malli1930.fi

Syksy käynnistyi – JFP, HTO & SF

By

Syksy on käynnistynyt monellakin tapaa, kerhot tapaavat taas normaalijärjestyksessä ja näin tekee myös Salon kerho, joka tosin tänä syksynä aloitti kokoukset jo elokuun puolella. Yleensä ensimmäinen kokous kesän jälkeen on ollut syyskuussa, mutta nyt totesimme, että ”mikä ettei?”. Myös Oulun kerhossa toiminta on pyörähtänyt käyntiin ja minulla oli mahdollisuus työmatkan yhteydessä käydä pyörähtämässä sopivasti osuneessa kokouksessa, jossa pidin myös esitelmän. Huomaan, että ajatukseni ovat olleet jossain aivan muualla kuin missä pitäisi, sillä ainuttakaan kuvaa en ymmärtänyt Oulusta ottaa! Se mikä jäi mieleen oli, että kokoontumisen yhteydessä kerhoon otettiin uusi jäsen, alle 40-vuotias keräilijä! Lisäksi se, että kerhohuutokaupan myyntiprosentti oli tasan sata – toki kohteita ei montaa ollut, mutta kaikki meni!

Oulun kerhon puheenjohtajana toimii Ilkka Salonen ja kerholaisten joukossa oli muutama tuttu naama näyttelyistä, toki erityisesti M30 keräilyn grand old man Hannu Kauppi etunenässä. Hannulta sain kyydin kerholle ja kerholta illaksi kentälle, josta pääsin sinivalkoisin siivin illaksi kotiin…. vai miten se mainos nyt menikään.

Liiton sivuille on laitettu luettava ja PDF versio edesmenneen postihistoriakeräilijä Jorma Keturin kirjasta ”Kirjesalaisuus murtui”. Kirja on vuodelta 2012, mutta syystä tai toisesta se jäi julkaisematta. Kyseessä on laajasti suomalaista postisensuuria käsittelevä helppolukuinen teos, jossa on valtava tietosisältö kaikille postihistorian keräilijöille. Myös M30 keräilijät hyötyvät, sillä kirja käsittelee toisen maailmansodan ajan sotasensuuria laajasti. Suosittelen, sillä materiaali on Liiton jäsenille vapaasti saatavissa.

Huutokauppoja on järjestetty jo jonkin verran ja tässä ajattelin avata vähän aikaa sitten päättyneitä Järvenpään Filateliapalvelun, HTO ja Suomen Filatelistiseuran huutokauppoja.

JFP:n huutokauppa 23 päättyi 23.9. M30 filateliaosastolla oli myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä ja aika tavanomaista tavaraa. Kaupaksi meni arviolta puolet kohteista. Ainoa ”silmään osunut” filateliakohde oli 8mk violetin merkin pystysuuntainen hammastesiirtymä, joka oli leikattu hampaatomaksi ylälaidastaan. Kohde on aika hyvän näköinen ja 20 euron hinnallaan se oli mielestäni ostajalleen edullinen.

Postihistoriapuolella myytävänä oli vain viisi kohdetta! Eli ei paljon mitään. Näiden joukossa kiinnostava oli pika-pikkupaketti vuodelta 1951, tai oikeammin leike pikkupaketin paperista. Joka tapauksessa mielenkiintoinen ja aika harvinainen pikkupakettilähetys lisämaksulla. Kohteen hyvyys ei jäänyt huomaamatta ja se meni kaupaksi 90 euron hinnalla. Huutokaupan mopomiitti ja keulinta-osasto suoritettiin verolippuja sisältäneen kohteen ympärillä – neljä verolippua sisältänyt kohde myytiin 60 euron hinnalla. Itse en saanut ynnäiltyä miksi nämä saivat niin paljon intoa osakseen. Lieneekö liittynyt vastaanottajiin tai johonkin muuhun ehkäpä ei-filateeliseen syyhyn. Mainittakoon, että kohde, jossa oli useita ulkomaille lähetettyjä lähetyksiä oli niin huonolla resoluutiolla kuvattu, että oli mahdotonta päätellä mistä oli kysymys. Tästä syystä jätin mahdollsiet huudot huutamatta – olisi tärkeää, että kuvista saa selvää, muuten on turha olla kuvia.

HTO #63 päättyi 24.9. M30 filateliaosastolla oli parisen kymmentä kohdetta tarjolla ja postihistoriaosastolla kolmisen kymmentä. Kaiken kaikkiaan noin puolet myytäväksi laitetusta teki kauppansa. Filateliapuolella myytävänä oli pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä, jotka eivät kympin pohjilla erityisen hyvin liikahtaneet – tavara myytiin pääasiallisesti pohjahinnalla. Postihistoriapuolella oli kaupan kiinnostaviakin kohteita. Kotimaan postissa kulkenut pakettikortti, jolla oli Notraco Oy:n suojaleimatut M30 merkit nousi 20 euron pohjistaan lähes 120 euron hintaan. Mielestäni kohde on hyvä, koska siinä on Notraco Oy:n leima ja lähetys kuvastaa hyvin firman bisnestä kuin tietysti itse pääasiaa, eli suojareijitystä. Toinen kotimaassa kulkenut kiinnostavampi kohti oli kirjattu paikalliskirje Helsingissä, joka oli maksettu yksin 35mk Olavinlinna-merkillä. Kohde nousi noin 25 euroon, vitosen pohjistaan.

Kaksi sodan aikaista lentopikakuorta Ruotsiin (eri kohdenumeroilla) myytiin n. 15 euron hintaan. Nämä olivat kiinnostavia, sillä lentoreitit Ruotsiin vaihtelivat sodan aikana. Kun näitä reittejä haluaa esitellä on mukavaa, kun kohteissa on lisämaksuja mukana.

Vuoden 1933 Zeppelinin Etelä-Amerikan lennolla kulkenut kirje myytiin noin sadalla kahdella kympillä ja voitti Notraco suojareijitekortin vain pienellä marginaalilla, korkeimman myyntihinnan keränneenä M30 postihistoriakohteena. Zeppelinlentojahan oli muutamia ja näistä tunnetaan Suomestakin lähetettyjä kohteita. Osa kohteista on väärätaksaisia, mutta tällä kertaa myyty oli taksaltaan ok. On pakko todeta, että mitään ihmeellisyyksiä ei M30 osastoilla tällä kertaa ollut tarjolla.

Siksi olikin sitäkin ihmeellisempää, kun vastaan tuli koko huutokaupan ylivoimaisesti kovin M30 kohde osastosta ”Viro”. Siellä oli myytävänä ulkomaan postiosoitus vuodelta 1939, joka oli lähetetty Suomesta ja jolle oli asiaan kuuluvasti Virossa maksettu kotiinkantomaksu virolaisilla Merkeillä. Ulkomaan postiosoitukset ovat vaikeita ja niitä käsittääkseni tunnetaan M30 merkein alle kymmenen kappaletta. Kohteen hinta kuitenkin nousi 10 euron lähtöhinnastaan aina n. 180 euron hintaan saakka. Lieneekö myyjä ymmärtänyt mitä myy, kun lähtöhinta oli asetettu niin alas.

Taksa on oikein, nimittäin postiosoituksen määrä on ollut 504 markkaa, ja taksakirja kertoo meille, että taksa on tällöin lomakkeelta löytyvä 5,50mk. Kun näitä kansainvälisiä postiosoituksia tulee vastaan, on syytä olla varovainen, sillä tiedetään Turusta kappaleita, jotka lienevät tulleiksi pihistetyksi postitoimistosta tai tarkoituksella tehtyjä filunkia varten. Näissä filunkikappaleissa ei ole vastaanottajamaan leimoja eikä asiaan kuuluvia kotiinkantomaksuja jne. Tarkkana näiden kanssa, sillä harvinaisuutensa vuoksi huijauksistakin pyydetään usein korkeita hintoja.

SF:n huutokauppa 114 päättyi 27.9. ja se meni minulta töiden takia aikamoisen ohi. En ehtinyt katsomaan tarjontaa läpi. Myytävää oli M30 osastossa jonkin verran. Kiinnostava ”väliinputoaja” oli ennen 1,25mk merkin julkaisua lähetetty 1,25mk taksainen postikortti, joka meni kaupaksi n. 17 eurolla. Muuta mielenkiintoista oli 4½mk merkin ja 9mk merkin yhteiskäyttö lentokirjeellä USA:han huhtikuussa 1945. Kumpikin merkki puolusti paikkaansa, kun kirjeen taksa oli 4½mk ja lentolisä juurikin 9mk. Lentopostin osastossa oli myytävänä kotimaan lentokirje Ivaloon vuodelta 1951. Se myytiin 22 eurolla, eli ei kovin kovaan hintaan.

Pian edessä ovat Postimerkkimessut. Tarkalleen sanottuna 26.-29.10. Helsingin messukeskuksessa. Perinteiseen tapaan mukana on tietysti Filatelistiliitto omalla osastollaan, jossa esitellään myös mukana olevia kokoelmia. Kauppiasosasoja on mukana totutusti. Oma panokseni tällä kertaa on kaksi kehystä Saksan vuosien 1922-1923 inflaatio-aikaa käsittelevä pieni kokoelma, joka on esillä 100 vuotta sitten tapahtuneen hyperinflaation ”kunniaksi”. Juuri vuoden 1923 lopussa, messujen aikoihin, oli inflaatio hurjimmillaan! Jorma Keturi, jonka mainitsin yllä keräsi myös Venäjän postihistoriaa – Postimerkkimessuille on tulossa näytille postuumisti Jorman keräämä venäläisen kirjatun postin kokoelma yhdessä kehyksessä. Lisäksi Jorman kultaa voittaneen Suomessa tapahtunutta sensuuria kuvaavan kokoelman ja tämän yhden kehyksen kokoelman dokumentoiva, Liiton kustantama kirja on tilattavissa Postimerkkimessuilta. Kirjaa painetaan paperiversiona vain tilattu määrä ja uusia painoksia ei liene tulossa myöhemmin.

Syksy 2021: JFP, SP ja Postiljonen

By

Järvenpään Filateliapalvelun 22. nettihuutokauppa päättyi 26.9. Myytävänä oli nelisenkymmentä M30 kohdetta, joista vain kolme postihistorian osastossa. Kaiken kaikkiaan mieleen jäi se, että mitään sen erikoisempaa ei ollut myytävänä tällä kertaa. Kuitenkin taas jotakin, nimittäin kolmen ”korkean” M30 merkin kohde oli kohtalaisen mielenkiintoinen, sillä se sisälsi korkeat 1½mk harmaan ja 1,75mk keltaisen merkin selvästi korkeat merkit sekä 5mk sinisen merkin korkean merkin – näistä kaikki ovat vaikeita ja kaksi harvinaisia (alla oikealla). Kohde ei saanut suurta ”kannatusta” osakseen, vaan myytiin 15 euron pohjahinnallaan. Olin yllättynyt, sillä hammaste-erikoisuuksia kerääville tämä kohde oli erinomainen.

JFP huutokaupan kiinnostavat filateliakohteet

Toinen kiinnostava kohde oli 8mk violettien sokkohampaisten merkkien erä, jossa oli mukana muutamia erilaisia sokkohammas ”asentoja” kyseiselle merkille (yllä vasemmalla). Myöskään tämä kohde ei herättänyt innostusta ja myytiin kympin pohjilla. Kumpikin näistä kohteista oli mielestäni erinomaisen edullinen ostajalleen. Kolmas maininnan arvoinen oli kolmen M30 kuvamerkin loistoleimattu erä (ylhäällä keskellä), jossa yhdessä merkeistä, 7mk postitalo-merkissä oli ilmeisesti vasemmalla ylhäällä sokkohammas. Kyseinen sokkohammas ei ole yleinen, ja mikäli kyseessä ei ole ns. reikään jäänyt paperi, on kohde kohtalaisen hyvä. Loistot kiinnostivat 15 euron edestä. Nämä kolme kohdetta olivat ainoat, jotka minulle jäivät huutokaupan M30 osuudesta mieleen. Muuten myytävänä oli joitakin kiinnostavia kohteita, joista ehkä kiinnostavin oli M17 merkeillä vuonna 1923 Petsamosta Rovaniemelle ilmavoimien koneella lentänyt kirje. Kyseessä on varhainen epävirallinen kotimaan postilento. Tämä kuori huomattiin ja sen hinta kipusi yli 1200 euron.

Suomen Postimerkkilehden 53. huutokauppa oli myöskin aika ”hiljainen” M30 osuutensa kohteiden lukumäärän osalta. Kaiken kaikkiaan ”Käyttösarjat 1930-”-osastossa oli kohteita vain noin kolmekymmentä ja näistä noin puolet oli M30 kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli numerokuusiloita ja tunnettu 1,25/50p keltaisen M30 leijonamerkin toisen ladelman merkkejä. Kakkosladelman leimaamaton nelilö myytiin 16 eurolla ja leimatun ja leimaamattoman merkin samasta sisältänyt kohde 27 eurolla. Violetin 2mk leijonamerkin numerokuusilo numerolla 312 myytiin kohtalaisen kovalla 65 eurolla ja 15mk punainen virheellisen vuosiluvun sisältänyt numerokuusilo 85 eurolla. Kohtalaisen kova hinta tuokin, mutta kohde puuttui enemmältä kuin yhdeltä ostajalta. Kaikki myytävänä olleet M30 filateliakohteet myytiin. Toivottavasti M30 filateliaa harastetaan ja näemme jatkossa uusia alan kokoelmia myös näyttelyssä asti.

Virheellinen vuosiluku 1591, oikean 1951 sijaan 15mk punaisen leijonamerkin numerokuusilolla. Tällä kertaa 85 euroa. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Postihistoriapuolella myytävänä oli sekalaista seurakuntaa – mukana myös parempia kohteita. Kotimaan saantitodistus karmiinilla M30 2mk merkillä, joka on huomattavasti ulkomaista verrokkiaan tavallisempi, myytiin kympin pohjillla. Kakkosladelman 1,25/50p keltaisella merkillä yksittäispostitteena lähetetty postikortti meni 25 eurolla ja Helsingistä 1950 Hartolaan lähetetty postiosoitus 15mk violetilla M30 leijonamerkillä 58 eurolla. Postiosoituskohteen lähtö oli 10 euroa, joten kyseessä oli lähes hinnan kuusinkertaistuminen. Postiosoitukset 50-luvulta ovat vaikeita, koska Posti pyrki ne visusti keräämään pois ”markkinoilta”. Kohteella oli hyvä leimaus ja lisäksi myytävänä ollut kohde oli palautettu – palautettuja tuon ajan postiosoituksia ei tule vastaan usein. Kohteen hyvyys ymmärrettiin ja hinta nousi.

Palautettu postiosoitus 15mk violetin merkin yksittäiskäytöllä. Parempi M30 kohde. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Huutokaupan paras kohde M30 keräilijän kannalta oli samalla huutokaupan ”eniten väärin ilmoitettu”. Kyseessä oli kohdenumerolla 95 ja kohdetekstillä: ”1930. Sekapostite kirjattu pakettikortti Kuopiosta 20 V 30 Kajaaniin. Tuloleima takana.” varustettu kohde, joka ei ollut pakettikortti ollenkaan. Kyseessä nimittäin on ”arvoton näyte” eli tavaranäyte – kohteellakin tämä asia näkyy, jos sen osaa löytää. Teksti ”Arvoton näyte” lukee R-lipukkeen ja 1,5mk postimerkin takana keskellä pussukkaa. Se mikä kohteesta tekee erinomaisen on tieto siitä, että arvottomia näytteitä, jotka oli kirjattu tunnetaan M30 postihistorian puolella aniharvoja. Toisekseen kohteella oli sekapostitus M17 merkin kanssa ja kyseinen merkki saattoi olla valkoista paperia, joka tietysti on M17 keräilijöille vaikeampaa löytää hyvillä postilähetyksillä. Kolmanneksi kyseessä oli firman (Oy H. Saastamoinen Ltd., Kuopio) lähettämä näyte, joka saattaa sopia kotiseutu- tai aihekeräilijälle.

Kirjattu tavaranäyte kotimaassa. Kuopiosta 20.5.1930 Kajaaniin 21.5.1930. Painomerkintä 115g. Taksa: Tavaranäyte (101-150g) kotimaassa (15.1.1926-30.11.1931) 1,20mk + kirjaaminen kotimaassa (15.1.1926-30.11.1931) 1,50mk = 2,70mk. Harvinainen. 1930. Kuva SP-lehden huutokaupasta.

No, joka tapauksessa ja oli miten oli, tämä kohde osoittautui erinomaisen mielenkiintoiseksi ja sen ympärille kasaantui paljon mielenkiintoa. Olin itsekin kohteesta kiinnostunut sen M30 harvinaisuuden takia. Kiinnostukseni kuitenkin hiipui, kun kohteen hinta alkoi voimakkaasti nousta. Loppuhinnaksi tuli 501 euroa, mitä pidän erittäin kovana hintana, vaikka kohde vaikea onkin. Tällä kertaa kotimaan kohde oli selkeä M30 hintakuningas.

Muuta mainittavaa olivat 1,20 merkinnällä painettu ja Ruotsiin lisämerkeillä lähetetty M30 ehiökortti (myyntihinta 36 euroa) ja Ruotsiin 1939 lähetetty vakuutettu kirje (lopulta 38 euroa). Olen pohtinut tämän 1,20mk ehiökortin harvinaisuutta käytettynä – laitan korvan taakse tämän myynnin ja yritän pitää kirjaa siitä paljonko tavaraa liikkuu. M30 ehiökorttien ja niiden eri varianttien ”oikea” harvinaisuus on nimittäin omalta kohdaltani vielä hiukan hakusessa.

Ruotsalainen Postiljonen on yksi Skandinavian tunnettuja huutokauppataloja ja tällä kertaa 1.10. päättyneessä huutokaupassa mukana oli myös kiinnostavia suomalaisia kohteita – siis M30 keräilijää kiinnostavia. Tämän kertaisessa huutokaupassa kiinnostavaa oli M30 postitusarvoltaan 10mk Saimaa merkin liimoitettu ehdote / koepainama. Tietääkseni näitä koepainamia valmistettiin muutamilla eri väreillä ja niitä tunnetaan jokusia kappaleita. Ruotsalaiset olivat hinnoitelleet kohteen lähtöhinnaksi 160 euroa.

10mk Saimaa merkin ehdote liimoitetulla paperilla. Kuva Postiljonen huutokaupasta.

Koepainamat ovat erinomainen lisä filateeliseen kokoelmaan, sillä kovan luokan näyttelykokoelmissa on tärkeää esittää myös merkkien syntyvaiheita, mukaan lukien siirtymä edellisestä käyttösarjasta, merkkien suunnittelu, valmistus ja kokoelman lopussa vastaavasti siirtyminen seuraavaan käyttösarjaan. Tällainen kohde siis sopii, sen lisäksi, että se on erinomainen M30 filateelisessa kokoelmassa, myös M17 käyttösarjan kokoelmaan nimen omaan seuraavaan käyttösarjaan siirtymistä esittelevään osaan. Eli ”tarinallisuudellisen lisäarvonsa” vuoksi ehdotteet ovat joskus harvinaisuuttaan parempia kohteita. Lieneekö tällainen ajattelu ollut takana kohteen hinnanmuodostuksessa, sillä hintaa tosiaan tälle kohteelle muodostui – myyntihinnaksi tuli 650 euroa (+ Postiljonenin vaatimattomat kulut). Kuten uuninpankon aikamiespoika joskus totesi, on elämä kallista huvia, mutta toisaalta elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten eräs aikamme suurista filosofeista totesi (RIP). Veikkaan, että myyty kohde tullaan tulevaisuudessa näkemään M17 filateliaa esittelevässä kokoelmassa.

Tätä kirjoitettaessa ovat auki ainakin Merkki Albertin ja Hellmanin isot huutokaupat. Nähtäväksi jää mitä niissä tapahtuu – yksi asia on ainakin varmaa, tavaraa on myynnissä runsaasti.

Huutokauppasyksy 2020 jatkuu

By

Philabid alustalla käy kuhina, kun huutokauppasyksy on päässyt täyteen vauhtiinsa, auki on yhtä aikaa kuusi huutokauppaa ja lisäksi ainakin Abophilin huutokauppa. Tämä tarkoittaa sitä, että keräilijällä menee aikaa tarjonnan perkaamiseen, jos kohta ensitunnelmat ovatkin sen laatuisia, että mitään isompia ihmeitä ei näköpiiriin ole sattunut. Tämä ei kuitenkaan estä asiasta raportointia ja tarjonnan läpikäyntiä.

Sinettipostin 143. huutokauppa päättyi 14.9. illalla kymmeneltä. Myytävänä oli ”M30 lähetykset” osastossa alle 20 kohdetta, joista yhdeksän meni kaupaksi. Huomasin, että erään M30-kohteen yhteydessä oli jälleen käytössä erheellinen ilmaisu painotuotekohteeseen liittyen, nimittäin Helsingin sisällä kulkeneen painotuotteen kohdeselosteessa luki ”paikallispainotuote”. Asiahan on niin, että paikallispainotuote oli loppunut lähetyslajina jo ennen mallin 1930 käyttöönottoa ja näin olleen paikallisesti lähetetty painotuote mallin merkeillä ei ole paikallispainotuote vaan paikallisesti lähetetty painotuote. Voi kuullostaa hiusten halkomiselta ja akateemiselta pohdiskelulta, mutta todellisuudessa asia on merkittävä, sillä jos kokoelmassaan ilmoittaa asian ”paikalliskirjeenä” niin tuomari huomauttaa ja kyseessä on osoitus omasta ymmärtämättömyydestä. Eli tarkkana taas kerran. Lisäksi on todettava, että ”olisi mukavaa”, jos meklarit eivät päästäisi näitä lapsuksia läpi sormiensa.

Tienhaarasta 19.12.1936 Helsinkiin lähetetty vakuutettu toisen painoluokan kirje. Vakuutussumma 477mk ja paino 38g. 2*3mk tummanoliivi, 50p vihreä ja 3kpl 10p harmaa, yhteensä 6,80mk. Taksa: Kirje (21-40g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.12.1931-31.8.1942) 2,00mk + vakuutus(-1000mk)(1.1.1935-30.6.1945)0,30mk + vakuutetun lähetyksen lakkaus (1.1.1935 – 31.8.1942) 0,50mk = 6,80mk. Oikeudet kuvaan omistaa SinettiPosti HK.

Tienhaarasta 1936 lähetetty toisen painoluokan vakuutettu kirje oli tällä kertaa myydyistä M30 kohteista kallein, se nousi kuuden euron lähdöstä aina yli 36 euron. Mitään ihmeellistä ei kohteessa ollut, muuta kuin, että se oli Tienhaarasta, eli luovutetulta alueelta lähetetty. Toki se, että kohteesta oli maksettu lakkaus tekee siitä paremman kuin tavallinen vakuutettu kirje ilman lakkausta on ja onhan toinen painoluokka aina parempi kuin ensimmäinen…

Yleisesti ottaen mitään erikoista ei tällä kertaa myytävänä ollut, huomataan kuitenkin 24mk leijonamerkin singlellä lähetetty kirjattu kirje, joka myytiin hiukan alle 9 eurolla ja Ruotsiin lähetetty sensuroitu kirje 8mk violetin merkin singlellä vuodelta 1946, joka meni kaupaksi noin kahdeksalla eurolla. Kun muissakaan osastoissa ei mitään erikoista M30 säpinää ollut tarjolla jäi tämä huutokauppa mallin keräilijän osalta ”välihuutokaupaksi”.

Huutokilpailut jatkuivat 17.9. HTO huutokaupan 51. kattauksella. Kohteita M30 filateliaosastolla oli myytävänä kolmisen kymmentä ja M30 postihistoriaosastolla toiset mokomat. Käytännössä filateliapuoli keskittyi loistoleimaisten merkkien myyntiin kympin pohjilla, kuitenkin siten, että joillakin merkeillä oli pohjaksi laitettu parikin kymppiä. Ylivoimaisesti kovimman huutokilpailun kohteeksi joutui 5p ruskea merkki, jonka leimauksen kerrottiin olevan 2.1.1930 – eli merkin ensipäivä. Merkin hinta lähti käsittämättömään lentoon ja päätyi kympin pohjista aina 230 euroon saakka. Ilmeisesti jollakulla on ylimäääräistä painetta tilillään.

5p ruskea merkki leimattu 2.1.1930 tai 1939. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Oma näkemykseni merkistä on, että leimaus voi kuvan perusteella olla yhtä hyvin 1930 kuin 1939kin – voi olla, että tulee tarve lähettää tämä aitouttajalle, joka viimeistään lausuu oman mielipiteensä mikroskooppitutkimuksen jälkeen. Alla yksinkertaisen kuvankäsittelyohjelman käytön ja suurennoksen tulos – kaikki ruskeat pikselit on muutettu valkoisiksi. ”Nollan” ei pitäisi mielestäni taipua sisäänpäin.

Kuvankäsittelyohjelmalla muutettu ruskeat pikselit valkoisiksi ja vain kuvan musta väri jäänyt näkyviin.

Postihistoriapuolella oli myytävänä, kuten jo todettiin, kolmisenkymmentä kohdetta. Mukana oli muutamia postihistoriallisesti ihan kiinnostavia kohteita. Myytävänä oli kaksi sota-aikaista vakuutettua kirjettä, jotka oli sotasensuuri tarkastanut. Nämä tarkastetut vakuutetut kirjeet ovat kiinnostavia.

Huutokaupan ehkä mielenkiintoisin kommervenkki oli syyskuussa 1943 Saksaan lähetetty kirje, joka oli maksettu 2,75mk violetilla, 50p vihreällä ja 25p ruskealla M30 merkillä, eli yhteensä 3½mk. Lähetys oli siis taksan mukainen ja kuuluu Saksan erikoistaksan piiriin, joka lähettämisaikana oli voimassa. Se mikä tekee kohteesta kiinnostavan on, että syyskuussa 1942 3½mk taksalle tarkoitettu 3½mk oliivi leijonamerkki ei ollut vielä tullut julkaistuksi, se julkaistiin vasta 1.10.1942 ja näin ollen taksan maksamiseksi piti käyttää joko 3½mk sinistä merkkiä, jonka painos oli posteista jo käytännössä loppunut tai rakentaa taksa muilla merkeillä, kuten tässä on tehty. M30 75p oranssi merkki julkaistiin, jotta 2,75mk violetteja M30 merkkejä saataisiin käytettyä mahdollisimman paljon loppuun yhdessä 75p oranssin kanssa (yhdessä nämä tekevät siis 3,50mk) tämä lienee paras tämän yhden kuukauden aikaisen ”väliinputoamisen” kombinaatio. Muutkin kombinaatiot ovat hyviä, kuten tämä myytykin.

Yhden kuukauden mittainen ”väliinputoaja” ennen 3½mk oliivin merkin julkaisua. Saksan ja Suomen välisen postisopimuksen mukainen kirjeen taksa (1.9.1942 – postiyhteyden keskeytys 5.9.1944) 3,50mk. Mielenkiintoinen. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Muuta myytyä olivat mm. 10mk sininen yksin kirjeellä Tsekkoslovakiaan, joka meni kaupaksi kympin pohjalla ja 2½mk vihreä single painotuotekortti Yhdysvaltoihin vuodelta 1947, joka myytiin viidellätoista eurolla. Tässäkin huutokaupassa oli ”välihuutokaupan” tuntua.

2020-luvun ensimmäiset huutokaupat ja ennustukset

By

2020-luku alkoi keskiviikkona. Filatelian kannalta tilanne ei olennaisesti muuttunut tiistaista. On silti mielenkiintoista huomata elävänsä taas uutta vuosikymmentä. Jos 2020-lukua pitäisi filatelian kannalta ennustaa, niin näköpiirissä ei ole ainakaan rakkaan harrastuksemme osalta minkäänlaista suurta kasvua, vaan päin vastoin keräilijöiden joukko harvenee. Mukaan ryhtyy varmasti myös uutta verta, sillä erityisesti historiasta kiinnostuneet saavat filateliasta ja postihistoriakeräilystä paljon, kotiseutututkijat saattavat innostua keräämään paikallispostihistoriaa ja sota-ajan tutkijat saavat filateliasta paljon irti. Keräileminen on nyt helpompaa kuin koskaan aiemmin, nimittäin Internet tuo kohteet tarjolle ”jokaiseen kotiin” ja tietoa on tarjolla erinomaisen paljon. Lienee siis turhaa olla pessimistinen, sillä nykyisille harrastajille tilanne ei näytä pahalta, uusille se näyttää erinomaiselta ja jo lopettaneista ei tarvitse välittää. Sijoituksena filatelia tuskin on hyvä ajatus, mutta rahansa voi menettää monella muullakin tapaa. No jätetään viisastelut tällä kertaa tähän ja mennään vuosikymmenen ensimmäisiä huutokauppoja ihmettelemään.

Tiedustelu 9.2.1957 Helsingistä Bukarestiin Romaniaan. M30 35mk Olavinlinna single. Taksa: Tiedustelu ulkomaille (1.6.1956 – 31.12.1962) 35,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Järvenpään Filateliapalvelu Oy.

Ensimmäiseksi asialle ehti Järvenpään Filateliapalvelu ja sen 2.1.2020 päättynyt huutokauppa numero 15. Mitään erityisen juhlavaa vuosikymmenen aloistushuutokauppaa ei tällä kertaa päästy juhlimaan, sillä mallin 1930 filateliapuolen kohteita oli myytävänä yksitoista kappaletta ja postihistoriapuolella tarjonta rajoittui viiteen kohteeseen. Kaupan oli numerokuusiloita ja loistoleimaisia leijonamerkkejä. Myynti oli filateliapuolella noin puolet kohteista ja postihistoriapuolella kolme viidestä kohteesta meni kaupaksi. Mitään erikoisuuksia tai kanuunoita ei ollut tällä kertaa myynnissä. Ainoa kohde jonka aion mainita on myytävänä ollut Romaniaan lähetetty tiedustelulomake, jolle oli M30 merkin lisäksi laitettu lentopostilipuke ja teksti ”A renvoyer par avion”. Kyseinen tiedustelu oli vuodelta 1957 ja tuolloin tiedustelun hinta oli 35 markkaa – eli tiedustelu oli oikein maksettu. Lentopostilipuke on laitettu lomakkeelle ilmeisesti ”huvin vuoksi” eikä sillä ole ollut ainakaan vaikutusta taksaan. Tiedustelulla on tiedusteltu 4kg painoista lentopakettia ja lähettäjänä on Valio.

Violetin 8mk leijonamerkin kaksi sokkohammaste-erikoisuutta. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Seuraavana vuorossa oli 10.1. Lahden Postimerkkikerhon THK 116. Lahtelaiset olivat saaneet kasaan 27 kohdetta ”yleismerkit M30”-osastoonsa. Näistä neljä oli filateliakohteita ja loput postihistoriaa. Filateliakohteista mainittakoon 8mk violetin merkin kaksi sokkohammasta, jotka olivat myytävänä samassa kohteessa yhdeksän euron pohjalla. Nyt myydyt 8mk violetin sokkohampaiset merkit lienevät monille tuttu asia – sillä 8mk violetin sokkohampaat ovat sokkohampaista kaikkein parhaiten tunnettuja. Muillakin M30 leijonamerkkiarvoilla sokkohampaita tunnetaan ja ”uusia tuttavuuksia” on tullut aivan viimeaikoinakin esille. Sokkohammaskohde meni kaupaksi 9,90 eurolla.

Postikortti Porvoosta 29.12.1945 Ålsteniin, Ruotsiin. M30 3mk keltainen single. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Hyvä single-kohde, koska 3mk keltainen julkaistiin marraskuun puolessa välissä 1945. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Postihistoriakohteista kiinnostavaa kotimaan ja Pohjoismaihin mennyttä postia oli vaikeaa löytää, ainoa mielestäni parempi kohde olikin sitten aika hyvä 3mk taksainen postikortti keltaisella 3mk leijonamerkillä Ruotsiin vuodelta 1945. Kohteesta tekee hyvän se, että 3mk keltainen leijonamerkki ilmestyi vasta 16.11.1945 ja kun taksa päättyi jo 15.1.1946 jäi merkille käyttöaikaa tällä taksalla vain kaksi kuukautta. Taksalle tosin löytyi jo painettuja M30 merkkejä, nimittäin 3mk tummanoliivi ja 3mk punainen olivat jo olemassa – silti kyseessä on mielenkiintoinen eikä kovin helppo kohde. Kahdeksan euron pohjista kohde ponkaisi aina 111 euron hintaan – ilmeisesti asia ei ollut kaikille huutajille tuntematon juttu, köyhästä hinta tuntuu korkealta.

Kirje 14.8.1940 Helsingistä Portsmouthiin New Hampshireen Yhdysvaltoihin. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Myytävänä oli muutamia Yhdysvaltoihin ennen sotaa ja välirauhan aikana kulkenutta kirjettä. Lentokuori, jossa oli maksettu 3*5g edestä lentomaksua ”euroopan satamaan” vuodelta 1937 meni kaupaksi 5 eurolla (pohjahinta) – kohteeseen olikin laitettuttu ”laiva-lentokuori” luonnehdinta, joten myyjäosastollakin on ollut ymmärrystä asiaa kohtaan. Kohdetekstin mukaan Siperian kautta kulkenut perustaksainen kirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1940 myytiin 23 eurolla – voi kuitenkin olla, että kyseinen kirje oli kulkenut Italian kautta höyrylaivalla, sillä mikäli en aivan väärin muista aukesi postiliikenne Yhdysvaltoihin Neuvostoliiton kautta vasta myöhemmin syksyllä 1940. Sodan aikainen posti on kohtalaisen kiinnostavaa, ja siihen liittyen onkin syytä tuntea postin kulkureitit ja jokaiselle reitille olisi ”kiva” olla kohde tai pari. Jälkitaksoitettu lentokuori Yhdysvaltoihin sodan jälkeiseltä ajalta, vuodelta 1947, ei saavuttanut suosiota ja jäi myymättä 20 euron pohjilla – kohde ei ole huono.

Egyptiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty eteenpäin ja loppujen lopuksi takaisin lähettäjälle nousi 15 euron lähtöhinnasta 16½ euroon. Tällaiset ”maankiertäjät” ovat mielenkiintoisia erityisesti silloin, kun niissä on useita leimauksia, jotka mahdollistavat koko reitin läpikäymisen luotettavasti. Perustaksainen siisti kirje Brasiliaan vuodelta 1937, joka oli Brasilian-päässä sensuroitu, myytiin 55 eurolla – jollakulla oli sen kokoinen aukko kokoelmassaan ja painetta lompsan puolella.

Valkeakoskella 16.11.1944 leimattu painotuotepostikortti Tervalammen Työlaitokseen. OIkeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Sotilaspostin osastossa oli muutamia M30 kohteita, mutta yksi niistä kiinnitti huomioni, koska siinä oli minulle ennalta tuntematon leimaus ”Tervalammen Työlaitos”. Työlaitokset olivat julkisia laitoksia, jonne voitiin määrätä huoltoapulain, lapsen elatusavun turvaamisesta annetun lain tai irtolaislain perusteella. Työlaitoksissa asukkaat tekivät työtä korvaukseksi esimerkiksi maksamatta jääneen elatusavun laiminlyömisestä. Kyseessä oli oikeastaan pakkokeino saattaa ihmiset töihin – sillä koska ansaintamahdollisuudet laitoksissa olivat itse asiassa huonot – kannatti hankkiutua mielummin muihin töihin. Työlaitokset lopetettiin vuonna 1982. Meininki oli siis hyvin erilaista kuin nykyisessä holhouksen aivan eri tasolle vieneessä yhteiskunnassamme – aika oli sellainen, että laiminlyönneistään joutui maksamaan työtä tekemällä. Sodan käyneelle sukupolvelle tämä taisi olla itsestään selvää – siis se, että jokaisen on kannettava kortensa kekoon yhteiskunnan eteen tai ainakin oltava kuormittamatta sitä omalla saamattomuudellaan. Kennedykin totesi, että ”Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teidän eteenne, vaan mitä te voitte tehdä maanne eteen”… no Kennedyhän saikin kuulan kalloonsa, sen verran järkeviä hän puheli. Mistä suomalaiset saisivat ”Kennedyn” puhumaan järkeviä nykypäivänä? No joka tapauksessa, tämä Tervalammen työlaitos oli Helsingin kaupungin omistama ja toimi Tervalammen kartanon tiloissa ja mailla, jotka sijaitsevat Nuuksiossa. Kartanon maat on osittain yhdistetty Nuuksion kansallispuistoon. Tältä pohjalta todettakoon, että leima ei ole mitenkään ihmeellinen asia M30 miehelle, mutta paikkakuntakeräilijälle se voi olla hyväkin kohde. Kuuden euron verran siitä pyydettiin ja maksettiin.

Kirje ”tanskalaisesta ambulanssista” Lahdesta 24.3.1940 Aarhusiin, Tanskaan. Taksa ilmeisesti väärin.

Sotilaspostin osastossa oli myytävänä myös M30 kiinnostava kirje ”tanskalaisesta ambulanssista” Tanskaan – tämä on siis postia tanskalaisen vapaaehtoisen ambulanssiryhmän työntekijöiltä talvisodan jälkeen kotiin Tanskaan. Heti talvisodan alkaessa tanskalainen professori (kirurgi) Ole Chievitz, joka oli ollut jo aiemmin kansalaissodan aikana Suomessa Tanskan Punaisen Ristin ambulanssin johtajana päätti lähteä ”samoihin hommiin” Suomeen. Tanskassa järjestettiin yleinen keräys ja saatiin hankittua varustus sata henkeä vetävän sotasairaalan perustamista varten. Sotasairaalan henkilöstöön kuului kuusi lääkäriä, ylihoitaja ja viisitoista sairaanhoitajaa. Sairaalan toimintaa avusti suomalainen yhteysupseeri. Sairaalan laitteisto siirrettiin junalla Ruotsin läpi Tornion kautta Suomeen jouluaattona 1939. Loppujen lopuksi, pienen koukkauksen jälkeen sairaala avattiin Joensuuhun tammikuun viidentenä 1940. Kaksi sairaalan lääkäriä kuoli ilmapommituksessa. Helmikuussa sairaala siirrettiin Rautjärvelle. Talvisodan loppuvaiheessa tanskalaiset lääkärit tekivät töitä siellä missä heitä eniten tarvittiin mm. Rauhan sotilassairaalassa (Lappeenranta) ja Kirvun pääsidontapaikalla. Talvisodan päätyttyä tanskalainen kenttäsairaala siirtyi Lahteen. Myydyt kohteet ovat juuri tältä ajalta. Ensimmäiset tanskalaiset palasivat kotiin maaliskuun viimeisenä 1940 ja Saksalaisten hyökättyä ja valloitettua Tanskan alettiin nopeasti järjestelemään tanskalaisten kotiinpaluuta. Sotilassairaala lopetti toimintansa ja purettiin 20.4.1940 mennessä. Tiedot löytyivät Arno Forsiuksen erinomaisesta selonteosta. Kohde kiinnosti, vaikka kummankin siinä olleen kohteen taksoitus oli mitä sattuu – kahdeksan euron lähtöhinnasta kohteen hinta 8 kertaistui ja saavutti 65 euroa.

Lopuksi: Mielenkiintoisena, vain osittain M30 kohteena (sekapostite M30 ja Ida Ahlberg), mainittakoon lentopostin osastosta maailmalle lentänyt lentokirje Neuvostoliittoon, jossa lentolisä oli maksettu Suomen ja Neuvostoliiton välisen alennetun lentotaksaa käsittelevän sopimuksen mukaisesti, eli 4mk / 10g. Muualle Eurooppaan vastaava taksa oli 4mk / 5g. Neuvostoliittoon tällä sopimustaksalla lentäneet kirjeet ja postikortit ovat vaikeita kohteita. Asia sai 5 ja puolen euron verran intoa osakseen.

SP Lehden on-line HK 37

By

Vuoden viimeiset huutokaupat päättyivät torstaina illalla 28.12. Tällä kertaa ei vuosi loppunut mitenkään erikoiseen pamahdukseen, mutta aivan ääneti ei kuitenkaan menty tälläkään kertaa. Suomen Postimerkkilehden 37. on-line huutokaupassa oli tarjolla parisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutama kiinnostava. Filateliapuolen kohteita näistä oli valtaosa. Myytävänä oli laskoksia ja siirtymiä, mukana parempia ja huonompia siirtymiä – yksittäisen merkin siirtymät menivät kaupaksi kympin lähdöillä pienillä nousuilla. Mielenkiintoinen ja mielestäni kohtalaisen näyttävä 8mk violetin merkin hammastesiirtymä 4×3 arkinosalla meni kaupaksi neljälläkymmenelläkolmella eurolla. Siirtymäkohteet ovat tyypillisesti näyttävämpiä, kun mukana on enemmän kuin yksi merkki. Myytävänä oli myös FORD reijitetty 5mk Olavinlinnamerkki – näitä olen lähiaikoina seuraillut, jotta pääsisin kärryille siitä, että mikä on harvinaista jne. Tällä kertaa lävistetty merkki meni viiden euron limitllä kaupaksi – muistan nähneeni aivan lähiaikoina systeemi.netissä kilpailun vastaavasta, jossa merkki myytiin kalliimmalla; tässä SP Lehden HK:n tapauksessa lävistys oli kuitenkin väärin päin ja Systeemi.netissä myydyssä oikein päin. Hinnat siis heittelevät…

Yllä: Violetin 8mk M30 leijonamerkin siirtymäpalanen. Kuva SP Lehden HK.

Harvemmin myynnissä oleva 1:25mk/50p päällepainamamerkin II ladelman kokoarkki myytiin hintaan 321€, mikä mielestäni ei ollut erityisen korkea hinta ajatellen, että kyseistä merkkiä myydään yksittäiskappaleena tyypillisesti kympin lähdöllä ja kauppoja syntyy. Tässäkin huutokaupassa myytiin leimattu vastaava merkki reunaan osuneella pyöröleimalla, ei siis mikään erikoinen herkku, hintaan 22 euroa.

Yllä: Postikortti 9.12.1940 Helsingistä Leverkuseniin, Saksaan. M30 2:75/2mk punainen yksin. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk. Ylitaksa! Kuva SP Lehden HK.

Huutokaupan mielestäni kummallisin tapaus oli kohteen numero 99 hinnan nousu 15 euron limitista aina 95 euroon. Kohde on / oli 2:75mk/2mk päällepainamamerkillä lähetetty postikortti Saksaan vuoden 1940 joulukuulta. Kortti on ns. runsaasti sensuroitu – leimoja on Suomesta ja Saksasta useampiakin. Se mikä minua tässä erityisesti ihmetyttää on se, että kortti on täysin selvästi väärätaksainen, nimittäin postikortin taksa Saksaan vuonna 1940 oli tavallinen postikortin ulkomaantaksa, eli 2mk. Vaikka kortti on kiinnostavan näköinen useiden sensuuriensa takia ja merkkikin on sinänsä hyvä singlenä, niin tässä kohtaa en tästä paljon mitään jännää löydä. Voi olla, että joku on erehtynyt ajattelemaan, että kyse on lentopostikorttina erikoistaksalla vuonna 1942 kulkeneesta kohteesta, joka olisi kiven kova juttu. Kun kohteen selosteessakaan ei mitään erityistä kerrota, on tässä mielestäni tämän huutokaupan ylilyönti.

Yhdysvaltoihin vuonna 1940 toukokuussa lähetetty lentokirje myytiin 35 eurolla. Kirje oli hyvin tavallisen näköinen ja sen erotti muista saman aikakauden USAn lentokirjeistä vain erinomaisen hyvän näköinen ”Par service arien transatlantique Europe – Etats Unis” leimaus, joka oli ilmeisesti erittäin aikainen tämän leiman käyttö. Kirje on lentänyt Ruotsin kautta Saksaan, josta se on mennyt Marseillen kautta kulkenutta lentolinjaa Lissaboniin, josta kirje on jatkanut matkaansa USAan. Eli kyseessä oli kiinnostava kohde niille, jotka metsästävät sota-ajan leimauksia – näitä henkilöitä ei taida ihan hurjia määriä aktiivisesti markkinoilla kuitenkaan pyöriä.

Yllä: Kirje Munkkiniemestä 26.8.1942 Chicagoon, Illinoisiin, USAan. M30 3½ sininen single. Merkin käyttötarkoituksenmukainen käyttö. Suomen, Saksan ja Yhdysvaltain sensuurit. Leimattu Yhdysvalloissa ”This article has been held by the office of censorship” = ”tämä artikkeli on ollut pidätettynä sensuuritoimiston toimesta”. Limitti 45 euroa, myyntihinta 220 euroa (+ proviisiot). Kuva SP Lehden HK.

Postihistoriakeräilijälle paras kohde oli 1942 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty kirje, joka oli sensuroitu Saksassa ja USAssa, sekä jäänyt sensuurin pidättämäksi USAssa aina vuoden 1945 joulukuuhun saakka. Kuorelle oli lyöty sen pidättämisestä kertova leima amerikkalaisten toimesta. Sisällössä lienee ollut jotakin, joka on katsottu sellaiseksi, että kirjettä ei sota-aikana voitaisi toimittaa vastaanottajalle. Kohdeselosteessa kerrottiin, että ”Takana New Yorkin tuloleima SEP 12 1945.”, mikä tarkoittaa, että kuori on ollut sensuurin hallussa alun neljättä vuotta. Vastaava kohde oli näytillä eräässä kokoelmassa Finlandia 2017 näyttelyssä, jossa merkkinä kuitenkin oli 4½mk sininen, eli kohde oli lähetetty tätä kohdetta myöhemmin. Tällaiset sensuurin pidättämät ja myöhemmin vapauttamat lähetykset ovat harvinaisia ja sen myös yleisö näköjään ymmärsi, sillä kohteen hinta nousi reippaasti yli lähtöhinnan, itse asiassa lisineen yli viisinkertaiseksi. Taitaa olla niin, että paremmat kohteet nousevat, pikkuhyvä tavara menee lähes limitillä ja tavallista ei saa kaupaksi oikeastaan muuten kuin erissä.

Siirryn nyt valmistautumaan henkisesti vuoden 2018 alkamista. Tulossa on jälleen kerran mielenkiintoinen postimerkkeilyvuosi, nimittäin Huhtikuussa järjestetään KESFILA 2018 kotimainen näyttely ja kesällä ESTEX 2018 Viron satavuotisnäyttely Tallinnassa. Toivotan lukijoille erinomaista Uutta Vuotta 2018!

 

 

 

Merkki Albertin 54. HK

By

Merkki Albertin 54. huutokaupan voidaan sanoa olleen erittäin kiinnostava huutokauppa M30 keräilijän kannalta. Itse asiassa ilmassa oli suorastaan urheiluhenkeä, kun puolta tuntia ennen huutokaupan loppua istuuduin tietokoneeni eteen ja lähdin katsomaan missä jamassa maaima makaa. Jo tätä ennen oli alkanut kisastudio, eli puhelin oli pärissyt pitkin iltaa ja huutokaupasta oli keskusteltu useammankin filatelistin kanssa. Juonia oli juonittu ja pohdittu eri kohteiden hyvyyttä ja huonoutta. Kun ilta alkoi lähenemään kahdeksaa alkoi tunnelma tiivistyä ja kuten yleensä silloin, kun liipasimella on oma kukkaro, pientä jännitystäkin alkoi kehittyä. Miksi näin? Yksinkertaisesti siksi, että tällä kertaa huutokaupassa oli M30 keräilijäin osalta useita parempia kohteita myynnissä ja näistä tietysti jokainen kiinnostunut halusi itselleen mieleisensä. Tapani mukaan aloitan kohteiden läpikäynnin filateliapuolelta ja siirryn sitten postihistorian kautta kotimaasta ulkomaille.

Filateliapuolella ja tässä tapauksessa huutokaupan osastossa ”1930 yleismerkit” oli myytävänä yhteensä yli sata kohdetta. Näistä useimmat filateliaa, merkkikohteita. Kaikenlaista pikkuhyvää oli myytävänä ja mukana joitakin hyviäkin kohteita.

Yllä: Ehdotearkista leikattu 1,25mk/50p keltaisen merkin päällepainamamerkin ehdotemerkkipari. Limitti ja myyntihinta 50€. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä oli tälläkin kertaa ehdotearkista hammastamaton pari, merkki kuitenkin oli vähemmän nähty 1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkki. Tämän merkin ehdotteita ei ole viime vuosina näkynyt myytävänä, lieneekö jostain tullut markkinoille enemmänkin tällaista materiaalia. Meni kaupaksi 50€ limitillään. Rullamerkkieriä ja rullamerkkejä yksittäin oli myytävänä useampia, menivät vaihtelevasti kaupaksi – lähdöt olivat tyypillisesti kympin. Loistoleimatut eivät näyttäneet tekevän kauppaansa ja samoin myymättä jäi huutokaupan loppuessa paljon arkkeja. Hammastamattomat liimoitetut 5mk violetit merkit, joita oli myytävänä kaksi pystyparia menivät ”puoliksi” kaupaksi. Heikompilaatuinen, kympin limitillä listattu pari myytiin limitillä, mutta kolmen kympin limitillä oleva postituore vastaava jäi myymättä. Tarttumiakin oli kaupan ja myytiin, mielestäni aika näyttävä 5mk sinisen merkin koko ja osatarttuma (2 merkkiä) myytiin neljällä kympillä. Osatarttumat ovat näyttäviä, sillä ”homma tulee selväksi” helposti. Olivatko nämä liiman päällä vai alla, sitä en tutkinut, vaikka Albertilla katselemassa käväisinkin.

Yllä: Kohde 1011 5mk sinisen merkin koko- ja osatarttuma. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Sokkohammaskohteita oli myytävänä useampiakin. Tunnetusta 8mk violetista oli kolmen kohteen verran sokkohampaita myytävänä. Olin yllättynyt, kun postituoreen arkin reunasta irroitetun merkin, jolla on neljä sokkohammasta, hinta nousi 87 euroon kympin limitistä. Tämä oli mielestäni tämän huutokaupan oudoin tapahtuma. Nimittäin aivan vastaava neljän sokkohampaan kohde oli myytävänä yhdessä yhdellä sokkohampaalla olevan kohteen kanssa 30 euron limitillä – ja on vieläkin. Ei ehkä yhtä näyttävänä, mutta mielestäni aivan saman asian ajaen. Yhdellä sokkohampaalla oleva kolmas kohde ei mennyt kympillä kaupaksi. Yhdeksän markan punaisen leinojanerkin oikean yläkulman sokkohammas jäi kympillä myymättä. Mielestäni vaikein sokkohammasmerkki, joka myytiin oli 4mk oliivin merkin sokkohammas oikealla alhaalla. Vaikein tämä minun mielestäni oli siksi, että en sellaista ole koskaan ennen nähnyt. Ilmeisesti tästä oli tietoa myös muilla, sillä hinta kipusi kympin limitistä aina 58 euroon.

Yllä: Sokkohampainen 4mk oliivi leijonamerkki. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä olleet laskokset jäivät lähes kaikki myymättä, yhden kohteen osalta tämä hiukan ihmetytti, nimittäin kohteen 1031 laskos 10mk Saimaa on näyttävänä näköinen. Toki tälle merkille laskoksia tunnetaan paljon. Kaiken kaikkiaan ihan kohtalaista filateliatarjontaa merkkien osalta, vaikkei mitään super kanuunoita mukana tällä kertaa ollutkaan.

Postihistoriapuolella sitä vastoin olikin paljonkin ihmeteltävää, tällä kertaa erityisesti kotimaan postilähetysten osalta. Usein tuntuu siltä, että postihistorian osalta kotimainen osasto on sitä tylsempää, sillä kotimaan kirje ja postikorttilähetykset ovat huomattavasti yleisempiä kuin ulkomaille lähetetyt. Siksipä tämä huutokauppa tullaan muistamaan nimen omaan kotimaan postihistorian osalta pitkään, nimittäin kotimaassa lähetetyt kohteet olivat tämän huutokaupan M30 keräilijälle tarjoama suola ja ehdoton ykkösjuttu. Mainitsen M30 kohdeluokassa myynnissä olleen FORD reijitetyin merkein lähetetyn pakettikortin, jonka hinta nousi kympin limitistä aina 173 euroon saakka. Olen aiemminkin todennut, että ymmärrän rei´itteistä todella vähän, mutta olen alkanut ymmärtää, että hyvät postilähetykset suojareijitetyillä merkeillä ovat hyviä kohteita.

Yllä: FORD reijitetyin merkein 29.12.1930 lähetetty pakettikortti Helsingistä Viipuriin. M30 5mk Olavinlinna ja 2mk mustansininen, yhteensä 12mk. Taksa: Paketti (5-6kg) kotimaassa (15.1.1926 – 31.8.1942) 12,00mk. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huomasin myytävänä ainakin kaksi kohdetta, jotka ovat aiemminkin olleet myynnissä – muistaakseni Merkki Albertilla; toinen oli kammottavassa kunnossa oleva ulkomaan vakuutettu kirje Englantiin ja toinen numerolla 947 myytävänä ollut kohde ”10p ja 25p harvinaisella sokeainlähetyksellä, tahaton 5p ylimaksu”. Tämä vakuutettu kirje oli mennyt englantiin ja viimeksi jäi myymättä muistaakseni 20 euron lähdöllä, nyt se meni kaupaksi 14 euron pohjalla. Vakuutetut kirjeet ulkomaille ovat vaikeita kohteita, mutta tämän kunto on huono – eheämpänä sen hinta olisikin noussut. Tämä toinen kohde, sokeainkirje, on siis väärätaksainen – oli syy mikä hyvänsä, tahaton tai ei. Näin ollen 100 euron lähtöhinta oli sille liikaa. Homman nimi on se, että nykyään ei oikein väärätaksaisia voi näyttelykokoelmaan laittaa ja muut kuin näyttelyyn tähtäävät tai muuten vain aika vakavasti asioita ottavat keräilijät eivät yli sataa euroa väärätaksaisista kohteista maksa. Ymmärrän tämän hyvin. ”Oikea hinta” tällaisen väärätaksaisen vaikean lähetyslajin edustajalle lienee jossain kolmen kympin kinttaalla ja ostajana sellainen henkilö, jolla ei tätä lähetyslajia vielä ole – aukontäyttäjäksihän näitä ostellaan, jos sittenkään. Rehellistä oli kuitenkin se, että väärätaksaisuus oli mainittu kohdeselosteessa – aina näin ei suinkaan ole, pidetään se nyt kuitenkin mielessä.

Yllä: Lentopostikortti 2.8.1937 Helsingistä Viipuriin. M30 1,25mk keltainen ja 50p vihreä leijonamerkki, yhteensä 1,75mk. Taksa: postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk + postikortin lentolisä kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 0,50mk = 1,75mk. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 36 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kovimpia M30 kohteita ei suinkaan oltu listattu M30 kategoriaan, vaan kysymys oli tällä kertaa lentopostista ja siksi kohteet löytyivätkin lentopostin myyntiluokasta. Kun puhutaan lentopostista yhdessä kotimaan lähetysten kansa M30 merkeillä ollaan kohtalaisen kiinnostavassa puheenaiheessa, sillä kotimaan lentoposti on sitä parempaa M30 postihistoriamateriaalia kautta linjan. Tämä saattaa tuntua yllättävältä, mutta kotimainen lentoposti 1930-1940 luvuilla on huomattavasti vaikeampaa kuin ulkomaille mennyt lentoposti samaan aikaan. Vasta 1950-luvun puolesta välistä eteenpäin alkaa löytyä kotimaan lentopostia runsaammin. Erityisesti täytyy todeta, että 1930-luvun lentopostikortit ovat kiven alla, sota-aikaista lentopostia kulki vuosina 1941-1944 yhteensä 3kg ja kaikenlaiset muut kuin kirjeet ja postikortit lentona kotimaassa ovat kaikki vähintään erittäin vaikeita kohteita. 1930-luvun lentokirjeetkin ovat vaikeita… tai sanotaanko näin: silloin, kun sellaista alkaa etsiä, niin mistään ei löydy. Eli 1930-luvun kotimaan lentokirjeitä näkyy aina ajoittain ja hinnat vaihtelevat hurjasti, koska on sattuman kauppaa ovatko ”oikeat ostajat” hereillä.

Yllä: Lentokirje 27.6.1935 Turusta Helsinkiin. M30 3mk tummanvioletti single. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk. Hyvä single kohde. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 32 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Tämän ”alustuksen” jälkeen, koskien kotimaan lentopostin harvinaisuutta, en voi muuta kuin todeta, että tässä huutokaupassa oli millä mällätä, eli kotimaan lentokohteita oli myynnissä huomattava määrä.  Ehkäpä juuri siksi osan kohteista hinnat jäivät mielestäni alhaisiksi – osittain jopa niin alhaisiksi, että itseäni suorastaan hirvitti. Toisaalta parhaiden kohteiden hinnat kyllä kipusivat ylös. Niille, jotka eivät tiedä mistä nämä kohteet ovat tulleet voin avata kuviota – kyseessä on kesällä edesmenneen kotimaan lentopostin ykkösnimen ja pitkän linjan postihistoriakeräilyn erikoismiehen Jorma Lindebladin kokoelman kohteiden myynti. Jorma oli kerännyt kokoelmaansa vuosikymmeniä ja hänellä oli kovan luokan asiantuntemus mm. kotimaan lentopostista, kohteissa näkyvät vielä kokoelmassa olleet tekstit JF55, eli Järvenpään Filatelistien 55 vuotis näyttelystä, jossa Jorma viimeistä kertaa kokoelmaan esitteli. Kirjoitin tuon näyttelyn osalta tässä blogissani, että minulla meni jauhot suuhun katsoessani Jorman kokoelmaa. Pysyn näiden sanojeni takana, sillä kyseessä on huikea kokonaisuus. Viimeisessä Filatelistissa on Jorman muistokirjoitus. Muita keräilyalueita, joita hän keräsi olivat mm. Viron postihistoria ja kansalaissodan posti – näitäkin kohteita tässä huutokaupassa oli myytävänä.

Yllä: Yksi huutokaupan kovimmista kohteista, Helsingistä 10.8.1941 Maarianhaminaan lähetetty lentokirje. M30 2,75mk violetti ja 1mk oranssi, yhteensä 3,75mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,75mk. Sota-aikainen lentoposti on harvinaista. Uskoakseni tällä taksalla olevaa sota-aikaista kotimaan lentopostia tunnetaan vain aniharva kappale. Limitti 100 euroa, myyntihinta 410 euroa. Onnea ostajalle! Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

On vaikea kootusti kuvailla eri kohteiden myyntihintoja, sillä ne vaihtelivat niin kovasti – kympin lähdöstä osa huippukohteista nousi vain alle viiteen kymppiin, toisaalta osa kohteista nousi useiden satojen eurojen hintaan. Olen valinnut kuvia mielestäni parhaista kohteista, vaikka myytävänä olleista useampikin olisi ansainnut tulla kuvan kanssa mukaan. Sota-aikaisesta lentopostista mukana oli kaksi tai oikeastaan kolme kohdetta. Näistä parempi 3,75mk kokonaistaksalla ollut lentokuori nousi aina 410 euroon saakka ja toinen sota-aikaiseksi mainostettu vuodelta 1943 oleva lentokuori myytiin 145 eurolla, joka mielestäni oli halpa hinta. Kolmas, Petsamosta 1940 lentänyt kuori myytiin 121 eurolla, ja tämäkin oli mielestäni edullinen ostajalleen. Harvinaisuus näissä on kovaa luokkaa. 1930-luvun lentolähetykset menivät mielestäni erittäin halvalla – useampia 3mk taksaisia lähetyksiä alle neljällä kympillä!

Yllä: Lentopostikortti 16.10.1945 Vaasasta Helsinkiin. M30 5mk sininen single. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.6.1946) 3,00mk + postikortin lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 5,00mk. Erinomainen singlekohde, harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 37 euroa. Edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kiven kovia sodan jälkeisiä lentolähetyksiä myytiin muutamia. Näistä vaikein oli mielestäni 5mk sinisellä merkillä yksin lähetetty lentopostikortti Vaasasta Helsinkiin. En ole toista tällaista koskaan nähnyt muualla. Kyseessä on mielestäni aivan huippu 5mk sinisen käyttö ja harvinainen, jos ei erittäin harvinainen kohde. Ensinnäkin kyseessä on 6 kuukauden pituinen taksa sodan jälkeen, ei kovin varhainen lentotoiminnan uudellenavaamisen jälkeen, mutta on otettava huomioon, että kun lentotoiminta avautui vasta 13.8. jää tuosta kuuden kuukauden taksasta vain 4½kk jäljelle mahdolliseksi lentona. Myyntihinta jäi mielestäni alas, ottaen huomioon kohteen vaikeuden. Lisäksi… henkilökohtaisesti totean, että koska vastaanottajana on kaukainen sukulaiseni, olisin ollut valmis laittamaan kohteen saadakseni ”kampoihin” kohtalaisen pitkään toteutuneen myyntihinnan jälkeenkin mikäli se ei olisi muuten minulle lohjennut. Tällä kertaa kävi tuuri ja sain haluamani kohteen sopivasti.

Yllä: Lentokirje 13.11.1946 Kemistä Helsinkiin. M30 10mk sininen leijona single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 10,00mk. Erinomainen singlekohde. Erittäin vaikea tai harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 161 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Yllä mainitun 5mk sinisen lentopostikorttikohteen ”kolleega” oli 10mk sininen single lentokirjeellä Kemistä Helsinkiin, eli toinen erinomainen single kohde. Tästä kohteesta käytiin pitkään kisaa ja itse asiassa se taisi olla viimeisiä M30 kohteita, jotka päättyivät usean lisäajan jälkeen. Näitä loppukahinoita on aina mukava sivusta seurata ja joskus niihin myös osallistua itsekin. Ilmeisesti kaksi huutajaa nokitteli toisiaan aina 161 euroon saakka. Silläkin hinnalla tämä kohde on vielä ihan järkevän hintainen, nimittäin singlekohteena se on aivan erinomainen. Saman perustaksan ajalta oli myytävänä myös muutama muu kohde, ja tämä 10mk kokonaistaksa oli kolmessa myytävässä kohteessa.

Yllä: Kirjattu pikalentokirje 23.4.1946 Helsingistä Muurolaan. M30 15mk Olavinlinna pari ja 3mk keltainen leijona, yhteensä 33mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjaaminen kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + pikalisä kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 33,00mk. Erittäin vaikea taksakombinaatio. Lähtöhinta 10 euroa, myyntihinta 83 euroa (kuitenkin siten, että mukana oli toinenkin lentokirje). Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Värikkäin taksayhdistelmä saatiin ehkäpä kasaan kirjatulla pikalentokirjeellä vuodelta 1946, eli 8mk kirjeen perustaksaisella kotimaan lentolähetyksellä. Näitä erikoisia taksayhdistelmiä on kiva metsästää ja monipuolisuutensa takia tällaiset ovat yleensä kohtalaisen vaikeita. Kohteen postimaksu oli tässä tapauksessa yli nelinkertainen pelkän perustaksaisen kirjeen postimaksuun verrattuna. Kohteen huomasi ainakin kaksi huutajaa, sillä sen hinta nousi aina 83 euroon saakka. Tämäkään ei minusta tunnu kovin pahalta, sillä jälleen kerran on sanottava, että en ole toista vastaavaa nähnyt. Oli tällainen taksayhdistelmä mihin tahansa – kotimaassa tai ulkomaille, niin se on aina vaikea löytää. Ulkomaille olen vastaavan nähnyt, mutta en siis koskaan toista kotimaassa kulkenutta vastaavaa.

Yllä: Kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella 26.2.1956 Lauttasaaresta Maarianhaminaan. M30 50mk Tampere 3kpl ja M54 2mk vihreä  ja 15mk punainen, yhteensä 167 mk. Tarkan taksan laskemiseen ei minun taitoni riitä, tämä on kuitenkin postitoimistosta lähetetty ja sitä kautta on syytä olettaa taksan olevan oikein. 167 markalla paketti on ainakin toimitettu perille.  Limitti 10 euroa, myyntihinta 454 euroa. Erittäin harvinainen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huutokaupan ennalta ajatellen jännittävin kohde oli kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella vuodelta 1956. Tämä on aivan huikea kohde. Lähdetään siitä liikenteeseen, että kotimaan lentopakettikortteja tunnetaan ylipäätään käsittääkseni kaksi kappaletta kokonaisina. Se on tässä pelkkä lähtökohta. Mikä tahansa paketti, joka on lähetetty särkyvänä on paljon vaikeampi kuin tavallinen paketti. Kotiinkuljetuksella lähetettyjä paketteja M30 merkeillä tunnetaan alle 20 kappaletta. Tässä on suurin piirtein kaikki kohdallaan mitä kohdallaan voi M30 postihistoriakohteessa olla. Suoraan sanottuna olen ihmeissäni, että kohteen hinta ei tästä korkeammalle noussut, se nimittäin olisi voinut nousta vielä paljonkin korkeammalle. Syynä ei voi olla se, että kaikilla on tämä, sillä tämä on ainoa tunnettu vastaava kohde. Myytävänä oli myös kaksi kotimaan lentopainotuotetta, joiden taksa oli maksettu M30 ja M54 merkkien sekakäytöllä – lentopainotuotteet ovat vaikeita kohteita. Niitä ei joko hoksattu tai niiden päälle ei ymmärretty. Olen viimeisten 10 vuoden aikana nähnyt M30 merkein alle viisi lentopainotuotetta kotimaassa.

Yllä: Viroon lähetetty lentokirje vuonna 1944. Mikäli aito, on kyseessä hieno kohde. Myyntihinta 192 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Pohjoismaihin menneitä maininnan arvoisia lähetyksiä ei tällä kertaa ollut myytävänä. Viroon lentänyt ja takaisin lähetetty lentokirje myytiin 23 eurolla, joka oli mielestäni kohtalaisen edullinen hinta. Viroon lähetetyistä M30 kohteista kiinnostavin oli vuonna 1944 Viroon osoitettu kenttäpostikirje lentona, joka oli myytävänä osastossa ”sota-ajan postia”. Tämän lähetyksen mukana oli pitkä selitys lähettäjästä, joka oli Virolainen vapaaehtoinen, joka sodan jälkeen palattuaan kotimaahansa sai kokea mitä tarkoittaa joutua Neuvostoliiton väkivaltakoneiston uhriksi. Mies kuoli vankilassa pian paluunsa jälkeen. Noh… takaisin kohteeseen. Kohde oli siis lähetetty Turusta vuoden 1944 helmikuussa Tallinnaan, joka tuolloin oli Saksan miehittämänä ja kuului ns. Reichskomissariat Ostlandiin. Mielenkiintoiseksi kohteen tekee se, että se on kenttäpostikirje ja sellaisena se olisi kulkenut ilmaiseksi Suomesta Viroon. Kuorelle on kuitenkin liimattu yhteensä 5,50mk:n edestä M30 merkkejä ja lentolipuke. Mekit on leimattu Turussa ja kuorella on sensuurileima.

Yllä: Lounais-Afrikkaan 16.6.1945 Vöyristä lähetetty lentokirje. M30 5mk Olavinlinna pari ja 2mk keltainen leijonamerkki, yhteensä 12mk. Suomen ja Etelä-Afrikan sensuurit. Lentänyt Englantiin asti. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 5g*3) Englantiin (5.3.1945 – 31.3.1946) 7,50mk = 12,00mk. Vaikea sodanjälkeinen lentopostilähetys Kaukomaille. Myyntihinta 166 euroa.

Minua hämäsi tämä Viron kenttäpostikohde suuresti, sillä en käsitä miksi tähän olisi laitettu postimaksu ja miksi on kuviteltu, että se olisi voinut lentona kulkea. Ihmettelin myös käytettyä sensuurileimaa, joka on tyyppiä, jota yleisesti käytettiin talvisodan aikana – mutta tämä pohdinta saattaa olla kuvitelmaa, sillä en ole sodanaikaisen sensuurin asiantuntija. Yleensä vastaavana aikana kulkeneet on sensuroitu pyöreällä sensuurileimalla. Lisäksi pohdin, että mitä tarkoittaa kuoren oikeassa reunassa 2½mk merkin alla oleva lyijykynämerkintä ”3.03.44” ja lisäksi miksi näyttää siltä, että Åbo-leiman kaari katkeaa ja ketjuleiman viivat katkeavat oikean puolimmaisen 2½mk merkin alapuolella… ikään kuin kohdassa olisi merkin mentävä aukko? Käsittääkseni kirjeen takana ei ole mitään merkintöjä, joten varmuutta siitä, että onko kirje koskaan Viroon asti kulkenut ei näin voida saada. En osaa oikein selittää miksi, mutta tässä ei mielestäni kaikki ollut ihan kunnossa. Jos kyseessä on ”aito asia” on kohde aivan huippu ja mahdollisesti siinä tapauksessa ainoita tunnettuja Reichskomissariat Ostlandiin kulkeneita lähetyksiä M30 merkein vuoden 1942 jälkeen. En kuitenkaan uskaltautunut lähtemään hippasille tämän kohteen osalta. Toivotaan, että tälle kohteelle löytyy ”hyvä selitys” ja ostaja sai hyvän kohteen.

Eurooppaan ja kauemmaksi oli myytävänä pari kiinnostavaa lähetystä, joista kiinnostavin oli Lounais-Afrikkaan lähetyssaarnaajille lähetetty lentokirje. Suomalaisillahan oli ollut jo pitkään lähetystoimintaa nykyisen Namibian alueella ja siellä oli lähetystyöntekijöitä sodankin aikana. Koska alue oli brittiläisessä komennossa oli posti käytännössä koko sodan ajan poikki näiltä alueilta Suomeen ja toisin päin. Tällaisista kaukomaiden lähetyksistä olisi aina hyvä saada kuva myös toisesta puolesta, jotta voisi nähdä onko siellä tuloleimaa. Tässä tapauksessa tiedetään, että kuori on mennyt ainakin Etelä-Afrikkaan saakka, sillä oikeassa reunassa on etelä-afrikkalainen sensuuriliuska. Toinen samoille seuduille mennyt lentolähetys vuodelta 1946 myytiin 18 eurolla.

Huh huh… aika pitkä juttu tästä tuli, mutta hyviä kohteita oli tällä kertaa mukana niin monta, että ehkäpä pitkälliseen selitykseen riitti syytä. Mielenkiintoinen huutokauppa ja paljon hyviä kohteita.

 

 

37. HTO huutokauppa

By

HTO huutokauppojen 37. huutokauppa päättyi 23.2. kahdeksalta illalla, tosin vielä lähes tuntia myöhemmin käytiin ”taistelua” joidenkin kohteiden osalta. Tällä kertaa M30 keräilijälle löytyi pohdittavaa useastakin osastosta. Filateliapuolen, eli merkkien osalta tämä huutokauppa oli ”tavanomainen” – myytävänä oli muutama automaattimerkki, joitakin reijitteitä ja laskoksia sekä useita loistoleimattuja merkkejä. Näistä mainittakoon hyvä loistoleimaus 10mk Saimaa merkin vaaleanvioletista, tosin vuodelta 1933, joka myytiin 18 eurolla ja 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman leimattu merkki, joka myytiin 36 eurolla. Olikohan ostaja havainnut, että leima oli väärinpäin, vaikka ehkä ensivaikutelma saattoi olla ”loistomainen”. Myytävänä oli, ja kaupaksi kävi myös 8mk violetin leijonamerkin kolme sokkohammasta sisältävä numerokuusilo. Tämän kohteen myyntihinta oli 39 euroa.

Yllä: Pikapostikortti Nauvosta 25.1.1940 Haminaan. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 30.6.1940) 1,25mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 4,00mk = 5,25mk. Kuva: HTO-Huutokaupat.

M30 postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita tarjolla, vaikka kohteiden yhteismäärä olikin aika pieni. Tavalliseen tapaan lähdetään läheltä kauas. Kotimaassa kulkenut pikapostikortti vuodelta 1940 myytiin hintaan 23 euroa. Mielestäni hinta ei ollut kovin korkea, vaikka vaikuttikin kuvasta päätellen siltä, että 4mk merkin kulmahammas saattoi olla pudonnut. Pika ja kirjatut postikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, koska yleensä ei ollut mitään syytä maksaa näitä suhteessa kortin hintaan kalliita lisäpalveluita. Pikalisä oli tässäkin tapauksessa yli kolminkertainen verrattuna itse postikortin taksaan.Muuta kiinnostavaa M30 kotimaan postia edustivat muutamat kenttäpostipakettikortit, joiden postimaksu oli maksettu osittain tai kokonaan M30 merkeillä – mukana oli yksi kirjattu kenttäpostikortti. On huomattava, että kenttäpostipaketeissa maksuna käytettyjen kenttäpostilipukkeiden vasta-arvot vaihtelivat ajankohdan mukaan – näistä vasta-arvoista löytyvät tiedot uudesta taksakirjasta. Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä Kotka 26b kuvioleimalla varustettu kotimaan kirje. Kyseessä on siis Suursaaren valtauksen valmisteluihin liittynyt peitetoimi, jonka takia leimana käytettiin kuvioleimaa (palkkeja). Näitä Kotka 26b kuvioleimoilla varustettuja M30 kohteita tunnetaan alle kymmenen, joten kohde on harvinainen. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja se meni kaupaksi 71 eurolla.

Yllä: Postikortti 17.9.1945 Hyvinkäältä Roskildeen Tanskaan. Taksa: Postikortti pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Tanskan sensuuri. Hyvä yksittäispostite. Kuva: HTO-Huutokaupat.

Pohjoismaihin suuntautunutta postia edusti Tanskaan lähetetty postikortti vuodelta 1945 syyskuulta. Kyseinen postikortti oli siitä kiinnostava, että sille oli osunut leimausvirhe, eli leiman vuosiluku oli pyörähtänyt vääräksi (1947). Kortille oli leimattu ilmeisesti saapumispäivän leimaus Tanskassa. Kortti oli myös sensuroitu Tanskan sensuurin toimesta – vuonna 1947 Tanskassa ei enää sensuroitu postia, joten tämä ”varmistaa” käyttöajan. Kortilla oli yksin 3mk punainen leijonamerkki ja tämä on ns. ”se juttu” liittyen tähän korttiin, nimittäin 3mk punainen postikorttilla ulkomaille, Pohjoismaiden ulkopuolelle, on tunnetusti vaikein M30 postihistoriakohde ja niitä tunnetaan vain yksi kappale. Tämä tekee Tanskaan kulkeneesta postikortista yksin 3mk punaisella merkillä ns. ”hyvän kohteen”. Kun tietää tämän asian ja sen, että vastaava 3mk punainen postikortti myytiin viime vuonna 85 eurolla (tosin heinäkuussa kulkeneena), oli pieni yllätys, että kortin hinta ei noussut kuin 22 euroon. Mielestäni tämä kohde myytiin halvalla. Vai onkohan niin, että ”kaikilla on taas tämäkin”.

Yllä: Kirje 15.9.1930 Turusta Leningradiin Neuvostoliittoon. Tullut perille Leningradiin 20.9.30. 2mk sininen leijona single, käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille ( – 30.11.1931) 2,00mk. Mielenkiintoinen! Kuva: HTO-Huutokaupat.

Neuvostoliittoon 1930 lähetetty 2mk sinisellä merkillä varusteltu kirje oli yksi huutokaupan mielenkiintoisimmista kohteista. En osaa tulkita kaikkia leimoja, mutta lieneekö kirje ollut lähetetty postitoimistoon tai jotain vastaavaa (venäjänkielentaitoni on heikko), koska sille on leimattu ”doplatit” leima, eli lunastus 5 kopeekkaa – ja leima ”non reclame” eli ei lunastettu, ennen kuin se on lähetetty takaisin Suomeen. Hämäävä on ”Retour – Moscou – rebuts” leimaus, koska mitään Moskovaan viittaavaa uutta osoitetta tai vastaavaa ei kirjeellä ole, eikä sitä ole myöskään leimattu Moskovassa missään vaiheessa. En  osaa aivan täysin kuvata sitä pientä epäilyksen tunnetta minkä tämä leima herättää minussa, en myöskään voi väittää, että epäilykselle on oikeasti mitään aihetta. Kirje on tullut takaisin Hyvinkäälle 5.11.30, jossa se on ilmeisesti lähettäjän osoitteen puuttumisen takia avattu osoitteen selvittämistä varten ja tästä kertova leima on kirjeelle lyöty. Eli kaikenlaista tämä kirje on nähnyt. Limitti 10€, myyntihinta 36 euroa. Kirjattu pikalentokirje Hollantiin 30-luvulta myytiin hintaan 31 euroa, kyseessä oli mielestäni hieno kohde, kokoelmalaatuinen. Ostaja sai edullisesti hyvän kohteen.

Yllä: Pikalentokirje 24.4.1942 Helsingistä Saksaan. M30 merkkejä 9,75 markan edestä. Taksa: Kirje (-20g) Saksan erikoistaksalla (1.4.1942 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (-20g)  ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk + pikalisä ulkomaille (1.7.1940 – 30.9.1942) 5,00mk, yhteensä 9,75mk. Vaikea lähetys, 5kk taksa-aika.

Myytävänä oli myös Saksan erikoistaksainen pika lentokirje, jonka teki mielenkiintoiseksi se, että kyseessä oli erikoistaksan kahdesta taksa-ajasta lyhyemmän viiden kuukauden mittaisen perustaksan aikaan lähetetty lähetys. Lyhyemmän erikoistaksa-ajan puitteissa lisämaksullisia lähetyksiä tunnetaan huomattavasti paljon vähemmän kuin pidemmän 1.9.1942 alkaneen taksa-ajan aikana kulkeneita – juuri tässä mielessä kyseessä oleva kohde on hyvä. Filatelisti ajattelee, että kannattaa varmasti tarkistaa, että onko 25 pennin merkki lumppusellupaperia, koska kohde soveltuu sen osalta myös filateeliseen kokoelmaan, mikäli näin on.

Yllä: Unkariin 15.9.1945 Helsingistä lähetetty kirje. Leimattu ”Retour – Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt”. Taksa epäselvä – kirjetaksa (-20g) lähettämisen aikaan oli 10mk, lento oli mahdoton ja pikaposti ei ilmeisesti ollut mahdollinen. Haiskahtaa tekeleeltä.

Sodan jälkeen posti oli keskeytyksissä useisiin maihin, myös Unkariin. Huutokaupassa oli myytävänä pikalentokirje Unkariin vuodelta 1945 syyskuulta, joka oli leimattu ”Retour – postinkulku toistaiseksi keskeytynyt”. Postinkulku Unkariin keskeytyi 4.9.1944 Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton ja muiden liittolaisten kanssa, koska posti Unkariin kulki Saksan kautta. Lentoposti Unkariin avautui vasta joulukuussa 1946 (olin ensin kirjoittanut virheellisesti vuoden väärin!).  Tyypillisesti pikalähetysten lähettäminen tuli mahdolliseksi aikaisintaan lentopostin avautumisen jälkeen. Kuori ei ole firman lähettämä, vaan lähettäjä on suurella todennäköisyydellä yksityinen henkilö. Osoite ja lentoposti sekä pikalähetykseen viittaava tieto on kirjoitettu kirjoituskoneella. Taksa on selkeää hölynpölyä varsinkin, kun lento ei ollut mahdollinen – lentolisä niihin maihin Euroopassa, joihin lento oli mahdollinen oli kirjeen lähettämisen aikaan 2½mk / 5 grammaa. Minulle tuli sellainen olo, että tässä on tarkoitushakuisesti lähdetty hakemaan ”postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt” leimausta vähän jännemmän kohteen luomiseksi, enkä siksi innostunut tästä kohteesta lainkaan. Limitti 20€, myyntihinta 91€.

Myytävänä oli myös kaksi 12/10mk violetin päällepainamamerkin singlekirjekohdetta vuodelta 1948. Toinen Englantiin ja toinen Saksaan Brittiläiselle vyöhykkeelle. Nämä ovat kohtalaisen hyviä kohteita, nimittäin asiallisten ulkomaan kirjeiden löytäminen tämän merkin singlellä ei sittenkään ole kovin helppoa. Kumpikin kohde myytiin kahdella kympillä – edullisesti meni.

Tässäkin blogissa on useaan otteeseen puhuttu 6mk punaisen merkin singlekäytöstä ulkomaan postikortilla ja todettu käytön olevan vaikean. Vaikka näitä on muutamia ollut myynnissä lähiaikoina ja ehkäpä on syntynyt ns. virheellinen käsitys kohteiden yleisyydestä, ovat taksanmukaiset ja asialliset 6mk punaiset yksittäispostitteet postikortilla ulkomaille vaikeita ja harvinaisia kohteita, niitä tunnetaan arvioni mukaan alle 15 kappaletta. Tässäkin huutokaupassa oli myytävänä 6mk punainen kortilla ulkomaille. Kohde oli lähetetty Yhdysvaltoihin vuonna 1946 joulukuussa. Tarkkasilmäinen keräilijä kuitenkin kiinnitti huomionsa kortin sisältöön, tai tarkemmin ottaen sen puutteeseen. Kortille nimittäin ei oltu kirjoitettu mitään, se oli tervehdyksenä lähetetty ja kirjoituksen puutteen takia olisi kulkenut painotuotteen taksalla, joka tuolloin oli alempi. Painotuotteina sai lähettää postikortin, jolle oli kirjoitettu alle viiden sanan pituinen viesti. Tyypillisesti lyhyt Joulu- tai muu tervehdys. Tällaiset painotuotepostikortit, joiden lähettämiseksi on kuitenkin maksettu postikortin taksa eivät mielestäni sovellu kokoelmiin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se myytiin hintaan 61 euroa.

Yllä: Helsingistä 31.12.1946 Lauttakylään lähetetty 3mk keltainen ehiöpostikortti. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Kortin osalta on huomattava, että se julkaistiin vasta lokakuussa 1945, joten mahdollinen käyttöaika tällä ehiöpostikortilla oli vain noin neljä kuukautta. Ei niin helppo.

Mielenkiintoista kyllä M30 ehiökortteja oli myytävänä M30 postihistoriaosastossa. Nämä kortit olivat tällä kertaa ns. parempia ja mukana oli useita vaikeita kohteita.Mukana oli yksi käyttämätön virheellinen kortti, jolle oli painettu arvokuvake ja viivat kahteen kertaan. Tämä ei mennyt 80 euron lähdöllä kaupaksi. Myytävänä oli myös kuvallisten 1952 julkaistujen ehiökorttien kuvaehdotteita kolme kappaletta, kyseessä oli ”aito asia” eli varsinaista ehdotteista oli kysymys – ehdotteen kaltaista valituista ehiökuvista kartongille painettua kuvasarjaa myytiin yleisölle ja ne ovat asia erikseen. Lähtöhinta oli 300€ ja tätä kirjoitettaessa eivät nämä ehdotteet ole menneet kaupaksi, jälkimyyntiä on vielä yksi päivä jäljellä.

Kotimaassa kulkenut ”internoimisleiri 1” leimattu 2mk keltainen ehiökortti oli kiinnostava. Sekään ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, sillä lähtöhinta 100€ oli ilmeisesti liian kova. Kotimaassa postikorttitaksalla lähetetty 3mk keltainen ehiökortti myytiin limitillä 50 euroa – tässäkään kortissa ei kuvassa näkynyt kirjoitusta, näihin pitäisi aina kuvata myös takapuoli, jotta ostaja näkisi, että onko kyseessä postikorttitaksaan velvoittava määrä sanoja vai ei. Kortin julkaisu tapahtui lokakuussa ja tämä rajoitti kortin käyttöaikaa postikortin taksalla alle neljään kuukauteen – ei niin helppo kotimaan käyttö, varsinkin kun tiedetään, että punaisia ehiökortteja oli postitoimistoissa vielä jäljellä ja niitä myytiin pois, postitoimistot eivät tilanneet näitä keltaisia kortteja ennen kuin punaiset kortit olivat loppumassa.

Myymätön kohtalo oli Unkariin 1943 lähetetyllä 2mk keltaisella, 2+2mk Saksaan (sudeettialueelle) 1943 lähetetyllä puoliskolla ja 2/1,75mk Saksaan lähetetyllä ehiökortilla – kaikki nämä kortit ovat kulkeneet sodan ajan erikoistaksoilla, eivätkä ole kovin helppoja. Ilmeisesti M30 ehiökeräily on aallonpohjassa (tai matkalla sinne) tai hinnoittelu oli mennyt pieleen.

Erissä oli paljonkin M30 tavaraa, lähtöhinnoittelu oli mielestäni aika korkeanlaista ja siksi minulta jäikin erien huutelu ”toiseen kertaan”. Monissa erissä myytiin erään Tamperelaisen pitkän linjan keräilijän kokoelmaa ja tämä selittää suuren Tampereen seudun postilähetyksiä sisältäneiden kohteiden määrän. Jonkin verran jäi eriä myymättä, ilmeisesti korkeahkojen lähtöhintojen takia. Tilannehan tunnetusti on se, että tavaran määrä markkinoilla ei suinkaan ole vähenemässä, vaan lisääntymässä ja tämä painaa hintoja alas – perustavaran hinta on hyvinkin alhaalla, vain kovemmat kohteet nousevat reippaasti. Mikäli on tarvetta päästä materiaalista eroon on lähtöhinta syytä asettaa riittävän alas. Nähtäväksi jää miten Filateliapalvelun maaliskuun puolessa väliss päättyvän huutokaupan M30 kohteet menevät kaupaksi, joidenkin kohteiden osalta ei lähtöhinnoissa ole ”pihistelty”.

 

 

Filateliapalvelun 100. ja HTO:n 36. huutokauppa 12/2016

By

Jälleen on ollut tavaraa myynnissä, tässä postissa raportoin paristakin huutokaupasta. Vaikuttaa siltä, että Philabid-alustan käyttö on ”kiihdyttänyt” huutokauppakenttää ja ainakin itsestäni tuntuu, että lähes jatkuvasti on joku huutokauppa päättymässä. Tämä on mielestäni positiivista, sillä se tarkoittaa, että tavaraa on myynnissä hyvin helposti lähestyttävissä paikoissa. Toisaalta tämä muutos Internet-pohjaisiin huutokauppoihin on tarkoittanut sitä, että painettujen luettelojen aika on lopussa ja tämä aiheuttaa kustannuspaineita myös filateelisille julkaisuille, kuten Liiton Filatelisti-lehdelle. Itse en jää painettuja luetteloja kaipaamaan, sillä nettipohjaiset huutokaupat ja niissä näkyvät luettelot ovat parempia kuin painetut. Huutokauppakohteiden ”fyysisen” läpikäymisen tarvetta eivät nettihuutokaupatkaan ole kuitenkaan lopettaneet – kalliimpia kohteita ja eriä on mielestäni ”vähän pakko” mennä katsomaan, muuten niistä en uskalla juurikaan huutaa. Mutta, se näistä aforismeista tekniikkaan liittyen…

Turussa päämajaansa pitävä Suomen Filateliapalvelu järjesti sadannen huutokauppansa joulukuun alussa, sadan pidetyn huutokaupan virstanpylväs on hieno merkki pitkäaikaisesta toiminnasta, onnittelut yhtiölle tästä. Tuskin merkkipaalun kunniaksi, mutta kumminkin, mukana oli tällä kertaa pieni, mutta kohtalaisen hyvä kattaus M30 kohteita niin filatelia kuin postihistoriapuolellakin.

166206Yllä: Huomattava 50p/40p vihreän merkin lisäpainaman siirtymä. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Filateliapuolella oli myytävänä hammastamattomia M30 merkkejä, yksi 50p vihreän merkin pari ja toisessa kohteessa 5mk violetti ja 6mk punainen yksittäinen merkki. Oman näkemykseni on, että hammastamattomia pitäisi aina myydä pareissa tai isommissa ryhmissä – yksittäisten merkkien kohdalla nimittäin ”idea” hammastuksen puutteesta ei mielestäni tule riittävän hyvin esiin. Toki myyjä saa arkista tällöin vähintään kaksinkertaisen määrän kohteita, mutta se ei ostajaa juurikaan lämmitä. 50p vihreän parin myyntihinta kohosi kympin limitistä 44 euroon ja harvinaisemmat hammastamattomat merkit, mutta yksittäiskappaleina myytiin hintaan 34,10 euroa. Automaattimerkkien ”rimpsut” menivät kaupaksi 15 eurolla ja 50p keltaisen automaattimerkin pari paperijatkoksella ja numerolla kympillä.

Kuvioleimalla (Lahti 102) leimattu 1mk oranssi M30 leijona myytiin parilla kympillä. Tämä kohde on mielestäni ollut aiemminkin myynnissä viimeisten parin vuoden aikana. Lisäpainaman siirtymiä oli myynnissä kaksin kappalein 50p/40p vihreästä merkistä – leimaamaton huomattavasti siirtynyt painama myytiin 12,10 eurolla ja leimattu II ladelman vastaava jäi myymättä kympin limitillä.  Huomattava lisäpainaman siirtymä 1,25mk/50p II ladelman keltaisesta merkistä nousi aina hintaan 37 euroa. Mielestäni nämä huomattavat siirtymät olivat filateliapuolen parhaat kohteet tällä kertaa.

169036Yllä: Tämä loistoleimainen 2½mk sininen maksoi yli 170€. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Tämän huutokaupan ylilyönti oli 2½mk sinisen M30 leijonamerkin loistoleimattu merkki, jonka hinta nousi viiden euron limitistä aina hintaan 170,50 euroa. En tätä nousua pysty mitenkään selittämään. Voin vain todeta, että tuntemattomat ovat filatelian tiet.

168191Yllä: Kahden paketin lähettämiseen käytetty pakettikortti, ns. monipakettilähetys. Lähetetty Puumalasta 20.2.1935 Kuusankoskelle. M30 10mk Saimaa ja 2kpl 2mk violetti leijona, yhteensä 14mk. Taksa: Kahden paketin 14,00mk taksa (1.7.1924 – 31.8.1942) muodostuu joko yhdestä I painoluokan (5,00mk) ja yhdestä III (9,00mk) painoluokan tai kahdesta II (7,00mk) painoluokan paketista.  Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutama vähän parempikin kohde, sanoisin kokoelmakelpoinen. Kotimaassa kulkeneista kohteista mielenkiintoinen oli kahden paketin lähettämisessä käytetty pakettikortti. Tällaiset monipakettilähetysten kortit eivät ole tavallisia ja yllätyin, kun myyntihinta ei noussut limitistä ylöspäin – ehkä pakettikorttien / pakettitaksojen keräily ei ole sitä kaikkein ”seksikkäintä” postihistoriaa, mutta kohteena tämä oli kuitenkin aika mielenkiintoinen, eikä vastaavia joka päivä vastaan tule. Kotimaan lentokirje vuodelta 1945 nousi hintaan 32 euroa.

Pohjoismaihin lähetettyjen kohteiden joukossa oli useita mielenkiintoisia kohteita. Myytävänä oli mm. kaksi lentokuorta Ruotsiin vuosilta 1945 ja 1946, siis valvontakomission asettaman lentokiellon aikaan. Lentokielto ei kuitenkaan ollut ehdoton, sillä valvontakomissio salli joitakin ns. koelentoja Suomeen ja Suomesta. Näillä on luultavasti kulkenut postia. Asiaa valotetaan mm. uudessa Keturin ja Pokelan lentopostia käsittelevässä kirjassa ja lentokiellon aikaiset lennot on ko. kirjassa myös listattu. Kummassakin kohteessa on postin käyttämä lentoleima (Huom! Ei siis lipuke), jota arvellaan käytetyn nimen omaan koelennoilla kulkeneissa lähetyksissä. Päivämäärät eivät aivan kuitenkaan stemmaa näiden lentojen kanssa, joten itse en uskaltanut lähteä ”hippasille” näiden kohteiden kanssa. Hinnat asettuivat 23 euroon ja toinen kohde jäi myymättä. Näiden kulkeneiden lentokiellon aikaisten kohteiden mielenkiintoisuus on selkeästi mennyt suurelta osalta lentopostikeräilijöitämme ohi, kun kauppa ei lainkaan käynyt ja hinnat pysyivät ”pohjissa”.

167078Yllä: Kirjattu postiennakkopostikortti 31.8.1937 Helsingistä Tukholmaan Ruotsiin, M30 merkkejä yhteensä 8,75 markan edestä. Osa merkeistä leimattu Tukholmassa 18.9.1937.  Postiennakkomäärä 82,75kr. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931-15.6.1940) 1,25mk + kirjaaminen Pohjoismaihin ja kotimaassa (1.12.1931-31.8.1942) 2,00mk  + postiennakko 51-500mk Pohjoismaihin (1.1.1935 – 30.6.1945) 5,50mk, yhteensä 8,75mk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Tanskaan sodan aikana vuonna 1942 kulkenut painotuote lehtikääre, jolla oli harvinainen Tanskalainen tulli-sensuurileimaus myytiin hintaan 33 euroa. Kohteella oli myös Ak Saksalainen sensuuri Kööpenhaminassa ja se oli 1mk oranssin merkin singlekohde. Jos kohde olisi ollut himpun verran pienempikokoinen olisi ollut tästä innoissani. Hieno kohde joka tapauksessa. Paras Pohjoismaihin kulkenut kohde tässä huutokaupassa oli mielestäni kohdenumerolla 2444 myynnissä ollut kirjattu postiennakkopostikortti Ruotsiin. Kyseessä oli (valtion) obligaatiolainarahaston Ruotsiin lähettämä obligaatiolainan maksukuitti. Obligaatio oli tarkoitus maksaa postiennakolla ja kortti olisi jäänyt maksusta kuitiksi ostajalle. Kyseinen vastaanottaja on ilmoituksestaan ostaa obligaatiolainaa huolimatta tullut toisiin ajatuksiin ja jättänyt lunastamatta obligaatiolainan ja näin se on palautettu Suomeen. Vastaavia kohteita tunnetaan kulkeneina ja palautuneina Tanskasta. Tällaiset postiennakkopostikortit eivät ole yleisiä. Kun pohditaan kortin taksaa huomataan, että uusi postitaksakirja hyvine tietoineen tulee asiassa suureksi avuksi – taksa ei jää epäselväksi ja saadaan myös lisätietoa liittyen eri Pohjoismaihin liittyviin detaljeihin. Kohteen hinta päätyi 89.10 euroon, kokoelmalaatuisesta kohteesta mielestäni hyväksyttävä hinta ja näin tämäkin kohde tullaan näkemään Tampereella toukokuussa…

Myynnissä oli yksi ns. Saksan erikoistaksainen lähetys – tällä kertaa kirjattu kirje. Tälle hintaa saatiin 20 euroa. Sveitsiin kulkenut pakettikortti myytiin 25 eurolla ja Englantiin lähetetty kirjattu lentokirje M30 30mk linja-auto merkin singlellä jäi yllättäen myymättä 10 euron lähtöhinnalla. Turkkiin lähetetty lentopostikortti 20mk sinisellä singlellä nousi kympin lähdöstä aina 28 euroon. Turkki on kohtalainen kohdemaa ja kohde on ns. ”ok” kohde 20mk siniselle merkille. Euroopan ulkopuolelle lähetettyjä lähetyksiä oli M30 postihistoria osastossa myytävänä tasan yksi kappale. Kysymyksessä oli Johannesburgiin Etelä-Afrikkaan 1936 lähetetty kohdemaassa lunastettu lentokirje. Muuten kiinnostavasta kohteesta minulle epäkiinnostavan teki se, että mukana oli yksi juhlamerkki. Kyseinen kohde oli hyvä esimerkki Afrikan varhaisilla postilentoreiteillä kulkeneesta kirjeestä ja sopii varmasti hyvin lentopostikokoelmaan.

Myytävänä oli lisäksi muutamia eriä, joissa oli M30 kohteita – katsoin nämä läpi Turussa, mutta en inspiroitunut. Ehiökorttien osastossa oli myytävänä nippu M30 ehiökortteja, joiden joukossa oli muutama kiinnostava – ongelmana oli, että lähtöhinta oli valmiiksi asetettu siihen mitä nipusta olisin maksimissaan voinut maksaa huutorahoineen. Kohteiden osalta nippu oli ehkäpä 50€ lähtöhintansa arvoinen, mutta kun olen tässä M30 ehiöiden hintaa seuraillut, niin olen huomannut, että jos kohta M30 merkkien postihistorian hinnat ovat alhaalla, niin ehiöiden osalta hinnat ovat vieläkin alempana.

36_cm896ktvdn_sd0004Yllä: Loistoleimattu 1mk oranssi automaattimerkki. Myyntihinta yli 95 euroa. Takana numerointi, mikä ”parantaa” kohdetta.

HTO:n 36. huutokauppa päättyi 8.12. Tällä kertaa M30 osastoilla ei ollut varsinaisesti mitään erityisen merkittävää kohdetta, joka olisi nostanut ainakaan allekirjoittaneen verenpainetta. Muutama kohde oli kuitenkin mielenkiintoisen näköinen, vaikka sitten osoittautuikin vähän vähemmän jännäksi. Filateliapuolella oli myytävänä useita lävisteitä, joista suurin osa jäi myymättä, myös loistoleimaisia oli myynnissä ja ne menivät kaupaksi vaihtelevalla menestyksellä. Loistoleimattu 1mk oranssi rullamerkki myytiin hinnalla yli 95 euroa. Myytävänä oli yksi vuoden 1931 päällepainamamerkkien kokoelmasivu, jolla oli hyvin esitelty kyseiset merkit. Tämä sivu myytiin yli 85 eurolla. Joku sai tämän ”asian kuntoon” mielestäni kohtalaisen edullisesti, sillä merkeistä oli yksittäiskappaleiden lisäksi myös nelilöt mukana. Mielestäni ihan hyvän näköinen 2mk punaisen merkin arkkitarttuma vaihtoi omistajaa kympillä. Muutama laskos myytiin suurin piirtein limiteillä. Tällä kertaa ei mielestäni ollut myynnissä mitään ihmeitä filateliapuolella.

Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä kohtalaisen runsaasti. Kotimaan lentopostikortti vuodelta 1952 meni kaupaksi parilla kympillä ja vakuutettu kullan kuljetuksessa käytetty pakettikortti myytiin viidellä kympillä. Pakettikortilla oli merkkejä kokonaisten 2885 markan edestä, vakuutusarvo oli ollut n. 1,4 miljoonaa markkaa. Pohjoismaihin kulkenutta postiakin oli myytävänä, näistä mielestäni paras oli hieno Tanskaan 4.7.1945 lähetetty 5mk Olavinlinna singlellä varustettu kirje, joka oli Tanskassa sensuroitu ja takaisin lähetetty. Tämän kuoren hinta oli 60 euroa, mutta sillä se ei mennyt kaupaksi. Nämä 5mk taksaiset lähetykset vuoden 1945 heinä-elokuussa ovat kohtalaisen vaikeita muihin maihin kuin Ruotsiin, puhumattakaan Pohjoismaiden ulkopuolelle menneistä lähetyksistä.

36_z6q17f34hn_sh0139Yllä: Tammisaaresta 4.7.1945 Krussaan Tanskaan lähetetty kirje, 5mk Olavinlinna single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946 ) 5,00mk. 6,5kk taksa, kohtalaisen vaikea.

Turusta 22.12.1942 Saksaan lähetetty painotuote postikortti 1mk oranssilla singlellä myytiin hintaan yli 50 euroa. Kortti oli siisti ja hyväleimainen. Suomen ja Saksan sensuuritkin asianmukaisesti leimattuna. Nämä sodan aikaiset painotuotteet ovat hyviä kohteita, 1mk taksa on vaikea. Oranssilla merkillä näitä tunnetaan jonkin verran, mutta vihreällä 1mk merkillä hyvinkin vähän. Hinta asettui mielestäni sille tasolle, kuin kohteelta saattoi odottaakin. Jonkinlainen yllätys minulle oli Petsamosta 23.8.1941 Saksaan lähetetyn postikortin myyntihinta yli 45 euroa. Kortti oli siisti ja sille oli leimattu yksi 2mk punainen M30 merkki. Leima oli siisti, mutta silti hinta oli mielestäni kova – lieneekö Petsamo-asia ollut kiinnostuksen kohteena. Erikoistaksainen 2,75mk violetti single kirje myytiin hintaan 30 euroa, kirje oli isokokoinen, silti ihan hyvä kohde.

Englantiin lähetetty Englannissa ja Suomessa sensuroitu kirjattu kirje vuodelta 1939 myytiin yli 34 eurolla, kirjeellä oli Englantilaisille tyypillinen sininen ristaus, joka tarkoittaa kirjattua kirjettä. Toinen Englantiin lähetetty kirje, nimittäin 2,5kk taksa-aikainen sodan jälkeen lähetetty lentokirje ei mennyt kaupaksi 30 euron lähtöhinnalla.

36_cntvzbmfhd_sh0130Yllä: Loviisasta 27.12.1949 Zaandamiin, Hollantiin lähetetty painotuote. 8mk violetti M30 single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk. Single lähetys ennen taksalle tarkoitetun 8mk virheän merkin ilmestymistä.

Hollantiin 8mk violetilla merkillä lähetetty painotuote myytiin lähtöhinnallaan 15 euroa. Tämän kohteen kohdalla oli kysymys eräänlaisesta kommervenkistä, nimittäin painotuotteille tarkoitettu 8mk vihreä merkki ilmestyi vasta 9.1.1950 ja näin ollen 8mk violetti oli ainoa taksalle yksin sopiva M30 merkki. Taksahan alkoi 1.11.1949 ja tämä ”väliaika” siis kesti hieman kolmatta kuukautta. Ihan hauska pikku-kiva kohde siis.

36_c4txkd0sf8_sn0193Yllä: Huutokaupan keuliva mopo. Turusta 29.3.1947 Japaniin lähetetty palautettu postikortti. Paljon leimoja ja japanilainen lipuke. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk. Yksi merkki irronnut! Myyntihinta yli 160 euroa.

Tämän huutokaupan överit tehtiin 1947 Japaniin lähetetyn postikortin huutokilpailun yhteydessä. Tämä kiinnostavan näköinen, japanilaisin merkinnöin ja lipukkein varustettu kohde on kieltämättä ulkokuoreltaan aika jännittävä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kortille laitetut kaksi 2½mk vihreää merkkiä eivät viiden markan kokonaisarvollaan riitä tarvittavan taksan täyttymiseen. Tuona aikana taksan nimittäin ulkomaan postikortille oli 7mk. Se, joka kävi katsomassa kohdetta liikkeessä näki, että siltä oli selvästi irronnut yksi merkki – arvatenkin arvoltaan 2mk. Tiukan ja pitkään venyneen huutokilpailun päätös saavutettiin yli 161 euron kohdalla – hinta, mikä saa minut väkisinkin pohtimaan, että kannattaisi investoida se noin 40 euroa, jonka uusi taksakirja postikuluineen maksaa, niin selviäisi huomattavasti edullisemmin. Kuten tässäkin blogissa on useita kertoja todettu: Tarkkana kuin porkkana!

Muitakin kauas menneitä kohteita oli myytävänä, mm. kauas asti laivan perään lähetetty kirje, joka oli lähetetty Helsingissä syyskuussa 1939 laivayhtiön konttoriin käyttämällä 3½mk sinistä M30 leijonamerkkiä ilmeisesti tietäen, että laiva on jo seilannut ja siksi laittaen kuorelle valmiiksi ulkomaantaksan verran postimaksua. Laivayhtiö onkin lähettänyt kirjeen edelleen laivan perässä New Yorkiin, Yhdysvaltoihin, josta se on matkannut laivan perässä Louisburgiin, Nova Scotiaan (N.S.) Kanadaan. Kanadassa kuori on sensuroitu ja sille on laitettu sensurointiliuska (C. 55). Laiva on kuitenkin jo seilannut eteenpäin, kun kuori on saapunut ja se on palautetu Helsinkiin. Tällaisista kohteista pitäisi AINA olla näkyvissä myös taustapuoli. Kohdeselosteessa kerrottiin kuoren palautuneen Suomeen 25.2.1940. Kuori myytiin noin kolmen kympin hintaan. Ihan kiinnostava tarinahan siihen liittyikin.

36_pbxq08cyd7_sn0047Yllä: Sidorowin Helsingistä 2.12.1930 Intiaan lähettämä, kuitenkin varmasti kulkenut, 1:20mk ehiökortti. Lähetetty takaisin, useita Intialaisia leimoja. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1922-30.11.1931) 1,20mk. Sidorow on tunnettu filatelisti, jolta tunnetaan jos jonkinmoisia lähetyksiä ympäri maailmaa. Ollaan varovaisina näiden kanssa.

Ehiöosastolla myytävänä oli mm. Unkariin Vesannolta 1943 lähetetty ehiökortti, jolle oli jostain syystä Turussa laitettu 1mk lisämerkki ja yritetty postittaa se lentona, vaikka lentolisä Unkariin oli kansainvälinen postikortin lentolisä 4mk (ja 1mk ei ollut lentolisä tuona aikana mihinkään) myytiin. Kyseessä siis selkeästi väärätaksainen kohde, joka kuitenkin myytiin 60 euron hintaan. Toinen ehiöosaston kiinnostava kohde oli Helsingistä 1930 Intiaan lähetetty 1:20mk punainen ehiökortti – lähettäjänä G. Sidorow, tunnettu filatelisti. Sidorowin postia tunnetaan paljon ja on ilmeistä, että herra on lähettänyt myös tarkoituksella lähetyksiä kaukomaihin osoitteisiin tai ihmisille, joita ei ole ollut olemassakaan, jotta kyseiset postitteet tulisivat hänelle paluupostissa. Tällainen filunkipeli ei kaikissa tapauksissa pilaa kohteita, mutta asettaa ne kuitenkin huonoon valoon. Erityisesti kohteet, joissa ei ole mitään kohdemaan leimoja ovat hyvinkin suuren epäilyksen alaisia – tässä myytävänä olleessa Intiaan menneessä kohteessa on sentään leimoja vaikka muille jakaa, vaikka se muuten onkin ”ehtaa Sidorowia”.

kusetus_etuYllä: Heikkolaatuinen Zeppelin väärenne – leimasta näkee selvästi, että väärentäjän painomenetelmä on ollut ala-arvoinen ja leima on vääränlainen. Taustamerkki on väärä… 

Lopuksi vielä manaamista: Kyllä minä taas niin paljon mieleni pahoitin, kun katsoin Systeemi.net:issä myynnissä olevaa aivan selvää Zeppelin 1830 väärennettä. Kohde on mukamas pari, jossa alemmassa merkissä on väärinpainama 1830 ja yllä 1930. Väärennös on tökerö – taustamerkin väri on selkeästi väärä – lienee painettu kokonaan pohjamerkkikin väärenteenä tai painettu lisäpainamat ja leima ”väärän värisen” 10mk Saimaa merkin päälle. Painatus lienee tehty printterillä tai jonkinlaisella mulla huonolaatuisella painomenetelmällä, koska rasteri näkyy selvästi esimerkiksi postileimassa, joka sekin on vääränlainen. Tästä on joku jo kiekaissut yli 130 euroa ja huutoja on yhteensä tässä kohtaa jo yli 20. Voi voi voi… järki käteen! Tällaisen väärenteen ”arvo” on viihteellinen ja rahallisesti esimerkiksi 5 euroa on vielä maksimi, koska sen verran voi maksaa siitä, että saa kavereita huvittaa.