Esittelin Salon Filatelistikerhon 70-vuotis näyttelyssä viidentoista sivun, yhden kehyksen kokoelman, vuonna 1947 julkaistujen malli 1930 käyttösarjan merkkien postihistoriaa. Ideana oli tietysti, että kysymyksenä on kerhon perustamisvuosi.
Aiemmassa kirjoituksessa kerroin jo, että näyttely meni erittäin hienosti ja katsojia kokoelmilla oli mielestäni suhteellisen runsaasti. Alla löytyvä noin 40 minuutin pituinen video esittelee oman yhden kehyksen kokoelmani yksityiskohtaisesti.
Yllä: Salon filatelistikerhon 70-vuotisnäyttelyn kokoelmalistaus
Salon Filatelistikerho ry viettää tänä vuonna 70-vuotis juhlavuottaan. Kerho siis perustettiin 1947. Tätä juhlistaakseen kerho päätti järjestää perinteisen keräilytapahtumansa yhteyteen myös näyttelyn, jossa kerholaisten kokoelmia on esillä. Näyttelyyn saatiin yhteensä 32 viisitoistasivuista kehystä kokoelmia filateliasta, postihistorian kautta, kortteihin ja tulitikkuetiketteihin ja kuorma-auto esitteisiin. Tällaiset kerhonäyttelyt ovat mielestäni mukavia mahdollisuuksia esitellä vähemmän virallisessa ilmapiirissä kokoelmia, joita ei ole tarvinnut toteuttaa kaikkien virallisten näyttelysääntöjen mukaisesti – tärkeää on näyttää pilkahduksia kokoelmastaan muillekin. Näyttelyluettelon voi ladata PDF-muotoisena TÄSTÄ.
Yllä: Kehysten kasaamista ja kokoelmien laittamista kehyksiin Hermannin koululla ennen viikonlopun näyttelyä. Asialla Olavi Alkio ja Jari Laakso.
Salon kerho oli julkaissut tapausta varten kaksi postikorttia ja yhden omakuvamerkin. Toisessa postikortissa ja omakuvamerkissä on kuva maamme 75-vuotisjuhlavuotta varten vuonna 1992 pystytetystä muistomerkistä ja toisessa postikortissa aiheena on uusittu Salon urheilupuiston keskusurheilukenttä ja sen avajaiset presidenttimme Niinistön toimesta. Urheilupuisto-kortti saatiin Finlandia 2017 toiminnan kautta – kiitoksia Liitolle. Sikäli kuin mikäli joku on näistä korteista kiinnostunut, niin niitä saa tiedustella Salon Filatelistikerhon sihteeriltä Matti Bothilta.
Keräilytapahtumassa oli paikalla kymmenkunta myyjää ja tavaraa oli myytävänä kaikenlaista. Osallistujia oli mielestäni tavallista enemmän – näyttely veti luultavasti paikalle ihmisiä, jotka eivät muuten olisi tulleet. Salon markkinat samaan aikaan saattoivat myös vaikuttaa positiivisesti. Uskon paikalla käyneen kolmatta sataa kävijää, tämä on aivan omasta hihastani vedetty arvaus. Kävijät tutkivat kiinnostuneina näyttelykokoelmia pitkiäkin aikoja, mikä on hieno juttu. Lauantaina kävijöitä kävi paljon, sunnuntaina arviolta hieman alle neljäkymmentä – keräilytapahtuman ja näyttelyn yhdistelmä oli toimiva.
Yllä: Näyttelypäivän kuhinaa Hermannin koulun ruokasalissa, kävijöitä oli yhteensä kolmatta sataa.
Näyttelyn kasaamiseen meni kaiken kaikkiaan noin puolitoista tuntia, kunhan kehykset oli saatu näyttelypaikalle. On todettava, että ilman Turun Postimerkkikerhon suosiollista apua ja kehyslainaa ei tämäkään näyttely olisi onnistunut. Kiitokset jälleen kerran Turkulaisille hyvästä yhteistyöstä. Kerhojenvälinen yhteistyö on avainasemassa harrastuksemme onnistumisen kannalta. Purkaminen tapahtui huomattavasti vikkelämmin ja siihen kului vain noin kolme varttia.
Oma osallistumiseni näyttelyyn ja samalla näyttelyn ”M30 presenssi” oli yhden kehyksen kokoinen kokonaisuus vuonna 1947 julkaistujen M30 merkkien postihistoriasta. Teen tästä erillisen kirjoituksen ja luultavasti myös videon, jossa käyn koko kokoelman läpi, joten eipä siitä sen enempää tällä kertaa. Keskityn sitä vastoin käymään läpi ns. ”löydöksiä” myyntipöydiltä ja kumma kyllä tällä kertaa niitä tuli odotuksiani selvästi enemmän. Tavallisten parempileimaisten kohteiden lisäksi löysin kolme kohdetta, joista tuli hyvä mieli. Ensimmäinen löytö oli 3½mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö syyskuulta 1942 kirjeellä Ruotsiin. Ensinäkemältä kohde ei vaikuta juuri miltään ja 3½mk sinisen merkin käyttö Pohjoismaisella kirjeellä ei ole käyttötarkoituksen mukainen, sillä UPUn värisuositusten mukaan siniset merkit on tarkoitettu ulkomaan kirjeille. No tässä onkin kysymys pienestä knopista, sillä syyskuun alussa 1942 kirjetaksa Pohjoismaihin ja kotimaassa nousi 3½ euroon ja kirjetaksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta ensimmäinen lokakuuta. Näin kaikkialle menevien kirjeiden taksat olivat syyskuussa 1942 saman suuruiset. Kun tähän lisäksi todetaan, että 3½mk oliivi leijonamerkki julkaistiin vasta ensimmäinen lokakuuta 1942 huomataan, että tämä 3½mk sininen oli ainoa tälle taksalle yksin sopiva merkki syyskuun 1942 ajan. Postilaitos oli ilmeisesti ajatellut, että ”myöhästytetään 3½mk oliivin merkin julkaisemista kuukaudella” ja julkaisi 75p oranssin merkin, joka kävi täydennysarvoksi 2,75mk violetille merkille myös näille kotimaan ja Pohjoismaiden kirjeille. Tarkoituksena oli tietysti saada käytettyä loppuun 2,75mk merkit.
Yllä: Kirje 25.9.1942 Helsingistä Tukholmaan, Ruotsiin. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk. M30 3½mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö. Ainoa tälle taksalle yksin sopiva M30 merkki kuukauden ajan ennen 3½mk oliivin merkin julkaisemista. Sotasensuurin tarkastama.
Toinen kiinnostava löytynyt kohde on sekin kulkenut Ruotsiin. Kyseessä on painotuote M30 3mk harmaalla merkillä vuoden 1948 tammikuulta. Kohde on kiinnostava, sillä vuoden 1948 alusta ulkomaan painotuotteen taksa nousi 2½ markasta kolmeen markkaan. Tälle taksalle tarkoitettu vihreä UPUn värisuositusten mukainen merkki ilmestyi kuitenkin vasta 9. helmikuuta, 1948. Kuukauden ja yhdeksän päivän ajan oli siis pakko käyttää muita merkkejä taksan muodostamiseen ja yksin tähän tarkoitukseen M30 merkeistä sopivat tietysti jo aiemmin julkaistut M30 merkit, joista viimeisin oli juurikin 1947 ilmestynyt 3mk harmaa. On lisäksi huomattava, että tämä kolmen markan taksa oli voimassa vain kuusi kuukautta, jonka jälkeen taksa nousi kuuteen markkaan.
Yllä: Painotuote 26.1.1948 Helsingistä Tukholmaan, Ruotsiin. M30 harmaan leijonamerkin hyvä singlekäyttö. 1.1.48 – 8.2.1948 taksalle tarkoitettu vihreä 3mk leijonamerkki odotti julkaisuaan. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk. Kuuden kuukauden taksa-aika.
Muistutan lukijaa jälleen siitä tosiasiasta, että M30 käyttöaikana ei Pohjoismaihin ollut omaa painotuotetaksaansa vaan oli vain yksi ulkomaan painotuotetaksa. Toki naapurimaamme Ruotsi on ehkäpä kaikkein helpoin ulkomaa painotuotteiden, niin kuin muunkin postin osalta.
Kolmas osuma oli mielestäni ehkä kaikkein paras, nimittäin löysin erään paikallisen kauppiaan myyntikansiosta mielenkiintoisen, isokokoisen lentokuoren Viroon vuodelta 1932. Kuori oli lähetetty maamme ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin puolisolle Ester Ståhlbergille. Oulun pormestarin toinen tytär Ester os. Elfving ent. Hällström Ståhlberg oli ollut naimisissa Karl Hällströmin kanssa ja jäi leskeksi 1917. Myös K. J. Ståhlberg oli jäänyt leskeksi samana vuonna. Ilmeisesti K. J. Ståhlbergin kosinta tapahtui kirjeitse, avioliittoon kuitenkin astuttiin vuonna 1920. Esterin elämäntyöstä on jäänyt jälkeen Pelastakaa Lapset ry.
Yllä: Helsingistä 24.5.1932 Tartuun, Eestiin lähetetty toisen painoluokan lentokirje. M30 2mk violetti kolmirivilö. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-40g) Viroon (30.4.1928-16.6.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea Viron erikoistaksan aikainen korkeamman painoluokan lentokirje.
No joka tapauksessa, Ester on ollut matkoilla Virossa ja sinne hänelle on ”Koteja kodittomille lapsille ry.” lähettänyt kirjeen, eli hänen perustamansa nykyisen Pelastakaa Lapset ry.n ”pohjalla” toiminut järjestö. Kirje on toisen painoluokan lentokirje, painoltaan alle 40 grammaa ja käytännössä vie kokoelmalehdellä paljon tilaa – tämähän ei ”nykyään” ole ongelma, jos käytössä on A3 kokoisia kokoelmalehtiä. Kohde on itsessään kohtalaisen hyvä, en nimittäin ole nähnyt aiemmin korkeamman painoluokan lentokirjettä Viroon. Hintaa tälle tuli hiukan enemmän kuin mitä olin ajatellut, sillä myyjä oli sitä mieltä, että vastaanottaja on niin hyvä, jotta tästä pitää saada maltaita. Onneksi sain tingittyä edes hiukan hinnasta… vastaanottaja ei merkitse minulle näissä kuvioissa yhtikäs mitään, vaikka tosiaan ei se haittaa, että vastaanottaja on tunnettu (kunhan ei ole tunnettu filatelisti).
Kaiken kaikkiaan Salon kerhon näyttely ja keräilytapahtuma meni erinomaisesti, näyttelyssä kävi paljon ihmisiä tutkimassa kerholaisten kokoelmia, myös paljon sellaista väkeä, joka oli tullut paikalle ilman kiinnostusta keräilytapahtumaa kohtaan. Olimme saaneet Salon Seudun Sanomiin koko aukeaman mittaisen jutun, jolla varmasti oli merkitystä asian suhteen.
Kesäkuu on jo ohi, mutta vielä ehtii käydä läpi Suomen Filateliapalvelun kesäkuun huutokauppaa ja sen tuloksia. Blogikirjoittaja huomaa, että työ haittaa rankasti harrastuksia ja kirjoittaminen on jäänyt lähiaikoina hieman paitsioon. Kesällä toivottavasti kuitenkin ehdin muutaman tarinan kirjoittaa. Mutta nyt asiaan, eli huutokauppaan: Jälleen kerran Suomen Filateliapalvelun huutokaupassa oli kaikenlaista mielenkiintoista M30 keräilijälle – ei kuitenkaan mitään uskomatonta, mutta ”pikkuhyvää” ja mukana oli muutama kohde, joiden kanssa oli syytä käyttää ns. hoksnokkaa. Aloitan tapani mukaan kotimaan lähetyksistä ja siirryn pikkuhiljaa kaukomaihin. Tällä kertaa jätän ”filatelian” pois tarkastelusta ja keskityn postihistoriaan.
Yllä: Onnittelu postikortti Liperistä kenttäpostiin 18.10.1943. Käytetty ”tavallista” M30 merkkiä lähettämiseen kenttäpostiosoitteeseen 16.10.1943 jälkeen. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Mielestäni erittäin kiinnostava kohde oli vuonna 1943 lähetetty painotuotepostikortti Liperistä kenttäpostiin. Kortti oli kulkenut lokakuussa, eli ei pääsiäisen eikä joulun aikaan, vaan ilmeisesti syntymäpäivä tai nimipäivätervehdyksenä. Mielenkiintoisen kortista tekee se, että se on lähetetty painotuotteen taksalla käyttämällä M30 50p vihreätä leijonamerkkiä aikana, jolloin joulun tai pääsiäisen erikoistaksa kenttäpostiin ei ole ollut voimassa. Kyseessä onkin kiinnostava juttu, josta käsikirja (Suomen Postimerkkien Käsikirja, osa IV, s. 168) kertoo seuraavasti otsikon ”Yleismerkit kenttäpostimerkkeinä” alla: ”Asetuksella määrättiin, että maksullisia kenttäpostimerkkejä oli 16.10.1943 alkaen käytettävä kenttäpostikirjelähetyksillä, joita ei ollut varustettu maksuttomilla kenttäpostimerkeillä. Tästä poiketen annettiin kuitenkin määräys, jolla pelkästään joulu- tai uudenvuodentervehdyksen sisältävän kettäpostilähetyksen sai 10.12.1943-10.1.1944 varustaa 50 pennin merkillä (kirjoittajan huomio: Eli siis painotuotteen taksalla). Määräys oli voimassa myös pääsiäisen aikana 1944. Postilaitos on hyväksynyt myös pelkän onnittelukortin, kihlausilmoituksen tai vastaavan lähettämisen avonaisessa kuoressa muinakin aikoina varustettuna 50 pennin merkillä. Näillä lähetyksillä siis tavalliset postimerkit olivat täysiasteikkoisia kenttäpostimerkkejä.” Tässä on kysessä ”pelkkä onnittelukortti”. Näitä joulun 1943 tai pääsiäisen 1944 pääsiäisen erikoistaksa-aikojen ulkopuolella lähetettyjä painotuotelähetyksiä kenttäpostiin ei tunneta kovinkaan montaa. Myyntihinta 35,20€ – ilmeisesti ostajakunnassa oli asian havainneita henkilöitä enemmän kuin yksi.
Yllä: Vakuutettu toisen painoluokan kirje Helsingistä 30.5.1947 Putkilahdelle.25mk puunhakkaaja single. Vakuutusmäärä viisituhatta markkaa. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.1.1947 – 31.12.1947) 15,00mk, kirjaaminen (1.1.1947 – 31.12.1947) 10,00mk, vakuuttaminen 1mk / 1000mk (1.7.1945 – 30.6.1950) 5,00mk, yhteensä 25,00mk. Hyvä singlekohde. Myyntihinta 26 euroa. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Yllä: Kotimaan lentokirje Kemistä 20.9.1951 Helsinkiin. M30 leijonamerkeillä maksettu yhteensä 22mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk, kotimaan (-20g) lentolisä (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk, yhteensä 22,00mk. Jäi myymättä huutokaupan aikana – lähtöhinta oli ilmeisesti liian korkea. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Muita kiinnostavia myytävänä olleita kotimaisia ”pikkuhyviä” kohteita olivat mm. 25mk puunhakkaaja merkki singlenä vakuutetulla kuorella ja 5mk violetti yksin korkeamman painoluokan painotuotteella kohtalaisen lyhyeksi jääneellä käyttö / taksa-ajalla. Mukana oli myös ehiöleikkeellä postitettu postikortti ja kotimaan lentokirje.
Yllä: Postikortti 29.7.1939 Toholammilta Helsinkiin. Käytetty ehiöleikettä postimaksun maksamiseen, eli kyseessä on ”laiton” käyttö. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Myyntihinta 22,55€ oli mielestäni yllättävän korkea – vastaavia on saanut aiemmin edullisemmin. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Yllä: Painotuotekirjekuori 10.11.1945 Turusta Saloon, painomerkintä 230g eli viides painoluokka. M30 5mk violetti single. Taksa: Painotuote (200-250g) kotimaassa ( 1.12.1944 – 15.1.1946) 5,00mk. Kohteen tekee erinomaiseksi se, että 5mk violetti julkaistiin vasta 29.10.1945 ja näin ollen kyseinen taksa oli mahdollinen tällä merkillä vain noin 2½ kuukautta. Lyhyt taksa-aika! Kohteen hyvyys havaittiin ja myyntihinta kipusi aina yli 55 euron. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Pohjoismaisia ”herkkuja” ei ollut varsinaisesti myytävänä ulkomaan painotuotteen taksaista M30 3mk harmaata single postikorttipainotuotetta lukuun ottamatta. Eurooppaan kulkeneita mielenkiintoisia lähetyksiä sitten olikin muutamia. Kuvaavaa oli, että myytävien kohteiden joukossa oli kohteita, joiden ymmärtäminen vaati kohtalaisen hyvää tuntemusta sodanaikaisesta postinkulusta ja ainakin pientä perehtyneisyyttä siihen, että minkälaiset kohteet ovat niitä vaikeampia sodan aikaisia M30 kohteita.
Yllä: Getasta, Ahvenanmaalta 17.3.1948 Mariehamniin merimiehelle (perämies) lähetetty painotuotepostikortti, joka on edelleenlähetetty Norjaan. Taksa: painotuote (-50g) kotimaassa 1.1.1948 – 31.12.1948) 3,00mk => edelleenlähetetty Norjaan, eli ulkomaan painotuotteen taksa-alueelle – ulkomaan painotuotteen taksa oli kuitenkin lähetysaikana sama kuin kotimaassa. Mariehamnin kauttakulkuleimaus 17.3.1948. Tämä 3mk harmaa single ulkomaan painotuotteella on hyvä kohde, tässä tapauksessa kuitenkin kysymys on tapauksesta jota voidaan amerikkalaisittain kutsua sanoilla ”close, but no cigar” eli ei sittenkään aivan nappiin. Myyntihinta oli limitti 30€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Yllä: Erittäin mielenkiintoinen postikortti Helsingistä 24.10.1939 Königsbergiin Itä-Preussiin eli Memelin alueelle. M30 ehiökortilla 3kpl 25p ruskeita M30 leijonia, yhteensä 2mk. Sotasensuurin tarkastama Suomessa ja Saksan asevoimien leimaus ”Von der Wermacht zugelassen” eli Wehrmachtin ”läpipäästämä”. Sensuurileima ”Auslandsnachrichtenprufstelle – Königsberg (Pr)”, jonka epäilen olevan hiukan harvinaisemman. Königsbergin leimaus 28.10.1939. ”Nicht abgeholt – non reclame” lipuke ja kosmos kynällä kirjoitettu ”retour” ja leima ”zurück”. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Kiinnostavaksi tämän postikortin tekee se, että Itä-Preussiin ei suinkaan kulkenut paljon postia ja ajankohta on erittäin mielenkiintoinen – Saksa oli hyökännyt Puolaan 1.9. ja käytännössä syyskuun puoleen väliin mennessä sota oli ohi, vain Varsova pinnisteli 27.9. asti. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Yllä näkyvä Itä-Preussiin lähetetty postikortti on sinänsä erinomainen kohde, että lähettämisen aikaan Itä-Preussi tai Memel (millä nimellä alue myöskin tunnetaan) oli käytännössä sotatoimialuetta Saksan hyökättyä Puolaan syyskuussa 1939 ja postin kulku alueelle oli suljettu tai ainakin rajoitettu. Neuvostoliittolaiset odottivat 17.9.1939 ennen kuin aloittivat oman hyökkäyksensä – muistetaan, että kyseessä oli Saksan ja Neuvostoliiton välisen Molotov – Ribbentrop sopimuksen mukainen sotatoimi, jossa Puola oli jaettu kummankin maan etupiiriin. Puolan sotavoima oli keskitetty Länsi-rintamalle Saksaa vastaan ja Neuvostoliitto pystyi helposti valloittamaan Itä-Puolan. Alla näkyvä postikortti, jolla on käytetty singlenä 2½mk punainen M30 leijonamerkki näyttää ensialkuun erinomaiselta, mutta tarkempi tutkinta osoittaa, että kyseessä on painotuotteeksi laskettava lähetys – nimittäin kortille on kirjoitettu vain hyvin vähän ja se olisi voitu lähettää painotuotteen taksalla, joka oli 1 markka. 2½mk punainen single postikortti ulkomaille on erittäin harvinainen kohde ja niitä tunnetaan ehkäpä kymmenisen kappaletta.
Yllä: Postikortti 9.10.1942 Amsterdamiin, Hollantiin. M30 2½mk punainen leijona single. Saksan sensuuri (b) Berlin.Huomattavaa on se, että kortille on kirjoitettu niin vähän tekstiä, että se olisi kulkenut painotuotteen taksalla! Näin ollen kohde voidaan tulkita väärätaksaiseksi. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.8.1945) 1,00mk. Väärä taksa. Myyntihinta 99 euroa. Jos kyseessä olisi ollut ”aito” postikorttilähetys, olisi hinta noussut tästä ylöspäin. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Yllä: Toisen painoluokan kirje Helsingistä 8.6.1943 Nogetiin, Ranskaan. Saksan sensuuri. M30 3½mk oliivi tupla, yhteensä 7mk. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 7,00mk. Ranska ei kuulunut sodan aikaisten erikoistaksojen piiriin, joten kirjeposti kulki ”normaalilla” ulkomaan taksalla. Toisen painoluokan lähetykset sodan aikana ulkomaille ovat vaikeita kohteita. Myyntihinta 30€, joka oli myös kohteen limitti. Ilmeisesti tavallinen merkki (3½mk oliivi) pelotti? Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Yllä: Helsingistä 16.7.1947 Düsseldorfiin, Saksaan Englantilaiselle vyöhykkeelle lähetetty kirje. Englantilaisten sensuuri Saksassa. M30 6mk oranssi tupla, yhteensä 12mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 12,00mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Yllä näkyvä Saksaan sodan jälkeen mennyt lähetys näyttää sensuuriensa takia kiinnostavalta, mutta sensuuri on kuitenkin tavallaan vain osa tarinaa, nimittäin tärkeää on näissä Saksaan menneissä lähetyksissä olla perillä postin aukeamisen aikataulusta. Eli kysymys on siitä, että milloin posti Saksaan sodan jälkeen ylipäätään avautui. Kirjepostin kuljetus Saksaan lakkasi niinkin ”aikaisin” kuin 4.9.1944 ja alkoi uudelleen vasta 4.12.1946. Tämä lähetys ei siis ole kovin aikainen. Esko Seitsonen esitteli Saksan postin avautumista Lapoex 2015 näyttelyssä. Toivottavasti uusi taksakirja, joka on tuloillaan tuo nämäkin asiat ”kaiken kansan” tietoisuuteen entistä paremmin.
Yllä: Helsingistä 30.3.1948 Izmiriin, Turkkiin lähetetty lentokirje. M30 25mk puunkaataja single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1947-30.6.1948) 12,00mk, lentolisä ( vyöhyke 3 (15.1.1947 – 30.11.1948) 13,00mk, yhteensä 25,00mk. Hyvä yksittäiskäyttö hieman paremmalla lentotaksalla. Ei mennyt kaupaksi huutokaupan aikana. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Yllä: Kuopiosta 21.3.1932 Addis-Abebaan Etiopiaan lähetetty kirjattu kirje. M30 merkejä yhteensä 5,05mk:n edestä. Takana sulkija sekä mikä tärkeintä saapumisleima Addis-Abeba 5.4.1932. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 2,50mk, kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,50mk, yhteensä 5,00mk. Ylitaksa. Harvinainen kohdemaa. Myyntihinta 25,50€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Tarkkasilmäiset huomaavat yllä näkyvän Etiopiaan menneen lähettäjän ja huomasivat heti myös käsialan: Kysymyksessä on tunnetun filatelistin Kuopiolaisen H.A. Granfeltin lähettämä kirje. Painakaa mieleenne nimi ja käsiala, jos ette sitä aiemmin ole tuntenut, nimittäin kyseinen Granfelt oli aktiivinen filatelisti ja häneltä säilynyttä postia ”mitä ihmeellisimpiin kohdemaihin” tunnetaan. Filatelisteilla oli aivan yhtä suuri oikeus lähettää postia minne halusivat, mutta on toki syytä ajoittain olla hieman kriittinen sen suhteen, että kuinka monta esimerkiksi Granfeltin lähettämää kohdetta laittaa kokoelmaansa yhtäaikaisesti. Helposti tulee mieleen, että aivan kaikki lähetykset eivät välttämättä olekaan olleet tarvepostia.
Yllä: Näkymä Salon tapahtuman myyntipöydistä
Salon Filatelistikerho järjestää vuosittain yksi tai kaksi keräilytapahtumaa, yleensä Hermannin koululla Salon keskustassa. Tapahtumissa on silloin tällöin ollut näytillä myös muutama kehys ”näyttelyfilateliaa” – tällä kertaa näytillä oli Taisto Hilkun LAPOEX-15 näyttelyssäkin näytillä ollut parin kehyksen ehiökokoelma.
Vedin omalta osaltani tyhjän arvan Salon tapahtumasta, ehkäpä juuri siksi, että olen itsekin salolainen ja nähnyt ne kohteet, jotka minua saattaisivat kiinnostaa – ostin kuitenkin muutamia levyllisiä merkkejä ja joitakin ulkolaisia postihistoriakohteita – sopivasti… Myyjiä oli paikalla parisen kymmentä, mukana useita Salon kerhon jäseniä. Vaikka tapahtuma alkoi virallisesti yhdeksältä oli tohina jo päällä ennen yhdeksää.
Yllä: Salon tapahtuma, näkyvillä Hilkun ehiökorttikokoelma
Turun Postimerkkikerho järjestää käsittääkseni pari kertaa vuodessa keräilytapahtuman – ainakin muistan viime keväänä käyneeni Turussa. Kupittaan paviljongissa oli parisen kymmentä myyntipöytää ja myytävänä kaikenlaista tavaraa. Yksi myyjistä oli Esa Mattila, ehkä tunnetuimman suomalaisen Postitaksaluettelon tehnyt pitkän linjan filatelisti ja postihistoriamies. Esalla ei ollut mukana mitään M30 erikoisuuksia, mutta kaivoin hänen penkolaatikostaan muutaman ulkomailta tulleen kuoren.
Yllä: Reposaaresta 27.11.1954 Helsinkiin lähetetty postikortti. Leimattu lennättimen leimalla, 15mk punainen M30 leijona single. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.1.1952 – 31.5.1956) 15,00mk.
Löysin pari vähän tavallisempaa M30 kohdetta, jotka kuitenkin ovat ns. pikkukivoja. Toinen on Reposaaresta lähetetty postikortti, jolla oleva leimaus oli erittäin selkeä ja hieno – mielenkiintoiseksi, joskaan ei tässä tapauksessa harvinaiseksi tämän tekee se, että Reposaaressa oli käytössä tavallisen postin leimauksessa lennätin leima.
Yllä: Helsingistä 12.1.1948 Loviisaan lähetetty painotuote. M30 3mk harmaa single. Taksa: Painotuote (-50g) kotimaassa (1.1.1948 – 30.11.1948) 3,00mk.
Toinen kohde oli ”ihan tavallinen” 3mk harmaalla merkillä kulkenut painotuotepostikortti kotimaassa. Noukin tämän pois, koska se oli leimattu ennen painotuotteelle tarkoitetun 3mk vihreän merkin ilmestymistä. 3mk painotuotteen taksa alkoi 1.1.1948, mutta taksalle tarkoitettu 3mk vihreä merkki ilmestyi ”vasta” 9.2.1948. M30 ostokseni maksoivat yhteensä kuusikymmentä senttiä.
Yllä: Kupittaan Paviljongin tapahtumanäkymä
Paikalla oli myös muita maamme eturivin filatelisteja ja juuri tähän ”kaverien” tapaamiseen keräilytapahtumat ovatkin omiaan. Keskustelin erään näyttelyfilatelistin kanssa ja pohdimme sitä, että vuoden 2016 aikana ei ole yhtäkään kansallista näyttelyä, jossa kokoelma voisi meritoitua Finlandia 2017 näyttelyyn – jonkin asteinen töppi on tapahtunut tämän asian suhteen. Ainoa kotimaassa oleva isompi näyttely on Jyväskylässä järjestettävä Pohjoismaihen näyttely, jonne sinnekään ei voi osallistua kokoelmalla, joka ei ole jo etukäteen kansallisessa näyttelyssä saavuttanut tarvittavaa pisterajaa.
Yllä: Kuva tuulisesta, mutta erittäin kauniista kevätpäivästä 21.3.2015 Helsingissä, Töölön kisahallin takana sijaitsevalta parkkipaikalta, jolta oli lyhyt kävelymatka Crown Plaza hotelliin, jossa huutokauppa järjestettiin.
Tällä kertaa Suomen Filateliapalvelu järjesti kevään Hellman huutokaupan Helsingissä hotelli Crown Plazassa, Mannerheimintiellä. Myynnissä oli useita hienoja M30 kohteita, merkkimallin ehdotteita ja koepainoksia ja myös M30 postihistorian harvinaisuuksia, joita on harvemmin myytävänä. Osa kohteista luultavasti oli edesmenneen Porilaisen filatelistin Alpo Lehtosen jäämistöstä ja osa ilmeisesti erään merkittävän M30 keräilijän hajoitetusta kokoelmasta. Huutokauppapaikalla oli useita suomalaisen filatelian kärkinimiä ja tunnelma saapuessani oli perinteinen suuren huutokaupan odottava hieman jännittynyt tunnelma. Tällä kertaa oli Filateliapalvelun verkkosivuilla ilmoitettu jo etukäteen, että suomalaisen filatelian kohteiden meklaus alkaa kello 14 alkaen, tämä oli aivan erinomaisen hyvä juttu, sillä se teki mahdolliseksi aamupäivän hyötykäytön. Meklareina toimivat perinteisesti ainakin Kaj Hellman sekä Tatu Untinen. Esittelen muutamia valitsemiani myynnissä olleita M30 kohteita. Sain Suomen Filateliapalvelulta luvan käyttää heidän sivuillaan olleita kohdekuvia, tämä helpottaa raportointia.
Yllä: Signe Hammarsten-Janssonin M30 merkkimallia varten tekemä leijonamerkkiehdote vuodelta 1929. Vihreän väriset 2mk ja 3mk – ehdotteita on käsittääkseni painettu eri väreillä. Nämä ehdotteet eivät ole yleisiä. Lähtöhinta 500€, vasarahinta 720€.
Yllä: 10mk Saimaa-merkin sininen laakavedos, eli merkin luonnos. Tämä on M30 kuvamerkeistä ehkä yleisin luonnos. Vedoksia tehtiin eri värisiä. Lähtöhinta 150€, hinta nousi aina 230€:n asti.
Yllä: 16mk linja-auto merkin kaiverrusvedos. Reunoilla näkyvät ohjausviivat. Lähtöhinta 800€. Mielestäni lähtöhinta oli korkea vaikka vedos on harvinainen, ehkä ainoa tämän merkin tunnettu? Vedos jäi jälkimyyntiin.
Ehdotteet, luonnokset ja vedokset ovat sinänsä vaikeita kohteita, että niitä on alun perinkin ollut lukumäärältään vain muutamia olemassa ja näin ollen niitä on nyt, 85 vuotta malli 1930 merkkien painamisen aloittamisen jälkeen olemassa luultavasti vieläkin vähemmän. Toisaalta ehdotteita, luonnoksia ja vedoksia eivät ns. peruskeräilijät pahemmin kaipaile, vaan ne kiinnostavat lähtökohtaisesti vain kilpailutasoista kokoelmaa rakentavia filatelisteja. Kuten tiedämme on filatelistien lukumäärä yleensä ja M30 filatelistien samassa yhteydessä vähentynyt, joten kysyntä myös näille erikoisuuksille on entistä vähäisempää. Miten sitten ehdotteita luonnoksia ja vedoksia tulisi kokoelmassa esitellä – yleensä ehdotteita tulisi olla näytillä kokoelman alussa, kun esimerkein kuvaillaan merkkimallin syntyä. ”Klassisesti” esiteltäessä myös luonnoksia ja vedoksia esitellään samassa yhteydessä – minun mielestäni on kuitenkin niin, että tietyn merkin vedoksia tulisi esitellä merkin esittelyn yhteydessä eikä koko merkkimallin esittelyn yhteydessä. Usein ulkolaiset tuomarit eivät ymmärrä, että Suomessa ehdotteita ja vedoksia ei ole paljoakaan liikenteessä – tilannehan on useiden ulkomaiden kohdalla hyvin erilainen, ehdotteita ja vedoksia on myyty postilaitosten taholta filatelisteille, Suomessa näin ei ole koskaan ollut.
Yllä: Yksi M30 postihistorian harvinaisimmista kohteista, 5mk sininen leijonamerkki yksin ulkomaan kirjeellä. Vastaavia kohteita tunnetaan tätä kirjoitettaessa yllä näkyvän kohteen lisäksi neljä, eli yhteensä viisi. Hannu Kaupin kirjassa voi kiinnostunut nähdä toisen vastaavan kohteen. Tämä nyt myynnissä ollut lienee kaikkein edustavin viidestä tunnetusta. Leimattu Kuusankoskella 2.8.1945 lähes loistoleimaus, kulkenut Oaklandiin, Californiaan USA:n. Sensuurin avaama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 5,00mk. Kahden kuukauden pituinen taksa. Lähtöhinta 2000€, vasarahinta 3200€ – olin paikalla todistamassa tämän M30 huippukohteen vaihtavan omistajaa.
Yllä: Harvinainen 6mk punainen yksin postikortilla Lauttasaaresta 8.7.1946 Tallinnaan Eestiin, Neuvostoliittoon. Sotasensuurin tarkastama.Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk. Lähtöhinta 800€, joka mielestäni oli ylimitoitettu. Selitetekstiin oli kirjoitettu tieto ”tunnetaan 6 kappaletta” mikä saattaa pitää paikkaansa, tai saattaa olla pitämättä paikkaansa. Oma arvioni on, että näitä on ainakin kymmen kunta, mutta se on tietysti allekirjoittaneen oma näkemys. Jäi jälkimyyntiin.
Yllä: Painotuotekuori Vaasasta 5.1.1948 Rozdelov u Kladnaan Tsekkoslovakiaan, 3mk harmaa single. Lähetetty ennen 3mk vihreän ilmestymistä. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk. Kohtalaisen harvinainen, mutta näitä kyllä löytyy – tämän kohteen tekee paremmaksi se, että käyttö on ennen 3mk vihreän julkaisemista. Lähtöhinta 400€ oli mielestäni kuitenkin korkea. Jäi jälkimyyntiin.
Ottamatta sen enempää kantaa toteutuneisiin hintoihin totean, että yllä esitellyt kolme ulkomaan postilähetystä olivat aika kova kolmikko, toki 5mk sininen single on näistä ylivoimaisesti kovin kohde ja sen lähtöhinta ei mielestäni ollut liian kova. Kohteeseen tehtiinkin ”netti-huuto” jo ennen varsinaisen huutokaupan alkua ja huutokaupassa kohdetta huusi kolme huutajaa.
Yllä: 1:20mk punaisen merkin osittainen tarttuma. Tällä merkillä tarttumat ovat harvinaisia ja kysymyksessä on hyvä kohde. Allekirjoittanutkin huusi tätä kohdetta omaan kipurajaansa saakka, mutta jäi tällä kertaa saamatta. Lähtöhinta 50€, vasarahinta 210€.
Yllä: Tarttuma 50mk Tammerkosken silta sellupaperisella merkillä. Mielestäni tämä on tyylikäs kohde. Lähtöhinta 70€, vasarahinta 120€.
Yllä: 9mk oranssi nelirivilö arkin yläreunasta, toinen hammastus osunut jostain syystä arkin yläreunaan. Lähtöhinta 120€, vasarahinta 400€. Mielestäni tämän kohteen myyntihinta nousi korkealle.
Yllä: Postin henkilöllisyyskortti, jolla M30 20mk postitalo leimattuna Porissa 11.5.1949. Nämä Postin henkilökortit ovat kohtalaisen harvinaisia. Lähtöhinta 100€, vasarahinta 540€.
Myynnissä oli myös mm.M30 laskoksia ja yksi puolitettu 12mk lisäpainamalla oleva 10mk violetti leijonamerkki pakettikortin leikkeellä, lisäksi myytiin ”W” suojareitetty M30 25mk puunhakkaajamerkki. Käsittääkseni tämä reijitys on kohtalaisen harvinainen, eri sarjassa kuin kohtalaisen tavalliset ASEA ja S. (Sampo) reijitykset. Näyttää siltä, että hyvät M30 kohteet menevät hyvällä hinnalla kaupaksi.
Yllä: Crown Plazan kabinetti jossa huutokauppa pidettiin, teknisesti järjestelyt sujuivat mielestäni moitteettomasti. Huutokauppa sali oli noin 80% täynnä suomalaisia kohteita meklattaessa. Osa porukasta poistui M17 osuuden loputtua.
Muutenkin, kuin M30 osalta Hellman Huutokauppa oli kiinnostava, nimittäin nähtiin mm. M17 kohteiden osalta useita tiukkoja huutokilpailuja, jotka ”kruunasi” M17 viimeinen myyty kohde, 10mk valkoisen paperin merkki yhdessä M30 50p keltaisen kanssa, joka saavutti 11600€:n hinnan. M17 osastossa myytiin myös postin henkilöllisyyskortti, hintaan 2100€. M17 osalta vaikutti siltä, että keräilijöitä on useita, näin ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan esim. soikiomerkkien kohdalla, joiden hintojen nousut eivät olleet huutokauppatilaisuudessa suuria (vai oliko jo ennakkotarjouksilla saavutettu kipuraja).
Summa summarum: Taas kävi ilmi, että filateelisten huippukohteiden ostelu ei ole persaukisten harrastus.
Turun Kevät 2015 postimerkki- ja korttinäyttely järjestettiin 7.-8. maaliskuuta Turussa, Puolalan koululla. Asialla oli Turun Postimerkkikerho ry ja esillä oli 80 kehyksellistä filateliaa, postihistoriaa ja kortteja. Itse näyttelystä sen verran, että kotiseutu-postihistoriaa oli esillä kaksi kokoelmaa, filateliaa esiteltiin useampiakin kokoelmia, ja Esa Mattila esitteli ulkomaan pakettien postitaksoja yhdellä kehyksellä. M30 kohteita kokoelmissa oli jonkin verran, kiinnostavimpia ehkäpä juuri Mattilan kehyksessä olleet ulkomaan pakettikortit. Uutta tietoa minulle oli Esa Mattilan kokoelman etulehdellä mainittu tieto siitä, että ulkomaan pakettien kuljetusmaksusta vähennettiin tietty määrä (annettiin alennus), mikäli ne kulkivat Tornion kautta maateitse. Yhteensä esillä oli 26 kokoelmaa.
Yllä: Puolalan koulun sisäpiha, jonne saattoi jättää autonsa parkkiin tapahtumapiipahduksen ajaksi. Näyttely järjestettiin koulun toisessa kerroksessa.
Kävin näyttelyssä lauantaina puolen päivän jälkeen ja paikalla oli arvioni mukaan tuolloin kolmisen kymmentä henkeä. Tarjolla oli kahvia ja pullaa, sekä yleisöäänestys parhaasta esillä olevasta kokoelmasta. On erinomaista, että tällaisia kerhonäyttelyitä järjestetään, sillä ne antavat mahdollisuuden esitellä ja nähdä kaikenlaisia kokoelmia. Paikalla oli Turun kerholaisia ja oli mukava jutustella mm. tulevasta Lapoex 2015 näyttelystä ja vaihtaa keräilykuulumisia yleensäkin.
Yllä: Puolalan koulun toisen kerroksen näyttelytila ja kehykset. Takana myyjien valtakunta.
Näyttelytilan perällä oli myyjien valtakunta, Myyjiä paikalla oli kolme, Merkki-Albert Helsingistä, Suomen Filateliapalvelu ja StampCo Turusta. Lisäksi oli Posten Ålandin ständi. Hiukan olisin toivonut, että Turun kerholaiset olisivat esimerkiksi aiemmin näkemäni kaltaisella ”yhteis” myyntijärjestelyllä myyneet kohteita, mutta tällä kertaa oli ilmeisesti valittu, että näin ei tehdä. Toisaalta on pidettävä mielessä, että Turun kerholaisilla on oman lehtensä Abophilin kautta mahdollisuus huutokaupata kohteita ja on huomioitava, että Puolalan koulun käytettävissä olevat tilat eivät ole kovin suuret. Vaikka myyntipöytiä oli vain kolme löysin silti mukaani joitakin kotiin vietäviä, joita esittelen alla.
Yllä: Helsingistä 3.4.1931 Florianaan Maltalle lähetetty kirje. M30 1mk oranssi leijona tupla. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1930 – 30.11.1931) 2,00mk. Malta on yksi parhaita Eurooppalaisia kohdemaita ja ”pyörii samassa sarjassa” mm. Liechtensteinin ja Luxemburgin kanssa.
Yllä: Turusta 8.5?.1948 Pariisiin Ranskaan lähetetty painotuote. M30 3mk harmaa single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk. Tällainen 3mk harmaa single painotuotteella ulkomaille on hyvä kohde. Tämä kappale on kuitenkin surkea, sillä leima on järkyttävä, ja merkki kulmastaan rikki – hinta oli noin 3 euroa. 3mk painotuotteissa ulkomaille on lisäksi sellainen kommervenkki, että 3mk vihreä julkaistiin 9.2.1948, joten taksan vaihtumisen ja sille tarkoitetun vihreän merkin julkaisemisen väliin jää rapiat yli pari kuukautta aikaa, tuolloin 3mk harmaa ja muut aiemmin julkaistut 3mk merkit (oliivi ja keltainen) kävivät taksalle yksinään. Juuri tämän kaltaista 3mk harmaata single painotuotetta myydään tätä kirjoitettaessa kevään 2015 Hellman huutokaupassa lähtöhinnalla 400€. 
Yllä: Uppsalasta 10.2.1945 Helsinkiin lähetetty ehiön vastausosa lentona ja lisämerkillä. Helsingin saapumisleimaus. M30 2mk keltaisella ehiökortilla 2mk keltainen leijonamerkki. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.9.1942 – 30.6.1945) 2,00mk, postikortin lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 30.9.1957) 2,00mk, yhteensä 4,00mk. Nämä ehiön vastausosat ja niille lisämerkiksi laitetut merkit ovat mielestäni kiinnostavia. Luettelointi M30 ehiöiden osalta on luvattoman huonoa ja mm. LaPe sisältää useita virheitä ja harhaanjohtavuuksia, näin ollen on vaikeaa saada parempaa otetta M30 ehiöistä ilman ”omaa panosta”. 
Yllä: Painotuote postikortti Pyynikiltä 5.1.1955 lentona Bloomfield Hillsiin Michiganiin USA:n. M54 25mk sininen ja M30 3mk harmaa sekapostite, yhteensä 28mk. Nähdään, että kortilla ei ole kirjoitusta ja huomataan sen olevan painotuote. Taiteilijan nimi lienee kirjoitettu myöhemmin (oma veikkaukseni). Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.7.1958) 10,00mk, AO-lähetyksen (-50g) lentolisä USA:n, vyöhyke 4 (1.7.1953 – 30.9.1957) 18,00mk/20g, yhteensä 28,00mk. Mielenkiintoiseksi juuri tämän taksan tekee se, että jos sama postikortti olisi lähetetty postikorttina, olisi sen taksa ollut (1.1.1952 – 31.12.1956) 15,00mk + postikortin lentolisä USA:n, vyöhyke 4 (1.7.1953 – 30.9.1957) 12,00mk, eli yhteensä 27,00mk = 1mk vähemmän kuin saman kortin lähettäminen maksoi painotuotteena! Painotuotteen korkeampi lentotaksa johtui siitä, että painoraja oli 20g, kun taas postikortin paino on alle 5g.
Jälleen siis jäi jotakin mukaan, mielestäni lentopainotuote on ihan ok kohde, tosin sen hinta ei ollut varsinaisesti kovin edullinen; ammattimyyjien hinnoittelu on kautta linjan kovempaa kuin esimerkiksi systeemi.net:ssä ja olenkin usein ihmetellyt, että miksi systeemissä kohteiden hinnat jäävät usein verrattain huomattavankin alhaisiksi. Onko niin, että sittenkään systeemissä ei ole tarpeeksi kiinnostavia kohteita myynnissä vetämään ostajia – sitä on vaikeaa uskoa.