malli1930.fi

Kevään 2025 Hellman

By

Vuoden 2025 Hellman huutokaupan päättymisestä on jo jokunen viikko aikaa ja onkin tullut aika käydä hiukan läpi mitä kyseisen huutokaupan M30 tarjontaan kuului. Mielenkiintoisena ja ehkä tärkeimpänä M30 asiana tässä huutokaupassa paraatipaikkaa piti Jussi Tuorin M30 ehiökokoelman myynti. Kyseinen kokoelma on jo edesmenneen Kari Rahialan kokoelman pohjalta rakennettu ja siihen oli lisätty muutamia hyviä kohteita, pääasiallisesti ehdotteita, mutta myös muutamia kulkeneita vaikeampia ehiöitä.

Mutta, aloitetaan kuten tavallisestikin – pohtimalla ensin myynnissä ollutta M30 filateliaa. Myytävänä oli jonkin verran siistejä M30 filateliakohteita. Siirtymiä ja hammastamattomia merkkejä esittelyarkeista. Siirtymien osalta hinnat eivät kovin paljon nousseet, mm. 2:75mk violetin merkin siirtymänelilö myytiin 45 eurolla, mikä oli suhteellisesti kohtalaisen alhainen hinta, sillä vastaavia kohteita on aiemmin myyty paljonkin kalliimmalla. Esittelyarkeista leikatut 4mk postitalo- ja 10mk Saimaa merkin nelilöpalat myytiin 85 eurolla. 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin leimattu nelirivilö myytiin 65 eurolla. Kallein filateliakohde oli kokonainen näyttelyarkki 1½mk punaisesta leijonamerkistä, joka myytiin 290 euron hinnalla.

Postihistoriaosuus huutokaupasta kulminoitui ehiöihin – muita M30 postihistoriakohteita M30 osastossa ei yksittäisinä kohteina ollut myytävänä! Sinänsä hyvin erikoinen tilanne. Yksi M30 kohde myytiin M17 osastossa. Kyseessä oli ilmeisesti paketin tai jonkin muun kohteen osoitelappu, johon oli mitätöity M30 merkkejä 3,40mk:n edestä ja yksi 20p M17 merkki. Kohde myytiin 45 eurolla.

Suurempi erä ehiökokoelman näyttelysivuja myytiin yhdessä ”nipussa” otsikolla ”Erinomainen seitsemän kehyksen A3 kokoelma m/30 ehiöistä. Mukana paljon erinomaista tutkimustietoa, erikoisuuksia ja harvinaisuuksia kuten ehdotteita!” Kyseessä oli Jussi Tuorin kokoelman runko niiltä osin kuin mitä siihen kuului ns. vähemmän tykkejä kohteita ja muutamia harvinaisempia kohteita. Tässä yhdessä kohteessa siis myytiin ”massa” näyttelykohteita pois kerralla. Erä meni kaupaksi 1800 eurolla. Sen verran siis maksaa aloittaa M30 ehiökokoelma liikkuvan junan mukana.

Ensimmäinen M30 ehiökortti, 1mk oranssi kortti, joka julkaistiin 2.1.1930 myytiin hintaan 70 euroa. Kyseessä on siis samaan aikaan ensimmäisten M30 merkkien kanssa ilmestynyt ehiökortti. Toinen samanlainen myytiin ensipäiväkuorten osastossa, sen myyntihinta oli 100 euroa. Saksan miehittämästä Puolasta Suomeen palannut 1½mk punainen paluukortti lisämerkillä 1,75mk taksalla myytiin 110 eurolla. Kyseinen kohde on harvinainen sodanaikainen lähetys ja paluukorttikäyttö on vaikea.

1,20mk ”pilkullisia” ehiökortteja esittelevä sivu myytiin 500 eurolla. Pilkullisella tarkoitetaan korttia, jossa ykkösen ja kakkosen välissä oleva ”erotin” on pilkku eikä kaksoispiste. Nämä pilkulliset ehiökortit ovat harvinaisia ja Tuori kertoo kokoelmasivullaan, että niitä tunnetaan vain viisi kappaletta. Kyseessä on siis kaksoiskortti (ehiökortti maksetuin vastauksin). Sivulla oli kolme korttia, mikä teki siitä joka tapauksessa kiinnostavan kohteen.

Yksi mielestäni koko huutokaupan parhaista, jos ei paras, M30 kohde oli 2½mk punainen Kiinaan lähetetty ehiökortti, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle postiyhteyden keskeytyksen takia. Kortti oli lähetetty 24.11.1943, jolloin Suomi ja Saksa olivat sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Postiyhteys Kiinaan oli poikki, Siperian rata ei ollut käyttössä. Kohteen hyvyyden ymmärsi moni ja sen myyntihinta kipusi aina 420 euroon.

Harvinainen Kiinaan lähetetty 2½mk ehiökortti. Postiyhteys Kiinaan poikki.

Toinen 2½mk ehiökortti, lentolisällä Sveitsiin (lähetetty 30.6.1945) myytiin 460 eurolla. Tämä oli hieman jännä juttu, ainakin minun mielestäni, sillä kohteen lähettäjä oli tunnettu Filatelisti. Toisaalta vastaavia kortteja tunnetaan aniharvoja ja Sveitsiin lentäneinä tämä lienee ainoa. UPU:n esittelykortiksi leimattu 2½mk punainen ehiökortti myytiin 80 eurolla. Kyseessä oli Portugaliin (tai sen siirtomaihin) lähetetty kortti, joka oli mitätöity AMOSTRA leimalla (specimen). Hinta oli halpa.

Myydyistä ehiökorteista kallein oli Tuorin mukaan ainoa tunnettu oikea-aikaisesti ulkomaille käytetty 2½mk kaksoisehiökortti, joka sekin on tunnetun filatelistin lähettämä, myytiin 700 euron hinnalla. Kun tilanne on se, että muita ei ole saatavilla on kyseessä ainoa ja paras kohde.

Ainoa tunnettu oikea-aikainen ulkomaankäyttö tälle kaksoisehiökortille

Myytävänä oli myös 3mk punaisia ehiökortteja. Kuten muistamme oli 3mk ulkomaan postikortin taksa voimassa vain 2 kuukautta heinä-elokuussa 1945. Lyhyestä taksa-ajasta ja vain harvoista mahdollisista kohdemaista johtuen kaikki 3mk taksalla lähetetyt postikortit ovat vaikeita. 3mk taksainen paluukortti myytiin 300 eurolla. Jälleen kyseessä on saman filatelistin lähettämistä korteista, tälläkin kertaa Sveitsiin. Näitä tunnetaan kaksi kappaletta, joista toinen kortti on lähetetty Yhdysvaltoihin.

Toinen mielestäni aivan parhaista M30 kohteista oli Moskovaan heinäkuussa 1945 lähetetty 3mk ehiökortti. Kortti ei näytä tekeleeltä ja sillä on kaikki asianmukaiset leimat, mukaanlukien Suomen sensuurileima ja Neuvostoliittolainen KGB:n sensuurileima ”Voennaja Tsensura 32/M”, jossa M merkitsee Moskovaa. Kohteen hinta nousi 520 euroon.

6mk punaiset käytetyt (ulkomaille) ehiökortit, jotka ovat äärettömän vaikeita menivät 2½mk ja 3mk kortteja halvemmalla. Niitäkin joutuu metsästämään vuosikausia, ja silloinkin on riski jäädä ilman hyvin korkea. Vaikeat 12mk ”ilman Carte Postale” tekstiä painetut punaiset ehiökortit sivullaan myytiin 440 eurolla – nämä ovat erittäin vaikeita. Ehdotekortteja myytiin 400-900 euron hintoihin. Niihin oli mielestäni laitettu kohtalaisen kovat lähtöhinnat samaten kuin kuvallisten M30 ehiöiden luonnoskortteihinkin, joita myytiin kaksi hintaan 500 euroa kappale, muutaman muun jäätyä myymättä.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli jonkinlainen Rahialan kokoelman myynnin toisinto, kuitenkin siten, että tällä kertaa myytiin Jussi Tuorin kokoelman kohteita, sisältäen enemmän tavaraa. Käytännössä 80-90% M30 ehiökeräilyn parhaista kohteista vaihtoi omistajaa.

Muistutellaanpa mieliin vähän Zeppelinpostin taksoja. Ehiökokoelman mukana myytiin muutamia Zeppelinkohteita, jotka olivat siis ehiöillä lähetettyjä. Näistä yksi oli kohdenumerolla 3090 myytävä kohde, Zeppelinkortti Saksaan Leipzigiin. Kohdeselosteessa oli kirjoitettu seuraavasti: ”Zeppelin 1 markan kortilla Leipzigiin, jatkolennot Stuttgartin kautta, mutta tarvittava 1 markan maksua ei maksettu”. Asiahan ei suinkaan ole näin, vaan Zeppelin postikortin hinta oli 10mk ja mikäli lähettäjä halusi, että kortti kulkisi Zeppelin-lennon jälkeen lentopostissa eteenpäin tuli hänen tällöin maksaa asiaankuuluva kortin lentolisä. Tässä tapauksessa kortin lentolisä Eurooppaan oli 1mk (30.4.1928-30.9.1942). Zeppelin korttitaksa 10mk sisälsi postikortin postimaksu ja Zeppelin lennon kustannuksen. Kun 1mk ehiökortille oli laitettu Zeppelin merkki oli siis maksettu myös tarvittava 1mk jatkolentolisä.

Lentolisä Pohjoismaihin oli samaan aikaan 50 penniä. Kohde 3091 oli 1mk ehiöllä lähetetty Zeppelin kortti Ruotsiin. Tämä tapaus siis on ylitaksainen, nimittäin vaikka Zeppelinlento päättyikin Saksaan oli jatkolennon osalta voimassa lentolisä Pohjoismaihin. Näistä kahdesta kohteesta siis se, jota ”väitettiin” väärätaksaiseksi ei sitä ole ja toisaalta kohde, jonka yhteydessä ei hiiskuta väärästä taksasta on väärätaksainen. Tällaista on postihistoria. Kummankin kortin myyntihinta oli 130 euroa, jota en pidä ainakaan oikeataksaisen kortin osalta korkeana.

Hellman huutokaupoissa on näytillä hyvälaatuisia kuvia, mutta ikävää on se, että huutokaupan jälkeen ei kohteiden kuvauksia tai kuvia ole huutokaupan sivuilla enää saavutettavissa. Paras paikka tutustua jo menneisiin huutokauppoihin lieneekin käydä katsomassa Philasearch-sivuston kautta, jossa kaikkien kohteiden toteutuneet myyntihinnat ja kuvat ovat yhä näkyvissä.

Erien osalta en osaa sanoa mitään, en käynyt katsomassa niitä – mitä tahansa saattoi olla mukana. Yksi huomio oli, että erään saksalaisen Suomi-keräilijän laaja M17 materiaali myytiin useina suurempina erinä ja joinakin yksittäiskohteina. Erien hinnat nousivat huomattavasti. Kokonaismyynti oli kuulemma jälleen lähes miljoona euroa.

Kerhovierailut, Liittokokous ja SP-Lehden HK 112

By

Kerhovierailut, kuten aiemminkin on todettu, ovat mukava tapa tutustua filatelisteihin ja nähdä minkälaista toimintaa eri harrastuksemme ympärillä toimivat kerhot pitävät yllä. Huhtikuun loppupuolella käväisin Lohjan postimerkkikerhon kokouksessa. Lohjalaisilla on hyvä kokoustila käytössään paikallisessa nuorisokeskuksessa. Kokoustila on nimeltään ”Orvokki” mikä tietysti on hyvä lisä sarjassamme ”merkittäviä detaljeja”! Aktiivisia jäseniä oli paikalla viitisentoista. Tavallisten kerhokokouksen asioiden jälkeen pidin esitelmän ja sitten siirryttiin huutokauppaan, jossa oli tarjolla runsaasti kohteita edullisin lähtöhinnoin. Sain kuulla, että Lohjan kaupunki viettää 700-vuotis juhlavuottaan ja Lohjalaiset aikovat juhlistaa asiaa tapahtumalla, jossa käsitellään Lohjan postihistoriaa! Lisäksi kuulin, että kerho on avannut uuden verkkosivut, joita päivitetään ahkerasti – kannattaa tutustua!

Suojeluskuntatalo By Hezzu – Oma teos, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=61793157
Lohjan toimintakeskus Harjula; https://www.nuorilohja.fi/harjula/

Kun kerran vauhtiin päästiin, niin käväisin myös Upseerifilatelistien kokouksessa Helsingissä. Upseerifilatelistit on siitä kiinnostava yhdistys, että heillä on jäseniä hyvinkin monella paikkakunnalla. Tämä tietysti näkyy kerhotapaamisten osallistujamäärässä, joka ei heijasta jäsenmäärää. Kokoontuminen tapahtui Töölöntorinkadulla sijaitsevassa Suojeluskuntatalossa ja sen auditoriossa. Lyhyen kokouksen ja ajankohtaisten havaintojen jälkeen pidin esitelmän, jonka jälkeen sain toimia vierailevana onnettarena arpajaisissa. Arpajaiset olivat sinänsä hienot, sillä jokainen arpa voitti!

Suojeluskuntatalo on mielenkiintoinen, nimittäin se valmistui 1941 ja vuonna kun 1944 oli jo selvää, että Saksa häviää sodan ja ajat eivät suojeluskuntatoimintaa tai järjestöä tule lämpimästi kohtelemaan jatkossa, siirtyi talo yhdessä yössä perustetun Urlus säätiön nimiin ja pois Helsingin Suojeluskuntapiirin omistuksesta. Nähtiin vaarana se, että piirin omaisuus olisi siirtynyt pakkoluovutuksena Neuvostoliitolle – ja talo muun mukana, siirrolla varmistettiin, että näin ei pääsisi käymään. Talon suunnitteli arkkitehti Toivo Jäntti, joka oli toinen Olympiastadionin arkkitehdeistä (toinen oli Yrjö Lindegren).

Filatelistiliiton liittokokous järjestettiin 9.5. Helsingissä. Asialistalla oli jäseniin suoraan vaikuttavia asioita, kuten raha-asiat, mukaanlukien jäsenmaksun korottaminen ja Liiton toimintasuunnitelma vuodelle 2024. Muita käsiteltyjä asioita olivat sääntömääräiset edellisen toimintakauden vuosikertomus ja toteutuneet talouden luvut, sekä henkilövalinnat Liittohallitukseen. Todettiin, että 2022 ei ollut finanssien osalta mennyt nappiin, sillä Liitto teki tappiota kertaluokkaa hieman yli kymppitonnin. Tästä ja kulujen kasvusta johtuen Hallituksen esitys oli, että Liittojäsenmaksua nostettaisiin 75 euroon vuodelle 2024 ja kerhojäsenmaksua viiteen euroon per jäsen. Jäsenmaksua on viimeksi nostettu vuonna 2018, kun se nostettiin nykyiseen 60 euroon. Tämän jälkeen inflaatio on ollut luokkaa 20% ja 15 euron korotus suurin piirtein vastaa tätä lukua. Asiasta äänestettiin, vastaehdotuksena oli pienempi korotus 70 euroon ja neljään euroon. Hallituksen esitys voitti. Paraisten kerhon edustaja Juvas ehdotti jäsenmaksun pitämistä nykyisessä 60 eurossa – ehdotus ei saanut kannatusta. Kuunnellessani entisen puheenjohtajan värisevällä äänellä tekemää ehdotusta ja painokkaita perusteluja mietin pääni sisällä, että samalla äänellä sama mies ehdotti oman puheenjohtajakautensa aikana jäsenmaksun nostoa joitakin vuosia sitten pidetyssä Liittokokouksessa, jossa sitä ei tuolloin hyväksytty. Tällä kertaa liittokokousosallistujat eivät säästyneet verhotuilta uhkauksilta mm. erota Liitosta ja jopa vihjauksista liittyen Paraisten kerhon eroamiseen, jos jäsenmaksua nostetaan. Teatterin ystävänä osasin arvostaa draaman kaarta. Henkilökohtaisesti en pidä korotuksista enempää kuin kukaan muukaan, mutta maksan silti mukisematta, koska haluan tukea Liiton toimintaa ja lisäksi harrastaminen ja mahdollisuus osallistua näyttelyihin saa mielestäni maksaa jotakin.

Kuultiin ehdotus siitä, että ”näyttelyfilatelisteille” otettaisiin oma maksuluokkansa ja ”tavalliset” filatelistit pääsisivät halvemmalla. Tämä ei saanut kannatusta. Omasta mielestäni tämän suuntaiset ajatukset ovat aika erikoisia, sillä juuri näyttelyfilatelistit mahdollistavat mm. kaikki näyttelyt, jotka ovat Liiton toiminnan ja harrastuksemme kannalta erittäin olennainen osa toimintaa, maksamalla kehysmaksut ja tuomalla kokoelmia näytille ja tyypillisesti ovat juuri se porukka joka ”aina” kuuluu Liittoon. Näyttelyfilatelistit on pääpiirteissään myös se porukka, joka toimii aitouttajina sekä tuomareina ja tyypillisesti kirjoittaa paljon artikkeleita alan lehdistöön… olisi mielestäni suorastaan vahingollista pyrkiä keinotekoisesti luomaan juopa ”näyttelyfilatelistien” ja ”tavallisten” filatelistien välille… varsinkin kun mahdollinen jäsenmaksun muutos olisi jälleen yksi lisäeste näyttelyfilateliaan mukaan lähtemiselle.

Filatelistiliiton Liittokouksen ”sali”. Kuva Heidi Heiniö.

Siitä ei kenelläkään liene erityistä epäilystä, että Liiton jäsenmäärän kasvun kannalta jäsenyyden hinnan nostot ovat aina ongelmallisia, mutta nykyisellä toiminnan arkkitehtuurilla ja kulurakenteella nosto on perusteltu toimenpide. Isompi kysymys onkin se, että miten arkkitehtuuri saataisiin modernisoitua ja kulut alas…. asia vaatisi isohkoja muutoksia ja ”out of the box” ajattelua puhtaalta pöydältä. Tällä hetkellä Liiton suurin kuluposti on Filatelisti lehti, jonka toimittaminen, painaminen ja jakelu maksavat vuositasolla niin paljon, että käytännössä suurin osa Liiton budjetista menee lehden kuluihin. Muita suuria kustannuseriä ovat hallinto ja kokonaisuutena kaikki muu, ml. jäsenpalvelut, verkkosivut arkistoineen, tapahtumien tuen, aitoutustoiminnan ja Liiton esitelmöitsijöiden kulut.

Koska myös toimintavuosi 2023 on menossa tappiolle, teki Liittokokous päätöksen leikata vuodelta 2023 yhden Filatelisti lehden numeron. Tarkoitus on rajoittaa tilivuoden tappio alle 20 tuhanteen euroon. Tämä oli kohtalaisen tiukkaa ”rahapolitiikkaa” Liittokokoukselta. Oli nähdäkseni selkeä näkemys siitä, että ei voida elää yli varojen, vaikka säästössäkin on jonkin verran rahaa. Kokouksessa puhuttiinkin toiminnan tehostamisesta ja hallitus sai mandaatin katsoa läpi ja perata kuluja mahdollisuuksiensa mukaan. Yhtenä ehdotuksena, joka kirjattiin ylös ja jota lähdetään toteuttamaan, on yhteistyö Filatelisti lehden osalta Suomen Postimerkkilehden kanssa siten, että selvitetään onko painamisessa ja jakelussa mahdollista löytää kustannussynergioita – asiaa ehdotti Suomen Filatelistiseuran liittokokousdelegaatti, joten kyseessä ei ollut tyhjän puhuminen vaan ”toinenkin osapuoli” on mukana asiassa. Vuonna 2024 Filatelisti-lehden numeroita julkaistaan 6-7, eli ovi on auki yhden lisänumeron leikkaamiselle. Kylmä tosiasia on se, että vain rapiat yli tuhannen hengen järjestöksi (virallinen luku 2022 lopussa 1025) Liitolla on kohtalaisen raskas kustannusrakenne, joka pitäisi ajatella uusiksi. On syytä toivoa, että talous saadaan pikaisesti tasapainoon.

Kuten arvata saattaa, annettiin vuoden 2022 toiminnasta asian osallisille synninpäästö eli vastuuvapaus ja yllämainituin ja muutamine pienine lisämuutoksineen hyväksyttiin vuoden 2023 budjetti sekä 2024 toimintasuunnitelma. Hallitukseen toimikaudelle 2023-2025 valittiin neljä jäsentä. Tehty valinta on jälkikäteen herättänyt kiinnostusta ja pahaa verta sekä jopa väitteitä siitä, että Liiton sääntöjä olisi rikottu. Ennen Venäjän aloittaman hyökkäyssodan alkua julkisesta kielenkäytöstä lähes unholaan jäänyt ”ryssiminen” termin käyttö on myös saanut uutta vettä myllyynsä, niin verisiä pettymyksiä on ilmeisesti koettu. Lieneekin syytä paikalla olleena hieman tarkemmin avata mistä on kysymys.

Kun kokouksen työjärjestyksessä tultiin Liittohallituksen jäsenten valintaan todettiin, että jo Liittokokouksen alkaessa oli tiedossa valintatoimikunnan esitys kolmesta henkilöstä neljään avoimena olevaan hallituspaikkaan. Kysyin kokouksen puheenjohtajana Liittohallituksen puheenjohtajalta, että mitä säännöt sanovat valinnoista ja sain vastauksen, että mahdolliset äänestykset suoritetaan suljettuina (lippuäänestyksinä).

Eräältä paikalla olleelta kokousedustajalta tuli ehdotus, että valittaisiin valintatoimikunnan ehdottamat kolme henkilöä kolmeen vapaana olevaan paikkaan. Tämä ehdotus sai Liittokokouksen yksimielisen kannatuksen. Ainuttakaan vastalausetta ei esitetty fyysisesti kokouspaikalla olevien paikallaolleden kokousedustajien tai verkon kautta mukana olleiden kokousedustajien toimesta. Näin ehdotuksen mukaisesti Liittokokous valitsi valintatoimikunnan esittämät kolme henkilöä Liittohallitukseen. Kokouksessa ehdotettiin lisäksi kahta nimeä. Jäljellä oli yksi tyhjä paikka ja kaksi ehdotettua ehdokasta, joista kumpikin sai kannatusta. Järjestettiin vaali suljettuna lippuäänestyksenä. Kumpikin ehdokas sai äänestyksen tuloksena tarkistuslaskennankin jälkeen 19 ääntä. Tässä tilanteessa ratkaistiin vaali arvalla, tunnetun postikorttikeräilijän taskusta löytynyttä kolikkoa heittämällä. Sattuma siis ratkaisi sen kumpi ehdokkaista tuli valituksi. Ehkä juuri tämä tiukin mahdollinen ja sattuman kautta lopulta tapahtunut liittohallituksen jäsenen valinta ja valitsematta jääminen jäi hampaankoloon ja herätti kysymyksiä, sen lisäksi, että kysymyksiä lienee herättänyt se, että valinta tapahtui kahdella eri tavalla – kolmen Liittohallituksen jäsenen osalta yksimielisesti ja yhden jäsenen osalta vaalin perusteella.

Kerrataanpa hieman Liiton sääntöjä:

Sääntöjen 10§:ssä todetaan Liittokokouksessa käsiteltävistä asioista erovuoroisten valinnasta seuraavasti (kohta i): ”valitaan erovuoroisten tilalle seuraavaksi kaudeksi; – liittohallituksen puheenjohtaja; – muut hallituksen jäsenet”. Kohdassa käytetään termiä ”valinta” (valitaan).

Sääntöjen Liittohallitusta käsittelevä pykälä (11§) kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti (kuvankaappaus säännöistä):

Kohdassa todetaan Liittohallituksen jäsenen valinnasta seuraavia asioita:

Jäsen voidaan valita korkeintaan kolmeksi perättäiseksi kaudeksi. Jäseneksi voidaan valita vain henkilö, joka on ollut liittojäsen valintaa edeltäneenä kahtena vuotena. Lisäksi todetaan, että Liittohallituksen jäsenten vaali suoritetaan enemmistövaalina.

Nähdäkseni kohdassa ei todeta, että valinta täytyy välttämättä suorittaa käyttämällä vaalia. Yhdistyslaissa (28§) vaaleista todetaan, että ”Kokouksessa toimitettavassa vaalissa noudatetaan enemmistövaalitapaa, jollei henkilövalinta tapahdu yksimielisesti tai jollei säännöissä ole toisin määrätty.”. Vaihtoehtona vaaleille voi siis ymmärtääkseni yhdistyslain mukaisestikin olla yksimielinen valinta. Yksimielinen valinta on tapaus, jossa kokous yksimielisesti hyväksyy tai on hyväksymättä ehdokkaan tai ehdokkaita.

Liittokokouksessa, josta nyt puhumme, liittokokousedustaja ehdotti, että valitaan Liittohallituksen jäseniksi valintatoimikunnan ehdottamat kolme ehdokasta. Ehdotus sai Liittokokouksen yksimielisen kannatuksen, eli ei vastalauseita ja valintatoimikunnan ehdottamat kolme ehdokasta tulivat valituiksi. Yksi ehdokas tuli lisäksi valituksi vaalin tuloksen perusteella. Oma, tässä kohtaa jonkin verran pohdittukin ei-juristi-maallikon kantani on, että Liittokokous toimi sääntöjen mukaisesti.

Mikäli yksikin liittokokousedustaja olisi vastustanut tehtyä ehdotusta valita valintatoimikunnan ehdottamat ehdokkaat Liittohallituksen jäseniksi, ei valinta olisi ollut yksimielinen ja näin ollen valinta olisi pitänyt alistaa vaaliin, eli kaikkien ehdokkaiden välillä olisi tullut sääntöjen mukaisesti käydä enemmistövaali. Mutta kun… yksikään edustaja ei vastustanut.

Pohdin sitäkin, että mitä enemmistövaali tarkoittaa käytännössä… se onkin mielenkiintoinen kysymys sinänsä, nimittäin enemmistövaali voidaan järjestää monellakin tapaa. Tehokkain tapa olisi ollut äänestää ”käänteisesti” siten, että olisi äänestetty siitä kuka viidestä ehdokkaasta ei tule valituksi neljään vapaaseen paikkaan. Eniten ääniä saanut ei olisi tullut valituksi ja muut olisivat tulleet valituiksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut järjestää äänestys siten, että neljä eniten ääniä saanutta tulee valituksi. Tässä tapauksessa variaatioita aiheuttaisi se, että saako yhdellä äänellä antaa äänen yhdelle, eli vain suurimmalle suosikilleen vai mahdollisesti maksimissaan neljälle mielestään parhaalle ehdokkaalle. Olisi tietysti vielä vaihtoehto pitää neljä äänestystä, joissa jokaisessa valittaisiin kussakin eniten ääniä saanut yhteen paikkaan. Tällaisia asioita, eli enemmistövaalitapaa, ei ole säännöissä määritelty.

Tässä tulee mieleeni, että saattaisi olla sääntöuudistuksen paikka, jotta säännöissä määriteltäisiin nämä asiat täsmällisesti eikä säännöissä olisi tulkinnanvaraa. Aina tulkinnanvarakaan ei ole huono asia, mutta fakta on se, että aina kun on tulkinnanvaraa on mielensäpahoittamisen varaa ja ”ryssimisenkin” varaa. Tulkinnan ollessa mahdollista on ryssiminenkin näkijän silmässä ja toisen ryssiminen on kolmannen ryssimättömyyttä. Se, että Liittohallituksen puheenjohtaja säännöistä kysyttäessä vastasi, että äänestys on suoritettava suljettuna on nähdäkseni linjassa sääntöjen kanssa. Itse en tulkitse, että mitään erehdyttämistarkoitusta lausutussa oli. Olen tässä rehellinen, enkä näin tulkitse, vaikka en suinkaan ole kaikista Liiton asioista Liittohallituksen puheenjohtajan kanssa samaa mieltä.

Sen verran voin myös todeta, että itse en nähnyt Liittokokouksessa mitään filunkiin viittavaa ja henkilövalinnoista, jotka nyt on nostettu tikun nokkaan, minulle jäi täysin neutraali olo. Minuun kokouksen puheenjohtajana ei kukaan pyrkinyt vaikuttamaan mitenkään liittyen näihin valintoihin ja kaksi kokouksessa ehdotettua nimeä oli tullut tietooni vasta kokouspaikalla ilman minkäänlaista lobbausta.

Noh… ehkäpä tämä riittää Liittokokouksesta tällä kertaa. Kaikesta huolimatta oli mukavaa nähdä monta tuttua filatelistia samalla kertaa ja tuli vaihdettua kuulmisiakin kahvitauolla!

SP-Lehden huutokauppa numero 112 päättyi muutamia päiviä sitten ja käynnissä on jälkimyynti. M30 osastossa oli noin 45 kohdetta kaupan. Tällä kertaa emme nähneet suuria erikoisuuksia, silti voidaan nostaa muutamia tuloksia ja kohteita. Yleisesti ottaen kauppa kävi hyvin ja kohteista arviolta 80% meni kaupaksi, tämä on aika korkea prosentti. Filateliapuolella korkeaan hintaan nousi 6mk punaisen merkin hammastamaton kulmapala – lähtöhinnaksi oli laitettu 40 euroa ja hinta kohosi aina 150 euroon saakka. Kohtalaisen kova hinta, mutta kulmapala on parempi kuin moni muu pala näistä hammastamattomista merkeistä.

6mk hton arkin kulmasta, hinta 150€. Kuva SP Lehden huutokaupasta.
57€ hinnalla myyty loisto. Kuva SP-lehden huutokaupasta.

Toinen korkeaan hintaan noussut M30 merkki oli Nekalassa leimattu 35mk Olavinlinna-merkki, jonka loistoleima kiihdytti hinnan aina 57 euroon saakka. Muita huomioitavia nousuja oli mm. 1:75mk/50p keltaisen päällepainamamerkin loiston kohoaminen 40 euroon. Neljän 1mk oranssilla merkillä eri asennossa olevan ASEA rei´itteen erä myytiin 4€ pohjahinnallaan.

Postihistoriakohteita oli M30 osastossa myytävänä alle kymmenen, eli tällä kertaa myytiin pääasiallisesti filateliaa. Myöskään muissa osastoissa ei ollut erikoisempaa M30 tavaraa tarjolla. Kiinnostavin postihistoriakohde oli hiukan tekeleeltä tuntuva kotimaan pikalentokuori Turusta Helsinkiin 25mk mottimies merkillä. Kyseessä on hyvä käyttö tälle merkille. Hinta nousi 4 euron pohjista 56 euroon. Muut myytävät postihistoriakohteet olivat pikkuhyviä, vaikka tiedoksiantolomake, jolle oli maksettu lunastuksia nousikin 92 euroon kuuden euron lähdöstään.

M17 osastolla rallateltiin tavalliseen tapaan ja korkea M17 1½mk vihreä-musta leijonamerkki nousi aina 1100€ hintaan, mitä voidaan pitää aika kovana hintana. Vastaava lyhyt merkki meni 440 eurolla. Majakka ja perävaunu menivät siis yhteishintaan yli 1500 euroa. Epäilemättä vaikeista kohteista oli kysymys.

Kesä tekee tuloaan ja keräilijöille se tarkoittaa sitä, että muut aktiviteetit, kuten mökkeily ja ulkona auringosta nauttiminen vievät aikaa filatelialta. Oma fiilikseni on, että kesän tuloa on saanut odottaa tänä vuonna kovastikin ja alkaa olla aikakin, että se saapuu. Vielä kun pääsisi lomalle…

124. Hellman on-line

By

Järjestysnumeroltaan 124. Hellman huutokauppa päättyi eilen illalla suureen määrään maailmalle meklattuja laatikkokohteita. M30 kohteet oli myyty jo perjantaina päivällä. Perjantai on työpäivä niille, jotka töitä tekevät ja siksi jokseenkin haastava huutokauppaan osallistumiselle. Oma kohtaloni olikin jäädä ns. lehtereille katselemaan, kun kentällä pelattiin. Tarkemmin sanottuna en katsonut edes lehtereillä, vaan pääsin näkemään jälkilähetyksen vain toteutuneiden hintojen osalta. Hieman harmillista tämä – mutta ei näyttänyt sen suuremmin vaikuttavan kohteiden hintojen muodostumiseen.

Hellman huutokauppa on paisunut nelipäiväiseksi isoksi myyntitapahtumaksi, jonka aikana myydään lähes kaikkea maan ja taivaan välistä, kirjoituskoneista päikköpareihin. Tämän kertaisessa huutokaupassa oli myytävänä yli 3800 kohdetta. Huutokauppa alkoi jo keskiviikkona, kun myytiin suuri määrä erilaista ”vintage” ja muuta keräilytavaraa. Filatelian ja postihistorian myynti keskittyivät perjantaille ja lauantaille. Käytössä oli jo aiemmin lanseerattu robottimeklaus, jonka tekninen toteutus vaikutti toimivan kohtalaisen hyvin. Toteutuneista hinnoista ja kohdetiedoista jää listaus Hellmanin sivuille, lähtöhintatieto kuitenkin katoaa. Lieneekö julkinen ”käsin meklattava” huutokauppatoiminta Hellmanin osalta siirtynyt lopullisesti historiaan – siltä äkkisiltään vaikuttaa. Oma näkemykseni on, että tämä on sääli, sillä olin itse jo tottunut huutokaupan tunnelmaan ja oppinut jollakin tavalla nauttimaan siitä. No… nähtäväksi jää miten asiat kehittyvät. Siirrytäänpä pohtimaan M30 asiaa.

300mk lentokone kahdella laskoksella. Muutama tunnetaan. Kuva Hellman Huutokaupoista.

Malli 1930 osastossa oli myytävänä kaksitoista kohdetta, eli 0,3% huutokaupan kohteista. On pakko todeta määrän olevan vähäisen. Myytävänä oli hammastamattomia liimoitettuja merkkejä 50p (4:lö) ja 6mk (pari ja 4:lö) arvoista, sekä ns. ehdotearkeista leikatut kahdeksan merkkiarvon parit. Nämä menivät kaikki kaupaksi, nousten lähtöhinnoistaan. Kaikki hyviä kohteita M30 filateeliseen kokoelmaan. 30mk postibussimerkin ja 300mk lentokonemerkin laskokset myytiin 55 ja 160 euron hintoihin. Kohtalaisen korkeita hintoja laskoksista, mutta 300mk lentokonemerkin osalta laskokset eivät ole yleisiä. Lentokonemerkin postituore nelilö tilauseränumerolla myytiin 57 eurolla.

Postihistoriaa M30 osastolla oli myytävänä surullisen vähän. Punainen 1,20mk M30 leijona yksin paquebot-postikortilla Englantiin oli osaston ainoa asiallinen postihistoriakohde. Kohde poikkesi tavallisesta saman aikaisesta ulkomaan postikortista siinä, että se oli tosiaan laivalla leimattu ja lisäksi merkki oli leimattu Englannissa paikallisella leimalla. Asia herätti kiinnostusta 22 euron edestä. Tekelekuori, jolle oli laitettu 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari ja kaksi juhlamerkkiä myytiin pohjillaan – kohteen taksa oli väärin. Kyseinen kohde on myyty ennenkin ja sille on tietääkseni olemassa atesti, josta ei tässä kaupassa ollut mainittu halaistua sanaakaan. Kohdetta oli ilmeisesti myös leikattu lyhyemmäksi. Joka tapauksessa kaupaksi meni…

Kohde 2106 toinen kuva. Kiinnostavia Italiaan lähetettyjä kohteita. Kuva Hellman huutokaupasta.

Mielenkiintoista kyllä, parhaat M30 postihistoriakohteet myytiin lähetyserien joukossa. Erityisen kiinnostava oli kohde 2106 kohdeselosteella ”Hyvä erä postia 1900-luvun alkupuolelta mm. 1929 kirjattu lentokirje Englantiin, tiedustelulomakkeita ym”. Selosteesta ei varsinaisesti selvinnyt M30 keräilijälle mitään erikoista, kuvat avasivat tilannetta paremmin – erityisesti toinen kuva, jossa näkyvät kaksi Italiaan vuonna 1943 lähetettyä kirjettä. Italiaanhan oli voimassa 1.4.1943 lähtien Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton sopimustaksa, joka määritteli kirjeen perustaksaksi 3½ markkaa, ulkomaiden taksa oli samaan aikaan 4½mk. Italiaan lähetettyjä lähetyksiä kyseisellä taksalla ja vielä M30 merkein lähetettyinä tunnetaan vain vähän. Kun tähän lyödään vielä päälle se tieto, että Italian antauduttua liittoutuneille Saksalaisten suureksi pettymykseksi jo kesällä 1943, joutuivat saksalaiset panostamaan joukkoja ja voimaa Pohjois-Italiaan. Samaan aikaan Italiasta tuli saksalaisten kannalta sotatoimialue ja sitä kautta postiyhteys sinne katkaistiin 1943 syksyllä (syyskuussa). Yksi Italiaan 8.9. lähetetty kuori tunnetaan, joka on kulkenut Berliiniin asti ja palautettu sieltä Suomeen – tämä kohde on ollut Hellmanin mainoksessa aikoinaan kuvattuna. Myytävänä olleet kuoret olivat sopimustaksaisia ja tämän postiyhteyden keskeytyksen aikaisia kohteita – ne oli leimattu Helsingin vaihtopostikonttorissa palautettavaksi lähettäjälleen Bang & Co. osakeyhtiölle postiyhteyden keskeytymisen takia. Kyseessä olevat kohteet ovat harvinaisia ja sopivat niin M30 keräilijöiden kokoelmiin, lentopostikokoelmiin ja postiyhteyden keskeytymisiä luotaaviin kokoelmiin, näin äkkisiltään ajateltuna. Eivät siis jätä kylmäksi vaan ovat M30 postihistorian ”kermaa”. Asia ei jäänyt huomaamatta myöskään ostavalta yleisöltä ja kohteen hinta nousi aina 610 euroon saakka. Muutamissa muissakin erissä saattoi olla jotakin kiinnostavaa, en päässyt itse paikalle tutustumaan ja selvittämään mitä mahdollisesti oli liikenteessä, siksipä en lähde sen enempää spekuloimaan.

Se mitä M30 asiaa oli myynnissä nousi lähtöhinnoistaan yllättävänkin korkealle, hintataso siis oli korkea. Lieneekö tilanne kehittynyt siten, että M30 keräilyä on alkanut harrastaa uusiakin keräilijöitä. M30 on siitä mukava, että tekeminen ei aivan heti lopu kesken – harrastusta voi jatkaa ja kehittää hyvinkin kauan. Toivottavasti saamme lisää M30 filatelisteja jatkossa myös näyttelyihin mukaan.

SAVOFILA 2021, M30 ehiökokoelma

By

Tässä kirjoituksessa pureudutaan hiukan M30 ehiökokoelmaan, joka oli esillä SAVOFILA 2021 näyttelyssä – kokoelma oli Jussi Tuorin käsialaa ja sen virallinen nimi on: ”Issue 1930 postal stationary cards”. M30 ehiöitä ei ole kovin usein ollut nähtävänä ja olikin mukavaa nähdä pelkästään tähän kohtalaisen haastavaan alueeseen pureutuva kokoelman näytillä. Kuten SAVOFILAsta kertovassa ensimmäisessä kirjoituksessa totesin, on kyseisen kokoelman runko edesmenneen Kari Rahialan keräämää materiaalia. Rahialahan tunnettiin muun muassa ehiökeräilijänä ja aikanaan hänen kokoelmansa oli M30 ehiökeräilyssä etevin kokoelma. Rahialan M30 ehiökokoelma on nähtävissä Filatelistiliiton sivuilla jäsenille sellaisena kuin se vuonna 2011 oli kuvattu.

1mk oranssi ehiökortti, ensipäivän leimaus 2.1.1930. LaPe numero 58. Ex-Rahiala. Kirjoittajan ottama kuva.

Se, että filatelia ja postihistoriakeräilyssä ostetaan ja myydään kokoelmia ei ole uutta tai edes yllättävää, on nimittäin aivan selvä, että huippukokoelmien takana on usein aiempi kokoelma, jonka pohjalta on lähdetty rakentamaan. Kokoelmien esittämiseen näyttelyssä kuitenkin liittyy joitakin ehtoja, kuten se, että kokoelma tulee olla ollut ”uuden omistajan” omistuksessa vähintään kaksi vuotta ennen kuin se saa uudelleen osallistua näyttelyyn (kts. esim. FIP näyttelyiden GREX, kohta 17.1.). Tämän osalta ei ollut mitään naputtamista, sillä pohjakokoelma myytiin Naantalissa maaliskuussa 2018 ja siitä tässäkin blogissa tuolloin kirjoitettiin. No, joka tapauksessa suuri osa Kuopiossa nähdystä materiaalista tulee tästä aiemmasta kokoelmasta.

Hieman tietoa M30 ehiökorteista ja niiden historiasta löytyy mm. LaPe luettelosta, jossa kerrotaan, että kun kortit otettiin käyttöön vuoden 1930 alussa muutettiin tuolloin, samoin kuin M30 käyttömerkkien, kokoa aiemmin käytetystä ehiökorttien koosta. Eli käyttöön otettiin M17 ehiöitä suurempi A6-koko, eli 149*105mm. Painotalona toimi Suomen Setelipaino. Arkeissa oli 25 korttia (5X5). Korttien ”päälajeja” julkaistiin yhteensä 52, joista 21 oli kaksois-, eli vastauskortteja. Ulkomaan korttien värinä käytettiin UPU:n ehdottamaa punaista ja näin tehtiin aina 1940-luvun puoleen väliin saakka, jonka jälkeen myös kotimaan käyttöön julkaistiin punaisia kortteja. Kotimaan käyttöön tarkoitetut kortit olivat keltaisia ja oransseja. LaPessa M30 ehiökorttien numerointi alkaa numerosta 58 (1mk oranssi kortti) ja päättyy numeroon 111, jonka alta löytyy kuusi kuvallista 15mk punaista ehiökorttia, joissa jokaisessa on eri kuva-aihe. Nämä julkaistiin käsittääkseni Olympialaisia varten vuonna 1952.

Nähdyssä kokoelmassa on tehty työtä sen eteen, että on tutkittu ehiökorteissa käytettyjä kartonkeja ja havaittu / dokumentoitu muutamia erilaisia käytettyjä kartonkityyppejä. Rahiala totesi oman kokoelmansa etulehdellä, että hän ei ole lähtenyt näitä omasta mielestään pieniä eroavaisuuksia esittelemään. Kuopiossa nähdyssä kokoelmassa on kuitenkin näin tehty ja esitellään ainakin kahdenlaista kartonkia, valkoista ja säämiskän väristä (chamois). Säämiskä on siis kellertävä väri. LaPessa todetaan, että kartonki voidaan jakaa valkoiseen sileään ja huokoiseen harmahtavaan tai kellertävään.

M30 ehiöt siis ”alkoivat” 1mk oranssista ehiökortista ja vastaavasta oranssista vastauskortista 2.1.1930. Kokoelmassa esitellään yksi ensipäiväleimaus tästä kortista, joka lienee vaikeahko kohde (kuva yllä). Seuraavana julkaistiin helmikuussa 1930 (6.2.1930 LaPen mukaan) ulkomaan postikorttiliikenteeseent tarkoitettu punainen 1:20mk ehiökortti. Nyt on kiinnitettävä huomiota siihen, että arvoleimassa käytetään nimen omaan ilmaisua ”1:20mk” eli kaksoispistettä markkojen ja pennien erottimena. Vastaava kaksoiskortti julkaistiin 12.2.1930 (LaPe). Kortista tunnetaan myös toinen arvoleimatyyppi, jossa arvoleimassa käytetään muotoa ”1,20mk”. Tämän kortin historia on minulle tuntematon, eikä sitä myöskään Rahialan tai Kuopiossa nähdyn Tuorin esittelemän kokoelman sivuilla sen syvemmin avata. Rahiala kuitenkin kirjoittaa ”Kieliriitojen takia jälkimmäinen (viittaa ”1:20” korttiin) tuli yleisesti käyttöön. Edellisestä (so. ”1,20” korteista) esiintyy vain kaksoiskortti, jota posti myi myöhemmin lisämerkein varustettuna puolentoista markan taksan aikana. Kuopiossa nähdyssä Tuori kertoo, että ”Viisi käytettyä korttia tunnetaan” ja esittelee yhden ylitaksaisen kotimaankäytön ja kaksi ulkomaan paluukortin puolikasta. Näillä korteilla on siis ilmeisesti aina lisämerkit mukana ja ne lienee lisätty postin toimesta. Näin ollen ”puhtaita” kortteja ilman lisämerkkejä ei ”pitäisi” olla löydettävissä tai ei ainakaan vielä ole löydetty. Ulkomaille tarkoitetuissa korteissa oli painanta ”Carte Postale” eli sana ”postikortti” ranskaksi, koska tämä oli kansainvälinen käytäntö ulkomaille tarkoitettujen korttien osalta. Kaksoiskortin (1:20) painos lienee ollut 25000 kpl.

1,20mk kortin vastausosia ulkomailta Suomeen. Kortin käytöt lienevät vaikeita.

Käsikirjan osa V (Suomen Postimerkkien Käsikirja) vuodelta 1970 kertoo korttien harvinaisuudesta asioita, jotka tuskin ovat enää kurantteja. Monen ulkomaankortin kohdalla puhutaan suuresta harvinaisuudesta – fakta on kuitenkin se, että kortteja on tullut ”esiin” suuriakin määriä sitten käsikirjan kirjoittamisen ja näin ollen sen sisältämiä tietoja ei voi pitää enää nykyään täysin paikkaansapitävinä.

Postitaksojen nousu aiheutti myös ehiökortteihin muutoksia, tuli tarve tehdä käyttämättömistä 1mk oransseista korteista käypäisiä ja niitä päällepainettiin 1,25mk päällepainamin (ensipäivä ilmeisesti 7.12.1931) ja vuoden 1932 helmikuussa (9.2.1932) tuli käyttöön 1,25mk keltainen kotimaan ehiökortti ja kaksoiskortti (ep tuntematon). Ulkomaan käyttöön julkaistiin 1932 1½mk punainen ehiökortti ja vastaava kaksoiskortti. Tuori kertoo kokoelmassaan käsikirjan tieton siitä, että ”1½ kortti on erittäin harvinainen” ja toteaa kortin olevan koko M30 ehiökorttien osalta harvinaisimpien joukossa. Tästä voidaan olla montaa mieltä – oma kokemukseni ei ehkä täysin tue tätä ajattelua. Kokoelmassa on mukana tällä kortilla muutama kiinnostava kohde, mm. Saksasta lähetetty vastauskortti, jolle on maksettu saksalaisella merkillä lentolisä (ikävä kyllä kortti on alitaksainen) sekä myöhäisempi käyttö lisämerkein Saksan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisella 1,75mk postikortin taksalla paluukortilla kenraalikuvernementista.

Taksat muuttuivat uudelleen 1936 ja ulkomaan 2mk taksaa varten julkaistiin asiaan kuuluva uusi kortti ja kaksoiskortti. Kotimaan taksa nousi 1940 postikortin osalta 1,75 markkaan ja tästä syystä päällepainettiin olemassa olevia 1,25mk keltaisia kortteja 1:75mk päällepainamalla. Myös 1,75mk keltainen kortti julkaistiin 1940. Julkaisupäivät ovat hämärän peitossa, mutta julkaiseminen tapahtui loppukesästä / alkusyksystä. Nämä kortit kävivät myös Suomen ja Viron sekä Suomen ja Latvian välisen sopimuksen mukaisina ilman lisämerkkejä – nämä ovatkin käyttöajan alun parhaita käyttöjä. Ne ovat myös erittäin vaikeita, koska 1940 Baltia joutui Neuvostoliiton ikeen alle ja postia Baltian maihin tunnetaan tuolta ajalta vain vähän. Tuori esittelee päällepainamakortista ilman lisämerkkejä yhden käytön Ruotsiin kotimaankäyttöjen lisäksi. 1,75mk kortista tunnetaan kuvakevirhe ”1,76”, jossa numeroarvon vitonen näyttää kutoselta. Myöhemmin Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukaisissa taksoissa (alkaen 1.4.1942) oli mahdollista käyttää 1:75mk päällepainama ja 1,75mk keltaista ehiökorttia Saksaan ja sen valloitusalueille ilman lisämerkkejä viiden kuukauden ajan. Myös nämä käytöt ovat erittäin harvinaisia.

Postikorttien taksat nousivat jälleen 1942 ja korttejakin tuli uusia. Huomattavaa on, että ulkomaan postikortin taksa nousi 2½ markkaan ja julkaistiin tälle arvolle tavallinen ja vastauskortti. Nämä 2½mk ehiökortit käytettynä oikeataksaisina ja ilman lisämerkkejä ulkomaille ovat harvinaisia. Vaikka 2½mk postikorttitaksa oli voimassa useita vuosia (aina vuoden 1945 kesäkuun loppuun) ei ollut kovin monia maita joihin kortti olisi käynyt ja joihin oli aktiivista postinvaihtoa. Samasta syystä postikortit 2½mk punaisella M30 merkillä ulkomaille ovat vaikeita kohteita. Kokoelmassa näytetään kaksi 2½mk punaista korttia, toinen Sveitsiin lentona (Englannin kautta) ja toinen ”puhtaana” käyttönä Kiinaan – kortti on palautettu, koska vuonna 1943 postiyhteys oli keskeytynyt jatkosodan takia.

2½mk ehiökortteja. Kokoelman parasta antia. Kumpikin ex-Rahiala.

Kokoelmassa on mukana myös Sveitsiin lähetetty 2½mk kaksoiskortti, joka sekin on erittäin vaikea. Samaan aikaan 2½mk ulkomaan taksan kanssa voimassa oli 2mk kotimaan taksa ja tätä varten julkaistiin ensin päällepainamakortti 2mk / 1,75mk ja myöhemmin 2mk keltainen sekä 2mk keltainen vastauskortti. Näiden korttien parhaat käytöt ovat Saksan sopimuksen mukaisia sekä Euroopan Posti ja Teleunionin käyttöjä. Kortit oli toki tarkoitettu kotimaan käyttöön.

Kun postikorttien taksat muuttuivat ensimmäisen kerran vuonna 1945 heinäkuun alussa, vaihtui ulkomaan postitaksaksi 3mk. Maita, joihin kolmen markan taksaisia ulkomaan postikortteja saattoi lähettää oli vain muutamia ja postin kuljetusreitti oli Neuvostoliiton kautta kulkeva reitti. Voimassa oli myös rajoituksia – mm. se, että korttien tuli olla kuvattomia. Näin ollen kuvattomat postikorttikäyttöön tarkoitetut ehiöt olivat hyvä tapa lähettää ulkomaan kortteja sinne minne se mahdollista oli ja ehkäpä juuri tästä syystä siinä missä 3mk taksaisia single postikortteja M30 merkein tunnetaan vain yksi ainoa kappale tunnetaan suurempi lukumäärä, kuitenkin vain muutamia tällä taksalla kulkeneita M30 ehiökortteja. Taksahan oli voimassa vain kaksi kuukautta ja kuten todettua, pääasiallinen postireitti Englannin ja Ranskan kautta tuohon aikaan toimi vain lentopostina. Kokoelmassa on näytillä tietääkseni paras 3mk taksalla kulkenut punainen ehiökortti, Neuvostoliittoon 20.8.1945 lähetetty kortti. Kortilla on suomalaisen sensuurin lisäksi myös Neuvostoliittolainen, ilmeisesti ei kovin yleinen Moskovan KGB:n sensuuri sekä kaksi muuta neuvostoliittolaista leimaa. Hitaasti on kusti polkenut, nimittäin perille kortti lienee ehtinyt vasta lokakuun lopussa 1945. 3mk kortin ilmestymispäivää ei tunneta, mutta sen on täytynyt olla vasta elokuussa 1945 – taksan mukainen käyttöaika lienee siis ollut vain muutaman viikon. Näytillä on myös kaksoiskortti Sveitsiin – tämä on aidosti kulkenut, mutta filatelistien välistä postia. Filatelistien välinen posti ei tee kohteesta huonoa, vaikka toiveunessaan keräilijä asettaa etusijalle muun kuin keräilijöiden postin, nimittäin näitä kortteja tunnetaan niin vähän, että mikä tahansa käyttö on parempi kuin ei mitään.

Harvinaiset 3mk kortit – mukana paras tunnettu kohde Neuvostoliittoon. Kumpikin ex-Rahiala.

Mielenkiintoista kyllä myös kotimaassa käytössä olleet 3mk keltaiset kortit ovat kohtalaisen vaikeita, nimittäin kotimaankin kolmen markan postikortin taksakin oli näiden lokakuussa 1945 julkaistujen korttien osalta lyhytaikainen, vain noin kolme kuukautta. Päällepainamalla kolmeksi markaksi muunnetut vanhemmat kortit olivat mahdollisia noin puoli vuotta. Näiden 3mk keltaisten vastauskorttien löytäminen ei ole erityisen helppoa, erityisesti Pohjoismaihin kulkeneita ei tahdo oikein löytyä. Syyskuun alusta 1945 ulkomaan korttitaksat muuttuivat toisen kerran ja taksaksi tuli 6 mk. Punaiset kuuden markan kortit kuitenkin ilmeisesti ilmestyivät vasta marraskuussa 1945. Kuten 6mk taksaiset merkein maksetut postikortitkin, ovat myös ehiöt vaikeita kohteita ulkomaille. Itse asiassa ne ovat jopa vaikeampia kuin postimerkein maksetut vastaavat kohteet. Tämä on hieman yllättävää ja siksi olikin kiva nähdä kaksi kulkenutta kohdetta – tosin kumpikin samaan osoitteeseen Sveitsiin lähetettyjä (tavallinen ja vastauskortti). On kuitenkin todettava, että näihin pätee sama tosiasia kuin 3mk punaisiin M30 ehiöihin – kaikki mitä on kelpaa, koska ei tunneta muuta / parempaa. Näytillä olleet kaksi kohdetta ovat Rahialan kokoelmasta peräisin nekin.

Näiden punaisten sodan jälkeisten korttien jälkeen asiat helpottuvat huomattavasti – postinkulku alkoi normalisoitua ja ehiöiden käyttökin lisääntyi. Kotimaan taksaiset 5 ja 6 markan ehiöt sekä punaiset ulkomaan ehiöt vuodesta 1947 eteenpäin ovat helpommin löydettäviä kohteita, jos kohta hyvät kohdemaat, eli punaisilla kaukomaat ja keltaisilla vaikeammat Pohjoismaat kuten Norja ja Islanti ovat hyvinkin vaikeita. Siinä missä tavara ”helpottuu” tulevat paremmat käytöt arvoonsa – näiltä osin kokoelmassa on aika perus materiaalia. Se mikä kuitenkin on sanottava on, että kaikista korteista on esimerkkikappaleet mukana ja sitä kautta kokoelma on täydellinen. Työtä kuitenkin vielä on. 12mk punaisesta vastauskortista painettiin versio, jossa ei lue sanoja ”Carte Postale”. Tämän kortin käytöt ovat vaikeita ja niitä tunnetaan ulkomaille vain harvoja. Tuori esittelee niitä kaksi sekä kaksi kotimaan käyttöä. 15mk punaisista korteista on näytillä muutamia hyviä käyttöjä.

Tuori kertoo kokoelmassaan, että matkailun edistämistä oli ajateltu jo pitkään ja niinkin aikaisin kuin 1930 oli ollut pinnalla ajatus siitä, että julkaistaisiin kuvallisia ehiökortteja. Tästä on näytillä myös dokumentti Suomen Pankin Setelipainosta, jossa keskustellaan kyseisenlaisten korttien painamisesta ja niiden tekemisen hinnoista.

Kuvallisten korttien painamista käsittelevä dokumentti. Ex-Rahiala.

Vasta Olympialaiset kilpailut Helsingissä 1952 saivat asian nytkähtämään eteenpäin ja Olympialaisia varten suunniteltiin kuuden kuvallisen ehiökortin sarja. Tämän sarjan hyväksymis ja suunnitteluvaiheista tunnetaan niin kuvia koskevia vedoksia kuin myös korttiehdotteita. Tämä osuus kokoelmasta on vahva ja se käsittää suuren osan tunnetuista ehdotteista. Lopullisissa korteissahan oli 15mk punainen leijona-arvoleima, erityisesti puunhakkaaja-aiheisella arvoleimalla olevat ehdotteet ovat kiinnostavia.

Ehdotteita kuvallisiksi ehiökorteiksi.

Siinä missä ehdotteiden puolelta kuvallisten korttien esittely on parasta mitä löytyy, on itse valmiiden korttien käyttöjen esittelyn osa vähän kesken – osa korteista ei ole erityisen hyvälaatuisia ja kohdemaat ovat tavallisia. Näidenkin korttien hyvät käytöt ovat vaikeita, vaikka kyse on ”tuoreemmasta” tavarasta.

Mikään kokoelma ei ole täydellinen, tämänkin kokoelman kohdemäärittelyihin on osunut muutamia virheitä mm. Suomen ja Viron väliseen postisopimukseen liittyen. Kohdekuvauksissa nimittäin todetaan, että Viro olisi liittynyt Pohjoismaiseen postisopimukseen 20.8.1928, vaikka näin ei käynyt – Viro solmi kahdenvälisen postisopimuksen Suomen kanssa, jonka taksat olivat suurelta osin samansuuruiset kuin Pohjoismaisessa postisopimuksessa ja Suomessa kotimaan postissa käytetyt taksat, mutta kyse on siis eri sopimuksesta. Vastaava virhe toistuu Unkariin lähetetyn postikortin osalta, sillä Unkari ei, kuten kokoelmassa määritellään, kuulunut ”Saksan sopimuksen” piiriin, vaan Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenkeskinen postisopimus. Unkari liittyi myöhemmin Euroopan Posti ja Teleunioniin, johon Suomi ja Saksakin liittyivät. Seuraavalla kerralla, kun kokoelma nähdään on virheet varmasti jo korjattu.

Mitä tuomarit sitten pitivät? Vaikuttivat pitävän paljonkin, sillä kokoelma sai kokonaiset 90 pistettä ja suuren kultamitalin. Sinänsä ollaan jäljillä, että kokoelmassa on päälajien osalta täydellinen kattaus kortteja ja mukana on paljon erittäin vaikeaa tavaraa, sellaista joita ei tunneta kuin ani harvoja. Päälajien osalta nähtävän täydellisyytensä osalta kokoelma lienee ainoa lajiansa tällä hetkellä. Mitä tulee tavallisempien korttien kohteisiin, niin niissä on yhä tekemistä laadun osalta ja kohteiden esittely voi saavuttaa nähdäkseni ns. korkeamman asteen – silloin esittäjän filateeliset tiedot ja taidot tulevat myös esiin, kun kohteiden analyysi on muutakin kuin taksan ja kortin itsestäänselvän nimellisarvon siteeraaminen. Mitä paperien tutkimukseen tulee, niin nähdäkseni erityisen paljon uutta ei etulehdellä lukevasta huolimatta käy ilmi. Voisi olla ajatusta ottaa väärätaksaiset kohteet pois kokoelmasta, ne eivät luo lisäarvoa, vaan päin vastoin tuhoavat uskottavuutta. Arvostelu taisi mennä hieman yläkanttiin, mutta näitä sattuu silloin tällöin …

Huutokortti ja SF juhla-HK

By

Vuoden alkuun on ensin saatu ihmetellä Forssalaisten Huutokortti huutokauppaa, jossa M30 tarjonta ei ollut mitenkään erikoista – mukana myytävien joukossa kuitenkin oli jotakin mainitsemisen arvoista. Suomen Filatelistiseuran sataa ensimmäistä toimintavuotta juhlistava huutokauppa sitävastoin sisälsi laajemman kattauksen M30 mielenkiintoista. Käyn ensin läpi Huutokortin kohteita ja sen jälkeen keskityn SF:n juhlahuutokaupan antiin.

Kotimaan lentopostikortti 25.7.1949 Maarianhaminasta Tervakoskelle. Jälkitaksoitettu Turussa seuraavana päivänä. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1948-1.7.1950) 9,00mk + kotimaan postikortin lentolisä (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 11,00mk.

24. Huutokortti-huutokauppä päättyi 11.1.2021 illalla. Malli 1930 osastolla myytäviä kohteita oli alle viisitoista ja niistä kaupaksi meni arviolta kolme neljäsosaa. Erikoisuuksia ei tällä kertaa myytävänä ollut, mutta voidaan mainita, että automaattivihko V2 myytiin vitosella ja 50p keltainen rullamerkki jatkospala kolmella eurolla. Jatkospala oli mielestäni sopivan hintainen, sillä sellaisen jokainen M30 keräilijä kuitenkin tarvitsee kokoelmaansa. Postihistoriakohteiden osalta Huutokortti jäi tällä kertaa kohtalaisen kuivaksi – M30 osastolla ei ollut erityisempää, mutta jos tiheällä kammalla katsotaan löytyi huutokaupasta kuitenkin pari kiinnostavaa kohdetta. Toinen oli kotimaan lentopostikortti vuodelta 1949, jonka toinen merkki (4mk postitalo) oli ikävä kyllä laitettu kortin reunaan ja käännetty reunan yli kortin toiselle puolelle. Tähän kuitenkin liittyi kohtalaisen hyvä syy – nimittäin kyseessä oli jälkitaksoitus, reunaan kiinnitetty merkki oli leimattu Turussa, kun ”alkuperäinen” yläkulman merkki kantoi Maarianhaminan leimaa. Kuten moni tietää ovat kotimaan lentolähetykset aina 1940-luvun loppuun asti kohtalaisen hyviä ja paljon vaikeampia kuin esimerkiksi vastaavat lentolähetykset Ruotsiin. Tällaiset alun perin ”Maarianhaminan taksalla” lähetetyt ja mantereen puolella korjatut ovat tietysti hiukan tavallistakin epätavallisempia. Kohde oli myytävänä ”lentoposti” luokassa ja nousi neljän euron lähtöhinnastaan noin seitsemään euroon.

Toinen kiinnostava kohde oli Suomesta 1930 Belgiaan Poste Restante osoitteeseen lähetetty kirje, johon oli Belgiassa liitetty lunastusmerkki Poste Restante maksun maksamisen osoitukseksi. Tämä tapa kerätä erillinen lunastus Poste Restanten käytöstä ja maksaa se merkillä oli vallalla useassa Euroopan maassa, muttei koskaan Suomessa. Kohde myytiin ”erikoisuudet” osastossa pohjahinnallaan kolme euroa. Eli ei erikoisemmin mennyt.

Sataa vuottaan juhliva Suomen Filatelistikerho on yksi maamme aktiivisimmista filateliayhdistyksistä ja on kokoontunut verkossa koronasta riippumatta järjestäen huutokauppoja ja tuottaen iloa jäsenilleen. Eräs kollegaani totesi, että koronan suurin negatiivinen anti on elämän tylsyttäminen, kun moni pieni ilo jää kokematta – tuntuu kuin jokainen päivä olisi liian samanlainen. Tämä on varmasti totta ja siksi SF esiintyy valopilkkuna tässä synkkyydessä ja on esiintynyt jo sata vuotta! M30 blogi onnittelee ja kiittää sekä kumartaa!

Juhlahuutokaupassa oli M30 kohteita tarjolla useampiakin, mukana oli niin filateliaa kuin postihistoriaakin. Omalta osaltani homma meni sillä tavoin pieleen, että katsoin kelloa hiukan epätarkasti ja siitä johtuen en tajunnut huutokaupan sulkeutuvan – minulta meni ohi eräs kohde, joka oli tarkoitus kotiuttaa. Näin ei siis kuitenkaan käynyt, mutta jatkan luottavaisin mielin kohti seuraavia pettymyksiä. Mutta siinä missä toisen menestys on kolmannen korvapuusti aloitan huutokaupan ruotimisen.

50p keltaisen rullamerkin loppupää, jossa nauhan tekijän nimikirjaimet.

”Käyttösarjat 1930 -” osastolla oli myytävänä yli kaksikymmentä M30 kohdetta, mukana joitakin ihan kivoja filateliakohteita. Ensimmäisenä mainittakoon 50p keltaisen rullamerkin, eli automaattimerkin tullan alku, jossa rullan tekijä on merkinnyt nimikirjaimensa rullan alkuun. Jokaisessa rullassa oli tuhan merkkiä ja ne oli kiinnitetty toisiinsa kymmenen merkin paloissa. Joka kymmenen merkin välein merkit on numeroitu ja niiden välillä on paperijatkos. Näin sata merkittyä kymmenen pätkää on yhteensä tuhat merkkiä per rulla. Kohde lähti 15 euron pohjista ja saavutti 67 euron hinnan. Sopii seriöösiin M30 kokoelmaan mukaan automaattimerkkien kohdalle.

Esittelyarkeista leikatut hammastamattomat liimoittamattomat pystyparit seitsemälle eri merkkiarvolle myytiin yli satasella, lähtöhinnan ollessa 80 euroa. Nämäkin ovat kokoelmatavaraa. Muuten myytävänä oli loistoleimaisia M30 merkkejä, jotka menivät suurelta osalta kaupaksi ja kohteiden hinnatkin nousivat joissakin tapauksissa. Kaksi kuvamerkkien siirtymää, joissa 5mk Olavinlinna ja 9mk postitalo merkkien siirtymä oli laitettu yhdelle kohteelle nousi 20 euron lähdöstä 36 euroon. Tällaisten siirtymien hinta on joskus lähtenyt laukalle, nyt ostaja sai kohteen sopivasti.

Sähköpostiosoitus Oulusta 18.11.1930 Joensuuhun. Osoitusmäärä 250mk. Taksa: Postiosoitus (101-500mk) kotimaassa (15.1.1926 – 30.11.1931) 2,50mk + postiosoituksen pikalisä (15.1.1926 – 31.4.1931) 4,00mk = 6,50mk. Harvinainen ja sähkeen kanssa erinomainen kokoelmakohde.

Postihistoriakohteissa oli muutavia kiinnostavia tarjolla. Yksi kiinnostava kohde oli Oulusta Joensuuhun lähetetty sähköpostiosoitus, jossa oli asianmukainen sähke mukana. Kohde oli monen mielestä kiinnostava ja sen hinta oli lähtenyt 30 euron lähdöstä nousemaan jo ajoissa ennen huutokaupan päättymistä. Sähköpostiosoitukset ovat parempia lähetyksiä ja niitä ei tunneta M30 merkeillä kaiken kaikkiaankaan kovin montaa, arvioni on alle viisitoista kappaletta. Kun vielä otetaan huomioon, että sähköpostiosoitusten taksoja oli kahdenlaisia, niin tämä kohtalaisen pieni lukumäärä jakaantuu vieläkin pienempiin osasiin. Vuoden 1931 huhtikuun loppuun tuli sähköpostiosoituksen postiosoitusmaksun lisäksi maksaa myös pikalisä, joka myydyssä kohteessakin on maksettu. Tämän jälkeen maksettiin vain postiosoituksen maksu. Kohteen hyvyys ymmärrettiin ja siitä maksettiin tällä kertaa täysi hinta 356 euroa. Kyseessä on kuitenkin vaativampaankin M30 kokoelmaan sopiva kokoelmakohde.

ASEA suojareijitettyillä merkeillä maksettu postiennakko-kortti myytiin 35 eurolla, joka mielestäni ei ollut järisyttävän korkea hinta. Joskus reijitettyjen merkkien lähetysten hinnat ovat lähteneet keulimaan rankasti. Raskas korkeamman painoluokan pikapainotuote myytiin 35 eurolla – kohde oli hyvä ja ostaja sai sen kohtalaisella hinnalla. Kotimaan pika-lentopostikortti myytiin 30 euron pohjilla. Kyseessä oli vuonna 1955 Helsingistä Ouluun lähetetty kortti. Postikortit lentona ovat kotimaassa hyviä, mutta lisämaksuilla ne ovat erinomaisia. Tämä minulta meni ohi suun, kun sähläsin muuta samaan aikaan huutokaupan seuraamisen yhteydessä. Hinta oli mielestäni halpa, koska eipä näitä juuri ole näkynyt. Vaikka ollaan jo reippaasti 50-luvun puolella on kohde silti hyvä. Onnea kohteen sopuhintaan napanneelle!

Esperantopostikortti Englantiin 27.8.1946. 6mk punainen leijona single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk. Hyvä singlekohde.

6mk punaisen merkin singlepostikortti Englantiin myytiin 90 euron pohjahinnallaan. Kyseessä oli kohtalaisen siisti Esperanto-aiheinen postikortti tällä hyvällä singlellä. Vaikka viimeisten kymmenen vuoden aikana 6mk punaisia singlejä on tullut vastaan useita, on kohde kuitenkin parempi M30 käyttötarkoituksen mukainen singlekohde.

Kiinaan lähetetty 2½mk taksainen kirje vuodelta 1934 sai kannatusta 57 euron edestä. Eksoottinen kohdemaa kiinnosti. Kirje oli mennyt lähetyssaarnaajaperheeseen – vastaavia tunnetaan jonkin verran, myyty kohde oli kohtalaisen siisti ja siinä oli myös saapumisleimat kunnossa.

Muutakin huutokaupassa oli, mutta ei tällä kertaa tämän enempää…

Merkki Albertin 55. huutokauppa

By

Merkki Albertin 55. huutokauppa loppui perjantaina illalla 13.4. Tarjolla oli paljon mielenkiintoisia kohteita M30 keräilijöille, niin filatelian kuin postihistoriankin puolelta, kuitenkin siten, että postihistoria oli tällä kertaa leijonanosassa. Myytävänä oli kaikenlaista filateliaa, mm. ehdotteita ja hammastamattomia merkkejä, loistoja, rei´itteitä ja siirtymiä. Kaiken kaikkiaan kuva oli se, että tavara meni kaupaksi limitillä, jos silloinkaan. Vain harva M30 filateliakohde nousi voimakkaasti. Useita rullamerkkikohteita jäi myymättä, hinnat eivät yksittäisellä merkillä kymppiä tänä päivänä kestä ja ns. ”rimpsuja” on myynnissä ollut jo sen verran, että parilla kympillä eivät nekään näköjään enää myy. Postihistorian osalta tilanne oli erilainen – kohteet menivät kaupaksi ja hinnat nousivat. Vaikuttaa siltä, että filatelian puoli M30 keräilystä on alamaissa, mutta postihistoriassa on hiukan paremmin imua. Perinteinen filatelia on M30 osalta ehkäpä astetta vaikeampi keräilyalue, sillä tulee tuntea merkkierikoisuudet ja tärkeäksi tulee paperilaatujen tunnistus. Onneksi sekään ei M30 merkkien osalta ole aivan mahdotonta. Siirryn suoraan kertomaan myytävänä olleista postihistoriakohteista.

Yllä: Sokeainkirje 5.3.1940 Karttulasta Helsinkiin. Kolme M30 10p harmaata leijonamerkkiä. Taksa: Sokeainlähetys (-1kg) kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 0,30mk. Harvinainen.

Sokeainkirje kolmella 10p harmaalla, siis yhteensä 30 pennin taksalla nousi 80 euron lähdöstä aina 230 euroon saakka. Tämä oli mielestäni yhä täyden järjen rajoissa, sillä sokeainlähetykset ovat vaikeita. Kyseessä on myös erinomainen kohde 10 pennin harmaalle merkille, jolle hyvien kohteiden löytäminen voi olla haastavaa. Hyvän kohteesta tekee selvästi näkyvä sokeainkirjoitus – pistekirjoitus kuoren etusivulla.

Myytävänä oli rullamerkeillä kotimaassa kulkenut tavallinen kirje – 80 euron lähtöhinta oli liikaa, kohde ei mennyt kaupaksi. Vastaavia on ollut aiemmin kaupan 30 euron kummankin puolen ja silloin kauppa on tyypillisesti käynyt. Myöskään 1mk rullamerkki paperijatkoksella postikortilla ei tehnyt kauppaansa 60 euron hinnalla. Markkinat ovat ohuet ja korkeita hintoja ei rullamerkeistä tässä kohtaa saa. Myytyä sitä vastoin tuli 1mk oranssilla leijonamerkillä maksettu postitaksataulu, jonka lähtöhinta oli 50 euroa. Taksataulun hinta nousi 165 euroon. Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun vastaava myytiin Filateliapalvelun huutokaupassa 150 euron lähtöhinnalla. Nämä ovatkin kaksi tunnettua kappaletta tästä taksataulun taksasta. Toinen myytävänä ollut 3mk punaisella maksettu taksataulu, joita tunnetaan noin viisi kappaletta, myytiin samalla 165 euron hinnalla. Hyvistä kohteista on kysymys.

Myytävänä oli myös sähköpostiosoitus vuodelta 1930 – tälle osoitukselle oli maksettu myös pikalisä, mikä oli M30 merkkien ensimmäisen taksa-ajan aikaan tavanomaista. Se mikä ei ole tässä kohteessa tavanomaista on, että sille oli liimattu yksi 50p keltainen merkki, jota ei oltu mitätöity, vaikka lomakkeelle oli muuten lyöty ”riittävästi” leimoja. Ilmeisesti taksa ei ole täsmännyt ja voi olla käynyt niin, että keräilijä on ”hoitanut asian kuntoon”. Tutkimatta kohdetta tarkkaan on vaikea sanoa miten on käynyt, mutta haiskahtaa… Vakuutettu kirje kotiinkannolla meni kaupaksi kahdeksalla kympillä – kohdeselosteeseen oli merkitty ”ainoa tunnettu” mikä saattaa olla ollut totta silloin, kun kohteen omistanut keräilijä on sen selosteen kirjoittanut. Totta tämä asia ei tänä päivänä ole, vaan kotiinkannettuja vakuutettuja kirjeitä tunnetaan muutamia – kohde on kuitenkin vaikea ja kokoelmakelpoinen, eli ei todellakaan huono.

Yllä: Sanomalehden osoitteen muutosilmoitus 9.6.1949 Hyvinkäällä. M30 6mk vihreä single. Taksa: Sanomalehden osoitteenmuutosilmoitus (1.1.1947 – 31.12.1957) 6,00mk. Harvinainen.

Sanomalehden osoitteenmuutosilmoitus 6mk vihreällä merkillä singlenä oli myytävänä kohdenumerolla 1178. Kysymyksessä on yksi harvinaisista lähetyslajeista, joita tunnetaan alle kymmenen. Erinomainen kohde 6mk vihreälle merkille. Edellinen vastaava, jonka olen nähnyt myynnissä meni muistaakseni parilla sadalla, joten kuuden kympin hintaan tämä kohde meni mielestäni erittäin edullisesti. Ilmeisesti lomakkeen ulkonäkö ei herättänyt ostajissa tarpeellista luottamusta kohteen vaikeuteen – eihän se juuri miltään näytäkään, mutta erittäin harvinaisesta kohteesta on kysymys.

Kenttäpostipaketti vuodelta 1941 lyhyenä aikana ennen kuin kenttäpostipaketteja sai lähettää pelkästään postimerkeillä ilman kenttäpostilipuketta myytiin 80 eurolla. Kyseesä on hyvä knoppi ja hyvä kohde 1½ markan merkille, joita kohteelle oli mitätöity kaksi kappaletta. Mukana oli jonkinlainen A4 kokoinen selitys paketin seikkailuista, mutta kun tuohon tutustuin, en ollut lainkaan varma, että kuuluiko dokumentti juuri tähän pakettikorttiin mitenkään… se ei vähennä kohteen hyvyyttä. Ostaja sai joka tapauksessa mielestäni hyvän kohteen. Sota-ajan postin osastossa myytiin eteenpäin kenttäpostimerkillä lähetetty toisen painoluokan kirje, joka oli alunperin lähetetty M30 merkein hintaan 32 euroa ja Lempäälän Internointileiri 1 leimattu postikortti painotuotetaksalla hintaan 42 euroa. Kumpikin ihan kelpo postihistoriakohteita.

Pohjoismaihin menneitäkin kohteita oli tällä kertaa tarjolla, mutta kaikki ei näiden kohdalla ollut kunnossa. Kohdenumerolla 1099 myyty painotuote postikortti Norjaan vuodelta 1944 oli saanut seuraavan kohdeselosteen: ”50p painotuotteella Norjaan, Saksan sensuuri, erityissopimuksen mukainen taksa”. Homma oli muuten hyvä ja kohdekin siisti, mutta painotuotteen taksa vuonna 1944 ulkomaille oli 1 markka. Norjan kanssa ei ollut mitään painotuotteita koskevaa erityissopimusta voimassa vuonna 1944. Joku meni ja osti kohteen 33 eurolla. Nämä tällaiset virheelliset tiedot ovat harmittavia. Islantiin lähetetty postikortti 6mk oranssin merkin singlellä meni kaupaksi 25 euron pohjilla. Kyseessä on mielestäni hyvä kohde ja hyvä kohdemaa. Tässä oli rahalla hyvää vastinetta – postihistoriakeräilijä sai hyvän kohteen Pohjoismaan postikorttitaksalle.

Yllä: Michelspiltomista 22.12?.194?? Kuressaareen, Viroon lähetetty postikortti. M30 1,75/1,25mk päällepainamamerkki yksin. Taksa: Postikortti Viroon (16.6.1940 – 30.11.1940) 1,75mk. Vaikea yksittäiskäyttö, harvinainen.

Suomen ja Viron välisen postisopimuksen taksalla lähetettyjä lähetyksiä oli tarjolla kaksi kappaletta, toinen oli harvinainen 1,75/1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin singlekäyttö postikortilla Viroon. Tämä on mielestäni yksi tämän merkin parhaita käyttöjä yhdessä Saksan postisopimuksen taksalla lähetetyn vastaavan kohteen kanssa. Kortti oli siisti leimoiltaan ja muutenkin hyvän näköinen. Olin erittäin yllättynyt, kun sitä ei huudettu korkeammalle kuin 18 euroon kympin lähdöstä. Kortin leiman päivämäärästä en saanut selvää, mutta lienee myöhäissyksyllä 1940. Toinen Viron erikoistaksalla kulkenut kohde oli 4mk postitalon singlellä maksettu kirjattu kirje vuodelta 1939. Tämäkin taksan mukainen ja hyvä kohde. Olen nähnyt toisenkin vastaavan. Yllättävää kyllä kohteen limitti oli asetettu korkeammalle kuin postikortin, joka mielestäni oli vaikeampi – eli oli mennyt väärin päin. Kirjattu kirje myytiin limitillä. Ilmeisesti näitä Viron sopimustaksaisia lähetyksiä ei oikein ymmärretä, ainakaan niille ei selvästi anneta niille kuuluvaa arvostusta tällä hetkellä. Muistetaan, että 2018 on Viron itsenäisyyden 100-vuotis juhlavuosi, ehkä sen kunniaksi on alennusmyynti (heko heko).

Saksan erikoistaksainen ns. Liebesgaber postikortti myytiin kympin pohjilla, nämä Liebesgaber kortit ovat eräänlaisia epävirallisia saantitodistuksia, joita pyydettiin lähettämään, kun oli vastaanotettu avustus paketti Saksasta. Lentopostin osastossa oli myytävänä hyvä Saksan erikoistaksainen singlekäyttö, nimittäin 2,75mk taksainen 2,75mk violetin merkin singlellä lähetetty lentopostikortti. Kyseessä on yksi harvinaisista lentopostisingleistä, joka on vaikeudeltaan kokoelmakelpoinen. Näitä 2,75mk singlejä Saksan erikoistaksaisia lentopostikortteja tunnetaan kymmenkunta. Tämän myydyn kortin eduksi täytyy sanoa, että se on kyseisen taksan ensimmäisenä päivänä lähetetty ja, että kortti on jännittävän näköinen takaisinlähetyksineen kaikkineen. Keräilijät havaitsivat tämän asian ja kortin hinta nousi 20 euron limitistä aina 210 euroon saakka, eli yli kymmenkertainen nousu limitistä. Tämä 210 euroa oli mielestäni aika kova hinta ja myyjän pitää olla tyytyväinen saamaansa hintaan. Kortti kuitenkin kelpaa niin lentopostikeräilijöille, kuin M30 filatelia ja postihistoriakeräilijöillekin – eli kysyntää oli selvästi ”tavallista” M30 kohdetta enemmän.

Yllä: Postikortti 20.5.1943 Helsingistä Rotterdamiin, Hollantiin. M30 2mk keltainen single. Saksan ja Suomen sensuuri. Taksa: Postikortti Hollantiin (1.4.1943 – 5.9.1944) 2,00mk. Erikoistaksainen ja vaikea.

Unkariin lähetetty erikoistaksainen 3½mk kirje ei mennyt kympillä kaupaksi – ilmeisesti kaikilla on jo näitä pilvin pimein. Olen hieman yllättynyt, sillä kyseessä ei sittenkään ole aivan yleinen kohde. Hollantiin mennyt 2mk taksainen erikoistaksa-aikainen postikortti myytiin 20 euron pohjilla vasta jälkimyynnissä. Tämän olin merkannut omiin kiinnostukseni kohteisiin, mutta jostain syystä se jäi huutamatta, hiukan harmittaa. Kohde on nimittäin aikamoisen hyvä – näitä postikortteja ei erikoistaksaisina Hollantiin tunneta kuin aniharva. Tyypillinen kohde on 3½mk taksainen kirje ja niitäkin tunnetaan alle kymmenen. Halvalla meni hyvä kohde.

Harmaan 60p leijonamerkin pari postikortilla Latviaan myytiin 37 eurolla – kyseessä oli ennen Latvian erikoistaksa-aikaa lähetetty kansainvälisen taksan postikortti. Tällainen postikorttikohde on 60 pennin harmaalle kohtalaisen hyvä kohde, ja Latvia on parempi kohdemaa. Kuuden markan punaisen merkin singlenä lähetetty postikortti Eestiin vuodelta 1946, jolle oli mukana atesti myytiin 88 euron hintaan. Kyseessä on yksi vaikeammista postikortin punaisista singlekäytöistä ja hyvä kohdemaa. Atesti tietysti auttaa ymmärtämään kohteen aitouden, sekä sen, että kyseessä ei ole ns. pilipali. Näitä 6mk punaisia single postikortteja tunnetaan ehkäpä noin viisitoista kappaletta, joten aivan super harvinaisia ne eivät enää ole, mutta sanoisin silti, että vielä näitä harvinaisiksi voi kutsua, ainakin parempiin kohdemaihin lähetettyinä. Sinkkuna lähetetty 7mk punainen postikortti Prahaan myytiin kympin pohjilla, halvalla meni. Kortti oli siisti. Samaten siisti oli 9mk Englantiin lähetetty postikortti – sekin singlellä. Kyllä nyt postikorttitaksojen keräilijöitä hellittiin! Myytävänä oli useiden taksojen osalta parempia lähetyksiä ja halvalla!

Yllä: New Yorkiin 1.5.1939 Helsingistä lähetetty lentopostikortti. M30 3mk tummanoliivi single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 31.9.1942) 2,00mk + lentolisä (20.6.1933 – 24.7.1939) 1,00mk = 3,00mk. Hyvä yksittäiskäyttö, vaikeampi lentotaksa Yhdysvaltoihin.

Hyviä ulkomaan postikorttikohteita oli myytävänä myös lentopostin osastossa, jossa oli myytävänä mm. kaksi kolmen markan taksaista postikorttia – toinen Königsgräziin, Böömiin ja Määriin vuodelta 1941 ja toinen New Yorkiin vuodelta 1939. Böömiin ja määriin mennyt kortti oli lähetetty käyttämällä kahta 1½mk harmaata M30 leijonamerkkiä ja oli mielenkiintoinsen näköinen hyvine leimoineen ja firmatunnuksineen. Kortti ei kuitenkaan mennyt 30 euron pohjilla kaupaksi. New Yorkin kortti sitävastoin meni kaupaksi 38 euron hinnalla – lentomaksu New Yorkiin siten, että lentona kuljetus loppui ”Euroopan-puolen satamaan” oli postikortille vuonna 1939 markan verran, kysymyksessä on hyvä taksa ja kun kyseinen kortti oli vielä M30 3mk tummanoliivilla merkillä yksin maksettu on kyseessä mielestäni hyvä kohde. Hinta ei ollut paha, se täytyy todeta!

Yllä: Saksaan takaisin lähetetyn paketin lähetysmaksu suoritettu paketin kuitille 22.9.1955 Turussa. Merkit yhteensä 305 euroa, kuitilla takaisinlähetyksen yhteismaksu 2,96 kultafrangia, joka on tarkoittanut tuolloin 305 euroa. Erikoinen.

Kanadaan 1930-luvulla lähetetty pakettikortti, jolla oli neljä vaaleanviolettia 10mk Saimaa-merkkiä myytiin 34 eurolla – kohtalainen kohde näille merkeille, joskaan ei mikään ”täysimittainen kanuuna”. Toinen ulkomaan pakettikohde oli takaisinlähetetty Saksasta tullut paketti, jonka kuitille oli maksettu paketin takaisinlähetys M30 ja M54 merkein – tarkemmin sanottuna M30 300mk lentokonemerkkiä ja M54 5mk sinistä oli käytetty sekapostitteena. Tällainen takaisinlähetys on mielenkiintoinen ja erikoinan, eli sitä kautta jopa kelvollinen kokoelmaan. Tiedän toisenkin vastaavan kohteen, mutta muita en sitten tunnekaan. Vaikea sanoa miten harvinainen tällainen on, mutta ei siis tosiaan ole useita vastaan tullut. Tätä mieltä olivat muutkin ja palautuksen hinta nousi 40 euron pohjasta 65 euroon saakka. Muutamia muitakin kiinnostavia kohteita oli myytävänä, mutta kaikkea ei voi käydä läpi – kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen huutokauppa, jossa varmasti oli kokoelmaansa kartuttaville ostomahdollisuuksia.

Hellman Huutokauppa 102

By

Järjestyksessä sadas toinen Suomen Filateliapalvelun järjestämä huutokauppa päättyi tänään Helsingissä. Mukana myytävänä oli kolmisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutamia kiinnostavia. Kuten voidaan huomata, ei kohteiden määrä ollut kovin korkea. Tavoilleni uskollisena aloitan filateliasta ja etenen postihistoriaan.

Yllä: Neljä M30 ehdotetta kokoelmalehdellä sisältänyt kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Merkkimallin ehdotteita kokoelmalehdellä sisältänyt kohde oli myynnissä tuhannen euron limitillä. Kyseiset ehdotteet ovat merkkimallin ”helpoimmat” ja näin ollen pidin limittiä korkeana. Muut eivät ajatelleet samoin, sillä myyntihinta nousi aina 1200 euroon. Per ehdote hintaa siis tuli kolme sataa. Tällaiset ehdotteet ovat erinomaisia filateeliseen kokoelmaan ja nykyään tuomarit niitä lähes tulkoon vaativatkin, jos halajaa saada korkeampia pisteitä filateelisesta kokoelmasta. Tähän on liittynyt tiettyjä ongelmia nimen omaan suomalaisiin kokoelmiin liittyen, sillä Suomessa ei ehdotteita myyty julkisesti yleisölle samalla tavalla kuin monessa muussa maassa – tämä taas on johtanut siihen, että ulkolaiset tuomarit, jotka ovat tästä asiasta olleet tietämättömiä ovat saattaneet sakottaa ”enemmän kuin olisi ollut oikein”, vaikka käytännössä suomalaisiin filateelisiin kokoelmiin on aina ollut vaikeaa saada ehdotteita.

Yllä: Keltaisen 1,25mk M30 leijonamerkin ehdotearkki. Alareunassa käsin kirjoitettu hyväksyntä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pitkästä aikaa tai oikeammin sanottuna ensimmäistä kertaa niin pitkän ajan kuluessa kuin minä muistan oli julkisesti myytävänä kokonainen M30 merkin esittelyarkki, jonka alareunaan oli käsin kirjoitettu hyväksyntä. Näitä esittelymerkkien arkkeja on postimuseon lisäksi muutamien filatelistien hallussa ja käsittääkseni ”vapailla markkinoilla” niitä on ehjinä yhteensä kymmenkunta, joista siis jokainen eri M30 arvosta. Kohde on näin ajatellen erittäin harvinainen ja se sopii erinomaisesti filateelisen M30 kokoelman sellaiseen kohtaan, jossa esitellään merkkimallin ehdotteita. Myyty arkki oli 1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin ehdote. Esittelyarkin lähtöhinnaksi oli laitettu 450 euroa ja sillä arkki myös myytiin. On hyvin mahdollista, että muitakin ehdotearkkeja tulee myyntiin jatkossa, sillä samalla keräilijällä, jonka kokoelmasta tämä arkki on lähtöisin on useita vastaavia.

Esittelyarkkeihin liittyi myös toinen myytävänä ollut kohde, joka sisälsi reunaneliöt kuudesta eri M30 arvon esittelyarkista. Tällaisia esittelyarkin palasia on myyty viime aikoina muutamissakin eri yhteyksissä ja vaikuttaa siltä, että niitäkin voi markkinoille olla tulossa jatkossakin. Tällaisella kohteella pääsee helpommin kiinni usean merkkiarvon ehdotteisiin. Lähtöhinta oli 50 euroa ja myyntihinta 111 euroa, joka mielestäni ei ollut kovin korkea. Ehdotteiden lisäksi filateliapuolella oli myytävänä muutamia siirtymiä, yhdesä kohteessa kuvamerkkien laskoksia ja useampi kohde numerokuusiloita. Suoraan sanoen ei mitään erikoista ehdotteiden lisäksi.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia laadukkaita kohteita, joiden lähtöhinnat oli kuitenkin asetettu erittäin korkeiksi. Arvaan, että kohteiden jättäjä on vaatinut juuri näitä hintoja ja huutokauppahuoneen on ollut vaikeaa kieltäytyä, kun kohteita on samalta jättäjältä tullut useampia hyviä. On kuitenkin huutokaupan järjestäjän kannalta ikävää, kun kohteita ylihinnoitellaan heti kättelyssä ja niitä jää myymättä. M30 kohteiden hinnat, aivan kuten monenkin muun keräilyalueen kohteiden hinnat ovat tulleet alas huippuvuosista ja limittien pitäisi seurata yleistä hintatasoa.

Yllä: Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna single. Taksa: Postin henkilökortti (1.12.1931 – 30.6.1945) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli Postin henkilökortti, joka oli maksettu viiden markan Olavinlinna-merkillä. Kohteen limitiksi oli laitettu korkea 700 euroa, jolla kohde kuitenkin meni kaupaksi. Mielestäni hinta oli loppuhinnaksi sopiva, mutta limittinä kohtalaisen korkea. Näitä postin henkilökortteja tunnetaan M30 merkeillä yhteensä alle kymmenen kappaletta, ja useimmat näistä ovat 5mk Olavinlinna-merkillä. Kaksi henkilökorttia tunnetaan 20mk Postitalo-merkillä. Kyseessä siis on harvinainen kohde. Postiviiri 25mk sinisen leijonamerkin singlenä myytiin 20 euron limitillä ja 24mk single kirjatulla paikalliskirjeellä jäi myymättä 60 euron limitillä – mielestäni limitti oli aivan liian korkea, vastaavia on myyty kympin lähdöillä viime aikoina. Automaattimerkein lähetetty kuori (kolme yhden markan merkkiä) myytiin hintaan 65 euroa. Ainoa Pohjoismaihin lähetetty myytävänä ollut kohde oli 5mk sininen leijonamerkki singlenä kirjeellä Tanskaan 27.7.1945. Kuoren oli Tanskan sensuuri avannut. Kooltaan se vaikutti olevan ”isompi pitkulainen” mikä ehkä pelotti ostajat pois, sillä yhtäkään tarjousta ei kohde saanut. Lähtöhinta 30 euroa ei mielestäni ollut erityisen kova.

Yllä: Haminasta 27.3.1942 Sofiaan Bulgariaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.  

Ulkomaille lähetettyjen lähetysten osalta mukana oli muutamia kiinnostavia ja harvinaisia lähetyksiä. Näistä yksi oli Bulgariaan lähetetty postikortti 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä. Nämä 2½mk punaisen merkin singlelähetykset ovat vaikeita ja harvinaisia ja niitä on ollut myynnissä harvoin. Kortin limitiksi oli laitettu 850 euroa, joka oli liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Myynnissä oli toinenkin hyvä M30 punainen postikortti, nimittäin 6mk punaisella merkillä Vaasasta Englantiin lähetetty kortti. Tämän lähtöhinnaksi oli laitettu 150 euroa, joka sekin on nykyisen hintatason mukaisesti liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Viimeaikoina on 6mk punaisia tullut markkinoille useita – niitä tunnetaan tällä hetkellä alle viisitoista kappaletta, joten mikään yleinen kohde ei kuitenkaan ole kyseessä.

Myytävänä oli myös kirjattu kirje vuodelta 1946 Sveitsiin, joka oli maksettu 20mk postitalo-merkillä. Kyseessä on vaikea ja harvinainen single kohde. Kohdeselosteeseen kirjoitettu ”Vain kolme tunnetaan” mikä ei kuitenkaan ole vuosikymmeniin ollut enää totta. Vastaavia tunnetaan kymmenkunta. Limitiksi kohteelle oli laitettu hulppeat 900 euroa, joka oli ehkäpä viisinkertaisesti sen mitä limitin olisi pitänyt olla, eli tässä mentiin rankasti metsään. Kuori jäikin myymättä.

Yllä: Kirje 21.7.1945 Turusta Lontooseen, Englantiin. Alunperin 5mk sininen single, jolle kuitenkin lisätty toinen 5mk sininen lentolisän maksamiseksi. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 5,00mk + lentolisä (2,50mk per 5g) Englantiin (28.2.1945 – 24.10.1945) 5,00mk = 10,00mk. Harvinainen, kiinnostava. Lyhyt 2kk taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriallisesti kiinnostavana pidin kohdetta numero 1907, joka oli lähetetty Turusta 21.7.1945 Englantiin 5mk sinisellä merkillä singlenä frankeerattuna. Kohde oli leimattu ”Palautetaan lähettäjälle – Postimaksu puuttuu”, koska heinäkuun 1945 aikana posti Englantiin kulki vain lentona. Leima on vedetty yli ja kirjeelle on lisätty toinen 5mk sininen merkki maksamaan lentomaksu ja se on postitettu uudelleen lentokirjeenä. Kirje oli Englannin sensuurin avaama. Kohde kertoo hyvin sodan jälkeisen postin avautumisen erikoisuuksia – kohdeselosteessa luki ensin ”uniikki”, joka myöhemmin muutettiin muotoon ”harvinainen”. Limitti oli asetettu 900 euroon, joka mielestäni oli korkea, sillä kohde kuitenkin meni kaupaksi.

Yllä: Painotuotekortti 22.12.1943 Turusta Geneveen Sveitsiin. M30 1mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942-31.8.1945) 1,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kiinnostavia painotuotteitakin oli myytävänä kokonaiset kolme kappaletta. Näistä harvinaisin 1mk taksa-aikainen yksin 1mk vihreällä M30 leijonamerkillä oli limitiltään asetettu 900 euroon. Tämä oli mielestäni aikamoinen yliarviointi ja kohde jäikin myymättä. Mikäli limitti olisi ollut esimerkiksi 500 euroa olisi luultavasti syntynyt kilpailua ja hinta olisi siitä noussut ”päivän hintaan”. Kohde on erittäin harvinainen. Kohdeselitykseen oli kirjoitettu optimistisesti: ”Vain kolme tunnetaan”, mikä ei pidä paikkaansa, oikea tunnetujen määrä lienee viisi.

Muita hyviä painotuotteita olivat Bulgariaan lähetetty 2½mk vihreällä singlellä maksettu postikorttimuotoinen painotuote, jonka limitti oli 30 euroa ja myyntihinta 32 euroa. Mielestäni ei ollut kovin paha hinta, sillä kohteessa oli mielestäni luonnetta… ja saapumisleima. Myytävänä oli myös 3mk vihreällä singlellä maksettu painotuotepostikortti Bulgariaan, jonka lähtöhinta oli laitettu 70 euroon ja joka myytiin hintaan 110 euroa. Olen aiemminkin ollut sitä mieltä, että nämä 3mk vihreät single painotuotteet ovat vaikeita, vaikka niitä viime vuosina onkin tullut markkinoille lisää. Arvioin tunnettuja kappaleita olevan noin kymmenkunta. Myyntihinta vastasi sitä tasoa, jolla vastaavia on lähiaikoina myyty.

Erien osalta kävin katsomassa muutaman erän ja vaikka joissakin erissä oli kiinnostavia ns. pikkukivoja M30 kohteita, en pystynyt itselleni mitenkään perustelemaan miksi olisin lähtenyt leikkiin mukaan. Myytävänä oli puolitteita sisältävä erä, jossa oli mukana myös muutama M30 kohde, joista kiinnostavimpana ns. Niinisalon puolite kuorella. Tarinahan kertoo, että Niinisalon sotaharjoitusten aikana (1939) merkit loppuivat Niinisalon postista ja 4mk Postitalo-merkkejä leikattiin kahtia sotilasvirkamiehen ”käskystä”, jotta kirjeitä saatiin lähetettyä. Nämä kohteet ovat kohtalaisen harvoin vastaan tulevaa sorttia. En ole pystynyt muodostamaan mitään erityisen johdonmukaista mielipidettä siitä, että ovatko kyseiset kohteet tekeleitä vai ”aitoa asiaa”.

Huutokaupasta jäi vähän kaksitahoinen olo – toisaalta myytävänä oli hienoja kohteita, mutta lähtöhintojen liian korkealle asettaminen ihmetytti.

 

 

37. HTO huutokauppa

By

HTO huutokauppojen 37. huutokauppa päättyi 23.2. kahdeksalta illalla, tosin vielä lähes tuntia myöhemmin käytiin ”taistelua” joidenkin kohteiden osalta. Tällä kertaa M30 keräilijälle löytyi pohdittavaa useastakin osastosta. Filateliapuolen, eli merkkien osalta tämä huutokauppa oli ”tavanomainen” – myytävänä oli muutama automaattimerkki, joitakin reijitteitä ja laskoksia sekä useita loistoleimattuja merkkejä. Näistä mainittakoon hyvä loistoleimaus 10mk Saimaa merkin vaaleanvioletista, tosin vuodelta 1933, joka myytiin 18 eurolla ja 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman leimattu merkki, joka myytiin 36 eurolla. Olikohan ostaja havainnut, että leima oli väärinpäin, vaikka ehkä ensivaikutelma saattoi olla ”loistomainen”. Myytävänä oli, ja kaupaksi kävi myös 8mk violetin leijonamerkin kolme sokkohammasta sisältävä numerokuusilo. Tämän kohteen myyntihinta oli 39 euroa.

Yllä: Pikapostikortti Nauvosta 25.1.1940 Haminaan. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 30.6.1940) 1,25mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 4,00mk = 5,25mk. Kuva: HTO-Huutokaupat.

M30 postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita tarjolla, vaikka kohteiden yhteismäärä olikin aika pieni. Tavalliseen tapaan lähdetään läheltä kauas. Kotimaassa kulkenut pikapostikortti vuodelta 1940 myytiin hintaan 23 euroa. Mielestäni hinta ei ollut kovin korkea, vaikka vaikuttikin kuvasta päätellen siltä, että 4mk merkin kulmahammas saattoi olla pudonnut. Pika ja kirjatut postikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, koska yleensä ei ollut mitään syytä maksaa näitä suhteessa kortin hintaan kalliita lisäpalveluita. Pikalisä oli tässäkin tapauksessa yli kolminkertainen verrattuna itse postikortin taksaan.Muuta kiinnostavaa M30 kotimaan postia edustivat muutamat kenttäpostipakettikortit, joiden postimaksu oli maksettu osittain tai kokonaan M30 merkeillä – mukana oli yksi kirjattu kenttäpostikortti. On huomattava, että kenttäpostipaketeissa maksuna käytettyjen kenttäpostilipukkeiden vasta-arvot vaihtelivat ajankohdan mukaan – näistä vasta-arvoista löytyvät tiedot uudesta taksakirjasta. Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä Kotka 26b kuvioleimalla varustettu kotimaan kirje. Kyseessä on siis Suursaaren valtauksen valmisteluihin liittynyt peitetoimi, jonka takia leimana käytettiin kuvioleimaa (palkkeja). Näitä Kotka 26b kuvioleimoilla varustettuja M30 kohteita tunnetaan alle kymmenen, joten kohde on harvinainen. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja se meni kaupaksi 71 eurolla.

Yllä: Postikortti 17.9.1945 Hyvinkäältä Roskildeen Tanskaan. Taksa: Postikortti pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Tanskan sensuuri. Hyvä yksittäispostite. Kuva: HTO-Huutokaupat.

Pohjoismaihin suuntautunutta postia edusti Tanskaan lähetetty postikortti vuodelta 1945 syyskuulta. Kyseinen postikortti oli siitä kiinnostava, että sille oli osunut leimausvirhe, eli leiman vuosiluku oli pyörähtänyt vääräksi (1947). Kortille oli leimattu ilmeisesti saapumispäivän leimaus Tanskassa. Kortti oli myös sensuroitu Tanskan sensuurin toimesta – vuonna 1947 Tanskassa ei enää sensuroitu postia, joten tämä ”varmistaa” käyttöajan. Kortilla oli yksin 3mk punainen leijonamerkki ja tämä on ns. ”se juttu” liittyen tähän korttiin, nimittäin 3mk punainen postikorttilla ulkomaille, Pohjoismaiden ulkopuolelle, on tunnetusti vaikein M30 postihistoriakohde ja niitä tunnetaan vain yksi kappale. Tämä tekee Tanskaan kulkeneesta postikortista yksin 3mk punaisella merkillä ns. ”hyvän kohteen”. Kun tietää tämän asian ja sen, että vastaava 3mk punainen postikortti myytiin viime vuonna 85 eurolla (tosin heinäkuussa kulkeneena), oli pieni yllätys, että kortin hinta ei noussut kuin 22 euroon. Mielestäni tämä kohde myytiin halvalla. Vai onkohan niin, että ”kaikilla on taas tämäkin”.

Yllä: Kirje 15.9.1930 Turusta Leningradiin Neuvostoliittoon. Tullut perille Leningradiin 20.9.30. 2mk sininen leijona single, käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille ( – 30.11.1931) 2,00mk. Mielenkiintoinen! Kuva: HTO-Huutokaupat.

Neuvostoliittoon 1930 lähetetty 2mk sinisellä merkillä varusteltu kirje oli yksi huutokaupan mielenkiintoisimmista kohteista. En osaa tulkita kaikkia leimoja, mutta lieneekö kirje ollut lähetetty postitoimistoon tai jotain vastaavaa (venäjänkielentaitoni on heikko), koska sille on leimattu ”doplatit” leima, eli lunastus 5 kopeekkaa – ja leima ”non reclame” eli ei lunastettu, ennen kuin se on lähetetty takaisin Suomeen. Hämäävä on ”Retour – Moscou – rebuts” leimaus, koska mitään Moskovaan viittaavaa uutta osoitetta tai vastaavaa ei kirjeellä ole, eikä sitä ole myöskään leimattu Moskovassa missään vaiheessa. En  osaa aivan täysin kuvata sitä pientä epäilyksen tunnetta minkä tämä leima herättää minussa, en myöskään voi väittää, että epäilykselle on oikeasti mitään aihetta. Kirje on tullut takaisin Hyvinkäälle 5.11.30, jossa se on ilmeisesti lähettäjän osoitteen puuttumisen takia avattu osoitteen selvittämistä varten ja tästä kertova leima on kirjeelle lyöty. Eli kaikenlaista tämä kirje on nähnyt. Limitti 10€, myyntihinta 36 euroa. Kirjattu pikalentokirje Hollantiin 30-luvulta myytiin hintaan 31 euroa, kyseessä oli mielestäni hieno kohde, kokoelmalaatuinen. Ostaja sai edullisesti hyvän kohteen.

Yllä: Pikalentokirje 24.4.1942 Helsingistä Saksaan. M30 merkkejä 9,75 markan edestä. Taksa: Kirje (-20g) Saksan erikoistaksalla (1.4.1942 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (-20g)  ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk + pikalisä ulkomaille (1.7.1940 – 30.9.1942) 5,00mk, yhteensä 9,75mk. Vaikea lähetys, 5kk taksa-aika.

Myytävänä oli myös Saksan erikoistaksainen pika lentokirje, jonka teki mielenkiintoiseksi se, että kyseessä oli erikoistaksan kahdesta taksa-ajasta lyhyemmän viiden kuukauden mittaisen perustaksan aikaan lähetetty lähetys. Lyhyemmän erikoistaksa-ajan puitteissa lisämaksullisia lähetyksiä tunnetaan huomattavasti paljon vähemmän kuin pidemmän 1.9.1942 alkaneen taksa-ajan aikana kulkeneita – juuri tässä mielessä kyseessä oleva kohde on hyvä. Filatelisti ajattelee, että kannattaa varmasti tarkistaa, että onko 25 pennin merkki lumppusellupaperia, koska kohde soveltuu sen osalta myös filateeliseen kokoelmaan, mikäli näin on.

Yllä: Unkariin 15.9.1945 Helsingistä lähetetty kirje. Leimattu ”Retour – Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt”. Taksa epäselvä – kirjetaksa (-20g) lähettämisen aikaan oli 10mk, lento oli mahdoton ja pikaposti ei ilmeisesti ollut mahdollinen. Haiskahtaa tekeleeltä.

Sodan jälkeen posti oli keskeytyksissä useisiin maihin, myös Unkariin. Huutokaupassa oli myytävänä pikalentokirje Unkariin vuodelta 1945 syyskuulta, joka oli leimattu ”Retour – postinkulku toistaiseksi keskeytynyt”. Postinkulku Unkariin keskeytyi 4.9.1944 Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton ja muiden liittolaisten kanssa, koska posti Unkariin kulki Saksan kautta. Lentoposti Unkariin avautui vasta joulukuussa 1946 (olin ensin kirjoittanut virheellisesti vuoden väärin!).  Tyypillisesti pikalähetysten lähettäminen tuli mahdolliseksi aikaisintaan lentopostin avautumisen jälkeen. Kuori ei ole firman lähettämä, vaan lähettäjä on suurella todennäköisyydellä yksityinen henkilö. Osoite ja lentoposti sekä pikalähetykseen viittaava tieto on kirjoitettu kirjoituskoneella. Taksa on selkeää hölynpölyä varsinkin, kun lento ei ollut mahdollinen – lentolisä niihin maihin Euroopassa, joihin lento oli mahdollinen oli kirjeen lähettämisen aikaan 2½mk / 5 grammaa. Minulle tuli sellainen olo, että tässä on tarkoitushakuisesti lähdetty hakemaan ”postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt” leimausta vähän jännemmän kohteen luomiseksi, enkä siksi innostunut tästä kohteesta lainkaan. Limitti 20€, myyntihinta 91€.

Myytävänä oli myös kaksi 12/10mk violetin päällepainamamerkin singlekirjekohdetta vuodelta 1948. Toinen Englantiin ja toinen Saksaan Brittiläiselle vyöhykkeelle. Nämä ovat kohtalaisen hyviä kohteita, nimittäin asiallisten ulkomaan kirjeiden löytäminen tämän merkin singlellä ei sittenkään ole kovin helppoa. Kumpikin kohde myytiin kahdella kympillä – edullisesti meni.

Tässäkin blogissa on useaan otteeseen puhuttu 6mk punaisen merkin singlekäytöstä ulkomaan postikortilla ja todettu käytön olevan vaikean. Vaikka näitä on muutamia ollut myynnissä lähiaikoina ja ehkäpä on syntynyt ns. virheellinen käsitys kohteiden yleisyydestä, ovat taksanmukaiset ja asialliset 6mk punaiset yksittäispostitteet postikortilla ulkomaille vaikeita ja harvinaisia kohteita, niitä tunnetaan arvioni mukaan alle 15 kappaletta. Tässäkin huutokaupassa oli myytävänä 6mk punainen kortilla ulkomaille. Kohde oli lähetetty Yhdysvaltoihin vuonna 1946 joulukuussa. Tarkkasilmäinen keräilijä kuitenkin kiinnitti huomionsa kortin sisältöön, tai tarkemmin ottaen sen puutteeseen. Kortille nimittäin ei oltu kirjoitettu mitään, se oli tervehdyksenä lähetetty ja kirjoituksen puutteen takia olisi kulkenut painotuotteen taksalla, joka tuolloin oli alempi. Painotuotteina sai lähettää postikortin, jolle oli kirjoitettu alle viiden sanan pituinen viesti. Tyypillisesti lyhyt Joulu- tai muu tervehdys. Tällaiset painotuotepostikortit, joiden lähettämiseksi on kuitenkin maksettu postikortin taksa eivät mielestäni sovellu kokoelmiin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se myytiin hintaan 61 euroa.

Yllä: Helsingistä 31.12.1946 Lauttakylään lähetetty 3mk keltainen ehiöpostikortti. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Kortin osalta on huomattava, että se julkaistiin vasta lokakuussa 1945, joten mahdollinen käyttöaika tällä ehiöpostikortilla oli vain noin neljä kuukautta. Ei niin helppo.

Mielenkiintoista kyllä M30 ehiökortteja oli myytävänä M30 postihistoriaosastossa. Nämä kortit olivat tällä kertaa ns. parempia ja mukana oli useita vaikeita kohteita.Mukana oli yksi käyttämätön virheellinen kortti, jolle oli painettu arvokuvake ja viivat kahteen kertaan. Tämä ei mennyt 80 euron lähdöllä kaupaksi. Myytävänä oli myös kuvallisten 1952 julkaistujen ehiökorttien kuvaehdotteita kolme kappaletta, kyseessä oli ”aito asia” eli varsinaista ehdotteista oli kysymys – ehdotteen kaltaista valituista ehiökuvista kartongille painettua kuvasarjaa myytiin yleisölle ja ne ovat asia erikseen. Lähtöhinta oli 300€ ja tätä kirjoitettaessa eivät nämä ehdotteet ole menneet kaupaksi, jälkimyyntiä on vielä yksi päivä jäljellä.

Kotimaassa kulkenut ”internoimisleiri 1” leimattu 2mk keltainen ehiökortti oli kiinnostava. Sekään ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, sillä lähtöhinta 100€ oli ilmeisesti liian kova. Kotimaassa postikorttitaksalla lähetetty 3mk keltainen ehiökortti myytiin limitillä 50 euroa – tässäkään kortissa ei kuvassa näkynyt kirjoitusta, näihin pitäisi aina kuvata myös takapuoli, jotta ostaja näkisi, että onko kyseessä postikorttitaksaan velvoittava määrä sanoja vai ei. Kortin julkaisu tapahtui lokakuussa ja tämä rajoitti kortin käyttöaikaa postikortin taksalla alle neljään kuukauteen – ei niin helppo kotimaan käyttö, varsinkin kun tiedetään, että punaisia ehiökortteja oli postitoimistoissa vielä jäljellä ja niitä myytiin pois, postitoimistot eivät tilanneet näitä keltaisia kortteja ennen kuin punaiset kortit olivat loppumassa.

Myymätön kohtalo oli Unkariin 1943 lähetetyllä 2mk keltaisella, 2+2mk Saksaan (sudeettialueelle) 1943 lähetetyllä puoliskolla ja 2/1,75mk Saksaan lähetetyllä ehiökortilla – kaikki nämä kortit ovat kulkeneet sodan ajan erikoistaksoilla, eivätkä ole kovin helppoja. Ilmeisesti M30 ehiökeräily on aallonpohjassa (tai matkalla sinne) tai hinnoittelu oli mennyt pieleen.

Erissä oli paljonkin M30 tavaraa, lähtöhinnoittelu oli mielestäni aika korkeanlaista ja siksi minulta jäikin erien huutelu ”toiseen kertaan”. Monissa erissä myytiin erään Tamperelaisen pitkän linjan keräilijän kokoelmaa ja tämä selittää suuren Tampereen seudun postilähetyksiä sisältäneiden kohteiden määrän. Jonkin verran jäi eriä myymättä, ilmeisesti korkeahkojen lähtöhintojen takia. Tilannehan tunnetusti on se, että tavaran määrä markkinoilla ei suinkaan ole vähenemässä, vaan lisääntymässä ja tämä painaa hintoja alas – perustavaran hinta on hyvinkin alhaalla, vain kovemmat kohteet nousevat reippaasti. Mikäli on tarvetta päästä materiaalista eroon on lähtöhinta syytä asettaa riittävän alas. Nähtäväksi jää miten Filateliapalvelun maaliskuun puolessa väliss päättyvän huutokaupan M30 kohteet menevät kaupaksi, joidenkin kohteiden osalta ei lähtöhinnoissa ole ”pihistelty”.

 

 

Merkki Albertin Huutokauppa ja Forssan keräilytapahtuma

By

Isänpäivän iltana on hieman aikaa palata lähiajan M30 tapahtumiin ja raportoida 11.11. päättyneestä Merkki Albertin huutokaupasta sekä vielä katsoa taaksepäin edellisen viikonlopun Forssassa järjestettyyn keräilytapahtumaan. Merkki Albertin huutokaupassa oli myytävänä muutamia edesmenneen M30 postihistoriakeräilijän Juhani Kerppolan kokoelmassa olleita hyviä M30 kohteita. Nämä tekivätkin huutokaupasta erittäin mielenkiintoisen ja itsekin osallistuin ”kanuunojen” huuteluun. Kanuunoiden lisäksi muutakin hyvää oli myynnissä, kokoelmakelpoisia pikkuhyviä. Totuttuun tapaan katsotaan ensin filateliaa, sitten postihistoriaa kotimaasta ulkomaille.

52_a5syfhm8bk_22532Yllä: Kohde 1215 onko ykkös vai kakkosladelma? Vaikuttaa kakkoselta.

Filateliapuolen tarjonta oli tällä kertaa painottunut arkkeihin ja myytävänä oli useita täysarkkeja hieman ”parempia” M30 merkkejä, tarkoitan tällä sitä, että kysymyksessä oli sellaisten merkkien arkkeja, joiden arvo leimaamattomana on hieman korkeampi. Näissäkin oli löytöjä tehtävissä tarkkasilmäisille! Kallein arkkikohde oli 1,25mk/50p keltainen ladelma kakkosen arkki, jonka lähtöhinta oli 425 euroa ja jolla arkki meni kaupaksi. Näitä ei joka päivä ole myynnissä näkynyt. Muita ”hyviä” myytyjä arkkeja olivat 1,75mk & 2,75/2mk punaisen ylipainaman kahden arkin erä, myyntihinta limitti 185 euroa ja kohde numerolla 1215 selitetekstillä ”1,25/50p I arkki nro 222 vasen puoli”, joka myytiin hintaan 195 euroa. Tarkkasilmäinen keräilijä katsoi tätä kohdetta 1215 toisenkin kerran ja ei jättänyt asiaa puolitiehen – nimittäin kun kuvaa katsoi näytti siltä, kuin kyseessä olisi kakkosladelman kohde.

Siirtymiäkin myytiin, 2mk vihreän siirtymänelilö meni kaupaksi 55 eurolla ja 4mk oliivi ja 5mk sininen siirtymä kumpikin 15 eurolla. Myytävänä oli myös muutamia loistoleimaisia M30 merkkejä, jotka menivät hieman nihkeästi kaupaksi. Tarttumiakin oli myynnissä, mutta kauppoja ei syntynyt. Violetin 8mk merkin sokkohampainen yksilö ja kuusilo kahdella sokkohampaalla oli myynnissä, kuusilosta tehtiin kaupat limitillä 33 euroa. On huomattava, että sokkohampaat ovat 8mk merkin arkin reunimmaisessa hammastusrivissä.

52_5kz3war8yd_24342Yllä: Sokeainkirje postivaunusta 21.4.1937 Helsinkiin. Taksa: Sokeainkirje (1.1.1935-31.8.1942) 0,30mk.

Postihistoriaosasto oli tällä kertaa hyvä, myytävänä oli useita hyviä kohteita, joista muutama ns. kiven kova. Kotimaassa kulkeneen postin osalta mielenkiintoisia olivat 30p taksainen sokeainkirjoituskoneella kirjoitettu kortti, joka meni kaupaksi lähtöhinnalla 450 euroa. Sokeainkirjeet ovat harvinaisia ja niiden hinnat ovat pysyneet verrattaen korkealla. Toinen kotimainen huippukohde oli  postin seinätaksa, jolle oli mitätöity 3mk punainen leijonamerkki maksun merkiksi. Halukkaat saivat ostaa tällaisia seinätaksoja kotiinsa postista, tyypillisestihän näitä ei ”kotiin” ostettu, vaan yritykset, jotka postittivat paljon myös ulkomaille ostivat taksataulun pystyäkseen frankkeeraamaan lähetykset oikein jo omassa toimipaikassaan. Näitä seinätaksoja on säilynyt vain muutamia ja kysymyksessä on harvinainen kohde. 3mk punaisella merkillä maksettuja seinätaksoja tunnetaan yhden käden sormin laskettava määrä ja 2mk vihreällä maksettuja ilmeisesti vain yksi kappale. Kuten muissakin vastaavissa tilanteissa postitoimistot käyttivät usein käsittelyssä rikki menneitä leimaamattomia merkkejä mm. tällaisiin tarkoituksiin. Kohteen lähtöhinta oli sata euroa ja se vaihtoi omistajaa lopulta 281 eurolla. Kohde on ex-Kerppola.

52_kjm6dxn2pa_23055Yllä: Postin seinätaksa. Maksettu 3mk punaisella merkillä. Mitätöity Porvoo 14.3.1946. Harvinainen, myyntihinta 281 euroa.

Myytävänä oli lisäksi kotimaassa painotuotteena kulkenut sanomalehti, jolla oli 3mk vihreä merkki. Nämä kulkeneet ”painotuotesanomalehdet” eivät ole yleisiä, kohde myytiin pohjahinnalla 75 euroa. USAsta tullut paketin osoitekortti, jolle oli mitätöity tullaus ja edelleen lähetysmaksu meni kaupaksi niin ikään limitillä 25 euroa. Tämä oli paljon parempi kohde, kuin mitä ensihätään saattaisi ajatella. Pakettien edelleen lähettäminen ei ollut yleistä ja samalla kohteella kaksi asiaa, jotka on maksettu on parempi kuin tavallinen.

52_b4mx6r3vkc_23900Yllä: Painotuote Helsingistä 7.10.1931 Aarstadiin, Norjaan. Kaksi 40p vihreää merkkiä, hyvä leima. Taksa: Painotuote (50-100g) ulkomaille (1.1.1922-30.11.1931) 0,80mk.

Pohjoismaihin kulkenutta postiakin oli myynnissä, Ruotsiin lähetetty postiennakkokirje myytiin limitillään 25 euroa. Tämä oli mielestäni yllätys, sillä tarvepostitteena lähetetyt postiennakkokirjeet M30 merkeillä eivät ole yleisiä, vaikka postiennakkokirjeitä tavataankin usein Punaisen Ristin merkeillä tekeleinä. Toisen painoluokan painotuotekuori Norjaan siistileimaisella 40p vihreän leijonamerkin parilla vuodelta 1931 myytiin hintaan 46 euroa. Hinta nousi 15 euron limitistä yli kolminkertaiseksi. Hinta oli mielestäni tästä kohteesta hieman korkea, mutta tarvitseva sai siistillä leimalla varustellun kohteen. Tiedustelulomake 4mk postitalo-merkillä Tanskaan meni kaupaksi kympin lähtöhinnalla.

52_9jhcr1s7bx_23052Yllä: Lentopostikortti Helsingistä 15.7.1942 Winterbergiin, Saksaan. 2,75mk violetti leijona yksittäispostite. Taksa: Postikortti Saksaan (1.4.-31.8.1942) 1,75mk, postikortin lentolisä ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk, yhteensä 2,75mk. Harvinainen!

Lentopostilähetysten osastossa myytävänä ollut 2,75mk violetilla leijonamerkillä yksittäispostitteena kulkenut lentopostikortti Saksaan oli yksi huutokaupan kovimmista kohteista, jos ei kovin. Kysymyksessä on kortti, jonka taksa kuului ensimmäiseen ns. Saksan erikoistaksa-aikaan eli 1.4.1942-31.8.1942 väliin, jolloin viiden kuukauden ajan perustaksat Suomesta Saksaan olivat kotimaan taksan kanssa saman suuruiset. Kyseessä on siis kotimaan postikorttitaksan ja ulkomaan postikortin lentotaksan yhdistelmä. Kyseessä on erittäin vaikea yksittäispostite, tietääkseni näitä tunnetaan vain kaksi kappaletta! Kerppola oli kirjoittanut omassa kokoelmassaan ”very scarce” – itse uskaltaisin kirjoittaa harvinainen ”rare”. Kohde on ex-Kerppola ja kuvassakin näkyy kokoelmaan kuuluva kohdeseloste. Huusin tätä pitkään ja hartaasti, mutta vielä suuremmalla hartaudella kohdetta huusivat muut. Tämä on mielenkiintoinen monelle keräilijälle, lentopostia kerääville erinomainen, sodan ajan postia kerääville hyvä, SS-miesten postia kerääville hyvä ja niin edelleen. Vastaanottaja tosiaan oli ilmeisesti toipumassa oleva suomalainen SS-mies. En löydä pahaa sanottavaa tästä kohteesta, leima tietysti voisi olla nappi ja lottovoittokin olisi kiva. Lähtöhinta 55 euroa ja toteutunut hinta 340 euroa, huutorahoineen ja muine kuluineen nelisen sataa, onnea voittajalle!

52_gqt0b8s4zv_22945Yllä: Kirjattu seitsemännen painoluokan kirje 1.4.1931 Porista Tetscheniin Tsekkoslovakiaan. 10mk Saimaa vaaleanvioletti, 1mk oranssi ja 20p vihreä leijona, yhteensä 11,20mk. Taksa: Kirje (121-140g) ulkkomaille (1.10.1925 – 30.11.1931) 9,20mk, kirjaaminen ulkomaille (1.1.1922 – 30.11.1931) 2,00mk, yhteensä 11,20mk.

Jostakin syystä on niin, että lähes jokaisessa huutokaupassa on joku kohde, josta innostutaan enemmän kuin mitä kohdetta tarkastellessa olisi syytä odottaa. Tällä kertaa tällainen kohde oli mielestäni numerolla 1200 myytävänä ollut selosteella ”20p + 1mk + 10mk vaal. Saimaa 7. paivoluokan R-firmakuorella Tsekkoslovakiaan, taksa 11,20 on oikea!” varustettu kirjattu kirje. Myönnettäköön, että korkeamman painoluokan kirjeet ovat parempia kohteita ja lisäksi, että 10mk Saimaa merkin vaaleanvioletin hyvät postitteet eivät kasva puissa, mutta yllätyin silti kohteen tavoittamasta 170 euron myyntihinnasta. Myös Englannista 1937 takaisinlähetetystä 3½mk sinisellä kulkeneesta kuoresta maksettiin hyvin, kokonaiset 70 euroa – tämän teki erikoisemmaksi sisällä oleva lappu, jossa kerrottiin, että kuori oli osoiteselvityksen takia avattu postilaitoksen toimesta. Ranskaan vuoden 1945 puolella 2mk vihreällä merkillä lähetetty painotuote meni kaupaksi kympin pohjalla, tämä on hyvä kohde, sillä painotuotteiden lähettäminen sodan jälkeen alkoi vasta myöhään, joten voidaan sanoa kohteen olevan varhaisen. Tämä on todettu jo aiemminkin ja näitä kohteita on olemassa jonkin verran, silti mielestäni ehdottomasti kympin kohde.

52_kwsjd3yvzc_22888Yllä: Postikortti 3.9.1946 Helsingistä Oxfordiin Englantiin. 6mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk. 

Yksi yllätys edullisuutensa puolesta oli Englantiin lähetetty postikortti 6mk punaisella leijonamerkillä yksittäispostitteena. Kyseessä on vaikea kohde, joita tunnetaan vain kymmenkunta. Tämä vaikeus ilmeisesti oli mennyt ohi tai sitten jälleen kerran ”kaikilla” on jo tämäkin, enkä minä tiedä asiasta mitään. Näitä on ollut muutamia myynnissä viimeaikoina, muistan ainakin yhden olleen kaupan viime vuonna Hellmanin huutokaupassa 800 euron lähdöllä, jolloin kohde jäi myymättä. Tämän myytävän kohteen lähtöhinta oli 80 euroa, mikä oli mielestäni aika hyvä lähtöhinta – huutajia ei kuitenkaan ilmaantunut ja kohde myytiin 90 euron hinnalla. Olen sitä mieltä, että nämä ovat parin sadan euron paremmalle puolelle hinnoiteltavia siitäkin huolimatta, että joitakin kappaleita on vaihtanut omistajaa lähiaikoina. Halvalla meni.

[Lisäys 18.11.2016: Sain tietää, että pitkään myös M30 markkinaa seurannut keräilijäkolleega on pitänyt lukua 2,75mk violeteista singleistä erikoistaksaisella lentopostikortilla. Hän kertoi, että hänellä on ylhäällä kokonaiset kuusi rekisteriöintiä vastaavasta kohteesta. Tämä on erinomainen tieto.]

Euroopan ulkomaille kulkeneista myytävänä olleista kohteista mainittakoon Iraniin lähetetty painotuote 50p vihreällä merkillä ja tuloleimoilla myytiin 32 eurolla, kohde on hyvä – vastaavia tunnetaan muutamia.  Siirrytään seuraavaksi lyhyesti kuvaamaan Forssan kerhon keräilytapahtumaa.

wp_20161105_09_11_18_proYllä: Kuhalankadun luminen aamu, kylmä sellainen. Salossa mittasin -11 astetta lämpöä lähtiessäni.

Katselin monen myyjän pöytiä ja löysin joitakin sodan aikaisia Suomeen tulleita ulkolaisia lähetyksiä, mutta M30 puolella oli kuivaa. Ainoa kohde, jonka löysin olikin sitten aika hyvä, nimittäin rumasta leimauksestaan huolimatta ”löytämäni” 3mk keltainen postikortilla on ihan kelpo kohde. Ajattelin jostain syystä kotiin asti ostaneeni kotimaan käytön, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että kortti olikin lähetetty Ruotsiin. Tämä on toinen näkemäni Ruotsiin lähetetty 3mk keltainen single postikortti. Tosin se, että minä en ole näitä nähnyt ei tarkoita sitä, etteikö näitä olisi useitakin, mutta toteanpahan tämän asian.

m170001Yllä: Postikortti Helsingistä 14.12.1945 Tukholmaan. Kortilla 3mk keltainen single. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.7.1945-15.1.1946) 3,00mk. Kysymyksessä on vaikea 3mk keltaisen merkin yksittäiskäyttö, nimittäin 3mk keltainen julkaistiin vasta 16.11.1945, joten käyttö tällä merkillä rajoittui vain kolmeen kuukauteen.

Sanottakoon, että yhdenkin hyvän kohteen löytyminen aina pelastaa päivän, mutta Forssan keräilytapahtumasta en ole koskaan ikävissäni lähtenyt, nimittäin tunnelma on hyvä ja paikalla useita keräilijöitä. Myyjiä oli jälleen Ruotsista ja Virosta, sekä suuri määrä kotimaisia voimia. Ihmettelin virolaisen myyjän hintoja, ne olivat nimittäin aivan katossa – katsoin lähinnä sodan aikaista postia, jota hänellä oli myynnissä ja ihmettelin, että vitosen kohteita myytiin kolmella neljällä kympillä. Onko Virossa markkina niin kuumana, että tällaisilla hinnoilla tavara menee kaupaksi, vai olikohan kyseessä joku pahemman luokan väärinymmärrys.

Karelia Stampsin huutokauppa 9/2015

By

Karelia Stamps on Lieksassa toimiva postimerkkihuutokauppa, joka järjestää säännöllisen epäsäännöllisesti Internethuutokauppoja. Alustana Karelia Stamps käyttää kerailija.net alustaa. Tällä kertaa huutokaupassa oli useita M30 keräilijää kiinnostavia kohteita. Tapani mukaan aloitan filateliakohteista ja sen jälkeen käyn läpi valittuja postihistoriakohteita. Tätä kirjoittaessani en ole pyynnöstä huolimatta saanut meklarilta vastausta kyselyihini saada käyttää huutokaupan kuvia. Näin ollen pysytellään kirjallisessa tuotoksessa ja yritetään luoda kuva kohteista sanallisin keinoin. Osa kuvailemistani kohteista on kuvattu Filatelistin numerossa 5/2015, jossa on huutokaupan kohdelistaus myöskin nähtävillä.

Heti ensi kerralla käydessäni läpi huutokaupan kohdelistaa huomasin, että kohteet jakautuvat selvästi kahdenlaisiin ja vedenjakajana oli tällä kertaa hinta. Suurin osa M30 kohteista oli ns. normaalisti hinnoiteltuja kohteita, joiden lähtöhinnat pyörivät akselilla vitosesta pariin kymppiin. Näiden lisäksi oli erikseen omiin osastoihinsa laitettu kohteita, joiden lähtöhinnat alkoivat viidestä kympistä ja kovimmalla lähdöllä ollut M30 kohde oli muistaakseni 600€. Nämä mielestäni korkeilla lähtöhinnoilla myyntiin laitetut kohteet olivat kyllä järjestään mielenkiintoisia ja vaikeitakin kohteita, mutta ja kyllä… nyt tulee se kuuluisa mutta… nämä paremmat kohteet oli täysin ylihinnoiteltu. Lieneekö sitten käynyt sillä lailla, että kohteet on hinnoiteltu jättäjän toimesta ja meklarille ei ole annettu minkäänlaista lupaa muuttaa hinnoittelua. Huomasin muutamia vastaavalla tavalla räikeästi ylihinnoiteltuja M30 kohteita myös ns. postilähetysten osastossa.

Karelia Stampsin huutokaupassa ei ollut juurikaan M30 merkkikohteita, tarjonta keskittyi lähes täysin postihistoriaan. Jätänkin tästä syystä ”filatelian väliin” ja aloitan tarinointini suoraan postihistoriakohteista ja tapani mukaan eteneen läheltä kauas ja vielä kauemmas kohdemaiden mukaan.

Kotimaassa kulkeneista myytävänä olleista kohteista nostan ensiksi esille kaksi single kohdetta. Myynnissä oli 1932 Helsingistä Marianhaminaan poste restante osoitteeseen lähetetty lentokirje 3mk oliviilla merkillä. Kotimaan lentokirjeet ovat harvinaisia ja 1930-luvun alun päiväyksillä erityisen harvinaisia. Kohteen lähtöhinta oli siltikin mielestäni erittäin korkea, kokonaiset 300 euroa. Mikäli oikein näin, ei kohde mennyt kaupaksi. Kohde on kuvattuna Filatelistissa, kohdenumero 689.

levyYllä: Postikortti Helsingistä 9.3.1937 Rigaan, Latviaan. M30 1½mk violetti ja 50p vihreä, yhteensä 2mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Suomen ja Latvian välillä solmittiin 12.5.1937 alkavaksi postisopimus, jolla säädettiin myös postikortin hinta yhteneväksi Pohjoismaisen taksan kanssa. Tämä katkaisin ulkomaantaksan käytön postiliikenteessä Latviaan, näin ollen taksa-aika on 7,5kk). Baltian maihin mennyt posti on ”vaikeampaa” kuin esimerkiksi Ruotsiin tai Tanskaan mennyt.

Hieno kotimaassa kulkenut kohde oli M30 7mk postitalo single lentokirje, joka oli kulkenut Helsingistä Jyväskylään. Lentokirjeet kotimaassa ovat itsessäänkin hyviä kohteita ja hyvät 7mk postitalon singlekohteet ovat vaikeita, kyseessä on selvästi kokoelmakelpoinen kohde. Kohde on kuvattuna filatelistissa, kohdenumero 688. Lähtöhinta oli 150€, harkitsin tätä jopa hetkisen, mutta tarkistettuani ”oman tilanteeni” 7mk postitalon kohdalta totesin, että minun ei kannata. Kohde jäi myymättä.

levy0001Yllä: Kirje Helsingistä 2.12.1936 Klaipedaan Liettuaan. M30 3mk oliivi ja 50p vihreä, yhteensä 3½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 31.8.1942) 3,50mk. Liettuaan mennyt posti on kohtalaisen harvinaista. Huomataan, että 3½mk sininen julkaistiin virallisesti 13.12.1936 ja todellisesti ilmeisesti 11.12.1936, joten tämä kirje osuu siihen väliin, jolloin ei ollut käyttötarkoitukselle (ulkomaan kirje) yksin sopivaa M30 merkkiä saatavilla, tuo ajanjakso oli pituudeltaan 40 päivää.

Ehkä koko huutokaupan paras myytävänä ollut M30 postihistoriallinen kohde oli numerolla 682 myytävänä ollut kirjattu postiennakkokirje Sveitsiin vuodelta 1938. Kohteessa oli kuorelle laitettu oranssi kolmion-muotoinen postiennakkoa osoittava lipuke. Kuorelle oli mitätöity M30 5mk olavinlinna, M30 leijonia 3mk oliivi, 1½mk violeti ja neljä 1mk oranssia, eli yhteensä 13,50 markan edestä. Taksa on oikein ja kohde erittäin harvinainen. Kohdekuva löytyy filatelistista. Lähtöhinta oli kuitenkin hurja, 600€ tästä kohteesta on erittäin suolainen pyynti. Tämäkin kohde jäi myymättä.

levy0002Yllä: Helsingistä 31.12.1938 Luxembourgiin lähetetty kirje. M30 1mk oranssi ja 2kpl 1,25mk keltainen, yhteensä 3½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 31.8.1942) 3,50mk. Posti Luxembourgiin ei ole erityisen yleistä.

Yksi kiinnostavista myytävänä olleista M30 single postitteista oli M30 6mk punainen leijona single postikortilla New Yorkiin, Yhdysvaltoihin. Kohde oli ketjuleimattu Helsingissä ja leima osui merkille aika ”rumasti”. Silti kohteessa ei ollut sinänsä mitään vikaa. Lähtöhinta oli 200 euroa ja kohde meni sillä kaupaksi. Kuten aiemminkin tässä blogissa on kerrottu ovat nämä 6mk punaiset single postikortit harvinaisia ja vaikeita. Kohde on kuvattuna Filatelistissa, kohdenumero oli 685.

levy0004Yllä: Kirje Helsingistä 17.12.1942 Haarlemiin Hollantiin. Suomen ja Saksan sensuurit. M30 3½mk oliivi, 75p oranssi ja 25p ruskea, yhteensä 4½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1942 – 30.6.1945) 4,50mk. Hollanti liittyi Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton sopimukseen Suomen kanssa 1.4.1943, joten kyseessä on 7kk taksa-aika.

Toinen erittäin kiinnostava postihistoriallinen kohde oli M30 keltaisen 1,25mk vastausehiökortin vastauspuolisko lisämerkillä (M30 25p ruskea leijona), joka oli lähetetty takaisin Suomeen Saksasta, mutta, johon oli erikseen maksettu saksalaisella postimerkillä lentolisä. Kohteessa oli kauniit leimat ja se oli mielestäni erittäin hieno. Kohde on kuvattuna filatelistissa ja kohdenumero oli 690. Vaikka kohde olikin mielestäni hieno, ei limitti 250€ ollut hieno. Se ei muidenkaan mielestä ollut sopiva, sillä kohde jäi myymättä.

Myytävänä oli myös muutamia M30 ulkomaan pakettikortteja, joista yksi oli huutokaupan kilpailluimmista kohteista. Kilpailua osakseen sai Kanadaan mennyt 1947 Helsingistä lähetetty pakettikortti. Tämän pakettikortin lähtöhinta oli 12€ ja kohteen hinta nousi ainakin 37€:n. Muut myytävänä olleet ulkomaan pakettikortit olivat vähintäänkin mielenkiintoisesti hinnoiteltuja, nimittäin Ruotsiin vuonna 1955 Piikkiöstä lähetetyn pakettikortin lähtöhinnaksi oli laitettu 200€ (kuva Filatelistissa, kohdenumero 686) ja Saksaan 1935 Helsingistä lähetetyn 150€ (kuva Filatelistissa, kohdenumero 683). Näiden hintojen takana olevaa logiikkaa en pysty ymmärtämään, sillä kyseiset ulkomaan pakettikortit eivät ole kohdemaansa tai minkään muunkaan ominaisuutensa takia mitenkään erikoisia ulkomaan pakettikorteiksi. Kumpikin jäi myymättä.

levy0003Yllä: Lentokirje Helsingistä 7.6.1945 New Yorkiin, Yhdysvaltoihin, jonne saapunut 27.1945 (vastaanottajan leimaus). Sensuroitu yhdysvalloissa. Merkkeinä M30 7mk ja 9mk postitalo, 5mk Olavinlinna ja 1½mk harmaa leijonamerkki, yhteensä 22½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1942 – 30.6.1945) 4,50mk, lentolisä (jokaiselta 5 g:lta)  Yhdysvaltoihin (15.3.1945 – 30.6.1945) 9,00mk*2=18,00mk, yhteensä 22,50mk. 2½ kk taksa-aika.

Muitakin kiinnostavia kohteita oli paljon, mm. kirje Kiinaan 2½mk taksalla kiinalaisin saapumisleimoin, useita kirjeitä Yhdysvaltoihin, osa lyhyillä lentotaksoilla ja mielestäni sopivin lähtöhinnoin (5-10€), joitakin Saksaan menneitä erikoistaksaisia, sekä paljon ns. tavallisia kohteita M30 merkein ulkomaille ja kotimaassa.

Itse ostin lähinnä pohjahinnoilla muutamia kohteita, mutta kaiken kaikkiaan parhaat kohteet jäivät lähtöhintojensa korkeuden takia ”toiseen kertaan”.

Täydennän tätä artikkelia, kun ostamani kohteet tulevat ja laitan niistä kuvia ja kerrontaa tämän hetkisen lisäksi: Tämä tapahtui 11.9.2015 – lisäsin viisi kohdetta. Huomasin blogia täydentäessäni, että Liettuaan mennyt kirje oli tosiaan siitä 40 päivän ikkunasta, jolloin ulkomaan kirjeen taksa oli muuttunut, mutta 3½mk sininen merkki ei ollut vielä ilmestynyt. Tuli oikein hyvä mieli tästä pienestä ”voitosta”.