Olemme jälleen päässeet käsiksi uuteen merkkeilyvuoteen 2024! Hyvää alkanutta vuotta kaikille filatelisteille!

Vuoden tapahtumista tiedossa on jo nyt, että kansallinen näyttely pidetään Joensuussa huhtikuussa ja loppuvuodesta Tanskassa on kansainvälinen isompi näyttely. Virossa järjestetään Mare Balticum näyttely. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa tulee ainakin näihin hyvää suomalaista osallistumista. Liiton puheenjohtaja vaihtuu liittokokouksen yhteydessä – toivottavasti aktiivit pohtivat jo nyt sopivia kandidaatteja. Huutokauppoja nähtäneen saman verran kuin päättyneenäkin vuonna, sisäänotto on ollut käynnissä useampiinkin huutokauppoihin jo jonkin aikaa. Kaiken kaikkiaan keräilijää odottaa epäilemättä hyvä vuosi – kuten aina.

Mutta aforismeista siirryttäköön itse asiaan…. Eräässä kotimaisessa nettihuutokaupassa myytiin kiinnostava 6mk oranssin tuplaehiökortin Ruotsista palautettu vastausosa, jolle lentolisämaksu oli maksettu erikseen ruotsalaisella 10 äyrin merkillä. Vastaavia tapauksia tunnetaan jonkin verran ja ne ovat sopivia kuvaamaan kansainvälisen postin ”mahdollisuuksia” lisätä ulkomailta tulleille lähetyksille eteenpäinlähetyksen tai, kuten tässä tapauksessa, palautuslähetyksen yhteydessä oman postilaitoksen lisäpalveluita. Näin syntyy mielenkiintoisia sekapostitteita kahden maan postihallintojen taksoin ja merkein. Postikortin taksa Pohjoismaihin Suomesta oli kortin lähettämisen aikaan vuonna 1947 juurikin 6 markkaa. Vastausosan viereen tuli leimata lähetyksen yhteydessä leima, kuitenkin siten, että leima ei mitätöi ehiökorttiin painettua postiarvoketta. Näin tässäkin kortissa on tapahtunut. Ruotsissa on vastauslähettäjä sitten halunnut, että kortti kiiruhtaa nopeammin ja lisäksi on maksettu lentolisä. Ruotsissa oli vuonna 1947 yleinen tapa, että kaikki Eurooppaan suunnattu posti kulki ilman lentolisää lentona aina kun se oli mahdollista. Vain jos erikseen haluttiin, että lähetys varmasti lentää oli lentomaksun maksaminen tarpeellista – näin meille kertoo ruotsin lentotaksakirja ja sen sivu 48, joka kuvaa lentotaksoja 1.1.1947 alkaen ”Brev, brevkort och postananvisningar till europeiska länder samt brevkort och brev om högst 5g vikt till Nord- och Mellanamerika flygbefordras i viss utsträckning utan tilläggsporto.” Lentolisä kirjeille (per 20g) ja postikorteille (kpl) oli 10 äyriä.

Niille teistä, jotka olette kiinnostuneita ruotsalaisesta postihistoriasta suosittelen Ruotsin postihistoriallisen yhdistyksen sivuja, josta löytyy mm. projektina rakennettavan Ruotsin postihistoriallisen käsikirjan (1920-1994) tällä hetkellä olemassa olevat osat. Erinomaisena resurssina ja kaikkien saatavana vapaasti ladattavana on myös Karin Svahnin kokoama ruotsalaisen lentopostin taksakirja (PDF) , jossa lentotaksat on käyty kattavasti läpi vuodesta 1920 aina vuoteen 1992. Kannattaa ladata omaan arkistoon, koska teos mahdollistaa lentopostin taksojen tarkan ymmärryksen. On syytä huomata, että vaikka ruotsalaiset systeemit ovatkin aika hyvällä mallilla, on meillä Suomessa asia aivan erinomaisesti – taksakirja on aivan huippulaadukas ja auttaa keräilijää ymmärtämään monella tapaa postinkulkua. Myös muuten meillä on filatelian kotimainen kirjasto erinomaisessa kunnossa. Postihistoriallisen yhdistyksen ja nyttemmin Filatelistiliiton julkaisemat kokoelmakirjat ja Liiton sivuilta ladattavissa oleva materiaali ja katseltavissa oleva kokoelmakirjasto tuovat taksatiedon ja muun osaamisen lisäksi valtavasti tietoa tarjolle. Koskaan ei ole ollut yhtä helppoa päästä jyvälle lähetyksistä kaikkine niiden hienouksineen.

Noh… takaisin tähän lähetykseen… kortilla käytetty merkki on kolmelta sivulta hammastettu Facit #370B, joka kuvaa Esaias Tegneriä, 1782-1846 elänyttä runoilijaa. Runoilun lisäksi Tegner oli kreikan kielen professori ja piispa. Miestä on kutsuttu Ruotsin modernin runotaiteen isäksi ja maan ensimmäiseksi moderniksi mieheksi – ei varmasti mitenkään helpostitäytettäviä saappaita tai ”arvonimityksiä”. Tunnetuin Tegnerin teoksista on Frithjofin saaga, joka käsittääkseni on kuvaus skandinaavisesta elämästä ja on ruotsalaisittain kansallisromanttinen.

Tegner rakastui palavasti naimisissa olevaan naiseen kotikaupungissaan Lundissa. Naisen kylmä suhtautuminen moderniin mieheen luultavasti loi riittävästi ristiriitaa romantikon sydämeen, jotta runosuoni pulppusi tehokkaasti. Meriiteillään hän pääsi jäseneksi kuninkaalliseen tiedeakatemiaan. Muutto toiseen kaupunkiin ja piispanvirka Växjössä eivät rauhoittaneet miehen psyykettä, sillä Tegner katui valintaansa lähes heti ja vaikka hän ilmeisesti hoiti piispanvirkansa asiallisesti kävi eräällä matkalla vuonna 1840 Tukholmaan hassusti, mies nimittäin pamahti hulluksi. Vietettyään vuoden parantolassa Schleswigissä hän parantui ja palasi kotiin. Tegner ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan toipunut täysin, koskei pystynyt viemään loppuun keskeneräisiä runoteoksiaan ja kuoli vuonna 1846. Jos joku käy joskus Lundissa, löytyy sieltä Tegnermuseo.

Vuoden 2023 viimeinen huutokauppa oli Järvenpään Filateliapalvelun HK 30 joka päättyi 30.12. On todettava aika kylmästi, että M30 osalta huutokaupassa oli kovin vähän nähtävää. Tavara oli aikamoisen tavanomaista ja erityisesti lähetysten osalta ei mitään kiinnostavaa ollut myytävänä. Tämä on sinänsä kiinnostavaa, että yleensä löytyy ainakin yksi kohde, joka kiinnostaa, mutta tällä kertaa näin ei ollut. Nostetaan kuitenkin yksi kohde, erä, jossa oli muutamia M30 siirtymiä, joista yhden markan oranssin siirtymä oli kohtalaisen hyvä sekä M1975 siirtymänelilö. Syystä tai toisesta tämä kohde nousi 15 euron limitistään 45:een euroon.

Vuoden 2024 ensimmäinen Philabid alustalla päättyvä huutokauppa on Suomen Filatelistiseuran ”suurhuutokauppa”. Näitä ilmeisesti järjestetän ainakin kerran vuodessa idealla, että mukana on parempaa tavaraa kuin ”tavallisissa” huutokaupoissa. Tämä ajatus paremmuudesta toteutuu ainakin tällä kertaa hyvinkin, sillä mukana oli paljon hyviä kohteita. Myös M30 osastolla oli nähtävää. Nähtävää on aina myöskin se, kun mopo keulii… tällä kertaa tankit olivat täynnä menovettä ja vauhtia riitti.

Malli 1930 osastolla oli vähän vajaa kolmekymmentä kohdetta myytävänä ja myytyä tuli yhdeksän kymmenestä mikä kertoo siitä, että M30 keräilijöitä tai ainakin keräilijöitä, joille M30 kohteet sopivat on liikkeellä. Filateliapuolella myytäviä oli mukana muutamia, näistä kiinnostavimpia olivat hammaste-erikoisuudet, joita nostan kolme kappaletta. 50p vihreän leijonamerkin suuri hammastehyppäys, joka oli johtanut siihen, että merkin alareuna oli jäänyt hammastamattomaksi oli laitettu myyntiin 40 euron lähdöllä. Kohde on vaikea ja vastaavia tunnetaan käsittääkseni yksi toinen kohde, kolmirivilö. Tällä kertaa tämän erikoisuuden myyntihinta oli 85€. Toinen hyvä hammastesiirtymäkohde oli 3mk oliivin merkin siirtymä, joka jätti arkin ylimmän merkin yläosaan valkoisen alueen – kyseessä oli pari. Tämä kohde nousi 35 euron lähtöhinnastaan 67 euroon. Hammaste-erikoisuudet siis kiinnostavat. Myytävänä oli myös hammastamattoman 5mk violetin merkin pystypari, joka meni kaupaksi seitsemällä kympillä, nousua 25 euron limitistä siinäkin runsaasti. Kiinnostavat filateliakohteet näköjään menevät kaupaksi ja hinnatkin nousevat.

Postihistoriapuolella oli tarjolla hyviä kohteita. Kotimaassa tehdyt kaksi postiennakko-osoitusten pidennyspyyntöä olivat kiinnostavia ja hyviä postihistoriallisia kohteita – vastaavia ei tule joka päivä vastaan. Ehkäpä siksi niistä kiinnostuttiinkin, vaikka usein lomakekäytöt ovat jääneet ilman suurempaa mielenkiintoa – ei tällä kertaa. Kohteet olivat siitä hyviä, että ne olivat liikkeiden tekemiä pyyntöjä ja näin ollen uskottavia, ei filateelisia. Toinen kohde oli mitätöity postihallinnon leimalla, mikä tekee siitä ”kivan” ja toisessa oli korkea taksa, useita 25mk merkkejä. Kumpikin oli laitettu myyntiin 50 euron pohjahinnalla, josta kumpikin kapusi 231 ja 241 euron hintaan. Ei ollut halpaa tämä makkara. Näissä kohteissa täytyy ottaa huomioon, että ne täytyy taittaa ja asetella kokoelmasivulle, muuten niiden esittely on hankalaa. Selkeästi kuitenkin on kysymys kokoelmakelpoisista kohteista.

ASEA reijitettyt merkit pakettikortilla myytiin 61 eurolla ja 1mk oranssi automaattimerkki yksin postikortilla jäi 15 eurolla myymättä. Kreikkaan lähetetty pakettikortti vuodelta 1937 myytiin 32 eurolla, mikä ei mielestäni ollut yli-kallis hinta, koska Kreikka on hyvä kohdemaa.

Jos jotain pitää ihmetellä, niin ihmettelen sitä, että miksi 2½mk punaisella leijonamerkillä vuonna 1943 Ranskaan lähetetty postikortti mennyt edes limitillään 250€ kaupaksi. Kyseessä on erittäin harvinainen M30 yksittäiskäyttö, joita tunnetaan alle 10 kappaletta. Harmaasta aineestani pystyn repäisemään muistikuvan, jonka mukaisesti vastaava on viimeksi myyty julkisessa kaupankäynnissä Suomessa Hellmanilla ja tuolloin hinta on ollut kaikkine kustannuksineen noin 350€, tässä olisi voinut päästä vähän edullisemmin. Aina näitä ei voi ymmärtää, lieneekö tarvettakaan. Se on kuitenkin takuuvarma asia, että kaikilla ei näitä ole.

Myytävänä oli myös Joulukuussa 1940 Argentinaan lähetetty 3½mk sinisellä leijonamerkillä maksettu kuori, jonka selostetekstissä luki, että se olisi kulkenut Siperian kautta. Kuorella kuitenkin oli nähtävissä Argentinan tuloleima (onneksi kumpikin puoli oli kuvattu – tästä propsit huutokaupan järjestäjille!), josta nähdään, että kirje on kulkenut hitaasti. Posti kulki syksyllä 1940 välillä Siperian ja välillä Lissabonin kautta. Lissabonin kautta kulkenut posti meni laivoilla USA:an ja sieltä eteenpäin. Kuljetusreitit Etelä-Amerikkaan kulkivat samoja reitejä (siis samoina päivinä ohjattiin samaa kautta). Lähettämisen aikaan lähetetty USA:n posti reititettiin Lissabonin kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että tässäkin myyty kuori on mennyt Lissabonin kautta. Aiemmin kirjoitin, että leimat olisivat Lissabonista, mutta niinhän ne eivät ole – kannattaisi blogin kirjoittajankin avata silmänsä! Kohteen lähtöhinnaksi laitettu 50 euroa ei ole sodan aikaisesta Etelä-Amerikkaan lähetetystä kuoresta erityisen paha hinta, vaikka kohdeseloste ei pitänytkään paikkaansa – toki jos ajatteli ostavansa Siperian kautta kulkeneen kohteen, niin silloin saattaa harmittaa.

Kuten tiedämme M30 kohteita on myytävänä usein myös muissa kuin M30 osastossa, näin oli tälläkin kertaa. M54 osastossa oli myytävänä kotimaassa lähetetty vakuutettu kirje vuodelta 1959 Espoosta Inkooseen. Vakuutussumma oli ollut messevä 410.000,00 markkaa. Taksakin oli kunnioitettavan korkea 865mk ja siitä osa oli maksettu M30 merkeillä, kahdella 100mk Helsinki merkillä. Limitiksi oli laitettu 50 euroa, mitä pidin aika kovana, vaikka korkeasta vakuutusarvosta olikin kyse. Hyviä kotimaan vakuutettuja lähetyksiä M54 ajalta nimittäin on kyllä löydettävissä ja hinnat yleensä pyörivät 5-30 euron haarukassa. Tällä kertaa eivät pyörineet… poltetun kumin ja mopobensan kiivaasta palamisesta johtuneen savun hälvettyä löydettiin kohteelle uusi omistaja 502 euron hintaan. Saatiinko vuoden kovin keulinta kellotettua jo näin alkuvuodesta? Se jää nähtäväksi.

Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä vaikea kuvioleima nro. 4K Aaro Laitisen leimaamana M30 kuorella. Kyseessä on siis ”reikäleipä”-tyyppinen leima, jota lienee käytetty saapumisleimana. En tunne asiaa paremmin, mutta taitaa olla postinhoitajan itse tekemä juttu. Kuoren hinta kipusi 31 euroon, mikä ei ole mahdottomuus, koska kohde ei ole helpoimmasta päästä. Muuta M30 tavaraa myytiin mm. lentopostin osastossa – tämähän on aika tavallista. Lentoposti meni kaupaksi koviin hintoihin ja ilmeisesti asiaan liittyy isompaa innostusta juuri tällä hetkellä. Joensuun näyttely painaa päälle ja jos haluaa sinne rakennella lentopostikivaa on nyt aika tehdä peliliikkeitä. Silti osa kohteista oli sellaisissa hinnoissa, että köyhien ei tarvinnut vaivautua. Mukana oli John Godfreyn kokoelmasta tuttuja kohteita, jotka oli aiemmin myyty Helmannilla. Nyt ne myytiin uudelleen – vielä kalliimmalla!

Vuonna 1934 Ruotsissa pudonneen ”Småland” koneen mukana kulkenut kirje Englantiin asianmukaisine selvityslipukkeineen oli laitettu kaupaksi 80 euron limitillä. Tänään se oli paperia, sillä paljon suurempia paperirahoja täytyi maksaa, jotta kohteen sai omakseen – hinta nousi aina 749 euroon saakka. Tämä oli huima hinta tästä kohteesta, joka toki on siisti ja kuuluu lentopostikokoelmaan aivan varmasti yhtenä kappaleena mukaan. Hinta ei kuitenkaan ollut edullinen verrattuna aiempiin vastaaviin tämän lentoturman selviytyneistä kuorista maksettuihin hintoihin verrattuna. Unkarin erikoistaksainen siisti lentokirje myytiin 60 eurolla – kohde on aika vaikea ja hinta oli mielestäni suhteellisesti oikealla tasolla.

Muutenkin hinnat monen kohteen osalta nousivat huomattavan korkeiksi, myös M17-osasto kohteet ja M17 lentokohteet saivat kovia myyntihintoja. Mieleen jäi myös M63 3mk lentokone-merkin laskos, joka sai uuden kodin 405 eurolla. Huomattavaa oli, että kaikki M54, M63 ja M75 osastojen kohteet myytiin – uudempi käyttösarjafilatelia kiinnostaa!

HFF eli Helsingfors Frimärkssamlare Förening rf. kokoontuu kaksi kertaa kuukaudessa Suomen Filatelistiseuran tiloissa Lönnrotin kadulla Helsingissä. Kerhon kokouksissa käy parisen kymmentä jäsentä ja kokouksen lisäksi ohjelmassa on tyypillisesti esitelmä ja kerhohuutokauppa. Kerhon juuri aloittanut puheenjohtaja on Jussi Tuori. Kävin HFF:n kokouksessa viime keskiviikkona ja kokous olikin juuri aloittaneen Jussin ensimmäinen puheenjohtajana. Esitelmänpitäjänä oli Juho Paananen, joka kertoi postikorttikeräilystään, joka keskittyy Venäjän – Japanin 1904-1905 postikortteihin ja sotaan liittyvään historiaan, jota korttien kautta voidaan kertoa ja ymmärtää. Sota oli siksi mielenkiintoinen, että Euroopassa siitä välittyi ja värittyi kuvaa juurikin postikorttien kautta, päivälehdistön lisäksi.

Venäjän-Japanin sotaan liittyy myös Siperian rata, joka valmistui käyttökuntoon jo 1800-luvun puolella, vaikka osa matkaa kuljettiinkin junalautalla (Baikalin yli) ja joka sai Venäläisten ambitiotason uudelle tasolle liittyen Siperiaan. Siperiaa oli asutettu 1850-luvun jälkeen kiivaasti useiden miljoonien siirtolaisten tahtia tultaessa 1870-luvulle. Vilja virtasi kohti suuria kaupunkeja Lännessä ja rata toi mahdollisuuksia nopeaan siirtymiseen. Japanin kulta-aika amerikkalaisten murtaman Japanin eristäytymisen jälkeen tapahtuneen nopean kehityksen muuttamana ajoittui samaan ajanjaksoon ja kun kaksi kunnianhimoista valtakuntaa kohtaavat yhtäaikaisesti kummallekin tärkeiden intressien äärellä on seurauksena usein ollut sota. Japanille sodassa oli kysymys raaka-aineiden saamisesta raaka-aineköyhälle emämaalle ja Venäjälle kyse oli ekspansiosta Itään ja siirtomaavallasta. Japanilaiset olivat kuitenkin askeleen edellä kehittyneemmän merikalustonsa, eli nopeiden modernien torpeedoveneidensä kanssa kuin Venäjä, sekä lähempänä koska Japani hallitsi tuolloin korean niemimaata, joka on aivan naapurissa. Mm. näistä syistä tämä erityisesti meritaisteluistaan tunnettu sota päättyi Japanin voittoon. Turkulaiset saavat nähdä sodan vaikutukset joka päivä tänäänkin kulkiessaan Port Arthurin puutalokaupunginosan ohitse – alue on nimetty yhden sodan tärkeimmistä taistelupaikoista mukaan, jonka venäläiset menettivät japanilaisille 1905. Kaupunkihan on nykyisin osa Kiinaa ja täsmällisesti sen nimi on Lushun, mutta suurin lähellä oleva kaupunki on Dalian.