syyskuu 1942

Kirivaihde silmään

1 huhtikuun, 2024 By Mikael Collan

Kiivaan työrytmin ja pitkän maanpuolustuskurssin takia on blogin kirjoittaminen joutunut vähäksi aikaa hyllylle, mikä on tarkoittanut useiden jo päättyneiden huutokauppojen ja muiden tapahtumien tunnelmien välittämättä jättämistä. Yritetäänpä hiukan kiriä näin pääsiäismaanantain loppuillasta! Sitten viimeisen kirjoituksen päättyneet ovat ainakin HTO:n, Järvenpään Filateliapalvelun, Hellmann huutokauppa ja Merkki-Albertin huutokauppa. Käytännössä ollaan nähty erittäin laaja kattaus filateliaa ja mitään ei ole hiiskuttu! Olen tietysti ollut iloinen siitä, että asiasta on esitetty kysymyksiä, siis siitä, että milloin tulee seuraava kirjoitus… yritetään olla tuottamatta suurta pettymystä, vaikka tässä nyt täytyykin vetää mutkia suoraksi, kun kerralla kerrottavaa on niin paljon.

Aloitetaan HTO huutokaupasta, jossa tällä kertaa oli myytävää kahdessa M30 osastossa – filatelia ja postihistoria oli laitettu omiin osastoihinsa. Postimerkkipuolen kohteista mainittakoon kohtalaisen hyvä pystysuuntainen 2:75mk violetin merkin siirtymäpari, joka myytiin noin parilla kympillä, mikä oli limitin kaksinkertaistuminen. Muuta erityistä ei myytävänä ollut – vain yksi kohde jäi myymättä. Postihistoriapuolellakin myynti oli M30 osastossa hyvä – arvelen, noin 80%. Kertaalleen aiemmin myymättä jäänyt Yhdysvaltoihin lähetetyn paketin päällipaperi, jolle merkit oli liimattu, mutta taksa ei ollut oikein, koska osa merkeistä oli jäänyt puuttumaan (muistamme, että vuoden 1932 jälkeen ei USA:an käytetty pakettikortteja) oli myynnissä nyt kympin lähdöllä. Kohde on erittäin vaikea ja oikeataksaisena olisi varmasti herättänyt suurta kilvoittelua. Nytkin kohde meni kolmella kympillä kaupaksi. Muuta myynnissä ollutta olivat muutamat kenttäpostin alennetuin taksoin lähetetyt pakettikortit sekä lentopostikortti Kanadaan 30mk postiauto-merkin yksittäiskäyttönä. Kortti myytiin 20€ pohjillaan. HTO:ssa oli muuta mielenkiintoista, mutta tällä kertaa M30 osasto ei ollut erityisen ihmeellinen.

Järvenpään Filateliapalvelun 31. huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä eikä juuri mitään ihmeellistä. Hyvää ja harvinaista M30 filateliakohdetta ei suinkaan löydy jokaiseen huutokauppaan, vaikka malli on ”uudempaa” filateliaa, on asia siten, että vaikeita kohteita riittää ja niiden metsästämiseen saa menemään vuosia. Tähän pulaan ei JFP tällä kertaa pystynyt auttamaan. Asia oli kuitenkin postihistoriapuolella toisin, nimittäin myynnissä oli erinomaisen hyvä ja vaikea kotimaan kohde! Kyseessä oli hyvinkin tavallisen näköinen vakuutettu kuori, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu vakuutetuksi virkakirjeeksi, jolle on maksettu jotakin 50p vihreällä leijonamerkillä. Muistamme, että virkakirjeiden osalta oli käytössä kaksi erilaista lähetyksen postimaksuun liittyvää kommervenkkiä, nimittäin postirahavapaus ja vapaakirjeoikeus. Postirahavapaus käsitti postimaksun ja kirjaamisen, vapaakirjeoikeus lisäksi vakuutusmaksun. Paavolan kunnalla oli vapaakirjeoikeus, jonka perusteella vakuutetun kirjeen sai lähettää veloituksetta, mutta mikäli haluttiin vakuutetun kirjeen lakkaus, tuli lakkausmaksu maksaa! Näin tälläkin kirjeellä on tehty ja on maksettu vain ja ainoastaan vakuutetun kirjeen lakkausmaksu, jonka taksa oli 1.1.1935-31.8.1942 50 penniä.

Lakkausmaksuksi käytetty 50p vihreä M30 leijonamerkki

Tällaisia kohteita tunnetaan minun tietääkseni tämän myydyn kohteen lisäksi vain yksi toinen ja se oli näytillä SFEX näyttelyssä 2020 Helsingissä Harri Ala-Honkolan M30 postihistoriakokoelmassa. Kohteen lähtöhinta oli asetettu 15 euroa ja se kipusi aina 65 euroon saakka. Huutomaksuineen alle sadalla eurolla ostaja sai erinomaisen kohteen.

Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta oli kotimaassa yksin 40mk merkillä lähetetty pikkupaketin kuoren palanen (jäi 30€:lla myymättä), Kotimaan lentopostikortti Helsingistä Maarianhaminaan 1950 (mh. limitti 10€), Ranskaan Turun lentosatamasta lähetetty lentopostikortti 3mk merkin yksittäispostitteella (mh. limitti 10€) ja Unkariin 1938 lähetetty kirjattu lentopostikirje (mh. 15€, limitti 10€). M30 4½mk sinisen leijonamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1943 myytiin 63 eurolla limitin oltua 50€. Myytävänä siis oli kaikenlaista ”pikkumukavaa” ja yksi kova kohde. Ei kovin huono postihistoriallinen kattaus loppujen lopuksi. Myynti oli kohtalaisen hyvää – kaiken kaikkiaan ehkäpä 70% luokkaa. Homman nimi on se, että kohteiden lähdöt täytyy asettaa riittävän alas ja hinnat nousevat, jos ovat noustakseen…

131. Hellman huutokauppa päättyi maaliskuun puolivälin tuntumassa. Tällä kertaa myynti meni yli miljoonan euron, mikä on huomattava summa rahaa. M30 osastolla oli mielenkiintoisia kohteita myytävänä, tällä kertaa erityisesti automaattimerkkejä oli tarjolla myös ns. parempaan kokoelmaan. Myytävänä oli mm. 10p, 50p ja 1mk automaattimerkkien täydet rullat. Näistä 1mk rulla on kaikkein vaikein ja niitä ei tunneta kuin aniharvoja. Toivottavasti ostaja ei lähde paloittelemaan rullaa ”rahanteon” toivossa, nimittäin veikkaan, että niin ei tulisi tapahtumaan.

Rullat menivät 60€, 90€ ja 360€ hinnoilla kaupaksi – hinnat olivat hyvin suhteessa harvinaisuuteen. Rullamerkkien kokoelmaerä meni kaupaksi 600 eurolla, mikä ei ole mielestäni ”erityisen paha”, mikäli ostaja tarvitsi hyvän erän kokoelmansa rullamerkkiosaston täytteeksi. Kerralla sai hyvät kohteet ja pääsi ”valmiiseen pöytään”.

Hieno 16 merkin ryhmä 1,25mk koevedosmerkkejä Karjalan väreissä myytiin 200€:lla. Näitä merkkejä tunnetaan isoissa ryhmissä vain muutama ryhmä – pareja ja nelilöitä tunnetaan useampia. Kysymyksessä on jonkinlainen hahmotelma siitä, että minkälaisia merkkejä (ilmeisesti) Itä-Karjalaan tehtäisiin. Tällainen erikoisuus voidaan ottaa mukaan M30 kokoelmaan ja mielestäni sille on paikkansa myös Itä-Karjala kokoelmassa.

Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita kohteita, nämä lienevät tulleen jokin aikaa sitten hajoitetusta asiaan erikoistuneesta kokoelmasta, jonka myynti alkoi jo edellisessä Hellmann huutokaupassa. Kohteet menivät hyvin kaupaksi. Mikäli oikein katsoin myytiin kaikki M30 kohteet! Siinä missä filateliapuolella M30 kohteita oli myytävänä useita ja hyviä, oli postihistoriapuolellakin muutamia hyviä kohteita. Jäin ihmettelemään 1mk vihreän painotuotteen (Sveitsiin) myyntihintaa, joka oli 100€. Kohde on kuitenkin aika vaikea ja niitä tunnetaan nykytiedon mukaan vain noin 15kpl. Hiukan hirvittää…

Korjailin alla olevaa tekstiä sen sisältämien virheiden takia – silmät harittivat niin paljon iltamyöhään, että en a) osannut lukea; b) ymmärtänyt väärin lukemaani ja c) numerotkaan eivät onnistuneet… pahoittelut! Nyt on enemmän ”sinnepäin”….

Mielestäni mielenkiintoisin postihistoriakohde oli isokokoinen rahapussukka, jonka kohdeseloste luki seuraavasti: ”Erikoinen isokokoinen vakuutettu lähetys Helsingistä 20.2.1939 Ruotsiin. Ommeltu kangaspussi, joka on vakuutettu yli 800 000 markan arvosta. Postimaksuna 12 kappaletta 25 markan puunhakkaajia ja lisäksi muita M30 merkkejä yhteensä 322,80 markan edestä”. Kyseessä oli ilmeisesti myytyjen autojen myyntihintojen tuloutuksessa käytetty rahalähetys, joka oli vakuutettu. Taksa piti kutinsa, mutta sen laskeminen vaatii jonkin verran hoksnokkaa, nimittäin kyseessä ei ole aivan tavallinen juttu. Vakuutusmaksu määräytyy vakuutusmäärän kautta, ja tällä lähetyksellä se oli 815269,60 markkaa, joka käännettynä kultafrangeiksi oli 67952,42 KFr. Vakuutusmaksu Pohjoismaihin oli 30 penniä jokaiselta tuhannelta markalta, eli 816*0,30mk = 244,80mk. Ja nyt tulee ”knoppi”, joka avaa taksan salaisuuden ja joka löytyy taksakirjan sivulta 127: ”Kirjeen ylin paino oli 500 g, painavammat lähetykset taksoitettiin kansainvälisten taksojen mukaisesti.” Toisin sanoen, vaikka kirje oli lähetetty Ruotsiin ei siihen sovellettu kirjemaksun osalta Pohjoismaisen postisopimuksen taksoja, koska sen paino ylitti sopimuksessa määritellyn ylärajan, vaan kirje taksoitettiin kansainvälisen taksan mukaisesti. Kirjaus ulkomaille lähettämisen aikaan 1939 oli 2,50mk. Kun kirjeen kokonaisuuden maksu oli 322,80 jää kirjemaksuksi 75,50 mk, joka vastaa 0,74kg painoista kirjettä (eli 37 kertaa 20 grammaa – 3,50mk ensimmäiseltä 20 grammalta ja sen jälkeen 2mk jokaiselta 20:ltä grammalta). Näin taksa täsmäisi. Jäin miettimään, että olisiko pitänyt maksaa vakuutusmaksukin kansainvälisen taksan mukaan… näin ei tässä tapauksessa ole tehty (se on selvää, sillä kv. taksan mukainen vakuutusmaksu olisi ollut yksinään enemmän kuin koko kirjeelle maksettu postimaksu).

*Volvon rahapussi vakuutettuna kirjeenä Ruotsiin*

Toinen vaihtoehto on, että on maksettu myös vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu 50p (joka sisälsi myös ”laskemisen”; kuorellahan on laskettu vakuutusmaksu myös kultafrangeina) ja käytetty Pohjoismaista kirjausmaksua 2,00mk. Tämä vaikuttaa ehkäpä todennäköisemmältä ja olisi linjassa sen kanssa, että kirjeen kuljetusmaksu olisi maksettu kv. taksan mukaan, mutta kirjaus ja vakuutusmaksu pohjoismaisen mukaan. En pysty varmaksi sanomaan miten asia on, sillä kohteen taustapuolta ja mahdollisia sinetöintejä ei kuvassa ole näkyvissä. Joka tapauksesa on sanottava, että on mahdollista saada taksa osumaan.

Tämä isokokoinen ”ihmetys” myytiin 190 euron hinnalla, lähtöhinta oli huomattavasti alempana. Ostaja sai hyvän kohteen, joka sopii hyvin M30 postihistoriakokoelmaan. Muistan, että vastaavia tunnetaan vain muutamia ja aiemmin myyntihinta on ollut korkeampikin…

Merkki-Albertin 67. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle suurehkon määrän kohteita, joiden joukossa muutamia erinomaisia kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä, jotka jäivät suurimmaksi osaksi myymättä. Myös muutamia erikoisuuksia oli tarjolla – näistä kiinnostavin, ainakin myyntihintansa puolesta oli 6mk oranssin merkin hammastesiirtymä leikkeellä. Siirtymä oli tehnyt merkistä ”matalan”. 30 euron lähtöhinnasta hinta nousi aina 209 euron myyntihintaan saakka. Aikamoinen nousu! Vaaleanharmaanvioletin Saimaa 10mk merkin numerokuusilo myytiin 85 eurolla. Paljon filateliaa jäi myymättä…

Postihistoriapuolella saatettiin havaita mopobensan käryä, sillä ”nostattelu” oli ainakin yhden kohteen osalta aikamoista! Kyseessä oli kenttäpostista Ruotsiin lähetetty asiakirja, joka oli osoitettu Ruotsissa toimivaan kirjeenvaihdolla toimivaan ammatti-instituuttiin. Mielenkiintoisen ja hyvän lähetyksestä tekee se, että siinä luki kirjoituskoneella kirjoitettu, leimojen alle jäänyt, teksti ”affärshandlingar” eli asiakirjoja, mikä ”varmistaa” asian. Tiedetään, että joukoissa palvelevat ruotsinkielisen yksikön sotilaat opiskelivat ”korsuistaan” tulevaisuuttaan varten ja tätä postia tunneetaan joitakin lähetyksiä. Tällä kertaa asia sai aivan uudet mittasuhteet, kun kohde lähti 25 euron limitistään tanakkaan nousuun, joka pysähtyi vasta 445 euron juhlavaan summaan. Jättäjällä lienee ollut muikea ilme, kun savun hälvettyä ja mopojen kaarrettua talleihinsa näkyi numerotaululla lopputulemana yli viisitoistakertainen myyntihinta verrattuna lähtöhintaan.

Muuta kiinnostavaa edustivat muutamat M30 merkeillä aikaiset lentolähetykset, erityisesti lentopostikortit, joiden hinnat nousivat hieman lähdöistään, sekä Saksaan syyskuussa 1942 lähetetty kirje, joka oli maksettu 2:75mk ja 75p merkein. Muistamme, että 3½mk oliivi leijonamerkki ilmestyi vasta 1.10. ja sininen 3½mk merkki oli ollut käytännössä loppuunmyyty jo pitkän aikaa. Näin kyseinen kohde on erittäin hyvä 75p merkin käyttö sen kuukauden aikana kun postimaksu piti maksaa muilla kuin 3½mk oliivilla merkillä. Kohteen hinta nousi 20 euron pohjasta 52 euroon, mikä ei kohteen harvinaisuuden huomioon ottaen ollut erityisen korkea hinta. Viiden kympin pohjilla myytiin vaikea sanomalehtilähetys, joka oli maksettu 3mk merkillä yksin. Mainitaan vielä lentopostikortti Uruguayhin kahdella 25mk sinisellä leijonamerkillä, joka nousi 35 euron hintaan – Uruguay on parempi kohdemaa.

Sitten ihmettely: Jo kertaalleen aiemmin (Hellmanilla) myymättä jäänyt ja nyt Albertilla 220€ lähtöhintaan myytävänä ollut 2½mk punaisen merkin käyttötarkoituksenmukainen yksittäiskäyttö postikortilla Ranskaan ei mennyt taaskaan kaupaksi. En pysty tätä ymmärtämään – kohde on yksi kovimpia M30 kohteita ja niitä tunnetaan alle kymmenen kappaletta. Edellisen kerran olen nähnyt vastaavan kohteen tulevan myydyksi noin 400 euron hintaan. Se on varma asia, että näitä ei kaikilla ole.

Nyt on aika mennä nukkumaan, mutta lisään tähän vielä muutaman kuvan Forssan kerhon keräilytapahtumasta Kuhalankadulta. Tupa oli täynnä kun saavuimme paikalle kello 09 aamulla. Vaikka auton akku oli tyhjä, löytyi tarpeellinen määrä autoja, jolla Salon kerholaiset pääsivät kuin pääsivätkin perille turvallisesti – ja pois. Tällä kertaa kuvia myös ns. keittiön puolelta, eli kerhon kanttiinista, jonka tiskin äärellä Forssan kerhon pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Tapola on juuri tekemässä hankintoja.

Huutokauppasyksy 2020 jatkuu

17 syyskuun, 2020 By Mikael Collan

Philabid alustalla käy kuhina, kun huutokauppasyksy on päässyt täyteen vauhtiinsa, auki on yhtä aikaa kuusi huutokauppaa ja lisäksi ainakin Abophilin huutokauppa. Tämä tarkoittaa sitä, että keräilijällä menee aikaa tarjonnan perkaamiseen, jos kohta ensitunnelmat ovatkin sen laatuisia, että mitään isompia ihmeitä ei näköpiiriin ole sattunut. Tämä ei kuitenkaan estä asiasta raportointia ja tarjonnan läpikäyntiä.

Sinettipostin 143. huutokauppa päättyi 14.9. illalla kymmeneltä. Myytävänä oli ”M30 lähetykset” osastossa alle 20 kohdetta, joista yhdeksän meni kaupaksi. Huomasin, että erään M30-kohteen yhteydessä oli jälleen käytössä erheellinen ilmaisu painotuotekohteeseen liittyen, nimittäin Helsingin sisällä kulkeneen painotuotteen kohdeselosteessa luki ”paikallispainotuote”. Asiahan on niin, että paikallispainotuote oli loppunut lähetyslajina jo ennen mallin 1930 käyttöönottoa ja näin olleen paikallisesti lähetetty painotuote mallin merkeillä ei ole paikallispainotuote vaan paikallisesti lähetetty painotuote. Voi kuullostaa hiusten halkomiselta ja akateemiselta pohdiskelulta, mutta todellisuudessa asia on merkittävä, sillä jos kokoelmassaan ilmoittaa asian ”paikalliskirjeenä” niin tuomari huomauttaa ja kyseessä on osoitus omasta ymmärtämättömyydestä. Eli tarkkana taas kerran. Lisäksi on todettava, että ”olisi mukavaa”, jos meklarit eivät päästäisi näitä lapsuksia läpi sormiensa.

Tienhaarasta 19.12.1936 Helsinkiin lähetetty vakuutettu toisen painoluokan kirje. Vakuutussumma 477mk ja paino 38g. 2*3mk tummanoliivi, 50p vihreä ja 3kpl 10p harmaa, yhteensä 6,80mk. Taksa: Kirje (21-40g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.12.1931-31.8.1942) 2,00mk + vakuutus(-1000mk)(1.1.1935-30.6.1945)0,30mk + vakuutetun lähetyksen lakkaus (1.1.1935 – 31.8.1942) 0,50mk = 6,80mk. Oikeudet kuvaan omistaa SinettiPosti HK.

Tienhaarasta 1936 lähetetty toisen painoluokan vakuutettu kirje oli tällä kertaa myydyistä M30 kohteista kallein, se nousi kuuden euron lähdöstä aina yli 36 euron. Mitään ihmeellistä ei kohteessa ollut, muuta kuin, että se oli Tienhaarasta, eli luovutetulta alueelta lähetetty. Toki se, että kohteesta oli maksettu lakkaus tekee siitä paremman kuin tavallinen vakuutettu kirje ilman lakkausta on ja onhan toinen painoluokka aina parempi kuin ensimmäinen…

Yleisesti ottaen mitään erikoista ei tällä kertaa myytävänä ollut, huomataan kuitenkin 24mk leijonamerkin singlellä lähetetty kirjattu kirje, joka myytiin hiukan alle 9 eurolla ja Ruotsiin lähetetty sensuroitu kirje 8mk violetin merkin singlellä vuodelta 1946, joka meni kaupaksi noin kahdeksalla eurolla. Kun muissakaan osastoissa ei mitään erikoista M30 säpinää ollut tarjolla jäi tämä huutokauppa mallin keräilijän osalta ”välihuutokaupaksi”.

Huutokilpailut jatkuivat 17.9. HTO huutokaupan 51. kattauksella. Kohteita M30 filateliaosastolla oli myytävänä kolmisen kymmentä ja M30 postihistoriaosastolla toiset mokomat. Käytännössä filateliapuoli keskittyi loistoleimaisten merkkien myyntiin kympin pohjilla, kuitenkin siten, että joillakin merkeillä oli pohjaksi laitettu parikin kymppiä. Ylivoimaisesti kovimman huutokilpailun kohteeksi joutui 5p ruskea merkki, jonka leimauksen kerrottiin olevan 2.1.1930 – eli merkin ensipäivä. Merkin hinta lähti käsittämättömään lentoon ja päätyi kympin pohjista aina 230 euroon saakka. Ilmeisesti jollakulla on ylimäääräistä painetta tilillään.

*5p ruskea merkki leimattu 2.1.1930 tai 1939. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.*

Oma näkemykseni merkistä on, että leimaus voi kuvan perusteella olla yhtä hyvin 1930 kuin 1939kin – voi olla, että tulee tarve lähettää tämä aitouttajalle, joka viimeistään lausuu oman mielipiteensä mikroskooppitutkimuksen jälkeen. Alla yksinkertaisen kuvankäsittelyohjelman käytön ja suurennoksen tulos – kaikki ruskeat pikselit on muutettu valkoisiksi. ”Nollan” ei pitäisi mielestäni taipua sisäänpäin.

*Kuvankäsittelyohjelmalla muutettu ruskeat pikselit valkoisiksi ja vain kuvan musta väri jäänyt näkyviin.*

Postihistoriapuolella oli myytävänä, kuten jo todettiin, kolmisenkymmentä kohdetta. Mukana oli muutamia postihistoriallisesti ihan kiinnostavia kohteita. Myytävänä oli kaksi sota-aikaista vakuutettua kirjettä, jotka oli sotasensuuri tarkastanut. Nämä tarkastetut vakuutetut kirjeet ovat kiinnostavia.

Huutokaupan ehkä mielenkiintoisin kommervenkki oli syyskuussa 1943 Saksaan lähetetty kirje, joka oli maksettu 2,75mk violetilla, 50p vihreällä ja 25p ruskealla M30 merkillä, eli yhteensä 3½mk. Lähetys oli siis taksan mukainen ja kuuluu Saksan erikoistaksan piiriin, joka lähettämisaikana oli voimassa. Se mikä tekee kohteesta kiinnostavan on, että syyskuussa 1942 3½mk taksalle tarkoitettu 3½mk oliivi leijonamerkki ei ollut vielä tullut julkaistuksi, se julkaistiin vasta 1.10.1942 ja näin ollen taksan maksamiseksi piti käyttää joko 3½mk sinistä merkkiä, jonka painos oli posteista jo käytännössä loppunut tai rakentaa taksa muilla merkeillä, kuten tässä on tehty. M30 75p oranssi merkki julkaistiin, jotta 2,75mk violetteja M30 merkkejä saataisiin käytettyä mahdollisimman paljon loppuun yhdessä 75p oranssin kanssa (yhdessä nämä tekevät siis 3,50mk) tämä lienee paras tämän yhden kuukauden aikaisen ”väliinputoamisen” kombinaatio. Muutkin kombinaatiot ovat hyviä, kuten tämä myytykin.

Yhden kuukauden mittainen ”väliinputoaja” ennen 3½mk oliivin merkin julkaisua. Saksan ja Suomen välisen postisopimuksen mukainen kirjeen taksa (1.9.1942 – postiyhteyden keskeytys 5.9.1944) 3,50mk. Mielenkiintoinen. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Muuta myytyä olivat mm. 10mk sininen yksin kirjeellä Tsekkoslovakiaan, joka meni kaupaksi kympin pohjalla ja 2½mk vihreä single painotuotekortti Yhdysvaltoihin vuodelta 1947, joka myytiin viidellätoista eurolla. Tässäkin huutokaupassa oli ”välihuutokaupan” tuntua.

Syyskuun 2019 JFP, Huutokortti ja HTO huutokaupat

26 syyskuun, 2019 By Mikael Collan

Syyskuu vaikuttaa olevan vuoden tiukin huutokauppakuukausi filateliarintamalla – huutokauppoja on useita eritasoisia ja erikokoisia. 25. ja 26. päivinä päätökseensä tuli yhteensä kolme on-line huutokauppa, joista ensimmäisenä päättyi Järvenpään Filateliapalvelun 14. on-line huutokauppa. Aiemmin JFP:n huutokaupoissa on ollut tarjolla sekalaista M30 seurakuntaan ja tämä asiantila ei varsinaisesti ole muuttunut.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupassa filatelian puolella oli yli kolmekymmentä kohdetta myytävänä, näistä muutama oli ns. pikkumukava – esimerkiksi ”virheellisiä” numerokuusiloita oli myytävänä kaksikin kappaletta. Antinumeron 181 kuusilo, jossa kahdeksikko oli kääntynyt väärin päin ja 15mk punaisen kuusilo vuodelta 1951, jossa vuosiluvun keskimmäiset numerot vaihtaneet paikkaa ja vuosiluvun tilalla lukee 1591. Nämä erikoisuudet menivät kumpikin kaupaksi, kuusilo 181 hintaan 33 euroa ja 1591 kolmella kympillä.

Kohde 159, siirtyminä myytyjä, mutta todellisuudessa moni merkki ei ole siirtymää sanan filateelisessa merkityksessä nähnytkään. Kuvan oikeudet omistaa Järvenpään Filateliapalvelu.

Kohdenumerolla 159 kohdeselosteenaan: ”Erä 11 eri hammastesiirtymää leimatuilla leijona merkeillä. 11 diff. misplaced perforations on Lion type stamps.” oli tosiaan myytävänä yksitoista M30 leijonamerkkiä. Surullinen tosiasia näiden suhteen on se, että hyviä siirtymiä ei erässä ollut ainoatakaan. Muutamalla merkillä näkyy toisen merkin merkkikuva hieman, mutta kaikilla ei sitäkään – vaikka merkit, joissa ei näy toista merkkikuvaa ovatkin heikosti keskitettyjä ei niitä voi kutsua siirtymiksi hyvällä tahdollakaan. Kunnollisessa siirtymässä nimittäin näkyy kahden tai useamma merkin kuva ”paljon” – erässä olevat kohteet ovat rankimman määrittelyn mukaan kaikki huonoja keskityksiä. Viime aikoina ja oikeastaan jo kauankin on moni kauppias ja myyjä yrittänyt myydä huonosti keskitettyjä merkkejä siirtyminä. On tärkeää havaita ja ymmärtää tämä ero! Kahden kympin pohjilla tämä levyllinen ei mennyt kaupaksi ja hyvä niin.

Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä viitisentoista. Mielenkiintoisimpia näistä olivat tiedustelulomakkeelle tehty paketin palautuspyyntö vuodelta 1956 ja Chileen lähetetty palautettu lentokirje.

Tavallisen tiedustelun sijaan lähetetyn postin palautuspyynnöt ovat harvinaisempia ja niitä näkee harvoin. Tässä tapauksessa oli palautuspyyntö erikseen kirjoitettu tiedustelulomakkeelle ruotsiksi ”Paketet bedes returnera till avsändaren”. Taksakirjasta voidaan lukea, että erilaisille anomuksille ja pyynnöille oli asetettu maailmanpostisopimuksessa maksu, joka vastasi alimman painoluokan kirjeen postimaksua. Erilaisia mahdollisia anomuksia ja pyyntöjä olivat osoitteenmuutos, lähetyksen palauttaminen ja jälkeenlähettäminen, postietuantimäärän vähentäminen, korottaminen tai peruuttaminen. Näistä määrättiin useissa eri kiertokirjeissä vuosien varrella. Myytävänä ollut kohde oli oikeataksainen ja kohtalaisen ”selkeä tapaus”… sille joka osaa ruotsia ja ymmärsi katsoa mitä kohtalaisen tavallisen näköisellä lomakkeella lukee. Limitistään 10 euroa kohteen hinta ei liikahtanut piiruakaan.

Taustapuolella olevat seitsemän leimaa kertovat kohteen tarinaa tehokkaasti.
Kokeneen näköinen ”julkisivu”. Kuvien oikeudet omistaa Järvenpään Filateliapalvelu.

Chileen Suomesta lähetetty posti ei ole sitä kaikkein yleisintä – yleisin Etelä-Amerikan maa, jonne postia on Suomesta lähetetty lienee Argentina. Myytävänä ollut kohde oli lähetetty vuonna 1938 Santiagoon lentopostina. Kohteen taksa oli oikein, kirjeen postimaksu ulkomaille 3½mk ja lentolisä Chileen 22 markkaa viideltä grammalta, yhteensä 25,50mk. Huomataan, että lentolisä oli huomattavan korkea suhteessa kirjeen perustaksaan.

Tässä kohtaa täytyy kehua JFP:n meklaria, sillä kohteesta oli kuvattu kumpikin puoli eikä potentiaalisten tarjoajien tarvinnut arvailla, että olisiko kohteen kääntöpuolella merkintöjä tai leimauksia. Lentopostin kannalta on merkityksellistä ymmärtää kohteen kulkenut reitti ja se tyypillisimmin selviää varmasti vain kauttakulkuleimojen perusteella. Kohteessa oli taustapuolella kokonaiset seitsemän leimaa, joiden perusteella oli mahdollista päätellä ensinnäkin, että kohde oli varmasti käynyt Chilessä ja, että se oli kulkenut sinne ranskalaista lentopostiyhteyttä käyttämällä Pariisin kautta. Etelä-Amerikkaan kulkevia lentopostireittejä ylläpitivät 1930-luvun alkupuolelta alkaen ranskalaiset ja saksalaiset. Kohteen lähtöhinta oli asetettu viitentoista euroon ja se nousi aina noin 75 euroon euroon saakka. Lentopostikeräilijät ilmeisesti innostuivat kohteesta.

HTO huutokauppojen 47. huutokauppa päättyi 26.9. kello 20. Vaikka filateliapuolen tarjonta oli kohtalaisen ohutta, niin mukana oli kaikenlaista pikkukivaa. Oli esittelyarkista leikattuja liimattomia hammastamattomia pareja, liimalla oleva 5mk violetin hammastamattoman merkin pari ja ehkäpä mielenkiintoisimpana kohteena 25mk puunhakkaajamerkki ”W” suojareijityksellä. Tämä W tarkoittaa ilmeisesti Waldhof:ia, eli Waldhofin sulfiittiselluloosatehdasta, joka rakennettiin Käkisalmeen vuonna 1931. Kuten tiedämme jäi Käkisalmi ja kyseinen tehdas Neuvostoliitolle sodassa, mutta tehtaan toiminta ei kuitenkaan loppunut – venäläiset jatkoivat tehtaan käyttöä aina yli 1980-luvun puolenvälin ja sulkivat sen vasta 1987 liian ympäristöä likaavana. Arvatenkin koneet oli ajatettu täysin loppuun. Tiloissa toimii tällä hetkellä lämpövoimalaitos. No joka tapauksessa, kyseinen tehdas ja sen omistanut saksalainen Zellstoff-fabrik Waldhof AG ilmeisesti suojareijitti käyttämiään merkkejä. Näitä reijitteitä tunnetaan kuitenkin vain vähän, mikä tekee niistä harvinaisia. Niin harvinaisia, että joku uskalias myyjä oli päättänyt jättää W reijitteellä olevan merkin myyntiin hulppealla 500 euron lähtöhinnalla.

Waldhof suojareijite – harvinainen. Limitti 500 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Kohteessa on mukana atesti, mikä tuo uskottavuutta – oma kompetenssini suojareijitteiden osalta on puutteellinen, yritän oppia lisää… Kohde myytiin 500 euron hinnalla, mikä teki siitä huutokaupan kalleimman M30 kohteen.

Postihistorian puolella huutokaupassa oli yli kolmekymmentä kohdetta tarjolla, mukana muutavia pikkuhyviä. Kotimaan kohteista maininnan arvoinen oli kirjattu painotuote, joka 25 euron lähdöstä n. 29 euroon. Yhden kohteen kohdalla nähtiin aikamoinen ylilyönti. Kyseessä oli Norjaan vuonna marraskuussa 1942 lähetetty kirjattu kirje, jolle oli maksuksi laitettu neljä erilaista M30 leijonamerkkiä yhteensä 11 markan edestä. Kuori oli sensuroitu Suomessa ja saksalaisen sensuurin toimesta Oslossa ja sille oli kirjoitettu ruotsiksi ajatuksia siitä mitä postimaksu voisi olla. Nämä ajatukset eivät ole linjassa sen kanssa mitä posti oikeasti postimaksuna veloitti.

Kirjattu kirje Äänekoskelta Osloon 27.11.1942. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + Kirjaaminen Pohjoismaihin (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk = 7,00mk. Ylitaksa. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokauppa.

Oikea taksa on helppoa tarkistaa uudesta taksakirjasta, mutta siitä huolimatta kohde lähti kympin pohjista nousuun jo monta päivää ennen huutokaupan loppukahinoita ja oli saavuttanut 250 euroa jo päivää ennen päätöstä. Loppuhinnaksi muodostui 271 euroa.

Saksaan 2mk/1½mk punaisella M30 päällepainamamerkillä lähetetty postikortti myytiin 50 eurolla, lähtöhinta oli laitettu viiteen kymppiin. Kyseinen kohde oli mielestäni aika kallis – toisaalta jos oli puutos juuri tämän merkin hyvälle singlelle, niin aukon sai täyteen. Se mitä en ymmärtänyt on, että edellinen kohde oli samalla merkillä Englantiin lähetetty postikortti, jonka lähtöhinta oli 30 euroa, itse olisin kilpaillut Englantiin menneestä ensin 50 euroon asti ja vasta sen jälkeen lähtenyt hakemaan Saksan kohdetta… varsinkin kun kumpikin oli muuta kuin aivan juhlaliputuksen arvoinen leimoiltaan. Englantiin mennyt kohde myytiin lopulta 30 euron hintaan.

Muitakin mielenkiintoisia postihistoriallisia kohteita oli tarjolla, mutta niissä oli mukana juhlamerkkejä, jotka tekivät niistä minulle vähemmän kiinnostavia – olen puristi sen asian suhteen, että haluan kohteeni vain M30 merkein, enkä ”sulata” sekapostitteita juhlamerkkien kanssa. Tämä on tietysti omaa hulluuttani, sekapostitteissa ei ole mitään vikaa – mutta meillä jokaisella on omat ajatuksemme…

Kenttäpostiosoitteesta 16.9.1942 Ruotsiin lähetetty lentopostikortti. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.9.1942-30.6.1945) 2,00mk + Postikortin lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-30.9.1942) 0,50mk = 2,50mk. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Huutokaupan ehkäpä parhaat M30 kohteet oli tällä kertaa myytävänä sotilaspostin osastossa, jossa myytävänä oli harvinainen postikortti syyskuulta 1942 Ruotsiin. Harvinaisen kortista tekee se, että taksa oli mahdollinen vain yhden kuukauden ajan, kun uusi postikorttitaksa oli jo voimassa ja vanha lentopostitaksa ei vielä väistynyt. Ulkonäöllä kohdetta ei oltu pilattu, vaan se on kaikin puolin muotopuoli – sotilaspostin osastossa se oli siksi, että se oli lähetetty kenttäpostiosoitteesta. Kun kenttäpostia lähetettiin lentona tuli maksaa koko postimaksu. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se ei siitä noussut.

Toinen kiinnostava M30 kohde sotilaspostin osastossa oli painotuotelähetys vuodelta 1944, joka oli ensin lähetetty painotuotteen taksalla sitten eteenpäinlähetetty kenttäpostiosoitteeseen. Koska kenttäpostiin ei saanut lähettää postia ilman kenttäpostilipuketta tai kenttäpostimerkkejä oli lähetykseen, asianmukaisesti, lisätty kenttäpostilipuke. Kyseessä on kiinnostava sekapostitelähetys. Tällaisia kenttäpostiin edelleen lähetettyjä kohteita tunnetaan jonkin verran, ne ovat mielenkiintoisia ja sopivat sekä kenttäpostin, että postihistoriakokoelmiin kotimaan lähetysten kohdalle hyvin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja sillä se myytiin.

Juuri ennen huutokaupan aikataulunmukaista sulkeutumista n. 19.57 Philabid järjestelmä, eli on-line kauppapaikka päätti tehdä niin kutsutun wanhan liiton jysähdyksen ja päätti kaatua. Näin ollen saatiin odottaa ja ihmetellä, että mitä huutokaupassa oikein tapahtuu. Kun 20.22 sain avattua Philabid sivut oli HTO huutokauppa mennyt jo jälkimyyntiin ja kaikki kohteet päättyneet. Sen jälkeen tilanne muuttui ja ilmeisesti tilanne palautettiin siihen hetkeen, kun systemi oli mennyt tilttiin ja huutoaikaa jatkeettiin klo. 22 asti, vaikka huutokauppa oli jo kertaalleen päättynyt…. Nämä tekniset ongelmat ovat erittäin ikäviä juttuja, koska ne aiheuttavat epävarmuutta. Ongelmat jatkuivat myös noin kello 22, kun uusi sulkeutumisaika oli käsillä – järjestelmä ei ottanut huutoja normaalisti vastaan.

Huutokortti huutokauppa numero 20 päättyi tuntia HTO huutokaupan alkuperäisen päättymisajan jälkeen, kello 21. M30 osastossa oli myytävänä yhteensä hiukan alle kolmekymmentä kohdetta, kuten yleensä filatelia ja postihistoria olisivat sekaisin, mutta tällä kertaa myytävänä oli yhtä kohdetta lukuunottamatta pelkästään postihistoriaa. Kun filateliakohteesta, eli 1,25mk/50p merkin I tyypin loistosta ei tehty kauppoja normaalin myyntiajan puitteissa, oli filateliapuolen myyntiprosentti nolla.

Jäniskosken voimalaitokselta 1949 Helsinkiin lähetetty kirjattu kirje. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1948-30.6.1950) 15,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.12.1948-30.6.1950) 15,00mk = 30,00mk. Suomalaista postia lähetettynä Neuvostoliitosta. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti huutokaupat.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia ulkomaan postikortteja asianmukaisilla punaisilla M30 merkeillä ja mm. paikalliskirjealueen sisällä eteenpäinlähetetty paikalliskirje. Mitään erikoisuuksia ei myynnissä ollut. Tältä osin tästä siis tuli lyhyt juttu – onneksi sentään ”Luovutettu alue” osastossa oli M30 ”kivaa” – myytävänä oli nimittäin kaksikin Jäniskosen Voimalaitokselta sodan jälkeen lähetettyä lähetystä, joista toinen oli kirjattu kirje. Kysymyshän on yhdestä suomalaisilla voimalatyömailla Neuvostoliiton puolella toimineista postikonttoreista, joista saattoi lähettää postia suomalaisilla merkeillä. Nämä ovat mielestäni kivoja kohteita – muita mahdollisuuksia, jolloin suomalaisia merkkejä sai käyttää ulkomailla olivat laivaposti sekä YK-posti. Kirjattu kirje nousi 10 euron lähtöhinnastaan n. 15 euroon saakka.

Kaikenlaista näissä kolmessa huutokaupassa oli myytävänä, ei kuitenkaan mitään varsinaisia kanuunoita, ehkäpä kuukauden lentotaksaista postikorttia lukuunottamatta. Kohtalaisen ”normaali” M30 kattaus siis.

HTO Huutokauppa 38 – Toukokuussa

29 toukokuun, 2017 By Mikael Collan

HTO huutokaupat järjestivät 38. huutokauppansa toukokuussa, juuri ennen Finlandia 2017 tapahtuman alkua. Näyttelyyn osallistuvien keräilijöiden kannalta tilanne saattoi jo olla se, että tästä huutokaupasta ei apuja olisi tiedossa, sillä mikäli kohteita ei hakisi paikan päältä eivät ne ehtisi enää mukaan kokoelmaan. Allekirjoittanut ei ollut tämän varaan laskenut, vaikka mielenkiinnolla huutokauppaa seurasikin. Itse asiassa olin pohtinut asiaa siltä kantilta, että koska Finlandia 2017:n tuomareille oli jo kuukausia aikaisemmin toimitettu kokoelmasta scannatut kuvat olisi hyvin epätodennäköistä, että viimehetken muutoksilla olisi juuri minkäänlaista vaikutusta arvosteluun. Vaikka huutokauppa ehkä siis oli ”liian myöhäinen” suurta näyttelyä ajatellen oli tarjolla silti kiinnostavia M30 kohteita.

Yllä: Palloileva leijona (kuva HTO huutokaupoilta)

Filateliapuolella myytävänä oli aika monta kohdetta, joissa oli useampia M30 merkkejä samassa kohteessa – mm. suojareijitettyjä, loistoleimattuja ja siirtymiä – lähtöhinnat oli laitettu maltillisiksi. Kohteet menivätkin kaupaksi. Mitään varsinaisia kanuunakohteita ei merkkipuolella ollut myytävänä. Kiinnostavia olivat 20mk postitalomerkin tarttuma, joka myytiin 10 euron limitillä ja ns. ”palloileva leijona” eli tunnettu 1mk vihreän leijonamerkin kuvakevirhe.

Yllä: Vapaakirje pikana, vain pikalisä maksettu. Hyvä 30mk linja-auto merkin yksittäiskäyttö. Myyntihinta 20 euroa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Postihistoriapuolella kiinnostavia kohteita oli myytäviä useampiakin. Yksi kiinnostava oli kotimaan vakuutettu kirje, jolle oli maksettu lakkaus ja vakuutusarvon laskenta. Näitä tavataa aina silloin tällöin ja vakuutetut kirjeet, joille näitä lisäpalveluita on maksettu ovat paljon parempia kuin ns. perustavara. Myytävänä oli myös kolmen markan keltainen leijona single postikortilla. Kohteen lähtöhinta oli 30 euroa eikä se mennyt kaupaksi. Kuten hyvin tiedetään postikortin taksainen 3mk keltainen kotimaassa on hyvä kohde – tässä ei kuitenkaan ollut kysymys postikortin taksasta, vaan sen jälkeisestä painotuotteen taksasta, joka sekin oli 3 markkaa. Nämä painotuotteet eivät suinkaan ole yhtä vaikeita kuin postikortit samalla merkillä. Kotimaan (ja Pohjoismaisten) postikorttien taksa oli mahdollinen merkillä vain noin kaksi kuukautta. Tämä asia näköjään tunnetaan eikä kukaan ”polttanut näppejään”.

Ehkä paras kotimaan kohde oli vuonna 1955 lähetetty vapaakirje, johon oli maksettu erikseen pikalisä. Vapaakirjeoikeuden omaavilla yhteisöillähän oli oikeus lähettää postia ilman postimaksua, mutta mikäli haluttiin käyttää lisämaksullisia palveluita tuli nämä maksaa. Tässä tapauksessa lähettäjä, Pohjois-Karjalan Metsänhoitolautakunta on halunnut lähettää kirjeen pikana ja maksanut pikalisän. Lähettämisen aikaan pikalisä on ollut 30mk. Tällaisia vapaakirjeen pikalisiä tunnetaan jonkin verran, ne eivät kuitenkaan ole jokapäiväisiä. Vaikein lisämaksullinen palvelu vapaakirjeille lienee lentolisä. Ehiöpuolella oli myytävänä pikapostikortti, joka oli maksettu samaisella 30mk linja-auto merkillä – pikapostikorttikaan ei ole erityisen tavallinen tuttavuus ja kyseinen ehiökortti oli 20€ hinnallaan mielestäni edullinen ostos, tämä oli myös kohteen limitti. Erien joukossa oli yksi kiinnostava kenttäpostia sisältävä erä, jonka yksi kuvista oli hyvästä M30 kohteesta – kirjeestä, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostia sai lähettää lähettämisen aikaan vain kenttäpostimerkein. En tätä erää kuitenkaan uskaltanut huudella, koska näkemättä en voinut tietää olisiko siinä mitään muuta minulle.

Yllä: Kiinnostava kenttäpostikohde erästä – kirje leimattu ”Takaisin lähettäjälle käytettävä kenttäpostimerkkejä” (kuva HTO huutokaupoilta)

Pohjoismaihin menneitä kohteita ei ollut montakaan ja niiden joukossa ei minua kiinnostavia, Eurooppaan ja Euroopan ulkopuolelle sitä vastoin oli myytävänä ja mukana oli kiinnostaviakin kohteita. Minua henkilökohtaisesti kiinnosti eniten kohde #418, jonka kohdeseloste kuului seuraavasti: ”3½mk sininen kuorella Englantiin -38 ja Itävaltaan -42” ja joka sisälsi siis kaksi 3½mk sinisellä singlellä maksettua ulkomaan kirjettä. Yritin tihrustaa kuvasta, että mikähän päiväys vuoden 1942 kuorella oli ja olin mielestäni vakuuttunut, että se olisi jotakin syyskuussa 1942 ja päätin ostaa kohteen. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kohde lohkesi limitillä. Tarkempi tarkastelu kotona osoittikin, että olin tihrustanut oikein ja päivämäärä on 15.9.1942 – eli hyvin mielenkiintoisena aikana. Mielenkiintoisena siksi, että syyskuun alussa 1942 kotimaan kirjeen perustaksa nousi 2,75 markasta 3½ markkaan – tämä vaikutti tietysti kaikkiin Suomen kanssa postisopimussuhteessa oleviin valtioihin menevän postin hintoihin – tuohon aikaa näitä olivat Pohjoismaat, Viro ja Latvia sekä tärkeänä Saksa (valloituksineen) ja Unkari. Lisäksi kun tiedetään, että ensimmäisen luokan kirjeen taksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta 1.10.1942 huomataan, että kirjeen taksa ”kaikkialle” oli sama 3½mk kyseisen syyskuun ajan.

Yllä: Kohteen 418 kuva. Minua kiinnosti erityisesti ylempi kuori. (kuva HTO huutokaupoilta)

Kun oli tehty lisäksi päätös painaa 75p oranssi leijonamerkki, jotta voitaisiin loppuunkäyttää mahdollisimman paljon Postin varastoissa olevia 2,75mk merkkejä ennen kuin uusi 3½mk oliivi julkaistaisiin oli tilanne se, että syyskuun ajan 1942 oli sininen 3½mk merkki ainoa M30 merkki, joka yksin sopi kaikkiin maihin meneviin ensimmäisen painoluokan kirjeisiin. Kyseessä oli siis aikamoinen uusrenessanssi tälle merkille, jonka painoerä oli jo käytännössä loppu. Kyseisen kohteen toinen kuori siis oli kuin olikin lähetetty juuri tänä aikana ja vieläpä Itävaltaan, joka oli yhdistynyt Saksan kanssa (Anschluss) ja näin kuului Saksan kanssa tehdyn postisopimuksen piiriin. Kysymyksessä on hyvä ja mielestäni kokoelmakelpoinen knoppi. Kun kuori on vielä sensuroitu Suomessa on se jopa hyvä näköinenkin. Hyvien kohteiden ei välttämättä tarvitse maksaa maltaita!

Yllä: Ranskaan lähetetty 4½mk sininen single vuodelta 1943 lokakuulta. Saksan ja Suomen sensuurit. Oikea taksa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Harmaan 60 pennin leijonamerkin parilla lähetetty postikortti Englantiin ei mennyt kaupaksi 40 euron lähtöhinnallaan. Minunkin mielestäni lähtöhinta oli nykymarkkinassa liian korkea, vaikka kyseessä oleva käyttö on yksi 60p harmaan merkin parhaista. Tälle merkille, jonka painamiselle ei tunnu löytyvän mitään järkeviä perusteita, ei ole oikeastaan mitään hyviä käyttöjä – singlekohteitahan merkille ei ole mahdollista olla, pl. sattumankauppaa tulleet lunastukset. Toinen sininen leijonakuori, 4½mk sinisen leijonan yksittäiskäyttö Ranskaan vuodelta 1943 myytiin hintaan 72 euroa, eli kohtalaisen edullisesti. Nämä 4½mk siniset singlet ovat hyviä kohteita.

Yllä: Pikalentokirje (<10g) 7.8.1946 Helsingistä Yhdysvaltoihin – ei sittenkään niin kovin helppo taksayhdistelmä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk + pikalisä ulkomaille (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + lentolisä (vyöhyke 6) Yhdysvaltoihin (24.10.1945 – 31.12.1946) 22mk (2x) = 69,00mk. (kuva HTO huutokaupoilta)

Euroopan ulkopuolelle menneistä kohteista mainitsen Yhdysvaltoihin menneen pikalentokirjeen vuodelta 1946. Kirje ei sinänsä vaikuta mitenkään erikoiselta, mutta oman rajatun kokemukseni perusteella tiedän, että lentopikakirjeet eivät ole kovin yleisiä. Kirjattu lento on yleisempi yhdistelmä. Kohteen lähtöhinta oli 10 euroa ja se myytiin hintaan 20 euroa. Tässä kohteessa hyvää oli 50mk Tampere merkki, jonka käyttö sellupaperilla (tilauserä 668), kuten tällä kirjeellä oleva merkki luultavasti on, on hiukan parempi kuin tämän jälkeen tulevien erien. Ensimmäinen vuonna 1942 painettu tilauserä on hyvinkin nihkeästi löydettävissä hyvillä lähetyksillä vähääkän paremmilla leimoilla.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen huutokauppa, vaikkei mitään uskomattomia kanuunoita ollutkaan liikkeellä.

Nordia 2016 kuulumisia 2 – käteen jääneitä kohteita

15 toukokuun, 2016 By Mikael Collan

Nordia 2016 näyttelystä on jo kulunut hieman yli kuukausi, mutta ehdin vasta nyt kirjoittamaan lisää kokemuksista; työkiireet vaativat veronsa harrastuksilta. Lisäksi minulle tuli näyttelyosallistumisesta jonkinlainen ”keräilyähky”, joka on nyt siirtymässä taka-alalle – intensiiviset 100% keräilyyn keskittyvät päivät olivatkin siis verkkaiseen tahtiin tottuneelle ehkäpä henkisesti raskaita. En tätä nyt tämän paremmin osaa kuvailla!

Tässä kirjoituksessa ajattelin esitellä muutamia ”käteen jääneitä” M30 kohteita, jotka löytyivät Nordia 2016 näyttelystä – kaiken kaikkiaan olen saaliiseeni erittäinkin tyytyväinen. Muutama näyttelykokoelmaankin esille tuleva kohde löytyi ja se on aina erittäin hieno juttu. Mahdollisuudet löytöihin olivat hyvät, nimittäin kauppiaita oli paikalla mukavasti. Harvemmin nähtyjä kauppiaita mm. Oulusta ja Tanskasta oli saapunut Jyväskylään useammin tapahtumia kiertävien kotimaisten kauppiaiden ja viimeaikoina ilahduttavan usein Suomessa käyneen Aspbäckin lisäksi. Kuulemma ruotsalaisen Brevspecialisten liikkeen pitäjän auto hajosi matkalla Jyväskylään, jonnekin keskiseen Etelä-Ruotsiin ja häneltä jäi karkelot käymättä. Paikalla oli myös Pietarista postimerkkiliike, jolla ei kuitenkaan ollut mukana ainuttakaan M30 kohdetta.

Yllä: Philean huutokaupassa myyty 3mk vihreä leijonamerkki single painotuotepostikortti 2.4.1948 Riihimäeltä Unkariin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk. Kuuden kuukauden taksa-aika, johon ei kuulunut Joulua, harvinainen kohde, vaikka ei näytä juuri miltään. Myyntihinta kuluineen n. 120€.

Jyväskylässä järjestettiin myös Philean huutokauppa, jonka luettelossa oli muutama harva M30 kohde. Näiden joukossa olivat mm. 4mk postitalo-merkin ensipäiväkuori ja 3mk vihreä leijonamerkki painotuotepostikortilla Unkariin vuodelta 1948. Kumpikin oli laitettu lähtöhinnaltaan mielestäni järkevästi: Ensipäiväkuori viiteen kymppiin ja painotuote neljään kymppiin. Painotuotteen hinta nousi huutokaupassa 95 euroon, joten kuluineen hinnaksi tuli n. 120€. Nämä vihreät kolmen markan painotuotteet ovat Pohjoismaiden ulkopuolelle harvinaisia, mutta silloin tällöin niitä tulee vastaan.

Huutokaupasta mieleen jäi se, että ruotsalainen meklari piti huutokaupan suomeksi – voidaan sanoa, että jopa ”itsepäisesti”. Mielestäni kaupankäynnin sujuvuuden ja nopeuden varmistamiseksi tulisi meklarina olla sulavasti käytettävää kieltä hallitseva henkilö. Arvostan sitä, että halutaan oppia ”isäntämaan” kieltä, mutta terve järki tulisi pitää aina mukana.

Yllä: Helsingistä 3.9.1942 Göteborgiin Ruotsiin lähetetty sensuroitu kirje. Kirjeellä on 3½mk sininen leijonamerkki singlenä. Taksa: Kirje (-20g) pohjoismaihin (1.9.1942 – 30.9.1942) 3,50mk. Kohde vaikuttaa äkkiä katsottuna yksinkertaiselta ja helpolta, mutta tarkemmin tutkittaessa huomataan, että kuukauden ajan 3½mk sininen oli ainoa yksin tälle taksalle sopiva merkki, sillä 3½mk oliivi julkaistiin vasta 1.10.1942. Näin ollen kyseessä onkin huomattavan kiinnostava kohde.

Yllä: Ehiökortin palautusosa 21.10.1932 Leningradista Helsinkiin. Lisämerkkeinä 1,20mk punaisella ehiökortilla 10p ja 20p M30 leijonamerkit, yhteensä 1½mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 1,50mk. Neuvostoliittoon mennyt ja sieltä tullut posti 1930 luvulla on kohtalaisen ”vaikeaa”.

Löysin kauppiailta kaikenlaista, Pohjoismaihin ja Eurooppaan mennyttä postia muutamia hyviäkin kohteita ja lisäksi pari parempaa kaukomaihin mennyttä. Eräällä kauppiaalla oli useita parempia M30 ehiökortteja, joista olin kiinnostunut ”lisämerkillisistä”. Tähän olen valinnut muutamia kohteita, kokoelmaan tulevan uuden kohteen jätän tarkoituksella näyttämättä, mikäli kokoelmani valitaan Finlandia 2017 näyttelyyn sen voivat kiinnostuneet nähdä sitten siellä.

Yllä: Ehiöpostikortti lisämerkillä lentona Helsingistä 22.8.1934 Hamborniin, Saksaan. Kulkenut Kölnin lentokentän kautta ja leimattu Kölnissä 23.8.1934. 1,25mk keltainen ehiökortti, 1,25mk M30 leijonamerkki lisämerkkinään, yhteensä 2,50mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 1,50mk, postikortin lentolisä Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk, yhteensä 2,50mk. Hambornin kaupunki kuului lähetyksen aikaan jo Duisburgin kaupunkiin, tätä lähettäjä ei ehkä ole tiennyt.

Yllä: Kaksiosaisen ehiökortin toinen osa Helsingistä 2.10.1942 Pariisiin, Ranskaan. Suomen ja Saksan (Berlin) sensuurit. 2mk punainen ehiökortti, jonka lisäksi laitettu 50p vihreä M30 leijonamerkki, yhteensä 2½mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1942 – 30.6.1945) 2,50mk. Tämä 2,50mk taksa on vaikeahko sodanaikainen taksa.

Yllä: Postikortti 30.9.1952 Helsingistä Nicosiaan Kyprokselle. M30 5mk keltainen ja 10mk vihreä leijona, yhteensä 15mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 15,00mk. Kypros on hyvä kohdemaa, olen nähnyt vain pari sinne lähetettyä kohdetta M30 merkeillä.

Kaukomaille menevistä posteista löysin (taas) Vladi Marmolle kulkenutta postia. Marmo oli geologi ja filatelisti. Hän toimi myös Filatelistiliiton puheenjohtajana 1960-luvulla. Marmo vietti kolme vuotta Sierra Leonessa geologisia tutkimuksia tehden ja sinne vastaanotettu posti on säilynyt. Americal Mineralogist lehti julkaisi Marmon muistokirjoituksen vuonna 1972, jossa hänen uransa käydään tarkasti läpi.

Yllä: Suomenlinnasta 11.10.1953 Freetowniin Sierra Leoneen Vladi Marmolle lähetetty lentokirje. M30 15mk punainen ja 25mk sininen leijonamerkki, yhteensä 40mk. Kirje on suljettu jonkinlaisella teipillä ja siihen on kirjoitettu ”opened by mrs. marmo” – tämä lienee yksityisiä eikä postaalisia merkintöjä, ellei tullutta postia pitänyt avata tarkistustarkoituksissa postitoimistossa sitä haettaessa. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk, kirjeen lentolisä (vyöhyke 5, sis. Sierra Leone) jokaiselta 5g:lta (1.7.1953 – 30.9.1957) 15,00mk, yhteensä 40,00mk. Takana tuloleima.

Yllä: Lentokirje 5.11.1949 Helsingistä Australiaan. Edelleenlähetetty Kulmuraan Gosfordin kautta. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 20,00mk, kirjeen lentolisä (vyöhyke 11, Oseaania) 45,00mk jokaiselta 5g:lta (1.11.1949 – 30.11.1950) (4*45,00mk) 180,00, yhteensä 200,00mk. Hyvä 100mk merkin käyttö.

Muistutan keräilijäkolleegoita siitä, että Toukokuun loppuun mennessä pitäisi kokoelmat olla ilmoitettuna FINLANDIA 2017 näyttelyyn. Tämä päivämääräraja on mielestäni hieman heikosti ollut Finlandia-näyttelyn sivuilla esillä!

p.s. Huomasin, että muutamissa uusimmissa postauksissa olevat kuvat eivät auenneet normaalisti ja korjasin ne, ilmeisesti minulla on ollut joku asetus pielessä. Nyt kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla eikä niitä tarvitse tihrustaa tai ladata omalle koneelleen nähdäkseen kunnolla.