painotuote

2025 ensimmäiset huutokaupat

12 tammikuun, 2025 By Mikael Collan

On jälleen siirrytty uuden vuoden puolelle, aika se vaan rientää – nyt siis kellossa vuosi 2025. Blogikin on ollut pystyssä jo yksitoista vuotta ja kymmenen vuoden rajapyykki jäi täysin juhlimatta – on suorastaan säälittävää havaita tällainen asia jälkikäteen! No tuskin mitään on menetetty, tähdätään sitäkin kiivaammin unohtamaan 20-vuotisjuhlakin! Todetaan blogista vielä sen verran, että 2024 postauksia tuli 12 kappaletta, eli yksi per kuukausi vauhtia. Sanoja näissä yhteensä noin 15000. Blogia katsottiin yhteensä 9400 kertaa, joista Suomesta yli 8000.

Aika tuo myös muutosta mukanaan… aiemmin vuoden vaihde oli aina suuri ongelmatapaus, sillä piti muistaa kirjoittaa päivämääriin aina uusi vuosiluku oikein. Nykyään tämä ongelma on lähestulkoon kadonnut, sillä käsin tulee kirjoitettua enää kovin harvoin vuosilukuja. Se mitä pitää kirjoittaa tapahtuu ”netissä” ja tietokoneella… kaikenlainen (tieto)koneistuminen on korvannut suuren osan ihmisen tarpeesta muistaa asioita. Siinä missä elämä on helpottunut on kuitenkin kuvioon tullut mukaan uusi riski, nimittäin muistamisen tarpeen vähenemisen mukanaan tuoma tyhmistymisen riski. Tämä ei ehkä uhkaa niinkään meitä filatelisteja, sillä me joudumme pitämään mielessämme suuria määriä omaan harrastukseemme liittyviä asioita pystyäksemme navigoimaan ajoittain karikkoisiakin tilanteita, mm. pyrkiessämme ymmärtämään kohteita ja niillä löytyviä merkkejä, leimoja ja muita merkintöjä. Ostoksia tehtäessä pitää ajoittain epätoivoisestikin yrittää muistaa, että ei kai vain vastaavaa kohdetta tai herra paratkoon parempaa ole jo kotiutunut aiempina aikoina. Lisäksi on pakko todeta, että ainakin oma sukupolveni on selvästi erilainen kuin nykyinen teini-ikäisten sukupolvi sen suhteen miten asioita omaksutaan ja erityisesti mitä kautta niitä omaksutaan. Paljon asioita ei vuoden vaihdoksen 2024 – 2025 johdosta muutu miksikään, mutta nähtäväksi jää mitä muuttuu vuonna 2025. Kuten ”pikku-aasi” sarjassa aina lopuksi todettiin, sen me kuulemme ensi kerralla, joka lienee vuoden 2026 alussa, tässä tapauksessa.

Vuoden huutokauppakausi alkoikin jo kahden huutokaupan ”vahvuudella”, nimittäin ensimmäisenä huutokauppansa valmiiksi sai Järvenpään Filateliapalvelu huutokaupallaan numero 34. Huutokaupasta ei mitenkään erityisen paljon ole kerrottavaa, joten todetaan, että merkkikohteita oli myytävänä n. kymmenen kappaletta ja näistä myytiin n. 40%. Postihistoriapuolen kohteita oli tarjolla lähes 60 ja kauppa kävi samaa tahtia. Ihmeitä ei oltu myymässä – tavara oli aika tavanomaista, mutta mukana kuitenkin joitakin ihan ”kivojakin” kohteita. Myytävänä oli kokoelmalehdille koottu kokoelma paloissa. Näitä meni kaupaksi vaihtelevasti. Lähtöhinnat olivat hieman yli sen mikä olisi minun nähdäkseni saanut kaupan käymään – kympin lähdöt aika tavallisesta tavarasta ovat hiukan liikaa. Muutamia M30 kohteita nostaakseni totean, että saantitodistus kotimaassa 1½mk merkillä myytiin 29 eurolla – kohde oli hiukan kärsinyt, mutta ajaa asiansa. Pakettikorttikohteita myytiin muutamia, näillä oli mm. korotuksia maksussa ja toisessa erässä kohteita oli lähetetty mm. KPK osoitteeseen. Aiemmassa huutokaupassa myymättömiä kohteita oli niputettu muutaman kymmenen kohteen eriksi ja ne menivät käytännössä kaikki edullisemmilla lähtöhinnoilla kaupaksi. Kuten totesin, mitään erikoisempaa yksittäistä kohdetta ei myytävänä M30 osalta tässä huutokaupassa ollut.

Toinen jo päättynyt huutokauppa oli SF:n suurhuutokauppa 121. Huutokaupassa oli mukana myös kovia kohteita, mutta ikävä kyllä M30 puolella niitä ei montaa ollut, oli kuitenkin jotakin.

Filateliapuolen M30 merkkejä oli myytävänä kahdeksa kohdetta. Näistä kiinnostavia olivat FORD lävistetty 10mk Saimaa merkki, joka nousi aina 41 euron hintaan. 2½mk punaisen merkin huomattava siirtymä myytiin kovalla 85 euron hinnalla. Hyvä 35mk Olavinlinna-merkin laskos meni 56 eurolla.

Filateliapuolelle oikeastaan kuuluu myös 5mk hammastamattoman violetin parin käyttö kuorella. Kohteen hinnaksi oli laitettu 250 euroa ja sillä se myytiin. Kyseessä on tunnettu Kouvolan käyttö tästä merkistä, jota voi lähinnä luonnehtia filateeliseksi. Mutta kulkenut kohde kuitenkin lienee.

Sveitsiin punaiselle ristille lähetetty lentokuori vuodelta 1943 nousi 30 euron pohjistaan 37 euroon. Sota-aikainen posti Sveitsiin on parempaa. Kuuden markan vihreä yksin painotuotteella on kohtalaisen hyvä kohde, tällä kertaa Belgiaan lähetettynä se maksoi 46 euroa. Kalliimmallakin vastaavia on myyty. Kallein M30 kohde tällä kertaa oli marsalkka Mannerheimille osoitettu lentokirje. Mannerheim on ollut metsästelemässä Intiassa ja kuori on häntä siellä tavoitellut. Kuori on lähtenyt Helsingistä tammikuussa 1937 ja sille on laitettu 35,50mk postimaksua. Lentolipukekin on leiman alla. Bombayhin kuori on ehtinyt 5.2.1937 kuuden päivän matkan jälkeen. Huomaamme, että kirjeen kuljetusnopeus on parantunut sitten 1930-luvun alun lentotekniikan kehittyessä. Merkintänä kuorella on 22g, mikä tarkoittaa toista painoluokkaa. Taustapuolella on runsaasti leimoja, Tukholman ja saksalainen kauttakulkuleima sekä kolme leimaa Intian suunnalla. Taksoitus menee seuraavasti: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk + lentolisä (per 20g) Etu-Intiaan (15.4.1935 – 14.3.1941) 13,00mk*2 = 31,50mk. En saa taksaa täsmäämään. Kohde on kuitenkin historiallinen tosite Mannerheimin matkusteluista ja sellaisena hieno. Hinta tällä kertaa 330 euroa, missä on Mannerheim-lisää kohtalaisen paljon.

M30 osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti Unkariin. Kortilla oli ikävä kyllä myös juhlamerkki, mikä teki siitä sopimattoman minun kokoelmaani. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat vaikeita kohteita ja Unkari ei ole huono kohdemaa, varsinkin kun kyseessä oli Unkarin erikoistaksainen kohde. Taksana kysymyksessä on todella harvinainen kohde. Kohteen limitiksi oli laitettu 25 euroa ja sillä se meni kaupaksi. Hinta oli lähinnä naurettava verrattuna kohteen harvinaisuuteen. Kun vielä otamme huomioon, että kohteella oli ”postiyhteys keskeytynyt” leimaus, niin on pakko todeta, että huh huh. Oli helmeä tarjolla ja helmen joku sai – kukaan ei voi väittää, että huipputavaraa ei voi saada edullisesti. Mikäli kohde olisi ollut pelkillä M30 merkeillä sen hinta olisi varmasti ponnahtanut paljon korkeammalle, olisi takuuvarmasti ylitetty satasen raja ehkä toisenkin.

Muista osastoista todettakoon, että kovia hintoja maksettiin mm. M17 puolella, jossa Venäjälle lähetetty postikortti, jonka matka oli keskeytynyt nousi aina 460 euron hintaan saakka. Kiinnostavalla kohteella oli kiinnostava hinta. Myös M63 puolella myytävänä ollut henkilökortti 3mk merkillä keräsi kiitettävästi hintaa, nimittäin kortti myytiin 770 eurolla. M1975 osastossa 3mk sukkula-merkillä maksettu henkilökortti keräsi 688 euroa. Ei tarvitse olla Donner todetakseen, että ”henkilöllisyys kannattaa aina”.

Toiselta puolelta katsottuna.. ihmettelin, että M1975 vaikea tilauserän 84002a-01-1998 atrainkuusilo myytiin 22 eurolla…. tasan ei käy onnen lahjat tai huutokauppamyynnit. Tieto on valtaa, vaikka välillä olisi parempi selkeästi jäädä tietämättömäksi maailman menosta, sen verran tieto lisää tuskaa.

Forssan kerhonäyttely ja 90-vuotisjuhla

2 lokakuun, 2022 By Mikael Collan

Forssan Filatelistikerho ry täytti 29.1.2022 90 vuotta. Asiaa päästiin juhlistamaan tänä viikonloppuna kerhonäyttelyn merkeissä, Forssassa tietenkin. Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu noin 140 kehyksen juhla-näyttelylle pitopaikaksi ja nähtävänä oli kokonaista 48 kokoelmaa filateliaa, postihistoriaa, kortteja ja muuta keräilytavaraa. Mukana oli paljon kokoelmia, joita en ollut koskaan ennen nähnyt ja joita tuskin kukaan muukaan oli koskaan ennen nähnyt – eli ensikertalaisia kokoelmia kehyksissä. Ilahduttavaa oli havaita, että M30 oli vahvasti edustettuna, nimittäin mukana oli Carl Appelbergin M30 filateelisesti kasattu postihistoriakokoelma ja M30 kohteita oli mukana monessa muussakin kokoelmassa.

*Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu näyttelyä varten.*

Appelbergin kokoelmassa on monta hyvää M30 kohdetta. Huomasin mm. postiosoituksen ulkomaille (Saksaan) ja saantitodistuksen Pohjoismaihin (Ruotsiin). Erinomainen kohde on vakuutettu paketti Neuvostoliittoon vuodelta 1945, vaikka kortti onkin vain puolikas. Yleisemmin tunnettua kanuuna-osastoa edustaa mm. 2½mk punainen taksanmukaisena yksittäiskäyttönä postikortilla ulkomaille. Näiden lisäksi on monta muutakin hyvää kohdetta. Kokoelma on hieno. Huomasin, että joku painotuotteeksi kelpaava postikortti oli eksynyt postikortin paikalle ja wanhan toistuvan asian, joka liittyy kiinnostavaan, mutta auttamatta väärätaksaiseen Bulgariaan sodan aikana menneeseen lentopostikorttiin. Bulgaria oli liittynyt Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliittoon, jossa Suomikin oli jäsenenä. Tehty sopimus ei kuitenkaan kattanut lentotaksoja. Kortilla maksuksi laitettu 4mk postitalo-merkki ei yksin riittänyt oikean taksan maksamiseen, joka lähettämisen aikaan siis oli 2mk postikortti ja 4mk lentolisä Eurooppaan. Noh… jokatapauksessa erittäin kiinnostava kohde. Kokoelma on kehittynyt sitten SFEX näyttelyn muutamilla hyvillä kohteilla.

*Janssonin ”Filatelian sanasto” kokoelmasta selviää nopeasti mitä mikäkin tarkoittaa.*

Paikalla oli mm. Tavastex 2022 näyttelyssäkin nähdyt, Forssan kerhon puheenjohtajan Kari Tapolan M54 kokoelma ja Mika Issakaisen Malli 1990. Anssi Mikkolan Viipurileimat kokoelma oli näytillä ja käsitti 8 kehystä. Petri Janssonin ”Filatelian sanastoa” kokoelma, joka ei ehkä ole ns. näyttelysääntöjen mukainen on mielestäni sellainen, että se tulisi olla näytillä jokaisessa näyttelyssä muita kuin ”valmiita filatelisteja” varten – kokoelmassahan selitetään tosielämän esimerkein filatelian terminologiaa. Katsoessani esitystä ja lukiessani kohdan ”siirtymä” tuli mieleeni, että muutamien mm. kohteita myyvien henkilöiden olisi syytä nähdä mikä se siirtymä oikeastaan on – niin paljon yritetään huonoja keskityksiä myydä siirtyminä. Erityisen paljon on M17 kohteiden osalta ollut kaikenlaista ”siirtymäfilunkia” liikenteessä – Janssonin kokoelmasa on hieno M17 siirtymä, joka käytännössä näyttää ei vähempää kuin neljän merkin aluetta yhdellä merkillä. Kokoelmien arvosteluun sai jokainen omalta osaltaan osallistua ilmaisemalla oman suosikkinsa ja samalla osallistui arvontaan – toki kokoelmat arvosteltiin myös tuomarien toimesta, mutta tässä kisassa kyseessä oli siis ”yleisön suosikki”.

*Myyntitiskillä oli paljon tilaa ja olosuhde oli miellyttävä.*

Paikalla oli myös pari myyjää, paikallinen tiski, jossa oli myös käsittääkseni Forssan kerhon tavaraa ja Vesa Järvistö, joka oli selvästi tullut täyden perävaunun kanssa paikalle. Hämeenlinnan jälkeen Vesa oli hieman uudelleen järjestellyt myytäviään ja jotakin uuttakin tavaraa oli ilmeisesti mukana.

Yksi asia jäi minua hiukan ihmetyttämään ja se oli, että miksi paikalla ei ollut kovin paljon väkeä, vaikka näyttely oli hieno ja mukana oli kiinnostavia kokoelmia. Mietin myös sitä, että miksi Tamcollect tapahtuma Tampereella piti järjestää samana päivänä. Yksi syy saattoi olla se, että oli Tampere-päivä, mutta todellinen syy lienee ollut se, että asiasta ei oltu oltu riittävällä tavalla yhteyksissä puolin ja toisin. Tästä on syytä oppia jotakin ja olisi hyvä, että Liiton sivuilla ja Filatelisti-lehdessä olisi aina ajanmukainen filateelinen kalenteri, jota tarkkaamalla pääsisi perille siitä, että minä viikonloppuina joku muu on järjestämässä jotakin… ettei tarvitsisi juuri samaan aikaan pitää kahta kiinnostavaa tapahtumaa kahdella paikkakunnalla.

2½mk sininen 1932 ilmestynyt leijonamerkki käyttötarkoituksen mukaisella käytöllä Ranskaan

Löysin muutamia kohteita, joista esittelen tässä pari. 6.12.1932, eli itsenäisyyspäivänä Ranskaan Pariisiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty 2½mk sinisellä M30 leijonamerkillä kotiutui euron laatikosta. Vuosi 1932 on myös Forssan kerhon perustamisvuosi. Sinistä 2½mk M30 merkkiä painettiin 8 miljoonaa kappaletta ja sen käyttötarkoitus oli UPUn värisuosituksen mukaan ulkomaan kirje. Toinen kohde, jonka sain mielestäni riittävän edullisesti on 12.6.1930 Helsingistä Berniin lähetetty kirjattu lentokirje. Kirjeellä näkyy sininen Par Avion lipuke, joka otettiin käyttöön 1928 samassa yhteydessä kun UPU:n sopimuksen mukaisten lentotaksojen käyttö aloitettiin. Lentokausi vuonna 1930 alkoi 1.5. ja päättyi 15.9. Kirje on suurella todennäköisyydellä lentänyt Tukholman kautta, josta se on kulkenut junalla Malmöön ja sieltä lentona eteenpäin Baseliin saakka, jonne se on saapunut 13.6.1930, eli lähettämistä seuraavana päivänä. Kuori on siisti ja ihan ”pikkunäppärä”, mutta ei erityisen harvinainen.

*Painotuote Saksaan 7.12.1947 – 2½mk vihreä yksin.*

Vaikeampi ja postihistoriallisesti kiinnostava kohde löytyi myyntikansiosta. Kohde on surukuori, joka on lähetetty painotuotteena Saksaan vuonna 1947. Kiinnostavan siitä tekee sen lisäksi, että se on lähetetty käyttötarkoituksen mukaisesti 2½mk vihreällä merkillä se, että painotuotteiden lähettäminen Saksaan tuli sodan jälkeen mahdolliseksi vasta 4.10.1947. Tuolloinkin painotuotteet olivat mahdollisia vain USAn hallitsemalle vyöhykkeelle – ranskalaiselle ja brittiläiselle vyöhykkeelle painotuotteet tulivat mahdollisiksi vasta vieläkin myöhemmin, vuonna 1948. Kohteelle onkin osoitetietoihin kirjoitettu ”U.S. Zon.”… kuinkas muutenkaan. Kyseessä on tietysti jonkin sortin hifistely, mutta mikäli kiinnostuksen kohteena on postiyhteyksien avautuminen sodan jälkeen, ovat tällaiset avautumisen jälkeen kulkeneet lähetykset tietysti kiinnostavia. Kaiken kaikkiaan saanto oli odotettua parempi, kun käpälään tarttui tämä painotuotelähetyskin. Ei voi valittaa… eikä kannata vaikka voisikin.

Näyttely sulki ovensa neljältä ja kuudelta oli alkava Kerhon 90-vuotisjuhla. Intermission ajaksi päädyin ottamaan torkut varaamaani hotellihuoneeseen. Minut oli kutsuttu pitämään esitelmä ”sopivasta aiheesta” vuosijuhlaan ja kuten kuka tahansa täytyyhän sitä esitykseen valmistautua hyvin lepäämällä. Mielenkiintoinen asia liittyi varaamaani hotellihuoneeseen… hotellin nimi on ”Maakunta” ja se sijaitsee Forssan keskustassa – tilasin huoneen soittamalla suoraan hotelliin ja sain huoneen noin kympin edullisemmin kuin mitä olisin sen saanut ottamalla sen Internetin palvelujen kautta… tämän vinkin minulle antoi Kari Tapola kuultuaan asiasta Vesa Järvistöltä. Ilmeisesti palvelut nyhtävät hotelleilta sen verran tehokkaasti rahaa, että ne nykyään myyvät halvemmalla suoraan soittaville. Aikamoinen juttu ja varmasti hyvä vinkki kaikille ainakin pienempiin ei-ketjuhotelleihin majoittuville vastaisen varalle.

Maakunnasta on noin 500 metrin matka Forssan kerhon osoitteessa Rajakatu 11 sijaitsevaan kerhohuoneistoon. On luksusta, että kerholla on oma huoneisto, jossa kokoontua. Forssalaiset ovat nähneet vaivaa ja näkevät jatkuvasti vaivaa sen eteen, että rahoitus huoneistolle löytyy. Joka kuukausi on vastike maksettava. Tätä varten kerho järjestää Huutokortti-huutokauppoja ja myyntitapahtumia. Seuraavan kerran, kun ostetaan Huutokortista muistetaan, että huutomaksujen tuotto menee harrastuksen tukemiseen.

*Forssan lehti 25.1.1932 s. 3. Kutsu kerhon ensimmäiseen kokoukseen 29.1.1932.*

Kerhohuoneistossa oli kerholaisia jo hyvissä ajoin paikalla ja tekniikka saatiin nopeasti pelaamaan. Pian klo. 18 jälkeen nostettiin alkumalja 90-vuotisen historian kunniaksi ja tervetuliaisiksi. Ex-tempore, mutta selväksi forssalaiseksi tavaksi muodostuen, nähtiin myös ”forssalainen kuohuviini-kaste” – eli jonkinlainen filateelinen baptismi. Tämän jälkeen Kari Tapola lausui lyhyet tervehdys ja avaussanat, jota seurasivat paikalla olleiden kerhojen ja Filatelistiliiton edustajien tervehdykset Forssan kerholle. Näiden jälkeen nautittiin maittava ateria. Aterian jälkeen, kuitenkin ennen jälkiruokaa ja kahveja oli esitelmän vuoro. Eli allekirjoittanut nousi lauteille. Kerroin Forssan kerhon alkuvaiheista käyttämällä materiaalina Forssan Lehden arkistosta löytyvää tietoa ja siis ”lehtileikkeitä” ja niiden sisältöä ja yritin sitoa päivämääriä filateliaan ja postihistoriallisiin kohteisiin. Yleisesti ottaen kävin läpi vuoden 1932 tapahtumia myös isossa kuvassa.

*Salon Kerhon onnittelut 90-vuotiaalle nuorukaiselle esitelmän jälkeen.* *Kuva: Lauri Poropudas*

Esitelmässä käytiin läpi kaikki 1932 ilmestyneet merkit, joista kolme on Suomen Punaisen Ristin lisämaksullisia merkkejä, jotka kuvaavat Helsingin rakennuksia. Tähän asiaan minulla oli kovin vähän materiaalia, mutta onneksi en ole yksin tässä maailmassa – asia, joka usein erottaa filatelistit muusta maailmasta on juuri se, että he ovat osa yhteisöä. Sain nimittäin apua asiassa Japanista Matti Jaakkolalta, joka kaivoi oman kattavan SPR postihistoriakokoelmansa uumenista lähetyksen jokaiselle 1932 julkaistuista SPR merkeistä ja vieläpä Forssan kerhon perustamispäivänä leimattuna ja lähetti kuvat minulle! Olisi tärkeää saada Matin kokoelman nähtäväksi mahdollisimman pian johonkin kotimaiseen näyttelyyn. Esitelmä meni ilmeisesti aika hyvin, koska vain yksi läsnäollut henkilö nukahti! Esitelmän jälkeen onnittelin Forssan kerhoa Salon kerhon puolesta ja ojensin asiaan kuuluvan ja esitelmänkin sisältöön nivoutuvan lahjan pj. Tapolalle. Oli jälkiruoan aika. Viimeinen ohjelmanumero oli huutokauppa, jossa myytiin oikeus sytyttää merkkirovio, jossa noin 150 tuhatta heikkolaatuista massamerkkiä poltettiin pois markkinoilta – sytytys tapahtui toisena näyttelypäivänä sunnuntaina. En sitä ollut näkemässä.

Seuraava Forssan kerhon tapahtuma on jo perinteinen myynti- ja vaihtotapahtuma 5.11.2022 samassa Kuhalankadun tilassa, jossa näyttely järjestettiin.

Syyskuun 2019 JFP, Huutokortti ja HTO huutokaupat

26 syyskuun, 2019 By Mikael Collan

Syyskuu vaikuttaa olevan vuoden tiukin huutokauppakuukausi filateliarintamalla – huutokauppoja on useita eritasoisia ja erikokoisia. 25. ja 26. päivinä päätökseensä tuli yhteensä kolme on-line huutokauppa, joista ensimmäisenä päättyi Järvenpään Filateliapalvelun 14. on-line huutokauppa. Aiemmin JFP:n huutokaupoissa on ollut tarjolla sekalaista M30 seurakuntaan ja tämä asiantila ei varsinaisesti ole muuttunut.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupassa filatelian puolella oli yli kolmekymmentä kohdetta myytävänä, näistä muutama oli ns. pikkumukava – esimerkiksi ”virheellisiä” numerokuusiloita oli myytävänä kaksikin kappaletta. Antinumeron 181 kuusilo, jossa kahdeksikko oli kääntynyt väärin päin ja 15mk punaisen kuusilo vuodelta 1951, jossa vuosiluvun keskimmäiset numerot vaihtaneet paikkaa ja vuosiluvun tilalla lukee 1591. Nämä erikoisuudet menivät kumpikin kaupaksi, kuusilo 181 hintaan 33 euroa ja 1591 kolmella kympillä.

Kohde 159, siirtyminä myytyjä, mutta todellisuudessa moni merkki ei ole siirtymää sanan filateelisessa merkityksessä nähnytkään. Kuvan oikeudet omistaa Järvenpään Filateliapalvelu.

Kohdenumerolla 159 kohdeselosteenaan: ”Erä 11 eri hammastesiirtymää leimatuilla leijona merkeillä. 11 diff. misplaced perforations on Lion type stamps.” oli tosiaan myytävänä yksitoista M30 leijonamerkkiä. Surullinen tosiasia näiden suhteen on se, että hyviä siirtymiä ei erässä ollut ainoatakaan. Muutamalla merkillä näkyy toisen merkin merkkikuva hieman, mutta kaikilla ei sitäkään – vaikka merkit, joissa ei näy toista merkkikuvaa ovatkin heikosti keskitettyjä ei niitä voi kutsua siirtymiksi hyvällä tahdollakaan. Kunnollisessa siirtymässä nimittäin näkyy kahden tai useamma merkin kuva ”paljon” – erässä olevat kohteet ovat rankimman määrittelyn mukaan kaikki huonoja keskityksiä. Viime aikoina ja oikeastaan jo kauankin on moni kauppias ja myyjä yrittänyt myydä huonosti keskitettyjä merkkejä siirtyminä. On tärkeää havaita ja ymmärtää tämä ero! Kahden kympin pohjilla tämä levyllinen ei mennyt kaupaksi ja hyvä niin.

Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä viitisentoista. Mielenkiintoisimpia näistä olivat tiedustelulomakkeelle tehty paketin palautuspyyntö vuodelta 1956 ja Chileen lähetetty palautettu lentokirje.

Tavallisen tiedustelun sijaan lähetetyn postin palautuspyynnöt ovat harvinaisempia ja niitä näkee harvoin. Tässä tapauksessa oli palautuspyyntö erikseen kirjoitettu tiedustelulomakkeelle ruotsiksi ”Paketet bedes returnera till avsändaren”. Taksakirjasta voidaan lukea, että erilaisille anomuksille ja pyynnöille oli asetettu maailmanpostisopimuksessa maksu, joka vastasi alimman painoluokan kirjeen postimaksua. Erilaisia mahdollisia anomuksia ja pyyntöjä olivat osoitteenmuutos, lähetyksen palauttaminen ja jälkeenlähettäminen, postietuantimäärän vähentäminen, korottaminen tai peruuttaminen. Näistä määrättiin useissa eri kiertokirjeissä vuosien varrella. Myytävänä ollut kohde oli oikeataksainen ja kohtalaisen ”selkeä tapaus”… sille joka osaa ruotsia ja ymmärsi katsoa mitä kohtalaisen tavallisen näköisellä lomakkeella lukee. Limitistään 10 euroa kohteen hinta ei liikahtanut piiruakaan.

Taustapuolella olevat seitsemän leimaa kertovat kohteen tarinaa tehokkaasti.
Kokeneen näköinen ”julkisivu”. Kuvien oikeudet omistaa Järvenpään Filateliapalvelu.

Chileen Suomesta lähetetty posti ei ole sitä kaikkein yleisintä – yleisin Etelä-Amerikan maa, jonne postia on Suomesta lähetetty lienee Argentina. Myytävänä ollut kohde oli lähetetty vuonna 1938 Santiagoon lentopostina. Kohteen taksa oli oikein, kirjeen postimaksu ulkomaille 3½mk ja lentolisä Chileen 22 markkaa viideltä grammalta, yhteensä 25,50mk. Huomataan, että lentolisä oli huomattavan korkea suhteessa kirjeen perustaksaan.

Tässä kohtaa täytyy kehua JFP:n meklaria, sillä kohteesta oli kuvattu kumpikin puoli eikä potentiaalisten tarjoajien tarvinnut arvailla, että olisiko kohteen kääntöpuolella merkintöjä tai leimauksia. Lentopostin kannalta on merkityksellistä ymmärtää kohteen kulkenut reitti ja se tyypillisimmin selviää varmasti vain kauttakulkuleimojen perusteella. Kohteessa oli taustapuolella kokonaiset seitsemän leimaa, joiden perusteella oli mahdollista päätellä ensinnäkin, että kohde oli varmasti käynyt Chilessä ja, että se oli kulkenut sinne ranskalaista lentopostiyhteyttä käyttämällä Pariisin kautta. Etelä-Amerikkaan kulkevia lentopostireittejä ylläpitivät 1930-luvun alkupuolelta alkaen ranskalaiset ja saksalaiset. Kohteen lähtöhinta oli asetettu viitentoista euroon ja se nousi aina noin 75 euroon euroon saakka. Lentopostikeräilijät ilmeisesti innostuivat kohteesta.

HTO huutokauppojen 47. huutokauppa päättyi 26.9. kello 20. Vaikka filateliapuolen tarjonta oli kohtalaisen ohutta, niin mukana oli kaikenlaista pikkukivaa. Oli esittelyarkista leikattuja liimattomia hammastamattomia pareja, liimalla oleva 5mk violetin hammastamattoman merkin pari ja ehkäpä mielenkiintoisimpana kohteena 25mk puunhakkaajamerkki ”W” suojareijityksellä. Tämä W tarkoittaa ilmeisesti Waldhof:ia, eli Waldhofin sulfiittiselluloosatehdasta, joka rakennettiin Käkisalmeen vuonna 1931. Kuten tiedämme jäi Käkisalmi ja kyseinen tehdas Neuvostoliitolle sodassa, mutta tehtaan toiminta ei kuitenkaan loppunut – venäläiset jatkoivat tehtaan käyttöä aina yli 1980-luvun puolenvälin ja sulkivat sen vasta 1987 liian ympäristöä likaavana. Arvatenkin koneet oli ajatettu täysin loppuun. Tiloissa toimii tällä hetkellä lämpövoimalaitos. No joka tapauksessa, kyseinen tehdas ja sen omistanut saksalainen Zellstoff-fabrik Waldhof AG ilmeisesti suojareijitti käyttämiään merkkejä. Näitä reijitteitä tunnetaan kuitenkin vain vähän, mikä tekee niistä harvinaisia. Niin harvinaisia, että joku uskalias myyjä oli päättänyt jättää W reijitteellä olevan merkin myyntiin hulppealla 500 euron lähtöhinnalla.

Waldhof suojareijite – harvinainen. Limitti 500 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Kohteessa on mukana atesti, mikä tuo uskottavuutta – oma kompetenssini suojareijitteiden osalta on puutteellinen, yritän oppia lisää… Kohde myytiin 500 euron hinnalla, mikä teki siitä huutokaupan kalleimman M30 kohteen.

Postihistorian puolella huutokaupassa oli yli kolmekymmentä kohdetta tarjolla, mukana muutavia pikkuhyviä. Kotimaan kohteista maininnan arvoinen oli kirjattu painotuote, joka 25 euron lähdöstä n. 29 euroon. Yhden kohteen kohdalla nähtiin aikamoinen ylilyönti. Kyseessä oli Norjaan vuonna marraskuussa 1942 lähetetty kirjattu kirje, jolle oli maksuksi laitettu neljä erilaista M30 leijonamerkkiä yhteensä 11 markan edestä. Kuori oli sensuroitu Suomessa ja saksalaisen sensuurin toimesta Oslossa ja sille oli kirjoitettu ruotsiksi ajatuksia siitä mitä postimaksu voisi olla. Nämä ajatukset eivät ole linjassa sen kanssa mitä posti oikeasti postimaksuna veloitti.

Kirjattu kirje Äänekoskelta Osloon 27.11.1942. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + Kirjaaminen Pohjoismaihin (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk = 7,00mk. Ylitaksa. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokauppa.

Oikea taksa on helppoa tarkistaa uudesta taksakirjasta, mutta siitä huolimatta kohde lähti kympin pohjista nousuun jo monta päivää ennen huutokaupan loppukahinoita ja oli saavuttanut 250 euroa jo päivää ennen päätöstä. Loppuhinnaksi muodostui 271 euroa.

Saksaan 2mk/1½mk punaisella M30 päällepainamamerkillä lähetetty postikortti myytiin 50 eurolla, lähtöhinta oli laitettu viiteen kymppiin. Kyseinen kohde oli mielestäni aika kallis – toisaalta jos oli puutos juuri tämän merkin hyvälle singlelle, niin aukon sai täyteen. Se mitä en ymmärtänyt on, että edellinen kohde oli samalla merkillä Englantiin lähetetty postikortti, jonka lähtöhinta oli 30 euroa, itse olisin kilpaillut Englantiin menneestä ensin 50 euroon asti ja vasta sen jälkeen lähtenyt hakemaan Saksan kohdetta… varsinkin kun kumpikin oli muuta kuin aivan juhlaliputuksen arvoinen leimoiltaan. Englantiin mennyt kohde myytiin lopulta 30 euron hintaan.

Muitakin mielenkiintoisia postihistoriallisia kohteita oli tarjolla, mutta niissä oli mukana juhlamerkkejä, jotka tekivät niistä minulle vähemmän kiinnostavia – olen puristi sen asian suhteen, että haluan kohteeni vain M30 merkein, enkä ”sulata” sekapostitteita juhlamerkkien kanssa. Tämä on tietysti omaa hulluuttani, sekapostitteissa ei ole mitään vikaa – mutta meillä jokaisella on omat ajatuksemme…

Kenttäpostiosoitteesta 16.9.1942 Ruotsiin lähetetty lentopostikortti. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.9.1942-30.6.1945) 2,00mk + Postikortin lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-30.9.1942) 0,50mk = 2,50mk. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Huutokaupan ehkäpä parhaat M30 kohteet oli tällä kertaa myytävänä sotilaspostin osastossa, jossa myytävänä oli harvinainen postikortti syyskuulta 1942 Ruotsiin. Harvinaisen kortista tekee se, että taksa oli mahdollinen vain yhden kuukauden ajan, kun uusi postikorttitaksa oli jo voimassa ja vanha lentopostitaksa ei vielä väistynyt. Ulkonäöllä kohdetta ei oltu pilattu, vaan se on kaikin puolin muotopuoli – sotilaspostin osastossa se oli siksi, että se oli lähetetty kenttäpostiosoitteesta. Kun kenttäpostia lähetettiin lentona tuli maksaa koko postimaksu. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se ei siitä noussut.

Toinen kiinnostava M30 kohde sotilaspostin osastossa oli painotuotelähetys vuodelta 1944, joka oli ensin lähetetty painotuotteen taksalla sitten eteenpäinlähetetty kenttäpostiosoitteeseen. Koska kenttäpostiin ei saanut lähettää postia ilman kenttäpostilipuketta tai kenttäpostimerkkejä oli lähetykseen, asianmukaisesti, lisätty kenttäpostilipuke. Kyseessä on kiinnostava sekapostitelähetys. Tällaisia kenttäpostiin edelleen lähetettyjä kohteita tunnetaan jonkin verran, ne ovat mielenkiintoisia ja sopivat sekä kenttäpostin, että postihistoriakokoelmiin kotimaan lähetysten kohdalle hyvin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja sillä se myytiin.

Juuri ennen huutokaupan aikataulunmukaista sulkeutumista n. 19.57 Philabid järjestelmä, eli on-line kauppapaikka päätti tehdä niin kutsutun wanhan liiton jysähdyksen ja päätti kaatua. Näin ollen saatiin odottaa ja ihmetellä, että mitä huutokaupassa oikein tapahtuu. Kun 20.22 sain avattua Philabid sivut oli HTO huutokauppa mennyt jo jälkimyyntiin ja kaikki kohteet päättyneet. Sen jälkeen tilanne muuttui ja ilmeisesti tilanne palautettiin siihen hetkeen, kun systemi oli mennyt tilttiin ja huutoaikaa jatkeettiin klo. 22 asti, vaikka huutokauppa oli jo kertaalleen päättynyt…. Nämä tekniset ongelmat ovat erittäin ikäviä juttuja, koska ne aiheuttavat epävarmuutta. Ongelmat jatkuivat myös noin kello 22, kun uusi sulkeutumisaika oli käsillä – järjestelmä ei ottanut huutoja normaalisti vastaan.

Huutokortti huutokauppa numero 20 päättyi tuntia HTO huutokaupan alkuperäisen päättymisajan jälkeen, kello 21. M30 osastossa oli myytävänä yhteensä hiukan alle kolmekymmentä kohdetta, kuten yleensä filatelia ja postihistoria olisivat sekaisin, mutta tällä kertaa myytävänä oli yhtä kohdetta lukuunottamatta pelkästään postihistoriaa. Kun filateliakohteesta, eli 1,25mk/50p merkin I tyypin loistosta ei tehty kauppoja normaalin myyntiajan puitteissa, oli filateliapuolen myyntiprosentti nolla.

Jäniskosken voimalaitokselta 1949 Helsinkiin lähetetty kirjattu kirje. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1948-30.6.1950) 15,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.12.1948-30.6.1950) 15,00mk = 30,00mk. Suomalaista postia lähetettynä Neuvostoliitosta. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti huutokaupat.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia ulkomaan postikortteja asianmukaisilla punaisilla M30 merkeillä ja mm. paikalliskirjealueen sisällä eteenpäinlähetetty paikalliskirje. Mitään erikoisuuksia ei myynnissä ollut. Tältä osin tästä siis tuli lyhyt juttu – onneksi sentään ”Luovutettu alue” osastossa oli M30 ”kivaa” – myytävänä oli nimittäin kaksikin Jäniskosen Voimalaitokselta sodan jälkeen lähetettyä lähetystä, joista toinen oli kirjattu kirje. Kysymyshän on yhdestä suomalaisilla voimalatyömailla Neuvostoliiton puolella toimineista postikonttoreista, joista saattoi lähettää postia suomalaisilla merkeillä. Nämä ovat mielestäni kivoja kohteita – muita mahdollisuuksia, jolloin suomalaisia merkkejä sai käyttää ulkomailla olivat laivaposti sekä YK-posti. Kirjattu kirje nousi 10 euron lähtöhinnastaan n. 15 euroon saakka.

Kaikenlaista näissä kolmessa huutokaupassa oli myytävänä, ei kuitenkaan mitään varsinaisia kanuunoita, ehkäpä kuukauden lentotaksaista postikorttia lukuunottamatta. Kohtalaisen ”normaali” M30 kattaus siis.

KESFILA 2018 – kokoelman läpikäynti

17 heinäkuun, 2018 By Mikael Collan

Esitin Jyväskylässä järjestetyssä KESFILA näyttelyssä yhden kehyksen kokoelman ulkomaan taksaisista painotuotteista. Kuten aiemmassa KESFILAa käsittelevässä kirjoituksessa mainitsin, ajattelin käydä kokoelman läpi yksityiskohtaisesti, kun aikaa tulee – nyt lomat ovat alkaneet ja aikaa on sen verran, että ehdin käydä kokoelman läpi. Kokoelman ideana on esitellä Malli 1930 merkeillä ulkomaan painotuotetaksoja merkkimallin käyttöajalta. Erityisesti halusin esitellä kaikki UPU:n värisuositusten mukaiset vihreät M30 merkit, jotka oli painettu nimen omaan ulkomaan ensimmäisen painoluokan painotuotteita varten.

Yllä: Kokoelman etusivu

Kokoelman etusivulla kerrotaan yleisluontoisesti ulkomaan painotuotteista ja todetaan, että painotuotteet ovat usein aliarvostettuja lähetysmuotona, vaikka erityisesti ulkomaan painotuotteista löytyy hyvinkin vaikeita kohteita. Erityisen vaikeita ovat painavammat painotuotteet ja lentopainotuotteet 30- ja 40-luvuilta. Etusivulla todetaan, että mukana ei ole muita kuin vaikeita kohteita, eli aivan tavallinen tavara on jätetty ”armotta” pois. Näyttelykokoelmiin yleensä tehdään lyhyt, parin sivun pituinen, kokoelmaa paremmin selittävä synopsis. Synopsiksessa voi esittää asioita, joita ei kokoelman etusivulle mahdu ja mahdollisesti ”kouluttaa” kokoelman katselijoita etusivuakin enemmän. Kokoelman synopsiksen voi ladata tästä linkistä.

Yllä: Video, jolla kokoelmaa käydään läpi – loppuu kesken lauseen, jatkuu osassa 2

Yllä: Videon toinen osa, jolla käydään läpi kokoelma loppuun, sekä kokoelman saama arvostelu lyhyesti

Yllä olevilla videoilla kokoelma käydään läpi alusta loppuun – videon katsomalla pääsee kohtalaisen hyvin perille vihreistä M30 leijonamerkeistä ja erilaisista ulkokomaan painotuotteista ja niiden harvinaisuudesta. Video loppuu kesken, koska ohjelma jota käytin ns. ”crashasi” eli luhistui omaan mahdottomuuteensa. Onneksi pystyin pelastamaan nauhoitteen, ja säästin aikaa siinä, ettei tarvinnut aloittaa uusiksi nollasta.

Kesfila 2018 käteen jääneet kohteet

12 huhtikuun, 2018 By Mikael Collan

Kuten aiemmissa Kesfila 2018 näyttelyä käsitelleissä postauksissani kävi ilmi, oli Jyväskylässä paikalla myös kauppiaita ja keräilijät parveilivat tiskien ympärillä epälukuisina määrinä mehiläisten tavoin. Laatikoita plarattiin ja esittelykansioiden sivut kääntyivät tiuhaan. Myös allekirjoittanut käytti aikaa kauppiaiden antiin tutustuessaan. Käytännössä kävin läpi kaikkien myyjien tarjonnasta jotakin – en pysty katsomaan kuin noin yhden laatikon kerrallaan, jonka jälkeen on pakko pitää paussi, tässä häviän monelle mulle keräilijälle sitkeydessä. En ostanut lainkaan filateliaa, vaan kaikki hankkimani kohteet ovat postihistorian puolelta. Aloitan esittelyn, kuten niin monta kertaa aiemminkin kotimaan kohteista ja etenen kohti kaukaisia maita…

Yllä: Kelirikkolennolla 27.11.1946 Vaasasta Raippaluotoon kulkenut kirje. M30 8mk violetti single. Leimattu kelirikkolennon erikoisleimalla. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk. Nähtävästi lentolisää ei tarvinnut maksaa. Takana 27.11.1946 Replot saapumisleima.

Ensimmäinen haaviin jäänyt kohde oli Vaasasta Raippaluotoon, eli ruotsiksi Replot:iin kulkenut ja kelirikon lentoleimauksella leimattu kuori, jolle oli leimattu 8mk violetti M30 leijonamerkki. Kuori näyttää hyvin kauniilta ja näin ollen päättelen sen olevan vahvasti tekele, kuten niin monet muutkin vastaavat Raippaluodon kuoret ovat. Tästä käytetystä kelirikkolentoleimasta sain hyvää lisätietoa katsomalla Keski-Suomen Filatelistikerhon kotimaan lentopostia käsittelevää parin kehyksen kokoelmaa. Leima on 24mm halkaisijalla varustettu leima, jonka renkaan sisällä leiman kaarella lukee ”Lentoposti 1946 – Flygpost 1946” ja keskellä ”Vaasa – Vasa – Replot”. Yläosassa on stilisoitu lentokone. Leimavärinä on violetti. Ensimmäinen kelirikkolento oli 27.11.1946, jolloin tämäkin kuori on leimattu. Koneena oli Merivartiolaitoksen Junkers lentokone, jota ohjasi Lentomestari E. Rautio. Kone pudotti postia Bergön, Raippaluodon ja Björköbyn saarille laskeutumatta lainkaan. Onneksi kuori on leimattu takaläppäänsä Replot samana päivänä – tämä on vahva indikaatio siitä, että se on ainakin kulkenut kyseisellä lennolla.

Yllä: Pienikokoinen lentopainotuote 20.12.1947 Helsingistä Tukholmaan. M30 2mk ja 2½mk vihreä. Taksa: painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 4,50mk.

Toinen löydökseni oli pienikokoinen Ruotsiin lentänyt painotuotekuori vuodelta 1947. Kuten tiedetään oli Ruotsi painotuotteiden näkökulmasta ulkomaa ja näin ollen painoutuotteiden taksa oli sama kuin muihin ulkomaihin lähetetyillä painotuotteilla, tässä tapauksessa 2½mk. Lentolisät kuitenkin olivat Pohjoismaihin omansa. Kun kohteen hinta oli 3 euroa päätin ottaa sen pois pyörimästä. Lisäksi sen pieni koko viehätti, vaikka leimaukset eivät olekaan huippuluokkaa. Lentopainotuotteet ovat aliarvostettuja, koska niiden harvinaisuutta ei tyypillisesti ymmärretä. On ollut vain erikoistapauksissa merkityksellistä saada painotuote mahdollisimman nopeasti perille – näitä tapauksia ovat olleet esimerkiksi viimehetken toivotukset (kuten esimerkiksi joulukortit). Toki Ruotsi on kaikkein yleisin kohdemaa, mutta silti – ei lentopainotuotteita Ruotsiinkaan mitenkään valtavasti liiku. Eivät tule peittämään aurinkoa lähiaikoina…

Yllä: Lentopainotuote 19.12.1954 Paraisilta Tukholmaan Ruotsiin. M54 10mk vihreä ja M30 2mk vihreä. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 12,00mk.

Kolmaskin löytämäni kohde oli lentopainotuote Ruotsiin, tällä kertaa myöhäisempi 50-luvun ”sekakäyttö” M54 10mk vihreän kanssa. Mukana oli myös Joulumerkki. Tämä kuori on aika tavallinen, eikä herättänyt sen suurempaa tunnemyrskyä, mutta viidelläkymmenellä sentillä se löysi tiensä kokoelmaani tai ainakin siihen kansioon, johon sen aion epämääräiseksi ajaksi säilöä. Tätä kohdetta seuraakin sitten näyttelyn kauppiailta ostamistani kohteista paras, nimittäin kävi niin mukavasti, että huomasin Viroon menneen hieman nuhjuisen näköisen kuoren ja lähdin tarkastelemaan sitä hippasen verran tarkemmin. Lähemmän tarkastelun jälkeen totesin, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje eteläiseen naapurimaahamme vuodelta 1934, eli maidemme välinen bilateraalinen postisopimus oli tuolloin voimassa ja Viroon voitiin lähettää kirjeitä Pohjoismaiden taksalla ja käyttämällä Pohjoismaiden lentolisiä. Niille, jotka ovat Viron postia tutkineet ei tyytyväisyyteni tästä löydöstä ole arvoitus, sillä he tietävät, että toisen painoluokan kirjeita tunnetaan sopimustaksalla ilmeisesti yksi kappale ja kyseisen painoluokan lentopostikirjeitä alle viisi kappaletta. Suomen ja Viron välisestä postisopimuksesta ”uutisoiva” kiertokirje KK 1/1929 löytyy tästä linkistä pdf muotoisena.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 17.5.1934 Tallinnaan, Viroon. M30 merkkejä yhteensä 4kpl. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-125g) Viroon (4.1.1929 – 30.11.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea toisen painoluokan lentokuori Viroon. Vaikea, jopa Harvinainen – ainakin vielä.

Löydökseni jatkuivat ”erikoistaksojen” merkeissä, sillä aivan kalkkiviivoilla löysin hienoleimaisen Postikortin Pelkosenniemeltä Latviaan vuodelta 1938. Tuolloin voimassa oli kahdenvälinen postisopimus Suomen ja Latvian välillä, joka oli alkanut vain noin vuosi aiemmin. Latvia on sopimustaksa-aikana vaikea kohdemaa ja tämä löytämäni postikortti ehkäpä yleisin sinne kulkenut postite – näitä tunnetaa viitisentoista kappaletta ja jatkossa varmasti lisääkin. Silti otin tämän pois, koska leimaus on erinomainen ja kortti muutenkin siisti. Kun tätä taksaa pitää esitellä on tämä kohde kokoelmakelpoinen. Lähettäjänä Pallastunturilla käynyt turisti.

Yllä: Postikortti 8.3.1938 Pelkosenniemeltä Rigaan Latviaan. M30 1,25mk keltainen leijonamerkki. Taksa: Postikortti (1.7.1937 – 15.6.1940) Latviaan 1,25mk. Siisti.

Viimeinen löytämäni M30 kohde ei ole mikään helmi, vaan aivan tavallinen viiden markan violetin kahdella merkillä, yhteensä siis kymmenellä markalla, maksettu kirje Kanadaan. En oikeastaan tiedä miksi nappasin tämän kuoren pois 50 centin kasasta. Ehkä siksi, että se oli siellä… ja mitään muuta en ollut vielä siihen mennessä löytänyt – eli varmistelin asiaa kaiketi henkisesti. Ei mikään erikoinen löydös tosiaankaan, parempi kuitenkin kuin kotimaan kirje. Kirjeen taksa oli yli vuoden mittainen ja näilläkin merkeillä, jotka julkaistiin lokakuussa 1945 tulee käyttöaikaa, siis mahdollista sellaista tällä taksalla toista vuotta…. nothing special.

Yllä: Sudburyyn Ontarioon Kanadaan 30.4.1946 – lähetyspaikkakunta epäselvä, mutta alkaa ”Mää..”. Kaksi M30 5mk violettia leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk.

Aivan tyhjin käsin ei siis tarvinnut M30 miehen kotiin lähteä, vaikkei mitään uskomattomia löytöjä vastaan tullutkaan. Mieltä lämmittää vieläkin hyvä toisen painoluokan lentokirje Viroon. Viroon oli tarjolla myös kansainvälinen postiosoitus, mutta en lähtenyt siitä kauppaa vääntämään, koska sellainen minulla jo on. Ehkä sitäkin vielä jonain päivänä mietin uudelleen… Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tekemiini kauppoihin, rahaa ei mennyt paljon – itse asiassa, koska myin muutamia omia kohteitani jäin ensimmäistä kertaa elämässäni ns. ”voiton puolelle” kokonaisuutena näyttelymatkasta – toki vain, jos hotelleja jne. ei lasketa mukaan.

Postal History of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 4

8 kesäkuun, 2017 By Mikael Collan

Jatketaan kokoelman videointia, vaikka Finlandia 2017 näyttely onkin jo ohi. Alkuperäinen tarkoitus oli, että olisin ehtinyt videoissa käsitellä kaikki kokoelmasivut, mutta päivässä on vain 24 tuntia, joista jokunen on pakko silloin tällöin nukkuakin – onneksi mikään ei estä videoesitysten täydentämistä näin jälkikäteen.

Osat 8 ja 9 kokoelmaa esittelevistä videoista – päästään jo kokoelman neljännen kehyksen loppuun.

Esittely jatkuu 10. video – AO-mail, eli ”autres objects” tällä kertaa ulkomaille. Painotuotteita siis.

Viimeinen video, eli 11. osa.

Hellman huutokauppa 10/2015

19 lokakuun, 2015 By Mikael Collan

Hellman huutokaupoilla oli taas myytävänä M30 keräilijää kiinnostavia kohteita, tällä kertaa erityisesti kiinnostavaa oli erään M30 automaattimerkkejä käsittelevän kokoelman myynti. Mukana oli filateliapuolelta erittäinkin harvinaisia automaattimerkkikohteita ja postihistoriapuoleltakin useita automaattimerkkejä kulkeneilla kirjeillä. Henkilökohtaisesti kiinnostusta herätti myös muutama erä, joissa oli kiinnostavaa sisältöä. Kävin katsomassa kohteet etukäteen ja tämä osoittautui jälleen hyväksi strategiaksi, olenkin lähes kokonaan lopettanut erien ostamisen sokkona vain huutokauppakuvien perusteella. Aloitan kohteiden läpikäynnin filateliapuolelta ja sitten etenen postihistoriassa läheltä kauaksi. Sain luvan käyttää kohdekuvia, joten kirjoituksesta tuli mielenkiintoisempi.

Myytävänä oli 10p harmaan automaattimerkin kohteita kolmekin kappaletta. Kohdenumerolla 2106 myytiin leimattu kuusirivilö aitoutuksella, myyntihinnaksi tuli sata euroa. Näitä leimattuja pätkiä on voinut tulla siitä, että kun automaattien käyttö lopetettiin myytiin olemassa olevat merkkirullat eteenpäin ja niitä saattoi käyttää postitukseen ”normaalisti” – itse automaattihan leikkasi yhden merkin kerrallaan, joten tällainen rullan pätkä leimattuna ei ole automaatista tullut. Kohde 2107 sisälsi yhden leimatun ja yhden numeroidun 10p harmaan automaattimerkkiparin. Kohde myytiin lähtöhinnalla 30 euroa, joka mielestäni oli edullinen. Numerolla 2108 myytiin postituore numeroimaton automaattimerkkirulla ”ajalta ennen kuin tajuttiin, että kannattaa numeroida”. Näitä tunnetaan vain muutamia ja kysymyksessä on erittäin vaikea M30 kohde. Lähtöhinta oli sen mukainen 190€ ja myyntihinnaksi tuli 250€.

Yllä: 10p harmaan automaattimerkin leimaamaton ja numeroimaton 10 rivilö. Harvinainen kohde. Myyntihinta 250€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen filateelinen harvinaisuus oli 1mk oranssin automaattimerkin kymmenrivilö. Harvinaisen tästä tekee se, että 1mk merkki oli erittäin ”helppokäyttöinen” lähes kaikilla postitteilla. Ilmeisesti kaikki jäljelle jääneet 1mk oranssin automaattimerkin rullat myytiin ja niitä käytettiin ahkerasti postituksessa. Näin ollen postituoreita 1mk oransseja automaattimerkkejä jäi jäljelle vain hyvin vähän. Pitää muistaa, että näitä ei alun perinkään ollut mitenkään valtavan paljon, vaan automaattimerkkirullia tehtiin yhteensä 340kpl ja 1mk oransseja automaattimerkkejä siis 340 tuhatta kappaletta. Kohteen lähtöhinta oli 200€ ja myyntihinta 210€ – tämä olisi voinut nousta korkeammallekin.

Yllä: 1mk oranssin automaattimerkin postituore kymmenrivilö. Harvinainen kohde. Myyntihinta 210€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yllämainittujen lisäksi myytiin 50p keltaisen merkin leimattuja ja 1mk oranssin merkin leimattuja kappaleita. Näiden hinnat eivät nousseet erityisen koviksi, vaan kohteet vaihtoivat omistajaa kympeillä pikemminkin kuin satasilla. Tällä kertaa oli ”sauma” kasata saman tien M30 automaattimerkkien osasto kuntoon. Allekirjoittanut teki minkä pystyi mahdollisuuksiensa rajoissa. Minusta tuntui, että hiukan hämärtyi se, että kuinka harvinaisista kohteista oli kysymys, sillä mukana oli niin monta harvinaista kohdetta.

Yllä: Lentokirje Kemistä 30.8.1945 Helsinkiin. M30 7mk postitalo single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 5,00mk, lentolisä (jokaiselta 20g:lta) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk, yhteensä 7,00mk. Vaikeahko singlekohde, myyntihinta 60€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Mielenkiintoista oli nähdä, että kirjattu lentokuori kotimaassa jäi varsinaisen huutokaupan aikana myymättä ja myytiin vasta jälkimyynnissä. Lentokuoret M30 merkeillä ovat kohtalaisen vaikeita kohteita ja kirjattuna ne ovat suorastaan hyviä. M30 7mk postitalo merkki singlenä kotimaan lentokirjeellä myytiin pohjahinnalla 60€ – tämä on vaikeahko 7mk postitalon yksittäiskäyttö, vaikka saman kaltaisia muutamia tunnetaankin.

Yllä: Kirjattu toisen painoluokan lentopikakirje Helsingistä 4.10.1940 Tukholmaan, Ruotsiin. Mukana 10p harmaa automaattimerkki. 10mk saimaa, 2mk violetti, 40p vihreä, 25p ruskea ja 10p harmaa, yhteensä 12,75mk. Taksa: Kirje (21-125g) Pohjoismaihin (16.6.1940 – 31.8.1942) 4,75mk, kirjaaminen Pohjoismaihin (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,00mk, pikalisä Pohjoismaihin (1.1.1935 – 31.8.1942) 4,00mk, lentolisä (21-125g) 1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk, yhteensä 12,75mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Mielenkiintoinen automaattimerkkien postihistoriakohde oli postimerkkikeskuksessa Helsingissä 1940 leimattu kirje, jolle oli sattunut mukaan 10p harmaa automaattimerkki. 10p harmaiden automaattimerkkien postitteet ovat erityisen harvinaisia ja niitä tunnetaan vain muutamia. Kohteen lähtöhinta oli 150€ ja se myytiin 260€:lla. Hintaan saattoi vaikuttaa juurikin se, että lähetys oli lähetetty postimerkkikeskuksessa ja oli näin ollen ns. filateelinen postite, kyseessä oli kirjattu pikalentokirje Ruotsiin. Mainitsen erikseen, että kohde on kuvattuna myös Hannu Kaupin malli 1930 merkkejä käsittelevässä kirjassa.

Yllä: 1mk oransseilla automaattimerkeillä Helsingistä 26.12.1930 Sveitsiin lähetetty kirje. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1930 – 31.11.1931) 2,00mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen mielestäni kiinnostava automaattimerkkikohde oli Sveitsiin lähetetty kirje, jolle oli mitätöity 2kpl 1mk oranssia automaattimerkkiä. Automaattimerkein ulkomaille lähetetyt kohteet ovat vaikeita. Kohteen lähtöhinta oli 30 euroa ja myyntihinnaksi muodostui 85 euroa. Kirjeen merkit oli ostettu automaatista, tästä kertoo se asia, että ne eivät ole toisissaan kiinni ja lähetyksen päivämäärä on juuri ajalta, jolloin automaatit olivat käytössä.

Yllä: Painotuotekuori Helsingistä 14.10.1943 Saksaan, 1mk oranssi single. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.8.1945) 1,00mk. Kohtalaisen harvinainen single kohde. Tällaiset painotuotteet Pohjoismaiden ulkopuolelle ovat haastavia kohteita. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kohdenumerolla 2121 myytiin sodanaikainen painotuotekuori 1mk oranssilla leijonamerkillä singlenä. Nämä markan ulkomaan painotuotetaksan kohteet ulkomaille, Pohjoismaiden ulkopuolelle, ovat haastavia. Paras tällainen kohde on 1mk vihreällä, taksalle tarkoitetulle merkillä singlenä kulkenut painotuote, mutta tällaiset 1mk oranssilla kulkeneetkaan eivät ole huonoja kohteita, päin vastoin. Tällä kertaa kohteen lähtöhinta oli 120 euroa ja se myytiin hintaan 130 euroa. Mielestäni kyseessä ei ollut kovinkaan kova hinta! Ehkäpä ”kaikilla” on tämä kohde jo tai kaikki eivät ymmärtäneet miten hyvästä kohteesta oli kysymys.

Ns. ”Saksan erikoistaksainen” kirje 3½mk/2,75mk violetilla merkillä singlenä myytiin32 eurolla ja 9 päivän lentotaksainen merkki jäi myymättä sadan euron limitillä. Näitä 9 päivän taksaisia on lähiaikoina ollut myytävänä jonkin verran ja niitä tunnetaan parisen kymmentä. Lentopainotuote USAan vuodelta 1948 myytiin hintaan 55 euroa – tämän kohteen tekee paremmaksi se, että lentopainotuotteet eivät ole erityisen yleisiä ja lisäksi se, että painotuotteiden lähettäminen vapautui vasta vuoden 1947 loppupuolella. Malesiaan lähetetty kolmannen painoluokan kirje myytiin lähtöhinnallaan 40 euroa.

Yllä: Erä M30 ulkomaanlähetyksiä. Myyntihinta 220€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

”Suomen postilähetyskokoelmat” osastossa oli myytävänä mielenkiintoinen postilähetyserä numerolla 1793.Kohdeseloste luki: ”m/30 erä 1930 – 47 lähetyksiä ulkomaille 8 kpl mm 5 mk sininen leijona parina lentokuorella 22.7.45”. Erästä oli tarjolla kaksi kuvaa, joissa kaikki erän kohteet oli esillä. Katsomalla tarkasti pystyi näkemään, että selosteen mukaisesti erässä oli myytävänä erinomainen kohde, 5mk sinisen parilla lentokuorella Sveitsiin. Kuori oli, kuten pitääkin, kulkenut lentona Englantiin, josta se oli jatkanut matkaansa Sveitsiin. Kysymyksessä on 5mk sinisen ”oikea-aikainen” käyttö. Nämä ovat hyviä kohteita. Erässä oli lisäksi pikakirje Sveitsiin 30-luvulta ja painotuotepostikortti 1mk oranssilla singlellä Sveitsiin joulukuulta 1942. Kysymyksessä on siis sama taksa kuin erikseen myydyssä 1mk oranssin painotuotteen kohteessa, joka myytiin hintaan 130 euroa. Erässä oli lisäksi ulkomaan pakettikortti, ilmeisesti Sveitsiin, kirjattu kirje Liechtensteiniin, pari 2mk punaista singleä postikortilla ja 2½mk vihreä single painotuotekuorella ulkomaille. Kaiken kaikkiaan kohtalaisen hyvä kokonaisuus. Lähtöhinta 100 euroa, myytiin hintaan 220 euroa.

M30 kohteita on lähiaikoina ollut markkinoilla saatavissa runsaasti, parempiakin! Tämä on selvästi painanut kohteiden hintoja ja hyvää tavaraa saa aiempaa edullisemmin. Onko kyseessä lama, filatelian ja postihistoriakeräilyn jatkuva laskusuunta, vai sattuman kauppa – vaiko ehkä kaikkien näiden yhdistelmä. Sitä pohtikaamme kylminä tulevan talven iltoina!

Forssan keräilytapahtuma 4.4.2015

4 huhtikuun, 2015 By Mikael Collan

Yllä: Forssan keräilytapahtuman tunnelmaa Kuhankadun Järjestöjen talolta

Forssan perinteinen Lanka-lauantain keräilytapahtuma puolusti jälleen kerran paikkaansa yhtenä Suomen parhaista postihistorian ja filatelian keräilytapahtumista. Tällä kertaa saavuin jo varttia yli yhdeksältä paikalle ja ”tupa oli jo täynnä”. Myyjiä oli saapunut myös Ruotsista Aspbäckin postimerkkiliikkeen voimin Göteborgista, Virolainen korttikauppias oli paikalla ja liuta suomalaisia kauppiaita mm. Vesa Järvistö, jonka tapasin itse asiassa ensimmäistä kertaa, vaikka systeemi.netissä olen tuhansia kauppoja tehnyt. Paikalla oli myös useita tuttuja keräilijöitä. Sää oli tällä kertaa hiukan plussan puolella ja pilvinen, pikkuruinen vesisade tihutti ajellessani kotiin päin yhdentoista maissa.

Koska myyjiä on Forssassa paljon ja tarjolla on paljon postihistoriaa ovat mahdollisuudet siihen, että jotakin löytyy kotiin vietäväksi hyvät, nämä mahdollisuudet muuttuivat toteutuneiksi ”löydöiksi” tälläkin kertaa. Esittelen alla muutamia löytyneitä, enemmänkin löytyi, joten mielestäni minulla oli tällä kertaa aivan erinomainen päivä! Eteneen kotimaasta alkaen, kauemmaksi…

Yllä: Postikortti Reposaaresta 4.12.1946 Poriin, M30 2mk vihreä ja 3kpl 1mk vihreä, yhteensä 5mk. Taksa: Postikortti kotimaassa 16.1.1946 – 31.12.1946 5,00mk. Reposaaressa käytettiin lennättimen leimaa pitkään aivan yleisesti myös postimerkkien mitätöimiseen – tässä tapauksessa käytetty sinistä leimasinväriä. Merkit sellupaperia (SP).

Yllä: Kirjattu kirje Vuokatista 8.8.1950 Helsinkiin. 4kpl M30 10mk violetti leijona. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk, kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk, yhteensä 40,00mk. Lähetetty arpajaislippu ”Suur-arpa” arpajaisiin, ilmeisesti voiton lunastamiseksi, avattu 10.8.1950 Suurarpa Oy:ssä – mutta kyseessä on ollut jonkin toisen arpajaisfirman arpalippu, eteenpäin lähetetty Arpajaisyhdistykseen, josta Kansan Pika-Arpajaisiin. Mielenkiintoinen kahteen kertaan Helsingissä edelleen lähetetty kohde.

Yllä: Turusta 29.5.1931 Osloon Norjaan lähetetty kirje. M30 1½mk violetti single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismahin (1.1.1930 – 30.11.1931) 1,50mk. Olen noukkinut Norjaan menneitä sivuun, kun olen edullisesti saanut.

Yllä: Helsingistä 5.1.1937 Rigaan Latviaan lähetetty postikortti, M30 2mk violetti single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Latvian ja Suomen välille solmittiin postisopimus 12.5.1937, jonka yhteydessä Latvia ”tuli ikään kuin mukaan” Pohjoismaiseen postisopimukseen. Huomataan, että postisopimus solmittiin vasta tämän postikortin lähettämisen jälkeen, joten tämä 2mk taksa-aika Latviaan olikin voimassa 1.11.1936 – 11.5.1937 eli vähän yli seitsemän kuukautta.

Yllä: Painotuotekirjekuori Vaasasta 22.12.1951 Zaandamiin Hollantiin, M30 8mk violetti (tumma, tilauserä 708) yksin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk.

Yllä: Uudestakaupungista 15.7.1941 Toursiin Ranskaan lähetetty postikortti. M30 1mk oranssi tupla. Sensuuri leimaus. Lisäksi ”Palautetaan lähettäjälle. Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt.” – leima. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Toursin kaupunki kuului Saksan miehittämään osaan Ranskasta.

Yllä: Helsingistä 29.1.1943 Vaduziin Liechtensteiniin lähetetty kirje. M30 3½mk oliivi ja 2kpl 50p vihreä, yhteensä 4½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk. Liechtenstein on vaikea kohdemaa.

Yllä: Degerby-Åland 3.10.1945 Merrill Wisconsin USA:n lähetetty kirje. M30 2kpl 4mk oliivi ja 2kpl 1mk vihreä leijona, yhteensä 10mk, sensuurin avaama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. Tämä lähetys osuu ajanjaksolle 1.9.1945 – 15.11.1945, jolloin ulkomaan kirjeen taksa oli 10mk, mutta 10mk sininen ei ollut vielä ilmestynyt.

Yllä: Lentopostikortti Savonlinnasta 17.9.1949 Altadenaan Californiaan USA:n, M30 20mk postitalo ja 1mk vihreä leijona, yhteensä 21mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1948 – 31.10.1949) 9,00mk, postikortin lentolisä (vyöhyke 3) mm. USA (1.12.1948 – 31.10.1949) 12,00mk, yhteensä 21,00mk. Merkit valkoista sellupaperia (VSP).

Kun yllä näkyvien kohteiden lisäksi sain vielä muutamia muitakin en voi muuta kuin olla päivääni tyytyväinen!

2½mk punainen – neljäs ulkomaan postikortille tarkoitettu M30 leijona

29 maaliskuun, 2015 By Mikael Collan

Yllä: Helsingissä 3.10.1944 leimattu sellupaperinen merkki. Erittäin kaunis leimaus.

2½mk punainen M30 leijonamerkki ilmestyi 1.10.1942 sodan riehuessa kiivaana. Se julkaistiin korvaamaan 2mk karmiini ulkomaan postikortille käytettävänä merkkinä taksan noustua merkin ilmestymispäivänä kahteen ja puoleen markkaan. Merkkiä painettiin yhteensä 15 miljoonaa kappaletta, viidessä eri tilauserässä, joista kolme ensimmäistä 517 (9-1942), 535 (11-1942) ja 553 (3-1943) painettiin lumppusellupaperille (LSP) ja kaksi viimeistä 625 (9-1944) ja 635 (2-1945) sellupaperille (SP).

Yllä: Numeropalat kaikista viidestä tilauserästä

Merkkiä liimoitettiin kolmella eri liimalla siten, että tilauseriä 517 ja 535 löytyy liimalla 2 (vaalea, heikosti kellertävä liima – osittain arabikumiliima), tilauseriä 553 ja 635 liimalla 3 (keltainen tai kellertävä liisteriliima) ja tilauseriä 625 ja 635 liimalla 4 (valkea liisteriliima). Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että ”yksi numeropala per tilauserä” ei riitä, vaan äärimmäisen pedantin filatelistin tulisi kerätä ”kaikki paperit kaikilla liimoilla”, mikä tarkoittaa sitä, että tilauserästä 635 ”on hankittava” kummatkin liimat.

Yllä: Tilauserän 635 (2-1945) kaksi eri liimaista numeropalaa. Ero ei ole valtava, mutta silti selvä, oikealla lm4 vaaleampana, lähes värittömänä ja vasemmalla lm3, kellertävä liima.

Liimaerot voi havaita silmällä, mutta pitää olla vertailuaineistoa. Merkille löytyy erikoisuuksina tarttuma ja ylimääräinen hammaste, sellupaperille lisäksi ohutta paperia ja pieniä siirtymiä, mutta myös hieman rosoisia hampaita sisältäviä merkkejä on olemassa ja olen myös löytänyt yhden paksummalle paperille painetun merkin.

Yllä: Jonkinlainen osittainen tarttuma – ei kuitenkaan painovaiheessa, vaan ilmeisesti alla olevasta arkista on liimalle jäänyt jälkeä – eli ei mikään ”oikea” tarttuma ollenkaan.

Yllä: Vähävärinen merkkipari, eli punainen väriaine ei ole levinnyt tasaisesti tai sitä on jostain syystä tullut painokoneelle vähemmän kuin tavallisesti

Merkin käyttötarkoitus oli siis toimia ulkomaan postikortin taksalla 1.10.1942 – 30.6.1945, aika oli käytännössä kokonaisuudessaan sota-aikaa ja siksi ulkomaan postikortit tältä ajalta yksin 2½mk punaisella merkillä ovat harvinaisia. Harvinaisuutta lisää se, että sodan aikana ja tämän postikorttitaksan voimassaollessa oli Suomen ja Saksan välillä postisopimus, jonka mukaisesti postikortin taksa oli kotimaan taksa, eli niitä ”ulkomaita”, joihin posti kulki oli vain vähän, kun muistetaan, että postin kulku akselivaltojen ulkopuolelle Yhdysvaltoja lukuunottamatta oli käytännössä kiinni. Näin ollen sellaiset maat kuten Belgia, joka ei kuulunut saksalaisen postisopimuksen piiriin vaikka olikin Saksan miehittämä on mahdollinen kohdemaa. Muita mahdollisia ovat mm. Sveitsi, Espanja ja Portugal, sekä luonnollisesti monet Aasian maat, mutta eivät brittiläisen kansainyhteisön maat. 2½mk punainen yksin postikortilla on hyvä ja harvinainen kohde, harvinaisuudessaan täysin eri luokka kuin esimerkiksi 2mk karmiini yksin postikortilla. Minulla ei ole näyttää malliksi 2½mk punaisen merkin oikean taksan mukaista single ulkomaan postikorttikohdetta – päästään kuitenkin aika lähelle, kuten alla voidaan havaita.

Yllä: Helsingistä 8.2.1944 Milanoon Italiaan kulkenut kortti, jolla 2½mk punainen single. Suomen ja Saksan sensuurit. Näyttää hyvältä, kunnes muistetaan, että Italia kuului Saksan liitolaisena Euroopan posti- ja pikatiedotusliittoon ja näin olleen käypäinen postikortin taksa oli kotimaan taksa. Taksa: Euroopan posti- ja pikatiedotusliiton postikortin taksa (1.9.1942 – 8.9.1944) 2,00mk. Ylitaksainen. Jos kerrankin joku kohde saa täydet pisteet ”on se niin väärin” asteikolla, niin tässä on hyvä ehdokas.

Vuonna 1.1.1947 nousi painotuotteen (-50g) taksa 2½:n markkaan. Tämä taksa päti painotuotteeseen kotimaassa ja ulkomailla (painotuotteiden taksathan olivat samat kaikkiin ulkomaihin ml. Pohjoismaat). Taksaa varten suunniteltu 2½mk vihreä merkki ilmestyi kuitenkin vasta 20.1.1947. Näin olleen painotuotteen taksalle singlenä sopivia merkkejä olivat aiemmin julkaistut 2½ markan merkit, sininen ja punainen. Sinisen painaminen oli kuitenkin lopetettu jo paljon aikaisemmin ja relevantein vaihtoehto oli juuri 2½mk punainen merkki. Lyhyen 19 päivän ajan se siis oli ”ainoa” singlenä käyvä merkki tälle taksalle. Alla esitellään ulkomaan ja kotimaan painotuotteita 2½mk punaisilla singleillä.

Yllä: Painotuote Hännilästä 3.3.1947 Columbiaan Louisianaan USA:n. 2½mk punainen single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk.

Yllä: Painotuotepostikortti Vaskiluodosta 10.1.1947 Vihtiin. 2½mk single. Taksa: Painotuote (-50g) kotimaassa (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. Osuu tuohon 19 päivän väliin, jolloin 2½mk vihreä leijonamerkki ei ollut vielä ilmestynyt.

Singlenä merkki kävi myöhemmin mm. paikalliskirjeelle, sekä muutamille taksakombinaatioille, alla esitellään muutamia.

Yllä: Paikalliskirje Helsingissä 7.12.1943, 2½mk punainen single joulumerkein. Edelleen lähetetty Helsingissä, eli saman paikallistaksa-alueen sisällä; tällöin ei tarvinnut maksaa lisää edelleen lähettämisestä. Taksa: Paikalliskirje (-20g) (1.9.1942 – 30.6.1945) 2,50mk.

Yllä: Postiennakkopainotuote 6.5.1943 Helsingistä Nummelle. Kirjoitettu lyijykynällä ”kirjeessä 50p”. Postiennakkomäärä 13mk, 2½mk punainen single. Taksa: Painotuote (-50g) kotimaassa (1.12.1931 – 30.11.1944) 0,50mk, postiennakko (-50mk) (1.9.1942 – 31.8.1943) 2,50mk, yhteensä 3,00mk. On harvinaista, mutta ei tavatonta, että postimerkkejä mitätöitiin postiennakon yhteydessä kirjeelle – tässä yhteydessä tämä ”kommervenkki” on johtanut siihen, että postiennakko-osoitekortille on mitätöity vain postiennakon määrä. TOINEN tulkinta tästä kohteesta olisi, että kysymyksessä on vapaakirjelähetyksen postiennakko, joka oli myös vapaakirjeistä pakko maksaa. Tähän viittaisi se, että jos luetaan lomakkeelle kirjoitettu teksti ”kirjeenä sop” niin silloin voidaan myös kiinnittää huomiota vastaanottajan ammattiin, joka on kirjoitettu ”kantori” – jos tämä oli jokin kirkollinen asia, niin useilla kirkkojen järjestöillä oli vapaakirjeoikeus. Joka tapauksessa kortti on vajaasti täytetty ja siksi vaikeuttaa taksan tulkitsemista.

Yllä: Lentopostikortti Helsingistä 16.5.1945 Vaasaan, 2½mk punainen single. Laatikkoleima ”luftpost”. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.9.1942 – 30.6.1945) 2,00mk, postikortin lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962 asti) 2,00mk, yhteensä 4mk. Väärä taksa, 1½mk liian alhainen. Tässä kohteessa on kuitenkin otettava huomioon, että valvontakomissio oli julistanut kotimaahan lentokiellon ja keskeytti kotimaan lentotoiminnan ajaksi 5.3.1945 – 27.7.1945, jona aikana kotimaassa ei kotimaisten lentoyhtiöiden mukana kulkenut lentopostia. Tässä saattaa ja hyvin todennäköisesti onkin kysessä vaasalainen vitsi, eli joku on lyönyt lentopostileiman vasta kirjeen saavuttua Vaasaan – tuskin siis kovin korkealla lentänyt! Joka tapauksessa väärä taksa.

Muita kuin single-käyttöjä on tietysti monen erilaisia, alla esittelen joitakin.

Yllä: Toisen luokan paikalliskirje Helsingissä 10.4.1945, 2½mk punainen tupla. Taksa: Paikalliskirje (21-250g) (1.9.1942 – 30.6.1945) 5,00mk. Yllä: Kirje Someerjärveltä 7.7.1945 Helsinkiin, 2½mk punainen tupla. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 5,00mk.

Yllä: Postiljoonivaunuleimattu postikortti 16.6.1946 Helsinkiin. 2½mk punainen tupla. Taksa: Postikortti kotimaassa 16.1.1946 – 31.12.1946 5,00mk. Tämä postiljoonivaunuleimaus B-K on reitin Porvoo-Kerava (Borgå – Kervo) leimaus ja kyseessä on leima PJV.10.04. Yllä: Postiennakkopaketti Helsingistä 23.4.1945 Puolanka KK:lle. 5kpl 2½mk punainen. Postiennakkomäärä 320mk. Taksa: Paketti (1-3kg) kotimaassa (1.9.1942 – 30.6.1945) 9,00mk , postiennakko (-500mk) ( (1.9.1943 – 30.6.1945) 3,50mk, yhteensä 12,50mk.

Merkki sopi tietysti muidenkin postimerkkien ohella rakentamaan taksoja ja sitä käytettiinkin paljon myös tähän tarkoitukseen.

Yllä: Kirje Helsingistä 28.9.1944 Zurichiin Sveitsiin, 2½mk punainen ja 2mk keltainen M30 leijona. Suomen ja Saksan sensuurit sekä kemiallisen sensuurin selvät jäljet. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk. Vuoden 1944 loppu oli Euroopan sotanäyttämöllä Saksan luhistumisen aikaa, kirjeen lähettämisen aikoihin puna-armeija oli jo Puolassa ja saksalaiset olivat juuri torjuneet liittoutuneiden suuren laskuvarjo-operaation Arnheimissa (operaatio Market Garden). Yllä: Kirjattu kirje Helsingistä 15.7.1943 Stuttgartiin Saksaan, 2½mk punainen, 2mk keltainen ja 3½mk oliivi, yhteensä 8mk. Sensuroitu Suomessa ja Saksassa (liuska). Taksa: Euroopan posti- ja pikatiedotusliiton (-20g) kirjetaksa (kotimaan taksa) Saksaan (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk, kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk, yhteensä 8,00mk. Huomioitavaa tässä kohteessa on se, että tämä ns. ”Saksan erikoistaksa” ei sisältänyt mitään alennuksia koskien kirjausmaksua ja näin ollen kirjaamisesta maksettiin Saksaan menevillä kuorilla sama maksu, kuin muihin ulkomaihin. Hyvä ja kohtalaisen harvinainen kohde.

Yllä: Lentokirje 15.6.1945 Zurichiin Sveitsiin, M30 7mk postitalo ja 2½mk punainen. Suomen ja Englannin sensuurit, ”By air to the United Kingdom” leimaus. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk, lentolisä (jokaiselta 5g:lta) Englantiin (15.3.1945 – 11.8.1945) 2,50mk*2=5,00mk, yhteensä 9,50mk. Tässä kohtaa on huomattava, että vaikka Englannin lentolisän taksa-aika jatkui samana pidempään korvasi Sveitsin oma lentotaksa Englannin taksan 10.8.1945 alkaen, näin ollen kyseeseen tulee Sveitsiin menneillä lähetyksillä tämä taksa-ajan osa. Taksa aika noin 3½ kuukautta. Varhaista postiyhteyksien aukeamisen jälkeistä postia.

Yllä: Lentokirje Helsingistä 10.3.1945 New Yorkiin USAan, 2kpl M30 10mk Saimaata ja 2½mk punainen, yhteensä 22½mk. Suomen ja USAn sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk, kirjeen lentolisä (jokaiselta 5g) USAan (6.3.1945-30.6.1945) 9,00mk*2=18,00mk, yhteensä 22,50mk. Posti USAan aukesi 6.3.1945, kyseessä on aikainen postin avautumisen jälkeen lähetetty lähetys. Taksa aika hieman yli 3½ kuukautta.Yllä: Lentokirje Hangosta 5.10.1945 Lontooseen Englantiin, M30 10mk Saimaa ja 2½mk punainen. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk, kirjeen lentolisä (jokaiselta 5g:lta) Englantiin (15.3.1945 – 23.10.1945) 2,50mk, yhteensä 12,50mk. Kyseessää on 53 päivän pituinen taksa-aika.Yllä: Raahesta 26.6.1945 Rovaniemelle lähetetty toisen painoluokan postiennakkokirje. Postiennakkomäärä 350mk, M30 2½mk punainen tripla ja 2kpl 1mk vihreä, yhteensä 9,50mk. Taksa: Kirje (21-250g) kotimaassa (1.9.1942 – 30.6.1945) 6,00mk, postiennakko (-500mk) (1.9.1943 – 30.6.1945) 3,50mk, yhteensä 9,50mk. Yleensä postiennakkokirjeiden postimaksu mitätöitiin postiennakko-osoitekortille ja kirjeelle laitettiin vain postiennakkolähetystä indikoiva kolmionmuotoinen lipuke. Joskus asiakas oli kuitenkin ollut omatoiminen ja liimannut merkit lähetykselle valmiiksi, tämä on kuitenkin ollut harvinaista ja näitä postiennakkolähetyksiä, joille on suoraan mitätöity postimerkkejä liikkuu vähän.