malli1930.fi

Kevään 2025 Hellman

By

Vuoden 2025 Hellman huutokaupan päättymisestä on jo jokunen viikko aikaa ja onkin tullut aika käydä hiukan läpi mitä kyseisen huutokaupan M30 tarjontaan kuului. Mielenkiintoisena ja ehkä tärkeimpänä M30 asiana tässä huutokaupassa paraatipaikkaa piti Jussi Tuorin M30 ehiökokoelman myynti. Kyseinen kokoelma on jo edesmenneen Kari Rahialan kokoelman pohjalta rakennettu ja siihen oli lisätty muutamia hyviä kohteita, pääasiallisesti ehdotteita, mutta myös muutamia kulkeneita vaikeampia ehiöitä.

Mutta, aloitetaan kuten tavallisestikin – pohtimalla ensin myynnissä ollutta M30 filateliaa. Myytävänä oli jonkin verran siistejä M30 filateliakohteita. Siirtymiä ja hammastamattomia merkkejä esittelyarkeista. Siirtymien osalta hinnat eivät kovin paljon nousseet, mm. 2:75mk violetin merkin siirtymänelilö myytiin 45 eurolla, mikä oli suhteellisesti kohtalaisen alhainen hinta, sillä vastaavia kohteita on aiemmin myyty paljonkin kalliimmalla. Esittelyarkeista leikatut 4mk postitalo- ja 10mk Saimaa merkin nelilöpalat myytiin 85 eurolla. 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin leimattu nelirivilö myytiin 65 eurolla. Kallein filateliakohde oli kokonainen näyttelyarkki 1½mk punaisesta leijonamerkistä, joka myytiin 290 euron hinnalla.

Postihistoriaosuus huutokaupasta kulminoitui ehiöihin – muita M30 postihistoriakohteita M30 osastossa ei yksittäisinä kohteina ollut myytävänä! Sinänsä hyvin erikoinen tilanne. Yksi M30 kohde myytiin M17 osastossa. Kyseessä oli ilmeisesti paketin tai jonkin muun kohteen osoitelappu, johon oli mitätöity M30 merkkejä 3,40mk:n edestä ja yksi 20p M17 merkki. Kohde myytiin 45 eurolla.

Suurempi erä ehiökokoelman näyttelysivuja myytiin yhdessä ”nipussa” otsikolla ”Erinomainen seitsemän kehyksen A3 kokoelma m/30 ehiöistä. Mukana paljon erinomaista tutkimustietoa, erikoisuuksia ja harvinaisuuksia kuten ehdotteita!” Kyseessä oli Jussi Tuorin kokoelman runko niiltä osin kuin mitä siihen kuului ns. vähemmän tykkejä kohteita ja muutamia harvinaisempia kohteita. Tässä yhdessä kohteessa siis myytiin ”massa” näyttelykohteita pois kerralla. Erä meni kaupaksi 1800 eurolla. Sen verran siis maksaa aloittaa M30 ehiökokoelma liikkuvan junan mukana.

Ensimmäinen M30 ehiökortti, 1mk oranssi kortti, joka julkaistiin 2.1.1930 myytiin hintaan 70 euroa. Kyseessä on siis samaan aikaan ensimmäisten M30 merkkien kanssa ilmestynyt ehiökortti. Toinen samanlainen myytiin ensipäiväkuorten osastossa, sen myyntihinta oli 100 euroa. Saksan miehittämästä Puolasta Suomeen palannut 1½mk punainen paluukortti lisämerkillä 1,75mk taksalla myytiin 110 eurolla. Kyseinen kohde on harvinainen sodanaikainen lähetys ja paluukorttikäyttö on vaikea.

1,20mk ”pilkullisia” ehiökortteja esittelevä sivu myytiin 500 eurolla. Pilkullisella tarkoitetaan korttia, jossa ykkösen ja kakkosen välissä oleva ”erotin” on pilkku eikä kaksoispiste. Nämä pilkulliset ehiökortit ovat harvinaisia ja Tuori kertoo kokoelmasivullaan, että niitä tunnetaan vain viisi kappaletta. Kyseessä on siis kaksoiskortti (ehiökortti maksetuin vastauksin). Sivulla oli kolme korttia, mikä teki siitä joka tapauksessa kiinnostavan kohteen.

Yksi mielestäni koko huutokaupan parhaista, jos ei paras, M30 kohde oli 2½mk punainen Kiinaan lähetetty ehiökortti, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle postiyhteyden keskeytyksen takia. Kortti oli lähetetty 24.11.1943, jolloin Suomi ja Saksa olivat sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Postiyhteys Kiinaan oli poikki, Siperian rata ei ollut käyttössä. Kohteen hyvyyden ymmärsi moni ja sen myyntihinta kipusi aina 420 euroon.

Harvinainen Kiinaan lähetetty 2½mk ehiökortti. Postiyhteys Kiinaan poikki.

Toinen 2½mk ehiökortti, lentolisällä Sveitsiin (lähetetty 30.6.1945) myytiin 460 eurolla. Tämä oli hieman jännä juttu, ainakin minun mielestäni, sillä kohteen lähettäjä oli tunnettu Filatelisti. Toisaalta vastaavia kortteja tunnetaan aniharvoja ja Sveitsiin lentäneinä tämä lienee ainoa. UPU:n esittelykortiksi leimattu 2½mk punainen ehiökortti myytiin 80 eurolla. Kyseessä oli Portugaliin (tai sen siirtomaihin) lähetetty kortti, joka oli mitätöity AMOSTRA leimalla (specimen). Hinta oli halpa.

Myydyistä ehiökorteista kallein oli Tuorin mukaan ainoa tunnettu oikea-aikaisesti ulkomaille käytetty 2½mk kaksoisehiökortti, joka sekin on tunnetun filatelistin lähettämä, myytiin 700 euron hinnalla. Kun tilanne on se, että muita ei ole saatavilla on kyseessä ainoa ja paras kohde.

Ainoa tunnettu oikea-aikainen ulkomaankäyttö tälle kaksoisehiökortille

Myytävänä oli myös 3mk punaisia ehiökortteja. Kuten muistamme oli 3mk ulkomaan postikortin taksa voimassa vain 2 kuukautta heinä-elokuussa 1945. Lyhyestä taksa-ajasta ja vain harvoista mahdollisista kohdemaista johtuen kaikki 3mk taksalla lähetetyt postikortit ovat vaikeita. 3mk taksainen paluukortti myytiin 300 eurolla. Jälleen kyseessä on saman filatelistin lähettämistä korteista, tälläkin kertaa Sveitsiin. Näitä tunnetaan kaksi kappaletta, joista toinen kortti on lähetetty Yhdysvaltoihin.

Toinen mielestäni aivan parhaista M30 kohteista oli Moskovaan heinäkuussa 1945 lähetetty 3mk ehiökortti. Kortti ei näytä tekeleeltä ja sillä on kaikki asianmukaiset leimat, mukaanlukien Suomen sensuurileima ja Neuvostoliittolainen KGB:n sensuurileima ”Voennaja Tsensura 32/M”, jossa M merkitsee Moskovaa. Kohteen hinta nousi 520 euroon.

6mk punaiset käytetyt (ulkomaille) ehiökortit, jotka ovat äärettömän vaikeita menivät 2½mk ja 3mk kortteja halvemmalla. Niitäkin joutuu metsästämään vuosikausia, ja silloinkin on riski jäädä ilman hyvin korkea. Vaikeat 12mk ”ilman Carte Postale” tekstiä painetut punaiset ehiökortit sivullaan myytiin 440 eurolla – nämä ovat erittäin vaikeita. Ehdotekortteja myytiin 400-900 euron hintoihin. Niihin oli mielestäni laitettu kohtalaisen kovat lähtöhinnat samaten kuin kuvallisten M30 ehiöiden luonnoskortteihinkin, joita myytiin kaksi hintaan 500 euroa kappale, muutaman muun jäätyä myymättä.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli jonkinlainen Rahialan kokoelman myynnin toisinto, kuitenkin siten, että tällä kertaa myytiin Jussi Tuorin kokoelman kohteita, sisältäen enemmän tavaraa. Käytännössä 80-90% M30 ehiökeräilyn parhaista kohteista vaihtoi omistajaa.

Muistutellaanpa mieliin vähän Zeppelinpostin taksoja. Ehiökokoelman mukana myytiin muutamia Zeppelinkohteita, jotka olivat siis ehiöillä lähetettyjä. Näistä yksi oli kohdenumerolla 3090 myytävä kohde, Zeppelinkortti Saksaan Leipzigiin. Kohdeselosteessa oli kirjoitettu seuraavasti: ”Zeppelin 1 markan kortilla Leipzigiin, jatkolennot Stuttgartin kautta, mutta tarvittava 1 markan maksua ei maksettu”. Asiahan ei suinkaan ole näin, vaan Zeppelin postikortin hinta oli 10mk ja mikäli lähettäjä halusi, että kortti kulkisi Zeppelin-lennon jälkeen lentopostissa eteenpäin tuli hänen tällöin maksaa asiaankuuluva kortin lentolisä. Tässä tapauksessa kortin lentolisä Eurooppaan oli 1mk (30.4.1928-30.9.1942). Zeppelin korttitaksa 10mk sisälsi postikortin postimaksu ja Zeppelin lennon kustannuksen. Kun 1mk ehiökortille oli laitettu Zeppelin merkki oli siis maksettu myös tarvittava 1mk jatkolentolisä.

Lentolisä Pohjoismaihin oli samaan aikaan 50 penniä. Kohde 3091 oli 1mk ehiöllä lähetetty Zeppelin kortti Ruotsiin. Tämä tapaus siis on ylitaksainen, nimittäin vaikka Zeppelinlento päättyikin Saksaan oli jatkolennon osalta voimassa lentolisä Pohjoismaihin. Näistä kahdesta kohteesta siis se, jota ”väitettiin” väärätaksaiseksi ei sitä ole ja toisaalta kohde, jonka yhteydessä ei hiiskuta väärästä taksasta on väärätaksainen. Tällaista on postihistoria. Kummankin kortin myyntihinta oli 130 euroa, jota en pidä ainakaan oikeataksaisen kortin osalta korkeana.

Hellman huutokaupoissa on näytillä hyvälaatuisia kuvia, mutta ikävää on se, että huutokaupan jälkeen ei kohteiden kuvauksia tai kuvia ole huutokaupan sivuilla enää saavutettavissa. Paras paikka tutustua jo menneisiin huutokauppoihin lieneekin käydä katsomassa Philasearch-sivuston kautta, jossa kaikkien kohteiden toteutuneet myyntihinnat ja kuvat ovat yhä näkyvissä.

Erien osalta en osaa sanoa mitään, en käynyt katsomassa niitä – mitä tahansa saattoi olla mukana. Yksi huomio oli, että erään saksalaisen Suomi-keräilijän laaja M17 materiaali myytiin useina suurempina erinä ja joinakin yksittäiskohteina. Erien hinnat nousivat huomattavasti. Kokonaismyynti oli kuulemma jälleen lähes miljoona euroa.

90-luvun alun Filatelisteja selatessani…

By

Lueskelin 90-luvun vanhoja Filatelisti lehtiä ja etsin mielenkiintoisia juttuja myös M30 asiasta. Ilokseni huomasin, että kaikenlaista merkkimalliin liittyvää on aikojen saatossa kirjoitettu. Viimeisin lukurupeamani keskittyi vuoden 1990 ja 1992 lehtiin ja niistä löysin muutamia kiinnostavia artikkeleja, joista olen valinnut alle muutaman ”ruodittavaksi”.

Ensimmäinen löytämäni juttu käsitteli 10mk Saimaa merkin painoerikoisuutta, jossa merkillä näyttäisi olevan tulipalo, johtuen painomusteen leviämisestä. Minulle ei ole tällaista tullut vastaan. Nyt jäi kirjoittamatta ylös mistä numerosta on kysymys, mutta 90-luvun alussa siis ollaan.

Filatelisti 8/1990 sivu 500

Yllä olevassa kohteessa on 1,75mk keltaisella M30 leijonamerkillä lähetetty postikortti Mikkelistä 1941 Viroon. Vuoden 1990 tiedon mukaan kortti olisi ollut oikeataksainen, mutta nykyään tiedämme paremmin. Asia meni oikeasti siten, että 1.12.1940 Neuvostoliitto ilmoitti, että koska Viro kuuluu Neuvostoliittoon tulee sinne Suomesta lähetettävään (ja muualtakin) postiin soveltaa niitä sääntöjä, joita sovelletaan muuallekin Neuvostoliittoon lähetettävään postiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Neuvostoliittoon voimassaoleva kansainvälinen postikortin taksa oli kortin lähettämisen aikaan 2,00mk on kortti itse asiassa alipostite. Huhtikuussa 1942, joka myöskin mainitaan artikkelissa, oli taksa Saksan ja Suomen tekemän postisopimuksen mukainen ja 1,75mk. Säännönvastainen tämä kohde ei millään muotoa ole, sillä huhtikuussa 1941 Suomen ja Neuvostoliiton välillä postiliikenne toimi ja se keskeytyi vasta Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 23.6.1941.

Yllä osa lokakuun 1992 (8/1992) lehdessä sivulla 571 ilmestyneestä jutusta, jossa käsiteltiin mm. M30 erikoisuuksien hinnanmuodostusta huutokaupassa. Kyseessä olevan kohteeet ovat mallin huippukohteita, kyseinen 100mk Helsinki vedos lienee ainoa tunnettu ja 6mk oranssin hammastesiirtymä on komea. Markkahinnat näille ovat olleet kohtalaisen korkeat, mutta ei tällaisia halvalla saa tänäänkään, vaikka M30 filatelia on ollut muun filatelian ohessa jo pitkään alamaissa. On mielenkiintoista nähdä, että lukemissani yli 25 vuotta vanhoissa lehdissä kerrotaan lähes jokaisessa hyvinkin kattavasti huutokauppojen tuloksista niin kotimaasta kuin ulkomailtakin ja huutajina osallistuneita mainitaan nimillä ja lähestulkoon käy ilmi mitä itse kukin on sattunut ostamaankin. Tyyli oli eri kuin mikä se on nyt – en ota kantaa siihen, että oliko se parempi vai huononpi, vaan totean vain, että erilainen se oli.

Lehdestä on todettava se, että painotekniikka on kehittynyt huimasti ja väripainanta on tuonut ulkoasuun paljon hyvää – mustavalkoiset lehdet eivät pysty välittämään merkkien aitoa fiilistä yhtä hyvin kuin värikuvat. Erityisesti postihistorikohteiden osalta ovat värikuvat tuoneet huomattavan parannuksen kohteen oikean ymmärtämisen kannalta. Joten silloinkin, kun manaamme jotain artikkelia tai kuvaa, niin olkaamme kuitenkin kiitollisia tekniikan edistyksestä! Eräs tuttuni minulle totesi, että on hyvä aina välillä valittaa, niin tietää olevansa yhä elossa!

Vuoden 1992 elokuun numerossa (6/1992) muuten esitellään Filatelistin ”uusi toimittaja” Lauri Poropudas, eli nykyinen lehden päätoimittaja – ei toisessa polvessa vaan toista kertaa.

Wanhoja Filatelisti-lehtiä saa tyypillisesti kantaa ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi kotiinsa, suosittelen kaikille ajoittaisia retkiä aikaan, joka ei koskaan enää palaa, sillä lehti tarjoaa kaikkien vuosien jälkeenkin monta hauskaa juttua, myös liittyen M30 keräilyyn.

SFP huutokauppa 109

By

Suomen Filateliapalvelun 109. huutokauppa päättyi eilen illalla kahdeksan nurkilla. Tämä huutokauppa oli ns. nettihuutokauppa, jossa myytävät kohteet huudettiin verkon kautta – Hellman huutokauppojen kaltaista live-huutomahdollisuutta ei ollut (toki puhelin ja kirjalliset huudot saattoi toimittaa etukäteen. Minun tapani suhtautua huutokauppaluetteloihin on katsoa niitä läpi kokonaisvaltaisesti, jotta saan käsityksen siitä mitä tavaraa on myynnissä – myös oman keräilyalueeni ulkopuolella. Tällä kertaa huomasin, että myynnissä oli yhä jonkin verran laiva-aiheista tavaraa, sekä mukana oli myös muissa huutokaupoissa myytävänä ollutta parempaa itsenäisyydenajan lähetyspuolta, erään hiljattain poistuneen keräilijän jäämistöstä. Malli 1930 osaston osalta myynnissä oli vain vähän tavaraa – kaiken kaikkiaan osastossa oli vain kaksitoista kohdetta. Eli anti oli niin sanotusti ”hintsua” –  onneksi mukana oli muutamia parempiakin kohteita, joten toteamus, että ei se määrä vaan se laatu ratkaisee, piti paikkansa tälläkin kertaa. Kiinnostavia M30 kohteita oli myytävänä myös lähetyserissä, ja itse asiassa niistä löytyikin eniten allekirjoittanutta kiinnostava kohde. Koska erien osalta on ilmassa aina tiettyä epävarmuutta ja usein, kuten tälläkin kertaa, valokuvat eivät ole riittävän hyviä täydellisen ymmärryksen saamiseen, päätin ajella Naantaliin tutkimaan kohteita henkilökohtaisesti, jottei sitten jäisi mitään hampaan koloon. Mutta katsotaan mitä myytävänä oli – tapani mukaan filatelia edellä, läheltä kauas.

Yllä: Karjalan väreissä painettu 1,25mk merkin ehdotevedos – 24 merkin ryhmä. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kahdestatoista listatusta M30 kohteesta ei-lähetyskohteita oli vain neljä. Näistä kaksi oli tavallisia, 10mk Saimaa merkin ykkösvärin postituore nelilö myytiin hiukan yli 50 eurolla ja 1,25 / 50p keltainen päällepainamamerkki kakkos ladelman leimattu vaakapari noin 35 euron hintaan. Kahden markan violetin M30 leijonamerkin kokonainen esittelyarkki jäi myymättä 450 euron lähtöhinnalla – näitä arkkeja on ollut myynnissä aiemminkin ja niiden lähtöhinnoittelu ei ole muuttunut siitä huolimatta, että myymättä ovat jääneet – myyntiin jättäjä on ilmeisesti kohtalaisen itsepäistä sorttia. Kieltämättä kyseessä ovat harvinaiset kohteet, mutta tänä päivänä kohteiden hintataso on ehkäpä puolet alempana. Mielenkiintoinen myytävänä ollut kohde oli 1,25mk leijonamerkin ”Karjalan värein” painettu liimaton 24-merkin ryhmä. Kysymyksessä on ilmeisesti (en ole varma) Viipurin uudelleen valloitusta 1941 juhlimaan tai Itä-Karjalaa varten suunniteltu merkki, jota ei koskaan julkaistu. Eräässä aiemmin esillä olleessa M30 kokoelmassa on kirjoitettu, että tästä olisi tehty yksi arkki 100 merkkiä, mutta tuntien M30 painotavan, on luontevaa ajatella, että ainakin yksi painoarkki, eli 200 merkkiä olisi painettu. Tuossa kokoelmassa oli esillä 16 merkin kokoinen arkin reunakappale ja siinä mainittiin kappaleen olevan suurin tunnettu ryhmä – viimeistään nyt voimme todeta, että näin ei ole, koska tämä myytävänä ollut oli kahdeksan merkkiä suurempi. Tämä erikoisuus meni edullisesti ja nousi 20 euron lähtöhinnasta vain noin 40 euron hintaan, eli per merkki hinnaksi jäi alle 2 euroa. Tämä on mielenkiintoinen juttu M30 filateliakeräilijälle ja mielestäni arkinpalanen oli edullinen.

Yllä: Helsingistä 14.11.1936 Reykjavikiin, Islantiin lähetetty postikortti. M30 1mk oranssi ja 25p ruskea, yhteensä 1,25mk. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Harvinainen postikortti Islantiin. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaan postia ei tällä kertaa ollut myynnissä M30 osastolla, Pohjoismaihin mennyttä kuitenkin oli. Erityisesti kiinnostavaksi osoittautui 1936 Islantiin lähetetty postikortti, joka nousi 20 euron lähdöstä aina 170 euron tuolle puolen. Kuten monet tietävät, on Islanti Pohjoismaista Norjan kanssa paras kohdemaa. Islantiin mennyttä postia tunnetaan yhteensäkin kohtalaisen vähän ja postikortit Islantiin ovat aina hyviä – tällainen 30-luvun postikortti on erittäin hyvä kohde ja niitä ei suinkaan puissa kasva. Erityisen hyvää tässä kortissa on vielä se, että se on firmapostia, eli ei missään tapauksessa tekele. Hyvyydestään huolimatta tämän kortin saavuttama hinta oli minulle yllätys. Painotuotteena Viroon 1944 lähetetty postikortti, jolle oli leimattu kaksi 25p merkkiä (yhteensä 50 penniä) myytiin 20 euron pohjahinnalla. Suurin osa ostajista ilmeisesti katsoi korttia ja huomasi useita kiinnostavia asioita mm. sen, että painotuotteen taksa vuonna 1944 oli 1mk eikä 50 penniä ja, että kenttäpostissa kortti olisi kulkenut ilmaiseksi. Näistäkin asioista huolimatta kohde on jotenkin mielenkiintoinen, sillä sikäli kuin mikäli se on kulkenut Viroon. Ajankohta on mielenkiintoinen – juuri noihin aikoihin Virossa käytiin kovia taisteluja Neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan. Epäselvyyksien takia en kuitenkaan lähtenyt tätä kohdetta huutelemaan.

Yllä: Helsingistä 6.7.1946 Bielaja Halonitzaan, Neuvostoliittoon lähetetty kirjattu postikortti. M30 5mk keltainen ehiö ja lisämerkkeinä 10mk sininen ja 1mk vihreä, yhteensä 16mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk = 16,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Neuvostoliittoon lähetetty vakuutettu kirje, hieman kokeneen näköinen, myytiin noin 35 eurolla. Näitä ulkomaan vakuutettuja tulee harvemmin vastaan ja tällainenkin, hiukan rospuutto kohde on hyvä lisä kokoelmaan – kun uudessa taksakirjassa on dokumentoitu myös kultafrangin vasta-arvot ei näiden ulkomaiden vakuutettujen kirjeiden taksan laskeminenkaan tuota enää ongelmia. Tämä kohde, kuten niin monet Neuvostoliittoon lähetetyt on palautettu. Neuvostoliiton miehittämään Viroon 1946 lähetetty 6mk punaisella singellä maksettu postikortti jäi 150 euron lähtöhinnallaan seinäkukkaseksi – näistä 6mk punaisista singleistä on tässäkin blogissa kirjoitettu useampia kertoja. Kohteiden hinnat ovat vaihdelleet viimeaikoina 40-100 euron välillä, joten 150 euron lähtöhinta on ylimitoitettu, vaikka hyvästä kohteesta on kysymys. Näitä tunnetaan tänäpäivänä n. 15 kappaletta. Tämä myytävänä oleva kohde ei suinkaan ole ns. uusi tuttavuus, vaan se on kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta. Kolmas Neuvostoliittoon lähetetty ja myytävänä ollut kohde oli kirjattu postikortti Bielaja Halonitzaan. Missä tällainen paikka on tai on ollut ei minulle avaudu, mutta mahdollisesti jossakin Kazanin Pohjois-puolella. Kortilla on Leningradin ja Moskovan kauttakulkuleimat ja se, kuten niin monet muutkin Neuvostoliittoon lähetetyt postitteet on palautettu. Kortilla on pitkät pätkät kertomusta ja se ei vaikuta tekeleeltä. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat vaikeita, koska lomaltahan kortteja yleensä lähetettiin ja tuolloin kirjaus ei ollut tarpeellinen. Neuvostoliittoon postia lähettäneet kuitenkin tiesivät, että jos ei lähetyksiä kirjattu, oli suuri todennäköisyys siitä, että posti ei koskaan mennyt perille tai vaihtoehtoisesti, jos ei mennyt perille, niin perille menemättömyydestä ei tullut mitään tietoa (lähetykset katosivat), kirjattuja kuitenkin käsiteltiin paremmin ja lähetettiin takaisin, mikäli niitä ei voitu toimittaa perille. Tämäkin tieto oli sodan jälkeisessä Neuvostoliitossa jotakin – tieto nimittäin oli silloin siinä yhteiskunnassa kortilla. Kohteen hinta nousi 20 euron limitistä aina n. 95 euroon. Kohde saavutti siis kohtalaisen hintatason, joka kertoo kirjattujen postikorttien harvinaisuudesta.

Yllä: Myynnistä poistettu Latviaan 1940 lähetetty lähetys. Kun vertaillaan vasemmassa yläkulmassa olevaa kirjoituskoneella kirjoitettua tekstiä muuhun kirjoituskoneen tekstiin huomataan, että se on kirjoitettu erilaisella fontilla eli kirjasimella. Itse asiassa sellaisella, joka tuli käyttöön vasta paljon 1940-lukua myöhemmin. Teksti ”asiakirja” on siis lisätty myöhemmin – ilmeisessä väärennöstarkoituksessa. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Sensuroitu ja ”hyvän näköinen” postikortti vuodelta 1943 Ranskaan, yksin M30 2mk merkillä myytiin n. 25 eurolla. Kortti oli hienon näköinen, mutta surkeaa kyllä väärätaksainen, sillä Ranska ei kuulunut erikoistaksojen piiriin, vaan sinne oli voimassa kansainvälinen postitaksa, joka postikortille kortin lähettämisen aikaan oli 2½ markkaa. Vaikutti kuitenkin siltä, että kortti olisi kulkenut normaalisti. Kolmannen painoluokan lentokirje Ranskaan vuodelta 1954, jonka sisältönä oli kehitettävä filmirulla, myytiin parilla kympillä jälkimyynnissä – totean, että kolmannen painoluokan kirjeet ovat kohtalaisen mukavia kohteita. Myynnistä poistettiin yksi kohde, numerolla 1675 myytävänä ollut lähetys Rigaan, Latviaan vuodelta 1940. Tämä lähetys oli maksettu kolmella M30 leijonamerkillä taksan ollessa yhteensä 3½mk. Kuten tässäkin blogissa on useaan kertaan käyty läpi, oli Suomen ja Latvian välillä voimassa kahdenvälinen postisopimus vuodesta 1937 alkaen, joka oli voimassa aina Neuvostoliiton miehitykseen 1940 saakka. Tämän sopimuksen alaiset lähetykset ovat hyvää tavaraa ja vaikeita kohteita. Tässä tapauksessa kysymyksessä on suurella todennäköisyydellä tilanne, jossa kyseinen lähetys on alun perin lähetetty Latviaan väärätaksaisena, eli on maksettu kansainvälisen kirjeen postimaksu (3½mk), vaikka Latviaan olisi riittänyt sopimuksen-mukainen alempi maksu (2mk). No tämä ei ole ”kelvannut” jollekulle, vaan kirjeen yläkulmaan vasemmalle on kirjoitettu kirjoituskoneella ”asiakirjoja”. Homman juoni lienee ollut se, että tämä ”kaunistelija” on tiennyt sen, että ulkomaille lähetetyt asiakirjalähetykset ovat erittäin harvinaisia ja kohteesta on haluttu tehdä kanuuna. Homma on kuitenkin mennyt pieleen, sillä tarkkasilmäinen havainnoitsija voi nähdä, että kirjoituskoneen kirjasin on ollut erilainen kuin se, jolla osoite on kirjoitettu. Itse asiassa tämä kirjasintyyppi tuli käyttöön vasta paljon myöhemmin kuin 1940-luvulla. Lisäksi, kaunistelu on mennyt pieleen siinäkin, että vaikka on tiedetty ulkomaan asiakirjalähetyksen harvinaisuus, ei ole otettu huomioon, että Latviaan tosiaan oli oma taksansa, joka käsitti asiakirjalähetykset! Kun asiakirja ulkomaille oli taksoitettu siten, että lähetykselle laitettu 3,50mk oli ”minimimaksu” ja käsitti asiakirjat 350g saakka, oli Latvian taksan mukainen asiakirjalähetyksen hinta 200g saakka 2mk ja siitä aina 50p per 50g ylöspäin. Näin ollen 3½mk:lla olisi lähetetty 300-350 grammainen asiakirjalähetys. Kun tilanne on se, että kyseessä on tavallinen pieni kirjekuori, joka ei ole edes kulmistaan hajonnut ja levinnyt, on käytännössä mahdotonta, että kirjekuoressa olisi ollut yli 300g edestä asiakirjoja. Homma siis kaatuu omaan mahdottomuuteensa! Asiasta ilmoitettiin Suomen Filateliapalveluun, joka heti poisti lähetyksen myynnistä – suoraselkäistä toimintaa. Jos kohde olisi ollut aito, se olisi ollut erittäin kova juttu ja olisin ollut siitä erittäin kiinnostunut.

Yllä: Toinen kohteen 1508 kuvista. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muutamissa postilähetyserissä oli M30 kohteita. Erässä 1505 myytiin kansiollinen M30 ulkomaanlähetyksiä – selostetekstissä hehkutettiin Kiinaa ja Intiaa, mutta Kiinaan mennyt kirje oli väärätaksainen ja Intiaan mennyt väärätaksainen ja lunastukseen mennyt. Erä myytiin kuitenkin n. 90 eurolla. Mukana oli nimittäin kuitenkin yksi Viroon 1941 lähetetty lähetys, joka oli postiyhteyden keskeytyksen takia lähetetty takaisin. Kohde 1508 oli noin viidentoista kohteen lentopostierä kokoelmalehdillä. Mukana oli mielenkiintoista M30 materiaalia, nimittäin kasassa oli yksi vuonna 1943 Italiaan lähetetty lentokirje. Koska kohdekuvista oli vaikeaa nähdä päivämääriä ja kohteiden leimoja lähdin oikeastaan tämän kohteen takia Naantaliin katsomaan tarkemmin, että mistä on kysymys. Kysymys oli oikeasta asiasta, eli erikoistaksaisesta lentokuoresta Italiaan vuodelta 1943. Näitä Italiaan menneitä lähetyksiä tunnetaan oikeataksaisena vain muutamia – itse olen nähnyt alle viisi. Tämä nyt myyty kohde oli yksi näistä viidestä ja olin sen nähnyt aiemmin Jorma Lindebladin kokoelmassa, jonka lehdistä tässäkin on kysymys. Se mitä meni tarkistamaan oli, että lähetys on kulkenut 1.4.1943 jälkeen, kun Italia oli tullut mukaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliittoon ja kirjetaksa laski kotimaan taksan tasolle. Lisäksi, koska kuorella on erilaisia leimoja halusin nähdä, että mistä on kysymys – leimoissa kerrotaan, että kirje on italialaisen sensuurin takaisinlähettämä – samalla, kirjettä tutkiessani, totesin, että kyseessä on aito asia, eikä humpuuki tai muu filunki. Kohde nousi 80 euron lähdöstä n. 120 euron hintaan. Kohteessa 1509 myytiin erä isokokoisia resuisia pääasiallisesti USAan kulkeneita sodanaikaisia kuoria. Tällainen erä herätti heti mielenkiintoni. Kun sitä katselin huomasin, että mukana oli ihan hyvännäköistä tavaraa. Hiukan ihmettelin, kun kasa myytiin alle neljällä kympillä. Kohde 1510 sisälsi kasan kiinnostavia lentolähetyksiä sodan ajalta. Kuvia kohteesta oli 2 kpl ja niistä ei oikein saanut käsitystä siitä, että mitä kohde sisälsi. Kun tätä asiaa perkasin Naantalissa, huomasin, että mukana oli neljä kappaletta vaikeita vuoden 1942 alun lentolähetyksiä USAan, ”par serviSe aerien…” leimalla – eli tässäkin blogissa keskustellulla ”uudistetulla” Turun vaihtopostitoimiston ohjausleimalla leimattuja kohteita. Tämä nostaakin näillä leimoilla tunnettujen lähetysten lukumäärän noin kymmeneen. Erä on siis erinomainen postihistoriallinen kasa lähetyksiä. Kuvien laatu on ratkaisevassa asemassa, kun tällaisia yrittää ymmärtää – myytiin 110 eurolla, eli nousi 30 euroa lähtöhinnasta. Kohteessa 1511 oli mukana muutamia, itse asiassa kolme, Egyptistä Siinailta lähetettyä YK-pakettikorttia, jotka oli maksettu M30 ja M54 merkein, sekapostitteina. Nämä olivat erittäin kuumottavia, mutta ne oli selvästi lähetetty filatelistin toimesta ja vieläpä postitoimiston ensipäivänä. Jätin näistä syistä huutelematta tätä kohdetta loppuun asti – silti aikamoisen mielenkiintoinen tällainen Egyptissä toiminut suomalainen postitoimisto on…

Kaikenlaista jännää siis oli taas myytävänä – saas katsoa mitä kesän aikana tapahtuu, ainakin EstEx 2018 näyttely pidetään Tallinnassa ja sinne on osallistumassa suuri määrä suomalaisia keräilijöitä – olen vasta 90% varma, että lähden Eestiin, ehkä sataprosenttinen varmuus vielä tulee. Siinä tapauksessa raportoin mitä rapakon takana tapahtuu.

 

 

 

 

 

SP Lehden on-line HK 37

By

Vuoden viimeiset huutokaupat päättyivät torstaina illalla 28.12. Tällä kertaa ei vuosi loppunut mitenkään erikoiseen pamahdukseen, mutta aivan ääneti ei kuitenkaan menty tälläkään kertaa. Suomen Postimerkkilehden 37. on-line huutokaupassa oli tarjolla parisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutama kiinnostava. Filateliapuolen kohteita näistä oli valtaosa. Myytävänä oli laskoksia ja siirtymiä, mukana parempia ja huonompia siirtymiä – yksittäisen merkin siirtymät menivät kaupaksi kympin lähdöillä pienillä nousuilla. Mielenkiintoinen ja mielestäni kohtalaisen näyttävä 8mk violetin merkin hammastesiirtymä 4×3 arkinosalla meni kaupaksi neljälläkymmenelläkolmella eurolla. Siirtymäkohteet ovat tyypillisesti näyttävämpiä, kun mukana on enemmän kuin yksi merkki. Myytävänä oli myös FORD reijitetty 5mk Olavinlinnamerkki – näitä olen lähiaikoina seuraillut, jotta pääsisin kärryille siitä, että mikä on harvinaista jne. Tällä kertaa lävistetty merkki meni viiden euron limitllä kaupaksi – muistan nähneeni aivan lähiaikoina systeemi.netissä kilpailun vastaavasta, jossa merkki myytiin kalliimmalla; tässä SP Lehden HK:n tapauksessa lävistys oli kuitenkin väärin päin ja Systeemi.netissä myydyssä oikein päin. Hinnat siis heittelevät…

Yllä: Violetin 8mk M30 leijonamerkin siirtymäpalanen. Kuva SP Lehden HK.

Harvemmin myynnissä oleva 1:25mk/50p päällepainamamerkin II ladelman kokoarkki myytiin hintaan 321€, mikä mielestäni ei ollut erityisen korkea hinta ajatellen, että kyseistä merkkiä myydään yksittäiskappaleena tyypillisesti kympin lähdöllä ja kauppoja syntyy. Tässäkin huutokaupassa myytiin leimattu vastaava merkki reunaan osuneella pyöröleimalla, ei siis mikään erikoinen herkku, hintaan 22 euroa.

Yllä: Postikortti 9.12.1940 Helsingistä Leverkuseniin, Saksaan. M30 2:75/2mk punainen yksin. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk. Ylitaksa! Kuva SP Lehden HK.

Huutokaupan mielestäni kummallisin tapaus oli kohteen numero 99 hinnan nousu 15 euron limitista aina 95 euroon. Kohde on / oli 2:75mk/2mk päällepainamamerkillä lähetetty postikortti Saksaan vuoden 1940 joulukuulta. Kortti on ns. runsaasti sensuroitu – leimoja on Suomesta ja Saksasta useampiakin. Se mikä minua tässä erityisesti ihmetyttää on se, että kortti on täysin selvästi väärätaksainen, nimittäin postikortin taksa Saksaan vuonna 1940 oli tavallinen postikortin ulkomaantaksa, eli 2mk. Vaikka kortti on kiinnostavan näköinen useiden sensuuriensa takia ja merkkikin on sinänsä hyvä singlenä, niin tässä kohtaa en tästä paljon mitään jännää löydä. Voi olla, että joku on erehtynyt ajattelemaan, että kyse on lentopostikorttina erikoistaksalla vuonna 1942 kulkeneesta kohteesta, joka olisi kiven kova juttu. Kun kohteen selosteessakaan ei mitään erityistä kerrota, on tässä mielestäni tämän huutokaupan ylilyönti.

Yhdysvaltoihin vuonna 1940 toukokuussa lähetetty lentokirje myytiin 35 eurolla. Kirje oli hyvin tavallisen näköinen ja sen erotti muista saman aikakauden USAn lentokirjeistä vain erinomaisen hyvän näköinen ”Par service arien transatlantique Europe – Etats Unis” leimaus, joka oli ilmeisesti erittäin aikainen tämän leiman käyttö. Kirje on lentänyt Ruotsin kautta Saksaan, josta se on mennyt Marseillen kautta kulkenutta lentolinjaa Lissaboniin, josta kirje on jatkanut matkaansa USAan. Eli kyseessä oli kiinnostava kohde niille, jotka metsästävät sota-ajan leimauksia – näitä henkilöitä ei taida ihan hurjia määriä aktiivisesti markkinoilla kuitenkaan pyöriä.

Yllä: Kirje Munkkiniemestä 26.8.1942 Chicagoon, Illinoisiin, USAan. M30 3½ sininen single. Merkin käyttötarkoituksenmukainen käyttö. Suomen, Saksan ja Yhdysvaltain sensuurit. Leimattu Yhdysvalloissa ”This article has been held by the office of censorship” = ”tämä artikkeli on ollut pidätettynä sensuuritoimiston toimesta”. Limitti 45 euroa, myyntihinta 220 euroa (+ proviisiot). Kuva SP Lehden HK.

Postihistoriakeräilijälle paras kohde oli 1942 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty kirje, joka oli sensuroitu Saksassa ja USAssa, sekä jäänyt sensuurin pidättämäksi USAssa aina vuoden 1945 joulukuuhun saakka. Kuorelle oli lyöty sen pidättämisestä kertova leima amerikkalaisten toimesta. Sisällössä lienee ollut jotakin, joka on katsottu sellaiseksi, että kirjettä ei sota-aikana voitaisi toimittaa vastaanottajalle. Kohdeselosteessa kerrottiin, että ”Takana New Yorkin tuloleima SEP 12 1945.”, mikä tarkoittaa, että kuori on ollut sensuurin hallussa alun neljättä vuotta. Vastaava kohde oli näytillä eräässä kokoelmassa Finlandia 2017 näyttelyssä, jossa merkkinä kuitenkin oli 4½mk sininen, eli kohde oli lähetetty tätä kohdetta myöhemmin. Tällaiset sensuurin pidättämät ja myöhemmin vapauttamat lähetykset ovat harvinaisia ja sen myös yleisö näköjään ymmärsi, sillä kohteen hinta nousi reippaasti yli lähtöhinnan, itse asiassa lisineen yli viisinkertaiseksi. Taitaa olla niin, että paremmat kohteet nousevat, pikkuhyvä tavara menee lähes limitillä ja tavallista ei saa kaupaksi oikeastaan muuten kuin erissä.

Siirryn nyt valmistautumaan henkisesti vuoden 2018 alkamista. Tulossa on jälleen kerran mielenkiintoinen postimerkkeilyvuosi, nimittäin Huhtikuussa järjestetään KESFILA 2018 kotimainen näyttely ja kesällä ESTEX 2018 Viron satavuotisnäyttely Tallinnassa. Toivotan lukijoille erinomaista Uutta Vuotta 2018!

 

 

 

HTO huutokauppa #39

By

HTO:n ja Lahden kerhon huutokaupat loppuivat perättäisinä päivinä ja myytävänä oli tälläkin kertaa muutamia kiinnostavia M30 kohteita; erityisesti Aloitetaan tässä postauksessa HTO huutokaupasta filatelia edellä ja sitten käydään läpi postihistoria. Lahden kerhon huutokauppa käydään läpi seuraavassa kirjoituksessa.

HTO:n huutokaupassa oli muutamia hyviä filateliakohteita myytävänä, ensimmäisenä näistä mainitsen 2mk/1½mk punaisen päällepainamamerkin esittelyarkista leikatun leimaamattoman liimattoman esittelymerkin. Näitä esittelyarkkien palasia on lähiaikoina ollut huutokaupoissa jonkin verran – ilmeisesti arkkien omistaja laittaa niitä palasiksi. Hinnat ovat kokeneet tässä yhteydessä mittavan inflaation. Tämän päällepainamamerkin ehdotteen lähtöhinta oli 20 euroa ja sillä se myytiinkin. Ilmeisesti ”kaikilla oli jo tämä”. Näitä on mahdollisesti markkinoilla yksi tai kaksi arkkia, joten maksimikappalemäärä lienee pari sataa. Kun verrataan 3000 kappaleen Doodson arkkiin, niin jälleen nähdään markkinoinnin ihmevoima.

Yllä: ”FORD” reijitetyt 5mk Olavinlinna merkit. Kuva HTO huutokaupasta.

Reijitettyjä merkkejä oli myytävänä 5mk Olavinlinnaa kahdessa eri FORD leimausasennossa. Tämä kahden merkin satsi oli lähtöhinnaltaan laitettu kymppiin ja meni kaupaksi seitsemällätoista eurolla. Oma osaamiseni näiden suhteen on kovinkin vajavaista. Myytävänä oli myös ”miehekkään” näköinen laskos 20mk postitalomerkistä – sen lähtöhinnaksi oli laitettu neljäkymppiä, tällä tämä näyttävä laskos ei mennyt kaupaksi. Tämän merkin laskoksia on ollut viimevuosina usein myytävänä ja näin ollen 40€ oli tällä kertaa liikaa. Automaattimerkkien kokoelmasivua kaupattiin kolmen kympin limitillä – sivulla oli leimattuna 10p, 50p ja markan merkit sekä leimaamattomien rullapalat 10p ja 50p merkeistä. Ihan hyvännäkinen satsi tarvitsevalle. Myytiin pohjahinnalla.

Postihistoriapuolella oli myytävänä noin parikymmentä kohdetta. Muutamia hieman parempiakin oli nähtävissä, mm. 7mk punaisella M30 leijonamerkillä maksettu postikortti Englantiin myytiin 25 euron limitillä ja kahden 3½mk oliviin singlellä lähetettyä Saksan erikoistaksaista kuorta yhdellätoista eurolla. Myytävänä oli myös 50p vihreä single painotuote Hollantiin vuodelta 1942 – tällä kuorella oli sekä Suomen että Saksan sensuuri. Ei mennyt kaupaksi kympin pohjilla. Ymmärrän tämän, sillä näitä 50p painotuotteita ulkomaille on saatavissa paljon ja usein – silti, kohde on sodanaikainen ja sitä kautta hiukan tavallista parempi. Sekunnin sitä jopa mietin, mutta pieni tarkistus omaan kansioon auttoi päättämään tällä kertaa, että en tarvitse sitä kahdeksatta vastaavaa mihinkään. Vai pitäisikö sittenkin…

Yllä: Kirjattu lentokirje 9.2.1949 Helsingistä Wieniin Itävaltaan. M30 30mk linja-auto ja 3mk vihreä leijonamerkki. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1948-31.10.1949) 15,00 mk + kirjaaminen ulkomaille (1.7.1948 – 31.10.1949) 15,00 mk + kirjeen lentolisä (per g) Eurooppaan (24.10.1945-30.9.1957) 3,00mk = 33,00mk. Itävallan sensuuri. Kuva HTO huutokaupasta.

Hieman yllätyin kun näin, että vuonna 1949 Wieniin lähetetty kirjattu lentokirje ei ollut mennyt kaupaksi 12 euron limitillä. Kohteella oli asianmukainen Itävallan sensuuri ja uudelleen sulkemiseen käytetty liuska. Vaikka tämä ei nyt mikään super kohde olekaan, niin kysymyksessä ei ole ns. ”roska” vaan ihan kohtalaisen hyvännäköinen kohde.

Myytävänä oli todiste siitä, että Täbyssä oli vuonna 1942 syyllistytty ”Laittomuuksiin” ja postimerkkien lisäksi oli kuorelle mitätöity leimamerkki. Yhteensä kuorella oli 5,50 markan edestä tavaraa siten, että 5mk sinisen leimamerkin lisäksi sille oli leimattu 2kpl 25p ruskeita M30 leijonamerkkejä. Kyseessä oli vieläpä kirjattu lähetys. Kun pohditaan taksaa huomataan, että tuolloin kirjeen taksa kotimaassa on ollut 2,75mk ja kirjaamismaksu 2mk ja, että taksakaan ei täsmää… eli kaikessa mahdottomuudessaan tämä 30 euron lähtöhintainen kohde sai ansaitsemansa kohtalon ja jäi myymättä.

Yllä: Postikortti 1.12.1939 Kaskisista Marstaliin Tanskaan. Sotasensuurin sensuroima. 1,25/50p keltainen II ladelman merkki single. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Huutokaupan kiinnostavin postihistoriakohde oli mielestäni 1,25/50p keltainen kakkosladelman päällepainamakohde singlenä postikortilla Tanskaan. Kuten on hyvin tunnettua näitä kakkosladelman merkkejä on vaikeampaa löytää singlenä postikortilla muihin maihin kuin Ruotsiin (ja tietysti kotimaassa lähetettyjä). Tällainen Tanskaan lähetetty kortti on mielestäni aivan kokoelmakelpoinen. Paras kohde tälle merkille on Viron erikoistaksainen postikorttilähetys singlenä. Tällä kertaa kortin oli huomannut useampikin keräilijä ja hinta nousi kolmen kympin limitistä 84 euroon.

M30 keräilyyn liittymätön kommentti: Tässä on ollut pientä ongelmaa IT asioiden kanssa, joku taho on ilmeisesti murtautunut tai yrittänyt murtautua tällekin alustalle – en huomaa tuhoja, mutta tämä oli aiheuttanut ongelmia ja sitä kautta tämänkin artikkelin julkaiseminen hieman myöhästyi.

 

Hellman-huutokauppa 21.3.2015

By

hki_smallYllä: Kuva tuulisesta, mutta erittäin kauniista kevätpäivästä 21.3.2015 Helsingissä, Töölön kisahallin takana sijaitsevalta parkkipaikalta, jolta oli lyhyt kävelymatka Crown Plaza hotelliin, jossa huutokauppa järjestettiin.

Tällä kertaa Suomen Filateliapalvelu järjesti kevään Hellman huutokaupan Helsingissä hotelli Crown Plazassa, Mannerheimintiellä. Myynnissä oli useita hienoja M30 kohteita, merkkimallin ehdotteita ja koepainoksia ja  myös M30 postihistorian harvinaisuuksia, joita on harvemmin myytävänä. Osa kohteista luultavasti oli edesmenneen Porilaisen filatelistin Alpo Lehtosen jäämistöstä ja osa ilmeisesti erään merkittävän M30 keräilijän hajoitetusta kokoelmasta. Huutokauppapaikalla oli useita suomalaisen filatelian kärkinimiä ja tunnelma saapuessani oli perinteinen suuren huutokaupan odottava hieman jännittynyt tunnelma. Tällä kertaa oli Filateliapalvelun verkkosivuilla ilmoitettu jo etukäteen, että suomalaisen filatelian kohteiden meklaus alkaa kello 14 alkaen, tämä oli aivan erinomaisen hyvä juttu, sillä se teki mahdolliseksi aamupäivän hyötykäytön. Meklareina toimivat perinteisesti ainakin Kaj Hellman sekä Tatu Untinen. Esittelen muutamia valitsemiani myynnissä olleita M30 kohteita. Sain Suomen Filateliapalvelulta luvan käyttää heidän sivuillaan olleita kohdekuvia, tämä helpottaa raportointia.

135409Yllä: Signe Hammarsten-Janssonin M30 merkkimallia varten tekemä leijonamerkkiehdote vuodelta 1929. Vihreän väriset 2mk ja 3mk – ehdotteita on käsittääkseni painettu eri väreillä. Nämä ehdotteet eivät ole yleisiä. Lähtöhinta 500€, vasarahinta 720€.
132826Yllä: 10mk Saimaa-merkin sininen laakavedos, eli merkin luonnos. Tämä on M30 kuvamerkeistä ehkä yleisin luonnos. Vedoksia tehtiin eri värisiä. Lähtöhinta 150€, hinta nousi aina 230€:n asti.135411 Yllä: 16mk linja-auto merkin kaiverrusvedos. Reunoilla näkyvät ohjausviivat. Lähtöhinta 800€. Mielestäni lähtöhinta oli korkea vaikka vedos on harvinainen, ehkä ainoa tämän merkin tunnettu? Vedos jäi jälkimyyntiin.

Ehdotteet, luonnokset ja vedokset ovat sinänsä vaikeita kohteita, että niitä on alun perinkin ollut lukumäärältään vain muutamia olemassa ja näin ollen niitä on nyt, 85 vuotta malli 1930 merkkien painamisen aloittamisen jälkeen olemassa luultavasti vieläkin vähemmän. Toisaalta ehdotteita, luonnoksia ja vedoksia eivät ns. peruskeräilijät pahemmin kaipaile, vaan ne kiinnostavat lähtökohtaisesti vain kilpailutasoista kokoelmaa rakentavia filatelisteja. Kuten tiedämme on filatelistien lukumäärä yleensä ja M30 filatelistien samassa yhteydessä vähentynyt, joten kysyntä myös näille erikoisuuksille on entistä vähäisempää. Miten sitten ehdotteita luonnoksia ja vedoksia tulisi kokoelmassa esitellä – yleensä ehdotteita tulisi olla näytillä kokoelman alussa, kun esimerkein kuvaillaan merkkimallin syntyä. ”Klassisesti” esiteltäessä myös luonnoksia ja vedoksia esitellään samassa yhteydessä – minun mielestäni on kuitenkin niin, että tietyn merkin vedoksia tulisi esitellä merkin esittelyn yhteydessä eikä koko merkkimallin esittelyn yhteydessä. Usein ulkolaiset tuomarit eivät ymmärrä, että Suomessa ehdotteita ja vedoksia ei ole paljoakaan liikenteessä – tilannehan on useiden ulkomaiden kohdalla hyvin erilainen, ehdotteita ja vedoksia on myyty postilaitosten taholta filatelisteille, Suomessa näin ei ole koskaan ollut.

135438Yllä: Yksi M30 postihistorian harvinaisimmista kohteista, 5mk sininen leijonamerkki yksin ulkomaan kirjeellä. Vastaavia kohteita tunnetaan tätä kirjoitettaessa yllä näkyvän kohteen lisäksi neljä, eli yhteensä viisi. Hannu Kaupin kirjassa voi kiinnostunut nähdä toisen vastaavan kohteen. Tämä nyt myynnissä ollut lienee kaikkein edustavin viidestä tunnetusta. Leimattu Kuusankoskella 2.8.1945 lähes loistoleimaus, kulkenut Oaklandiin, Californiaan USA:n. Sensuurin avaama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 5,00mk. Kahden kuukauden pituinen taksa. Lähtöhinta 2000€, vasarahinta 3200€ – olin paikalla todistamassa tämän M30 huippukohteen vaihtavan omistajaa.

135434Yllä: Harvinainen 6mk punainen yksin postikortilla Lauttasaaresta 8.7.1946 Tallinnaan Eestiin, Neuvostoliittoon. Sotasensuurin tarkastama.Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk. Lähtöhinta 800€, joka mielestäni oli ylimitoitettu. Selitetekstiin oli kirjoitettu tieto ”tunnetaan 6 kappaletta” mikä saattaa pitää paikkaansa, tai saattaa olla pitämättä paikkaansa. Oma arvioni on, että näitä on ainakin kymmen kunta, mutta se on tietysti allekirjoittaneen oma näkemys. Jäi jälkimyyntiin.

135431Yllä: Painotuotekuori Vaasasta 5.1.1948 Rozdelov u Kladnaan Tsekkoslovakiaan, 3mk harmaa single. Lähetetty ennen 3mk vihreän ilmestymistä. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk. Kohtalaisen harvinainen, mutta näitä kyllä löytyy – tämän kohteen tekee paremmaksi se, että käyttö on ennen 3mk vihreän julkaisemista. Lähtöhinta 400€ oli mielestäni kuitenkin korkea. Jäi jälkimyyntiin.

Ottamatta sen enempää kantaa toteutuneisiin hintoihin totean, että yllä esitellyt kolme ulkomaan postilähetystä olivat aika kova kolmikko, toki 5mk sininen single on näistä ylivoimaisesti kovin kohde ja sen lähtöhinta ei mielestäni ollut liian kova. Kohteeseen tehtiinkin ”netti-huuto” jo ennen varsinaisen huutokaupan alkua ja huutokaupassa kohdetta huusi kolme huutajaa.

135417  Yllä: 1:20mk punaisen merkin osittainen tarttuma. Tällä merkillä tarttumat ovat harvinaisia ja kysymyksessä on hyvä kohde. Allekirjoittanutkin huusi tätä kohdetta omaan kipurajaansa saakka, mutta jäi tällä kertaa saamatta. Lähtöhinta 50€, vasarahinta 210€.135429Yllä: Tarttuma 50mk Tammerkosken silta sellupaperisella merkillä. Mielestäni tämä on tyylikäs kohde. Lähtöhinta 70€, vasarahinta 120€.

135419Yllä: 9mk oranssi nelirivilö arkin yläreunasta, toinen hammastus osunut jostain syystä arkin yläreunaan. Lähtöhinta 120€, vasarahinta 400€. Mielestäni tämän kohteen myyntihinta nousi korkealle.

133531 133531aYllä: Postin henkilöllisyyskortti, jolla M30 20mk postitalo leimattuna Porissa 11.5.1949. Nämä Postin henkilökortit ovat kohtalaisen harvinaisia. Lähtöhinta 100€, vasarahinta 540€.

Myynnissä oli myös mm.M30  laskoksia ja yksi puolitettu 12mk lisäpainamalla oleva 10mk violetti leijonamerkki pakettikortin leikkeellä, lisäksi myytiin ”W” suojareitetty M30 25mk puunhakkaajamerkki. Käsittääkseni tämä reijitys on kohtalaisen harvinainen, eri sarjassa kuin kohtalaisen tavalliset ASEA ja S. (Sampo) reijitykset. Näyttää siltä, että hyvät M30 kohteet menevät hyvällä hinnalla kaupaksi.

hkYllä: Crown Plazan kabinetti jossa huutokauppa pidettiin, teknisesti järjestelyt sujuivat mielestäni moitteettomasti. Huutokauppa sali oli noin 80% täynnä suomalaisia kohteita meklattaessa. Osa porukasta poistui M17 osuuden loputtua.

Muutenkin, kuin M30 osalta Hellman Huutokauppa oli kiinnostava, nimittäin nähtiin mm. M17 kohteiden osalta useita tiukkoja huutokilpailuja, jotka ”kruunasi” M17 viimeinen myyty kohde, 10mk valkoisen paperin merkki yhdessä M30 50p keltaisen kanssa, joka saavutti 11600€:n hinnan. M17 osastossa myytiin myös postin henkilöllisyyskortti, hintaan 2100€. M17 osalta vaikutti siltä, että keräilijöitä on useita, näin ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan esim. soikiomerkkien kohdalla, joiden hintojen nousut eivät olleet huutokauppatilaisuudessa suuria (vai oliko jo ennakkotarjouksilla saavutettu kipuraja).

Summa summarum: Taas kävi ilmi, että filateelisten huippukohteiden ostelu ei ole persaukisten harrastus.

1:20mk karmiini – ensimmäinen punainen leijonamerkki

By

1:20mk karmiini julkaistiin ensimmäisessä malli-1930 merkkien sarjassa ja tarkka käyttöönottopäivä on 2.1.1930. Aikaisista lähetyksistä ainakin 4.1. kulkenut kortti tunnetaan. Merkin painoserä oli 2miljoonaa kappaletta (1,983 milj.), mikä on vähäinen määrä. Painoseriä otettiin vain yksi, numerolla 177 (12-1929). Paperina käytettiin lumppupaperia (LP) ja liimana arabikumiliimaa (lm 1). Merkin väri vaihtelee jonkin verran, aika vaaleitakin merkkejä tunnetaan ja toisaalta syvänpunaisiakin on olemassa.

punainen_1200007Yllä: 1,20mk karmiini numerokuusilo tilauserä 177 (12-1929)

Erikoisuuksista tunnetaan ainakin tarttuma, jollaista minulla ei ole esitellä, lisäksi tunnetaan useampaan kertaan hammastettuja merkkejä. Kauppi kertoo, että tarkoituksen mukaisena käyttöaikana merkkejä oli myyty vain noin 770 tuhatta kappaletta, koska niitä tiedetään olleen vielä vuonna 1936 jäljellä loput leimaamattomana postin hallussa. Näitä merkkejä kuulemma myytiin postin filatelistiluukulta asiakkaille valmiiksi lähetyksiin kiinnittäen.

punainen_1200008Yllä: Kohtalaisen hyväleimainen yksilö (Tampere 18.9.1931).

80-luvulla 1:20mk merkkiä yksin postikortilla ulkomaille pidettiin harvinaisena kohteena, nyttemmin on käynyt ilmi, että kyseessä on kohtalaisen yleinen tapaus – nimittäin markkinoilta on yleisesti saatavilla tällä merkillä yksin ulkomaille lähtetettyjä postikortteja. Kohdemaasta riippuen hinnat vaihtelevat ja alkavat jopa niinkin alhaalta kuin viidestä eurosta. LaPe 2010 antaa hinnaksi 50€, mutta tämä tieto on jo vanhentunut ja lieneekin korjattu uudempiin LaPen versioihin. Tämä siis tarkoittaa, että kohdemaa on arvossaan – kaukomaille lähetetyt 1930-luvun kohteet ovat aina hyviä. Merkin pieni painosmäärä on varmasti vaikuttanut hinnoitteluun aikoinaan; tilanne kuitenkin oli se, että merkki ei ”suoraan” käynyt muuhun tarkoitukseen ja näin sitä käytettiinkin ahkerasti juuri ulkomaan postikortille. Ulkomaan postikortin taksa oli noussut 1,20 markkaan jo vuoden 1922 alusta, joten M30 merkit korvasivat tässä tarkoituksessa M17 merkit, taksa oli voimassa 30.11.1931 saakka, eli M30 osalta vuoden ja 11 kuukautta – aikaa 1.1.1930 – 30.11.1931 voidaan pitää merkin käyttötarkoituksen mukaisena käyttöaikana.

punainen_120Yllä: Kuopiossa 5.3.1930 leimattu postikortti Dresdeniin Saksaan. Saksa on yleinen, ehkä yleisin, kohdemaa 1,20mk:n merkin single postikorteille. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk. Merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

punainen_1200009Yllä: Helsingistä 15.6.1931 Lontooseen Englantiin lähetetty postikortti, 1,20mk karmiini single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk. Merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

punainen_1200010Yllä: Pietarsaaresta 17.8.1931 Quincyyn Massachusetsiin USA:n lähetetty kortti, 1,20mk karmiini single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk. Merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

punainen_1200011Yllä: Hauholta 11.8.1931 Lazne Poderbradyyn Tsekkoslovakiaan lähetetty kortti, 1,20mk karmiini single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk. Merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

punainen_1200012Yllä: Imatralta 26.5.1931 Wieniin Itävaltaan lähetetty kortti, 1,20mk karmiini single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk. Merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

punainen_1200003Yllä: Postikortti lentona 29.8.1931 Helsingistä (Hki lentosatama) Pariisiin. 1mk oranssi ehiökortti, jonka lisämerkkinä 1,20mk karmiini, yhteensä 2,20mk. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk, postikortin lentolisä ulkomaille 1.4.1928 – 30.9.1942 1,00mk, yhteensä 2,20mk.

punainen_1200001punainen_1200002Yllä: Postikortti kirjattuna 9.10.1931 Kuopiosta Nairobiin Keniaan. Mombasan satamakaupungin kauttakulkuleimaus 4.12.1931 ja Nairobin saapumisleima 5.12.1931. 1,20mk punainen ehiökortti vastausosalla, lisämerkkeinä 1,20mk punainen, 60p harmaa ja 2kpl 10p harmaata, yhteensä 3,20mk. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 31.11.1931 1,20mk, kirjaaminen ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 2,00mk, yhteensä 3,20mk. Kysymyksessä on Kuopiolaisen juristin, H.A. Granfeltin lähettämä postimerkinvaihtoon tähtäävä kirje – kysymyksessä on filatelistin lähettämä postite. Siitäkin huolimatta olen taipuvainen sanomaan, että tämä ei ole humpuukia, sillä ei ole palautettu ja Granfeltilla tiedetään olleen yhteyksiä ympäri maailmaa. Kirjatut postikortit ovat erinomaisia kohteita.

Merkki ei ole mitenkään erityisen ”ihmeellinen” ja väriä kokoelmaan tämän merkin osalta on saatavissa vain eksoottisista kohdemaista. Mikäli en aivan väärin muista myytiin 2014 loppupuolella huutokaupassa 1,20mk karmiini single postikortilla Lounais-Afrikkaan, kohdemaana sen voidaan sanoa olleen erinomaisen. Hinta oli joitakin kymppejä. Käyttötarkoituksen mukaisen käyttöajan jälkeen löytyy toki 1,20mk punaisen merkin käyttöjä, mutta vähemmän, kuin mitä voisi odottaa. Syynä on merkin sopimattomuus yksin millekään postitteelle ulkomaan postikortin taksan muututtua.

punainen_1200005Yllä: Kirje 14.4.1932 Helsingistä Göteborgiin Ruotsiin, 1,20mk karmiini, 60p harmaa ja 20p vaalean vihreä. Taksa: Kirje (-20g) pohjoismaihin 1.12.1931 – 31.10.1936 2,00mk. 

punainen_1200004Yllä: Kirje Konnevedeltä 9.12.1931 Suolahteen, 1,20mk karmiini, 60p harmaa ja 2kpl 10p harmaa, yhteensä 2mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa 1.12.1931 – 15.6.1940 2,00mk.

punainen_1200013Yllä: Kirje 1.5.1932 Hirvensalmelta Suolahteen. 1,20mk karmiini tupla, yhteensä 2,40mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa 1.12.1931 – 15.6.1940 2,00mk. Ylitaksa! Tällaisia vastaavia ”poiskäyttöjä” näkee kohtalaisen usein.

punainen_1200014Yllä: Kirje 8.6.1941 Helsingistä Lundiin Ruotsiin. Suomen sensuurin tarkastama – Huom! Sensuuri numero 1, erittäin harvinainen. 2kpl 1,20mk punainen, 25p ruskea ja 2kpl 5p ruskea, yhteensä 2,75mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin 16.6.1940 – 31.3.1942 (oikeastaan 31.8.1942) 2,75mk.