malli1930.fi

2025 ensimmäiset huutokaupat

By

On jälleen siirrytty uuden vuoden puolelle, aika se vaan rientää – nyt siis kellossa vuosi 2025. Blogikin on ollut pystyssä jo yksitoista vuotta ja kymmenen vuoden rajapyykki jäi täysin juhlimatta – on suorastaan säälittävää havaita tällainen asia jälkikäteen! No tuskin mitään on menetetty, tähdätään sitäkin kiivaammin unohtamaan 20-vuotisjuhlakin! Todetaan blogista vielä sen verran, että 2024 postauksia tuli 12 kappaletta, eli yksi per kuukausi vauhtia. Sanoja näissä yhteensä noin 15000. Blogia katsottiin yhteensä 9400 kertaa, joista Suomesta yli 8000.

Aika tuo myös muutosta mukanaan… aiemmin vuoden vaihde oli aina suuri ongelmatapaus, sillä piti muistaa kirjoittaa päivämääriin aina uusi vuosiluku oikein. Nykyään tämä ongelma on lähestulkoon kadonnut, sillä käsin tulee kirjoitettua enää kovin harvoin vuosilukuja. Se mitä pitää kirjoittaa tapahtuu ”netissä” ja tietokoneella… kaikenlainen (tieto)koneistuminen on korvannut suuren osan ihmisen tarpeesta muistaa asioita. Siinä missä elämä on helpottunut on kuitenkin kuvioon tullut mukaan uusi riski, nimittäin muistamisen tarpeen vähenemisen mukanaan tuoma tyhmistymisen riski. Tämä ei ehkä uhkaa niinkään meitä filatelisteja, sillä me joudumme pitämään mielessämme suuria määriä omaan harrastukseemme liittyviä asioita pystyäksemme navigoimaan ajoittain karikkoisiakin tilanteita, mm. pyrkiessämme ymmärtämään kohteita ja niillä löytyviä merkkejä, leimoja ja muita merkintöjä. Ostoksia tehtäessä pitää ajoittain epätoivoisestikin yrittää muistaa, että ei kai vain vastaavaa kohdetta tai herra paratkoon parempaa ole jo kotiutunut aiempina aikoina. Lisäksi on pakko todeta, että ainakin oma sukupolveni on selvästi erilainen kuin nykyinen teini-ikäisten sukupolvi sen suhteen miten asioita omaksutaan ja erityisesti mitä kautta niitä omaksutaan. Paljon asioita ei vuoden vaihdoksen 2024 – 2025 johdosta muutu miksikään, mutta nähtäväksi jää mitä muuttuu vuonna 2025. Kuten ”pikku-aasi” sarjassa aina lopuksi todettiin, sen me kuulemme ensi kerralla, joka lienee vuoden 2026 alussa, tässä tapauksessa.

Vuoden huutokauppakausi alkoikin jo kahden huutokaupan ”vahvuudella”, nimittäin ensimmäisenä huutokauppansa valmiiksi sai Järvenpään Filateliapalvelu huutokaupallaan numero 34. Huutokaupasta ei mitenkään erityisen paljon ole kerrottavaa, joten todetaan, että merkkikohteita oli myytävänä n. kymmenen kappaletta ja näistä myytiin n. 40%. Postihistoriapuolen kohteita oli tarjolla lähes 60 ja kauppa kävi samaa tahtia. Ihmeitä ei oltu myymässä – tavara oli aika tavanomaista, mutta mukana kuitenkin joitakin ihan ”kivojakin” kohteita. Myytävänä oli kokoelmalehdille koottu kokoelma paloissa. Näitä meni kaupaksi vaihtelevasti. Lähtöhinnat olivat hieman yli sen mikä olisi minun nähdäkseni saanut kaupan käymään – kympin lähdöt aika tavallisesta tavarasta ovat hiukan liikaa. Muutamia M30 kohteita nostaakseni totean, että saantitodistus kotimaassa 1½mk merkillä myytiin 29 eurolla – kohde oli hiukan kärsinyt, mutta ajaa asiansa. Pakettikorttikohteita myytiin muutamia, näillä oli mm. korotuksia maksussa ja toisessa erässä kohteita oli lähetetty mm. KPK osoitteeseen. Aiemmassa huutokaupassa myymättömiä kohteita oli niputettu muutaman kymmenen kohteen eriksi ja ne menivät käytännössä kaikki edullisemmilla lähtöhinnoilla kaupaksi. Kuten totesin, mitään erikoisempaa yksittäistä kohdetta ei myytävänä M30 osalta tässä huutokaupassa ollut.

Toinen jo päättynyt huutokauppa oli SF:n suurhuutokauppa 121. Huutokaupassa oli mukana myös kovia kohteita, mutta ikävä kyllä M30 puolella niitä ei montaa ollut, oli kuitenkin jotakin.

Filateliapuolen M30 merkkejä oli myytävänä kahdeksa kohdetta. Näistä kiinnostavia olivat FORD lävistetty 10mk Saimaa merkki, joka nousi aina 41 euron hintaan. 2½mk punaisen merkin huomattava siirtymä myytiin kovalla 85 euron hinnalla. Hyvä 35mk Olavinlinna-merkin laskos meni 56 eurolla.

Laskos 56€
Pystysuuntainen siirtymä 85€

Filateliapuolelle oikeastaan kuuluu myös 5mk hammastamattoman violetin parin käyttö kuorella. Kohteen hinnaksi oli laitettu 250 euroa ja sillä se myytiin. Kyseessä on tunnettu Kouvolan käyttö tästä merkistä, jota voi lähinnä luonnehtia filateeliseksi. Mutta kulkenut kohde kuitenkin lienee.

Sveitsiin punaiselle ristille lähetetty lentokuori vuodelta 1943 nousi 30 euron pohjistaan 37 euroon. Sota-aikainen posti Sveitsiin on parempaa. Kuuden markan vihreä yksin painotuotteella on kohtalaisen hyvä kohde, tällä kertaa Belgiaan lähetettynä se maksoi 46 euroa. Kalliimmallakin vastaavia on myyty. Kallein M30 kohde tällä kertaa oli marsalkka Mannerheimille osoitettu lentokirje. Mannerheim on ollut metsästelemässä Intiassa ja kuori on häntä siellä tavoitellut. Kuori on lähtenyt Helsingistä tammikuussa 1937 ja sille on laitettu 35,50mk postimaksua. Lentolipukekin on leiman alla. Bombayhin kuori on ehtinyt 5.2.1937 kuuden päivän matkan jälkeen. Huomaamme, että kirjeen kuljetusnopeus on parantunut sitten 1930-luvun alun lentotekniikan kehittyessä. Merkintänä kuorella on 22g, mikä tarkoittaa toista painoluokkaa. Taustapuolella on runsaasti leimoja, Tukholman ja saksalainen kauttakulkuleima sekä kolme leimaa Intian suunnalla. Taksoitus menee seuraavasti: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk + lentolisä (per 20g) Etu-Intiaan (15.4.1935 – 14.3.1941) 13,00mk*2 = 31,50mk. En saa taksaa täsmäämään. Kohde on kuitenkin historiallinen tosite Mannerheimin matkusteluista ja sellaisena hieno. Hinta tällä kertaa 330 euroa, missä on Mannerheim-lisää kohtalaisen paljon.

M30 osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti Unkariin. Kortilla oli ikävä kyllä myös juhlamerkki, mikä teki siitä sopimattoman minun kokoelmaani. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat vaikeita kohteita ja Unkari ei ole huono kohdemaa, varsinkin kun kyseessä oli Unkarin erikoistaksainen kohde. Taksana kysymyksessä on todella harvinainen kohde. Kohteen limitiksi oli laitettu 25 euroa ja sillä se meni kaupaksi. Hinta oli lähinnä naurettava verrattuna kohteen harvinaisuuteen. Kun vielä otamme huomioon, että kohteella oli ”postiyhteys keskeytynyt” leimaus, niin on pakko todeta, että huh huh. Oli helmeä tarjolla ja helmen joku sai – kukaan ei voi väittää, että huipputavaraa ei voi saada edullisesti. Mikäli kohde olisi ollut pelkillä M30 merkeillä sen hinta olisi varmasti ponnahtanut paljon korkeammalle, olisi takuuvarmasti ylitetty satasen raja ehkä toisenkin.

Muista osastoista todettakoon, että kovia hintoja maksettiin mm. M17 puolella, jossa Venäjälle lähetetty postikortti, jonka matka oli keskeytynyt nousi aina 460 euron hintaan saakka. Kiinnostavalla kohteella oli kiinnostava hinta. Myös M63 puolella myytävänä ollut henkilökortti 3mk merkillä keräsi kiitettävästi hintaa, nimittäin kortti myytiin 770 eurolla. M1975 osastossa 3mk sukkula-merkillä maksettu henkilökortti keräsi 688 euroa. Ei tarvitse olla Donner todetakseen, että ”henkilöllisyys kannattaa aina”.

Toiselta puolelta katsottuna.. ihmettelin, että M1975 vaikea tilauserän 84002a-01-1998 atrainkuusilo myytiin 22 eurolla…. tasan ei käy onnen lahjat tai huutokauppamyynnit. Tieto on valtaa, vaikka välillä olisi parempi selkeästi jäädä tietämättömäksi maailman menosta, sen verran tieto lisää tuskaa.

2022 Pääsiäinen Forssassa

By

Perinteisesti Forssan kerho on järjestänyt kaksi keräilytapahtumaa vuosittain, toisen pääsiäisenä ja toisen pyhäinmiesten päivänä, jonka nimi kaiketi nykyään on pyhäin päivä ja populäärikulttuurissa Halloween… eli siinä missä McDonalds eli mäkkäri on puskenut suomalaiseen tietoisuuteen ravitsemusalalla on halloween sivuuttamassa kirkollisen juhlapyhän vastaavasti. Kristillisten pyhimysten ja marttyyrien muistoksi vietetty juhlapäivä on muuttunut naamari päässä juoksemiseksi ja karkkien kerjäämiseksi. Kaikki edistys ei ehkä olekaan edistystä, totean paatoksellisesti ja riskeeraan tulla määritellyksi kalkkikseksi… sana, jonka sisältö ei ehkä aukea niille meistä, jotka eivät ole nähneet aivoista otettua magneettikuvaa – nimittäin aivoissa tosiaan on kalkkisaostumia ja niitä on wanhemmilla ihmisillä enemmän. Tähän totean, että siinä missä vähän kalkkia parantaa maan kasvua, niin se tuskin vähäisessä määrin haittaa aivoissakaan. On aika siirtyä lääketieteellisestä filosofiasta filatelian pariin…

Forssassa siis järjestettiin taas, korona-viruksen aiheuttaman tauon jälkeen keräilytapahtuma – paikkana oli Kuhalankadun kiinteistö, perinteiseen tapaan. Kun hieman ennen kymppiä saavuimme paikalle, oli sali jo täynnä myyntipöytiä ja piha ammuttu täyteen autoja. Myös aivan lähialue oli paikoitettu täyteen. Paikka kuitenkin löytyi helposti. Aikaisimmat linnut olivat metsästämässä matoa kuulemma jo yhdeksän aikoihin. Itse olen aina naurahtanut näitä juttuja, nimittäin harvemmin käy niin, että olen tyhjin käsin mistään lähtenyt ja kauppiaat, jotka tietävät mitä keräilen, tietävät myös, että maksan paremman hinnan hyvästä kohteesta kuin jobbarit, jotka aamutuimaan laukkaavat etsimässä tarjouksia… eli maineen rakentaminen hyvänä ostajana on yhtä tärkeää keräilyssä kuin maineen rakentaminen hyvänä myyjänä.

Paikalla oli viitisentoista myyjää, tällä kertaa ei ruotsalaisia ja yksi paikka oli jäänyt myymättä = yksi kulma oli tyhjänä. Se mikä oli heti selvää, oli se, että monella myyjällä oli päässyt sopivasti kerääntymään ”uutta” tavaraa ja siksi katsottavaa oli tavallista enemmän. Kaukaisimpana vieraana Juhani Kemi oli saapunut Pohjoisesta Forssaan. Hämeenlinnan kerho oli pöydällä mukana, Tampereelta oli useampia myyjiä, Pertti Hurmerinta oli tyypillisine laatikoineen paikalla ja Apollolta oli useampia jäseniä myymässä kortteja. Juhani Pietilä oli paikalla Turusta.

Huomionosoitus ojennetaan toiminnasta Forssalaisen keräilyn hyväksi

Kun tapahtuma oli ollut auki jonkun hetken, pidettiin lyhyt seremonia, jonka anti oli tunnustuksen ojentaminen Olli Saariselle, joka on toiminut Forssassa monella tapaa pitkän aikaa erityisesti korttikeräilyn ”virstanpylväänä” ja Huutokortti-huutokaupan taustavoimana. Onnea Ollille ja kiitos tehdystä työstä. Huutokortti oli tällä kertaa ”fiksu” nimittäin huutokaupalta tuli viesti pari päivää ennen Forssan tapahtumaa siitä, että jos joku haluaisi nähdä jonkun kohteen ”livenä” ennen huutokaupan päättymistä, se olisi mahdollista pyytämällä kohde nähtäväksi keräilytapahtumaan. Itsekin käytin tätä mahdollisuutta hyväkseni ja sain nähdä minua kiinnostaneen kohteen ja pääsin tarkastamaan kohteen kunnon.

Kävin itsekin myyjien tiskejä läpi ahkerasti ja tein muutamia löytöjäkin. Näistä esiteltäköön tässä yhteydessä kaksi. Ensimmäinen löytö oli lentokuori Tuusulasta 6.12.1944 Linköpingiin, Ruotsiin. Kuori jatkaa samaa ”linjaa” kuin Turun Kevät – tapahtumasta löytämäni kuori, eli jatkosodan päättymiseen liittyviä erikoisia lentopostin aikoja loppuvuodesta 1944. Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerrottiin, kuljetti 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana lentopostia vain kaksi kertaa viikossa linjalla Hyvinkää – Turku – Tukholma liikennöinyt ruotsalainen ABA. Aero sai luvan lentää 21.12.1944, mutta aloitti lennot vasta vuoden 1945 puolella. Turun Kevät kirjoituksen yhteydessä esitelty kuori oli kulkenut lokakuussa 1944, jolloin ABA lensi kerran viikossa reitillä Hyvinkää – Tukholma; tämä nyt löytynyt kuori on siis ”erilainen”, koska se on lentänyt eri reittiä, vaikka päämäärä ja lähtökenttä Suomessa ovatkin olleet samat. Lisäksi joulukuussa 1944 on ”varmaa”, että lentoja lensi vain ABA. Rehellisyyden nimissä on todettava, että vuoden 1944 lopun lentokuoret Ruotsiin eivät ole erityisen harvinaisia ja niitä saa hankkia edullisesti. Silti niihin liittyy lentopostihistoriallista kiinnostavuutta, sillä ajat olivat erikoiset, ja tietoa näiden aikojen lentotoiminnasta on tullut yleiseen tietoon vasta Pokelan ja Keturin lentopostikirjan julkistamisen yhteydessä. Näiltä osin herrat (R.I.P.) tekivät suuren palveluksen suomalaiselle postihistorialle.

ABA:n koneella Ruotsiin lentänyt lentokirje. Kirjeen taksa oli 3,50mk ja lentolisä 2mk, yhteensä 5½mk. ABA oli ainoa lentoyhtiö, joka lensi Suomeen 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana, reitillä Hyvinkää – Turku – Tukholma.

Sen verran vielä tästä kohteesta, että siinä on paljon asiaa – M30 merkit on leimattu maamme 27. itsenäisyyspäivänä, kuori on sensuurin tarkastama (Sensuurinumero ilmeisesti 99) Turussa ja siis lentänyt Turusta Tukholmaan, ja siinä on kaksi 1944 joulumerkkiä lentolipukkeen lisäksi. Jollakin tavalla kohteessa on paljon hyvää. Mikäs tässä on omaansa kehuessa!

Toinen kohde löytyi saatesanoilla ”Onko mitään uutta?” – ”Ei siellä mitään ole”… ja tästä voidaan päätellä, että kävin keskustelua taas Juhani Pietilän kanssa, jolla on aina jotakin! Kun myyjä on itse kovan luokan keräilijä, jolla on hyvä silmä noukkia ”kuleksimasta” sopivasti tavaraa, on helppoa ymmärtää miksi myytävänä tavaran laatu ja kiinnostavuus ovat usein korkealla.

2mk keltainen yksin postikortilla Saksaan. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukainen postikortin taksa (1.9.1942 – 5.9.1944) 2,00mk. Kortista tekee kiinnostavan sille lyöty ”Lb” sensuurileima.

Juhanilla oli taas mielenkiintoista postihistoriaa mukanaan, korttikansioiden lisäksi. Tällä kertaa löysin Saksaan 1944 lähetetyn postikortin hänen laatikostaan, jolle oli lyöty Berliinin ”Lb” sensuurileima. Tätä sensuuria käytettiin pankki- ja virkapostin sensurointiin, mutta sitä on käytetty ilmeisesti joskus myös tavallisen postin sensurointiin. Ilmeisesti resursseja on jaettu sensuuritoimistossa ja joko leima on liikkunut tai sensuuri ja leima ovat liikkuneet osastolta toiselle tai sensuroitavaa postia on ohjattu osastolta toiselle. No, joka tapauksessa tämän lähetyksen juttu on tuo sensuuri – itse lähetys on tyypillinen ajankohdalleen taksansa ja käytetyn merkin osalta.

Kun kävi vielä silläkin tavalla, että eräs keräilijäkolleega tuli tyytyväiseksi, kun löysin hänelle sopivan paremman kohteen ja päätti tarjota sillileivän ja kaffet, niin oma päiväni saavutti suorastaan ”korkeamman tilan”. En usko, että atomitasolla olin mitenkään erityisessä viritystilassa, mutta hyvä mieli vapautui tyytyväisyytenä. Ennen lähtöä käytiin vielä keskustelua tulevasta Liittokokouksesta muutamien kerhojen edustajien kanssa.

Merkki-Albertin 59. huutokauppa

By

Huhtikuun alkuun päättynyt Merkki-Albertin 59. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle muutamia mielenkiintoisia kohteita niin filatelia- kuin postihistoriapuolellakin. Havaintoja keräilijäkunnan ostokäyttäytymisestä on mielenkiintoista tehdä ja samalla jännittää, joko omaan kokoelmaan löytyisi jotain mielenkiintoista. Näin koronaviruksen jyllätessä on mukavaa tehdä kotona siistiä sisätyötä ja uppoutua filateliaan, jos kohta se on jäänyt näin etätyöläisenä ehkäpä tavallistakin vähemmälle… tasan eivät käy onnen lahjat.

M30 osastossa oli myytävänä suuri määrä loistoleimaisia leijonamerkkejä ja vain muutama lähetys – postihistoriaan ehkä enemmän kallellaan olevana oli ensireaktio se, että minua kiinnostavaa on tällä kertaa vähemmän, huutokaupan läpikäynti kuitenkin näytti, että muissa osastoissa oli jonkin verran M30 kohteita myytävänä. Mutta aloitetaan filateliasta, kuten tavallista.

5mk violetti loisto. Tänään 160 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Kuten jo totesin, oli myytävänä useita loistoleimaisia M30 leijonamerkkejä – näistä ilmeisesti korkeimmalle tällä kertaa nousi 5mk violetin merkin loisto, joka keräsi kokonaiset 160 euroa hintaa. Hyvänä kakkosena oli 25p ruskea 120 euron myyntihinnallaan. Moni muukin merkki nousi tyypillisestä 20 euron lähtöhinnastaan ja usean merkin myyntihinnat nousivat yli kolmen kympin. Hurjaa menoa! Myytävänä oli muutamia automaattimerkkikohteita, jotka tekivät kauppansa suhteellisen hyvin, vaikka kaikki rullamerkkikohteet eivät menneetkään kaupaksi. Kokonainen rulla 10p merkistä jäi myymättä 70 euron lähtöhinnalla. Mielestäni kohtalaisen hyvä myytävänä ollut kohde oli 10mk saimaan numerokuusilo, jossa oli kohtalaisen selkeä laskos – kohde nousi 30 euron pohjahinnasta 57 euroon.

Ehiöpostikortti pikana Österåsiin Ruotsiin, ilmeisesti Nastolasta 14.4.194x. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (11.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.1.1935 – 1.9.1942) 4,00mk = yhteensä 5,25mk. Oikea taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

M30 osastossa oli, kuten jo mainitsin, vain muutamia lähetyksiä myytävänä – näistä kotimaassa kulkeneita oli suuri osa – muutama pakettikortti, joista yksi oli nidottu ilmeisesti (ainakin kohdeselosteen mukaan) saantitodistuksiin ja oli vankilaan lähetetty. Muutoin mainittavaa ei näissä kohteissa ollut, ellei oteta huomioon Ruotsiin lähetettyä ehiökorttia, johon oli maksettu pikalisä. Kortin hinta nousi kympin pohjista 28 euroon saakka. Pikapostikortit ovat ihan hyviä kohteita, vaikka ne eivät erityisen harvinaisia olekaan – jostain syystä Ruotsiin tunnetaan aika monta pikapostikorttia, mutta kirjattuja ei yhtä montaa.

Lentopostin osastossa oli useita M30 kohteita myytävänä. Näistä kotimaanpostia edusti kirjattu lentokirje vuodelta 1950 Turusta Helsinkiin. Kotimaan lentoposti on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi lentoposti Ruotsiin, mikä on tietysti hieman mielenkiintoinen juttu. Syitä siihen voi vain arvailla, mutta pääsyy lienee se, että posti toimi sen verran nopeasti ilman lentokuljetustakin, että suuri yleisö piti lentomaksun maksamista turhana. Kirjattu kotimaan lentopostikirje myytiin 26 eurolla ja nousi siis jonkin verran 15 euron pohjistaan.

Postikortti Ruotsiin, 1,25mk keltainen M30 merkki Single. Sotasensuuri tarkastanut. Oikea taksa kortille lähetyksen aikaan. Kyseessä on laivalla Ruotsiin kulkenut postikortti. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Tämän huutokaupan mielestäni suurin floppi oli Ruotsiin lähetetty postikortti vuodelta 1940, joka oli maksettu 1,25mk keltaisella M30 leijonamerkillä, mikä oli oikea taksa Pohjoismaiden postikortille. Kohdekuvauksessa luki ”Lentopostikortti Ruotsiin, K.L.M -lentoleima! ” mikä tietysti saattoi näyttää olevan totta, mutta ei kuitenkaan ollutkaan, nimittäin kortilla totta tosiaan on K.L.M.n lentoon viittaava leimaus ”KLM – Restauratie Vlietuig”, joka käännettynä tarkoittaa ”KLM – restauraatiolento”. No mikä se sellainen restauraatiolento on? Se on sitä, kun lentokoneharrastajat ovat korjanneet yhden ensimmäisistä lentokoneista ja tekevät kuolemaa uhaten lentoja korjatulla ”nestorilla”. Näin oli siis Hollannissa tehty ja leima viittasi kortissa näkyvään tällaiselta lennolta otettuun kuvaan. Kyseessä EI ole siis tilanne, jossa kyseinen kortti olisi lentänyt M30 merkillä mihinkään. Jos kuvaa katsoi tarkasti huomasi, että kyseinen leima on kaiken kirjoituksen ja postileiman alla. No joku tästä innostui ja hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 35 euroon saakka.

Lentokirje vuodelta 1935 Meksikoon. Taksa: Kirje ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + lentolisä (per 5g) Meksikoon (15.4.1935 – 31.3.1938) 2*6,00mk = yhteensä 15,50mk. Oikea taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Lentopostin osastolla oli myytävänä myös Meksikoon ilmeisesti 1936 tai 1937 lähetetty lentopostikirje, jonka vastaanottaja Luutnantti Lauri Uski palveli koululaiva Suomen Joutsenella. Kirje oli hiukan suttuisen näköinen, mutta kohdemaa ja se, että kirje oli lähetetty Suomen Joutsenelle tekevät siitä kiinnostavan. Meksiko on 1930 luvulla kulkeneen postin joukossa harvinainen kohdemaa (niin kuin se on muutenkin M30 aikakaudella). Kohteen pohjahinta oli 20 euroa ja se myytiin 26 eurolla – mielestäni halvalla meni. Hyvä kohde lentopostikokoelmaan. Leimasta ei kuvan perusteella saa selvää, mutta koska kirje on lähetetty Vera Cruziin Meksikoon voi tehdä salapoliisityötä ja saada selville, että kysymyksessä oli Suomen Joutsenen kuudes valtameripurjehdus, joka matkareitti oli Helsinki – Oporto (nykyinen Porto, Portugal) – Dakar (Senegali) – Ciudad Trujillo (Dominikaaninen tasavalta) – Vera Cruz (Meksikko) – Havanna (Kuuba) – New York (Yhdysvallat) – Oslo (Norja) – Helsinki ja, että kyseinen purjehdus tapahtui 2.11.1936-1.5.1937 eli kesti yli puoli vuotta. Näin ollen voidaan arvella, että Meksikossa Suomen Joutsen on ollut vuoden 1937 alussa tai vuoden 1936 lopussa. Tämä myös ”varmistaa” sen asian, että lentotaksa on OK.

Muissakin osastoissa oli joitakin M30 kohteita, joilla oli huomioarvoa – yksi kiinnostava kohde oli joulukuussa 1944 Sveitsiin 4½ mk taksalla lähetetty kirje. Kirje oli siis kulkenut Saksan halki ja sensuroitu Saksassa – kuten moni muistaa, oli Suomen ja Saksan välinen postiyhteys katkennut jo syyskuussa 1944, mutta vaikka Suomi ja Saksa tappelivat Lapissa keskenään, antoivat saksalaiset suomalaiselle postille kauttakulun Sveitsiin käytännössä siihen asti kunnes Kolmas Valtakunta antautui. Tämän aikakauden, siis syyskuun 1944 jälkeen Saksan läpi kulkeneet lähetykset ovat mielenkiintoisia. Tämä mielenkiinto oli tarttunut myös muihin ja kohde myytiin 41 euron hinnalla.

Postilähetyserissä oli useita M30 eriä myytävänä, joista kaikki eivät menneet kaupaksi. Ongelmana tässä oli varmasti se, että koronaviruksen takia eivät ihmiset lähteneet katsomaan kohteita. Itsekään en mennyt, koska en olisi päässyt Uudellemaalle, poliisi olisi luultavasti todennut filatelian liian vähäiseksi syyksi päästä kulkemaan tasavallan sisällä vapaasti. Tällaisessa tilanteessa hyvä kuvitus tulee erittäin tärkeänä asiana esiin – toki on ymmärrettävää, että kun kohteita on valtava määrä ei kaikista voi olla täydellistä kuvastoa olemassa.

29. HTO huutokauppa 24.2.2015

By

HTO huutokaupassa oli jälleen muutamia kiinnostavia M30 kohteita, mm. vuoden 1944 Pääsiäisen erikoistaksainen postikortti kenttäpostiin 50p vihreällä merkillä, josta on lähiakoina ollut allekirjoittaneenkin puolesta kirjoittelua mm. Filatelistissa. Uusin tietohan tästä kortin taksasta tuli Filatelistin numerossa 1/2015, jossa Jukka Mäkinen kertoi vastauksena kirjoittamaani artikkeliin Philatelia Fennicassa 5/1988 sivulla 365 kerrotun, että taksa-aika olisi 1.4. – 10.4.1944. Tällainen filatelistien vuoropuhelu on sitä parasta keräilyharrastuksen antia – saadaan ja otetaan vastaan tietoa toisilta keräilijöiltä. Kaikille tulee hyvä mieli. Käyn läpi muutamia kohteita, jotka herättivät huomioni syystä tai toisesta, kuten tavallista valinnat ovat omiani. Aloitan postihistoriakohteilla. Jälleen sain luvan HTO huutokauppojen meklarilta Hannulta luvan käyttää kuvia, kiitos siitä.

29_sl0118Yllä: Pääsiäisen 1944 erikoistaksalla kenttäpostiin kulkenut postikortti. M30 50p vihreä single. Taksa-aika ilmeisesti 1.4.-10.4.1944, eli 10 päivää. Lähtöhinta 15€, myytiin 44€:lla.

29_sl0621 Yllä: Kohde 263, USA:ssa edelleen lähetetty lähetys, joka oli ensin lähetetty 4.6.1945 New Yorkiin, M30 2½mk punainen ja 2kpl 10mk Saimaa, yhteensä 22½mk. Suomen ja USAn sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.10.1942 – 30.6.1945 4,50mk, lentolisä (jokaista 5g kohti) Yhdysvaltoihin (vyöhyke 6) 15.3.1945 – 9.8.1945 9,00mk => 2*9=18,00mk, yhteensä 22,50mk. Edelleen lähetetty USA:ssa lisäämäällä 8 centin lentopostimerkki, joka vastasi USAn sisäistä lentopostitaksaa 26.3.1944 – 30.9.1946 jokaista unssia kohti, näin meille kertoo SCOTT luettelo vuodelta 2006, sivu 44A. Eli saattaa olla, että eteenpäin lähetyksen yhteydessä on haluttu maksaa kulku lentona myös eteenpäinlähetyksen yhteydessä Amerikan halki. 8centin merkki on leimattu vain kulmastaan. Mielenkiintoinen. Lähtöhinta 20€, myytiin 40€.

29_sl0617 Yllä: Kohde 287, kaksi kirjettä Yhdysvaltoihin maaliskuussa 1945. Toinen päivätty 10. ja toinen 12.3., sensuroidut ja samat M30 merkit kuin yllä mainitussa kohteessa 263. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.10.1942 – 30.6.1945 4,50mk, lentolisä (jokaista 5g kohti) Yhdysvaltoihin (vyöhyke 6) 15.3.1945 – 9.8.1945 9,00mk => 2*9=18,00mk, yhteensä 22,50mk. Postiyhteys USA:n aukesi sodan jälkeen maaliskuun alkupuolella 5.3.1945, joten nämä ovat varhaisia lähetyksiä sodan jälkeen. Limitti 25€, toteutunut 25€. Kolmen ja puolen kuukauden mittainen taksa-aika.

Kohde numero 277 esiteltiin selitteellä: ”25 mk + 3 mk pun lentokuorella Englannin kautta San Franciscoon 14.XI.45 By Air to the United Kingdo-leima”. Kirjeen päällä lukee paino 4g ja lentolipuke on mitätöity ”Englantilaiseen tyyliin” punaisella leimalla. Kysymyksessä on siis lähetys, joka on lähetetty USA:n, mutta lentomaksu on maksettu vain Englantiin saakka, josta kuori on lähtenyt laivalla eteenpäin. Kirjetaksa 14.11.1945 oli 10mk ensimmäisen luokan ulkomaan kirjeelle. Kirjeen lentolisä jokaiselta viideltä grammalta Englantiin oli 3mk. Ns. ”täysi USA:n lentolisä”, eli koko matkan lentolisä oli 22mk viittä grammaa kohti. En saa räknättyä yllä mainituista mitenkään kasaan 28mk postimaksua. Ilmeisesti postitoimisto on todennut, että taksa on ”suoralentona” korkeampi kuin mitä kuorelle on laitettu merkkejä ja sen tähden laittanut kuoreen ”By air to the UK” leiman, Englantiin asti lennon merkiksi – tähänhän kuorelle laitetut merkit riittivät. Eli väärätaksainen, mutta posti päättänyt olla laittamatta lunastusta ja lähettänyt halvempaa reittiä. Lähtöhinta 15€, toteutunut 75€.

29_sl0618Yllä: Kohde 277

Minulle pieni mysteeri oli numerolla 264 ja selitteellä ”10 mk Saimaa vaaleanviol 3 kpl ja 1 mk oranssi kuorella, Kuusa 10.10.1931 kuorelle merkitty 1mk lunastus, mutta kuorelle on liimattu useamman lunastettavan lähetyksen edellyttämä summa” myytävänä ollut kohde. Yritin katsella kohdetta useampaan kertaan ja ymmärtää, että mistä oikein on kysymys, mutta ymmärsin vain, että lunastusta oli laitettu 1mk – ilmeisesti kyseessä oli kotimaassa lähetetty kirje, jolle oli laitettu 1mk oranssi merkki maksuksi, kuitenkin kirjeen postimaksu oli ollut 1,5mk ja näin ollen lunastusta tuli puuttuva osa tuplana, eli 2*50p = 1mk. Miksi kuorelle on mitätöity 30mk edestä postimerkkejä ei käy mitenkään itse lähetyksestä ilmi. Ainakaan kuvan puolesta. Oliko takapuolella mahdollisesti jotain lisätietoa tai mukana jotain muuta dokumentaatiota, se ei mistään selviä – Meklarilta en kysynyt. Lähtöhinta 20€, toteutunut 134€. Juttelin tästä muutaman keräilijäkolleegan kanssa ja he miettivät, että voisiko kysymyksessä olla tilanne, jossa firmaan on tullut useampiakin lunastettavia lähetyksiä joiden lunastukset on sitten sattuman kaupalla mitätöity tälle kirjeelle. Selitys vaikuttaa mahdolliselta – onko se totta, se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.

29_sr0058Yllä: Kohde 264

Kohdenumerolla 296 myytiin ”viisi kuorta USA:han 1945 lähtöhinnalla 20€. Tämä oli mielestäni huutokaupan paras M30 postihistoriakohde. Kuvassa etualalla näkyy kaksi USA:n 59mk taksalla kulkenutta kuorta. Taksa näiden kuorten osalta muodostuu 18mk/5g lentotaksasta ja 5 markan ulkomaan kirjetaksasta = 3*18mk + 5mk = 59mk. Lisäksi oli vielä kolmaskin saman taksa-ajan kuori. Taksa oli voimassa vain 21 päivää. Näiden kolmen kuoren lisäksi kohteessa oli vielä ”sokeri” pohjalla, kirjaimellisesti. Nimittäin taka-alalla näkyy hieman suttuinen kuori, jolla on 2kpl 4mk oliivia merkkiä, yhteensä siis 8mk. Kuori on mennyt pintalähetyksenä USA:n ja on toisen painoluokan kirje kahden kuukauden taksa-aikana – vaikea ja harvinainen. Toteutunut hinta 52€ oli mielestäni halpa.

29_P1090188 Yllä: Kohde 296

Henkilökohtaisesti ihmetystä herättivät muutamien loistoleimattujen yksittäismerkkien hintojen nousut, taitaa olla niin, että loistoleimaisten keräily on nousussa. Muutama esimerkki alla – kohteet ovat kyllä hienoleimaisia.

29_sp0002Yllä: 1:75/1,25mk keltainen loisto, Kinnula 20.5.1941 nappiloisto. Myyntihinta 43€.

29_sl0595Yllä: 5mk sininen loisto, 11.3.1946 Helsinki. Myyntihinta 45€.

29_sl0594Yllä: 8mk violetti loisto, Vaasa 9.10.1946. Myyntihinta 85€.

Perinteisemmän filatelian kohteista kiinnostava oli 30mk linja-auto merkin hieno siirtymä. Kohdekuvauksessa mainittiin pieni rissi, mutta mielestäni se ei varsinaisesti haittaa, sillä kohteen päähuomion kohde on laskos. Lisäksi myytiin muutamia tarttumia.

29_so0001Yllä: 30mk linja-auto laskoksella. Myyntihinta 19€.

Minulle kävi taas, kuten on nyt käynyt jo muutamia kertoja, että kokoustamisen takia on mennyt loppukahina ohi huutokaupoista. Näin ollen hyviä kohteita on mennyt ohi suun. Toisaalta aina ei voi voittaa. Onneksi muutama huuto sentään jäi kiinni.

 

1944 pääsiäisen ”erikoistaksa” kenttäpostiosoitteisiin

By

Aiemmin kertailin Joulun 1943 ja Uuden Vuoden 1944 kenttäpostiin lähetettyjen painotuotteen ehdot täyttävien toivotuskorttien taksoja ja tällöin kävi ilmi, että oli annettu erikseen määräys, että kuukauden ajan sai kenttäpostiosoitteisiin lähettää ”tavallisilla” postimerkeillä, siis ei-kenttäpostimerkeillä, 50 pennin taksaisia painotuotteen ehdot täyttäviä toivotuskortteja. Tämä oli siis erikoistapaus, sillä yleisesti ottaen kenttäpostiosoitteisiin ei tavallisilla merkeillä saanut / voinut mitään lähettää. Toinen poikkeus oli vuoden 1944 pääsiäinen, jolloin ilmeisesti sai myöskin käyttää tavallisia postimerkkejä 50 pennin taksan maksamiseen. ”Ilmeisesti” siksi, että minulla ei tästä ole esittää mitään dokumenttia, mutta asiasta kuitenkin mainitaan mm. Pentti Kopsan kirjassa Keräilijän Kenttäposti*. Filatelistista 1/2015 ja Philatelia Fennica 5/1988:sta selviää, että taksa on ilmeisesti ollut voimassa 1.4.-10.4.1944, eli kyseessä on 10 päivän taksa!

pääsiäinen_1944Yllä: Pääsiäisenä 1944 Porista 5.4.1944 kenttäpostiosoitteeseen lähetetty tervehdyspainotuotekortti 50p vihreällä M30 leijonamerkillä. Taksa: Kenttäpostikortin pääsiäistaksa 1.4.1944-10.4.1944. 10 päivän taksa!

Heikki Heino mainitsee tällaisten pääsiäiskorttien olevan harvinaisia ja siinä hän on oikeassa, niitä ei tosiaan useinkaan vastaan tule. Kuitenkin sama, mikä pätee joulu ja uudenvuoden tervehdyksiin pätee näihinkin, vastaan niitä voi tulla ja hinta voi olla hyvinkin edullinen. Pääsiäinen oli sijoittunut kalenteriin vuonna 1944 siten, että kiirastorstai oli 6.4., pitkäperjantai 7.4., pääsiäispäivä 9.4. ja toinen pääsiäispäivä 10.4.

PLH:n kiertokirjekokoelmassa ei tällaisesta pääsiäisen ajan erikoistaksasta ole erikseen mitään huomautusta, kuitenkin aiemman ilmoituksen perusteella, liittyen joulu ja uuden vuoden taksoihin ei ole kaukaa haettua olettaa, että taksa tosiaan oli olemassa. Mikäli kyseisenlainen taksa oli käytössä on hyvin todennäköistä, että se oli yleisölle ilmoitettu mm. sanomalehti-ilmoituksilla esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Tämä oli tavallinen tapa jakaa tämän tyyppistä erikoistietoa postin toiminnasta ja vastaavia tiedonantoja tunnetaan mm. liittyen postinkulun keskeytyksiin ja uudelleen avautumisiin sotavuosina. Olisi tietysti hienoa löytää tällainen ilmoitus koskien pääsiäisen 1944 taksaa – kun noita pääsiäisen päiviä katsoo, niin voisi kuvitella, että pari viikkoa ennen pääsiäistä mahdollinen ilmoitus olisi lehdessä voinut olla.

[Kommentti 9.8.2014: Filatelistin 5.9.2014 ilmestyvässä numerossa 6/2014 toivottavasti näemme vähän lisätietoa tästä taksasta]

[Lisäys 30.9.2014] Tutkittuani uudemman kerran mikrofilmejä Helsingin Sanomien numeroista huhtikuulta 1944 löysin myös 5.4. päivätystä lehdestä uutisen tästä taksasta. Filatelistissa julkaistussa artikkelissa kirjoitin löytämäni päivän olevan 6.4.  mikä kirjoittamisen hetkellä pitikin paikkaansa.

[Lisäys 15.2.2015: Jukka Mäkinen kertoo Filatelistissa 1/2015 sivulla 6, että Philatelia Fennican numerossa 5/1988 sivulla 365 taksa-ajaksi on mainittu 1.-10.4. ja tämän tiedon takana on August Leppä. Tietoa tiedon lähteestä ei ole, mutta mielestäni voidaan pitää tätä ihan hyvänä tietona asiasta. Tämä on esitetty Filatelistiliiton postihistorian seminaarissa Tampereella 9.4.1988.]

* Pentti Kopsa, Keräilijän Kenttäposti, Finlandia 88, 1996

 **Heikki Heino, 50 pennin taksa kenttäpostiosoitteisiin jouluna 1943, Tavastforum 4/2013, s.11