Blog — Sivu 4

Forssan kerhon kesätapahtuma

8 kesäkuun, 2024 By Mikael Collan

Forssan kerhon perinteistä kesätapahtumaan vietettiin 6.6. Tammelan Opiston saunalla Tammelan Pyhäjärven rannalla. Pientä sadetta oli ilmassa iltapäivällä, mutta sää kirkastui ja lämpeni siten, että kun oltiin ehditty käydä nauttimassa erinomaisesta saunasta ja Pyhäjärven kohtalaisen inhimillisen lämpöisestä vedestä, oli keli jo suorastaan kesäinen. Vesa Järvistö oli levittänyt myyntipöytänsä ulos ja lämpimässä illassa oli mukava katsella kohteita. Itse tilaisuuden ohjelma, esitelmä postihistoria-aiheesta, arpajaiset ja huutokauppa järjestettiin sisällä Opiston huvilassa. Paikalla oli arvioni mukaan nelisenkymmentä henkeä, joista suuri osa oli tullut Forssan kerhon ulkopuolelta. Helsingistä oli tällä kertaa tavallista vähemmän osallistujia, kaukaisimmat vieraat olivat tulleet paikalle Japanista ja Portugalista saakka.

Päivitys: Järjestäjiltä saadun tiedon mukaan kaikkiaan 64 henkeä oli paikalla! Järjestettyjen arpajaisten ensimmäisellä arvotulla arvalla sai sytyttää merkkirovion, johon oli tällä kertaa saatu yli sata tuhatta kierrosta poistettavaa väärennettyä tai muuten huonolaatuista merkkiä (tarkalleen sanottuna 103346kpl).

Sain ostettua muutamia kohteita, joista tässä esittelen kaksi: Ensimmäinen kohteista on kirjattu lentokirje Ranskaan vuodelta 1937 eli siinä vaiheessa, kun Suomesta lennettiin jo maakoneilla, joihin oli siirrytty joulukuussa 1936, kun kahteen Aeron postia kuljettavaan koneeseen oli lopullisesti ponttoonit vaihdettu renkaisiin. Kirje on lähetetty viipurista 4. helmikuuta 1937 (kello 17) ja se on lentänyt Helsingistä eteenpäin reitillä (Tallinna) – Helsinki – Turku – Tukholma siten, että kone oli perillä Tukholmassa kello 16.00 (KK 13/1937). Tukholmasta toimi yölentopostiyhteys keskiseen Eurooppaan siten, että kone lähti 19.40 reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Köln – Bryssel – Pariisi siten, että Pariisiin saavuttiin kello 05.00 aamulla. Pariisin tuloleima on lyöty 7.2. klo. 14.45 Le Bourgetin lentokentällä. Jossain on siis ”tuhrattu päivä”. Pariisista Toulouseen on päästy leimasta päätellen vielä samana päivänä. Kirjeen taksa on ns. helppo selvittää ja koostuu siis alle 20g kirjeen taksasta (3,50mk), kirjauksesta (2,50mk) ja 20g lentolisästä (2,00mk) ja on siis yhteensä 8,00mk. Kirjatut lentokirjeet ovat astetta parempia kuin lentokirjeet, mutta mistään ihmeestä ei tässä ole kysymys. Huutokaupassa tämän kohteen hinta oli kuusi euroa, mikä kuvastaa tämän hetken M30 kohteiden hintatasoa kohtalaisen hyvin.

Pariisin Le Bourgetin kenttä on kaupungin ensimmäinen lentokenttä, joka rakennettiin toisen maailmansodan aikana vuonna 1914 ranskalaiseksi sotilaskentäksi. Ensimmäinen postilento lensi kentältä 1918 elokuussa ja viralliset siviilikentän avajaiset vietettiin 1919. Vuonna 1921 lennettiin kuusi vuoroa päivässä Croydonin lentokentän (Lontoo) ja Le Bourgetin kentän välillä. Lentokenttä näki vuonna 1927, kun Charles Lindbergh laskeutui koneellansa ”Spirit of St. Louis” yli 33 tuntia kestäneen Atlantin ylittäneen yksinlentonsa jälkeen 21. Toukokuuta hurraavan parituhatpäisen ihmisjoukon edessä. Kentän rakennukset siis juontuvat 1920-luvulta ja tältä osin kyseessä on yksi harvoista vanhoista lentokentistä, jotka ovat yhä käytössä alkuperäisen kaltaisessa muodossaan. Tänään Le Bourgetin kenttä on yksityislentokoneiden kenttänä Pariisissa. Kentän yhteydessä toimii ilmailu- ja avaruusmuseo.

Toinen kohde löytyi euron laatikosta eikä siihenkään varsinaisesti liity mitään sen ihmeellisempää. Kyseessä on ”tavallinen” lentona kulkenut kirje Ruotsiin Helsingistä 3.9.1940 eli välirauhan ajalta. Lähettämisen päivänä kaikki oli kuitenkin enemmän tai vähemmän talvisodan jälkeistä keskisen Euroopan tilanteen seuraamista. Kirje on tarkastettu Helsingin sotasensuurissa ja siitä merkkinä tarkastusleima #50. Kirje on kulkenut linjalla 1631 Helsinki – Turku – Tukholma. Tämä on siis hyvin tavallinen lähetys ilman mitään sen suurempaa, mutta maailmansodan aikainen lentolähetys kuitenkin. Taksa Ruotsiin oli Pohjoismaisen sopimuksen mukainen, kirjeelle 2:75mk ja lentolisä 1mk, eli yhteensä 3:75mk. Joskus tulee osteltua lähetyksiä, joita ei oikeastaan ”tarvitse mihinkään” – sellaista se keräileminen on! Näiden lisäksi poimin muutaman muunkin kohteen euron laatikosta ja huutelin huutokaupasta muutaman kohteen kotona tutkittavaksi.

Lueskelin uusimmasta SP-Lehdestä Ari Muhosen kirjoitusta koskien erikoistaksoja Viroon, Latviaan ja Unkariin – myös Saksan sopimusta tekstissä käydään läpi. Ari kirjoittaa, että tuntee vain kolme lähetystä Unkarin erikoistaksa-ajalta ennen 1.4.1943 – en ollut ajatellut tätä asiaa aiemmin näin. Aina tulee uusia ajatuksia, kun lukee! Kirjattuja kirjeitä Ari kertoo tuntevansa Saksaan erikoistaksalla vain neljä – tämä on hieman epäselvästi ilmaistu, sillä kyse lienee kirjeistä, jotka ovat ”vain” kirjattuja, eli sellaisia joissa kirjaus on ainoa lisämaksu – esimerkiksi lento-kirjattu ei sovi tähän luokkaan, sama koskee havaintoa viidestä pikakirjeestä Saksaan kahdenvälisellä taksalla. Viroon kulkeneita kohteita 16.6. jälkeen Ari pitää vaikeina ja on tässä täysin oikeassa, kohteita varmasti on, mutta ei niitä puissa kasva! Kirjeitä tunnetaan jonkin verran, mutta postikortit ovat vaikeampia – Ari kertoo tuntevansa kaksi yksittäispostitetta 1,75mk taksalla. Tähän sopivat 1,75mk keltainen ja 1,75/1,25mk päällepainamamerkki, sekin keltainen. Muistan nähneeni näitä ainakin Hannu Kaupin kokoelmassa ja eräässä toisessa M30 kokoelmassa yksittäispostitteina. Totean savolais-karjalaisittain oman kehun haistessa, että ”suattaapi olla”, että joku kappale näiden lisäksi jossakin kansiossakin ”olla möllöttää”…

Nämä ”tunnettujen lukumäärä”-asiat ovat aika kimurantteja, koska aina voidaan ajatella, että ”kuka mitäkin tuntee”. Ari on kuitenkin tehnyt pitkään ja metodologisesti työtä kartoittaakseen erilaisten lähetysten esiintyvyyttä, mikä on hieno juttu. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ole nähnyt kaikkea. Varmasti tälläkin hetkellä jossakin on joku, joka naureskelee näille pohdinnoille ja ihailee omia kohteitaan, jotka kumoavat tässäkin esitetyt ”lukumäärät” kertaheitolla. Mikäli lukijoilla on tähän SP-lehden artikkeliin liittyviä havaintoja ja kohteita, niin ilostuttakaa Aria lähettämällä hänelle kuva kohteestanne, samalla täydentyvät tiedot arkistoon ja tieto paranee, se on kaikkien etu!

Nyt täytyy lähteä ulkotiloihin, lämpötila on nimittäin plussan puolella!

Toteamus: Hetkellisessä mielenhäiriössä olin kirjoittanut, että Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan päivän Ruotsiin lähetetyn kuoren lähettämisen jälkeen. Kirjoitin roskaa – hyökäys tapahtui 9.4.1940 ei 4.9.1940… näin sitä vaan aivot toimivat väärin.

JOEX24, Turun Kevät, Tampereen kerho, Upseerifilatelistit, JFP ja Liittokokous

6 toukokuun, 2024 By Mikael Collan

Aika ei odota ketään (eng. ”time waits for no man”)… tämä ikiaikainen totuus on tullut iholle rankasti ja sen vaikutukset ovat blogin kirjoittamisen kannalta sen kaltaiset, että maailmalla tapahtuu, mutta ukkeli ei ehdi dokumentoida. Taas on tapahtunut ja tärkeimpänä epäilemättä Joensuussa järjestetty JOEX24 kansallinen näyttely – aloitan siitä!

JOEX24 näyttely siis järjestettiin Joensuussa ja paikkana oli Hotelli Kimmel. Käytännössä kuvio oli siis näytteilleasettajalle ja vieraalle helpoin mahdollinen, nukkua sai samassa paikkassa missä näyttely järjestettiin. Myös Palmares oli Kimmelissä. Mitä olen saanut kuulla, oli valaistus tapetilla ollut asia – olemme ennenkin nähneet, että näyttelyissä valaistuksen kanssa on haasteita, joten sinänsä tyypillisesti kongressi tai kokouskäyttöön tarkoitetut tilat eivät valaistuksensa puolesta välttämättä aina täydellisesti näyttelylle sovi. Näkemättä en kuitenkaan ryhdy asiaa sen enempää pohtimaan, toteanpahan vain, että viimeisten useamman vuoden aikana olen ollut vain kahdessa näyttelyssä, joissa valaistus ei ole ollut lainkaan ”asia”. Toisaalta kuulin, että Joensuussa oli aivan erinomainen tunnelma ja osallistujat ja vieraat olivat hyvällä mielellä ja järjestelyt pelasivat erinomaisesti. Kaiken kaikkiaan on mennyt hyvin! Hieno veto Joensuulaisilta, kiitokset järjestäjille! Grillitietona sain kuulla myös sellaisen jutun, että Joensuun kerho sponsoroi Palmares illallista puhtaalla rahalla, sillä Kimmel ei ollut suostunut alentamaan hintaa olennaisesti vaikka kyse oli isommasta ryhmästä. Tämä heittäytyminen Joensuun kerholta on jotakin sellaista mitä vain vieraanvarainen ja ylväästi toimiva organisaatio tekee, nostan hattua!

Malli 1930 keräilyn kannalta JOEX24 tarjosi sitä kovinta M30 näyttelyfilatelian ydintä, eli valtakunnan ykköskokoelma Hannu Kaupin M30 filateelinen kokoelma ”The 1930 Definitive Issue” oli näytillä kilpailuluokassa. Hannu esittelee äärettömän kovan kattauksen niin filatelian kuin postihistoriankin osalta ja kokoelmassa erityistä on juuri se, että postihistoriakohteiden vaikeus on suurin mahdollinen. Tämä ei ole aina filateelisissa kokoelmissa tilanne, vaan useinkin joudutaan toteamaan, että vaikka merkkimateriaali on parasta A-ryhmää jää postihistoriapuolella toivomisen varaa. Hannun kokoelma sai 96 pistettä ja suuren kultamitalin ollen kilpailuluokkien korkeimmat pisteet saanut kokoelma.

M30 ehiöfilateliaa oli näytillä myös mestariluokassa, jossa saatiin nähdä Jussi Tuorin ”Finland Postal Stationery Cards 1930 –1953”, alan paras esitys joka sisältää niin korttien ehdotepainoksia kuin erinomaisen kovia käyttöjäkin. Tällä kertaa Grand Prix ei kuitenkaan napsahtanut Jussi Tuori vaan sen vei Jussi Murtosaari M1875 filateelisella kokoelmallaan. Palmares illassa oli kuulemma ollut tiukka vääntö suuresta palkinnosta, sillä Murtosaaren ja Jukka Mäkisen kokoelmat olivat kumpikin saaneet viisi tuomariääntä ja jouduttiin menemään tuomariston puheenjohtajan äänen sisältävän kuoren kautta. Erittäin tasainen kisa siis, joka tällä kertaa kääntyi yhdellä äänellä Murtosaaren eduksi. Osallistujalista löytyy alapuolelta.

Näyttelyluettelo Lataa

Olisi ollut kiva nähdä M30 kokoelmia myös muilta kuin kahdelta huippukokoelmia esitelleeltä herralta, varmasti monellakin on kokoelmia mapissa – reippaasti näyttämään! Vain osallistumalla saa palautetta ja kokoelmaa kehitettyä eteenpäin!

Omalta osaltani hommassa kävi siten, että en päässyt Joensuuhun paikalle ja syy oli samaan aikaan ikävä ja vähemmän ikävä, nimittäin olin LUT-yliopiston yli 2500 henkeä vetäneessä alumni-tapahtumassa Lappeenrannassa ja vetäisin siellä nykysanastoa käyttäen hieman hyperbolisen eli liioittelevan keynote-luennon. Niille teistä joita mahdollisesti kyseinen kolmen vartin luento liittyen joihinkin ajatuksiin siitä mitä meidän pitäisi opiskelijoille opettaa ja mitä muuta tarvitaan, jotta saadaan maa nousuun, kiinnostaa – sen voi katsoa tästä linkistä.

Omasta puolestani minua jäi harmittamaan erityisesti se, että en nähnyt Jukka Mäkisen Unkari-kokoelmaa ja Esa Kärkäksen Venäjä kokoelmaa. Kuulin näyttelyssä käyneiltä, että kumpikin oli erinomainen. Myös Risto Jämsän ehiökokoelma jäi kiinnostamaan. Kaiken kaikkiaan nähtävää olisi ollut taas valtavasti.

Turun Kevät tapahtuma järjestettiin ties kuinka monetta kertaa ja tällä kertaa jo tutuksi tulleessa paikassa Tuomiokirkkosillan kupeessa seurakuntayhtymän juhlasalissa. Salon kerholaisten ryhmä lähti autolla Salon keskustasta ja vaikka elettiin huhtikuun loppua oli sakea lumisade täyttänyt ajoradat lumella. Motarilla tiet olivat hyvässä kunnossa aikaisin alkaneen sulamisen takia, mutta kesäkumeilla hitaastiajelevat kanssa-autoilijat täytyi ohittaa varovaisesti. Kuten tavallista paikalla oli joukko myyjiä, myös Ruotsista asti saapuneita ja useamman kymmenen kehyksen näyttely. Näytillä ei ollut ihmeitä, mutta kaikenlaista pientä mukavaa. Tällä kertaa myös onni oli myöden, sillä löysin joitakin kivoja kohteita, jotka päädyin ostamaan.

Näistä löydöistä ensimmäinen oli aika tavallinen lentopostikortti Helsingistä Tukholmaan vuodelta 1940, tarkemmin sanottuna toukokuulta. Kyseessä on 1,25mk keltainen M30 ehiökortti, joka oli taksan mukainen Pohjoismaihin lähettämisen aikaan ja jolle oli laitettu 50p vihreä M30 leijonamerkki postikortin lentolisän maksamiseksi. Leimaukset Helsingistä ja Tukholmasta sekä suomalainen sensuurileima. Kortti on lentänyt lentovuorolla 1631 reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma. Kivan siitä tekee se, että 50p merkissä on selvä tilapäisyys, eli roskan aiheuttama valkoinen läiskä siinä paikassa missä roska on painolevyllä ollut. Ei arvokas, mutta kiva huomio.

Toinen kohde jonka löysin oli 7mk postitalo-merkillä maksettu lentokirje 15.3.1945 Helsingistä Lontooseen. Kirje oli sensuroitu sekä Suomessa, että Englannissa. Lähettämisen aikaan ulkomaan kirjeen maksu oli 4½mk ja lentolisä Englantiin 2½mk. Kortilla lukee ”lentotaksan 1. pv”, mutta kyseessä on ns. vanha tieto, sillä nykyään tiedämme, että 2½mk lentotaksa Englantiin (ja Englannin kautta muuallekin Eurooppaan) alkoi 28.2.1945. Kyseessä on kuitenkin mukava yksittäispostite, joka kelpasi minulle vallan mainiosti. Muiden kohteiden muassa nämä kaksi löytöä saivat suuni niin messingille, että tyytyväisyyden ylitti vain se, että pääsi taas näkemään turkulaisia keräilijäkavereita heidän luontaisessa ympäristössään, eli Turussa!

Kävin pitämässä esitelmän Tampereen kerhossa huhtikuun loppupuolella. Tampereella on aina mukavaa, kun vastaanotto on niin ystävällinen. Pitkän linjan postikorttimies Kari Salonen oli minut kutsunut jo pitkän aikaa etukäteen ja Kari olikin vastassa kun saavuin Suomalaiselle Klubille. Puheenjohtaja Kylliäinen alusti Joensuun näyttelystä ja kuulimme muutamia havaintoja, sitten pääsin lauteille. Kerroin sekalaisia tarinoita liittyen omaan Joensuussa nähtyyn yhden kehyksen hupailukokoelmaani, sekä näyttelyeksperttien toimintaan. Paikalla oli noin kolmekymmentä innokasta ja netin kauttakin muutama kuuntelija. Illan kruunasi huutokauppa johon joku ystävällinen sielu oli tuonut muutamia M30 kohteitakin ostettavaksi. Näiden kimppuun kävin kuin sika limppuun ja suosiollisten tamperelaisten avustuksella, eli ilman vastahuutoja pystyin hankkimaan kohteet kohtalaisin hinnoin. Tampereen kerhohuutokaupassa ei mikään ole hinnoiteltu väärin, vaan kaikkien nähtävillä olleiden kohteiden lähtöhinta oli asetettu siten, että keräilijällä on mahdollisuus tehdä investointeja. Meklarina toimi Tero Sisto, joka on tunnettu herrasmies – tarkoitan tällä sitä, että silloin tällöin ihminen kohtaa toisia, jotka esiintyvät jatkuvasti vain edukseen.

Ensimmäinen löytö oli Saviolta 15.4.1939 Flemmestadiin, Norjaan lähetetty kirjattu kirje. Norja on parempi Pohjoismaa osoitemaana, mutta minua tässä kohteessa ilahdutti sen taustapuolelle laitettu sinetti, johon oli painettu ”1898 NOKIA S.G.T.O.Y” teksti – kyseessä tietysti on kuoren etupuolella näkyvä Suomen gummitehdas osakeyhtiö. Teollisuushistoria lämmittää sydäntä. Myös Oslon kauttakulkuleima on erittäin siisti. Toinen kohde, jonka sain oli vakuutettu pakettikortti, jonka mukaan oli laitettu kyseisen paketin valtakirja. Valtakirjoja tietysti käytettiin useinkin, mutta yleensä ne ovat hukkuneet matkalle – tässä kortissa valtakirja oli yhä kiinni. Kerhoillan päätteeksi käväisimme Kuopiosta asti tulleen kerhon ja kahden paikallisemman jäsenen kanssa varmistamassa, että Tampereella ei myydä laimennettua olutta. Tällainen tarkistus on syytä silloin tällöin, pyytämättä ja yllätyksenä, suorittaa – muuten baarit saattavat luulla, että voivat tehdä aivan mitä tahansa.

Tänään käväisin Upseerifilatelistien kokouksessa puheenjohtaja Kai Varsion kutsumana ja pidin käytännössä saman esitelmän kuin Tampereella. Jokainen esitelmä on kuitenkin oma yksilönsä ja Helsingissä keskustelimme aika paljon esityksen aikana. Interaktio on mukava juttu, kun yleisö ei ole valtavan suuri – hommat etenevät mukavasti ja kaikilla säilyy mielenkiinto. Kun esityksessäni otin kantaa taksoihin ja taksakeräilyyn, pohdimme kerholaisten kanssa esityksen jälkeen myös sitä, että minkälaisia taksoja on nyt käytössä ja mikä olisi mielenkiintoinen kaikkein modernimman filatelian keräilytapa. Ensimmäinen huomiomme oli, että taksoista ei ainakaan meistä kukaan tiennyt juuri mitään muuta kuin mitä kulloinkin on nähtävissä Postin verkkosivuilla. Pohdimme, että toivottavasti asiaa on dokumentoitu.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa päättyi toukokuun alkupuolella. Myytävänä oli yli kaksikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 130 postihistoriakohdetta! Postihistoriapuolella oli selvästi menossa kokoelman myynti, sillä suurin osa kohteista oli kokoelmalehdillä tai lehtien kappaleilla. Mukana oli muutamia ihan kiinnostavia kohteita. Kauppa kävi vaihtelevasti ja yleisimmät kohteet eivät myyneet, niiden osalta hinnat olivat rahtusen verran liian korkealla – selvästi. Myyntihinnaltaan korkeimmaksi nousi tiedustelulomake Skotlantiin, jolla etsittiin asiakirjoja sisältänyttä pakettia. Mielenkiintoisen kohteesta teki se, että tiedustelumaksun (maksettu 35mk Olavinlinna-merkillä) lisäksi tiedustelulomakkeelle oli laitettu myös 3mk M54 merkki lentomaksun maksamiseksi. On vaikeaa löytää tiedustelulomakkeita, joille lentomaksu olisi maksettu – on ilmeisesti ollut niin, että sellaiset tiedustelulomakkeet, jotka on lähetetty lentona ovat kulkeneet kuorissa ja lentomaksu on frankeerattu kuoren päälle. Olen nimittäin nähnyt lomakkeita, joilla on jopa lentopostilipuke, mutta ei merkkiä. En ole vastaavia nähnyt kuin yhden. Lähtöhinnaksi oli asetettu 50 euroa ja kohde myytiin 60 eurolla. Ostaja sai hyvän lentopostikohteen, nimittäin lentopostikokoelmiin on hyvin vaikeaa löytä lomakekohteita.

*Vaikea lentopostissa lähetetty tiedustelu*

Muitakin kiinnostavia kohteita oli myytävänä, mm. kaksi ulkomaan pakettikorttia, joista toinen oli lähetetty Belgiaan ja maksettu kahdella 100mk Helsinki M30 kuva-merkillä. Tämä pakettikortti myytiin 30 euron hinnalla mitä en pidä erityisen kalliina. Pakettikortti Ruotsiin, joka oli lunastettu ruotsalaisilla merkeillä myytiin 17 euron hintaan, eli edullinen oli sekin. Kirjepostikohteista jännittävimpiä olivat Intiaan lähetetty lentopostikortti ja kuvioleimalla Kotka 26b lähetetty kotimaan kirje. Intia on parempi kohdemaa, mutta 1950-luvulla, jolloin myyty kortti oli lähetetty postia sinne kulki jo jonkin verran. Kuvioleimakohde myytiin 50 eurolla ja Intian ihme meni hintaan 29 euroa.

Meklari oli hereillä ja kun myytäväksi oli laitettu kansainvälinen postiosoitus, eli harvinainen lähetyslaji, oli ymmärretty katsoa kyseisen kohteen taustapuolelle ja havaittu, että kohde ei ole koskaan kulkenut. Kyseessä oli ns. Turun versio asiasta, eli mahdollisesti postitoimistosta parempaan käyttöön otettu tai muuten lähettämättä jäänyt kv. postiosoitus. Lähtöhinnaksi tälle kokoelmaan kelpaamattomalle kohteelle oli laitettu 10 euroa ja myytäessä siitä saatiin 46 euroa. Arvostan meklarin rehellisyyttä. Oikea asia, eli varmasti kulkenut vastaava on arvoltaan ainakin nelinkertaisissa lukemissa.

SF:n huutokauppakin päättyi ja käynnissä on ainakin kaksi huutokauppaa. En tällä kertaa ennätä mennä näihin sen syvemmälle – toteanpahan vain, että postiennakko-osoituksen ajan pidennyksiä oli taas myytävänä, eli kohteen harvinaisuus tippui taas. Hinnat sitä vastoin eivät tippuneet. Kuljemme yhä 150 euroa plus hinnoissa näiden kohteiden osalta.

Filatelistiliiton liittokokous järjestettiin Helsingissä viime viikonloppuna lauantaina. Asialistalla olivat tavanomaiset asiat kuten menneen vuoden läpikäynti toiminnan ja talouden osalta. Kuten jo etukäteen tiedettiin Liitto teki taloudellista tappiota. Budjetoitu tappio oli luokkaa 16 tuhatta euroa, mutta toteuma oli ”vain” luokkaa 11 tuhatta. Tässä auttoi erään lopettaneen kerhon lahjoitus Liitolle, mutta joka tapauksessa hallitus oli onnistunut laskemaan kuluja suunniteltuakin enemmän. Vuoden 2024, eli kuluvan vuoden osalta tilanne on sen kaltainen, että odotetaan positiivista toimintavuotta rahatilanteen osalta ja Liitto siirtyy voitolliseksi jälleen. Tämä onkin muutaman huonon vuoden jälkeen hyvä asia. Asian, eli positiivisen taloustilanteen myös vuodelle 2025 sinetöi se, että liittokokous hyväksyi hallituksen esityksen jäsenmaksujen pitämisestä samoina myös ensi vuodelle. Asia sai kuitenkin kilpailevan ehdotuksen, kun Paraisten kerhon verkon kautta kokoukseen osallistunut delegaatti ehdotti kerhojäsenmaksun laskemista viidestä eurosta kolmeen euroon per jäsen. Sama herra ehdotti samaa asiaa vuoden 2023 liittokokouksessa. Ehdotus sai tukea Lapin Postimerkkeilijöiltä. Asiasta äänestettiin – vain kaksi ääntä oli jäsenmaksujen laskemisen kannalla, muut kannattivat maksujen pitämistä samoina kuin tälle vuodelle oli sovittu.

Etukäteen kiinnostavin liittokokouksen asialistalla ollut asia olivat henkilövalinnat. Näin siksi, että puheenjohtajana toiminut Petteri Hannula oli jo hyvissä ajoin ilmaissut halukkuutensa siirtyä entisten puheenjohtajien joukkoon ja näin puheenjohtajan paikka oli avoinna. Puheenjohtajaksi oli suostumuksensa antanut ja tukea useammalta kuin yhdeltä jäsenyhdistykseltä saanut Lohjan Postimerkkikerhon puheenjohtaja Vesa Hirsmäki. Vesa oli ainoa ehdokas ja hänet valittiin uudeksi puheenjohtajaksi ilman äänestystä. Ennen valintaansa Vesa esittäytyi liittokokoukselle ja kertoi omasta keräilystään ja taustoistaan lyhyesti. Onneksi olkoon valinnasta ja tervetuloa uudeksi puheenjohtajaksi Vesa. Puheenjohtajan valinnan jälkeen vuoroon tuli kolmen vapaan hallituspaikan osalta hallituksen jäsenten valinta. Vaalinvaliokunta oli tehnyt jo etukäteen ehdotuksen kolmesta henkilöstä (Berg, Blomster ja Dunkel) ja kokouksessa neljäs henkilö, Jukka Mäkipää ilmaisi halukkuutensa jatkaa hallituksessa ja hän sai jäsenyhdistyksen kannatuksen. Näin kolmeen paikkaan oli neljä halukasta ja suoritettiin äänestys. Äänestys suoritettiin suljettuna lippuäänestyksenä paikalla olevien delegaattien osalta ja nettiäänestyksenä verkon kautta mukana olevien delegaattien osalta. Äänestykseen varattiin noin 20 minuuttia aikaa, jonka jälkeen äänestysaika loppui. Ilmeisesti verkkoäänestys ei kaikkien etänä olleiden delegaattien osalta onnistunut tämän ajan puitteissa, koska Paraisten kerhoa edustanut delegaatti haistatti verkon kautta ”paskat” liittokokoukselle niin sanotusti suorassa lähetyksessä ja ilmoitti poistuvansa kokouksesta. Lieneekö aiemmin koettu rökäletappio kerhojäsenmaksuunkin liittyen kuumentanut tunteita jo valmiiksi sellaisiin lukemiin, että homma ns. paloi kiinni.

Kun hieman myöhemmin saatiin ääntenlaskijoilta tulokset voitiin todeta, että vaalivaliokunnan ehdottamat kolme henkilöä olivat tulleet valituksi hallitukseen. Jukka Mäkipääkin sai runsaasti luottamusta, 21 ääntä, joka oli kuitenkin kolme ääntä vähemmän kuin kolmanneksi eniten ääniä saanut hallitukseen valittu. Valintojen jälkeen tehtiin muutamia muutoksia liiton sääntöihin ja kokous saatiin vietyä loppuun alle kolmessa tunnissa, mikä oli helpotus edellisen kerran lähes viiden tunnin maratoonin kokeneille.

Järjestöfilatelia on hienoa, tunteet käyvät kuumina ja ”tehdään ja saadaan ystäviä”. Aikuiset ihmiset ovat aivan tosissaan, mikä kuvastaa intohimoja, joita harrastukseemme liittyy – välillä käytöstavatkin unohtuvat. Siitäkin huolimatta ja ehkä juuri siksi päätimme muutaman kokousdelegaatin kanssa katsoa asiota suurpiirteisesti ja keräsimme kolehdin kymmenjäseniselle Paraisten kerholle. Lähetän kolehdin annin, 20 euroa tällä viikolla postitse kerhon osoitteeseen ja näin varmistamme, että Paraisilla kerhojäsenmaksu on vuonna 2025 kolme euroa per jäsen, ellei kerho jäsenmaksun tasosta johtuen nyt päätä erota liitosta. Siinäkään tapauksessa emme halua lahjoitusta takaisin, vaan tällöin toivomme, että Paraisilla käytetään raha johonkin hyvään tarkoitukseen, esimerkiksi Clint Eastwoodin ”Vain muutaman dollarin tähden” elokuvan hankinta ja kerhon sisäinen elokuvailta voisi saada saariasukit paremmalle tuulelle, kukaties liittymään liittoon uudelleen.

Kirivaihde silmään

1 huhtikuun, 2024 By Mikael Collan

Kiivaan työrytmin ja pitkän maanpuolustuskurssin takia on blogin kirjoittaminen joutunut vähäksi aikaa hyllylle, mikä on tarkoittanut useiden jo päättyneiden huutokauppojen ja muiden tapahtumien tunnelmien välittämättä jättämistä. Yritetäänpä hiukan kiriä näin pääsiäismaanantain loppuillasta! Sitten viimeisen kirjoituksen päättyneet ovat ainakin HTO:n, Järvenpään Filateliapalvelun, Hellmann huutokauppa ja Merkki-Albertin huutokauppa. Käytännössä ollaan nähty erittäin laaja kattaus filateliaa ja mitään ei ole hiiskuttu! Olen tietysti ollut iloinen siitä, että asiasta on esitetty kysymyksiä, siis siitä, että milloin tulee seuraava kirjoitus… yritetään olla tuottamatta suurta pettymystä, vaikka tässä nyt täytyykin vetää mutkia suoraksi, kun kerralla kerrottavaa on niin paljon.

Aloitetaan HTO huutokaupasta, jossa tällä kertaa oli myytävää kahdessa M30 osastossa – filatelia ja postihistoria oli laitettu omiin osastoihinsa. Postimerkkipuolen kohteista mainittakoon kohtalaisen hyvä pystysuuntainen 2:75mk violetin merkin siirtymäpari, joka myytiin noin parilla kympillä, mikä oli limitin kaksinkertaistuminen. Muuta erityistä ei myytävänä ollut – vain yksi kohde jäi myymättä. Postihistoriapuolellakin myynti oli M30 osastossa hyvä – arvelen, noin 80%. Kertaalleen aiemmin myymättä jäänyt Yhdysvaltoihin lähetetyn paketin päällipaperi, jolle merkit oli liimattu, mutta taksa ei ollut oikein, koska osa merkeistä oli jäänyt puuttumaan (muistamme, että vuoden 1932 jälkeen ei USA:an käytetty pakettikortteja) oli myynnissä nyt kympin lähdöllä. Kohde on erittäin vaikea ja oikeataksaisena olisi varmasti herättänyt suurta kilvoittelua. Nytkin kohde meni kolmella kympillä kaupaksi. Muuta myynnissä ollutta olivat muutamat kenttäpostin alennetuin taksoin lähetetyt pakettikortit sekä lentopostikortti Kanadaan 30mk postiauto-merkin yksittäiskäyttönä. Kortti myytiin 20€ pohjillaan. HTO:ssa oli muuta mielenkiintoista, mutta tällä kertaa M30 osasto ei ollut erityisen ihmeellinen.

Järvenpään Filateliapalvelun 31. huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä eikä juuri mitään ihmeellistä. Hyvää ja harvinaista M30 filateliakohdetta ei suinkaan löydy jokaiseen huutokauppaan, vaikka malli on ”uudempaa” filateliaa, on asia siten, että vaikeita kohteita riittää ja niiden metsästämiseen saa menemään vuosia. Tähän pulaan ei JFP tällä kertaa pystynyt auttamaan. Asia oli kuitenkin postihistoriapuolella toisin, nimittäin myynnissä oli erinomaisen hyvä ja vaikea kotimaan kohde! Kyseessä oli hyvinkin tavallisen näköinen vakuutettu kuori, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu vakuutetuksi virkakirjeeksi, jolle on maksettu jotakin 50p vihreällä leijonamerkillä. Muistamme, että virkakirjeiden osalta oli käytössä kaksi erilaista lähetyksen postimaksuun liittyvää kommervenkkiä, nimittäin postirahavapaus ja vapaakirjeoikeus. Postirahavapaus käsitti postimaksun ja kirjaamisen, vapaakirjeoikeus lisäksi vakuutusmaksun. Paavolan kunnalla oli vapaakirjeoikeus, jonka perusteella vakuutetun kirjeen sai lähettää veloituksetta, mutta mikäli haluttiin vakuutetun kirjeen lakkaus, tuli lakkausmaksu maksaa! Näin tälläkin kirjeellä on tehty ja on maksettu vain ja ainoastaan vakuutetun kirjeen lakkausmaksu, jonka taksa oli 1.1.1935-31.8.1942 50 penniä.

Lakkausmaksuksi käytetty 50p vihreä M30 leijonamerkki

Tällaisia kohteita tunnetaan minun tietääkseni tämän myydyn kohteen lisäksi vain yksi toinen ja se oli näytillä SFEX näyttelyssä 2020 Helsingissä Harri Ala-Honkolan M30 postihistoriakokoelmassa. Kohteen lähtöhinta oli asetettu 15 euroa ja se kipusi aina 65 euroon saakka. Huutomaksuineen alle sadalla eurolla ostaja sai erinomaisen kohteen.

Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta oli kotimaassa yksin 40mk merkillä lähetetty pikkupaketin kuoren palanen (jäi 30€:lla myymättä), Kotimaan lentopostikortti Helsingistä Maarianhaminaan 1950 (mh. limitti 10€), Ranskaan Turun lentosatamasta lähetetty lentopostikortti 3mk merkin yksittäispostitteella (mh. limitti 10€) ja Unkariin 1938 lähetetty kirjattu lentopostikirje (mh. 15€, limitti 10€). M30 4½mk sinisen leijonamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1943 myytiin 63 eurolla limitin oltua 50€. Myytävänä siis oli kaikenlaista ”pikkumukavaa” ja yksi kova kohde. Ei kovin huono postihistoriallinen kattaus loppujen lopuksi. Myynti oli kohtalaisen hyvää – kaiken kaikkiaan ehkäpä 70% luokkaa. Homman nimi on se, että kohteiden lähdöt täytyy asettaa riittävän alas ja hinnat nousevat, jos ovat noustakseen…

131. Hellman huutokauppa päättyi maaliskuun puolivälin tuntumassa. Tällä kertaa myynti meni yli miljoonan euron, mikä on huomattava summa rahaa. M30 osastolla oli mielenkiintoisia kohteita myytävänä, tällä kertaa erityisesti automaattimerkkejä oli tarjolla myös ns. parempaan kokoelmaan. Myytävänä oli mm. 10p, 50p ja 1mk automaattimerkkien täydet rullat. Näistä 1mk rulla on kaikkein vaikein ja niitä ei tunneta kuin aniharvoja. Toivottavasti ostaja ei lähde paloittelemaan rullaa ”rahanteon” toivossa, nimittäin veikkaan, että niin ei tulisi tapahtumaan.

Rullat menivät 60€, 90€ ja 360€ hinnoilla kaupaksi – hinnat olivat hyvin suhteessa harvinaisuuteen. Rullamerkkien kokoelmaerä meni kaupaksi 600 eurolla, mikä ei ole mielestäni ”erityisen paha”, mikäli ostaja tarvitsi hyvän erän kokoelmansa rullamerkkiosaston täytteeksi. Kerralla sai hyvät kohteet ja pääsi ”valmiiseen pöytään”.

Hieno 16 merkin ryhmä 1,25mk koevedosmerkkejä Karjalan väreissä myytiin 200€:lla. Näitä merkkejä tunnetaan isoissa ryhmissä vain muutama ryhmä – pareja ja nelilöitä tunnetaan useampia. Kysymyksessä on jonkinlainen hahmotelma siitä, että minkälaisia merkkejä (ilmeisesti) Itä-Karjalaan tehtäisiin. Tällainen erikoisuus voidaan ottaa mukaan M30 kokoelmaan ja mielestäni sille on paikkansa myös Itä-Karjala kokoelmassa.

Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita kohteita, nämä lienevät tulleen jokin aikaa sitten hajoitetusta asiaan erikoistuneesta kokoelmasta, jonka myynti alkoi jo edellisessä Hellmann huutokaupassa. Kohteet menivät hyvin kaupaksi. Mikäli oikein katsoin myytiin kaikki M30 kohteet! Siinä missä filateliapuolella M30 kohteita oli myytävänä useita ja hyviä, oli postihistoriapuolellakin muutamia hyviä kohteita. Jäin ihmettelemään 1mk vihreän painotuotteen (Sveitsiin) myyntihintaa, joka oli 100€. Kohde on kuitenkin aika vaikea ja niitä tunnetaan nykytiedon mukaan vain noin 15kpl. Hiukan hirvittää…

Korjailin alla olevaa tekstiä sen sisältämien virheiden takia – silmät harittivat niin paljon iltamyöhään, että en a) osannut lukea; b) ymmärtänyt väärin lukemaani ja c) numerotkaan eivät onnistuneet… pahoittelut! Nyt on enemmän ”sinnepäin”….

Mielestäni mielenkiintoisin postihistoriakohde oli isokokoinen rahapussukka, jonka kohdeseloste luki seuraavasti: ”Erikoinen isokokoinen vakuutettu lähetys Helsingistä 20.2.1939 Ruotsiin. Ommeltu kangaspussi, joka on vakuutettu yli 800 000 markan arvosta. Postimaksuna 12 kappaletta 25 markan puunhakkaajia ja lisäksi muita M30 merkkejä yhteensä 322,80 markan edestä”. Kyseessä oli ilmeisesti myytyjen autojen myyntihintojen tuloutuksessa käytetty rahalähetys, joka oli vakuutettu. Taksa piti kutinsa, mutta sen laskeminen vaatii jonkin verran hoksnokkaa, nimittäin kyseessä ei ole aivan tavallinen juttu. Vakuutusmaksu määräytyy vakuutusmäärän kautta, ja tällä lähetyksellä se oli 815269,60 markkaa, joka käännettynä kultafrangeiksi oli 67952,42 KFr. Vakuutusmaksu Pohjoismaihin oli 30 penniä jokaiselta tuhannelta markalta, eli 816*0,30mk = 244,80mk. Ja nyt tulee ”knoppi”, joka avaa taksan salaisuuden ja joka löytyy taksakirjan sivulta 127: ”Kirjeen ylin paino oli 500 g, painavammat lähetykset taksoitettiin kansainvälisten taksojen mukaisesti.” Toisin sanoen, vaikka kirje oli lähetetty Ruotsiin ei siihen sovellettu kirjemaksun osalta Pohjoismaisen postisopimuksen taksoja, koska sen paino ylitti sopimuksessa määritellyn ylärajan, vaan kirje taksoitettiin kansainvälisen taksan mukaisesti. Kirjaus ulkomaille lähettämisen aikaan 1939 oli 2,50mk. Kun kirjeen kokonaisuuden maksu oli 322,80 jää kirjemaksuksi 75,50 mk, joka vastaa 0,74kg painoista kirjettä (eli 37 kertaa 20 grammaa – 3,50mk ensimmäiseltä 20 grammalta ja sen jälkeen 2mk jokaiselta 20:ltä grammalta). Näin taksa täsmäisi. Jäin miettimään, että olisiko pitänyt maksaa vakuutusmaksukin kansainvälisen taksan mukaan… näin ei tässä tapauksessa ole tehty (se on selvää, sillä kv. taksan mukainen vakuutusmaksu olisi ollut yksinään enemmän kuin koko kirjeelle maksettu postimaksu).

*Volvon rahapussi vakuutettuna kirjeenä Ruotsiin*

Toinen vaihtoehto on, että on maksettu myös vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu 50p (joka sisälsi myös ”laskemisen”; kuorellahan on laskettu vakuutusmaksu myös kultafrangeina) ja käytetty Pohjoismaista kirjausmaksua 2,00mk. Tämä vaikuttaa ehkäpä todennäköisemmältä ja olisi linjassa sen kanssa, että kirjeen kuljetusmaksu olisi maksettu kv. taksan mukaan, mutta kirjaus ja vakuutusmaksu pohjoismaisen mukaan. En pysty varmaksi sanomaan miten asia on, sillä kohteen taustapuolta ja mahdollisia sinetöintejä ei kuvassa ole näkyvissä. Joka tapauksesa on sanottava, että on mahdollista saada taksa osumaan.

Tämä isokokoinen ”ihmetys” myytiin 190 euron hinnalla, lähtöhinta oli huomattavasti alempana. Ostaja sai hyvän kohteen, joka sopii hyvin M30 postihistoriakokoelmaan. Muistan, että vastaavia tunnetaan vain muutamia ja aiemmin myyntihinta on ollut korkeampikin…

Merkki-Albertin 67. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle suurehkon määrän kohteita, joiden joukossa muutamia erinomaisia kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä, jotka jäivät suurimmaksi osaksi myymättä. Myös muutamia erikoisuuksia oli tarjolla – näistä kiinnostavin, ainakin myyntihintansa puolesta oli 6mk oranssin merkin hammastesiirtymä leikkeellä. Siirtymä oli tehnyt merkistä ”matalan”. 30 euron lähtöhinnasta hinta nousi aina 209 euron myyntihintaan saakka. Aikamoinen nousu! Vaaleanharmaanvioletin Saimaa 10mk merkin numerokuusilo myytiin 85 eurolla. Paljon filateliaa jäi myymättä…

Postihistoriapuolella saatettiin havaita mopobensan käryä, sillä ”nostattelu” oli ainakin yhden kohteen osalta aikamoista! Kyseessä oli kenttäpostista Ruotsiin lähetetty asiakirja, joka oli osoitettu Ruotsissa toimivaan kirjeenvaihdolla toimivaan ammatti-instituuttiin. Mielenkiintoisen ja hyvän lähetyksestä tekee se, että siinä luki kirjoituskoneella kirjoitettu, leimojen alle jäänyt, teksti ”affärshandlingar” eli asiakirjoja, mikä ”varmistaa” asian. Tiedetään, että joukoissa palvelevat ruotsinkielisen yksikön sotilaat opiskelivat ”korsuistaan” tulevaisuuttaan varten ja tätä postia tunneetaan joitakin lähetyksiä. Tällä kertaa asia sai aivan uudet mittasuhteet, kun kohde lähti 25 euron limitistään tanakkaan nousuun, joka pysähtyi vasta 445 euron juhlavaan summaan. Jättäjällä lienee ollut muikea ilme, kun savun hälvettyä ja mopojen kaarrettua talleihinsa näkyi numerotaululla lopputulemana yli viisitoistakertainen myyntihinta verrattuna lähtöhintaan.

Muuta kiinnostavaa edustivat muutamat M30 merkeillä aikaiset lentolähetykset, erityisesti lentopostikortit, joiden hinnat nousivat hieman lähdöistään, sekä Saksaan syyskuussa 1942 lähetetty kirje, joka oli maksettu 2:75mk ja 75p merkein. Muistamme, että 3½mk oliivi leijonamerkki ilmestyi vasta 1.10. ja sininen 3½mk merkki oli ollut käytännössä loppuunmyyty jo pitkän aikaa. Näin kyseinen kohde on erittäin hyvä 75p merkin käyttö sen kuukauden aikana kun postimaksu piti maksaa muilla kuin 3½mk oliivilla merkillä. Kohteen hinta nousi 20 euron pohjasta 52 euroon, mikä ei kohteen harvinaisuuden huomioon ottaen ollut erityisen korkea hinta. Viiden kympin pohjilla myytiin vaikea sanomalehtilähetys, joka oli maksettu 3mk merkillä yksin. Mainitaan vielä lentopostikortti Uruguayhin kahdella 25mk sinisellä leijonamerkillä, joka nousi 35 euron hintaan – Uruguay on parempi kohdemaa.

Sitten ihmettely: Jo kertaalleen aiemmin (Hellmanilla) myymättä jäänyt ja nyt Albertilla 220€ lähtöhintaan myytävänä ollut 2½mk punaisen merkin käyttötarkoituksenmukainen yksittäiskäyttö postikortilla Ranskaan ei mennyt taaskaan kaupaksi. En pysty tätä ymmärtämään – kohde on yksi kovimpia M30 kohteita ja niitä tunnetaan alle kymmenen kappaletta. Edellisen kerran olen nähnyt vastaavan kohteen tulevan myydyksi noin 400 euron hintaan. Se on varma asia, että näitä ei kaikilla ole.

Nyt on aika mennä nukkumaan, mutta lisään tähän vielä muutaman kuvan Forssan kerhon keräilytapahtumasta Kuhalankadulta. Tupa oli täynnä kun saavuimme paikalle kello 09 aamulla. Vaikka auton akku oli tyhjä, löytyi tarpeellinen määrä autoja, jolla Salon kerholaiset pääsivät kuin pääsivätkin perille turvallisesti – ja pois. Tällä kertaa kuvia myös ns. keittiön puolelta, eli kerhon kanttiinista, jonka tiskin äärellä Forssan kerhon pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Tapola on juuri tekemässä hankintoja.

Alkuvuoden huutokauppakimara

23 helmikuun, 2024 By Mikael Collan

Suomen Filatelistiseuralla näyttää tavaraa riittävän myyntiin, sillä huutokauppoja on päättynyt kovemmalla kuin kerran kuussa frekvenssillä netissä, sen lisäksi, että kerholla on huutokauppoja kerhoilloissaankin. Töitä siis paiskitaan ahkerasti ja varmasti se näkyy positiivisena kassavirtana kerhon tilillä, mikä tietysti on harrastuksen ja yhteisön kannalta hieno asia. Vain vähän jälkeen vuoden aloittaneen suurhuutokaupan aukesi jo seuraava SP-lehden huutokauppa #61, jonka tarjonta oli M30 keräilijälle ihan kiinnostavaa.

Filateliakohteista nostan kaksi merkkikohdetta, jotka kumpikin olivat hiukan tavallista parempia. Toinen oli 2:75mk violetin merkin pystysuuntainen siirtymä, jonka kaltaisia on viime aikoina jostain syystä ollut myynnissä useampiakin. Nyt kyseessä oli yksittäinen merkki – aiemmin kyseessä on ollut mm. pari ja numerokuusilo. Toinen kiinnostava kohde oli kuvioleimattu 1½mk M30 leijonamerkki. Kuvioleimaisia M30 kohteita ei tunneta erityisen montaa erilaista ja vastaavia ei ole erityisen usein tarjolla. Olin huutokaupan aikaan matkalla enkä oikein päässyt tarkastelemaan loppuhintoja – eikä niitä taida olla missään nähtävissä. Kuvat olin kuitenkin ymmärtänyt säästää jo ennen reissua. Muistinvaraisesti totean, että kuvioleimainen merkki nousi jonkin verran pohjistaan – se ei yllätä, sillä kyseessä on kokoelmaan sopiva kohde tälle merkille.

2:75mk leijonan pystysyyntainen siirtymä

Muuta kiinnostavaa filateliapuolella edustivat muutamat suojareijitetyt merkit, mm. 5mk Olavinlinna FORD reijityksellä. Postihistoriapuolella oli jälleen, suurhuutokaupan jälkeen, myytävänä kaksi postiosoituksen pidennyspyyntöä. Näiden hinnat kapusivat korkeuksiin, kuten oli käynyt suurhuutokaupassakin. Vaikka kyseessä on harvinainen taksa ja mielenkiintoisia kohteita, on lomakekäyttöjen laittaminen kokoelmaan sillä tavalla haasteellista, että niitä ei erityisen montaa mukaan mahdu ja erilaisia käyttöjä on kuitenkin jonkin verran. Yli 200 euron hinnat ovat siksikin kohtalaisen kovia. Kiinnostava kohde oli Ruotsista kenttäpostiosoitteeseen lähetetty paketti, joka oli kenttäpostikonttorissa tullattu. Tullaukset pakettikorteilla ulkomailta eivät yleensä ole mitään erikoista, mutta kenttäpostiosoitteeseen sodan aikana lähetetyt ja siellä tullatut ovat erinomaisia ja vaikeita kenttäpostikäyttöjä. Tullauksen taksa on lähettämisen aikaan ollut 6mk, mikä on maksettu M30 merkeillä kortille. Asia ei jäänyt keräilijöiltä huomaamatta ja kohteen hinta kipusi reippaisiin lukemiin – muistinvaraisesti taisi olla yli 150 euroa.

Myytävänä oli myös muutamia lentokohteita John Godfreyn kokoelmasta, samoja joita oli myyty Hellmanilla erissä koviin hintoihin – osa näistä nousi reippaasti ja osa jäi pohjiinsa. Kokoelmalehdillä olevat kohteet antavat ostajalle apua siinä, että taksat ja reitit on selitetty yleensä vähintään kohtalaisesti auki ja tämä ”nopeuttaa ymmärrystä”. Kirjattu lentokirje Englantiin meni pohjillaan ja lentokirje Brasiliaan nousi jonkin verran. Kaiken kaikkiaan ihan kiinnostava huutokauppa.

Lahden kerho järjestää epäsäännöllisen säännöllisesti huutokauppoja, tämän kertainen tarjoushuutokauppa järjestysnumeroltaan 121 tarjosi muutamia M30 kohteita – pääasiallisesti tavara oli aika tavallista. Muutamia nostoja kuitenkin voidaan tehdä, kuten esimerkiksi se, että 1:20mk punainen M30 yksittäiskäyttö postikortilla Saksaan myytiin vitosella. Halvalla meni, sillä tällainen täytyy jokaisella M30 keräilijällä olla. Sveitsiin sodan aikana lähetetty kirje 8½mk lentopostitaksalla myytiin myöskin vitosella ja USA:an 4½mk pintapostin taksalla lähetetty nousi 16,50 euron hintaan. Kovin M30 osaston hinta nähtiin maksettavan nipusta M17/M30 sekapostitteita (8kpl) ollen 116 euroa. Tässä lienee takana ollut valkoisen paperin M17 merkkien metsästys?

Erittäin kiinnostava, mutta ilmeisesti auttamatta väärätaksainen vuonna 1941 Yhdysvaltoihin lähetetty korkeamman painoluokan lentokirje herätti kiinnostukseni, se oli myytävänä lentopostin osastossa. Tämä ”resu” oli teipattu vahvasti ja siltä lienee merkkejä ”pudonnut” matkalla tai sitten ne olivat teippien peittäminä – tätä kyselin meklarilta ja vastauksena oli, että ei näyttäisi olevan 50p merkkiä missään, tätä nimittäin kyselin siksi, että taksan olisi pitänyt olla -,50 ”loppuinen”. Lähettäjänä oli Mannerheimin lastensuojeluliitto, jonka kautta mm. sotaorpoja siirtyi turvaan. Mikäli kohde olisi ollut oikeataksainen olisi sen hinta noussut varmasti huomattavastikin, sillä korkeampien painoluokkien lentokirjeet – resuisuudesta huolimatta, ovat sitä parempaa postihistoriakohdetta…

*”Resu” meni tällä kertaa n. 21€ hinnalla kaupaksi*

Lahden kerho järjestää keräilytapahtuman 9.3. Lähteen koululla (osoite: Ajokatu 167). Kynnellekykenevillä on mahdollisuus päästä tarkastamaan tarjonta!

eBayssa oli tässä jokunen aika sitten myytävänä kiinnostavia Intiaan 1930-luvulla lähetettyjä lentokirjeitä. Näistä yksi oli oikea taksainen ja taksoitettu oikean ”Etu-Intian” taksan mukaisesti, muissa oli tietoisesti tai tietämättä käytetty väärää taksaa. Alla kuvattu oikeataksainen kohde on kulkenut kesällä 1935 Helsingistä lentona Tukholmaan, johon kesälentokaudella postia kuljetettiin ponttoonikoneilla Katajanokan lentosatamasta. Kohde on jatkanut Tukholmasta yöjunalla Malmön kautta Trelleborgiin, josta junalautalla yli Saksaan, jossa se on saanut Berlin-Sassnitz junan leiman. Junalla kohde on jatkanut Euroopan halki, luultavasti Brindisiin, josta se on jatkanut edelleen Imperial Airwaysin reittiä kohti Itää Karachiin saakka, joka tuohon aikaan oli osa Brittiläistä Intiaa. Karachissa kirje on leimattu lentolipukkeen (tai painetun lento lipukkeen) osalta ”CANCELLED”, eli kaupungista eteenpäin on liikahdettu junakyydillä. Perille Calcuttaan on saavuttu vain viikko lähettämistä myöhemmin, mikä on aika nopeaa kyytiä.

Taksa on ollut alle 20g kirjeen perustaksa lähettämisen aikaan (1.12.1931–31.10.1936) 2,50mk ja lentolisää on pitänyt maksaa tästä 8 grammaa painavasta kirjeestä kaksi kertaa viiden gramman lisän verran, joka oli (15.4.1935 – 14.3.1941) 6,00mk eli yhteensä 12,00mk. Nämä yhdessä tekevät 14,50mk mikä kirjeelle on merkeillä maksettu. Mukava kohde, koska leimat kertovat reitin tarinan ja Itään kulkeneet lentopostireitit 1930-luvulla ovat postihistoriallisesti antoisia. Huutajat innostuivat tästä kohteesta niin paljon, että allekirjoittaneen oli heitettävä pyyhe jo ”aikaisin” kehään – rahamiehet päätyivät tällä kertaa hintaan rapiat päälle 166 euroa. Väärätaksaisistakin maksettiin yli 30 ja lähes 60 euroa.

SP Lehden eilen päättynyt huutokauppa numerolla 62 tarjosi jatkoa sille mihin numero 61 oli loppunut, eli käytännössä liikuttiin samoissa tunnelmissa. Filateliapuolella tarjolla oli 2:75mk violetin merkin nelilö hammastesiirtymällä ja nousi 20 euron pohjista 70 euron myyntihintaan. 50p vihreän merkin vastaava siirtymä parilla myytiin 37 eurolla. Jälleen nähtiin kaksi postiennakon pidentämispyyntöä, jotka tällä kertaa nousivat hintoihin 271 ja 176 euroa – eli hinnat pysyivät korkeina.

Lentopostin osalta myytävänä olivat kaksi kaukomaihin (Etelä-Afrikka ja Brasilia) 1930-luvun lopulla lähetettyä entistä John Godfreyn kokoelmassa ollutta kohdetta. Nämä menivät kumpikin pohjahinnoillaan kaupaksi. Katapulttilennolla Brasiliaan Atlantin yli lentänyt kohde oli hyvä aikansa edustaja – on kuitenkin muistettava, että suurin osa koko matkan lentona tuohon aikaan lentäneestä postista kulki katapulttilennoilla ja sinänsä tämä ”katapulttiasia” ei ole mikään erityisen mullistava juttu. Sen mainitseminen tuo kuitenkin kohteeseen jonkinlaista hohdokkuutta, ehkä. Onhan se tietysti hieman päräyttävää, että lentokone lingottiin laivan kannelta ilmaan. Mainitsemisen arvoinen asia on, että kaikki M30-osaston kohteet myytiin!

Tätä kirjoittaessani kaksi huutokauppaa on Philabid-alustalla auki ja tiedossa on ainakin kahden avautuminen lähiaikoina. Mikäli myyntitoiminnan aktiivisuutta pidetään jonkinlaisena mittarina harrastuksemme elinvoimaisuudesta, niin ei vaikuta siltä että henkitoreissa oltaisiin. Kun katselen Facebookin postimerkkikeräilyalueita, niin sielläkin keskustelua käydään vireästi ja muutamat aktiiviset ”nuoret” keräilijät kyselevät niitä näitä harva se tunti. Olen siinä uskossani vahva, että vaikka rivit harvenevat, kuolemassa keräily ei ole.

Uusi merkkeilyvuosi 2024

13 tammikuun, 2024 By Mikael Collan

Olemme jälleen päässeet käsiksi uuteen merkkeilyvuoteen 2024! Hyvää alkanutta vuotta kaikille filatelisteille!

Vuoden tapahtumista tiedossa on jo nyt, että kansallinen näyttely pidetään Joensuussa huhtikuussa ja loppuvuodesta Tanskassa on kansainvälinen isompi näyttely. Virossa järjestetään Mare Balticum näyttely. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa tulee ainakin näihin hyvää suomalaista osallistumista. Liiton puheenjohtaja vaihtuu liittokokouksen yhteydessä – toivottavasti aktiivit pohtivat jo nyt sopivia kandidaatteja. Huutokauppoja nähtäneen saman verran kuin päättyneenäkin vuonna, sisäänotto on ollut käynnissä useampiinkin huutokauppoihin jo jonkin aikaa. Kaiken kaikkiaan keräilijää odottaa epäilemättä hyvä vuosi – kuten aina.

Mutta aforismeista siirryttäköön itse asiaan…. Eräässä kotimaisessa nettihuutokaupassa myytiin kiinnostava 6mk oranssin tuplaehiökortin Ruotsista palautettu vastausosa, jolle lentolisämaksu oli maksettu erikseen ruotsalaisella 10 äyrin merkillä. Vastaavia tapauksia tunnetaan jonkin verran ja ne ovat sopivia kuvaamaan kansainvälisen postin ”mahdollisuuksia” lisätä ulkomailta tulleille lähetyksille eteenpäinlähetyksen tai, kuten tässä tapauksessa, palautuslähetyksen yhteydessä oman postilaitoksen lisäpalveluita. Näin syntyy mielenkiintoisia sekapostitteita kahden maan postihallintojen taksoin ja merkein. Postikortin taksa Pohjoismaihin Suomesta oli kortin lähettämisen aikaan vuonna 1947 juurikin 6 markkaa. Vastausosan viereen tuli leimata lähetyksen yhteydessä leima, kuitenkin siten, että leima ei mitätöi ehiökorttiin painettua postiarvoketta. Näin tässäkin kortissa on tapahtunut. Ruotsissa on vastauslähettäjä sitten halunnut, että kortti kiiruhtaa nopeammin ja lisäksi on maksettu lentolisä. Ruotsissa oli vuonna 1947 yleinen tapa, että kaikki Eurooppaan suunnattu posti kulki ilman lentolisää lentona aina kun se oli mahdollista. Vain jos erikseen haluttiin, että lähetys varmasti lentää oli lentomaksun maksaminen tarpeellista – näin meille kertoo ruotsin lentotaksakirja ja sen sivu 48, joka kuvaa lentotaksoja 1.1.1947 alkaen ”Brev, brevkort och postananvisningar till europeiska länder samt brevkort och brev om högst 5g vikt till Nord- och Mellanamerika flygbefordras i viss utsträckning utan tilläggsporto.” Lentolisä kirjeille (per 20g) ja postikorteille (kpl) oli 10 äyriä.

Niille teistä, jotka olette kiinnostuneita ruotsalaisesta postihistoriasta suosittelen Ruotsin postihistoriallisen yhdistyksen sivuja, josta löytyy mm. projektina rakennettavan Ruotsin postihistoriallisen käsikirjan (1920-1994) tällä hetkellä olemassa olevat osat. Erinomaisena resurssina ja kaikkien saatavana vapaasti ladattavana on myös Karin Svahnin kokoama ruotsalaisen lentopostin taksakirja (PDF) , jossa lentotaksat on käyty kattavasti läpi vuodesta 1920 aina vuoteen 1992. Kannattaa ladata omaan arkistoon, koska teos mahdollistaa lentopostin taksojen tarkan ymmärryksen. On syytä huomata, että vaikka ruotsalaiset systeemit ovatkin aika hyvällä mallilla, on meillä Suomessa asia aivan erinomaisesti – taksakirja on aivan huippulaadukas ja auttaa keräilijää ymmärtämään monella tapaa postinkulkua. Myös muuten meillä on filatelian kotimainen kirjasto erinomaisessa kunnossa. Postihistoriallisen yhdistyksen ja nyttemmin Filatelistiliiton julkaisemat kokoelmakirjat ja Liiton sivuilta ladattavissa oleva materiaali ja katseltavissa oleva kokoelmakirjasto tuovat taksatiedon ja muun osaamisen lisäksi valtavasti tietoa tarjolle. Koskaan ei ole ollut yhtä helppoa päästä jyvälle lähetyksistä kaikkine niiden hienouksineen.

Noh… takaisin tähän lähetykseen… kortilla käytetty merkki on kolmelta sivulta hammastettu Facit #370B, joka kuvaa Esaias Tegneriä, 1782-1846 elänyttä runoilijaa. Runoilun lisäksi Tegner oli kreikan kielen professori ja piispa. Miestä on kutsuttu Ruotsin modernin runotaiteen isäksi ja maan ensimmäiseksi moderniksi mieheksi – ei varmasti mitenkään helpostitäytettäviä saappaita tai ”arvonimityksiä”. Tunnetuin Tegnerin teoksista on Frithjofin saaga, joka käsittääkseni on kuvaus skandinaavisesta elämästä ja on ruotsalaisittain kansallisromanttinen.

Tegner rakastui palavasti naimisissa olevaan naiseen kotikaupungissaan Lundissa. Naisen kylmä suhtautuminen moderniin mieheen luultavasti loi riittävästi ristiriitaa romantikon sydämeen, jotta runosuoni pulppusi tehokkaasti. Meriiteillään hän pääsi jäseneksi kuninkaalliseen tiedeakatemiaan. Muutto toiseen kaupunkiin ja piispanvirka Växjössä eivät rauhoittaneet miehen psyykettä, sillä Tegner katui valintaansa lähes heti ja vaikka hän ilmeisesti hoiti piispanvirkansa asiallisesti kävi eräällä matkalla vuonna 1840 Tukholmaan hassusti, mies nimittäin pamahti hulluksi. Vietettyään vuoden parantolassa Schleswigissä hän parantui ja palasi kotiin. Tegner ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan toipunut täysin, koskei pystynyt viemään loppuun keskeneräisiä runoteoksiaan ja kuoli vuonna 1846. Jos joku käy joskus Lundissa, löytyy sieltä Tegnermuseo.

Vuoden 2023 viimeinen huutokauppa oli Järvenpään Filateliapalvelun HK 30 joka päättyi 30.12. On todettava aika kylmästi, että M30 osalta huutokaupassa oli kovin vähän nähtävää. Tavara oli aikamoisen tavanomaista ja erityisesti lähetysten osalta ei mitään kiinnostavaa ollut myytävänä. Tämä on sinänsä kiinnostavaa, että yleensä löytyy ainakin yksi kohde, joka kiinnostaa, mutta tällä kertaa näin ei ollut. Nostetaan kuitenkin yksi kohde, erä, jossa oli muutamia M30 siirtymiä, joista yhden markan oranssin siirtymä oli kohtalaisen hyvä sekä M1975 siirtymänelilö. Syystä tai toisesta tämä kohde nousi 15 euron limitistään 45:een euroon.

Vuoden 2024 ensimmäinen Philabid alustalla päättyvä huutokauppa on Suomen Filatelistiseuran ”suurhuutokauppa”. Näitä ilmeisesti järjestetän ainakin kerran vuodessa idealla, että mukana on parempaa tavaraa kuin ”tavallisissa” huutokaupoissa. Tämä ajatus paremmuudesta toteutuu ainakin tällä kertaa hyvinkin, sillä mukana oli paljon hyviä kohteita. Myös M30 osastolla oli nähtävää. Nähtävää on aina myöskin se, kun mopo keulii… tällä kertaa tankit olivat täynnä menovettä ja vauhtia riitti.

Malli 1930 osastolla oli vähän vajaa kolmekymmentä kohdetta myytävänä ja myytyä tuli yhdeksän kymmenestä mikä kertoo siitä, että M30 keräilijöitä tai ainakin keräilijöitä, joille M30 kohteet sopivat on liikkeellä. Filateliapuolella myytäviä oli mukana muutamia, näistä kiinnostavimpia olivat hammaste-erikoisuudet, joita nostan kolme kappaletta. 50p vihreän leijonamerkin suuri hammastehyppäys, joka oli johtanut siihen, että merkin alareuna oli jäänyt hammastamattomaksi oli laitettu myyntiin 40 euron lähdöllä. Kohde on vaikea ja vastaavia tunnetaan käsittääkseni yksi toinen kohde, kolmirivilö. Tällä kertaa tämän erikoisuuden myyntihinta oli 85€. Toinen hyvä hammastesiirtymäkohde oli 3mk oliivin merkin siirtymä, joka jätti arkin ylimmän merkin yläosaan valkoisen alueen – kyseessä oli pari. Tämä kohde nousi 35 euron lähtöhinnastaan 67 euroon. Hammaste-erikoisuudet siis kiinnostavat. Myytävänä oli myös hammastamattoman 5mk violetin merkin pystypari, joka meni kaupaksi seitsemällä kympillä, nousua 25 euron limitistä siinäkin runsaasti. Kiinnostavat filateliakohteet näköjään menevät kaupaksi ja hinnatkin nousevat.

Postihistoriapuolella oli tarjolla hyviä kohteita. Kotimaassa tehdyt kaksi postiennakko-osoitusten pidennyspyyntöä olivat kiinnostavia ja hyviä postihistoriallisia kohteita – vastaavia ei tule joka päivä vastaan. Ehkäpä siksi niistä kiinnostuttiinkin, vaikka usein lomakekäytöt ovat jääneet ilman suurempaa mielenkiintoa – ei tällä kertaa. Kohteet olivat siitä hyviä, että ne olivat liikkeiden tekemiä pyyntöjä ja näin ollen uskottavia, ei filateelisia. Toinen kohde oli mitätöity postihallinnon leimalla, mikä tekee siitä ”kivan” ja toisessa oli korkea taksa, useita 25mk merkkejä. Kumpikin oli laitettu myyntiin 50 euron pohjahinnalla, josta kumpikin kapusi 231 ja 241 euron hintaan. Ei ollut halpaa tämä makkara. Näissä kohteissa täytyy ottaa huomioon, että ne täytyy taittaa ja asetella kokoelmasivulle, muuten niiden esittely on hankalaa. Selkeästi kuitenkin on kysymys kokoelmakelpoisista kohteista.

ASEA reijitettyt merkit pakettikortilla myytiin 61 eurolla ja 1mk oranssi automaattimerkki yksin postikortilla jäi 15 eurolla myymättä. Kreikkaan lähetetty pakettikortti vuodelta 1937 myytiin 32 eurolla, mikä ei mielestäni ollut yli-kallis hinta, koska Kreikka on hyvä kohdemaa.

Jos jotain pitää ihmetellä, niin ihmettelen sitä, että miksi 2½mk punaisella leijonamerkillä vuonna 1943 Ranskaan lähetetty postikortti mennyt edes limitillään 250€ kaupaksi. Kyseessä on erittäin harvinainen M30 yksittäiskäyttö, joita tunnetaan alle 10 kappaletta. Harmaasta aineestani pystyn repäisemään muistikuvan, jonka mukaisesti vastaava on viimeksi myyty julkisessa kaupankäynnissä Suomessa Hellmanilla ja tuolloin hinta on ollut kaikkine kustannuksineen noin 350€, tässä olisi voinut päästä vähän edullisemmin. Aina näitä ei voi ymmärtää, lieneekö tarvettakaan. Se on kuitenkin takuuvarma asia, että kaikilla ei näitä ole.

Lissabonin leimat selkeinä kuoren taustapuolella

Myytävänä oli myös Joulukuussa 1940 Argentinaan lähetetty 3½mk sinisellä leijonamerkillä maksettu kuori, jonka selostetekstissä luki, että se olisi kulkenut Siperian kautta. Kuorella kuitenkin oli nähtävissä Argentinan tuloleima (onneksi kumpikin puoli oli kuvattu – tästä propsit huutokaupan järjestäjille!), josta nähdään, että kirje on kulkenut hitaasti. Posti kulki syksyllä 1940 välillä Siperian ja välillä Lissabonin kautta. Lissabonin kautta kulkenut posti meni laivoilla USA:an ja sieltä eteenpäin. Kuljetusreitit Etelä-Amerikkaan kulkivat samoja reitejä (siis samoina päivinä ohjattiin samaa kautta). Lähettämisen aikaan lähetetty USA:n posti reititettiin Lissabonin kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että tässäkin myyty kuori on mennyt Lissabonin kautta. Aiemmin kirjoitin, että leimat olisivat Lissabonista, mutta niinhän ne eivät ole – kannattaisi blogin kirjoittajankin avata silmänsä! Kohteen lähtöhinnaksi laitettu 50 euroa ei ole sodan aikaisesta Etelä-Amerikkaan lähetetystä kuoresta erityisen paha hinta, vaikka kohdeseloste ei pitänytkään paikkaansa – toki jos ajatteli ostavansa Siperian kautta kulkeneen kohteen, niin silloin saattaa harmittaa.

Kuten tiedämme M30 kohteita on myytävänä usein myös muissa kuin M30 osastossa, näin oli tälläkin kertaa. M54 osastossa oli myytävänä kotimaassa lähetetty vakuutettu kirje vuodelta 1959 Espoosta Inkooseen. Vakuutussumma oli ollut messevä 410.000,00 markkaa. Taksakin oli kunnioitettavan korkea 865mk ja siitä osa oli maksettu M30 merkeillä, kahdella 100mk Helsinki merkillä. Limitiksi oli laitettu 50 euroa, mitä pidin aika kovana, vaikka korkeasta vakuutusarvosta olikin kyse. Hyviä kotimaan vakuutettuja lähetyksiä M54 ajalta nimittäin on kyllä löydettävissä ja hinnat yleensä pyörivät 5-30 euron haarukassa. Tällä kertaa eivät pyörineet… poltetun kumin ja mopobensan kiivaasta palamisesta johtuneen savun hälvettyä löydettiin kohteelle uusi omistaja 502 euron hintaan. Saatiinko vuoden kovin keulinta kellotettua jo näin alkuvuodesta? Se jää nähtäväksi.

Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä vaikea kuvioleima nro. 4K Aaro Laitisen leimaamana M30 kuorella. Kyseessä on siis ”reikäleipä”-tyyppinen leima, jota lienee käytetty saapumisleimana. En tunne asiaa paremmin, mutta taitaa olla postinhoitajan itse tekemä juttu. Kuoren hinta kipusi 31 euroon, mikä ei ole mahdottomuus, koska kohde ei ole helpoimmasta päästä. Muuta M30 tavaraa myytiin mm. lentopostin osastossa – tämähän on aika tavallista. Lentoposti meni kaupaksi koviin hintoihin ja ilmeisesti asiaan liittyy isompaa innostusta juuri tällä hetkellä. Joensuun näyttely painaa päälle ja jos haluaa sinne rakennella lentopostikivaa on nyt aika tehdä peliliikkeitä. Silti osa kohteista oli sellaisissa hinnoissa, että köyhien ei tarvinnut vaivautua. Mukana oli John Godfreyn kokoelmasta tuttuja kohteita, jotka oli aiemmin myyty Helmannilla. Nyt ne myytiin uudelleen – vielä kalliimmalla!

*Huiman 749 euron huudon jälkeen omistajaa vaihtanut katastrofipostikohde (ex-Godfrey)*

Vuonna 1934 Ruotsissa pudonneen ”Småland” koneen mukana kulkenut kirje Englantiin asianmukaisine selvityslipukkeineen oli laitettu kaupaksi 80 euron limitillä. Tänään se oli paperia, sillä paljon suurempia paperirahoja täytyi maksaa, jotta kohteen sai omakseen – hinta nousi aina 749 euroon saakka. Tämä oli huima hinta tästä kohteesta, joka toki on siisti ja kuuluu lentopostikokoelmaan aivan varmasti yhtenä kappaleena mukaan. Hinta ei kuitenkaan ollut edullinen verrattuna aiempiin vastaaviin tämän lentoturman selviytyneistä kuorista maksettuihin hintoihin verrattuna. Unkarin erikoistaksainen siisti lentokirje myytiin 60 eurolla – kohde on aika vaikea ja hinta oli mielestäni suhteellisesti oikealla tasolla.

Muutenkin hinnat monen kohteen osalta nousivat huomattavan korkeiksi, myös M17-osasto kohteet ja M17 lentokohteet saivat kovia myyntihintoja. Mieleen jäi myös M63 3mk lentokone-merkin laskos, joka sai uuden kodin 405 eurolla. Huomattavaa oli, että kaikki M54, M63 ja M75 osastojen kohteet myytiin – uudempi käyttösarjafilatelia kiinnostaa!

HFF eli Helsingfors Frimärkssamlare Förening rf. kokoontuu kaksi kertaa kuukaudessa Suomen Filatelistiseuran tiloissa Lönnrotin kadulla Helsingissä. Kerhon kokouksissa käy parisen kymmentä jäsentä ja kokouksen lisäksi ohjelmassa on tyypillisesti esitelmä ja kerhohuutokauppa. Kerhon juuri aloittanut puheenjohtaja on Jussi Tuori. Kävin HFF:n kokouksessa viime keskiviikkona ja kokous olikin juuri aloittaneen Jussin ensimmäinen puheenjohtajana. Esitelmänpitäjänä oli Juho Paananen, joka kertoi postikorttikeräilystään, joka keskittyy Venäjän – Japanin 1904-1905 postikortteihin ja sotaan liittyvään historiaan, jota korttien kautta voidaan kertoa ja ymmärtää. Sota oli siksi mielenkiintoinen, että Euroopassa siitä välittyi ja värittyi kuvaa juurikin postikorttien kautta, päivälehdistön lisäksi.

Venäjän-Japanin sotaan liittyy myös Siperian rata, joka valmistui käyttökuntoon jo 1800-luvun puolella, vaikka osa matkaa kuljettiinkin junalautalla (Baikalin yli) ja joka sai Venäläisten ambitiotason uudelle tasolle liittyen Siperiaan. Siperiaa oli asutettu 1850-luvun jälkeen kiivaasti useiden miljoonien siirtolaisten tahtia tultaessa 1870-luvulle. Vilja virtasi kohti suuria kaupunkeja Lännessä ja rata toi mahdollisuuksia nopeaan siirtymiseen. Japanin kulta-aika amerikkalaisten murtaman Japanin eristäytymisen jälkeen tapahtuneen nopean kehityksen muuttamana ajoittui samaan ajanjaksoon ja kun kaksi kunnianhimoista valtakuntaa kohtaavat yhtäaikaisesti kummallekin tärkeiden intressien äärellä on seurauksena usein ollut sota. Japanille sodassa oli kysymys raaka-aineiden saamisesta raaka-aineköyhälle emämaalle ja Venäjälle kyse oli ekspansiosta Itään ja siirtomaavallasta. Japanilaiset olivat kuitenkin askeleen edellä kehittyneemmän merikalustonsa, eli nopeiden modernien torpeedoveneidensä kanssa kuin Venäjä, sekä lähempänä koska Japani hallitsi tuolloin korean niemimaata, joka on aivan naapurissa. Mm. näistä syistä tämä erityisesti meritaisteluistaan tunnettu sota päättyi Japanin voittoon. Turkulaiset saavat nähdä sodan vaikutukset joka päivä tänäänkin kulkiessaan Port Arthurin puutalokaupunginosan ohitse – alue on nimetty yhden sodan tärkeimmistä taistelupaikoista mukaan, jonka venäläiset menettivät japanilaisille 1905. Kaupunkihan on nykyisin osa Kiinaa ja täsmällisesti sen nimi on Lushun, mutta suurin lähellä oleva kaupunki on Dalian.

Joulu tulee!

8 joulukuun, 2023 By Mikael Collan

Itsenäisyyspäivää on juhlittu jo sadannen kuudennen kerran ja Joulu on taas tulossa. Vielä parin viikon tiivis pinnistys ennen joululomia ja sitten viikon verran aikaa ladata akkuja tammikuuta varten. Omalta osaltani on todettava, että viimeaikoina on merkkeilyn osalta ollut hieman hiljaisempaa, sillä mitään isoja löytöjä ei ole osalleni sattunut ja eräskin kohde, jota havittelin jäi saamatta, koska päättyneen huutokaupan loppukahinoiden aikoihin olin työtehtävissä. Nämä takaiskut harmittavat aina, varsinkin kun jäi tällä kertaa sellainen olo, että ”halvalla meni ja olisin lisääkin voinut huutaa”… onneksi kyseessä ei ollut elintärkeä kohde… muuten olisi mennyt unetkin.

Huutokauppatoimintaa on ollut menneenä vuonna runsaasti, viimeiset kotimaiset päättyneet huutokaupat olivat Forssan Huutokortti ja HTO 64. Näistäkin on vähän kerrottavaa, aloitetaan aikajärjestyksessä ensin (jo marraskuun alkupuolella) päättyneestä Huutokorti 33 huutokaupasta, jossa M30 osastossa oli viitisenkymmentä kohdetta kaupan. Näistä on pakko todeta, että mitään erikoista ei myytävänä ollut ja se näkyi myös myyntiprosentissa, joka jäi M30 osaston osalta aikamoisen matalaksi. Arvaan, että ehkäpä liikuttiin vain noin 30 prosentin tuntumassa. Tämän pitäisi kertoa meklarille, että ”jottain tartteis tehdä”, eli vaatia enemmän laatua tai määrää hintaa vastaan. Tiedossahan on, että tavallisen markkinoilla olevan tavaran määrä on hurja ja sitä muutamat kauppiaat myyvät euron laatikosta tuhansia ja taas tuhansia kohteita, joten jos vastaavilla yritetään saada kalliimpaa hintaa voi jäädä tyhjä arpa käteen. Kiinnostavimmat M30 kohteet oli tällä kertaa löydettävä muualta kuin M30 osastosta ja ne löytyivät sotilaspostin ja lentopostin joukosta.

Toisen painoluokan pikalentokirje kotimaassa

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä ylimääräisten harjoitusten aikainen kirje kenttäpostiosoitteesta Yhdysvaltoihin, joka oli leikattu yksillöleimalla. Tässä oli ehkä hiukan tekemisen makua, mutta kohde lienee kulkenut asianmukaisesti. Lähtöhinnaksi oli asetettu 10 euroa ja myyjä sai yli 35 euroa, eli mukavahko nousu. Toinen kiinnostava kohde oli toisen painoluokan pikalentokuori Helsingistä Turkuun vuodelta 1951. Suhtaudun hieman varauksellisesti Helsingin ja Turun väliseen lentopostiin, koska kaupunkien välillä on aina ollut hyvin toimiva rautatieyhteys. Taksakohteena kyseessä on kiva kohde, koska kotimaan lentoposti M30 merkeillä lisäpalveluilla on aina ns. ”parempi” juttu. Kuuden euron lähdöstä kohde nousi 22 euron hintaan. Näiden kahden kohteen lisäksi minun silmiini ei osunut erikoisempaa.

HTO 64 huutokauppa päättyi pari päivää sitten. M30 filateliaosastossa oli noin 30 kohdetta kaupan ja M30 postihistoriapuolella parisen kymmentä. Filatelia ei käynyt erityisen hyvin kaupaksi tällä kertaa. Myytävänä oli loistoja ja siirtymiä ja muutama erä. Ihmeitä ei näkynyt. Postilähetysten puolella kauppa kävi hieman paremmin ja nähtiin myös keulintaa, nimittäin Etelä-Afrikkaan 1954 lähetetty pintapaketti sai hinnalleen siivet ja myyntihinta kohosi aina yli 170 euron. Etelä-Afrikka on parempi kohdemaa ja pakettiposti Afrikkaan on yleisestikin ottaen aika vaikeaa.

*Pakettikortti Etelä-Afrikkaan Transvaaliin Ruotsin kautta. Matka-aika n. 3 viikkoa.*

Toinen myynnissä ollut ulkomaan pakettikortti, Tanskaan mennyt, myytiin 16 eurolla. Kohdemaissa on eroja. Muita kiinnostavia toteutuneita hintoja oli Norjaan 1937 lähetetyn kirjeen 36 euron myyntihinta – kirje oli maksettu 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä ja se oli mielestäni aika tavanomainen. Mutta tällä kertaa myyjä sai hyvän hinnan kohteestaan.

Kovista hinnoista puheen olleen, erittäin kova yli 1000€ hinta maksettiin 8.3.1943 Sunussa leimatusta vakuutetusta Itä-Karjalan merkein maksetusta kuoresta. Osa Itä-Karjalan paikkakuntaleimoista on hyvin vaikeita ja vakuutetut lähetykset yleisestikin ottaen Itä-Karjalasta ovat hyviä, varsinkin taksojen ollessa oikein. En ymmärrä asiasta tarpeeksi, mutta touhutonni on aina komeaa katseltavaa.

Liiton puheenjohtaja Hannula ilmoitti jäsenistölle lähettämässään viestissä (eilen), ettei hän ole enää käytettävissä jatkokaudelle, mikä tarkoittaa sitä, että halukkaille aukeaa mahdollisuus suomalaisen filatelian näköalapaikalle. Kun edellisessä liittokokouksessa oli kovaa tunkua hallitukseen, niin epäilemättä kiinnostusta myös puheenjohtajan pallille riittää… vai riittääkö? Olisi tärkeää saada Liiton johtoon riittävän kokenut ja päättäväinen henkilö, joka kestää arvostelua, mutta on yhteistyökykyinen eikä vedä pelkästään ”kotiinpäin”. Liiton tilanteen tunnemme, jäsenmäärä on pysynyt viimeaikoina kohtalaisen samanlaisena ja talouden osalta on paineita pohtia mitä pitäisi tehdä. Suurimpana yksittäisenä kysymyksenä on Filatelisti-lehden kustannus ja toimitusasia, joka käytännössä ratkaisee Liiton rahatilanteen. Tärkeitä päätöksiä täytyy valmistella ja tehdä – ja sehän ei ole yksin puheenjohtajan käsissä, vaan meidän kaikkien. Puheenjohtaja tarvitsee tuekseen hallituksen, jonka kanssa tehdä asioita – siksi valittaessa uutta puheenjohtajaa tulisi osata ajatella asioita kokonaisvaltaisemmin ja katsoa mielellään koko tulevan kauden asioita kokonaisuutena. Mitä pitäisi tehdä ja minkälaisella aikataululla? Mielestäni puheenjohtajan ilmoitus näin aikaisessa vaiheessa on positiivinen asia – nyt on aikaa pohtia asioita ja kerätä kannatusta sekä rekrytoida sopivia ehdokkaita puheenjohtajan vaaliin. Vielä ei ole aika kiittää väistyvää puheenjohtajaa, mutta sekin aika tulee – vaihdoshan tapahtuu keväällä 2024.

Toivotan kaikille erinomaista Joulun aikaa ja aikaa myös rakennella kokoelmaa Joensuun näyttelyä varten!

Postimerkkimessut, Merkki Albertin HK ja Forssan tapahtuma

5 marraskuun, 2023 By Mikael Collan

Vaikuttaa siltä, että keräily ei koskaan lepää, nimittäin sellaisella tahdilla tuntuu tapahtuvan koko ajan. Sitten viimeisen blogikirjoituksen on tapahtunut yhtä ja toista niin tapahtumia kuin huutokauppojakin sekä kerhovierailuita. Kävin jälleen pitämässä luennon eräästä lentolähetyksestä Upseerifilatelistien kokouksessa ja sain hyviä ja hauskoja kommentteja esitykseen liittyen. Aina oppii uutta, kun keräilijöiden kanssa juttelee.

Postimerkkimessut järjestettiin jälleen kirjamessujen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa lokakuun loppupuolella. Tavan mukaan paikalla oli myös pieni näyttely, jossa oli pääasiallisesti yhden ja kahden kehyksen kokoelmia. Olin itsekin ”kunnostautunut” ja näytillä oli kaksi kehystä vuoden 1923 inflaatioajan lähetyksiä Saksasta. Saksan hyperinflaatiosta on kulunut juuri näinä päivinä sata vuotta, marraskuun lopussa 1923 postimaksut nousivat miljardiluokkaan ja joulukuun alusta samana vuonna inflaation katkaissut uuden markan käyttöönotto katkaisi kierteen. Kaikki oli saanut alkunsa ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksalle asetetuista raskaista sotakorvauksista, jotka olivat mm. taloustieteilijä John Maynard Keynesin mukaan täysin virheellistä politiikkaa. Keynes kirjoitti aiheesta seikkaperäisen kirjan The economic consequences of the peace, jossa hän arveli mielestään ylimitoitettujen sotakorvausten johtavan Saksan talouden tuhoon. Näin asia todellakin meni ja seuraukset olivat omiaan tukemaan kansallissosialistienkin valtaannousua 1930-luvulla. Yhtäkään M30 kokoelmaa ei näytteillä ollut, eikä kovin monta M30 kohdettakaan.

Kauppiaita mukana oli vain Merkki Albert ja Suomen Filateliapalvelu oli mukana omalla standillaan, mutta myytäviä merkkejä ei mukana ollut. SF:llä ja Liitolla oli omat ständinsä ja Ahvenanmaan postin ständi oli ”piilotettu” liiton ständin taakse. Olin hieman ihmeissäni, että Liiton ständillä ei ollut tarjolla Filatelisti-lehtiä eikä oikeastaan muutakaan materiaalia. Kirjallisuutta oli uusien oranssi-kantisten kokoelmakirjojen muodosa näytillä. Hiukan jäi tällä kertaa sellainen olo, että meniköhän kaikki täysin nappiin… Messukeskus on tunnettu erittäin korkeista hinnoistaanja onkin syytä kriittisesti pohtia, että minkälainen presens Liitolla kannattaa jatkossa kirjamessujen yhteydessä olla.

Merkki Albertin 66. huutokauppa päättyi muutama päivä sitten. M30 osastossa oli myytävänä yli sata kohdetta. Näistä suurin osa filateliakohteita, joiden lähtöhinta oli asetettu kymppiin tai kahteen kymppiin. Paljon myytävistä kohteista oli yksittäisiä M30 leijonamerkkejä loistoleimoin, joiden markkinahinta ei yksittäin myytyinä ole kympin luokkaa… näitä jäikin myymättä useita kymmeniä. Toisaalta muutaman loiston hinta lähti mielestäni aikamoiselle laukalle, mm. 2½mk vihreän loistosta maksettiin 62 euroa, 10mk lilan merkin loistosta 97 euroa ja 15mk sinisen loistosta myöskin 97 euroa. Vaikka nämä hieman haastavia ovatkin, olivat hinnat silti aikamoisen kovia.

Myytävänä oli kiinnostava kenttäpostiosoitteesta lokakuussa 1941 yleisessä postissa lähetetty paketti, jonka leimaus oli sensuroitu (mustattu). Leimasensuuri ei ole erityisen yleistä ja sitä tunnetaan pakettipostilla vain vähän. Kohteen myyntihinta oli asetettu 30 euroon ja se myytiin 34:n euron hintaan, mikä ei ollut erityisen korkea hinta ottaen huomioon kohteen vaikeuden ja sopivuuden monenlaiseen kokoelmaan (sensuuri, kenttäposti, postihistoria, M30). Pohjoismaihin lähetettyä postia edusti Tanskaan lähetetty lehtikääre, jolla oli suomalaisella kohteella harvinainen tanskalainen sensuurileimaus. Kohteen postileima ei ollut luettava, mikä varmasti vaikutti siihen, että myyntihinnaksi jäi 20 euron limitti.

Brasiliaan lähetetyn ja palautetun lentopaketin kortti, jolla oli runsaasti merkkejä postimaksuna oli laitettu myyntiin 45 euron lähtöhinnalla. Kohde oli kuvattu etu-, että takapuoleltaankin ja mukana oli seloste. Nämä asiat yhdessä auttoivat hinnan nousua, jota tapahtui aina 171 euroon saakka. Kohde on hyvä mm. 300mk lentokone-merkin kohdalle filateeliseen kokoelmaan, mutta myös lentopostikokoelmaan se sopii hyvin. Mukanahan täytyisi olla muutakin kuin ensimmäisen painoluokan kirjeitä… Pakettien taksat ovat hieman vaikeampi asia, siis ulkomaan pakettien, ja niiden osalta ei vielä ole olemassa taksakirjaa, joka sisältäisi kaikki taksojen muutokset kaikkiin maihin. Esa Mattilan taksakirjassa on joitakin ulkomaanpakettitaksoja ja Liiton sivuiltakin löytyvästä Petteri Hannulan kokoamasta teoksestakin niitä löytyy. Kummassakin teoksessa on aukkoja ja siksipä onkin vaikeaa ilman täydellistä referenssimateriaalia päästä täysin perille ulkomaanpakettien taksoista. Oma näkemykseni on, että ennen kuin saamme referenssiteoksen, on asiaa ajateltava hieman suurpiiteisesti ja todettava, että paketit lähtivät aina postista, mikä tarkoittaa sitä, että ne on taksoitettu kulloinkin voimassaolevan taksan mukaisesti. Mikäli löytyy sopiva tieto esimerkiksi yllämainituista lähteistä, niin hyvä niin. Muutoin ei kannata ajatella, että paketti olisi automaattisesti väärätaksainen.

M30 kohteita oli myytävänä myös lentopostin osastolla. Mukana oli mm. vaikea toisen painoluokan kotimaan lentokirje Rovaniemeltä Helsinkiin vuonna 1953. Kotimaan lentoposti on kohtalaisen vaikeaa, mikä saattaa olla yllätys monelle keräilijälle ja toisen painoluokan kohteet M30 merkeillä maksettuna ovat perin harvinaisia. Siksi kohteen myynti pohjahinnallaan 30 euroa oli yllätys.

*Vaikea kotimaan toisen painoluokan lentokirje*

Myytävistä eristä oli vain yksi tai kaksi kuvaa, mikä on ”katastrofi”, nimittäin on hyvin vaikeaa näkemättä huudella eristä suuria summia rahaa. Esimerkiksi kohde 2125, oli varustettu kahdella kuvalla, joista toisessa oli jo edesmenneen postihistoria ja lentopostikeräilijä Jorma Lindebladin kokoelmalehti. Tällainen kohde olisi mukavaa nähdä kokonaisuudessaan, varsinkin, kun todetaan, että kohteita on 10 kappaletta. Nykykameralla hyvän kuvan ottaminen (yhdenkin) siten, että kaikki kohteet ovat näkyvissä pitäisi olla mahdollista. Kohteen hinnaksi oli asetettu 30 euroa ja se myytiin 150 eurolla. Näkyvillä ollut kohde oli Atlantin ylittävää ns. Clipper postia, jonka yksi reitti kulki Pohjois-Atlantin kautta, reittiä käytettiin vähän ja sillä kulkenut posti on vaikeampaa – kyseinen kohde oli juuri tällä reitillä kulkenut. Myös muissa osastoissa oli joitakin M30 kohteita myytävänä – tämä kertoo sitä wanhaa tarinaa, että aina kannattaa katsoa läpi koko huutokauppa, jos on aikaa… ikinä ei voi tietää mistä helmen löytää.

Muutama hiukan suspektikin juttu löytyi M30 osastosta: Kohde 1221 oli Suomesta USA:han lähetetty kirje vuoden 1941 tammikuulta, jonka kohdeselosteessa luki ”50p 7 kpl kirjeellä New Yorkiin, lähetetty Siperian reittiä pitkin!”. Kohde oli leimattu 3.1.1941. Lähtöhinnaksi oli laitettu 35 euroa. Nyt täytyy muistaa, että posti USA:han kulki Siperian kautta kolmeen otteeseen vuonna 1940, mutta kaikki vuoden 1941 posti Yhdysvaltoihin kulki nykyisen tiedon valossa Saksan kautta Lissaboniin, josta laivalla edelleen Amerikkaan, näin on tämäkin kohde kulkenut. Posti USA:han on aina ollut yleistä ja lähtöhinta oli laitettu aikamoisen korkealle. Vaikka kohde olisikin ollut siltä ajalta, kun posti meni Siperian kautta olisi lähtöhinta ollut aika tiukka. Toinen juttu oli kohde 1219, kohdeselosteella ”50p sokeainlähetys, Paavola 4.3.1940, läppä pois, mutta ei ole liimattu, harvinainen”. Kohdeseloste ei ole väärin, mutta sokeainlähetyksen taksa lähettämisajankohtana vuonna 1940 oli yhteen kiloon saakka 30 penniä. Juuri tästä syystä lähtöhinnaksi oli laitettu 30 euroa. Toisen painoluokan sokeainlähetys tältä aikakaudelta, taksaltaan 60p, maksettuna 60p merkin yksittäiskäytöllä olisi fantastinen löytö… ehkäpä voidaan ajatella, että tässä jäätiin vain 10p vajaaksi tästä ihmeestä…

Suurimman pettymyksen kuitenkin tullee kokemaan kohteen 1313 ostanut (”100mk 4 kpl + 10mk V-kuorella Englantiin”) nimittäin tämä hienon näköinen vakuutettu kuori vuodelta 1949. Kuori oli laitettu myyntiin kympin lähdöllä ja kun sen ”ensikertaa äkkäsin” tuli minulle etiäinen siitä, että kuori on tutun näköinen. Kun nyt jälkikäteen asiaa pohdin, niin kuori oli muistaakseni myytävänä eBayssa joitakin aikoja sitten ja silloinkin sitä ihmettelin.

Villakoiran ydin, eli ongelma tässä tapauksessa, kiteytyy taksaan. Lähettämisen aikaan eli 10.12.1948 oli ulkomaan kirjeen taksa kahteenkymmeneen grammaan saakka 15 markkaa (kuorella merkintä 8g). Kirjausmaksu oli myöskin 15mk ja vakuutusmaksu jokaiselta alkavalta 300 kultafrangilta 20mk. Kun kuorelle on kirjoitettu 5000 Kfr tarkoittaisi tämä siis 17 kertaa 20mk vakuutusmaksua, eli 340mk. Yhteensä nämä tekevät 370mk. Vaikka päälle heitettäisiin vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu (10mk) ei päästä samaan summaan kuin mitä merkeillä on kuoren päälle laitettu. Kun kohteen hinta nousi yli kahdensadan euron, tulee mieleen, että sillä saisi nykyhinnoilla noin kymmenen kappaletta taksakirjoja… Kun erikoisempien kohteiden kohdeselosteessa ei lue ”taksa oikein” tai jotain vastaavaa, on tärkeää, että taksa _aina_ tarkastetaan ennen ostamista.

Kaiken kaikkiaan M30 keräilijälle oli tässä huutokaupassa aika montakin kiinnostavaa kohdetta ja M30 kohteiden hinnat nousivat lähdöistään runsaastikin.

Forssan perinteinen pyhäinmiestenpäivän keräilytapahtuma Kuhalankadulla veti taas paikalle suuren määrän kauppiaita ja keräilijöitä. Tällä kertaa mukaan ei ollut tullut ruotsalaisia kauppiaita, joita joskus on paikalla nähty, mutta kaikki myyntipaikat, eteistä ja ruokasalia myöden oli saatu täyteen. Saapuessani Tampereen suunnasta paikalle puolen kymmenen aikoihin oli paikka jo täynnä keräilijöitä. Olin iloinen, sillä Tampereelta lähtiessäni tiet olivat sulat ja vaikka talvi olikin jo ennättänyt kertaalleen Pirkanmaalle ja kaupungin teillä oli jään muodostuminen hiukan tunnettavissa, ei pääteillä ollut enää jäätä laisinkaan. Tampereelle rakennettu ratikka on näppärä tapa liikkua, mutta suurissa kaupungeissa on selvää, että autolla liikkuminen tulee koko ajan vaikeammaksi ja parkkimaksujen hinnoittelu on todella rankkaa. Siinä missä hotelli maksoi noin satasen, maksoi paikoitus yhteensä 34 euroa. Aikamoista! Noh… sanonta ”huoleton on hevoseton poika” on tietysti tässä kohtaa muistettava ja katsottava peiliin, kukaan ei pakota omistamaan autoa… mutta sittenkin… Paikalla oli tosiaan paljon tuttuja ja Helsingistä ja Hämeenlinnasta oli perinteisesti tultu runsain joukoin paikalle. Olin toivonut, että joku helsinkiläinen olisi tuonut mukanaan postimerkkimessuilta kokoelman, joka minulla oli siellä näytillä, mutta näin ei tällä kertaa käynyt.

Etualalla presidenttikerälijä Virtanen ja postikorttimies Nikkanen

Forssan keräilytapahtumassa on lähtötilanne aina se, että odotukset sen suhteen, että löytyisi jotain ovat kohtalaisen pienet, mutta yleensä aina jotakin mukavaa löytyy – onko löytö ns. ”iso löytö” niin se selviää viimeistään sitten kotona. Tällä kertaa ei haaviin jäänyt mitään isoa kalaa, mutta joitakin kohteita sentään onnistuin kotiuttamaan ja hintoihin, jotka eivät häiritse kukkaroa ylenpalttisesti. Euron laatikosta löysin syyskuussa 1942 lähtetetyn kuoren, jolla kuun alusta voimaan tullut 3½ markan postimaksu oli maksettu käyttämällä 2:75 markan violettia ja 75 pennin oranssia M30 leijonamerkkiä. Kuten muistamme ja tässäkin blogissa on useisiin otteisiin kerrottu, oli tämä 75p oranssi tarkoitettu juuri tähän käyttötarkoitukseen, eli toimimaan lisäarvona yhdessä 2:75mk merkin kanssa. Kyse oli siitä, että 2:75 arvoista merkkiä oli painettu ilmeisesti ”liikaa” ja sitä oli taksan vaihtuessa jäljellä runsaasti. Asia piti ratkaista painamalla lisämerkki, jolla taksa saatiin sopimaan ja jo painetut 2:75mk merkit kulutettua. Muistamme, että elettiin sota-aikaa ja kaikesta oli pulaa. No se mikä tässä nyt on hieman kiinnostavampaa on, että juurikin syyskuussa 1942 tämä käyttö on ns. parempi, koska lokakuun alusta julkaistiin taksalle sopiva 3½mk oliivi merkki. Aiempi sininen, ulkomaan kirjeelle tarkoitettu 3½mk merkki oli jo käytännössä loppunut postitoimistoista. Syyskuu 1942 oli kiinnostava aika postihistoriallisesti ja erityisesti taksojensa osalta, sillä silloin, yhden kuukauden ajan olivat kirjeen taksat kotimaassa, Pohjoismaihin, Saksaan (erikoistaksa) ja ulkomaille samat, eli 3½mk. On siis mahdollista löytää näitä 2:75mk + 75p yhdistelmiä kaikkiin näille eri taksa-alueille kulkeneina. Löytämäni Oulunkylään (Åggelby) Turusta kulkenut, hiukan ruttuinen kohde on sieltä helpommasta päästä tätä asiaa, mutta tarinan siitäkin saa aikaiseksi.

Toinen löytämäni M30 kohde on sekin aikamoisen tavallinen. Kyseessä on 21.3.1941 Ruotsiin Visbyhyn (eli Gotlannin saarelle) lähetetystä lentokirjeestä. Kirje on sensuroitu todennäköisesti Helsingissä, sensuurileima on hailakka, eikä numeroa näy. Lähettämisen aikaan (1.1.-24.6.1941) lentoposti kulki linjalla 1631 reittiä Helsinki – Turku – Tukholma. Tukholmasta se lienee kulkenut maapostilla ja meritse Visbyhyn. Mitään erikoista tähän ei liity, mutta on muistettava, että sodan aikana lentopostin reitit vaihtelivat. Visbystä sen verran, että kaupunki tunnetaan mm. Visbyn taistelusta, joka käytiin vuonna 1361. Hyvin varustautuneet tanskalaiset hevosin ratsastavat ritarit kuninkaansa Valdemar neljännen johtamina ja mukanaan saksalaista palkkasotilaista koostuvaa jalkaväkeä nousivat maihin Gotlannin länsirannikolla ja alkoivat marssia kohti Visbytä. Vastassa oli talonpojista koostuva gotlantilainen puolustus. Ensimmäisen päivän aikana kahdessa pienemmässä yhteenotossa tanskalaiset peittosivat puolustajat jättäen noin 1500 talonpoikaa hengettömiksi. Saavuttuaan Visbyyn kaupungin edustalle käytiin toinen taistelu muurien ulkopuolella, jossa tanskalaiset teurastivat tuhannen kahdeksansataa talonpoikaa. Tanskalaisten tappioita ei tunneta, mutta vähäisestä alueelta löytyneestä arkeologisesta materiaalista (tanskalaisiin liittyen) voidaan päätellä, että heidän tappionsa ovat olleet huomattavasti matalammat. Verilöylyn jälkeen kaupunki antautui. Gotlanti säilyi kiistakapulana Tanskan ja Ruotsin välillä pitkään ja sitä himoitsivat myös Saksan rannikkovaltiot. Toisen maailmansodan aikana Gotlanti oli Ruotsin yksi ”aktiivisimmista” alueista, nimittäin siellä oli kohotettu sotavalmius ja mm. kulttuuriaarteita oli viety varmuuden varalta turvaan mantereelle. Ruotsalaiset siis arvelivat, että on mahdollista, että joku sotaa käyvä valta pyrkisi miehittämään Gotlannin. Baltiasta pakeni tuhansia ihmisiä Gotlantiin sodan aikana. Gotlanti on tänäkin päivänä strategisen sijaintinsa vuoksi tärkeä alue Itämeren sotilaspolitiikassa.

Näiden kahden kohteen lisäksi sain muutaman muunkin kohteen noukittua ilokseni. Kuten yleensä oli parasta antia kuitenkin tuttujen tapaaminen ja maailman parantaminen verbaalisin keinoin.

Ihmeitä tapahtuu, totesi Hannu Kauppi kertoessaan minulle miten jonkun aiemmin läpikäymästä massasta oli löytynyt 9mk punaisen leijonamerkin kaksoistarttuma, joka lienee ainoa tähän mennessä vastaan tullut tämän merkin osalta. Eli selkeästi kokoelmaan kelpaava erikoisuus! Massaerä oli kuulemma ollut selvästi läpikäytyä ja kyseessä oli erä avattuja sokeripaloja… silti joukkoon oli jäänyt hyvä filateliakohde. Tämä kertoo siitä, että kun tehdään havaintoja massasta kannattaa aina myös tarkistaa merkin valkoinen puoli, sillä joskus se ei olekaan valkoinen. Usein massasta noukitaan vain loistot pois.

Vastaavia kaksinkertaisia tarttumia tai ”kahden tasoisia” tarttumia tunnetaan 2mk vihreästä ja 3mk punaisesta leijonamerkistä, joten erityisen yleisestä asiasta ei ole kysymys. Ajanjaksona katsellaan sodan jälkeistä aikaa.

Aletaan taas lähestyä joulun aikaa, mutta muutamia huutokauppoja ainakin tullaan näkemään vielä ennen lomille lähtöä. Toivottavastti myytävänä on hyviä M30 kohteita!

Hellmanin syyshuutokauppa 2023

18 lokakuun, 2023 By Mikael Collan

Hellman huutokauppojen syyskierros pyöräytettiin pari viikkoa sitten nelipäiväisenä tapahtumana Internetin kautta. Myytävänä kaiken kaikkiaan oli lähes 3800 kohdetta, joista suuri osa filateliaa. Mukana oli myös M30 kiinnostavaa monessakin osastossa. Kaiken kaikkiaan on todettava, että M30 kohteet tekivät kauppansa hyvin ja myymättömäksi jäi vain muutamia kohteita. Kiinnostavaa kyllä, yksi näistä oli 1mk vihreä leijonamerkki painotuoteella ulkomaille, jonka lähtöhinnaksi oli laitettu ”vain” 150€. Näitä 1mk vihreitä, jotka ovat aika vaikeita kohteita tunnetaan ehkäpä alle viisitoista kohdetta ja paikkansa kokoelmasta tällainen yleensä löytää – nyt ei mennyt edes kaupaksi… mutta katsotaanpa huutokauppaa.

M30 osastossa oli muutamia kiinnostavia eriä, joista nostan rullamerkki-erän, jossa oli käytännössä kattavasti niin rullamerkkejä leimattuina ja leimaamattomina sekä lähetyksiä. Oli mahdollista, erä ostamalla, saada ”rullamerkkiosasto” kuntoon kerralla. Alla on kuvattuna kaksi kolmesta erän kuvista. Ilmeisesti useammalla kuin yhdellä keräilijällä oli tarve saada rullamerkkiasia kuntoon, sillä hinta nousi 240 euroon saakka. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni erityisen kova hinta, sillä mukana oli kahdeksan lähetystä, joiden hinta on vaihdellut kahdesta kympistä ylöspäin sekä iso joukko merkkimateriaalia. En pidä toteutunutta hintaa erityisen korkeana.

Myytävänä oli myös itse rullia, eli postimerkkiautomaateissa käytettyjä rullamerkkejä alkuperäisenä kokonaisena tuhannen merkin rullana. Rullia oli myytävänä 10p, 50p ja 1mk arvoista ja näistä 1mk rulla lienee ainoa olemassa ja jäljellä oleva kokonainen rulla tuosta arvosta. Rullat ovat siis historiallisia ja kiinnostavia, mutta ikävä kyllä kokoelman kannalta vaikeita, koska ne eivät ole muodoltaan kehyksiin sopivia. Joka tapauksessa kaikki rullat myytiin, 10p ja 50p rulla 50 ja 70 eurolla, eli hyvin edullisesti ja 1mk rulla 280 eurolla.

Kaupan oli myös hyviä ja vaikeita siirtymiä M30 leijonamerkeillä. Tunnettu 5mk sinisen hammastehyppäys yläreunassa, joka myytävässä kohteessa oli leikattu suoraksi ylhäältä (hammaste pois) on parina vaikea kohde. Olin hämmästynyt, kun se myytiin vain 75 eurolla – meni halvalla. Edullisesti meni myös näyttävä 50p vihreän merkin voimakas siirtymä arkin alareunasta, vain 55 euroa… kun vielä 2:75mk voimakas siirtymä numerokuusilolla, josta näkyy tilauserä meni 55 eurolla oli halpuuden multihuipentuma M30 filatelian hyvissä kohteissa tosiasiaa. Siirtymiä on silloin tällöin myytävänä, mutta nämä kolme tapausta ovat kaikki parasta A ryhmää ja siksi hieman hämilläni asiaa tässä ihmettelen. Kalliimmalla on myyty huonompaa – kävikö niin, että lama iski ostajiin? Siitä olen takuuvarma, että kaikilla ei näitä ole. M30 osaston kohteissa myynti oli lähes 100%. Lähtöhinnat eivät olleet erityisen korkeat, mikä auttoi asiaa.

Kaksi kokonaista näyttelykokoelmaa myytiin omissa osastoissaan, nämä olivat Jorma Keturin postin tarkastusta käsittelevä kokoelma ja John Godfreyn lentopostikokoelma. Kummassakin näistä kokoelmista oli joitakin kiinnostavia M30 kohteita.

Jorma Keturin kokoelmassa, joka käsitteli pitkää aikakautta 1800-luvulta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti, oli kuten arvata saattaa, juuri kokoelman loppupäässä muutamia M30 kohteita liittyen sodan sensuuritoimenpiteisiin. Kun ostaa kohteita kokoelmasivuilla, auttaa se ymmärtämään mitä ostaa, nimittäin yleisesti ottaen on tilanne usein se, että myynnissä olevat kohteet on vajaavaisesti määritelty – kun kohde on kokoelmasivulla, ei näin ole. Alla näkyvät kohteet olivat myynnissä ja kiinnostavia, koska kokoelmasivuilta voi lukea mistä on kysymys, en lähde seikkaperäisesti avaamaan kohteita, mutta kysymys on kiinnostavista sota-ajan sensuurikäytänteistä, joissa mm. vakuutettu kotimaan kirje on avattu sensuurissa ja suljettu sensuurin omilla sineteillä. Näitä uudelleen sinetöityjä vakuutettuja lähetyksiä tunnetaan aniharvoja. Toinen kiinnostava kohde on mustesensuroitu leima M30 lähetyksellä – tarkoituksena on ollut peittää kirjeen lähetyspaikka. Mustesensuroidut kohteet eivät ole yleisiä, koska toimepidettä harrastettiin kohtalaisen vähän.

Uudelleen sinetöity kuori myytiin sadalla eurolla ja leimasensuroidun lähetyksen sisältänyt kokoelmasivu sadalla kymmenellä. Ostajat saivat hyviä kokoelmakelpoisia kohteita sopivasti. Postimerkkimessuilla on saatavilla tai oikeastaan tilattavissa Jorma Keturin kokoelman sisältävä Liiton julkaisema kirja, eli jatkoa mm. Juhani Pietilän ehiökokoelman esitelleelle kokoelmia dokumentoivalle sarjalle.

John Godfreyn kokoelmassa, joka keskittyy lentopostiin Suomessa, Suomesta ja Suomeen sisälsi useita kiinnostavia M30 lentopostikohteita. Kokoelma myytiin useampana kohteena, joista osa sisälsi yhden kohteen ja osa yhden tai useampia kokoelmalehtiä. Näin ollen yksittäisten M30 kohteiden hankkiminen ei ollut kaikkien kohteiden osalta mahdollista. Kokoelma on aiemmassa ”olomuodossaan” dokumentoitu Postihistoriallisen yhdistyksen kokoelmia esittelevään kirjasarjaan, mikä onkin hieno juttu, sillä nyt se hajoitettiin. Kokoelma tietysti aloitti kotimaisten kohteiden osalta jo 1920 luvulta ja M17 kohteista, suuri osa kokoelman käsittelemästä ajanjaksosta osui kuitenkin M1930 ajanjaksolle.

Kokoelmassa oli hieman yli kaksikymmentä parempaa puhtaasti M30 kohdetta, joista mainittakoon kaksi kirjattua pikalentokirjettä Eurooppaan 1930-luvun alusta, joissa kummassakin oli käytetty postimaksuna M30 10mk Saimaa merkin I painosta. Kirjatut pikalentokirjeet eivät taksana ole erityisen ihmeellisiä, mutta kyseisen merkin hyvät käytöt ovat aina vaikeita kohteita ja allakin kuvassa näkyvät kohteet ovat siksi sopivia niin M30 filateeliseen kuin postihistorialliseenkin kokoelmaan. Kohteet myytiin yhdessä kokoelmasivulla, jonka myyntihinnaksi tuli mielestäni korkea 380 euroa.

Toinen 1930 luvun lentokohde, jonka tässä nostan oli Mannerheimille Bombayhin (nyk. Mumbai) Intiaan lähetetty lentokirje vuodelta 1936. Kirje on kulkenut Ruotsin ja Saksan kautta todennäköisesti Imperial Airwaysin reitillä Karachin kautta Bombayhin. Vastaanottaja tuo tässä tapauksessa lisähintaa ja kohde myytiin 200 eurolla. Kokoelman yksittäisistä kohteista kiinnostavimpiin kuului kirjattu lentopostikortti vuodelta 1941 Algeriaan. Kirjatut postikortit ovat vaikeita kohteita ja Euroopan ulkopuolelle USA:ta lukuunottamatta niitä tunnetaan vain aniharvoja. Kohde myytiin osana erää, jossa oli kuusitoista lähetystä sotavuosilta. Erän hinta nousi 560 euroon.

Vaikea Suomesta sodan aikana Englantiin 1941 lähetetty ja Bagdadin kautta ohjattu lentolähetys myytiin omalla kokoelmasivullaan. Kokoelmasivun tekstiin oli kirjoitettu, että lähetys olisi kulkenut Australiasta Bagdadin kautta Eteläiseen Afrikkaan kulkevaa n. hevosenkenkä (eng. horseshue) reittiä pitkin Etelä-Afrikkaan, josta se olisi kulkenut Englantiin. Oma käsitykseni on, että kyseistä reittiä lähetys kulki ehkäpä Sudaniin asti, josta se lensi Saharan Eteläpuolitse Afrikan Länsi-rannikolle, josta se kulki Englantiin. Koska Afrikan halki kulkeva reitti leikkasi tuhansia kilometrejä matkaa pois, pidän sitä paljon todennäköisempänä kulkureittinä. Kirje ei saavuttanut vastaanottajaansa vaan se lähetettiin takaisin Suomeen, tosin vasta vuonna 1945, postiyhteyden uudelleen avauduttua. Mielenkiintoinen ja hieno postihistoriakohde, joka ei jätä kylmäksi. Kylmäksi ei jäänyt hintakaan, vaan sen osalta puhalsi suorastaan kuuma liekki, nimittäin kohteesta taisteltiin aina 460 euroon saakka, mitä pidän aika kovana hintana.

Kokoelmassa oli myytävänä myös lento-onnettomuuspostia sekä runsaasti Suomen ja Pohjois-Amerikan välistä lentovene, eli ”clipper” postia. Kaiken kaikkiaan hinnat nousivat lähdöistään paljonkin, paremmat kohteet nousivat hyvinkin korkealle. M30 keräilijälle kohteita siis oli, mutta lentopostikokoelmissa, joita esitetään lentopostiluokan sääntöjen mukaan paino tulee jakaa kotimaisten ja ulkomaisten lähetysten kesken ja on harvinaista, että käytettäisiin vain käyttösarjan merkkejä. Näin ollen puristille kohteita ei sittenkään ollut tarjolla erityisen uskomattomia määriä.

Erissä oli varmasti mielenkiintoisiakin M30 kohteita tarjolla, en päässyt tutustumaan eriin työkiireiden takia ja olinkin näin ollen huonosti asemoitu niiden huutamisen suhteen – ja päädyin konservatiiviselle linjalle, mikä näkyi ”saannossa”. Se mikä jäi mieleen on, että huhut filatelian ja postihistorian kuolemasta ovat liioiteltuja.

Syksy käynnistyi – JFP, HTO & SF

30 syyskuun, 2023 By Mikael Collan

Syksy on käynnistynyt monellakin tapaa, kerhot tapaavat taas normaalijärjestyksessä ja näin tekee myös Salon kerho, joka tosin tänä syksynä aloitti kokoukset jo elokuun puolella. Yleensä ensimmäinen kokous kesän jälkeen on ollut syyskuussa, mutta nyt totesimme, että ”mikä ettei?”. Myös Oulun kerhossa toiminta on pyörähtänyt käyntiin ja minulla oli mahdollisuus työmatkan yhteydessä käydä pyörähtämässä sopivasti osuneessa kokouksessa, jossa pidin myös esitelmän. Huomaan, että ajatukseni ovat olleet jossain aivan muualla kuin missä pitäisi, sillä ainuttakaan kuvaa en ymmärtänyt Oulusta ottaa! Se mikä jäi mieleen oli, että kokoontumisen yhteydessä kerhoon otettiin uusi jäsen, alle 40-vuotias keräilijä! Lisäksi se, että kerhohuutokaupan myyntiprosentti oli tasan sata – toki kohteita ei montaa ollut, mutta kaikki meni!

Oulun kerhon puheenjohtajana toimii Ilkka Salonen ja kerholaisten joukossa oli muutama tuttu naama näyttelyistä, toki erityisesti M30 keräilyn grand old man Hannu Kauppi etunenässä. Hannulta sain kyydin kerholle ja kerholta illaksi kentälle, josta pääsin sinivalkoisin siivin illaksi kotiin…. vai miten se mainos nyt menikään.

Liiton sivuille on laitettu luettava ja PDF versio edesmenneen postihistoriakeräilijä Jorma Keturin kirjasta ”Kirjesalaisuus murtui”. Kirja on vuodelta 2012, mutta syystä tai toisesta se jäi julkaisematta. Kyseessä on laajasti suomalaista postisensuuria käsittelevä helppolukuinen teos, jossa on valtava tietosisältö kaikille postihistorian keräilijöille. Myös M30 keräilijät hyötyvät, sillä kirja käsittelee toisen maailmansodan ajan sotasensuuria laajasti. Suosittelen, sillä materiaali on Liiton jäsenille vapaasti saatavissa.

Huutokauppoja on järjestetty jo jonkin verran ja tässä ajattelin avata vähän aikaa sitten päättyneitä Järvenpään Filateliapalvelun, HTO ja Suomen Filatelistiseuran huutokauppoja.

JFP:n huutokauppa 23 päättyi 23.9. M30 filateliaosastolla oli myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä ja aika tavanomaista tavaraa. Kaupaksi meni arviolta puolet kohteista. Ainoa ”silmään osunut” filateliakohde oli 8mk violetin merkin pystysuuntainen hammastesiirtymä, joka oli leikattu hampaatomaksi ylälaidastaan. Kohde on aika hyvän näköinen ja 20 euron hinnallaan se oli mielestäni ostajalleen edullinen.

Postihistoriapuolella myytävänä oli vain viisi kohdetta! Eli ei paljon mitään. Näiden joukossa kiinnostava oli pika-pikkupaketti vuodelta 1951, tai oikeammin leike pikkupaketin paperista. Joka tapauksessa mielenkiintoinen ja aika harvinainen pikkupakettilähetys lisämaksulla. Kohteen hyvyys ei jäänyt huomaamatta ja se meni kaupaksi 90 euron hinnalla. Huutokaupan mopomiitti ja keulinta-osasto suoritettiin verolippuja sisältäneen kohteen ympärillä – neljä verolippua sisältänyt kohde myytiin 60 euron hinnalla. Itse en saanut ynnäiltyä miksi nämä saivat niin paljon intoa osakseen. Lieneekö liittynyt vastaanottajiin tai johonkin muuhun ehkäpä ei-filateeliseen syyhyn. Mainittakoon, että kohde, jossa oli useita ulkomaille lähetettyjä lähetyksiä oli niin huonolla resoluutiolla kuvattu, että oli mahdotonta päätellä mistä oli kysymys. Tästä syystä jätin mahdollsiet huudot huutamatta – olisi tärkeää, että kuvista saa selvää, muuten on turha olla kuvia.

HTO #63 päättyi 24.9. M30 filateliaosastolla oli parisen kymmentä kohdetta tarjolla ja postihistoriaosastolla kolmisen kymmentä. Kaiken kaikkiaan noin puolet myytäväksi laitetusta teki kauppansa. Filateliapuolella myytävänä oli pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä, jotka eivät kympin pohjilla erityisen hyvin liikahtaneet – tavara myytiin pääasiallisesti pohjahinnalla. Postihistoriapuolella oli kaupan kiinnostaviakin kohteita. Kotimaan postissa kulkenut pakettikortti, jolla oli Notraco Oy:n suojaleimatut M30 merkit nousi 20 euron pohjistaan lähes 120 euron hintaan. Mielestäni kohde on hyvä, koska siinä on Notraco Oy:n leima ja lähetys kuvastaa hyvin firman bisnestä kuin tietysti itse pääasiaa, eli suojareijitystä. Toinen kotimaassa kulkenut kiinnostavampi kohti oli kirjattu paikalliskirje Helsingissä, joka oli maksettu yksin 35mk Olavinlinna-merkillä. Kohde nousi noin 25 euroon, vitosen pohjistaan.

Kaksi sodan aikaista lentopikakuorta Ruotsiin (eri kohdenumeroilla) myytiin n. 15 euron hintaan. Nämä olivat kiinnostavia, sillä lentoreitit Ruotsiin vaihtelivat sodan aikana. Kun näitä reittejä haluaa esitellä on mukavaa, kun kohteissa on lisämaksuja mukana.

Vuoden 1933 Zeppelinin Etelä-Amerikan lennolla kulkenut kirje myytiin noin sadalla kahdella kympillä ja voitti Notraco suojareijitekortin vain pienellä marginaalilla, korkeimman myyntihinnan keränneenä M30 postihistoriakohteena. Zeppelinlentojahan oli muutamia ja näistä tunnetaan Suomestakin lähetettyjä kohteita. Osa kohteista on väärätaksaisia, mutta tällä kertaa myyty oli taksaltaan ok. On pakko todeta, että mitään ihmeellisyyksiä ei M30 osastoilla tällä kertaa ollut tarjolla.

Siksi olikin sitäkin ihmeellisempää, kun vastaan tuli koko huutokaupan ylivoimaisesti kovin M30 kohde osastosta ”Viro”. Siellä oli myytävänä ulkomaan postiosoitus vuodelta 1939, joka oli lähetetty Suomesta ja jolle oli asiaan kuuluvasti Virossa maksettu kotiinkantomaksu virolaisilla Merkeillä. Ulkomaan postiosoitukset ovat vaikeita ja niitä käsittääkseni tunnetaan M30 merkein alle kymmenen kappaletta. Kohteen hinta kuitenkin nousi 10 euron lähtöhinnastaan aina n. 180 euron hintaan saakka. Lieneekö myyjä ymmärtänyt mitä myy, kun lähtöhinta oli asetettu niin alas.

Taksa on oikein, nimittäin postiosoituksen määrä on ollut 504 markkaa, ja taksakirja kertoo meille, että taksa on tällöin lomakkeelta löytyvä 5,50mk. Kun näitä kansainvälisiä postiosoituksia tulee vastaan, on syytä olla varovainen, sillä tiedetään Turusta kappaleita, jotka lienevät tulleiksi pihistetyksi postitoimistosta tai tarkoituksella tehtyjä filunkia varten. Näissä filunkikappaleissa ei ole vastaanottajamaan leimoja eikä asiaan kuuluvia kotiinkantomaksuja jne. Tarkkana näiden kanssa, sillä harvinaisuutensa vuoksi huijauksistakin pyydetään usein korkeita hintoja.

SF:n huutokauppa 114 päättyi 27.9. ja se meni minulta töiden takia aikamoisen ohi. En ehtinyt katsomaan tarjontaa läpi. Myytävää oli M30 osastossa jonkin verran. Kiinnostava ”väliinputoaja” oli ennen 1,25mk merkin julkaisua lähetetty 1,25mk taksainen postikortti, joka meni kaupaksi n. 17 eurolla. Muuta mielenkiintoista oli 4½mk merkin ja 9mk merkin yhteiskäyttö lentokirjeellä USA:han huhtikuussa 1945. Kumpikin merkki puolusti paikkaansa, kun kirjeen taksa oli 4½mk ja lentolisä juurikin 9mk. Lentopostin osastossa oli myytävänä kotimaan lentokirje Ivaloon vuodelta 1951. Se myytiin 22 eurolla, eli ei kovin kovaan hintaan.

Pian edessä ovat Postimerkkimessut. Tarkalleen sanottuna 26.-29.10. Helsingin messukeskuksessa. Perinteiseen tapaan mukana on tietysti Filatelistiliitto omalla osastollaan, jossa esitellään myös mukana olevia kokoelmia. Kauppiasosasoja on mukana totutusti. Oma panokseni tällä kertaa on kaksi kehystä Saksan vuosien 1922-1923 inflaatio-aikaa käsittelevä pieni kokoelma, joka on esillä 100 vuotta sitten tapahtuneen hyperinflaation ”kunniaksi”. Juuri vuoden 1923 lopussa, messujen aikoihin, oli inflaatio hurjimmillaan! Jorma Keturi, jonka mainitsin yllä keräsi myös Venäjän postihistoriaa – Postimerkkimessuille on tulossa näytille postuumisti Jorman keräämä venäläisen kirjatun postin kokoelma yhdessä kehyksessä. Lisäksi Jorman kultaa voittaneen Suomessa tapahtunutta sensuuria kuvaavan kokoelman ja tämän yhden kehyksen kokoelman dokumentoiva, Liiton kustantama kirja on tilattavissa Postimerkkimessuilta. Kirjaa painetaan paperiversiona vain tilattu määrä ja uusia painoksia ei liene tulossa myöhemmin.

Kesä meni – filateliasyksy alkaa & terveisiä maailmalta

1 syyskuun, 2023 By Mikael Collan

Kesä meni menojaan ja kuten aina, liian nopeasti. Nyt kelit ovat kääntyneet jo syksyisiksi mikä tarkoittaa sitä, että ulkona sataa ja lämpimiä aurinkoisia päiviä näkee ilmeisesti tänä vuonna enää televisiossa. Toisaalta, mikä sen otollisempaa aikaa merkkeilyyn kuin sadepäivä! Filatelisti osaa kääntää tappiotkin voitokseen! Toisaalta kesän jälkeen alkaa vahva filateliasyksy, jonka ohjelmaan kuuluvat mm. postimerkkimessut Helsingissä ja tietysti suuri määrä eri järjestäjien huutokauppoja. Ei siis kannata vaipua synkkyyteen, vaan täytyy alkaa kaivamaan kohteita esille ja väkertämään kokoelmia kuntoon. Joensuussa järjestettävän JOEX24 kansallisen näyttelyn ilmoittautuminenkin aukesi tänään!

Kesän aikana on kauppa käynyt kotimaisissa ja ulkomaisissa nettipalveluissa. Nostan tässä esimerkiksi yhden kohteen, joka myytiin eBayssa heinäkuun lopussa. Kyseessä on Suomesta 7.3.1945 Kanadaan lähetetty lentokirje, joka oli monteerattu kokoelmalehdelle englanninkielisesti tekstitettynä. Kohteella on Suomen ja Yhdysvaltain sensuuriliuskat ja suomalainen sensuurileima #18 (Helsinki). Taksa koostuu ulkomaan kirjetaksasta 4½mk per 20g ja lentolisästä Pohjois-Amerikkaan 9mk, eli yhteensä 13½mk. Kun tämä summa kuorelta löytyy on taksakin oikein. Leimaus on Helsinki Avion.

Kohde on siksi mielenkiintoinen, että se on ”varhainen” esimerkki Kanadaan 5.3.1945 sodan jälkeen auenneesta postista. Tämä varhaisuus tai joku muu syy piiskasi kohteen hinnan aina yli kahdensadan kanadan dollarin mikä postikuluineen lienee jossain n. 150 euron kinttaalla. Vaikka kohde onkin hyvä aikakautensa edustaja, pidän hintaa aikamoisen kovana. Kesän aikana myytiin tietysti valtavasti muutakin, mutta silmiini ei sattunut mitään uskomattomia M30 kohteita, toki en kesälomalta jaksanut haukkana asiaa valvoakaan – yritin sittenkin keskittyä lomailuun.

Sanotaan, että matkailu avartaa… ja täytyy myöntää, että se on totta. Tällä kertaa allekirjoittanut vaelteli Itä-Aasiassa, tarkemmin sanottuna Etelä-Koreassa työmatkalla, jonka yhteydessä oli mahdollista yrittää filateliaa. Pääasiallisena matkakohteena oli Daegun kaupunki, joka on jäänyt surullisen kuuluisaksi siitä johtuen, että siellä pidettiin 2011 yleisurheilun MM-kisat ja suomen saldo oli Euroviisuista tutuksi tullut ”zero points Finland”. Daegu on noin 2,5 miljoonan ihmisen kaupunki Etelä-Korean keskisessä Etelä-osassa, kukkuloiden ympäröimässä laaksossa, jossa lämpötilat nousevat kesäisin korkealle. Reissun ajan päivälämpö pyöri joka päivä yli +30 asteessa ja koska ilmankosteus oli korkealla, tuntui lämpötila samalta kuin mitä ruotsalaisessa saunassa usein kohtaa. Korean sodan aikana Daegu ei joutunut Pohjoisten armeijoiden miehittämäksi, eli kuuluu siihen pieneen osaa Korean niemimaata, mikä ei missään vaiheessa ollut kommunistien valloittamana. Paikallinen herkkuruoka on friteerattu makeassa soija-chilikastikkeessa ja seesamin siemenin maustettu kana, jota paikalliset syövät yhdessä oluen kanssa. Tämä chicken and beer kombo on kyllä erittäin onnistunut yhdistelmä, sillä olut huuhtoo sopivasti ärhäkän kanan ”kuumuuden” pois ja tilalle jää tasapainoinen hyvä maku. Parhaita kanaruokia mitä olen päässyt maistamaan. Noin kilon verran luuttomia kanakökköjä ja pari olutta maksoi noin 15 euroa, eli ei kenenkään ulottumattomissa.

Daegussa on useita markkinoita, joissa Itä-Aasialaiseen tapaan on pieniä kojuja vieri vieressä ja myytävänä kaikenlaista tavaraa maan ja taivaan välistä. Antiikkia tai keräilytavaraa ei kuitenkaan näkynyt juuri lainkaan – pääasiallinen myyntiartikkeli olivat vaatteet. Eräässä maan alla olevassa joitakin satoja metriä pitkässä putken muotoisessa ostoskeskuksessa kuitenkin tuli vastaan rahaliike, jossa oli myös postimerkkejä myytävänä. Kun lämpötilat huitelevat reippaasti päälle kolmen kympin on selvää, miksi ostoskeskuksia rakennetaan maan alle. Kaksi liikkeessä istunutta herraa eivät osanneet sanaakaan englantia, mutta pienen käsienheiluttelun jälkeen kävi selväksi, että heillä ei ollut mitään Suomi-materiaalia. Asiahan ei ollut yllätys, mutta piti sitä kysyä kuitenkin.

Kotiin paluumatkalla ehdin pysähtyä Seoulissa, Etelä-Korean pääkaupungissa, jossa viimeisten tietojen mukaan on yli kymmenen miljoonaa asukasta. Seoulissa on suurkaupungin tunnelma pilvenpiirtäjineen kaikkineen. Fiilis on täysin erilainen kuin Daegussa, joka on suuresta asukasmäärästään huolimatta selvästi provinssikaupunki. Tämä näkyy myös hintatasossakin, mikä Seoulissa on pariakin napsua Daegua korkeammalla. Muita sattumanvaraisia havaintoja ovat, että Seoulissa ei ole roskiksia kaduilla lainkaan samassa määrässä kuin Daegussa, missä niitä on joka paikassa ja siinä missä Daegussa sai koko päivän kulkea tapaamatta ainuttakaan länsimaista ihmistä, tulee Seoulissa länkkäreitä vastaan jatkuvasti.

Kuumuudesta johtuen olin hieman rajoittunut liikuskelemaan Seoulin keskustassa, jonka ytimessä etäisyydet eivät kuitenkaan ole mitenkään uskomattomia. Kuitenkin liikuttaessa jalan on askelten määrä tietysti kohtalaisen korkea. Lähdin katsomaan postitaloa, jonka huomasin olevan parin kilometrin päässä. Paikalle päästyäni huomasin, että kyseessä ei olekaan mikään pieni tönö, vaan aikamoisen kokoinen kompleksi, jossa lienee toimistotilaa useille tuhansille ihmisille. Ilokseni huomasin, että postitalon alakerrassa on postimuseo, jonka sisäänpääsykin oli niin edullinen, että pystyin siihen – se nimittäin ei maksanut yhtään mitään.

Itse museo ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, se vaikutti olevan kovasti lapsille suunnattu, mutta siellä oli silti muutamia kiinnostavia näytteille laitettuja asioita. Yksi oli vitriini, jossa oli useiden maiden postilaatikoiden pienoismalleja ja toinen oli merkkien painamiseen keskittyvä esitys. Toki korealaisten merkkien vitriinit olivat kiinnostavia ja pääsin näkemään luonnossa postituoreena kaikki päälajit alusta lähtien. Korealaisittain alku on vuodessa 1871. Pitkän 1900-luvun alusta aina toisen maailmansodan loppuun jatkuneen japanilaismiehityksen ajan merkkejä ei ollut näkyvissä ja minulle jäi olo, että tämä aikakausi halutaan aktiivisesti Koreassa unohtaa muutenkin.

Postitalon alla on yksi monista Seoulin maanalaisista kauppakeskuksista ja päätin lähteä siihen tutustumaan, kun kerran paikalla olin. Minulla oli etiäinen, että ehkäpä juuri siellä voisi olla keräilyliikkeitä. Tällä(kin) kertaa etiäinen kuiskutti korvaani pelkkää asiaa, sillä tässä Hoehyeonin kauppakeskuksessa oli useita keräilyliikkeitä ja myytävänä niin postimerkkejä, rahoja kuin lp-levyjäkin. Osa liikkeistä oli ikävä kyllä kiinni, koska olin paikalla vasta viiden aikoihin ja mistään liikkeestä ei löytynyt suomalaisia merkkejä, Suomesta Koreaan lähetettyä postia tai Koreasta Suomeen lähetettyä postia. Pääasiallisesti myynnissä oli korealaisille kotimaista merkkiä ja postia. Värikkäät ja suurikokoiset muistoarkit ja uudemmat merkit olivat vahvasti esillä, postihistoriaa näin vain kahdessa liikkeessä.

Paluumatkalla hotellille kävelin Korean keskuspankin ohi ja huomasin siellä olevan museon. Myös keskuspankin museo on ilmainen ja kävelin sisään. Keskuspankki on hieno vanha kivirakennus aivan Seoulin keskustassa. Pankin toisessa kerroksessa on näytillä iso pienoismalli Seoulista 1950-luvulta. Käytännössä havaitsin vain muutamia nykyään jäljellä olevia rakennuksia, koska kaupunki on rakennettu täyteen pilvenpiirtäjiä – näistä yksi on keskuspankki. Museossa on näytillä, kuten arvatakin saattaa niin korealaisia kuin muitakin rahoja ja mitaleita laajasti. Vanhimmat näytillä olevat rahat ovat tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua käytettyjä. Kuvassa ensimmäisiä korealaisia rahoja, joissa on kaikissa reikä, jotta niitä voitiin sitoa yhteen narulla ja säilyttää ”ketjussa”. Rahapussia ei tarvittu. Näytillä oli myös suomalaisen urheilumenestyksen numismaattinen murheenkryyni, eli juuri tämä aiemmin yllä mainittu Daegun nollan pisteen MM kisojen muistomitali. Itseruoskinnassa Suomi on ykkönen, siksi otin siitäkin kuvan. Mielenkiintoinen rahojen aiheisiin pureutuva teemanäyttely oli myöskin avoinna. Vitriineissä oli eri aiheisia mereen liittyviä aiheita kuvaavia rahoja, kuvassa näkyy mm. majakoita kuvaavia rahoja. Näitä voinee käyttää yhdessä aihemerkkien kanssa avoimen luokan kokoelmassa ja yhdistää numismatiikan ja filatelian.

Nähtävää olisi varmasti ollut paljon enemmänkin ja epäilemättä jostakin olisi löytynyt se ”oikea” keräilyliikekin, jossa suomalaisen filatelian runsaudensarvi olisi ollut ottajaansa vailla. Mutta kuten yleensä, kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin matka loppui. Sen verran totean vielä, että nykyään lentäminen Itä-Aasiaan on aikamoinen kokemus. Siinä missä ennen Ukrainan sotaa lennettiin Venäjän yli ja matka-aika Koreaan oli noin 8½ tuntia on se nykyään mennessä 11½ ja palattaessa 13½ tuntia. Nämä lukemat ovat aikamoisen epäinhimillisiä, vaikka Finnairin koneet ovatkin siistejä ja matkan aikana on mahdollista katsoa elokuvia ja muuta viihdettä. Mikäli tekisin reissun uudestaan, tekisin sen välilaskulla, koska ”vanha ei jaksa”. Toisaalta kertakirpaisussakin on puolensa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin jäi sellainen olo, että Koreassa on nähtävää – maa on yllättävän vihreä, junat toimivat erinomaisesti ja hintataso on Suomea edullisempi, erityisesti Seoulin ulkopuolella. Uskon, vaikken itse nähnyt, että meren rannalla sijaitsevat kaupungit maan eteläosissa ovat aivan erinomaisen hienoja rantoineen. Työmatkalla en näihin mahdollisiin lomakohteisiin päässyt tutustumaan. Korealaiset ovat erittäin avuliaita ja ystävällisiä vaikkei yhteistä kieltä ole. Maa on siisti ja roskia ei juurikaan näy missään. Vaikutti siltä, että rehellisyys on myös korkealla tasolla, sillä ihmiset jättivät Daegussa tavaransa ravintoloiden pöytiin täysin vartioimatta käydessään hakemassa lisää ruokaa.

SP-Lehden huutokauppa loppui muutama päivä sitten, mukana oli jälleen myös M30-kohteita. Kaiken kaikkiaan M30 osastossa oli kolmisen kymmentä kohdetta, joiden joukossa ei ollut ihmeitä. Tällä kertaa paino oli filateliassa ja kalleimmalla, 90 eurolla, kaupaksi mennyt kohde oli violetti 2:75mk leijonamerkki jolla on hyvä pystysuuntainen siirtymä. Vastaavan merkin ryhmä myytiin kohtalaisen kovaan hintaan jokin aika sitten, nyt myynnissä oli ja kaupaksi meni yksittäinen merkki. Toinen myyty siirtymäkohde oli 8mk/5mk päällepainamamerkin päällepainaman siirtymä kulkeneella, leikkeellä olevalla merkillä. Tämä kohde meni kaupaksi 36 euron hinnalla.

Yllä kuvattujen kohteiden lisäksi ei M30 asiaan liittyen ole juuri muuta mainittavaa. Kaksi erää suojareijitettyjä merkkejä myytiin noin kaksinkertaisilla hinnoilla lähtöhintaansa nähden. Kauppa selvästi käy, mutta myytävänä ei ole erityisen harvinaista tavaraa. Kesä ja ”kuiva kausi” ehkä näkyi tässä huutokaupassa, sillä joidenkin kohteiden osalta hinnat olivat aikamoisella laukalla.

« Edellinen sivu

Seuraava sivu »