malli1930.fi

Juhannus tulee…

By

Juhannus tulee ja töissä käyville se tarkoittaa sitä, että taas kerran täytyy saada maailma valmiiksi. Tämä kaksi kertaa vuodessa, ennen Juhannusta ja ennen Joulua tapahtuva valmistuminen on toistuva piina ja tehokkaasti häiritsee kaikenlaista harrastamista. Jos ei muuten, niin ainakin henkisesti. Tehdäkö se melkein viimeinen juttu loppuun vai ottaako filatelia framille… siinäpä pähkittävää riittää.

Touko-kesäkuuhun kuuluu kuitenkin muutakin kuin työpaineita, nimittäin tällä kertaa siihen kuului myös työmatka, joka suuntautui Pohjois-Italiaan Trentino-Alto Adigen alueella sijaitsevaan Trenton kaupunkiin. Trento on Italian ja koko Euroopan rikkainta aluetta bruttokansantuotteen muodostuksensa osalta. Tämä asia johtuu voimakkaasta yrittäjyyden hengestä alueella ja suuresta määrästä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, sekä vahvasta maataloudesta, joka erityisesti keskittyy viinin ja hedelmien viljelyyn. Moni ajattelee, että Italian suurin viinintuotanto olisi Piemontessa tai jossakin Etelä-Italiassa ja olisi väärässä, sillä (ainakin paikallisten mukaan) ykkönen on Trentino, jossa kymmeniä kilometrejä pitkissä laaksoissa kasvatetaan viiniä. Paikallinen viinilaji, erikoisuus ehkä suomalaisittain ajatellen, on Teroldego – vahva, uunilihan ja ”raskaan” ruoan kanssa äärettömän hyvin sopiva voimakas viini. Pullo tätä eliksiiriä maksaa paikallisessa ruokakaupassa 3-5 euroa ja maku on erinomainen. Alko ei myy Teroldegoa kuin tilausluettelossaan, silloin tällöin. Trenton tori, jonka laidalla ovat tuomiokirkko ja sen ”linnamainen” kellotorni on tullut valituksi enemmän kuin kerran Italian kauneimmaksi. Kaupungin halki tai ohi virtaa Alpeilta alkunsa saava Adige joki. Aikoinaan, 1800-luvulla joki teki Trenton kohdalla mutkan kaupungin halki – tältä ajalta olevat rakennukset paljastavat asian – kaduilla on paikoittain mm. veneen sidontapaikoiksi tarkoitettuja metallirenkaita.

Trentosta löytyy vielä yksi keräilykauppa, rahoja ja postimerkkejä myyvä pieni myymälä sijaitsee aivan keskustassa. Kauppaa pyörittää pariskunta, jotka lienevät perineet sen edelliseltä sukupolvelta. Olen käynyt kaupassa aiemminkin. Tällä kertaa, kuten ei edelliselläkään kerralla kaupassa ollut minulle juuri mitään… pieni keskustelu paljasti saman mitä olen kuullut muualla: Filatelian keräily keskittyy kerhoihin ja tapahtumiin, liikkeillä ei ole mahdollisuuksia elää filateliasta. Tämäkin liike keskittyy rahoihin, vaikka filateliaa (italialaista) onkin yhä tarjolla. Lisäksi paikallisia postikortteja oli pari laatikollista. Postihistoriaa ei ollut lainkaan… muuta kuin italialaista siis. Trentossa järjestetään lauantaisin markkinat, joiden yhteydessä olen aiemmin törmannyt yhteen kauppiaaseen, jolla oli filateliaa myytävänä – lisäksi kaupungissa on jonkinlainen postimerkkikerho. Ei kuitenkaan mikään keräilijän mekka, jos näin asian voisi ilmaista.

Tanskalaisessa huutokaupassa oli tarjolla useita suomalaisen filatelian kohteita ja olipa mukana myös postihistoriaeriä. Katselin eriä läpi ja silmääni osui postikortti, joka (kuten yleensä…) näytti hyvin tavalliselta, mutta tarkemman perehtymisen jälkeen totesin, että kohde kiinnostaa minua. Syykin oli aikamoisen selvä, nimittäin kortti oli lähetetty 12.5.1945 aikana, jolloin postiyhteys Tanskaan oli 11 päivän ajan auki 18.5. saakka, jonka jälkeen se oli keskeytynyt postikorttipostin osalta virallisesti aina 9.7.1945 asti. Tämä on siis virallisesti. Korttiin on kirjoitettu päivämäärä 30.6., joka saattaa viitata siihen, että se olisi saapunut vastaanottajalle, taidemaalari Viggo Hansenille vasta tuolloin, mikä tarkoittaisi, että vaikka virallisesti yhteys on ollut auki, ei posti ole ainakaan perille asti Tanskassa mennyt vaikka lienee Suomesta eteenpäin lähtenyt aina 18.5. asti. Tanskassa sensuuri on leimannut kortin pyöreällä postikorteille tarkoitetulla sensuurileimalla. Samassa erässä oli tarjolla myös pieni painotuotekortti. Erä irtosi kohtalaisen edullisesti, vaikka siihen päälle tuli huutoraha ja kuljetuskustannus, joka ei ollut suhteellisesti pieni.

Forssan kerho se jaksaa järjestää mukavaa filatelisteille – näin tänäkin kesänä. Perinteinen jo ainakin 25 vuotta jatkunut Tammelan opistolla järjestettävä filatelistien kesäpäivä-traditio jatkui tänäkin vuonna. Tarjolla oli lämmin sauna ja uintimahdollisuus, filateliaa, esitelmä, huutokauppa ja makkaraa sekä voileipiä. Aikamoinen kattaus osallistujan kannalta katsottuna. Hinta / laatu suhdekin on äärettömän hyvä, sillä osallistumismaksu on nolla euroa ja kuten joukossamme piileskelevät matemaatikot tietävät, mikä tahansa jaettuna nollalla on… äärettömän hyvä.

Vesa Järvistöllä oli pitkässä jonossa pöytiä täynnä tavaraa kiinnostuneille ja sisällä Tammelan opiston huvilalla oli kaksi muutakin myyjää. Kaikilta saattoi löytöjä tehdä, sopuisiin hintoihin. Vesan kansiosta tehty löytö tyhjensi kukkaroni, mutta en ole pahoillani sillä sain hyvän kohteen kokoelmaani. Kyseessä on kotimainen lähetys, postiennakkona lähetetty paketti, jonka sisältönä on ollut keittolevyjä. Se mikä kohteesta tekee erinomaisen on se, että siitä on maksettu saantitodistus. Paketeissa vaikempia lisämaksuja ovat kotiinkannot ja kotiinkannot lisäpalveluilla, kuten pikamaksulla tai kirjauksella, saantitodistus on äärettömän harvinaista herkkua. Nyt tällainen mahdollisuus tuli vastaan ja päätin tarttua siihen.

Taksakin näyttäisi olevan oikein. Lähetysaika on 24.1.1946 Lohjalta. Paketin paino on ollut 8 kiloa ja postiennakkomaksu 1900mk. Kirjauskin on pitänyt maksaa… ja tietysti saantitodistus. Näistä syntyy seuraavasti kokonaisuus: paketti (7-8kg) kotimaassa (16.1.1946–31.12.1946) 40,00mk + kirjaaminen (16.1.1946-31.12.1946) 8,00mk + postiennakko 5000mk saakka (16.1.1946–31.12.1947) 6,00mk + saantitodistus (16.1.1946–31.12.1947) 8,00mk = 62,00mk. Vesa tietysti tiesi asian ja hinta ei ollut ilmainen, mutta hinnasta päästiin sopuun ja asia oli sitä myöten selvä. Kun tätä pohdin jälkikäteen, niin olipas harvinaisen mukava sattuma, nimittäin en aivan joka päivä löydä uusia kokoelmaan sopivia kohteita.

Juha Valtonen esitelmöi

Illan esitelmän piti Juha Valtonen ja aiheena oli SS-posti, eli suomalaisten Waffen SS joukkoihin lähteneiden lähettämä ja vastaanottama posti sillä tulokulmalla, että Valtonen esittelee kokoelmassaan tämän postin mahdollistanutta postijärjestelmää kokonaisuudessaan ja organisaationa. Kokoelmassa läpikäydään järjestelmän osia kohteilla havainnollistaen ja kaikenlaista mielenkiintoista Valtonen kertoikin – erityisesti tämän ”operaation” historia avautuu uudella tavalla, kun kohteilla esitetään erilaiset komennukset ja myös se, miten tehdyt lupaukset eivät pitäneet ja yhtenäisenä taistelujoukkona lähtenyt ja sellaisena rintamalle lähtemään ajateltu suomalaisporukka ripoteltiin saksalaisiin Waffen SS yksiköihin pitkin itärintamaa. Valtonen kertoi lukeneensa myös jäljellä olevia sisältöjä so. kirjeitä ja todenneensa, että porukassa oli mukana tavallisia miehiä ja varsinaisia kansallissosialistiselle aatteelle paloa tunteneita vain harvoja – toki niitäkin. Valtonen kertoi myös järjestelmän kautta kulkeneesta mm. suomalaisten sairaanhoitajien sekä yhteystoimiston postista. Minulle jäi sellainen olo, että olisin jaksanut kuunnella pidempäänkin esitelmää…. mutta huutokauppa painoi päälle.

Kohteita huutokaupassa oli ennätysmäisen paljon, arvaan, että kolmatta sataa. Kuvassakin näkyy, että pirtin pöydät olivat huutokauppakohteita täynnä. Lähes kaikki meklattiin maailmalle kohtalaisen sopiviin hintoihin. Kukaan tuskin jäi ostoksistaan ”tappiolle”. Olin matkassa erään Salon kerhon jäsenen kanssa ja illan päätteeksi kannoimme kaksi pahvilaatikollista huudettuja kohteita auton perään. Kesäksi löytyi siis hiukan tutkittavaa – toivottavasti on niin hyvät kelit, että jää syksylle!

Syksyllä pidetään Kuopio 250 näyttely lokakuussa – ilmoittautuminen onkin jo avautunut. Kehyksiä on tarjolla sen verran vähän, että kannattaa ilmoittautua mahdollisimman nopeasti. Toinen syksyn kohokohta lienee Malmössä pidettävä Nordia näyttely – jo syyskuussa. Nyt lentolippuja saa vielä n. satasen per suunta hintaan. Malmön keskustassa oli hotellejakin vielä alle satasen yö saatavilla. Vinkkinä totean, että lento Kööpenhaminaan on parempi kuin Malmön Sturrupin kentälle, sillä Köpiksestä suoraan kentältä pääsee junalla hyvin helposti ja nopeasti näyttelypaikalle – yllättävää kyllä paljon yksinkertaisemmin kuin Malmön omalta kentältä.

Eli syksyllä tekemistä riittää! Pidetään kesällä lippu korkealla!

HTO – JFP – SP

By

Syyskuussa päättyi kolme Philabid alustan huutokauppaa, HTO Huutokaupat näistä ensimmäisenä huutokaupallaan numero 67. Malli 1930 keräilijälle HTOn kohteiden joukossa on silloin tällöin ollut kiinnostavaa. Tälläkin kertaa oli yhtä sun toista nähtävää, vaikka mitään uskomattomia erikoisuuksia ei ollutkaan tarjolla. Filateliapuolella nähtiin mm. 1½mk punaisen merkin esittelyarkin vasemmasta alakulmasta leikattu hammastamaton pari. Kohteen hinta nousi kympin lähdöstä yli 25 euron. 15mk Olavinlinna-merkistä oli myytävänä leimaamaton nelilö, jossa hammaste oli jonkin verran siirtynyt (myyntihinta n. 25€) ja 100mk Helsinki merkistä oli myytävänä hyvän näköinen laskos. Laskoksen hinta nousi 56 euroon, mikä oli nykyhintatasoon verrattuna ihan hyvä hinta.

Laskos
Esittelyarkin kulmasta hammastamaton pari

Mitään sen ihmeellisempää filateliaa ei tällä kertaa myytävänä ollut. No kolmekin selkeästi kiinnostavaa kohdetta on ”ihan ok”. Postihistoriapuolella oli tällä kerralla aika hiljaista. Jollain tavalla kiinnostavan näköinen kohde oli 1937 Saksaan lähetetty lentokirje, joka oli alifrankeerattu. Kuorelle oli laitettu yhteensä neljä ja puoli markkaa merkkejä. Vuonna 1937 kirjeen taksa ulkomaille oli 3½mk ja lentolisä kahdeltakymmeneltä grammalta kaksi markkaa, eli yhteensä 5,50 mk. Kuorelle oli myös leimattu ”T” leima lunastuksen merkiksi ja punakynällä kirjoitettu ”1 2/3 c” lunastusmääräksi kultafrangeina sekä samasta syystä kuorella oleva lentolipukekin oli, ilmeisesti Saksassa, yliviivattu. Saksassa oli lyöty leima ”Nachgebuhr” eli ”jälkikanto”, mikä tarkoittaa lunastusta. Saksassa kuori on lähetetty edelleen. Ihan kiinnostava kohde, mutta ei kuitenkaan kanuuna. Tällä kertaa arvostusta löytyi tasan kympin verran, joka oli kohteen lähtöhinta.

Järvenpään Filateliapalvelun 33. huutokaupassa ei ollut juurikaan vaikeita tai erityisen kiinnostavia filateliakohteita. Muutamat kiinnostavat kohteet olivatkin postihistoriapuolella. Ruotsiin 1953 pikana lähetetty lentopostikortti nousi kympin pohjista 19 euroon. Tällainen kortti on sopiva kuvaamaan 1950-luvun kasvanutta lisäpalvelujen ja lentopostin käyttöä. Muuta kiinnostavaa oli lentopostin osastossa myynnissä ollut lentopostikortti vuodelta 1936 Sveitsiin. Sen ostaja sai pohjahinnalla, eli kympillä.

Myytävänä oli myös muutamia tiedustelulomakkeita, joiden joukosta tämänkertaisen huutokaupan toiseksi kiinnostavin lähetys löytyi. Kyseessä oli 1940 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty paketin tiedustelu. Mielenkiintoisen tästä lomakkeesta tekee se, että sen lähettämisen aikoihin Suomen ja Yhdysvaltain välinen postiyhteys kulki Siperian kautta. Ensin mentiin Moskovaan, josta Siperian rataa pitkin Vladivostokiin ja sieltä Japanin kautta Yhdysvaltain Länsirannikolle. New Yorkiin saakka kuljettiin junalla, Pohjois-Amerikan halki. Paketti jota tiedusteltiin oli lähetetty 9.5. ja on saattanut kulkea Petsamon kautta.

Siperian kautta USA:an kulkenut paketin tiedustelu

Ilmeisesti asiasta oli jotakin hajua, koska tämä tiedustelu nousi 36 euroon, mikä sinänsä ei ole erityisen korkea hinta kohteesta, jolla on hyvä tarina. Muitakin tiedusteluja oli myytävänä, mm. sodan aikana 1942 Saksaan lähetetty tiedustelu, jonka hinta jäi 16 euroon. Sodan aikaiset tiedustelut ulkomaille eivät ole aivan jokapäiväisiä.

Malli 1954:n osastossa oli myytävänä muutamia pakettikortteja, joista parilla oli myös M30 merkkejä postimaksuna. Yksi näistä paketeista oli tämän huutokaupan helmi, nimittäin Ruotsiin 1955 lähetetty paketti, joka oli edelleen lähetetetty Belgiaan. Mikäli pakettien vastaanottajaa ei löydetty, lähetettiin paketti käytännössä aina takaisin lähettäjälle. Tässä tapauksessa Ruotsin postihallinto on ollut hövelillä päällä ja paketti on pistetty eteenpäin. Eteenpäin lähetetyt paketit eivät ole yleisiä ja kun myyntihinnaksi tuli 23 euroa saa myyjä olla hyvin tyytyväinen ostokseensa. M30 merkkien osalta paketilla löytyy 100mk ja 35mk merkit – hyvää siis voi saada halvalla!

Harvinainen eteenpäin lähetetty paketti

Muutkin paketit, joista kaksi lentopakettia, jäivät halpoihin hintoihin. Ilmeisesti ei ymmärretty, että kyse oli hyvistä kohteista tai sitten M54 osasto oli näille pakettikorteille huono myyntipaikka. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että M54 keräilijöillä vastaavia löytyy.

SP Lehden huutokauppa 120 oli viimeinen kolmesta Syyskuun huutokaupasta. M30 osastolla oli myytävänä sekalaista seurakuntaa, aivan tavallisesta loistoleimaisesta materiaalista aina erittäin harvinaiseen kirjattuun ulkomaan asiakirjalähetykseen asti. Mielenkiintoisia hintoja nähtiin ainakin 1½mk hyvän siirtymän osalta (toteutunut hinta 71 euroa), 50/40p lisäpainamaerkin loisto nousi 37 euroon ja 16mk linja-auto merkin hyvä loisto 49 euroon. M30 3mk harmaan merkin loiston sai 28 eurolla ja 6mk vihreän loiston 31 eurolla. Nämä ovat hyviä hintoja myyjälle.

Postihistorian osalta hyvät kohteet olivat harvassa. Ainoa parempi kohde oli kuitenkin sitäkin parempi. Kyseessä oli erittäin harvinainen kirjattu ulkomaan asiakirjalähetys, jonka oli lähettänyt patenttitoimisto Kolster Yhdysvaltoihin vuonna 1938. Kuten muistamme, oli asiakirja oma lähetyslajinsa ja sillä oli oma taksansa. Kysymyksessä ei ole kirje, koska asiakirjalähetyksen läppä piti jättää auki. Asiakirja kuuluukin painotuotteiden kanssa samaan kastiin. Asiakirjojen ensimmäisen painoluokan taksa oli useina vuosina yhtä suuri kuin kirjeen ensimmäisen painoluokan taksa, mutta asiakirjana ensimmäinen painoluokka ”kesti” paljon enemmän grammoja, vuonna 1938 350 grammaa, siinä missä kirjeen ensimmäinen painoluokka päättyi 20 grammaan. Asiakirjalähetykset ulkomaille ovat harvinaisia ja lisäpalveluilla, kuten kirjauksella ne ovat erittäin vaikeita.

Harvinainen kirjattu asiakirjalähetys ulkomaille. Taksa: Asiakirja (-350g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-1.10.1942) 2,50mk = 6,00mk. Läpikäynyt tullitarkastuksen Yhdysvalloissa.

Asiakirjoista täytyy jotenkin käydä ilmi, että ne ovat asiakirjoja, sillä taksathan tosiaan stemmaavat kirjetaksan kanssa yhteen. Tällä kohteella asia on harvinaisen selvästi ilmaistu kirjoituskoneella kirjoitetulla tekstillä ”X-Band. Handlingar.” eli ”Ristiside. Asiakirjoja.” Asiakirjoja tyypillisesti lähettivät lakiasiaintoimistot ja esimerkiksi juuri patenttitoimisto, kuten tässä tapauksessa. Voipi olla, että kohteen huutokauppaan jättänyt henkilö on ollut kuuntelemassa eräänkin Liiton sanktioiman esitelmöitsijän esitystä, jossa asiakirjoista kerrottiin. Jos näin on, on esitelmä selvästi ollut hyödyllinen! Lähetykselle oli laitettu 50 euron lähtöhinta, josta sen hinta nousi aina 144 euroon saakka, eli asia sai ”kannatusta” lähes kolminkertaisesti lähtöhintaan verrattuna. Meklari oli ymmärtänyt kuvata kohteen taustapuolen, josta kävi ilmi neljän leiman voimalla kohteen kulkeminen Yhdysvaltoihin. Kun kysymys on hyvästä kohteesta on tärkeää, että tausta kuvataan – hinta nousee, kun voidaan varmistaa, että kohde on aidosti kulkenut ja perille mennyt.

Aika menee nopeasti, suorastaan vilahtaa. Kävin syyskuussa vierailemassa Lappeenrannan kerhossa ja pidin esitelmän ja kuun viimeisenä päivänä ehdin vielä Suomen Filatelistiseurankin vieraaksi, jossa esitelmäni aiheena oli Siperian kautta kulkenut posti. Minulla syyskuu jäi selvästi plussan puolelle, sen verran paljon sain aikaiseksi! Lokakuussa vuorossa ovat Hellman huutokaupat ja Tanskassa pidettävä Hafnia 2024 näyttely sekä Helsingissä järjestettävät Kirjamessut, joiden yhteydessä tietysti postimerkkimessut, joiden yhteydessä Filatelistiliittokin on esillä. Muistetaanpa vielä Marraskuun alussa oleva Forssan keräilytapahtumakin. Kiirettä tässä taitaa tulla lokakuussakin!

Jatkan vielä vähän (nyt on 3.10.2024) edellisestä, sillä vierailullani SF:n kerhoiltaan eräs keräilijätuttu löi kouraani M30 kohteen, joka on mielenkiintoisen näköinen. Kysymyksessä on vuonna 1937 Turusta Italiaan lähetetty lentokirje. Kirjeelle on laitettu kaksi 3mk merkkiä ja ne on leimattu 17.3.1937. Lähettämisen aikaan kirjeen taksa oli 3½ markkaa 20 grammaan saakka ja lentolisä 2mk jokaista 20 grammaa kohti. Mikäli kyseessä olisi ensimmäisen luokan kirje, olisi asia sitä myöden selvä – tässä olisi 50 penniä ylitaksaa ja kirje lentäisi ”tyytyväisenä” Italiaan. Sitten käänsin kirjeen, toisella puolella oli mitätöity 3½mk sininen leijonamerkki. Leimasta kävi pienen tutkimuksen jälkeen ilmi, että se oli mitätöity 21.3.1937 ja paikkakunnaksi arvioin Helsingin, sillä se käy järkeen… nimittäin Helsingissä oli ulkomaan vaihtopostikonttori. Leima on sen verran suttuinen, että on mahdotonta sanoa mitä siinä lukee – voi olla, että kyseessä on myös Turku. Se mikä hiukan ihmetyttää on, että leima selvästi on 21. päivä, ja alkuperäinen leimaus 3mk merkkien päällä on 17. päivä… neljä päivää on mennyt johonkin. Joka tapauksessa, vaihtopostikonttorissa (kaupungista riippumatta) kirje on ilmeisesti laitettu puntariin ja se on todettu painavammaksi kuin 20g, mikä on johtanut siihen, että konttori on lisännyt kuorelle sinisen 3½mk merkin. Merkkejä on siis yhteensä 6+3½mk eli 9½mk ja tämä täsmää toisen painoluokan (21-40g) kirjeelle, jonka taksa oli (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk sekä kaksi 20g lentolisää (30.4.1928-30.9.1942) tähän päälle yhteensä 4mk ja näistä tulee 9½mk. Näin taksa täsmää ja vaihtopostikonttori on tehnyt filatelistisen palvelulksen luoden oikeataksaisen lähetyksen sen lisäksi, että keräsi postilaitokselle ylimääräiset markat pyörimästä. Turkuun lähti jälkitaksoituspyyntö… No, matkaan tämä siis on lähtenyt joko Turusta tai Helsingistä ja kuten muistamme vuonna 1937 toimi ulkomaille ympärivuotinen lentoyhteys kumipyöräisillä koneilla. Reitti Suomesta ulkomaille käytti lentolinjaa Tallinna – Helsinki – Turku – Tukholma joka lennettiin joka päivä klo. 14.25 Helsingistä ja saapui Tukholmaan kello 16.00. Juuri tämä asia sai minut hiukan pohtimaan, että mahtaako suttuinen leima sittenkään olla Helsinki, koska mitä järkeä olisi ollut lähettää kuori Helsinkiin, jotta se lentäisi Turun kautta Tukholmaan… Noh, oli miten oli. Tukholmasta kuori lähti samana iltana klo 19.00 yölento reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Berliini, jossa oltiin perillä 04.35 aamuyöstä. Lentoyhteys Berliinistä jatkui Roomaan, jonne saavuttiin 15.45. Kirje on ohjattu Maceratataan kaupunkiin Le Marchen maakuntaan Keski-Italiaan. Maceratassa on yliopisto, jossa on ainakin aikoinaan voinut opiskella myös suomea, kuulin tämän faktan eräältä opiskelukaveriltani aikoinaan Italiassa.

Maceratasta ei kuitenkaan vastaanottajaa ole löytynyt ja syyksi on ilmaistu ”non reclamé” eli ei noudettu. Takaisinhan kirje on sitten lähetetty ja noutamattomuuden merkiksi on lyöty useita leimoja. Lipuke ”al mittente” eli ”lähettäjälle” on täytetty syyn ja palautusmaan osalta. Takaisin Suomeen kirje on tullut toukokuun alussa (Turku 5.5.1937) ja alun perin Turun osoitteella lähetetty kirje on ilmeisesti lähettäjän muuton takia ohjattu Alastaroon (6.5.1937). Kirjeen takana on myös Italialainen leima, mutta se on lähes mahdotonta lukea – siinä kuitenkin lukee Macerata ja ehkäpä 31.3.1937, eli päivä jona kirje lienee lähetetty takaisin Suomeen.

Ei siis mitään ihmeellistä kyseessä, mutta kuitenkin aika mielenkiintoinen kirje ja paljon erilaista tästäkin pystyy raapaisemaan. Kiitoksia kohteesta lahjoittajalle!!

Etelän hedelmät

By

Sanotaan, että matkailu avartaa. Tämä on jonkinlainen osittaistotuus mitä tulee postihistoriakeräilyyn, sillä keräilypuolella matkailu ja ulkomailla postimerkkiliikkeissä tai tapahtumissa käyminen tuo kiinnostavia elämyksiä ja mukavia kohtaamisia, mutta varsinaista suomalaisen postihistoriakeräilyn avartumista harvemmin tapahtuu. Tämä on havaittu tänäkin kesänä kahteen otteeseen niin Espanjassa kuin Italiassakin. Mutta, ei vedetä koko jutulta mattoa jalkojen alta, ennen kuin ollaan edes ehditty aloittaa….

Madrid on Espanjan pääkaupunki, koti lähes 3,4 miljoonalle espanjalaiselle ja kesäisin lämmin paikka huolimatta siitä, että kaupunki sijaitsee 650 metriä meren pinnan yläpuolella. Tällä kertaa kaupungissa käydessäni pyöri lämpötila 30 asteen pinnassa koko vierailuni ajan. Kävely auringossa onnistui, mutta varjopaikkoja käyttäen ja aurinkorasvojen kanssa. Kun suurkaupungeissa tulee käytyä, on hyvä selvittää hieman filateliatilannettakin… Espanjan keräilyantia on tässäkin blogissa käyty läpi jo aiemmin, mutta tässä hieman päivitystä Madridin tilanteeseen…. nimittäin tällä kertaa huomasin, että kävelymatkan päässä hotelliltani sijaitsee postimerkkiliike, jossa en ollut aiemmin käynyt. Sijainnit löytyvät nykyään helpoiten käyttämällä Google karttoja ja yksinkertaisesti kirjoittamalla etsintäkenttään sopiva hakusana, joka tässä tapauksessa oli ”filatelia”.

”Uusi” liike on nimeltään Filatelia Blanco ja sitä pyöritti käyntipäivänäni ystävällinen rouva, joka kertoi, että heillä on postihistoriaa yhden kaapistollisen verran. Tämä tarkoitti käytännössä muutamaa kymmentä laatikkoa täynnä erilaista tavaraa eri maista, joka kuitenkin oli lajiteltu kohtalaisen selkeästi maittain ja aihekohteiden osalta aiheittain. Laatikkotavaran lisäksi ”parempia” kohteita tai ehkäpä paremmiksi arvioituja oli tarjolla kansioissa. Suuri osa tavarasta oli ensipäiväkuorta ja muuta aika modernia postia. Suomalainenkin ”osasto” löytyi etsimisen jälkeen, samasta laatikosta Filippiinien merkkien kanssa, tietysti johtuen siitä, että Espanjassa kyse on Finlandiasta. Käytännössä kaikki myytävänä olleet kohteet olivat ensipäiväkuoria.

Filipinas, Finlandia
Laatikkorivi täynnä postihistoriaa
Liike on käytävän päässä, ei näyteikkunaa

Hinnoitelu oli suomalaisittain ajatellen aikamoisen sattumanvaraista. Oli selvä, että pesetasta siirtymisen jälkeen hintoja ei oltu päivitetty ja ne olivat mitä olivat. Ensipäiväkuorissa saattoi hinta olla jopa 10 euroa – samanlaista tavaraa saamme kotimaassa ostaa kympillä ison nipullisen… eli näiltä osin oli menty rankasti metsään. Toisaalta, jos tarjolla olisi jotakin järkevää postihistoriaa, ei hinta vaikuttanut olevan kovinkaan ”sekava” sillä ns. aito asia oli hinnoiteltu 1-3 euron hintaan. Aitoa asiaa ei kuitenkaan ollut tarjolla… joko joku oli käynyt tyhjentämässä laarin tai siellä ei koskaan ollut ollutkaan mitään… Koska mitään ei ollut tarjolla ja oikeastaan vain yksi suomalainen oikeasti kulkenut postihistoriakohde tuli vastaan otin siitä kuvan.

Lentopostikortti Sveitsiin 1939. Postikortti 2mk + lentolisä 1mk = 3mk, ylitaksa.

Kuten kuvasta voi huomata on tämäkin kohde väärätaksainen ja se jäikin laatikkoon odottamaan ottajaansa, jota ei arvaukseni mukaan koskaan tule. Oikeataksaisena olisi kortin voinut kolmella eurolla juuri ja juuri ottaa kantoon. Eli Suomi-kohteiden osalta tuli ns. tyhjä arpa, mutta onneksi jokunen ulkomaalainen kohde sentään jäi haaviin.

Kuten aiemmallakin kerralla, kävin tutustumassa Madridin Plaza Mayorin sunnuntai-aamupäivän filateliatarjontaan. Kyseisen tapahtumaan nimi on filateliamarkkinat, mutta totuus on, että filatelian paino myytävästä tavarasta on laskenut viimekerrasta aikamoisesti ja myyjistä enemmistö myy metalli- ja setelirahoja ja muuta keräilytavaraa kuin filateliaa. Paikalla oli ehkäpä kymmenen ”täysiveristä” filateliakauppiasta, joista vain parilla oli mitään postihistoriaa. Ne joilla sitä oli, myivät pääasiallisesti espanjalaista materiaalia… mikä sinänsä ei ole yllätys. Plaza Mayor on hieno paikka ja se kannattaa käydä katsastamassa ja pöytiäkin on kiva katsella, mutta odotukset kannattaa pitää matalalla. Mitään suomalaista materiaalia en nähnyt. Kuvista voidaan nähdä, että paikkaa (katto) on restauroitu, eli jotain edistystä sentään on tapahtunut.

Plazaa kiertää katettu portiikki (suomennos sanasta portico…) eli katettu kuistimainen rakennelma, joka tekee maanpinnan tasolla olevalle kerrokselle ikäänkuin lipan, jonka suojissa myyjät toimivat. Tämä on myös Madridin helteen takia hyvä asia, sillä varjossa ei pääse nääntymään. Lähellä on myös joitakin liikkeitä, mutta niidenkin anti oli nolla.

Madridin entinen postitalo tai pääposti on nykyään kaupungin hallinnassa ja näyttelykäytössä. Talon katolla on hieno näköalapaikka, josta on hyvä näkymä kaupungin yli. Paikka on kuuluisan Cibeles suihkulähteen aukiolla ja sisäänpääsy ilmainen. Näköalapaikasta joutuu maksamaan joinakin päivinä muutaman euron, mikä on sijoituksena vähäinen suhteessa näköalan hienouteen. Postitalossa on pieni näyttely myös postin toiminnasta, johon voi tutustua ilmaiseksi. Näyttely on toteutettu valokuvin, joiden yhteyteen on laitettu espanjan ja englanninkieliset selitykset. Koko näyttelyn läpikäyminen ja tekstien lukeminen kestää jopa tunnin verran.

Bologna on Keski-Italiassa, Emilia-Romagnan maakunnassa sijaitseva teollisuus- ja kauppakaupunki, jossa toimii läntisen maailman vanhin, 1088 perustettu yliopisto. Kaupunki itsessään on muureilla ympäröity ja sijaitsee kukkuloiden ympäröimässä laaksossa, mikä tekee siitä kesäisin erittäin kuuman paikan. Kaupungissa asuu noin neljäsataatuhatta henkeä, joista suuri osa opiskelijoita. Turismi on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun COVID pandemian jälkeen – niin suureen, että kaupungissa selvästi ollaan hiukan ”helisemässä”. Taksien määrä on rajattu ja taksitoimintaa pyörittää syndikaatti – autoja on 722kpl ja taksilupa on maksanut kuskin mukaan yli 150000 euroa. Tällä saa ajaa taksia kaupungin alueella ”koko elämänsä”. Nyt kapunki haluaa laskea taksiluvan hintaa, jotta saataisiin lisää kuljettajia ajoon. Moni luvan omaava henkilö ajaa vain minimin, koska ikää on kertynyt jopa 80 vuotta. Syndikaatti vastustaa lupahintojen laskua ja sitä, että kuljettajia tulisi lisää… tämä tilanne on johtanut siihen, että taksia on ajoittain lähes mahdotonta saada. Koin tämän itse kun olin kukkuloilla sijaitsevassa tilaisuudessa ja matkan varrella oleva linja-autoreitti katkesi vesiputken halkeamisen takia. En saanut taksia ylös kukkuloille puolen tunninkaan taksisoittelun jälkeen, vaan jouduin yhdessä muiden osallistujien kanssa kävelemään alas kapunkiin neljän kilometrin matkan n. 35 asteen auringonpaisteessa. Myös Bolognassa on sauna…

Helsinki ei siis ole ainoa paikka, missä taksien kanssa on tilanne hiukan ”vaiheessa”… Helsingissä kuitenkin yleensä saa taksin aina… Turismi on aiheuttanut Bolognaan myös kovan inflaation mm. ravintola- ja hotellihinnoissa. Siinä missä ateria maksoi 10 vuotta sitten noin 15 euroa maksaa sama nyt reippaasti yli 20 euroa. Erityisen rasvaisena pidin viinien hinnoittelua nykyään – aiemmin viinilasillisen sai noin kahdella eurolla, nyt aivan perusviineissä on jopa ”Suomen hinnat” eli lasillinen saattaa maksaa 7 euroa. Sama tavara irtoaa supermarketista alle 3 eurolla pullo… se ottaa pattiin. Pihillä köyhällä on oma näkemyksensä maailman menosta, en tiedä miten yleistä on olla harmissaan siitä, että tuntuu siltä, että joutuu ”kusetetuksi”. Italialaiset ystäväni tosin olivat asiasta täsmälleen samaa mieltä.

Bologna ei kuitenkaan ole mikään ikävä paikka, vaan erinomaisen kompakti kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja paljon myös ilmaisia nähtävyyksiä. Koska kaupunkia ovat aikoinaan johtaneet Italian kovimmat liikemiehet ja korkeat kesälämpötilat ovat olleet tiedossa tuhat vuotta, on kaupunkiin rakennettu tarkoitushakuisesti portiikki lähes kaikkien katujen vierustoilla oleviin taloihin. Jälleen tämä sama ”portiikki” eli ikäänkuin kuisti jokaisen talon ensimmäiseen kerrokseen, kuitenkin siten, että kuistit jatkuvat talosta toiseen katujen varrella kilometrien matkalta. Näin on mahdollista kulkea kaupungin halki varjossa ja suojassa sateelta. Tämä yhteensä kymmenien kilometrien verkosto katuja, joissa on portiikki on UNESCOn maailmanperintöluettelossa ja osittain portiikit on maalattu frescoilla… aivan fantastinen ja mukavuutta lisäävä asia tässä hienossa kaupungissa. Asia on toteutettu siten, että rakentajille luvattiin voimakas verohelpotus, jos portiikki rakennettiin, ilman sitä ei tullut verohelpotusta… näin syntyi vahva rahallinen insentiivi ja kauppiaiden kaupungissa se toimi. Pelkästään tämän ihmeellisen portiikkiverkoston takia kannattaa käydä katsomassa Bolognaa.

Erikoinen epämyymälä
Filatelia Balestri

Toki lähdin selvittämään mitä filateliaa Bolognassa on saatavilla… löysin keskustasta kaksi aukiolevaa postimerkkiliikettä ja kävin tutustumassa. Ensimmäinen kahdesta, Filatelia Riva Reno, on aika suurikokoinen liike, jossa ei kuitenkaan ollut paikalla ketään, joka olisi tiennyt mistään mitään. Pyysin paikalla ollutta nuorta ei-italialaista työntekijää soittamaan pomolleen ja kysymään, josko hän tietäisi, että onko heillä mitään Suomikohteita. Asenne oli ”miksi tulet häiritsemään nokosiani” ja omistajankin asenne oli sama – palveluhalukkuus oli nolla piste nolla. Paikalla oli jotakin, ei oikein selvinnyt mitä, mutta ei Suomi-kohteita ainakaan. Tunnelma oli jollakin tavoin absurdi, koska liikkeessä kuitenkin käsittääkseni oli tarkoitus myydä jotakin…. asiakkaalle kuitenkin viitattiin kintaalla. Lähdin pois hiukan ihmetellen.

Toisessa liikkeessä Giacomo Balestrin pyörittämässä pienessä postimerkki- ja keräilykaupassa oli täysin eri meininki. Hra. Balestri oli ystävällinen ja pahoitteli kovasti, että ei löytynyt toivotunkaltaista materiaalia – hän kertoi, että kotonaan saattaisi olla jotain, mutta liikkeessä ei pysty pitämään kuin tavaraa joka liikkuu, eli italialaista materiaalia. Näiden kokemusten jälkeen oli pakko todeta, että jouduin lähtemään tyhjin käsin. Mitään filateelista materiaalia ei Bolognasta jäänyt käsiini. Epäilen, että jos olisin päässyt paikallisille keräilymarkkinoille / kirpparille, olisi jotain saattanut löytyä – nyt ei kuitenkaan silmiini mitään sellaista osunut.

Etelän hedelmät jäivät tällä kertaa nauttimatta. Kylmä tosiasia on, että paras paikka suomalaiselle filatelialle on yllätyksettömästi Suomi. Se mikä hämmästyttää on, että meillä on Suomessa myös erittäin hyvä muiden maiden filatelian ja postihistorian saatavuus! Ollaan onnellisia ja iloisia siitä mitä meillä on! Asiat eivät ole muualla paremmin.

Vierailu Jyväskylän kerhossa ja Merkki Albert 62.

By

Nyt useamman rokotekerran ja rajoitusten höllentämisen jälkeen on harrastuksemme ympärillä tapahtuva kerhotoiminta jälleen saanut tuulta siipiensä alle. Tämän tilanteen siivittämänä kävin Keski-Suomen Filatelistiseuran kokouksessa Jyväskylässä pitämässä esityksen aiheesta ”postiyhteys keskeytynyt”. Olimme alun perin sopineet Jyväskyläläisten kanssa, että esitys pidettäisiin joulukuussa 2020, mutta se tuli mahdolliseksi vasta nyt, lähes vuotta myöhemmin. Se ei kuitenkaan haitannut ja esityksestäni huolimatta paikalle kerhoiltaan oli saapunut nopean laskun mukaan yli 30 kerholaista. Keski-Suomen Filatelistikerho kokoontuu Kyllikinkatu ykkösessä Jyväskylän keskustassa, kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Kaupunki ylläpitää kerhotoimintaa varten isohkoa kiinteistöä, jossa vaikutti olevan aktiivista kerhotoimintaa muidenkin kuin filatelistien toimesta. Kiitettävä kädenojennus kerhotoiminnalle yleisestikin, tila-asia on nimittäin monelle kerholle ollut vuosien varrella päänvaivaa aiheuttava asia.

Kun huutokauppa oli naputeltu pääsin esitelmöimään. Noin 45 minuutin ajan kerroin erilaisista postiyhteyksien keskeytyksistä toisen maailmansodan aikana ja vastailin muutamaan kysymykseen. Sain nähdä erään keräilijän esittelemänä erittäin harvinaisen Italiaan jouluksi 1943 lähetetyn postikortin 2mk keltaisella merkillä, joka oli postiyhteyksien keskeytymisen takia lähetetty takaisin lähettäjälleen ja asianmukaisesti leimattu ”keskeytys-leimalla”. Ensimmäinen kysymykseni oli vaistonvarainen ”paljonko tämä maksaa”, mutta vastaus oli se pahin mahdollinen ”ei ole myytävänä”. Ymmärrettävää kyllä, sillä kyseessä oli perheen ”albumista” ystävällisesti minua varten näytille otettu kohde. Hienoa, että sain nähdä tämän helmen. Huomaan näin jälkikäteen, etten ottanut kuvaa kerhosta ja se onkin vähän pöllö juttu.

Kirjattu kirje Helsingistä 7.8.1940 Kobeen, Japaniin. Välirauhan aikana postiyhteys aukesi Moskovan kautta. Taksa: Kirje (20g) ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-30.9.1942) 2,50mk = 6,00mk. Japani on parempi kohdemaa.

Esityksen jälkeen sain nähdä myös Japaniin välirauhan aikana lähetetyn kirjatun kirjeen. Olin nähnyt saman kirjeen aiemmin eräässä huutokaupassa eräässä erässä ja huutanut huudon, joka vastasi juuri tämän kirjeen hintaa. Jäin neloseksi sillä kertaa (en siis edes kakkoseksi) ja kohde meni ”maailmalle”. Nyt sama kohde sitten tuli vastaan ja kun minulta ilokseni kysyttiin, että kiinnostaako ostaa, tarjosin likimäärin saman kuin millä oli aiemmin erän hävinnyt ja kaupat saatiin aikaan. Tyhjin käsin ei siis tarvinnut tälläkään kertaa kotiin lähteä! Jyväskylän kerho on aktiivinen, järjestää näyttelyitä ja tapahtumia sekä auttaa muita kerhoja järjestämään tapahtumia – kokouksessa Kuopion kerhon pj. Pitkänen erikseen kiitti Jyväskyläläisiä laajasta osallistumisesta Savofila-näyttelyn järjestelyihin. Siinä missä seura- ja järjestötoiminta on kautta linjan tässä maassa alamäessä, taistelevat Jyväskyläläiset ainakin omalta osaltaa kaikenlaista nihilismiä vastaan – nostan hattua!

Merkki Albertin 62. huutokauppa päättyi eilen illalla. M30 osastolla oli myytävänä 130 kohdetta. Tämä on kohtalaisen suuri määrä, mutta mukana oli paljon kohtalaisen tavallista tavaraa, mm. joitakin ”loistoleimaisia” merkkejä kympin pohjalla, jotka omassa kirjanpidossani ovat ns. MERKA eli ”melkein erittäin kauniisti” leimattuja… tällainen merka-merkkeily hieman himmentää homman seriösiteettiä. Kauppa ei loistoilla oikein käynyt ja paljon jäikin myymättä. Myymättä jäi 20 euron pohjalla myös 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari, mutta kaupaksi menivät 10mk violetin leijonamerkin loistoleimattu kappale (63 euroa) ja 5mk Olavinlinna-merkin pieni laskos (20 euroa).

Virkakirje, jolle maksettu kirjaus ja vakuutusmaksu. Hämeenlinnasta 25.5.1937 Helsinkiin. Taksa: Kirjaaminen kotimaassa (1.12.1931-30.9.1942) 2,00mk + vakuutusmaksu (-1000mk) kotimaassa (1.1.1935-30.6.1945) 0,30mk = 2,30mk. Kuva Merkki Albertin huutokaupasta.

Kotimaisen postihistorian puolella kiinnostavin lähetys oli nähdäkseni kohdenumerolla 1741 myyty ”2mk ja 10p 3 kpl V-firmakuorella”, joka myytiin 15 euron pohjahinnallaan. Kyseessä oli virkakirje, jolle oli M30 merkein maksettu kirjaaminen ja vakuutusmaksu. Kohde oli joskus ollut kokoelmalehdellä, jonka selityksessä kerrottiin fantastinen tarina taksan muodostumisesta, joka ei tällä kertaa täysin vastannut todellisuutta. Muistettakoon, että vakuutettujen kirjeiden taksassa oli kirjeen lähettämisen aikaan mukana kirjaus. No, joka tapauksessa hyvä kohde on kyseessä, eikä kovin yleinen – ostaja pääsi halvalla. Muuta kotimaassa kulkenutta kiinnostavaa olivat Jäniskosken voimalaitostyömaalta lähetetty kirjattu pakettikortti, jonka hinta nousi hiukan 20 euron pohjistaan (myytävänä ”luovutettu alue” myyntialueella) sekä kolmella 1mk vihreällä leijonamerkillä lähetetty arvoton näyte, jonka leimoista ei saanut mitään selvää ja ilmeisesti juuri siksipä se jäikin myymättä.

Viron taksalla Tallinnaan lähetetty kirje myytiin 12 eurolla ja kirjattu kirje vastaavalla taksalla nousi yli kahden kympin. Hinnat pysyivät maltillisina – vuosien varrella Viron taksaista kirjepostia on tullut vastaan jo jonkin verran, jos kohta kirjatut ja muut lisämaksulliset lähetykset ovat parempia ja tietyillä lisämaksuilla, kuten pikalisällä ja vakuutettuna harvinaisia. Englantiin lähetetty kirjattu pikakirje myytiin 38 euron hintaan ja myöskin Englantiin mennyt pakettikortti vuodelta 1939 kympin pohjilla. Siisti postikortti 12mk punaisen leijonamerkin yksittäispostitteena meni kaupaksi 14 eurolla. Lentopostin osastolla myytiin lento-pikakirje Yhdysvaltoihin, joka oli maksettu 12mk punaisella leijonamerkillä ja frankkeerausleimalla kympin pohjilla. Tämä oli kiinnostava lähetys ja oman näkemykseni mukaan kympillä hyvä ostos sille, joka kohteen nappasi.

Lento-pikakirje Helsingistä 26.4.1954 Detroitiin, Michiganiin, Yhdysvaltoihin. Kuorella merkintä 7g. Frankeerauskoneella 72mk ja 12mk punainen M30 leijonamerkki, yhteensä 84mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952-31.5.1956) 25,00mk + pikalisä ulkomaille (1.1.1952-31.5.1956) 35,00mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (1.7.1953-30.9.1957) 2*12,00mk= 84,00mk. Kiinnostava, vaikka ”alakerran” leimakset eivät ole täydellisiä. Kuva Merkki Albertin huutokaupasta.

Kirjallisuuspuolella myytiin M30 käsikirja yli 50 euron hintaan. Tämä on tietysti hieno asia sinänsä, mutta käsittääkseni kirjaa on saatavissa yhä mm. Käpylä Merkistä ja ehkäpä jopa Liitolla on kappaleita myytävänä. Tämä vinkkinä niille, jotka kirjaa kaipaavat!

Vierailu Lappeenrannan kerhossa 23.3.2015

By

WP_20150323_17_42_21_ProYllä: Lappeenrannan Postimerkkikerho kokoontuu Lappeenrannan Upseerikerholla, jonka aulassa on esillä Marsalkka Mannerheimin metsästysretkellä Nepalin Maharazhan kanssa kaataman tiikerin talja.

Vieraileminen ”vieraissa” postimerkkikerhoissa on suositeltavaa, sillä näin tutustuu filatelisteihin ja muihin keräilijöihin toisilta paikkakunnilta ja saa uusia ystäviä, jotka jakavat yhteisen harrastuksen. Vierailin 23.3. maanantaina Lappeenrannan postimerkkikerhossa ja kokemus oli jälleen kerran mitä positiivisin, kyseessä ei siis ollut ensimmäinen kerta. Kerho kokoontuu Lappeenrannan Upseerikerholla, hienoissa puitteissa. Jäseniä oli paikalla viitisentoista ja kerhoiltaan kuuluu perinteisesti mm. tietokilpailu, korttipakan avulla suoritettavat arpajaiset ja silloin tällöin huutokauppa. Vaihtotunnilla vaihdetaan ja myydään kohteita, kahvit ovat tarjolla Upseerikerhon kahviosta. M30 keräilijä huomioi Lappeenrannan kerhon perustamisvuoden 1930.

WP_20150323_18_46_18_ProYllä: Lappeenrannan kerho kokoontuu, Upseerikerhon salissa on seinillä taidetta ja puitteet ovat mitä miellyttävimmät.

Lappeenrannan kerhon askeettinen verkkosivu ei sisällä ylimääräistä, mutta on aina ajan tasalla, samaa ei voi sanoa monen muun harrastekerhon sivuista. Mainittakoon, että LAPOEX 2015 näyttelyn ainoa lentoposti ja astrofilatelialuokan kokoelma on Lappeenrannan kerhon Veli-Heikki Niemisen Graf Zeppelin aiheinen kokoelma. Pääsin jo aiemmin tutustumaan tähän hienoon kokoelmaan. Kerhon sihteeri Martti Tauru osallistuu LAPOEXiin kolmella kokoelmalla, eli kohtalaisen hyvää aktiivisuutta yhdeltä kerholta! Jos minulta jää joku Lappeenrantalainen LAPOEX osallistuja mainitsematta pyydän anteeksi tietämättömyyttäni. Osa kerholaisista tietää minun keräilyni kohdistuvan malli 1930 merkkeihin ja minua auttaakseen eräs jäsen oli tuonut mukanaan M30 kohteita myytäväksi. Teimme myös muutamasta kohteesta kaupat.

lpr_1lpr_3Yllä: Postivaunuleimattu 2.6.1937 lähetetty lentokirje Firenzeen Italiaan. Edelleenlähetetty Milanoon pääpostitoimistoon Poste Restante osoitteeseen. Kolme M30 50p vihreää ja kaksi 2mk/1½mk punaista leijonaa, yhteensä 5½mk. Lisäksi italialainen 25 centesimon ”segnatasse” lunastusmerkki mitätöity poste restante-maksun maksamisen merkiksi 5.6.1937 (Milano corrispondenza pacchi – ”paketti kirjeenvaihto”). Saapumisleimat kirjeen takana Firenze (arrivi distribuzione) 4.6.1937 ja Milano 5.6.1937 (arrivi distribuzione – ”saapuneet jakelu”). Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk, kirjeen lentolisä (-20g) Eurooppaan Pohjoismaiden ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk, yhteensä 5,50mk.  Kirjeessä on lisäksi huomioitava lähettäjä, Johannes Wolkoff, joka ei jätä ketään Lappeenrannassa kylmäksi. Wolkoff saattoi aivan hyvin kirjoittaa osoitteekseen nimensä ja Lappeenranta, sillä kaikki lappeenrantalaiset tuntevat Wolkoffin talon vielä tänäkin päivänä – se sijaitsee aivan Lappeenrannan keskustassa Kauppakadulla. Talossa toimii nykyään yksi Lappeenrannan parhaista ravintoloista, nimeltään Wolkoff. Tulee mieleeni ”syntinen” ajatus siitä, että postihistorian voi yhdistää myös kulinaariseen nautintoon.

lpr_6Yllä: Lappeenrannasta 8.6.1937 Pariisiin Ranskaan, Pariisin pääpostin poste restante-osoitteeseen lähetetty lentokirje. M30 2mk/1½mk punainen ja 3½mk sininen leijona, yhteensä 5½mk. Ranskalainen 30 centimen ”chiffre taxe” lunastusmerkki poste-restante maksun merkkinä leimattu Pariisissa. Saapumisleimoja kuoren takana ja edessä Le Bourget Port-Aerien (lentoasema) 9.6.1937. Aika pahanlainen repeymä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk, kirjeen lentolisä (-20g) Eurooppaan Pohjoismaiden ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk, yhteensä 5,50mk. 

lpr_5 lpr_4Yllä: Lentokirje Lappeenrannasta 26.7.1939 pensionaattiin Narva-Jõesuuhun Itä-Eestiin, 2mk punainen ja 1mk oranssi M30 leijona, yhteensä 3mk. Saapunut 29.7.1939 Narva-Jöesuu. Vastaanottaja ilmeisesti lähtenyt pensionaatista ja palautettu Helsingin 30.7.1939 kautta Lappeenrantaan 31.7.1939. Taksa: Suomen ja Eestin välisen postisopimuksen mukainen (-20g) kirjetaksa (Pohjoismaiden kirjetaksa) (1.12.1931 – 15.6.1040) 2,00mk, kirjeen lentolisä  (-20g) Eestiin (Pohjoismaihin) (1.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk, yhteensä 3,00mk. Narva-Jõesuu oli aikoinaan Pietarin seurapiirien kesäinen kokoontumispaikka Terijoen tapaan.

lpr_2Yllä: Kirjattu kirje Lauritsalasta (nykyään osa Lappeenrannan kaupunkia) 11.11.1942 Helsinkiin, kaksi 3½mk sinistä leijonaa. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa 1.9.1942 – 30.6.1945 3,50mk, kirjaaminen kotimaassa (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk, yhteensä 7,00mk. Ei mitään erikoista, mutta ihan siisti kohde.

Sen lisäksi, että kerhovierailut ovat mukavaa puuhaa niistä voi jäädä uusia kohteita mukaan, näin kävi tälläkin kertaa. Yhtä mukavaa kuin uusien kohteiden saaminen on myös huomata, että pääsee eroon omista ”ylimääräisistä” kohteistaan ja toiset keräilijät löytävät itselleen jotain uutta. Tietokilpailusta oppii aina hauskoja detaljeja ja arpajaissa (joilla jokainen arpa voittaa) voi hyvällä omatunnolla tukea kerhon toimintaa pienellä panoksella.

 

 

 

 

 

Keräilytapahtuma Forssassa 1.10.2014

By

Forssassa jo perinteisesti pyhäinpäivänä järjestettävä keräilytapahtuma veti taas hyvin keräilijöitä paikalle. Saavuin puoli yhdeksän maissa aamulla ja tupa oli jo täynnä.

WP_002060Yllä: Kuulaassa syksyisessä aamupäivässä paistatteleva järjestöjen talo Forssassa Kuhankadulla

Kun Helsingissä kirjamessujen yhteydessä järjestetyssä tapahtumassa ei ollut kuulemani mukaan paikalla yhtäkään kauppiasta ulkomailta, niin Forssaan oli tullut paikalle kaksi ruotsalaista kauppiasta, vai olikohan toinen norjalainen, ainakin hän mursi kovasti norjalaisittain. Joka tapauksessa näillä herroilla oli myytävänä paljon filateliaa, postihistoriaa, kortteja ja tarpeistoa. Itse asiassa ostin toiselta näistä herroista Facit-jaolla olevia pahvilehdin varusteltuja kansioita – hinta oli mielestäni kohdallaan, 50kpl täysin uutta vastaavaa lehteä ja kannet kymmenellä eurolla. Kun kysyin hinnoittelun perustaa kertoi myyjä, että oli ostanut isomman korttierän, joka oli ollut kahdeksassakymmenessä kyseisenlaisessa kansiossa. Siinäpä myytävää riittää.

Scan10001 Scan10002Yllä: Kirje Tampereelta 24.10.1942  Italiaan. M30 3½mk sininen single, ulkomaan kirjeen taksa nousi 1.10.1942 markalla 4½ markkaan, näin ollen alitaksa ja lunastusmerkinnät. Ilmeisesti 12½ liiraa on vastannut puuttuvan yhden markan lunastusta Italiassa. Italian ja Suomen sensuurien avaama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.10.1942 – 4,50mk. Alitaksa.

Muutenkin tapahtuma oli ”täynnä” – aulatiloista lähtien kauppiaita oli kaikissa vapaissa tiloissa, ja tavaraa oli myynnissä paljon. Forssan tapahtuma suorastaan hieman erottuu edukseen! Mukava ajatus, jota on enemmänkin otettu käyttöön on se, että eri kerhot lähettävät useampien kerholaisten myytävät kohteet yhden tai kahden jäsenensä mukana tapahtumiin ja numerokoodattuina useiden tavaraa myydään samasta pöydästä. Näin toimivat ainakin järjestävä Forssan kerho, Hämeenlinnan kerho ja Riihimäen kerho, joilla kaikilla oli oma pöytänsä tapahtumassa. Kiinnostava ja aika fiksu tapa toimia ja päästä helpommin eroon itselleen tarpeettomista kohteista – suosittelen muillekin kerhoille.

Scan10003Yllä: Ehiökortti 10.2.1932 Kuopiosta Turrialbaan Costa-Ricaan. M30 25 penniä ruskea lisämerkkinä, yhteensä 1½mk. 1930-luvulla Keski-Amerikkaan mennyttä postia ei löydy liikaa, näin olleen kysymyksessä on erinomainen kohdemaa. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936, 1,50mk.

Scan10004Yllä: Ehiökortti  Helsingistä 10.8.1936 Tel-Aviviin Palestiinaan, nykyiseen Israeliin. Saksaksi koneella kirjoitetussa tekstissä kysellään kuulumisten lisäksi mm. ”ovatko arabit niin kamalia kuin mitä lehdistä saa lukea” – kortti on lähetetty ilmeisesti Palestiinaan muuttaneelle saksankieliselle juutalaiselle siirtolaiselle. Taksa: Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936, 1,50mk.

Toivoin löytäväni jotain mukavaa järkihintaan ja tällä kertaa toiveeni toteutui, löysin ehkä odotuksianikin enemmän kiinnostavia kohteita, ei mitään maata järisyttävää, mutta muutaman ihan mukavan kohdemaan, sekä sota-ajan kohteen lunastuksella Italiaan. Filatelian puolelta löysin mm. yhden siirtymän korttilaatikosta halvalla ja varhaisen käytön päällepainamamerkistä ulkolaisten myyjien postihistorialaatikosta. Lisäksi tapasin taas keräilijäkolleegoita ja pääsin juttelemaan yhteisestä harrastuksestamme; paikalla oli taas useampia tuttuja.

Scan10006Yllä: Helsingistä 17.6.1940 Ruotsiin lähetetty kirje. Kirjeellä M30 2:75/2mk punainen päällepainamamerkki single, yksi päivä ilmestymispäivän jälkeen – ennen kuin 2,75mk violetti julkaistiin. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin 16.6.1940 – 31.9.1942 2,75mk.

Scan10005Yllä: Painotuotepostikortti Kuljusta 9.7.1944 Mänttään. M30 50 penniä vihreä single, merkillä pieni hammastesiirtymä – alareunassa näkyy jo seuraavaan merkkiinkuuluvaa vihreää kuvaa. Taksa: Painotuote (-50g) kotimaassa  0,50mk.

Italian ihmeet ja M30

By

Käyn Italiassa usein työni puolesta ja näillä matkoilla pyrin mahdollisuuksien mukaan käymään keräilytapahtumissa; kokemus on osoittanut kuitenkin sen, että Suomen ja Italian väliset suhteet ovat historiallisesti olleet sen verran ohuet, että M30 postihistoriaa on lähes turha odottaa löytävänsä. Italiassa on paljon keräilijöitä, mutta pääasiallinen keräilyalue on Italialaiset merkit. Triesten alue, eli AMG-FTT ja muut Triesteen liittyvät lisäpainamat italialaisilla merkeillä ovat myös kiinnostavia. Kauppiashinnat Italiassa ovat suomalaisen mittapuun mukaan pöyristyttäviä ja pitääkin osata neuvotella hyvin, muuten köyhtyy todella tehokkaasti.

WP_001978Yllä: Kännykkäkameran hämyinen kuva Trentosta. Kaupunki sijaitsee Adige joen laaksossa ja on vuorien ympäröimä.

Mielenkiintoinen kokemus Trentossa oli, kun ex-tempore linja-auton ikkunasta näin kirpputoritapahtuman, italiaksi ”mercatino” Trenton keskustassa – hyppäsin pois bussin kyydistä ja menin nuuskimaan. Tapahtumassa oli kuin olikin yksi filateliaa myyvä pöytä, jota miehitti n. 75-vuotias herrasmies. Hänellä oli joitakin kymmeniä säiliökirjoja eri näköistä filateliaa tarjolla, käytännössä siten, että suuri osa, poislukien Italian, Sveitsin ja Itävallan merkit, oli hinnoiteltu 0,20€ per merkki. Tämä kuvastaa sitä, että Pohjois-Italiassa muun kuin Italian alueen, Italian siirtomaiden, ja lähialueiden merkit eivät ole kovinkaan kovassa huudossa.

Kiintoisaksi myytävän tavaran teki se, että miehellä oli selvästi ns. jäännöskokoelmia, joissa oli joitakin ihan hyviäkin merkkejä vielä mukana, ja näin pääsin noukkimaan sopuhintaan paljon filateliaa. Pääasiassa haaviin jäi Englannin siirtomaita. Ainuttakaan suomalaista merkkiä hänellä ei kuitenkaan myynnissä ollut. Herra kertoi minulle Padovassa samana viikonloppuna sunnuntaina järjestettävästä valtavasta antiikki ja keräilytapahtumasta, jossa olisi 320 myyjää, joista suuri osa myös postihistoriaa / filateliaa myyviä. Kun lähdin tutkimaan miten pääsisin tuohon tapahtumaan kävi ilmi, että tapahtuma onkin kaupungissa, joka on noin 25 kilometrin päässä Padovasta ja yksikään julkinen kulkuväline ei sunnuntaina sinne kulje! Tätä on Italia sunnuntaisin. Kirkon vaikutus näkyy niin vahvasti yhä näinä päivinä, että julkinen liikenne ei sunnuntaina juurikaan liiku – ainakaan sellaisessa mittakaavassa, että kaikkialle pääsisi. En nyt ollut suorastaan surun murtama, mutta pientä harmistusta tämä asia herätti, kun nyt kerran kuitenkin olin ”paikan päällä”.

Mielenkiintoinen ja erityisen hyödyllinen ohje filatelisteille, jotka Italiaan matkailevat: Kannattaa katsoa sen paikkakunnan kohdalta jolle on tulossa Internetistä esimerkiksi googlea käyttämällä hakusanalla ”paikkakunnan nimi + mercatino” ja monen paikkakunnan kirpparitapahtumat löytyvät. Nämä järjestetään yleensä Suomesta poikkeavasti ulkona siten, että myyjillä on omat pienet kojunsa / pöytänsä, joista tavaraa myydään. Hinnat ovat huomattavasti edullisempia kuin esimerkiksi suurissa filateliatapahtumissa, joissa myyntipaikat ovat maksullisia.

WP_002017Yllä: Pala-Nord Bolognassa – kaarihalli täynnä filateliaa ja numismatiikkaa.

Käväisin myös Bolognassa, ja tätä matkaa suunnitellessani huomasin ilokseni, että siellä järjestettiin juuri samana päivänä filateliatapahtuma. Päätin lähteä tutkimaan asiaa lähemmin. Pala-Nord nimisessä keskuksessa olikin parkkipaikka aivan täynnä… Kysymyksessä oli suomalaisen jäähallin kokoinen kaarihalli täynnä filatelian, postihistorian ja numismatiikan myyjiä; aivan valtava tapahtuma. Lisäksi parkkipaikalla oli kymmeniä autoja ”perät auki” ja tavaraa myytiin suoraan takakontista. Sisällä olivat ammattilaiset myyjät ja parkkipaikalla siis keräilijät myivät tavaraansa; jokainen voi arvata, että kumpi porukka myy tavaraa edullisemmin… Pöytien hinnoittelu oli toteutettu kuulemma sillä periaatteella, että hinta oli per pöytämetri. Mielenkiintoista oli nähdä, että kohteiden hinnoittelu oli ehkäpä tästä johtuen ERITTÄIN rasvaista; kuvitelma siitä, että Suomessa kauppiaat hinnoittelisivat jotenkin erityisen korkealle on kuvitelmaa – saapasmaan sankarit osaavat nostaa hinnat vielä paljon korkeammalle. Osa myyjistä oli selvästi ns. ”nollat taulussa” ja hinnoittelu perustui HHH-periaatteeseen, eli hihaan, hattuun ja hilseeseen; heidän pöydissään ”tauhkakin” maksoi maltaita. Osa myyjistä oli sitävastoin aivan täysin ”pro” tasoa; heillä oli tietoa ja näkemystä; tosin Suomesta hekään eivät tienneet mitään – mutta Italian historia heillä on hallussaan ja tieto siitä, että postia ei maidemme välillä mitenkään liikaa ole koskaan kulkenut.

WP_002026Yllä: Ainut M30 osuma Italian reissulta. Hansa Express laivan neitsytmatkalta lähetetty painotuote Saksaan 27.7.1962 M30 15mk punaisella singlellä. Leimattu Visby (Gotlannissa). Palautettu, kun ei ole tultu noutamaan (Zuruck nicht abgefordert). Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille 1.8.1958 – 31.12.1962 15,00mk. Vaikka kyseessä on tällainen vähän ”höpöhöpö” kohde, niin se on kuitenkin viimeisen M30:lle käyvän ulkomaan painotuotetaksan kohde.

Kävin läpi kaikki filateliaa ja postihistoriaa myyvät pöydät, kysyin siis jokaikiseltä myyjältä, että oliko suomalaisia merkkejä tai postihistoriaa; muutamissa pöydissä oli. Mutta vain yksi M30 kohde löytyi koko tästä valtavasta hallista! Ostin sen pois kuljeksimasta, jotta olisi edes jotain kotiin tuotavaa!  Osumaprosentti siis M30 osalta noin 1/100!!! Aihekeräilijöille, Italia-keräilijöille ja oikeastaan Keski-Euroopan maiden merkkien ja postihistorian keräilijöille olisi ollut paljonkin tarjolla.

Yritän vielä käydä paikallisen (Trento) filatelistiseuran kokouksessa matkani aikana, en kuitenkaan usko sieltä löytyvän yhtäkään suomalaista kohdetta, saatika sitten M30 kohdetta, mutta toivossa on hyvä elää.

 

 

 

Käynti Hangossa LaPe:lla

By

Välipäivien harmaa ja sateinen keli kannusti minut lähtemään ulos neljän seinän sisältä ja päätin lähteä tutustumaan Lauri Peltosen Hangossa sijaitsevaan postimerkkiliikkeeseen. Peltosen maine on filatelian piirissä legendaarinen ja jo siksikin ajattelin, että ainakin kertaalleen täytyy Peltosen liikkeessä käydä paikan päällä; en ollut siellä koskaan aiemmin vieraillut. Liike sijaitsee yhtiön varaston yhteydessä Hankoon tultaessa tietä 25 jo ennen keskustaa osoitteessa Lasitehtaankatu 3. Sinne on helppoa löytää perille autolla.

WP_001323Yllä: Lauri Peltosen liikkeen ulko-ovi Hangossa

Keskustelin lyhyesti Tom Peltosen kanssa M30 postihistoriasta ja siitä, että mitä heiltä mahdollisesti löytyisi ja hän kertoi, että kaikki mahdollinen uusi materiaali tulee Tanskasta ja he eivät itse aktiivisesti osta postihistoriallista materiaalia. Toiminta on keskittynyt postimyyntiin. Varastolaatikoita, kuten niitä aiemmin oli, ei enää ilmeisesti ole! Peltonen mainitsi, että heillä käy nykyään liikkeessä ehkäpä yksi asiakas päivässä. Liike on nykyään osa Tanskalaista Nordfrim-konsernia, joka osti 2003 siihen asti perheyhtiönä toimineen Postimerkkiliike Lauri Peltonen Oy:n.

No, jäikö matkasta mitään käteen? Onneksi kyllä – niistä muutamista Suomen postihistorian myyntikansioista, joita liikkeessä oli. Paljon mitään erikoista tarjolla ei ollut, joten aika vähästä nyhjäistiin. Kaksi M30 postihistoriallista kohdetta kuitenkin ostin.

LaPe0002Yllä: Pakettikortti Marstaliin Tanskaan 15.12.1946 Valkeakoskelta. Paino 2kg. Kulkenut Kööpenhaminan kautta 17.12.1946. 2kpl 25mk puunhakkaaja, 20mk postitalo, 10mk sininen ja 1mk vihreä, yhteensä 81mk. Taksasta en osaa tarkasti sanoa; Mattilan taksakirja* sanoo Ruotsiin lähetetyn 1-3kg paketin taksan 16.11.1945 – 30.6.1948 olleen 77mk; ehkäpä taksa Tanskaan oli hiukan korkeampi 81mk, kukaties.

LaPe LaPe0001Yllä: Turusta 23.1.1935 laivalle S/S Wipunen, West Hartlepooliin Englantiin lähetetty lentokirje, jonne saapunut 29.1.1935 ja edelleen lähetetty Genovaan Italiaan, jonne saapunut ilmeisesti 1.2.1935. 2½mk sininen ja 2mk mustansininen, yhteensä 4½mk. Taksa: kirje (-20g) ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 2,50mk, lentolisä ulkomaille 1.4.1928 – 30.9.1942 2,00mk/20g, yhteensä 4,50mk.

Yllä olevien kohteiden lisäksi ostin yhteensä 10kpl postiosoitus-, postiennakko-osoite- ja pakettikortteja eri taksoin 1930-luvun alusta. Eli jotain sentään ”jäi käteen” matkasta. Ehkä hieman odotuksia vähemmän, mutta en ole pettynyt, sillä rahaakaan ei kulunut liikaa.

Lisäksi, jollekulle kiinnostuneelle täytyy mainita, että eräässä myyntikohteita sisältävässä kirjassa oli kaksi kappaletta Ruotsalaisen laivan 1930 luvulla tapahtuneesta uppoamisesta selvinnyttä katastrofipostitetta; toinen Saksalainen lähetys ja toinen ilmeisesti ruotsalainen. Ruotsin postin sineteillä, joissa asiasta ilmoitettiin. Kiinnostavia kohteita, ja mielestäni olivat järkihintaisia. Liikkeessä on myös suuri valikoima erilaisia kansioita ja kansion lehtiä sekä ”löytölaatikkoja”, joissa oli järkihintaisia keräilytarvikkeita.

*Mattila, E., 1985, Suomen Postimaksuja 1881 – 1985

 

Poste Restante maksu – ulkomaanlähetysten detalji

By

Poste Restante, eli suomeksi ”säilyvä posti” ja selko-suomen kielellä postin palvelu, jossa ilman kiinteää osoitetta paikkakunnalla asuvat voivat pyytää lähetykset postitoimistoon, ns. poste restante osoitteeseen, jossa niitä säilytetään sovittu aika ja josta vastaanottaja voi noutaa nimelleen saapuneet lähetykset. Palvelu ei ole välttämättä veloitukseton, vaan useissa maissa, useina aikoina, palvelusta on peritty maksu. Joissakin tapauksissa maksun suorittamisen merkiksi maksua vastaan lunastetuille lähetyksille on liitetty maksettu määrä postimerkkeinä.

poste_restante poste_restante0001Yllä: 20.5.1957 Helsingistä Ateenaan lähetetty lentokirje poste restante osoitteeseen. Saapunut Ateenaan 22.5.1957 ja lunastettu 28.5.1957 ja lunastuksen merkiksi kuorelle liitetty 50 leptan edestä kreikkalaisia merkkejä. Kuorella M30 6mk vihreä ja M54 30mk sininen, yhteensä 36mk. Kyseessä on siis ”kaksinkertainen sekapostite”. Taksa: Kirje ulkomaille (-20g)  1.9.1956 – 31.3.1959  30,00mk, lentolisä 24.10.1945 – 30.9.1957 3,00mk / 5g – kyseessä <10g lähetys = 6,00mk, yhteensä 36,00mk.

Suomessa poste restante maksujen merkiksi, jos sellaisia on peritty, ei ole liitetty lähetyksiin postimerkkejä. Näin kuitenkin on tehty ainakin mm. Kreikassa ja Italiassa – uskoakseni monessa muussakin maassa. Poste restante maksun sisältävät kohteet ovat hauska lisä kokoelmaan, sillä ne eivät ole erityisen yleisiä.

poste_restante0002 poste_restante0003Yllä: Aerogrammi eli ilmakirje, jolla arvoleimana DC-6 lentokone (nro. 3, 1956). Ei varsinaisesti M30 kohde, mutta samalta käyttöajalta kuitenkin. Lähetetty Helsingistä 11.5.1957 Palermoon Sisiliaan Italiaan poste restante osoitteeseen. Poste restante maksun merkiksi liitetty kolme italialaista lunastus (segnatasse) merkkiä yhteensä 15 liiraa. Aerogrammeista ei tarvinnut maksaa erikseen lentolisää, vaan lentopostitus kuului hintaan. Aerogrammien sisään ei kuitenkaan saanut lisätä ylimääräisiä papereita, vaan viesti tuli olla kirjoitettu suoraan ”kuorena”kin käytettyyn arkkiin.

Ilmeisesti Ruotsissa ei ole ollut 30-luvun lopussa käytössä tapaa, jossa mahdollinen poste restante – maksu olisi maksettu merkein, jotka mitätöidään lähetykselle. Tähän viittaisi alla oleva lähetys. poste_rest_swe poste_rest_swe0001

Yllä: Hyvinkin tavanomaisen näköinen lähetys M30 2mk karmiinin punaisella merkillä poste restante osoitteeseen Tukholmaan ”Stockholm 1” postikonttoriin Helsingistä 20.10.1938. Takana saapumisleima Stockholm 1, 20.10.1938. Kuorella näkyy päivämääräleima 5.11.1938, tämä on mahdollisesti päivä, jolloin lähetys luovutettiin postitoimistosta. Taksa: Kirje (<20g) Pohjoismaissa 1.11.1936 – 15.6.1940 2,00mk.

Postikonttori ”Stockholm 1” sijaitsi Tukholmassa osoitteessa Vasagatan 28-34 (kuva Ruotsin postimuseon kokoelmista) ja kysymyksessä on v. 1903 rakennettu entinen Tukholman ”pääposti” eli ruotsiksi centralposthuset. Nykyään talossa on valtion virastoja. (lisätietoja ja talon historia).

poste restanteYllä: Ruotsiin Bodeniin Poste Restante osoitteeseen 17.8.1945 Helsingistä lähetetty kirje. Sotasensuurin tarkastama. Eteenpäin lähetetty. M30 5mk sininen. Taksa: Kirje (<20g) Pohjoismaissa 1.7.1945 – 31.8.45 5,00mk. Kuukauden taksa-aika. 5,00mk taksa alle 20 gramman lähetyksille, kuten I-III painoluokan lähetyksille, kuitenkin jatkui 15.1.1946 asti, eli oikeastaan 6,5kk taksa.

Lisäys 18.12.2013:

afrikka0002afrikka0003Yllä: Luxoriin Poste Restante osoitteeseen, Egyptiin 31.12.1937 Helsingistä lähetetty lentokirje. Kirjeelle kirjoitettu 5g. M30 5mk olavinlinna ja 50p vihreä, yhteensä 5,50mk. Taksa: Kirje ulkomaille (-20g) 1.11.1936 – 30.9.1942 3,50mk, lentolisä (vyöhyke 2) 15.4.1934 – 31.3.1938 2,00mk/5g, yhteensä 5,50mk. Takana olevista leimoista selviää hyvin kirjeen reitti: Helsinki – Tukholma (1.1.1938) – Laivalla Sassnitziin, josta junalla Berliiniin (2.1.1938), josta lentona Kairoon, jonne saapunut 5.1.1938 ja sieltä Luxoriin, jonne saapunut 6.1.1938. Noudettu Poste Restantesta 24.1.1938.

Lisäys 19.12.2013:

sveitsi0015 sveitsi0016Yllä: Helsingistä 4.11.1953 Zurichiin Sveitsiin Poste Restante osoitteeseen lähetetty lentokirje. 2kpl 25mk sininen, yhteensä 50mk. Jonka takana saapumisleima Zurich 1 6.11.2013 ja Poste Restante maksun maksamisesta kertova kuoren taakse mitätöity 40 centimen Sveitsin käyttösarjan merkki, joka on leimattu 6.11.1953 Zurich Annahmeamt. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.1.1952 – 31.5.1956 25,00mk, lentolisä Eurooppaan 24.10.1945 – 30.9.1957 3,00mk/5g, yhteensä jotain alle 50mk. Ylitaksa.

Lisäys 17.1.2014:

uusia uusia0001Yllä: Lentokirje Oulusta 18.1.1954 Itävaltaan Solbad Halliin, Poste Restante osoitteeseen; kuorelle kirjoitettu Postlagernd on Poste Restante saksaksi. M30 30mk linja-auto ja 1mk vihreä, yhteensä 31mk. Taksa: Kirje ulkomaille (-20g) 1.1.1952 – 31.5.1956 25,00mk, lentolisä Eurooppaan (per 5g) 24.10.1945 – 30.9.1057 3,00mk – kuori 10g eli 6,00mk; yhteensä 31,00mk.  Kuorta ei ole lunastettu, josta merkkinä ”nicht behoben – non réclamé” lipuke ja vaikka sille on mitätöity 22.1.54 Poste Restante maksua osoittava 30 groshenin Itävaltalainen lunastusmerkki, on se palautettu lunastamattomana Suomeen. Saapunut takaisin Ouluun 22.2.1954

poste_restante-HUN_AUTYllä: Postikortti Helsingistä 12.5.1937 Budapestiin Unkariin hotelliin, vastaanottaja lähtenyt ja kortti pudotettu hotellin toimesta postilaatikkoon – unkarilainen leimaus ”Tevelszekrenybol” = postilaatikosta; lähetetty perään Wieniin Itävaltaan Poste Restante osoitteeseen, josta lunastettu 16.5.1937 ja mitätöity 10 groshenin merkki Poste Restante maksun maksamiseksi. M30 2mk karmiini leijona. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. (Lisätty 4.8.2014)

 Kotimaassa Poste Restante osoitteella lähetetyistä lähetyksistä ei tietääkseni otettu erikseen maksua tai ainakaan maksuksi ei mitätöity lähetykselle merkkejä.

15_mk_pun_poste_restanteYllä: Helsingin pääpostiin Poste Restante osoiteeella Helsingin sisällä lähetetty paikalliskirje. 15mk punainen leijonamerkki single. Taksa: Paikalliskirje (-20g) (1.1.1952 – 31.5.1956) 15,00mk. [Lisätty 19.1.2015]