Kesä oli ja meni ja kesäkauden viimeiset huutokaupat jäivät lahjakkaasti raportoimatta, huutokauppoja ehtivät pyöräyttää ainakin Forssalaiset ja Suomen Filatelistiseuran aktiivit… näissä ei kuitenkaan ollut mitään M30 keräilijälle ikimuistoisia kohteita myytävänä ja ehkä siitäkin syystä dokumentointi jäi puolitiehen. Mieleen jäi kuitenkin jotakin näistäkin, nimittäin SF:n huutokaupan erään kohteen selostetekstissä puhuttiin kohteen aitoutustodistuksesta jotenkin siihen tyyliin, että ”Ateisti Schwenson.”. Aika rohkeaa tekstiä, jossa otetaan kantaa aitouttajamme Schwensonin uskonnollisuuteen, tai oikeastaan sen puutteeseen. Kirjoitusvirheet ovat joskus aika hupaisia. Toinen juttu, joka tuli mieleen katsellessani menneitä huutokauppoja oli, että myytävänä oli eräs loistoleimainen merkki, joka oli leimattu 29.1.1932 eli päivänä, joka ilmenee Forssan kerhon logossa kerhon perustamispäivänä. Leimauspaikkakunta oli Helsinki, mutta aika lähellä silti…. No se siitä… Tällä hetkellä on auki ainakin kolme huutokauppaa sekä Ruotsissa Postiljonen… tavaraa siis on myytävänä taas hurjia määriä ja näihin varmasti palataankin aikanaan.
Työpaikan vaihdos on tuonut mukanaan kiirettä ja vapaa-aika on jäänyt hieman vähemmälle. Töihin liittyen kävin Kööpenhaminassa, missä reissun virallisen osuuden jälkeen jäi aikaa tutustua Kööpenhaminan Posti- ja Telemuseoon, nimeltään ”Enigma”. Kyseessä on siis Tanskan ”postimuseo”. Museo löytyy läheltä ”Trianglen” metroasemaa, vain sadan metrin kävelymatkan päässä siitä. Näyttelyn sisäänpääsy maksaa 140 kruunua, mikä käännettynä euroiksi on n. 19 euroa. Tanska on aika kallis maa, kalliimpi kuin Suomi ja todella tuntuvasti kalliimpi kuin Ruotsi. Kysyin kassalla, että missä postimerkit ovat ja nuori hessu totesi, että ”meillä on kolme postimerkkiä näytillä”. Hiukan ihmettelin, kun kyseessä on kuitenkin postimuseo…. lisäkysymyksenä esitin, että missäs merkkikokoelmat ovat – ovat kuulemma varastossa. Että sellainen postimuseo. Nielin pettymyksen karvasta kalkkia jo ennen kuin olin päässyt näyttelyä katsomaankaan!
Kuten tämä pojankoltiainen, vai miksi nuoria miehiä nykyään kutsutaankaan, oli kertonut, ei postimerkkejä juuri näkynyt – näyttely keskittyi viestintään yleisesti ja radio ja televisiotoimintaan painokkaasti. Esillä oli erilaista radioteknologiaa mm. matkapuhelimia, tietysti Nokiaa ja Ericssonia. Pakko todeta, että Salon elektroniikkamuseossa on huomattavasti laajempi kattaus Nokian puhelimia ja mukana on myös harvinaisempia puhelinmalleja… no ei liene suuri yllätys kenellekään. Kuuntelin Tanskan ensimmäisen radiolähetyksen vuodelta 1923 ja ilmoituksen siitä, että saksalaiset olivat 1945 poistuneet Tanskasta. Sinänsä radiotekniikka ei ole epäkiinnostavaa ja pettymys hieman laantui, kun sain revittyä nörttihuumoria nähdessäni puhelinluettelon kaltaisesti Tanskan sähköpostiosoitteiden paperisesta luettelosta vuodelta 1995. Tunsin samalla olevani hyvin vanha, koska 1995:hän oli vasta aivan juuri…. Kiinnostava oli myös puhelinkeskuksenhoitajan univormu, eli sentraalisantran standardimekko.
Onneksi kävi taas niin, kuin nykyään usein käy ja osoittautui, että vaikka alun alkaen asiat vaikuttaisivat olevan erittäin huonosti, ne eivät ihan niin huonosti olekaan. Nimittäin toisessa näyttelyhuoneessa oli esillä muutakin kuin ääneen ja kuvaan perustuvaa viestintää… eli postiasiaa. Näytillä olivat mm. luvatut kolme postimerkkiä, mutta myös muuta kiinnostavaa. Kolme merkkiä olivat ”black penny” eli maailman ensimmäinen 1840 Englannissa julkaistu yhden pennyn merkki ja Tanskan ensimmäiset merkit, kahden killingin sininen paikallispostimerkki ja neljän killingin kotimaan taksan merkki. Lisäksi oli näytillä mm. 2 killingin merkin painolevy. Saman vitriinin päällä oli muutama pienoismalli Tanskan lentopostia kuljettaneista lentokoneista ja vitriinin sisällä vanha postilaatikko. Eli eihän sitä postiasiaa nyt niin kovin paljon näytillä ollut…. mikä on mielestäni kyllä aika surkea esitys postimuseolta.
Wanhat postivaunut, jotka näyttivät satukirjan vaunuilta olivat mielenkiintoiset. Syitä erikoiseen muotoiluun oli vitriinissä mainittu useita. Tärkeimpinä se, että pyöreän muodon päältä vesi valui tehokkaasti pois, toisaalta vaunuun ei pystynyt ottamaan matkustajia lainkaan mukaan, koska sen päällä ei pysynyt. Kaikenlaisia ongelmia siis on ollut. Kiinnostavin postin kulkuun liittyvä asia, joka näyttelyssä oli näytillä olivat postimiehen puukengät! Kysymyksessä oli tilanne, jossa erääseen saareen ei pystynyt soutamaan veden mataluuden takia, mutta toisaalta sinne ei voinut kävelläkään, koska jalat upposivat. Tätä varten postimies Guderik Christiansen käytti kotitekoisia puukenkiä kolmensadan metrin matkan taittamiseen. Tämä tapahtui 1920 luvulla. On siis mahdollista löytää ”puukenkäpostia”.
Yksi osa näyttelystä kuvasi sensuuria ja mukana oli myös paljon sotasensuuriasiaa ja sen joukossa ilahduttavasti myös kattavasti kerrontaa Tanskassa tapahtuneesta toisen maailmansodan kirjepostin sensuurista. Postia sensuroivat Saksalaiset, mutta myös vuoden 1945 aikana saksalaisten lähdettyä Tanskalaiset. Näytillä oli joitakin kymmeniä sensuroituja postilähetyksiä, lähinnä erään Tanskalaisen perheen kirjeenvaihtoon perustuen. Näyttelyn olivat tehneet viestintään erikoistuneet historioitsijat eivät niinkään postihistoria-tutkijat. Sen näki kohteiden kuvauksista selvästi.
Sokerina pohjalla oli museon nimikaima eli Enigma – saksalaisten salauslaite, jonka tekniikka rakennettiin 1934. Meren pohjasta löytynyt aikaisimman mallinen laite on näytillä museossa ja siitä kerrotaan tanskan- ja englannikielisesti… Olen joskus nähnyt laitetta ja sen merkitystä kuvaavan dokumenttifilmin, jossa kerrottiin, että puolalaiset matemaatikot, jotka tutkivat enigmalla koodattuja radiolähetyksiä pääsivät lähelle Enigman murtamista ennen vuotta 1939 ja Puolan valloitusta. He yrittivät kertoa omalle ja muiden maiden sodanjohdolle saksalaisten aikeista, mutta asiaa ei otettu riittävän tosissan… Sittemmin englantilainen Alan Turing matemaattinen ja tietojenkäsittelyvirtuoso kehitti koodin murtamiseen tietokoneen, joka loppujen lopuksi pystyi murtamaan Enigmakoodauksen. Tässä kohtaa maailmanhistoriaa Enigman rakenne oli muuttunut ja koodi tullut entistä vaikeammaksi murtaa. Koska saksalaiset luottivat Enigmaan täysin, eivät he osanneet epäillä salauksen murtumista. On sanottu, että mm. Kurskin panssaritaistelun ryhmitykset oli murrettu ja saatettu Neuvostoliittolaisten tietoon etukäteen. Tällainen strategisen ja taktisen tason tieto on sodassa valtavan arvokasta ja ratkaisevaa. Koodin murtaminen tuskin muutti sodan lopputulosta, mutta se lyhensi sotaa mahdollisesti useita vuosia ja säästi miljoonia ihmishenkiä kummallakin puolella.
Turingin nerous on tunnustettu ”kokonaan” vasta sodan jälkeen, sillä suurin osa hänen merkittävimmistä saavutuksistaan kryptoanalytiikan, tietojenkäsittellyn ja matematiikan aloilla pidettiin salaisina vuosikausia sodan jälkeen. Hän lienee ollut aikansa merkittävin yksittäinen oman alansa tiedemies. Turing oli homoseksuaali ja hänet tuomittiin homoseksuaalisuudesta eli siveettömyydestä oikeudessa vuonna 1952. Lieneekö johtunut tästä häpeästä ja mielenterveytensä järkkymisestä, ilmeisesti, sillä Turing teki itsemurhan syanidilla 1954 vain 42 vuotiaana. Aivan järkyttävää haaskausta sanoisin. Turingin kuva on nykyisin Englannin 50 punnan setelissä.
Loppupeleissä museon on pakko todeta olleen hintansa väärtti, ainakin minulle, joka olen myös kryptografiasta ja sen historiasta kiinnostunut. Pelkästään postinkulusta kiinnostuneelle tämä museo on pannukakku. Joskus näytteillä on myös postihistoriallisia ja filateelisia kokoelmia, mutta näitä täytynee kärkkyä ”netissä”… jos haluaa osua paikalle oikeaan aikaan.
Tanskassahan järjestetään myös HAFNIA 2024 eurooppalainen postimerkkinäyttely lokakuun puolen välin haminoissa. Mukana on myös kaksitoista suomalaista näytteilleasettajaa, komissaarinamme toimii Kuopion kerhon Risto Pitkänen. Toivottavasti paikalle löytää myös runsaasti suomalaisia keräilijöitä!