Syyskausi on perinteisesti kiireistä aikaa, tämä pätee niin yritysmaailmaan kuin maatalouteenkin – budjettien tekeminen on tunnettua syyskauden heinää, samaten sadonkorjuu, kiirettä pitää. Kiirettä on pitänyt myös keräilyrintamalla, niin moninaista on syksyn sato ollut. Lokakuussa postimerkkeily ja keräilyharrastus joutui myös outoon valoon… ehkäpä siitä ensin lyhyesti – tällä tarkoitan sitä huomiota, jota nyt jo kaiketi entinen Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, keräilijä hänkin, sai osakseen päivälehdistössämme. Häntä syytettiin leimaamattomien merkkien uudelleenkäytöstä, jota pidettiin ilmeisesti suurenakin rikoksena, lain rikkomuksena ainakin. Postimerkit olivat päässeet lööppiin asti ja sinänsä hupaisalla tavalla myös sulkakirje, joita Fjäder nimensä mukaisesti kerää. Fjäder on siis ruotsia ja tarkoittaa suomeksi sulkaa. Jutussa luki, että postimerkkien käyttö uudelleen on rikos, josta voi saada sakkoa ja, että ”myös yritys on rangaistava.” Postin asiantuntija ”design manager” titteliä käyttävä henkilö arvioi, jutussa kuvattujen kirjekuorten merkit olisivat uudelleen käytettyjä ja toteaa, että ”aito käyttämätön merkki tarttuu myös kunnolla kuoreen.” En ota itse kantaa siihen, että onko käytetty uusia tai kertaalleen käytettyjä merkkejä, sitähän ei ilman itse kohteita pysty mitenkään tarkasti arvioimaan, mutta se on kyllä jämpti, että käyttämättömät tarramerkit eivät suinkaan aina tartu kunnolla kuoreen, vaan voivat kuivahtaa ja olla kokonaan ilman liimapintaa tai liima voi muuttua liisterimäiseksi, joka johtaa siihen, että merkki ei pysy kunnolla kiinni. Kumpikin tapaus on kohdannut minuakin ja kyseessä ovat olleet varmasti käyttämättömät merkit.

Juttu oli ”politiikka”-osastossa Iltalehdessä ja hyvä niin, sillä politiikkaa siinä taidettiinkin tehdä – Fjäder nimittäin on lähtenyt kampanjoimaan päästäkseen eduskuntaan ja juuri tämä ilmeisesti on saanut jutun aikaiseksi. Jutussa heiluu myös Hitler-kortti, nimittäin siinä mainitaan Fjäderin myyvän systeemi.net:issä Hitler-kortteja. Toivottavasti sukankuluttajat ymmärtävät, että keräilijät myyvät itselleen turhat kohteet pois… ja myös vuosien 1933-1945 Saksassa julkaistiin kortteja. Aatu epäilemättä ei ole posteripoika kaikkien mieleen, mutta pakkohan kortteja ei ole ostaa. Selvästi vaalien läheisyys saa kierroksia niin mediaan kuin polittisesti aktiivisiinkin. Onneksi keräily on epäpoliittista ja keskittymällä siihen, voi jättää montakin muuta asiaa huomioimatta.

Postimerkkimessut järjestettiin jälleen kirjamessujen yhteydessä 27.-30.10. ja mukana oli järjestäjänä toimiva Filatelistiliitto omalla ständillään. Muuten postimerkkimessujen alueella oli pieni näyttely ja kauppiaspaikkoja. Mukana kauppiaista olivat Järvistö, Aspbäck, LaPe, Suomen Filateliapalvelu ja Merkki Albert. Lisäksi viereisellä antikvariaattien alueella oli filateelista tavaraa jonkin verran myynnissä. Suomen Filatelistiseuralla, eli SF:llä oli myös ständinsä paikalla. Oma aikatauluni oli liian tiukka messuille, enkä ehtinytkään olla paikalla kuin pari tuntia. Sinä aikana ehdin havaita, että näyttelyssä oli muutamia kiinnostavia ensikertalaisia esityksiä, joita olisi jaksanut katsoa pidempäänkin. M30 asiaa oli odotetusti aika vähänlaisesti, mutta Tuomas Juvosen vihkomerkkikokoelmassa sitäkin oli nähtävissä – vihkoja oli esitelty värikkäästi ja mukana mielenkiintoisia kohteita – M30 vihkot siis vahvasti mukana.

Yleensä haaviin on jäänyt aina jotakin ostettavaa, mutta tällä kertaa hyppysiini jäi vain yksi kohde ja sekin erityisen heikkokuntoinen. Onneksi kunto näkyi hinnassa selkeästi, sillä löytämäni ”helmi” oli eurolla kaksi laatikosta.

Kyseessä oleva ja kuvassa näkyvä kohde on siis Kanarian saarille lentänyt kirje – siitä kiinnostavan tekee se, että Kanarialle oli oma lentotaksansa, eli Espanjan lentotaksaa, joka oli sama kuin muualle Eurooppaan ei käytetty Kanarialle. Tästä on tässä blogissa puhuttu aiemminkin. Kiinnostavaa on myös se, että kohde oli lähetetty sukulaiselleni, jolle osoitettua postia myytiin SP-lehden huutokaupassa nipullinen joitakin aikoja sitten. Kun olin paikalla oli ihmisiä postimerkkeilyyn liittyvillä tiskeillä ja näyttelyä katsomassa jonkin verran… ei valtavasti, mutta jonkin verran kuitenkin. Saanemme lukea asiasta enemmän seuraavasta Filatelistista. Vierailun perusteella minulle ei ehtinyt muodostua mitään erityisen tarkkaa kuvaa siitä, että kuinka onnistuneet Kirjamessut ja Postimerkkimessut tällä kertaa postimerkkeilyn kannalta katsottuna olivat. Yksi asia kuitenkin on varma, 21€ normaalilipun hintana on aivan liian korkea, vaikka kyljessä ruoka ja viinimessut ovatkin.

Lokakuun lopussa päättyneessä englantilaisessa Argyle Etkin huutokaupassa myytiin filateliaa ja postihistoriaa. Tällä kertaa mukana myytävien joukossa oli yksi M30 postihistorian suurista kanuunoista, eli ”postilokero 506 kuori”. Kyseessä on siis kuori, joka on lähetetty Suomesta sodan aikana Englantiin käyttämällä englantilaisen valtio-omisteisen matkatoimisto Thomas Cook & Son:n järjestämää puolisalaista kirjeiden edelleenlähetysjärjestelmää. Alun perin, kun Englanti ja Saksa julistivat sodan toisilleen 1939 ja postin kulku Saksan kautta Iso Britanniaan katkesi, laittoivat englantilaiset Amsterdamiin pystyyn postilokeron, johon lähetetty posti edelleen lähetettiin Britanniaan. Kun Saksa 1940 valloitti Hollannin, siirrettiin toiminta Portugaliin, Lissaboniin. Lissabonissa käytetty postilokeronumero oli 506. Valloitetuista ja ”Saksan takaisista” maista voitiin lähettää neutraaliin Portugaliin tähän postilokero-osoitteeseen postia, joka sitten lähetti postit edelleen Englantiin. Neutraaliin maahan menevää postia eivät saksalaiset ilmeisesti kovin kiivaasti myöskään sensuroineet ja posti kulki lokeroon asti perille. Lissabonista Englantiin viety posti meni suoraan sensuuriin, josta se palautettiin Thomas Cook & poika matkatoimistolle, joka lähetti sen eteenpäin Englannin sisällä, lisäten kuorelle lipukkeen ja käyvän kotimaan postimaksun. Tämän salaisen postilokeron käyttäminen tuli Suomesta mahdolliseksi ilmeisesti vuonna 1942. Suomesta lähetettyjä kohteita tunnetaan vain muutamia ja niistä on saanut maksaa ”riittävästi”. Suomalaisia kohteita tiedetään olevan useampia eräällä amerikkalaisella keräilijällä, joka on niitä kymmeniä vuosia haalinut – nyt myyty kohde oli uusi tuttavuus. Loppuhinta jäi minulle arvoitukseksi, koska huutokauppa hävisi netistä nopeasti, mutta arvelen sen olleen reippaasti yli tuhannen euron. Sinänsä oli mielenkiintoista, että Etkin ei ollut katsonut tarpeelliseksi liittää kohteen kuvaa huutokauppansa sivuille…

SP-Lehden huutokauppa 57 päättyi myöskin lokakuun lopussa. M30 osastolla oli jonkin veran kohteita ja lisäksi mm. lentopostin osastolla M30 tavaraa näkyi. Mitään erikoisia ihmeitä ei tällä kertaa myytävänä ollut. Numerokuusiloita myytiin kaksi erää, joissa suuri määrä kuusiloita meni kaupaksi useiden satojen hinnalla – toki luetteloarvo oli kova. Jos haluaa referenssimateriaalia mm. käytettyjen paperien osalta, on oltava numerokuusilot olemassa. Vertailu ”varmasti” määriteltyyn kohteeseen on aina helpompaa kuin arvailu.

M30 postihistorian osalta ei ole erityistä sanottavaa, paras kohde oli vuodelta 1950 oleva postiosoitus, joka oli lähetetty takaisin. Postiosoituksia tunnetaan M30 merkeillä paljonkin 1930 luvulta, mutta sen jälkeen posti skarppasi ja osoitukset lähettäjä ja vastaanottajatietoineen kerättiin pois ja tuhottiin. Ainakin suurin osa niistä – siksipä 1950-luvun postiosoitukset ovat vaiketa. Kohde meni kaupaksi lähtöhinnallaan 25 euroa. Paljon parempi kohde, kuin mitä voisi kuvitella kohdetta katsoessaan.

Erikoisuuksien osastossa oli myytävänä Cartagenasta Kolumbiasta, Suomen Joutsenelta kotimaahan vuonna 1935 lähetetty postikortti. Kyse oli laivan viidenneltä purjehdukselta 9.10.1935 – 2.7.1936 lähetetystä kohteesta. Neljännellä purjehduksellaan, joka oli oli päättynyt 1935 toukokuussa laiva oli myöskin pysähtynyt Cartagenassa, mutta Espanjan Cartagenassa. Viidennellä purjehduksellaan laiva kiersi Kap Hornin. Kortti oli lähetetty 1,25mk keltaisella M30 leijonamerkillä ja leimattu laivan postileimalla. Maailmanpostisopimuksessa määriteltiin valtion laivojen (mm. koululaivat) osalta taksa siten, että niitä käsiteltiin maansa alueena, missä tahansa ne maailmalla seilasivatkin ja tästä johtuen niiltä lähetettyyn postiin sovellettiin kunkin maan kotimaan taksaa. Kotimaan postikortin taksa oli vuonna 1935 juurikin tuo mainittu 1,25mk ja kohde onkin näin ollen oikeataksainen, vaikka se Kolumbiasta Suomeen kulkenut onkin. Myyntihinnaksi muodostui 37 euroa. Summa summarum, SP-lehden huutokauppa ei tällä kertaa mitenkään erityisesti sävähdyttänyt.

Merkki-Albertin 64. huutokauppa päättyi marraskuun neljäs päivä, eli tätä kirjoitettaessa ”eilen”. Tällä kertaa Albertilla oli tarjolla M30 keräilijällekin kiinnostavia kohteita, niin sanotusti parempaa postihistoriaa. M30-osastossa filatelian osalta myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä sekä muutamia siirtymiä, joista kovimmat tulokset saavuttivat 4½mk sinisen leijonamerkin loisto kovalla 118 euron myyntihinnallaan, 2mk vihreän merkin kolmirivilö siirtymällä 161 euron hinnallaan ja 3½ sinisen merkin siirtymä yli 90 euron loppuhinnallaan. Näissä kaikissa oli mielestäni jonkin verran ilmaa, mutta toisaalta inflaatiota on ilmassa ja joskus kokoelman puutteet on täytettävä… Postihistorian osalta osastossa oli muutamia kiinnostavia lähetyksiä, mm. pakettikortti Yhdysvaltoihin vuodelta 1932, joka irtosi ostajalleen hieman yli neljällä kympillä, Mosambikiin lähetetty ja palautettu kirje (myyntihinta 39 euroa) ja 6mk punaisen merkin yksittäispostitteella Unkariin lähetetty taksanmukainen postikortti, joka yllättävää kyllä myytiin 15 euron pohjillaan. Kaikilla on jo tämä merkki käyttötarkoituksenmukaisella postitteella? Jälleen kävi niin, että kiinnostavimmat M30 kohteet eivät olleet myytävänä M30 osastolla, vaan lentoposti-osastossa myytävänä olleet muutamat hyvät kohteet olivat tämän huutokaupan parasta antia.

Kiinnostavin ja vaikein kohde tällä kertaa oli Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, joka oli maksettu kahdella 2mk mustansinisellä M30 leijonamerkillä ja leimattu Tallinnassa AERO OY:n firmaleimalla. Kirje oli osoitettu Dessaun kaupunkiin ja siellä Junkersin lentokonetehtaalle. Kohteelle oli myös lyöty saksalainen Berliinin lennonvahvistusleima. Vastaavia kohteita tunnetaan vain muutamia M30 merkein sekä joitakin M17 mallin merkeillä. Kohteella on kaksi kiinnostavaa asiaa – päivänselvä erikoinen leimaus ja toisaalta se, että miksi kohde on leimattu Tallinnassa tai oikeammin se mitä tämä asia tarkoittaa. Kohde lienee leimasta päätellen lentänyt Helsingistä Tallinnan kautta kulkevaa lentoreittiä Eurooppaan joka toimi 30.4. alkaen ja postia lennettiin joka päivä klo. 10.00 ja klo 15.30 Helsingistä Tallinnaan. Tallinnasta jatkettiin Itään, siis Leningrad – Smolensk – Moskova linjalle tai Länteen Riga – Königsberg – Dantzig – Berlin linjalle. Berliiniin tultiin perille 20.45 joka päivä. Aamulla kymmeneltä Helsingistä lähtenyt vuoro siis ehti illaksi perille, iltapäivän vuorolla tullut posti jatkoi seuraavana päivänä eteenpäin (KK 31/1930). Taksa on oikein, kirjeen taksa oli 2mk ja lentolisä Eurooppaan myöskin 2mk. Lähtöhinnaksi kohteelle oli laitettu 50 euroa. Se ei vanhentunut kauaa, sillä heti kättelyssä kohteen hinta nousi yli sadan euron. Loppuhinnaksi ”kellotettiin” 365 euroa, joka ei jättäne myyjää kylmäksi. Viimeksi vastaava kohde on myyty joitakin vuosia sitten, joten jokapäivästä leipäämme ei tässä maiskutettu.

Muuta kiinnostavaa oli Suomesta 5.9.1944 lähetetty lentokirje Saksaan, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytynyt, palautetaan lähettäjälle”. Kohdeselosteeseen oli osunut virhe vuosiluvun osalta, nimittäin selosteeseen oli laitettu vuosi 1941. Kuten tiedämme, postiyhteys Saksaan katkesi tuona samana päivänä edellisenä päivänä Neuvostoliiton kanssa sovitun välirauhan ehtojen mukaisesti. Vastaavaa postia tunnetaan jonkin verran, erityisesti nippu Vaasalaisesta yrityksestä Saksaan lähetettyä palautettua postia. Kohde oli aikamoisen nuhruinen, mutta kuitenkin tätä keskeytystä hyvin kuvaava kohde. Myyntihinnaksi muodostui 180 euroa.

Katastrofipostin osalta lentopostin osasto tarjosi Sampo-lentokoneen, eli AERO Oy:n Junkers kovaonnisen koneen Kustaviin merenrantavesiin päättyneen taipaleen kovia kokenutta lähetystä. Kohdeselosteessa oli ylistetty kohteen harvinaisuutta korottaen se ”erittäin harvinaiseksi”. Tosiasiassa näitä kyseisen lento-onnettomuuden kohteita tunnetaan muutamia kymmeniä. Siksi erittäin harvinaiseksi en itse lähtisi tätä kohdetta kuvailemaan. Kiinnostavasta kohteesta kuitenkin on kysymys, siitä ei ole toista kysymystäkään. Kohde oli osoitettu Norjaan. Myyntihinta kipusi aina 360 euroon saakka, mitä voidaan pitää kovana hintana. Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta olivat mm. muutamat Etelä-Amerikkaan 1930-luvulla lentäneet kohteet, jotka myytiin pohjilla tai pienillä nousuilla. Kaiken kaikkiaan M30 keräilijän näkökulmasta kiinnostava huutokauppa. Kohteita jäi kuitenkin paljon myymättä korkeiden lähtöhintojen takia. Lisäksi on todettava, että olisi äärimmäisen tärkeää, että yksittäiskohteiden taustapuoli olisi aina kuvattu, sillä taustapuolelle lyödyt leimat ja tehdyt merkinnät antavat potentiaalisille ostajille näkemystä sen suhteen, että mistä on kysymys ja tyypillisesti vain nostavat kohteiden arvoa.

Forssan keräilytapahtuma pidettiin jälleen kerran pyhäinmiesten päivänä 5.11. Kuhalankadun järjestöjen talossa. Kuten aikaisemminkin oli talo täynnä kuhinaa ja myyntipöytiä. Myyjiä oli parisenkymmentä ja tavaraa ehkäpä satapöytämetriä. Jälleen nähtiin keräilyn koko kirjo juomaetiketeistä soikiomerkkeihin. Tunnelma oli ajoittain tiivis, mutta jatkuvasti mukava. Keräilytapahtumissa on aina mielenkiintoista seurata kenellä on minkäkinlaista tavaraa ja minkälaisilla hinnoilla siitä yritetään irtautua. Hinnat vaihtelevat kohtalaisen rajusti pöydästä pöytään, kiertely kannattaa.

Tällä kertaa löysin muutamia kohteita, joista kaksi on kiinnostavaa ”yksityisleimausta” eli suomeksi sanottuna kauppiaiden leimoilla leimattuja kohteita, jotka ovat mahdollisesti kulkeneet tai sitten eivät ole. Joka tapauksessa kysymyksessä on vähintäänkin lekkeripeli ja mahdollisesti jopa korkeamman asteen hölynpöly. Eli näissä kohteissa on juuri sellaista blogikirjoitukseen sopivaa ei-virallista, mutta ”torellista” värikkyyttä. Kohteet ovat onnittelukortteja, painotuotemuotoisina, joilla kummallakin on 50p vihreä M30 leijonamerkki. Leimat, joita on käytetty ovat vaikeatulkintaisia lukea – ”Leikkelyliike? Korkeavuorenkadulta” Helsingistä ja S.K.S. Suomalainen Kone Oy myöskin Helsingistä. SKS lienee nykyiseltä nimeltään SKS Group ja siis toimii yhä. Yhtiö tuottaa mekaanisia koneosia ja näyttämötekniikan elekronisia laitteistoja.

Ei ole vaikeaa todeta näitä epävirallisiksi ja siksi näyttelykokoelmaan kelpaamattomiksi, mutta pakkohan tällaiset oli laittaa parempaan talteen! Näiden kahden hieman erikoisemman kohteen lisäksi löysin myös hyvän 7mk M30 Postitalo merkin yksittäiskäytön, nimittäin lentokirjeen vuodelta 1945, joka on lähetetty Helsingistä 4½mk kirjetaksan loppusuoran aikana 2½mk lentolisällä Englantiin, jossa kirje on myös sensuroitu. Kuorella näkyy myös kotimainen sotasensuuri. Kuten muistamme alkoi postiliikenne Iso-Britanniaan sodan jälkeen Helmikuun puolen välin jälkeen 19.2.1945 yhdeksän päivän mittaisella lyhyellä lentotaksalla (4mk per 5g) ja sen jälkeen taksa muuttui 2,50mk per 5g mukaiseksi.

Kohde on hyvä lentokohde, koska sen taksa on maksettu yhdellä merkillä ja se kuvastaa hyvin aikaansa. Muistamme, että huhtikuussa 1945 Euroopassa taisteltiin ja Lapin sota päättyi vasta 27.4.1945, eli Suomessakin oli yhä sotatila päällä. Yritykset avasivat kiivaasti yhteyksiä maailmalle Saksan ulkopuolelle, sinne ei yhteyksiä ollut sodan aikana ollutkaan… firmakuori kertoo tästä avautumisesta.

Tällä kertaa on kahlattu läpi yhtä sun toista, keräilyn maailma ei koskaan lepää. Aina sattuu ja tapahtuu – yleensä mukavia. Kuten sanottu… syksy on kiireistä aikaa.