malli1930.fi

Hannu Kauppi 1946-2025

By

Hannu Kauppi syntyi 15.8.1946 sodan jälkeiseen Suomeen, jossa Neuvostoliiton kanssa vuonna 1944 solmittu välirauha johti rauhaan vasta Pariisissa 1947. Pohjoisessa oli entinen aseveli Saksa käyttänyt poltetun maan taktiikkaa ja vetäytyessään Norjaan polttanut Rovaniemen ja käytännössä kaikki kylät matkallaan. Suomea jälleenrakennettiin Hannun ollessa pikkupoika ja tämä uurastus teki Hannuun suuren vaikutuksen. Toisaalta nuori mies oli taitelijaperheestä ja vaikka hän ei varsinaisesti herkkyyteen taipuvainen ollutkaan, arvostus käden taitojen ja taiteen osalta kehittyi suureksi. Mies kouluttautui geologiksi ja töitä 1960-luvulta lähtien riitti runsaasti niin Suomessa kuin ulkomaillakin, pääasiallisesti opettajan ammatissa Haukiputaalla. Urheiluharrastuksena oli toimia jääkiekkoerotuomarina pitkään Oulun seudulla.

Hannu kertoi, että tämä leimaus on myös tunnin osalta tarkka hänen syntymähetkensä kanssa

Hannua kuvastaa ehkä parhaiten vahva tasapaino käytännön järjen ja aikaansaamisen ja toisaalta taiteen ja harrastamisen välillä. Kaikenlainen jahkaileminen ja pahimmassa tapauksessa tyrintä kävivät Hannun hermoille, itse hän oli jämpti ja järjestelmällinen ja toivoi samaa myös muilta.

Postimerkkeilyn piirissä Hannu tunnetaan käyttösarjan mallin 1930 tutkimuksen ja keräilyn pisimmälle vieneenä suomalaisena filatelistina. Mallin keräilyn Hannu aloitti jo 1970-luvulla, aikana kun sitä keräsi aniharva ja M30 materiaalia ei pidetty juuri minään. Aikojen saatossa keräily sai laajan merkityksen Hannulle ja perehtyneempien keräilijöiden ohjastamana ja kannustamana hänestä sukeutui näyttelyfilatelisti. Hannu tekikin M30 merkkimallista salonkikelpoisen esittämällä kokoelmaansa näyttelyissä. Ensimmäisen ”kovemman mitalin” Hannun kokoelma sai 1989 Turussa ABOEX näyttelyssä, kun sille myönnettiin suuri kullattu hopeamitali 84 pisteellä. 1993 Hannu sai ensimmäisenä kautta aikain kultamitalin M30 kokoelmalla. Kuusitoista vuotta myöhemmin, vuonna 2009 oli kansallisen Grand Prixin vuoro TAMFILA näyttelyssä. Tuossa välissä kokoelma sai 2006 kansainvälisen kultamitalin Washingtonissa USA:ssa ja jälleen Tampereella 2017 FINLANDIA näyttelyssä kokoelma sai eurooppalaisen suuren kultamitalin. Käytännössä Hannun mallin 1930 kokoelma on vertailukohta kaikille muille merkkimallin kokoelmille erityisesti filateelisen materiaalinsa osalta, mutta myös esitettyjen postihistoriakohteiden monipuolisuuden ja laadun osalta.

Mallin 1930 lisäksi Hannu keräsi mallin 1975 käyttösarjan merkkejä joita hän menestyksekkäästi esittelin myös näyttelyissä, Tornioon liittyviä filateelisia kohteita ja postikortteja ja olipa hänellä kokoelma Gröönlannin merkkejäkin. Gröönlantikokoelma liittyi hänen geologina tekemäänsä Gröönlannin vierailuun, josta Hannu joskus kertoi juttuja sopivan hetken sattuessa kohdalle.

Pitkään filateeliseen uraan kuului oman keräilyn lisäksi toiminta myös muiden filatelistien hyväksi, kirjoittamalla aiheesta kirjallisuutta. Hannu kirjoitti kaksi mallin 1930 käsikirjaa, kevyemmän ja raskaamman version ja oli mukana uuden taksakirjan kirjoittaneessa työryhmässä. Merkkimallin 1975kin osalta hän oli mukana käsikirjan kirjoittaneessa työryhmässä. Ei yllättäen, Hannu palvelee filatelisteja vielä postuumistikin, hänen kokoelmaansa esittelevä kirja julkaistaan Lempäälässä järjestettävässä kansallisessa näyttelyssä. Kirjallisuuden kirjoittamisen ja tutkimuksen lisäksi Hannu toimi pitkään Filatelistiliiton aitoutustoimikunnassa, ja vuodesta 2009 toimikunnan puheenjohtajana. Vasta jouluna 2024 hän jätti puheenjohtajan tehtävät.

Hannu sai kultaisen Pro Filatelia mitalin ansioistaan suomalaisen filatelian edistämiseksi vuonna 2018 Jyväskylässä KESFILA näyttelyn yhteydessä. Hannulle mitali tuli pyytämättä ja yllätyksenä. Leo Linder Trophyn Hannu oli saanut vuonna 2012 ja SF:n Von Fieandt mitalin vuonna 2013.

Nopeasti edenneen sairauden uuvuttamana Hannu nukkui aamulla 6.3.2025 pois. Vielä pari päivää aiemmin olimme Hannulle ominaiseen tapaan pilke silmäkulmassa miettineet maailman menoa ja naureskelleet erilaisille ihmeellisyyksille. Jään sinua kaipaamaan ystäväni.

Kevät etenee, keräily jatkuu

By

HTO:n huutokauppa numero 69 päättyi eilen. Myytävänä oli parisenkymmentä M30 filateliakohdetta ja yli kolmekymmentä postihistoriakohdetta. Filatelia myi vähän laiskasti, sillä loistoleimaiset kympin pohjalla saattavat olla tavallisemmista merkeistä vähän kovan hintaisia… näitä myynnissä oli useita. Kaupaksi meni eriä ja mm. iso kasa sokeripaloja (n. 34000 merkkiä).

Postihistoriapuolella oli myytävänä kaikenlaista pikkukivaa, sekä kiinnostavan oloisia eriä. Kotimaan lähetyksistä kiinnostavimpiin kuului vuonna 1943 rintamille (KP osoitteeseen) lähetetty kirje, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostimerkkiä ei ollut käytetty. KP osoitteisiin piti lähettää kenttäpostimerkillä ja tavallinen M30 ei kelvannut. Tämä kohde on hyvä esimerkki tällaisen lähetyksen palauttamisesta (kenttä)postisäännön mukaisesti. Myyntihinta jäi n. 15 euroon.

Kolmannen painoluokan painotuote (kääre) meni kaupaksi 20 euron pohjallaan, hienoa, että joku arvosti painavampaa painotuotetta. 1½mk violetti saantitodistuksella kotimaasta vaihtoi omistajaa 32 eurolla. Mielenkiintoista kyllä 1½mk harmaan leijonamerkin yksittäiskäyttö tavaranäytteellä ei mennyt 40 euron pohjallaan kaupaksi. Kyseessä on hyvä käyttö tälle merkille, jolle yksittäiskäyttöjen löytäminen on haastavaa.

Ulkomaille menneen postin osalta hieman yllätyin, kun 10mk yksittäiskäyttönä lähetetty vakuutettu kirje Saksaan nousi 15 euron lähdöstään vain vähän ja myytiin vain 16,50 euron hinnalla. Ulkomaille lähetetyt vakuutetut kirjeet ovat isossa kuvassa kohtalaisen hyviä postihistoriakohteita ja yksittäiskäytöt ovat tällaisilla taksakombinaatioita sisältävillä lähetyksillä aika vaikeita. Kohteesta on sanottava se, että on hyvä, että HTO oli kuvannut sen kummankin puolen, nimittäin se on aina ulkomaan kohteilla hyvä asia.

Kyseinen kirje on lähetetty vuonna 1931 mikä käytännössä tarkoittaa, että käytetty 10mk Saimaa merkki on tyypin I merkki, eli ”Zeppelinin pohjamerkki”. Kirjeen taksa Saksaan on tuolloin lokakuussa ollut 2mk (20g saakka). Kirjaaminen on maksanut 2,00mk (saman vuoden marraskuuhun saakka) ja vakuutus 5000mk:sta on kirjeelläkin nähtävästi ensin muutettu kultafrangeiksi ”Frs 652:63” mikä tarkoittaa sitä, että vakuutuksen hinta on määräytynyt 601-900 vakuutusarvon mukaisesti ja oli 6,00mk. Nämä yhteensä tekevät 10,00mk. Vastaanottajan nimi on raaputettu pois, mutta se ei erityisesti haittaa, sillä osoitteesta on tarpeeksi näkyvissä. Kohde kelpaa jopa filateeliseen kokoelmaan I tyypin Saimaa 10mk merkin kohdalle.

Kahden markan violetilla M30 leijonamerkillä Kiinaan lähetetty kortti myytiin kympin pohjallaan, ja 12mk sinisellä merkillä USA:an lähetetty palautettu kirje samaten kympillä, kuuden kympin pohjilla Neuvostoliittoon 6mk taksalla (5+1mk) lähetetty palautettu postikortti jäi myymättä, myöskään lyhyemmän Saksan erikoistaksa-ajan aikainen 2:75mk yksittäiskäyttö Saksaan ei löytänyt neljän kympin pohjalla uutta kotia. Kumpikin kohde oli lähtöhinnoiltaan asetettu ehkäpä noin 50% yläkanttiin, nykymarkkinassa eivät liian kalliit pikkuhyvät M30 kohteet liikahda – näissäkään ei ollut mitään vikaa, mutta kanuunoista siis ei ole kysymys.

M30 osastolla oli myytävänä monta kiinnostavaa erää – nämä kaikki myytiin kohtalaisen edullisilla hinnoilla. Lähetyksiä erissä oli kerronnan mukaan yli 160kpl jokaisessa ja myyntihinnat asettuivat luokkaan ”euro per lappu”, mitä ei voida valikoidusta materiaalista pitää juuri minkäänlasena hintana.

Huutokaupassa oli myös jonkinlainen ylilyönti, nimittäin 24mk M30 leijonamerkin yksittäiskäyttö lentokirjeellä Yhdysvaltoihin oli laitettu myyntiin 120 euron pohjalla. Vaikka kyseinen kohde onkin hyvä yksittäiskäyttö, ei kyseessä ole kuin ehkäpä 20-30 euron lähtöhintainen kohde. Vastaavia tunnetaan jonkin verran, lisäksi tunnetaan 24mk merkin yksittäiskäyttönä lähetettyjä lentopostikortteja. Se on kuitenkin sanottava, että kohde ei ollut ensipäiväleimattu, mitä näkee usein ja siksi se oli postihistorialliseen kokoelmaan sopiva.

Pikkulintu visersi ja kertoi, että tanskalaisessa huutokaupassa oli ollut myytävänä Englannista Petsamoon kulkeneen laivan mukana lähetetty harvinainen konossementtikirje (bill of lading), joka oli sensuuriteipein suljettu mahdollisesti Petsamossa ja lähetetty M30 merkillä Ruotsiin. Leiman päiväys oli kuulemma osunut marraskuulle 1940. Vastaavia tunnetaan yhteensä alle viisi kappaletta ja tällaiset Suomen ja Englannin välisen postiyhteyden ollessa käytännössä seisahtuneessa tilanteessa lähetetyt lähetykset ovat postihistoriallisesti hienoja kohteita. Postia maiden välillä kulki tuohon aikaan vain Siperian kautta, käytännössä maailman ympäri. Tämä kirje on kuitenkin kulkenut suoraan Englannista Petsamoon laivan mukana. Myyntihinta oli ollut kuluineen sadan euron paremmalla puolella.

Systeemissä myytiin hyvä kotimaan lentokohde 9mk postitalon yksittäiskäytöllä. Kyseessä oli vuonna 1948 lähetetty lentopostikortti Helsingistä Turkuun. Ei siis aivan paras lentolinja, koska junayhteys toimi tehokkaasti, mutta lentokortti mikä lentokortti.

Taksa oli oikein, postikortin lähettäminen kotimaassa vuonna 1948 maksoi 7mk ja postikortin lentolisä 2mk, eli yhteensä 9mk. Kohteen myyntihinta oli n. 35 euroa, joka ei mielestäni ollut erityisen korkea tälle hyvälle kotimaan lentokohteelle.

Seuraavaksi päättymässä ovat mm. SP-lehden huutokauppa ja juuri on auennut Hellman huutokauppa. Albert ei vielä ole aukeamisestaan ilmoittanut. Huhtikuukin lähenee jo ”uhkaavasti” ja sitä kautta vuoden kotimainen näyttely Lempäälässä. Mukaan on tulossa jälleen satoja kehyksiä kokoelmia ja toki kiinnostavana kokonaisuutena Harri Kuusiston Venäläiset Suomessa kokoelma kaikessa komeudessaan. Näitä odotellessa kestäkäämme harmauden läpi kohti aurinkoisempaa kevättä!

2025 ensimmäiset huutokaupat

By

On jälleen siirrytty uuden vuoden puolelle, aika se vaan rientää – nyt siis kellossa vuosi 2025. Blogikin on ollut pystyssä jo yksitoista vuotta ja kymmenen vuoden rajapyykki jäi täysin juhlimatta – on suorastaan säälittävää havaita tällainen asia jälkikäteen! No tuskin mitään on menetetty, tähdätään sitäkin kiivaammin unohtamaan 20-vuotisjuhlakin! Todetaan blogista vielä sen verran, että 2024 postauksia tuli 12 kappaletta, eli yksi per kuukausi vauhtia. Sanoja näissä yhteensä noin 15000. Blogia katsottiin yhteensä 9400 kertaa, joista Suomesta yli 8000.

Aika tuo myös muutosta mukanaan… aiemmin vuoden vaihde oli aina suuri ongelmatapaus, sillä piti muistaa kirjoittaa päivämääriin aina uusi vuosiluku oikein. Nykyään tämä ongelma on lähestulkoon kadonnut, sillä käsin tulee kirjoitettua enää kovin harvoin vuosilukuja. Se mitä pitää kirjoittaa tapahtuu ”netissä” ja tietokoneella… kaikenlainen (tieto)koneistuminen on korvannut suuren osan ihmisen tarpeesta muistaa asioita. Siinä missä elämä on helpottunut on kuitenkin kuvioon tullut mukaan uusi riski, nimittäin muistamisen tarpeen vähenemisen mukanaan tuoma tyhmistymisen riski. Tämä ei ehkä uhkaa niinkään meitä filatelisteja, sillä me joudumme pitämään mielessämme suuria määriä omaan harrastukseemme liittyviä asioita pystyäksemme navigoimaan ajoittain karikkoisiakin tilanteita, mm. pyrkiessämme ymmärtämään kohteita ja niillä löytyviä merkkejä, leimoja ja muita merkintöjä. Ostoksia tehtäessä pitää ajoittain epätoivoisestikin yrittää muistaa, että ei kai vain vastaavaa kohdetta tai herra paratkoon parempaa ole jo kotiutunut aiempina aikoina. Lisäksi on pakko todeta, että ainakin oma sukupolveni on selvästi erilainen kuin nykyinen teini-ikäisten sukupolvi sen suhteen miten asioita omaksutaan ja erityisesti mitä kautta niitä omaksutaan. Paljon asioita ei vuoden vaihdoksen 2024 – 2025 johdosta muutu miksikään, mutta nähtäväksi jää mitä muuttuu vuonna 2025. Kuten ”pikku-aasi” sarjassa aina lopuksi todettiin, sen me kuulemme ensi kerralla, joka lienee vuoden 2026 alussa, tässä tapauksessa.

Vuoden huutokauppakausi alkoikin jo kahden huutokaupan ”vahvuudella”, nimittäin ensimmäisenä huutokauppansa valmiiksi sai Järvenpään Filateliapalvelu huutokaupallaan numero 34. Huutokaupasta ei mitenkään erityisen paljon ole kerrottavaa, joten todetaan, että merkkikohteita oli myytävänä n. kymmenen kappaletta ja näistä myytiin n. 40%. Postihistoriapuolen kohteita oli tarjolla lähes 60 ja kauppa kävi samaa tahtia. Ihmeitä ei oltu myymässä – tavara oli aika tavanomaista, mutta mukana kuitenkin joitakin ihan ”kivojakin” kohteita. Myytävänä oli kokoelmalehdille koottu kokoelma paloissa. Näitä meni kaupaksi vaihtelevasti. Lähtöhinnat olivat hieman yli sen mikä olisi minun nähdäkseni saanut kaupan käymään – kympin lähdöt aika tavallisesta tavarasta ovat hiukan liikaa. Muutamia M30 kohteita nostaakseni totean, että saantitodistus kotimaassa 1½mk merkillä myytiin 29 eurolla – kohde oli hiukan kärsinyt, mutta ajaa asiansa. Pakettikorttikohteita myytiin muutamia, näillä oli mm. korotuksia maksussa ja toisessa erässä kohteita oli lähetetty mm. KPK osoitteeseen. Aiemmassa huutokaupassa myymättömiä kohteita oli niputettu muutaman kymmenen kohteen eriksi ja ne menivät käytännössä kaikki edullisemmilla lähtöhinnoilla kaupaksi. Kuten totesin, mitään erikoisempaa yksittäistä kohdetta ei myytävänä M30 osalta tässä huutokaupassa ollut.

Toinen jo päättynyt huutokauppa oli SF:n suurhuutokauppa 121. Huutokaupassa oli mukana myös kovia kohteita, mutta ikävä kyllä M30 puolella niitä ei montaa ollut, oli kuitenkin jotakin.

Filateliapuolen M30 merkkejä oli myytävänä kahdeksa kohdetta. Näistä kiinnostavia olivat FORD lävistetty 10mk Saimaa merkki, joka nousi aina 41 euron hintaan. 2½mk punaisen merkin huomattava siirtymä myytiin kovalla 85 euron hinnalla. Hyvä 35mk Olavinlinna-merkin laskos meni 56 eurolla.

Laskos 56€
Pystysuuntainen siirtymä 85€

Filateliapuolelle oikeastaan kuuluu myös 5mk hammastamattoman violetin parin käyttö kuorella. Kohteen hinnaksi oli laitettu 250 euroa ja sillä se myytiin. Kyseessä on tunnettu Kouvolan käyttö tästä merkistä, jota voi lähinnä luonnehtia filateeliseksi. Mutta kulkenut kohde kuitenkin lienee.

Sveitsiin punaiselle ristille lähetetty lentokuori vuodelta 1943 nousi 30 euron pohjistaan 37 euroon. Sota-aikainen posti Sveitsiin on parempaa. Kuuden markan vihreä yksin painotuotteella on kohtalaisen hyvä kohde, tällä kertaa Belgiaan lähetettynä se maksoi 46 euroa. Kalliimmallakin vastaavia on myyty. Kallein M30 kohde tällä kertaa oli marsalkka Mannerheimille osoitettu lentokirje. Mannerheim on ollut metsästelemässä Intiassa ja kuori on häntä siellä tavoitellut. Kuori on lähtenyt Helsingistä tammikuussa 1937 ja sille on laitettu 35,50mk postimaksua. Lentolipukekin on leiman alla. Bombayhin kuori on ehtinyt 5.2.1937 kuuden päivän matkan jälkeen. Huomaamme, että kirjeen kuljetusnopeus on parantunut sitten 1930-luvun alun lentotekniikan kehittyessä. Merkintänä kuorella on 22g, mikä tarkoittaa toista painoluokkaa. Taustapuolella on runsaasti leimoja, Tukholman ja saksalainen kauttakulkuleima sekä kolme leimaa Intian suunnalla. Taksoitus menee seuraavasti: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk + lentolisä (per 20g) Etu-Intiaan (15.4.1935 – 14.3.1941) 13,00mk*2 = 31,50mk. En saa taksaa täsmäämään. Kohde on kuitenkin historiallinen tosite Mannerheimin matkusteluista ja sellaisena hieno. Hinta tällä kertaa 330 euroa, missä on Mannerheim-lisää kohtalaisen paljon.

M30 osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti Unkariin. Kortilla oli ikävä kyllä myös juhlamerkki, mikä teki siitä sopimattoman minun kokoelmaani. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat vaikeita kohteita ja Unkari ei ole huono kohdemaa, varsinkin kun kyseessä oli Unkarin erikoistaksainen kohde. Taksana kysymyksessä on todella harvinainen kohde. Kohteen limitiksi oli laitettu 25 euroa ja sillä se meni kaupaksi. Hinta oli lähinnä naurettava verrattuna kohteen harvinaisuuteen. Kun vielä otamme huomioon, että kohteella oli ”postiyhteys keskeytynyt” leimaus, niin on pakko todeta, että huh huh. Oli helmeä tarjolla ja helmen joku sai – kukaan ei voi väittää, että huipputavaraa ei voi saada edullisesti. Mikäli kohde olisi ollut pelkillä M30 merkeillä sen hinta olisi varmasti ponnahtanut paljon korkeammalle, olisi takuuvarmasti ylitetty satasen raja ehkä toisenkin.

Muista osastoista todettakoon, että kovia hintoja maksettiin mm. M17 puolella, jossa Venäjälle lähetetty postikortti, jonka matka oli keskeytynyt nousi aina 460 euron hintaan saakka. Kiinnostavalla kohteella oli kiinnostava hinta. Myös M63 puolella myytävänä ollut henkilökortti 3mk merkillä keräsi kiitettävästi hintaa, nimittäin kortti myytiin 770 eurolla. M1975 osastossa 3mk sukkula-merkillä maksettu henkilökortti keräsi 688 euroa. Ei tarvitse olla Donner todetakseen, että ”henkilöllisyys kannattaa aina”.

Toiselta puolelta katsottuna.. ihmettelin, että M1975 vaikea tilauserän 84002a-01-1998 atrainkuusilo myytiin 22 eurolla…. tasan ei käy onnen lahjat tai huutokauppamyynnit. Tieto on valtaa, vaikka välillä olisi parempi selkeästi jäädä tietämättömäksi maailman menosta, sen verran tieto lisää tuskaa.

Merkki-Albertin ja HTO huutokaupat

By

Syksy on jo kääntynyt talveksi ja kelit kylmenneet, on nähty televisiosta linnan juhlia ja valmistautuminen Jouluun on alkanut. Vuoden viimeisiä huutokauppoja viedään päätökseensä.

Merkki-Albertin 68. huutokauppa päättyi jo 22.11. Mukana oli kaikenlaista kiinnostavaa. Filateliakohteista on todettava, että hinnat eivät lähteneet erityisen kovaan nousuun. 60p harmaan M30 merkin loistoleimattu yksilö myytiin kympin pohjillaan – joskus nämä ovat lähteneet kiitoon. 25mk sokkohammas pystyparilla jäi 40 euron lähdöllään myymättä. Puolet M30 filateliakohteista jäi myymättä. Postihistoria veti hieman paremmin. Mielenkiintoisin filateliakohde oli ehkä 50mk Tammerkoski-merkin näyttävä useampikertainen laskos. Kohteen lähtöhinta oli 25 euroa, jolla se myytiin.

Erikoistaksainen postikortti 2mk keltaisella leijonamerkillä Unkariin myytiin 40 euron pohjilllaan ja 4mk ”sotaharjoituspuolite” Niinisalosta vuodelta 1939 jäi myymättä 55 euron pohjahinnalla. Näitä on joskus myyty kalliillakin ja tarjolla näitä on ollut aika harvoin. Tarinahan tästä asiasta on, että sotaharjoitusten yhteydessä loppui Niinisalon postista 2mk postimerkit ja kapiaisen käskystä alettiin leikkaamaan neljän markan postitalomerkkejä puoliksi ja käyttämään näitä postimaksuna. Tämä grillitieto voi olla tai voi olla olematta totta, mutta tällainen tarina näihin liittyy. Oliko näitä jo kaikilla, sitä en usko, mutta kauppoja ei syntynyt.

Kauppoja ei myöskään syntynyt 7mk punaisesta yksin postikortilla Belgiaan eikä USA:an… hinnat oli laitettu 10 ja 20 euroon, mitkä eivät mielestäni erityisen korkeita ole. 7mk punainen postikortilla ulkomaille ei ole kuitenkaan mitenkään naurettavan helppo, tämä kertoo siitä, että M30 keräilijöitä ei yksinkertaisesti ole erityisen montaa eikä taksakeräilyäkään ilmeisesti hirvittävän paljon harrasteta. Asia on hiukan kummallinen, koska meillä on tarjolla parasta mahdollista taksakirjaa myöden kaikki edellytykset taksakeräilylle. Taksakeräily on siitä mukavaa, että se on suhteellisen ja välillä suhteettoman, edullista puuhaa.

Ranskalaisen paketin palautus 300mk lentokone merkillä myytiin 25 euron hintaan. Muistan nähneeni tämän kohteen joskus aikaisemmin, lieneekö sama kohde ollut nettimyynnissä jossain. Pakettien palautukset ovat mielenkiintoisia, nimittäin ne ovat aika vaikeita – tämän ostaja teki mielestäni hyvät kaupat, koska 300mk lentokonemerkin käyttökin on mukava asia.

Yksi mielenkiintoisista kohteista oli vihkomerkein Lontooseen 1947 lähetetty painotuote. Lähetys oli maksettu kahdella 1,25 markan keltaisella merkillä. Mukana oli atesti, eli merkit oli tarkistettu ja vihkomerkeiksi aitoutettu. Tämä onkin hyvä, nimittäin varma on aina varmaa. Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu neljäkymmentä euroa ja sillä se myytiin. Mielestäni hinta ei ollut erityisen korkea, koska vihkormerkein ulkomaille lähetettyjä lähetyksiä ei ole erityisen helppoa löytää. On otettava huomioon myös se, että atestikaan ei ole ilmainen. Toki vuosi 1947 on kohtalaisen kaukana vihkojen ilmestymispäivästä ja sitä kautta kohde ei ole aivan optimaalinen, mutta on pakko todeta, että vihkomerkeillä ulkomaille lähetettyä kohdetta saattaa joutua tovin vartomaan, jos sitä yrittää varta vasten metsästää.

Huutokaupassa oli tällä kertaa mukana myös väärennettyjä kohteita, jotka olivat aikamoisen tökeröitä. Näistä ilmoitettiin meklarille, joka ottikin kohteita pois. Yksi surkeimmista yrityksistä oli mukamas Kiinasta Ruotsiin vuonna 1922 lähetetty kirje, jossa oli enemmän väärin kuin oikein. Kohde oli lähes humoristisen tökerö. Lähettäjäksi oli laitettu Helmut von Moltke preussilainen kenttämarsalkka ja leimat oli piirretty kynällä. Pohjana oli varmastikin aivan aito kuori, josta oli kemikaalilla poistettu kirjoitus.

Jokainen voi pohtia oliko vuonna 1922 käytössä englantilaisia sensuuriliuskoja… ensimmäisen maailmansodan lopusta oli jo kolmisen vuotta. Ollaan varovaisia näiden kanssa… ja toki sitä voisi toivoa, että tällaista roskaa ei laitettaisi myyntiin lainkaan. Jonkinlainen vastuu on myös meklarilla, jonka pitäisi huomauttaa näistä myyntiin jättäjille ja tarvittaessa olla antamatta mahdollisuutta jättää tavaraa myyntiin, koska selvästi kyseessä on jopa petos, sen verran selkeästä huijauksesta on kyse.

Aidompi huijaus ja sellainen, jonka saa jättää myyntiin oli myöskin mukana, nimittäin väärennökseksi leimattu ja väärennöksenä myyntiin laitettu M30 kohde. Kyseessä on 8mk vihreällä merkillä lähetetty painotuotekortti ja ideana siinä on se, että 9.1. on kyseisen merkin ensipäivä. Tässä on siis tavoiteltu ”voittoa” luomalla väärennöksellä ensipäiväkohde. Tämän on aitouttaja havainnut ja leimat väärennöksiksi leimannut. Huomatkaa kohteen osoitetekstin alapuolella oleva ”Stempel Falsch” leimaus ja sen kanssa ristiin leimattu aitouttajan leima. Kun tällaisia tulee vastaan voidaan tietää kohteiden olevan väärennöksen.

Leimaväärennökseksi leimattu painotuotepostikortti. Kumpikin leima on väärennös.

Muistan sellaisenkin tapauksen, kun kohteella ollut leimaväärenneleimaus on sutattu ja kohdetta on yritetty myydä uusiksi. Kannattaa aina kiinnittää huomio kohteiden suttuihin, niillä saatetaan peittää jotakin olennaista. Leimaväärenne jäi 15 euron pohjahinnallaan myymättä.

Kaiken kaikkiaan jäi tämän huutokaupan osalta vähän sellainen olo, että olisiko M30 keräily jonkinlaisesa aallonpohjassa, nimittäin hinnat ovat laskeneet ja kohtalaisetkaan kohteet eivät tunnu menevän kaupaksi ja jos menevät, niin pohjahinnoin. Fiilisten perusteella on kuitenkin vaikeaa mennä, sillä ajoittain tulee aivan erilaisia tuntemuksia – kohteiden hinnat suorastaan räjähtävät!

HTO huutokaupan (myöskin järjestysnumeroltaan 68) jälkimyynnin viimeisiä hetkiä eletään tätä kirjoitettaessa. Mukana oli M30 filateliaosastossa yhteensä alle parikymmentä kohdetta, joista myytiin kaksi kolmasosaa. Postihistoriaosastossa myytäviä oli nelisen kymmentä. Nostan tähän huutokaupan suurimman M30 nousijan, joka oli Postiosoitus vuodelta 1943 ja joka oli maksettu 2½mk punaisella merkillä. Kyseessä on siis hyvä yksittäiskäyttö tälle merkille. Kuten tiedämme, postiosoitukset oli tarkoitus hävittää, jotta henkilötietoja ei leviäisi jne. mutta filatelisteja pääsi näissäkin tilanteissa ajoittain ”väliin” ja yksittäiskäyttöjä 1940 luvun postisosoituksista tunnetaan jonkin verran. 1930-luvun alkuvuosilta tunnetaan runsaasti M30 postiosoituksia, tuolloin posti ei ollut niiden kanssa yhtä tarkkana ja niitä pääsi käytettyinä markkinoille huomattavia määriä.

Tämän kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 25 euroa, mutta huutokaupan päättymisillan mittaan hinta kipusi aina 126 euroon, mikä oli myyjälle hyvä hinta. Kohde ei tosiaan ole erityisen helppo ja ostajakin sai hyvän kohteen M30 kokoelmaan postihistoriapuolelle.

Sveitsiin lähetetty mielenkiintoinen sveitsiläisellä postilokeron käytön lunastuksella varustettu kohde myytiin 55 eurolla. Tämäkin oli kiinnostava. Kiinnostava oli myös pikana Argentinaan laivalle lähetetty lentokirje – vastaava kohde, samalle vastaanottajalle, on muistaakseni Hirvikosken postilähetyksiä käsittelevän Liiton julkaiseman kirjan kannessa. Argentiinan kirje myytiin 25 euron pohjillaan.

Internetin ihmeellisessä maailmassa on ollut useita mielenkiintoisia kohteita myytävänä, kuten aina jatkuvalla syötöllä ja loputtomasti. Tällä kertaa silmiini tarttui lentokirje, joka oli lähetetty 10.12.1941 Vanhakylästä Detroitiin, Michiganin osavaltioon Yhdysvaltoihin.

Muistamme historian tunnilta, että Japani hyökkäsi Yhdysvaltojen kimppuun Hawaiilla 7.12.1941. Tämä johti siihen, että Saksa ja Italia julistivat USA:lle sodan 10.12.1941. Suomessa ei tiedetty miten asia tulee vaikuttamaan postin kulkuun ja käytännössä 10.12.1941 alkaen postinkulku USA:han keskeytyi siten, että Yhdysvaltoihin osoitettu posti odotti vaihtopostikonttoreissa ohjeita. Ohjeita saatiin ja posti ohjattiin eteenpäin vuoden 1942 alusta alkaen. Näin on käynyt myös tälle kirjeelle ja sen pystymme havaitsemaan katsomalla kirjeellä olevia leimoja. Suomessa tapahtuneen leimauksen olemme jo todenneet, se on juuri 10.12.1941, mutta kirjeen taustapuolella näemme Lissabonin leimauksen, joka on 13.1.1942. Kirje on siis odotellut vaihtopostikonttorissa vuoden vaihteeseen, jonka jälkeen se on jatkanut matkaansa Lissaboniin ja sieltä Atlantin yli USA:an. Tämä ei ollut jäänyt keräilijöiltä huomaamatta ja kirjeen hinta nousi aina yhdeksäänkymmeneen dollariin asti. Kohde ei ole erityisen harvinainen, mutta mukava postihistoriallinen juttu on kyseessä!

Forssan Filatelistikerhon pikkujouluissa 4.12. oli mukava tunnelma ja erinomainen jouluinen ruokapöytä. Paikalle oli saapunut keräilijöitä useista kerhoista Forssan ulkopuolelta, olipa paikalle tullut myös Filatelistiliiton puheenjohtajakin. Tirehtöörinä eli piällysmiehenä toimi itseoikeutetusti Forssan kerhon puheenjohtaja Kari Tapola. Illan päätteeksi järjestetyssä huutokaupassa myytiin joitakin kymmeniä kohteita, joiden joukossa oli pitkälti ”kaikille” jotakin.

Ruokailun jälkeen kuultiin pikkujouluesitelmä ajatuksella ”tikusta asiaa” erään lähetyksen sisällöstä ja siihen liittyvistä kommervenkeistä. Kari Tapolan Itä-Karjalan painantaerikoisuuksia ja kuvakevirheitä esittelevä yhden kehyksen kokoelma oli näytillä ”ruokajonossa”, koska nälkäisenäkään ei filatelia saa unohtua!

Tässä aletaan pikkuhiljaa jo valmistautumaan vuoden vaihtumiseen… filatelia ei kuitenkaan koskaan nuku! On muistettava ilmoittautua Tampereen Filatelistiseuran järjestämään näyttelyyn ajoissa, viimeinen ilmoittautumispäivä on vuoden viimeinen päivä. Lempäälässähän kisat tällä kertaa järjestetään. Käynnissä on ainakin kaksi huutokauppaa, ne päättyvät 2025 puolella.

Postimerkkimessut, SF ja Forssan tapahtuma

By

Postimerkkimessut järjestettiin jälleen Helsingin Messukeskuksessa lokakuun lopussa. Järjestäjänä oli perinteisesti Filatelistiliitto, joka vuokraa suurehkon alueen Kirjamessuilta ja tälle alueelle pyritään saamaan kauppiaita myymään sekä asetetaan liiton kehyksiä ja niihin näytille kokoelmia. Tällä kertaa kokoelmista vastasivat aihefilatelistit. Myyjistä paikalla tällä kertaa olivat Vesa Järvistö ja Merkki-Albert, sekä isolla ständillä myös Hellman huutokaupat. Olin paikalla torstaina aamupäivällä, oikeastaan heti messujen alkamisen jälkeen. Jo saapuessani paikalle huomasin useita tuttuja keräilijätuttuja ja sovitusti paikalla oli myös Hafnia näyttelyssä Suomen komissaarina toiminut Risto Pitkänen, jolta sain kokoelmani takaisin. Ristolla oli myös tuomisia, eli Hafnia näyttelyn mitali, joka tällä kertaa ei ollutkaan mitali sanan perinteisessä tarkoituksessa, vaan tanskalaista designiä edustava teräksinen hedelmäkulho, jonka pohjaan oli pienellä kaiverrettu HAFNIA 2024. Kotiin päästyäni kävi ilmi, että tämä oli ensimmäinen kerta kun vaimoni pystyi arvostamaan postihistoriakokoelmalla saamaani mitalia luvaten, että kyseinen kulho kelpaa käyttöön. Vaikka epätavallista, niin tanskalaisilta kyllä aikamoisen hyvä ajatus. Kiitokset vielä Ristolle niin kokoelman hyvästä ”hoitamisesta” kuin mitalien ja muun materiaalin saattamisesta osallistujille.

Kurkistin näytillä olevia kokoelmia ja Seppo Salonen esitteli minulle omaa Finnair 100v kokoelmaansa, jossa oli paljon tuttua asiaa lentopostikeräilijälle. Aihefilatelia on selvästi aika mukava tapa kerätä, sillä hommaa kannattelee aihe ja sopivia kohteita voi olla monen erilaisia. Katselin muutamia muitakin kokoelmia. Myytävänä oli tavallisten kansioiden ja laatikoiden sisällön lisäksi erään kauppiaan tuomana useita kymmeniä kokoelmia kansioissa ja rehellisesti sanottuna hinnat eivät olleet liian korkeita, vaan sellaisia, että tavara ”liikahti” räväkkään tahtiin. Eräskin konkari kantoi pahvilaatikollisen tavaraa mukanaan kotiin. Itse en ollut yhtä ”onnekas” sillä lähdin siitä, että ostan korkeintaan sellaista mitä ”tarvitsen”, mikä sekin on aikamoisen laaja käsite, mutta…. tällä kertaa jouduin lähtemään tyhjin käsin. Yleensä on aina jotankin jäänyt käpälään, mutta tällä kertaa tuli täysin tyhjä arpa – ei siis ole minkäänlaista kohdeselostusta tarjota postimerkkimessujen osalta.

Kävin kurkistamassa myös antikvariaattien myyntikojuja ja katselin erilaisia ”roskakasoja” läpi, mutta mitään ei jäänyt näppeihin. No, onneksi sain kokoelmani takaisin, joten reissu ei ollut täysin turha!

Lieneekö ollut sähkön hinta vai mikä… mutta Messukeskuksessa oli aika tunnelmallisen oloinen valaistus.

En ole aiemmin lausunut ääneen tai kirjoittanut tätä ajatustani, mutta ”mahtaako olla niin, että postimerkkimessujen taru on nykymuodossaan lopussa?”… nimittäin sen verran paljon tapahtuma Liitolle maksaa suhteessa saavutettuun, että kyseessä ei ole erityisen mielekäs tapahtuma ainakaan maksavan jäsenen kannalta. Tästä keskustelin myös Forssan keräilytapahtuman (josta enemmän alempan) aikana muutamien filatelistien kanssa ja samanlaista ajatusta oli myös heillä. Keskusteltiin kuitenkin rakentavasti, eli mietittiin vaihtoehtoisia tapoja järjestää vuosittainen tapaaminen filatelisteille… nykyään ainoa isompi ”virallinen” kokoontumisajo on kansallinen näyttely… jonkinlainen vähemmän vakava toinen tapahtuma sopisi syksylle ja se voisi olla keräilyä hyvin samanlaisella konseptilla esittelevä kuin postimerkkimessut, mutta ei Messuhallissa, pitkänä nelipäiväisenä ja äärettömän kalliilla (mikä pelästyttää myyjät pois), vaan esimerkiksi kaksipäiväisenä ja ”kerhopaikkakunnilla” kiertävästi siten, että paikalla olisi aina hyvän mielen näyttely, myyjiä runsaasti ja esimerkiksi muutamia esitelmiä ja tavaksi voitaisiin ottaa, että tämän tapahtuman yhteydessä jaettaisiin liiton vuosittain myöntämät sellaiset mitalit, joita ei jaeta kerhoissa, kiertopalkinnot jne. ja tähänkin liittyisi jonkinlainen epävirallisempi juhlaillallinen. Mutta ei näistä pohdinnoista sen enempää…

SF eli Suomen Filatelistikerho järjesti jälleen huutokaupan. Tällä kertaa tarjonta oli M30 osalta kovin vähäistä, kaikki kohteet voitiin M30 osastossa laskea yhden käden sormilla! Tai tarkemmin sanottuna kertaalleen epäonnekas timpurikin pystyi ne laskemaan yhden kätensä sormilla. Kuten arvata saattaa mitään aarteita ei ollut myytävänä, mutta joku sai 60p loistoleimaisen leijonamerkin 28 eurolla.

SF:n tarjonta tällä kertaa M30 osaaston osalta

Forssan filatelistikerho järjestää vuosittain kaksi keräilytapahtumaa Kuhalankadun järjestöjen talossa Forssan keskustassa. Nämä tapahtumat ovat erittäin suosittuja niin myyjien kuin keräilijöidenkin piirissä ja myyntipaikat ovat perinteisesti täyteen ammuttuina tavaraa. Näin oli tälläkin kertaa. Vielä kun oli selvää, että tulen tapaamaan useita keräilykavereita, niin onnistuminen oli taattu. Lisäksi sain houkuteltua erään paikallisen tuttuni jälkikasvuineen tutustumaan tapahtumaan, mikä vielä erityisesti lisäsi omaakin hyvää mieltäni, olivat Forssan vierailun lähtökohdat mitä parhaimmat.

Myyntipöytien runsaudesta löysin muutamia kiinnostavia kohteita, ei mitään super ihmeellisiä, mutta ihan mukavia kuitenkin. Parasta asiassa on se, että vaikka tuli osteltua, ei tullut köydyttyä erityisemmin, sillä kohteet oli hinnoiteltu maltillisesti ja sellaisetkin kohteet, joissa ei ollut hintaa ilmoitettuna etukäteen irtosivat järkevästi, eikä tarvinnut ottaa peruutusvaihdetta käyttöön. Erityisen mukavaa oli huomata, että mukana oli myyjiä, joita en koskaan aiemmin ollut tavannut ja heillä ”täysin uutta” tavaraa.

Ostin taksaltaan tavanomaisen lentokirjeen Saksaan vuodelta 1937. Kuten muistamme, suomalaisiin postilentoja lentäviin koneisiin lyötiin pyörät ponttoonien sijaan alle vuoden 1936 lopussa ja maakenttien aika postilentoliikenteessä maassamme alkoi. Käytännössä siis vuonna 1937 lennettiin ympäri vuoden Suomesta Ulkomaille, vaikka kotimaassa sisäiset postilennot keskittyivätkin yhä kesäkaudelle. Tämä kuori on lentänyt Aeron Junkers kolmemoottorisella koneella Ruotsin kautta Saksaan. Ostin kohteen sen päälle leimatun leimauksen takia. Leimassa lukee jotakin sellaista kuin ”Von der Devisennachschaustelle ohne eingehende Prüfung zur Zustellung freigegeben” eli suomeksi ”Vapautettu valuuttasensuurin tarkastuspaikalta jakeluun ilman syvempää tarkastelua”. Käytännössä kyse on siis siitä, että tarkistusta ei ole varsinaisesti suoritettu vaan lähetys on päästetty ns. läpi suoraan. Näitä erilaisia valuuttasensuurin / tarkastuksen leimoja ja tarkistusliuskoja tunnetaan monenlaisia – tällaista minulle ei ollut aiemmin sattunut vastaan. Kokoelmaan siis tuli uusi kohde – toki näitä tuskin koskaan tuleen missään ”näyttämään”, vaan ne makaavat kansiossa ”maailman tappiin”… ellen sitten innostu näyttämään kaiken maailman leimauksia ja muita erikoisuuksia joskus jossain esimerkiksi yhden kehyksen hupi-kokoelmassa… no niin… mopo on taas karussa… Tällaiset ”lisäleimat”, jotka liittyvät sensuuriin tai tullauksiin jne. ovat yksi osa postihistoriaa.

Lentokirje Helsingistä 24.4.1937 Holzhauseniin Leipzigin lähelle, Saksaan. Taksan muodostavat 3½mk (-20g) kirjeen postimaksu ja 2mk kirjeen (per 20g) lentolisä).

Vaikka harrastus on välillä jopa kovaakin puurtamista, erityisesti kokoelmien saaminen näyttelykuntoon, täytyy muistaa, että kyseessä ei ole kuolemanvakava asia. Tämä tuli mieleeni myös Forssan reissulla, jonne lähtiessä huomasin, että elohopea lähenteli nollaa ja auton kesäkumit kiiltelivät jäätävässä huurussa… Onneksi ruokakunnassa on kaksi autoa, joista toiseen vaihdetaan talvirenkaat aina ajoissa, ja toinen toimii kesäajossa niin pitkään kuin mahdollista… pystyin välttämään ylimääräiset riskit… mutta siitä huolimatta tilanne kulminoitui pahemman kerran ja harrastus osoittautui Kuolemaksi, tällä kertaa onneksi isolla K:lla, eli erään myyntipöydän uumenista löytyi ”Kuolema” rivileimalla mitätöity 10mk taksainen kotimaan painotuote vuodelta 1954. Kuolema tulee ajettaessa Kyyjärven tietä Lapualta Itään Nälkämäen jälkeen. Ollaan Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla.

Painotuote kotimaassa sataan grammaan saakka (1.1.1952–31.5.1956) 10,00mk. Sisällä lienee ollut onnitteluviesti kihlaparille. Postilaitos tulkinnut kihlauksen omalla tavallaan?

HAFNIA 2024 – Kööpenhamina

By

Tanskalaiset järjestivät FEPA, eli Euroopan-tason postimerkkinäyttelyn Kööpenhaminassa kuluneella viikolla. Tämä näyttely oli kestoltaan neljäpäiväinen ja tätä kirjoitettaessa on meneillään sen viimeinen, neljäs päivä. FEPA-taso tarkoittaa kahta asiaa, suurta kokoa ja korkeaa laatua, nimittäin päästäkseen mukaan pitää kokoelman olla saanut kansallisessa näyttelyssä riittävä määrä pisteitä. Jotta asia asettuu oikeaan mittasuhteeseen, voidaan todeta, että HAFNIA24 vastaa siis tasoltaan Finlandia 2017 näyttelyä.

Tanskalaiset olivat valinneet järjestämispaikaksi Øksnehallen-nimisen näyttelyhallin, joka sijaitsee aivan Kööpenhaminan keskustassa ja erittäin lähellä päärautatieasemaa. Itse asiassa, jos oli hoksnokkaa, pystyi kävelemään junasta suoraan kävelysillalle, josta pääsi kääntymättä kertaakaan kävelemään suoraan hallin pihaan. Itse halli on vanha rakennus, ei erityisen korkea tila, mutta käyttötarkoitukseensa kohtalaisen sopiva. Valaistus ei ollut aivan modernilla tasolla, joten näyttelyn tarkoituksiin infra ei ollut aivan optimaalista, mutta valoa kuitenkin oli suurin piirtein tarpeeksi.

Kehysten välissä oli paikoittain paljonkin tilaa
Hallin keskikäytävä
Hallilla oli lava, jolla oli jatkuvasti ohjelmaa

Suomalaista filateliaa ja postihistoriaa esitteleviä kokoelmia oli ilmoittautunut runsaasti, kokonaiset kaksitoista kappaletta, mikä on tietysti hieno juttu. Näiden lisäksi mukana oli ainakin kolme suomalaista filateliaa esitteleviä kokoelmia ulkomaalaisten näyttämänä. Komissaarina toimi Risto Pitkänen Kuopion kerhosta. Malli 1930 osalta kiinnostavia osallistuneita kokoelmia olivat Ari Muhosen viiden kehyksen ”Finland special agreements 1922 – 1945”, jossa Ari esittelee Suomen postihallinnon ja sopimusmaiden välistä postia laajasti. Mukana oli muutamia erinomaisia M30 postihistoriakohteita, joista hyvin kiinnostava oli mm. Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukaisesti taksoitettu kirjattu pikakirje Sortavalasta Tartuun. Ari kirjoittaa, että hän on nähnyt kaksi pikakirjettä Suomesta Viroon tämän sopimuksen mukaisesti lähetettynä – tässä hän on vähän vaatimaton, sillä hänen kohteensa lienee ainut tunnettu kirjattu pikakirje. Tuomarit arvostelivat kokoelman ison vermeilin (suuri kullattu hopeamitali) arvoiseksi.

Ari Muhosen kokoelmassa oli katsottavaa myös M30 keräilijälle. Sen lisäksi kokoelma tarjosi paljon myös M17 innostuneille.

Olin itse laittanut näytille yhden kehyksen kokoelman, joka käsittelee Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen taksoja: ”Finno-German postal treaty 1942-1944”. Tässä kokoelmassa on siis yksi asia irroitettuna Arin isommasta kokonaisuudesta ja lyöty yhteen kehykseen. Kantavana ideana oli näyttää sopimukseen kuuluvat lähetyslajit kumpaankin suuntaan, siis suomalaisilla ja saksalaisilla kohteilla, kun vain mahdollista ja esitellä muutamia erikoisuuksia tämän kiinnostavan postisopimuksen ajalta. Omaan M30 tapaani, käytin vain M30 kohteita suomalaisen postin esittelyssä. Vastaavasti pyrkimykseni oli käyttää vain Saksalaista käyttösarjaa toisen puolen postilähetyksissä. Odotukseni ylittyivät, kun kokoelma sai tuomareilta ison vermeilin.

Yhden kehyksen kokoelma ”Finno-German postal treaty 1942-1944”

Kokoelmani oli näytillä edellisen kerran Riihimäellä 2023 RIIHEX näyttelyssä ja olin siihen vaihtanut muutamia kohteita ja sitä kautta ehkäpä saanut esitellyn laadun paremmaksi. Riihimäellä sain aikoinaan 85 pistettä ja siksi olinkin niin positiivisesti yllättynyt Hafnian tuloksesta.

Korkeimpia mitaleja suomalaisittain Hafniasta pokkasivat tutut nimet, etunenässä Nieminen klassisen Suomen huippukokoelmallaan (96p) ja postikorttiluokassa Laakso (96p), kumpikin siis suuren kultamitalin arvoisesti. Kultaa saivat Virtanen (93p) presidenttikokoelmallaan, Lempiäinen (90p) M17 kokoelmallaan ja belgialainen Hubert Caprasse (90p) klassista Suomea esittelevällä kokoelmallaan. Suuren kullatun hopean saivat Salonen (89p) Janakkalan paikallishistoriaa esittelevällä avoimen luokan kokoelmallaan ja norjalainen Naarstad (88p) kokoelmalla ”Classic postal cards of Finland 1871-1884”, jonka monteeraus oli aivan virheettömän näköistä jälkeä. Kuten yllä jo mainittiin sai allekirjoittanutkin ison vermeilin (88p) yhden kehyksen kokoelmallaan – on huomattava, että yhden kehyksen kokoelmia arvioidaan hieman eri perustein kuin useamman kehyksen. Tanskalainen Jon Iversen sekä Reijo Tanner saivat kumpikin 87p sensuuria esittelevillä kokoelmillaan, jotka vierekkäin asetettuina pitivät sisällään kovimman ytimen tämän hetken ensimmäisen maailmansodan venäläisestä sensuurista Suomessa. Vaikeimmista tunnetuista ensimmäisen maailmansodan suomalaisista sensuurikohteista näissä kahdessa kokoelmassa lienee suurin osa. Myöskin ison vermeilin ja 86p sai Ari Muhonen ja saman mitalin 85:llä pisteellä Pekka Klemi. Komissaarinakin toiminut Risto Pitkänen nappasi sympaattisella tonttukorttikokoelmallaan 85 pistettä ja myöskin suuren kullatun hopean. Salminen sai kokoelmastaan ”Finnish Model 1954 definitive series” mielestäni vähemmän pisteitä kuin mihin materiaali olisi antanut aihetta (83, vermeil); en osaa sanoa mikä ei tuomareita miellyttänyt. Myös Nuikki (83p) sai vermeilin kokoelmallaan ”Ceres By Mazelin”. Ei voi sanoa, että suomalaisilla olisi mennyt heikosti, sillä kaikki suomalaiset kuuluivat ”kasi”- ja ”ysi”-alkuisten pistemäärien klubiin. Koko palkintoluettelo löytyy TÄSTÄ.

Kauppiaita näyttely oli vetänyt runsaasti, mukana oli arviolta kymmenen kauppiasta myyntipöytineen ja parikymmentä muuta standia, joilla esiteltiin materiaaleja tai postihallintoja. Huomasin, että postihallintojen tiskit ovat historiaan siirtyvää kansanperinnettä. Myyjistä osalla ei ollut suomalaisia kohteita lainkaan, toki fokus oli Tanskassa ja Skandinaviassa… mutta silti. Yksi myyntipöytä oli ylitse muiden, ruotsalaisen Malmöstä lähtöisin olevan myyjän tavara oli laadukasta ja sitä ei oltu pilattu liian kovilla hinnoilla – halpaa toki ei ollut mikään, mutta lieneekö ollut Ruotsin kruunun matala kurssi vai mikä, mutta tämän herran hinnoittelu oli silti kohdillaan. Toinen ääripää oli eräs Tanskalainen kauppias, jonka halvin suomalainen kohde (ja kohteita oli noin sata) oli hinnoiteltu sataan (100€) euroon. Olen ostanut systeemistä vastaavan kuoren kerran hintaan 2€, joten jokainen ymmärtää, että tällainen n. 90% täydellinen epäonnistuminen lähes kautta linjan johti siihen, että suomalaisia kohteitaan tämä juutti ei Hafnian aikana saanut liikutettua. Vaikka hinnoissa oli selkeä euromerkki (€) perässä kysyin piruuttani, että ovatko hinnat kruunuissa.

Muutamilla pöydillä, joiden antimiin kuului suomalainen postihistoria ei kuitenkaan ollut tarjolla ”mitään” mikä olisi herättänyt tunteita. Voi olla, että joku toinen suomalainen (paikalla meitä oli runsaasti) oli ehtinyt tyhjentää pajatson, tai mitään ei koskaan ollut ollutkaan. No joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta käpälääni tarttui muutamia kohteita (ei liene yllätys kenellekään), joista tässä esittelen yhden.

Tämä täysin tavanomaisen näköinen lentokirje on leimattu Tampereella 15.4.1940. Sen taksa on pohjoismainen (-20g) kirjeen taksa 2mk ja lentolisä 1mk, yhteensä 3mk. Kirje on sensuroitu ja sensuurin koneleimaama sekä paperiliuskalla sinetöimä. Takana on saksalainen sensuuriliuska ja sensuurileima Berliinistä. Se mikä kohteesta tekee mielenkiintoisen on se, että Saksalaiset hyökkäsivät Tanskaan 9.4.1940 operaatiossa, jonka nimi oli Weserübung, Saksa jatkoi samaa vauhtia etenemistään Norjaan. Tämän hyökkäyksen takia postiyhteys Suomen ja Tanskan välillä keskeytyi, alkaen 9.4. hyökkäyspäivästä ja jatkuen aina 24.4. saakka. Näiden päivien välissä Suomesta Tanskaan lähetetty posti ei tullut kuitenkaan takaisin lähetetyksi, vaan odotti vaihtopostitoimistossa, tässä tapauksessa ilmeisesti Turussa, postiyhteyden aukeamista. Kun yhteys aukesi, lähetettiin posti Saksaan, eikä kuten tavanomaista Ruotsin kautta Tanskaan, nimittäin Saksalaiset halusivat sensuroida Tanskaan lähetetyn postin. Myöhemmin postin kulku muuttui takaisin kulkuun Ruotsin kautta, mutta heti hyökkäyksen jälkeen ja aina kesäkuulle 1940 asti käväistiin Berlinin kautta. Tältä ajalta olevat kohteet saksalaisine sensuureineen ovat kiinnostavia. Se ajatus ja hiljaisesti esitetty toiveeni, että löytäisin jotain Tanskaan liittyvää ”kivaa” juuri Kööpenhaminasta toteutui! Myyjä tosin tiesi asian ja mitään ilmaista lounasta ei syntynyt…

Hellman 133.

By

Hellman huutokaupat järjestää vuosittain kaksi kansainvälistä huutokauppaa ja syksyn huutokauppa päättyi suhteessa tämän blogin kirjoittamiseen ”viime viikolla”. Huutokaupan numero taisi olla 133. Kuten tavallista huutokauppa oli useamman päivän pituinen rupeama, näin vaikka se on siirtynyt täysin Internetiin. Malli 1930 keräilijälle tarjolla oli tälläkin kertaa mielenkiintoisia ja vaikeita kohteita niin filateeliseen kuin postihistorialliseen kokoelmaan, vaikka M30 osastossa kohteita oli yhteensä vain noin kaksikymmentä.

Filateliapuolella myytävänä oli erä siirtymiä, joka myytiin 55 eurolla. Hinta oli ostajalle edullinen, sillä oli mahdollista saada useampia M30 leijonamerkkien kohtalaisen hyviä siirtymiä samalla kertaa. 10p automaattimerkkien kokonainen rulla myytiin satasella ja 50p vihreän merkin siirtymänelilö arkin kulmasta 80 eurolla. Isompi erä hyviä leimauksia, mukana hyviä loistoja meni kaupaksi 45 eurolla, mikä teki kohteesta mielestäni hyvin edullisen. Super kovia merkkikohteita ei tällä kertaa ollut tarjolla.

Erä siirtymiä, mh. 55 euroa
Siirtymäneliö arkin reunasta, mh. 80 euroa

Postihistoriapuolella oli kertaluokkaa parempaa tarjontaa kuin merkkipuolella. Erittäin vaikea lomakekäyttö, postiosoituksen pidennyspyyntö oli myytävänä sadan euron pohjahinnalla ja se myytiin 140 eurolla. Tämä oli hieman erikoinen tapaus, sillä vastaavia kohteita on myyty pitkin viimeistä vuotta SF:n huutokaupoissa ja ne ovat saavuttaneet korkeampia hintoja. Nyt kävi niin, että vastaavan kohteen (taisi olla jopa kertaalleen SF:llä myyty kohde) sai ostaa edullisemmin Hellmanilta. Ihmeelliset ovat filatelian tiet! Kohteessahan ei ollut mitään vikaa, vaan se oli siisti esimerkki kolmen markan taksaisesta postiosoituksen voimassaoloajan pidennyspyynnöstä. Ostaja sai suhteellisella halpuudella hyvää.

3mk taksainen postiosoituksen voimassaoloajan pidennyspyyntö. Tällä kertaa 140 euroa.

Erittäin vaikea ei-filateelinen ja hyvin asiallinen M30 vihkomerkkien (V2) postikorttikäyttö Tanskaan vuodelta 1941 sai 50 euron lähtöhinnastaan nousua aina 120 euroon saakka. Kohde oli aitoutettu ja mielestäni erittäin hyvä. Hinta ei ollut erityisen korkea, nimittäin vihkomerkkien ulkomaan käytöt eivät ole helppoja. Olisi voinut maksaa enemmänkin, koska kysymyksessä on hyvä kohde M30 filateeliseen kokoelmaan.

Vaikea V2 merkkien käyttö lentokohteella Tanskaan 1941

M30 postihistorian ”pakollisiin tykkikohteisiin” kuuluva 2½mk punainen leijonamerkki käyttötarkoituksen mukaisella sodan ajan postikorttitaksalla ulkomaille oli myytävänä 200 euron lähtöhinnalla. Näitä vaikeita postikorttien yksittäiskäyttöjä tällä merkillä tunnetaan alle kymmenen kappaletta. Sama kohde oli aiemmin myytävänä 250 euron lähtöhinnalla ja jäi tuolloin myymättä, nyt se meni 200 euron pohjalla kaupaksi. On hämmästyttävää, että näin vaikea kohde vaihtaa omistajaa näin edullisesti. Ihmettelen erityisesti siksi, että olen nähnyt useampia M30 kokoelmia ja muitakin postihistoriakokoelmia, joihin kyseinen kortti olisi mahtunut ja joissa tätä kohdetta ei ole.

Vaikea M30 kanuuna, 2½mk yksittäiskäyttö postikortilla Ranskaan 1943

Muuta mielenkiintoista olivat vaikeahko lentokirje Sveitsiin vuodelta 1945, joka meni kaupaksi 40 eurolla. Hyvä kohde lentopostin keräilijälle. Hollantiin Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton erikoistaksalla lähetetty kirje, joka oli maksettu 3½mk oliviilla merkillä, ei mennyt kaupaksi 40 euron pohjallaan. Kaikilla ilmeisesti omasta mielestään oli jo tämä kohde… veikkaan, että asiassa ei ymmärretty kohteen vaikeutta – ulkonäkö ei auttanut asiaa, sillä kuori näyttää hyvin tavalliselta, olematta sitä.

Huutokaupassa oli muutamia muitakin M30 kohteita myytävänä muissa osastoissa, mutta ei mitään sellaista, joka olisi saanut M30 keräilijän verenpaineen nousemaan uhkaavasti. Isossa kuvassa M17 veti tavalliseen malliin ja oli kiinnostavaa havaita, että M17 postihistoriakohteita oli tarjolla perin harvoja – myynnissä oli pääasiallisesti vain merkkimateriaalia. Erissä oli mm. M30 lentopostikohteita sisältävä erä. Hinnat eivät kaikissa kohdeluokissa nousseet juurikaan, mutta koviakin nousuja nähtiin – on selvää, että eri keräilyalueiden suhdanteet eivät seuraa toisiaan. Erityisen mielenkiintoinen havainto oli, että Venäjän keisarikunnan merkkien ja postihistorian tarjonta oli jonkinlaisessa aallonpohjassa – myytävänä ei ollut juuri mitään. Postihistoriaa vain muutama kohde. Kaukana ovat ne ajat, kun myytiin jopa satoja kohteita per huutokauppa ja hinnat olivat pilvissä. Sic transit gloria mundii sanoisi muinainen roomalainen, eli katoavaa on mainen kunnia.

Vaikuttaa myös siltä, että elämme hetkeä, jolloin M30 kokoelman rakentamista kannattaa aloittaa, sillä merkkimallin huippukohteita on mahdollista ostaa edullisesti verrattuna muutamien vuosien takaiseen aikaan. Kun vielä huomataan, että merkkimallista löytyy erinomainen käsikirja ja aikakauden taksat on erittäin hyvin dokumentoitu uudessa taksakirjassa, ei tiedon puute ainakaan voi olla esteenä! Pää täytyy pitää kylmänä ja pohtia mitä haluaa tehdä… pohdin, että esittäytyykö M30 pelottavana laajuteensa vuoksi? Voi olla – siksi keräilyn voi aloittaa esimerkiksi jostakin lähetyslajista. Tein kerran kokoelman vain painotuotteista M30 merkeillä, se oli varsin opettavaista ja kivaa puuhaa. Painotuotteet ovat erityisen aliarvostettu lähetyslaji ja materiaalia on silloin tällöin saatavilla hyvin edullisesti. Yhden kehyksen kokoelman voi esimerkiksi rakentaa ilman suurta omaisuutta. Minulle M30 tarjoama laajuus on ollut pelastus, nimittäin siinä missä moni muu on joutunut toteamaan, että ”kaikki on valmista” en itse ole koskaan joutunut näin sanomaan, vaan saan puuskuttaa eteenpäin!

HTO – JFP – SP

By

Syyskuussa päättyi kolme Philabid alustan huutokauppaa, HTO Huutokaupat näistä ensimmäisenä huutokaupallaan numero 67. Malli 1930 keräilijälle HTOn kohteiden joukossa on silloin tällöin ollut kiinnostavaa. Tälläkin kertaa oli yhtä sun toista nähtävää, vaikka mitään uskomattomia erikoisuuksia ei ollutkaan tarjolla. Filateliapuolella nähtiin mm. 1½mk punaisen merkin esittelyarkin vasemmasta alakulmasta leikattu hammastamaton pari. Kohteen hinta nousi kympin lähdöstä yli 25 euron. 15mk Olavinlinna-merkistä oli myytävänä leimaamaton nelilö, jossa hammaste oli jonkin verran siirtynyt (myyntihinta n. 25€) ja 100mk Helsinki merkistä oli myytävänä hyvän näköinen laskos. Laskoksen hinta nousi 56 euroon, mikä oli nykyhintatasoon verrattuna ihan hyvä hinta.

Laskos
Esittelyarkin kulmasta hammastamaton pari

Mitään sen ihmeellisempää filateliaa ei tällä kertaa myytävänä ollut. No kolmekin selkeästi kiinnostavaa kohdetta on ”ihan ok”. Postihistoriapuolella oli tällä kerralla aika hiljaista. Jollain tavalla kiinnostavan näköinen kohde oli 1937 Saksaan lähetetty lentokirje, joka oli alifrankeerattu. Kuorelle oli laitettu yhteensä neljä ja puoli markkaa merkkejä. Vuonna 1937 kirjeen taksa ulkomaille oli 3½mk ja lentolisä kahdeltakymmeneltä grammalta kaksi markkaa, eli yhteensä 5,50 mk. Kuorelle oli myös leimattu ”T” leima lunastuksen merkiksi ja punakynällä kirjoitettu ”1 2/3 c” lunastusmääräksi kultafrangeina sekä samasta syystä kuorella oleva lentolipukekin oli, ilmeisesti Saksassa, yliviivattu. Saksassa oli lyöty leima ”Nachgebuhr” eli ”jälkikanto”, mikä tarkoittaa lunastusta. Saksassa kuori on lähetetty edelleen. Ihan kiinnostava kohde, mutta ei kuitenkaan kanuuna. Tällä kertaa arvostusta löytyi tasan kympin verran, joka oli kohteen lähtöhinta.

Järvenpään Filateliapalvelun 33. huutokaupassa ei ollut juurikaan vaikeita tai erityisen kiinnostavia filateliakohteita. Muutamat kiinnostavat kohteet olivatkin postihistoriapuolella. Ruotsiin 1953 pikana lähetetty lentopostikortti nousi kympin pohjista 19 euroon. Tällainen kortti on sopiva kuvaamaan 1950-luvun kasvanutta lisäpalvelujen ja lentopostin käyttöä. Muuta kiinnostavaa oli lentopostin osastossa myynnissä ollut lentopostikortti vuodelta 1936 Sveitsiin. Sen ostaja sai pohjahinnalla, eli kympillä.

Myytävänä oli myös muutamia tiedustelulomakkeita, joiden joukosta tämänkertaisen huutokaupan toiseksi kiinnostavin lähetys löytyi. Kyseessä oli 1940 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty paketin tiedustelu. Mielenkiintoisen tästä lomakkeesta tekee se, että sen lähettämisen aikoihin Suomen ja Yhdysvaltain välinen postiyhteys kulki Siperian kautta. Ensin mentiin Moskovaan, josta Siperian rataa pitkin Vladivostokiin ja sieltä Japanin kautta Yhdysvaltain Länsirannikolle. New Yorkiin saakka kuljettiin junalla, Pohjois-Amerikan halki. Paketti jota tiedusteltiin oli lähetetty 9.5. ja on saattanut kulkea Petsamon kautta.

Siperian kautta USA:an kulkenut paketin tiedustelu

Ilmeisesti asiasta oli jotakin hajua, koska tämä tiedustelu nousi 36 euroon, mikä sinänsä ei ole erityisen korkea hinta kohteesta, jolla on hyvä tarina. Muitakin tiedusteluja oli myytävänä, mm. sodan aikana 1942 Saksaan lähetetty tiedustelu, jonka hinta jäi 16 euroon. Sodan aikaiset tiedustelut ulkomaille eivät ole aivan jokapäiväisiä.

Malli 1954:n osastossa oli myytävänä muutamia pakettikortteja, joista parilla oli myös M30 merkkejä postimaksuna. Yksi näistä paketeista oli tämän huutokaupan helmi, nimittäin Ruotsiin 1955 lähetetty paketti, joka oli edelleen lähetetetty Belgiaan. Mikäli pakettien vastaanottajaa ei löydetty, lähetettiin paketti käytännössä aina takaisin lähettäjälle. Tässä tapauksessa Ruotsin postihallinto on ollut hövelillä päällä ja paketti on pistetty eteenpäin. Eteenpäin lähetetyt paketit eivät ole yleisiä ja kun myyntihinnaksi tuli 23 euroa saa myyjä olla hyvin tyytyväinen ostokseensa. M30 merkkien osalta paketilla löytyy 100mk ja 35mk merkit – hyvää siis voi saada halvalla!

Harvinainen eteenpäin lähetetty paketti

Muutkin paketit, joista kaksi lentopakettia, jäivät halpoihin hintoihin. Ilmeisesti ei ymmärretty, että kyse oli hyvistä kohteista tai sitten M54 osasto oli näille pakettikorteille huono myyntipaikka. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että M54 keräilijöillä vastaavia löytyy.

SP Lehden huutokauppa 120 oli viimeinen kolmesta Syyskuun huutokaupasta. M30 osastolla oli myytävänä sekalaista seurakuntaa, aivan tavallisesta loistoleimaisesta materiaalista aina erittäin harvinaiseen kirjattuun ulkomaan asiakirjalähetykseen asti. Mielenkiintoisia hintoja nähtiin ainakin 1½mk hyvän siirtymän osalta (toteutunut hinta 71 euroa), 50/40p lisäpainamaerkin loisto nousi 37 euroon ja 16mk linja-auto merkin hyvä loisto 49 euroon. M30 3mk harmaan merkin loiston sai 28 eurolla ja 6mk vihreän loiston 31 eurolla. Nämä ovat hyviä hintoja myyjälle.

Postihistorian osalta hyvät kohteet olivat harvassa. Ainoa parempi kohde oli kuitenkin sitäkin parempi. Kyseessä oli erittäin harvinainen kirjattu ulkomaan asiakirjalähetys, jonka oli lähettänyt patenttitoimisto Kolster Yhdysvaltoihin vuonna 1938. Kuten muistamme, oli asiakirja oma lähetyslajinsa ja sillä oli oma taksansa. Kysymyksessä ei ole kirje, koska asiakirjalähetyksen läppä piti jättää auki. Asiakirja kuuluukin painotuotteiden kanssa samaan kastiin. Asiakirjojen ensimmäisen painoluokan taksa oli useina vuosina yhtä suuri kuin kirjeen ensimmäisen painoluokan taksa, mutta asiakirjana ensimmäinen painoluokka ”kesti” paljon enemmän grammoja, vuonna 1938 350 grammaa, siinä missä kirjeen ensimmäinen painoluokka päättyi 20 grammaan. Asiakirjalähetykset ulkomaille ovat harvinaisia ja lisäpalveluilla, kuten kirjauksella ne ovat erittäin vaikeita.

Harvinainen kirjattu asiakirjalähetys ulkomaille. Taksa: Asiakirja (-350g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-1.10.1942) 2,50mk = 6,00mk. Läpikäynyt tullitarkastuksen Yhdysvalloissa.

Asiakirjoista täytyy jotenkin käydä ilmi, että ne ovat asiakirjoja, sillä taksathan tosiaan stemmaavat kirjetaksan kanssa yhteen. Tällä kohteella asia on harvinaisen selvästi ilmaistu kirjoituskoneella kirjoitetulla tekstillä ”X-Band. Handlingar.” eli ”Ristiside. Asiakirjoja.” Asiakirjoja tyypillisesti lähettivät lakiasiaintoimistot ja esimerkiksi juuri patenttitoimisto, kuten tässä tapauksessa. Voipi olla, että kohteen huutokauppaan jättänyt henkilö on ollut kuuntelemassa eräänkin Liiton sanktioiman esitelmöitsijän esitystä, jossa asiakirjoista kerrottiin. Jos näin on, on esitelmä selvästi ollut hyödyllinen! Lähetykselle oli laitettu 50 euron lähtöhinta, josta sen hinta nousi aina 144 euroon saakka, eli asia sai ”kannatusta” lähes kolminkertaisesti lähtöhintaan verrattuna. Meklari oli ymmärtänyt kuvata kohteen taustapuolen, josta kävi ilmi neljän leiman voimalla kohteen kulkeminen Yhdysvaltoihin. Kun kysymys on hyvästä kohteesta on tärkeää, että tausta kuvataan – hinta nousee, kun voidaan varmistaa, että kohde on aidosti kulkenut ja perille mennyt.

Aika menee nopeasti, suorastaan vilahtaa. Kävin syyskuussa vierailemassa Lappeenrannan kerhossa ja pidin esitelmän ja kuun viimeisenä päivänä ehdin vielä Suomen Filatelistiseurankin vieraaksi, jossa esitelmäni aiheena oli Siperian kautta kulkenut posti. Minulla syyskuu jäi selvästi plussan puolelle, sen verran paljon sain aikaiseksi! Lokakuussa vuorossa ovat Hellman huutokaupat ja Tanskassa pidettävä Hafnia 2024 näyttely sekä Helsingissä järjestettävät Kirjamessut, joiden yhteydessä tietysti postimerkkimessut, joiden yhteydessä Filatelistiliittokin on esillä. Muistetaanpa vielä Marraskuun alussa oleva Forssan keräilytapahtumakin. Kiirettä tässä taitaa tulla lokakuussakin!

Jatkan vielä vähän (nyt on 3.10.2024) edellisestä, sillä vierailullani SF:n kerhoiltaan eräs keräilijätuttu löi kouraani M30 kohteen, joka on mielenkiintoisen näköinen. Kysymyksessä on vuonna 1937 Turusta Italiaan lähetetty lentokirje. Kirjeelle on laitettu kaksi 3mk merkkiä ja ne on leimattu 17.3.1937. Lähettämisen aikaan kirjeen taksa oli 3½ markkaa 20 grammaan saakka ja lentolisä 2mk jokaista 20 grammaa kohti. Mikäli kyseessä olisi ensimmäisen luokan kirje, olisi asia sitä myöden selvä – tässä olisi 50 penniä ylitaksaa ja kirje lentäisi ”tyytyväisenä” Italiaan. Sitten käänsin kirjeen, toisella puolella oli mitätöity 3½mk sininen leijonamerkki. Leimasta kävi pienen tutkimuksen jälkeen ilmi, että se oli mitätöity 21.3.1937 ja paikkakunnaksi arvioin Helsingin, sillä se käy järkeen… nimittäin Helsingissä oli ulkomaan vaihtopostikonttori. Leima on sen verran suttuinen, että on mahdotonta sanoa mitä siinä lukee – voi olla, että kyseessä on myös Turku. Se mikä hiukan ihmetyttää on, että leima selvästi on 21. päivä, ja alkuperäinen leimaus 3mk merkkien päällä on 17. päivä… neljä päivää on mennyt johonkin. Joka tapauksessa, vaihtopostikonttorissa (kaupungista riippumatta) kirje on ilmeisesti laitettu puntariin ja se on todettu painavammaksi kuin 20g, mikä on johtanut siihen, että konttori on lisännyt kuorelle sinisen 3½mk merkin. Merkkejä on siis yhteensä 6+3½mk eli 9½mk ja tämä täsmää toisen painoluokan (21-40g) kirjeelle, jonka taksa oli (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk sekä kaksi 20g lentolisää (30.4.1928-30.9.1942) tähän päälle yhteensä 4mk ja näistä tulee 9½mk. Näin taksa täsmää ja vaihtopostikonttori on tehnyt filatelistisen palvelulksen luoden oikeataksaisen lähetyksen sen lisäksi, että keräsi postilaitokselle ylimääräiset markat pyörimästä. Turkuun lähti jälkitaksoituspyyntö… No, matkaan tämä siis on lähtenyt joko Turusta tai Helsingistä ja kuten muistamme vuonna 1937 toimi ulkomaille ympärivuotinen lentoyhteys kumipyöräisillä koneilla. Reitti Suomesta ulkomaille käytti lentolinjaa Tallinna – Helsinki – Turku – Tukholma joka lennettiin joka päivä klo. 14.25 Helsingistä ja saapui Tukholmaan kello 16.00. Juuri tämä asia sai minut hiukan pohtimaan, että mahtaako suttuinen leima sittenkään olla Helsinki, koska mitä järkeä olisi ollut lähettää kuori Helsinkiin, jotta se lentäisi Turun kautta Tukholmaan… Noh, oli miten oli. Tukholmasta kuori lähti samana iltana klo 19.00 yölento reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Berliini, jossa oltiin perillä 04.35 aamuyöstä. Lentoyhteys Berliinistä jatkui Roomaan, jonne saavuttiin 15.45. Kirje on ohjattu Maceratataan kaupunkiin Le Marchen maakuntaan Keski-Italiaan. Maceratassa on yliopisto, jossa on ainakin aikoinaan voinut opiskella myös suomea, kuulin tämän faktan eräältä opiskelukaveriltani aikoinaan Italiassa.

Maceratasta ei kuitenkaan vastaanottajaa ole löytynyt ja syyksi on ilmaistu ”non reclamé” eli ei noudettu. Takaisinhan kirje on sitten lähetetty ja noutamattomuuden merkiksi on lyöty useita leimoja. Lipuke ”al mittente” eli ”lähettäjälle” on täytetty syyn ja palautusmaan osalta. Takaisin Suomeen kirje on tullut toukokuun alussa (Turku 5.5.1937) ja alun perin Turun osoitteella lähetetty kirje on ilmeisesti lähettäjän muuton takia ohjattu Alastaroon (6.5.1937). Kirjeen takana on myös Italialainen leima, mutta se on lähes mahdotonta lukea – siinä kuitenkin lukee Macerata ja ehkäpä 31.3.1937, eli päivä jona kirje lienee lähetetty takaisin Suomeen.

Ei siis mitään ihmeellistä kyseessä, mutta kuitenkin aika mielenkiintoinen kirje ja paljon erilaista tästäkin pystyy raapaisemaan. Kiitoksia kohteesta lahjoittajalle!!

Syyskausi 2024 alkaa – Tanskan postimuseo

By

Kesä oli ja meni ja kesäkauden viimeiset huutokaupat jäivät lahjakkaasti raportoimatta, huutokauppoja ehtivät pyöräyttää ainakin Forssalaiset ja Suomen Filatelistiseuran aktiivit… näissä ei kuitenkaan ollut mitään M30 keräilijälle ikimuistoisia kohteita myytävänä ja ehkä siitäkin syystä dokumentointi jäi puolitiehen. Mieleen jäi kuitenkin jotakin näistäkin, nimittäin SF:n huutokaupan erään kohteen selostetekstissä puhuttiin kohteen aitoutustodistuksesta jotenkin siihen tyyliin, että ”Ateisti Schwenson.”. Aika rohkeaa tekstiä, jossa otetaan kantaa aitouttajamme Schwensonin uskonnollisuuteen, tai oikeastaan sen puutteeseen. Kirjoitusvirheet ovat joskus aika hupaisia. Toinen juttu, joka tuli mieleen katsellessani menneitä huutokauppoja oli, että myytävänä oli eräs loistoleimainen merkki, joka oli leimattu 29.1.1932 eli päivänä, joka ilmenee Forssan kerhon logossa kerhon perustamispäivänä. Leimauspaikkakunta oli Helsinki, mutta aika lähellä silti…. No se siitä… Tällä hetkellä on auki ainakin kolme huutokauppaa sekä Ruotsissa Postiljonen… tavaraa siis on myytävänä taas hurjia määriä ja näihin varmasti palataankin aikanaan.

Työpaikan vaihdos on tuonut mukanaan kiirettä ja vapaa-aika on jäänyt hieman vähemmälle. Töihin liittyen kävin Kööpenhaminassa, missä reissun virallisen osuuden jälkeen jäi aikaa tutustua Kööpenhaminan Posti- ja Telemuseoon, nimeltään ”Enigma”. Kyseessä on siis Tanskan ”postimuseo”. Museo löytyy läheltä ”Trianglen” metroasemaa, vain sadan metrin kävelymatkan päässä siitä. Näyttelyn sisäänpääsy maksaa 140 kruunua, mikä käännettynä euroiksi on n. 19 euroa. Tanska on aika kallis maa, kalliimpi kuin Suomi ja todella tuntuvasti kalliimpi kuin Ruotsi. Kysyin kassalla, että missä postimerkit ovat ja nuori hessu totesi, että ”meillä on kolme postimerkkiä näytillä”. Hiukan ihmettelin, kun kyseessä on kuitenkin postimuseo…. lisäkysymyksenä esitin, että missäs merkkikokoelmat ovat – ovat kuulemma varastossa. Että sellainen postimuseo. Nielin pettymyksen karvasta kalkkia jo ennen kuin olin päässyt näyttelyä katsomaankaan!

Posti- ja Telemuseo ”Enigma” Kööpenhaminassa

Kuten tämä pojankoltiainen, vai miksi nuoria miehiä nykyään kutsutaankaan, oli kertonut, ei postimerkkejä juuri näkynyt – näyttely keskittyi viestintään yleisesti ja radio ja televisiotoimintaan painokkaasti. Esillä oli erilaista radioteknologiaa mm. matkapuhelimia, tietysti Nokiaa ja Ericssonia. Pakko todeta, että Salon elektroniikkamuseossa on huomattavasti laajempi kattaus Nokian puhelimia ja mukana on myös harvinaisempia puhelinmalleja… no ei liene suuri yllätys kenellekään. Kuuntelin Tanskan ensimmäisen radiolähetyksen vuodelta 1923 ja ilmoituksen siitä, että saksalaiset olivat 1945 poistuneet Tanskasta. Sinänsä radiotekniikka ei ole epäkiinnostavaa ja pettymys hieman laantui, kun sain revittyä nörttihuumoria nähdessäni puhelinluettelon kaltaisesti Tanskan sähköpostiosoitteiden paperisesta luettelosta vuodelta 1995. Tunsin samalla olevani hyvin vanha, koska 1995:hän oli vasta aivan juuri…. Kiinnostava oli myös puhelinkeskuksenhoitajan univormu, eli sentraalisantran standardimekko.

Keskuksenhoitajan univormu ja wanha keskus
Sähköpostiosoitteiden luettelo

Onneksi kävi taas niin, kuin nykyään usein käy ja osoittautui, että vaikka alun alkaen asiat vaikuttaisivat olevan erittäin huonosti, ne eivät ihan niin huonosti olekaan. Nimittäin toisessa näyttelyhuoneessa oli esillä muutakin kuin ääneen ja kuvaan perustuvaa viestintää… eli postiasiaa. Näytillä olivat mm. luvatut kolme postimerkkiä, mutta myös muuta kiinnostavaa. Kolme merkkiä olivat ”black penny” eli maailman ensimmäinen 1840 Englannissa julkaistu yhden pennyn merkki ja Tanskan ensimmäiset merkit, kahden killingin sininen paikallispostimerkki ja neljän killingin kotimaan taksan merkki. Lisäksi oli näytillä mm. 2 killingin merkin painolevy. Saman vitriinin päällä oli muutama pienoismalli Tanskan lentopostia kuljettaneista lentokoneista ja vitriinin sisällä vanha postilaatikko. Eli eihän sitä postiasiaa nyt niin kovin paljon näytillä ollut…. mikä on mielestäni kyllä aika surkea esitys postimuseolta.

Wanhat postivaunut, jotka näyttivät satukirjan vaunuilta olivat mielenkiintoiset. Syitä erikoiseen muotoiluun oli vitriinissä mainittu useita. Tärkeimpinä se, että pyöreän muodon päältä vesi valui tehokkaasti pois, toisaalta vaunuun ei pystynyt ottamaan matkustajia lainkaan mukaan, koska sen päällä ei pysynyt. Kaikenlaisia ongelmia siis on ollut. Kiinnostavin postin kulkuun liittyvä asia, joka näyttelyssä oli näytillä olivat postimiehen puukengät! Kysymyksessä oli tilanne, jossa erääseen saareen ei pystynyt soutamaan veden mataluuden takia, mutta toisaalta sinne ei voinut kävelläkään, koska jalat upposivat. Tätä varten postimies Guderik Christiansen käytti kotitekoisia puukenkiä kolmensadan metrin matkan taittamiseen. Tämä tapahtui 1920 luvulla. On siis mahdollista löytää ”puukenkäpostia”.

Postivaunut
Postilentokoneita
Puukenkä
Maailman ja Tanskan ykköset

Yksi osa näyttelystä kuvasi sensuuria ja mukana oli myös paljon sotasensuuriasiaa ja sen joukossa ilahduttavasti myös kattavasti kerrontaa Tanskassa tapahtuneesta toisen maailmansodan kirjepostin sensuurista. Postia sensuroivat Saksalaiset, mutta myös vuoden 1945 aikana saksalaisten lähdettyä Tanskalaiset. Näytillä oli joitakin kymmeniä sensuroituja postilähetyksiä, lähinnä erään Tanskalaisen perheen kirjeenvaihtoon perustuen. Näyttelyn olivat tehneet viestintään erikoistuneet historioitsijat eivät niinkään postihistoria-tutkijat. Sen näki kohteiden kuvauksista selvästi.

Sokerina pohjalla oli museon nimikaima eli Enigma – saksalaisten salauslaite, jonka tekniikka rakennettiin 1934. Meren pohjasta löytynyt aikaisimman mallinen laite on näytillä museossa ja siitä kerrotaan tanskan- ja englannikielisesti… Olen joskus nähnyt laitetta ja sen merkitystä kuvaavan dokumenttifilmin, jossa kerrottiin, että puolalaiset matemaatikot, jotka tutkivat enigmalla koodattuja radiolähetyksiä pääsivät lähelle Enigman murtamista ennen vuotta 1939 ja Puolan valloitusta. He yrittivät kertoa omalle ja muiden maiden sodanjohdolle saksalaisten aikeista, mutta asiaa ei otettu riittävän tosissan… Sittemmin englantilainen Alan Turing matemaattinen ja tietojenkäsittelyvirtuoso kehitti koodin murtamiseen tietokoneen, joka loppujen lopuksi pystyi murtamaan Enigmakoodauksen. Tässä kohtaa maailmanhistoriaa Enigman rakenne oli muuttunut ja koodi tullut entistä vaikeammaksi murtaa. Koska saksalaiset luottivat Enigmaan täysin, eivät he osanneet epäillä salauksen murtumista. On sanottu, että mm. Kurskin panssaritaistelun ryhmitykset oli murrettu ja saatettu Neuvostoliittolaisten tietoon etukäteen. Tällainen strategisen ja taktisen tason tieto on sodassa valtavan arvokasta ja ratkaisevaa. Koodin murtaminen tuskin muutti sodan lopputulosta, mutta se lyhensi sotaa mahdollisesti useita vuosia ja säästi miljoonia ihmishenkiä kummallakin puolella.

Turingin nerous on tunnustettu ”kokonaan” vasta sodan jälkeen, sillä suurin osa hänen merkittävimmistä saavutuksistaan kryptoanalytiikan, tietojenkäsittellyn ja matematiikan aloilla pidettiin salaisina vuosikausia sodan jälkeen. Hän lienee ollut aikansa merkittävin yksittäinen oman alansa tiedemies. Turing oli homoseksuaali ja hänet tuomittiin homoseksuaalisuudesta eli siveettömyydestä oikeudessa vuonna 1952. Lieneekö johtunut tästä häpeästä ja mielenterveytensä järkkymisestä, ilmeisesti, sillä Turing teki itsemurhan syanidilla 1954 vain 42 vuotiaana. Aivan järkyttävää haaskausta sanoisin. Turingin kuva on nykyisin Englannin 50 punnan setelissä.

Meren pohjasta löytynyt Enigma

Loppupeleissä museon on pakko todeta olleen hintansa väärtti, ainakin minulle, joka olen myös kryptografiasta ja sen historiasta kiinnostunut. Pelkästään postinkulusta kiinnostuneelle tämä museo on pannukakku. Joskus näytteillä on myös postihistoriallisia ja filateelisia kokoelmia, mutta näitä täytynee kärkkyä ”netissä”… jos haluaa osua paikalle oikeaan aikaan.

Tanskassahan järjestetään myös HAFNIA 2024 eurooppalainen postimerkkinäyttely lokakuun puolen välin haminoissa. Mukana on myös kaksitoista suomalaista näytteilleasettajaa, komissaarinamme toimii Kuopion kerhon Risto Pitkänen. Toivottavasti paikalle löytää myös runsaasti suomalaisia keräilijöitä!

Etelän hedelmät

By

Sanotaan, että matkailu avartaa. Tämä on jonkinlainen osittaistotuus mitä tulee postihistoriakeräilyyn, sillä keräilypuolella matkailu ja ulkomailla postimerkkiliikkeissä tai tapahtumissa käyminen tuo kiinnostavia elämyksiä ja mukavia kohtaamisia, mutta varsinaista suomalaisen postihistoriakeräilyn avartumista harvemmin tapahtuu. Tämä on havaittu tänäkin kesänä kahteen otteeseen niin Espanjassa kuin Italiassakin. Mutta, ei vedetä koko jutulta mattoa jalkojen alta, ennen kuin ollaan edes ehditty aloittaa….

Madrid on Espanjan pääkaupunki, koti lähes 3,4 miljoonalle espanjalaiselle ja kesäisin lämmin paikka huolimatta siitä, että kaupunki sijaitsee 650 metriä meren pinnan yläpuolella. Tällä kertaa kaupungissa käydessäni pyöri lämpötila 30 asteen pinnassa koko vierailuni ajan. Kävely auringossa onnistui, mutta varjopaikkoja käyttäen ja aurinkorasvojen kanssa. Kun suurkaupungeissa tulee käytyä, on hyvä selvittää hieman filateliatilannettakin… Espanjan keräilyantia on tässäkin blogissa käyty läpi jo aiemmin, mutta tässä hieman päivitystä Madridin tilanteeseen…. nimittäin tällä kertaa huomasin, että kävelymatkan päässä hotelliltani sijaitsee postimerkkiliike, jossa en ollut aiemmin käynyt. Sijainnit löytyvät nykyään helpoiten käyttämällä Google karttoja ja yksinkertaisesti kirjoittamalla etsintäkenttään sopiva hakusana, joka tässä tapauksessa oli ”filatelia”.

”Uusi” liike on nimeltään Filatelia Blanco ja sitä pyöritti käyntipäivänäni ystävällinen rouva, joka kertoi, että heillä on postihistoriaa yhden kaapistollisen verran. Tämä tarkoitti käytännössä muutamaa kymmentä laatikkoa täynnä erilaista tavaraa eri maista, joka kuitenkin oli lajiteltu kohtalaisen selkeästi maittain ja aihekohteiden osalta aiheittain. Laatikkotavaran lisäksi ”parempia” kohteita tai ehkäpä paremmiksi arvioituja oli tarjolla kansioissa. Suuri osa tavarasta oli ensipäiväkuorta ja muuta aika modernia postia. Suomalainenkin ”osasto” löytyi etsimisen jälkeen, samasta laatikosta Filippiinien merkkien kanssa, tietysti johtuen siitä, että Espanjassa kyse on Finlandiasta. Käytännössä kaikki myytävänä olleet kohteet olivat ensipäiväkuoria.

Filipinas, Finlandia
Laatikkorivi täynnä postihistoriaa
Liike on käytävän päässä, ei näyteikkunaa

Hinnoitelu oli suomalaisittain ajatellen aikamoisen sattumanvaraista. Oli selvä, että pesetasta siirtymisen jälkeen hintoja ei oltu päivitetty ja ne olivat mitä olivat. Ensipäiväkuorissa saattoi hinta olla jopa 10 euroa – samanlaista tavaraa saamme kotimaassa ostaa kympillä ison nipullisen… eli näiltä osin oli menty rankasti metsään. Toisaalta, jos tarjolla olisi jotakin järkevää postihistoriaa, ei hinta vaikuttanut olevan kovinkaan ”sekava” sillä ns. aito asia oli hinnoiteltu 1-3 euron hintaan. Aitoa asiaa ei kuitenkaan ollut tarjolla… joko joku oli käynyt tyhjentämässä laarin tai siellä ei koskaan ollut ollutkaan mitään… Koska mitään ei ollut tarjolla ja oikeastaan vain yksi suomalainen oikeasti kulkenut postihistoriakohde tuli vastaan otin siitä kuvan.

Lentopostikortti Sveitsiin 1939. Postikortti 2mk + lentolisä 1mk = 3mk, ylitaksa.

Kuten kuvasta voi huomata on tämäkin kohde väärätaksainen ja se jäikin laatikkoon odottamaan ottajaansa, jota ei arvaukseni mukaan koskaan tule. Oikeataksaisena olisi kortin voinut kolmella eurolla juuri ja juuri ottaa kantoon. Eli Suomi-kohteiden osalta tuli ns. tyhjä arpa, mutta onneksi jokunen ulkomaalainen kohde sentään jäi haaviin.

Kuten aiemmallakin kerralla, kävin tutustumassa Madridin Plaza Mayorin sunnuntai-aamupäivän filateliatarjontaan. Kyseisen tapahtumaan nimi on filateliamarkkinat, mutta totuus on, että filatelian paino myytävästä tavarasta on laskenut viimekerrasta aikamoisesti ja myyjistä enemmistö myy metalli- ja setelirahoja ja muuta keräilytavaraa kuin filateliaa. Paikalla oli ehkäpä kymmenen ”täysiveristä” filateliakauppiasta, joista vain parilla oli mitään postihistoriaa. Ne joilla sitä oli, myivät pääasiallisesti espanjalaista materiaalia… mikä sinänsä ei ole yllätys. Plaza Mayor on hieno paikka ja se kannattaa käydä katsastamassa ja pöytiäkin on kiva katsella, mutta odotukset kannattaa pitää matalalla. Mitään suomalaista materiaalia en nähnyt. Kuvista voidaan nähdä, että paikkaa (katto) on restauroitu, eli jotain edistystä sentään on tapahtunut.

Plazaa kiertää katettu portiikki (suomennos sanasta portico…) eli katettu kuistimainen rakennelma, joka tekee maanpinnan tasolla olevalle kerrokselle ikäänkuin lipan, jonka suojissa myyjät toimivat. Tämä on myös Madridin helteen takia hyvä asia, sillä varjossa ei pääse nääntymään. Lähellä on myös joitakin liikkeitä, mutta niidenkin anti oli nolla.

Madridin entinen postitalo tai pääposti on nykyään kaupungin hallinnassa ja näyttelykäytössä. Talon katolla on hieno näköalapaikka, josta on hyvä näkymä kaupungin yli. Paikka on kuuluisan Cibeles suihkulähteen aukiolla ja sisäänpääsy ilmainen. Näköalapaikasta joutuu maksamaan joinakin päivinä muutaman euron, mikä on sijoituksena vähäinen suhteessa näköalan hienouteen. Postitalossa on pieni näyttely myös postin toiminnasta, johon voi tutustua ilmaiseksi. Näyttely on toteutettu valokuvin, joiden yhteyteen on laitettu espanjan ja englanninkieliset selitykset. Koko näyttelyn läpikäyminen ja tekstien lukeminen kestää jopa tunnin verran.

Bologna on Keski-Italiassa, Emilia-Romagnan maakunnassa sijaitseva teollisuus- ja kauppakaupunki, jossa toimii läntisen maailman vanhin, 1088 perustettu yliopisto. Kaupunki itsessään on muureilla ympäröity ja sijaitsee kukkuloiden ympäröimässä laaksossa, mikä tekee siitä kesäisin erittäin kuuman paikan. Kaupungissa asuu noin neljäsataatuhatta henkeä, joista suuri osa opiskelijoita. Turismi on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun COVID pandemian jälkeen – niin suureen, että kaupungissa selvästi ollaan hiukan ”helisemässä”. Taksien määrä on rajattu ja taksitoimintaa pyörittää syndikaatti – autoja on 722kpl ja taksilupa on maksanut kuskin mukaan yli 150000 euroa. Tällä saa ajaa taksia kaupungin alueella ”koko elämänsä”. Nyt kapunki haluaa laskea taksiluvan hintaa, jotta saataisiin lisää kuljettajia ajoon. Moni luvan omaava henkilö ajaa vain minimin, koska ikää on kertynyt jopa 80 vuotta. Syndikaatti vastustaa lupahintojen laskua ja sitä, että kuljettajia tulisi lisää… tämä tilanne on johtanut siihen, että taksia on ajoittain lähes mahdotonta saada. Koin tämän itse kun olin kukkuloilla sijaitsevassa tilaisuudessa ja matkan varrella oleva linja-autoreitti katkesi vesiputken halkeamisen takia. En saanut taksia ylös kukkuloille puolen tunninkaan taksisoittelun jälkeen, vaan jouduin yhdessä muiden osallistujien kanssa kävelemään alas kapunkiin neljän kilometrin matkan n. 35 asteen auringonpaisteessa. Myös Bolognassa on sauna…

Helsinki ei siis ole ainoa paikka, missä taksien kanssa on tilanne hiukan ”vaiheessa”… Helsingissä kuitenkin yleensä saa taksin aina… Turismi on aiheuttanut Bolognaan myös kovan inflaation mm. ravintola- ja hotellihinnoissa. Siinä missä ateria maksoi 10 vuotta sitten noin 15 euroa maksaa sama nyt reippaasti yli 20 euroa. Erityisen rasvaisena pidin viinien hinnoittelua nykyään – aiemmin viinilasillisen sai noin kahdella eurolla, nyt aivan perusviineissä on jopa ”Suomen hinnat” eli lasillinen saattaa maksaa 7 euroa. Sama tavara irtoaa supermarketista alle 3 eurolla pullo… se ottaa pattiin. Pihillä köyhällä on oma näkemyksensä maailman menosta, en tiedä miten yleistä on olla harmissaan siitä, että tuntuu siltä, että joutuu ”kusetetuksi”. Italialaiset ystäväni tosin olivat asiasta täsmälleen samaa mieltä.

Bologna ei kuitenkaan ole mikään ikävä paikka, vaan erinomaisen kompakti kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja paljon myös ilmaisia nähtävyyksiä. Koska kaupunkia ovat aikoinaan johtaneet Italian kovimmat liikemiehet ja korkeat kesälämpötilat ovat olleet tiedossa tuhat vuotta, on kaupunkiin rakennettu tarkoitushakuisesti portiikki lähes kaikkien katujen vierustoilla oleviin taloihin. Jälleen tämä sama ”portiikki” eli ikäänkuin kuisti jokaisen talon ensimmäiseen kerrokseen, kuitenkin siten, että kuistit jatkuvat talosta toiseen katujen varrella kilometrien matkalta. Näin on mahdollista kulkea kaupungin halki varjossa ja suojassa sateelta. Tämä yhteensä kymmenien kilometrien verkosto katuja, joissa on portiikki on UNESCOn maailmanperintöluettelossa ja osittain portiikit on maalattu frescoilla… aivan fantastinen ja mukavuutta lisäävä asia tässä hienossa kaupungissa. Asia on toteutettu siten, että rakentajille luvattiin voimakas verohelpotus, jos portiikki rakennettiin, ilman sitä ei tullut verohelpotusta… näin syntyi vahva rahallinen insentiivi ja kauppiaiden kaupungissa se toimi. Pelkästään tämän ihmeellisen portiikkiverkoston takia kannattaa käydä katsomassa Bolognaa.

Erikoinen epämyymälä
Filatelia Balestri

Toki lähdin selvittämään mitä filateliaa Bolognassa on saatavilla… löysin keskustasta kaksi aukiolevaa postimerkkiliikettä ja kävin tutustumassa. Ensimmäinen kahdesta, Filatelia Riva Reno, on aika suurikokoinen liike, jossa ei kuitenkaan ollut paikalla ketään, joka olisi tiennyt mistään mitään. Pyysin paikalla ollutta nuorta ei-italialaista työntekijää soittamaan pomolleen ja kysymään, josko hän tietäisi, että onko heillä mitään Suomikohteita. Asenne oli ”miksi tulet häiritsemään nokosiani” ja omistajankin asenne oli sama – palveluhalukkuus oli nolla piste nolla. Paikalla oli jotakin, ei oikein selvinnyt mitä, mutta ei Suomi-kohteita ainakaan. Tunnelma oli jollakin tavoin absurdi, koska liikkeessä kuitenkin käsittääkseni oli tarkoitus myydä jotakin…. asiakkaalle kuitenkin viitattiin kintaalla. Lähdin pois hiukan ihmetellen.

Toisessa liikkeessä Giacomo Balestrin pyörittämässä pienessä postimerkki- ja keräilykaupassa oli täysin eri meininki. Hra. Balestri oli ystävällinen ja pahoitteli kovasti, että ei löytynyt toivotunkaltaista materiaalia – hän kertoi, että kotonaan saattaisi olla jotain, mutta liikkeessä ei pysty pitämään kuin tavaraa joka liikkuu, eli italialaista materiaalia. Näiden kokemusten jälkeen oli pakko todeta, että jouduin lähtemään tyhjin käsin. Mitään filateelista materiaalia ei Bolognasta jäänyt käsiini. Epäilen, että jos olisin päässyt paikallisille keräilymarkkinoille / kirpparille, olisi jotain saattanut löytyä – nyt ei kuitenkaan silmiini mitään sellaista osunut.

Etelän hedelmät jäivät tällä kertaa nauttimatta. Kylmä tosiasia on, että paras paikka suomalaiselle filatelialle on yllätyksettömästi Suomi. Se mikä hämmästyttää on, että meillä on Suomessa myös erittäin hyvä muiden maiden filatelian ja postihistorian saatavuus! Ollaan onnellisia ja iloisia siitä mitä meillä on! Asiat eivät ole muualla paremmin.