Hellman huutokaupat aloitti uuden ajan suomalaisessa postimerkkihuutokauppatoiminnassa lanseeraamalla uudet verkkosivut, joiden toiminnallisuus sisältää live huutamisen sivuston kautta. Kuten tietojärjestelmäinvestoinnit yleensä ei tämäkään järjestelmä aivan ilman kipuja syntymäänsä saanut, mutta loppujen lopuksi on sanottava, että huutokauppa onnistui eikä tietääkseni muutamia odotuksia lukuunottamatta mitään katastrofaalisia munauksia tapahtunut. Toki aineksia katastrofille oli, nimittäin ensimmäinen huutokaupan julkaistu versio oli sanalla sanoen ”kökköinen ja kamala”, mutta Suomen Filateliapalvelu otti asian tosissaan ja töitä tehtiin palautteen perusteella nopeasti ja suurimmat ongelmat korjattiin parissa päivässä. Mm. filatelistien naamakirjaryhmässä asiaa ruodittiin ja jopa sen kautta parannusehdotuksia kerättiin ja laitettiin tuotantoon. Vaikka joku oli sitä mieltä, että asioihin ei tartuta tosissaan, niin oma näkemykseni on näin jälkiiviisana päinvastainen.
Positiivisuuteni ei tarkoita, etteikö tehtävää varmasti jäänyt tehtäväksi ennen seuraavaa huutokauppaa. Erityisesti huutajan ”oman sivun” toimivuus ei ole vielä sillä tasolla kuin missä sen pitäisi olla, esimerkiksi jälkimyynnistä huudetut kohteet eivät siellä näy lainkaan ja siksi esimerkiksi lasku ei ole ajan tasalla. Toinen asia, joka on keräilijäyhteisön kannalta tärkeä on, että kohteet ja kuvat niistä katoavat huutoajan loputtua eetteristä – ei ole siis mahdollista palata katsomaan mitä mielenkiintoisia kohteita myytävänä oli ja sitä kautta mahdollisuus tutustua jälkikäteen kohteisiin on huono. Erityisesti tämä näkyy siinä, että tuloslistan kautta toteutuneiden hintojen arvioiminen suhteessa itse kohteisiin on mahdotonta – kun ei ole mitään listaa kohteista tietoineen ja kuvineen eivät toteutuneet hinnat paljoa kerro. Asia korostuu erityisesti siksi, että esimerkiksi paperiluetteloa ei ole olemassa. Jää nähtäväksi onko tähän ajateltu jotain ratkaisua, joka tulee näkyviin / tiedoksi sen jälkeen kun huutokaupan jälkimyynti on loppunut. Joka tapauksessa uusi järjestelmä osoitti, että se on toimiva ratkaisu myös etänä järjestettävien huutokauppojen järjestämiseen. Selkeä parannus vanhaan oli se, että myös mobiililaitteelta saatoi helposti tehdä live huutoja ja tämä vapautti keräilijät osallistumaan täysin paikkariippumattomasti. No… tässä tarpeeksi teknologiasta, mennäänpä itse asiaan ja huutokaupan M30 antiin.
Kuten jo totesin, kuvat kohteista katosivat huutoajan loppumisen jälkeen… mikä tietysti tekee tämänkin blogin lukemisesta vaikeata niiltä osin kuin mitä mainittuja kohteita ei ole nähtävissä. Onneksi riskien välttäjänä keräsin kuvat hyvissä ajoin talteen ja on sentään ”jotain näyttää” lukijalle. Kohteita M30 osastossa oli myytävänä alle kaksikymmentä, eli voidaan todeta, että mitään M30 ilotulitusta ei tosiaankaan ollut tarjolla. Mukana oli kuitenkin muutama kiinnostavampikin kohde. Filateliaa tarjolla oli vain muutama kohde, joista mainittakoon ehdotearkista leikattu 1,25mk/50p keltaisen päällepainamamerkin hammastamaton ja liimoittamaton pari, joka myytiin 28 eurolla. Pieni levyllinen 40-luvun M30 sinisten merkkien kohteita myytiin 22 eurolla. M30 filatelian osalta ei siis erikoisempaa.
M30 alueella postihistoriapuolen kotimaan kohteita oli myytävänä kaksi, kumpikin kotimaan lentokohteita. Toinen kohde oli vuodelta 1937 Helsingistä Tampereelle lähetetty lentokirje 3mk ruskeanoliivin merkin singlenä. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sataan euroon, joka mielestäni oli vallitsevassa markkinatilanteessa aika kova. Kohde kuitenkin meni kaupaksi pohjahinnallaan. Huomataan, että pohjahinnan asettaminen on merkittävä muoto filatelian taidetta, nimittäin jos hinnan asettaa liian alas saa vähemmän rahaa… Tässä oli kuitenkin kysymyksessä hyvä ensimmäisen kotimaan sisämaan lentolinjan puitteissa kulkeneesta lähetyksestä ja vielä singlekäytöllä. Kysymys on siis vuoden 1937 kesällä toiminnassa olleesta lentolinjasta Tampere – Helsinki – Viipuri, jota käsiteltiin kahtena linjana Helsinki – Tampere ja Helsinki – Viipuri, mutta todellisuudessa ajatuksena oli, että linjalla oli mahdollista käydä yhden vuorokauden aikana edes takaisin Tampereelta Viipurissa. Myyty kohde oli siis kulkenut tämän linja toisen osan. Toinen kotimaan kohde oli Maarianhaminaan Kuusankoskelta vuonna 1950 lähetetty pikalentokirje, jonka lähtöhinta 40 euroa oli liikaa – se ei mennyt kaupaksi huutokaupan normaalin myyntiajan puitteissa. Tämä on tietysti mielenkiintoista, sillä kotimaan lentoposti ei yleisestikään ottaen ole kovin helppoa ja pikalisällä varustetut kuoret ovat vieläkin vaikeampia. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kuori oli pitkulainen ja ilmeisesti aika iso, ainakin verrattuna ”normaaliin” kuoreen.
Pohjoismaihin kulkeneita kohteita ei myynnissä ollut, mutta Eurooppaan kulkeneista mielenkiintoinen oli yksin 25mk puunhakkaaja-merkillä lähetetty kirjattu lentokirje Englantiin vuodelta 1945. Kuoressa oli itsestään selvästi hyvää 25mk merkin yksittäiskäyttö, mutta lisäksi taksa-aika oli vain 1kk ja 23 päivää, eli lyhyt. Kuori on englantilaisille tyypilliseen tapaan ristattu sinisellä kosmoskynällä sen merkiksi, että kyseessä on kirjattu lähetys. Kohteen pohjahinnaksi oli asetettu 40 euroa ja siitä se nousi aina 60 euroon asti. Toinen kiinnostava Euroopan kohde oli Unkariin vuonna 1949 lähetetty kirjattu tavaranäytelähetys. Tavaranäytteiden taksa muuttui painotuotteiden kanssa yhdenmukaiseksi 1.12.1948 alkaen, eli painoluokat muutuivat 50 gramman välein tätä edeltävästä ajasta poiketen, jolloin alin painoluokka oli painoltaan ”alle 100g”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tavaranäyte olisi lähetyslajina poistunut tai muuta dramaattista, kohde oli siis aivan aitoa asiaa.
Tavaranäytteet ulkomaille ovat vaikeita kohteita eikä niitä tunneta suuria määriä. Kirjattuna tavaranäytteet ovat vielä parempia. Tämä ei ollut jäänyt ostavalta yleisöltä huomaamatta, sillä kohteen hinta oli noussut kahden kympin lähdöistään hyvän matkaa jo ennen live-huutokauppaosuuden alkua. Live-osuuden aikana mopo karkasi lopullisesti käpälästä ja hinta nostateltiin aina 281 euroon saakka. Myyjää on mahtanut naurattaa kun kahden sadan euron rajapyykki jäi taakse. Korona-ahdistus selvästi purkautuu mitä erikoisimmilla tavoilla!
Kauemmaksi menneitä kohteitakin oli myytävänä muutamia. Yhdysvaltoihin lähetetty 3mk ruskeanoliivilla merkillä maksettu lentopostikortti, jonka ”pohjana” oli käytetty amerikkalaista ehiötä myytiin 45 euron hintaan. Taksa tällä kortilla oli hyvä, mutta itse en pitänyt lainkaan siitä, että korttina oli käytetty ehiötä. Lisäksi kortin toista puolta ei oltu kuvattu, joten oli mahdotonta päätellä, että oliko kyseessä postikortti vai painotuote. Japaniin mennyt postikortti 2mk punaisen merkin singlenä maksoi Hellmanilla 34 euroa ja oli edullinen – kortti oli siisti, lähetetty vuonna 1939. Kanadaan lähetetty painotuotekortti 10mk vihreällä merkillä teki kauppansa 20 euron pohjilla – ostaja sai hyvän kohteen sopivasti. Meksikoon lähetetty lentopostikortti 30mk linja-auto merkillä ja 8mk violetillä meni kaupaksi 24 euron hintaan, eli edullisesti sekin. Vaikka M30 kohteet menivät kaupaksi hyvin, eivät hinnat tavaranäytettä lukuun ottamatta nousseet korkealle.
Ausraliaan lähetetty kirjattu toisen painoluokan lentokuori kuudella viiden gramman lentolisällä oli mielenkiintoinen kohde, sllä se oli maksettu 300mk lentokone-merkillä ja M55 50mk merkillä. Muutenkin useamman lentolisän kuoret kaukomaihin ovat hyviä – erityisen hyvän tästä kohteesta teki sen koko, kuori oli pieni, mikä mahdollistaa sen monteeraamisen kokoelmalehdelle ilman ongelmia. Neljän kympin myyntihinta yllätti, alhaisuudellaan. Ostaja teki hyvät kaupat.
Vaikka M30 alueen kohteiden myynti oli yhtä kohdetta vajaa täydellinen, ei se kuitenkaan sisältänyt huutokaupan kalleinta M30 kohdetta. Tuo kohde nimittäin myytiin M17 kohteiden joukossa ja vaikka se sisälsikin M30 asiaa oli pääpaino puhtaasti M17 puolella. Kohde oli nimittäin M17 10mk valkoisen paperin merkeillä vuonna 1930 lähetetty postiennakkopaketti. Valkoisen paperin 10mk merkeillä lähetettyjä kohteita tunnetaan aniharvoja ja kun M17 asiaa rankemmin harrastavat ja näyttelyissä esittävät herrat ovat sellaista vailla ei hinta ole este. Tälläkään kertaa 2500 euron pohjahinta ei aiheuttanut M17 keräilijöille päänvaivaa, vaan kohde myytiin 2700 euron hinnalla. Muistinvaraisesti totean, että joskus 10mk valkoinen paperi lähetyksellä on kerännyt kovempaakin kannatusta, mutta kyseessä ei ole mikään pilipalihinta M30 kohteesta (heko heko).
Virkistetään niiden muistia, joille tämä valkoinen paperi on mysteeri – kysymyksessä on siis tilanne, jossa M17 viimeisiä painoeriä painettiin samalle paperille kuin M30 merkkejä, eli vesileimattomalle paperille. Painosmäärät olivat pieniä ja suuri määrä erityisesti 10mk merkeistä jäi käyttämättä. Siksi juuri 10mk merkkejä lähetyksillä käytettyinä tunnetaan vähän ja käytöt merkeille ovat pakettikorteilla, joille 10mk merkkejä tarvittiin. Kohteen myyminen oli hoidettu tyylikkäästi, sillä myyjä oli hankkinut sille atestin, mikä onkin erittäin tärkeää tämän tyyppisten kohteiden tullessa kysymykseen, lisäksi on todettava, että atesti oli kuvattuna kohteen yhteydessä – erittäin hieno juttu. Tätä toivoisin tapahtuvan aina vastaavien kohteiden osalta. Muutenkin kohteiden kuvaaminen kummaltakin puolelta ja mahdollisen muun materiaalin mukaan ottaminen myyntitilanteessa on tärkeää ostajan kannalta. Paketin paino on ollut korkea 16-17kg ja kun sisältö on ollut lankaa (garn) on sitä lankaa ollut siinä paketissa aika paljon… Apteekkarin rouvalla on ollut ilmeisesti hiukan isompi neulomisprojekti meneillään.
Myydyllä kohteella tulee erinomaisesti esiin tämä paperiasia ja se yhdistyy toisen mallin väistymiseen ja uuden M30 mallin saapumiseen. Tarinan kannalta kohde on hyvä, tosin M30 merkki on pahasti kärsinyt. Kieli poskessa totean, että ehkä silti uskaltaisin tätä näyttää kokoelmalehdellä minäkin… Se mikä jää päällimmäisenä mieleen on, että M17 keräilyllä on eri hintataso kuin M30 keräilyllä, pääpiireittään ainakin.
Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen kokemus tämä uusi huutokauppajärjestelmä, vaikka M30 kohteiden osalta ei mitään uskomatonta ollutkaan liikenteessä… toki mielenkiintoisia kohteita useampiakin. Yleisesti ottaen on todettava, että hintataso oli mielestäni huutokaupassa korkealla.
