M54

Uusi merkkeilyvuosi 2024

13 tammikuun, 2024 By Mikael Collan

Olemme jälleen päässeet käsiksi uuteen merkkeilyvuoteen 2024! Hyvää alkanutta vuotta kaikille filatelisteille!

Vuoden tapahtumista tiedossa on jo nyt, että kansallinen näyttely pidetään Joensuussa huhtikuussa ja loppuvuodesta Tanskassa on kansainvälinen isompi näyttely. Virossa järjestetään Mare Balticum näyttely. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa tulee ainakin näihin hyvää suomalaista osallistumista. Liiton puheenjohtaja vaihtuu liittokokouksen yhteydessä – toivottavasti aktiivit pohtivat jo nyt sopivia kandidaatteja. Huutokauppoja nähtäneen saman verran kuin päättyneenäkin vuonna, sisäänotto on ollut käynnissä useampiinkin huutokauppoihin jo jonkin aikaa. Kaiken kaikkiaan keräilijää odottaa epäilemättä hyvä vuosi – kuten aina.

Mutta aforismeista siirryttäköön itse asiaan…. Eräässä kotimaisessa nettihuutokaupassa myytiin kiinnostava 6mk oranssin tuplaehiökortin Ruotsista palautettu vastausosa, jolle lentolisämaksu oli maksettu erikseen ruotsalaisella 10 äyrin merkillä. Vastaavia tapauksia tunnetaan jonkin verran ja ne ovat sopivia kuvaamaan kansainvälisen postin ”mahdollisuuksia” lisätä ulkomailta tulleille lähetyksille eteenpäinlähetyksen tai, kuten tässä tapauksessa, palautuslähetyksen yhteydessä oman postilaitoksen lisäpalveluita. Näin syntyy mielenkiintoisia sekapostitteita kahden maan postihallintojen taksoin ja merkein. Postikortin taksa Pohjoismaihin Suomesta oli kortin lähettämisen aikaan vuonna 1947 juurikin 6 markkaa. Vastausosan viereen tuli leimata lähetyksen yhteydessä leima, kuitenkin siten, että leima ei mitätöi ehiökorttiin painettua postiarvoketta. Näin tässäkin kortissa on tapahtunut. Ruotsissa on vastauslähettäjä sitten halunnut, että kortti kiiruhtaa nopeammin ja lisäksi on maksettu lentolisä. Ruotsissa oli vuonna 1947 yleinen tapa, että kaikki Eurooppaan suunnattu posti kulki ilman lentolisää lentona aina kun se oli mahdollista. Vain jos erikseen haluttiin, että lähetys varmasti lentää oli lentomaksun maksaminen tarpeellista – näin meille kertoo ruotsin lentotaksakirja ja sen sivu 48, joka kuvaa lentotaksoja 1.1.1947 alkaen ”Brev, brevkort och postananvisningar till europeiska länder samt brevkort och brev om högst 5g vikt till Nord- och Mellanamerika flygbefordras i viss utsträckning utan tilläggsporto.” Lentolisä kirjeille (per 20g) ja postikorteille (kpl) oli 10 äyriä.

Niille teistä, jotka olette kiinnostuneita ruotsalaisesta postihistoriasta suosittelen Ruotsin postihistoriallisen yhdistyksen sivuja, josta löytyy mm. projektina rakennettavan Ruotsin postihistoriallisen käsikirjan (1920-1994) tällä hetkellä olemassa olevat osat. Erinomaisena resurssina ja kaikkien saatavana vapaasti ladattavana on myös Karin Svahnin kokoama ruotsalaisen lentopostin taksakirja (PDF) , jossa lentotaksat on käyty kattavasti läpi vuodesta 1920 aina vuoteen 1992. Kannattaa ladata omaan arkistoon, koska teos mahdollistaa lentopostin taksojen tarkan ymmärryksen. On syytä huomata, että vaikka ruotsalaiset systeemit ovatkin aika hyvällä mallilla, on meillä Suomessa asia aivan erinomaisesti – taksakirja on aivan huippulaadukas ja auttaa keräilijää ymmärtämään monella tapaa postinkulkua. Myös muuten meillä on filatelian kotimainen kirjasto erinomaisessa kunnossa. Postihistoriallisen yhdistyksen ja nyttemmin Filatelistiliiton julkaisemat kokoelmakirjat ja Liiton sivuilta ladattavissa oleva materiaali ja katseltavissa oleva kokoelmakirjasto tuovat taksatiedon ja muun osaamisen lisäksi valtavasti tietoa tarjolle. Koskaan ei ole ollut yhtä helppoa päästä jyvälle lähetyksistä kaikkine niiden hienouksineen.

Noh… takaisin tähän lähetykseen… kortilla käytetty merkki on kolmelta sivulta hammastettu Facit #370B, joka kuvaa Esaias Tegneriä, 1782-1846 elänyttä runoilijaa. Runoilun lisäksi Tegner oli kreikan kielen professori ja piispa. Miestä on kutsuttu Ruotsin modernin runotaiteen isäksi ja maan ensimmäiseksi moderniksi mieheksi – ei varmasti mitenkään helpostitäytettäviä saappaita tai ”arvonimityksiä”. Tunnetuin Tegnerin teoksista on Frithjofin saaga, joka käsittääkseni on kuvaus skandinaavisesta elämästä ja on ruotsalaisittain kansallisromanttinen.

Tegner rakastui palavasti naimisissa olevaan naiseen kotikaupungissaan Lundissa. Naisen kylmä suhtautuminen moderniin mieheen luultavasti loi riittävästi ristiriitaa romantikon sydämeen, jotta runosuoni pulppusi tehokkaasti. Meriiteillään hän pääsi jäseneksi kuninkaalliseen tiedeakatemiaan. Muutto toiseen kaupunkiin ja piispanvirka Växjössä eivät rauhoittaneet miehen psyykettä, sillä Tegner katui valintaansa lähes heti ja vaikka hän ilmeisesti hoiti piispanvirkansa asiallisesti kävi eräällä matkalla vuonna 1840 Tukholmaan hassusti, mies nimittäin pamahti hulluksi. Vietettyään vuoden parantolassa Schleswigissä hän parantui ja palasi kotiin. Tegner ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan toipunut täysin, koskei pystynyt viemään loppuun keskeneräisiä runoteoksiaan ja kuoli vuonna 1846. Jos joku käy joskus Lundissa, löytyy sieltä Tegnermuseo.

Vuoden 2023 viimeinen huutokauppa oli Järvenpään Filateliapalvelun HK 30 joka päättyi 30.12. On todettava aika kylmästi, että M30 osalta huutokaupassa oli kovin vähän nähtävää. Tavara oli aikamoisen tavanomaista ja erityisesti lähetysten osalta ei mitään kiinnostavaa ollut myytävänä. Tämä on sinänsä kiinnostavaa, että yleensä löytyy ainakin yksi kohde, joka kiinnostaa, mutta tällä kertaa näin ei ollut. Nostetaan kuitenkin yksi kohde, erä, jossa oli muutamia M30 siirtymiä, joista yhden markan oranssin siirtymä oli kohtalaisen hyvä sekä M1975 siirtymänelilö. Syystä tai toisesta tämä kohde nousi 15 euron limitistään 45:een euroon.

Vuoden 2024 ensimmäinen Philabid alustalla päättyvä huutokauppa on Suomen Filatelistiseuran ”suurhuutokauppa”. Näitä ilmeisesti järjestetän ainakin kerran vuodessa idealla, että mukana on parempaa tavaraa kuin ”tavallisissa” huutokaupoissa. Tämä ajatus paremmuudesta toteutuu ainakin tällä kertaa hyvinkin, sillä mukana oli paljon hyviä kohteita. Myös M30 osastolla oli nähtävää. Nähtävää on aina myöskin se, kun mopo keulii… tällä kertaa tankit olivat täynnä menovettä ja vauhtia riitti.

Malli 1930 osastolla oli vähän vajaa kolmekymmentä kohdetta myytävänä ja myytyä tuli yhdeksän kymmenestä mikä kertoo siitä, että M30 keräilijöitä tai ainakin keräilijöitä, joille M30 kohteet sopivat on liikkeellä. Filateliapuolella myytäviä oli mukana muutamia, näistä kiinnostavimpia olivat hammaste-erikoisuudet, joita nostan kolme kappaletta. 50p vihreän leijonamerkin suuri hammastehyppäys, joka oli johtanut siihen, että merkin alareuna oli jäänyt hammastamattomaksi oli laitettu myyntiin 40 euron lähdöllä. Kohde on vaikea ja vastaavia tunnetaan käsittääkseni yksi toinen kohde, kolmirivilö. Tällä kertaa tämän erikoisuuden myyntihinta oli 85€. Toinen hyvä hammastesiirtymäkohde oli 3mk oliivin merkin siirtymä, joka jätti arkin ylimmän merkin yläosaan valkoisen alueen – kyseessä oli pari. Tämä kohde nousi 35 euron lähtöhinnastaan 67 euroon. Hammaste-erikoisuudet siis kiinnostavat. Myytävänä oli myös hammastamattoman 5mk violetin merkin pystypari, joka meni kaupaksi seitsemällä kympillä, nousua 25 euron limitistä siinäkin runsaasti. Kiinnostavat filateliakohteet näköjään menevät kaupaksi ja hinnatkin nousevat.

Postihistoriapuolella oli tarjolla hyviä kohteita. Kotimaassa tehdyt kaksi postiennakko-osoitusten pidennyspyyntöä olivat kiinnostavia ja hyviä postihistoriallisia kohteita – vastaavia ei tule joka päivä vastaan. Ehkäpä siksi niistä kiinnostuttiinkin, vaikka usein lomakekäytöt ovat jääneet ilman suurempaa mielenkiintoa – ei tällä kertaa. Kohteet olivat siitä hyviä, että ne olivat liikkeiden tekemiä pyyntöjä ja näin ollen uskottavia, ei filateelisia. Toinen kohde oli mitätöity postihallinnon leimalla, mikä tekee siitä ”kivan” ja toisessa oli korkea taksa, useita 25mk merkkejä. Kumpikin oli laitettu myyntiin 50 euron pohjahinnalla, josta kumpikin kapusi 231 ja 241 euron hintaan. Ei ollut halpaa tämä makkara. Näissä kohteissa täytyy ottaa huomioon, että ne täytyy taittaa ja asetella kokoelmasivulle, muuten niiden esittely on hankalaa. Selkeästi kuitenkin on kysymys kokoelmakelpoisista kohteista.

ASEA reijitettyt merkit pakettikortilla myytiin 61 eurolla ja 1mk oranssi automaattimerkki yksin postikortilla jäi 15 eurolla myymättä. Kreikkaan lähetetty pakettikortti vuodelta 1937 myytiin 32 eurolla, mikä ei mielestäni ollut yli-kallis hinta, koska Kreikka on hyvä kohdemaa.

Jos jotain pitää ihmetellä, niin ihmettelen sitä, että miksi 2½mk punaisella leijonamerkillä vuonna 1943 Ranskaan lähetetty postikortti mennyt edes limitillään 250€ kaupaksi. Kyseessä on erittäin harvinainen M30 yksittäiskäyttö, joita tunnetaan alle 10 kappaletta. Harmaasta aineestani pystyn repäisemään muistikuvan, jonka mukaisesti vastaava on viimeksi myyty julkisessa kaupankäynnissä Suomessa Hellmanilla ja tuolloin hinta on ollut kaikkine kustannuksineen noin 350€, tässä olisi voinut päästä vähän edullisemmin. Aina näitä ei voi ymmärtää, lieneekö tarvettakaan. Se on kuitenkin takuuvarma asia, että kaikilla ei näitä ole.

Lissabonin leimat selkeinä kuoren taustapuolella

Myytävänä oli myös Joulukuussa 1940 Argentinaan lähetetty 3½mk sinisellä leijonamerkillä maksettu kuori, jonka selostetekstissä luki, että se olisi kulkenut Siperian kautta. Kuorella kuitenkin oli nähtävissä Argentinan tuloleima (onneksi kumpikin puoli oli kuvattu – tästä propsit huutokaupan järjestäjille!), josta nähdään, että kirje on kulkenut hitaasti. Posti kulki syksyllä 1940 välillä Siperian ja välillä Lissabonin kautta. Lissabonin kautta kulkenut posti meni laivoilla USA:an ja sieltä eteenpäin. Kuljetusreitit Etelä-Amerikkaan kulkivat samoja reitejä (siis samoina päivinä ohjattiin samaa kautta). Lähettämisen aikaan lähetetty USA:n posti reititettiin Lissabonin kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että tässäkin myyty kuori on mennyt Lissabonin kautta. Aiemmin kirjoitin, että leimat olisivat Lissabonista, mutta niinhän ne eivät ole – kannattaisi blogin kirjoittajankin avata silmänsä! Kohteen lähtöhinnaksi laitettu 50 euroa ei ole sodan aikaisesta Etelä-Amerikkaan lähetetystä kuoresta erityisen paha hinta, vaikka kohdeseloste ei pitänytkään paikkaansa – toki jos ajatteli ostavansa Siperian kautta kulkeneen kohteen, niin silloin saattaa harmittaa.

Kuten tiedämme M30 kohteita on myytävänä usein myös muissa kuin M30 osastossa, näin oli tälläkin kertaa. M54 osastossa oli myytävänä kotimaassa lähetetty vakuutettu kirje vuodelta 1959 Espoosta Inkooseen. Vakuutussumma oli ollut messevä 410.000,00 markkaa. Taksakin oli kunnioitettavan korkea 865mk ja siitä osa oli maksettu M30 merkeillä, kahdella 100mk Helsinki merkillä. Limitiksi oli laitettu 50 euroa, mitä pidin aika kovana, vaikka korkeasta vakuutusarvosta olikin kyse. Hyviä kotimaan vakuutettuja lähetyksiä M54 ajalta nimittäin on kyllä löydettävissä ja hinnat yleensä pyörivät 5-30 euron haarukassa. Tällä kertaa eivät pyörineet… poltetun kumin ja mopobensan kiivaasta palamisesta johtuneen savun hälvettyä löydettiin kohteelle uusi omistaja 502 euron hintaan. Saatiinko vuoden kovin keulinta kellotettua jo näin alkuvuodesta? Se jää nähtäväksi.

Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä vaikea kuvioleima nro. 4K Aaro Laitisen leimaamana M30 kuorella. Kyseessä on siis ”reikäleipä”-tyyppinen leima, jota lienee käytetty saapumisleimana. En tunne asiaa paremmin, mutta taitaa olla postinhoitajan itse tekemä juttu. Kuoren hinta kipusi 31 euroon, mikä ei ole mahdottomuus, koska kohde ei ole helpoimmasta päästä. Muuta M30 tavaraa myytiin mm. lentopostin osastossa – tämähän on aika tavallista. Lentoposti meni kaupaksi koviin hintoihin ja ilmeisesti asiaan liittyy isompaa innostusta juuri tällä hetkellä. Joensuun näyttely painaa päälle ja jos haluaa sinne rakennella lentopostikivaa on nyt aika tehdä peliliikkeitä. Silti osa kohteista oli sellaisissa hinnoissa, että köyhien ei tarvinnut vaivautua. Mukana oli John Godfreyn kokoelmasta tuttuja kohteita, jotka oli aiemmin myyty Helmannilla. Nyt ne myytiin uudelleen – vielä kalliimmalla!

*Huiman 749 euron huudon jälkeen omistajaa vaihtanut katastrofipostikohde (ex-Godfrey)*

Vuonna 1934 Ruotsissa pudonneen ”Småland” koneen mukana kulkenut kirje Englantiin asianmukaisine selvityslipukkeineen oli laitettu kaupaksi 80 euron limitillä. Tänään se oli paperia, sillä paljon suurempia paperirahoja täytyi maksaa, jotta kohteen sai omakseen – hinta nousi aina 749 euroon saakka. Tämä oli huima hinta tästä kohteesta, joka toki on siisti ja kuuluu lentopostikokoelmaan aivan varmasti yhtenä kappaleena mukaan. Hinta ei kuitenkaan ollut edullinen verrattuna aiempiin vastaaviin tämän lentoturman selviytyneistä kuorista maksettuihin hintoihin verrattuna. Unkarin erikoistaksainen siisti lentokirje myytiin 60 eurolla – kohde on aika vaikea ja hinta oli mielestäni suhteellisesti oikealla tasolla.

Muutenkin hinnat monen kohteen osalta nousivat huomattavan korkeiksi, myös M17-osasto kohteet ja M17 lentokohteet saivat kovia myyntihintoja. Mieleen jäi myös M63 3mk lentokone-merkin laskos, joka sai uuden kodin 405 eurolla. Huomattavaa oli, että kaikki M54, M63 ja M75 osastojen kohteet myytiin – uudempi käyttösarjafilatelia kiinnostaa!

HFF eli Helsingfors Frimärkssamlare Förening rf. kokoontuu kaksi kertaa kuukaudessa Suomen Filatelistiseuran tiloissa Lönnrotin kadulla Helsingissä. Kerhon kokouksissa käy parisen kymmentä jäsentä ja kokouksen lisäksi ohjelmassa on tyypillisesti esitelmä ja kerhohuutokauppa. Kerhon juuri aloittanut puheenjohtaja on Jussi Tuori. Kävin HFF:n kokouksessa viime keskiviikkona ja kokous olikin juuri aloittaneen Jussin ensimmäinen puheenjohtajana. Esitelmänpitäjänä oli Juho Paananen, joka kertoi postikorttikeräilystään, joka keskittyy Venäjän – Japanin 1904-1905 postikortteihin ja sotaan liittyvään historiaan, jota korttien kautta voidaan kertoa ja ymmärtää. Sota oli siksi mielenkiintoinen, että Euroopassa siitä välittyi ja värittyi kuvaa juurikin postikorttien kautta, päivälehdistön lisäksi.

Venäjän-Japanin sotaan liittyy myös Siperian rata, joka valmistui käyttökuntoon jo 1800-luvun puolella, vaikka osa matkaa kuljettiinkin junalautalla (Baikalin yli) ja joka sai Venäläisten ambitiotason uudelle tasolle liittyen Siperiaan. Siperiaa oli asutettu 1850-luvun jälkeen kiivaasti useiden miljoonien siirtolaisten tahtia tultaessa 1870-luvulle. Vilja virtasi kohti suuria kaupunkeja Lännessä ja rata toi mahdollisuuksia nopeaan siirtymiseen. Japanin kulta-aika amerikkalaisten murtaman Japanin eristäytymisen jälkeen tapahtuneen nopean kehityksen muuttamana ajoittui samaan ajanjaksoon ja kun kaksi kunnianhimoista valtakuntaa kohtaavat yhtäaikaisesti kummallekin tärkeiden intressien äärellä on seurauksena usein ollut sota. Japanille sodassa oli kysymys raaka-aineiden saamisesta raaka-aineköyhälle emämaalle ja Venäjälle kyse oli ekspansiosta Itään ja siirtomaavallasta. Japanilaiset olivat kuitenkin askeleen edellä kehittyneemmän merikalustonsa, eli nopeiden modernien torpeedoveneidensä kanssa kuin Venäjä, sekä lähempänä koska Japani hallitsi tuolloin korean niemimaata, joka on aivan naapurissa. Mm. näistä syistä tämä erityisesti meritaisteluistaan tunnettu sota päättyi Japanin voittoon. Turkulaiset saavat nähdä sodan vaikutukset joka päivä tänäänkin kulkiessaan Port Arthurin puutalokaupunginosan ohitse – alue on nimetty yhden sodan tärkeimmistä taistelupaikoista mukaan, jonka venäläiset menettivät japanilaisille 1905. Kaupunkihan on nykyisin osa Kiinaa ja täsmällisesti sen nimi on Lushun, mutta suurin lähellä oleva kaupunki on Dalian.

Syyskuun alun huutokaupat

26 syyskuun, 2018 By Mikael Collan

Syyskuu on jälleen kerran huutokaupoiltaan rikas – ainakin neljä huutokauppaa on ollut auki ja niissä tietysti mukana jonkin verran M30 keräilijää kiinnostavaa materiaalia – rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että mitään ihmeellistä ilotulitusta ei ole kuitenkaan nähty, vaan kohteet, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ovat olleet sitä tavallisempaa materiaalia. Huutokauppoja pitivät auki SP-Lehti ja Sinettiposti sekä Järvenpään Filateliapalvelu – lisäksi tällä hetkellä auki on HTO:n huutokauppa.

SP-Lehden huutokaupassa oli M30 osastossa, tai tarkemmin sanottuna ”käyttösarjat M30 ja eteenpäin” osastossa myytävänä alle viisitoista M30 kohdetta. Kysymyksessä on mielestäni vähäinen kohdemäärä. Myytävänä oli pääasiallisesti filateliaa, siirtymiä ja tarttumia, mutta myös ns. ehdotearkista leikattu 2½mk sinisen merkin hammastamaton pari. Pari meni kaupaksi 10 euron limitillä – ovat hinnat näiden osalta laskeneet! Syynä lienee se, että M30 filateliakeräilijöitä on kohtalaisen vähän ja toisaalta se, että ehdotearkkien merkkejä on ollut kohtalaisen usein myytävänä – niitä on saanut jatkuvasti ja tämä tyypillisesti laskee hintoja. 35mk Olavinlinnamerkin loisto Kemi leimalla myytiin 28 eurolla, joka oli minulle pieni yllätys – ostaja sai haluamansa ja myyjä varmasti enemmän kuin mitä odotti.

Yllä: Valmiin M54 merkin ehdote Suomen Pankin Setelipainon leimalla leimatulla pahvilla. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Mielenkiintoisin kohde osastossa oli valmiin M54 merkin ehdote setelipainon pahvilla. Tällainen ehdote voidaan laittaa näytille myös M30 filateliakokoelman viimeisille lehdille, joissa käydään läpi siirtymistä seuraavaan merkkimalliin. Samoilla sivuilla olisi tyypillisesti näytillä myös muita M54 ehdotteita ja vedoksia. Tämän kohteen harvinaisuus ja vaikeus ei jäänyt huutajilta huomaamatta ja kohteen hinta nousi 50€ lähtöhinnasta aina noin 350 euroon saakka. Kyseessähän on hyvinkin samanlainen tapaus kuin tuo myös myyty M30 2½mk sininen ehdote – tämä oli erikseen pahville laitettu. Hintaero on kohtalaisen huomattava, mutta tällaisia M54 merkeillä ei tunnetakaan käsittääkseni juuri muita.

Yllä: Harvinainen M30 ehiökortin sommitelma. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Myytävänä postihistoriapuolella oli valtavan vähän kiinnostavaa, postikortti Yhdysvaltoihin 1½mk violetilla merkillä ei mennyt vitosella kaupaksi, vaikka kyseessä on mielestäni aika hyvä väliinputoajasingle. Muuta mainittavaa ei oikeastaan olekaan – eli ”hiljaista”. Ehiöpuolella oli myytävänä muutama kiinnostava ja harvinainen M30 ehiökortti, nimittäin 15mk Olympialaisia varten painetuista kuvallisista ehiökorteista oli myytävänä kaksi Setelipainon ”mitätön” leimattua ”harjoituskappaletta”. Kumpikin meni kaupaksi 115€ hintaan, mikä ei nyt varsinaisen kova hinta ole, sillä kohteet olivat harvinaisia. Mukana oli myös ehiötietäjämme Juhani Pietilän atestit, joten aidosta tavarasta oli kysymys. Paras myytävänä ollut ehiöharvinaisuus oli 25mk puunhakkaajaehiön luonnos, jollaista ei koskaan julkaistu. Kyseessä lienee jonkinlainen ”sommitelma” jolla on havainnollistettu miltä ehiökortti voisi näyttää. En ole nähnyt aiemmin toista juuri tällaista – puunhakkaajan arvomerkintä oli tuotettu liimaamalla hammastamaton 25mk puunhakkaaja-merkki pahvikortille. Ostajat ymmärsivät harvinaisuuden ja kohteen hinta nousi aina 375 euroon saakka.

Sinetti-Postin huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä vain kaksi kohdetta, joista kumpikin oli tätä kirjoitettaessa myymättä. Voidaan siis todeta, että kiinnostavia filateliakohteita M30 osastolla oli nolla kappaletta! Postihistoriapuolella myytävänä oli yli 30 kohdetta, eli paremmalta näytti. Mukana oli muutamia pikkuhyviä, kuten vuonna 1964 M30 merkillä kulkenut tilauskortti – muistamme, että M30 käypäisyys loppui vuoden 1963 alkuun. Kohde ei mennyt vitosell kaupaksi. Mielenkiintoinen vakuutettu kirje 10mk Saimaa merkin singlenä myytiin hieman alle 18 eurolla ja 1939 M17 merkeillä lähetetty, lunastukseen mennyt kirje, jolla lunastus oli maksettu kahdella M30 2mk karmiinilla leijonamerkillä kiinnosti kympin verran. Muutakin pikkuhyvää oli tarjolla – suurin osa myytiin pohjahinnalla.

Yllä: Lentopostikortti 14.10.1937 Helsingistä Turkkiin. Varsovan ja Sofian kauttakulkuleimat ja Istanbulin saapumisleima. M30 3mk tummanoliivi ja 2mk punainen leijonamerkki, yhteensä 5mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä (15.4.1935 – 31.3.1938) Vähä-Aasiaan (sis. Turkki) 3,00mk = 5,00mk. Vaikea. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti-Posti HK.

Mielenkiintoinen myytävänä ollut M30 kohde oli Turkkiin 1937 lentona kulkenut postikortti. Turkki kuului taksajärjestelmässä tuona aikana ns. Vähä-Aasiaan ja näin ollen sinne ei Euroopan lentotaksalla voitu lentopostia lähettää. Kohde on mielenkiintoinen siksi, että Euroopan ulkopuolelle 1930-luvulla kulkeneet lentopostikortit eivät ole yleisiä. Tämän oli ainakin kaksi keräilijää huomannut, sillä kohteen hinta nousi viiden euron lähdöstä lähes sataan euroon. Mielestäni hinta kipusi ainakin jonkinlaisen kipurajan yli, mutta joskus ihminen kestää ihmeellisiä asioita.

Yllä: Cinderellaosaston ylläri – Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna merkillä. Taksa: Postin henkilökortti, ilmeisesti vuodelta 1945 (1.12.1931 – 31.6.1945) 5,00mk. Alle 10 tunnetaan. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti-Posti HK.

Osastossa ”Cinderella” eli Tuhkimo oli tällä kertaa kohtalaisen kiinnostava Tuhkimo-kohde. Nimittäin mahdollisesti koko huutokaupan kiinnostavin M30 kohde – postin henkilökortti, joka oli maksettu M30 5mk Olavinlinna merkillä. Kuvasta (joka oli huonolaatuinen) pystyi näkemään, että merkki on keskeltä haljennut kuvan reunan mukaan. Kohde on silti kiinnostava, ja kun tiedetään, että Postin henkilökortteja M30 merkein tunnetaan alle 10 kappaletta havaitaan, että ainakin 6€ lähtöhinnalla kohde oli todellinen Tuhkimo. Illan pimentyessä ja huutokaupan käydessä kohti loppuaan saapuivat vaunut ja veivät tämän tuhkimon aina yli 130 euron hintaan saakka. Ainoasta rikkinäisestä kohteesta tuli tämän huutokaupan kallein M30 kohde.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupassa ei tällä kertaa ollut mitään mainittavaa M30 keräilijälle, kohteita oli myytävänä vain vähän ja nekin tavallisia. Huutokaupan hinnat alkavat kympistä, joka on tavalliselle tavaralle aika paljon.

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 1

30 toukokuun, 2017 By Mikael Collan

Kauan odotettu Finlandia 2017, FEPAn Euroopan tason suurnäyttely alkoi keskiviikkona 25.5.2017 Tampere Talossa. Tulin paikalle keskiviikkona ennen puoltapäivää ja olin erittäin ilahtunut nähdessäni, että näyttelyvalmistelut olivat onnistuneet erittäin hyvin. Varmasti kaikenlaista pientä on tapahtunut kulisseissa, mutta minun näyttelykokemukseni oli lähes täysin positiivinen ja kaikki mistä oli huomautettavaa ei liittynyt näyttelyn järjestelyihin mitenkään – olen valmis toteamaan omalta osaltani, että näyttely oli erittäin onnistunut. Juttelin sunnuntaina näyttelyn loppuvaiheessa tuomariston varapuheenjohtajan Brian Trotterin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että näyttely oli erittäin onnistunut. Toki Brian on herrasmies eikä puhu pahaa, mutta minulle jäi kuva, että mies tarkoitti tosissaan sanomaansa – erityisesti hän oli tyytyväinen siitä, että vaikka eräiden maiden komissaarit olivat tehneet lähes kaikkensa näyttelyyn tulevien kohteiden paikallesaamisen myöhästyttämiseksi, niin silti keskiviikkona vähän puolen päivän jälkeen käytännössä kaikki kohteet olivat paikoillaan ja nähtävinä. Vapaaehtoiset hoitivat kohteiden paikalleenlaiton eleettömästi ja tehokkaasti.

Yllä: Näkymä suureen näyttelyhalliin toisen kerroksen sisäikkunasta. Pahoittelen rakeista kuvaa.

Myyjiä ja eri maiden postilaitosten standeja oli paikalla kohtalaisesti. Yleisön kiinnostus eri maiden standeihin oli erilaista kuin muistan sen hämärästi olleen vuoden 1988 Finlandiassa, itse asiassa näytti suorastaan siltä, että uuden tavaran kiinnostus yleisön parissa oli aika vaisua. Toisin oli eräiden postihistoria ja filateliakauppiaiden kanssa – useille kojuille oli jossain kohtaa jopa jonoa. Kuulin, että toisessa kerroksessa sivukäytävällä olleet kauppiat olisivat nurisseet siitä, että ostajia ei heidän kojuilleen ollut löytynyt tarpeeksi. Kun kävin katsomassa tilanteen huomasin, että juuri tällä käytävällä olevilla oli ehkäpä kaikkein kovin hintataso… mahtoiko tässä olla jonkinlainen yhteys näiden asioiden kesken. Kolmannessa kerroksessa ”penthousessa” oli mm. Järvistön myyntipöytä ja siellä ei ollut hiljaista, mutta miehellä onkin tunnetusti järkihinnat. Erittäin hieno idea oli järjestää filateelinen kirpputori lähellä olevan ravintolan toiseen kerrokseen – kysymyksessä oli Telakka nimisen Tullintorilla sijaitsevan teatteriravintolan ullakko ja puuhamiehenä Mika Niininen. Kirppari järjestettiin kahtena iltana – ensimmäisenä tunnelma oli todella tiivis, kun ylisille oli ilmaantunut arviolta sata henkeä pönkimään mm. Mikan myyntilaatikoita. Paikalla oli muitakin myyjiä noin kymmenkunta – hintataso, kuten arvata saattaa, oli aivan eri planeetalta kuin Tamperetalon myyntipisteissä. Tämä vetosi ilmeisesti erityisesti niihin ulkomaaneläviin, jotka olivat paikalle löytäneet. Eräskin italialainen keräilijäherra kertoi löytäneensä pari kuorta omasta mielestään erinomaiseen hintaan. Samaan aikaan toisen iltakirppiksen kanssa järjestettiin Tampere Talolla virallista iltaohjelmaa, jossa Pirkanmaan musiikkiopiston kuoro esiintyi – häpeän myöntääkin, mutta jätin tämän isoisäni perustaman oppilaitoksen kuoron esityksen väliin ja palasin pönkimään laatikoita.

Yllä: Tampere Talo kuvattuna hotelli Tornin kattoravintolasta ikkunoiden läpi.

Järjestäjät olivat ajatelleet myös seuraavaa keräilijäsukupolvea, jonka itäminen on ollut suuren hämärän peitossa ja usein on esitetty pessimistisiä lausuntoja siitä, että onko yhteinen keräilyharrastuksemme loppumassa kokonaan jatkajien puutteessa. Tätä asiantilaa parantaakseen oli Finlandia 2017 järjestänyt ”merkillinen seikkailu” nimisen lapsille suunnatun postimerkkeilyä avaavan kokonaisuuden, jonka ideana oli tutustuttaa lapsia ja nuoria postimerkkeilyyn erilaisin itse tehtävin aktiviteetein. Näihin kuuluivat mm. kirjeen kirjoittaminen, postimerkkien liottaminen leikkeestä ja muutamia muita aktiviteetteja. Yksi mielestäni onnistunut aktiviteetti oli mahdollisuus kuvauttaa ”postimerkkitaustaa” vasten itsensä onkimassa jo julkaistun postimerkin mukaisesti. Merkillisen seikkailun toiminta oli mielestäni reipasta ja merkkejä jaettiin avokätisesti lapsille, näin luotiin hyvä edellytys sille, että joku nuori saattaisi saada kipinän. Ei ollut mitään sellaista nuukuuden jakamista, jota joskus katajaisessa kotimaassamme on filatelistienkin keskuudessa havaittu, vaan tavara, jota annettiin oli asiallista ja sitä oli mielestäni aika runsaasti.

Yllä: Merkillisen seikkailun aktiviteetti – mahdollisuus kuvata oma lapsi postimerkkitaustaa vasten.

Aikuisille Finlandia 2017 tarjosi luentosarjoja teemapäivien mukaisesti (jokaiselle päivälle oli rakennettu teema) sekä suomeksi, että englanniksi – tähän toimintaan myös allekirjoittanut osallistui torstaina iltapäivällä pitämällä parinkymmenen minuutin pituisen esityksen aiheesta ”Sodan aikainen postinkulku – muutamia kiinnostavia esimerkkejä postihistorian keinoin”, jossa lyhyesti avasin erilaisia sodanaikaisia kommervenkkejä, jotka liittyivät mm. postin sensurointiin, postin kulkureitteihin ja postinkulun katkeamisiin. Kuuntelemassa oli ehkä kolmisen kymmentä henkeä, joka mielestäni oli aivan hyvä ”saalis”, vaikka 400 paikkainen auditorio ei näyttänyt mitenkään liian täydeltä – toisaalta olin liikuttunut järjestäjien uskosta esitykseni vetovoimaan! Esitykseni jälkeen samassa sessiossa esiintyi Tampereen Yliopiston tutkija Ilari Taskinen kertoen kenttäpostista. Kolmas puhuja kertoi Lauri Viidan sodan aikaisista kirjeistä.

Yksi asia mikä on varma on se, että kukaan ei enää voi väittää, etteikö M30 filatelialla olisi mahdollista päästä kiinni kaikkein kovimpiin palkintokategorioihin. Nimittäin Hannu Kaupin kokoelma ”Finland M-30 Definitive Series” voitti näyttelyssä suuren kultamitalin pistemäärällä 95 pistettä. Tämä on nyt viimeistään naula kaikkien epäilijöiden (jos sellaisia on enää vähään aikaan ollut) arkkuun. Muiden osallistuneiden M30 filatelistienkin pisteet olivat seuraavat: Jani Taskinen sai perinteisen filatelian kokoelmallaan ”The 1930-1952 Definitive Stamp Issue of Finland” 88 pistettä ja suuren kullatun hopean eli suuren vermeilin, Carl Appelberg postihistoriakokoelmallaan ”Model 1930 Definitive Series” suuren hopean ja 77 pistettä ja allekirjoittanut postihistoriakokoelmallaan ”Postal History of the Finnish Model 1930 Definitive Stamps” suuren vermeilin ja 87 pistettä. Mielestäni tämä oli hyvä saalis M30 merkkimallin kokoelmille. On ilmeistä, että tuomareilla on ollut hyvä näkemys M30 kokoelmista, koska mitään valtavan suuria epäonnistumisia ei mielestäni näiden neljän kokoelman arvostelussa ollut käynyt – aina voidaan keskustella ja spekuloida, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Itse pidän sitä suurena asiana, että merkkimallin kokoelma sai kautta aikain ensimmäisen suuren kultamitalinsa FEPA tason näyttelyssä. Tämä menestys viimeistään sementoi mahdollisuuden muillekin M30 keräilijöille päästä yhtä korkealle.

Yllä: Finlandia 2017 mitalin etu ja kääntöpuoli.

Palkinnot jaettiin kultamitalien ja suurten kultamitalien osalta Palmarés juhlassa ja muiden osalta Tampere Talon pienessä auditoriossa, jossa allekirjoittanutkin vastaanotti palkintonsa. Mitali, jonka kaikki osanottajat saivat on hieno. Mitalien säilytyslaatikkojen sponsoroijana oli Suomen Filateliapalvelu, tästä lämmin kiitos yritykselle ja Tatu Untiselle, jonka päätös tämä ja yrityksen tekemä muukin sponsorointi Finlandia 2017 näyttelylle on ollut, kustannus nimittäin ei ole ollut mitätön, vaan erittäin huomattava. Mitalit suunnitteli taiteilija Pekka Rytkönen ja sen etupuolella on nähtävissä postimerkkejä ja filatelistin välineitä. Takapuolella on peilityyni saaristomaisema, eli maisema joka löytyy 10mk:n Saimaa M30 kuvamerkistä, joka on myös Zeppelin merkin taustamerkkinä. Jopa näyttelymitali perustuu M30 merkkeihin! Mitalin mukana tuli kunniakirja, jossa ilmoitettiin saatu palkintoluokka ilman saatuja pisteitä. Osapisteitä ei osallistujille kerrottu erikseen – tämä on ilmeisesti FEPAn uusi politiikka. Tästä minulla ei ole mitään sen kummepaa positiivista sanottavaa – olisi nimittäin minun mielestäni ihan fiksua kertoa, että minkä osa-alueen osalta kokoelma on mitäkin saanut. Onneksi suomalaiset tuomarit eivät tässä asiassa ole niuhottajia ja uskon, että heidän kanssaan on saanut hyvin selvitettyä miten pisteet ovat jakautuneet ja mihin on tarpeellista kiinnittää huomiota jatkossa. Vanha totuus ”aloita vahvalla materiaalilla, lopeta vahvalla materiaalilla ja esittele vahvaa materiaalia näiden välissä” lienee paras vinkki ajasta iäisyyteen…

Suomalaista menestystä oli Finlandiassa odotetusti paljon – nostan tässä esiin vain muutamia menestyjiä – osallistujia oli tietysti paljon muitakin. Ehkäpä ajankohtaisimmassa ”sarjassa” eli itsenäisen Suomen ensimmäisen käyttösarjan merkkien M17 kokokoelmissa oli kiven kova taso. Tuomarit näkivät, että Turkulaisen Pekka Rannikon kokoelma oli suuren kultamitalin ja 95 pisteen arvoinen – en voi väittää vastaan. Pekan perinteisen filatelian kokoelman suurin vahvuus on mielestäni se, että hän on satsannut rankasti myös postihistoriaan – lähetykset ovat näyttäviä ja vaikeita, mukana on käytännössä niin laajasti kovimmat postihistoriakohteet kuin on mahdollista. Erinomaisen pistemäärän 93 ja kultaa samassa luokassa sai Jukka Mäkipää. Jukalla on mielestäni erittäin kaunis merkkimateriaali – on suorastaan ilo katsoa, kun on todella suurella pieteetillä kerätty kautta linjan huippuleimainen M17 materiaali yksiin kehyksiin. Markku Koivuniemen hieno M01/M11 kokoelma sai myös kultaa, ansaitusti. Markku oli käyttänyt taitavasti myös A3 sivuja siellä, missä niitä tarvittiin. Kokoelma oli huolitellusti rakennettu ja sisältää huiman materiaalin. Olisi väärin olla mainitsematta Erkki Toivakkaa, jonka kokoelma on aivan jäätävän kova – ensimmäinen kehys vuoden 1856 viiden kopeekan merkeistä ei jätä mitään arvelujen varaan. Muutenkin materiaali on käytännössä parasta mitä rahalla saa. Palkintona suuri kultamitali. Veli-Heikki Nieminen keräsi suuren vermeilin ja 87 pistettä Zeppelin kokoelmallaan – huomionarvoista on, että aiemmin maailman parhaana Zeppelinin Itämeren lentoa kuvaavana kokoelmana pidetty Anthony Sheehanin kokoelma sai samat pisteet. Veli-Heikin A3 sivuille monteerattu kokoelma oli siisti ja huoliteltu. Väitän, että Veli-Heikillä on varaa parantaa ”helpostikin” siinä, missä Sheehan joutuu tekemään fundamentaalisia muutoksia esitykseensä saadakseen korkeampia pisteitä jatkossa.

Yllä: Palkintojen jako meneillään – vastaanottajana Turkulainen M54 kokoelmallaan osallistunut Asko Haahtela. Haahtela ja Forssan M54 mies Kari Tapola saivat kumpikin M54 perinteisen filatelian kokoelmillaan suuren vermeilin. Haahtelan 86 pistettä lienee kaikkien aikojen korkein pistemäärä, joka M54 kokoelmalla on saavutettu kansainvälisessä näyttelyssä. Tapola jäi tästä vain pisteen – eli hyvin pyyhkii tämänkin käyttöemerkkimallin näyttelyfilatelialla.

Jos jotakin keskusteltavaa pitää nostaa arvosteluissa esiin, niin jälleen kerran tähän kategoriaan kuuluu itseoikeutetusti Esko Seitsosen ison vermeilin ja 87 pistettä saanut postihistoriakokoelma ”Effects of the WWII to letter mail and transit connections between Finland and the British Empire”. Niille, jotka aiheen ja aikakauden postihistoriasta jotain tietävät ja ymmärtävät näkemänsä ei jäänyt mitään epäselvyyttä siitä, että Esko on kerännyt kokoelmaansa aivan huiman materiaalin. Erityisesti kylmiä väreitä laittaa liikkeelle Petsamon kautta kulkeneen postin ”osasto” – käytännössä kokonainen kehyksellinen Petsamon kautta tullutta ja mennyttä postia – niin Suomesta, Norjasta, Ruotsista, Latviasta, Eestistä lähtenyttä kuin Petsamon kautta tulluttakin ja Suomen kautta eteenpäin mennyttä. Huvituin suuresti, kun käytännössä saman kehyksen toisella puolella eräs Ruotsalainen keräilijä esittää omassa kokoelmassaan aivan pokerina, että ruotsalaista postia ei Petsamon kautta kulkenut, vaikka Eskolla on Englantilaisten kaappaamasta Petsamosta lähteneestä laivasta takavarikoitua ja sensuroitua Ruotsalaista postia näytillä – eli kiistämätön todiste päin vastaisesta. Kävin Eskon kokoelmaa sunnuntaina läpi erään pääasiallisesti Belgian Kongon postihistoriaa keräävän brittiläisen herrasmiehen kanssa ja hän oli pyörällä päästään useammasta kohteesta – luuli, että sellaisia ei ole olemassakaan, kun on kuulemma itsekin yrittänyt viimeiset kaksikymmentä vuotta aktiivisesti etsiä eikä ole näkynyt. Mutta Eskolla oli samassa kehyksessä useampia. Ymmärrän tuomarien tuskan Eskon kokoelman kanssa, sillä aihe on vaikea – pitää tuntea erittäin paljon Suomen postihistoriaa ja sodan aikaisia postin kulkureittejä, joiden dokumentointi on hyvin vaikeaa. Lisäksi on hyvin vaikeaa arvioida kohteiden harvinaisuutta, sillä Esko ei käytännössä ole suostunut ilmaisemaan kohteiden harvinaisuutta kokoelmassaan – etulehdellä taitaa lukea suurin piirtein, että ”on siellä varmaan joku hyväkin kohde”. Tämä perin juurin suomalainen vaatimattomuus ei toimi kansainvälisessä näyttelyssä, jossa esimerkiksi estottomat ruotsalaiset kehuvat kokoelmassaan esillä olevia pornolehtiä ja monteeraavat mahdottoman hienosti ja värikkäästi. Olisi myös tärkeää tuoda kokoelmassa esiin, että on osallistunut nimen omaan tätä aikaa käsittelevien taksojen kirjoittamiseen uudessa taksakirjassa, jotta tutkimuspisteet nousisivat tappiin. Ei tämäkään asia siis pelkästään tuomarien piikkiin mene, mutta mielestäni materiaali Eskolla on niin kova, että se on kullan arvoinen. Tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni. Kaiken kaikkiaan tuomaritoiminta oli mielestäni hyvää niiden kokoelmien osalta, joita itse kävin tarkemmin katsomassa – jälleen suuren kullan kokoiset kiitokset näyttelyjen aliarvostetuimman työn tekijöille, joiden työ kuitenkin on ratkaisevassa asemassa kokonaisuuden kannalta!

Finlandiassa oli paljon nähtävää ja mukaan tarttui myös jonkin verran kohteita. Näistä myöhemmissä postauksissa. Samaten näyttelyn yhteydessä järjestettiin Suomen Filateliapalvelun huutokauppa – siitäkin vielä myöhemmin lisää.

7.6. tarkennettu Suomen Filateliapalvelun sponsorointiasiaa; SFP toimi näyttelyn filateelisena pääsponsorina

M30 Paikalliskirje 3/3 – Neljä viimeistä taksa-aikaa 1948 – 1962

15 joulukuun, 2013 By Mikael Collan

Tämä postaus lopettaa paikalliskirjeitä esittelevän kolmen postauksen sarjan ja esittelee neljä viimeistä taksa-aikaa niistä kaiken kaikkiaan kahdestatoista, joita M30 merkkien käyttöaika piti sisällään. Tässä artikkelissa käsitellään taksoja välillä 1.12.1948 – 31.12.1962. Puoli vuotta malli 1930 käytön lopettamisen jälkeen paikalliskirje poistui kokonaan käytöstä. Huomaan, että minulla on jostain syystä yllättävän nihkeästi näitä ”loppuajan” paikalliskirjeitä.

Yhdeksäs taksa-aika 1.12.1948 – 30.6.1950, taksa-ajan pituus 1v. 7kk.

Yllä: Paikalliskirje Riistavedellä 14.12.1949. M30 9mk punainen.Taksa (-20g) 9,00mk. Hyvä pienen paikkakunnan paikalliskirje; on muistettava, että pienillä paikkakunnilla kulkeneet paikalliskirjeet ovat huomattavasti parempia kohteita, kuin isoissa kaupungeissa kulkeneet.Yllä: Helsingissä 31.5.1950 kulkenut paikalliskirje, M30 9mk oranssi. Taksa (-20g) 9,00mk. 9mk oranssi merkki ei ole yksittäispostitteena paikalliskirjeellä valtavan yleinen, koska se ilmestyi 9.1.1950 ja 9mk taksa-aikaa oli silloin enää alle puoli vuotta jäljellä.Yllä: Keravalla 9.3.1950 kulkenut toisen luokan paikalliskirje. M30 12mk sininen. Taksa (21-125g) 12,00mk.

Yllä: Helsingissä (Helsinki-Vanhakaupunki) 6.9.1949 kulkenut kirjattu paikalliskirje. M30 24mk ruskeanvioletti single; hyvä yksittäispostite tälle merkille. Taksa: Paikalliskirje (-20g) 1.12.1948 – 30.6.1950 9,00mk, kirjaaminen 1.12.1948 – 30.6.1950 15,00mk, yhteensä 24,00mk. (Lisätty 3.5.2014).

Kymmenes taksa-aika 1.7.1950 – 31.12.1951, taksa-ajan pituus 1v. 6kk.

Yllä: Paikalliskirje Helsingissä 10.7.1950, taksa-ajan alkupäätä. 3kpl 4mk oliivi, joista keskimmäiselle hyvin osunut leima, yhteensä 12mk. Taksa (-20g) 12,00mk.Yllä: 12mk sininen paikalliskirjeellä 20.10.1950 Helsingissä. Taksa (-20g) 12,00mkYllä: 12mk punainen paikalliskirjeellä 25.6.1951 Lohjalla. Taksa (-20g) 12,00mk Yllä: Helsingissä 9.3.1951 lähetetty paikalliskirje laivalle (Finlands Syd Amerika Linjen, M/S Aurora) ja edelleenlähetetty laivan perässä 12.3.1951 lentokirjeenä Rio de Janeiroon Brasiliaan. Taksa: Paikalliskirje (-20g) 12,00mk. Paikalliskirjeiden osalta edelleenlähetys tapahtui siten, että paikalliskirjeen taksa otetaan mukaan ja edelleen lähetyksen yhteydessä (paikallistaksa-alueen ulkopuolelle) lisätään vain puuttuva taksan osuus. Frankkeerauskoneella lisätty 60,00mk. Ulkomaan kirjetaksa (-20g) 1.11.1949 – 31.12.1951 20,00mk, lentolisä Brasiliaan (vyöhyke 8) 1.12.1950 – 30.6.1953 26,00mk/5g. Kirjeen paino ollut <10g, joten lentolisä yhteensä 2*26mk = 52mk, ulkomaan kirjetaksan ja paikalliskirjeen taksan ero 8,00mk (20-12=8), paikalliskirje 12mk, yhtensä 72,00mk. Oikea taksa. M30 12mk punaisen ja frankeerauksen sekapostite.

Yhdestoista taksa-aika 1.1.1952 – 31.5.1956, taksa-ajan pituus 4v. 5kk.

Yllä: Paikalliskirje Helsingissä 18.2.1953, 15mk violetti. Taksa (-20g) 15,00mk

Yllä: Paikalliskirje Tampereella 23.5.1954 (Pyynikki), 15mk punainen. Taksa (-20g) 15,00mk

Yllä: Paikalliskirje Helsingissä 11.8.1954, 5kpl 3mk harmaa, yhteensä 15mk. Taksa (-20g) 15,00mk.

Yllä: Kolmannen painoluokan paikalliskirje Helsingissä 12.11.1953. Taksa (126-500g) 30,00mk. Tämä on kilpatehtävän vastaus Tuberkuloosiliittoon, joten onko ihan oikeasti ollut painoa noin paljon jäänee ikuiseksi arvoitukseksi (kirjeen taksa samaan aikaan 25mk; toisaalta jos yhdessä kuoressa on ollut useita vastauksia voi paino olla ollut todellinenkin.)Yllä: Kirjattu paikalliskirje 10.3.1955 Helsingissä (Helsinki 16). 2kpl 20mk sininen, yhteensä 40mk. Taksa: Paikalliskirje (-20g) 15,00mk, Kirjaaminen 1.1.1952 – 31.5.1956 25,00mk, yhteensä 40mk.

Yllä: Kirjattu paikalliskirje 5.9.1955 Helsingissä (Helsinki 20). 40mk puunkaataja. Taksa: Paikalliskirje (-20g) 15,00mk, Kirjaaminen 1.1.1952 – 31.5.1956 25,00mk, yhteensä 40mk.

Yllä: Paikalliskirje posti-ennakolla Nummella 27.3.1952, M30 40mk puunhakkaaja, lunastettu 28.3.1952 (takana erinomaisen selvä leima). Taksa: Paikalliskirje (-20g) 1.1.1952 – 31.5.1956 15,00mk, posti-ennakko (-25000mk) 1.1.1952 – 31.5.1956 25,00mk, yhteensä 40,00mk. (Lisätty 19.1.2014).

Kahdestoista ja viimeinen taksa-aika 1.6.1956 – 31.12.1962, 5v. 7kk.

Yllä: Paikalliskirje Helsingissä 20.12.1962, 20mk postitalo. Aivan M30 merkkien virallisen käyttöajan loppuaikaa. Taksa (-20g) 20,00mk.

Yllä: Kirjattu paikaliskirje 15.3.1961 Helsingissä. M30 postitoimiston loppukäyttöä 7mk punaisen leijonamerkin osalta, 7kpl 7mk punainen ja M54 1mk ruskea, yhteensä 50mk. Taksa: Paikalliskirje (-20g) 20,00mk, kirjaaminen 1.6.1956 – 31.12.1963 30,00mk, yhteensä 50,00mk. Sekapostite.Yllä: Paikaliskirje 22.12.1962 Helsingissä. M30 yksityistäloppukäyttöä 2mk mustansininen, 1mk vihreä, 50 vihreä ja 1,5mk harmaa, M54 0,05mk järvimaisema ja vuoden 1956 Tubin 10mk+2mk tilhi. Varsinanen sekalainen postitus, yhteensä 20mk. Taksa: Paikalliskirje (-20g) 20,00mk. Näyttäisi kaikesta huolimatta olevan tarvekäyttö.

Kolmessa postauksessa on käsitelty paikalliskirjeitä; nähdään, että M30 merkkien virallisen käyttöajan puitteissa on kaksitoista paikalliskirjeiden taksa-aikaa, joista pisin kesti yli yhdeksän ja puoli vuotta ja lyhin on neljän kuukauden mittainen; vaihtelua siis taksa-aikojen pituuksissa löytyy. ”Tavallisten” ensimmäisen painoluokan paikalliskirjeiden lisäksi on nähty jonkin verran toisen luokan paikalliskirjeitä sekä kirjattuja paikalliskirjeitä, ja muutama muitakin paikalliskirjeiden lisäpalveluja esitteleviä kohteita. Vakuutetut ja pikapaikalliskirjeet ovat kohtalaisen vaikeita, ja ne kannattaa pistää talteen. Kiinnostavan lisän paikalliskirjeiden postihistorialliseen keräilyyn tuovat edelleenlähetetyt paikalliskirjeet.

Aivan samalla tavalla kuin missä tahansa postihistoriallisessa kokoelmassa tulisi paikalliskirjeitä esittelevässä kokoelmassa olla myös mallin alkuun liittyviä sekapostitteita M17 merkkien kanssa ja lopussa M54 merkkien kanssa. Myös M63 sekapostitteet ovat lyhyen ajanjakson puitteissa ainakin teoreettisesti mahdollisia. Näitä minulla ei kuitenkaan ole ollut esitellä kuin yksi M17 sekapostite, joka ei kuitenkaan postihistoriallisesti kuvaa paikalliskirjeiden M30 käyttöajan alkupään käyttöjä ja pari loppupään sekapostitetta.

Paikalliskirjeet ovat kiinnostava ja tarpeeksi suppea kokoelma-aihe, joka kuitenkin tarjoaa mahdollisuuksia tehdä kokoelmasta hyvinkin laadukkaan. Lähetysten yleisen laadun lisäksi on mahdollisuuksia parantaa kokoelmaa jatkuvasti pienillä paikkakunnilla kulkeneilla lähetyksillä ja ”vaikeammilla” lisämaksuilla. Kohteita on saatavilla järkihintoihin, enemmänkin kysymys on perinteisestä keräämisestä, eli massojen läpikäynnistä. On mukava huomata, että ylempien painoluokkien paikalliskirjeitä voi löytää ”massa laatikoista” ja sitä kautta saada hyviä kohteita edullisesti.

Mitä paikalliskirjeiden hintoihin muuten tulee, niin vähän ennen kuin tämä artikkeli kirjoitettiin päättyneessä HTO nr. 24 huutokaupassa oli mm. seuraavanlaisia paikalliskirjekohteita myytävänä:

1½mk violetti paikalliskirjeellä 1936, postitettu laivan saavuttua Helsinkiin tavaran vastaanottajalle; selitteessä luki ”konossementtikirje Englannista, postitettu laivan (s/s Ilmatar saavuttua Helsinkiin tavaran vastaanottajalle, harvinainen”, lim 20€ (myyntihinta 343€).

[kommentti ylläolevaan: Tämä on tällainen ”skeppsbrev” joita ajoittain liikkuu. Mikä tuo konossementtikirje sitten oikein on, niin siitä en sano muuta kuin, että kirjeellä luki valmiiksi painettuna kuorella lähettäjäfirman nimi ja ”consignee’s letter per ______________” ja tuolle viivalle oli kirjoitettu ”S/S Ilmatar” kirjoituskoneella. Kyseessä on siis valmiiksi tavaran lähettäjän toimesta kuljetuksen mukaan annettu saapumisilmoituskirje, joka laivan saavuttua lähetettiin laivalta tavaran vastaanottajalle, eli konsignatäärille. Konossementti-sana on lakitekstiä ja tarkoittaa rahtaussopimusta. Konossementin englanninkielinen käännös on ”bill of lading”, tätä asiakirjaa on tuskin kirjeessä lähetetty, vaan kyseessä on lastin saapumisilmoitus]

[jatkohuomio ylläolevaan 21.22014; helmikuussa 2014 huutokaupassa on myytävänä kaksi vastaavaa kuorta 15 euron lähtöhinnalla kumpikin]

2 mk karmiini ja 1½mk violetti kirjatulla paikalliskirjeellä Helsinki 1940, lim 10€ (ei mennyt kaupaksi)

40mk puunhakkaaja kirjatulla paikalliskirjeellä v.1953 Turussa, lim. 10€ (ei mennyt kaupaksi)

10 mk lila ja 5mk keltainen postiennakolla lähetetyllä paikalliskirjeellä 1944 lim 10€ (ei mennyt kaupaksi, ennen kuin ostin sen jälkimyynnistä; laitan sen tänne näkyviin, kunhan saapuu)

[kommentti ylläolevaan: Katselin tuota ja ostin nähtäväksi; koska merkit ovat 10mk violetti (oikeasti, eikä lila) ja 5mk keltainen, eikä tämä kohde voi olla vuodelta 1944, koska 10mk violetti julkaistiin vasta v. 1947. Lisäksi, koska ensimmäiset paikallistaksa-alueet tulivat vasta 1946 ei Nakkilasta Poriin lähetetty voisi olla ennen tätä paikalliskirje. Leimasta ei saa selvää, mutta epäilen maksun ollessa 15mk, että kyseessä voisi olla 1948 aikana kulkenut, 7mk paikalliskirjeen (-20g) taksalla ja 8mk ensimmäisen maksuluokan postiennakkomaksulla kulkenut postite – tämä vain kertoo siitä, että kohteita ostaessa pitää olla julmetun tarkkana, sillä tekstit millä mitäkin kohteita myydään voivat olla ”aivan mitä tahansa”. Tämä kohde on nähtävissä toisessa paikalliskirjeitä käsittelevässä artikkelissa kahdeksannen taksa-ajan kohdalla]

16mk ja 30mk linja-auto ja 1½ ja 3mk harmaat kirjatulla paikalliskirjeellä 31.12.1962, lim. 10€ (kauppahinta 21€)

16 mk linja-auto + M54 4mk sekapostite paikalliskirjeellä, Helsinki 1962, lim 10€ (kauppahinta 11€)

Helmikuussa 2014 huutokaupassa mm. seuraavia lähtöjä paikalliskirjielle (lisätty 21.2.2014):

”2½ mk sininen paikalliskuorella Vaasa 8.2.43 epätavallinen tällä merkillä” – Lähtöhinta 10€

”3½ mk sin R-paikalliskirjeellä Hki -39” – Lähtöhinta 10€

”5 mk Olavinlinna + 1mk vihreä R-paikalliskirje ´Viinakortti´ Helsinki 1.11.43” – Lähtöhinta 10€

”12 mk sin 2 kp R-paikalliskirjeellä Hki -48” – Lähtöhinta 15€

”24 mk 2 kpl + M54 2 mk R-paikalliskirjeellä Hki -62” – Lähtöhinta 12€

Myöhäiset M30 käytöt

1 joulukuun, 2013 By Mikael Collan

Vuonna 1963, etenkin vuoden alkupuoliskolla hyväksyttiin M30 merkkien käyttö postiliikenteessä epävirallisesti (ainakin postin itsensä käyttämänä) ja niitä käytettiin mm. paketikorteilla. Tämä tarkoittaa sitä, että M30 käyttökauden loppuminen 31.12.1962 ei ollut todellisesti ehdoton, vaikka virallisesti käyttö loppuikin 31.12.1962. Koska M30 käyttöä katsottiin postin toimesta vielä vuonna 1963 läpi sormien ovat myös M30 ja M63 mallin merkkien sekapostitteet mahdollisia.

Yllä: Porista 10.9.1963 Turkuun lähetetty toisen painoluokan kirje, jolla M30 25mk sininen ja M63 0,25mk harmaa, yhteensä 0,50mk. Vähän vähemmän yleinen sekapostite. Taksa: Kirje (21-125g) 1.7.1963 – 31.12.1966 0,60mk. 0,10mk alitaksa!

Yllä: Postivaunussa 181 leimattu 4.12.1963 Turkuun lähetetty kirje, jolla M30 5mk keltainen ja M63 0,30mk sininen, yhteensä 0,35mk. Taksa: Kirje (<20g) 1.7.1963 – 31.12.1966 0,35mk. Oikea taksa!

Myöhäisin minulla oleva M30 käyttö on alla oleva Muurlasta tammikuussa 1964 lähetetty kirje. Sinänsä ”hauskaa”, että kyseessä ei ole mallin 1963 kanssa oleva sekapostite, vaan sekapostite M54 kanssa. Hannu Kaupin kirjassa on kuva kolmen mallin M30, M54 ja M63 sekapostitteesta.

Yllä: Kirje Muurlasta 16.1.1964 Turkuun, M30 10mk vihreä ja M54 30mk sininen, sekapostite, yhteensä vuoden 1963 rahaa 0,40mk. Taksa: Kirje (<20g) 1.7.1963 – 31.12.1966, 0,35mk. Ylitaksa 0,05mk.

Hannu Kauppi kertoo kirjassaan, että niinkin myöhään kuin vuonna 1968 olisi M30 merkki mennyt vielä postilta vahingossa läpi.

Yllä: 22.1.1969 Killinkoskelta Helsinkiin lähetetty kirje, jolla M30 25mk puunkaataja ja 3 kpl 0,05mk sinistä M63 merkkiä, yhteensä 0,40mk uutta rahaa. Taksa: Kirje (-20g) 1.1.1967 – 31.12.1969 0,40mk. Oikea taksa. Kirjeenkantajan numeroleima 3733. Erittäin myöhäinen M30 postite. (Lisätty 17.1.2014)

Yllä: 12.12.1969 Helsingissä lähetetty paikallinen kirje (ei paikalliskirje, koska paikalliskirje loppui lähetyslajina 1.7.1963), joka on joutunut lunastukseen M30 käyttöajan päättymisen takia. Yritetty maksaa postimaksu kahdella M54 10mk vihreällä ja M30 2,5mk vihreällä. M54 merkit ovat olleen käypäisiä, joten lunastusta on tullut 2* puuttuvan postimaksun verran, eli 0,40mk. Kirjeen taksa oli 1.1.1967 – 31.12.1969 0,40mk. Kuoren takana 0,40mk:n ”kouluhallitus” juhlamerkki lunastusmaksuna; merkki on lunastettu Helsinki Poste Restante toimistossa. Huomioitavaa on, että takapuolelle lunastukseen käytetty merkki on risa, eli siitä on kulma pois. Tämä oli tapa, jolla postitoimistossa saatiin käytettyä kaikki merkit, nekin joita ei yleisölle voinut myydä. Juuri tästä syystä ovat postitoimiston lunastuksilla olevat merkit risoja. (Lisätty 19.1.2014)

Yllä: Oulusta 26.9.1967 Turkuun lähetetty kirje, jolla M30 7mk punainen ja M63 0,35mk sininen. Tässä voidaan ajatella siis olevan 0,42mk:n edestä postimerkkejä, vaikka M30 käyttöaika olikin jo päättynyt. Kirjeen taksa oli 1.1.1967 – 31.12.1969 0,40mk. (Lisätty 23.5.1963)

Yllä: Toijalassa 8.2.1982 leimattu 9mk punainen leijonamerkki pakettikortin leikkeellä. Kysymyksessä on tietysti ns. höpö-höpö kohde, jolla ei ole juurikaan filateelista tai postihistoriallista arvoa, vaan tämä on sattumalta leimattu merkki, jolla ei ole ollut postitusarvoa lainkaan enää vuonna 1982. Todella ”myöhäinen leimaus” kuitenkin. (Lisätty 30.11.2014)

[Kommentti – lisätty 30.11.2014: Filateliapalvelun 28.11.2014 päättyneessä huutokaupassa myytiin M30 / M63 sekapostite selitteellä ”10 mk vihreä ja m/63 10 pen vihreä 2 kpl postikortilla, Ristiina -63, erittäin harvinainen” lähtöhinnalla 50€. Kohde oli leimattu 31.12.1963 ja sillä oli 10mk vihreä M30 leijona ja 2kpl M63 10p harmaita leijonia. Vaikka kohde oli ihan tyylikkää näköinen oli hinta mielestäni aika mauton.]

*Hannu Kauppi, Yleismerkit 1930, Oy Finlandia 88 Ab, Helsinki 2012

M30 merkkien virallinen loppuunkäyttö 1962

30 marraskuun, 2013 By Mikael Collan

Malli 1930 yleismerkkien lakkauttamiseen liittyi postin määrätietoinen pyrkimys käyttää loppuun jäljellä olevat mallin merkkivarastot. Postitoimipaikoille oli lähetetty vuoden 1962 aikana käypäisyytensä menettäviä yleismerkkejä ja toukokuusta 1962 alkaen oli kirjeillä alkanut esiintyä enenevässä määrin M30 merkkejä.

Loppukäytössä esiintyi mm. seuraavia M30 leijonamerkkejä: 24mk violetin punainen, 12mk punainen, 9mk punainen ja oranssi, 8mk violetti, 7mk punainen, 6mk vihreä, oranssi ja punainen, 3mk harmaa, 2mk vihreä ja 1mk vihreä (Kauppi*). Lisäksi tavataan 4mk oliivia. Nämä kaikki olivat postitaksoihin ”suoraan sopimattomia” merkkejä, koska ne eivät olleet viidellä jaollisia ja ne olivat sen tähden jääneet varastoihin. Suurikokoisista kuvamerkeistä vain 16mk linja-autoa on esiintynyt loppukäytössä ainakin Helsingissä ja Rovaniemellä (Kauppi).

Tätä varten annettiin vielä erikseen 20.6.1962 määräys (PLH kiertokirje 109 /1962), jossa postitoimipaikkoja kehoitettiin käyttämään kyseisen vuoden aikana mahdollisimman runsaasti M30 merkkejä. Viralliseksi loppuunkäytöksi tarkoitan siis nimen omaan postitoimistojen toimesta tehtyä M30 merkkien loppuunkäyttöä. Tästä eroaa ns. yksityinen loppuunkäyttö.

Yllä: 29.5.1962 Porista Turkuun lähetetty kirje, jolla 24mk violetin punainen ja 6kpl 1mk vihreä M30 merkit, yhteensä 30mk. Kirjeen (<20g) taksa 1.6.1956 – 31.12.1962 30,00mk

Yllä: Rovaniemeltä 29.5.1962 Ouluun lähetetty kirjattu kirje (<20g) jolla neljän eri M30 merkin loppuunkäyttöä, 24mk violetin punainen, 16mk linja-auto, 12mk punainen ja 6mk oranssi, yhteensä 58mk. Taksa: Kirje (<20g) taksa 1.6.1956 – 31.12.1962 30,00mk, kirjaaminen (1.6.1956-31.12.1963) 30,00mk, yhteensä 60,00mk. 2mk alitaksainen lähetys.

M30 käyttökausi oli määrätty päättyväksi 31.12.1962 rahauudistuksen takia: Kaikissa M30 merkeissä oli arvomerkinnän lisäksi selvennysteksti ”markka(a)” tai ”penniä”, kun rahauudistuksessa oli tarkoitus tehdä vanhasta markasta uusi penni, eivät M30 merkit sopineet käytettäviksi uudistuksen jälkeen.

Yllä: Loppuunkäyttöryhmiä, 20*4mk oliivi – leimattu Kontiomäki 4.12.1962 ja 18*3mk harmaa – leimattu Karihaara 10.12.1962 – 5*16mk linja-auto – leimattu Rovaniemi 19.6.1962.

Yllä: Helsinkiin palautettu postiennakkolähetys, jonka palauttaminen on aiheuttanut lunastuksen. Lunastukseksi on määrätty 75mk ja se on maksettu postiennakko-osoitekortin takapuolelle M30 merkein 22.10.1962 Helsinki saap. re. 3*7mk punainen ja 6*9mk oranssi, yhteensä 75mk. Lunastukset olivat yksi tapa käyttää postitoimistoissa loppuun M30 merkkimallia. Tämä lähetys on nähtävissä myös lunastuksia käsittelevässä postauksessa.

Yllä: Kirjattu 60g painanut kirje Yyteristä 24.10.1962 Turkuun. Kirjeellä 13kpl 6mk oranssi ja 2kpl 1mk vihreä, yhteensä 80mk. Taksa: Kirje (<21 – 125g) taksa 1.6.1956 – 31.12.1962 50,00mk, kirjaaminen (1.6.1956-31.12.1963) 30,00mk, yhteensä 80,00mk.

Yllä: Tampereelta 9.8.1962 New Yorkiin, USA:n lähetetty lentokirje, jolla 2kpl 24mk violetin punainen ja 2kpl 6mk vihreä, yhteensä 60mk. Kirjeelle kirjoitettu mustekynällä 5g. Taksa: Kirje (<20g) ulkomaille (1.4.1959 – 31.12.1962) 40,00mk, lentolisä vyöhyke 3 (1.4.1959 – 31.12.1962) 20,00mk / 5g, yhteensä 60,00mk.

M30 loppuunkäyttöjä, ainakin leijonamerkkejä, tavataan loppukäytön aikana yleisesti kirjatuilla kirjeillä (postista lähetettyjä ja siksi postitoimiston hoitajan lisäämänä) ja voidaan sanoa, että ”olennaisimmat postitteet” ovat 2*24mk + 2*6mk, 5*12mk, 10*6mk sekä 2*24mk+1*12mk (Käsikirja*). Toisin sanoen, 60mk:n taksa erilaisilla jäljellä olevilla M30 merkkien kombinaatioilla. Luonnollisesti muunlaisiakin kombinaatioita tavataan runsaasti.

Yllä: Raumalta 24.9.1962 Turkuun lähetetty kirjattu kirje, jolla 10kpl 6mk vihreä, yhteensä 60mk. Taksa: Kirje (<20g) taksa 1.6.1956 – 31.12.1962 30,00mk, kirjaaminen (1.6.1956-31.12.1963) 30,00mk, yhteensä 60,00mk.

Yllä: Parkanosta 6.8.1962 Turkuun lähetetty kirjattu kirje, jolla 2kpl 24mk violetin punainen ja yksi 12mk sininen, yhteensä 60mk. 12mk sininen ei ole enää näin myöhään yleinen. Taksa: Kirje (<20g) taksa 1.6.1956 – 31.12.1962 30,00mk, kirjaaminen (1.6.1956-31.12.1963) 30,00mk, yhteensä 60,00mk.

Yllä: Raumalta 8.9.1962 Turkuun lähetetty kirjattu kirje, jolla 2kpl 24mk violetin punainen ja 2kpl 6mk punainen, yhteensä 60mk. Tyypillinen loppuunkäyttö. Taksa: Kirje (<20g) taksa 1.6.1956 – 31.12.1962 30,00mk, kirjaaminen (1.6.1956-31.12.1963) 30,00mk, yhteensä 60,00mk.

Yllä: Porista 30.5.1962 Turkuun lähetetty kirjattu kirje, jolla 2kpl 24mk violetin punainen ja 2kpl 6mk oranssi, yhteensä 60mk. Tyypillinen loppuunkäyttö. Taksa: Kirje (<20g) taksa 1.6.1956 – 31.12.1962 30,00mk, kirjaaminen (1.6.1956-31.12.1963) 30,00mk, yhteensä 60,00mk.

Yllä: Vammalasta 19.5.1962 Turkuun lähetetty kirjattu kirje, jolla 5kpl 12mk punainen, yhteensä 60mk. Tyypillinen loppuunkäyttö. Taksa: Kirje (<20g) taksa 1.6.1956 – 31.12.1962 30,00mk, kirjaaminen (1.6.1956-31.12.1963) 30,00mk, yhteensä 60,00mk.

Loppuunkäytön ajanjaksolle osuu tietysti paljon M30 + M54 sekapostitteita kulloinkin voimassaolevin taksoin, jolloin täydennysarvona käytettiin joko M30 tai M54 merkkejä. M30 + M54 sekapostitteista kuitenkin ”enemmän myöhemmin”, joten tässä vain pari esimerkkiä.

Yllä: Pakettikortti 26.9.1962 Valkeakoskelta Helsinkiin, 24kpl M30 6mk oranssi ja M54 1mk ruskea, yhteensä 145mk. Taksa: III painoluokan(3-5kg) paketti (1.8.1958 – 31.12.1962) 125,00mk. 20mk ylitaksa (mikäli paino ei ole 7,7kg, jossa tapauksessa 10mk alitaksa)

Yllä: Sodankylästä 18.9.1962 Ouluun lähetetty kirjattu kirje jolla 3kpl M30 24mk violetin punainen ja M54 3mk oranssi ja 5mk sininen, yhteensä 80mk. Taksa: Kirje (<21 – 125g) taksa 1.6.1956 – 31.12.1962 50,00mk, kirjaaminen (1.6.1956-31.12.1963) 30,00mk, yhteensä 80,00mk.

Yllä: Vammalasta 30.5.1962 Turkuun lähetetty kirjattu kirje jolla 2kpl M30 24mk violetin punainen ja M54 2mk vihreä ja 10mk vihreä, yhteensä 60mk. Taksa: Kirje (<20g) taksa 1.6.1956 – 31.12.1962 30,00mk, kirjaaminen (1.6.1956-31.12.1963) 30,00mk, yhteensä 60,00mk.

Yllä: Imatra Asemalta 8.6.1962 Helsinkiin lähetetty kirje jolla M30 24mk violetin punainen ja M54 1mk oranissi ja 5mk järvimaisema, yhteensä 30mk. Taksa: Kirje (<20g) taksa 1.6.1956 – 31.12.1962 30,00mk.

Yllä: Vakuutettu kirje Yttilästä 24.5.1961 Helsinkiin. M30 / M54 sekapostite ja M30 käyttöajan postitoimiston loppuunkäyttöä; 2kpl M54 30mk sininen ja 2kpl M30 1mk vihreä, yhteensä 62mk. Vakuutettu 500mk. Taksa: Kirje (-20g) 1.6.1956 – 31.12.1962 30,00mk, kirjaaminen 1.6.1956 – 31.12.1962 30,00mk, vakuuttaminen (-1000mk) 1.7.1950 – 31.12.1962 2,00mk, yhteensä 62,00mk. (Lisätty 19.1.2014)

Kauppi kertoo kirjassaan, että PLH:n kiertokirjeellä 166/1962 19.11.1962 määrättiin, että postin alitoimipaikkojen oli pyrittävä toimittamaan käytöstä poistettavat postimerkit vuoden 1962 puolella ylitoimipaikan arvomerkkien päävarastoon, mahdollisuuksien mukaan. Ylitoimipaikkojen tuli toimittaa merkit vuoden 1963 alussa PLH:n arvomerkkivarastoon.

*Hannu Kauppi, Yleismerkit 1930, Oy Finlandia 88 Ab, Helsinki 2012

* Suomen postimerkkien käsikirja, osa IV, Suomen Filatelistiliitto ry, Helsinki 1969