Vaikuttaa siltä, että keräily ei koskaan lepää, nimittäin sellaisella tahdilla tuntuu tapahtuvan koko ajan. Sitten viimeisen blogikirjoituksen on tapahtunut yhtä ja toista niin tapahtumia kuin huutokauppojakin sekä kerhovierailuita. Kävin jälleen pitämässä luennon eräästä lentolähetyksestä Upseerifilatelistien kokouksessa ja sain hyviä ja hauskoja kommentteja esitykseen liittyen. Aina oppii uutta, kun keräilijöiden kanssa juttelee.

Postimerkkimessut järjestettiin jälleen kirjamessujen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa lokakuun loppupuolella. Tavan mukaan paikalla oli myös pieni näyttely, jossa oli pääasiallisesti yhden ja kahden kehyksen kokoelmia. Olin itsekin ”kunnostautunut” ja näytillä oli kaksi kehystä vuoden 1923 inflaatioajan lähetyksiä Saksasta. Saksan hyperinflaatiosta on kulunut juuri näinä päivinä sata vuotta, marraskuun lopussa 1923 postimaksut nousivat miljardiluokkaan ja joulukuun alusta samana vuonna inflaation katkaissut uuden markan käyttöönotto katkaisi kierteen. Kaikki oli saanut alkunsa ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksalle asetetuista raskaista sotakorvauksista, jotka olivat mm. taloustieteilijä John Maynard Keynesin mukaan täysin virheellistä politiikkaa. Keynes kirjoitti aiheesta seikkaperäisen kirjan The economic consequences of the peace, jossa hän arveli mielestään ylimitoitettujen sotakorvausten johtavan Saksan talouden tuhoon. Näin asia todellakin meni ja seuraukset olivat omiaan tukemaan kansallissosialistienkin valtaannousua 1930-luvulla. Yhtäkään M30 kokoelmaa ei näytteillä ollut, eikä kovin monta M30 kohdettakaan.

Kauppiaita mukana oli vain Merkki Albert ja Suomen Filateliapalvelu oli mukana omalla standillaan, mutta myytäviä merkkejä ei mukana ollut. SF:llä ja Liitolla oli omat ständinsä ja Ahvenanmaan postin ständi oli ”piilotettu” liiton ständin taakse. Olin hieman ihmeissäni, että Liiton ständillä ei ollut tarjolla Filatelisti-lehtiä eikä oikeastaan muutakaan materiaalia. Kirjallisuutta oli uusien oranssi-kantisten kokoelmakirjojen muodosa näytillä. Hiukan jäi tällä kertaa sellainen olo, että meniköhän kaikki täysin nappiin… Messukeskus on tunnettu erittäin korkeista hinnoistaanja onkin syytä kriittisesti pohtia, että minkälainen presens Liitolla kannattaa jatkossa kirjamessujen yhteydessä olla.

Merkki Albertin 66. huutokauppa päättyi muutama päivä sitten. M30 osastossa oli myytävänä yli sata kohdetta. Näistä suurin osa filateliakohteita, joiden lähtöhinta oli asetettu kymppiin tai kahteen kymppiin. Paljon myytävistä kohteista oli yksittäisiä M30 leijonamerkkejä loistoleimoin, joiden markkinahinta ei yksittäin myytyinä ole kympin luokkaa… näitä jäikin myymättä useita kymmeniä. Toisaalta muutaman loiston hinta lähti mielestäni aikamoiselle laukalle, mm. 2½mk vihreän loistosta maksettiin 62 euroa, 10mk lilan merkin loistosta 97 euroa ja 15mk sinisen loistosta myöskin 97 euroa. Vaikka nämä hieman haastavia ovatkin, olivat hinnat silti aikamoisen kovia.

Myytävänä oli kiinnostava kenttäpostiosoitteesta lokakuussa 1941 yleisessä postissa lähetetty paketti, jonka leimaus oli sensuroitu (mustattu). Leimasensuuri ei ole erityisen yleistä ja sitä tunnetaan pakettipostilla vain vähän. Kohteen myyntihinta oli asetettu 30 euroon ja se myytiin 34:n euron hintaan, mikä ei ollut erityisen korkea hinta ottaen huomioon kohteen vaikeuden ja sopivuuden monenlaiseen kokoelmaan (sensuuri, kenttäposti, postihistoria, M30). Pohjoismaihin lähetettyä postia edusti Tanskaan lähetetty lehtikääre, jolla oli suomalaisella kohteella harvinainen tanskalainen sensuurileimaus. Kohteen postileima ei ollut luettava, mikä varmasti vaikutti siihen, että myyntihinnaksi jäi 20 euron limitti.

Brasiliaan lähetetyn ja palautetun lentopaketin kortti, jolla oli runsaasti merkkejä postimaksuna oli laitettu myyntiin 45 euron lähtöhinnalla. Kohde oli kuvattu etu-, että takapuoleltaankin ja mukana oli seloste. Nämä asiat yhdessä auttoivat hinnan nousua, jota tapahtui aina 171 euroon saakka. Kohde on hyvä mm. 300mk lentokone-merkin kohdalle filateeliseen kokoelmaan, mutta myös lentopostikokoelmaan se sopii hyvin. Mukanahan täytyisi olla muutakin kuin ensimmäisen painoluokan kirjeitä… Pakettien taksat ovat hieman vaikeampi asia, siis ulkomaan pakettien, ja niiden osalta ei vielä ole olemassa taksakirjaa, joka sisältäisi kaikki taksojen muutokset kaikkiin maihin. Esa Mattilan taksakirjassa on joitakin ulkomaanpakettitaksoja ja Liiton sivuiltakin löytyvästä Petteri Hannulan kokoamasta teoksestakin niitä löytyy. Kummassakin teoksessa on aukkoja ja siksipä onkin vaikeaa ilman täydellistä referenssimateriaalia päästä täysin perille ulkomaanpakettien taksoista. Oma näkemykseni on, että ennen kuin saamme referenssiteoksen, on asiaa ajateltava hieman suurpiiteisesti ja todettava, että paketit lähtivät aina postista, mikä tarkoittaa sitä, että ne on taksoitettu kulloinkin voimassaolevan taksan mukaisesti. Mikäli löytyy sopiva tieto esimerkiksi yllämainituista lähteistä, niin hyvä niin. Muutoin ei kannata ajatella, että paketti olisi automaattisesti väärätaksainen.

M30 kohteita oli myytävänä myös lentopostin osastolla. Mukana oli mm. vaikea toisen painoluokan kotimaan lentokirje Rovaniemeltä Helsinkiin vuonna 1953. Kotimaan lentoposti on kohtalaisen vaikeaa, mikä saattaa olla yllätys monelle keräilijälle ja toisen painoluokan kohteet M30 merkeillä maksettuna ovat perin harvinaisia. Siksi kohteen myynti pohjahinnallaan 30 euroa oli yllätys.

Myytävistä eristä oli vain yksi tai kaksi kuvaa, mikä on ”katastrofi”, nimittäin on hyvin vaikeaa näkemättä huudella eristä suuria summia rahaa. Esimerkiksi kohde 2125, oli varustettu kahdella kuvalla, joista toisessa oli jo edesmenneen postihistoria ja lentopostikeräilijä Jorma Lindebladin kokoelmalehti. Tällainen kohde olisi mukavaa nähdä kokonaisuudessaan, varsinkin, kun todetaan, että kohteita on 10 kappaletta. Nykykameralla hyvän kuvan ottaminen (yhdenkin) siten, että kaikki kohteet ovat näkyvissä pitäisi olla mahdollista. Kohteen hinnaksi oli asetettu 30 euroa ja se myytiin 150 eurolla. Näkyvillä ollut kohde oli Atlantin ylittävää ns. Clipper postia, jonka yksi reitti kulki Pohjois-Atlantin kautta, reittiä käytettiin vähän ja sillä kulkenut posti on vaikeampaa – kyseinen kohde oli juuri tällä reitillä kulkenut. Myös muissa osastoissa oli joitakin M30 kohteita myytävänä – tämä kertoo sitä wanhaa tarinaa, että aina kannattaa katsoa läpi koko huutokauppa, jos on aikaa… ikinä ei voi tietää mistä helmen löytää.

Muutama hiukan suspektikin juttu löytyi M30 osastosta: Kohde 1221 oli Suomesta USA:han lähetetty kirje vuoden 1941 tammikuulta, jonka kohdeselosteessa luki ”50p 7 kpl kirjeellä New Yorkiin, lähetetty Siperian reittiä pitkin!”. Kohde oli leimattu 3.1.1941. Lähtöhinnaksi oli laitettu 35 euroa. Nyt täytyy muistaa, että posti USA:han kulki Siperian kautta kolmeen otteeseen vuonna 1940, mutta kaikki vuoden 1941 posti Yhdysvaltoihin kulki nykyisen tiedon valossa Saksan kautta Lissaboniin, josta laivalla edelleen Amerikkaan, näin on tämäkin kohde kulkenut. Posti USA:han on aina ollut yleistä ja lähtöhinta oli laitettu aikamoisen korkealle. Vaikka kohde olisikin ollut siltä ajalta, kun posti meni Siperian kautta olisi lähtöhinta ollut aika tiukka. Toinen juttu oli kohde 1219, kohdeselosteella ”50p sokeainlähetys, Paavola 4.3.1940, läppä pois, mutta ei ole liimattu, harvinainen”. Kohdeseloste ei ole väärin, mutta sokeainlähetyksen taksa lähettämisajankohtana vuonna 1940 oli yhteen kiloon saakka 30 penniä. Juuri tästä syystä lähtöhinnaksi oli laitettu 30 euroa. Toisen painoluokan sokeainlähetys tältä aikakaudelta, taksaltaan 60p, maksettuna 60p merkin yksittäiskäytöllä olisi fantastinen löytö… ehkäpä voidaan ajatella, että tässä jäätiin vain 10p vajaaksi tästä ihmeestä…

Suurimman pettymyksen kuitenkin tullee kokemaan kohteen 1313 ostanut (”100mk 4 kpl + 10mk V-kuorella Englantiin”) nimittäin tämä hienon näköinen vakuutettu kuori vuodelta 1949. Kuori oli laitettu myyntiin kympin lähdöllä ja kun sen ”ensikertaa äkkäsin” tuli minulle etiäinen siitä, että kuori on tutun näköinen. Kun nyt jälkikäteen asiaa pohdin, niin kuori oli muistaakseni myytävänä eBayssa joitakin aikoja sitten ja silloinkin sitä ihmettelin.

Villakoiran ydin, eli ongelma tässä tapauksessa, kiteytyy taksaan. Lähettämisen aikaan eli 10.12.1948 oli ulkomaan kirjeen taksa kahteenkymmeneen grammaan saakka 15 markkaa (kuorella merkintä 8g). Kirjausmaksu oli myöskin 15mk ja vakuutusmaksu jokaiselta alkavalta 300 kultafrangilta 20mk. Kun kuorelle on kirjoitettu 5000 Kfr tarkoittaisi tämä siis 17 kertaa 20mk vakuutusmaksua, eli 340mk. Yhteensä nämä tekevät 370mk. Vaikka päälle heitettäisiin vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu (10mk) ei päästä samaan summaan kuin mitä merkeillä on kuoren päälle laitettu. Kun kohteen hinta nousi yli kahdensadan euron, tulee mieleen, että sillä saisi nykyhinnoilla noin kymmenen kappaletta taksakirjoja… Kun erikoisempien kohteiden kohdeselosteessa ei lue ”taksa oikein” tai jotain vastaavaa, on tärkeää, että taksa _aina_ tarkastetaan ennen ostamista.

Kaiken kaikkiaan M30 keräilijälle oli tässä huutokaupassa aika montakin kiinnostavaa kohdetta ja M30 kohteiden hinnat nousivat lähdöistään runsaastikin.

Forssan perinteinen pyhäinmiestenpäivän keräilytapahtuma Kuhalankadulla veti taas paikalle suuren määrän kauppiaita ja keräilijöitä. Tällä kertaa mukaan ei ollut tullut ruotsalaisia kauppiaita, joita joskus on paikalla nähty, mutta kaikki myyntipaikat, eteistä ja ruokasalia myöden oli saatu täyteen. Saapuessani Tampereen suunnasta paikalle puolen kymmenen aikoihin oli paikka jo täynnä keräilijöitä. Olin iloinen, sillä Tampereelta lähtiessäni tiet olivat sulat ja vaikka talvi olikin jo ennättänyt kertaalleen Pirkanmaalle ja kaupungin teillä oli jään muodostuminen hiukan tunnettavissa, ei pääteillä ollut enää jäätä laisinkaan. Tampereelle rakennettu ratikka on näppärä tapa liikkua, mutta suurissa kaupungeissa on selvää, että autolla liikkuminen tulee koko ajan vaikeammaksi ja parkkimaksujen hinnoittelu on todella rankkaa. Siinä missä hotelli maksoi noin satasen, maksoi paikoitus yhteensä 34 euroa. Aikamoista! Noh… sanonta ”huoleton on hevoseton poika” on tietysti tässä kohtaa muistettava ja katsottava peiliin, kukaan ei pakota omistamaan autoa… mutta sittenkin… Paikalla oli tosiaan paljon tuttuja ja Helsingistä ja Hämeenlinnasta oli perinteisesti tultu runsain joukoin paikalle. Olin toivonut, että joku helsinkiläinen olisi tuonut mukanaan postimerkkimessuilta kokoelman, joka minulla oli siellä näytillä, mutta näin ei tällä kertaa käynyt.

Forssan keräilytapahtumassa on lähtötilanne aina se, että odotukset sen suhteen, että löytyisi jotain ovat kohtalaisen pienet, mutta yleensä aina jotakin mukavaa löytyy – onko löytö ns. ”iso löytö” niin se selviää viimeistään sitten kotona. Tällä kertaa ei haaviin jäänyt mitään isoa kalaa, mutta joitakin kohteita sentään onnistuin kotiuttamaan ja hintoihin, jotka eivät häiritse kukkaroa ylenpalttisesti. Euron laatikosta löysin syyskuussa 1942 lähtetetyn kuoren, jolla kuun alusta voimaan tullut 3½ markan postimaksu oli maksettu käyttämällä 2:75 markan violettia ja 75 pennin oranssia M30 leijonamerkkiä. Kuten muistamme ja tässäkin blogissa on useisiin otteisiin kerrottu, oli tämä 75p oranssi tarkoitettu juuri tähän käyttötarkoitukseen, eli toimimaan lisäarvona yhdessä 2:75mk merkin kanssa. Kyse oli siitä, että 2:75 arvoista merkkiä oli painettu ilmeisesti ”liikaa” ja sitä oli taksan vaihtuessa jäljellä runsaasti. Asia piti ratkaista painamalla lisämerkki, jolla taksa saatiin sopimaan ja jo painetut 2:75mk merkit kulutettua. Muistamme, että elettiin sota-aikaa ja kaikesta oli pulaa. No se mikä tässä nyt on hieman kiinnostavampaa on, että juurikin syyskuussa 1942 tämä käyttö on ns. parempi, koska lokakuun alusta julkaistiin taksalle sopiva 3½mk oliivi merkki. Aiempi sininen, ulkomaan kirjeelle tarkoitettu 3½mk merkki oli jo käytännössä loppunut postitoimistoista. Syyskuu 1942 oli kiinnostava aika postihistoriallisesti ja erityisesti taksojensa osalta, sillä silloin, yhden kuukauden ajan olivat kirjeen taksat kotimaassa, Pohjoismaihin, Saksaan (erikoistaksa) ja ulkomaille samat, eli 3½mk. On siis mahdollista löytää näitä 2:75mk + 75p yhdistelmiä kaikkiin näille eri taksa-alueille kulkeneina. Löytämäni Oulunkylään (Åggelby) Turusta kulkenut, hiukan ruttuinen kohde on sieltä helpommasta päästä tätä asiaa, mutta tarinan siitäkin saa aikaiseksi.

Toinen löytämäni M30 kohde on sekin aikamoisen tavallinen. Kyseessä on 21.3.1941 Ruotsiin Visbyhyn (eli Gotlannin saarelle) lähetetystä lentokirjeestä. Kirje on sensuroitu todennäköisesti Helsingissä, sensuurileima on hailakka, eikä numeroa näy. Lähettämisen aikaan (1.1.-24.6.1941) lentoposti kulki linjalla 1631 reittiä Helsinki – Turku – Tukholma. Tukholmasta se lienee kulkenut maapostilla ja meritse Visbyhyn. Mitään erikoista tähän ei liity, mutta on muistettava, että sodan aikana lentopostin reitit vaihtelivat. Visbystä sen verran, että kaupunki tunnetaan mm. Visbyn taistelusta, joka käytiin vuonna 1361. Hyvin varustautuneet tanskalaiset hevosin ratsastavat ritarit kuninkaansa Valdemar neljännen johtamina ja mukanaan saksalaista palkkasotilaista koostuvaa jalkaväkeä nousivat maihin Gotlannin länsirannikolla ja alkoivat marssia kohti Visbytä. Vastassa oli talonpojista koostuva gotlantilainen puolustus. Ensimmäisen päivän aikana kahdessa pienemmässä yhteenotossa tanskalaiset peittosivat puolustajat jättäen noin 1500 talonpoikaa hengettömiksi. Saavuttuaan Visbyyn kaupungin edustalle käytiin toinen taistelu muurien ulkopuolella, jossa tanskalaiset teurastivat tuhannen kahdeksansataa talonpoikaa. Tanskalaisten tappioita ei tunneta, mutta vähäisestä alueelta löytyneestä arkeologisesta materiaalista (tanskalaisiin liittyen) voidaan päätellä, että heidän tappionsa ovat olleet huomattavasti matalammat. Verilöylyn jälkeen kaupunki antautui. Gotlanti säilyi kiistakapulana Tanskan ja Ruotsin välillä pitkään ja sitä himoitsivat myös Saksan rannikkovaltiot. Toisen maailmansodan aikana Gotlanti oli Ruotsin yksi ”aktiivisimmista” alueista, nimittäin siellä oli kohotettu sotavalmius ja mm. kulttuuriaarteita oli viety varmuuden varalta turvaan mantereelle. Ruotsalaiset siis arvelivat, että on mahdollista, että joku sotaa käyvä valta pyrkisi miehittämään Gotlannin. Baltiasta pakeni tuhansia ihmisiä Gotlantiin sodan aikana. Gotlanti on tänäkin päivänä strategisen sijaintinsa vuoksi tärkeä alue Itämeren sotilaspolitiikassa.

Näiden kahden kohteen lisäksi sain muutaman muunkin kohteen noukittua ilokseni. Kuten yleensä oli parasta antia kuitenkin tuttujen tapaaminen ja maailman parantaminen verbaalisin keinoin.

Ihmeitä tapahtuu, totesi Hannu Kauppi kertoessaan minulle miten jonkun aiemmin läpikäymästä massasta oli löytynyt 9mk punaisen leijonamerkin kaksoistarttuma, joka lienee ainoa tähän mennessä vastaan tullut tämän merkin osalta. Eli selkeästi kokoelmaan kelpaava erikoisuus! Massaerä oli kuulemma ollut selvästi läpikäytyä ja kyseessä oli erä avattuja sokeripaloja… silti joukkoon oli jäänyt hyvä filateliakohde. Tämä kertoo siitä, että kun tehdään havaintoja massasta kannattaa aina myös tarkistaa merkin valkoinen puoli, sillä joskus se ei olekaan valkoinen. Usein massasta noukitaan vain loistot pois.

Vastaavia kaksinkertaisia tarttumia tai ”kahden tasoisia” tarttumia tunnetaan 2mk vihreästä ja 3mk punaisesta leijonamerkistä, joten erityisen yleisestä asiasta ei ole kysymys. Ajanjaksona katsellaan sodan jälkeistä aikaa.

Aletaan taas lähestyä joulun aikaa, mutta muutamia huutokauppoja ainakin tullaan näkemään vielä ennen lomille lähtöä. Toivottavastti myytävänä on hyviä M30 kohteita!