Syyskuussa päättyi kolme Philabid alustan huutokauppaa, HTO Huutokaupat näistä ensimmäisenä huutokaupallaan numero 67. Malli 1930 keräilijälle HTOn kohteiden joukossa on silloin tällöin ollut kiinnostavaa. Tälläkin kertaa oli yhtä sun toista nähtävää, vaikka mitään uskomattomia erikoisuuksia ei ollutkaan tarjolla. Filateliapuolella nähtiin mm. 1½mk punaisen merkin esittelyarkin vasemmasta alakulmasta leikattu hammastamaton pari. Kohteen hinta nousi kympin lähdöstä yli 25 euron. 15mk Olavinlinna-merkistä oli myytävänä leimaamaton nelilö, jossa hammaste oli jonkin verran siirtynyt (myyntihinta n. 25€) ja 100mk Helsinki merkistä oli myytävänä hyvän näköinen laskos. Laskoksen hinta nousi 56 euroon, mikä oli nykyhintatasoon verrattuna ihan hyvä hinta.

Mitään sen ihmeellisempää filateliaa ei tällä kertaa myytävänä ollut. No kolmekin selkeästi kiinnostavaa kohdetta on ”ihan ok”. Postihistoriapuolella oli tällä kerralla aika hiljaista. Jollain tavalla kiinnostavan näköinen kohde oli 1937 Saksaan lähetetty lentokirje, joka oli alifrankeerattu. Kuorelle oli laitettu yhteensä neljä ja puoli markkaa merkkejä. Vuonna 1937 kirjeen taksa ulkomaille oli 3½mk ja lentolisä kahdeltakymmeneltä grammalta kaksi markkaa, eli yhteensä 5,50 mk. Kuorelle oli myös leimattu ”T” leima lunastuksen merkiksi ja punakynällä kirjoitettu ”1 2/3 c” lunastusmääräksi kultafrangeina sekä samasta syystä kuorella oleva lentolipukekin oli, ilmeisesti Saksassa, yliviivattu. Saksassa oli lyöty leima ”Nachgebuhr” eli ”jälkikanto”, mikä tarkoittaa lunastusta. Saksassa kuori on lähetetty edelleen. Ihan kiinnostava kohde, mutta ei kuitenkaan kanuuna. Tällä kertaa arvostusta löytyi tasan kympin verran, joka oli kohteen lähtöhinta.

Järvenpään Filateliapalvelun 33. huutokaupassa ei ollut juurikaan vaikeita tai erityisen kiinnostavia filateliakohteita. Muutamat kiinnostavat kohteet olivatkin postihistoriapuolella. Ruotsiin 1953 pikana lähetetty lentopostikortti nousi kympin pohjista 19 euroon. Tällainen kortti on sopiva kuvaamaan 1950-luvun kasvanutta lisäpalvelujen ja lentopostin käyttöä. Muuta kiinnostavaa oli lentopostin osastossa myynnissä ollut lentopostikortti vuodelta 1936 Sveitsiin. Sen ostaja sai pohjahinnalla, eli kympillä.

Myytävänä oli myös muutamia tiedustelulomakkeita, joiden joukosta tämänkertaisen huutokaupan toiseksi kiinnostavin lähetys löytyi. Kyseessä oli 1940 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty paketin tiedustelu. Mielenkiintoisen tästä lomakkeesta tekee se, että sen lähettämisen aikoihin Suomen ja Yhdysvaltain välinen postiyhteys kulki Siperian kautta. Ensin mentiin Moskovaan, josta Siperian rataa pitkin Vladivostokiin ja sieltä Japanin kautta Yhdysvaltain Länsirannikolle. New Yorkiin saakka kuljettiin junalla, Pohjois-Amerikan halki. Paketti jota tiedusteltiin oli lähetetty 9.5. ja on saattanut kulkea Petsamon kautta.

Ilmeisesti asiasta oli jotakin hajua, koska tämä tiedustelu nousi 36 euroon, mikä sinänsä ei ole erityisen korkea hinta kohteesta, jolla on hyvä tarina. Muitakin tiedusteluja oli myytävänä, mm. sodan aikana 1942 Saksaan lähetetty tiedustelu, jonka hinta jäi 16 euroon. Sodan aikaiset tiedustelut ulkomaille eivät ole aivan jokapäiväisiä.

Malli 1954:n osastossa oli myytävänä muutamia pakettikortteja, joista parilla oli myös M30 merkkejä postimaksuna. Yksi näistä paketeista oli tämän huutokaupan helmi, nimittäin Ruotsiin 1955 lähetetty paketti, joka oli edelleen lähetetetty Belgiaan. Mikäli pakettien vastaanottajaa ei löydetty, lähetettiin paketti käytännössä aina takaisin lähettäjälle. Tässä tapauksessa Ruotsin postihallinto on ollut hövelillä päällä ja paketti on pistetty eteenpäin. Eteenpäin lähetetyt paketit eivät ole yleisiä ja kun myyntihinnaksi tuli 23 euroa saa myyjä olla hyvin tyytyväinen ostokseensa. M30 merkkien osalta paketilla löytyy 100mk ja 35mk merkit – hyvää siis voi saada halvalla!

Muutkin paketit, joista kaksi lentopakettia, jäivät halpoihin hintoihin. Ilmeisesti ei ymmärretty, että kyse oli hyvistä kohteista tai sitten M54 osasto oli näille pakettikorteille huono myyntipaikka. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että M54 keräilijöillä vastaavia löytyy.

SP Lehden huutokauppa 120 oli viimeinen kolmesta Syyskuun huutokaupasta. M30 osastolla oli myytävänä sekalaista seurakuntaa, aivan tavallisesta loistoleimaisesta materiaalista aina erittäin harvinaiseen kirjattuun ulkomaan asiakirjalähetykseen asti. Mielenkiintoisia hintoja nähtiin ainakin 1½mk hyvän siirtymän osalta (toteutunut hinta 71 euroa), 50/40p lisäpainamaerkin loisto nousi 37 euroon ja 16mk linja-auto merkin hyvä loisto 49 euroon. M30 3mk harmaan merkin loiston sai 28 eurolla ja 6mk vihreän loiston 31 eurolla. Nämä ovat hyviä hintoja myyjälle.

Postihistorian osalta hyvät kohteet olivat harvassa. Ainoa parempi kohde oli kuitenkin sitäkin parempi. Kyseessä oli erittäin harvinainen kirjattu ulkomaan asiakirjalähetys, jonka oli lähettänyt patenttitoimisto Kolster Yhdysvaltoihin vuonna 1938. Kuten muistamme, oli asiakirja oma lähetyslajinsa ja sillä oli oma taksansa. Kysymyksessä ei ole kirje, koska asiakirjalähetyksen läppä piti jättää auki. Asiakirja kuuluukin painotuotteiden kanssa samaan kastiin. Asiakirjojen ensimmäisen painoluokan taksa oli useina vuosina yhtä suuri kuin kirjeen ensimmäisen painoluokan taksa, mutta asiakirjana ensimmäinen painoluokka ”kesti” paljon enemmän grammoja, vuonna 1938 350 grammaa, siinä missä kirjeen ensimmäinen painoluokka päättyi 20 grammaan. Asiakirjalähetykset ulkomaille ovat harvinaisia ja lisäpalveluilla, kuten kirjauksella ne ovat erittäin vaikeita.

Asiakirjoista täytyy jotenkin käydä ilmi, että ne ovat asiakirjoja, sillä taksathan tosiaan stemmaavat kirjetaksan kanssa yhteen. Tällä kohteella asia on harvinaisen selvästi ilmaistu kirjoituskoneella kirjoitetulla tekstillä ”X-Band. Handlingar.” eli ”Ristiside. Asiakirjoja.” Asiakirjoja tyypillisesti lähettivät lakiasiaintoimistot ja esimerkiksi juuri patenttitoimisto, kuten tässä tapauksessa. Voipi olla, että kohteen huutokauppaan jättänyt henkilö on ollut kuuntelemassa eräänkin Liiton sanktioiman esitelmöitsijän esitystä, jossa asiakirjoista kerrottiin. Jos näin on, on esitelmä selvästi ollut hyödyllinen! Lähetykselle oli laitettu 50 euron lähtöhinta, josta sen hinta nousi aina 144 euroon saakka, eli asia sai ”kannatusta” lähes kolminkertaisesti lähtöhintaan verrattuna. Meklari oli ymmärtänyt kuvata kohteen taustapuolen, josta kävi ilmi neljän leiman voimalla kohteen kulkeminen Yhdysvaltoihin. Kun kysymys on hyvästä kohteesta on tärkeää, että tausta kuvataan – hinta nousee, kun voidaan varmistaa, että kohde on aidosti kulkenut ja perille mennyt.

Aika menee nopeasti, suorastaan vilahtaa. Kävin syyskuussa vierailemassa Lappeenrannan kerhossa ja pidin esitelmän ja kuun viimeisenä päivänä ehdin vielä Suomen Filatelistiseurankin vieraaksi, jossa esitelmäni aiheena oli Siperian kautta kulkenut posti. Minulla syyskuu jäi selvästi plussan puolelle, sen verran paljon sain aikaiseksi! Lokakuussa vuorossa ovat Hellman huutokaupat ja Tanskassa pidettävä Hafnia 2024 näyttely sekä Helsingissä järjestettävät Kirjamessut, joiden yhteydessä tietysti postimerkkimessut, joiden yhteydessä Filatelistiliittokin on esillä. Muistetaanpa vielä Marraskuun alussa oleva Forssan keräilytapahtumakin. Kiirettä tässä taitaa tulla lokakuussakin!

Jatkan vielä vähän (nyt on 3.10.2024) edellisestä, sillä vierailullani SF:n kerhoiltaan eräs keräilijätuttu löi kouraani M30 kohteen, joka on mielenkiintoisen näköinen. Kysymyksessä on vuonna 1937 Turusta Italiaan lähetetty lentokirje. Kirjeelle on laitettu kaksi 3mk merkkiä ja ne on leimattu 17.3.1937. Lähettämisen aikaan kirjeen taksa oli 3½ markkaa 20 grammaan saakka ja lentolisä 2mk jokaista 20 grammaa kohti. Mikäli kyseessä olisi ensimmäisen luokan kirje, olisi asia sitä myöden selvä – tässä olisi 50 penniä ylitaksaa ja kirje lentäisi ”tyytyväisenä” Italiaan. Sitten käänsin kirjeen, toisella puolella oli mitätöity 3½mk sininen leijonamerkki. Leimasta kävi pienen tutkimuksen jälkeen ilmi, että se oli mitätöity 21.3.1937 ja paikkakunnaksi arvioin Helsingin, sillä se käy järkeen… nimittäin Helsingissä oli ulkomaan vaihtopostikonttori. Leima on sen verran suttuinen, että on mahdotonta sanoa mitä siinä lukee – voi olla, että kyseessä on myös Turku. Se mikä hiukan ihmetyttää on, että leima selvästi on 21. päivä, ja alkuperäinen leimaus 3mk merkkien päällä on 17. päivä… neljä päivää on mennyt johonkin. Joka tapauksessa, vaihtopostikonttorissa (kaupungista riippumatta) kirje on ilmeisesti laitettu puntariin ja se on todettu painavammaksi kuin 20g, mikä on johtanut siihen, että konttori on lisännyt kuorelle sinisen 3½mk merkin. Merkkejä on siis yhteensä 6+3½mk eli 9½mk ja tämä täsmää toisen painoluokan (21-40g) kirjeelle, jonka taksa oli (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk sekä kaksi 20g lentolisää (30.4.1928-30.9.1942) tähän päälle yhteensä 4mk ja näistä tulee 9½mk. Näin taksa täsmää ja vaihtopostikonttori on tehnyt filatelistisen palvelulksen luoden oikeataksaisen lähetyksen sen lisäksi, että keräsi postilaitokselle ylimääräiset markat pyörimästä. Turkuun lähti jälkitaksoituspyyntö… No, matkaan tämä siis on lähtenyt joko Turusta tai Helsingistä ja kuten muistamme vuonna 1937 toimi ulkomaille ympärivuotinen lentoyhteys kumipyöräisillä koneilla. Reitti Suomesta ulkomaille käytti lentolinjaa Tallinna – Helsinki – Turku – Tukholma joka lennettiin joka päivä klo. 14.25 Helsingistä ja saapui Tukholmaan kello 16.00. Juuri tämä asia sai minut hiukan pohtimaan, että mahtaako suttuinen leima sittenkään olla Helsinki, koska mitä järkeä olisi ollut lähettää kuori Helsinkiin, jotta se lentäisi Turun kautta Tukholmaan… Noh, oli miten oli. Tukholmasta kuori lähti samana iltana klo 19.00 yölento reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Berliini, jossa oltiin perillä 04.35 aamuyöstä. Lentoyhteys Berliinistä jatkui Roomaan, jonne saavuttiin 15.45. Kirje on ohjattu Maceratataan kaupunkiin Le Marchen maakuntaan Keski-Italiaan. Maceratassa on yliopisto, jossa on ainakin aikoinaan voinut opiskella myös suomea, kuulin tämän faktan eräältä opiskelukaveriltani aikoinaan Italiassa.

Maceratasta ei kuitenkaan vastaanottajaa ole löytynyt ja syyksi on ilmaistu ”non reclamé” eli ei noudettu. Takaisinhan kirje on sitten lähetetty ja noutamattomuuden merkiksi on lyöty useita leimoja. Lipuke ”al mittente” eli ”lähettäjälle” on täytetty syyn ja palautusmaan osalta. Takaisin Suomeen kirje on tullut toukokuun alussa (Turku 5.5.1937) ja alun perin Turun osoitteella lähetetty kirje on ilmeisesti lähettäjän muuton takia ohjattu Alastaroon (6.5.1937). Kirjeen takana on myös Italialainen leima, mutta se on lähes mahdotonta lukea – siinä kuitenkin lukee Macerata ja ehkäpä 31.3.1937, eli päivä jona kirje lienee lähetetty takaisin Suomeen.

Ei siis mitään ihmeellistä kyseessä, mutta kuitenkin aika mielenkiintoinen kirje ja paljon erilaista tästäkin pystyy raapaisemaan. Kiitoksia kohteesta lahjoittajalle!!