9mk postitalo

Tampereen kerhon kokous, Forssan keräilytapahtuma, Turun Kevät ja JFP:n huutokauppa

27 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Filateliassa tapahtuu jatkuvasti, niin paljon, ettei perässä meinaa pysyä!

Aloitetaan tällä kertaa huutokaupoista ja viimeisimmästä päättyneestä huutokaupasta, eli Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta. Järvenpäässä ei ole usein ihmeempiä, mutta joskus jotakin. Postihistoriapuolella oli myytävänä määriteltyjä kohteita erinä, ei mitään erikoista. Filateliapuolella oli kohteita tarjolla viitisentoista… eli ei kovin monta. Tällä kerralla nostan yhden kohteen, joka on saavuttanut ainakin jonkinlaista kuuluisuutta aiemmin, eli se on päässyt lehteenkin.

Kohde oli myynnissä numerolla 97 ja sen kohdeseloste kuului seuraavasti: ”No.289 9 mk Postitalo Viipuri 22.III.43. Erittäin harvinainen korkea merkki, muutama tunnetaan ! Vastaavanlaisesta merkistä kuva Abophil 1991 nr 7 lehdessä. Hammaste reijät puuttuvat yläkulmista.” Lähtöhinnaksi oli asetettu M30 markkinatilannetta ajatellen korkea 100 euroa. Se mikä on varmaa on, että kohdetta osattiin ”mehustaa” ja kehua – hyvin epä-Suomalainen tapa toimia! Meillä on totuttu siihen, että vain autokaupassa kohdetta kehutaan ja sen sanotaan olevan ”hyvä” tai luotettava. Noh… tämä markkinointipuhe ilmeisesti tehosi tehokkaasti ja ehkäpä kohdekaan ei aivan huono ollut, nimittäin myyntihinta kipusi aina 326 euroon saakka. Tätä voidaan pitää erittäin kovana hintana. Tästä saattavat tämän blogin aktiiviset lukijat olla samaa mieltä, sillä ”aikojen saatossa” on kaikenlaista jännittävää 9mk postitalomerkkiin liittyvää filatelia-ihmeellistä tullut raportoitua. Toki tällainen hinta herättää positiivisia tuntemuksia, sillä ainakin kaksi henkilöä on valmis maksamaan hyvästä kohteesta ja se on jo jotain!

Muuta raportoitavaa ei Järvenpään huutokaupasta tällä kertaa olekaan. Jätän jokaiselle itse päätettäväksi oliko mopo keula pystyssä vai mikä pärinän aste tällä kertaa todistettiin. Oli miten oli, kaksitahtinen huutokauppameininki on sitä parasta filatelian penkkiurheilun suolaa…

Tampereen Filatelistiseura kokoontuu säännöllisesti kaupungin keskustassa hyvissä ja tarkoitukseen hyvin sopivissa tiloissa Suomalaisella Klubilla. Tarjolla on ”lounas” tai siis buffet-pöydästä ruokailu sekä elämän eliksiiriä sen eri muodoissa. Olen käynyt monta kertaa TFS:n kokouksissa, enkä koskaan ole pahalla mielellä kotiin lähtenyt – tarjolla on nimittäin hyvää seuraa, usein esitelmä ja huutokauppa, jossa lähtöhinnat eivät päätä huimaa. Mikä mukavinta, myöskään myyntihinnat tai loppuhinnat eivät päätä huimaa. Tamperelaiset ovat sen lisäksi tai ehkä juuri tämän ”rutiininsa” kautta erittäin tehokkaita huutokaupassa, mitään ylimääräistä jaarittelua tai muuta hidastelua ei ole, vaaan kaikki tapahtuu tehokkaasti… ei kuitenkaan mennä asioiden edelle…

Olin käymässä kokouksessa keskiviikkona 16.4. heti Tamcollect näyttelyn jälkeisellä viikolla. Kuten arvata saattaa kerho jakoi mitaleja ja huomionosoituksia jäsenilleen järjestetyn ja erittäin onnistuneen Tamcollect näyttelyn jäljiltä. Useat aktiiviset Tampereen Filatelistiseuran jäsenet huomioitiin. Ilman mitään ennakkovaroitusta turvamiehen näköinen herra kävelee tilaan… sitten Tampereen pormestari Kale Kummola tassutelee rauhallisin askelin tilan ”tapahtumapäätyyn”, jossa puheenjohtaja Kylliäinen ja näyttelystä vastannut ex-puheenjohtaja Valtonen jo tietäväisin ilmein odottelevatkin herraa isoherraa. On mukavaa, että ”edustushenkilöt” noteeraavat filateliaa. Kale kertoo kuulumisia ja Valtonen nyökkäilee. Tapahtuu seremoniallisia asioita, lausutaan kauniita sanoja. Kale poistuu. Monella on mielessä, että mahtaako bile-Ilmari olla yhtä kiinnostunut frama-lipukkeista, kuin Kale koulupoika-filateliasta. Joskus proosa jalostaa sielua.

Tampereen pormestari Kale Kummola kävi tervehtimässä Filatelistiseuran jäseniä ja vastaanottamassa Tamcollect tapahtuman kultaisen muistomitalin. Kummola toimi näyttelyn suojelijana. Miehelle annettiin mukaan myös Barkov-merkki, joka tapahtumassa julkaistiin – jääkiekkomiehenä Kummola selvästi arvosti tätä elettä.

Jääkiekkoeminenssin poistumisen jälkeen tapahtui illan kohokohta eli se, että Kari Saloselle jaettiin ennen hänen poismenoaan myönnetty kultainen Pro Filatelia mitali. Kuten tiedämme, kultainen Pro Filatelia on korkein Filatelistiliiton myöntämä ansiomerkki, joka vaatii erittäin suuria ansioita filatelian ja sen tukemisen alalta. Lunttaan ja kertaan suoraan Liiton sivuilta mitä kultaiseen Pro Filatelia mitaliin vaaditaan: ”annetaan erittäin ansiokkaasta toiminnasta filatelian hyväksi. Lisäksi edellytetään erityisen merkittäviä, mielellään kansainvälisiä, filateelisia ansioita, kuten näyttely-, tuomari-, tutkimus- tai julkaisutoimintaa”. Kun pohditaan, että Tampereella järjestettiin 2017 Finlandia näyttely ja sitä, että Kari osallistui useilla kokoelmilla näyttelyihin sekä se, että hän oli pitkään Tampereen Filatelistiseuran kantavia voimia, ei ole yllätys, että liittohallitus on päätynyt myöntämään mitalin.

Viimeisin, ehkä viimeiseksi jäävä Karin esiintyminen näyttelyssä on postuumisti Lempäälässä esitetty hieno esitys Tampereen taisteluista (1918) postikortein sekä Tampereen postimestari Rosenbröijerin kynämitätöintejä esittelevä kokoelma. Nostan hattua Tampereen Filatelistiseuralle siitä, että ymmärrettiin pyytää nämä kokoelmat näytille ja tehtiin asiaankuuluva kissan nosto pöydälle. Jokaineen taaplaa omalla tyylillään, tässä oltiin oikealla asialla.

Pro Filatelia mitalin vastaanotti Karin leski, joka oli tilaisuuden kunniaksi varannut kuohuviinitarjoilun koko yleisölle! Tämäkin asia siis tapahtui sillä korkealla laadulla ja tyylillä millä Karikin eläessään toimi. Uskon, että mies olis ollut valtavan ylpeä mitalista ja siitä tavasta miten se vastaanotettiin. Meni vähän ylisanoiksi, mutta Kari oli oikea herrasmies ja se herättää ihailua.

Itse olin Tampereella, koska olin tullut pitämään esitelmää. Tällä kertaa esitelmä aika myöhään tavalliseen verrattuna, mutta ilmeisesti siitäkin huolimatta kukaan ei nukahtanut ja Internetinkin kautta joku sitkeä sissi oli jaksanut odotella linjoilla. Esitelmäni käsitteli erästä postikorttia ja siihen liittyviä kommervenkkejä. Asiaan saattoi liittyä Sibelius. MUTTA… Kuten joskus käy… tekniikka voi pettää. Klubin projektorin lamppu oli palanut… kuvaa ei saatu. Mutta yhtä nopeasti kuin viehkeästi toi klubin toimintaa tuona iltana pyörittänyt lady varaprojektorin ”jostain” ja asia oli viidessä minuutissa kunnossa ja esitys saattoi alkaa. Rehellisesti sanon, kun totean, että käsittämättömällä ammattilaisuudella homma hoidettiin uuteen kukkaan täydellisen mahalaskumahdollisuuden nostettua päätään. On nähty huonompaakin. Tampere rokkasi tuona iltana järjestelyjen osalta.

Esityksen jälkeen pidettiin perinteiseen tapaan pieni tauko huutokauppakohteisiin tutustumiseksi, jonka jälkeen kohteet huudettiin maailmalle. Jotain saattoi jäädä tahmaiseen salolaiseenkin käpälään. Joku, varmasti tulostani tietoinen, oli jättänyt täsmäkohteen myyntiin. Näistä ei voi olla kuin kiitollinen.

Forssan kerho järjestää sveitsiläisen arvokellon luotettavuudella keräilytapahtuman kaksi kertaa vuodessa. Tämänkin vuoden pääsiäisenä oli auton nokka suunnattava kohti Pohjoista heti aamutuimaan, jotta pääsisin näkemään miltä Kuhalankadun kuhinassa tällä kertaa näyttää. Jälleen kerran tila oli täynnä myyjiä ja välillä oli jopa hieman vaikeaa liikkua pöytien välissä, sillä tunkua oli sen verran. Kuulin eräältä myyjältä, että aivan aamulla, tilaisuuden alkaessa oli suorastaan ryntäys sisään ja tavaraa meni hetken aikaa liukuhihnalta kaupaksi. Kyseessä oli erään myyjän tuoma kasa edullisia löytölaatikkoja, jotka hävisivät vauhdikkaasti autojen takabokseihin.

*Forssan keräilytapahtumassa on paljon myyjiä ja porukkaa.*

Mukaan tarttui muutama kohde, ei kuitenkaan mitään järisyttävää. Olin jostain syystä nukkunut huonon yön alle ja väsytti – keskittyminen ei ollut paras mahdollinen ja haittasi sitä, että olisin pystynyt istahtamaan tutkimaan ja pläräämään kohteita täydellä ajatuksella. Noh… sitä sattuu. Kotiutuksia siis muutaman kohteen osalta kuitenkin tapahtui. Yhteensä rahaa kului vähän… sekin on tietysti mukava juttu. Yksi mukaan tulleista kohteista on Tanskaan lähetetty painotuote vuodelta 1941. Tuohon aikaan painotuotteen taksa oli 50 penniä ja kohde oli lähetetty kaikkein yleisimmällä M30 merkillä, eli 50p vihreällä merkillä Helsingistä 4.11.1941. Suomalaisen sensuurin leima on hailakka, numero lienee 22. Kyseessä on mainoskortti, jossa tuonti-vienti agentuuri Waldemar Tefke tekee tiettäväksi yhteystietoja tanskalaiselle vastaanottajalle.

*Tanskaan mennyt painotuote vuodelta 1941. Sensuroitu Kööpenhaminan saksalaisessa sensuurissa ”Ak” leima.*

Tässä painotuotekortissa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta johtuen Ak leimasta se on silti mukavan näköinen aikansa edustaja. Ennen kuin Kööpenhaminaan ”avattiin” saksalainen sensuuri, kulki posti Tanskaan Saksan kautta ja se sensuroitiin Berliinissä. Tätä jatkui 9.4.1940 alkaneen postiyhteyden keskeytymisen ja sen lopun 24.4.1940 jälkeen parisen kuukautta, lähetyksiltä löytyy tyypillisesti Berliinin sensuurileimaus ja joskus lisäksi sensuurin liuskat. Landesmannin kirja kertoo, että leiman tyyppi on KD1.1 ja se on ollut käytössä 11/1940 – 9/1942. Leimaa tunnetaan violettina, mustana ja punaisena. Läpimitta on 21mm. Kun lisäksi löysin muutaman ulkolaisen kohteen, oli päivän annos täynnä. Ajelin takaisin kotiin alle tunnissa.

Turun Kevät tapahtuma järjestyi viikonloppuna 25.-26.4. jälleen Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Aurajoen rannalla Tuomiokirkkosillan kupeessa, mahtavien Turun Tuomiokirkkonäkymien parhaassa katselupaikassa. Autolle löytyy paikka läheltä ja vaikka se maksullinen onkin, niin nykymaailman kaikenlaiset paikoitusaplikaatiot auttavat jaksamaan… Turkulaiset olivat jälleen laittaneet kerhonäyttelyä näytille ja näyttelyä kiersivät myyntipöydät. Paikalla oli myös ilmeisesti ainakin yksi ruotsalainenkin myyjä. Paikalla oli kymmenittäin keräilijöitä ja tunnelma oli sopivan leppoisa.

Vaikka Turun Postimerkkikerhon sillileipä ei ole se edullisin eines, on se sitä itseään, eli postimerkkeilyn tukemista omalta osaltaan. Lisäksi kun tätä herkkua pääsin purimaan Turkulaisten huippufilatelistien, itseäni menestyneempien herrojen seuraan, oli riski siitä, että pala olisi juuttunut kurkkuun sen verran pieni, että minkäänlainen pelkotilakaan ei päässyt muodostumaan. Maailman parantaminen asiaa itseä paremmin ymmärtävien kanssa on kaunista tekemistä ja siihen voisi käyttää aikaa useamminkin. Hetkessä ehdimme ruotimaan viimeisimmän kansallisen näyttelyn menemiset, tulemiset ja tulematta jättämiset, jatkosuunnitelmat tilaisuuksiin ja näyttelyihin osallistumisista, sääennusteet ja kohteiden hinnat. Vappupläjäyksenä Turusta jäi käteen se tieto, että vaikka turkulaisen miehen saa siirtymään pois turusta, niin Turkua ei saa irti miehestä enää millään. Sillä tavalla filatelia ja turkulaisuus ovat samanlaisia: ”kun se on kerran päässyt käymään, se ei lähde millään pois”. Tulipa taas filosofoitua!

Vesa Järvistön tiskiltä löysin taas muutamia mukaan otettavia, ei mitään ihmeitä… toisaalta euron laatikosta voi odottaa ihmeitä, mutta voi myös jäädä ilman. Tällä kertaa ruma on kaunista, nimittäin kätöseeni tarttui M30 palautusehiökortti 15 markan punaisella arvoleimalla, johon oli laitettu M54 3mk merkillä lentolisä mukaan. Kortti oli palautunut Suomeen Eisenachista Itä-Saksasta. Jostain syystä niin osoite kuin teksti kummaltakin puolelta on ruksatu yli. Sottaakin korttiin on tullut ja se on aikamoisen kokeneen näköinen. Silti, ihan kelpo kohde ja ”varmasti ei filateeelinen kulkenut postite”.

Ne meistä, jotka tietävät jotain saksalaisista autoista tietävät, että BMW on kohtalaisen laadukkaita ja sporttisia autoja valmistava baijerilainen autotehdas, jonka pääkallon paikka löytyy nykyään Münchenista. Lyhenne BMW tulee sanoista Bayerische Motoren Werke ag, eli baijerilainen moottoritehdas oy. Se mitä kuitenkaan aivan kaikki eivät tiedä on, että BMW:n toiminta ja autotehdas oli aikoinaan juuri Eisenachissa ja siellä valmistettiin kaikki BMW merkkiset autot aina vuoteen 1952 saakka. Tämän jälkeen tehtaassa tuotettiin EMW nimistä autoa, ja lyhenne tarkoittaa Eisenacher Motoren Werke. Kyseessä oli itä-saksalainen tässä Eisenachissa sijainneessa BMW:n autotehtaassa tapahtunut autojen valmistus. Vuoteen 1952 asti autoja valmistettiin ilman lupaa venäläisen valvontakomission siunaamana BMW merkillä, mutta Länsi-Saksassa toiminut BMW ei voinut asialle mitään, vaikkei halunnutkaan, että autoja valmistettaisiin ilman lupaa Itä-Saksassa samalla merkillä.

Länsi-Saksaan BMW sai tehtaan pystyyn vasta 1952 ja Eisenachin tehtaan siirrytyä DDR:n omaan hallintoon sai BMW tahtonsa läpi ja lopputuloksena merkki vaihtui EMW:ksi. Mielenkiintoista kyllä, EMW merkkinen auto osallistui aikoinaan jopa Formula 1 osakilpailuun vuonna 1953. Auto kesti 12 kierrosta, jonka jälkeen se keskeytti. Huomataan, että EMW:n logo on punavalkoinen siinä missä BMW:n logo on sinivalkoinen. Päästiin tai jouduttiin taas aika kauaksi filateliasta.

Kun vielä kävi niin, että Juhani Pietilä, turkulainen arkki-filatelisti löi kouraani Abophilin huutokaupasta voittamani M30 kohteen, niin eihän siinä voinut sitten kuin taas todeta, että eihän se ihan huonosti se Turun reissu mennyt. Olen alkanut kehittämään jonkinlaista taikauskoa siihen, että kun Juhani on jossakin paikalla, niin minun ei tarvitse lähteä tyhjin käsin kotiin. Sen verran monta kertaa on näin käynyt.

Seuraavaksi odotetaan Wappua, joka onkin jo ensi viikolla. Voi käydä niin, että tämän filatelistin vappu on aika rauhallinen.

Kevät etenee, keräily jatkuu

27 helmikuun, 2025 By Mikael Collan

HTO:n huutokauppa numero 69 päättyi eilen. Myytävänä oli parisenkymmentä M30 filateliakohdetta ja yli kolmekymmentä postihistoriakohdetta. Filatelia myi vähän laiskasti, sillä loistoleimaiset kympin pohjalla saattavat olla tavallisemmista merkeistä vähän kovan hintaisia… näitä myynnissä oli useita. Kaupaksi meni eriä ja mm. iso kasa sokeripaloja (n. 34000 merkkiä).

Postihistoriapuolella oli myytävänä kaikenlaista pikkukivaa, sekä kiinnostavan oloisia eriä. Kotimaan lähetyksistä kiinnostavimpiin kuului vuonna 1943 rintamille (KP osoitteeseen) lähetetty kirje, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostimerkkiä ei ollut käytetty. KP osoitteisiin piti lähettää kenttäpostimerkillä ja tavallinen M30 ei kelvannut. Tämä kohde on hyvä esimerkki tällaisen lähetyksen palauttamisesta (kenttä)postisäännön mukaisesti. Myyntihinta jäi n. 15 euroon.

Kolmannen painoluokan painotuote (kääre) meni kaupaksi 20 euron pohjallaan, hienoa, että joku arvosti painavampaa painotuotetta. 1½mk violetti saantitodistuksella kotimaasta vaihtoi omistajaa 32 eurolla. Mielenkiintoista kyllä 1½mk harmaan leijonamerkin yksittäiskäyttö tavaranäytteellä ei mennyt 40 euron pohjallaan kaupaksi. Kyseessä on hyvä käyttö tälle merkille, jolle yksittäiskäyttöjen löytäminen on haastavaa.

Ulkomaille menneen postin osalta hieman yllätyin, kun 10mk yksittäiskäyttönä lähetetty vakuutettu kirje Saksaan nousi 15 euron lähdöstään vain vähän ja myytiin vain 16,50 euron hinnalla. Ulkomaille lähetetyt vakuutetut kirjeet ovat isossa kuvassa kohtalaisen hyviä postihistoriakohteita ja yksittäiskäytöt ovat tällaisilla taksakombinaatioita sisältävillä lähetyksillä aika vaikeita. Kohteesta on sanottava se, että on hyvä, että HTO oli kuvannut sen kummankin puolen, nimittäin se on aina ulkomaan kohteilla hyvä asia.

Kyseinen kirje on lähetetty vuonna 1931 mikä käytännössä tarkoittaa, että käytetty 10mk Saimaa merkki on tyypin I merkki, eli ”Zeppelinin pohjamerkki”. Kirjeen taksa Saksaan on tuolloin lokakuussa ollut 2mk (20g saakka). Kirjaaminen on maksanut 2,00mk (saman vuoden marraskuuhun saakka) ja vakuutus 5000mk:sta on kirjeelläkin nähtävästi ensin muutettu kultafrangeiksi ”Frs 652:63” mikä tarkoittaa sitä, että vakuutuksen hinta on määräytynyt 601-900 vakuutusarvon mukaisesti ja oli 6,00mk. Nämä yhteensä tekevät 10,00mk. Vastaanottajan nimi on raaputettu pois, mutta se ei erityisesti haittaa, sillä osoitteesta on tarpeeksi näkyvissä. Kohde kelpaa jopa filateeliseen kokoelmaan I tyypin Saimaa 10mk merkin kohdalle.

Kahden markan violetilla M30 leijonamerkillä Kiinaan lähetetty kortti myytiin kympin pohjallaan, ja 12mk sinisellä merkillä USA:an lähetetty palautettu kirje samaten kympillä, kuuden kympin pohjilla Neuvostoliittoon 6mk taksalla (5+1mk) lähetetty palautettu postikortti jäi myymättä, myöskään lyhyemmän Saksan erikoistaksa-ajan aikainen 2:75mk yksittäiskäyttö Saksaan ei löytänyt neljän kympin pohjalla uutta kotia. Kumpikin kohde oli lähtöhinnoiltaan asetettu ehkäpä noin 50% yläkanttiin, nykymarkkinassa eivät liian kalliit pikkuhyvät M30 kohteet liikahda – näissäkään ei ollut mitään vikaa, mutta kanuunoista siis ei ole kysymys.

M30 osastolla oli myytävänä monta kiinnostavaa erää – nämä kaikki myytiin kohtalaisen edullisilla hinnoilla. Lähetyksiä erissä oli kerronnan mukaan yli 160kpl jokaisessa ja myyntihinnat asettuivat luokkaan ”euro per lappu”, mitä ei voida valikoidusta materiaalista pitää juuri minkäänlasena hintana.

Huutokaupassa oli myös jonkinlainen ylilyönti, nimittäin 24mk M30 leijonamerkin yksittäiskäyttö lentokirjeellä Yhdysvaltoihin oli laitettu myyntiin 120 euron pohjalla. Vaikka kyseinen kohde onkin hyvä yksittäiskäyttö, ei kyseessä ole kuin ehkäpä 20-30 euron lähtöhintainen kohde. Vastaavia tunnetaan jonkin verran, lisäksi tunnetaan 24mk merkin yksittäiskäyttönä lähetettyjä lentopostikortteja. Se on kuitenkin sanottava, että kohde ei ollut ensipäiväleimattu, mitä näkee usein ja siksi se oli postihistorialliseen kokoelmaan sopiva.

Pikkulintu visersi ja kertoi, että tanskalaisessa huutokaupassa oli ollut myytävänä Englannista Petsamoon kulkeneen laivan mukana lähetetty harvinainen konossementtikirje (bill of lading), joka oli sensuuriteipein suljettu mahdollisesti Petsamossa ja lähetetty M30 merkillä Ruotsiin. Leiman päiväys oli kuulemma osunut marraskuulle 1940. Vastaavia tunnetaan yhteensä alle viisi kappaletta ja tällaiset Suomen ja Englannin välisen postiyhteyden ollessa käytännössä seisahtuneessa tilanteessa lähetetyt lähetykset ovat postihistoriallisesti hienoja kohteita. Postia maiden välillä kulki tuohon aikaan vain Siperian kautta, käytännössä maailman ympäri. Tämä kirje on kuitenkin kulkenut suoraan Englannista Petsamoon laivan mukana. Myyntihinta oli ollut kuluineen sadan euron paremmalla puolella.

Systeemissä myytiin hyvä kotimaan lentokohde 9mk postitalon yksittäiskäytöllä. Kyseessä oli vuonna 1948 lähetetty lentopostikortti Helsingistä Turkuun. Ei siis aivan paras lentolinja, koska junayhteys toimi tehokkaasti, mutta lentokortti mikä lentokortti.

Taksa oli oikein, postikortin lähettäminen kotimaassa vuonna 1948 maksoi 7mk ja postikortin lentolisä 2mk, eli yhteensä 9mk. Kohteen myyntihinta oli n. 35 euroa, joka ei mielestäni ollut erityisen korkea tälle hyvälle kotimaan lentokohteelle.

Seuraavaksi päättymässä ovat mm. SP-lehden huutokauppa ja juuri on auennut Hellman huutokauppa. Albert ei vielä ole aukeamisestaan ilmoittanut. Huhtikuukin lähenee jo ”uhkaavasti” ja sitä kautta vuoden kotimainen näyttely Lempäälässä. Mukaan on tulossa jälleen satoja kehyksiä kokoelmia ja toki kiinnostavana kokonaisuutena Harri Kuusiston Venäläiset Suomessa kokoelma kaikessa komeudessaan. Näitä odotellessa kestäkäämme harmauden läpi kohti aurinkoisempaa kevättä!

JFP, Hellman ja Riihex etkot

19 maaliskuun, 2023 By Mikael Collan

Järvenpään Filateliapalvelun 28. nettihuutokauppa päättyi menneellä viikolla ja jälkimyynti 18.3. Rehellisyyden nimissä on todettava, että M30 keräilijälle ei huutokaupassa ollut kovinkaan paljoa kiinnostavaa ja ehkä juuri siksi ”se yksi hyvä kohde” paistoi sitäkin kirkkaammin. Myytävänä nimittäin oli Saksaan 21.9.1944 lähetetty postikortti, joka ei ollut päässyt vaihtopostitoimistoa pidemmälle, koska se oli leimattu ”postiyhteys keskeytetty” ja palautettu lähettäjälle. Kuten muistamme, loppuivat vihollisuudet Neuvostoliiton kanssa 4.9.1944 ja samana päivänä alkoi velvoite häätää Saksan armeija Suomen maaperältä. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että Suomi ja Saksa joutuivat eri leireihin pitkän aseveljeyden jälkeen ja toisaalta sitä, että mm. postiyhteydet maiden välillä katkesivat. Tämä tieto ei ollut vielä saavuttanut lähettäjän tajuntaa 21.9. ja kortti oli lähtenyt vanhasta muistista.

Kortti Saksaan tai oikeastaan Itävaltaan 21.9.1944. Palautettu lähettäjälle, postiyhteyden katkettua. Kuva JFP:n huutokaupasta. Taksasta voidaan keskustella – tuohon aikaan voimassa oli postikortin taksa 2½mk ulkomaille, mutta Suomen ja Saksan välisen sopimuksen taksa oli 2mk, jota tässä on lähdetty hakemaan.

Kyseinen kohde on hyvä postihistoriakohde, joskin vastaavalla merkinnällä palautettuja kirjeitä ja kortteja tunnetaan ehkä joitakin kymmeniä. Postikortit ovat silti vaikeampia kuin erityisesti lentokirjeet, joita tunnetuista kohteista on suurin osa. Tällä kertaa kohde myytiin 109 euron hintaan, joka ei mielestäni ole kovin korkea. Muuta kiinnostavaa huutokaupassa oli lähinnä kirjattu asiakirja vuodelta 1952, joka ei mennyt kaupaksi. ”Lähimaaston” kohteista todettava, että M54 osastolla myytiin saantitodistuskirje hintaan 175€.

Hellman huutokaupat, joita Naantalista käsin toimiva Suomen Filateliapalvelu pyörittää, pitää nykyään kaksi huutokauppaa vuosittain. Toiminta on toteutettu oman verkon kautta toimivan reaaliaikaisen huutokauppaohjelmiston kautta. Viimeisin, neljä-päiväinen kansainvälinen huutokauppa päättyi eilen 18.3. Kolmena päivänä neljästä myytiin filateliaa, yhteensä tuhansia kohteita. Mukana oli monenlaista ja huomattavina nostoina voidaan todeta yleisellä tasolla, että ainakin yksi grand prixin voittanut kokoelma oli kaikkine herkkuineen laitettu myyntiin. Kyseessä ei ollut M30 kokoelma, mutta M30 osastollekin oli kyseisestä kokoelmasta ilmeisesti jotakin valunut. Yleishavaintona on todettava, että myyntiprosentti oli erittäin hyvä ja hinnat nousivat.

M30 osalta on mukava todeta, että myytävien kohteiden joukossa oli kiinnostavia kohteita niin filatelian kuin postihistoriankin puolella. Filateliapuolella myytävänä oli erikoisesti näyttäviä hammastesiirtymiä, jotka lienevät juurikin mainitusta GP kokoelmasta peräisin. 9mk postitalon valtava siirtymä myytiin 75 eurolla, 20mk postitalon näyttävä siirtymä arkin reunasta 80 eurolla ja 25mk puunhakkaaja 85 eurolla. Kaikki nämä hinnat olivat aika edullisia, koska kohteiden laatu oli parasta mitä rahalla saa. Ainoa ”vielä parempi” olisi, jos kyseessä olisi merkkiryhmä. Näin ajatellen kohteet eivät olleet kalliita.

Paras siirtymäkohde oli 6mk oranssin merkin siirtymäryhmä, jonka hinta nousi 150 euroon saakka, mikä ei mielestäni ollut järisyttävä, kohteen ollessa parasta A ryhmää. Isompia ryhmiä sisältänyt M54 merkkien koevedoskohde meni 36 eurolla – mainitsen tämän tässä, koska jos rakennetaan käyttösarjan merkkimallin filateelista kokoelmaa, on syytä näyttää siirtymä edellisestä käyttösarjasta ja siirtymä seuraavaan käyttösarjaan kohteiden avulla. Koevedoskohteet sopivat tämän siirtymän demonstroimiseen vallan mainiosti. Nyt demonstrointia saattaa tehdä halvalla, mikäli osti kyseisen kohteen.

*Näyttävä siirtymä arkin reunasta numerolla. Myyntihinta 150 euroa. Kuva Hellman Huutokaupoista.*

Eräästä aikoinaan kultamitalin saaneesta M30 kokoelmasto olivat ”rippeet” myytävänä ja mikäli huutokauppaa katsoessa tuli mieleen, että ”nämä on nähty ennenkin”, niin ihan väärässä ei etiäinen ollut. Nimittäin kolme kovempaa M30 postihistoriakohdetta, 1mk vihreä painotuotteella Sveitsiin, 2½mk punainen postikortilla Bulgariaan ja 20mk kirjattu kirje Sveitsiin olivat kaikki olleet kokonaista kaksi kertaa aiemmin myytävänä. Ensimmäisen kierroksen lähtöhinnoista oli tultu alas 75% ja tällä kertaa kauppa kävi. Kauppa kävi, vaikka 1mk vihreä painotuote sekä 20mk kirjattu kirje myytiin kumpikin pohjahinnoillaan, eli 200€.

Kohdeselosteessa kerrottiin 1mk painotuotteen osalta, että vain kolme tunnetaan. Tämä on saattanut olla totta silloin, kun kyseinen kortti on ollut kokoelmassa näytillä. Nykyään tiedämme, että 1mk vihreä yksi painotuotteella on kohde, joita tunnetaan n. 10 kappaletta. Kun näitä myytiin yli 500 eurolla vielä 5-6 vuotta sitten, on hinta nyt jossain 150 euron tuntumassa ja kohdemaasta riippuen vaihtelee vähän. 20mk postitalo yksin kirjatulla kirjeellä on vaikea kohde ja niitä tunnetaan muutamia. Myyty kohde on hyvä ja siinä ovat asia ok, vaikka käsiala viittaa erääseen Arif Ramiin, joka vaikutti filateelisissa piireissä Helsingissä 1940-luvulla. Hänellä kuitenkin tiedetään olleen kirjeenvaihtoa Sveitsiin, joten sinänsä asiassa ei ole mitään naputtamista. Kohde oli mielestäni 200 euron arvoinen ja näitäkin on kalliimmalla myyty.

Kovin postihistoriatykki, joka oli myynnissä oli 2½mk punainen leijonamerkki yksin postikortilla Bulgariaan vuodelta 1943. Näitä 2½mk punaisia postikortteja tunnetaan 5-6kpl ja niitä ei ole arkistoista viimeisen 10 vuoden aikana pullahdellut lisää näyttämölle. Harvinaisesta kohteesta siis on kysymys. Harvinaiseksi kohteen tekee se, että 2½mk postikorttitaksaa käytettiin vain maihin, jotka eivät kuuluneet eurooppalaisten postisopimusten piiriin (joissa oli alennettu taksa) ja joihin postia pystyi lähettämään (ei-Saksan vihollismaat). Näitä olivat Sveitsin lisäksi muutamat muut maat, kuten Espanja ja Portugal, sekä mm. Bulgaria (joka liittyi postisopimukseen vasta myöhemmin).

*Harvinainen 2½mk punainen yksin postikortilla Bulgariaan vuodelta 1943. Taksa postikortille siis 2½mk. Hyvä kohdemaa.* Kuva Hellman Huutokaupoista.

Nämä asiat eivät olleet menneet huutajilta ohi, koska kohteen hinta nousi 200 euron pohjistaan 340 euroon, jolla se myytiin. Tämä hinta ei ollut oman näkemykseni mukaan lähellä maksimia, eli ostaja sai kohteen ns. sopivasti – mopo ei keulinut, vaikka hinta nousikin.

Muita kiinnostavia M30 kohteita mainitakseni, 15mk Olavinlinna-merkillä maksettu tavaranäyte myytiin 45 eurolla, 3mk punaisella maksettu postin taksataulu meni 80 euron pohjahinnallaan, ja kahdella markan rullamerkillä Kiinaan lähetetty kirje nousi 230 euroon (hyvä kohde!). Muissa osastoissa oli jonkin verran M30 kohteita myytävänä. Ehiökorttien osastossa silloisesta Puolasta, nykyisestä Ukrainasta Suomeen lähetetty paluupostikortti, jolle oli maksettu lentolisä nousi 180 euroon.

M30 pohjamerkille painettu Zeppelin 1830 virhepainama-merkki kortilla myytiin hulppeaan 10800 euron hintaan ja nelilö, jossa yhdessä merkissä sama virhepainama teki kauppansa 2400 eurolla. M30 puolella nähdään harvoin näin kovia hintoja, mutta Zeppelin kohteissa on kansainvälinen markkina, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki huutajat eivät ehkäpä ole samanlaisten rajoitteiden alaisia kuin katajaisen kansan keräilijät.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että tällä kertaa Hellman ei jättänyt kylmäksi, koska mukana oli laadukkaita filatelia, että postihistoriakohteita, jotka olivat aivan sitä parasta kärkeä. Hintojen ”uskomattomin” nousu tapahtui muualla kuin M30 osastolla, mutta limiteistä noustiin reippaasti M30:kin osalta.

Riihex 2023 näyttely aukeaa alle viikon kuluttua perjantaina. Kannattaa jo etukäteen käydä tutustumassa näyttelyn antiin verkkosivuilla, joille on ilmestynyt myös osanottajaluettelo. Luettelosta selviää, että nähtävää on myös M30 silmille. Kutsuttujen luokassa allekirjoittanut esittää yhdessä herrojen Kauppi ja Seitsonen kanssa yhden kehyksen verran Siperian kautta sodan aikana kulkenutta postia. Olemme pyytäneet järjestäjiä toimittamaan näyttelyn jälkeen kuvat kokoelmasta myös Liiton ylläpitämille sivuille, jonne ne saavat jäädä näytille. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kokoelmaa kannata mennä katsomaan. Mikäli olen itse paikalla kehyksen etumaastossa lupaan vastata kysymyksiin ja kertoa kohteista halukkaille. Filatelian luokassa Anssi Forsblom esittelee M30 kuvamerkkejä. Tämä on minulle uusi kokoelma ja innolla sitä menen katsomaan. Ehiöluokassa Jussi Tuori esittää M30 ehiökortteja ja on mukavaa nähdä mitä uutta Jussi on kokoelmaan löytänyt. Postihistorialuokassa esitän yhden kehyksen verran Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukaisia lähetyksiä. Mukana on siis suomalaisilla merkeillä Saksaan lähetettyä postisopimuksen taksoilla lähetettyä postia ja Saksasta Suomeen vastaavilla taksoilla tulleita lähetyksiä.

Lentopostiluokassa Ari Muhonen näyttää lentopostia vuoteen 1948 ja arvelen mukana olevan joitakin M30 kohteitakin. Koska Ari on näyttelyssä eksperttinä on kokoelma arvostelun ulkopuolella. Näiden perusteella pitäisi M30 osastollakin siis olla jonkin verran nähtävää. Hienoa on se, että mukana on yksi täysiverinen ”vain” M30 asiaan keskittyvä kokoelmakin!

Muita kiinnostavia minulle ovat mm. M11 spesialistimme Markku Koivuniemen neljän kehyksen avaus postihistorian luokassa sekä Näyttelyn primus motorin Heikki Virtasen ensiesiintyminen M17 postitaksakokoelmalla. Myös Raimo Hämäläisen Itä-Karjala on kiinnostava ja harvoin nähtävää herkkua. Esko Seitsonen esittelee Englannin sensuuria toisen maailmansodan ajalta ja tässä kokoelmassa on mukana muutamia kiinnostavia M30 kohteitakin.

Innolla jo odotan Riihimäen näyttelyä! Nähdään siellä!

Järvenpään FP 20 ja HTO 53

7 maaliskuun, 2021 By Mikael Collan

Järvenpään Filateliapalvelun 20 nettihuutokauppa päättyi 3.3. – mukana oli sekä M30 filateliaa, että M30 postihistoriaa. Kohteiden myyntiprosentti ei noussut uskomattomaksi, mutta myyntiä kuitenkin oli – etenkin parempien kohteiden osalta. Filateliapuolella oli mukana mielenkiintoisia tarttumia ja hammastesiirtymiä, joista mainittakoon ensimmäisenä 5mk keltaisen merkin numeropalalla oleva arkinreunaan tullut hammaste-erikoisuus. Hammaste-erikoisuus nousi 20 euron lähdöstä 29 euron myyntihintaan.

*5mk keltaisen arkin vasempaan yläreunaan tullut hammaste-erikoisuus. Kuva Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta.*

Mielestäni toinen siisti siirtymä oli 1½mk harmaan merkin nelilöllä oleva siirtymä, joka myytiin neljänkymmenen euron pohjahinnalla. Numerokuusiloita oli myytävänä ainakin 3mk tummanoliivista merkistä, ja kohteen hinta nousi aina 134 euroon saakka, sekä 1,25/50p keltaisen merkin kaksi kuusiloa, joiden hinta kipusi 66 euroon. Toinen näistä oli tyyppi I ja toinen tyyppi II. M30 20mk postitalo-merkin siisti tarttuma leimatun merkin takaa myytiin 29 eurolla.

*20mk postitalo-merkin tarttuma.* *Kuva Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta.*

Postilähetyksiä oli myytävänä yli kolmekymmentä kappaletta ja arvioni mukaan puolet niistä meni kaupaksi. Pääasiallisesti myytävänä oli aika tavallista tavaraa. Kotimaan kohteista mainittakoon tiedoksiantolomake, jolle oli mitätöity lunastusten maksamiseksi useita yläarvoja (mm. 300mk lentokone-merkkejä) – kohde myytiin lähtöhinnallaan 25 euroa.

Pohjoismaihin lähetetyistä ehkä mielenkiintoisin oli kohde numero 195, jonka seloste luki seuraavasti: ”1931 10 mk Saimaa vaaleanviol. Rek 18.12.31 Pietarsaaresta > Göteborgiin. Paino oli 465 gr. Taksa on oikea, paketti 8 mk ja kirjaus 2 mk. Erillinen kartonkikortti / etusivu. ollut lähetyksen päällä.” Tämä oli mielestäni hiukan huono juttu, koska itse en saanut taksaa täsmäämään Ruotsiin kulkeneeseen pakettiin. Jos kyseessä olisi ollut kirjattu pakettikortti Ruotsiin, olisi kyseessä ollut erittäin kovan harvinaisuuden kohde ja hinta olisi varmati kivunnut kovastikin. Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan paketista lainkaan kyse, vaan mielestäni kyseessä on painavassa kirjeessä kiinni ollut osoitelappu – myös taksa, joka painavalle kirjeelle sopii, osoittaa mielestäni tämän asian.

Pietarsaaresta joulukuussa 1931 Göteborgiin Ruotsiin lähetetty painavan kirjatun kirjeen pällä ollut osoitelappu. Merkintä 465g. Taksa: Kirje (251-500g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 8,00mk + kirjaaminen Pohjoismaihin (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,00mk = 10,00mk. Painavat kirjeet ovat hyviä kohteita. *Kuva Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta.*

Nimittäin: Alle kilon painavan paketin taksa Ruotsiin (Mattilan taksakirjan mukaan, s. 98) oli 15.10.1931 asti 8,00mk, tämän jälkeen taksa nousi 11,00 markkaan. Kun kirjaamisen maksu Pohjoismaihin oli 1.12.1931 saakka 1,50mk ja sen jälkeen 2,00mk voisi paketin taksa olla, joko 9,50mk, 12,50mk tai 13,00mk, mutta ei 10,00mk. Sitä vastoin, 251-500g kirjeen taksa 1.12.1931 alkaen oli 8,00mk ja tämä täsmäisi kymppiin. Kun merkiltä kuitenkaan ei pysty lukemaan päiväystä erityisen hyvin, voidaan asiaa kuitenkin taksan alkupäivän perusteella arvioida. Merkkinä oli 10mk Saimaa vaaleanvioletti, eli ensimmäinen väri – kaiken kaikkiaan ihan kiinnostava kohde, jonka myyntihinnaksi tuli 37 euroa. Silti on todettava, että satuilu taksojen osalta on hiukan huonoa toimintaa.

Saksaan 1944 lähetetty kirjattu lentokirje oli laitettu myytäväksi 150 euron lähtöhinnalla. Kirjeellä oli 9mk postitalo-merkki yksin. Kuten tiedetään on vaikeaa löytää hyviä single kohteita tälle merkille. Tässä oli nyt tilanne, jossa ei ollut yksi näistä hyvistä kohteista. Syykin oli yksinkertainen ja selvä – kohteen taksa ei ole oikein. Oikein olisi nimittäin ollut 10mk.

Kirjattu lentokirje Turusta 27.3.1944 Berliiniin Saksaan. Taksa: Kirje (-20g) Saksaan (1.9.1942-5.9.1944) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942-30.6.1945) 4,50mk + lentolisä ( per 20g) Saksaan ja Pohjoismaihin (1.10.1942-5.9.1944)) 2,00mk = 10,00mk. Alitaksa. *Kuva Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta.*

Kuori oli avattu kummaltakin puoleltaan leikkaamalla – tämä oli ja on rahoituslaitoksiin lähetetyillä kirjeillä tavallista. Kohde oli hyvän näköinen ja siltä löytyi Suomen kuin Berlinkinkin sensuurileimaus. Mutta kuten todettu, kun ei ole oikein, niin ei ole oikein. Tässä tuli nyt ostajalle kallis ohilaukaus.

Muuta mainittavaa on, että 12/10mk päällepainamamerkki singlenä Ranskaan taksanmukaisella kirjeellä ei mennyt 20 eurolla kaupaksi, kaikilla oli sellainen jo kokoelmassaan. Kohde 214 oli 24mk ruskeanvioletti yksin lentokirjeellä USAan lähetetty kirje ja sen kohdeseloste luki seuraavasti: ”1948 24 mk lentokirje Helsinki 25.5.48 > USA. Lienee yhtä harvinainen kuin kirjattu kirje ulkomaille 24 mk:n merkillä.” – kohde ei 120 euron lähtöhinnalla mennyt kaupaksi ja hyvä niin, nimittäin vastaus selosteessa esitettyyn arveluun on, että ”ei tosiaankaan liene”… 24mk single kirjatulla kirjeellä ulkomaille on harvinainen kohde, toisen painoluokan kirje saman merkin singlenä ulkomaille on myöskin hyvä ja vaikea kohde, mutta lentokirjeitä 24mk singlellä tunnetaan useita, arvaan kolmisen kymmentä ja näin ollen kyseessä on vain ns. pikkuhyvä, jonka lähtöhinta voisi olla vaikkapa kymmenen euroa.

HTO huutokauppojen 53 kattaus päättyi päivää JFP:n huutokaupan jälkeen. Filateliapuolella myytäviä oli noin kaksikymmentä kohdetta ja postihistoriaa kuutisenkymmentä kohdetta. Filatelian osalta on sanottava, että myytävänä oli vain yksi kiinnostava kohde, 50p vihreän merkin arkki, jonka reunassa oli hammaste-erikoisuus. Muuten kaikki kohteet olivat hyväleimaisia merkkejä, joiden vähintään 10 euron lähtöhinta arvelutti ainakin minua…

*50p vihreän merkin ylä-oikea kulma, jossa hammaste-erikoisuus. Kuva HTO huutokaupasta.*

Hammaste-erikoisuuden myyntihinnaksi tuli mielestäni vaatimaton 22 euroa, olisi voinut olla enemmänkin. Joku sai sopivasti tämän mielenkiintoisen kohteen.

Kotimaan postihistoriakohteista voidaan mainita kotimaan Lentopostikortti Rovaniemeltä Helsinkiin vuodelta 1951, joka myytiin 15 euron pohjilla. 50-luvulle tultaessa oli kotimaan lentopostikin yleistynyt. Siitä huolimatta lentopostikortit kotimaassa ovat hieman parempia kohteita. Toisen painoluokan painotuote 10mk ruskeanlilan leijonamerkin singlellä nousi arvoon arvaamattomaan, kun sen myyntihinta kohosi viidentoista euron pohjista aina 90 euroon saakka. Pidän hintaa aikamoisena.

*Toisen painoluokan lehtikääre Helsingistä Vaasaan 3.10.1950. Taksa: Painotuote (51-100g) kotimaassa (1.7.1950–31.12.1951) 10,00mk. Kuva HTO huutokaupasta.*

Vaikka 10mk ruskeanvioletille on kohtalaisen vaikeaa löytää erinomaisia single-kohteita pidän toteutunutta hintaa aika kovana. Toinen korkealle noussut kotimaan ”kymppi” oli saantitodistuskirje 10mk violetillä merkillä vuodelta 1947, jonka hinta nousi yli 70 euron. Kahdella 6mk oranssilla maksettu postiosoitus vuodelta 1949 myytiin 81 eurolla ja 350g painoinen kotimaan lehtikääre yli 27 eurolla. Sensuurin mustaama leimaus 2mk punaisella merkillä maksetulla postikortilla nousi yli kolmen kympin. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoisia kotimaan kohteita oli myytävänä – hintatasokin oli kohtalaisen korkealla.

Lauri Peltosen lähettämä kortti vuodelta 1942 Norjaan yksin 1,75/1,25 keltaisella merkillä oli tyylikkään näköinen ja leimattu sensuurin leimoilla niin kotimaassa kuin Norjassakin. Ao leimaus kertoo kortin tulleen sensuroitua Oslon sensuurissa. Hinta nousi hiukan yli 20 euron. Englantiin 1940 lähetetty englantilaisella sensuuriliuskalla suljettu talvisodan aikainen kirje meni kaupaksi 15 euron pohjillaan. Kirje oli lähetetty suomalaiselle laivalle. Muuta Eurooppaan mennyttä postia oli mm. 2mk päällepainamamerkin singlellä Saksaan lähetetty kortti, joka teki kauppansa yli 35 eurolla. Painotuote 6mk vihreällä leijonamerkillä Saksaan myytiin hiukan yli 27 euron huudolla.

Etelä-Afrikkaan Kymistä 7.11. vuonna 1936 lähetetty lentokirje. Leimoista näkee, että reitti on kulkenut Tukholman ja Berliinin kautta. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 3,50mk + lentolisä (per 5g) Etelä-Afrikkaan (15.4.1935-14.3.1941) 2*7,00mk = 17,50mk. Kuvat HTO huutokaupasta.

Mannertenvälistä postia mielestäni myydyistä parhaiten edustaa Etelä-Afrikkaan 1936 lähetetty lentokirje. Ryppyisyydenstään huolimatta tämä yli 80-vuotias on hyvä esimerkki kaukomaihin lähetetystä lentopostista. Kuoren hinta nousi kympin lähdöstä 27,50 euroon.

Yhdysvaltoihin lähetetty posti, mm. lentopostikortti vuodelta 1949 ja kaksi USA:ssa tullattua kirjettä myytiin pohjillaan 10, 20 ja 25 euroa – kaikki hyviä kohteita ja menivät sinänsä edullisesti, että vaikka kirjeiden tullaukset USA:ssa eivät ole erityisen harvinaisia, ne eivät ole kohteita, joita aivan joka päivä tulee vastaan.

Kauniin näköinen 1,25/50p keltaisen merkin parilla Bermudalle lähetetty kirje vuodelta 1932 myytiin kovalla 133 euron hinnalla. Oma näkemykseni on, että jos takapuolella oli olemassa tuloleima, niin se olisi ehdottomasti pitänyt näkyä kohdekuvissa ja jos ei, niin… en halua miettiäkään. Kaiken kaikkiaan kaikki kaunis ei ole totta, toteaisin, jos tässä runolliseksi oikein ryhtyisin… Kuubaan kolmella 1mk vihreällä merkillä lähetetty painotuotekuori myytiin hiukan yli 25 eurolla. Muuten tämä oli hyvä, mutta lähettämisen aikaan taksa oli 2½mk. Kohdemaa on kuitenkin hyvä.

Lahden kerho ja Forssan tapahtuma

2 marraskuun, 2019 By Mikael Collan

Vierailin Lahden kerhossa maanantaina esitelmän merkeissä, tällä kertaa esitys käsitteli Suomen ja Viron välisestä postiliikennettä vuosien 1930-1945 välillä. Todellisuudessa esitykseni kävi läpi myös hieman 1920-lukua, sillä Suomen ja Viron välinen postisopimus astui voimaan jo vuoden 1928 viimeisenä päivänä ja se oli allekirjoitettu jo aiemmin vuonna 1928. Ajanjaksoon osuu paljon kiinnostavaa. Paikalla oli arviolta kolmekymmentä Lahden kerhon jäsentä, jotka kuuntelivat esityksen läpi kiinnostuneina – kukaan ei tainnut nukahtaa!

Ennen esitystä käytiin kerhon puolesta läpi ajankohtaiset asiat ja järjestettiin huutokauppa, jossa oli myynnissä noin kolmisenkymmentä kohdetta. Hintataso pysyi sellaisena, että kenellä tahansa on mahdolisuus saada kohteita.

Lahden kerholaiset ”vaihtotuntia” viettämässä. Mukana on viikoittain aktiivisesti suuri osa jäseniä.

Ennen esitystä kävin läpi Lahden kerhon myyntilaatikoita ja huomasin ilokseni juurikin Viroon vuonna 1930 lähetetyn kirjeen myytävänä edullisesti. Päätin ostaa sen pois, vaikka perustaksaiset kirjeet eivät sopimustaksoista niitä kaikkein haastavimpia kohteita olekaan.

Kirje 31.7.1930 Kangasalta Juuriin, Viroon. Taksa: Kirje (-20g) Viroon (31.12.1928 – 30.11.1931) 1,50mk.

Viroon menneissä lähetyksissä on tyypillisesti selkeä tuloleima, mikä varmistaa kohteen kulkeneeen, sekä auttaa sen selvittämisessä, että kuinka nopeasti posti on kulkenut. Virossa oli jostain syystä myös tapana leimata kirjauslipukkeet – lähes kaikkien näkemieni Viroon M30 käyttöaikana kulkeneiden kirjattujen lähetysten lipukkeet on leimattu. Jatkoin Lahdesta matkaani Lappeenrantaan yhdessä Lappeenrannan kerhon sihteerin Martti Taurun kanssa.

Pyhäinmiesten päivänä järjestetään jo perinteiseksi muodostunut Forssan kerhon keräilytapahtuma. Paikkana on ollut jo jonkin aikaa Kuhalankadun järjestöjen talo, joka täyttyy tapahtuman tiimoilta keräilytavaran myyjistä. Vaikka virallinen aukiolotieto kertoi tapahtuman aukeavan kymmeneltä oli tupa jo täynnä, kun kurvasin paikalle puoli kymmenen maissa. Tällä kertaa tapahtumassa oli myös Forssan kerhon järjestämän Huutokortti-huutokaupan näyttö, mikä tietysti oli fiksua järjestää samaan aikaan keräilytapahtuman kanssa. Käytinkin tilaisuutta hyväkseni ja kävin kurkistamassa muutamaa kohdetta.

Kuhalankadun kiinteistö on tapahtuman aikana täynnä myyntipöytiä ja niihin tutustuvia keräilijöitä.

Olin huomaavinani, että tarjonta keskittyy enemmän ja enemmän korttipuolelle – korttikauppiaita oli enemmän paikalla ja suurella osalla myyjistä, joilla oli postihistoriaa ja filateliaa myytävänä oli myös kortteja. On selvää, että tähän vaikuttaa Forssan kerhossa vahvana jäsenistön osana oleva korttikeräilijäporukka, mutta tämä on indikatiivista myös sen suhteen, että minne päin rivikeräily on jo pidemmän aikaa ollut liikkeessä. Onneksi mukana oli kuitenkin vielä monta postihistoriaa paikalle tuonutta myyjää.

Forssan tapahtuman saalis. Painotuote postikortti rintamille 1943, jolloin kenttäpostiin sai lähettää painotuotteita ilman kenttäpostimerkkiä.

En rehellisesti sanottuna odottanut löytäväni mitään, mutta silti jotain pientä löytyi – nappasin rintamille joulutervehdyksenä lähetetyn painotuotepostikortin vuodelta 1943. Näitä kenttäpostin erikoisuuksia on vatvottu tässä blogissa sen verran monta kertaa (joulutaksa 1943 ja pääsiäistaksa 1944), että en lähde tässä niitä ja niiden niksejä kertailemaan. Totean kuitenkin, että pikkunäppärä kohde löytyi ja kotiutui edullisesti – näitä painotuotejoulukortteja on löytynyt useita (kymmeniä) sen jälkeen, kun asia otettiin esille. Kävin läpi kohtalaisen määrän erilaisia laatikoita ja lähetyskansioita, mutta vastaan ei tullut ihmeellistä M30 tavaraa.

Postikortti Helsingistä 5.9.1948 Pitestin kaupunkiin, Romaniaan. M30 9mk postitalo single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1948 – 30.10.1949) 9,00mk. Hyvä kohdemaa, saapumisleimana käytetty viestillistä leimaa.

Onneksi paikalle tullut keräilykaveri teki päivästä iloisen lyömällä kouraani Romaniaan Pitestin kaupunkiin lähetetyn postikortin M30 merkillä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kortti on lähetetty 9mk postitalo-merkillä ennen kuin ulkomaan postikortin taksalle tarkoitettu 9mk punainen julkaistiin, eli kyseessä on ns. ”väliinputoaja”. Eli erinomaisen mukava kohde, varsinkin kun Romania ei ole se helpoin kohdemaa. Pitestin kaupunki sijaitsee Argesin alueella (piirikunnassa), Arges-joen varrella. Lähellä kaupunkia sijaitsevat Dacian suuret tehtaat. Kaupungin juuret ovat noin 1200 luvulta ja kooltaan se on suurin piirtein Turun kokoinen. Enpä tästäkään kaupungista ollut koskaan ennen kuullut, toisaalta moniko Romanialainen on kuullut Turusta?

Blogi siirtyi eri serverille tällä viikolla – huomaan, että kaikkien kirjoitusten yhteydessä olevat kuvat eivät näy normaalisti; yritetään ratkaista ongelma….

SP-Lehden HK 44

19 syyskuun, 2019 By Mikael Collan

SP-lehden huutokaupassa on kesän aikana saatu kasaan pieni kattaus kohteita ja lukumääräisesti M30 keräilijälle ei kyseessä ole mikään aarrearkku. Tyypillisesti SP-lehden huutokaupassa on taso ollut kohtalaisen hyvä, tarkoitan tällä sitä, että mukaan on kelpuutettu vain hiukan parempaa tavaraa, mikä tekee kohteiden katselun kiinnostavaksi ja vähemmän harmittavaksi. Tauhkaa nimittäin osaa odottaa tauhkalaatikoista, mutta huutokaupoissa toivoisi olevan seulan jo käyneen myytäviä läpi. Tällä kertaa tämä politiikka on johtanut siihen, että kohteita ei siis paljon tarjolla ole.

M30 osastossa filateliaa oli myytävänä alle viisitoista kohdetta, mutta mukaan mahtui kiinnostaviakin. Tarjolla oli mm. hammastamaton liimoitettu 50p vihreän leijonamerkin pari – kyseessä siis ei ole ehdotemerkki, vaan myyntiin vahingossa päässeen hammastamattoman arkin osanen. Parin kympin lähdöllä kohde jäi myymättä. Ilmeisesti kaikilla oli jo tämä…. niinpä niin. Numeroituja automaattimerkkejä jatkoksella sisältänyt kolmen palan erä myytiin kolmellatoista eurolla.

9mk Postitalo-merkin pystysuuntainen siirtymä. Kyseessä on ”oikea” siirtymä, jossa merkkikuva on voimakkaasti väärässä paikassa suhteessa leikkaukseen. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Mielestäni paras M30 filateliakohde oli 9mk Postitalo kuvamerkin siirtymä. Kyseessä tällä kertaa oli ihan oikea siirtymä – toisin kuin muutamissa muissa huutokaupoissa nähdyt huonot keskitykset, joita on myyty siirtyminä. Kohteen lähtöhinta oli laitettu kahdeksaan euroon, josta hinta oli noussut jo hyvissä ajoin ennen huutokauppapäivää jo yli kolmen kympin. Kohteen myyntihinnaksi muodostui 101 euroa – hyvät siirtymät voivat tuoda myyjälleen hyvän hinnan!

Kuvioleimojen osastossa oli M30 merkkien pari, joiden keskelle oli lätkäisty kuvioleima Lahdessa, ilmeisesti saapuneen postin mitätöimiseksi. Tämä pari oli liikenteessä lähtöhinnalla 15 euroa, vaikka kohteen vasemmassa alareunassa oli toinen merkki ”leikattu sisään”. M30 kuvioleimakohde myytiin loppujen lopuksi hintaan 51 euroa. Taistelu kohteen omistajuudesta meni ”jatkoajalle”.

M30 kuvioleimakohde. Kuvioleimoja M30 kohteilla tunnetaan muutamia erilaisia. Kaikki oikeudet kuvaan omista SP-lehden huutokauppa.

Postihistoriapuolella oli aikamoisen hiljaista, muutama hassu kohde, joista kiinnostavin taksansa puolesta oli 3mk painotuotetaksa ulkomaille kahdella merkillä. Kohdemaana Tsekkoslovakia. Aivan oikein kohteen yhteyteen oli mainittu, että taksa oli lyhyt, vain kuusi kuukautta, mikä perustaksalle onkin lyhyt. Kahdeksan euron limitistä kohde yli tuplasi hintansa ja myytiin 19 eurolla.

Postikortti S/S Leppävirta I laivalta Buecheliin, Kentuckyyn, Yhdysvaltoihin. Leimattu Kuopiossa 22.7.1938. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Mielenkiintoinen kohde. Kaikki oikeudet kuvaan omista SP-lehden huutokauppa.

Mielenkiintoisin M30 kohde minun mielestäni löytyi tällä kertaa laivapostin osastosta, jossa myytävänä oli S/S Leppävirta I laivan leimalla mitätöity postikortti Yhdysvaltoihin. Kohde vaikuttaa aidolta ja on amerikkalaisen turistin lähettämä kotiinsa. Mukavaa on se, että laivaleima on nimen omaan merkin päällä, ja lisäksi mukavaa on se, että ”Kuopio” leima on lisäksi kokonaan kortilla. Tämä on mielestäni ”kiva” kohde, koska siinä on ulkomaan postite, joka on leimattu epätavallisella leimalla ja lisäksi tavallisella postileimalla – monikäyttöinen kohde, sopii postihistoriakokoelmaan, laivapostikokoelmaan, kotiseutukokoelmaan ja vaikkapa punaisten postimerkkien kokoelmaan. Kohteesta oltiin kiinnostuneita ja 20 euron pohjista se kipusi aina lähes viiteen kymppiin asti.

Kohteessa on mukavaa myös se, että sitä ei ole lähetetty mihinkään Yhdysvaltain suurista kaupungeista vaan Buechelin pikkukaupunkiin Louisvillen lähellä Kentuckyssa. Nykyään Buechelin kaupunkia ei enää ole olemassa, vaan se on osa Louisvillen (suur)kaupunkia vuodesta 2003 alkaen.

Mainitsen myös kenttäpostin osastossa myytävänä olleen Lempäälän Internoimisleirin leimalla leimatun painotuotepostikortin. Merkkeinä oli käytetty kahta M30 50p vihreää leijonamerkkiä. Tällaiset internointileirien leimat ovat mielenkiintoisia ja olisi joskus mielenkiintoista nähdä kokoelma, jossa kaikki erilaiset tunnetut leimat olisivat samassa paikassa. Kotiseutukokoelmia tekeville tällaiset ovat erinomaisia kohteita. Internoimisleiriltä lähetetty kohde nousi tänään 24 euron hintaan, mikä oli mielestäni edullinen.

Filateliapalvelujen huutokaupat maalis-huhtikuussa

3 huhtikuun, 2016 By Mikael Collan

Yllä: 1,25mk/50p keltainen II ladelman numerokuusilo. Myyntihinta 44 euroa.

Järvenpään Filateliapalvelu järjesti ensimmäisen nettihuutokauppansa maaliskuun lopussa Philabid platformia käyttäen. Sain meklarilta luvan käyttää huutokaupan kuvia. Hienoa, että keräilypuolella tapahtuu ja uusia huutokauppoja aktivoituu myös netissä, verkon kautta on erittäin helppoa osallistua huutokauppoihin ja perinteinen huutokauppatoiminta filatelia ja postihistoriapuolella onkin alkanut ”näivettyä” suurien kulujensa ja sitä kautta kohtalaisen suurten kokovaatimustensa kanssa. Järjestäjälle on paljon suurempi rahallinen riski järjestää ”fyysinen” huutokauppa kuin verkossa toimiva on-line huutokauppa, toisaalta henkilökohtaisesti uskon, että parhaat kohteet kannattaa yhäkin meklata perinteisesti. No se huutokauppatoimintaan liittyvistä aforismeista…

Ensimmäisellä kerralla katsoessani Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppaa ja kyseisen huutokaupan M30 osastoa ajattelin, että omalta osaltani antimet ovat vähäiset, sillä malli 1930 osastossa oli myytävänä pääasiallisesti ja lähes ainoastaan numerokuusiloita. Muu M30 tavara olikin löydettävissä pienten etsintöjen jälkeen mm. ”lentoposti”-osastosta ja ilahduttavasti sieltä löytyikin hyviä kohteita. Täydellinen kohdelistaus löytyy tästä linkistä. Numerokuusiloita meni jonkin verran kaupaksi ja, jotta jää jonkinlainen muistijälki hintatasosta kerrataanpa muutamia toteutuneita hintoja:

Yleisesti ottaen on todettava, että kuusilot eivät menneet kovin hyvin kaupaksi ja jos menivät oli hinta pääsääntöisesti limitti. Mielenkiintoinen on tapaus 1,25mk/50p keltainen II ladelman kuusilo, sillä tästä merkistä maksetaan kappaleelta ajoittain parikin kymppiä ja numerokuusilon sai 44 eurolla. Joskus nämä hieman hymyilyttävät… myöskin 20mk sinisen kymmenen kuusilon kohde oli hintaan 50 euroa mielestäni aika edullinen.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupan M30 osastossa oli myytävänä oikeastaan vain yksi kiinnostava postihistoriakohde, Egyptiin vuoden 1945 lopulla kulkenut lentokirje, jossa oli asianmukainen ”By air to the United Kingdom” – leima. Kohde oli siis kulkenut lentona Englantiin asti, josta eteenpäin maitse.

Yllä: Kotimaan lentokirje 13.8.1940 Petsamosta Helsinkiin. 1,75/1,25 keltainen ja 2mk punainen leijona, yhteensä 3,75mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk + kotimaan (per 20g) lentolisä (1.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk, yhteensä 3,75mk. Vaikea kotimaan sota-aikainen lentokohde. Myyntihinta 134€.

Kiinnostavimmat M30 kohteet löytyivät ”Lentoposti”-osastosta, jossa oli useiden ensilentokuorten lisäksi myös muutamia erittäin kiinnostavia postihistoriallisia M30 kohteita. Myynnissä oli myös neljä Zeppelin-kohdetta ilmalaivan myöhemmiltä matkoilta Atlantin yli.

Yllä: Lentokirje 9.6.1941 Tampereelta Kanadaan, paino alle 10 grammaa. Suomen ja Kanadan, ilmeisesti myös Neuvostoliiton sensuurit. Lentolipuke irronnut. M30 merkkejä 19½ markan edestä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + lentolisä koko matkalta vyöhykkeelle 5 Kanadaan (syksy 1940 – kesä 1941) 8,00mk / 5g , yhteensä 19,50mk. Harvinainen koko matkan lentänyt sota-ajan kuori. Näitä kuoria, joissa on Neuvostoliittolainen leimaus tunnetaan vain harvoja. Limitti 15€, myyntihinta 72€.

Huutokaupan kiinnostavin M30 kohde oli OAT leimattu lentokuori Suomesta Palestiinaan vuodelta 1945. Kuori on monestakin syystä harvinainen, yksi syy on, että OAT leimattuja Suomalaisia kuoria tunnetaan erittäin vähän, lisäksi lentoreitti on hyvin harvinainen. Myös taksa-aika on lyhyt, vain pari kuukautta. Kyseisessä kohteessa on ”monta asiaa kohdallaan”.

Yllä: Lentokirje 18.7.1945 Helsingistä Jerusalemiin Palestiinaan, yhteensä 11mk M30 merkeillä. Paino alle 10 grammaa. Leimattu O.A.T. (Onwards Air Transmission) eli lähetetään eteenpäin lentopostina. Suomen sensuuri. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 5,00mk, lentolisä Englantiin asti (15.3.1945 – 11.8.1945) 3,00mk / 5g, yhteensä 11,00mk. Taksa-aika 41 päivää. Erittäin vaikea.

Tämän kohteen loppukahina meni minulta surullisesti ohi, koska olin ”muissa hommissa” – en ollut kiinnittänyt kohteeseen tarpeeksi huomiota, kun sen näin. Onnea onnelliselle ostajalle. Myyntihinta oli 234 euroa.

Suomen Filateliapalvelun Helsingissä järjestämä kansainvälinen Hellman huutokauppa pidettiin 1.-2.4. En ikävä kyllä tähänkään huutokauppaan päässyt paikalle muiden kiireiden takia, mutta jätin sentään joitakin huutoja. Tulokset löytyvät tämän linkin takaa. Kiinnostavia M30 kohteita oli jälleen myynnissä. En ole vielä saanut huutokaupan meklarilta lupaa käyttää kohteiden kuvia, poistan kuvat mikäli lupaa ei heltiä.

Yllä: Painotuotepostikortti 21.12.1942 Lahdesta Marienburgiin Saksaan. Saksalainen sensuuri. 1mk vihreä M30 leijonamerkki single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.8.1945) 1,00mk. Kohde on erittäin harvinainen, sodanaikaisia painotuotteita tällä taksalla tunnetaan vain vähän. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Tällä kertaa kallein M30 kohde oli Saksaan lähetetty sodanaikainen painotuotepostikortti 1mk vihreällä M30 leijonamerkillä singlenä. Kyseinen kohde on yksi M30 kovista singlekohteista ja hyvin harvinainen. Kohteen myyntihinta nousi aina 920 euroon saakka. Muitakin erinomaisen hyviä kohteita oli kaupan, mm. Postin henkilöllisyystodistus vuodelta 1943 M30 5mk Olavinlinnamerkillä, 6mk punainen leijonamerkki single postikortilla Eestiin, 9mk postitalo single kirjatulla kirjeellä vuodelta 1943 Ranskaan ja 3mk tupla ulkomaan postiosoituksella Eestiin vuodelta 1930. Kaikki aivan huippukohteita.

Yllä: Kirjattu kirje 19.11.1943 Kauniaisista Douraine de la Badieniin Ranskaan, josta edelle lähetetty Hyeieliin. Suomen ja Saksan sensuurit (Ad = Muenchen). 9mk postitalo single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk, yhteensä 9,00mk. Erittäin harvinainen yksittäispostite. Myyntihinta 460 euroa. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myyntihinnat jäivät muutamien kohteiden osalta mielestäni yllättävän alhaisiksi, nimittäin ulkomaan postiosoitus myytiin vain sadan euron hinnalla. Mahtaako olla käynyt niin, että on epäilty kyseisen kohteen olevan väärennöksen – minun mielestäni näin ei ole, sillä kohteessa on ”normaalin” Turku postileiman lisäksi myös Turun kontrollileima, joka ilmeisesti on väärennetyistä tai postiosoituskorteista, jotka on leimattu, mutta jotka eivät ole oikeasti kulkeneet puuttunut. Mikäli kohteessa on takapuolella Eestiläinen kotiinkuljetusmaksuna käytetty merkki tai tuloleimoja olisi ne mielestäni pitänyt mainita kohdeselosteessa, nyt asiasta ei ollut mitään mainintaa eikä kortin taustapuolta oltu kuvattu.

Yllä: Postiosoitus ulkomaille Turusta 30.7.1930. Postiosoituksen määrä 60 kroonia, joka vastasi 639 markkaa. 2kpl 3mk tummanoliivia M30 leijonaa, yhteensä 6mk. Taksa: Postiosoitus ulkomaille 601 – 800 mk (1.10.1925 – 30.11.1931) 6,00mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen mielestäni edullinen huippukohde oli postin henkilöllisyystodistus, joka oli maksettu 5mk M30 Olavinlinna merkillä. Kohde oli leimattu vuonna 1943 ja on mahdollista, että kyseinen merkki on lumppusellupaperia. Tälle 5mk Olavinlinnalle on vaikeaa löytää hyviä lumppusellupaperin kohteita. Henkilöllisyystodistukset ovat vaikeita ”lähetyslajeja” ja kohtalaisen harvinaisia. 5mk taksalla niitä tunnetaan joitakin, kohde on kuitenkin harvinainen. Myyntihinta 270 euroa oli mielestäni yllättävän alhainen näin vaikealle kohteelle. Toisaalta en todellakaan ole osannut aina arvioida kohteiden toteutuneita hintoja etukäteen oikein…

Yllä: Postin henkilöllisyystodistus, leimattu Paimiossa 5.2.1943. 5mk M30 Olavinlinna single. Kortti oli kansainvälinen ja kelpasi kaikissa UPU:n jäsenmaissa. Taksa: Postin henkilöllisyyskortti (1.12.1931 – 30.6.1945) 5,00mk. Erittäin vaikea. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Lisäksi oli myytävänä muutamia kiinnostavia pakettikortteja ja useita M30 filateliakohteita, tarkemmin sanottuna M30 vihkomerkeistä ja mm. yksi diplomaattipostina kulkenut sodanaikainen kuori Yhdysvaltoihin talvisodan ajalta. Vihkomerkkikohteissa oli mielestäni lähtöhinnat laitettu kohtalaisen ylös ja niitä jäikin huutokaupan aikana useita jälkimyyntiin. Osa myydyistä kohteista oli edesmenneen M30 postihistoriakeräilijä Juhani Kerppolan kultamitalikokoelmasta ja ne löytyvät kuvattuina Postihistoriallisen seuran julkaisemasta Kerppolan kokoelmaa esittelevästä kirjasta.

Muuta mainittavaa Hellman huutokaupasta on, että siellä kaupattiin kovaan hintaan M17 kohteita, joista kallein nousi huutorahoineen yli viidetoista tuhannen euron hintaan! Toistan wanhan totuuden, huippufilatelia ei ole persaukisten hommaa.