Siperian kautta

Salon 1947 perustettu filatelistikerho järjesti helmikuun viimeisenä sunnuntaina pienimuotoisen postimerkin päivä ajatukseen pohjautuneen keräilytapahtuman kauppakeskus Plazan toisessa kerroksessa. Edellisenä iltana oli käyty kasaamassa A-kehys, johon saatiin neljä kertaa viidentoista sivun mikronäyttely filateliaa ja postikortteja. Tällä kertaa näytillä oli kerhon sihteerin Matti Bothin laivakortteja, Simo Vainion kuorma-autokortteja, Jari Laakson Montenegron merkkejä esittelevästä kokoelmasta 15 sivua ja Ensio Huldenin Salo-aiheisia postikortteja, tällä kertaa ilmakuvia Salosta 1930-1960 luvuilta.

Myyntipaikoja oli noin kymmenen ja niistä käytössä kuusi. Kerholaisilla oli ylimääräistä nurkissaan ja sitä tuotiin myytäväksi. Vuosi vuodelta kerhon väki on vähentynyt, mutta yritämme järjestää pieniä tapahtumia ja pitää yllä toimintaa. Tällä kertaa ei ollut myöskään markkinointi paikallisissa lehdissä unohtunut ja sillä lienee ollut positiivinen vaikutus, sillä ihmisiä oli aamusta asti katselemassa näyttelyä ja sekin ihme tapahtui, että joku sai jotakin myydyksi!

Itsekin osallistuin myyntipöydällä ja tietysti järjestelyihin. Omalta kantiltani katselin asioita sillä silmällä, että eipä tarvitse pohtia löytävänsä mitään M30 kohteita tästä tapahtumasta, mutta taas sain pettyä – positiivisesti…. jos se on ylipäätään mahdollista. Olin hetken aikaa oman elämäni ”Väyrynen”, kun hetken aikaa lähes luulin olevani väärässä ja erehdyin. Nimittäin eräältä myyntipöydältä minulle tuotiin näytille M30 merkkiin perustuva kirjoituslehtiö, jossa vihreä 2mk leijonamerkki komeilee lehtiösivujen keskellä. Tällaista mahdollisuutta ei tietenkään voinut jättää väliin ja ”pakollinen” M30 kohde oli hankittu!

HTO huutokauppa järjesti järjestysnumerolla 73 huutokaupan, joka päättyi helmikuun lopussa. Tällä kertaa myytävänä oli jokunen erittäin hyvä M30 kohde. Filateliapuolella ei ollut ihmeitä myytävänä – parasta antia oli 50p vihreän merkin hammastamaton kulmapala, joka myytiin hieman yli 30 euron hintaan, Karjalan väreissä oleva koepainosmerkkipari nousi yli viiden kympin ja parhaat loistot nousivat hieman. Myynti filateliapuolella oli n. 50 prosenttia (8/15).

Postihistoriapuolella tarjolla oli nelisenkymmentä kohdetta. Kotimaan postista ”kovin kohde” oli selvällä marginaalilla seuraavaan 2mk keltaisella merkillä elokuussa 1945 maksettu postin taksataulu. Taksatalulut ovat kaiken kaikkiaan harvinaisia, koska niitä on säilynyt vain vähän, enkä usko niitä erityisen paljon myydyn posteista. Yritykset, jotka kävivät erityisesti ulkomaan kirjeenvaihtoa ostivat tauluja pystyäkseen frankeeraamaan kirjeet konttorilla oikein. Kahden markan taksaa tunnetaan vain kaksi kappaletta, toinen vihreällä 2mk merkillä ja toinen, nyt myyty kappale, keltaisella vastaavalla.

*Harvinainen 2mk taksainen taksataulu. Ilmeisesti ainoa tunnettu 2mk keltaisella merkillä. Toinen kappale tunnetaan 2mk vihreällä merkillä.*

Kohteen vaikeus oli tiedossa enemmän kuin yhdellä huutajalla, koska sen hinta nousi 20 euron limitistä aina yli 140 euroon saakka, mikä teki siitä kalleimman myydyn M30 kohteen. Muita kotimaan kohteita olivat mm. Kiinnostava tiedustelulomake, joka oli maksettu kahdella 5mk keltaisella merkillä myytiin 36 eurolla ja painotuotekortti, jolla kaksi 50p merkkiä maksoi markan taksan ja jolla oli leimaus ”internointileiri 1. Lempäälä” myytiin 22 eurolla. Kirje, joka oli maksettu kahdella vihkomerkillä, joissa kummassakin oli jatkokappale myytiin 50 euron pohjallaan. Kyseinen kohde ei ole helppo ja jatkokappaleiset merkit lähetyksillä eivät ole helppoja löytää. Rautatiepostin osastolla oli myytävänä 50p vihreällä merkillä maksettu painotuote, joka oli leimattu harvinaisella Postilj.v. V-K. (89.01 R5) leimalla 22.12.1942 kun leimaa käytettiin rataosuudella Viipuri – Ino. Kortin hinta nousi kuluineen yli 70 euron.

Pohjoismaihin lähetettyjä kohteita oli vain muutama, näistä kiinnostava oli 16mk merkillä yksin lähetetty kirjattu kirje, jonka taksa-aika oli lyhyehkö. Toinen kohde Pohjoismaihin oli jonkinlainen postin ”tupellus” nimittäin Degerby, Nyland eli Suomen Uudenmaan Degerbyhyn tarkoitettu kirje, joka oli jostakin syystä lähetetty Ruotsiin Nyland nimiselle paikkakunnalle kääntymään ja sieltä lähetetty takaisin Suomeen ja epäilemättä vihdoin Uudenmaan Degerbyhyn. Vastaanottaja lienee ihmetellyt ruotsalaisia leimoja kirjeen takana.

Ruotsin Nyland sijaitsee Kramforsin kunnassa Västernorrlandin maakunnassa (Vaasan korkeudella) Itä-Ruotsissa käytännössä meren rannalla – pitkän polveilevan lahden rannalla. Asukkaita on nykyään alle tuhat. Kirje on mukavan näköinen kiertolainen sensuureineen päivineen. Sensuurinumero on 217, josta Keturin kirja kertoo, että leima oli käytössä Helsingin postintarkastustoimistossa. Kirjeeltä löytyy myös sensuurileima numero 81, joka on ollut käytössä Turussa. Taitaa olla leimattu mennen tullen. Hyvä sodanaikainen lähetys, jolle tuli hintaa kaksitoista euroa.

Ulkomaille menneistä lähetyksistä ehkäpä kiinnostavin oli vuonna 3.6.1941 Helsingistä Vancouveriin, Brittiläiseen Columbiaan, Kanadaan lähetetty kirje. Kanada kuului Saksan vihollismaihin ja posti Kanadaan kulki lähettämisen aikaan Siperian kautta. Taksa oli alle 20 gramman kirjeeltä 3½mk, mikä on maksettu seitsemällä 50p vihreällä M30 leijonamerkillä. Saapumisleimasta Kanadassa löytyy päivämäärä 22.7.1941, jolloin Operaatio Barbarossa oli jo alkanut ja Suomi ja Neuvostoliittokin olivat jo uudelleen sodassa keskenään. Vastaanottajaa ei ole löytynyt ja kirje on leimattu palautettavaksi. Koska postiyhteys Kanadaan katkesi 22.6.1941 sodan takia, on kirje lähetetty Kanadassa Ottawaan (pääkaupunkiin), jossa toimi yksi Kanadan postin tarkastuspaikoista – leimassa lukee ”inspection division” ja kirje on Kanadassa sensuurin tarkastama. Postiyhteys Kanadasta Suomeen aukesi vasta maaliskuussa 1945 ja sodan aikana ”varastoon jäänyt” posti lähetettiin perille asti vasta tämän jälkeen. Kuorella on leimaus Kanadassa kesäkuussa 1945, mahdollisesti kuori on sensuroitu jopa kahteen kertaan Kanadassa. Suomalainenkin sensuurin leima löytyy.

Palautukseen liittyvää suomalaista leimaa ei nähdäkseni löydy. Kohde on kiinnostava ”aikansa lapsi” jossa ovat mukana niin postiyhteys Siperian kautta kuin yhteyksien katkeaminenkin, sekä vahvasti myös sotasensuuri. Se sai kannatusta kuluineen noin 60 euron edestä.

Viimeisten muutaman kuukauden aikana on filatelistisessa lehdistössä ollut aitoutustoiminnasta parikin artikkelia. Keräilyuutisissa käytiin läpi aitouttajien leimauksia ja Suomen Filatelistiliiton aitoutustoimikunnan leimausperiaatteita ja ohjeita, jotka löytyvät myös Liiton verkkosivuilta. Uusimmassa Filatelistissa yksi klassisen Suomen aitouttajistamme, Cyril Schwenson, kertoo mm. leimaamistaan isohampaisista merkeistä. Näiden artikkelien taustalta löytyvä asia on ollut halu lisätä ymmärrystä aitouttajien leimaamista merkeistä ja leimojen tarkoituksesta ja merkityksestä, eli siitä mitä leima merkin takana tarkoittaa.

Yleisesti ottaen Suomessa ei merkkien leimaaminen niiden taakse aitouttajan leimalla ole ollut yhtä vilkkaasti käytössä kuin aikoinaan Keski-Euroopassa. Viime aikoina aitous leimauksia on tehty oikeastaan vain ja poikkeusjärjestelynä Aunuksen myyntihinnaltaan edullisempien ehjien merkkien osalta, jotta markkinoilla olevat aidot edullisetkin merkit olisi helppoa tunnistaa (leimaajana Aunuksen aitouttajamme Lehtonen). Lisäksi ”uutena asiana” nyttemmin Schwensonin leimaamat isohampaiset, jotka on leimattu tavalla ja merkityksellä, jonka Schwenson Filatelistissa avaa. Isossa kuvassa Suomessa aitouttajat eivät tee merkkien aidoksi leimausta asiakkaiden merkkeihin vaihtoehtona atestille.

Lisäksi on syytä huomata, että väärenteiksi tai leimaväärenteiksi leimattuja merkkejä on liikenteessä. Näissä ei ole käytetty yksistään aitouttajan nimileimaa, vaan leimoja, joiden painanteet kertovat väärenteestä (mm. Falsificat, Falsch tai Stempel falsch), joiden kanssa on ristiin leimattu aitouttajan nimileimasin. Merkkejä, joista on useita eri tyyppejä ei yleensä leimata aidoiksi varsinkaan, jos joku tyypeistä on huomattavasti muita tyyppejä arvokkaampi. Arvokkaille kohteille tehdään niitä aitoutettaessa aina aitoutustodistus.

Aitouttajia on tällä hetkellä kaksitoista, kukin oman aitoutusalansa asiantuntija ja tasa-arvoisia keskenään. He tekevät vuositasolla joitakin satoja aitoutustodistuksia, pyrkivät informoimaan huutokauppoja väärenteistä, toimivat näyttelyissä ekspertteinä ja tarvittaessa tuomarien apuna sekä leimaavat vääriä kohteita väärenteiksi.

Tätä kirjoittaessani huomaan, että auki on ainakin kolme huutokauppaa, joista seuraavat päättyvät ensi viikolla – filatelia on harrastus, joka ei nuku koskaan.

En muista, että milloinkaan aiemmin olisin nähnyt näin monen huutokaupan olevan yhtäaikaisesti auki, ilmeisesti kesän aikana on tehty vahvasti ”tavarasta irtautumispäätöksiä” kaikilla suunnilla ja tämä näkyy tavaran huimana määränä. Kesällä on ollut aikaa käydä läpi materiaalia ja päättää mistä luopua. Tätä kirjoitettaessa auki ovat Philabid alustalla ainakin Sinetti-Postin, Lahden Postimerkkeilijöiden, HTOn, Järvenpään Filateliapalvelun ja Suomen Postimerkkilehden huutokaupat ja Huutokortti lupailee pikaista aukeamista. Mukana näissä on myös paljon kiinnostavia M30 kohteita! En ole tapani mukaan kohteita käynyt läpi ennen huutokauppojen loppumista, enkä näin tee tälläkään kertaa, mutta sen wanhan totuuden kuitenkin totean, että taksojen kanssa pitää olla tarkkana. Katselin nimittäin jo useitakin myynnissä olevia kohteita ja huomasin montakin sellaista, jotka näyttävät hyvältä, mutta lähemmän tarkastelun jälkeen osoittautuvat väärätaksaisiksi. Eli caveat emptor = ostaja varokoot! Tämän tiesivät jo Roomalaiset.

Ensimmäiseksi kesän jälkeen kuitenkin ehti Suomen Filateliapalvelu, jonka Elokuun puolella päättyneessä huutokaupassa 98 oli myytävänä myös muutamia M30 kohteita. Sain luvan käyttää kuvia ja tämä auttaa huutokaupan esittelyssä. Filateliapuolella, eli merkkien osastossa oli muutamia kiinnostavia kohteita, siirtymiä ja laskoksia. Siirtymiä oli myytävänä 40p vihreällä ja 3½mk sinisellä leijonamerkillä, kumpikin siirtymä oli ns. ”kunnollinen” – näiden lisäksi oli myytävänä kaksi lisäpainaman siirtymää, joista vaikeampi oli 8/5 mk merkin lisäpainaman kohtalaisen voimakas siirtymä. Laskoksia oli useampia, mutta yhtä lukuunottamatta ne eivät olleet näyttävimmästä päästä – sen olivat myös ostajat huomanneet, hinnat pysyivät kohtalaisen alhaalla – toki kaupaksi menivät. Myynnissä oli myös 5mk keltaisen hammastamattoman merkin pysty-kolmirivilö.

Yllä: 3½mk sinisen leijonamerkin siirtymä. Tällä merkillä siirtymät eivät ole kovin yleisiä. Limitti 10 euroa myyntihinta 23,10. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Minua jaksaa yllättää 8mk vihreiden merkkien loistoleimattujen myyntihinta, tälläkin kertaa se nousi yli 46:n euron, myös 16mk linja-auto loistona saavutti mielestäni kovan hinnan 77 euroa. Taitaa olla niin, että loistoleimaisen Suomi-kokoelman keräilijöitä on enemmän kuin mallin 1930 keräilijöitä.

Yllä: 8/5mk lisäpainaman voimakas siirtymä. Kohde ei ole mitenkään helppo. Limitti 10 euroa, myyntihinta 30€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistorian puolella myytävänä oli vain kuusi kohdetta, eli aika vähän. Toki erissä oli muutamia M30 kohteita sisältäviä kohteita, mutta niiden joukossa ei mielestäni ollut kuin yksi aivan erinomainen kohde, mutta siitä lisää vähän myöhemmässä vaiheessa. Minua kiinnostavia kohteita näistä oli kaksi, kohde 1771, viiden lähetyksen erä ja 1774, kolme Ruotsiin mennyttä tavaranäytettä sisältänyt erä.

Yllä: Kohde 1771 joka mielestäni oli huutokaupan kiinnostavin M30 kohde. Tarkkasilmäinen huomaa Englannista välirauhan aikana Suomeen lähetetyn kirjeen ja Sveitsiin vuonna 1940 kesällä lähetetyn ja siellä edelleenlähetetyn kirjeen.Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erässä 1771 oli mukana viisi kohdetta, joista paras oli 1941 Englannista Suomeen lähetetty kirje. Kirjeelle oli mitätöity Englannin tuolloisen ”maapostitaksan” mukaisesti 2½n pencen edestä merkkejä. Tilanne kuitenkin oli se, että Saksan toimeenpaneman mannermaasulkemuksen takia kirje ei voinut kulkea normaalia reittiään, vaan sen piti kiertää Yhdysvaltain, Japanin ja Siperian kautta päästäkseen Suomeen. Tälle erikoisreitille oli oma taksansa ja näin ollen kuori on leimattu ”T”-leimalla ja lunastettu Suomessa. Sensuuri on avannut kuoren. Näitä vastaavia kuoria tunnetaan muutamia ja yksi niistä oli mukana saman huutokaupan kokoelmaerässä, jossa myytiin lunastusleimakokoelma.

Toinen kiinnostava kuori tästä kohteesta oli Sveitsiin vuonna 1940 lähetetty kuori, jolle oli kirjoitettu ”feldpost” ja lähetys oli tapahtunut sotilasosoitteeseen Sveitsissä. Osoite oli MSA = Militär Sanitets Anstalt, eli sotilassairaala, joka oli myös leimannut kuoren ja laittanut eteenpäin, sillä tavoiteltu henkilö oli siirtynyt ”kaasukurssille” Baselin kasarmeille. Tässä on tuskin kysymys mistään ”oikeasta” kenttäpostista ja aivan normaalisti kuorelle on laitettu merkitkin, taksan mukaisesti 3½mk ulkomaan kirje alle 20g. Kun asiaa kaivellaan hieman pidempään, voidaan muistaa, että Sveitsiläinen sotilaslääkäriryhmä oli Suomessa talvisodan aikana ja on todennäköistä, että tämä kirje on lähetetty ryhmän jäsenelle.

Kohteen 1771 limitti oli alhainen, vain viisi euroa ja myyntihinta 35,20, joka oli mielestäni erittäin kohtuullinen, sillä Englannista tullut kuori on käsittääkseni kohtalaisen vaikea ja hyvä postihistoriallinen kohde.

Yllä: Kohde 1774 johon kuului kolme Ruotsiin mennyttä tavaranäytekuorta. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kohde 1774 sisälsi kolme tavaranäytekuorta Ruotsiin – lähettäjänä Väisälä Oy ja vastaanottajana ruotsalainen insinöörifirma. Tavaranäytteet ovat kohtalaisen vaikea lähetyslaji, niitä löytyy kyllä helpoimmilla taksoilla jonkin verran, erityisesti kotimaassa, mutta ulkomaille lähetetyt tavaranäytteet ovat kohtalaisen vaikeita kohteita. Tavaranäytteillä oli oma taksansa ja aivan kuten painotuotteidenkin osalta Pohjoismaihin käytettiin ulkomaan taksaa. Kohteessa näkyvissä tavaranäytteissä vain yhdessä on kunnollinen leima, josta päivämäärä voidaan selvittää, mutta kuuden markan taksa tavaranäytteelle oli voimassa puoli vuotta vuonna 1948 eli (1.1.1948 – 30.6.1948). Lähtöhinta 10 euroa, toteutunut hinta 33 euroa.

M30 kohteista jäi huutokaupan loputtua jälkimyyntiin vain yksi kohde, joten kiinnostusta mallin merkkeihin oli. Jään odottelemaan mielenkiinnolla syyskuun huutokauppojen tuloksia.

M30 pohdinnan lisäksi suru-uutinen filatelisteille: Sain kuulla, että yksi tunnetuimmista kauppiaistamme ja filatelisti Kaj Hellman on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Nostan hattua hänen uralleen filatelian kentällä.

Postimerkin päivä Salossa ja HTO

Syyskuu 2016 on huutokauppakuu