malli1930.fi

Merkki-Albertin huutokauppa, huhtikuu 2025

By

Merkki-Albertin 69. huutokauppa päättyi n. viikko sitten. Tällä kertaa M30 osastollakin oli jonkinlaista säpinää – parempia kohteita oli siis kaupan enemmän kuin yksi. Samaten lentopostin osastossa oli tarjolla kiinnostavaa tavaraa. Aloitetaan tavalle uskollisesti filateliasta siirtyen postihistorian kautta eteenpäin.

Filateliapuolella myytävänä oli pääasiassa loistoleimaisia merkkejä, mikä on tietysti lähes selvä asia. 10mk harmaanvioletti leijonamerkki Tampere-loistolla myytiin 40 eurolla ja violetti 5mk Helsinki-loisto 62 eurolla.

Myytävänä oli myös muutakin. Laskoksia ja siirtymiä oli tarjolla ainakin 16mk postiauto, 20mk postitalo ja 50mk Tampere merkeistä. Osa kohteista, näyttävimmät, menivät kaupaksi. Mainittakoon 50mk Tampere-merkin hyvä laskos, jonka hinta nousi 25 euron pohjista 43 euroon. Lapualla leimattu 1,25mk/50p tyypin II loistonelilö meni kaupaksi 31 euron hintaan.

Yllä kuvat kahdesta myytävänä olleesta laskostuneesta 50mk Tampere merkistä. Kuten nähtävissä on, on näiden merkkien välillä suuri ero laskoksen näyttävyydessä. 8mk violetin merkin kahdella sokkohampaalla ”varustettu” yksilö meni kaupaksi 15 euron hinnalla.

Automaatti- ja vihkomerkkikohteita oli jälleen myytävänä. Numerolla oleva 50p rullamerkki jäi myymättä 20 euron pohjalla, mutta 50p rullamerkki kirjeellä teki kauppansa 22 eurolla. Ruskean 25p vihkomerkin pari painotuotepostikortilla myytiin 191 euron hinnalla. Kohteella oli atesti eli aitoutustodistus, mikä teki siitä helpomman ostaa. Hyvät vihkomerkkilähetykset ovat vaikeita löytää – käytännössä tämä tarkoittaa muuta kuin kotimaan helppoja lähetyksiä ja lähetyslajina kirjettä tai postikorttia.

25p vihkomerkkien pari painotuotteella kotimaassa

Muitakin kiinnostavia kotimaisia (kotimaan taksaisia) postihistoriakohteita oli myytävänä, nimittäin kenttäpostiosoitteesta lähetetty kirjattu paketti 50% korotuksella myytiin 40 eurolla. En ole ennen nähnyt KPK-osoitteesta lähetettyä R-pakettia korotuksella. Kuten muistamme kirjattua pakettia ei voinut lähettää kenttäpostipakettina vaan se piti lähettää normaalia postia käyttämällä ja näin lähettäjän tuli maksaa myös koko postimaksu normaalipostin taksojen mukaisesti.

Hammastamattomalla 5mk keltaisen merkin tekelekuorella lähetetty kirje myytiin satasen pohjillaan. Merkin ei-filatelisia käyttöjä ei tunneta. Sinisellä 5mk merkillä lähetetty postiosoitus myytiin 96 eurolla, kohde on vaikea.

Ulkomaille lähetetyissä kohteissa oli muutamia hyvin mielenkiintoisia. Kova kohde oli 2½mk punaisella merkillä maksettu oikea-taksainen käyttötarkoituksen mukainen postikortti Sveitsiin vuodelta 1944. Vastaavia tunnetaan alle 10 kappaletta ja tämä yksilö on kemiallisen sensuurin takia kiinnostavan näköinen. Ostaja sai koko rahan edestä hyvää 212 euron myyntihinnalla.

”Tyylikäs” 2½mk punainen yksin ulkomaan postikortilla Sveitsiin. Myyntihinta 212 euroa.

Persiaan, eli nykyiseen Iraniin lähetetty kirjattu kirje vuodelta 1932 saavutti 135 euron hinnan. Persia on tietysti hyvä kohdemaa ja kohde ei muutenkaan ollut hassumpi. Hyvä kohde M30 postihistoria tai filateeliseen kokoelmaan.

Toinen huippukohde oli ulkomaan saantitodistus vuodelta 1949 Neuvostoliitosta. Todistus oli maksettu 15 markan merkillä. Ulkomailta M30 merkein tulleet saantitodistukset ovat erittäin vaikeita ja niitä tunnetaan yhteensä vain muutamia, vaikka kaikki eri taksat lasketaan yhteen. Minusta tuntuu, että M30 ulkomaan saantitodistukset ovat jopa harvinaisempia kuin vastaavat M17 ajalta tunnetut. Lähtöhinnaksi oli laitettu alhainen 30 euroa, josta kohde nousi yli kolminkertaiseen 101 euron hintaan.

Sveitsiin 1952 lähetetty vakuutettu kirje myytiin 30 euron pohjillaan, mikä oli ostajalle edullinen kauppa. Kuori oli sekä siisti, että korkean vakuutusarvonsa takia erittäin kiinnostava kohde. Hyvän sai halvalla.

Lentopostin alueella oli myytävänä useita hyviä lähetyksiä. Kohtalaisen vaikea toisen painoluokan kotimaan lentokirje myytiin 20 euron pohjilllaan. Tämä oli yllättävän edullinen hinta, sillä korkeamman painoluokan kotimaan lentokirjeitä tunnetaan huomattavan vähän. Pohjoismaisella kirjetaksalla Tanskaan kulkenut toisen painoluokan lentokirje, jonka taksa oli maksettu yhdellä 24mk leijonamerkillä meni kaupaksi 32 eurolla, mikä oli tästä hyvästä yksittäispostitteesta ostajalle edullinen hinta tai olisi ollut, jos kohde olisi ollut oikeataksainen… nimittäin kohde oli lähetetty toukokuussa 1948, jolloin totta tosiaankin toisen painoluokan kirjeen taksa oli 24mk, mutta lentolisä oli 2*2mk siihen päälle. Tanskaan lähetetty lentopainotuotekortti kolmen markan taksalla myytiin 30 euron pohjillaan. Tämä oli aikamoinen ryöstö, sillä sodanaikaiset lentopainotuotteet 1mk pohjataksallaan ovat hyvin vaikeita, myös Pohjoismaihin. Ostaja teki hyvät kaupat – liipasinta pitää osaa puristaa oikealla hetkellä.

Vaikea sodanaikainen lentopainotuote Tanskaan.

Painotuotekortilla on myös Tanskan sensuuri, joka viimeistäänkin varmistaa aidon kulkemisen. Taksa siis 1mk painotuote ja 2mk painotuotteen lentolisä Pohjoismaihin ja Saksaan. Muistamme, että lentolisien ryhmittely muuttui, kun Saksa tuli mukaan Pohjoismaiden ryhmään 1942 syksyllä. Sodan jälkeen palattiin taas vanhaan järjestelyyn, jossa Saksa kuului Euroopan maiden joukkoon ja Pohjoismaat jatkoivat omassa taksaryhmässään. Kortilla on ”viisi sanaa” toivotuksia liittyen pääsiäiseen, meillekin ajankohtaisesti…

”Postiyhteys keskeytynyt” – leimattu Saksaan 6.9.1944 lähetetty kirje oli laitettu vaatimattomalla 50 euron lähtöhinnalla myytäväksi. Muistamme, että postiyhteys Suomen ja Saksan välilllä keskeytyi heti 5.9.1944 edellisenä päivänä Neuvostoliiton kanssa tehdyny tulitauon jälkeen. Virallisesti kai jo 4.9., mutta 5.9. Turusta lähteneellä laivalla kuitenkin postia vielä kulki ja samana päivänä tuo posti oli leimattu. Näitä nyt myydyn kohden kaltaisia lentokirjeitä Vaasalaisesta yrityksestä Saksaan tunnetaan muutamia. Kohde on siisti ja hyvä siihen paikkaan missä esitellään tätä postiyhteyden katkeamista. Viiden kympin pohjistaan kohde ponnisti viisinkertaiseen suoritukseen ja meni kaupaksi 260 euron hinnalla. Ihmiset eivät yleensä pysty tähän, muurahainen ja kirppu pystyvät viisinkertaisiin suorituksiin kokoonsa nähden…

Muuta mielenkiintoista olivat mm. elokuussa 1945 Englantiin lähetetty, hieman suttuisella leimalla leimattu lentokirje, jonka taksa oli 5mk pohjataksa ulkomaan kirjeelle ja kaksi kertaa 2½mk lentomaksua. Tämä kirjeen taksa oli vain kahden kuukauden pituinen ja kohde on siksi hyvä, vaikka suttuinen leima onkin. Myyntihinta oli 30 euroa, mikä on aika naurettava näin hyvästä kohteesta.

50mk Tampere yksin postikortilla Uruguayhin. Erinomainen yksittäispostite vaikeasta kohdemaasta johtuen. Myyntihinta tällä kertaa vain 30 euroa – halvalla meni.

Mainitsen vielä Israeliin 30mk linja-automerkin yksittäispostitteena kulkeneen lentokirjeen ja Uruguayhin kulkeneen postikortin 50mk Tampere-merkin yksittäispostitteena. Kumpikin hyviä kohteita ja myyntihinnat vain 25 ja 30 euroa. Todella edullista. Kaiken kaikkiaan nyt meni halvalla hyvää. Uskallan arvata, että taas saadaan odottaa pitkään vastaavia kohteita… Toivottavasti näemme näitä jatkossa kokoelmissa näytillä, kokoelmakelpoisesta tavarasta on siis kysymys!

On pakko todeta, että tällä kerralla oli hyviä M30 kohteita tarjolla, harvinaisen hyviä ja harvinaisen paljon.

SP-Lehti ja Lahden kerhon huutokauppa

By

Suomen Filatelistiseuran aktiivisuus on ihailtavaa, nimittäin huutokaupat seuraavat toisiaan lähes keskeytyksettä. Tämä tietysti tarkoittaa kerholle jatkuvaa rahavirtaa ja toisaalta myös osto ja myyntimahdollisuuksia innokkaille. Tällä kertaa kyseessä oli huutokauppa järjestysnumerolla 110 ja myytävänä kohteita myös alle kympin lähtöhinnoilla, erona siis aiemmin päättyneeseen ”suurhuutokauppaan”.

Filateliapuolella M30 osalta myytävänä oli suuri määrä loistoleimaisia merkkejä, joita pääasiallisesti myytiin lähtöhinnoillaan, neljästä eurosta ylöspäin, mutta joista muutamat nousivat reippaasti saavuttaen yli 20 euron myyntihintoja. Sininen 10mk leijonamerkki loistona meni kaupaksi 41 eurolla, ollen kallein yksittäinen M30 alueella myyty kohde. Kaiken kaikkiaan eniten hintaa keräsi numerokuusiloerä, jonka myyntihinta nousi yli 130 euron.

Myynnissä ollut erä, jossa 60p harmaalla parilla lähetetty postikortti ”jonnekin” (Kuva SP Lehden huutokaupasta)

Mitään erikoisempia M30 postihistoriakohteita ei myynnissä näyttänyt olevan, mutta 15 euron pohjilla myydyssä erässä näytti olevan 60p harmaan M30 leijonamerkin parilla lähetetty postikortti… ehkäpä ulkomaille, koska ulkomaille lähetettävän postikortin taksa oli 1,20mk aina vuoden 1931 marraskuulle saakka. Tämä käyttö on 60p merkille hyvä ja mielestäni 15 euron arvoinen, jos kortti oli oikea-aikaisesti ulkomaille lähetetty. Ostaja, joka sai kohteen pohjahinnalla saa selvittää, että miten kävi – nimittäin kuvasta asia ei selvinnyt.

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä kiinnostava tarkastuskonttorin avaama kirje, jonka osalta oli tehty selvityksiä ja havaittu, että kirjeessä mainitaan, että kuoressa pitäisi olla mukana rahaa – rahaa ei kuitenkaan ole tarkastuksessa havaittu löytyvän kuoresta. Mielenkiintoinen sotasensuurin pöytäkirja ja itse lähetys olivat kohteessa mukana. Varmasti kiinnostava sensuurista innostuneelle. Myytiin 20 euron pohjillaan, joka mielestäni oli edullinen hinta, koska sopii esimerkiksi sensuurin toiminnasta hyvinkin. Mitään sen kummallisempaa M30 kerrottavaa ei tästä huutokaupasta olekaan.

Lahden kerho järjestää pari huutokauppaa vuosittain ja perinteisesti myytävänä on ollut myös hyviä kohteita. Lahdessa on aktiivista filateelista toimintaa harrastava kerho ja siksi tavaraa löytyykin aina myytäväksi asti. M30 yleismerkkien osastossa oli tällä kertaa nelisenkymmentä kohdetta, joiden joukossa myös hyviä kohteita. Filateliapuolella ei ollut osastossa mitään kerrottavaa, paitsi yksi erikoinen hinnan nousu, nimittäin kohde, jossa myytiin 8kpl rosohampaisia merkkejä nousi 46 euron hintaan, mikä oli yllättävää. Yllättävää siksi, että rosohampaiset merkit eivät M30 osalta ole erityisen suuri harvinaisuus ja siksi hinta oli kalliinpuoleinen. Lähtöhinta oli 5 euroa, mistä olisi voinut ajatella hinnan hieman nousevan, mutta kävi siis toisin.

Lentopainotuote Yhdysvaltoihin 1940. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 0,50mk + painotuotteen lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (25.7.1939-24.1.1941) 8,00mk = 16,50mk. Vaikeahko kohde. Kuva Lahden kerhon huutokaupasta.

Postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita, vaikka filateliapuolella olikin ”kuiva kausi”. Aika mielenkiintoinen oli lentopainotuote Yhdysvaltoihin vuodelta 1940. Sodan aikaiset lentopaintuotteet ovat vaikeita ja Euroopan ulkopuolelle yleisestikin ottaen parempia kohteita. Tämä kyseinen painotuote oli lähetetty jouluksi 1940 Helsingistä ja kuorelle oli kirjoitettu kirjoituskoneella asian ilmaiseva ”Christmas card only” teksti (sisältää vain joulukortin). Kuori oli sensuroitu Helsingissä (nro 61). Lähtöhinnaksi oli asetettu 30 euroa ja kohde myytiin karvaa vaille neljällä kympillä. Hinta oli mielestäni asiallinen.

Vastaavasti Yhdysvaltoihin maaliskuussa 1940 lähetetty, mutta vain Euroopan lentolisällä varustettu ja siis vain Euroopassa lentänyt kuori myytiin n. 35 euron hinnalla… tässä kohteessa ei ollut lainkaan yhtä paljon vaikeuskerrointa kuin painotuotteessa, vaikka hinta nousi lähes samoihin lukemiin. Muuta kiinnostavaa oli sodan aikana Algeriaan lähetetty lentokirje, joka nousi 44 euroon ja sodan jälkeen 1945 viiden markan kirjetaksalla Kanadaan lähetetty lentokuori. Kanadaan lähetetty siisti ja Kanadassa sensuroitu kuori nousi vain 23 euron hintaan, vaikka sekin oli kohtalaisen hyvä kohde. Kanada kohdemaana on paljon parempi kuin Yhdysvallat ja viiden markan kirjetaksalla hyvä lähetys. Tämä hinta jäi ihmetyttämään minua.

Huutokaupan musta pekka, sähköpostiosoitus, jolla yksi merkki leimaamatta. Kuva Lahden huutokaupasta.

Tällä kertaa korkeimman hinnan saavutti kotimaan sähköpostiosoitus vuodelta 1930. Tämän kohteen olemme nähneet aikaisemminkin, sitä myytiin aikoinaan Merkki-Albertin huutokaupassa useampaankin otteeseen ja vihdoin ja viimein se meni kaupaksi hieman yli kympin hinnalla. Syynä hintaan oli ja olisi pitänyt olla tälläkin kertaa se, että yksi lomakkeelle laitetuista merkeistä on leimaamatta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ei ole varmuutta siitä, että onko merkki laitettu lomakkeelle jälkikäteen, mikä heittää ikävän varjon kohteen päälle. Kohde on nimittäin niiden merkkien osalta, jotka on leimattu 50p alitaksainen ja tuo 50p merkki siis on leimaamatta… Noh… tämä ilmeisesti oli jäänyt huutajilta ja ehkäpä meklariltakin havaitsematta, koska kohde kipusi 28 euron lähtöhinnastaan aina 198 euron hintaan. Siinäpä on nyt sitten ostajalle nieleskelemistä ja pohtimista. Alun perin kohde on jo edesmenneen Jorma Lindebladin kokoelmista, sen meille kertoo monteeraus. Sähköpostiosoitukset ovat vaikeita kohteita ja niitä ei M30 ajalta tunneta kovinkaan monta. Hintataso on pyörinyt 300 euron kieppeillä ja mennyt siitä ylikin. Silti myyntihinta on erittäin kova kohteelle, jossa ei sittenkään kaikki ole aivan ok.

Muista myytävänä olleista kohteista todettakoon, että myytävänä oli muutamia edesmenneen Tapio Hakoniemen kokoelmia. Näistä kiinnostava postimaksukoneleimakokoelma, joka on mielestäni erinomainen, myytiin 1600 euron hintaan. Ostaja sai mielestäni varmasti hintansa väärtin kokoelman. Toinen ”suurimpia suomalaisia” eli Ryti ja Mannerheim sarjoja kuvaava kokoelma, 16 lehtinen yhden kehyksen mittainen, myytiin alle kahdella sadalla. Tämä oli mielestäni halpa hinta, koska mukana oli aivan erinomaisia taksakohteita mm. Suomen ja Saksan välisen erikoistaksan toisen painoluokan lentokirje kummaltakin taksa-ajalta, jotka ovat kumpikin harvinaisia ja ensimmäisen taksa-ajan kohde suorastaan erittäin harvinainen. Joku sai herkkua edullisesti.

Kaiken kaikkiaan Lahden huutokaupat ovat kohtalaisen hyviä kokonaisuuksia, tämä trendi jatkui tälläkin kertaa.

TAVASTEX-22 (Osa 2) ja huutokaupoista

By

Edellisessä kirjoituksessa TAVASTEX22 näyttelystä lähinnä fiilistelin näyttelyn meininkiä, mutta löytyineistä kohteista en kertonut mitään. Tässä on nyt tarkoitus esitellä muutama löytynyt kohde ja lisäksi keskustella kahdesta päättyneestä huutokaupasta ja niiden annista. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli Hämeenlinnassa paikalla kauppiaita – Vesa Järvistö, Aarno Aspbäck Ruotsista, Merkki Albert, sekä Hämeen kerhojen yhteistiski. Myös Suomen Filateliapalvelu ja Posti sekä Ahvenaanmaan posti olivat esillä. Postiljonen näytti huutokauppakohteitaan. Jos joku jäi mainitsematta, niin se ei ole tarkoituksenmukaista.

Lentopainotuote 23.12.1953 Jerusalemiin, Israeliin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen lentolisä (per 10g) Israeliin (1.7.1953 – 30.9.1957) 10,00mk = 20,00mk. Parempi taksakohde.

Oman keräilyni kannalta ehkäpä paras kohde löytyi Hämeen kerhojen laatikoista, joista huomasin ilokseni 20mk sinisen M30 merkin yksittäispostitteena ja lentona lähetetyn painotuotepostikortin. Kortille oli taksaa käsittelevää tietoa kirjoitettu tutulla käsialalla, nimittäin kortti on kulkenut jo edesmenneen Jussi Kerppolan käsien kautta. Tästä innostuneena uskaltauduin ostamaan kortin, vaikka 50-luvun alun lentotaksat Lähi-Itään eivät mieleeni muistuuneetkaan. Kotona tehdyn tarkistuksen jälkeen pystyin toteamaan, että oikein on ja siitä tietysti olen tyytyväinen. Lentopainotuotteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin, nehän ovat yleensä vaikeampia kuin esimerkiksi lentopostikortit ja lentokirjeet – siksi tämäkin kohde, vieläpä yhdellä merkillä lähetettynä lämmittää sydäntä. Kun vielä esittelin lentopostikokoelmaa näyttelyssä oli tämä jonkinlainen mukava mansikka kakun päälle. Niin… ja Hämeen kerhojen tiskin hinnat eivät ole sieltä sekavimmasta päästä, kalleutensa suhteen.

Toinen kohde, jonka pääsin kotiuttamaan ei tullutkaan kauppiailta, vaan puoliksi vaihtona ja puoliksi rahalla keräilijäkolleegalta. Kyseessä on 1½mk M30 ehiökortin palautus- eli vastaus-osa Neuvostoliitosta vuodelta 1936. Punaiset ulkomaan vastaus-ehiökortit ovat kohtalaisen mukavia kohteita, vaikkeivat välttämättä super-harvinaisia. Olen huomannut, että niitä ei kuitenkaan liiku välttämättä kovin paljon, erityisesti ilman lisämerkkejä kulkeneina ne ovat hyvälaatuisina vaikeita löytää. Ei mikään kanuuna siis, mutta siisti käyttötarkoituksen mukainen käyttö oikeana taksa-aikana. Muistamme, että postikortin taksa oli juurikin 1½mk 1.12.1931 – 31.10.1936. Ehiökortteihin liittyen, M30 ehiökokoelmien paras esitys, Jussi Tuorin esittämä Kari Rahialan kokoelman pohjille perustuva kokoelma oli näytillä TAVASTEX-22 näyttelyssä ja sai hyvät pisteet.

1½mk punaisen vastaus-ehiökortin palautusosa Neuvostoliitosta Suomeen vuodelta 1936. Hyvä esimerkki tarvekäytöstä tälle ehiölle.

Kolmas kohde, joka löytyi erään kauppiaan laatikosta on kirjattu lentokirje, joka oli lähetetty kahdella 4mk postitalo merkillä. Vaikka leimat eivät luksus-laatua olleetkaan, päädyin ostamaan kohteen, koska se oli siistin näköinen kokonaisuus vaikka lähempi tarkastelu osoittaakin, että hieman kuori on ”sottaisen näköinen”. Ehkäpä innostuin juuri 4mk merkkien käytöstä. On itse asiassa mielenkiintoista yrittää jälkikäteen ymmärtää miksi on ostanut jotain – pohdiskelu on jonkinlainen matka omaan psyykkeeseen… Tämä on kuitenkin lapsille sallittu blogi, joten ei mennä asiassa tämän syvemmälle. Knoppina vuonna 1938 valmistuneesta pääpostitalosta muistamme, että se on ensimmäinen rakennus Suomessa, jonka katolla on helikopterikenttä. Mitä tällä tiedolla teemme… aika näyttää. Todennäköisesti emme mitään, mutta en ole myöskään keksinyt mitään käytännön käyttöä sille, että osaan piin desimaaleja useampia ulkoa.

Kirjattu lentokirje Kotkasta 11.5.1939 Saksaan. Kaksi 4mk Postitalo-merkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 2,50mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 8,00mk. Taksa on oikein.

Neljäs kohde, jonka nostan esiin ja jonka nostin euron laatikosta on 1.10.1942 päivämääräisellä Helsinki AVION leimalla leimattu 3½ / 2:75mk violetti leijonamerkki. Kuorelle on kirjoitettu postilaatikko-osoite Ruotsissa ja kyse on olevinaan painotuotteesta. Homma haisee monellakin tapaa. Hajun lähde valkenee nopeimmin, kun tarkistetaan merkin ensipäivä, joka on 1.2.1943. Eli on täysin mahdotonta, että kohde olisi voinut tulla leimatuksi 1.10.1942, neljä kuukautta ennen merkin ilmestymistä. Mikäli kyseessä ei ole jonkinlainen aikakoneella suoritettu matka, on kyseessä filunki, eli huijaus, eli puhallus. Tai ainakin sen yritys ja tässä tapauksessa ”keräilijän vahingoksi”. Kohdetta myynyt kauppias oli ilmeisesti tiennyt asian, koska kyseiseen kohteeseen oli kirjoitettu ”ei FDC” sen merkiksi, ettei kukaan kovaonninen sitä sellaiseksi tai jonkinlaiseksi ”aikaiseksi” leimaukseksi menisi luulemaan… kaikenlaistahan väitetään ja sattuu. Euron laatikossa keksintö oli oikeassa paikassa. Toki tällaiset pitää leimata huijauksiksi ja näin aion tehdä. Eli tämä (kin) kohde saa ”stempel falsch” leimauksen. Pyydän painamaan mieleen tämän asian, eli sen, että Helsinki AVION leimalla on tehty jälkileimauksia M30 kohteista. Näin ollen kannattaa olla varovainen niiden kanssa ja pohtia onko asia sitä miltä se näyttää.

Huijaus-leimaus, eli latinaksi: Filunkis Avionis Helsinkiensis

Mitä muuta hajunlähdettä tässä sitten oli? Noh… taksa-hoksaajat näkevät heti päältä, että teksti ”tryksak” viittaa painotuotteeseen, jonka taksa vuonna 1942 muka-muka leimauksen aikaan oli ulkomaille 1mk per 50g – itse asiassa 1.10.1942 oli painotuotteen tämän taksan ensimmäinen käyttöpäivä. Painotuotteen lentolisä Pohjoismaihin oli 2,00mk (per 20g) myöskin alkaen 1.10.1942. Eli kohde olisi väärätaksainen vaikka se olisi muuten aito. Eli kaksinkertaisesti metsään. Ikävä kyllä filateliassa ja postihistoriassa kaksi miinusta ei tee plussaa. Kaiken kaikkiaan M30 ostokset olivat kohtalaisen pienimuotoisia, mutta tämä on edessä kaikilla, joilla keräily pääsee siihen pisteeseen, että kokoelma on pitkällä. Ehkäpä juuri siksi minäkin päätin näyttää myös lentopostia, koska samalla M30 materiaalilla, jota olen kerännyt sain siihen hyvän rungon luotua – toki kokoelmassa on mukana myös M17 ja M54 kohteita, jotka rehellisesti sanottuna olivat minulle haasteellisia kerätä nopeasti, mutta uutta haastetta tuli silti muutenkin – ajattelu piti laittaa uuteen asentoon ja se on aina terveellistä ja tervetullutta. Muutenkin kuin posthistoriaan liittyen.

Viimepäivinä päättyi kaksi huutokauppaa. Näistä ensimmäisenä Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa nro. 26. Tällä kertaa M30 osalta tavaraa oli erikseen kahdessa osastossa filatelia ja postihistoria erikseen. Filateliaosastossa myytävää oli vähän yli 20 kohdetta ja postilähetystpuolella kymmenkunta. Mukana oli muutama kiinnostava kohde – tällä kertaa filateliapuolen tarjonta oli kiinnostavampaa… tai kun tilanne oli se, että postihistoriapuolella ei erikoisempaa ollut, niin filateliapuolella oli jotain. Kiinnostavin kohde huutokaupassa oli 10mk Saimaa merkin erikoinen reijitys, joka ilmeisesti oli ”kolminkertainen osuma”. Jotain siis lienee mennyt pahasti pieleen ja on syntynyt erikoisuus. Tämä herätti 61 euron edestä kiinnostusta. En pidä hintaa järjettömänä, sillä ei tällaisia outouksia joka päivä tule vastaan. Mahtuu epäilemättä hiukan vaativampaankin M30 kokoelmaan ja erityisesti suojareijitekokoelmaan. Erikoinen hinnannousu koettiin 40mk puunhakkaajamerkin Ekenäs 1952 leimatun loistoleimaisen merkin osalta. Sen hinta kipusi aina 56 euroon saakka. Tämä oli mielestäni kallis hinta.

kolminkertainen reijitys
15.2.1940 Englantiin
PC66 sensuurilipuke tyyppiä D, kuvat JPF huutokaupoista

Postihistoria-puolelta nostan vain yhden kohteen, 1940 helmikuussa Englantiin lähetetyn kirjeen, joka oli sensuroitu Englannissa, sensorin numero oli 1989 ja käytetty liuska oli mallia PC66. Englantilaisilla oli muutamia sensuuriliuskamalleja käytössä, ja tämä PC66 on aika yleinen. Lipukkeen painojälkeä tunnetaan neljää päätyyppiä ja muutamia päätyyppien alatyyppejä. Sensuurileimojen ja lipukkeiden / liuskojen tutkimus ja keräily on oma erikoisharrastuksensa postihistorian alalla. Englantilaista sensuuria kerätään tietysti erityisesti Englannissa, mutta se koskettaa lähes kaikkea Euroopasta sodan aikana Yhdysvaltoihin lähetettyä postia ja suurta osaa muuallekin lähetettyä postia ja on näin ollen kiinnostava keräilyn osa-alue. Sensuurimerkinnät auttavat myös usein ymmärtämään postin kulkureittejä. Vuonna 1940 helmikuussa Saksa ei ollut vielä miehittänyt Tanskaa ja Norjaa, joten tämä kirje on kulkenut Ruotsin tai Norjan sataman kautta Englantiin. Muuta M30 kiinnostavaa oli myytävänä lentopostin joukossa, muttei mitään maata järisyttävää.

HTO:n 59. huutokauppa päättyi päivää JPF:n huutokaupan jälkeen. Filateliapuolella oli myytävänä noin parinkymmenen kohteen joukossa pääasiallisesti loistoja. Näistä 2mk sinisen merkin loisto nousi aina lähes 64 euroon saakka, mikä oli aikamoisen kova hinta. Paikallisen mopomiitin pojatkin olisivat moisesta keulimisesta ylpeitä. Muutakin keulimista ilmeni, nimittäin 20p merkkien kymmenen-ryhmä numeropalalla lähetetty kotimaan kirje, joka oli leimattu Ikkala rivileimalla nousi lähes 250 euroon. Tämä oli sensaatiomainen nousu, sillä mitään järkiperustetta en sille löydä. Lieneekö Ikkala-leima jonkinlainen yksisarvinen? Itse kuorella ei ollut mitään erityistä. Toinen rakettimainen nousu nähtiin Saksaan sopimustaksan ensimmäisen taksa-ajan aikaiselta lentokuorelta, 25€ limitistä aina 170 euroon saakka. Näitä 5kk taksaisia kohteita tunnetaan aika monta ja niitä on saanut edullisemmin hankittua jo pitkään. Ainoa mikä olisi voinut selittää asiaa oli se, että kuorella käytetyt 25p ja 50p merkit olisivat olleet vihkosta. Kuvan perusteella asiaa ei voinut päätellä, mutta ensimmäinen fiilikseni tämän teorian suhteen oli se, todennäköisyydet eivät ole tämän asian puolella… Mukavaa tässä asiassa on se, että ainakin jollakin oli rahaa ja nyt jollakin toisella.

Sopimustaksan mukainen lentokirje Saksaan, kuva HTO
170€ myyntihinta oli yllätys.

Samaan aikaan kun Saksaan 1942 lähetetty ensimmäisen painoluokan lentokuori lähti laukalle, ei kymmenenen painoluokan lentokuori päässyt edes maasta irti. Vuonna 1936 syyskuussa Saksaan lähetetty kuori, jolla taksa oli kasattu kolmella 10mk Saimaa merkillä ja kahdella 3mk tummanoliivilla M30 merkillä oli pistetty myyntiin 10€ limitillä. Kuoren päälle oli laitettu paino 196g, joka on kunnioitettava paino lentopostikirjeelle. Hämmästyttävää oli nähdä, että kuori ei mennyt normaalin huutokaupan aikana kaupaksi, vaan teki kauppansa vasta jälkimyynnissä pohjahinnallaan. Korkeamman painoluokan kirjeet ovat _aina_ vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt ensimmäisen painoluokan kirjeet ja lentona korkeammat painoluokat ovat aina vaikeampia, koska lähetyksen hinta tyypillisesti nousee vikkelästi, kun paino lisääntyy. Näin oli myös tämän kohteen osalta, jossa 196g painoa tarkoitti 10 kertaa 20g lentolisämaksua, joka tuohon aikaan oli 2mk per 20g. Kirjeen taksa 200g kirjeelle oli 16mk. Näin ollen lentolisän osuus oli kokonaisuudesta enemmän kuin kirjeen osuus. Ehkäpä kirjeen suuri koko teki siitä vähemmän haluttavan, mutta kaksisataa grammaa painavaa kirjettä harvemmin pystyy pieneen kuoreen edes tekemään.

Lentokirje Saksaan 1936 syyskuussa. Taksa 36mk. Kuva HTO.

Kahdella 1mk rullamerkillä Unkariin lähetetty kirje myytiin 50 euron pohjallaan. Tämä ei ollut erityisen kallis hinta, sillä paremmat rullamerkkien käytöt ovat vaikeita ja kaikki ulkomaille menneet rullamerkkilähetykset ovat hyviä. Pikalentokuori Saksaan vuodelta 1940 myytiin vähän yli 15 eurolla ja lentopostikortti Portugaliin yksin 12mk sinisellä merkillä nousi yli 45 euron. Kaikenlaista siis oli myytävänä, parempaakin. Hinnat asettuivat tällä kerralla tavalla, jota en osannut odottaa enkä ymmärtää. Toki preferenssit vaihtelevat keräilijästä toiseen.

Huutokauppasyksy on selvästi alkanut ja tapahtumiakin on tiedossa. Forssassa on kun vaihteessa näyttely ja 90-vuotisjuhla… aktiviteetteja riittää. Huhut filatelian kuolemasta ovat raskaasti liioiteltuja.

Lentopostia M30 keräilijän silmin

By

Tamperelaiset ovat SF:n ja ainakin Hyvinkään kerhon kanssa lähteneet pitämään kokouksia verkon yli – asia, joka luo filatelian yhteisöllisen harrastamisen mahdolliseksi myös pandemian aikana. Vaikka henkilökohtaista kosketusta ei synnykään ja kohteiden fyysinen vaihtaminen on vaikeaa, on kuitenkin mahdollista vaihtaa ajatuksia ja ”tavata” kavereita verkossa. Näihin verkko-kokouksiin liittyy myös esityksiä, jotka itse asiassa vaikuttavat toimivan aika hyvin, sillä nykyteknologia mahdollistaa diojen näyttämisen verkon yli ja äänikin kulkee. Toki aina ei säästytä ongelmilta, mutta niitä esitelmiä, joita itse olen ehtinyt kuuntelemaan eivät tekniset ongelmat suuremmin ole riivanneet.

Tähän liittyen, pidin Tampereen Filatelistiseuran kokouksessa esityksen otsikon mukaisella aiheella. Esityksen kohteena oli siis lentoposti ja tällä kertaa esitys keskittyi kotimaan lentopostiin ja esittelin myös muutamia lento-onnettomuuskohteita. Linjoilla oli viitisenkymmentä kiinnostunutta kuuntelemassa esitystä, joka kesti kokonaisen tunnin. Esityksen tallentaminen onnistui ja sen voi katsoa alla olevasta ikkunasta, joka aukeaa myös koko ruudun kokoiseksi.

Olen viimeaikoina oman M30 postihistoriakeräilyni ohessa pyrkinyt parantamaan omaa osaamistani liittyen lentopostiin ja siihen liittyen aloitin ”opiskelun” kotimaan lentopostista tarkoituksenani ymmärtää lentopostin kehitys sekä reittien, että käytettyjen koneiden, että lentokenttien osalta. Välineinä minulla opiskelussa olivat kiertokirjeet sekä Keturin ja Pokelan kirja vuodelta 2015 ja Internetin ihmeellinen maailma, josta löytyy niin kuvia kuin tietoakin. Pyrkimyksenäni on ollut ymmärtää paremmin omien kohteitteni ”tarina” ja sitä kautta pystyä esittämään niitä paremmin kokoelmassani. Ongelmaksi muodostuu se, että samalla kun opin lisää tulee tarve tehdä kokoelmasivuja uusiksi ja se ei ole kaikilta osin pelkästään mukava asia, koska se vaatii valtavasti työtä ja aikaa… ja nykypäivänä, koronasta huolmatta, on aika kortilla. Joka tapauksessa uskon, että ”ei oppi ojaan kaada!” Videon katsomalla pääsee nopeasti vauhtiin ymmärtämään kotimaista lentopostia ja joitakin siihen liittyviä perusasioita.

Totean vielä tähän loppuun varmuuden varalta, että mikäli joltakulta lukijalta löytyy ylimääräisiä kotimaan M30 lentokohteita, jotka polttelevat näpeissä, niin niitä voi ja pitää tarjota vaikkapa allekirjoittaneelle.

Sinetti 144, SP-Lehti 50. ja kiinnostavaa lentopostia

By

Sinettipostin huutokilpailu päättyi helmikuun puolen välin jälkeen. Filateliapuolen kohteista ei kerrottavaa löydy, mutta postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä valtava määrä, yli sata kohdetta. Tämä määrä ei kuitenkaan tarkoittanut, että kaikki kohteet olisivat olleet erinomaisen kiinnostavia ja ”hyviä” vaan mukana oli paljon kohteita, joiden kiinnostavuus ei ollut sitä aivan parasta A ryhmää. Tästä huolimatta kohteita meni runsaasti kaupaksi – likimääräinen arvioni on, että M30 kohteista myytiin hiukan yli puolet. Vaikka on hienoa, että myytävänä oli paljon M30 kohteita, on myönnettävä, että oli jonkin verran raskasta käydä ne kaikki läpi.

Kahteen kertaan eteenpäin lähetetty postiennakkopaketti. Lähetetty Helsingistä 16.9.1930 Jyväskylään, jossa leimattu 20.9.1930. Jyväskylästä edelleen lähetetty Porvooseen, jossa leimattu 3.10.1930. Porvoosta edelleen lähetetty Loviisaan, jossa vastaanottaja on maksanut kaksi eteepäin lähetystä yhteensä 14 mk. Taksa: Paketti (1-3kg) kotimaassa (15.1.1926-31.8.1942) 7,00mk + postiennakko (501-1000mk) 15.1.1926-30.11.1930 3,50mk = 10,50mk. Lisäksi kaksi kertaa 7,00mk edelleen lähetyksistä. Kuva Sinetti HK:n sivuilta.

Mielenkiintoisimmat kohteet olivat tällä kertaa suurimmaksi osaksi kotimaan lähetyksiä. Aloitetaan raskaalla sarjalla ja todetaan, että kahteen kertaan eteenpäin lähetetty postiennakkopaketti, jolla oli 10mk vaaleanvioletin Saimaa-merkin, eli Saimaa-merkin ykköstyypin käyttö, myytiin noin kolmella kympillä. Kohteella oli postihistoriallisesti ajatellen paljon hyvää, koska siinä ei ollut vain yksi, vaan kaksi edelleen lähetystä maksettuna ja lisäksi se oli vielä palautettu lähettäjälleen. Kun paketti lähetettiin edelleen, posti ei tehnyt sitä sydämensä hyvyydestä, vaan maksua vastaan. Nimittäin postimaksua, tässä tapauksessa paketin kuljetusmaksua, joka siis piti maksaa kahdesta edelleen lähetyksestä kaksi kertaa. Postiennakosta perittyä maksua ei peritty kahteen kertaan. Mielenkiintoinen ja tätä postisääntöä hyvin esille tuova kohde.

Pikkupaketti Helsinkiin 1952 alun jälkeen. M30 40mk puunhakkaaja-merkin singlekäyttö. Taksa: Pikkupaketti (1.1.1952-31.5.1956) 40,00mk. Kuva Sinetti HK:n sivuilta.

Pikkupakettileike 40mk merkillä myytiin viiden euron pohjilla alle seitsemällä eurolla. Halpuuteen oli syynä se, että kyseessä oli leike ja se, että leimaus oli eritttäin huono. Hyvää kohteessa oli se, että merkin yläpuolelle oli leimattu teksti ”pikkupaketti”. Oma näkemykseni on, että leikkeenä oleminen ei tee pikkupaketista välttämättä huonoa, sillä merkit piti kiinnittää suoraan pikkupakettiin, jonka käärepaperiin ne siis kiinnitettiin. Olisikin ja on harvinaista, että pikkupakettitaksoja on muuten kuin leikkeenä saatavilla. Kun pikkupaketti kaiken kaikkiaan ei ole aivan triviaali lähetysmuoto, niin pidän myyntihintaa halpana, vaikka leimaus jättää paljon toivomisen varaa.

Kotimaan lentopainotuotteita on myyty Sinetti huutokaupoissa ennenkin ja niin myytiin nytkin. Myytävänä oli niin M30 merkeillä, M30 ja M54 sekakäytöillä ja vain M54 merkeillä lähetettyjä kohteita, joissa useissa oli enemmän kuin yksi kuori myynnissä kerrallaan. Paras ja vaikein yksittäinen kotimaan lentopainotuotekohde oli yksin 9mk oranssilla merkillä Rovaniemeltä Porvooseen 7mk + 2mk taksalla lähetetty lentopainotuote. Taksa on hieman vaikeampi kuin 8mk + 2mk taksa, joita myytävänä oli useita, mutta kohteesta erinomaisen tekee se, että se on samaan aikaan vaikea postihistoriallisesti, että siinä on 9mk oranssin merkin hyvä single käyttö. Nimittäin 9mk oranssille M30 merkille on vaikeaa löytää hyviä yksittäiskäyttöjä. Tämä huomattiin ja kohteen hinta nousi aina 44 euroon saakka, mikä ei kohteen vaikeuden huomioon ottaen ollut erikoisen korkea hinta. Tällaiset ”mikä merkki on vaikea yksittäispostitteena”-asiat avautuvat M30 keräilijöille tyypillisesti vasta vuosien keräilemisen jälkeen, ellei kokeneempi keräilijä auta asiaa ymmärtämään. Tällä kertaa siis oli herkkua tarjolla.

Muiden painotuotteiden erät menivät n. 20 euron hinnalla maailmalle. On todettava, että ennen Sinetti huutokaupoissa myytyjä eriä oli kotimaan lentopainotuotteen harvinaisuus napsua tai paria parempi, nyt ollaan sarjassa ”alle 50 tunnetaan” ja näistä vielä todettava, että suurin osa tunnettuja on 8mk perustaksaisia. Vanhemmat kuin 1940-luvun lopun kotimaan lentopainotuotteet 7mk tai 8mk pohjataksoilla ovat huomattavasti vaikeampia kohteita.

SP-Lehden 50. on-line huutokauppa tarjosi kahdeksan M30 kohdetta. Mitään sen ihmeellisempää ei myytävänä ollut. Todettakoon hintaseurannan takia, että 1,25/50p keltainen ensimmäisen ladelman (tyyppi I) päällepainamamerkin numerokuusilo myytiin 31 eurolla, mikä ei varsinaisesti kuullosta erityisen kalliilta. Tällä kertaa ei siis ollut M30 keräilijän päivä tämän huutokaupan osalta. Kuitenkin on todettava, että huutokaupassa myytävä tavara oli valikoitu siten, että aivan tauhkaa ei myytävänä ollut lainkaan.

Kirjattu lentokirje Helsingistä 15.12.1942 Wieniin. Taksa: Saksan taksan (-20g) mukainen kirje (1.9.1942 – 4.9.1944) 3,50mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Saksaan (1.10.1942 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.942-30.6.1945) 4,50mk = 10,00mk. Ainoa tunnettu suomalainen lähetys tästä lento-onnettomuudesta. Kuva H.D. Rauchin huutokaupasta.

Itävaltalainen, Suomessa epäilemättä hieman tuntemattomampi huutokauppa H.D. Rauch päätti 175. huutokauppansa helmikuun 18. päivä. Myytävänä oli erittäin mielenkiintoinen ja harvinainen suomalainen lento-onnettomuuskuori vuodelta 1942. Kyseienen kirjattu lentokirje oli lähetetty 15.12.1942 Helsingistä Wieniin ja se oli oikeataksainen ja maksettu kahdella M30 5mk Olavinlinna merkillä. Suomalaiselle postille tyypillisesti kirje oli kulkenut lentona Ruotsin kautta Berliiniin, jossa se oli sensuroitu – sensuurin merkkinä Ab Berlinin sensuurin kauttakulkuleima. Berliinistä kuori oli 18.12.1942 laitettu tanskalaisen Det Danske Luftfartselskabin Junkers Ju-52/3m ”Selandia” (OY-DAL) koneeseen, jonka reitin oli tarkoitus kulkea Wieniin. Yleensä reittiä lensi saman yhtiön Focke Wulf Fw 200 Condor kone, joka kuitenkin 18.12.1942 oli huollossa ja siksi pienempi Junkersin kone oli laitettu korvaamaan huollettavaa konetta.

Lähestyttäessä Wienin Aspernin kenttää Junkers kohtasi huonon sään, matalalla makaavat pilvet ja sankan sumun ja klo. 16.53 lentäjä ilmeisesti menetti koneen hallinnan ja se syöksyi maahan noin kilometrin päässä kiitotien päästä, kaksi kilometriä Wienin lentoasemarakennuksista. Kone tuhoutui korjauskelvottomaksi ja mukana olleista kuudestatoista matkustajasta kaksi menehtyi, lentohenkilöstö jäi henkiin – asiasta on kuitenkin ristiriitaista tietoa, enkä ole varma pitääkö tieto kahdesta menehtyneestä paikkaansa. Mukana ollut posti vahingoittui mm. koneen sytyttyä tuleen. Muutamia tästä onnettomuudesta säilyneitä kohteita tunnetaan, mm. Norjasta lähetetty kirje sekä Sveitsistä lähetettyjä postikortteja. Kyseinen kohde on ensimmäinen ja ainoa tunnettu suomalainen kohde tästä onnettomuudesta.

Kohteelle on lyöty Itävallassa 77x18mm kokoinen violetti käsileima ”Durch Flugzeugunfall beschädigt” eli ”vahingoittunut lento-onnettomuudessa” ja lisäksi kuori on leimattu Wienin lentopostikonttorissa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on ns. uniikki kohde, joka sopii monenlaisiin postihistoriakokoelmiin – tämä ei jäänyt huutavalta yleisöltä huomaamatta ja kohteen hinta nousi sadan euron lähtöhinnasta aina 750 euroon saakka. Kun tämä suhteutetaan Barkov ja Doodson merkkien hintoihin, niin halavalla meni. Rehellisesti sanottuna kohteen myyntihinta ei ollut halpa, mutta onnettomuusposti yleensä hakee hintansa ja hyvät onnettomuuspostikohteet myös pitävät hintansa peruskohteita paremmin.

SP-Lehden ja Sinettipostin huutokaupat ja pikkuisen muutakin

By

SP-Lehden 45. huutokauppa ehti päättyä jo jonkin aikaa sitten. Olin hieman yllättynyt, kun sen M30 tarjonta oli hyvinkin tavanomaista eikä minua kiinnostavia kohteita ollut oikeastaan tarjolla lainkaan. Usein on nimittäin ollut niin, että SP-lehden huutokaupassa on ollut hyviäkin kohteita myytävänä. Tällä kertaa M30 kohteita oli vain vähän, alle viisitoista. Niistä mainittakoon kohde, jossa oli myytävänä 2mk violetin merkin kaikkien painoerien numerokuusilo, eli yhteensä viisitoista kuusiloa. Normahinnaksi oli kerrottu yli 1200 euroa, eli huima luettelohinta. Kohde meni kaupaksi yli sadan viiden kympin hinnalla ja se nousi yli viisi kymppiä satasen lähtöhinnastaan.

2mk violetin merkin kaikkien painoerien numerokuusilokohde. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Postihistorian osalta minulla ei ole oikeastaan muuta kerrottavaa kuin, että mitään erikoista ei mielestäni ollut tarjolla – voi tietysti olla, että olikin, mutta meni minulta ohi.

Sinetti 141 huutokauppa on usein ollut kohtalaisen tavallisen tavaran tarjollepanija ja siksi odotukset eivät olleetkaan erityisen korkealla. Tällä kertaa kuitenkin on todettava, että ne ylittyivät reippaasti. Tarjolla oli sekä hyvää, että vaikeaa ja muutamia kohteita, joissa kumpikin näistä adjektiiveistä yhdistyi. Ikävä kyllä tyypillisesti nämä termit liikkuvat samassa porukassa termin kallis kanssa…

Filateliapuolella oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla eikä sieltä ole tällä kertaa oikeastaan yhtikäs mitään kerrottavaa, kaikki kerrottavan arvoinen olikin postihistorian puolella. Kotimaisia kohteita oli tällä kertaa tarjolla useita hyviä kohteita, mikä on tietysti harvinainen tilanne – useinmiten on niin, että juuri kotimaan lähetykset ovat hyvinkin tavallista tavaraa. Yksi huutokaupan ehdottomista kohokohteista oli 9mk oranssilla merkillä yksin maksettu kotimaan lentopainotuote. Erityisen hyvän tästä kohteesta tekee kaksi asiaa, 9mk oranssille leijonamerkille on aivan erityisen vaikeaa löytää hyvä kohde. Jotkut ovat etsineet sellaista jo vuosia… ja nyt sellainen tuli vastaan. Toinen asia on, että lentopainotuotteet ovat vaikeita kohteita eikä niitä usein tule vastaan. Tästä oli tietoa enemmällä kuin yhdellä keräilijällä, sillä hinta kipusi yli 90 euroon. Oli erityisen mielenkiintoista nähdä, että tässä huutokaupassa oli myytävänä kotimaan lentopainotuotteita useita kappaleita – kaiken kaikkiaan olen ennen tätä huutokauppaa nähnyt yhteensä suurin piirtein yhtä monta kotimaan lentopainotuotetta kuin tässä huutokaupassa oli myytävänä kerralla!

Lentopainotuote Rovaniemeltä 5.10.1950 Porvooseen. 9mk oranssi single. Taksa: Painotuote (-50g) kotimaassa (1.7.1950-31.12.1951) 7,00mk + painotuotteen lentolisä (per 20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 9,00mk. Erittäin hyvä kohde 9mk oranssille merkille, erittäin harvinainen yksittäiskäyttö. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti huutokauppa.

Muut lentopainotuotteet jäivät tämän huippukohteen paitsioon ja niistä toiseksi kallein nousi parin kympin päälle, mutta loput tekivät kauppansa alle kahdella kympillä. Mielestäni oli halpa kyyti tällä kertaa niille, jotka asian tajusivat ja osasivat käyttää hyväkseen. Mutta hyvät kohteet eivät suinkaan jääneet tähän ja sekös minua hymyilytti, nimittäin myytävänä oli myös harvinainen pikana lähetetty pikkupaketti. Pikkupaketit, kuten tiedetään, olivat Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen kautta suomalaiseen lähetyslajien kirjoon mukaan tullut erikoisuus. Kyseessä oli siis alle yhden kilon painoinen paketti, joka taksoitettiin erikseen. Pikkupaketti jäi ilmeisesti suurelle yleisölle tuntemattomaksi ja sen käyttö oli verrattaen vähäistä. Pikkupaketteja on säilynyt vähän, koska merkit kiinnitettiin paketin suojapaperiin ja sitä kautta niitä jäi vähemmän jäljelle kokokohteina, koska epäilemättä leimauksetkin olivat tyypillisesti mitä sattuu. Pikkupaketit lisämaksuilla ovat niitä vaikeampia lähetyksiä ja voin hyvällä omatunnolla todeta nyt myynnissä olleen pika-pikkupaketin olevan harvinainen kohde.

Pika-pikkupaketti 7.9.1953 Helsingistä Porvooseen. M30 merkkejä yhteensä 70 markan edestä. Taksa: Pikkupaketti (1.1.1952 – 30.5.1956) 40,00mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1952 – 30.5.1956) 30,00mk = 70,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti huutokauppa.

Pikkupaketin hinta nousi pikkuisen ylös, eli yli sataan euroon, itse asiassa yli sataan kymmeneen euroon. Kohde on hyvä, mutta liikutaan silti mielestäni kipurajoilla. Kohteesta tekee hyvän ”pikkupaketti” leimaus, joka ei jätä mitään arvailujen varaan.

Pohjoismaihin lähetettyä postia oli muutamia lähetyksiä myytävänä – näistä ehkä kiinnostavin oli Tanskaan vuonna 1955 lähetetty toisen painoluokan lentokirje, jonka sai noin kuudella eurolla mukaansa. 25mk taksainen kirje Norjaan vuodelta 1953 ei herättänyt vitosen lähdöllä mielihaluja. Mukana myytävien joukossa oli myös ”sininen väliinputoaja” eli ennen sinisen 25mk M30 leijonamerkin julkaisua, mutta 25mk kirjetaksan alkamisen jälkeen Ruotsiin lähetetty 25mk M30 puunhakkaaja-merkillä lähetetty kirje. Tämä kohde oli kaksinkertainen väliinputoaja, sillä siihen ei ilmeisesti kiinnittänyt huomiota kuin sen viiden euron limitillä kotiuttanut henkilö.

Myytävänä oli aika tavallista postia Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin ja mielenkiintoinen lentokirje Intiaan vuodelta 1955. Intiaan mennyttä kirjettä huudeltiin noin 13 euroon saakka. Intia on parempi kohdemaa. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen Sinetti huutokauppa.

KIRKENES päällepainettu tai leimattu merkki, mikä lienee. Oikeudet kuvaan omistaa VF-huutokaupat.

Myös kotimaan rajojen ulkopuolella tapahtuu, nimittäin eräässä Tanskalaisessa huutokaupassa oli myytävänä mielenkiintoisen näköinen kohde. M30 merkki, jolle oli ilmeisesti päällepainettu tai leimattu sanan ”SUOMI” päälle sana ”KIRKENES” eli Norjan Kirkniemi. Merkki oli leikkeellä ja leimattu Rovaniemellä 2.2.1943. En ole tällaista ennen nähnyt, mutta vahva epäilys on siitä, että kyseessä on jonkin sortin vedätys tai muu filunki. Tästä on kuitenkin helppoa vääntää jos minkälaista tarinaa ja hypoteesia. En itse lähde sille tielle, mutta mieleen juolahtaa aseveljiin liittyvää asiaa enemmän kuin yhden grillitiedon puitteiksi. Oli miten oli tämäkin kohde löysi uuden kodin ja hintaa sille tuli euroissa kuluineen noin 35 euroa, eli ei varsinaisesti halpaa. Kaikenlaista näkee kun kauan elää.

Lisäkommentti 3.2.2020: Sinetti-Postin kohteet tulivat. Kylläpä pihiä sieluani riipaisi, kun lähetyskulut olivat 15 euroa normaali B5 kokoiselle kirjekuorelle. Tämä tietysi johtui siitä, että se oli lähetetty kirjattuna. Kun pienin paketti, jossa on sama seuranta maksaa alle vitosen on 15 euroa kirjeestä, jota ei kanneta kotiin aika paljon. Plus-merkkikin, jossa on seuranta mukana on ”aika paljon halvempi”. Jos ehdot vaativat kirjattuna postittamista, niin niiden päivittäminen kannattaa… useinmiten asiakas osaa vaatia kirjaamista / vakuuttamista erikseen, jos niin haluaa… muuten kannattaisi mennä edukkaammalla vaihtoehdolla.

JFP, Huutokortti ja SFP huutokaupat, 5/2019

By

Toukokuun huutokauppasuma alkoi purkaantua ja ensimmäisenä asialla oli Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa. Tyypillisesti en ole osannut tältä huutokaupalta odottaa ihmeitä, enkä odottanut tälläkään kertaa. Ihmeitä ei M30 rintamalla ollut myöskään tarjolla. Myytävää kuitenkin M30 osastoilla oli yhteensä noin 35 kohdetta, joista pääosa filateliaa. Kympin alimmalla lähdöllä myytävänä löytyi loistoleimattuja merkkejä ja postituoretta. Mukana oli myös 10p merkin horisontaalinen siirtymä, joka myytiin kympillä. Postihistoriaosastolla oli tarjolla vain neljä kohdetta, joista yksi meni kaupaksi – tämä yksi oli automaattimerkkejä ja automaattimerkeillä lähetetyn kirjeen sisältänyt erä, joka myytiin 50 euron limitillä.

10p harmaa siirtymä. Myytiin kympillä. Oikeudet kuvaan omistaa Järvenpään Filateliapalvelu Oy.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta ei sen enenpää kerrottavaa olekaan, mutta ei hätää, sillä voimme siirtyä ruotimaan 18. Forssan Kerhon Huutokortti-huutokauppaa. Huutokortissa oli tällä kertaa yli seitsemänkymmentä M30 kohdetta kaupan. Pääpaino oli voimakkaasti postihistorian puolella, jos kohta muutamia filateliakohteitakin myytävänä oli – pääasiassa numerokuusiloita. Postihistoriatavara oli aika tavallista, mutta joukossa oli mukana muutamia hiukan kiinnostavampiakin lähetyksiä. Kotimaassa kulkenut vakuutettu toisen painoluokan kirje, joka oli maksettu yksin 30mk linja-auto merkillä nousi limitistään aina n. 25 euron hintaan saakka – kohde oli lähestulkoon ainoa, jonka hinta lähti nousuun. Kyseessä on hiukan parempi yksittäiskohde.

Postikortti, johon lähettäjä on piirtänyt kuvan. Helsingistä 12.12.1942 Tukholmaan, Ruotsiin. M30 2mk keltainen ja 1mk vihreä, yhteensä 3mk. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.8.1945) 1,00 + painotuotteen (per ) lentolisä Pohjoismaihin (per 20g) 2,00mk = 3,00mk. Hyvä taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti huutokaupat.

Ruotsiin lentopostissa vuonna 1942 lähetetty postikortti, jolla ei ole kirjoitusta, eli painotuote myytiin neljän euron limitillä. Kortti oli Suomessa sotasensuurin tarkastama ja siihen oli lähettäjä piirtänyt mielestäni kohtalaisen taidokkaasti kuvan. Lentopainotuotteet ulkomaille vuonna 1942 ovat kohtalaisen vaikeita kohteita ja kyseinen taksa, vaikkakin lähetettynä Ruotsiin, ei ole yleinen. Neljällä eurolla kyseessä on hyvä kauppa – veikkaan, että kortti ja kuva hämäsivät lentopostikeräilijöitä sen verran, että taksan tarkistus jäi puolitiehen. Kaiken kaikkiaan aika kiva kohde!

Päivitys: MUTTA SITTEN… ostin tämän kohteen ja odottelin sitä innolla, kohde saapuikin ja kurkistin heti sen kääntöpuolen. Surkea tosiasia on, että kohteen toinen puoli sisältää viestin, joka tekee siitä postikortin ja sitä kautta väärätaksaisen. Tässä näemme, että kohdeselosteessa pitäisi vähintäänkin lukea, että onko korteilla tekstiä tai mielellään olla kummastakin puolesta kuva. Tämä on erityisen tärkeää postihistoriakohteiden osalta, sillä taksojen määrittäminen tarkasti on mahdotonta ilman, että kohteen kaikki atribuutit ovat näkyvissä. Kohteen hinta oli 4 euroa ja en jaksa sitä lähteä takaisin lähettämään ja kinuamaan rahojani Forssasta takaisin, mutta hiukan kismittää. Olisi taas kerran pitänyt kysyä kuva toisesta puolesta.

Postikortti Helsingistä 6.12.1940 Poseniin, Reichsgau Wartherlandiin, Saksaan. Suomen sensuuri, M30 2mk karmiini single. Taksa: Postikortti ulkomaille, Saksaan (1.11.1936 – 31.3.1942) 2,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti huutokaupat.

Muutakin mukavaa oli tarjolla, nimittäin erityisesti postihistorialliselta kannalta kiinnostavaa ja muodoltaan tämä kiinnostava oli Saksaan, Puolalta valloitettuun osaan, Posenin kaupunkiin lähetetty postikortti vuodelta 1940. Kun asiaa hiukan tarkemmin mietitään huomataan, että Posen on nykyään ja oli ennen miehitystä nimeltään Poznan ja oli siis osa 1939 miehitettyä Puolaa. Posen toimi saksalaisen hallintoalueen ”Reichsgau Wartherland” pääkaupunkina – Wartherland tulee Warta-joen nimestä – Poznan on tämän joen länsirannalla. Tämä postikortti ei muuten olekaan mitenkään erikoinen, sillä se on maksettu tavallisella 2mk karmiinilla M30 merkillä ja kyseinen postikortin taksa on yleinen. Mutta, kun kyseessä on hiukan yli vuosi aikaisemmin Saksaan liitetty alue on tämä postihistoriallisesti hiukan parempi kohde.

Kuva: Lonio17 – Own work, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=31996938

Yllä olevasta kartasta voidaan nähdä Posenin sijainti suhteessa Saksan vuoden 1939 valtakunnanrajaan ja suhteessa muuhun miehitettyyn Puolaan. Mielestäni juuri tällaiset asiat ovat postihistoriassa mielenkiintoisia ja näihin liittyvä hyvä puoli on se, että tekemällä hiukan töitä voi löytää edullisesti kiinnostavia ”johonkin tarinaan” sopivia kohteita. Kohteen lähtöhinta oli viisi euroa ja sillä se myytiin.

Suomen Filateliapalvelun 114 huutokauppa täydensi tämän kolmen huutokaupan triplan kahteen päivään. Tällä kertaa myytävänä oli viitisenkymmentä kohdetta M30 osastolla. Näistä suuri määrä filateliakohteita, joiden joukossa paljon numerokuusiloita. Suurin osa tavarasta meni kaupaksi, mikä on tietysti mukava asia. Pitkästä aikaa useamman numerokuusilon hinta lähti nousuun ja tavara ei mennyt pelkästään lähtöhinnoilla kaupaksi. Filateliapuolella mielestäni kaikkein kiinnostavin kohde oli 6mk oranssin merkin hyvä siirtymäpari.

6mk oranssin merkin siirtymänelilö. Vaikea kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kohteessa oli arkin reunassa olevassa ilmeisesti ollut liimake, jonka jälki oli kohtalaisen selvästi nähtävissä, mutta se ei mielestäni pilaa kohdetta. Näitä 6mk oranssin siirtymiä tunnetaan vain muutamia, joten kyseessä on hyvä filateliakohde. Limitti oli asetettu 40 euroon, josta kohde nousi 55 euroon – hinta oli mielestäni halpa. Päällepainamamerkin 1,25mk/50p lähes loisto sai kiinnostusta ja huutoja osakseen, merkin hinta kipusi parin kympin pohjista aina 79 euroon saakka. Tämän merkin loistot ovat niitä hiukan vaikeampia kohteita.

Lähetyksiä oli tällä hetkellä myytävänä vähän hintsummin, vain kuusi kohdetta. Kotimaan kohteista kiinnostavin oli vakuutetun paketin kortti, jolla maksu oli suoritettu käyttämällä 10p harmaata lumppusellupaperin merkkiä. Kuten Kaupin M30 raamatusta voidaan lukea (tai LaPen luettelosta) painettiin LSP paperille vain puoli miljoonaa 10p merkkiä ja näin ollen kyseessä on ”laskennallisesti” ihan hyvä kohde. Sellupaperiset merkit ovat kuitenkin vielä astetta vaikeampia – lähtöhinta 20 euroa oli paperia ja kohde nousi 27 euroon saakka. Viroon menneet kaksi postikorttia, toinen laivalla ja toinen lentona, jotka myytiin samassa erässä eivät nousseet parin kympin pohjista, lentopostikortit Viroon ovat parempia lähetyksiä.

Kolmen ”sinisen” lähetyksen erä, joista yksi oli 4½mk merkin singlenä lähetetty kirje Sveitsiin myytiin 56 eurolla, tämä on aika lähellä halvinta 4½mk singleä, minkä olen nähnyt, ja vielä pari muuta lähetystä samaan hintaan! Olen jo jankuttamiseen asti kertonut siitä, että 4½mk singlejä tunnetaan se noin 40 kappaletta, mutta se ei tarkoita, että kyseessä on trivialiteetti. Asian voi laittaa mielessään järjestykseen, kun miettii sitä, että 500 kpl painettu ja takuulla kaikki kappaleet tallessa oleva Barkov merkki myytiin tässä huutokaupassa hintaan 525 euroa + huutoraha. Sillä summalla olisi saanut noin 9 kappaletta näitä pikkukivoja lähteyksiä…. voi voi kun sattuu päähän… taas.

Kolmen sodanaikaisen lähetyksen erä Lounais-Afrikkaan. Myyntihinta 44 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Paremmat kolme sodan aikaista Lounais-Afrikkaan lähetettyä maapostikuorta myytiin vähän yli neljällä kympillä. Kuorissa oli Etelä-Afrikan sensuurit ja ne olivat kulkeneet Moskovan kautta Kairoon, josta eteenpäin Itä-Afrikan reittiä Etelään. Erittäin hyviä sodanaikaisen postin keräilijöille, mutta kilpailua ei varsinaisesti syntynyt – hieman yllätti, hyviähän nuo ovat ja halvalla meni.

Suomen Lasten Posti leikkilaatikko, myytiin 20 eurolla. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Lopuksi huomoin oikean M30 erikoisuuden, nimittäin myytävänä olleen Suomen Lasten Posti leikkilaatikon, jossa oli ”aitoja” M30-leikkimerkkejä ja ehiöitä. Pohdin kauan tämän ostamista, mutta mielessäni soivat vaimoni sanat ”älä vaan osta lisää mitään tauhkaa”. Yleensä olen saanut vaiennettua nämä skitsofreeniset äänet, jotka ovat useata keräilijää valvottaneet, mutta ei tällä kertaa…. laatikko jäi ostamatta, toivotan onnea ostajalle.

Tässä ei ehdi nyt levätä laakereillaan, kun huomenna päättyy Lahden kerhon huutokauppa. Kesää kohti kuitenkin mennään…

Merkki-Albertin 57. HK

By

Perjantai-illan tummuessa kulki Merkki-Albertin 57. huutokauppa kohti päätöstään, joka suurimman osan kohteista osalta tapahtui kello 20, mutta muutamat kohteet jatkoivat hintakehitystään vielä lähtökohtaisen loppuajan jälkeenkin. M30 osalta huutokaupassa oli muutamia mielenkiintoisia kohteita, merkkimallin ”omalla osastolla” myytäviä oli 45 kohdetta ja muutamissa muissa osastoissa, erityisesti lentopostiosastossa, vielä lisää.

4½mk sininen loisto, Helsinki 6.8.1943. Myyntihinta 42€. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert Huutokaupat.

Filateliapuolen osalta tarjottavaa oli noin 25 kohdetta. Myytävänä oli useita loistoleimaisia merkkejä, jotka menivät kaupaksi vaihtelevalla menestyksellä, moni merkki jäi myymättä ja korkeampiin hintoihin nousivat mm. 10mk ruskeanlilan loisto (32€) ja 4½mk sininen, Helsinki-leimattu merkki (42€). Kymmenen pennin harmaista automaattimerkeistä muodostuva leimattu viisirivilö myytiin 55 eurolla ja 1mk oranssien automaattimerkkien leimattu pari jäi myymättä. Keltaiset 1,25mk/50p päällepainamamerkit kummankin ladelman numero kuusiloina myytiin 19 eurolla, tämä oli mielestäni halpa hinta, näistä on maksettu korkeampiakin hintoja.

Sokkohammas (yksi) 8mk violetin merkin nelilössä merkkien välissä. Myyntihinta 43€. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert Huutokaupat.

Suojareijitykset ASEA-merkkisillä reijityksillä jäivät myymättä parilla kympillä, samaten 1,25mk liimaton keltainen merkki esittelyarkin reunasta kympillä. Hammasneulojen katkeamisesta johtunut sokkohammas 8mk violetilla merkillä leimaamattomassa nelilössä aiheutti kilpailua ja meni kaupaksi 43 eurolla. Tälle merkille tunnetaan useita sokkohammaskombinaatioita.

Postihistoriapuolella myytävää oli jonkin verran, mukana myös kiinnostavia kohteita. Hinnatkin nousivat osittain mielestäni hyvinkin korkealle. Kotimaassa kulkeneiden lähetysten osalta kauppa kävi kohtalaisen hyvin vaikka mukana tosin oli hyvin tavallistakin tavaraa, joka ei mennyt kaupaksi. Joulu-painotuote joukkoihin vuodelta 1943 meni kaupaksi kympin pohjilla – näitä on tullut viimevuosina esiin sen verran, että kymppi on sopiva hinta, painetta on jopa alaspäin. Monta kertaa myytävänä ollut sähköpostiosoitus, jossa yksi merkki on leimaamatta meni kaupaksi 12 eurolla – kohde löysi vihdoinkin kodin. Sähköpostiosoitus on harvinainen lähetyslaji. Postitaksataulu 3mk keltaisella merkillä lähti 50 eurosta ja päätyi aina 93 euroon saakka, viimeisten kolmen vuoden aikana näitä 3mk keltaisella merkillä maksettuja taksatauluja on myyty kaikki tunnetut neljä kappaletta, hinnat ovat vaihdelleet 80 ja 200 euron välillä. Kyseessä on harvinainen kohde.

Sähkösanoma Loviisaan, josta kirjeenä Kuggomin kartanoon. M30 2mk karmiini single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk. Myyntihinta 262 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert Huutokaupat.

Jälleen kerran saan ihmetellä sitä, että miten tavallisena kotimaan kirjeenä lähetetty sähkösanoma huudetaan hurjaan hintaan. Tällä kertaa kyseessä oli Loviisan lennätinasemalle (joka luultavasti toimi rautatieaseman yhteydessä) tullut sähkösanoma, joka oli lähetetty tavallisena kirjeenä Kuggomiin. Kohdeselosteessa oli mainittu ”loistolaatu” ja kohde onkin hyvin siisti niin leimoiltaan kuin muutenkin. Harvinaisuutta oli myöskin mehustettu. Jokainen voi pohtia onko 2mk kotimaan kirjetaksa harvinainen vai ei – toki sähkösanomia ei ole valtavia määriä kirjeinä kuljetettu, mutta ei niitä ihan vähänkään ole, viime vuosina olen nähnyt myytävänä parisen kymmentä kirjetaksalla ja paikalliskirjeinä lähetettyä. Kohteen lähtöhinta oli asetettu hulppeaan 200 euroon ja sen hinta nousi 262 euroon. Huikea hinta minun mielestäni. Mennee kokoelmakohteeksi kotimaan kirjeen kohdalle.

Myytävänä oli myös kiinnostava ”kuitti”, jolle oli mitätöity merkkejä ilmeisesti useiden lähetysten lunastamiseksi, kohteen mukana olevassa taustapaperissa luki 45 lähetystä ja hintaa oli yhteensä kertynyt yli 700 markkaa. Tällaisia kohteita on aina välillä myytävänä ja ne ovat värikkäitä ja mielenkiintoisia. Tällä kertaa myyntihinta nousi 38 euroon.

Lentokirje 21.12.1946 Helsingistä Lislebyhyn Norjaan. M30 10mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjeen (per 20g) entolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 30.9.1957) 2,00mk = 10,00mk. Hyvä lentokohde Norjaan. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert Huutokaupat.

Pohjoismaihin mennyttä postia tällä kertaa edustivat lentopostin osastossa myytävä erä, jossa oli lentokohteita Ruotsiin ja Norjaan M30 merkeillä. Norjaan mennyt posti on sitä ”parempaa” Pohjoismaista postia. Ruotsi on huomattavasti yleisempi kohdemaa. Tämä kolmen kokoelmalehden kohde nousi kahden kympin pohjista 32 euroon. Kohteet ovat edesmenneen postihistoriakeräilijä Jorma Lindebladin kokoelmasta ja vielä Jorman lentopostikokoelman lehdille monteerattuina. Lindebladin kokoelmia on viimeisen vuoden aikana myyty useissa huutokaupoissa ja mikäli laskelmani pitävät paikkaansa on ainakin Jorman kaksi suomalaista postihistoriaa käsittelevää pääkokoelmaa ja M30 kokoelma nyt myyty kokonaan, lisäksi on myyty Venäjän postihistoriaa käsittelevä kokoelma ja Viron postihistoriaa käsittelevä kokoelma sekä sotasensuurilähetyksiä valtava määrä. Voi olla, että postihistoriamarkkinoilla, mukaanlukien M30 postihistoria, alkaa jonkinlainen kuiva kausi, kun Jorman kohteet on suurin piirtein myyty, jotain herkkuja voi vielä olla tosin jäljellä ja tulossa markkinoille. Kyseessä on yhden suomalaisen postihistoriakeräilyn pioneerikokoelman hajoittaminen, joten jos joku on tuudittautunut siihen luuloon, että ”tällaista tämä M30 markkina aina on” ja, että hyviä kohteita vilisee jatkuvasti – niin näin ei kuitenkaan ole asian laita. Nähtäväksi jää pitääkö tämä arvioni paikkaansa, vai puhunko pehmoisia.

Vakuutettu paketti 21.2.1952 Sysmästä Tukholmaan Ruotsiin. Postimaksu yhteensä 415mk. Harvinainen. Myyntihinta 250 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert Huutokaupat.

Muuta postia Pohjoismaihin edusti 6mk oranssilla merkillä maksettu painotuotepostikortti Islantiin. Kyseessä on hyvä kohde, sillä Islanti on vaikea kohdemaa ja taksahan on oikein, koska Pohjoismaihin käytetty painotuotteiden taksa oli sama kuin ulkomaille. Kalleimmaksi Pohjoismaihin menneistä kohteista nousi harvinainen vakuutettu paketti Ruotsiin. Kohteen lähtöhinta oli 30 euroa ja se nousi aina 250 euroon saakka. Huutajia mukana ”rallissa” oli useampia. Itsekin tätä havittelin, sillä vakuutetut paketit ulkomaille ovat vaikeita kohteita. Kohteen loppuhinta selvisi vasta jonkin aikaa huutokaupan virallisen päättymisen jälkeen, sillä hinta nousi vielä useita portaita klo. 20 jälkeen. Myyjän puolesta olen tyytyväinen, että hyvä kohde saavutti kovan hinnan, vaikka itse jäinkin nuolemaan näppejäni. Vertailun vuoksi todettakoon, että tavallinen pakettikortti Ruotsiin jäi kympillä myymättä.

Toisen painoluokan lentokirje 8.5.1939 Helsingistä Rigaan, Latviaan. Taksa: Kirje (21-125g) Latviaan (1.7.1937 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (per 20g) Latviaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk *2 = 8,00mk. Ainoa tunnettu. Myyntihinta 88 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert Huutokaupat.

Muiden postisopimusten osalta on huomioitava Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukainen kolmen markan taksainen lentokirje vuodelta 1938 Pääskylään (myyntihinta 18 euroa) ja laivapostin osastossa myytävänä ollut 1,25mk keltaisella M30 leijonalla maksettu Paquebot Tallinn leimattu postikortti (myyntihinta 11 euroa). Kumpikin kohde on aivan asiallinen ja kohtalaisen edullinen. Sokerina kahdenvälisistä postisopimuskohteista nousee kuitenkin pohjalta ainoa tunnettu toisen painoluokan lentokirje Latviaan vuodelta 1939, joka oli maksettu kahdella M30 4mk postitalomerkillä. Suomen ja Latvian välille solmittiin vuonna 1937 hyvin samanlainen postisopimus kuin se, joka oli voimassa Suomen ja Viron välillä. Postisopimus päättyi vuoden 1940 marraskuun lopussa, kun Latviaan alettiin 1.12.1940 käyttämään kansainvälisiä kirjetaksoja Neuvostoliittoon (pakko)liittymisen johdosta. Latviaan kulkenut posti on harvinaista ja vain 1,25mk perustaksaisia postikortteja tunnetaan enemmän kuin 5kpl, kaikki muut lähetykset ja taksat ovat harvinaisia. Kuten kuvasta nähdään on tämäkin kohde Lindebladin kokoelmasta kotoisin. Lähtöhinta oli kympin, josta kohteen hinta nousi 88 euroon saakka.

Lentokirje 16.2.1932 Helgingistä Saksaan, leimattu Aero oy:n leimoilla. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 2,50mk + lentolisä (-20g) Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,50mk. Harvinainen leimaus. Myyntihinta 195 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert Huutokaupat.

Kansainvälisillä taksoilla kulkeneita kiinnostavia lähetyksiä löytyi pääasiallisesti lentopostiosastosta. Yksi korkeimpiin hintoihin nousseista oli AERO-leimoin mitätöity Saksaan kulkenut lentokirje, jonka hinta kipusi aina 195 euroon saakka. Kohde oli jälleen monteerattu kokoelmalehdelle ja siinä kerrottiin reitistä ja leimauksesta… en ole aivan varma olenko samaa mieltä selostuksen sisällöstä…. Yhdeksän päivän lentotaksainen kirje Englantiin nousi kahdeksaan kymppiin. Kirjattu lentopostikirje miehitettyyn Ranskaan vuodelta 1944 myytiin hintaan 22 euroa, joka oli mielestäni hyvinkin halpa ja lentopainotuote Saksaan vuodelta 1938 meni kaupaksi 38 eurolla. Lentopainotuotteessa oli 4mk lentotaksa per 50g ja kohde on siisti ja mielestäni kokoelmakelpoinen. Halvalla meni ja mahtuu parempaankin lentopostikokoelmaan.

Lentopostikirje Kanadaan vuodelta 1939 nousi kahden kympin pohjista aina 127 euroon saakka. Kirjeellä oli ohjausmerkintä kirjoitettuna kynällä ja se oli kaiken kaikkiaan siisti. Kohde oli monteerattu näyttelylehdelle ja siitä kävi ilmi (oikein) tieto reitistä, jonka kohde on kulkenut, eli lentona Englannin kautta Pohjoista reittiä Kanadaan. Reitti oli voimassa vain lyhyen aikaa ja sitä käyttäneitä lähetyksiä ei ole paljon näkynyt. Tämä meni toivottavasti lentopostikokoelmaan ja ostaja sai hyvän kohteen. Hinta nousi mielestäni ihan sopivasti. Vastaavasti siisti pakettikortti Kanadaan myytiin 17 eurolla.

Lentopostikirjeet Egyptiin ja Argentinaan 30-luvulta eivät herättäneet kiinnostusta ja menivät pohjilla, Etelä-Afrikkaan lentänyt vastaava nousi sentään 27 euroon. Pian taas ihmetellään, että mistä näitä saisi, kun ei 30-luvun kaukomaihin menneitä lentokirjeitä sitten kuitenkaan puissa kasva. Kaikki kyseiset kohteet olivat tarvepostia.

Erien puolella oli myytävänä mielenkiintoinen M30 kokoelma, jolla oli aikoinaan osallistuttu kilpailuihinkin. Vaikka kokoelmasta oli noukittu parhaat postihistoriapalat pois ja myyty erikseen oli siinä hyvä pohja seriöösillekin M30 keräilylle. Numerokuusiloita oli mukana runsaasti ja materiaalia filateliakeräilyynkin jonkin verran. Jätettyjä postihistoriapalojakin oli, huomasin mm. pari hyvää postikorttikohdetta. Kokoelma myytiin hintaan 326 euroa, joka mielestäni oli edullinen siihen nähden, että siinä oli pelkästään numerokuusiloina vähintään kymmenkertainen luetteloarvo.

Muutakin mielenkiintoista oli myytävänä kuin M30 tavaraa, näitä en kuitenkaan yleensä ole blogissa noteerannut, tällä kertaa kuitenkin mainitsen kaksi postihistoriakohdetta, jotka huomasin. Ensimmäinen kiinnostava oli M17 merkein vuonna 1923 Yhdysvaltoihin lähetetty kirjattu paketti, jonka kortille oli mitätöity 5mk merkin nelilö. Niille, jotka asoista ovat perillä ja tiesivät, että kirjattuja paketteja pystyi lähettämään vain Yhdysvaltoihin ja Kanadaan ja ei ollut epäselvää, että kyseessä on huippukohde – olen nähnyt aiemmin yhden kirjatun paketin Yhdysvaltoihin (M30 merkeillä) ja tämä on toinen. Hinta nousi vain 68 euroon, mikä on mielestäni aika käsittämätön juttu. Toinen kiinnostava oli M54 merkein Saksaan lähetetty vakuutettu Lentopaketti. Vakuutetut lentopaketit ovat sitä vaikeampaa lentopostia ja äärimmäisen pahoja kohteita. Mieleeni juolahtaa vain pari aikaisempaa havaintoa. Tämä oli jollain tavalla tiedossa, koska hinta nousi satasen lähdöstä 196 euroon…. mutta vain jollain tavalla, sillä kohde oli tätä hintaa harvinaisempi ja nähtäneen varmasti jossakin näyttelykokoelmassa joskus tulevaisuudessa.

Kaiken kaikkiaan kyse oli mielenkiintoisesta perjantai-illan huvista. Omalta kohdaltani käpälään jäi jotakin, vaikka toivomani vakuutettu pakettikohde jäikin saamatta. Henkisesti alan valmistautumaan Tampereen näyttelyä varten, jossa täytyy ankarasti keskittyä tutkimaan kokoelmia ja parantamaan filateelista maailmaa keräilijäkolleegoiden kanssa.

Merkki Albertin HK 56 – Marraskuussa

By

Merkki Albertin huutokaupoissa on viimeaikoina ollut myytävänä mielenkiintoisia M30 kohteita, suurin syy tähän on ollut erään suurkeräilijän pesän hajoittaminen ja sieltä myyntiin tulleet hyvät kohteet. Tällä kertaa huutokauppa oli avattu jo kuukausi ennen varsinaista huutokauppapäivää, joka mielestäni ei ollut optimaalinen asia, sillä vaikka kohteisiin tutustumiseen netin kautta oli runsaasti aikaa, Jotenkin minulle tuli nimittäin ”taisteluväsymys” tähän huutokauppaan ennen kuin itse rähinät alkoivatkaan. Hieman ihmettelin myös sitä, että huutokaupan kohteita ei ollut nähtävänä Postimerkkimessuilla Merkki Albertin osastolla – tämä olisi ollut erittäin virkistävää niin kyseisten messujen tarjonnan kannalta, kuin mielestäni järkevää myös itse huutokaupan kannalta, sillä Postimerkkimessuille kuitenkin tuli paikalle väkeä myös Pohjoisesta ja Itä-Suomesta. Tyypillisesti kaukomatkalaiset eivät viitsi lähteä Jyväskylään tai Helsinkiin kohteita katsomaan, muuten kuin ”äärimmäisessä hädässä” ja siksi oli outoa, että näyttöä ei ollut. Viimeksi, KESFILA näyttelyn yhteydessähän Merkki Albertilla oli näyttö ja mielestäni se oli aivan erinomainen juttu. Noh… kaikkea ei ilmeisesti voi saada, mutta tällainen ”useita kärpäsiä yhdellä iskulla” strategia olisi varmasti monelle mieleen – varsinkin, kun Postimerkkimessujen ohjelma on junnannut paikoillaan jo useita vuosia eikä siellä enää juuri mitään ”erikoista” nähtävää ole…

Palatakseni itse huutokauppaan ja myytävänä olleisiin kohteisiin todettakoon ensiksi, että M30 alueella myytävää oli lähes sata kohdetta! Tämä on kohtalaisen huomattava määrä. Filateliaa näistä oli noin 30% ja loput noin seitsemänkymmentä kohdetta postihistoriaa. On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että postihistoria myy M30 osastoilla paremmin kuin filatelia. Näin maa makasi myös eilen illalla, kun huutokauppa päättyi – jälkimyyntiin jäi pääasiassa filateliakohteita. Ilahduttavaa oli, että postihistoriallisella puolella oli tälläkin kertaa erittäin kiinnostavia kohteita mukana. Tapojeni mukaan aloitan huutokaupan annin ruotimisen filateliasta ja jatkan postihistorian kanssa läheltä kauas.

Yllä: KK suojaleimaus M30 leijonamerkkien takana. Apteekkari Killinen leimasi apteekkinsa ja yksityisessä postissaan käytetyt merkit KK leimalla. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Mielenkiintoinen KK suojaleimaus kahdella M30 leijonamerkillä myytiin 30 euron pohjalla. Kyseessä on vähän tunnettu asia, nimittäin tämä suojaleimaus on varkauslaisen Kalervo Killisen, paikallisen apteekkarin käyttämä leimaus, joita hän ilmeisesti leimasi vain itse käyttämiinsä ja apteekkinsa käyttämiin merkkeihin. Tästä oli kohteessa mukana lehtijuttu, jossa ruodittiin asiaa ja meklari oli fiksusti jutun laittanut myös näkyviin verkkoon. Killisen suojaleimauksia tunnetaan M30 merkeillä verrattaen vähän ja tämä tekee kohteista kiinnostavia. Ovatko nämä suojaleimaukset humpuukia? Asiasta siitä voidaan olla montaa mieltä – humpuukina ei kuitenkaan tunnuta pidettävän ns. suojareijitettyjä merkkejä, joten miksi näitä suojaleimattuja tulisi pitää humpuukina? Mielenkiintoisesta ja harvinaisesta filateliakohteesta on siis kysymys, vaikka jotakuta saattaakin arveluttaa. Olen hieman yllättynyt kohteen matalasta myyntihinnasta ja laimeasta kiinnostuksesta kohdetta kohtaan, jälleen kerran olen nimittäin kohtalaisen varma, että kaikilla näitäkään ei ole.

Vuoden 1940 päällepainamamerkkien arkit myytiin 80 euron lähdöllä ja 1,25/50p keltaiset tyypin I ja II numerokuusilot jäivät myymättä 30 euron limitillä – tämäkin on mielestäni jännä juttu, sillä kun näitä II ladelman merkkejä on yksittäin myyty, on hinta ollut noin kympin kappale leimaamattomana – yhteenlaskulla 6*10 saadaan 60 ja nyt myytiin numerokuusiloa kolmella kympillä… Hammastamattoman 5mk keltaisen kulmapari myytiin kympillä – toinen samankaltainen pari jäi parilla kympillä myymättä ja 5mk violetin hammastamaton pystypari meni kaupaksi kahdella kympillä – keltaisia 5mk hammastamattomia arkkeja tunnetaan muistaakseni 6kpl ja violetteja vastaavia vain kaksi kappaletta, joten ihan hyviä kohteita nämäkin. Viidentoista markan punaisen merkin numerokuusilo vuosilukuvirheellä ”1591” jäi myymättä 15 eurolla – hiukan yllättävää tämäkin. Filatelian erikoisuudet eivät kiinnosta!! Joitakin loistoleimaisia merkkejä meni kaupaksi ja 8mk vihreä loisto myytiin peräti 33 eurolla, lähtö oli tällä merkillä 15 euroa. Olin yllättynyt kohteen 1383 ”50/40p lisäpainaman siirtymä **, 5mk tarttuma ** ja 9mk siirtymä” hinnan noususta – kyseessä oli siis kohde, jolla oli kolme filateelista erikoisuutta: lisäpainaman siirtymä, joka oli ihan ”hyvä” 50/40p vihreällä merkillä, 5mk keltaisen merkin täydellinen tarttuma ja 9mk punaisen merkin pieni siirtymä sivuttain päin. Näistä ehkäpä vaikein on tuo 9mk merkin siirtymä. Kohteen lähtöhinta oli 15 euroa, mutta se myytiin 186 eurolla – kyseessä on mielestäni huima korotus ja aika hurja hinta.

Kotimaista postia oli ”postihistoriapuolella” myytävänä joitakin kohteita, mukana oli myös erittäin mielenkiintoista nähtävää. Kahden keltaisen 50p leijonamerkin parilla paikalliskirjeenä lähetetty sähkösanoma myytiin kovalla yli 90 euron hinnalla. Itse olen pitkään pohtinut sitä, että mikä näistä sähkösanomista tekee niin ihmeellisiä, että niistä pitää maksaa normaalin postilähetyksen hinnan huikeasti ylittäviä hintoja. Ilmeisesti ”joku tuomari jossain näyttelyssä joskus” on heittänyt löysän lausahduksen, jossa on todettu näiden olevan ”hienoja”. Mitään muuta syytä en voi tälle ”ilmiölle” keksiä – kyseessä on siis tilanne, jossa sähkösanoma on saapunut lennätintoimistoon paikkakunnalla jossain ja tämä sanoma on lähetetty eteenpäin paikalliskirjeenä tai kirjeenä. Koska sähkösanomia ei valtavasti lähetelty ovat tällaiset sähkösanoman sisältävät lähetykset tietysti ”harvinaisempia” kuin tavalliset kirjelähetykset. Kyseessä on siis lähetyksen sisältöön liittyvää erikoisuutta, itse lähetyksessä ei sinänsä ole mitään sen kummallisempaa – minun mielestäni. Mutta kuten hyvin tiedämme, ihmiset arvostavat eri asioita, tämä pätee myös postilähetyksiin.

Yllä: Kirje Turusta 19.4.1941 Niinisaloon, maksettu vihkomerkeillä (V1). M30 2mk punainen, 50p vihreä ja 25p ruskea leijonamerkki, yhteensä 2,75mk. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk. Vihkomerkeillä maksetut lähetykset ovat vaikeita löytää. Myyntihinta 105 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Vihkomerkeillä lähetetyn kotimaan kirjeen lähtöhinta oli asetettu 45 euroon ja ajattelin, että kyseessä on mielenkiintoinen kohde, koska näitä vihkomerkein lähetettyjä lähetyksiä ei kovin usein tule vastaan. Tai oikeammin on sanoa, että vaikka niitä tulisi vastaan, on niitä joskus hiukan vaikeaa huomata. Asioita, jotka puhuvat sen puolesta, että lähetyksellä on käytetty vihkomerkkejä ovat käyttöaika ja tietysti itse merkit – vihkomerkkien tekotapa oli sellainen, että jokaisessa merkissä pitäisi olla joku hammasteen reuna leikattu, koska merkit leikattiin neljän merkin palasiksi. Tyypillisesti leikkaaminen tehtiin hyvin ja pitää katsoa suurennuslasilla, jotta näkee ”suoran” leikkauksen merkkien hampaissa. Vihkoissa oli 2mk karmiini, 1,25mk keltainen, 1mk oranssi, 50p vihreä ja 25p ruskea merkki – yhden vihkon postitusarvo ja myyntihinta oli siis yhteensä 20 markkaa. Parhaita vihkomerkkien käyttöjä ovat tietysti ulkomaan postitteet, jotka ovat harvinaisia. Suurin osa vihkomerkkien käytöistä on nimen omaan kotimaan postitteita. Tällä kertaa tämä vuonna 1941 vihkomerkein lähetetty kirje nousi 105 euron myyntihintaan. Kun tiedetään, että näitä vihkomerkkilähetyksiä voi löytää ns. tauhkalaatikoista, jos jaksaa penkoa, on niiden metsästäminen tietysti mahdollisuus niille, joita rahan tekeminen etsimällä ja löytämällä kiinnostaa. Siinä missä vihkomerkit menivät kaupaksi, ei rullamerkein kotimaassa postitettu kirje mennyt 40 eurolla kaupaksi – kirje olikin mielestäni kovin nuhruisen oloinen, eikä rullamerkeissä ollut mitään erikoista. Jos edes toinen merkeistä olisi selvästi ollut rullamerkin parhaat tunnusmerkit täyttävä, eli selvästi leikattu, olisi kohde saattanut mennä kaupaksi. Näitä vastaavia ”perus rullamerkkikohteita” on aiemmin myyty n. 20 eurolla, joten limitti oli asetettu tälle kohteelle verrattaen ylös. Mielenkiintoisia kotimaan taksaisia kohteita olivat kaksi K/L Suomen Joutsenelta lähetettyä kirjattua kirjettä kotimaahan – paatti oli tuolloin purjehduksella ja kansainvälisen postisopimuksen mukaan laivoilta sai lähettää postia kotimaahan kotimaan taksoilla, vaikka ne olisivat ankkurissa missä tahansa postiliiton sopimukset allekirjoittaneessa maassa. Tässä tapauksessa kyseessä oli koululaivan neljäs purjehdus ja laiva on lähettämisen aikoihin ollut luultavasti jossain Välimerellä. Kirjatut kirjeet Suomen Joutsenelta ovat hyviä kohteita, sillä yleensä postia ei kirjattu – ilmeisesti laivalla ei ollut mukana R-lipukkeita ja siksi kirjaukset onkin näihin myytäviin kohteisiin ”piirretty” kynällä. Kohteiden hinnat pysyivät maltillisina – kumpikin kirjattu kuori myytiin n. 30 euron hinnalla, joka mielestäni oli edullinen.

Yllä: Postitaksataulukko 3mk taksalla, joka maksettu 3mk keltaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen 3mk keltaisen merkin käyttö. Myyntihinta 211 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Yksi huutokaupan mielenkiintoisista kohteista oli taksataulukko, jonka kolmen markan hinta oli maksettu M30 3mk keltaisella leijonamerkillä. Kuten tiedetään, merkki oli tarkoitettu kotimaan (ja Pohjoismaiden) postikortille. mutta postikortin taksa muuttui pian merkin julkaisemisen jälkeen ja näin olleen merkki oli käypäinen käyttötarkoitukseensa vain vähän aikaa. Varsinaisia muita single käyttökohteita merkille on hyvin vähän, yksi tällainen on juuri taksataulukon maksaminen. Taksatauluja tunnetaan yhteensä alle 20 kappaletta ja tämä myyty kappale on ainoa tuntemani 3mk keltaisella merkillä maksettu. Taksataulun lähtöhinta oli 50 euroa ja huudot loppuivat 211 euroon. Mielenkiintoinen ja hyvä kohde tälle merkille filateeliseen kokoelmaan. Taksataulu ei suinkaan ollut ainoa ”kotimaan” tykkikohde tällä kertaa, myytävänä oli myös harvinainen postin henkilökortti, jonka teki tavallista harvinaisemmaksi se, että sen taksa oli 20mk ja se oli maksettu 20mk postitalo merkillä. Henkilökortteja tunnetaan M30 ajalta alle kymmenen ja 20mk taksaisia näistä kaksi. Kyseessä on siis erittäin harvinainen kohde. Edellinen myyty kohde myytiin joitakin vuosia sitten Hellman huutokaupoissa ja oli kuulunut erään edesmenneen tunnetun porilaisen keräilijän kokoelmiin, tämä nyt myyty kohde on käsittääkseni tunnetun myös jo edesmenneen lahtelaisen keräilijän kokoelmista.

Yllä: Postin henkilökortti vuodelta 1949. Maksettu 20mk Postitalo kuvamerkillä. Taksa: Postin henkilökortti (1.1.1948 – 31.12.1951) 20,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Henkilökortin lähtöhinta oli 200 euroa, joka oli mielestäni aika hyvä lähtöhinta kohteelle. Keräilijät käsittivät, että kyseessä ei ole mikä tahansa läpyskä ja hinta lähti nousuun – taistelua käytiin pitkään yli huutokaupan virallisen loppumisen ja lopputuloksena hinnaksi muodostui 566 euroa, joka on kortista kohtalaisen hyvä hinta. Toki toinen kortti myytiin vieläkin kalliimmalla, jos en aivan väärin muista. Huippukohteet eivät loppuneet tähänkään, vaan myytävänä oli, jos vain mahdollista, vieläkin vaikeampi kohde, eli ns. S-lainan, eli setelinvaihtolainan, kuitin palautusmaksu, joka oli maksettu M30 merkein. S-lainan kuitit, jotka ”palautettiin” eli lähetettiin alkuperäisestä lainan keräämiseen käytetystä postitoimistosta lainan ”antajan” kotia lähinnä olevaan postitoimistoon ovat harvinaisia, koska setelinvaihtolainan palautus käytiin tyypillisesti hakemassa henkilökohtaisesti postista – jos kuitenkin henkilö oli muuttanut, tuli kyseinen kuitti lähettää perässä uuteen postitoimistoon, ja tämä lähettäminen maksoi rahaa. Lainahan oli pakkolaina, siksi lainausmerkit lainan ”antaja” sanan osalta. No joka tapauksessa, näitä kuitin palautuspyyntöjä palautusmaksuineen tunnetaan kolme kappaletta, ja näistä kahdelle on maksettu palautusmaksu yhdelle kuitille ja yhdelle kolmelle kuitille (kolme kertaa 45mk). Myytävänä ollut kohde oli yhden kuitin palautusmaksu. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja siitä käytiin pitkä ja raskas taistelu – loppuhinnaksi tuli kokonaiset 490 euroa, mikä mielestäni oli kohtalaisen kova hinta. Harvinaisuus kuitenkin kohteella on kohdillaan.

Yllä: S-Lainan kuitin palautusmaksu. Yhden kuitin palauttaminen maksoi 45mk, joka on maksettu kolmella 15mk sinisellä merkillä. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Kotimaan kohteissa oli siis tällä kertaa ”raakaa” tavaraa – erinomaisia kohteita oli useampia, vaikka ehkäpä kovimmat kohteet kuuluvatkin osastoon ”muut maksut”, eivätkä niinkään ole varsinaisia postilähetyksiä – M30 merkkien harvinaisia käyttöjä kuitenkin. Pohjoismaihin mennyttä postia oli myytävänä muutamia kohteita. Norjaan edelleen lähetetty kenttäpostikirje, jolle oli lisätty 3½mk oliivi merkki myytiin 33 euron hintaan – kyseessä on merimiehelle rintamilta lähetetty posti, jonka ilmeisesti varustamo on lähettänyt edelleen Norjaan. Mielenkiintoinen kenttäpostimerkin ja M30 merkin sekakäyttö ulkomaan kohteella. Painotuote Islantiin 2mk vihreällä merkillä myytiin 14 eurolla, joka oli mielestäni halpa hinta, sillä Islanti on kuitenkin kohdemaana ”paras Pohjoismaista”. Painotuotteelle olivat voimassa kansainväliset taksat, joten sinänsä kyseessä on ”ulkomaan painotuote”. Painotuote Islantiin 6mk oranssilla merkillä ei mennyt kaupaksi 20 euron lähdöllä, joka ehkä oli hieman yllättäävää, kun taas 6mk vihreä painotuote postikortti Ruotsiin teki kauppansa samalla lähdöllä. Itse olisin näiden kahden välillä valinnut Islantiin menneen. Mielestäni mielenkiintoisin kohde Pohjoismaihin oli Islantiin menneen paketin pakettikortti – kohde oli mielenkiintoinen myös muiden mielestä ja sen hinta nousikin 20 euron lähdöstä aina 130 euroon saakka.

Yllä: Kirjattu postikortti Orivedeltä 1.8.1944 Osijekiin, Kroatiaan. M30 5mk Olavinlinna ja 2kpl 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 7mk. Suomen ja Saksan sensuurit ja kemiallinen sensuuri. Taksa: Postikortti Kroatiaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla (1.4.1944 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Ylitaksaa 50 penniä. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erikoistaksaisia kohteitakin oli tällä kertaa myytävänä – kaikki erikoistaksaiset kohteet eivät kuitenkaan olleet aivan sitä miltä ne näyttivät…. ensi silmäyksellä huikea kohde, kirjattu postikortti Kroatiaan 1.8.1944, Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla osoittautui lähemmän tarkastelun ja taksakirjan konsultoinnin perusteella väärätaksaiseksi. Erikoistaksa-aikaisia kirjattuja postikortteja tunnetaan muutamia, mutta ilmeisesti vain yhdessä on oikea taksa. Väärästä taksasta huolimatta kirjattu postikortti nousi aina 96 euron hintaan saakka – Kroatiaan mennyttä erikoistaksa-aikaista postia tunnetaan vain muutama lähetys, joten kohde on harvinainen, vaikka väärätaksainen onkin.

Unkariin menneet lentopostikortti ja lentokirje löytyivät lentopostikohteiden joukosta, kumpikin hyviä erikoistaksaisia kohteita. Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenvälinen postisopimus, joka alkoi jo vuoden 1942 puolella, posti unkariin tämän taksan puitteissa on vaikeaa ja erityisesti myyty lentopostikortti on hyvä kohde – hinnat pysyivät alhaisina, lentokuori nousi vain 26 euroon ja lentopostikortti 32 euroon. Böömin ja Määrin protektoraattiin lähetetty kirjattu lentokirje 10mk saimaan singlellä myytiin 15 euron pohjahinnalla, joka mielestäni on jonkin sortin pohjanoteeraus hinnan osalta – kohde ei ole helppo, vaikka näitä joskus näkeekin. Kalleimmaksi osoittautunut erikoistaksainen lähetys oli postiyhteyden keskeytymistä ennen 4.9.1944, mutta keskeytyksen ”uhriksi” joutunut, Saksaan lähetetty lentokirje 5½mk yhteistaksalla – kohteelle oli asianmukaisesti leimattu ”postiyhteys keskeytynyt” leima. Keskeytyksen syynähän oli Suomen ja Neuvostoliiton 5.9. solmima aselepo, jonka takia Suomen ja Saksan väliset yhteydet katkesivat. Tällaisia hyvin samanlaisia kuoria tunnetaan kymmenkunta. Tällä kertaa kuoren hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 247 euroon saakka – mielestäni myyjä sai hyvän hinnan.

Yllä: Kuriiripostissa Helsingistä Vichyn Ranskaan kulkenut kirje. Lähetetty ensin kotimaan taksalla Helsinkiin. Harvinainen ja postihistoriallisesti hyvin kiinnostava. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä aika paljon, jos mukaan lasketaan lentopostiosaston kohteet. Mukana oli kiinnostavia ja postihistoriallisesti hyvinkin haluttavia kohteita, joiden osalta on todettava, että kun postihistoriasta on kysymys, niin on hyvin tärkeää, että kohteista olisi olemassa kunnolliset kuvat etu ja takapuolelta. Näin ei ollut esimerkiksi asian laita kohteen 1391 ”75p ja 2,75mk kuriirikirjeellä Ranskaan” kohdalla, sillä kohteen kuvassa edellisen omistajan kirjoittama kohdeseloste esti kohteen näkemisen. Tämä on tietysti harmittavaista, kun kohteen voidaan tekstin perusteella ajatella olevan mielenkiintoisen – jos ei pysty näkemään kohdetta kokonaan on mahdotonta tietää, että minkälainen kohde oikeastaan on kysymyksessä. Yksi asia nimittäin postihistoriassa on varma ja se on, että mihinkään kohdekuvausteksteihin ei kannata eikä voi 100% luottaa koskaan. Virheitä sattuu nimittäin myös meistä parhaimmille ja tietoa tulee jatkuvasti lisää. No joka tapauksessa tämä kyseinen kohde oli aito asia, eli kyseessä oli kotimaassa lähetetty kirje, joka oli osoitettu Ulkoministeriön kuriiripostiosastolle, lähetettäväksi eteenpäin Vichyn Ranskaan suomalaisen diplomaatin perheenjäsenelle aikana, jolloin alueelle ei ollut Suomesta postiyhteyttä. Kohde on sekä historiallisesti erittäin kiinnostava, että postihistoriallisesti mielestäni erinomainen. Maksettu taksa on kotimaan taksa, joka on riittänyt siis Ulkoministeriöön asti – loppumatkan kohde on kulkenut kuriirin viemänä. Kohteen lähtöhinta oli laitettu 20 euroon, josta se nousi aina sataan euroon saakka. En pidä satasta järkyttävän kalliina hintana tästä kohteesta.

Neuvostoliittoon lähetettyä postia oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, erityisen kiinnostavana pidin vuoden 1945 helmikuulta olevaa kirjettä, neljän ja puolen markan kirjetaksalla, joka on aikainen lähetys sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Vaikka postiyhteys Suomen ja Neuvostoliiton välillä avautuikin jo Joulukuun 22. vuonna 1944 on vuoden 1945 alun posti aikaista, sillä yleisölle tieto postiyhteyden avautumisesta saatiin luultavasti vasta 1945 puolella. Toinen kiinnostava Neuvostoliittoon lähetetty kohde oli palautettu ehiöpostikortti lisämerkillä, kuuden markan taksalla. Kohde on hyvän näköinen ja siinä on useita leimoja, myös 6mk korttitaksa ulkomaille on kohtalaisen hyvä ja Neuvostoliitto on hyvä kohdemaa. Kumpikin kohde meni kaupaksi maltillisilla hinnoilla, kirje 33 eurolla ja postikortti kolmella kympillä. Jos olisin hyvin rikas, olisin voinut haalia nämä itselleni, mutta rahavarallisuuden ollessa rajallista oli minun pakko todeta, että jotta sekiinit riittäisivät minulle tärkeämpiin huutoihin, on päästettävä irti näistä kiinnostavista kohteista. Keräilijänkin elämä on luopumista.

Yllä: Helsingistä 21.11.1940 Liverpooliin Englantiin lähetetty lentokirje. Suomen ja Englannin sensuurit. Joulumerkki ja Liverpoolin saapumisleima 27.1.1941. M30 2,75mk violetti pari, yhteensä 5½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (-20g) lentolisä Neuvostoliittoon (30.4.1928 – 22.6.1941) 2,00mk = 5,50mk. Lento Moskovaan saakka. Hyvä kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Sodan aikaisia Englantiin Neuvostoliiton kautta kulkeneita kirjeitä oli myytävänä kolme kappaletta, yksi maapostissa kulkenut ja kaksi lentopostiosastossa. Kysymys on siis siitä, että koska Saksa ja Englanti olivat sodassa keskenään, ei postia voitu Englantiin lähettää Saksan kautta, vaan se jouduttiin kuljettamaan Neuvostoliiton läpi junalla Vladivostokiin, josta laivalla Japaniin josta yhä eteenpäin Tyynen valtameren yli laivalla San Pedroon Kaliforniaan, josta junalla Pohjois-Amerikan halki New Yorkiin, josta laivalla Englantiin. Lentolähetykset kuljetettiin lentona Moskovaan asti ja sieltä edellä mainittua reittiä pitkin maapostina – lentolähetyksiin oli maksettu ns. Euroopan lentomaksu, joka oikeutti lentoon Moskovaan asti. Tällaiset sodan aikaiset ”pitkän matkan” lähetykset ovat hyviä kohteita – maapostissa koko matkan kulkeneita tunnetaan jonkin verran, lentopostia vähemmän. Lentopostikohteet ovatkin erinomaisia kohteita. Vielä parempia kuin nyt myydyt kaksi Euroopan lentotaksaista ovat ns. koko matkan lentopostikohteet, jotka tulivat mahdollisiksi maaliskuussa 1941 ja joita tunnetaan aniharvoja. Postiyhteys Neuvostoliiton kautta päättyi 22.6.1941 Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Koko matkan maapostissa kulkenut 3½mk sinisen merkin singlekohde myytiin hintaan 65 euroa (lähtö 20€) ja lentopostikohteista edullisempi 85 eurolla ja kalliimpi, Englannissa saapumisleimattu ja sensuroitu, hintaan 380 euroa. Mielestäni tämä kalliimman kohteen hinta oli aivan suunnaton, vaikka kohde hyvän näköinen olikin – toisaalta köyhä ihmettelee usein sellaisia asioita, jotka rikkaalle ovat itsestäänselvyyksiä.

Yllä: Aero Oy:n leimalla mitätöity lentokirje Suomesta Dessauhun Saksaan. M30 2kpl 2mk mustansininen, yhteensä 4mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 31.11.1931) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) ulkomaille (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Jännittävä harvinainen lähetys. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erittäin kiinnostava lentopostikohde oli vuonna 1930 toukokuussa Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, jonka merkit oli mitätöity AERO Oy:n yritysleimalla ilmeisesti Tallinnassa. Aero liikennöi Helsingin ja Tallinnan välistä lentopostiliikennettä. Tällaisia Aeron leimalla leimattuja kuoria tunnetaan vain harvoja. Kyseessä saattaa olla Aeron oma firmaposti. Kuorella oli myös saksalainen ns. luftbestätigungstämpel, eli suomennettuna lentoleima. On siis varmaa, että kuori on lentänyt. Kyseessä on mielenkiintoinen lentopostikohde ja sen lentopostikeräilijät huomasivat ilmeisesti ”suurin joukoin” sillä hinta nousi 80 euron lähdöstä aina 481 euroon saakka, joka mielestäni on erittäin kova hinta. Kohde oli yhä myytäessä monteerattuna Jorma Lindebladin kokoelmalehdelle ja on ollut Jorman ”Republic of Estonia 1918 – 1940” kokoelmaa. Jos kohta tämä aika ”selkeä” tapaus nousi hinnaltaan korkealle, niin näin ei suinkaan tapahtunut kaikkien hyvien lentokohteiden osalta. Lentopainotuotepostikortti Hollantiin vuodelta 1943 myytiin vasta jälkimyynnissä kymmenen euron pohjalla. Pidän tätä aika uskomattomana tapahtumana, sillä sodan aikainen painotuoteposti on harvinaista ja neljän markan lentolisällä kulkenut painotuoteposti on muutenkin vaikeaa. Yhden markan perustaksalla, joka on M30 ajan painotuotteista vaikein, ovat lentolähetykset kiven alla. Kohteessa on lisäksi mukana viisi 1mk vihreää merkkiä, joten tämä ulkomaan painotuotteelle tarkoitettu merkki on edustettuna kohteella erinomaisesti. En osaa sanoa mitä itsekin ajattelin, kun en tätä ollut ”aktiivisesti” rekisteröinyt huutokauppaa selaillessani.

Yllä: Lentokirje Turusta 11.3.1940 Teheraniin Iraniin, lentänyt Tukholman kautta. M30 10mk Saimaa, 5mk Olavin linna ja 50p vihreä leijona, yhteensä 15,50mk. Sensuurin tarkastama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.4.1938 – 14.3.1941) 4*3,00mk = 15,50mk. Hyvä lentokohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Euroopan ulkopuolellekin menneitä kohteita oli tarjolla…. kuten pikkuhiljaa huomataan, oli tämä Merkki Albertin huutokauppa erittäin kiinnostava M30 keräilijän osalta. Lentopostikuori Iraniin vuodelta 1940 on lähetysajankohtansa takia sitä parempaa sorttia. Lähetyksen aikana posti ei voinut kulkea Neuvostoliiton kautta, koska Talvisodan takia yhteys oli yhä sitä kautta poikki, tämän takia kirje on kulkenut ilmeisesti Saksan kautta Italiaan, josta lentoreitillä Israeliin. Sieltä joko KLM:n tai BOAC:in lennoilla Bagdadin kautta Teheraniin. En tiedä mistä entinen omistaja on keksinyt, että kirje olisi mennyt maareittiä pitkin Bagdadista Teheraniin. Tällaiset 1940 luvun alun lentokohteet Euroopan ulkopuolelle ovat hyviä! En ole tästä kohteesta 100% perillä, mutta hyvä kohde on kyseessä.

Lentopostikortti Palestiinaan meni kaupaksi kuudella kympillä – kyseessä on parempi kohdemaa ja lentotaksa kortilla on ns. Lähi-Idän (Vähä-Aasia) taksa, johon kuului mm. myös Turkki. Tavallisen näköiset pakettikortit Yhdysvaltoihin ja Kanadaan jäivät myymättä – niissä ei mitään ihmeellistä ollutkaan; perus ulkomaan pakettikortin hinta on tänä päivänä n. 10 euroa, jos sitäkään. Parempaa hintaa saa korteista, joissa on maksettu lisämaksuja, kuten pikalisä tai kirjaus. Myös lentopaketit ovat kiinnostavampia. Brasiliaan lähetetty ja palautettu paketti, jolle oli mitätöity merkkejä yli 1400mk arvosta myytiin  yli satasella – kyseessä olikin näyttävän näköinen postihistoriakohde – erikoisuutta tuo palautus ja useat eri maissa lyödyt leimat ja lipukkeet. USAan lähetetty kirje 4½mk sinisen M30 leijonamerkin singlenä myytiin 66 eurolla –  kirje oli ”hyvän näköinen” ja siinä oli kolmen maan sensuurit – hinta ei ollut kovin kova, kohde on näyttävä. Vuonna 1944 kulkeneena kyseessä on mielenkiintoinen, jos kohta ei mahdottoman harvinainen lähetys. Ensipäiväkuorien osastossa M30 keräilijää odotti mielenkiintoinen yllätys, myytävänä oli nimittäin yksi kovan luokan harvinaisuus – 16mk linja-automerkki yksin kirjatulla postikortilla. Kortti oli tosiaan lähetetty 16mk merkin ensipäivänä, mutta on siis täysin taksan mukainen ilman aivan uskomatonta tekeleenomaisuutta. Meni pohjahinnalla 30 euroa, mikä tälle kohteelle on erittäin alhainen – kyseessä on nimittäin erittäin vaikea kohde. Nykyiseen Tansaaniaan kulkenut lentokirje myytiin 30 eurolla – kirje oli kulkenut sodan jälkeen ja siksi ei ehkä ollut sitä aivan ”parasta A-ryhmää”… Afrikkaan kulkenut posti on kuitenkin aina hiukan parempaa.

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että M30 kohteiden perässä oli tällä keralla useita keräilijöitä, joilla tuntui olevan ns. pinkka kunnossa. Monesta hyvästä kohteesta käytiin kovaakin kisaa ja hinnat nousivat. Osa kohteista myytiin siitä huolimatta mielestäni hyvinkin edullisesti – vaikeammin ymmärrettävissä kohteissa ei huutajia sitten ollutkaan ja kilpailu jäi käymättä. Lentopostikohteiden hinnat nousivat tavallista korkeammiksi, tämä asia on jollakin tavalla ”ollut ilmassa” (heko heko) jo pidemmän aikaa, toivottavasti aktiiviset lentopostikeräilijät jossain kohtaa räväyttävät myös näyttelyssä ja näemme ns. wanhojen, jo nähtyjen, kokoelmien lisäksi myös uusia tulokkaita näyttelyparketeilla.

 

Merkki Albertin 54. HK

By

Merkki Albertin 54. huutokaupan voidaan sanoa olleen erittäin kiinnostava huutokauppa M30 keräilijän kannalta. Itse asiassa ilmassa oli suorastaan urheiluhenkeä, kun puolta tuntia ennen huutokaupan loppua istuuduin tietokoneeni eteen ja lähdin katsomaan missä jamassa maaima makaa. Jo tätä ennen oli alkanut kisastudio, eli puhelin oli pärissyt pitkin iltaa ja huutokaupasta oli keskusteltu useammankin filatelistin kanssa. Juonia oli juonittu ja pohdittu eri kohteiden hyvyyttä ja huonoutta. Kun ilta alkoi lähenemään kahdeksaa alkoi tunnelma tiivistyä ja kuten yleensä silloin, kun liipasimella on oma kukkaro, pientä jännitystäkin alkoi kehittyä. Miksi näin? Yksinkertaisesti siksi, että tällä kertaa huutokaupassa oli M30 keräilijäin osalta useita parempia kohteita myynnissä ja näistä tietysti jokainen kiinnostunut halusi itselleen mieleisensä. Tapani mukaan aloitan kohteiden läpikäynnin filateliapuolelta ja siirryn sitten postihistorian kautta kotimaasta ulkomaille.

Filateliapuolella ja tässä tapauksessa huutokaupan osastossa ”1930 yleismerkit” oli myytävänä yhteensä yli sata kohdetta. Näistä useimmat filateliaa, merkkikohteita. Kaikenlaista pikkuhyvää oli myytävänä ja mukana joitakin hyviäkin kohteita.

Yllä: Ehdotearkista leikattu 1,25mk/50p keltaisen merkin päällepainamamerkin ehdotemerkkipari. Limitti ja myyntihinta 50€. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä oli tälläkin kertaa ehdotearkista hammastamaton pari, merkki kuitenkin oli vähemmän nähty 1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkki. Tämän merkin ehdotteita ei ole viime vuosina näkynyt myytävänä, lieneekö jostain tullut markkinoille enemmänkin tällaista materiaalia. Meni kaupaksi 50€ limitillään. Rullamerkkieriä ja rullamerkkejä yksittäin oli myytävänä useampia, menivät vaihtelevasti kaupaksi – lähdöt olivat tyypillisesti kympin. Loistoleimatut eivät näyttäneet tekevän kauppaansa ja samoin myymättä jäi huutokaupan loppuessa paljon arkkeja. Hammastamattomat liimoitetut 5mk violetit merkit, joita oli myytävänä kaksi pystyparia menivät ”puoliksi” kaupaksi. Heikompilaatuinen, kympin limitillä listattu pari myytiin limitillä, mutta kolmen kympin limitillä oleva postituore vastaava jäi myymättä. Tarttumiakin oli kaupan ja myytiin, mielestäni aika näyttävä 5mk sinisen merkin koko ja osatarttuma (2 merkkiä) myytiin neljällä kympillä. Osatarttumat ovat näyttäviä, sillä ”homma tulee selväksi” helposti. Olivatko nämä liiman päällä vai alla, sitä en tutkinut, vaikka Albertilla katselemassa käväisinkin.

Yllä: Kohde 1011 5mk sinisen merkin koko- ja osatarttuma. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Sokkohammaskohteita oli myytävänä useampiakin. Tunnetusta 8mk violetista oli kolmen kohteen verran sokkohampaita myytävänä. Olin yllättynyt, kun postituoreen arkin reunasta irroitetun merkin, jolla on neljä sokkohammasta, hinta nousi 87 euroon kympin limitistä. Tämä oli mielestäni tämän huutokaupan oudoin tapahtuma. Nimittäin aivan vastaava neljän sokkohampaan kohde oli myytävänä yhdessä yhdellä sokkohampaalla olevan kohteen kanssa 30 euron limitillä – ja on vieläkin. Ei ehkä yhtä näyttävänä, mutta mielestäni aivan saman asian ajaen. Yhdellä sokkohampaalla oleva kolmas kohde ei mennyt kympillä kaupaksi. Yhdeksän markan punaisen leinojanerkin oikean yläkulman sokkohammas jäi kympillä myymättä. Mielestäni vaikein sokkohammasmerkki, joka myytiin oli 4mk oliivin merkin sokkohammas oikealla alhaalla. Vaikein tämä minun mielestäni oli siksi, että en sellaista ole koskaan ennen nähnyt. Ilmeisesti tästä oli tietoa myös muilla, sillä hinta kipusi kympin limitistä aina 58 euroon.

Yllä: Sokkohampainen 4mk oliivi leijonamerkki. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä olleet laskokset jäivät lähes kaikki myymättä, yhden kohteen osalta tämä hiukan ihmetytti, nimittäin kohteen 1031 laskos 10mk Saimaa on näyttävänä näköinen. Toki tälle merkille laskoksia tunnetaan paljon. Kaiken kaikkiaan ihan kohtalaista filateliatarjontaa merkkien osalta, vaikkei mitään super kanuunoita mukana tällä kertaa ollutkaan.

Postihistoriapuolella sitä vastoin olikin paljonkin ihmeteltävää, tällä kertaa erityisesti kotimaan postilähetysten osalta. Usein tuntuu siltä, että postihistorian osalta kotimainen osasto on sitä tylsempää, sillä kotimaan kirje ja postikorttilähetykset ovat huomattavasti yleisempiä kuin ulkomaille lähetetyt. Siksipä tämä huutokauppa tullaan muistamaan nimen omaan kotimaan postihistorian osalta pitkään, nimittäin kotimaassa lähetetyt kohteet olivat tämän huutokaupan M30 keräilijälle tarjoama suola ja ehdoton ykkösjuttu. Mainitsen M30 kohdeluokassa myynnissä olleen FORD reijitetyin merkein lähetetyn pakettikortin, jonka hinta nousi kympin limitistä aina 173 euroon saakka. Olen aiemminkin todennut, että ymmärrän rei´itteistä todella vähän, mutta olen alkanut ymmärtää, että hyvät postilähetykset suojareijitetyillä merkeillä ovat hyviä kohteita.

Yllä: FORD reijitetyin merkein 29.12.1930 lähetetty pakettikortti Helsingistä Viipuriin. M30 5mk Olavinlinna ja 2mk mustansininen, yhteensä 12mk. Taksa: Paketti (5-6kg) kotimaassa (15.1.1926 – 31.8.1942) 12,00mk. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huomasin myytävänä ainakin kaksi kohdetta, jotka ovat aiemminkin olleet myynnissä – muistaakseni Merkki Albertilla; toinen oli kammottavassa kunnossa oleva ulkomaan vakuutettu kirje Englantiin ja toinen numerolla 947 myytävänä ollut kohde ”10p ja 25p harvinaisella sokeainlähetyksellä, tahaton 5p ylimaksu”. Tämä vakuutettu kirje oli mennyt englantiin ja viimeksi jäi myymättä muistaakseni 20 euron lähdöllä, nyt se meni kaupaksi 14 euron pohjalla. Vakuutetut kirjeet ulkomaille ovat vaikeita kohteita, mutta tämän kunto on huono – eheämpänä sen hinta olisikin noussut. Tämä toinen kohde, sokeainkirje, on siis väärätaksainen – oli syy mikä hyvänsä, tahaton tai ei. Näin ollen 100 euron lähtöhinta oli sille liikaa. Homman nimi on se, että nykyään ei oikein väärätaksaisia voi näyttelykokoelmaan laittaa ja muut kuin näyttelyyn tähtäävät tai muuten vain aika vakavasti asioita ottavat keräilijät eivät yli sataa euroa väärätaksaisista kohteista maksa. Ymmärrän tämän hyvin. ”Oikea hinta” tällaisen väärätaksaisen vaikean lähetyslajin edustajalle lienee jossain kolmen kympin kinttaalla ja ostajana sellainen henkilö, jolla ei tätä lähetyslajia vielä ole – aukontäyttäjäksihän näitä ostellaan, jos sittenkään. Rehellistä oli kuitenkin se, että väärätaksaisuus oli mainittu kohdeselosteessa – aina näin ei suinkaan ole, pidetään se nyt kuitenkin mielessä.

Yllä: Lentopostikortti 2.8.1937 Helsingistä Viipuriin. M30 1,25mk keltainen ja 50p vihreä leijonamerkki, yhteensä 1,75mk. Taksa: postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk + postikortin lentolisä kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 0,50mk = 1,75mk. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 36 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kovimpia M30 kohteita ei suinkaan oltu listattu M30 kategoriaan, vaan kysymys oli tällä kertaa lentopostista ja siksi kohteet löytyivätkin lentopostin myyntiluokasta. Kun puhutaan lentopostista yhdessä kotimaan lähetysten kansa M30 merkeillä ollaan kohtalaisen kiinnostavassa puheenaiheessa, sillä kotimaan lentoposti on sitä parempaa M30 postihistoriamateriaalia kautta linjan. Tämä saattaa tuntua yllättävältä, mutta kotimainen lentoposti 1930-1940 luvuilla on huomattavasti vaikeampaa kuin ulkomaille mennyt lentoposti samaan aikaan. Vasta 1950-luvun puolesta välistä eteenpäin alkaa löytyä kotimaan lentopostia runsaammin. Erityisesti täytyy todeta, että 1930-luvun lentopostikortit ovat kiven alla, sota-aikaista lentopostia kulki vuosina 1941-1944 yhteensä 3kg ja kaikenlaiset muut kuin kirjeet ja postikortit lentona kotimaassa ovat kaikki vähintään erittäin vaikeita kohteita. 1930-luvun lentokirjeetkin ovat vaikeita… tai sanotaanko näin: silloin, kun sellaista alkaa etsiä, niin mistään ei löydy. Eli 1930-luvun kotimaan lentokirjeitä näkyy aina ajoittain ja hinnat vaihtelevat hurjasti, koska on sattuman kauppaa ovatko ”oikeat ostajat” hereillä.

Yllä: Lentokirje 27.6.1935 Turusta Helsinkiin. M30 3mk tummanvioletti single. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk. Hyvä single kohde. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 32 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Tämän ”alustuksen” jälkeen, koskien kotimaan lentopostin harvinaisuutta, en voi muuta kuin todeta, että tässä huutokaupassa oli millä mällätä, eli kotimaan lentokohteita oli myynnissä huomattava määrä.  Ehkäpä juuri siksi osan kohteista hinnat jäivät mielestäni alhaisiksi – osittain jopa niin alhaisiksi, että itseäni suorastaan hirvitti. Toisaalta parhaiden kohteiden hinnat kyllä kipusivat ylös. Niille, jotka eivät tiedä mistä nämä kohteet ovat tulleet voin avata kuviota – kyseessä on kesällä edesmenneen kotimaan lentopostin ykkösnimen ja pitkän linjan postihistoriakeräilyn erikoismiehen Jorma Lindebladin kokoelman kohteiden myynti. Jorma oli kerännyt kokoelmaansa vuosikymmeniä ja hänellä oli kovan luokan asiantuntemus mm. kotimaan lentopostista, kohteissa näkyvät vielä kokoelmassa olleet tekstit JF55, eli Järvenpään Filatelistien 55 vuotis näyttelystä, jossa Jorma viimeistä kertaa kokoelmaan esitteli. Kirjoitin tuon näyttelyn osalta tässä blogissani, että minulla meni jauhot suuhun katsoessani Jorman kokoelmaa. Pysyn näiden sanojeni takana, sillä kyseessä on huikea kokonaisuus. Viimeisessä Filatelistissa on Jorman muistokirjoitus. Muita keräilyalueita, joita hän keräsi olivat mm. Viron postihistoria ja kansalaissodan posti – näitäkin kohteita tässä huutokaupassa oli myytävänä.

Yllä: Yksi huutokaupan kovimmista kohteista, Helsingistä 10.8.1941 Maarianhaminaan lähetetty lentokirje. M30 2,75mk violetti ja 1mk oranssi, yhteensä 3,75mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,75mk. Sota-aikainen lentoposti on harvinaista. Uskoakseni tällä taksalla olevaa sota-aikaista kotimaan lentopostia tunnetaan vain aniharva kappale. Limitti 100 euroa, myyntihinta 410 euroa. Onnea ostajalle! Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

On vaikea kootusti kuvailla eri kohteiden myyntihintoja, sillä ne vaihtelivat niin kovasti – kympin lähdöstä osa huippukohteista nousi vain alle viiteen kymppiin, toisaalta osa kohteista nousi useiden satojen eurojen hintaan. Olen valinnut kuvia mielestäni parhaista kohteista, vaikka myytävänä olleista useampikin olisi ansainnut tulla kuvan kanssa mukaan. Sota-aikaisesta lentopostista mukana oli kaksi tai oikeastaan kolme kohdetta. Näistä parempi 3,75mk kokonaistaksalla ollut lentokuori nousi aina 410 euroon saakka ja toinen sota-aikaiseksi mainostettu vuodelta 1943 oleva lentokuori myytiin 145 eurolla, joka mielestäni oli halpa hinta. Kolmas, Petsamosta 1940 lentänyt kuori myytiin 121 eurolla, ja tämäkin oli mielestäni edullinen ostajalleen. Harvinaisuus näissä on kovaa luokkaa. 1930-luvun lentolähetykset menivät mielestäni erittäin halvalla – useampia 3mk taksaisia lähetyksiä alle neljällä kympillä!

Yllä: Lentopostikortti 16.10.1945 Vaasasta Helsinkiin. M30 5mk sininen single. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.6.1946) 3,00mk + postikortin lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 5,00mk. Erinomainen singlekohde, harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 37 euroa. Edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kiven kovia sodan jälkeisiä lentolähetyksiä myytiin muutamia. Näistä vaikein oli mielestäni 5mk sinisellä merkillä yksin lähetetty lentopostikortti Vaasasta Helsinkiin. En ole toista tällaista koskaan nähnyt muualla. Kyseessä on mielestäni aivan huippu 5mk sinisen käyttö ja harvinainen, jos ei erittäin harvinainen kohde. Ensinnäkin kyseessä on 6 kuukauden pituinen taksa sodan jälkeen, ei kovin varhainen lentotoiminnan uudellenavaamisen jälkeen, mutta on otettava huomioon, että kun lentotoiminta avautui vasta 13.8. jää tuosta kuuden kuukauden taksasta vain 4½kk jäljelle mahdolliseksi lentona. Myyntihinta jäi mielestäni alas, ottaen huomioon kohteen vaikeuden. Lisäksi… henkilökohtaisesti totean, että koska vastaanottajana on kaukainen sukulaiseni, olisin ollut valmis laittamaan kohteen saadakseni ”kampoihin” kohtalaisen pitkään toteutuneen myyntihinnan jälkeenkin mikäli se ei olisi muuten minulle lohjennut. Tällä kertaa kävi tuuri ja sain haluamani kohteen sopivasti.

Yllä: Lentokirje 13.11.1946 Kemistä Helsinkiin. M30 10mk sininen leijona single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 10,00mk. Erinomainen singlekohde. Erittäin vaikea tai harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 161 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Yllä mainitun 5mk sinisen lentopostikorttikohteen ”kolleega” oli 10mk sininen single lentokirjeellä Kemistä Helsinkiin, eli toinen erinomainen single kohde. Tästä kohteesta käytiin pitkään kisaa ja itse asiassa se taisi olla viimeisiä M30 kohteita, jotka päättyivät usean lisäajan jälkeen. Näitä loppukahinoita on aina mukava sivusta seurata ja joskus niihin myös osallistua itsekin. Ilmeisesti kaksi huutajaa nokitteli toisiaan aina 161 euroon saakka. Silläkin hinnalla tämä kohde on vielä ihan järkevän hintainen, nimittäin singlekohteena se on aivan erinomainen. Saman perustaksan ajalta oli myytävänä myös muutama muu kohde, ja tämä 10mk kokonaistaksa oli kolmessa myytävässä kohteessa.

Yllä: Kirjattu pikalentokirje 23.4.1946 Helsingistä Muurolaan. M30 15mk Olavinlinna pari ja 3mk keltainen leijona, yhteensä 33mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjaaminen kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + pikalisä kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 33,00mk. Erittäin vaikea taksakombinaatio. Lähtöhinta 10 euroa, myyntihinta 83 euroa (kuitenkin siten, että mukana oli toinenkin lentokirje). Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Värikkäin taksayhdistelmä saatiin ehkäpä kasaan kirjatulla pikalentokirjeellä vuodelta 1946, eli 8mk kirjeen perustaksaisella kotimaan lentolähetyksellä. Näitä erikoisia taksayhdistelmiä on kiva metsästää ja monipuolisuutensa takia tällaiset ovat yleensä kohtalaisen vaikeita. Kohteen postimaksu oli tässä tapauksessa yli nelinkertainen pelkän perustaksaisen kirjeen postimaksuun verrattuna. Kohteen huomasi ainakin kaksi huutajaa, sillä sen hinta nousi aina 83 euroon saakka. Tämäkään ei minusta tunnu kovin pahalta, sillä jälleen kerran on sanottava, että en ole toista vastaavaa nähnyt. Oli tällainen taksayhdistelmä mihin tahansa – kotimaassa tai ulkomaille, niin se on aina vaikea löytää. Ulkomaille olen vastaavan nähnyt, mutta en siis koskaan toista kotimaassa kulkenutta vastaavaa.

Yllä: Kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella 26.2.1956 Lauttasaaresta Maarianhaminaan. M30 50mk Tampere 3kpl ja M54 2mk vihreä  ja 15mk punainen, yhteensä 167 mk. Tarkan taksan laskemiseen ei minun taitoni riitä, tämä on kuitenkin postitoimistosta lähetetty ja sitä kautta on syytä olettaa taksan olevan oikein. 167 markalla paketti on ainakin toimitettu perille.  Limitti 10 euroa, myyntihinta 454 euroa. Erittäin harvinainen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huutokaupan ennalta ajatellen jännittävin kohde oli kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella vuodelta 1956. Tämä on aivan huikea kohde. Lähdetään siitä liikenteeseen, että kotimaan lentopakettikortteja tunnetaan ylipäätään käsittääkseni kaksi kappaletta kokonaisina. Se on tässä pelkkä lähtökohta. Mikä tahansa paketti, joka on lähetetty särkyvänä on paljon vaikeampi kuin tavallinen paketti. Kotiinkuljetuksella lähetettyjä paketteja M30 merkeillä tunnetaan alle 20 kappaletta. Tässä on suurin piirtein kaikki kohdallaan mitä kohdallaan voi M30 postihistoriakohteessa olla. Suoraan sanottuna olen ihmeissäni, että kohteen hinta ei tästä korkeammalle noussut, se nimittäin olisi voinut nousta vielä paljonkin korkeammalle. Syynä ei voi olla se, että kaikilla on tämä, sillä tämä on ainoa tunnettu vastaava kohde. Myytävänä oli myös kaksi kotimaan lentopainotuotetta, joiden taksa oli maksettu M30 ja M54 merkkien sekakäytöllä – lentopainotuotteet ovat vaikeita kohteita. Niitä ei joko hoksattu tai niiden päälle ei ymmärretty. Olen viimeisten 10 vuoden aikana nähnyt M30 merkein alle viisi lentopainotuotetta kotimaassa.

Yllä: Viroon lähetetty lentokirje vuonna 1944. Mikäli aito, on kyseessä hieno kohde. Myyntihinta 192 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Pohjoismaihin menneitä maininnan arvoisia lähetyksiä ei tällä kertaa ollut myytävänä. Viroon lentänyt ja takaisin lähetetty lentokirje myytiin 23 eurolla, joka oli mielestäni kohtalaisen edullinen hinta. Viroon lähetetyistä M30 kohteista kiinnostavin oli vuonna 1944 Viroon osoitettu kenttäpostikirje lentona, joka oli myytävänä osastossa ”sota-ajan postia”. Tämän lähetyksen mukana oli pitkä selitys lähettäjästä, joka oli Virolainen vapaaehtoinen, joka sodan jälkeen palattuaan kotimaahansa sai kokea mitä tarkoittaa joutua Neuvostoliiton väkivaltakoneiston uhriksi. Mies kuoli vankilassa pian paluunsa jälkeen. Noh… takaisin kohteeseen. Kohde oli siis lähetetty Turusta vuoden 1944 helmikuussa Tallinnaan, joka tuolloin oli Saksan miehittämänä ja kuului ns. Reichskomissariat Ostlandiin. Mielenkiintoiseksi kohteen tekee se, että se on kenttäpostikirje ja sellaisena se olisi kulkenut ilmaiseksi Suomesta Viroon. Kuorelle on kuitenkin liimattu yhteensä 5,50mk:n edestä M30 merkkejä ja lentolipuke. Mekit on leimattu Turussa ja kuorella on sensuurileima.

Yllä: Lounais-Afrikkaan 16.6.1945 Vöyristä lähetetty lentokirje. M30 5mk Olavinlinna pari ja 2mk keltainen leijonamerkki, yhteensä 12mk. Suomen ja Etelä-Afrikan sensuurit. Lentänyt Englantiin asti. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 5g*3) Englantiin (5.3.1945 – 31.3.1946) 7,50mk = 12,00mk. Vaikea sodanjälkeinen lentopostilähetys Kaukomaille. Myyntihinta 166 euroa.

Minua hämäsi tämä Viron kenttäpostikohde suuresti, sillä en käsitä miksi tähän olisi laitettu postimaksu ja miksi on kuviteltu, että se olisi voinut lentona kulkea. Ihmettelin myös käytettyä sensuurileimaa, joka on tyyppiä, jota yleisesti käytettiin talvisodan aikana – mutta tämä pohdinta saattaa olla kuvitelmaa, sillä en ole sodanaikaisen sensuurin asiantuntija. Yleensä vastaavana aikana kulkeneet on sensuroitu pyöreällä sensuurileimalla. Lisäksi pohdin, että mitä tarkoittaa kuoren oikeassa reunassa 2½mk merkin alla oleva lyijykynämerkintä ”3.03.44” ja lisäksi miksi näyttää siltä, että Åbo-leiman kaari katkeaa ja ketjuleiman viivat katkeavat oikean puolimmaisen 2½mk merkin alapuolella… ikään kuin kohdassa olisi merkin mentävä aukko? Käsittääkseni kirjeen takana ei ole mitään merkintöjä, joten varmuutta siitä, että onko kirje koskaan Viroon asti kulkenut ei näin voida saada. En osaa oikein selittää miksi, mutta tässä ei mielestäni kaikki ollut ihan kunnossa. Jos kyseessä on ”aito asia” on kohde aivan huippu ja mahdollisesti siinä tapauksessa ainoita tunnettuja Reichskomissariat Ostlandiin kulkeneita lähetyksiä M30 merkein vuoden 1942 jälkeen. En kuitenkaan uskaltautunut lähtemään hippasille tämän kohteen osalta. Toivotaan, että tälle kohteelle löytyy ”hyvä selitys” ja ostaja sai hyvän kohteen.

Eurooppaan ja kauemmaksi oli myytävänä pari kiinnostavaa lähetystä, joista kiinnostavin oli Lounais-Afrikkaan lähetyssaarnaajille lähetetty lentokirje. Suomalaisillahan oli ollut jo pitkään lähetystoimintaa nykyisen Namibian alueella ja siellä oli lähetystyöntekijöitä sodankin aikana. Koska alue oli brittiläisessä komennossa oli posti käytännössä koko sodan ajan poikki näiltä alueilta Suomeen ja toisin päin. Tällaisista kaukomaiden lähetyksistä olisi aina hyvä saada kuva myös toisesta puolesta, jotta voisi nähdä onko siellä tuloleimaa. Tässä tapauksessa tiedetään, että kuori on mennyt ainakin Etelä-Afrikkaan saakka, sillä oikeassa reunassa on etelä-afrikkalainen sensuuriliuska. Toinen samoille seuduille mennyt lentolähetys vuodelta 1946 myytiin 18 eurolla.

Huh huh… aika pitkä juttu tästä tuli, mutta hyviä kohteita oli tällä kertaa mukana niin monta, että ehkäpä pitkälliseen selitykseen riitti syytä. Mielenkiintoinen huutokauppa ja paljon hyviä kohteita.