malli1930.fi

SF 100 vuotta + marraskuun HK:t

By

Suomen Filatelistiseura, lähes kolmensadan keräilijän pääkaupunkiseudun kerho vietti satavuotisjuhliaan Lauttasaaressa maanantaina. Koronan takia myöhästyneet juhlat eivät millään tavalla myöhästymisestään kärsineet, vaan paikalla oli suuri joukko seuran jäseniä ja muita satavuotista taivalta juhlistamaan tulleita. Juhlassa jaettiin kaksi Fieandt mitalia, kunniajäsenyys Seppo Laaksoselle ja suuri joukko kerhon sisäisiä mitaleja sekä muutamia Filatelistiliiton pro philatelia mitaleja. Näiden saajista yksi oli M30 keräilijänäkin tunnettu Carl Appelberg.

SF 100-vuotisjuhlassa jaettiin tukku mitaleita ansioituneille kerholaisille. Kuvassa Seppo Laaksonen vastaanottaa kunniajäsenyyden.

Vuoden 2022 alusta SF:n puheenjohtajana aloittaa M17 keräilijänä tunnettu Pekka Lempiäinen edellisen puheenjohtajan Jouko Mattilan jäädessä hyvin ansaitusti ex-puheenjohtajan statuksella hommasta ”eläkkeelle”. Mikäli yhtään mitään olen ymmärtänyt on Mattilan kaudella Seuran talous saatu tasapainoon ja kaikenlaisista epäonnisista tapahtumista huolimatta tulevaisuus näyttää nyt valoisalta. Juhlapaikkana oli Lauttasaaressa sijaitseva Poliisien kesäkoti ja sen juhlasali. Pahaksi onnekseni nyrjäytin nilkkani paikalle tullessani parkkipaikalla, kun en katsonut eteeni ja astuin kuivuneen lätäkön jättämään koloon. Marraskuinen ilta oli tummunut täyspimeydeksi. Pimeys ja nyrjähdyskään eivät kuitenkaan pilanneet illan tunnelmaa, joka oli lämmin ja iloinen. Sitäpaitsi tarjottu ruoka oli aivan erinomaista. Syvä kumarrus satavuotiselle Seuralle ja onnea seuraaviin sataan vuoteen!

Marraskuussa päättyivät myös Huutokortti ja Suomen Postimerkkilehden huutokaupat. Huutokortissa ei ollut varsinaisesti mitään erikoisempaa M30 tavaraa myytävänä. Mainittakoon kuitenkin kaksi Viroon kulkenutta Suomen ja Viron kahdenvälisen taksan mukaisesti kulkenutta kirjettä, yksi kenttäpostiin vuoden 1943 jouluna lähetetty M30 painotuote ja siisti lentokirje Ruotsiin 3mk tummanoliivin leijonamerkin yksittäiskäytöllä. Mielenkiintoinen oli myös lentokirje Viroon vuodelta 1940 marraskuulta – kohde oli ikävä kyllä ns. ikkunakuori ja siksi vastaanottajan tiedot eivät käyneet siltä ilmi – takana kuitenkin oli saapumisleima Suomenlahden toiselta puolelta. Kuten tiedetään oli Suomen ja Viron välinen sopimustaksa voimassa joulukuun alkuun 1940, tuolloin Viro oli jo Neuvostoliiton miehittämä. Viimeisen sopimuksenmukaisen taksa-ajan kirjeet ovat kohtalaisen vaikeita ja lentokirjeet sitäkin vaikeampia… asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, nimittäin Kaleva-matkustajakoneen alasampumisen jälkeen lentoposti Viroon lakkasi ja näin ollen lentokirjeitä Viroon ei oikeastaan olekaan. Kohteelle oli maksettu lentolisä, mutta se lienee mennyt lahden yli laivalla. Nämä asiat huomioon ottaen kyseinen kohde on vähintäänkin kiinnostava. Kympin lähdöllä, joka oli myös kohteen myyntihinta se ei ostajalleen ollut suuri uhraus.

Viroon lähetetty lentokirje. Helsinki 21.11.1940 takana päivämäärältään epäselvä saapumisleima Tallinnasta. Taksa: Kirje (-20g) Viroon (16.6.1940 – 31.11.1940) 2,75mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Viroon (5.1.1929 – 16.6.1940) 1,00mk = 3,75mk. Kulkenut laivalla Suomenlahden yli, koska lentotoiminta oli Viroon keskeytyksissä Kalevan alasampumisen takia. Kiinnostava.

Suomen Postimerkkilehden 105 huutokaupassa oli myytävänä kolmisen kymmentä M30 kohdetta. Mitään suuria ihmeitä ei kaupan ollut, mutta kerrottavaa aina löytyy. Mukana oli muutamia firmarei´iteitä, jotka menivät kaupaksi, samaten muutamia muita erikoisuuksia, joista korkeaan hintaan asti nousi 3mk punaisen leijonamerkin vertikaalinen siirtymä, joka myytiin 39 eurolla. Tämän merkin siirtymät eivät ole erityisen harvinaisia. 5mk sinisen leijonamerkin tarttuma myytiin 23 eurolla. Kotimaan lentokohteista lentokirje 20mk pohjataksalla jäi myymättä ja kirjattu lentokirje meni kaupaksi kahden euron pohjilla. Kohteella ollut 25mk puunhakkaajamerkki oli kulmastaan rikki, tämä vaikutti asiaan.

Kohde, jossa oli kaksi kirjettä 1930-luvulta. Lentokirje Kanarian saarille ja kirje Yhdysvaltoihin. Kanariansaarille oli käytössä vyöhykkeen 6 lentotaksa 7mk per 20g, samaan aikaan kun lentotaksa Eurooppaan oli 2mk per 20g.

Erä, jossa oli kaksi kohdetta, lentokirje Las Palmasiin vuodelta 1932 ja osoiteselvityksen takia avattu kirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1934, meni kaupaksi kolmella eurolla. Erän toinen kohde, lentokirje Las Palmasiin on siksi kiinnostava, että Kanarian saarille oli käytössä oma taksansa, vaikka saaret kuuluvatkin Espanjalle. Lentotaksana käytettiin vuonna 1932 samaa taksaa kuin muulle vyöhykkeelle 6, eli Pohjois-Afrikkaan lähetetyille lentokirjeille. Vaikka kirjeen kunto olikin aikamoisen ”kokenut” ei se kolmen euron hinnalla varmasti kyyneltä ostajansa silmään saa.

Muita mielenkiintoisia olivat hyvän näköinen useita leimoja kantava 2mk tummansinisen merkin yksittäiskäyttö Argentinaan. Kiinnostavaa kuoressa oli se, että se oli leimattu postinkantajan numeroleimalla, joka ulkomaanlähetyksillä on vaikeampaa löytää. Kuorta arvostettiin 36 euron verran. Kuubaan lähetetty ensilentokuori vuodelta 1949 nousi 42 euroon saakka. Tällä kertaa ensilentokuori oli M30 kohteista kaikkein kallein.

Hieman tulee sellainen olo, että kovia M30 kohteita on ollut jokseenkin nihkeästi myytävänä viimeaikoina. Kaikenlaista pikkumukavaa onneksi sentään on tarjolla.

Kirjamessut, SP-Lehden ja Vaasan HK

By

Tänä vuonna, suurelta osin pandemian takia, oli Filatelistiliitto jättänyt postimerkkimessujen järjestämisen väliin ja näin ollen Helsingin Kirjamessuilla ei nähty (eikä tätä kirjoitettaessa) nähdä filatelistiliiton järjestämää tapahtumaa ständeineen, esityksineen ja muine aktiviteetteineen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö paikalla olisi ollut filateliaa myytävänä, nimittäin ainakin kolmen rohkean kauppiaan trio oli ständeineen Messukeskuksessa paikalla odottamassa innokkaita ostajia. Paikalla olivat Vesa Järvistö, Merkki Albert ja A. Aspbäck (Ruotsista) – kaikilla pöydät täynnä tavaraa. Ensimmäinen havainto messuilta oli, että siellä oli tavallista väljempää. En nyt puhu vain ihmismäärästä vaan siitä, että ständien välinen etäisyys oli ”tavallista” suurempi – tämä siis tarkoittaa, että tilaan oli ilmoittautunut vähemmän osallistujia kuin aiempina vuosina. Tämäkin pandemian tekosia. Kävin torstaina iltapäivällä työpäivän jälkeen ja tuolloin porukkaa oli liikenteessä, ei paljon, mutta ei vähänkään. Keskustelin kauppiaden kanssa ja he kertoivat, että ostolaidalla olevaa porukkaa oli ja oli ollut liikenteessä yllättävän paljon ja suuri osa täysin entuudestaan tuntemattomia naamoja. On selvästi ilmassa pandemian aiheuttamaa kiinnostusta kotona tehtäviin harrastuksiin, ja niiden kuningashan on postimerkkeily! Tämä ikävä kokemus, joka meidän kaikkien osaksemme on osunut on kasvattanut keräilijäkuntaa ja saattanut koitua postimerkkeilyn onneksi. Ilmeisesti jokaisella pilvellä tosiaan on hopeareunus.

Kirjamessut messukeskuksessa 28.-31.10.2021 – kuvassa vasemmalla puolella Vesa Järvistön ständi ja oikealla Aspbäck. Suoraan kuvaajan takana toisella puolella ”aukeaa” Merkki Albert.

Rajatusta aikataulustani johtuen en ehtinyt paljoakaan kaivaa, mutta muutamia laatikoita kävin läpi. Euron laatikosta käteen jäi muutamia kohteita, tällä kertaa M30 löydös oli Saksa-painotteinen. Yhteensä tunnin ”plärääminen” johti yli 20 kohteen kokonaisostoon, jota voi pitää ihan kivana juttuna – toki euron laatikosta ei mitään kanuunoita yleensä löydy… Tällä kertaa nappasin mukaani Saksaan 1931 lähetetyn kirjeen, joka oli lähetetty 2mk tummansinisellä merkillä, eli merkin käyttötarkoituksen mukaisesti. Kyseessä ei ole mitään erikoista, mutta ei-filateelinen tarvekäyttö tälle ensimmäistä M30 käyttöajan ulkomaan kirjetaksaa varten julkaistulle merkille. Toinen kohde, jonka bongasin ja nappasin mukaani on hieman parempi, se nimittäin on neljännen painoluokan (61-80g) kirje, myöskin Saksaan, vuodelta 1937. Kuori on hieman ruttuinen, mikä vahvistaa näkemystä siitä, että sisällä on ollut jotain ”kovaa” ja painavaa, eikä vain pelkkää kirjepaperia.

Vasemmalla: Kirje Saksaan 21.1.1931. Taksa: kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925-30.11.1931) 2,00mk. Oikealla: Neljännen painoluokan kirje 5.8.1937 Saksaan. Taksa: Kirje (61-80g) ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 9,50mk. Parempi taksa.

On todettava, että korkeamman painoluokan kirjeet ovat aina vaikeampia kuin ensimmäisen painoluokan – mielenkiintoista kyllä postihistoriakokoelmissakin yleensä näkee lähes ainoastaan ensimmäisen painoluokan kohteita. Erityisesti näin tuntuu olevan lentopostin osalta – kohteet ovat nähdyissä kokoelmissa olleet voittopuolisesti ensimmäistä painoluokkkaa. Toki on selvää, että pyrittiin lähettämään mahdollisimman kevyttä, koska painon lisääntyessä lentolisä kasvoi kiivaseen tahtiin. Itse arvostan korkeampia painoluokkia juuri niiden vaikeuden takia.

Messukeskuskeikan parasta antia oli, että ystäväni jo yli 30 vuoden takaa sattumalta bongasi minut tiskiltä ja tuli juttelemaan – vaihdoimme kuulumisia pitkälta aikaa ja muistelimme menneitä. Lähdin hyvillä mielin Pasilan asemalle ja kotiin päin.

SP-Lehden 104 huutokauppa päättyi 27.10. ja sen osalta totean, että myytävänä oli jonkin verran pikkukivaa ja jokunen ihan kiinnostavakin lähetys. ”M30 ja eteenpäin” käyttösarjojen osastolla olivat eri käyttösarjat sopuisasti sekaisin, mikä ei ollut ehkä paras tapa laittaa kohteita myyntiin, mutta ehkäpä tämä ei haitannutkaan massiivisesti. M30 osalta myyntiprosentti oli korkea, myymättä taisi jäädä vain yksi kohde, jossa oli tavallista tavaraa.

M30 rullamerkkierä myytiin 32 eurolla ja FORD ja ASEA rei´itteelliset merkit menivät kaupaksi pienillä nousuilla. Tavallisempi tavara meni lähtöhinnoilla tai pienillä nousuilla maailmalle. Postihistoriapuolella ainoa enemmän kiinnostava kohde oli vuonna 1934 Australiaan lähetetty ja selvästi kovia kokenut lentokirje. Kirje on kiinnostava, koska siinä oli leimoin hyvin dokumentoitu kuljettu reitti ja mukana oli myös ohjausleimoja. Vuonna 1934 aukesi lentoreitti Lontoon Croydonin kentältä Karachiin (Imperial Airways), josta Singaporeen (Indian Trans-Continental) ja sieltä Brisbaneen (Quantas). Eli koko matka lentäen Lontoosta Australiaan. Tätä ennen, vuodesta 1929 alkaen, osa matkasta Euroopassa ja Intiassa kuljettu junalla ja Ceylonilta eteenpäin laivalla, reitit ja kuljetustavat vaihdelleen vuodesta toiseen (enemmän lentona ajan edetessä). Suomesta lähetetty, tälle linjalle ”yhdistyvä” posti kulki meiltä Ruotsin kautta Saksaan, josta tyypillisesti junalla Imperial Airwaysin linjan solmukohtaan, joka saattoi olla Brindisissä tai Ateenassa.

Kiinnostava lentokirje Australiaan vuodelta 1934. Kuvat SP-Lehden huutokaupasta. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.12.1931-31.10.1936) 4,00mk + lentolisä ”Australian lentolinjoilla” per 10g (20.6.1933-15.4.1935) 3*7,00mk = 25,00mk. Kiinnostava kohde.

Myydyn kirjeen takana on leimoja Helsingistä (24.2.1934), josta kirje lähti laivalla Tukholmaan, jossa se on leimattu 27.2. ja laitettu Malmön kautta Trelleborgiin kulkevaan junaan. Juna jatkoi lautalla matkaansa Sassnitziin, josta se matkasi Berliiniin (leimaus 1.3. sekä juna, että Berlin C). Berliinistä kirje on jatkanut luultavasti junalla Ateenaan, jossa se on leimattu 2.3. lentoaseman postileimalla (AEROPORIKOS), joka kertoo kirjeen liittyvän Imperial Airwaysin reitille, jolla sitä kuljetti lentovene aina Samakhiin asti (Genesaretin järven Etelä-päässä). Siellä lentoreitti jatkui maakoneella Karachiin. Ohjausleima kertoo matkan jatkuneen Madrasin kautta eteepäin, mutta kirje on käynyt Bombayssa (leima 9.3.), joka oli myös lentoreitin yksi asema ja aikansa merkittävä kaupunki brittiläisessä Intiassa. Lieneekö lentolipuke leimattu juuri Bombayssa (tai Karachissa?) ”Cancelled” sen merkiksi, että taksa on maksettu ns. halvemman lentotaksan mukaan, joka käsitti vain osittaisen lentokuljetuksen. Uskon, että Intiasta kirje on kulkenut laivalla Australiaan. Koko matka lentona olisi maksanut huomattavasti enemmän. Edullisemman taksan idea oli, että lentona kuljettaisiin vain Australiassa, mutta tämä kohde lienee lentänyt Euroopasta Karachiin – tähän viittaa Ateenan lentokentän leima. Mielenkiintoinen juttu.

Kirje on saapunut Adelaideen Etelä-Australiaan huhtikuussa. Australian mantereelle se on saapunut luultavasti jo jonkin verran aiemmin, sillä laivareitti tuskin on suoraan Adelaideen kulkenut. Puhuttu Australiaan lentänyt lentoreitti kulki Brisbaneen, joka on toisella puolella maata. Matka-aika on ollut joka tapauksessa yli kuukauden.

Kirje sai huomiota osakseen ja kammottavasta kunnostaan huolimatta sen hinta nousi aina 110 euroon saakka. Australiaan suuntautuvat lentokohteet 1930-luvulta ovat kiinnostavia ja tämä selvästi oli muidenkin mielipide. Kirje oli toisen painoluokan kirje ja etupuolella lukee merkintä 30g. Tässä kohtaa myyntiin laittajat ovat ymmärtäneet dokumentoinnin arvon – jos kirjeen taustapuolta ei olisi kuvattu olisi sen hyvyys voinut jäädä ymmärtämättä.

Vaasan kerhon 86. huutokauppa päättyi 29.10. M30 osastossa oli myytävää noin kahdeksankymmentä kohdetta. Tällä kertaa myytävänä oli useita numerokuusiloita ja kuusiloeriä. Hinnat nousivat jonkin verran lähdöistä, lähes 80 euroa maksettiin 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman kuusilon sisältäneestä erästä. Sierra Leoneen 50-luvulla ja Lounais-Afrikkaan 30-luvulla lähetetyt kirje ja kortti myytiin pohjillaan. Uuteen Seelantiin lähetetty painotuotekuori nousi pohjistaan yli kolmeen kymppiin. Kyseinen lähetys oli vuodelta 1947, jolloin taksa oli 2½mk ja kohde olikin hyvä siksi, että sen postimaksu oli maksettu juuri 2½mk vihreällä, tälle tarkoitukselle julkaistulla merkillä.

Painotuote Uuteen Seelantiin, parempi kohdemaa. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk.

Kyseessä oli K.O.Virtasen kuori – firma lähetti mainoksia ympäri maailmaa ja siksi vastaavia kuoria löytyy muihinkin eksoottisiin maihin.

Isokokoista vakuutettua pikakirjettä myytiin kohdenumerolla 402 ja tekstillä ”R-Pikakirje paikallispostina -56” mikä tietysti olisikin ollut aivan jotain muuta, sillä kirje oli lähetetty Helsingistä Vaasaan, eli kyseessä ei ollut mikään paikallispostite – eikä myöskään kirjattu kirje vaan vakuutettu. Kun kohdeselosteessa on kolme sanaa ja niistä kaksi on pielessä, niin jäljelle jäi vain vuosiluku, joka oli saatu kuitenkin oikein… en pidä tätä kuitenkaan maailmanluokan suorituksena meklarilta.

Kaiken kaikkiaan kohtalaisen aktiivinen merkkeilyviikko – kanuunat eivät kuitenkaan kajahdelleet. Mainittakoon, että Forssan kerho järjestää perinteisen vaihtopäivän Pyhäinmiesten päivänä, joka tällä kertaa ajoittuu ensi viikonloppuun (lauantai on 6.11.). Pitkän tapahtumaköyhän pandemian aikana tämä on mukava asia.

37. HTO huutokauppa

By

HTO huutokauppojen 37. huutokauppa päättyi 23.2. kahdeksalta illalla, tosin vielä lähes tuntia myöhemmin käytiin ”taistelua” joidenkin kohteiden osalta. Tällä kertaa M30 keräilijälle löytyi pohdittavaa useastakin osastosta. Filateliapuolen, eli merkkien osalta tämä huutokauppa oli ”tavanomainen” – myytävänä oli muutama automaattimerkki, joitakin reijitteitä ja laskoksia sekä useita loistoleimattuja merkkejä. Näistä mainittakoon hyvä loistoleimaus 10mk Saimaa merkin vaaleanvioletista, tosin vuodelta 1933, joka myytiin 18 eurolla ja 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman leimattu merkki, joka myytiin 36 eurolla. Olikohan ostaja havainnut, että leima oli väärinpäin, vaikka ehkä ensivaikutelma saattoi olla ”loistomainen”. Myytävänä oli, ja kaupaksi kävi myös 8mk violetin leijonamerkin kolme sokkohammasta sisältävä numerokuusilo. Tämän kohteen myyntihinta oli 39 euroa.

Yllä: Pikapostikortti Nauvosta 25.1.1940 Haminaan. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 30.6.1940) 1,25mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 4,00mk = 5,25mk. Kuva: HTO-Huutokaupat.

M30 postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita tarjolla, vaikka kohteiden yhteismäärä olikin aika pieni. Tavalliseen tapaan lähdetään läheltä kauas. Kotimaassa kulkenut pikapostikortti vuodelta 1940 myytiin hintaan 23 euroa. Mielestäni hinta ei ollut kovin korkea, vaikka vaikuttikin kuvasta päätellen siltä, että 4mk merkin kulmahammas saattoi olla pudonnut. Pika ja kirjatut postikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, koska yleensä ei ollut mitään syytä maksaa näitä suhteessa kortin hintaan kalliita lisäpalveluita. Pikalisä oli tässäkin tapauksessa yli kolminkertainen verrattuna itse postikortin taksaan.Muuta kiinnostavaa M30 kotimaan postia edustivat muutamat kenttäpostipakettikortit, joiden postimaksu oli maksettu osittain tai kokonaan M30 merkeillä – mukana oli yksi kirjattu kenttäpostikortti. On huomattava, että kenttäpostipaketeissa maksuna käytettyjen kenttäpostilipukkeiden vasta-arvot vaihtelivat ajankohdan mukaan – näistä vasta-arvoista löytyvät tiedot uudesta taksakirjasta. Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä Kotka 26b kuvioleimalla varustettu kotimaan kirje. Kyseessä on siis Suursaaren valtauksen valmisteluihin liittynyt peitetoimi, jonka takia leimana käytettiin kuvioleimaa (palkkeja). Näitä Kotka 26b kuvioleimoilla varustettuja M30 kohteita tunnetaan alle kymmenen, joten kohde on harvinainen. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja se meni kaupaksi 71 eurolla.

Yllä: Postikortti 17.9.1945 Hyvinkäältä Roskildeen Tanskaan. Taksa: Postikortti pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Tanskan sensuuri. Hyvä yksittäispostite. Kuva: HTO-Huutokaupat.

Pohjoismaihin suuntautunutta postia edusti Tanskaan lähetetty postikortti vuodelta 1945 syyskuulta. Kyseinen postikortti oli siitä kiinnostava, että sille oli osunut leimausvirhe, eli leiman vuosiluku oli pyörähtänyt vääräksi (1947). Kortille oli leimattu ilmeisesti saapumispäivän leimaus Tanskassa. Kortti oli myös sensuroitu Tanskan sensuurin toimesta – vuonna 1947 Tanskassa ei enää sensuroitu postia, joten tämä ”varmistaa” käyttöajan. Kortilla oli yksin 3mk punainen leijonamerkki ja tämä on ns. ”se juttu” liittyen tähän korttiin, nimittäin 3mk punainen postikorttilla ulkomaille, Pohjoismaiden ulkopuolelle, on tunnetusti vaikein M30 postihistoriakohde ja niitä tunnetaan vain yksi kappale. Tämä tekee Tanskaan kulkeneesta postikortista yksin 3mk punaisella merkillä ns. ”hyvän kohteen”. Kun tietää tämän asian ja sen, että vastaava 3mk punainen postikortti myytiin viime vuonna 85 eurolla (tosin heinäkuussa kulkeneena), oli pieni yllätys, että kortin hinta ei noussut kuin 22 euroon. Mielestäni tämä kohde myytiin halvalla. Vai onkohan niin, että ”kaikilla on taas tämäkin”.

Yllä: Kirje 15.9.1930 Turusta Leningradiin Neuvostoliittoon. Tullut perille Leningradiin 20.9.30. 2mk sininen leijona single, käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille ( – 30.11.1931) 2,00mk. Mielenkiintoinen! Kuva: HTO-Huutokaupat.

Neuvostoliittoon 1930 lähetetty 2mk sinisellä merkillä varusteltu kirje oli yksi huutokaupan mielenkiintoisimmista kohteista. En osaa tulkita kaikkia leimoja, mutta lieneekö kirje ollut lähetetty postitoimistoon tai jotain vastaavaa (venäjänkielentaitoni on heikko), koska sille on leimattu ”doplatit” leima, eli lunastus 5 kopeekkaa – ja leima ”non reclame” eli ei lunastettu, ennen kuin se on lähetetty takaisin Suomeen. Hämäävä on ”Retour – Moscou – rebuts” leimaus, koska mitään Moskovaan viittaavaa uutta osoitetta tai vastaavaa ei kirjeellä ole, eikä sitä ole myöskään leimattu Moskovassa missään vaiheessa. En  osaa aivan täysin kuvata sitä pientä epäilyksen tunnetta minkä tämä leima herättää minussa, en myöskään voi väittää, että epäilykselle on oikeasti mitään aihetta. Kirje on tullut takaisin Hyvinkäälle 5.11.30, jossa se on ilmeisesti lähettäjän osoitteen puuttumisen takia avattu osoitteen selvittämistä varten ja tästä kertova leima on kirjeelle lyöty. Eli kaikenlaista tämä kirje on nähnyt. Limitti 10€, myyntihinta 36 euroa. Kirjattu pikalentokirje Hollantiin 30-luvulta myytiin hintaan 31 euroa, kyseessä oli mielestäni hieno kohde, kokoelmalaatuinen. Ostaja sai edullisesti hyvän kohteen.

Yllä: Pikalentokirje 24.4.1942 Helsingistä Saksaan. M30 merkkejä 9,75 markan edestä. Taksa: Kirje (-20g) Saksan erikoistaksalla (1.4.1942 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (-20g)  ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk + pikalisä ulkomaille (1.7.1940 – 30.9.1942) 5,00mk, yhteensä 9,75mk. Vaikea lähetys, 5kk taksa-aika.

Myytävänä oli myös Saksan erikoistaksainen pika lentokirje, jonka teki mielenkiintoiseksi se, että kyseessä oli erikoistaksan kahdesta taksa-ajasta lyhyemmän viiden kuukauden mittaisen perustaksan aikaan lähetetty lähetys. Lyhyemmän erikoistaksa-ajan puitteissa lisämaksullisia lähetyksiä tunnetaan huomattavasti paljon vähemmän kuin pidemmän 1.9.1942 alkaneen taksa-ajan aikana kulkeneita – juuri tässä mielessä kyseessä oleva kohde on hyvä. Filatelisti ajattelee, että kannattaa varmasti tarkistaa, että onko 25 pennin merkki lumppusellupaperia, koska kohde soveltuu sen osalta myös filateeliseen kokoelmaan, mikäli näin on.

Yllä: Unkariin 15.9.1945 Helsingistä lähetetty kirje. Leimattu ”Retour – Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt”. Taksa epäselvä – kirjetaksa (-20g) lähettämisen aikaan oli 10mk, lento oli mahdoton ja pikaposti ei ilmeisesti ollut mahdollinen. Haiskahtaa tekeleeltä.

Sodan jälkeen posti oli keskeytyksissä useisiin maihin, myös Unkariin. Huutokaupassa oli myytävänä pikalentokirje Unkariin vuodelta 1945 syyskuulta, joka oli leimattu ”Retour – postinkulku toistaiseksi keskeytynyt”. Postinkulku Unkariin keskeytyi 4.9.1944 Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton ja muiden liittolaisten kanssa, koska posti Unkariin kulki Saksan kautta. Lentoposti Unkariin avautui vasta joulukuussa 1946 (olin ensin kirjoittanut virheellisesti vuoden väärin!).  Tyypillisesti pikalähetysten lähettäminen tuli mahdolliseksi aikaisintaan lentopostin avautumisen jälkeen. Kuori ei ole firman lähettämä, vaan lähettäjä on suurella todennäköisyydellä yksityinen henkilö. Osoite ja lentoposti sekä pikalähetykseen viittaava tieto on kirjoitettu kirjoituskoneella. Taksa on selkeää hölynpölyä varsinkin, kun lento ei ollut mahdollinen – lentolisä niihin maihin Euroopassa, joihin lento oli mahdollinen oli kirjeen lähettämisen aikaan 2½mk / 5 grammaa. Minulle tuli sellainen olo, että tässä on tarkoitushakuisesti lähdetty hakemaan ”postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt” leimausta vähän jännemmän kohteen luomiseksi, enkä siksi innostunut tästä kohteesta lainkaan. Limitti 20€, myyntihinta 91€.

Myytävänä oli myös kaksi 12/10mk violetin päällepainamamerkin singlekirjekohdetta vuodelta 1948. Toinen Englantiin ja toinen Saksaan Brittiläiselle vyöhykkeelle. Nämä ovat kohtalaisen hyviä kohteita, nimittäin asiallisten ulkomaan kirjeiden löytäminen tämän merkin singlellä ei sittenkään ole kovin helppoa. Kumpikin kohde myytiin kahdella kympillä – edullisesti meni.

Tässäkin blogissa on useaan otteeseen puhuttu 6mk punaisen merkin singlekäytöstä ulkomaan postikortilla ja todettu käytön olevan vaikean. Vaikka näitä on muutamia ollut myynnissä lähiaikoina ja ehkäpä on syntynyt ns. virheellinen käsitys kohteiden yleisyydestä, ovat taksanmukaiset ja asialliset 6mk punaiset yksittäispostitteet postikortilla ulkomaille vaikeita ja harvinaisia kohteita, niitä tunnetaan arvioni mukaan alle 15 kappaletta. Tässäkin huutokaupassa oli myytävänä 6mk punainen kortilla ulkomaille. Kohde oli lähetetty Yhdysvaltoihin vuonna 1946 joulukuussa. Tarkkasilmäinen keräilijä kuitenkin kiinnitti huomionsa kortin sisältöön, tai tarkemmin ottaen sen puutteeseen. Kortille nimittäin ei oltu kirjoitettu mitään, se oli tervehdyksenä lähetetty ja kirjoituksen puutteen takia olisi kulkenut painotuotteen taksalla, joka tuolloin oli alempi. Painotuotteina sai lähettää postikortin, jolle oli kirjoitettu alle viiden sanan pituinen viesti. Tyypillisesti lyhyt Joulu- tai muu tervehdys. Tällaiset painotuotepostikortit, joiden lähettämiseksi on kuitenkin maksettu postikortin taksa eivät mielestäni sovellu kokoelmiin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se myytiin hintaan 61 euroa.

Yllä: Helsingistä 31.12.1946 Lauttakylään lähetetty 3mk keltainen ehiöpostikortti. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Kortin osalta on huomattava, että se julkaistiin vasta lokakuussa 1945, joten mahdollinen käyttöaika tällä ehiöpostikortilla oli vain noin neljä kuukautta. Ei niin helppo.

Mielenkiintoista kyllä M30 ehiökortteja oli myytävänä M30 postihistoriaosastossa. Nämä kortit olivat tällä kertaa ns. parempia ja mukana oli useita vaikeita kohteita.Mukana oli yksi käyttämätön virheellinen kortti, jolle oli painettu arvokuvake ja viivat kahteen kertaan. Tämä ei mennyt 80 euron lähdöllä kaupaksi. Myytävänä oli myös kuvallisten 1952 julkaistujen ehiökorttien kuvaehdotteita kolme kappaletta, kyseessä oli ”aito asia” eli varsinaista ehdotteista oli kysymys – ehdotteen kaltaista valituista ehiökuvista kartongille painettua kuvasarjaa myytiin yleisölle ja ne ovat asia erikseen. Lähtöhinta oli 300€ ja tätä kirjoitettaessa eivät nämä ehdotteet ole menneet kaupaksi, jälkimyyntiä on vielä yksi päivä jäljellä.

Kotimaassa kulkenut ”internoimisleiri 1” leimattu 2mk keltainen ehiökortti oli kiinnostava. Sekään ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, sillä lähtöhinta 100€ oli ilmeisesti liian kova. Kotimaassa postikorttitaksalla lähetetty 3mk keltainen ehiökortti myytiin limitillä 50 euroa – tässäkään kortissa ei kuvassa näkynyt kirjoitusta, näihin pitäisi aina kuvata myös takapuoli, jotta ostaja näkisi, että onko kyseessä postikorttitaksaan velvoittava määrä sanoja vai ei. Kortin julkaisu tapahtui lokakuussa ja tämä rajoitti kortin käyttöaikaa postikortin taksalla alle neljään kuukauteen – ei niin helppo kotimaan käyttö, varsinkin kun tiedetään, että punaisia ehiökortteja oli postitoimistoissa vielä jäljellä ja niitä myytiin pois, postitoimistot eivät tilanneet näitä keltaisia kortteja ennen kuin punaiset kortit olivat loppumassa.

Myymätön kohtalo oli Unkariin 1943 lähetetyllä 2mk keltaisella, 2+2mk Saksaan (sudeettialueelle) 1943 lähetetyllä puoliskolla ja 2/1,75mk Saksaan lähetetyllä ehiökortilla – kaikki nämä kortit ovat kulkeneet sodan ajan erikoistaksoilla, eivätkä ole kovin helppoja. Ilmeisesti M30 ehiökeräily on aallonpohjassa (tai matkalla sinne) tai hinnoittelu oli mennyt pieleen.

Erissä oli paljonkin M30 tavaraa, lähtöhinnoittelu oli mielestäni aika korkeanlaista ja siksi minulta jäikin erien huutelu ”toiseen kertaan”. Monissa erissä myytiin erään Tamperelaisen pitkän linjan keräilijän kokoelmaa ja tämä selittää suuren Tampereen seudun postilähetyksiä sisältäneiden kohteiden määrän. Jonkin verran jäi eriä myymättä, ilmeisesti korkeahkojen lähtöhintojen takia. Tilannehan tunnetusti on se, että tavaran määrä markkinoilla ei suinkaan ole vähenemässä, vaan lisääntymässä ja tämä painaa hintoja alas – perustavaran hinta on hyvinkin alhaalla, vain kovemmat kohteet nousevat reippaasti. Mikäli on tarvetta päästä materiaalista eroon on lähtöhinta syytä asettaa riittävän alas. Nähtäväksi jää miten Filateliapalvelun maaliskuun puolessa väliss päättyvän huutokaupan M30 kohteet menevät kaupaksi, joidenkin kohteiden osalta ei lähtöhinnoissa ole ”pihistelty”.