malli1930.fi

Heinäkuu lipuu kohti loppuaan…

By

Ettei vain kävisi niin, että virallinen kesä olisi kohta ohi… no näinhän se on, eikä työssäkäyvän auta pyristellä vastaan vaan on aika ryhtyä hakemaan työmoodia… Huomaan, että minulle on vuosi vuodelta vaikeampaa saada kova tohina päälle kesäloman jälkeen, sillä sen verran mukavaa on tehdä vain sitä mitä haluaa, eli harrastaa yhtä sun toista. Rehellisyyden nimissä on pakko kuitenkin todeta, että töitäkin on tullut tehtyä ”lorvailun” ohessa, sillä maailma ei koskaan nuku ja kun kesäkurssit pyörivät taustalla ja väitöskirjaopiskelijoista aktiivisimmat tekevät töitä kesälläkin, on sähköpostien vastaaminen ja kaikenlaisten pienten kiireellisten töiden tekeminen ollut pakonkin sanelemaa. Isossa kuvassa on ollut sekä sadepäivinä, että erityisesti kauniina kesäpäivinä tekemistä, myös filateliaa.

Sadepäivinä, joita alkukesästä oli riittävästi, sain tehtyä iltaisin loppuun Kuopio 250 näyttelyyn lokakuussa menevän kokoelman, joka tullee siellä näytille ensimmäistä kertaa. Käytän konditionaalia, koska vielä ei hyväksymisiä näyttelyyn ole tullut. Toisaalta olen löytänyt uutta virtaa myös oman pisimmälle edenneen kokoelmani, eli M30 postihistoriakokoelman uudelleen monteeraamiseen ja uudelleenjärjestelemiseen. Kokoelma on kahdeksan kehystä ja mikä tahansa muutos, joka täytyy ulottaa läpi kokoelman on aimoinen työrupeama. Näin tälläkin kertaa, sillä uusia kohteita olen ottamassa mukaan joitakin kymmeniä, mikä käytännössä tarkoittaa kaiken uudelleen monteeraamista ja tekemistä. Mukavaa ajanvietettä. Tähtään ehkäpä vuoden 2026 Nordia näyttelyyn Espoossa. Edellisestä kerrasta onkin kulunut jo useita vuosia.

Salon iltatorin kirppariosasto kirjaston viereisellä parkkipaikalla, vasemmalla Kärjen talo, josta Salon Filatelistikerho on kerran julkaissut omakuvamerkin.

Kesän aikana on mahdollista käydä myös kaikenlaisissa tapahtumissa, joista osa sisältää keräilyelementin, näin on myös Salossa, jossa joka torstai ilta järjestetään iltatori. Iltatorilla on musiikkia, torimyyntiä ja kirpparitoimintaa. Kirpparitoiminnan yhteydessä on aina myös jonkin verran filateliaa saatavilla ja kun muutaman kerran vuodessa käyn iltatorilla kuljen näiden pöytien ohi (tietysti)… näin tein myös viime viikolla. Taustalla soi Jore Marjaranta, kun pläräsin laatikoita ja lämpötila oli suomalaisittain erittäin mukava, lähemmäs 25 astetta. Eräällä kauppiaalla oli runsaasti lähetyksiä ja niiden joukosta löysin postiosoituksen, joka oli lähetetty 1930 Paanajärveltä. Muistin, että Paanajärvi oli juuri se maisema, jonka Akseli Gallen-Kallela ikuisti muutamiin maalauksiinsa matkoillaan Vienan Karjalaan ruotsalaisen opiskelukaverinsa Louis Sparren kanssa. Sparre oli mielenkiintoinen 20. vuosisadan alun kosmopoliitti. Hän syntyi Italiassa, opiskeli Ranskassa ja Ruotsissa, kilpaili mm. 1912 olympialaisissa miekkailussa jne jne. Naimisissa Sparre oli G.E. Mannerheimin siskon Eva Mannerheimin kanssa. Mies mm. ohjasi ensimmäisen suomessa kuvatun fiktioelokuvan ”Salaviinanpoltajat”… Kuollessaan Tukholmassa 1964, kellossa oli 101 vuotta. Sparre oli mukana suomalaisessa kansallisromanttisessa taitelijaliikkeessä ja Gallen-Kallelan tavoin maalasi ja piirsi kuvia mm. Karjalasta. Noh… kauas päästiin Paanajärveltä… kohteella on Paanajärven leima ja tämähän kuuluu nykyään ”menetettyjen alueiden” leimastoon. Otin pois pyörimästä, ettei tyhjin käsin tarvitsisi kotiin lähteä. Niille, jotka ovat kiinnostuneita menetetyn alueen leimastosta suosittelen erittäin lämpimästi sivustoa postileimat.com , joka tarjoaa erittäin kattavat tiedot tunnetuista leimoista ja määrittelee ne kaikki – sivusto on helppokäyttöinen. Paanajärven leiman osalta kerrotaan seuraavaa: ”He2, siltaleima 25mm 1pt 6lv x, 15.02.1935-16.04.1939, m, R3” eli mittoja ja käyttöaikoja sekä harvinaisuustietoa. Välittömästi tästä huomaan, että ostamani kohde on leimattu aiemmin kuin mitä sivustolla sen havaitut käyttöajat antavat ymmärtää… kokonaiset neljä vuotta ja rapiat aikaisemmin!! Harvinaisuus R3 on hyvä, ei aivan tavallinen. Sivuilta näkyy, että postiasema olisi perustettu 1930 ja silloin ehkä tämä leima on tullut käyttöön?… tietäjät tietävät enemmän kuin minä. Kuitenkin… jotain erikoista tässäkin… ehkä, aikaisuuden osalta.

Tällaisia pikkumukavia löytöjä voi tehdä kirpparipöydiltä, mutta mitä tuli seuraavaksi, sitä en osannut odottaa. Nimittäin selaillessani postikorttikasan ”toisia puolia” huomasin hämmästyksekseni, että yksi korteista oli leimattu kuvioleimalla… kun kyseessä oli M30 kohde oli yllätys mukava. Pystyin pidättelemään hihkaisun, jotta myyjä ei villiintyisi ja jatkoin rauhaksiin kasan tutkintaa. Samaan kasaan kasasin muutaman muunkin kortin ja kysyin hintaa. Vaikka nauratti jo etukäteen tein myös asiaankuuluvan tinginnän, jotta rituaali olisi mahdollisimman täydellinen.

Turun viestillisellä leimalla 1931 lähetetty postikortti on leimattu sillä viisiin heikostai, että merkille on tullut kovin vähän leimasinmustetta. Näin Vaasan postikonttori? on leimannut merkin vielä erikseen kuvioleimalla ”saapuneeksi”. Postikortin taksa lähettämisen aikaan oli juurikin 1mk, joten siltä(kin) osin asia on kunnossa. Sanoja viestissä on sen verran, että postikorttina tämä pitikin lähettää – rajahan on viisi, tässä on kuusi. Pääpaino kuitenkin on kuvioleimassa, joita harvemmin M30 merkeillä näkee. Viimeinen havaintoni on myydystä 2:75mk merkistä muistaakseni SP-lehden huutokaupassa, jokin aikaa sitten. Tuolloin kyseessä oli erilainen leima. Tällaisen vastaavan olen ehkä kerran aiemmin nähnyt. Kun kohteen hinnaksi tuli noin euro ei voi olla kuin erittäin ilahtunut siitä, että Salon iltatori on näköjään myös filateelisesti hyvä paikka. Ei ihme, että sitä pidetään ainakin koko Etelä-Suomen parhaana iltatorina. Pakko sanoa tästä kohteesta, että enpä olisi uskonut ja taas!

Melkein on pakko mennä iltatorille tulevana perjantaina, sen verran jäi kutkuttamaan – nyt toki ”sauma” löytää mitään on vähäisempi, sillä myyjät eivät olennaisesti vaihdu ja tavarakaan ei kesäisin ehkäpä valtavasti kierrä…. mutta saas nähdä miten äijän käy!

HTO Huutokauppa 70.

By

HTO huutokaupassa on ajoittain hyviä M30 kohteita ja näin oli tälläkin kertaa. Merkkipuolella oli myynnissä noin parikymmentä kohdetta, joista mainittakoon avatut automaattimerkkirullat 10p ja 50p merkeistä, jotka menivät kaupaksi n. 50 eurolla. 10mk Saimaa-merkin hammastamaton pari esittelyarkista nousi 40 euron pohjistaan aina 71 euron hintaan. Myynti oli merkkipuolella 75% luokkaa.

Postihistoriapuolella oli mukana hyviä kohteita, kotimaan kohteista harvinaisin oli 1mk oranssilla merkillä maksettu taksataulu, joka myytiin 120 euron pohjallaan. Näitä tunnetaan käsittääkseni vain muutama kappale. 3mk punaisella merkillä tauluja tiedetään n. 5kpl, 3mk keltaisella 2-3 ja 2mk vihreällä yksi. Kokoelmakelpoisesta harvinaisuudesta on siis kyse. Lyhyen taksan 3mk keltainen kotimaan postikortilla myytiin 25 eurolla. Tämä oli edullinen hinta – ehkäpä ostajat eivät olleet erityisen hereillä. Muistan vastaavista maksetun enemmänkin. Merkki julkaistiin sen verran myöhään, että se ehti tällä taksalla ”toimia” vain pari kuukautta.

3mk keltainen kotimaan postikortilla. Taksa vaihtui pian 1946 alussa. Painotuotteen taksalla tätä merkkiä tunnetaan enemmän kuin vaikeammalla postikortin taksalla.

Neljännen painoluokan kirjattu paketti (12kg) nousi 10 euron pohjistaan 65 euroon. Tämä oli hiukan yllätys, koska kyse ei ollut erityisen harvinaisesta kohteesta, joskin korkeampia painoluokkia pitää vähän metsästää, jos niitä kokoelmaansa haluaa. Kotimaan pikalentokirje vuodelta 1956 maksoi tällä kertaa 15 euroa, minkä voi todeta olevan edullinen hinta. Yleensä kotimaan lentoposti on vaikeahkoa ja lisämaksullisena hyvinkin vaikeaa. Vaikka lentopostia alkaa kotimaassa olla ”helpommin” saatavissa 1950-luvulla ja sen jälkeen, ei voi sanoa, että hyviä kohteita kasvaisi puissa.

Sodan aikana 1943 Sveitsiin lähetetty pikalentokirje myytiin 15 euron pohjallaan. Hinta oli mielestäni erittäin alhainen, koska kaikki lentoposti sodan aikana lisämaksuilla on parempaa. Sveitsiin oli voimassa 4½mk pohjataksa. Ostaja sai halpaan hintaan kokoelmakelpoista tavaraa. Toinen Sveitsiin sodan aikana kulkenut kirjetaksainen kohde ei mennyt kaupaksi.

Tällä kertaa korkeimpaan hintaan nousi Etelä-Afrikkaan Johannesburgiin 1954 lentona lähetetty pakettikortti. Kortin hinta lähti sadasta eurosta nousemaan ja nousi aina 215 euroon asti. Hyvän näköisestä kohteesta on kyse, arvaankohan väärin, kun epäilen tämän kohteen tulevan vastaan jossakin lentopostikokoelmassa tulevissa näyttelyissä.

Lentopakettikortti Etelä-Afrikkaan. Merkkejä yhteensä 2376 markan edestä. Enso-Gutseitin postia, lentänyt Kööpenhaminan kautta.

Kesän tuloa odotellaan jo… kun lumisade kiihtyy, on kesä Suomessa usein lähellä. Raekuuroja viime viikolla Salossakin koettiin. Pian juhlitaan kesää Tammelassa Forssan kerhon kesätapahtumassa ja Kuopio 250 alueellisen näyttelyn ilmoittautuminen aukeaa. Kuopiolaiset ovat laittaneet näyttelyyn pääsyyn pisterajan – vain alle 89 pistettä aiemmin saaneet kokoelmat saavat osallistua. Kehysmaksu on huokea, 25 euroa kehykseltä.

Hellman 117 Naantalissa

By

Kevään Hellman-huutokauppa Naantalissa pidettiin tänään. Edeltävän yön aikana oli satanut ”maaliskuun ensilumi” ja keli oli jonkin verran pakkasella, kun hiukan aamukahdeksan jälkeen käänsin moottoritielle suuntana armon laakso. Sään jumalatar pani parastaan, keli oli kuin morsian – kuulas ja aurinkoinen. Olin pikaisesti vilkaissut mitä myytävänä oli ja odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä M30 osastossa ei ollut näyttänyt olevan erikoisempaa myytävänä – kuitenkin juuri sen verran, että päätin nostaa kytkintä.

Lähtökohtaisesti filatelisteille oli tietysti mukavaa ohjelmaa tiedossa, sillä tiedossahan on, että Naantalissa on yleensä hyvä meininki, koska huutokaupat ovat tyypillisesti keräilijöiden kokoontumisajoja, sillä näitä ”fyysisiä” huutokauppoja nykyään järjestää oikeastaan vain enää Hellman. Paikalla olikin suuri osa eturivin näyttelyfilatelisteistamme ja paljon muitakin keräilijötä – mukana myös ulkomaisia vahvistuksia Itä-rajan takaa sekä kauempaakin. Tylsää ei tule ja saman henkistä juttuseuraa löytyy. Maailmalla riehuva koronavirus ei ollut lannistanut filatelisteja. Lisäksi huutokauppapaikalla on tyypillisesti tarjottavana pikku-nakerrettavaa ja tällä kertaa sen lisäksi tarjottiin lounaaksi loimulohta lämpimänä vastaloimutettuna. Myytävänä oli mm. Zeppelin virhepainama kuorella ja Erkki Toivakan ”Postal History of the Åland Islands”-kokoelma – muun myytävänä olleen tavaran lisäksi. Mutta pysyttelen tässä M30 asiassa, kuten yleensä.

Palaset kolmen eri M30 merkin ehdotearkeista. Myytiin 30 euron limitillä. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman huutokaupat.

Filateliapuolella myytävää oli kohtalaisen niukasti, vain neljä kohdetta – näistä erilaisia pikkuerikoisuuksia, eli hammastesiirtymiä, reijitteitä ja laskoksia sisältänyt levyllinen meni maailmalle 45 eurolla, keltaisen 1,25mk/50p päällepainamamerkin päällepainaman siirtymä parin kympin pohjilla, 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari arkin reunasta löysi uuden kodin 55 eurolla, ja ehdotearkeista peräisin olevat isot ryhmät 1,25mk/50p keltaisesta, 4mk postitalosta ja 10mk Saimaa-merkistä kolmella kympillä. Tähän viimeiseen kohteeseen liittyi eräs ”jännä juttu”, nimittäin kohteen esittelyteksti luki seuraavasti: ”Hammastamattomat tekelemerkit isot ryhmät ilman liimaa (*) 1½ markkaa / 50 penniä, 4 markkaa ja 10 markkaa. Hauskat referenssikohteet” – tekstistä saattoi käsittää, että kyseessä olisi jonkinlainen humpuuki, vaikka todellisuudessa kyseessä oli täysin aito ja asiallinen tavara esittelyarkeista. Tämä oli jonkin asteinen ”virheellisyys”, tietysti sen lisäksi, että päällepainama ei tietenkään ole 1½mk. Ostaja sai nämä erittäin sopivasti limitillä 30 euroa. Myytävää oli todella suppeasti, koska tässä oli kaikki M30-osasto filatelia, kaikki siis meni kaupaksi ja nousujakin nähtiin.

Lentopostikortti Saksaan heinäkuussa 1942, M30 1,75mk keltainen ehiökortti ja 2mk karmiini leijonamerkki, yhteensä 3,75mk. Taksa: Postikortti Saksaan (1.4.1942 – 31.8.1941) 1,75mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (30.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = yhteensä 2,75mk. Ylitaksa.

Postihistoriapuolella oli kohteiden lukumäärän suhteen vieläkin hiljaisempaa, myytäviä oli vain kolme kappaletta. Näistä ensimmäinen oli 1mk oranssi automaattimerkki yksin postikortilla kotimaassa. Kohde oli aivan siisti ja meni kaupaksi 28 eurolla. Toinen myytävänä ollut kohde oli Saksaan lentona vuonna 1942 ilmeisesti heinäkuussa lähetetty 1,75mk ehiökortti. Merkille oli ehiön arvoleiman lisäksi mitätöity 2mk karmiini M30 merkki ja sillä oli sekä Suomen, että Saksan sensuurileimaus. Ihan hyvän näköinenkin se oli. Kohteessa ei ollut kuin yksi vika ja se oli, että se on väärällä taksalla, koska postikortin lentolisä Saksaan oli kortin lähettämisen aikaan 1mk eikä 2mk. Tästä huolimatta siitä maksettiin 115 euroa.

Kolmas M30-alueella myytävänä ollut kohde oli Zeppelinin 7. Etelä-Amerikan lennolla kulkenut kuori, jolla oli myös asiaan kuuluvat näyttävät leimaukset. Kyseinen kuori on tarkoituksella Zeppelin-lennolle lähetetty ja siinä luki ”Mit Luftschiff Graf Zeppelin, kuori oli lähetetty painotuotteen taksalla. Hintaa kohteelle tuli 125 euroa.

Kirjattu kirje Viipurista 31.12.1930 Tallinnaan. Taksa: Kirje Viroon (31.12.1928-30.11.1931) 1,00mk + kirjaaminen ulkomaille (31.12.1928-30.11.1930) 1,50mk = yhteensä 3,00mk. Harvinainen ensimmäisen Viron sopimuksen taksa-ajan kirjattu lähetys – M17 virallisen käyttöajan viimeinen päivä.

Vaikka M30 kohteita oli myytävänä ”omassa osastossaan” vain yllämainitut seitsemän, oli M30 kiinnostavaa tarjolla onneksi myös muualla. M17 valkoisen paperin osastossa oli myytävänä kiinnostava Viron erikoistaksainen kirjattu lähetys M17 ja M30 merkkien sekapostitteena sopimuksen ensimmäiseltä taksa-ajalta Viipurista Tallinnaan. Lähetys oli lähetetty M17 merkkien kuolinpäivänä, eli viimeisenä virallisena käyttöpäivänä 31.12.1930. Tämä ajankohta tietysti herätti huomioni ja pohdin sen syvempiä merkityksiä, mutta kohde on siisti ja taksa on oikein… lisäksi se on varmasti kulkenut, koska tyypilliseen tapaan Virolaiset löivät leiman myös R-lipukkeen päälle ja näin ollen tämä kulkeneisuus näkyy myös kirjeen etupuolella. Tarkistin kohteen ja saapumisleimaus löytyy myös kohteen taustapuolelta. Kohde on sen verran hyvä, että se kiinnosti monia – sehän sopii niin erikoistaksoja metsästäville, M17 kokoelmaan sekä filatelian, että postihistoriansa takia (olihan mukana valkoisen paperin 1mk merkki) ja M30 kokoelmaankin se paikkansa voi helposti lunastaa syystä, että kohde lienee yksi harvoista tunnetuista Viroon ensimmäisen taksa-ajan aikana kulkeneista kirjatuista lähetyksistä. Hurja hinta kohteesta maksettiinkin, kokonaiset 480 euroa ja näin siitä tuli huutokaupan kallein M30 kohde. Kallein, jos jo aivan tämän kirjoituksen aluksi mainittua Zeppelin virhepainamakuorta ei lasketa pohjamerkkinsä takia ainakin M30 kiinnostavaksi – nimittäin se myytiin lähtöhinnallaan 9000 euroa.

Vaikka omaksi osakseni koitui liikaa maksaminen, niin jälleen oli kiinnostava huutokauppapäivä ja mieleen jäi monen keräilijäkolleegan näkeminen – keskusteluissa huomasin, että moni pohti koronavirusta ja yhteinen näkemys oli, että mahdolliset kahden viikon karanteenit ovat keräilijöille pikemminkin mahdollisuus kuin uhka – kahdessa viikossa nimittäin saa materiaalista tehtyä kokoelman valmiiksi, jos ei ole muuta tekemistä! Korona saattaa kuitenkin ikävällä tavalla vaikuttaa näyttely- ja kerhotoimintaan lyhyellä tähtäimellä, toivotaan, että se ei aiheuta vahinkoja keräilijöiden riveissä ja, että tilanne laukeaa nopeasti.

Oulun HK ja Marraskuun SFP

By

Kuvioleimattu M30 1mk oranssi leijonamerkki. Leima #226. Oikeudet kuvaan omistaa Oulun Postimerkkikerhon HK.

Minulle kävi harvinainen munaus, nimittäin ”nukuin onneni ohi” Oulun kerhon huutokaupan osalta aivan täysin. En osaa sanoa mikä minuun meni, mutta kuten jo aiemmin tuli todettua on syysväsymys vahvasti hyvä ehdokas. M30 osalstolla oli myytävänä parisen kymmentä kohdetta, joista myytiin kolmea vaille kaikki. Lisäksi M30 myytävää oli ”M30 postilähetykset” osastolla viisi kohdetta. Mitään ihmeitä ei myytävänä ollut, mutta muutamia ihan mukavia kohteita kuitenkin. Kiinnostavin filateliakohde oli myytävänä kuvioleimojen osastossa, jossa 35 euron lähtöhinnalla myytiin kuvioleimalla numero 226 loistoleimattu M30 1mk oranssi leijonamerkki. Kuvioleimat M30 kohteilla ovat hyviä kohteita. Filateliapuolelta mainitsen myös vihkomerkkien leimatut nelilöt, jotka myytiin kuudella eurolla (neljän arvon nelilöt) ja hammastamattomat 2mk punaisen ja 2½mk sinisen leijonamerkin esittelyarkeista peräisin olevat parit, jotka menivät viidentoista euron limitillään kumpikin kaupaksi.

Kynämitätöity kirjattu kirje, Kolkkin postitoimisto. Oikeudet kuvaan omistaa Oulun Postimerkkikerhon HK.

Filateliapuolen osastossa oli myytävänä myös postihistoriakohteita, jotka kuitenkin oli ilmeisesti ajateltu siten, että ne sopisivat paremmin filateeliseen kokoelmaan – ainakin näin saattoi ajatella niitä katsoessaan. Yksi myytävänä olleista kohteista oli kynämitätöity kirjattu kirje. Kynämitätöintejä tulee ajoittain vastaan, mutta mitään valtavan yleistä tavaraa ne eivät ole – kirjatun kirjeen osalta varmaankin vaikeampaa löytää kuin tavallisen, sillä kirjattu kirje on kulkenut postitoimiston kautta – kyseeseen kynämitätöinti tullee vain silloin, kun postileima on ollut hukassa tai rikki. Kyseinen kohde vaihtoi omistajaa kympin limitillä.

Kirje 3.6.1940 Yhdysvaltoihin, New Yorkiin – edelleen Washington D.C.n. Suomen sensuuri. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.8.1942) 3,50mk. Kulkenut Petsamon kautta. Harvinainen postinkuljetusreitti. Oikeudet kuvaan omistaa Oulun Postimerkkikerhon HK.

Mielestäni huutokaupan ylivoimaisesti paras kohde oli M30-postihistoriaosastossa myytävänä ollut hyvin tavallisen näköinen kirje Yhdysvaltoihin. Kirje oli lähetetty 3.6.1940 ja aivan oikein kohdeselosteeseen oli merkitty ”kulkenut Petsamon kautta”. Kyseessä on siis kohde, joka oli reititetty Yhdysvaltoihin Petsamon kautta käyttämällä Thorden varustamon laivoja, joista neljä kuljetti postia Yhdysvaltoihin vuonna 1940 kesällä. Postiyhteys Neuvostoliiton kautta oli sulkeutunut talvisodan alettua ja Saksa piti hallussaan Eurooppalaisia reittejä, joten ainoa reitti jota kautta posti pystyttiin kuljettamaan ilman, että se joutui vieraan varran sensuuriin oli Petsamon kautta laivalla. Petsamon kautta kulkeneita kohteita tunnetaan jonkin verran ja ne ovat kohtalaisen hyviä postihistoriakohteita. Tällä kertaa kohde nousi 40 euron pohjastaan vain alle viiteen kymppiin – tämä oli nukahdukseni suurin tappio.

M30 1mk oranssin leijonamerkin kymmenen merkin pätkä suoraan rullasta, postituore. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu.

Suomen Filateliapalvelun Online huutokauppa 116 loppui 22.11. illalla kahdeksan aikoihin. Minulle jäi tunnelma siitä, että kyseessä oli ”välihuutokauppa” vaikka mukana olikin kaikenlaista mukavaa M30 kohdetta. Filateliapalvelu on vähentänyt huutokauppojensa lukumäärää kuudesta vuosittaisesta neljään, joista kaksi on ”live” huutokauppoja Hellman-brändillä. Tällä kertaa M30 filateliaa oli myytävänä kymmenkunta kohdetta eikä näiden joukossa ollut mitään kovempaa kamaa – vaikeinta päätä edusti 1mk automaattimerkin kymmenen merkin pituinen postituore pätkä rullasta. Ei liene kovin laajalti ymmärretty, että postituoreita pätkiä 1mk merkistä ei ole markkinoilla suuria määriä, koska posti myi käyttämättömät rullamerkit yleisölle automaattien käytön lopettamisen jälkeen ja suurin osa niistä käytettiin normaalisti postituksessa ja näin ollen on leimattu. Erityisesti yhden markan merkki, joka oli sopiva monenlaiseen postitukseen meni hyvin kaupaksi. Yhteensä rulliin varattiin ja tehtiin 340000kpl 1mk oranssia merkkiä. Rullat valmistettiin käsin jo painetuista myyntiarkeista leikkaamalla arkit pystysuoriksi 10-merkin nauhoiksi. Aluksi merkkinauhat olivat numeroimattomia, mutta hyvin nopeasti niihin alettiin lisätä joka kymmenenteen merkkiin numerot. Numeroimattomat 1mk oranssit automaattimerkit ovat erittäin vaikeita – rullia ilman numerointia ehtiin yhteensä vain 31 kappaletta. Tällä kertaa 1mk ”rimpsulle” ei löytynyt ostajaa, syynä saattoi olla 150 euron lähtöhinta. Tarkat tiedot rullamerkeistä löytyvät Hannu Kaupin erinomaisesta ”Yleismerkit 1930” kirjasta.

Kotimaan postikortti japanilaisella Shimonoseki-leimalla. Postin toimesta tämä ei mielestäni Japanissa ole käynyt. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu.

M30 osastossa oli myytäviä yhteensä parisen kymmentä, eli noin kymmenen postihistoriakohdetta filateliakohteiden lisäksi. Kotimaassa lähetettyjen joukossa oli outo postikortti, joka oli ilmeisesti tuotu Japanista asti. Ainakin kortilla oli Shimonosekin japanilainen postileima – ajattelin itse, että joku oli ostanut kortin Japanista ja lähetti sen saavuttuaan kotimaahan kotimaassa. Shimonoseki sijaitsee Japanin pääsaaren Honshun äärimäsessä Etelä-päässä. Kaupunki on tunnettu siitä, että siellä kerätään eniten pallokalaa Japanissa – pallokala kulkee nimellä ”fugu” ja on nimenomaan ”se” kala, joka sisältää tetrodotoksiini-myrkkyä. Mikäli kala valmistetaan väärin sitä syövä aterioitsia kohtaa loppunsa. Kortti myytiin 20 euron limitillä.

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä Suursaaren valtauksen erikoisuus, eli Kotkan kuvioleimattu kirje M30 2,75mk merkillä. Näistä on ollut juttua aiemminkin, joten en ala tässä asiaa sen enenpää avaamaan – totean kuitenkin, että tämä on jo ”aika mones” vastaava, mikä tarkoittaa sitä, että harvinaisuus liikkuu jossain ”alle 20 kpl tunnettu” luokassa tällä hetkellä. Erinomainen kenttäpostiin tai sota-ajan postiin liittyvä kohde kuitenkin. Myyntihinnaksi tuli n. 85 euroa. Hinta oli myyjälle hyvä, varsinkin kun kuvasta päätellen merkki oli vaurioitunut – mutta hyvä oli kohdekin.

Mäntyharju Asemalta Katlaan, Viroon 14.9.1943 lähetetty kirje. Palautettu lähettäjälle, koska yksityispostin yhteys Suomesta Viroon oli poikki. M30 3½mk oliivi single. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen taksainen kirje (-20g) Saksan hallitsemille alueille ml. Ostland (1.9.1942 – 5.9.1944) 3,50mk. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu.

Mielenkiintoinen Suomen ja Viron välisen postiyhteyden keskeytymistä edustava kohde vuodelta 1943 myytiin satasen limitillä. Kyseinen kohde oli lähetetty Viroon yksityishenkilölle aikana, jolloin vain firmapostiyhteys oli auki Suomen ja Viron välillä – kyseinen järjestely johtui ilmeisesti Viroa miehittäneiden saksalaisten halusta kontrolloida vahvasti näiden alueiden välistä tiedonvälitystä. Yritysten, jotka halusivat lähettää postia Suomesta Viroon piti hakea lupa kirjeenvaihtoa varten, kuten todettu, yksityinen posti, jota tämä myyty kohde edustaa oli suljettu. Kohteelle oli leimattu asiaa kuvastava ”RETOUR – Vaihto toistaiseksi keskeytetty” leima ja kuori oli palautettu lähettäjälleen. Kiinnostavaksi kohteen tekee se, että tältä ajalta ei tunneta juuri muita vastaavia kohteita – käsittääkseni tunnetaan yksi ehkä Viroon läpi mennyt kuori ja kolme (alle viisi) palautettua kuorta (tämä mukaan luettuna). Tällaisissa kalliimman hintaluokan kuorissa pitäisi olla aina taustapuoli kuvattuna, vaikkei niissä mitään ihmeellistä olisikaan.

Pohjoismaihin kulkenutta postia edusti 10mk Saimaa singlellä Ruotsiin lähetetty toisen painoluokan lentokirje vuoden 1944 lopusta, ajalta, jolloin valvontakomissio ei vielä ollut kieltänyt lentotoimintaa Suomessa. Kyseinen kohde on kuvattuna Postihistoriallisen Yhdistyksen verkkosivuilla kohdassa, jossa kerrotaan 10mk Saimaan single-postilähetyksistä. Kohteen hinta nousi 20 euron pohjasta yhden askelen, eli 22 euroon asti.

Lentopostikortti Ivalosta 6.8.1947 Pariisiin Ranskaan. M30 10mk Saimaa single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk = 10,00mk. Hyvä singlekohde.

Toinen Postihistoriallisen sivuilla näytteillä oleva ja tässä huutokaupassa myytävänä ollut kohde oli 10mk Saimaa single lentopostikortilla Ranskaan vuodelta 1947. Kortin lähettämisen aikoihin postiyhteydet toimivat jo hyvin koko Euroopassa, eikä siihen liity mitään sen kummempaa ihmeellisyyttä. Kyseessä on kuitenkin ihan ”mukava” singlekohde ja se meni kaupaksi 20 euron pohjalla. Muita Eurooppaan lähetettyjä kohteita edusti 6mk oranssi yksin painotuotteella Sveitsiin, joka sekin meni pohjillaan 20 euroa.

Kauemmaksi menneitä kohteita oli myytävänä muutamia, lentokirje Etelä-Afrikkaan, jossa oli takana asialliset leimaukset meni kaupaksi parilla kympillä – itse en saanut tämän kirjeen taksaa stemmaamaan, joten en lähtenyt hippasille. Yhdysvaltain protektoraattiin Puerto Ricoon lähetetty kirje 2½mk leijonamerkillä singlenä nousi aina 37 euroon saakka – Puerto Rico on hiukan tavallista eksoottisempi kohde. Intiaan vuonna 1950 lähetetty lentopostikortti nousi yli kolmen kympin – kohde oli oikeataksainen ja mielestäni hyvä lentopostikorttikohde. Jos kohde olisi ollut kymmenen vuotta vanhempi, olisi nähty hinnan kohoaminen vielä paljon korkeammalle.

Ehiökorttien osastolla myytiin kaksi M30 6mk päällepainamaehiötä, joissa päällepainama oli siirtynyt. Nämä nousivat pohjistaan kolmeen kymppiin. Viimeaikoina on ollut runsaasti ehiökohteita myytäävänä, mieleen tulee mm. edesmenneen ehiökorttien tunnetun keräilijän Kari Rahialan pääkokoelma, joka on myyty viimeisen vuoden aikana. Muutamissa huutokaupoissa on ollut ehiöiden ehdotteita kaupan ja niistä on maksettu hyviä hintoja. Vaikka kauppa on käynyt kaipaisi M30 ehiökeräily jonkinlaista potkua eteenpäin – harva tätä harrastaa ja tyypillisesti M30 ehiöitä saa verrataen edullisesti ja niistä voi luoda hyvinkin mielenkiintoisen kokoelman.

Hellman huutokauppa 10/2015

By

Hellman huutokaupoilla oli taas myytävänä M30 keräilijää kiinnostavia kohteita, tällä kertaa erityisesti kiinnostavaa oli erään M30 automaattimerkkejä käsittelevän kokoelman myynti. Mukana oli filateliapuolelta erittäinkin harvinaisia automaattimerkkikohteita ja postihistoriapuoleltakin useita automaattimerkkejä kulkeneilla kirjeillä. Henkilökohtaisesti kiinnostusta herätti myös muutama erä, joissa oli kiinnostavaa sisältöä. Kävin katsomassa kohteet etukäteen ja tämä osoittautui jälleen hyväksi strategiaksi, olenkin lähes kokonaan lopettanut erien ostamisen sokkona vain huutokauppakuvien perusteella. Aloitan kohteiden läpikäynnin filateliapuolelta ja sitten etenen postihistoriassa läheltä kauaksi. Sain luvan käyttää kohdekuvia, joten kirjoituksesta tuli mielenkiintoisempi.

Myytävänä oli 10p harmaan automaattimerkin kohteita kolmekin kappaletta. Kohdenumerolla 2106 myytiin leimattu kuusirivilö aitoutuksella, myyntihinnaksi tuli sata euroa. Näitä leimattuja pätkiä on voinut tulla siitä, että kun automaattien käyttö lopetettiin myytiin olemassa olevat merkkirullat eteenpäin ja niitä saattoi käyttää postitukseen ”normaalisti” – itse automaattihan leikkasi yhden merkin kerrallaan, joten tällainen rullan pätkä leimattuna ei ole automaatista tullut. Kohde 2107 sisälsi yhden leimatun ja yhden numeroidun 10p harmaan automaattimerkkiparin. Kohde myytiin lähtöhinnalla 30 euroa, joka mielestäni oli edullinen. Numerolla 2108 myytiin postituore numeroimaton automaattimerkkirulla ”ajalta ennen kuin tajuttiin, että kannattaa numeroida”. Näitä tunnetaan vain muutamia ja kysymyksessä on erittäin vaikea M30 kohde. Lähtöhinta oli sen mukainen 190€ ja myyntihinnaksi tuli 250€.

146153Yllä: 10p harmaan automaattimerkin leimaamaton ja numeroimaton 10 rivilö. Harvinainen kohde. Myyntihinta 250€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen filateelinen harvinaisuus oli 1mk oranssin automaattimerkin kymmenrivilö. Harvinaisen tästä tekee se, että 1mk merkki oli erittäin ”helppokäyttöinen” lähes kaikilla postitteilla. Ilmeisesti kaikki jäljelle jääneet 1mk oranssin automaattimerkin rullat myytiin ja niitä käytettiin ahkerasti postituksessa. Näin ollen postituoreita 1mk oransseja automaattimerkkejä jäi jäljelle vain hyvin vähän. Pitää muistaa, että näitä ei alun perinkään ollut mitenkään valtavan paljon, vaan automaattimerkkirullia tehtiin yhteensä 340kpl ja 1mk oransseja automaattimerkkejä siis 340 tuhatta kappaletta. Kohteen lähtöhinta oli 200€ ja myyntihinta 210€ – tämä olisi voinut nousta korkeammallekin.

146177Yllä: 1mk oranssin automaattimerkin postituore kymmenrivilö. Harvinainen kohde. Myyntihinta 210€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yllämainittujen lisäksi myytiin 50p keltaisen merkin leimattuja ja 1mk oranssin merkin leimattuja kappaleita. Näiden hinnat eivät nousseet erityisen koviksi, vaan kohteet vaihtoivat omistajaa kympeillä pikemminkin kuin satasilla. Tällä kertaa oli ”sauma” kasata saman tien M30 automaattimerkkien osasto kuntoon. Allekirjoittanut teki minkä pystyi mahdollisuuksiensa rajoissa. Minusta tuntui, että hiukan hämärtyi se, että kuinka harvinaisista kohteista oli kysymys, sillä mukana oli niin monta harvinaista kohdetta.

146429Yllä: Lentokirje Kemistä 30.8.1945 Helsinkiin. M30 7mk postitalo single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 5,00mk, lentolisä (jokaiselta 20g:lta) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk, yhteensä 7,00mk. Vaikeahko singlekohde, myyntihinta 60€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Mielenkiintoista oli nähdä, että kirjattu lentokuori kotimaassa jäi varsinaisen huutokaupan aikana myymättä ja myytiin vasta jälkimyynnissä. Lentokuoret M30 merkeillä ovat kohtalaisen vaikeita kohteita ja kirjattuna ne ovat suorastaan hyviä. M30 7mk postitalo merkki singlenä kotimaan lentokirjeellä myytiin pohjahinnalla 60€ – tämä on vaikeahko 7mk postitalon yksittäiskäyttö, vaikka saman kaltaisia muutamia tunnetaankin.

146434Yllä: Kirjattu toisen painoluokan lentopikakirje Helsingistä 4.10.1940 Tukholmaan, Ruotsiin. Mukana 10p harmaa automaattimerkki. 10mk saimaa, 2mk violetti, 40p vihreä, 25p ruskea ja 10p harmaa, yhteensä 12,75mk. Taksa: Kirje (21-125g) Pohjoismaihin (16.6.1940 – 31.8.1942) 4,75mk, kirjaaminen Pohjoismaihin (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,00mk, pikalisä Pohjoismaihin (1.1.1935 – 31.8.1942) 4,00mk, lentolisä (21-125g) 1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk, yhteensä 12,75mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Mielenkiintoinen automaattimerkkien postihistoriakohde oli postimerkkikeskuksessa Helsingissä 1940 leimattu kirje, jolle oli sattunut mukaan 10p harmaa automaattimerkki. 10p harmaiden automaattimerkkien postitteet ovat erityisen harvinaisia ja niitä tunnetaan vain muutamia. Kohteen lähtöhinta oli 150€ ja se myytiin 260€:lla. Hintaan saattoi vaikuttaa juurikin se, että lähetys oli lähetetty postimerkkikeskuksessa ja oli näin ollen ns. filateelinen postite, kyseessä oli kirjattu pikalentokirje Ruotsiin. Mainitsen erikseen, että kohde on kuvattuna myös Hannu Kaupin malli 1930 merkkejä käsittelevässä kirjassa.

146176Yllä: 1mk oransseilla automaattimerkeillä Helsingistä 26.12.1930 Sveitsiin lähetetty kirje. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1930 – 31.11.1931) 2,00mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen mielestäni kiinnostava automaattimerkkikohde oli Sveitsiin lähetetty kirje, jolle oli mitätöity 2kpl 1mk oranssia automaattimerkkiä. Automaattimerkein ulkomaille lähetetyt kohteet ovat vaikeita. Kohteen lähtöhinta oli 30 euroa ja myyntihinnaksi muodostui 85 euroa. Kirjeen merkit oli ostettu automaatista, tästä kertoo se asia, että ne eivät ole toisissaan kiinni ja lähetyksen päivämäärä on juuri ajalta, jolloin automaatit olivat käytössä.

146432Yllä: Painotuotekuori Helsingistä 14.10.1943 Saksaan, 1mk oranssi single. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.8.1945) 1,00mk. Kohtalaisen harvinainen single kohde. Tällaiset painotuotteet Pohjoismaiden ulkopuolelle ovat haastavia kohteita. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kohdenumerolla 2121 myytiin sodanaikainen painotuotekuori 1mk oranssilla leijonamerkillä singlenä. Nämä markan ulkomaan painotuotetaksan kohteet ulkomaille, Pohjoismaiden ulkopuolelle, ovat haastavia. Paras tällainen kohde on 1mk vihreällä, taksalle tarkoitetulle merkillä singlenä kulkenut painotuote, mutta tällaiset 1mk oranssilla kulkeneetkaan eivät ole huonoja kohteita, päin vastoin. Tällä kertaa kohteen lähtöhinta oli 120 euroa ja se myytiin hintaan 130 euroa. Mielestäni kyseessä ei ollut kovinkaan kova hinta! Ehkäpä ”kaikilla” on tämä kohde jo tai kaikki eivät ymmärtäneet miten hyvästä kohteesta oli kysymys.

Ns. ”Saksan erikoistaksainen” kirje 3½mk/2,75mk violetilla merkillä singlenä myytiin32 eurolla ja 9 päivän lentotaksainen merkki jäi myymättä sadan euron limitillä. Näitä 9 päivän taksaisia on lähiaikoina ollut myytävänä jonkin verran ja niitä tunnetaan parisen kymmentä. Lentopainotuote USAan vuodelta 1948 myytiin hintaan 55 euroa – tämän kohteen tekee paremmaksi se, että lentopainotuotteet eivät ole erityisen yleisiä ja lisäksi se, että painotuotteiden lähettäminen vapautui vasta vuoden 1947 loppupuolella. Malesiaan lähetetty kolmannen painoluokan kirje myytiin lähtöhinnallaan 40 euroa.

145070 145070a Yllä: Erä M30 ulkomaanlähetyksiä. Myyntihinta 220€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

”Suomen postilähetyskokoelmat” osastossa oli myytävänä mielenkiintoinen postilähetyserä numerolla 1793.Kohdeseloste luki: ”m/30 erä 1930 – 47 lähetyksiä ulkomaille 8 kpl mm 5 mk sininen leijona parina lentokuorella 22.7.45”. Erästä oli tarjolla kaksi kuvaa, joissa kaikki erän kohteet oli esillä. Katsomalla tarkasti pystyi näkemään, että selosteen mukaisesti erässä oli myytävänä erinomainen kohde, 5mk sinisen parilla lentokuorella Sveitsiin. Kuori oli, kuten pitääkin, kulkenut lentona Englantiin, josta se oli jatkanut matkaansa Sveitsiin. Kysymyksessä on 5mk sinisen ”oikea-aikainen” käyttö. Nämä ovat hyviä kohteita. Erässä oli lisäksi pikakirje Sveitsiin 30-luvulta ja painotuotepostikortti 1mk oranssilla singlellä Sveitsiin joulukuulta 1942. Kysymyksessä on siis sama taksa kuin erikseen myydyssä 1mk oranssin painotuotteen kohteessa, joka myytiin hintaan 130 euroa. Erässä oli lisäksi ulkomaan pakettikortti, ilmeisesti Sveitsiin, kirjattu kirje Liechtensteiniin, pari 2mk punaista singleä postikortilla ja 2½mk vihreä single painotuotekuorella ulkomaille. Kaiken kaikkiaan kohtalaisen hyvä kokonaisuus. Lähtöhinta 100 euroa, myytiin hintaan 220 euroa.

M30 kohteita on lähiaikoina ollut markkinoilla saatavissa runsaasti, parempiakin! Tämä on selvästi painanut kohteiden hintoja ja hyvää tavaraa saa aiempaa edullisemmin. Onko kyseessä lama, filatelian ja postihistoriakeräilyn jatkuva laskusuunta, vai sattuman kauppa – vaiko ehkä kaikkien näiden yhdistelmä. Sitä pohtikaamme kylminä tulevan talven iltoina!