin lähetyslajista. Tein kerran kokoelman vain painotuotteista M30 merkeillä, se oli varsin opettavaista ja kivaa puuhaa. Painotuotteet ovat erityisen aliarvostettu lähetyslaji ja materiaalia on silloin tällöin saatavilla hyvin edullisesti. Yhden kehyksen kokoelman voi esimerkiksi rakentaa ilman suurta omaisuutta. Minulle M30 tarjoama laajuus on ollut pelastus, nimittäin siinä missä moni muu on joutunut toteamaan, että ”kaikki on valmista” en itse ole koskaan joutunut näin sanomaan, vaan saan puuskuttaa eteenpäin!

Syyskausi 2024 alkaa – Tanskan postimuseo

8 syyskuun, 2024 By Mikael Collan

Kesä oli ja meni ja kesäkauden viimeiset huutokaupat jäivät lahjakkaasti raportoimatta, huutokauppoja ehtivät pyöräyttää ainakin Forssalaiset ja Suomen Filatelistiseuran aktiivit… näissä ei kuitenkaan ollut mitään M30 keräilijälle ikimuistoisia kohteita myytävänä ja ehkä siitäkin syystä dokumentointi jäi puolitiehen. Mieleen jäi kuitenkin jotakin näistäkin, nimittäin SF:n huutokaupan erään kohteen selostetekstissä puhuttiin kohteen aitoutustodistuksesta jotenkin siihen tyyliin, että ”Ateisti Schwenson.”. Aika rohkeaa tekstiä, jossa otetaan kantaa aitouttajamme Schwensonin uskonnollisuuteen, tai oikeastaan sen puutteeseen. Kirjoitusvirheet ovat joskus aika hupaisia. Toinen juttu, joka tuli mieleen katsellessani menneitä huutokauppoja oli, että myytävänä oli eräs loistoleimainen merkki, joka oli leimattu 29.1.1932 eli päivänä, joka ilmenee Forssan kerhon logossa kerhon perustamispäivänä. Leimauspaikkakunta oli Helsinki, mutta aika lähellä silti…. No se siitä… Tällä hetkellä on auki ainakin kolme huutokauppaa sekä Ruotsissa Postiljonen… tavaraa siis on myytävänä taas hurjia määriä ja näihin varmasti palataankin aikanaan.

Työpaikan vaihdos on tuonut mukanaan kiirettä ja vapaa-aika on jäänyt hieman vähemmälle. Töihin liittyen kävin Kööpenhaminassa, missä reissun virallisen osuuden jälkeen jäi aikaa tutustua Kööpenhaminan Posti- ja Telemuseoon, nimeltään ”Enigma”. Kyseessä on siis Tanskan ”postimuseo”. Museo löytyy läheltä ”Trianglen” metroasemaa, vain sadan metrin kävelymatkan päässä siitä. Näyttelyn sisäänpääsy maksaa 140 kruunua, mikä käännettynä euroiksi on n. 19 euroa. Tanska on aika kallis maa, kalliimpi kuin Suomi ja todella tuntuvasti kalliimpi kuin Ruotsi. Kysyin kassalla, että missä postimerkit ovat ja nuori hessu totesi, että ”meillä on kolme postimerkkiä näytillä”. Hiukan ihmettelin, kun kyseessä on kuitenkin postimuseo…. lisäkysymyksenä esitin, että missäs merkkikokoelmat ovat – ovat kuulemma varastossa. Että sellainen postimuseo. Nielin pettymyksen karvasta kalkkia jo ennen kuin olin päässyt näyttelyä katsomaankaan!

*Posti- ja Telemuseo ”Enigma” Kööpenhaminassa*

Kuten tämä pojankoltiainen, vai miksi nuoria miehiä nykyään kutsutaankaan, oli kertonut, ei postimerkkejä juuri näkynyt – näyttely keskittyi viestintään yleisesti ja radio ja televisiotoimintaan painokkaasti. Esillä oli erilaista radioteknologiaa mm. matkapuhelimia, tietysti Nokiaa ja Ericssonia. Pakko todeta, että Salon elektroniikkamuseossa on huomattavasti laajempi kattaus Nokian puhelimia ja mukana on myös harvinaisempia puhelinmalleja… no ei liene suuri yllätys kenellekään. Kuuntelin Tanskan ensimmäisen radiolähetyksen vuodelta 1923 ja ilmoituksen siitä, että saksalaiset olivat 1945 poistuneet Tanskasta. Sinänsä radiotekniikka ei ole epäkiinnostavaa ja pettymys hieman laantui, kun sain revittyä nörttihuumoria nähdessäni puhelinluettelon kaltaisesti Tanskan sähköpostiosoitteiden paperisesta luettelosta vuodelta 1995. Tunsin samalla olevani hyvin vanha, koska 1995:hän oli vasta aivan juuri…. Kiinnostava oli myös puhelinkeskuksenhoitajan univormu, eli sentraalisantran standardimekko.

Keskuksenhoitajan univormu ja wanha keskus

Onneksi kävi taas niin, kuin nykyään usein käy ja osoittautui, että vaikka alun alkaen asiat vaikuttaisivat olevan erittäin huonosti, ne eivät ihan niin huonosti olekaan. Nimittäin toisessa näyttelyhuoneessa oli esillä muutakin kuin ääneen ja kuvaan perustuvaa viestintää… eli postiasiaa. Näytillä olivat mm. luvatut kolme postimerkkiä, mutta myös muuta kiinnostavaa. Kolme merkkiä olivat ”black penny” eli maailman ensimmäinen 1840 Englannissa julkaistu yhden pennyn merkki ja Tanskan ensimmäiset merkit, kahden killingin sininen paikallispostimerkki ja neljän killingin kotimaan taksan merkki. Lisäksi oli näytillä mm. 2 killingin merkin painolevy. Saman vitriinin päällä oli muutama pienoismalli Tanskan lentopostia kuljettaneista lentokoneista ja vitriinin sisällä vanha postilaatikko. Eli eihän sitä postiasiaa nyt niin kovin paljon näytillä ollut…. mikä on mielestäni kyllä aika surkea esitys postimuseolta.

Wanhat postivaunut, jotka näyttivät satukirjan vaunuilta olivat mielenkiintoiset. Syitä erikoiseen muotoiluun oli vitriinissä mainittu useita. Tärkeimpinä se, että pyöreän muodon päältä vesi valui tehokkaasti pois, toisaalta vaunuun ei pystynyt ottamaan matkustajia lainkaan mukaan, koska sen päällä ei pysynyt. Kaikenlaisia ongelmia siis on ollut. Kiinnostavin postin kulkuun liittyvä asia, joka näyttelyssä oli näytillä olivat postimiehen puukengät! Kysymyksessä oli tilanne, jossa erääseen saareen ei pystynyt soutamaan veden mataluuden takia, mutta toisaalta sinne ei voinut kävelläkään, koska jalat upposivat. Tätä varten postimies Guderik Christiansen käytti kotitekoisia puukenkiä kolmensadan metrin matkan taittamiseen. Tämä tapahtui 1920 luvulla. On siis mahdollista löytää ”puukenkäpostia”.

Yksi osa näyttelystä kuvasi sensuuria ja mukana oli myös paljon sotasensuuriasiaa ja sen joukossa ilahduttavasti myös kattavasti kerrontaa Tanskassa tapahtuneesta toisen maailmansodan kirjepostin sensuurista. Postia sensuroivat Saksalaiset, mutta myös vuoden 1945 aikana saksalaisten lähdettyä Tanskalaiset. Näytillä oli joitakin kymmeniä sensuroituja postilähetyksiä, lähinnä erään Tanskalaisen perheen kirjeenvaihtoon perustuen. Näyttelyn olivat tehneet viestintään erikoistuneet historioitsijat eivät niinkään postihistoria-tutkijat. Sen näki kohteiden kuvauksista selvästi.

Sokerina pohjalla oli museon nimikaima eli Enigma – saksalaisten salauslaite, jonka tekniikka rakennettiin 1934. Meren pohjasta löytynyt aikaisimman mallinen laite on näytillä museossa ja siitä kerrotaan tanskan- ja englannikielisesti… Olen joskus nähnyt laitetta ja sen merkitystä kuvaavan dokumenttifilmin, jossa kerrottiin, että puolalaiset matemaatikot, jotka tutkivat enigmalla koodattuja radiolähetyksiä pääsivät lähelle Enigman murtamista ennen vuotta 1939 ja Puolan valloitusta. He yrittivät kertoa omalle ja muiden maiden sodanjohdolle saksalaisten aikeista, mutta asiaa ei otettu riittävän tosissan… Sittemmin englantilainen Alan Turing matemaattinen ja tietojenkäsittelyvirtuoso kehitti koodin murtamiseen tietokoneen, joka loppujen lopuksi pystyi murtamaan Enigmakoodauksen. Tässä kohtaa maailmanhistoriaa Enigman rakenne oli muuttunut ja koodi tullut entistä vaikeammaksi murtaa. Koska saksalaiset luottivat Enigmaan täysin, eivät he osanneet epäillä salauksen murtumista. On sanottu, että mm. Kurskin panssaritaistelun ryhmitykset oli murrettu ja saatettu Neuvostoliittolaisten tietoon etukäteen. Tällainen strategisen ja taktisen tason tieto on sodassa valtavan arvokasta ja ratkaisevaa. Koodin murtaminen tuskin muutti sodan lopputulosta, mutta se lyhensi sotaa mahdollisesti useita vuosia ja säästi miljoonia ihmishenkiä kummallakin puolella.

Turingin nerous on tunnustettu ”kokonaan” vasta sodan jälkeen, sillä suurin osa hänen merkittävimmistä saavutuksistaan kryptoanalytiikan, tietojenkäsittellyn ja matematiikan aloilla pidettiin salaisina vuosikausia sodan jälkeen. Hän lienee ollut aikansa merkittävin yksittäinen oman alansa tiedemies. Turing oli homoseksuaali ja hänet tuomittiin homoseksuaalisuudesta eli siveettömyydestä oikeudessa vuonna 1952. Lieneekö johtunut tästä häpeästä ja mielenterveytensä järkkymisestä, ilmeisesti, sillä Turing teki itsemurhan syanidilla 1954 vain 42 vuotiaana. Aivan järkyttävää haaskausta sanoisin. Turingin kuva on nykyisin Englannin 50 punnan setelissä.

Loppupeleissä museon on pakko todeta olleen hintansa väärtti, ainakin minulle, joka olen myös kryptografiasta ja sen historiasta kiinnostunut. Pelkästään postinkulusta kiinnostuneelle tämä museo on pannukakku. Joskus näytteillä on myös postihistoriallisia ja filateelisia kokoelmia, mutta näitä täytynee kärkkyä ”netissä”… jos haluaa osua paikalle oikeaan aikaan.

Tanskassahan järjestetään myös HAFNIA 2024 eurooppalainen postimerkkinäyttely lokakuun puolen välin haminoissa. Mukana on myös kaksitoista suomalaista näytteilleasettajaa, komissaarinamme toimii Kuopion kerhon Risto Pitkänen. Toivottavasti paikalle löytää myös runsaasti suomalaisia keräilijöitä!

Hellman huutokauppa 13.-14.10.2017 Naantalissa

14 lokakuun, 2017 By Mikael Collan

Yllä: Huutokauppasalissa myynti meneillään

Kuten jo aiemmassa artikkelissa kerroin, on Suomen Filateliapalvelu siirtänyt toimintansa Naantaliin ja pitää mm. kansainväliset Hellman huutokauppansa jatkossa siellä. Eilen ja tänään päästiin näkemään miten homma Naantalissa toimii. Ja hyvinhän se toimii. Itse asiassa homma toimii paremmin kuin ennen, nimittäin huutokaupassa oli mm. tarjolla usean erilaista pientä purtavaa ja juotavaa kävijöille, makkaraa ulkona teltassa suoraan grillistä ja Rymättylän saarelta Röölästä kotoisin oleva omenakuohuviinituottaja esitteli tuotteitaan kävijöille ja tarjosi maistiaisia. Filateliaan liittymätön huomioni tarjotusta tuotteesta eli Brinkhalls Sparkling omenakuohuviinistä oli, että kyseessä on ehkäpä paras kotimainen kuohuviini, jota itse olen maistanut. Kun sanon ”tarjolla” tarkoitan ”ilmaiseksi tarjolla” – eli jokseenkin ennennäkemätön juttu suomalaisessa postimerkkihuutokauppaskenessä. En halua kuulostaa siltä, että liikaa ”ylistäisin” toimintaa, mutta en voi olla pahoillani siitä, että pystyin paikkaamaan lounaan väliin jäämisen syömällä pari makkaraa suoraan grillistä ja valmiin voilevän pitopöydästä sekä huuhtomaan jälkiruoaksi kurkkuni omenakuohuviinillä.

Yllä: Filateliapalvelun tilojen pihalla ollut teltta, jossa oli grilli kuumana

Paikalla oli runsaasti huutajia, ei ehkä ihan yhtä runsaasti, kuin aikoinaan Helsingissä parhaimmillaan muistan olleen, mutta ajoittain huutosalissa olivat kaikki penkit täynnä. Oli jälleen kerran mukava tavata tuttuja keräilijöitä yhteisen harrastuksen parissa. Se mikä tulee mieleen on, että jos seuraava Hellman huutokauppa on maaliskuussa, niin keli ei ole ainakaan ulkona järjestettävien oheisaktiviteettien kannalta optimaalinen. Aikataulullisesti paras aika olisi ehkä toukokuu, jolloin Suomessa on joskus ollut (enkä suinkaan viittaa tähän kesään) kaunis keli – tällöin varsinaisen huutokaupan kylkeen voisi jopa järjestää vaikka pienimuotoisen keräilytapahtuman ”ulos telttoihin” tai mitä tahansa mihin tilat antavat myöden.

Mitä sitten oli tällä kertaa tarjolla M30 keräilijälle? M30 osastossa oli tarjolla noin kolmisen kymmentä kohdetta ja erissä muutamia. Eli lukumäärällisesti tarjonta ei tällä kertaa ollut kovinkaan kummoista. Mukana oli kuitenkin laadultaan hyvää tavaraa. Aloitan taas filateliasta ja siirryn postihistoriaan.

Yllä: Tummanoliivi 3mk leijonamerkin voimakas laskoksen aiheuttama hammastesiirtymä. Vaikea kohde. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli muutamia hammaste-erikoisuuksia, joista ehkä parhaana 3mk tummanvioletti nelilö, jossa oli huomattava hammastesiirtymä, joka johtui laskoksesta – arkki on mennyt laskokselle ja hammastus on siirtynyt arkin yläosan osalta väärään paikkaan. Kohde on harvinainen ja käsittääkseni näitä on olemassa vain yhden arkin yläreunan osalta. Kohteen limitti oli laitettu mielestäni aika korkeaksi, 350 euroon ja se jäi huutokaupassa myymättä. Kohde on kyllä vaikea, mutta keräilijöitä ei näille spesialiteeteille ilmeisesti sittenkään ole monia tai hinta oli liian kova. Kun äsken katsoin oli kohde mennyt kaupaksi jälkimyynnissä.

Neljän markan oliivista merkistä oli myynnissä kuusilo, jossa hammaste oli siirtynyt ja 50p vihreän merkin osalta myytiin merkki, jonka hammastus oli mennyt vinoon ja merkistä tullut osittain ylipitkä. Kuusilo myytiin yli kuudella kympillä ja 50p vihreä merkki salissa parilla kympillä. Vaikka 50p vihreä merkki on erittäin yleinen oli tämä hammaste-erikoisuus mielestäni aika hyvä ja sen myyntihinta ei ollut mielestäni korkea. 20mk postitalomerkin osalta oli myytävänä kolmen merkin sarja, jossa näkyy ”matalan merkin synty” – tämän kolmikon lähtöhinta oli laitettu 350 euroon, jolla se meni kaupaksi. Kyseessä on näyttävä kokonaisuus.

Yllä: Kolmen 20mk postitalo-merkin sarja – ”matalan merkin synty”. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli levyllinen vähän tavallisempia siirtymiä, 5mk Olavinlinna-merkin tarttumakahdeksilo ja 100mk Helsinki-merkin neljä loistoleimaista kappaletta, joista yksi oli vaikeinta lumppusellupaperia vuodelta 1946. Lisäksi oli levyllinen 1,25/50p keltaisen merkin kakkosladelmamerkkejä. Saman merkin postihistoriakohteita oli myytävänä kaksi – kotimaan postikortteja kumpikin – myyntihinta hieman yli 40 euroa kummallakin.

Kotimaan postihistoriakohteiden mielestäni paras tapaus oli 1mk oranssi merkki postin seinätaksan maksuna. Posti siis julkaisi seinätaksoja, joita myös yleisö sai ostaa postista. Kuittina maksusta mitätöitiin seinätaksalle maksun mukainen postimerkki – tässä tapauksessa 1mk oranssi. Seinätaksat ovat harvinaisia ja tämä 1mk oranssi seinätaksalla on ensimmäinen, jonka olen nähnyt. Kohteen lähtöhinta oli 150mk, joka mielestäni oli sopiva – pidän kohdetta harvinaisena. Olinkin harvinaisen hämmästynyt, kun kohde myytiin lähtöhinnallaan. Näitä seinätaksoja tunnetaan yleensäkin vain alle kymmenen kappaletta, joten tällä kertaa meni edullisesti.

Yllä: Postin seinätaksa vuodelta 1941. 1mk oranssi M30 leijonamerkki single. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen hyvä kotimaan lähetys oli kotimaan lentokirje M30 3mk tummanoliivilla singlellä. Kolmekymmentäluvulla alkoi kotimaan lentotoiminta saada jalansijaa ja ensimmäiset lentoreitit alkoivat toimia säännöllisesti, kumipyöräisiä koneita alettiin käyttää, kun lentokenttiä valmistui. Tällaisia 3mk tummanoliiveja singlejä kotimaan lentokirjeillä tunnetaan muutamia ja kohteiden hinnat ovat vuosien saatoissa vaihdelleet. Tänään kaupat tehtiin 140 eurolla, kohteen lähdön oltua 20 euroa. Kotimaan lentoposti on tyypillisesti ns. pikkuisen parempaa tavaraa. Tämä kyseinen kuori oli lentänyt Turusta Helsinkiin vuonna 1933.

Pohjoismaihin menneitä kohteita oli myytävänä muutamia, tanskaan mennyt sodanaikainen lentopostikortti myytiin alle kolmella kympillä ja Tanskaan heinäkuussa 1945 mennyt sensuroitu kirje 5mk sinisen merkin singlellä parilla kympillä. Hiukan ihmettelin tämän 5mk sinisen singlen hintaa, sillä kohde oli ns. paremmalta ajalta eli samalta ajalta, kun kotimaan, Pohjoismaiden ja ulkomaiden ensimmäisen luokan kirjeiden hinta oli 5mk – tätä aikaa kesti vain 2kk. Tiedetään, että 5mk sinisen merkin singlekäyttöjä ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle tunnetaan viisi kappaletta, joten tämä on sille kuudennelle keräilijälle paras mahdollinen kirje-kohde tälle merkille. Kaikilla ilmeisesti jo kuitenkin on tämäkin…

Yllä: Kansainvälinen postiosoitus 2.10.1939 Helsingistä Narvaan, Viroon. 3½mk sininen ja 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Toisella puolella virolaiset 5 ja 10 sentin Päts merkit. Taksa: Postiosoitus (201-400mk) ulkomaille (1.12.1931 – 12.10.1939) 4,50mk. Harvinainen lähetyslaji. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yksi tämän huutokaupan huippukohteista oli Viroon lähetetty ulkomaan postiosoitus. Postiosoituksia ulkomaille ei tunneta kovin monia ja ne ovatkin harvinaisia. Kun näistä ulkomaan tai kansainvälisistä postiosoituksista puhutaan pitää huomata, että on tärkeää, että on varmuus siitä, että kohteet ovat aitoja. Nimittäin tiedetään markkinoilla olevan joitakin Turussa leimattuja kansainvälisiä postiosoituksia, joiden takapuolella ei ole tuloleimoja ja näin ollen on syytä arvella, että ne eivät ole koskaan lähteneet eteenpäin Turusta. On vaikeaa sanoa, että ovatko kyseiset, kuitenkin leimatut kansainväliset postiosoitukset huijausta vai mitä, mutta ei ole vaikea sanoa, että ne eivät missään tapauksessa ole yhtä asiallisia kuin tässä huutokaupassa myynnissä ollut ”aito asia”. Postiosoituksen limitti oli 350 euroa ja se jäi yllätyksekseni myymättä. Kyseessä on aidosti harvinainen ja vaikea kohde. Harkitsin tätä pitkään itsekin, mutta koska minulla on jo vastaava kohde, niin tällä kertaa päädyin säästölinjalle. Kaksi tällaista samalla kokoelmasivulla olisi tietysti kohtalaisen ”kovaa kamaa”, mutta rajansa kaikella (tai ainakin minun rahoillani on, ikävä kyllä, rajansa…).

Ulkomaan lähetyksiä oli myynnissä muutamia, mm. Englantiin 21.2.1945 lähetetty lentokirje, joka oli siis taksa-ajaltaan lyhyen yhdeksän päivän lentotaksan aikaan ajoittuva. Tällä taksalla kulkeneita lähetyksiä tunnetaan ehkäpä parikymmentä ja kyseessä on ainakin lentopostikeräilijälle ns. pakollinen kohde. Limitti oli 50 euroa ja kohde myytiin sillä.

Yllä: Hämeenlinnasta 21.10.1952 Auclandiin Uuteen Seelantiin lähetetty kirje. M30 25mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. Käyttötarkoituksenmukainen käyttö. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Vuonna 1945 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty pikalentokirje oli hyvä kohde, koska sen lähetysaika osui siihen kahden kuukauden väliin, jolloin ulkomaan kirjeen perustaksa oli viisi markkaa. Lähetyksestä erityisen hyvän tekee se, että sodan jälkeen pikaposti alkoi vasta vuonna 1945 ja tämä lähetys on aikainen pikalähetys sodan jälkeen. Eli monta asiaa oli tässä lähetyksessä hyvin. Sen tajusi enemmän kuin yksi huutaja, sillä 20 euron lähdöstä kohteen hinta nousi tuplaksi asti, eli neljään kymppiin.

Mielenkiintoinen kaukomaahan, aina Uuteen Seelantiin lähetetty single kirje 25mk sinisellä merkillä, oli myytävänä 20 euron lähdöllä. Kyseessä on merkin käyttötarkoituksenmukainen singlekäyttö ja Uusi Seelanti ei ole yleinen kohdemaa. Kyseessä on siis tälle merkille hyvä kohde. Hieman ihmettelin, että miksi tämä kohde meni pohjahinnalla, eikä huutajia ”napannut” – ilmeisesti ei ole tajuttu sitä tosiasiaa, että 50-luvulla, kun tämä merkki julkaistiin oli lentoposti yleistynyt aivan hurjasti verrattuna 40-lukuun ja kaukomaille kirjeet tyypillisesti lähetettiin jo lentopostina. Tästä syystä tällaiset kaukomaille ei-lentopostina lähetetyt lähetykset ovat harvinaisempia kuin samoihin maihin lentona menneet. No turha minun on valittaa, kohde tuli nimittäin minulle. En siis jäänyt minäkään osattomaksi tästä huutokaupasta.