Hellman huutokaupat järjestää vuosittain kaksi kansainvälistä huutokauppaa ja syksyn huutokauppa päättyi suhteessa tämän blogin kirjoittamiseen ”viime viikolla”. Huutokaupan numero taisi olla 133. Kuten tavallista huutokauppa oli useamman päivän pituinen rupeama, näin vaikka se on siirtynyt täysin Internetiin. Malli 1930 keräilijälle tarjolla oli tälläkin kertaa mielenkiintoisia ja vaikeita kohteita niin filateeliseen kuin postihistorialliseen kokoelmaan, vaikka M30 osastossa kohteita oli yhteensä vain noin kaksikymmentä.
Filateliapuolella myytävänä oli erä siirtymiä, joka myytiin 55 eurolla. Hinta oli ostajalle edullinen, sillä oli mahdollista saada useampia M30 leijonamerkkien kohtalaisen hyviä siirtymiä samalla kertaa. 10p automaattimerkkien kokonainen rulla myytiin satasella ja 50p vihreän merkin siirtymänelilö arkin kulmasta 80 eurolla. Isompi erä hyviä leimauksia, mukana hyviä loistoja meni kaupaksi 45 eurolla, mikä teki kohteesta mielestäni hyvin edullisen. Super kovia merkkikohteita ei tällä kertaa ollut tarjolla.
Postihistoriapuolella oli kertaluokkaa parempaa tarjontaa kuin merkkipuolella. Erittäin vaikea lomakekäyttö, postiosoituksen pidennyspyyntö oli myytävänä sadan euron pohjahinnalla ja se myytiin 140 eurolla. Tämä oli hieman erikoinen tapaus, sillä vastaavia kohteita on myyty pitkin viimeistä vuotta SF:n huutokaupoissa ja ne ovat saavuttaneet korkeampia hintoja. Nyt kävi niin, että vastaavan kohteen (taisi olla jopa kertaalleen SF:llä myyty kohde) sai ostaa edullisemmin Hellmanilta. Ihmeelliset ovat filatelian tiet! Kohteessahan ei ollut mitään vikaa, vaan se oli siisti esimerkki kolmen markan taksaisesta postiosoituksen voimassaoloajan pidennyspyynnöstä. Ostaja sai suhteellisella halpuudella hyvää.
Erittäin vaikea ei-filateelinen ja hyvin asiallinen M30 vihkomerkkien (V2) postikorttikäyttö Tanskaan vuodelta 1941 sai 50 euron lähtöhinnastaan nousua aina 120 euroon saakka. Kohde oli aitoutettu ja mielestäni erittäin hyvä. Hinta ei ollut erityisen korkea, nimittäin vihkomerkkien ulkomaan käytöt eivät ole helppoja. Olisi voinut maksaa enemmänkin, koska kysymyksessä on hyvä kohde M30 filateeliseen kokoelmaan.
M30 postihistorian ”pakollisiin tykkikohteisiin” kuuluva 2½mk punainen leijonamerkki käyttötarkoituksen mukaisella sodan ajan postikorttitaksalla ulkomaille oli myytävänä 200 euron lähtöhinnalla. Näitä vaikeita postikorttien yksittäiskäyttöjä tällä merkillä tunnetaan alle kymmenen kappaletta. Sama kohde oli aiemmin myytävänä 250 euron lähtöhinnalla ja jäi tuolloin myymättä, nyt se meni 200 euron pohjalla kaupaksi. On hämmästyttävää, että näin vaikea kohde vaihtaa omistajaa näin edullisesti. Ihmettelen erityisesti siksi, että olen nähnyt useampia M30 kokoelmia ja muitakin postihistoriakokoelmia, joihin kyseinen kortti olisi mahtunut ja joissa tätä kohdetta ei ole.
Muuta mielenkiintoista olivat vaikeahko lentokirje Sveitsiin vuodelta 1945, joka meni kaupaksi 40 eurolla. Hyvä kohde lentopostin keräilijälle. Hollantiin Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton erikoistaksalla lähetetty kirje, joka oli maksettu 3½mk oliviilla merkillä, ei mennyt kaupaksi 40 euron pohjallaan. Kaikilla ilmeisesti omasta mielestään oli jo tämä kohde… veikkaan, että asiassa ei ymmärretty kohteen vaikeutta – ulkonäkö ei auttanut asiaa, sillä kuori näyttää hyvin tavalliselta, olematta sitä.
Huutokaupassa oli muutamia muitakin M30 kohteita myytävänä muissa osastoissa, mutta ei mitään sellaista, joka olisi saanut M30 keräilijän verenpaineen nousemaan uhkaavasti. Isossa kuvassa M17 veti tavalliseen malliin ja oli kiinnostavaa havaita, että M17 postihistoriakohteita oli tarjolla perin harvoja – myynnissä oli pääasiallisesti vain merkkimateriaalia. Erissä oli mm. M30 lentopostikohteita sisältävä erä. Hinnat eivät kaikissa kohdeluokissa nousseet juurikaan, mutta koviakin nousuja nähtiin – on selvää, että eri keräilyalueiden suhdanteet eivät seuraa toisiaan. Erityisen mielenkiintoinen havainto oli, että Venäjän keisarikunnan merkkien ja postihistorian tarjonta oli jonkinlaisessa aallonpohjassa – myytävänä ei ollut juuri mitään. Postihistoriaa vain muutama kohde. Kaukana ovat ne ajat, kun myytiin jopa satoja kohteita per huutokauppa ja hinnat olivat pilvissä. Sic transit gloria mundii sanoisi muinainen roomalainen, eli katoavaa on mainen kunnia.
Vaikuttaa myös siltä, että elämme hetkeä, jolloin M30 kokoelman rakentamista kannattaa aloittaa, sillä merkkimallin huippukohteita on mahdollista ostaa edullisesti verrattuna muutamien vuosien takaiseen aikaan. Kun vielä huomataan, että merkkimallista löytyy erinomainen käsikirja ja aikakauden taksat on erittäin hyvin dokumentoitu uudessa taksakirjassa, ei tiedon puute ainakaan voi olla esteenä! Pää täytyy pitää kylmänä ja pohtia mitä haluaa tehdä… pohdin, että esittäytyykö M30 pelottavana laajuteensa vuoksi? Voi olla – siksi keräilyn voi aloittaa esimerkiksi jostakin lähetyslajista. Tein kerran kokoelman vain painotuotteista M30 merkeillä, se oli varsin opettavaista ja kivaa puuhaa. Painotuotteet ovat erityisen aliarvostettu lähetyslaji ja materiaalia on silloin tällöin saatavilla hyvin edullisesti. Yhden kehyksen kokoelman voi esimerkiksi rakentaa ilman suurta omaisuutta. Minulle M30 tarjoama laajuus on ollut pelastus, nimittäin siinä missä moni muu on joutunut toteamaan, että ”kaikki on valmista” en itse ole koskaan joutunut näin sanomaan, vaan saan puuskuttaa eteenpäin!
