Kari Tapola

Kirivaihde silmään

1 huhtikuun, 2024 By Mikael Collan

Kiivaan työrytmin ja pitkän maanpuolustuskurssin takia on blogin kirjoittaminen joutunut vähäksi aikaa hyllylle, mikä on tarkoittanut useiden jo päättyneiden huutokauppojen ja muiden tapahtumien tunnelmien välittämättä jättämistä. Yritetäänpä hiukan kiriä näin pääsiäismaanantain loppuillasta! Sitten viimeisen kirjoituksen päättyneet ovat ainakin HTO:n, Järvenpään Filateliapalvelun, Hellmann huutokauppa ja Merkki-Albertin huutokauppa. Käytännössä ollaan nähty erittäin laaja kattaus filateliaa ja mitään ei ole hiiskuttu! Olen tietysti ollut iloinen siitä, että asiasta on esitetty kysymyksiä, siis siitä, että milloin tulee seuraava kirjoitus… yritetään olla tuottamatta suurta pettymystä, vaikka tässä nyt täytyykin vetää mutkia suoraksi, kun kerralla kerrottavaa on niin paljon.

Aloitetaan HTO huutokaupasta, jossa tällä kertaa oli myytävää kahdessa M30 osastossa – filatelia ja postihistoria oli laitettu omiin osastoihinsa. Postimerkkipuolen kohteista mainittakoon kohtalaisen hyvä pystysuuntainen 2:75mk violetin merkin siirtymäpari, joka myytiin noin parilla kympillä, mikä oli limitin kaksinkertaistuminen. Muuta erityistä ei myytävänä ollut – vain yksi kohde jäi myymättä. Postihistoriapuolellakin myynti oli M30 osastossa hyvä – arvelen, noin 80%. Kertaalleen aiemmin myymättä jäänyt Yhdysvaltoihin lähetetyn paketin päällipaperi, jolle merkit oli liimattu, mutta taksa ei ollut oikein, koska osa merkeistä oli jäänyt puuttumaan (muistamme, että vuoden 1932 jälkeen ei USA:an käytetty pakettikortteja) oli myynnissä nyt kympin lähdöllä. Kohde on erittäin vaikea ja oikeataksaisena olisi varmasti herättänyt suurta kilvoittelua. Nytkin kohde meni kolmella kympillä kaupaksi. Muuta myynnissä ollutta olivat muutamat kenttäpostin alennetuin taksoin lähetetyt pakettikortit sekä lentopostikortti Kanadaan 30mk postiauto-merkin yksittäiskäyttönä. Kortti myytiin 20€ pohjillaan. HTO:ssa oli muuta mielenkiintoista, mutta tällä kertaa M30 osasto ei ollut erityisen ihmeellinen.

Järvenpään Filateliapalvelun 31. huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä eikä juuri mitään ihmeellistä. Hyvää ja harvinaista M30 filateliakohdetta ei suinkaan löydy jokaiseen huutokauppaan, vaikka malli on ”uudempaa” filateliaa, on asia siten, että vaikeita kohteita riittää ja niiden metsästämiseen saa menemään vuosia. Tähän pulaan ei JFP tällä kertaa pystynyt auttamaan. Asia oli kuitenkin postihistoriapuolella toisin, nimittäin myynnissä oli erinomaisen hyvä ja vaikea kotimaan kohde! Kyseessä oli hyvinkin tavallisen näköinen vakuutettu kuori, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu vakuutetuksi virkakirjeeksi, jolle on maksettu jotakin 50p vihreällä leijonamerkillä. Muistamme, että virkakirjeiden osalta oli käytössä kaksi erilaista lähetyksen postimaksuun liittyvää kommervenkkiä, nimittäin postirahavapaus ja vapaakirjeoikeus. Postirahavapaus käsitti postimaksun ja kirjaamisen, vapaakirjeoikeus lisäksi vakuutusmaksun. Paavolan kunnalla oli vapaakirjeoikeus, jonka perusteella vakuutetun kirjeen sai lähettää veloituksetta, mutta mikäli haluttiin vakuutetun kirjeen lakkaus, tuli lakkausmaksu maksaa! Näin tälläkin kirjeellä on tehty ja on maksettu vain ja ainoastaan vakuutetun kirjeen lakkausmaksu, jonka taksa oli 1.1.1935-31.8.1942 50 penniä.

Lakkausmaksuksi käytetty 50p vihreä M30 leijonamerkki

Tällaisia kohteita tunnetaan minun tietääkseni tämän myydyn kohteen lisäksi vain yksi toinen ja se oli näytillä SFEX näyttelyssä 2020 Helsingissä Harri Ala-Honkolan M30 postihistoriakokoelmassa. Kohteen lähtöhinta oli asetettu 15 euroa ja se kipusi aina 65 euroon saakka. Huutomaksuineen alle sadalla eurolla ostaja sai erinomaisen kohteen.

Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta oli kotimaassa yksin 40mk merkillä lähetetty pikkupaketin kuoren palanen (jäi 30€:lla myymättä), Kotimaan lentopostikortti Helsingistä Maarianhaminaan 1950 (mh. limitti 10€), Ranskaan Turun lentosatamasta lähetetty lentopostikortti 3mk merkin yksittäispostitteella (mh. limitti 10€) ja Unkariin 1938 lähetetty kirjattu lentopostikirje (mh. 15€, limitti 10€). M30 4½mk sinisen leijonamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1943 myytiin 63 eurolla limitin oltua 50€. Myytävänä siis oli kaikenlaista ”pikkumukavaa” ja yksi kova kohde. Ei kovin huono postihistoriallinen kattaus loppujen lopuksi. Myynti oli kohtalaisen hyvää – kaiken kaikkiaan ehkäpä 70% luokkaa. Homman nimi on se, että kohteiden lähdöt täytyy asettaa riittävän alas ja hinnat nousevat, jos ovat noustakseen…

131. Hellman huutokauppa päättyi maaliskuun puolivälin tuntumassa. Tällä kertaa myynti meni yli miljoonan euron, mikä on huomattava summa rahaa. M30 osastolla oli mielenkiintoisia kohteita myytävänä, tällä kertaa erityisesti automaattimerkkejä oli tarjolla myös ns. parempaan kokoelmaan. Myytävänä oli mm. 10p, 50p ja 1mk automaattimerkkien täydet rullat. Näistä 1mk rulla on kaikkein vaikein ja niitä ei tunneta kuin aniharvoja. Toivottavasti ostaja ei lähde paloittelemaan rullaa ”rahanteon” toivossa, nimittäin veikkaan, että niin ei tulisi tapahtumaan.

Rullat menivät 60€, 90€ ja 360€ hinnoilla kaupaksi – hinnat olivat hyvin suhteessa harvinaisuuteen. Rullamerkkien kokoelmaerä meni kaupaksi 600 eurolla, mikä ei ole mielestäni ”erityisen paha”, mikäli ostaja tarvitsi hyvän erän kokoelmansa rullamerkkiosaston täytteeksi. Kerralla sai hyvät kohteet ja pääsi ”valmiiseen pöytään”.

Hieno 16 merkin ryhmä 1,25mk koevedosmerkkejä Karjalan väreissä myytiin 200€:lla. Näitä merkkejä tunnetaan isoissa ryhmissä vain muutama ryhmä – pareja ja nelilöitä tunnetaan useampia. Kysymyksessä on jonkinlainen hahmotelma siitä, että minkälaisia merkkejä (ilmeisesti) Itä-Karjalaan tehtäisiin. Tällainen erikoisuus voidaan ottaa mukaan M30 kokoelmaan ja mielestäni sille on paikkansa myös Itä-Karjala kokoelmassa.

Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita kohteita, nämä lienevät tulleen jokin aikaa sitten hajoitetusta asiaan erikoistuneesta kokoelmasta, jonka myynti alkoi jo edellisessä Hellmann huutokaupassa. Kohteet menivät hyvin kaupaksi. Mikäli oikein katsoin myytiin kaikki M30 kohteet! Siinä missä filateliapuolella M30 kohteita oli myytävänä useita ja hyviä, oli postihistoriapuolellakin muutamia hyviä kohteita. Jäin ihmettelemään 1mk vihreän painotuotteen (Sveitsiin) myyntihintaa, joka oli 100€. Kohde on kuitenkin aika vaikea ja niitä tunnetaan nykytiedon mukaan vain noin 15kpl. Hiukan hirvittää…

Korjailin alla olevaa tekstiä sen sisältämien virheiden takia – silmät harittivat niin paljon iltamyöhään, että en a) osannut lukea; b) ymmärtänyt väärin lukemaani ja c) numerotkaan eivät onnistuneet… pahoittelut! Nyt on enemmän ”sinnepäin”….

Mielestäni mielenkiintoisin postihistoriakohde oli isokokoinen rahapussukka, jonka kohdeseloste luki seuraavasti: ”Erikoinen isokokoinen vakuutettu lähetys Helsingistä 20.2.1939 Ruotsiin. Ommeltu kangaspussi, joka on vakuutettu yli 800 000 markan arvosta. Postimaksuna 12 kappaletta 25 markan puunhakkaajia ja lisäksi muita M30 merkkejä yhteensä 322,80 markan edestä”. Kyseessä oli ilmeisesti myytyjen autojen myyntihintojen tuloutuksessa käytetty rahalähetys, joka oli vakuutettu. Taksa piti kutinsa, mutta sen laskeminen vaatii jonkin verran hoksnokkaa, nimittäin kyseessä ei ole aivan tavallinen juttu. Vakuutusmaksu määräytyy vakuutusmäärän kautta, ja tällä lähetyksellä se oli 815269,60 markkaa, joka käännettynä kultafrangeiksi oli 67952,42 KFr. Vakuutusmaksu Pohjoismaihin oli 30 penniä jokaiselta tuhannelta markalta, eli 816*0,30mk = 244,80mk. Ja nyt tulee ”knoppi”, joka avaa taksan salaisuuden ja joka löytyy taksakirjan sivulta 127: ”Kirjeen ylin paino oli 500 g, painavammat lähetykset taksoitettiin kansainvälisten taksojen mukaisesti.” Toisin sanoen, vaikka kirje oli lähetetty Ruotsiin ei siihen sovellettu kirjemaksun osalta Pohjoismaisen postisopimuksen taksoja, koska sen paino ylitti sopimuksessa määritellyn ylärajan, vaan kirje taksoitettiin kansainvälisen taksan mukaisesti. Kirjaus ulkomaille lähettämisen aikaan 1939 oli 2,50mk. Kun kirjeen kokonaisuuden maksu oli 322,80 jää kirjemaksuksi 75,50 mk, joka vastaa 0,74kg painoista kirjettä (eli 37 kertaa 20 grammaa – 3,50mk ensimmäiseltä 20 grammalta ja sen jälkeen 2mk jokaiselta 20:ltä grammalta). Näin taksa täsmäisi. Jäin miettimään, että olisiko pitänyt maksaa vakuutusmaksukin kansainvälisen taksan mukaan… näin ei tässä tapauksessa ole tehty (se on selvää, sillä kv. taksan mukainen vakuutusmaksu olisi ollut yksinään enemmän kuin koko kirjeelle maksettu postimaksu).

*Volvon rahapussi vakuutettuna kirjeenä Ruotsiin*

Toinen vaihtoehto on, että on maksettu myös vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu 50p (joka sisälsi myös ”laskemisen”; kuorellahan on laskettu vakuutusmaksu myös kultafrangeina) ja käytetty Pohjoismaista kirjausmaksua 2,00mk. Tämä vaikuttaa ehkäpä todennäköisemmältä ja olisi linjassa sen kanssa, että kirjeen kuljetusmaksu olisi maksettu kv. taksan mukaan, mutta kirjaus ja vakuutusmaksu pohjoismaisen mukaan. En pysty varmaksi sanomaan miten asia on, sillä kohteen taustapuolta ja mahdollisia sinetöintejä ei kuvassa ole näkyvissä. Joka tapauksesa on sanottava, että on mahdollista saada taksa osumaan.

Tämä isokokoinen ”ihmetys” myytiin 190 euron hinnalla, lähtöhinta oli huomattavasti alempana. Ostaja sai hyvän kohteen, joka sopii hyvin M30 postihistoriakokoelmaan. Muistan, että vastaavia tunnetaan vain muutamia ja aiemmin myyntihinta on ollut korkeampikin…

Merkki-Albertin 67. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle suurehkon määrän kohteita, joiden joukossa muutamia erinomaisia kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä, jotka jäivät suurimmaksi osaksi myymättä. Myös muutamia erikoisuuksia oli tarjolla – näistä kiinnostavin, ainakin myyntihintansa puolesta oli 6mk oranssin merkin hammastesiirtymä leikkeellä. Siirtymä oli tehnyt merkistä ”matalan”. 30 euron lähtöhinnasta hinta nousi aina 209 euron myyntihintaan saakka. Aikamoinen nousu! Vaaleanharmaanvioletin Saimaa 10mk merkin numerokuusilo myytiin 85 eurolla. Paljon filateliaa jäi myymättä…

Postihistoriapuolella saatettiin havaita mopobensan käryä, sillä ”nostattelu” oli ainakin yhden kohteen osalta aikamoista! Kyseessä oli kenttäpostista Ruotsiin lähetetty asiakirja, joka oli osoitettu Ruotsissa toimivaan kirjeenvaihdolla toimivaan ammatti-instituuttiin. Mielenkiintoisen ja hyvän lähetyksestä tekee se, että siinä luki kirjoituskoneella kirjoitettu, leimojen alle jäänyt, teksti ”affärshandlingar” eli asiakirjoja, mikä ”varmistaa” asian. Tiedetään, että joukoissa palvelevat ruotsinkielisen yksikön sotilaat opiskelivat ”korsuistaan” tulevaisuuttaan varten ja tätä postia tunneetaan joitakin lähetyksiä. Tällä kertaa asia sai aivan uudet mittasuhteet, kun kohde lähti 25 euron limitistään tanakkaan nousuun, joka pysähtyi vasta 445 euron juhlavaan summaan. Jättäjällä lienee ollut muikea ilme, kun savun hälvettyä ja mopojen kaarrettua talleihinsa näkyi numerotaululla lopputulemana yli viisitoistakertainen myyntihinta verrattuna lähtöhintaan.

Muuta kiinnostavaa edustivat muutamat M30 merkeillä aikaiset lentolähetykset, erityisesti lentopostikortit, joiden hinnat nousivat hieman lähdöistään, sekä Saksaan syyskuussa 1942 lähetetty kirje, joka oli maksettu 2:75mk ja 75p merkein. Muistamme, että 3½mk oliivi leijonamerkki ilmestyi vasta 1.10. ja sininen 3½mk merkki oli ollut käytännössä loppuunmyyty jo pitkän aikaa. Näin kyseinen kohde on erittäin hyvä 75p merkin käyttö sen kuukauden aikana kun postimaksu piti maksaa muilla kuin 3½mk oliivilla merkillä. Kohteen hinta nousi 20 euron pohjasta 52 euroon, mikä ei kohteen harvinaisuuden huomioon ottaen ollut erityisen korkea hinta. Viiden kympin pohjilla myytiin vaikea sanomalehtilähetys, joka oli maksettu 3mk merkillä yksin. Mainitaan vielä lentopostikortti Uruguayhin kahdella 25mk sinisellä leijonamerkillä, joka nousi 35 euron hintaan – Uruguay on parempi kohdemaa.

Sitten ihmettely: Jo kertaalleen aiemmin (Hellmanilla) myymättä jäänyt ja nyt Albertilla 220€ lähtöhintaan myytävänä ollut 2½mk punaisen merkin käyttötarkoituksenmukainen yksittäiskäyttö postikortilla Ranskaan ei mennyt taaskaan kaupaksi. En pysty tätä ymmärtämään – kohde on yksi kovimpia M30 kohteita ja niitä tunnetaan alle kymmenen kappaletta. Edellisen kerran olen nähnyt vastaavan kohteen tulevan myydyksi noin 400 euron hintaan. Se on varma asia, että näitä ei kaikilla ole.

Nyt on aika mennä nukkumaan, mutta lisään tähän vielä muutaman kuvan Forssan kerhon keräilytapahtumasta Kuhalankadulta. Tupa oli täynnä kun saavuimme paikalle kello 09 aamulla. Vaikka auton akku oli tyhjä, löytyi tarpeellinen määrä autoja, jolla Salon kerholaiset pääsivät kuin pääsivätkin perille turvallisesti – ja pois. Tällä kertaa kuvia myös ns. keittiön puolelta, eli kerhon kanttiinista, jonka tiskin äärellä Forssan kerhon pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Tapola on juuri tekemässä hankintoja.

HTO 62 ja Forssan kerhon kesäpäivä Tammelassa

4 kesäkuun, 2023 By Mikael Collan

HTO:n 62. huutokauppa päättyi 24.5. illalla, tätä kirjoitusta aloittaessani huutokaupan jälkimyynti on juuri loppunut. HTO:n huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä parisen kymmentä ja postihistoriakohteita yli neljäkymmentä. Nämä siis M30 osastoissa. Myös muissa osastoissa oli M30 kohteita. kaiken kaikkiaan voidaan arvoida, että M30 kohteita lienee ollut myynnissä n. sata kappaletta. Tämä tietysti on mukavaa M30 keräilijän kannalta, kun kohteita on tarjolla – erityisen mukavaa olisi tietysti se, että myynnissä olisi juuri sellaisia kohteita mitä itse kaipaa, mutta se onkin sitten jo ihan eri juttu.

Filateliapuolella myynnit olivat yli 75%, mikä tietysti on ihan ”ok” tulos. Myynnissä oli pääasiassa loistoleimattua materiaalia. Myymättä jäi 300mk lentokone-merkin leimaamattomia ryhmiä, joiden lähtöhinnat oli asetettu aika korkealle. Tiukinta filateliakohteiden hintakärkeä edustivat 1½mk harmaan merkin loistoleimaus (yli 40 euroa) ja 9mk ”korkea” merkki (55€). Uskomattomuuksia ei ollut kaupan.

Postihistoriapuolella oli useita kiinnostavia lähetyksiä tarjolla. Kotimaassa kulkeneista tavaranäyte 1mk merkillä vuodelta 1937 myytiin 15€ lähtöhinnallaan ja 1mk rullamerkki postikortilla 25€ hintaan, myöskin limitillään. Vakuutetun kuoren vuodelta 1945, jonka maksuna oli käytetty 10p harmaita (violetteja) sellupaperisia (SP) leijonamerkkejä, myyntihinta kipusi aina yli 96 euron. Muistamme, että M30 leijonamerkkejä painettiin usealle paperille, joista 5 ja 10 pennin merkkien sellupaperille painetut painoerät ovat harvinaisia lähetyksillä. Tähän on kaksi syytä, ensiksikin nämä alimmat penniarvot olivat 1945 aikoihin tulleet aikamoisen tarpeettomiksi ja niitä saatettiin käyttää vain ”aukontäyttäjinä” postimaksujen maksamisessa ja käytännössä niitä löytyy juurikin vakuutetuilta lähetyksiltä, joissa vakuutusmaksujen pennimäärät vaativat pienen nimellisarvon merkkejä vielä 1945. Toinen syy on pienehkö painosmäärä. Siinä missä 10p ensimmäisiä tilauseriä, jotka painettiin lumppupaperille (LP) painettiin 8 miljoonaa kappaletta, painettiin sellupaperille ja näiden välissä käytetylle lumppusellupaperille (LSP) vain 0,5 miljoonaa merkkiä. Kun kerätään M30 filateelista kokoelmaa on tarpeellista pyrkiä keräämään myös kaikille papereille sopivat lähetykset.

Vakuutetut kirjeet kotimaassa eivät ole erityisen harvinaisia, mutta 10p sellupaperiset merkit siis ovat – kohteessa maksettiin juuri sellupaperin merkkien käytöstä. Taksa muodostui kotimaan (21-250g) kirjeen taksasta (1.9.1942–30.6.1945) 6,00mk + kirjausmaksusta (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + vakuutuksesta (2001-3000mk) 2140 markalle (1.1.1935–30.6.1945) 0,90mk = 10,40mk. Kirjeen takana on vielä paperiset sinetit. Asiansa ajava kohde, mutta ei irronnut halvalla. Jos on oikein tarkkana, niin pari kertaa kymmenessä vuodessa voi nostaa vastaavaan edullisesti ”eurolaatikosta”… mutta tätä tehdessä tulee vähintäänkin muutama pummikin.

Tanskaan lähetetty kirjattu pikalentokirje vuodelta 1940 leimattuna Vaasassa meni kaupaksi 22 eurolla. Kirje oli ajalta, jolloin posti Ruotsiin lensi Turusta ja Vaasasta (siis EI Helsingistä). Tämä kuori oli lentänyt Vaasasta reitillä Vaasa-Sundsvall-Tukholma, jota kautta lennettiin 24.1.-23.3.1940, suora Vaasa – Tukholma reitti muuttui, koska suomalaisia sotalapsia kuljetettiin Vaasasta Ruotsiin juuri Sundsvalliin. Latviaan Suomen ja Latvian 1937 alkaneen postisopimuksen kirjetaksan mukainen lentokirje, jonka postimaksu oli maksettu kahdella M30 karmiinilla 2mk merkillä nousi 30 euron lähtöhinnasta 73 euron yli. Lentoposti Latviaan erikoistaksan aikaan on vaikeaa ja kun tätä postia tulee vastaan on syytä muistaa, että lentopostin lentolisä ei kuulunut sopimuksen piiriin samalla tavalla kuin Viron kanssa tehdyssä postisopimuksessa. Taksojen kanssa on siis oltava varovaisena. Kohteet ovat siis vaikeita ja kun tarkoitan vaikeita puhutaan siitä, että lentokirjeitä Latviaan erikoistaksalla tunnetaan alle 10 kappaletta. Kyseinen kuori oli Sointu-yhtiön kuori – Sointu oli levymerkki, joka teki savikiekkoajoista lähtien levytyksiä ja sota-aikanakin useita ajan artistien levytyksiä. Soinnun tuotantoa on remasteroitu ja sitä on saatavilla CD levyilläkin.

Yllä näkyvä lentokirje Rigaan on taksoitettu Suomen ja Latvian välisen postisopimuksen kirjetaksan mukaisesti (kirje alle 20g) 2,00mk ja lentolisä Euroopan lentolisän mukaisesti 2,00mk per 20g. Tyylikäs kuori ja kokoelmatasoinen kohde sekä M30 postihistorialliseen tai lentopostikokoelmaan, miksipä ei M30 filateeliseenkin kokoelmaan 2mk merkin kohdalle.

Saksaan 1940 lähetetty siisti toisen painoluokan lentokirje myytiin n. 40 eurolla ja siisti toisen painoluokan kirjattu kirje Italiaan vuodelta 1942 30 euron pohjillaan. Kirje Saksaan vuoden 1946 joulukuulta 10mk sinisen leijonan yksittäiskäytöllä myytiin 40 euron pohjillaan. Postiyhteys Saksaan aukesi juuri 1946 joulukuussa ja kohde on erinomainen postihistoriakohde, sillä sen avulla voidaan kertoa postin avautumisen tarina. ”Toisella puolella” samaa asiaa olisi syyskuussa 1944 Saksaan lähetetty lähetys, mielellään ”postiyhteys keskeytynyt”-leimauksella. M30 30mk linja-auto merkillä maksettu kirjattu kirje Neuvostoliittoon meni kaupaksi 20 eurolla – lähetys on hyvän näköinen ja ostaja sai sen edullisesti.

Erinomainen yksittäispostite 12/10mk merkille

12/10mk päällepainamamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Argentinaan vuodelta 1948 myytiin n. 37 eurolla. Kohde on erinomainen käyttö tälle merkille ja vaikea. Meni aika edullisesti, sillä vastaavan tasoisia ei ole usein tarjolla. Hyvä kohde M30 filateeliseen tai postihistoriakokoelmaan.

Myytävänä oli myös muutamia eriä, jotka eivät alhaisista lähtöhinnoistaan huolimatta menneet kaupaksi – kuvia katsomalla hiukan jäi mietityttämään… näytti siltä, että olisi saanut edullisestikin. Ehiöiden osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti kotimaassa 1942 M30 lisämerkein M30 ehiöllä. Tämä myytiin hieman yli 37 eurolla. Kaiken kaikkiaan tällä kertaa oli mukana hyviäkin M30 kohteita, erityisesti postihistoriapuolella. Hintataso ei kaikilta osin noussut korkeaksi ja ostajat pääsivät edullisesti. Toivottavasti tämä innoittaa myös uusia nimiä keräämään M30 kokoelmia!

Forssan kerho on aktiivinen filateelinen toimija ja järjestää vuosittain kolme perinteistä tapahtumaa, kaksi keräilytapahtumaa ja kesätapahtuman. Nyt on kysymys kesätapahtumasta, joka järjestettiin 1.6. Tammelassa Tammelan Opiston huvilalla. Kelit olivat ajoittain kaikkea muuta kuin kesäiset ja erään paikalla olleen toteamus siitä, että vain kolmen viikon kuluttua alkaisivat päivät taas lyhenemään ja pääsemme takaisin nauttimaan talvikaudesta sai yhden sun toisenkin pohtimaan syntyjä syviä. Allekirjoittanut oli tätä kommenttia ennen kuitenkin käynyt nauttimassa erinomaiset löylyt rantasaunassa ja pulahtanut järvessäkin, joten verenkierto toimi nopeassa tahdissa ja viileä ”kesä”lämpötilakaan ei saanut hymyä hyytymään. Helsingistä päin tulleet kertoivat kohdanneensa matkalla raekuuroja ja lämpötilan käyneen alle neljän asteen lukemissa… Paikalla lienee elohopea seisahtuneen noin kympin paikkeille. Veden lämpötilan arvelen olleen myöskin kympin paikkeilla.

Ohjelmaa oli järjestetty monenlaista, perinteisten myyntipöytien, joita oli useampien myyjien toimesta tuotu paikalle, lisäksi oli arpajaiset ja makkaraa sekä leipiä pöydät notkuen. Tapahtuman koulutus-osastosta vastasi Tampereen kerhon Juha Valtonen, joka piti oikein mielenkiintoisen esitelmän Ukrainan postihistoriasta. Tuli selväksi, että Ukraina on ollut suurvaltojen temmellyskenttä aina ja tämä asiantila on johtanut Ukrainan alueella asuvien kannalta ikäviinkin tapahtumiin. Postihistorialtaan alue on kiinnostava ja eri maiden postihallintoja siellä on toiminut useita. Tässäkin blogissa on Ukrainan postihistoriasta puhuttu.

Järjestetyssä huutokaupassa oli paljon kohteita tarjolla, lähes kaikki ”järkihinnoin”, eli lähtöhinnat eivät päätä huimanneet. Meklarina toimi Petri Jansson, jonka kirjavahko kielenkäyttö herätti useita kertoja hilpeyttä ja muutaman kerran piiskasi tilanteen oikean huutokaupan tunnelmaan. Usein hinnat jäivät edullisiksi ostajalle, mutta myyjät pääsivät sataprosenttisesti eroon tavarastaan. Itsekin lähdin muutaman huutokauppakohteen kanssa polkemaan takaisin Saloon.

Arpajaisten ensimmäinen arpa oikeutti sytyttämään merkkirovion, jolla poistetaan kierrosta ”roskaa” eli surkeasti leimattua massamerkkiä, joka pahimmassa tapauksessa kiertää negatiivisena kiertopalkintona huutokaupoissa jopa vuosia. Forssalaiset ovat päättäneet omin toimin tehdä stopin tälle kiertävälle ilmiölle ja aika ajoin pistää savuna ilmaan satoja tuhansia roskamerkkejä. Forssan kerhon primus motor on Kari Tapola, joka nähdään milloin keittiössä puurtamassa voileipien parissa, milloin toimittamassa arpajaisia tai toimimassa huutokaupan kirjurina. Tällä kertaa apuja keittiöhommiin saatiin SF:n Heidiltä. Nöyränä kiitän Forssan kerholaisia ja muita järjestäjiä, sillä itse pääsin nauttimaan täysin rinnoin heidän työnsä hedelmistä ilman omaa panosta. On hienoa, että hyväntuulisia tapahtumia järjestetään, se lujittaa harrastuksen sosiaalista puolta ja piristää vaikka Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen.

Forssan kerhonäyttely ja 90-vuotisjuhla

2 lokakuun, 2022 By Mikael Collan

Forssan Filatelistikerho ry täytti 29.1.2022 90 vuotta. Asiaa päästiin juhlistamaan tänä viikonloppuna kerhonäyttelyn merkeissä, Forssassa tietenkin. Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu noin 140 kehyksen juhla-näyttelylle pitopaikaksi ja nähtävänä oli kokonaista 48 kokoelmaa filateliaa, postihistoriaa, kortteja ja muuta keräilytavaraa. Mukana oli paljon kokoelmia, joita en ollut koskaan ennen nähnyt ja joita tuskin kukaan muukaan oli koskaan ennen nähnyt – eli ensikertalaisia kokoelmia kehyksissä. Ilahduttavaa oli havaita, että M30 oli vahvasti edustettuna, nimittäin mukana oli Carl Appelbergin M30 filateelisesti kasattu postihistoriakokoelma ja M30 kohteita oli mukana monessa muussakin kokoelmassa.

*Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu näyttelyä varten.*

Appelbergin kokoelmassa on monta hyvää M30 kohdetta. Huomasin mm. postiosoituksen ulkomaille (Saksaan) ja saantitodistuksen Pohjoismaihin (Ruotsiin). Erinomainen kohde on vakuutettu paketti Neuvostoliittoon vuodelta 1945, vaikka kortti onkin vain puolikas. Yleisemmin tunnettua kanuuna-osastoa edustaa mm. 2½mk punainen taksanmukaisena yksittäiskäyttönä postikortilla ulkomaille. Näiden lisäksi on monta muutakin hyvää kohdetta. Kokoelma on hieno. Huomasin, että joku painotuotteeksi kelpaava postikortti oli eksynyt postikortin paikalle ja wanhan toistuvan asian, joka liittyy kiinnostavaan, mutta auttamatta väärätaksaiseen Bulgariaan sodan aikana menneeseen lentopostikorttiin. Bulgaria oli liittynyt Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliittoon, jossa Suomikin oli jäsenenä. Tehty sopimus ei kuitenkaan kattanut lentotaksoja. Kortilla maksuksi laitettu 4mk postitalo-merkki ei yksin riittänyt oikean taksan maksamiseen, joka lähettämisen aikaan siis oli 2mk postikortti ja 4mk lentolisä Eurooppaan. Noh… jokatapauksessa erittäin kiinnostava kohde. Kokoelma on kehittynyt sitten SFEX näyttelyn muutamilla hyvillä kohteilla.

*Janssonin ”Filatelian sanasto” kokoelmasta selviää nopeasti mitä mikäkin tarkoittaa.*

Paikalla oli mm. Tavastex 2022 näyttelyssäkin nähdyt, Forssan kerhon puheenjohtajan Kari Tapolan M54 kokoelma ja Mika Issakaisen Malli 1990. Anssi Mikkolan Viipurileimat kokoelma oli näytillä ja käsitti 8 kehystä. Petri Janssonin ”Filatelian sanastoa” kokoelma, joka ei ehkä ole ns. näyttelysääntöjen mukainen on mielestäni sellainen, että se tulisi olla näytillä jokaisessa näyttelyssä muita kuin ”valmiita filatelisteja” varten – kokoelmassahan selitetään tosielämän esimerkein filatelian terminologiaa. Katsoessani esitystä ja lukiessani kohdan ”siirtymä” tuli mieleeni, että muutamien mm. kohteita myyvien henkilöiden olisi syytä nähdä mikä se siirtymä oikeastaan on – niin paljon yritetään huonoja keskityksiä myydä siirtyminä. Erityisen paljon on M17 kohteiden osalta ollut kaikenlaista ”siirtymäfilunkia” liikenteessä – Janssonin kokoelmasa on hieno M17 siirtymä, joka käytännössä näyttää ei vähempää kuin neljän merkin aluetta yhdellä merkillä. Kokoelmien arvosteluun sai jokainen omalta osaltaan osallistua ilmaisemalla oman suosikkinsa ja samalla osallistui arvontaan – toki kokoelmat arvosteltiin myös tuomarien toimesta, mutta tässä kisassa kyseessä oli siis ”yleisön suosikki”.

*Myyntitiskillä oli paljon tilaa ja olosuhde oli miellyttävä.*

Paikalla oli myös pari myyjää, paikallinen tiski, jossa oli myös käsittääkseni Forssan kerhon tavaraa ja Vesa Järvistö, joka oli selvästi tullut täyden perävaunun kanssa paikalle. Hämeenlinnan jälkeen Vesa oli hieman uudelleen järjestellyt myytäviään ja jotakin uuttakin tavaraa oli ilmeisesti mukana.

Yksi asia jäi minua hiukan ihmetyttämään ja se oli, että miksi paikalla ei ollut kovin paljon väkeä, vaikka näyttely oli hieno ja mukana oli kiinnostavia kokoelmia. Mietin myös sitä, että miksi Tamcollect tapahtuma Tampereella piti järjestää samana päivänä. Yksi syy saattoi olla se, että oli Tampere-päivä, mutta todellinen syy lienee ollut se, että asiasta ei oltu oltu riittävällä tavalla yhteyksissä puolin ja toisin. Tästä on syytä oppia jotakin ja olisi hyvä, että Liiton sivuilla ja Filatelisti-lehdessä olisi aina ajanmukainen filateelinen kalenteri, jota tarkkaamalla pääsisi perille siitä, että minä viikonloppuina joku muu on järjestämässä jotakin… ettei tarvitsisi juuri samaan aikaan pitää kahta kiinnostavaa tapahtumaa kahdella paikkakunnalla.

2½mk sininen 1932 ilmestynyt leijonamerkki käyttötarkoituksen mukaisella käytöllä Ranskaan

Löysin muutamia kohteita, joista esittelen tässä pari. 6.12.1932, eli itsenäisyyspäivänä Ranskaan Pariisiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty 2½mk sinisellä M30 leijonamerkillä kotiutui euron laatikosta. Vuosi 1932 on myös Forssan kerhon perustamisvuosi. Sinistä 2½mk M30 merkkiä painettiin 8 miljoonaa kappaletta ja sen käyttötarkoitus oli UPUn värisuosituksen mukaan ulkomaan kirje. Toinen kohde, jonka sain mielestäni riittävän edullisesti on 12.6.1930 Helsingistä Berniin lähetetty kirjattu lentokirje. Kirjeellä näkyy sininen Par Avion lipuke, joka otettiin käyttöön 1928 samassa yhteydessä kun UPU:n sopimuksen mukaisten lentotaksojen käyttö aloitettiin. Lentokausi vuonna 1930 alkoi 1.5. ja päättyi 15.9. Kirje on suurella todennäköisyydellä lentänyt Tukholman kautta, josta se on kulkenut junalla Malmöön ja sieltä lentona eteenpäin Baseliin saakka, jonne se on saapunut 13.6.1930, eli lähettämistä seuraavana päivänä. Kuori on siisti ja ihan ”pikkunäppärä”, mutta ei erityisen harvinainen.

*Painotuote Saksaan 7.12.1947 – 2½mk vihreä yksin.*

Vaikeampi ja postihistoriallisesti kiinnostava kohde löytyi myyntikansiosta. Kohde on surukuori, joka on lähetetty painotuotteena Saksaan vuonna 1947. Kiinnostavan siitä tekee sen lisäksi, että se on lähetetty käyttötarkoituksen mukaisesti 2½mk vihreällä merkillä se, että painotuotteiden lähettäminen Saksaan tuli sodan jälkeen mahdolliseksi vasta 4.10.1947. Tuolloinkin painotuotteet olivat mahdollisia vain USAn hallitsemalle vyöhykkeelle – ranskalaiselle ja brittiläiselle vyöhykkeelle painotuotteet tulivat mahdollisiksi vasta vieläkin myöhemmin, vuonna 1948. Kohteelle onkin osoitetietoihin kirjoitettu ”U.S. Zon.”… kuinkas muutenkaan. Kyseessä on tietysti jonkin sortin hifistely, mutta mikäli kiinnostuksen kohteena on postiyhteyksien avautuminen sodan jälkeen, ovat tällaiset avautumisen jälkeen kulkeneet lähetykset tietysti kiinnostavia. Kaiken kaikkiaan saanto oli odotettua parempi, kun käpälään tarttui tämä painotuotelähetyskin. Ei voi valittaa… eikä kannata vaikka voisikin.

Näyttely sulki ovensa neljältä ja kuudelta oli alkava Kerhon 90-vuotisjuhla. Intermission ajaksi päädyin ottamaan torkut varaamaani hotellihuoneeseen. Minut oli kutsuttu pitämään esitelmä ”sopivasta aiheesta” vuosijuhlaan ja kuten kuka tahansa täytyyhän sitä esitykseen valmistautua hyvin lepäämällä. Mielenkiintoinen asia liittyi varaamaani hotellihuoneeseen… hotellin nimi on ”Maakunta” ja se sijaitsee Forssan keskustassa – tilasin huoneen soittamalla suoraan hotelliin ja sain huoneen noin kympin edullisemmin kuin mitä olisin sen saanut ottamalla sen Internetin palvelujen kautta… tämän vinkin minulle antoi Kari Tapola kuultuaan asiasta Vesa Järvistöltä. Ilmeisesti palvelut nyhtävät hotelleilta sen verran tehokkaasti rahaa, että ne nykyään myyvät halvemmalla suoraan soittaville. Aikamoinen juttu ja varmasti hyvä vinkki kaikille ainakin pienempiin ei-ketjuhotelleihin majoittuville vastaisen varalle.

Maakunnasta on noin 500 metrin matka Forssan kerhon osoitteessa Rajakatu 11 sijaitsevaan kerhohuoneistoon. On luksusta, että kerholla on oma huoneisto, jossa kokoontua. Forssalaiset ovat nähneet vaivaa ja näkevät jatkuvasti vaivaa sen eteen, että rahoitus huoneistolle löytyy. Joka kuukausi on vastike maksettava. Tätä varten kerho järjestää Huutokortti-huutokauppoja ja myyntitapahtumia. Seuraavan kerran, kun ostetaan Huutokortista muistetaan, että huutomaksujen tuotto menee harrastuksen tukemiseen.

*Forssan lehti 25.1.1932 s. 3. Kutsu kerhon ensimmäiseen kokoukseen 29.1.1932.*

Kerhohuoneistossa oli kerholaisia jo hyvissä ajoin paikalla ja tekniikka saatiin nopeasti pelaamaan. Pian klo. 18 jälkeen nostettiin alkumalja 90-vuotisen historian kunniaksi ja tervetuliaisiksi. Ex-tempore, mutta selväksi forssalaiseksi tavaksi muodostuen, nähtiin myös ”forssalainen kuohuviini-kaste” – eli jonkinlainen filateelinen baptismi. Tämän jälkeen Kari Tapola lausui lyhyet tervehdys ja avaussanat, jota seurasivat paikalla olleiden kerhojen ja Filatelistiliiton edustajien tervehdykset Forssan kerholle. Näiden jälkeen nautittiin maittava ateria. Aterian jälkeen, kuitenkin ennen jälkiruokaa ja kahveja oli esitelmän vuoro. Eli allekirjoittanut nousi lauteille. Kerroin Forssan kerhon alkuvaiheista käyttämällä materiaalina Forssan Lehden arkistosta löytyvää tietoa ja siis ”lehtileikkeitä” ja niiden sisältöä ja yritin sitoa päivämääriä filateliaan ja postihistoriallisiin kohteisiin. Yleisesti ottaen kävin läpi vuoden 1932 tapahtumia myös isossa kuvassa.

*Salon Kerhon onnittelut 90-vuotiaalle nuorukaiselle esitelmän jälkeen.* *Kuva: Lauri Poropudas*

Esitelmässä käytiin läpi kaikki 1932 ilmestyneet merkit, joista kolme on Suomen Punaisen Ristin lisämaksullisia merkkejä, jotka kuvaavat Helsingin rakennuksia. Tähän asiaan minulla oli kovin vähän materiaalia, mutta onneksi en ole yksin tässä maailmassa – asia, joka usein erottaa filatelistit muusta maailmasta on juuri se, että he ovat osa yhteisöä. Sain nimittäin apua asiassa Japanista Matti Jaakkolalta, joka kaivoi oman kattavan SPR postihistoriakokoelmansa uumenista lähetyksen jokaiselle 1932 julkaistuista SPR merkeistä ja vieläpä Forssan kerhon perustamispäivänä leimattuna ja lähetti kuvat minulle! Olisi tärkeää saada Matin kokoelman nähtäväksi mahdollisimman pian johonkin kotimaiseen näyttelyyn. Esitelmä meni ilmeisesti aika hyvin, koska vain yksi läsnäollut henkilö nukahti! Esitelmän jälkeen onnittelin Forssan kerhoa Salon kerhon puolesta ja ojensin asiaan kuuluvan ja esitelmänkin sisältöön nivoutuvan lahjan pj. Tapolalle. Oli jälkiruoan aika. Viimeinen ohjelmanumero oli huutokauppa, jossa myytiin oikeus sytyttää merkkirovio, jossa noin 150 tuhatta heikkolaatuista massamerkkiä poltettiin pois markkinoilta – sytytys tapahtui toisena näyttelypäivänä sunnuntaina. En sitä ollut näkemässä.

Seuraava Forssan kerhon tapahtuma on jo perinteinen myynti- ja vaihtotapahtuma 5.11.2022 samassa Kuhalankadun tilassa, jossa näyttely järjestettiin.

Kesfila 2018 Jyväskylässä

10 huhtikuun, 2018 By Mikael Collan

Kesfila 2018 kotimainen postimerkkinäyttely järjestettiin viime viikonloppuna Jyväskylässä. Paikkana oli messukeskus Paviljonki, joka toimi myös 2016 järjestetyn Pohjoismaisen Nordia näyttelyn paikkana. Näyttely oli pystytetty D-halliin ja kehysmäärä oli hieman yli 420. Järjestäjät kertoivat, että mukana oli paljon ensikertalaisia, mikä on mielestäni aivan loistava juttu. Liian moni on pelännyt tai muuten vain jättänyt näyttelyosallistumisen väliin – ainoa tapa saada tunnettuutta omalle keräilyalueelle ja omalle kokoelmalle on tuoda se näyttelyyn. Arvostelu tietysti jännittää monia – mutta jos asiaan suhteutuu rauhallisesti, eikä aseta liian suurta painoa arvostelulle osana näyttelyä, ei senkään pitäisi olla ylipääsemätön asia. Näyttelyissä kuitenkin tuppaa näkemään hymynaamoja ja ns. naama väärinpäin kulkevia arvostelun saaneita – itse otan vastaan sen mitä tulee, se ei kuitenkaan määrittele minun elämääni millään tavalla. Kuten wanha sanonta kuuluu: ”pessimisti ei pety ja optimisti ei ylläty”, on jokaisen oma päätös minne tällä skaalalla asettaa itsensä.

Yllä: Näyttelyn virallinen avaus lauantaina

Kauppiaita oli paikalla kymmenkunta – Ruotsista paikalle oli tullut Aspbäck ja Kellosta Juhani Kemi, Naantalista Suomen Filateliapalvelu ja Keräilypojilla oli iso osasto. Merkki Albertin huutokaupalla oli näyttö ja Merkki Albertilla myyntikoju. Myös Oval Point oli esillä. Philea järjesti tapahtuman yhteydessä pienen huutokaupan – kirjoitan siksi pienen, että minulla ei tästä huutokaupasta ole kerrottavaa, nimittäin sen M30 anti oli kovin kovin olematon. Ideana se, että huutokauppojen kohteita oli näytillä (Merkki Albert) tapahtumassa oli erinomainen – muutoin olisi pitänyt erikseen lähteä Helsinkiin näytölle, mikä olisi ollut mielestäni hölmöä. Toivon tällaisen tavan saavan lisää kannattajia huutokauppahuoneiden osalta. Huutokaupan standia pyöritti meklari Juha Niininen, joka toimi myös Liittokokouksen puheenjohtajana.

Yllä: Näyttelyn tunnelmaa – kehykset oli sijoitettu ilmavasti ja niiden välissä oli hyvin tilaa. Valaistuskin oli riittävä.

Käytin jonkin verran aikaa kokoelmiin tutustumiseen, erityisesti katselin Harri Ala-Honkolan kokoelmaa ja sen M30 erikoisuuksia. Mieleen jäi mm. vapaakirje, jolle oli maksettu vain vakuutuksen lakkaaminen – erittäin harvinainen vapaakirjeen lisämaksu. Katselin myös Tuomas Juvosen lunastuksia käsittelevää kokoelmaa, jossa oli mielestäni mielenkiintoisia kohteita. Jorma Keturin tyylikkäästi monteeratun kokoelman äärellä vietin myös jokusen tovin – Jormalla on kiven kovat tiedot mm. sodan ajan sensuurista ja opin monta uutta asiaa tutkimalla ja pohtimalla. Harmi, ettei Jorma ollut itse paikalla, olisin pakottanut hänet käymään läpi kokoelma kanssani. Kaiken kaikkiaan vietin kaiken ”vapaan ajan” näyttelyhalissa, joko kohteita etsien, kokoelmia katsellen tai tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaen.

Palmares juhlassa, joka järjestettiin hotelli Alexandrassa Jyväskylän rautatieaseman välittömässä läheisyydessä nautittiin maukas kolmen ruokalajin illallinen ja nähtiin paikallaolevien näytteilleasettajien palkitseminen. Kilpailuluokissa korkeimman pistemäärän sai jo kansainvälistäkin mainetta niittänyt Pekka Rannikon M17 kokoelma – sain kuulla, että Pekan kokoelman saama 94 pistettä olisi korkein kotimaisessa näyttelyssä kokoelmalle koskaan annettu pistemäärä. Onnea Pekalle.

Kultamitaleita jaettiin useita – mielenkiintoisesti todettakoon, että M54-kokoelma sai ensimmäistä kertaa kultaa Asko Haahtelan 87 ja Kari Tapolan 85 pisteellä. Nämä ovat korkeita pisteitä ja herrojen tulee olla tyytyväisiä, sillä kuten eräs näyttelyvieras asiasta mainitsi: ”kolmekymmentä vuotta sitten näitä ei melkein pidetty edes postimerkkeinä”. M30 osallistujat keräsivät hyviä pisteitä – Kalervo Lappalainen sai M30 filateelisella kokoelmallaan 85 pistettä ja kultaa, Harri Ala-Honkola M30 postihistorialuokan kokoelmallaan 87 pistettä ja myöskin kultaa. Erinomaisia saavutuksia. Alan jo toistaa itseäni, kun jälleen totean, että Esko Seitsosen kokoelmassa oli muutamia aikamoisen hienoja kohteita, mutta pisteet jäivät silti verrattaen alhaisiksi. Tällä kertaa Eskolla oli lentopostiluokassa näytillä yksi kehys lentopostin ohjaukseen tarkoitettuja leimoja ja merkintöjä, joukossa erinomaisia M30 kohteita – kokoelma sai 79 pistettä ja vermeilin. Oma yhden kehyksen kokoelmani M30 ulkomaan painotuotteista sai 87 pistettä.

Yllä: Tunnelmia palmares juhlasta

GP eli mestariluokan kokoelmille jaettu Grand Prix meni tällä kertaa Jeffrey Stonelle, kilpailu oli tiukkaa, sillä toiseksi tullut Risto Pitkäsen kokoelma jäi tuomariarvostelussa vain aivan hiukan jälkeen. Tuomo Koskiaho ja Pentti Waris olivat kaksi muuta mestariluokan osallistujaa. Kaikista näistä kokoelmista voisi kustakin kirjoittaa romaanin, jätän maininnat kuitenkin siihen, että Pentti Wariksen kokoelmassa Tongalle M1889 merkeillä lähetty kuori sai minut hieman hämilleni, kuitenkin vain siihen asti, että seuraavan lehden Guadaloupeen mennyt lähetys tuli näkökenttääni. Koko palkintoluettelo löytyy tästä linkistä.

Mielenkiintoa herättivät Palmares juhlan aikana seinälle heijastetut, näyttelytuomarinakin toimineen, Jussi Murtosaaren ottamat luontovalokuvat. Jussin kamerasta olivat peräisin myös näyttelyn postikorttien ja postimerkkien kuvat. Näistä minun on todettava, että kysymyksessä oli mielestäni erittäin korkealaatuinen valokuvanäyttely. Suuret kiitokset myös kaikille muille järjestäjille, etunenässä Tuomo Koskiaholle ja tottakai myös tuomareille heidän tekemästään työstä. Lisäksi kiitokset erikoispalkintojen lahjoittajille ja Suomen Filateliapalvelulle kaikille osallistujille tarjotusta alkumaljasta – nämä voivat tuntua monesta pikkuasioilta, mutta mikäli näyttelyjärjestäjä joutuisi nämäkin järjestämään ja maksamaan olisi pienistä puroista kertyvä suurehko rahallinen painolasti ja palkintoja olisi vähemmän ja alkumaljat jäisivät mahdollisesti juomatta.

Yllä: Kultainen Hannu Kaupille myönnetty Pro Filatelia mitali

M30 osalta suurimman yllätyksen palmareksen osalta aiheutti Hannu Kauppi saamalla kultaisen Pro Filatelia mitalin – asia oli todellakin yllätys myös Hannulle itselleen, sen verran lahjakkaasti loksahti suu auki, kun asia julkistettiin. Mitali myönnettiin mm. Hannun ansioista Malli 1930 aitouttajana ja hänen toiminnastaan aitouttamistoimikunnan puheenjohtajana – toki taustalla on myös Hannun työ mm. M30 käsikirjan kirjoittajana sekä uuden taksakirjan kirjoittajana muiden saavutusten lisäksi.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös Filatelistiliiton liittokokous, jonka agendalla oli mm. puheenjohtajan ja hallituksen valinta. Henkilökohtaisesti minua kiinnosti aivan erityisesti puheenjohtajan valinta, olinhan itse ehdokkaana – haastoin istuvan puhenjohtaja Juvaksen. Paikalla oli yhteensä 43 kerhoa edustettuna, näistä osa toisten kerhojen edustajien toimesta valtakirjalla. Jaossa oli siis 45 ääntä, sillä kahdella kerholla on kaksi ääntä. Äänestys puheenjohtajasta päättyi 27 – 18 istuvan puheenjohtajan, Juvaksen hyväksi. Tämän jälkeen todettiin, että hallituksen jäseniksi oli vain yksi ehdotus, joka hyväksyttiin – eli vanha hallitus jatkaa.

Liittokokousta oli edeltänyt ilmeisen ”aktiivinen kausi”, jonka aikana mm. istuvan hallituksen kolme jäsentä lähettivät nimissään kirjeen kerhoille, jossa he kertoivat positiiviseen sävyyn hallituksen saavutuksista ja Liiton tilanteesta. Kuulin grillitietona, että myös henkilökohtaisia yhteydenottoja jäsenkerhoihin olisi otettu ja keskusteltu tulevasta Liittokokouksesta. Eli asiaan liittyi ilmeisesti suuriakin intohimoja. Mutta valinnat on nyt tehty, joten pulinat pois niiden osalta. Toivotan uudelleen valitulle puheenjohtajalle voimia ja aktiivista otetta seuraavaan kauteen.

Uusi hallitus sai suoraan kokouksessa useammaltakin kokousedustajalta ”vihjetietoa” kentän toiveista liittyen siihen, että miten asioita tulisi jatkossa hoitaa. Yhtenä, ehkä osuvimpana esimerkkinä mainittakoon kommentti, joka lausuttiin apteekkineuvos Marcus Ollin kerrottua ”hallituksen yrittävän lisätä aktiivisuutta kerhojen suuntaan” ja jossa käsiteltiin asiaa armeijan alokkaiden kouluttamisen kautta, ja kuului suurin piirtein seuraavasti (kirjoittajan muistinvarainen versio): ”…olen kouluttanut alokkaista sotilaita jo joitakin kymmeniä vuosia ja meillä Puolustusvoimissa on sellainen periaate, että me emme yritä tehdä asioita, vaan me teemme asioita – toivoisin, että hallituskin alkaisi yrittää vähemmän ja tehdä enemmän”. Kommentti kiteytti erinomaisesti myös ne syyt, joiden tähden itsekin olin lähtenyt mukaan puheenjohtajakilpaan.

Toivon, että Liiton hallitus saisi nopeasti aikaiseksi kauan odotetun ja kipeästi kaivatun verkkosivujen uusintaprojektin, johon hallituksen esityksestä hyväksyttiin budjetissa suuri summa rahaa ja hallituksen jo sopimana oli tilattu 6000€ (arvonlisäveroineen ilmeisesti lähes 8000€) hintainen muutostyö. Liitto maksaa käsittääkseni jatkossa noin 2000€ vuodessa verkkopalveluiden ylläpidosta. Kyseinen investointi on rahallisesti niin merkittävä, että on lupa odottaa erittäin hienon näköistä ja toimivaa jälkeä. Sisällön tuotantoa tuohon rahasummaan ei käsittääkseni kuulu, joten se on erikseen ratkaistava asia – mikäli uusille sivuille päivittyvää sisältöä halutaan. Vertailun vuoksi totean, että tämän blogin ylläpitokustannus vuodessa on alle 50 euroa.

Kirjoitan erikseen näppeihin jääneistä kohteista, koska tämä kirjoitus uhkaa tulla muuten liian pitkäksi. Tähän vaikuttaa myös se tosiasia, että minunkin päivässäni on vain 24 tuntia.