SP-Lehden aktiiviporukka tekee jatkuvaa työtä ja huutokauppoja tulee kuin liukuhihnalla. Tästä syystä jokaiseen huutokauppaan ei ole tarjolla suuria herkkuja, eikä aina niitä pienempiäkään. M30 osasto oli tällä kertaa kohtalaisen pieni, jotain kerrottavaa kuitenkin aina löytyy. Lunastettu kirje, jolle lunastus oli suoritettu 2½mk sinisellä merkillä meni kaupaksi 20 eurolla – kohtalaisen korkea hinta lunastuskohteesta mielestäni, mutta toki tälle merkille hieman ”erilaisempi” käyttö. Myytävänä oli myös mm. 2½mk sinisellä M30 leijonamerkillä maksettu kirje Saksaan, Dantzigiin vuodelta 1933, joka oli kulkenut lentona ns. yöpostilennoilla Ruotsin kautta Saksaan. Tämä kävi ilmi Berliinissä lyödystä lennonvahvistusleimasta. On todennäköistä, että kirje olisi kulkenut Tallinnan kautta suorempaa reittiä Dantzigiin, jos lentolisä olisi maksettu. Yöpostilinjojen yleiseurooppalainen idea oli se, että myös lentolisämaksutonta postia kuljetettaisiin näillä linjoilla, koska ajatus oli kehittää postin kulkunopeutta. Toisen maailmansodan alkuun saakka yöpostilentoja lennettiin ja lisämaksutonta lentopostia kuljetettiin, linjat toimivat kesäaikaan ja kiertokirjeistä voi lukea tarkat alkamis ja loppumispäivät näille yhteyksille. Mikäli yöpostilennoilla kulkeneita kuoria ei ole lennonvahvistusleimoilla tai muulla tavoin todennettavissa varmasti lentäneiksi, on asian suhteen varmuus vähäinen, näin ollen vaikka ”joku kuori” olisi kulkenut manner-Eurooppaan yölentojen ollessa käytössä, ei sen voida todeta lentäneen, mikäli asia ei selkeästi ilmene. Kuori myytiin 20 eurolla, mikä oli myyjälle hyvä hinta – harvinaisuudesta ei ole kysymys.

Tanskalaisen vapaaehtoisen kotiin lähettämä kenttäpostikirje, jolle oli lisätty 1mk oranssi M30 leijonamerkki ja lentolipuke sekä muutamia kirjeensulkijamerkkejä kertoi siitä, että tanskalaisia oli Suomessa vielä vuonna 1942 asevoimissa. Kirje oli myös leimattu pyöreällä Fältpost leimalla ja se oli sensuurin toimesta Tanskassa avattu, liuskat ja leima ovat asianmukaiset. Eli kaikenlaista kiinnostavaa säpinää kirjeellä on. Yksi asia kuitenkin on pielessä, nimittäin se, että sikäli kuin mikäli kenttäpostista haluttiin lähettää kirjeitä lentona ulkomaille tuli koko postimaksu maksaa. Näin olleen ”hyvä ajatus” siitä, että kirjeeseen lisättäisiin vain käypä 1mk lentopostilisä ei stemmaa asianmukaisen järjestelyn kanssa ja kirje on väärätaksainen, vaikka se kiinnostava onkin.

Kirjeen oikea taksa olisi ollut lähettämisen aikaan 6.4.1942 2,75mk ja lentolisä juurikin kirjeeltä löytyvä 1mk, eli yhteensä 3,75mk. Kohde on kuitenkin sopiva esimerkiksi kenttäpostikokoelmaan ja erityisesti sellaiseen, jossa ulkomaalaisten vapaaehtoisten postia esitellään. Myyntihinta oli 30 euroa.

Vaikka M30 osastolla oli hiukan hiljaisempaa, rallateltiin muualla huutokaupassa korkeitakin hintoja – kuten viimeaikoina on ollut tapana M17 puolella kauppaa käydään kiivaasti. Kirjattu postikortti Neuvosto-Venäjälle myytiin 111 eurolla ja kirjattu lentokirje Ruotsiin vuodelta 1926 nousi aina yli kahdensadan euron.

Kiinnostava kohde oli K.K. suojaleimauksella leimatuilla merkeillä lähetetty lähetys ja lähetyksen mukana myytävä yksittäinen Mannerheim-merkki. K.K. viittaa apteekkari Killiseen, joka suojaleimasi merkkejään samasta syystä kuin mitä suojarei´itteitä tehtiin. Kuoria ei tunneta montakaan, kohdeselosteessa arveltiin, että saattaisi olla kysymyksessä ainoa tunnettu postilähetys tällä suojaleimauksella. Mielenkiintoisen asiasta tekee sen, että kortilla, josta on siis kysymys, oli myös kaksi K.K. suojaleimattua M30 leijonamerkkiä.

En osaa arvioida tarkasti sitä, että tunnetaanko muita lähetyksiä, mutta sen tiedän, että eivät nämä suojaleimaukset yleisiä ole ja, että ainakaan minulle ei ole lähetystä tullut vastaan. Asiasta kirjoitettiin aikoinaan muistaakseni juuri SP-Lehdessä juttu, jossa kyseinen lähetys ja nyt myyty merkki olivat kuvattuina. Kirjoittaja oli tuolloin Kimmo Kanerva. Limitiksi kohteeseen oli laitettu 50 euroa ja sen myyntihinta oli 121 euroa. Mielenkiintoinen kohde.

HTO:n ensimmäinen vuoden 2023 huutokaupoista, joita lienee tänäkin vuonna tulossa, neljä päättyi 2.3. klo. 20. Huutokaupassa oli erillisissä osastoissa sekä M30 filateliaa, että postihistoriaa. Filateliaosastosta mainittakoon, että kauppa kävi hyvin, tätä kirjoitettaessa ja jälkimyynnin yhä ollessa auki vain kolme kohdetta on myymättä. Ehkäpä kiinnostavin filateliakohde oli 2mk vihreän M30 leijonamerkin yhdeksän merkin siirtymäryhmä, joka nousi 50 euron lähtöhinnasta aina yli 89 euron hintaan. 3½mk sinisen leijonamerkin aika keskelle osunut Helsinki-leimattu kappale nousi yllättäen yli sataan euroon. Siinä kohtaa tunsin tuulen hulmuttavan hiuksiani, koska mopon vauhti ylitti sallitun nopeusrajoituksen etupyörän irrotessa tukevasti maasta…

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia erittäinkin mielenkiintoisia kohteita. Kotimaan kohteista mainittakoon rullamerkeillä (2*50p keltainen) lähetetty postikortti, joka myytiin 30 eurolla. Ruotsiin syyskuussa 1942 lähetetty lentopostikirje vain kuukauden kestäneellä taksalla 4,50mk myytiin edullisella 22 euron hinnalla. Näitä kuukauden mittaisia Pohjoismaiden lentotaksaisia kohteita tunnetaan Ruotsiin muutamia ja Tanskaan kaksi kappaletta. Kyseessä oli siis tilanne, jossa kirjeen taksa Pohjoismaihin nousi 1.9. kolmeen ja puoleen markkaan ja lentolisä nousi vasta 1.10. alkaen. Näin ”vanhalla” markan lentolisällä ja uudella kirjetaksalla saatiin aikaan kyseinen 4,50mk taksa. Hyvä kohde ja halvalla meni.

Espanjaan maan sisällissodan aikana 1936 lähetetty lentokirje, joka oli tarkastettu Espanjassa ”antifasistisen miliisin” toimesta, eli tasavaltalais-armeijan toimesta, myytiin 50 euron pohjillaan jälkimyynnissä. Mielestäni lähtöhinta oli asetettu korkeaksi, mutta niin vain kauppa kävi. Toinen korkealla lähtöhinnalla aloittanut kohde oli maankiertäjäkuori vuodelta 1933, joka oli alun perin lähetetty nykyiseen Malesiaan Sarawakiin, Borneon saarelle. Kuori oli vaellellut jopa Australiassa asti ennen, kuin se oli löytänyt tiensä Yhdysvaltoihin. Kiinnostaviahan nämä maailmankiertäjät ovat ja usein kokeneen näköisiä monine leimoineen. Tarinan arvoinen sanoisin ja näin oli jättäjäkin ajatellut, sillä lähtöhinnaksi oli laitettu 60 euroa. Hinta ei rohkeita (tai rikkaita?) pelottanut ja hinta nousi aina yli sadan euron päättyen 104,50 euroon. Kilometrejä tuli runsaasti – kohdeselosteessa arveltiin kokonaismatkaksi tulevan noin 29000 kilometriä.

Postihistoriapuolen harvinaisin myytävänä ollut kohde oli aika mitäänsanomattoman näköinen reuhake, jonka kohdeselosteessa mainittiin sen olevan ”raskaan lähetyksen etusivuleike”… mitä se olikin. Kyseessä nimittäin on paketti Suomesta Yhdysvaltoihin, jonka etusivulta oli leikattu kohteessa näkyvä osa irti. Oli harrastettu kauneuteen perustuvaa minimalismia, sillä jokunen merkki oli ilmeisesti jäänyt pois, koska 150mk taksaa ei Suomesta paketeille Yhdysvaltoihin lähettämisen aikaan ollut. Tämä oli tietysti suuri sääli, sillä oikeataksaisena kohde olisi hyvä postihistoriakohde. Kohdetta kuitenkin arvostettiin yli sen lähtöhinnan, joka oli laitettu 15 euroon ja hinta yli tuplaantui myyntihinnan ollessa karvan verran yli 30 euroa. On huomattava se asia, että Yhdysvaltoihin lähetettäviin paketteihin liimattiin merkit suoraan paketin päälle vuoden 1932 jälkeen, sitä ennen käytettiin kansainvälisen paketin pakettikorttia. Tämä tapa jatkui pitkään yli M30 merkkimallin painamisen päättymisen.

Kaiken kaikkiaan HTO tarjosi muutamia kiinnostavia M30 kohteita, vaikkei mitään kanuunoita tarjolla ollutkaan. Muiden keräilyalueiden osalta oli nähtävissä myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. M17 osastolla oli myytävänä paikalliseksi asiakirjaksi määritelty lähetys, joka oli kulkenut Turussa 1919. Lähtöhinnaksi oli kohteelle laitettu 60 euroa, joka saattaisi olla sopiva tälle kohtalaisen haastavalle lähetyslajille. En ole super perehtynyt M17 postihistoriaan, mutta paikalliset asiakirjat eivät liene erityisen helppoja kohteita. Muistettavaa asiakirjoista on se, että kyseessä on painotuotepostiin kuuluva lähetyslaji ja näin ollen kuoret ovat tyypillisesti avoimina lähetettyjä, eli ns. läppä auki kohteita. Asiakirjoissa pitäisi lukea päällä teksti ”asiakirjoja” tai ruotsiksi ”handlingar”. Myytävänä olleessa kohteessa ei tätä lue, mikä tekee vaikeaksi arvioida, että onko kyseessä ihan oikeasti asiakirjalähetys, vaikka kuori vakuutusyhtiön onkin ja sisällä lienee ollut vakuutuskirja. Vielä kun paikalliskirjeen taksa oli lähettämisen aikaan sama kuin paikallisasiakirjan… no sanotaanko näin, että itse en olisi uskaltautunut huutamaan limittiä kohteesta. Mutta minulla onkin krooninen rahapula ja köyhän kokema pelko ei estä suurmiehiä tekemästä suuria tekoja. Näin tämänkin kohteen hinta nousi lähes 900 euroon ja se nähtäneen tulevaisuudessa jossakin alan huippukokoelmassa.

Toinen kiinnostava nousu nähtiin 1933 Virossa paquebot-leimatun ja Tallinnan leimoilla mitätöidyn 1,25mk punaisen ristin merkin parilla maksetun kirjeen osalta. Kirje oli siis lähetetty Suomesta Saksaan ja taksa oli ulkomaille 1933 2½mk, eli taksa on OK. Kun kirje postitettiin laivalta se leimattiin paquebot ja tässä tapauksessa kyseinen alus on ollut käytetystä leimasta päätellen Virolainen. Hyvät Tallinnassa tai Stettinissä leimatut paquebot kohteet ovat parempia kohteita ja niitä löytyy myös M30 merkein silloin tällöin. Mikäli kohdemaa on Euroopan ulkopuolella ovat kohteet jo aika vaikeita. SPR merkeillä kohteet lienevät aika vaikeita, mutta vaikka kyseessä on kuriositeetti, oli 80 euron lähtöhinta mielestäni aika tiukka ja en odottanut kohteen menevän sillä kaupaksi. Jälleen sain todistaa oman tietämättömyyteni olevan suurta ja syvää, jos kohta se ei tässä kohtaa enää edes minua itseäni yllätä. Kyseessä on nimittäin tilanne, jossa tiedän, etten tiedä, eli parempi tilanne kuin se, että en tiedä etten tiedä. Tämä tietoinen tietämättömyys kuitenkaan ei estänyt minua hämmästymästä, kun kohteen hinta nousi aina 770 euron tasolle. Mahdollisesti jossakin on taas mopo, jonka takarengas on paljon kuluneempi kuin eturengas.

Postimerkin päivää vietettiin ympäri Suomea helmikuun puolessa välissä. Yksittäistä päiväähän ei oltu erikseen määritelty, vaan Liitto oli toivonut, että päivä valittaisiin ystävänpäivän ”ympäristöstä. Salon kerhossa päivää vietettiin 18.2. lauantaina pienellä standilla paikallisessa kauppakeskuksessa. Asiaan liittyen oli edellisellä viikolla eräs kiinnostunut kansalainen käynyt kerhon kokouksessa ja siitä innostuneena kirjoittanut jutun postimerkkeilystä paikalliseen ilmaisjakelulehteen. Tämä sai liikkeelle joitakin kansalaisia, jotka kävivät standilla kääntymässä ja kerho sai jopa jonkun lahjoituksenkin.

Liitolta saadulla kortilla oli jonkin verran menekkiä ja vaikka kerho oli päätynyt olemaan julkaisematta uusia omakuvamerkkejä, koska vanhojen varasto pullistelee yhä edellisiä päiviä varten tilattuja kappaleita, piti jatkuva virta kävijöitä kerholaiset pöydän takana hereillä.