malli1930.fi

Forssan kerhon kesätapahtuma

By

Forssan kerhon perinteistä kesätapahtumaan vietettiin 6.6. Tammelan Opiston saunalla Tammelan Pyhäjärven rannalla. Pientä sadetta oli ilmassa iltapäivällä, mutta sää kirkastui ja lämpeni siten, että kun oltiin ehditty käydä nauttimassa erinomaisesta saunasta ja Pyhäjärven kohtalaisen inhimillisen lämpöisestä vedestä, oli keli jo suorastaan kesäinen. Vesa Järvistö oli levittänyt myyntipöytänsä ulos ja lämpimässä illassa oli mukava katsella kohteita. Itse tilaisuuden ohjelma, esitelmä postihistoria-aiheesta, arpajaiset ja huutokauppa järjestettiin sisällä Opiston huvilassa. Paikalla oli arvioni mukaan nelisenkymmentä henkeä, joista suuri osa oli tullut Forssan kerhon ulkopuolelta. Helsingistä oli tällä kertaa tavallista vähemmän osallistujia, kaukaisimmat vieraat olivat tulleet paikalle Japanista ja Portugalista saakka.

Päivitys: Järjestäjiltä saadun tiedon mukaan kaikkiaan 64 henkeä oli paikalla! Järjestettyjen arpajaisten ensimmäisellä arvotulla arvalla sai sytyttää merkkirovion, johon oli tällä kertaa saatu yli sata tuhatta kierrosta poistettavaa väärennettyä tai muuten huonolaatuista merkkiä (tarkalleen sanottuna 103346kpl).

Sain ostettua muutamia kohteita, joista tässä esittelen kaksi: Ensimmäinen kohteista on kirjattu lentokirje Ranskaan vuodelta 1937 eli siinä vaiheessa, kun Suomesta lennettiin jo maakoneilla, joihin oli siirrytty joulukuussa 1936, kun kahteen Aeron postia kuljettavaan koneeseen oli lopullisesti ponttoonit vaihdettu renkaisiin. Kirje on lähetetty viipurista 4. helmikuuta 1937 (kello 17) ja se on lentänyt Helsingistä eteenpäin reitillä (Tallinna) – Helsinki – Turku – Tukholma siten, että kone oli perillä Tukholmassa kello 16.00 (KK 13/1937). Tukholmasta toimi yölentopostiyhteys keskiseen Eurooppaan siten, että kone lähti 19.40 reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Köln – Bryssel – Pariisi siten, että Pariisiin saavuttiin kello 05.00 aamulla. Pariisin tuloleima on lyöty 7.2. klo. 14.45 Le Bourgetin lentokentällä. Jossain on siis ”tuhrattu päivä”. Pariisista Toulouseen on päästy leimasta päätellen vielä samana päivänä. Kirjeen taksa on ns. helppo selvittää ja koostuu siis alle 20g kirjeen taksasta (3,50mk), kirjauksesta (2,50mk) ja 20g lentolisästä (2,00mk) ja on siis yhteensä 8,00mk. Kirjatut lentokirjeet ovat astetta parempia kuin lentokirjeet, mutta mistään ihmeestä ei tässä ole kysymys. Huutokaupassa tämän kohteen hinta oli kuusi euroa, mikä kuvastaa tämän hetken M30 kohteiden hintatasoa kohtalaisen hyvin.

Pariisin Le Bourgetin kenttä on kaupungin ensimmäinen lentokenttä, joka rakennettiin toisen maailmansodan aikana vuonna 1914 ranskalaiseksi sotilaskentäksi. Ensimmäinen postilento lensi kentältä 1918 elokuussa ja viralliset siviilikentän avajaiset vietettiin 1919. Vuonna 1921 lennettiin kuusi vuoroa päivässä Croydonin lentokentän (Lontoo) ja Le Bourgetin kentän välillä. Lentokenttä näki vuonna 1927, kun Charles Lindbergh laskeutui koneellansa ”Spirit of St. Louis” yli 33 tuntia kestäneen Atlantin ylittäneen yksinlentonsa jälkeen 21. Toukokuuta hurraavan parituhatpäisen ihmisjoukon edessä. Kentän rakennukset siis juontuvat 1920-luvulta ja tältä osin kyseessä on yksi harvoista vanhoista lentokentistä, jotka ovat yhä käytössä alkuperäisen kaltaisessa muodossaan. Tänään Le Bourgetin kenttä on yksityislentokoneiden kenttänä Pariisissa. Kentän yhteydessä toimii ilmailu- ja avaruusmuseo.

Kirjattu lentokirje Ranskaan 1937
Lentokirje Ruotsiin 1940

Toinen kohde löytyi euron laatikosta eikä siihenkään varsinaisesti liity mitään sen ihmeellisempää. Kyseessä on ”tavallinen” lentona kulkenut kirje Ruotsiin Helsingistä 3.9.1940 eli välirauhan ajalta. Lähettämisen päivänä kaikki oli kuitenkin enemmän tai vähemmän talvisodan jälkeistä keskisen Euroopan tilanteen seuraamista. Kirje on tarkastettu Helsingin sotasensuurissa ja siitä merkkinä tarkastusleima #50. Kirje on kulkenut linjalla 1631 Helsinki – Turku – Tukholma. Tämä on siis hyvin tavallinen lähetys ilman mitään sen suurempaa, mutta maailmansodan aikainen lentolähetys kuitenkin. Taksa Ruotsiin oli Pohjoismaisen sopimuksen mukainen, kirjeelle 2:75mk ja lentolisä 1mk, eli yhteensä 3:75mk. Joskus tulee osteltua lähetyksiä, joita ei oikeastaan ”tarvitse mihinkään” – sellaista se keräileminen on! Näiden lisäksi poimin muutaman muunkin kohteen euron laatikosta ja huutelin huutokaupasta muutaman kohteen kotona tutkittavaksi.

Lueskelin uusimmasta SP-Lehdestä Ari Muhosen kirjoitusta koskien erikoistaksoja Viroon, Latviaan ja Unkariin – myös Saksan sopimusta tekstissä käydään läpi. Ari kirjoittaa, että tuntee vain kolme lähetystä Unkarin erikoistaksa-ajalta ennen 1.4.1943 – en ollut ajatellut tätä asiaa aiemmin näin. Aina tulee uusia ajatuksia, kun lukee! Kirjattuja kirjeitä Ari kertoo tuntevansa Saksaan erikoistaksalla vain neljä – tämä on hieman epäselvästi ilmaistu, sillä kyse lienee kirjeistä, jotka ovat ”vain” kirjattuja, eli sellaisia joissa kirjaus on ainoa lisämaksu – esimerkiksi lento-kirjattu ei sovi tähän luokkaan, sama koskee havaintoa viidestä pikakirjeestä Saksaan kahdenvälisellä taksalla. Viroon kulkeneita kohteita 16.6. jälkeen Ari pitää vaikeina ja on tässä täysin oikeassa, kohteita varmasti on, mutta ei niitä puissa kasva! Kirjeitä tunnetaan jonkin verran, mutta postikortit ovat vaikeampia – Ari kertoo tuntevansa kaksi yksittäispostitetta 1,75mk taksalla. Tähän sopivat 1,75mk keltainen ja 1,75/1,25mk päällepainamamerkki, sekin keltainen. Muistan nähneeni näitä ainakin Hannu Kaupin kokoelmassa ja eräässä toisessa M30 kokoelmassa yksittäispostitteina. Totean savolais-karjalaisittain oman kehun haistessa, että ”suattaapi olla”, että joku kappale näiden lisäksi jossakin kansiossakin ”olla möllöttää”…

Nämä ”tunnettujen lukumäärä”-asiat ovat aika kimurantteja, koska aina voidaan ajatella, että ”kuka mitäkin tuntee”. Ari on kuitenkin tehnyt pitkään ja metodologisesti työtä kartoittaakseen erilaisten lähetysten esiintyvyyttä, mikä on hieno juttu. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ole nähnyt kaikkea. Varmasti tälläkin hetkellä jossakin on joku, joka naureskelee näille pohdinnoille ja ihailee omia kohteitaan, jotka kumoavat tässäkin esitetyt ”lukumäärät” kertaheitolla. Mikäli lukijoilla on tähän SP-lehden artikkeliin liittyviä havaintoja ja kohteita, niin ilostuttakaa Aria lähettämällä hänelle kuva kohteestanne, samalla täydentyvät tiedot arkistoon ja tieto paranee, se on kaikkien etu!

Nyt täytyy lähteä ulkotiloihin, lämpötila on nimittäin plussan puolella!

Toteamus: Hetkellisessä mielenhäiriössä olin kirjoittanut, että Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan päivän Ruotsiin lähetetyn kuoren lähettämisen jälkeen. Kirjoitin roskaa – hyökäys tapahtui 9.4.1940 ei 4.9.1940… näin sitä vaan aivot toimivat väärin.

Syksy käynnistyi – JFP, HTO & SF

By

Syksy on käynnistynyt monellakin tapaa, kerhot tapaavat taas normaalijärjestyksessä ja näin tekee myös Salon kerho, joka tosin tänä syksynä aloitti kokoukset jo elokuun puolella. Yleensä ensimmäinen kokous kesän jälkeen on ollut syyskuussa, mutta nyt totesimme, että ”mikä ettei?”. Myös Oulun kerhossa toiminta on pyörähtänyt käyntiin ja minulla oli mahdollisuus työmatkan yhteydessä käydä pyörähtämässä sopivasti osuneessa kokouksessa, jossa pidin myös esitelmän. Huomaan, että ajatukseni ovat olleet jossain aivan muualla kuin missä pitäisi, sillä ainuttakaan kuvaa en ymmärtänyt Oulusta ottaa! Se mikä jäi mieleen oli, että kokoontumisen yhteydessä kerhoon otettiin uusi jäsen, alle 40-vuotias keräilijä! Lisäksi se, että kerhohuutokaupan myyntiprosentti oli tasan sata – toki kohteita ei montaa ollut, mutta kaikki meni!

Oulun kerhon puheenjohtajana toimii Ilkka Salonen ja kerholaisten joukossa oli muutama tuttu naama näyttelyistä, toki erityisesti M30 keräilyn grand old man Hannu Kauppi etunenässä. Hannulta sain kyydin kerholle ja kerholta illaksi kentälle, josta pääsin sinivalkoisin siivin illaksi kotiin…. vai miten se mainos nyt menikään.

Liiton sivuille on laitettu luettava ja PDF versio edesmenneen postihistoriakeräilijä Jorma Keturin kirjasta ”Kirjesalaisuus murtui”. Kirja on vuodelta 2012, mutta syystä tai toisesta se jäi julkaisematta. Kyseessä on laajasti suomalaista postisensuuria käsittelevä helppolukuinen teos, jossa on valtava tietosisältö kaikille postihistorian keräilijöille. Myös M30 keräilijät hyötyvät, sillä kirja käsittelee toisen maailmansodan ajan sotasensuuria laajasti. Suosittelen, sillä materiaali on Liiton jäsenille vapaasti saatavissa.

Huutokauppoja on järjestetty jo jonkin verran ja tässä ajattelin avata vähän aikaa sitten päättyneitä Järvenpään Filateliapalvelun, HTO ja Suomen Filatelistiseuran huutokauppoja.

JFP:n huutokauppa 23 päättyi 23.9. M30 filateliaosastolla oli myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä ja aika tavanomaista tavaraa. Kaupaksi meni arviolta puolet kohteista. Ainoa ”silmään osunut” filateliakohde oli 8mk violetin merkin pystysuuntainen hammastesiirtymä, joka oli leikattu hampaatomaksi ylälaidastaan. Kohde on aika hyvän näköinen ja 20 euron hinnallaan se oli mielestäni ostajalleen edullinen.

Postihistoriapuolella myytävänä oli vain viisi kohdetta! Eli ei paljon mitään. Näiden joukossa kiinnostava oli pika-pikkupaketti vuodelta 1951, tai oikeammin leike pikkupaketin paperista. Joka tapauksessa mielenkiintoinen ja aika harvinainen pikkupakettilähetys lisämaksulla. Kohteen hyvyys ei jäänyt huomaamatta ja se meni kaupaksi 90 euron hinnalla. Huutokaupan mopomiitti ja keulinta-osasto suoritettiin verolippuja sisältäneen kohteen ympärillä – neljä verolippua sisältänyt kohde myytiin 60 euron hinnalla. Itse en saanut ynnäiltyä miksi nämä saivat niin paljon intoa osakseen. Lieneekö liittynyt vastaanottajiin tai johonkin muuhun ehkäpä ei-filateeliseen syyhyn. Mainittakoon, että kohde, jossa oli useita ulkomaille lähetettyjä lähetyksiä oli niin huonolla resoluutiolla kuvattu, että oli mahdotonta päätellä mistä oli kysymys. Tästä syystä jätin mahdollsiet huudot huutamatta – olisi tärkeää, että kuvista saa selvää, muuten on turha olla kuvia.

HTO #63 päättyi 24.9. M30 filateliaosastolla oli parisen kymmentä kohdetta tarjolla ja postihistoriaosastolla kolmisen kymmentä. Kaiken kaikkiaan noin puolet myytäväksi laitetusta teki kauppansa. Filateliapuolella myytävänä oli pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä, jotka eivät kympin pohjilla erityisen hyvin liikahtaneet – tavara myytiin pääasiallisesti pohjahinnalla. Postihistoriapuolella oli kaupan kiinnostaviakin kohteita. Kotimaan postissa kulkenut pakettikortti, jolla oli Notraco Oy:n suojaleimatut M30 merkit nousi 20 euron pohjistaan lähes 120 euron hintaan. Mielestäni kohde on hyvä, koska siinä on Notraco Oy:n leima ja lähetys kuvastaa hyvin firman bisnestä kuin tietysti itse pääasiaa, eli suojareijitystä. Toinen kotimaassa kulkenut kiinnostavampi kohti oli kirjattu paikalliskirje Helsingissä, joka oli maksettu yksin 35mk Olavinlinna-merkillä. Kohde nousi noin 25 euroon, vitosen pohjistaan.

Kaksi sodan aikaista lentopikakuorta Ruotsiin (eri kohdenumeroilla) myytiin n. 15 euron hintaan. Nämä olivat kiinnostavia, sillä lentoreitit Ruotsiin vaihtelivat sodan aikana. Kun näitä reittejä haluaa esitellä on mukavaa, kun kohteissa on lisämaksuja mukana.

Vuoden 1933 Zeppelinin Etelä-Amerikan lennolla kulkenut kirje myytiin noin sadalla kahdella kympillä ja voitti Notraco suojareijitekortin vain pienellä marginaalilla, korkeimman myyntihinnan keränneenä M30 postihistoriakohteena. Zeppelinlentojahan oli muutamia ja näistä tunnetaan Suomestakin lähetettyjä kohteita. Osa kohteista on väärätaksaisia, mutta tällä kertaa myyty oli taksaltaan ok. On pakko todeta, että mitään ihmeellisyyksiä ei M30 osastoilla tällä kertaa ollut tarjolla.

Siksi olikin sitäkin ihmeellisempää, kun vastaan tuli koko huutokaupan ylivoimaisesti kovin M30 kohde osastosta ”Viro”. Siellä oli myytävänä ulkomaan postiosoitus vuodelta 1939, joka oli lähetetty Suomesta ja jolle oli asiaan kuuluvasti Virossa maksettu kotiinkantomaksu virolaisilla Merkeillä. Ulkomaan postiosoitukset ovat vaikeita ja niitä käsittääkseni tunnetaan M30 merkein alle kymmenen kappaletta. Kohteen hinta kuitenkin nousi 10 euron lähtöhinnastaan aina n. 180 euron hintaan saakka. Lieneekö myyjä ymmärtänyt mitä myy, kun lähtöhinta oli asetettu niin alas.

Taksa on oikein, nimittäin postiosoituksen määrä on ollut 504 markkaa, ja taksakirja kertoo meille, että taksa on tällöin lomakkeelta löytyvä 5,50mk. Kun näitä kansainvälisiä postiosoituksia tulee vastaan, on syytä olla varovainen, sillä tiedetään Turusta kappaleita, jotka lienevät tulleiksi pihistetyksi postitoimistosta tai tarkoituksella tehtyjä filunkia varten. Näissä filunkikappaleissa ei ole vastaanottajamaan leimoja eikä asiaan kuuluvia kotiinkantomaksuja jne. Tarkkana näiden kanssa, sillä harvinaisuutensa vuoksi huijauksistakin pyydetään usein korkeita hintoja.

SF:n huutokauppa 114 päättyi 27.9. ja se meni minulta töiden takia aikamoisen ohi. En ehtinyt katsomaan tarjontaa läpi. Myytävää oli M30 osastossa jonkin verran. Kiinnostava ”väliinputoaja” oli ennen 1,25mk merkin julkaisua lähetetty 1,25mk taksainen postikortti, joka meni kaupaksi n. 17 eurolla. Muuta mielenkiintoista oli 4½mk merkin ja 9mk merkin yhteiskäyttö lentokirjeellä USA:han huhtikuussa 1945. Kumpikin merkki puolusti paikkaansa, kun kirjeen taksa oli 4½mk ja lentolisä juurikin 9mk. Lentopostin osastossa oli myytävänä kotimaan lentokirje Ivaloon vuodelta 1951. Se myytiin 22 eurolla, eli ei kovin kovaan hintaan.

Pian edessä ovat Postimerkkimessut. Tarkalleen sanottuna 26.-29.10. Helsingin messukeskuksessa. Perinteiseen tapaan mukana on tietysti Filatelistiliitto omalla osastollaan, jossa esitellään myös mukana olevia kokoelmia. Kauppiasosasoja on mukana totutusti. Oma panokseni tällä kertaa on kaksi kehystä Saksan vuosien 1922-1923 inflaatio-aikaa käsittelevä pieni kokoelma, joka on esillä 100 vuotta sitten tapahtuneen hyperinflaation ”kunniaksi”. Juuri vuoden 1923 lopussa, messujen aikoihin, oli inflaatio hurjimmillaan! Jorma Keturi, jonka mainitsin yllä keräsi myös Venäjän postihistoriaa – Postimerkkimessuille on tulossa näytille postuumisti Jorman keräämä venäläisen kirjatun postin kokoelma yhdessä kehyksessä. Lisäksi Jorman kultaa voittaneen Suomessa tapahtunutta sensuuria kuvaavan kokoelman ja tämän yhden kehyksen kokoelman dokumentoiva, Liiton kustantama kirja on tilattavissa Postimerkkimessuilta. Kirjaa painetaan paperiversiona vain tilattu määrä ja uusia painoksia ei liene tulossa myöhemmin.

Merkki-Albert HK 58, marraskuu 2019

By

Merkki-Albertin marraskuun huutokauppa päättyi 8.11.2019 – huutokaupa oli auennut jo lähes kuukausi aikaisemmin ja aikaa oli ollut parahultaisesti käydä läpi verkossa esiteltyjä kohteita. M30 osalta kohteita oli tarjolla viitisen kymmentä, mukana niin filateliaa kuin postihistoriaakin. M30-kohteita oli myös tarjolla postilähetyserissä ja joitakin myös lentopostin ja ehiöiden osastolla. Mieleen tästä huutokaupasta jää se, että kohteiden hinta nousi mielestäni tasolle, joka kuvastaa sitä, että M30 keräily on voimissaan – useita kohteita huusi enemmän kuin yksi henkilö ja monen kohteen hinta kohosi limittiä huomattavasti korkeammalle.

Kolme vihkomerkkinelilöä leimattuna. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Filateliakohteiden osalta kauppa ei käynyt yhtä vahvasti kuin postihistoriapuolella, myytävänä ei tosin tällä kerralla ollut ns. huippufilateliaa, mutta muutamia mielenkiintoisia kohteita kuitenkin. Nostan tässä esiin kolmen vihkomerkkinelilön sisältäneen kohteen, koska vihkomerkit ovat yksi M30 erikoisuus. Kysymyksessä on siis postimerkkivihko V2 vuodelta 1939, jonka painos oli satatuhatta kappaletta sisältäen nelilön arvoista 25p, 50p (vihreä), 1mk (oranssi), 1,25mk ja 2mk (punainen). Vihkon myyntihinta oli 20mk. Vihkomerkkejä on siis olemassa 400-tuhatta per arvo ja niiden erottaminen tavallisista merkeistä perustuu siihen, että vihkomerkeissä vähintään yksi reuna on leikattu (hampaiden päät ovat siis leikatut ei ”revityt”. Vihkomerkkien suosio jäi vähäiseksi ja M30 käyttöajan jälkeenkin oli yli puolet painoksesta yhä jäljellä. Tästä johtuen oikea-aikaiset tarvekäytöt vihkomerkeillä ovat hyviä kohteita, myös ilmestymisen 1.4.1939 aikaiset ja vähän sen jälkeiset leimatut merkit ja lähetykset ovat ”hyvää tavaraa”. Myytävänä olleessa kohteessa 1,25mk merkin nelilö on ilmeisesti leimattu kesällä 1939, mikä tekee siitä ihan ok kohteen. Kaikilla ilmeisesti on jo vihkomerkkien nelilöt ja kohde jäikin 15 euron lähtöhinnalla jälkimyyntiin.

Muista filateliakohteista mainittakoon myytävänä ollut 10p rullamerkkien vajaa rulla, joka myytiin 62 euron hinnalla (limitti 10 euroa) ja 1,25mk hammastamaton liimaton esittelyarkin merkki, joka myytiin kahdella kympillä.

Vapaakirje saantitodistuksella, vain saantitodistus maksettu. Helsinki 12.2.1948. Taksa: Saantitodistus jätettäessä (1.1.1948 – 30.6.1950) 12,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Postihistoriapuolella oli myytävänä ns. pikkumukavaa tavaraa useita erilaisia kohteita. Vaasassa kulkenut kirjattu paikalliskirje myytiin parilla kympillä, kirjattu paikalliskirje 24mk sinkulla 16 eurolla ja ehiöleikkeellä kulkenut paikalliskirje vuodelta 1951 kympin limitillä. Paikallisesti Helsingissä kulkenut Kansaneläkelaitoksen vapaakirje, jossa oli merkein maksettu vain saantitodistus lähti hintansa osalta kovaan nousuun ja saavutti parin kympin pohjista aina 152 euron hinnan. Tämä oli kova nousu! Tyypillisesti vastaavia kohteita tunnetaan eri arvonlisävero-toimistojen lähetyksillä – tällä kertaa hinnan nousun selittänee se, että kyseessä oli paikallisesti kulkenut lähetys, ne ovat sittenkin vaikeampia kuin tavalliset kotimaan kirjeellä löydettävät saantitodistukset.

Kotimaan vakuutetut lähetykset eivät parin kympin pohjilla tehneet kauppaansa yhtä lukuunottamatta – sen jälkeen kun markkinoille tuli jostakin muutamia laatikollisia täynnä vakuutettuja lähetyksiä on niiden hinta romahtanut. Kalleimmalla lähtöhinnalla 70 euroa myyntiin laitettu kohde, jolla oli 300mk lentokone-merkki oli mielestäni hinnoitteluvirhe, vaikka vakuutusmaksu olikin maksettu suuresta summasta.

Jälkitaksoitus 5mk sinisen merkin singlellä myytiin hintaan 22 euroa, pikkupaketti 40mk puunhakkaaja-merkin singlellä mielestäni kovalla 76 euron hinnalla ja postin taksataulu 3mk punaisen merkin singlellä sadan euron pohjahinnalla.

Toisen painoluokan vakuutettu kirje 4.7.1934 Helsingistä Kööpenhaminaan, Tanskaan. Taksa: Kirje (21-125g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen Pohjoismaihin (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,00mk + vakuuttaminen (per alkava 1000mk) Pohjoismaihin (1.6.1922 – 31.12.1934) 0,40mk = 7,60mk. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Mielenkiintoisin Pohjoismaihin kulkenut kohde oli mielestäni vuonna 1934 Tanskaan lähetetty vakuutettu kirje, joka oli painoltaan toista painoluokkaa. Ulkomaille lähetetyt vakuutetut kirjeet ovat hyviä kohteita, myös Pohjoismaihin lähetetyt. On selvää, että Ruotsi on kohdemaana yleisin ulkomaa, mutta vakuutettujen kirjeiden osalta Ruotsikin on ”ok”, koska ulkomaille lähetettyjen vakuutettujen kirjeiden tunnettu yhteismäärä on kohtalaisen pieni. Euroopan ulkopuolelle lähetettyjä vakuutettuja kirjeitä tunnetaan aniharvoja ja ne ovat erittäin harvinaisia. Tanskaan lähetetty vakuutettu kirje myytiin 36 euron hinnalla. Ruotsiin lähetetyn paketin kortti myytiin myöskin 36 eurolla ja ehiöiden osastossa myynnissä ollut pika(ehiö)postikortti Ruotsiin keräsi 23 euron myyntihinnan. Kolmen markan taksainen postikortti heinäkuulta 1945 Tanskaan myytiin kympin pohjilla – mielenkiintoisen edullinen hinta kohtalaisen vaikeasta kohteesta.

Harvinainen Tanskasta tulleen kirjeen tullaus myytiin 95 eurolla, kyseinen 12mk tullaus oli maksettu kolmella 4mk ruskealla merkillä ja kohde oli siisti. Kirjeiden tullauksia tunnetaan jonkin verran, mutta ne ovat selvästi ja huomattavasti harvinaisempia kuin pakettien tullaukset. Mielestäni kohteen hinta pysyi maltillisena, koska se oli siisti ja kokoelmakelpoinen. Kokoelmalehdellä se monteerattuna olikin. Hyvä kohde esim. 4mk ruskean leijonan kohdalle.

Turusta Tartoon Viroon 26.1.1942 lähetetty postikortti. Postiyhteys keskeytynyt-leimaus. Kyseessä on painotuote, koska tekstiä on niin vähän. Oikea taksa olisi 50 penniä. Hyvä kohde silti. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Suomen ja Viron välisen postitaksan mukaiset kaksi lentopostikohdetta myytiin 22 eurolla, joka oli mielestäni ostajalle edukas kauppa. Toinen kiinnostava Viroon lähetetty kohde oli vuoden 1942 tammikuussa Tartuun lähetetty painotuotepostikortti, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytetty” ja lähetetty takaisin lähettäjälle. Kyseisenä aikana Viro oli Saksan miehittämä ja postiyhteys sinne ei ollut vielä auennut. Onnetonta tässä kortissa on se, että postitukseen oli käytetty postikortin kansainvälistä 2mk taksaa, vaikka 50 penniä olisi riittänyt. Joka tapauksessa keskeytynyttä postiyhteyttä hyvin kuvaavaa kohdetta arvostettiin 125 euron edestä.

Unkariin sodan aikaisella postisopimustaksalla lähetetty lentopostikortti myytiin 61 eurolla, hinta oli mielestäni ostajalle OK, sillä kortti oli siisti ja taksa erinomainen. Vastaavasti Saksaan lähetetty sopimustaksainen lentopostikortti maksoi huutokaupassa 79 euroa – kortti oli maksettu yhdellä 4mk postitalo-merkillä, mikä teki siitä hyvän single-kohteen. Nämä lentopostin myyntialueella myynnissä olleet kohteet kuuluivat tämän huutokaupan M30 kohteiden kermaan.

Toisen painoluokan kirje Kilosta 24.9.1944 Berniin, Sveitsiin. Kaksi M30 3½mk ruskeaa leijonamerkkiä, Suomen ja Saksan sensuurit ml. kemiallinen sensuuri. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 7,00mk.

4½mk sininen single käyttötarkoituksen mukaisella kuorella vuodelta 1943 Belgiaan myytiin 95 euron hinnalla. Kohde oli siisti ja siinä oli selkeä kemiallisen sensuurin jälki. Mielenkiintoista kyllä toisen painoluokan kirje Suomen ja Saksan välisen postiyhteyden katkeamisen jälkeen 24.9.1944 Sveitsiin ei herättänyt huutokaupan aikana huutajien mielenkiintoa. Mielenkiintoista kirjeessä on se, että se on kulkenut Saksan kautta Sveitsiin aikana jolloin Suomesta ei siis voinut lähettää postia Saksaan – yhteyshän katkesi 5.9.1944. Saksalaiset kuitenkin hyväksyivät postin kauttakulun Suomesta Sveitsiin. Tämä mielenkiintoinen sodan aikainen kohde myytiin 30 euron pohjahinnalla. 6mk oranssi single painotuotteella Tsekkoslovakiaan myytiin 25 eurolla. Vaikka kortilla luki ”Slovakia” ei Slovakian valtiota ollut itsenäisenä ollut olemassa Toisen Maailmansodan lopun jälkeen. Kohteen hyvyyttä se ei vähentänyt, sillä 6mk painotuotetaksa on kiinnostava. Kenttäpostissa kulkenut kirje, joka oli edelleen lähetetty Saksaan meni kaupaksi 32 eurolla, kohteeseen oli lisätty 3½mk sininen merkki – mielenkiintoinen kohde kyseessä ja vuonna 1941 Saksaan lähetetty kenttäposti oli maksullista.

Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 13.4.1942 New Yorkiin Yhdysvaltoihin. M30 merkkejä yhteensä 61,50mk edestä. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 5,50mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (24.1.1941 – 9.4.1942 katk.) 8,00mk*7 = 61,50mk. Sensuroitu Bermudalla. Mielenkiintoinen kohde.

Kiinnostava lentopostikohde Yhdysvaltoihin vuodelta 1942 myytiin 42 euron hintaan – kiinnostavan kohteesta teki se, että se oli lähetetty huhtikuun 13. päivä 1942. Mielenkiintoista asia on siksi, että lentopostilähetysten kuljetus Yhdysvaltoihin keskeytyi ilmeisesti 9.4.1942 ja tämän jälkeen lentona Yhdysvaltoihin kulkeneita lähetyksiä tunnetaan vähän. Lentoposti aukesi uudelleen maaliskuussa 1945. Todettakoon, että poikkeuksena oli mahdollista lähettää postia Euroopan sisäisenä lentona siten, että posti jatkoi Atlantin yli laivalla – tällaisia Euroopan sisäinen lento maksettuna Yhdysvaltoihin lähetettyjä lähetyksiä tunnetaan vain harvoja. Mielestäni edullinen hinta mielenkiintoisesta lentopostikohteesta.

Tarjolla oli kaikenlaista, mutta siitä huolimatta itse en saanut oikeastaan minkäänlaista valtavaa intoa päälle. Lieneekö syysväsymystä!

HTO 43. huutokauppa

By

Tämänkertaisessa HTO huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä 13 kappaletta ja näistä kiinnostavia olivat rullamerkkierä, jossa yhdellä 1mk oranssilla merkillä oli hyvä leikkausvirhe sekä kaksi leimaamatonta arkinreunaparia 8mk violetista merkistä, joissa kummassakin hammasteneulan katkeamisista johtuvat ”puuttuvat reijät”. Rullamerkit jäivät myymättä ja vain toinen hammasteneulan katkeamiskohdeki meni kaupaksi limitillä. M30 filatelia ei näköjään tee kauppaansa – lähtöhinnat eivät olleet erityisen korkealla.

Yllä: Saimaa 10mk vaaleanvioletti numerokuusilo #184, 12-1929.

Muuta kiinnostavaa oli mm. 10mk vaalean violetin, eli vuonna 1930 julkaistun painoksen numerokuusilo, joka ei ole kovin yleinen, mutta joka satasen lähtöhinnalla tulisi joka tapauksessa olemaan hintava. Numerokuusiloja kerääville kyseessä on vaikeampi kohde ja lähtöhinta ilmeisesti oli sopiva, koska kohde myytiin 120 eurolla. Summa summarum, mitään ihmeitä ei tällä kertaa filateliapuolella myytävänä ollut – noin puolet kohteista meni kaupaksi.

Postihistoriapuolella oli kohteita tarjolla runsaasti, yli viisikymmentä. Tämä on tietysti ilahduttavaa. Mukana oli myös kiinnostavia kohteita, joita nostan seuraavassa esiin, tapojeni mukaan, kiinnostavia kohteita ensin kotimaasta ja siirryn sitten ulkomaanpostiin.

Yllä: Hiitolaan 26.2.1940 lähetetty kirje – leimattu: ”Postitoimisto ei toimi”.

Mielestäni kiinnostavin kotimainen kohde oli 2mk punaisella M30 merkillä Laatokan rannalla sijaitsevaan Hiitolaan lähetetty kirje, jolle oli leimattu ”Postitoimisto ei toimi”. Lähetysaika on ollut helmikuussa 1940, kun Hiitolasta on jouduttu jo lähtemään ja postitoimisto on mennyt kiinni. En tunne muita tällaisella leimauksella Hiitolaan lähetettyä kohdetta, mutta kaksi Viipuriin lähtettyä tunnetaan. Ilmeisesti talvisodan loppupuolella postitoimistoja evakuoitiin ja tällaisia leimoja leimattiin evakuoitujen postitoimistojen alueille lähetettyihin lähetyksiin. Missä leimaaminen tapahtui on minulle epäselvää, kuitenkin ilmeisesti jossakin sellaisessa postikonttorissa, jonka kautta posti ko. alueille olisi muuten kulkenut. Kohteen lähtöhinta oli sata euroa, joka oli tarjottu jo kauan ennen huutokaupan loppua – lähtöhinnalla kohde kaupaksi menikin, siitä olen varma, että kaikilla tätä kohdetta ei jo ollut!

Toinen hyvä kotimaan kohde oli kotimaan lentopostikortti vuodelta 1937. Lentopostikortit kotimaassa ovat vaikeampia kuin lentokirjeet. Kyseessä oleva kortti oli mielestäni hieman tekeleenomainen, useine merkkeineen, mutta täytyy sanoa, että aivan helposta kohteesta ei ole kysymys. Olen moneen kertaan todennut kotimaan lentopostin olevan vaikeampaa. Kortin myyntihinta oli 32 euroa, eli nousua parin kympin limitistä oli yli 50%.

Kotimaan lentopostista puheenollen voidaan todeta, että mukana tällä kertaa oli toinenkin hyvä kotimaan lentokohde, nimittäin lentopainotuote Helsingistä Maarianhaminaan vuodelta 1954. Tämä painotuotepostikortti oli lähetetty M30 + M54 sekapostitteena ja vaikutti aidolta asialta. Maarianhamina on mielestäni ”järkevä” kohdepaikkakunta, nimittäin Helsingistä Lahteen lähetetyt lentopainotuotteet haiskahtavat tekeleiltä. Lentopainotuotteet kotimaassa ovat parempia ja vaikeampia kohteita. Parin kympin pohjista kohde nousi 37 euroon saakka. Hyvyys oli selvästi enemmän kuin yhden huutajan tiedossa.

Yllä: Postiosoitus 22.10.1947 Lempäälästä Riihimäelle. Postiennakkomäärä 31095mk. M30 10mk violetti single. Taksa: Postiosoitus (25001-50000mk) kotimaassa (16.1.1946-31.12.1947) 10,00 mk. Vaikea.

10mk violetti single postiosoituskortilla vuodelta 1947 ei ehkä näytä paljon miltään, mutta kyseessä on erinomainen ja vaikea kohde kyseiselle merkille, nimittäin neljäkymmentäluvun puolen välin jälkeen on hyvin vaikeaa löytää postiosoituskortteja ehjinä. Tyypillisesti kaikki kortit silputtiin leikkeeksi, joita kilotavaralaatikot ovat pullollaan. Vain harvoja kortteja on säilynyt ja ne ovat vaikeita – 1930-luvun alusta kortteja löytyy kyllä, tuolloin sääntöjä ilmeisesti valvottiin löysemmin ja kortit jäivät helposti kiertoon, 1940-luvulle tultaessa tilanne oli muuttunut. Kortin lähtöhinta oli 20 euroa ja siitä hinta ei noussut, myytiin limitillä.

Vuodelta 1945 peräisin oleva vakuutettu pikakirje, joka oli lähetetty 50mk Tammerkosken Silta merkillä singlenä myytiin 32 eurolla ja 3mk taksainen postin seinätaksa, joka oli maksettu kolmella 1mk vihreällä merkillä meni kaupaksi 75 euron limitillä. Seinätaksat ovat hyviä kohteita, joita tunnetaan vain noin kymmenkunta. Yleisin on kolmen markan taksainen, 1mk ja 2mk taksaiset huomattavasti vaikeampia.

Pohjoismaihin kulkenutta postia edusti mm. toisen painoluokan kirjattu lentokirje Tanskaan vuodelta 1939, joka oli maksettu 4mk postitalomerkin parilla. Lähtöhinta oli 25 euroa, joka oli mielestäni hiukan korkea, sillä Pohjoismaihin kulkenut posti ei sittenkään ole sitä kaikkein vaikeinta. Toisaalta toisen painoluokan kirjattuja lentokirjeitä Tanskaan ei myöskään joka päivä näy… muut pohtivat samoin lähtöhinnasta ja kohde jäi myymättä.

Yllä: Lentopostikortti Helsingistä 18.10.1931 Nõo:n Viroon. M30 1mk oranssi ja 50p keltainen leijonamerkki, yhteensä 1½mk. Taksa: Postikortti Viroon (4.1.1929 – 31.11.1931) 1,00mk + postikortin lentolisä Viroon (4.1.1929 – 16.6.1940) 0,50mk = 1,50mk. Vaikea.

Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukaisella taksalla lähetetty lentopostikortti Viroon vuodelta 1931 on hyvä Viroon mennyt lentopostikohde. Lentoposti Viroon on vaikeata ja pääosa postista maidemme välillä kulki laivalla – postikortit ovat parempia kuin kirjeet ja nekin kohtalaisen vaikeita. Tämä kohde on yksi harvoista tunnetuista sopimuksen ensimmäisen taksa-ajan aikaisista lentopostikorteista M30 merkeillä. Limitti oli 15 euroa ja kohde myytiin 20 eurolla. Mielestäni vaikeuteen nähden edullinen. Mikä ihmeen Nõo? Nõo on pieni kauppala n. 15km Tartosta Lounaaseen Etelä-Virossa.

Saksan erikoistaksaisia lähetyksiä oli myytävänä muutamia. Näistä mielenkiintoisin oli mielestäni oli pikakirje Aacheniin vuodelta 1944. Kuori oli tyypilliseen tapaan sensuroitu Suomessa ja Saksassa. Lisämaksullinen posti Saksan erikoistaksalla ei sittenkään ole kovin helppoa – yleisin lisä on lentolisä ja lentopostia löytyykin runsaasti, kirjattu ja pikaposti sitävastoin on paljon vaikeampaa. Lähtöhinta oli laitettu korkealle 40 euroon ja kohde jäikin myymättä. Uskon, että parilla kympillä olisi voinut mennä kaupaksi.

Yllä: Väärataksainen postikortti Unkariin vuodelta 1943

Kohdeseloste kuului ”50 p vihr. 2 mk ehiökortilla Unkariin Konnitsa 27.3.43 + Tark.-o 76, 6 kk taksamahdollisuus sota-ajalta !” – asiassa oltiin jollakin tavalla ”jäljillä” nimittäin ulkomaan postikorttitaksan muuttumisen 2½ markkaan 1.10.1942 ja Unkarin ja Suomen välisen postisopimuksen voimantulon väliin jäi aika, jolloin postikortti Unkariin oli taksaltaan 2½ markkaa – tämä aika kuitenkin päättyi jo 30.11.1942, kun kyseinen sopimus astui voimaan. Näin ollen tuo aika oli vain kaksi kuukautta ja myytävänä ollut kohde oli väärätaksainen. Pelottaa saattoi myös se, että kortilla ei näkynyt kuin lähettäjän osoite – tuollaisenahan kortti olisi itse asiassa painotuote eikä postikortti ollenkaan, toisella puolella kuitenkin on kirjoitusta, mikä tekee kohteesta postikortin – olisi tärkeää tällaisissa tapauksissa laittaa kortin kummankin puolen kuva mukaan huutokauppaluetteloon. Limitti oli 50 euroa – kauppoja ei syntynyt, ilmeisesti väärätaksaisuus oli huomattu. Tarkkana kuin porkkana! Taksakirjaa kannattaa selailla ahkerasti! Oikeataksaisia kyseiseen 2kk taksa-aikaan osuvia Unkariin kulkeneita kohteita tunnetaan käsittääkseni vain yksi kappale.

Postikortti Hollantiin 6mk punaisella singlellä, eli erinomaisen hyvä kohde lähti 150 euron limitistä ja jäi myymättä. Näitä 6mk punaisia postikortteja on nyt tullut ”esiin” sen verran, että täytyy alkaa puhumaan niiden harvinaisuudesta hiukan entistä laveampaan sävyyn, nimittäin kohteita lienee tunnettu noin 20 kappaletta tällä hetkellä. Toki suuressa kuvassa 20 on vähän, mutta kysymys ei siis ole kaikkein harvinaisimpiin kohteisiin kuuluva tapaus, vaikka hyvä singlekohde kyseessä onkin. Myynnissä ollut kohtalaisen hyvä väliinputoaja oli Sveitsiin lähetetty painotuote 3mk harmaalla merkillä. Lähettäjänä oli vaihtoklubi ”Finlandia”, jonka lähettämänä tunnetaan muitakin vastaavia 3mk harmaita ennen 3mk vihreän merkin julkaisemista vuoden 1948 alusta. Kyseessä on hyvä ja kohtalaisen vaikea kohde – on otettava huomioon, että koko 3mk painotuotetaksa oli voimassa vain kuuden kuukauden ajan.

Yllä: Painotuote Helsingistä 14.1.1947 USAan. M30 2½mk punainen single – osuu painotuotteen taksan nousun ja 2½mk vihreän merkin ilmestymisen väliin. Taksa: Painotuote ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. 19 päivän mittainen väliinputoaminen, vaikea.

Toinen myytävänä ollut väliinputoaja oli USAan lähetetty painotuotepostikortti 2½mk punaisen merkin singlellä 14.1.1947, eli ennen painotuotteelle tarkoitetun 2½mk vihreän merkin julkaisemista. Kohde myytiin 36 eurolla limitin oltua 30 euroa. Kyseessä on vaikea, ehkä kaikkein vaikein, ”vihreä” väliinputoaja, väli on vain 19 päivää, eli hyvin lyhyt. Kuten moni tietää, on näistä väliinputoajista on viimeaikoina ollut juttusarja Filatelistissa.

Elokuussa 1945 USAan lähetetty lentokirje, jonka pohjataksa oli M30 ulkomaan kirjeelle harvinaisin 5mk oli myynnissä lähtöhinnalla 40 euroa. Lähtöhinta oli mielestäni aika kova, koska näitä kohteita tunnetaan jonkin verran – tosin asiansa tunteva keräilijä osaa arvostaa oikeaa taksaa ja hyviä leimoja. Kirjeelle oli leimattu ”By air to the United Kingdom” ja kohde oli maksettu 5mk Olavinlinna merkillä ja kahdella 9mk postitalo merkillä. Lentotaksa oli 18mk viideltä grammalta, ja taksa-aja pituus yhteensä 21 päivää. Eli kyseessä on kohtalaisen hyvä kohde. Kohde jäi kuitenkin myymättä, myyntihinta oli liian kova. Toukokuussa 1941 Siperian ja Japanin kautta Yhdysvaltoihin kulkenut 3½mk sinisellä maksettu kirje jäi myymättä kympin limitillä, mikä oli ehkä pieni yllätys.

Tätä huutokauppaa riivasivat tekniset ongelmat – ennen kahdeksalta tarkoitettua loppumisaikaa meni Philabid palvelun serveri juntturaan ja homma meni ns. läskiksi. Tästä johtuen huutokauppa avattiin uudelleen pariksi tunniksi ja saatiin suurin piirtein kunnialla maaliin kymmeneltä. Muutamien kohteiden osalta huutoja tulikin lisää. Nämä tekniset vaikeudet ovat aina harmittavia. Tällä kertaa minuun ne eivät vaikuttaneet negatiivisesti – joskus on käynyt toisinkin.

Forssan kerhon kesätapahtuma Tammelassa

By

Varma merkki kesästä, paljon varmempi kuin muuttolinnut tai kelit, on Forssan kerhon kesätapahtuma, joka paikalla olleiden arvion mukaan oli noin ”pariskymmenes”. Paikalle oli saapunut yli viisikymmentä filatelistia ympäri maata – ja tunnelma oli mukava. Pihalla oli kolme isompaa myyntipöytää täynnä kohteita, joista saattoi etsiä itselleen sopivia. Itsekin löysin yhden kohteen – mikä oli pieni yllätys; en odottanut mitään…. mutta näinpä taas kävi…

Yllä: Tammelan opiston mökki, Tammelan Pyhäjärven rannalla

Juha Valtonen piti tapahtumassa erinomaisen esityksen koskien Viron postimerkkien ja postin historiaa. Juha aloitti tarinansa Viron postin alkutaipaleelta, 1600-luvulta, eli samoilta ajoilta kuin Suomen postinkuljetuksen historia sai alkunsa ja lopetti uusimman itsenäisyyden alkuun. Saimme kuulla Virolaisten kovista kokemuksista milloin minkäkin maata hallinneen valloittajan käsissä ja senkin ihmeen kuulimme, että Ruotsalaisten satavuotista kautta Viron ruorissa muistellaan pääosittain positiivisena, jopa kultaisena, aikana maan historiassa. Juha mehusti historian tapahtumiin nivoutuvaa esitystään kiinnostavilla postilähetyksillä ja kertoi myös Viron merkkien väärenteistä. Postihistoriakeräilijälle antoi tämä esitys paljon ajateltavaa – varmasti EstEx´18 näyttelyssä, tutkiessani Viron postihistoriallisia kokoelmia, saan ammennettua Juhan kertomuksesta.

Yllä: Juha Valtonen valmistautuu esitykseensä Tammelan Opiston mökillä

Esityksen jälkeen järjestettiin perinteiset arpajaiset, joissa palkintoja oli runsaasti ja voittajiakin oli runsaasti. Arpajaisten tuotolla käytännössä kustannetaan pippalot – eli Forssan kerhon tarjoamat voileivät, kahvit, kakut ja makkarat. Pääpalkinto meni tällä kertaa Helsinkiläiselle vieraalle. Arpajaisten jälkeen pidettiin huutokauppa – viitisenkymmentä kohdetta nuijittiin maailmalle – paljon jäi myös myymättä; lähtöhinnat eivät päätä huimanneet. Tällä kertaa mukana ei ollut M30 herkkuja, joten siirryinkin saunan lauteille kesken huutokaupan. Sauna oli jälleen erinomainen; pehmeät löylyt ja hyvä happi, pistämätön yhdistelmä. Järven vesi oli kuitenkin aikamoisen vilakkaa – kesti kuitenkin kastautumisen ja jonkinlaisen talviturkin päältäheittämisen.

Yllä: Kesätapahtumasta tehty löytö. Kirjattu kirje 30.10.1946 Kannuksesta Tampereelle. M30 16mk linja-auto single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + Kirjaaminen kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1947) 8,00mk = 16,00mk. Kyseinen merkki julkaistiin 16.10.1946 – eli tällä taksalla merkin käyttö oli mahdollista vain kaksi ja puoli kuukautta.

Ja tosiaan, käteen jäi yksi kohde – parilla eurolla laatikosta löytynyt kirjattu kirje kotimaassa 16mk posti-bussi merkin singlekäyttönä. Kyseessä ei ole minkäänlainen kanuuna, mutta kohteen taksa-aika on kohtalaisen lyhyt, vain kaksi ja puoli kuukautta. Tämä johtuu 16mk posti-bussi merkin julkaisuajankohdasta. Parhaita kohteita tälle merkille ovat ulkomaan toisen painoluokan kirjeet, hyvänä kakkosena tulevat ulkomaan lentokirjeet ja tätä kohdetta vastaava kirjattu kirje Pohjoismaihin.

Kotimatkalla Saloon oli ilta hämärtymässä ja peurat vilkkaasti liikenteessä. Niin vilkkaasti, että eräskin peura yritti kaikkensa päästäkseen tutustumaan autooni lähemmin. Tällä kertaa onnistuminen jäi metrin päähän n. 80 kilometrin tuntinopeudessa. En ehtinyt oikeastaan reagoida lainkaan, kun tämä luontokappale ryntäsi kurvissa vasemmalta puuntakaa tielle ja ohitti autoni takaa metrin päästä. Onneksi en ryhtynyt peura-keräilijäksi – toivottavasti muutkin pääsivät turvallisesti kotiin.

Kesfila 2018 käteen jääneet kohteet

By

Kuten aiemmissa Kesfila 2018 näyttelyä käsitelleissä postauksissani kävi ilmi, oli Jyväskylässä paikalla myös kauppiaita ja keräilijät parveilivat tiskien ympärillä epälukuisina määrinä mehiläisten tavoin. Laatikoita plarattiin ja esittelykansioiden sivut kääntyivät tiuhaan. Myös allekirjoittanut käytti aikaa kauppiaiden antiin tutustuessaan. Käytännössä kävin läpi kaikkien myyjien tarjonnasta jotakin – en pysty katsomaan kuin noin yhden laatikon kerrallaan, jonka jälkeen on pakko pitää paussi, tässä häviän monelle mulle keräilijälle sitkeydessä. En ostanut lainkaan filateliaa, vaan kaikki hankkimani kohteet ovat postihistorian puolelta. Aloitan esittelyn, kuten niin monta kertaa aiemminkin kotimaan kohteista ja etenen kohti kaukaisia maita…

Yllä: Kelirikkolennolla 27.11.1946 Vaasasta Raippaluotoon kulkenut kirje. M30 8mk violetti single. Leimattu kelirikkolennon erikoisleimalla. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk. Nähtävästi lentolisää ei tarvinnut maksaa. Takana 27.11.1946 Replot saapumisleima.

Ensimmäinen haaviin jäänyt kohde oli Vaasasta Raippaluotoon, eli ruotsiksi Replot:iin kulkenut ja kelirikon lentoleimauksella leimattu kuori, jolle oli leimattu 8mk violetti M30 leijonamerkki. Kuori näyttää hyvin kauniilta ja näin ollen päättelen sen olevan vahvasti tekele, kuten niin monet muutkin vastaavat Raippaluodon kuoret ovat. Tästä käytetystä kelirikkolentoleimasta sain hyvää lisätietoa katsomalla Keski-Suomen Filatelistikerhon kotimaan lentopostia käsittelevää parin kehyksen kokoelmaa. Leima on 24mm halkaisijalla varustettu leima, jonka renkaan sisällä leiman kaarella lukee ”Lentoposti 1946 – Flygpost 1946” ja keskellä ”Vaasa – Vasa – Replot”. Yläosassa on stilisoitu lentokone. Leimavärinä on violetti. Ensimmäinen kelirikkolento oli 27.11.1946, jolloin tämäkin kuori on leimattu. Koneena oli Merivartiolaitoksen Junkers lentokone, jota ohjasi Lentomestari E. Rautio. Kone pudotti postia Bergön, Raippaluodon ja Björköbyn saarille laskeutumatta lainkaan. Onneksi kuori on leimattu takaläppäänsä Replot samana päivänä – tämä on vahva indikaatio siitä, että se on ainakin kulkenut kyseisellä lennolla.

Yllä: Pienikokoinen lentopainotuote 20.12.1947 Helsingistä Tukholmaan. M30 2mk ja 2½mk vihreä. Taksa: painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 4,50mk.

Toinen löydökseni oli pienikokoinen Ruotsiin lentänyt painotuotekuori vuodelta 1947. Kuten tiedetään oli Ruotsi painotuotteiden näkökulmasta ulkomaa ja näin ollen painoutuotteiden taksa oli sama kuin muihin ulkomaihin lähetetyillä painotuotteilla, tässä tapauksessa 2½mk. Lentolisät kuitenkin olivat Pohjoismaihin omansa. Kun kohteen hinta oli 3 euroa päätin ottaa sen pois pyörimästä. Lisäksi sen pieni koko viehätti, vaikka leimaukset eivät olekaan huippuluokkaa. Lentopainotuotteet ovat aliarvostettuja, koska niiden harvinaisuutta ei tyypillisesti ymmärretä. On ollut vain erikoistapauksissa merkityksellistä saada painotuote mahdollisimman nopeasti perille – näitä tapauksia ovat olleet esimerkiksi viimehetken toivotukset (kuten esimerkiksi joulukortit). Toki Ruotsi on kaikkein yleisin kohdemaa, mutta silti – ei lentopainotuotteita Ruotsiinkaan mitenkään valtavasti liiku. Eivät tule peittämään aurinkoa lähiaikoina…

Yllä: Lentopainotuote 19.12.1954 Paraisilta Tukholmaan Ruotsiin. M54 10mk vihreä ja M30 2mk vihreä. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 12,00mk.

Kolmaskin löytämäni kohde oli lentopainotuote Ruotsiin, tällä kertaa myöhäisempi 50-luvun ”sekakäyttö” M54 10mk vihreän kanssa. Mukana oli myös Joulumerkki. Tämä kuori on aika tavallinen, eikä herättänyt sen suurempaa tunnemyrskyä, mutta viidelläkymmenellä sentillä se löysi tiensä kokoelmaani tai ainakin siihen kansioon, johon sen aion epämääräiseksi ajaksi säilöä. Tätä kohdetta seuraakin sitten näyttelyn kauppiailta ostamistani kohteista paras, nimittäin kävi niin mukavasti, että huomasin Viroon menneen hieman nuhjuisen näköisen kuoren ja lähdin tarkastelemaan sitä hippasen verran tarkemmin. Lähemmän tarkastelun jälkeen totesin, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje eteläiseen naapurimaahamme vuodelta 1934, eli maidemme välinen bilateraalinen postisopimus oli tuolloin voimassa ja Viroon voitiin lähettää kirjeitä Pohjoismaiden taksalla ja käyttämällä Pohjoismaiden lentolisiä. Niille, jotka ovat Viron postia tutkineet ei tyytyväisyyteni tästä löydöstä ole arvoitus, sillä he tietävät, että toisen painoluokan kirjeita tunnetaan sopimustaksalla ilmeisesti yksi kappale ja kyseisen painoluokan lentopostikirjeitä alle viisi kappaletta. Suomen ja Viron välisestä postisopimuksesta ”uutisoiva” kiertokirje KK 1/1929 löytyy tästä linkistä pdf muotoisena.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 17.5.1934 Tallinnaan, Viroon. M30 merkkejä yhteensä 4kpl. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-125g) Viroon (4.1.1929 – 30.11.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea toisen painoluokan lentokuori Viroon. Vaikea, jopa Harvinainen – ainakin vielä.

Löydökseni jatkuivat ”erikoistaksojen” merkeissä, sillä aivan kalkkiviivoilla löysin hienoleimaisen Postikortin Pelkosenniemeltä Latviaan vuodelta 1938. Tuolloin voimassa oli kahdenvälinen postisopimus Suomen ja Latvian välillä, joka oli alkanut vain noin vuosi aiemmin. Latvia on sopimustaksa-aikana vaikea kohdemaa ja tämä löytämäni postikortti ehkäpä yleisin sinne kulkenut postite – näitä tunnetaa viitisentoista kappaletta ja jatkossa varmasti lisääkin. Silti otin tämän pois, koska leimaus on erinomainen ja kortti muutenkin siisti. Kun tätä taksaa pitää esitellä on tämä kohde kokoelmakelpoinen. Lähettäjänä Pallastunturilla käynyt turisti.

Yllä: Postikortti 8.3.1938 Pelkosenniemeltä Rigaan Latviaan. M30 1,25mk keltainen leijonamerkki. Taksa: Postikortti (1.7.1937 – 15.6.1940) Latviaan 1,25mk. Siisti.

Viimeinen löytämäni M30 kohde ei ole mikään helmi, vaan aivan tavallinen viiden markan violetin kahdella merkillä, yhteensä siis kymmenellä markalla, maksettu kirje Kanadaan. En oikeastaan tiedä miksi nappasin tämän kuoren pois 50 centin kasasta. Ehkä siksi, että se oli siellä… ja mitään muuta en ollut vielä siihen mennessä löytänyt – eli varmistelin asiaa kaiketi henkisesti. Ei mikään erikoinen löydös tosiaankaan, parempi kuitenkin kuin kotimaan kirje. Kirjeen taksa oli yli vuoden mittainen ja näilläkin merkeillä, jotka julkaistiin lokakuussa 1945 tulee käyttöaikaa, siis mahdollista sellaista tällä taksalla toista vuotta…. nothing special.

Yllä: Sudburyyn Ontarioon Kanadaan 30.4.1946 – lähetyspaikkakunta epäselvä, mutta alkaa ”Mää..”. Kaksi M30 5mk violettia leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. 

Aivan tyhjin käsin ei siis tarvinnut M30 miehen kotiin lähteä, vaikkei mitään uskomattomia löytöjä vastaan tullutkaan. Mieltä lämmittää vieläkin hyvä toisen painoluokan lentokirje Viroon. Viroon oli tarjolla myös kansainvälinen postiosoitus, mutta en lähtenyt siitä kauppaa vääntämään, koska sellainen minulla jo on. Ehkä sitäkin vielä jonain päivänä mietin uudelleen… Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tekemiini kauppoihin, rahaa ei mennyt paljon – itse asiassa, koska myin muutamia omia kohteitani jäin ensimmäistä kertaa elämässäni ns. ”voiton puolelle” kokonaisuutena näyttelymatkasta – toki vain, jos hotelleja jne. ei lasketa mukaan.

 

Vaasan Filatelistien HK ja Forssan keräilytapahtuma

By

Vaasan Filatelistikerhon huutokauppa numero 77 päättyi 2.11. ja kuten tavallista tämän huutokaupan osalta oli M30 tarjonta kohtalaisen rajallista. Kohteita oli M30 osastolla myynnissä kolmisen kymmentä. Tällä kertaa mukaan oli kuitenkin ”eksynyt” muutama kiinnostavakin kohde – postihistoriapuolelta. Vaasan Filatelistien huutokauppa on yksi niitä huutokauppoja, jotka vielä jonkin aikaa sitten toimivat paperisen luettelon kautta, mutta Vaasassakin on nyttemmin siirrytty Philabid alustalle, jolla on erittäin vahva asema suomalaisessa postimerkkihuutokauppakentässä. Toinen kiinnostavista lähetyksistä oli Tampereelta 1947 Saksaan lähetetty kirje, jonka tulli oli avannut ja tarkistanut. Kirje oli toistamiseen avattu Saksassa brittiliäisellä vyöhykkeellä sensuurin toimesta, joka yhä toimi Saksassa. Kirjeen limittihinta oli 10 euroa ja sillä se myytiin.

Yllä: Ilmeisesti 19.12.1947 Tampereelta Twistingeniin, brittiläiselle vyöhykkeelle Saksaan lähetetty kirje. M30 2mk vihreä ja 10mk violetti, yhteensä 12mk. Tullin avaama ja hyväksymä. Englantilaisen sensuurin tarkastama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 12,00mk. Tullauksen alainen posti on mielestäni ”vähän parempaa”. Kuva Vaasan Filatelistien huutokaupasta.

Olen laittanut sivuun, aina vastaan tullessa, kohteita, jotka osuvat kansainvälisten taksojen ja vihreiden, punaisten ja sinisten leijonamerkkien julkaisun väliin jäävään aikaan, eli tarkoitan sitä, että kun ulkomaan taksa vaihtui ei UPU:n värisuosituksen mukainen taksalle tarkoitettu merkki suinkaan aina ilmestynyt samana päivänä taksan vaihtumisen kanssa. Taksan vaihtumisen ja merkin julkaisun välissä on siis aika, jolloin ko. taksalla oleva ulkomaan painotuote, kirje tai postikortti piti lähettää käyttämällä muita merkkejä. Minun kiinnostukseni tietysti osuu muihin M30 merkkeihin näiden aukkojen kohdalla.

Yllä: Kirje 4.1.1952 Helsingistä Pariisiin, M30 25mk puunhakkaaja single. Vuoden 1951 Joulumerkki. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. M30 25mk sininen leijonamerkki julkaistiin 18.1.1952, joten 17 päivän ajan ulkomaan ensimmäisen luokan kirje oli lähetettävä muita merkkejä käyttäen. 25mk puunhakkaajamerkki oli ainoa M30 merkki, joka yksin sopi tälle taksalle. Kuva Vaasan Filatelistien huutokaupasta.

Tällä kertaa myytävänä oli tällaisten jippojen keräilijälle ns. herkkupala, ennen 25mk sinisen ilmestymistä lähetetty kirje. Kysymyksessä on kirjeiden osalta kaikkein lyhin ”aukko” M30 käyttöajan puitteissa, vain 17 päivää. Muita kiinnostavia kohteita edusti kolmen kirjeen erä, jossa oli Sierra Leoneen Vladi Marmolle lähetetty lentokirje ja Intiaan mennyt kirje. Tämä erä lähti kympin lähtöhinnasta ja päätyi 33 euron myyntihintaan.

Forssassa perinteisesti pyhäinmiestenpäivänä järjestettävä keräilytapahtuma osui tällä kertaa päivämäärälle 4.11. Lähdin ajelemaan kohti Forssaa yhdeksältä ja teiden ollessa täysin jäästä vapaat kesti matkani Salosta vain noin 50 minuuttia. Ajaessani Kuhalankadulle ihmettelin, että matkan varrella oli ”Keräilytapahtuma” viittoja, jotka osoittivat ”väärään suuntaan”. Ajoin kuitenkin itsepäisesti eteenpäin ja tulin perille havaitakseni, että keräilytapahtuma oli käynnissä täysillä. Kun asiasta tiedustelin Forssan kerhon väeltä kertoivat he, että totta tosiaan, toinenkin porukka järjestää samana päivänä keräilytapahtumaa Forssassa. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen tarkoitushakuinen ”apinointi”, sillä kun Forssaan kerran tulee muutenkin keräilyporukkaa, niin osa näistä saattaa käydä katsomassa toisenkin tapahtuman tavarat. Forssalaiset kertoivat, että toiseen tapahtumaan on kymmenen euron sisäänpääsymaksu ja eräs jäsen luonnehti tapahtumaa sanoin: ”ei kai siäl mittä muut ole ku jottai emalikippoi”. En lähtenyt selvittämään tämän toisen tapahtuman syvintä olemusta, koska olin varannut koko keikkaan vain muutaman tunnin aikaa.

Yllä: Postikortti 26.6.1937 Kuopiosta Viljandiin Viroon. M30 1,25mk keltainen single. Taksa: Postikortti Viroon (1.12.1931-15.6.1940) 1,25mk. Siisti leimaus!

Löysin järjestöjen talon aulassa olevalta myyntipöydältä, jossa useat kerholaiset myyvät kohteitaan ”samasta pisteestä” Viroon lähetetyn postikortin tyypillisellä 1,25mk taksalla ja yhtä tyypillisellä keltaisella M30 leijonamerkillä. Se mikä miellytti silmää oli leiman siisteys. Minulla on näitä vastaavia tapauksia muutamia jo hankittuna, mutta tällä kertaa leimaus oli sen verran kaunis, että päätin ottaa tämän ja nyt näitä on muutama +1 kappaletta… Toisaalta, kun hinta ei huimannut päätä olisi ollut ehkäpä hieman tyhmää jättää tämä hyväleimainen kohde laatikkoon. Kukaties tätäkin joskus tarvitaan johonkin.

Lauri Poroputaan ”Eturivin filatelistit” kirjassakin esiintyvä Juhani Pietilä oli myymässä tavaraa – Juhanin kanssa on mukava käydä kauppaa, koska hän osaa pitää odotukset ja hinnat tarpeeksi matalalla. Viimeiset neljä kertaa Forssassa on käyty lähes sama keskustelu: ”Onk sul mul mittä?” – ”Ei tietenkä, mitä mul sul olis?”. Käyttämämme salakieli on siis Lounais-Suomen murretta, tuleehan Juhani Turusta. Kertaakaan en ole Juhanin kansioita läpikäytyäni kuitenkaan ilman ostettua kohdetta Forssasta lähtenyt. Enkä lähtenyt tälläkään kertaa. Juhanin tiskiltä sain tällä kertaa nipun firmakuoria ja tietäen mitä myy, Juhani oli laittanut päällimmäiseksi tavaranäytekuoren.

Yllä: Tavaranäyte Lahdesta 31.10.1936 Uuteenkaupunkiin. M30 1mk leijonamerkki single. Taksa: Tavaranäyte (-100g) kotimaassa (1.12.1931 – 31.8.1942) 1,00mk. Tavallista ”värikkäämpi” tavaranäytekuori, joskin hieman isokokoinen.

Mielenkiintoista kuoressa mielestäni oli, että siinä ei lukenut tavalliseen tapaan ”tavaranäyte” vaan ”sisältää hinnaston ja tavaranäytteitä”. Hinnasto lienee ollut ns. painotuote ja lisäksi mukana on kulkenut tavaranäytteitä… en oikein ollut varma miten tätä pitäisi tulkita ja otinkin esiin postisännön (vuodelta 1942, mutta ”toivon”, että vuonna 1936 postisäännössä olisi sama meininki) ja siellä sanotaan tavaranäytteestä seuraavaa (12§, 3 mom.): ”Tavaranäytteen päällykseen tai sisällykseen, … saa käsin tai koneella merkitä… ,hinnan ja kaikki muut hintaan kuuluvat ilmoitukset sekä painoa, mittaa, kokoa ja saatavissa olevaa määrää koskevia ilmoituksia…”. Eli käytännössä hinnasto sai olla luvallisesti mukana tavaranäytelähetyksessä. Näin lienee usein ollutkin, pitihän näytteen lisäksi olla selvitys siitä, että mistä on kysymys, hinnasta ja siitä tieto, että miten tavaraa voi tilata.

Juhanin vieressä Kaj Hellmanin tytär myi isänsä jäämistöstä tavaraa, ostin häneltä vielä Filateliamessuilta hankkimieni lisäksi pari kirjaa sekä yhden postikortin. Ilmeisesti kirjaston ”hävittäminen” on onnistunut hyvin, sillä jäljellä on enää ilmeisen rajatusti kirjallisuutta – arvaan, että tavaraa on ollut valtavasti ja varmasti suuri osa on mennyt suoraan eteenpäin. Ostamani postikortti oli ns. punainen postikortti, jonka postimaksu oli maksettu käyttötarkoitusta varta vasten painetulla UPU:n värisuosituksen mukaisella punaisella M30 merkillä – tässä tapauksessa 15mk markan merkillä.

Yllä: Postikortti 4.7.1953 Pieksämäeltä Hamdeniin, Connecticutiin, USAan. M30 15mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1952-31.12.1956) 15,00mk.

Postikortti on lähetetty Hamdeniin Connecticutiin Yhdysvaltoihin. Hamden on New Havenin kaupungin esikaupunki ja sitä kutsutaan myös nimellä ”The land of the sleeping giant” eli suomeksi ”nukkuvan jättiläisen maa”. Tähän on olemassa mielestäni hyvä selitys – kaupunki nimittäin sijaitsee ”sleeping giant” vuoren lähellä. Mikä tämä nukkuva jätti sitten on ja miksi vuoren nimi on tämän kaltainen? Se selviää katsomalla alla olevaa kuvaa.

Yllä: Sleeping giant vuori – kun katsotaan kuvaa huomataan, että vuori tosiaan muistuttaa selällään makavaa hahmoa, jonka pää on vasemmalla. Kuva: Morrowlong – Own work, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=49285963

Ruotsalaisten kauppiaiden anti oli tällä kertaa keskittynyt vahvasti postikortteihin – en löytänyt heidän pöydiltään yhtään mitään. Tyhjän arvan vedin myös monelta muulta pöydältä – toisaalta sain sentään jotakin, eli ei ihan turha reissu. Sitäpaitsi tapasin monta tuttua keräilijää ja sitä asiaa ei saa koskaan arvottomaksi laskea – yksinäisyys vaivaa kuulemma yhteiskuntaamme, syrjäytyminen riivaa nuoria… kumpikaan näistä ei osu keräilijöihin, sillä meillä on kerhoja ja tapahtumia. Samanmielisiä ihmisiä on keräilijöiden keskuudessa paljon ja omituisuutta ja omaperäisyyttä sallitaan erittäin pitkälle, vaikka kuppikuntia toki on olemassa. Hölmöily tietysti harmittaa porukassa kuin porukassa. Tämä filosofoinnista tällä kertaa.

 

 

 

Postimerkkimessujen lauantai 28.10.2017

By

Yllä: Postimerkkimessujen meininkiä

Lauantai on yleensä ollut postimerkkimessujen ”kovin” päivä ja tälläkin kertaa paikalla oli kohtalaisesti filatelisteja ja muita keräilijöitä. Useita tunnettuja filatelisteja oli jälleen paikalla.  Jo totuttuun tapaan oli Filatelistiliiton varaamalla messualueella näytillä näyttely, sekä muutamien kauppiaiden lisäksi myös Liiton koju ja ”esiintymisalue”. Tällä kertaa näyttelystä vastasivat aihefilatelistit. Kauppiasta mukaan olivat lähteneet Merkki Albert, Käpylän Merkki, Suomen Filateliapalvelu, Aspbäck Ruotsista ja Lauri Peltonen Oy, mukana oli myös Posten Åland.

Liitto jakaa vuosittain perinteisen Leo Linder Trophyn, tämä on tapahtunut usein juuri postimerkkimessuilla, näin tälläkin kertaa. Kyseessä on Karl-Erik Stenbergin muistopalkinto, jonka Stenbergin kuolinpesä ja Corinphila Auktionen AG ovat lahjoittaneet jaettavaksi Suomen filateliassa ansioituneelle henkilölle. Tänään, Linder Trophy annettiin Esko Seitsoselle. Eskon ansiot sijoittuvat vahvasti postihistoriapuolelle ja erityisesti tulivat esiin uuden taksakirjan kirjoittamisessa. Esko on ollut mukana muutenkin tuomassa tietoa postiyhteyksistä Suomen ja ulkomaiden välillä mm. Filatelistissa ja on hän ollut takapiruna mm. viime vuonna ilmestyneessä lentopostia käsittelevässä kirjassakin, vaikkei nimeä kirjan kannessa olekaan. M30 keräilijöille Eskon tekemä työ on erittäin tärkeää, sillä postiyhteydet ulkomaiden kanssa sodan aikana ovat olleet usein Eskon tutkimusten kohteena ja näiden tuloksista olen minäkin päässyt nauttimaan.

Yllä: Esko Seitsonen vastaanottaa Leo Linder Trophyn Liiton puheenjohtaja Klaus Juvakselta (oik.)

Paikalla olleen ohjelman mukaan palkinnon jako piti olla kello 13.00, mutta jostain syystä Liiton hallituksen pj. Juvas päätti julistaa Linder Trophyn saajan jo n. kello 12.25, vaikka Esko Seitsonen (joka ei tiennyt Trophya saavansa) ei ollut paikalla. En osaa sanoa, että mistä tässä selkeässä oikosulussa oli kysymys, varsinkin, kun herralta puheenjohtajalta oli itseltään n. 20 minuuttia aiemmin erikseen kysytty asiasta juuri silmälläpitäen palkinnon saajan julkistamisessa paikallaoloa. Onneksi Esko saatiin nopeasti paikalle. Henkilökohtaisesti jäin pohtimaan, että puheenjohtajan ”ajattelu” eroaa jonkin verran omastani… tämä toki ei tullut minulle yllätyksenä Liiton hallituksessa vietetyn vuoden jälkeen. Ei tästä sen enenpää.

Yllä: Vakuutettu kirje Nivalasta 2.10.1951 Helsinkiin. Viisi kpl. M30 50mk Tammerkosken silta merkkejä, yhteensä 250mk. Paino merkitty 35g ja vakuutettu 100000 markasta. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 30,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk + vakuuttaminen jokaiselta 1000 markalta (1.7.1950 – 31.12.1962) 2,00mk = 250,00mk. Hyvä kohde M30 kuvamerkkien keräilijälle.

Toinen kiinnostava julkistus tältä päivältä oli Lauri Poroputaan, nykyisen Filatelisti-lehden päätoimittajan kirjoittaman ”Suomen eturivin filatelisteja” kirjan julkistaminen. M30 osalta on erittäin mukavaa todeta, että mukana on myös keräilyalueen grand old man Hannu Kauppi, jonka henkilökuva kertoo myös muista merkittävistä M30 keräilyä eteenpäin vieneistä suomalaisista filatelisteista. Kirjassa on filatelistien henkilökuvien lisäksi paljon tietoa myös kohteista sekä niihin liittyvistä jännistäkin kommervenkeistä – mm. siitä, että miten kohteita on aikoinaan epäilty varastetun ja siitä mikä tilanne ehkä oikeasti on ollut. Poropudas on kerännyt erinomaisen materiaalin yksiin kansiin – kirjaa selatessani huomaan pohtineeni, että työmäärä lienee mukana olevien detaljien määrästä päätellen ollut valtava. On mukava tulevina aikoina lukea useista henkilöistä, joiden nimen olen kuullut, mutta itse henkilö on jäänyt hämärän peittoon ja lisää tapaamistani henkilöistä, jotka ovat kirjassa mukana. Kirjaan tutustuvat voivat pohtia yhtä paljon sitä, mitä kirjassa on mukana, kuin sitä mitä siitä puuttuu… Voi olla, että tästä kuulemme vielä kommentteja pitkänkin aikaa.

Yllä: Joulupostikortti painotuotteena 21.12.1943 rintamalle Helsingistä. Kyseessä on ns. Joulun erikoistaksa kenttäpostiin – erikoisuutena se, että painotuote rintamalle saatiin lähettää ilman kenttäpostimerkkiä tai kenttäpostilipuketta, joka muuten oli pakollinen. M30 50p vihreä. Mukana myös joulumerkki ja kortti on lähetetty lotalle. Taksa: Joulu ja Uuden Vuoden tervehdyksen painotuote-erikoistaksa rintamille (10.12.1943-10.1.1944) 0,50mk.

Olen iloisesti yllättynyt, että tällä(kin) kertaa mukaan tuli muutama ainakin omasta mielestäni kiva kohde. Usein on käynyt niin, että silloin, kun en ole tullut tapahtumaan ensimmäisenä päivänä on ns. paras tavara kadonnut jo parempiin suihin.  En löytänyt mitään uskomattomia kohteita, mutta kuitenkin sellaisia, joista tuli hiukan hyvä mieli. Kävin läpi kaikki myyntitiskit ainakin jollakin tavalla, vaikka en tällä kertaa suoranaisesta väsymyksestä johtuen jaksanut olla erityisen energisenä liikenteessä; kadehdin niitä keräilijöitä, jotka jaksavat tarkasti perata suuren määrän tavaraa – se on tapa löytää itselleen jotain kivaa. Tällä kertaa haaviin jäi vakuutettu kirje, joka oli maksettu vain 50mk Tammerkosken silta merkkejä käyttämällä. En varsinaisesti kerää tällaisia ”monimerkkikohteita”, mutta ei tämä nyt päähänkään sattunut, joten otin sen pois pyörimästä. Toinen vastaan tullut kohde oli vuoden 1943 jouluna rintamille lähetetty joulukorttipainotuote. Näihin vuoden 1943 joulun painotuotteisiin liittyen olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin täällä. Tällainen minulla jo oli entuudestaan, mutta tässä oli mielestäni paljon hyvää ja päätin laittaa euroja likoon. Tämän kortin taksa on mielestäni epäselvästi kerrottu uudessa taksakirjassa sivulla 366, jossa on jäänyt hiukan epäselväksi se, että tämä joulun 1943 taksa on kuukauden pituinen ja pääsiäisen 1944 taksa 10 päivän mittainen – käsittääkseni kysymys ei ole yhtäjaksoisesta taksa-ajasta joulutaksan ja pääsiäistaksan osalta, vaikka tiedetään, että onnittelupainotuotteiden lähettäminen avoimissa kirjekuorissa rintamille 50 pennillä hyväksyttiin muutenkin.

Yllä: Pienikokoinen pikakirje Helsingistä 20.12.1944 Göteborgiin, Ruotsiin. M30 10mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 14.1.1946) 5,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 10,00mk = 15,00mk. Eli aivan päin mäntyä. Vaikka kirje olisi mennyt helmikuussa 1945, kuten heikon leiman vuoksi on mahdollista, olisi taksa silti päin mäntyä.

Pienikokoinen pikakirje Ruotsiin sai minut solmuun. Katselin sitä kätöselläni ja pohdin, että onpa sopivan kokoinen kokoelmaan ja avot, jälleen aivotoiminta lakkasi, taksat unohtuivat ja rahat menivät kankkulan kaivoon. Näin siinä helposti käy. Onneksi puhutaan pienemmistä summista…. mutta silti. Kotonahan nämä vasta selviävät – miksi, oi miksi, en jälleenkään jaksanut kantaa taksakirjaa mukanani. Onneksi minun huumorini pelasti löytämäni Viroon lentänyt kirje vuodelta 1932, joka oli maksettu yksin 3mk tummanoliivilla merkillä. Tämä on mielestäni aika hyvä kohde, koska se on yhdellä merkillä. Postihistoriakohteiden lisäksi ostin joitakin filatelia-aiheisia kirjoja Kaj Hellmanin tyttäreltä, joka realisoi isänsä kirjastoa messujen yhteydessä. Kuljinkin siis kotiin laukku täynnä tavaraa.

Yllä: Lentokirje 21.3.1932 Viipurista Tallinnaan. M30 3mk tummanoliivi single. Taksa: Kirje (-20g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Viroon (4.1.1929 – taksa jatkui 16.6.1940 asti käytännössä) 1,00mk = 3,00mk. Huom! Tämä Viron sopimuksen lento-taksan aika alkaa vasta siitä hetkestä, kun Viron postisopimus tuli voimaan (kts. KK 49/1928 ja KK 1/1929) – tämä asia ei ole tarkasti määritelty uuden taksakirjan Viron lentotaksoja käsittelevässä taulukossa.

Muutama ajatus postimerkkimessujen paikasta: Messukeskuksessa homma menee vuosi vuodelta aina vain suuremman riiston suuntaan, tällä kertaa narikka maksoi 16€ sisäänpääsylippujen lisäksi kaksi ja puoli euroa per takki – ei ihme, että väki jonotti säilytyslaatikoille, joihin takin pystyi laittamaan kahdella eurolla… Nettoajana tässä kuviossa on halliyhtiö – eli samantyyppinen työnjako kuin jääkiekkoseuroilla – joukkue (tässä tapauksessa näytteilleasettajat) tekee työt ja halliyhtiö korjaa tulot. Kun vielä n. vuosi sitten olin mukana Liiton hallituksessa muistan, että postimerkkimessujen käytössä olleiden tilojen vuokra oli lähellä kymppitonnia (torstai – sunnuntai), vaikka kustannusvaikutus Liitolle ei kovin suuri ollutkaan, koska kauppiaspaikoista kerätään suuret vuokrat näiden maksujen peittämiseksi, tuntuu summa aika kovalta. Teimme hallituksessa ennen viimekertaa päätöksen siitä, että emme vuokraa Messukeskukselta tarvitavaa välineistöä standille mm. videotykkiä ja valkokangasta, sillä niiden vuokra olisi ollut satoja euroja viideltä päivältä. Halvemmalla saa nimittäin kaupasta tykin ja valkokankaan uutena…

Jossakin vaiheessa olisi mielestäni pohdittava, että millä keinoin postimerkkimessut saadaan järjestettyä edullisemmin ja kuitenkin siten, että niille on helppoa tulla. Yhteistyö jonkin Helsinkiläisen keskustan tai Pasilan aseman vieressä olevan toimijan kanssa on siis oikeastaan ainoa mahdollisuus. En osaa sanoa kannattaako tämän kaltainen tapahtuma kauppiaille, jos ei niin asia on kohtalaisen murheellinen – sen ainakin tiedän, että kun Messut menevät kiinni vasta kello 20 tulee kauppiaille vähintään 12 tuntinen päivä, jonka viimeiset tunnit lienevät ns. ”kitutunteja”. Kauppiaiden paikallaolo on edellytys näille messuille ainakin siltä kannalta, että Liiton tuskin kannattaa niitä järjestää, jos ei saada kuluja peittoon.

Joka tapauksessa… tulipahan käytyä. Parasta reissuissa on aina se, että tapaa tuttuja ja uusiakin ihmisiä. Eräänkin pitkän linjan keräilijän kanssa jutellessamme tajusimme, että olemme 80-luvulla asuneet samassa taloyhtiössä. Jos maailma tuntuu pieneltä, niin Suomi onkin sitten varsinainen mikrokosmos.

 

 

Suomen ja Viron välinen ”erikoistaksa” 20.8.1928 – 6.12.1940

By

Suomen ja Viron tasavallan välillä solmittiin 20.8.1928 postisopimus, jonka mukaan Suomesta Viroon lähtevän postin taksaryhmäksi sovittiin ”pohjoismaat”. Toisin sanoen Viroon käytettiin samoja taksoja kuin Pohjoismaihin lähtevään postiin. Toisen maailmansodan alkaessa Neuvostoliitto hyökkäsi ja valloitti Viron kesäkuun puolessa välissä 1940. Suomen ja Viron välinen postisopimus päättyi kuitenkin vasta joulukuussa, 6.12.1940. Postisopimuksen voimassaoloaikana M30 merkeillä tavallisimmat tavattavat taksat ovat postikortti ja kirjetaksat, muut taksat ovat harvinaisempia.

Kirjeen taksa Pohjoismaihin vaihtui neljän ensimmäisen painoluokan osalta koko postisopimuksen aikana vain kahteen kertaan. Ensimmäisen painoluokan kirjeen  taksa oli 30.11.1931 asti 1½mk, jonka jälkeen se vaihtui 2,00 mk:n.

Yläpuolella olevan kuvan kohde on 1,50 mk violetilla merkillä ensimmäisen painoluokan (-20g) kirjeen taksalla (20.8.1928 postisopimuksen alusta – 30.11.1931) Revaliin, eli Tallinnaan Kauniaisista  4.4.1930 lähetetty kirje. Takana saapumisleima Tallinn 5.4.1930.

malli19300010Yläpuolella kuvassa 1mk oranssilla merkillä Helsingistä 14.4.1930 Tallinnan lähetetty postikortti (20.8.1928 postisopimuksen alku – 30.11.1931).

Postikortin taksa Pohjoismaihin vaihtui vain kaksi kertaa postisopimuksen aikana, 30.11.1931 asti se oli 1,00 mk, jolloin taksa nousi 1,25mk:n. Taksa vaihtui toiseen kertaan 16.6.1940 1,75 mk:n.

malli19300001Yllä: 1,25 mk keltaisella merkillä postikortin taksalla (1.12.31 – 15.6.1940) Nömmeen  Helsingistä 22.6.1937 lähetetty kortti.

malli19300008Yllä: Postikortti (1.12.31 – 15.6.1940) Tallinnaan Helsingistä 24.6.1932 Tallinnaan, 1,25mk / 50p (tyyppi I) keltaisella merkillä.

malli19300005Yllä: 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä ensimmäisen painoluokan (-20g) kirjetaksalla (1.12.31 – 15.6.1940) Pärnuun Munkkiniemestä 1940. Ei voi väittää tämän olevan kovinkaan kaunis kohde.

kohteitaYllä: Tallinnassa 21.6.1939 leimattu Tallinnaan Viroon osoitettu laivalla postitettu kirje ”Paquebot” leimoin. 2mk karmiini single. Taksa:Kirje (-20g) Viroon  (1.11.1936 – 15.6.1940) 2,00mk. Viron ja Suomen välisen 1928 solmitun postisopimuksen mukainen kirjetaksa oli sama kuin Pohjoismainen kirjetaksa. Näin 2mk karmiini sopi heti ilmestyessään myös tälle taksalle. Suomen Höyrylaiva Oy:n alus S/S Ariadne kulki reittiä Helsinki – Tallinna – Stettin. Tallinnassa leimattuna laivalla lähetetyt kohteet ovat kohtalaisen hyviä, hinnat pyörivät nähdäkseni samoissa summissa kuin Stettinissä leimattujenkin. (Lisätty 10.3.2015)

uusia0007Yllä: Lentokirje Tallinnaan 10.8.1937 Degeröstä, M30 2mk karmiini ja 2kpl 50p vihreä, yhteensä 3mk. Taksa: Kirje (-20g) 1.12.31 – 15.6.1940 2,00mk, lentolisä 20.4.1928 – 30.9.1942 1,00mk, yhteensä 3,00mk.

lunastus_ital0001lunastus_ital0002Yllä: Kirjattu lentokirje 25.2.1938 Helsingistä (Helsinki 7) Tallinnaan.  M30 5mk Olavinlinna single. Taksa: Kirje (-20g) 1.12.31 – 15.6.1940 2,00mk, lentolisä 20.4.1928 – 30.9.1942 1,00mk, kirjaaminen kotimaassa ja Pohjoismaihin 1.12.1931 – 31.8.1940 2,00mk, yhteensä 5,00mk. Vähän suttuinen kohde; nämä Eestiin menneet monimutkaisemmat taksakombinaatiot ovat kohtaialisen vaikeita kohteita. Lisätty 14.6.2014.

Kirjeen taksa Pohjoismaihin vaihtui 1.12.1931 ja säilyi neljän ensimmäisen painoluokan osalta muuttumattomana 15.6.1940 asti.

malli19300011Yllä: 2mk violetilla merkillä kirje (-20g) (1.12.31 – 15.6.1940) Alavuudelta 19.7.1933 Tallinnaan

Yllä: Kahdeksalla 25p ruskealla merkillä rakennettu 2mk ensimmäisen painoluokan (-20g) kirjetaksainen  (1.12.31 – 15.6.1940) kirje Tartuun Helsingistä 8.11.1932. Tartuun kirje on saapunut 11.11.1932.

Painotuotteen taksa Pohjoismaihin ja näin ollen Viroon oli sama kuin kotimaassa.

12mk_pki eng0004Yllä: Painotuote 17.12.1930 Helsingistä Tallinnaan. Saapumisleima Loksa 19.12.1930. M30 40p vihreä leijona single. Taksa: Painotuote (-50g)  Viron sopimuksen alusta – 30.11.1931 0,40mk. (Lisätty 3.5.2014)

malli19300009Yllä: Ensimmäisen painoluokan painotuote Alavus As.emalta 27.9.1935 kihlaparille Tallinnaan. M30 0,50mk vihreä leijonamerkki single. Taksa: Painotuote (-50g) 1.12.1931 – 30.11.1944 0,50mk.

Kirjetaksa pohjoismaihin muuttui 16.6.1940 2,75mk:n ja oli voimassa Viroon kulkevalle postille 16.6.-6.12.1940 välisenä aikana, käytännössä koko tämän ajan Viro oli Neuvostoliiton miehittämä.

malli1930 Yläpuolella 2,75mk violetilla merkillä ensimmäisen painoluokan (-20g) kirjeen taksalla (16.6.-6.12.1940) Kolga-Jaaniin Jyväskylästä 26.9.1940 lähetetty, sensuroitu kirje.

malli19300012Yllä: Toinen 2,75mk violetilla merkillä kulkenut kirje (-20g) (16.6.-6.12.1940) Viialasta 30.9.1940 Tallinnaan. Sensuurin avaama.

Viroon tämän erillisen taksa-ajan puitteissa lähetetyt lähetykset eivät ole mitenkään valtavan harvinaisia, mutta kohti taksa-ajan loppua kohteet tulevat harvinaisemmiksi, erityisesti kohteet lisäpalveluilla (kirjaus ym.), jotka on lähetetty Neuvostoliiton miehityksen aikana ovat hyviä. Hinnoittelu on yleensä kohtalaisen maltillista ns. normaalien kohteiden kohdalla – kirjeet ja postikortit ”irtoavat” yleensä noin viidellä eurolla. Paremmat kohteet voivat olla hyvinkin kalliita.