Yllä: Huutokauppasalissa myynti meneillään
Kuten jo aiemmassa artikkelissa kerroin, on Suomen Filateliapalvelu siirtänyt toimintansa Naantaliin ja pitää mm. kansainväliset Hellman huutokauppansa jatkossa siellä. Eilen ja tänään päästiin näkemään miten homma Naantalissa toimii. Ja hyvinhän se toimii. Itse asiassa homma toimii paremmin kuin ennen, nimittäin huutokaupassa oli mm. tarjolla usean erilaista pientä purtavaa ja juotavaa kävijöille, makkaraa ulkona teltassa suoraan grillistä ja Rymättylän saarelta Röölästä kotoisin oleva omenakuohuviinituottaja esitteli tuotteitaan kävijöille ja tarjosi maistiaisia. Filateliaan liittymätön huomioni tarjotusta tuotteesta eli Brinkhalls Sparkling omenakuohuviinistä oli, että kyseessä on ehkäpä paras kotimainen kuohuviini, jota itse olen maistanut. Kun sanon ”tarjolla” tarkoitan ”ilmaiseksi tarjolla” – eli jokseenkin ennennäkemätön juttu suomalaisessa postimerkkihuutokauppaskenessä. En halua kuulostaa siltä, että liikaa ”ylistäisin” toimintaa, mutta en voi olla pahoillani siitä, että pystyin paikkaamaan lounaan väliin jäämisen syömällä pari makkaraa suoraan grillistä ja valmiin voilevän pitopöydästä sekä huuhtomaan jälkiruoaksi kurkkuni omenakuohuviinillä.
Yllä: Filateliapalvelun tilojen pihalla ollut teltta, jossa oli grilli kuumana
Paikalla oli runsaasti huutajia, ei ehkä ihan yhtä runsaasti, kuin aikoinaan Helsingissä parhaimmillaan muistan olleen, mutta ajoittain huutosalissa olivat kaikki penkit täynnä. Oli jälleen kerran mukava tavata tuttuja keräilijöitä yhteisen harrastuksen parissa. Se mikä tulee mieleen on, että jos seuraava Hellman huutokauppa on maaliskuussa, niin keli ei ole ainakaan ulkona järjestettävien oheisaktiviteettien kannalta optimaalinen. Aikataulullisesti paras aika olisi ehkä toukokuu, jolloin Suomessa on joskus ollut (enkä suinkaan viittaa tähän kesään) kaunis keli – tällöin varsinaisen huutokaupan kylkeen voisi jopa järjestää vaikka pienimuotoisen keräilytapahtuman ”ulos telttoihin” tai mitä tahansa mihin tilat antavat myöden.
Mitä sitten oli tällä kertaa tarjolla M30 keräilijälle? M30 osastossa oli tarjolla noin kolmisen kymmentä kohdetta ja erissä muutamia. Eli lukumäärällisesti tarjonta ei tällä kertaa ollut kovinkaan kummoista. Mukana oli kuitenkin laadultaan hyvää tavaraa. Aloitan taas filateliasta ja siirryn postihistoriaan.
Yllä: Tummanoliivi 3mk leijonamerkin voimakas laskoksen aiheuttama hammastesiirtymä. Vaikea kohde. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Myytävänä oli muutamia hammaste-erikoisuuksia, joista ehkä parhaana 3mk tummanvioletti nelilö, jossa oli huomattava hammastesiirtymä, joka johtui laskoksesta – arkki on mennyt laskokselle ja hammastus on siirtynyt arkin yläosan osalta väärään paikkaan. Kohde on harvinainen ja käsittääkseni näitä on olemassa vain yhden arkin yläreunan osalta. Kohteen limitti oli laitettu mielestäni aika korkeaksi, 350 euroon ja se jäi huutokaupassa myymättä. Kohde on kyllä vaikea, mutta keräilijöitä ei näille spesialiteeteille ilmeisesti sittenkään ole monia tai hinta oli liian kova. Kun äsken katsoin oli kohde mennyt kaupaksi jälkimyynnissä.
Neljän markan oliivista merkistä oli myynnissä kuusilo, jossa hammaste oli siirtynyt ja 50p vihreän merkin osalta myytiin merkki, jonka hammastus oli mennyt vinoon ja merkistä tullut osittain ylipitkä. Kuusilo myytiin yli kuudella kympillä ja 50p vihreä merkki salissa parilla kympillä. Vaikka 50p vihreä merkki on erittäin yleinen oli tämä hammaste-erikoisuus mielestäni aika hyvä ja sen myyntihinta ei ollut mielestäni korkea. 20mk postitalomerkin osalta oli myytävänä kolmen merkin sarja, jossa näkyy ”matalan merkin synty” – tämän kolmikon lähtöhinta oli laitettu 350 euroon, jolla se meni kaupaksi. Kyseessä on näyttävä kokonaisuus.
Yllä: Kolmen 20mk postitalo-merkin sarja – ”matalan merkin synty”. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Myytävänä oli levyllinen vähän tavallisempia siirtymiä, 5mk Olavinlinna-merkin tarttumakahdeksilo ja 100mk Helsinki-merkin neljä loistoleimaista kappaletta, joista yksi oli vaikeinta lumppusellupaperia vuodelta 1946. Lisäksi oli levyllinen 1,25/50p keltaisen merkin kakkosladelmamerkkejä. Saman merkin postihistoriakohteita oli myytävänä kaksi – kotimaan postikortteja kumpikin – myyntihinta hieman yli 40 euroa kummallakin.
Kotimaan postihistoriakohteiden mielestäni paras tapaus oli 1mk oranssi merkki postin seinätaksan maksuna. Posti siis julkaisi seinätaksoja, joita myös yleisö sai ostaa postista. Kuittina maksusta mitätöitiin seinätaksalle maksun mukainen postimerkki – tässä tapauksessa 1mk oranssi. Seinätaksat ovat harvinaisia ja tämä 1mk oranssi seinätaksalla on ensimmäinen, jonka olen nähnyt. Kohteen lähtöhinta oli 150mk, joka mielestäni oli sopiva – pidän kohdetta harvinaisena. Olinkin harvinaisen hämmästynyt, kun kohde myytiin lähtöhinnallaan. Näitä seinätaksoja tunnetaan yleensäkin vain alle kymmenen kappaletta, joten tällä kertaa meni edullisesti.
Yllä: Postin seinätaksa vuodelta 1941. 1mk oranssi M30 leijonamerkki single. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Toinen hyvä kotimaan lähetys oli kotimaan lentokirje M30 3mk tummanoliivilla singlellä. Kolmekymmentäluvulla alkoi kotimaan lentotoiminta saada jalansijaa ja ensimmäiset lentoreitit alkoivat toimia säännöllisesti, kumipyöräisiä koneita alettiin käyttää, kun lentokenttiä valmistui. Tällaisia 3mk tummanoliiveja singlejä kotimaan lentokirjeillä tunnetaan muutamia ja kohteiden hinnat ovat vuosien saatoissa vaihdelleet. Tänään kaupat tehtiin 140 eurolla, kohteen lähdön oltua 20 euroa. Kotimaan lentoposti on tyypillisesti ns. pikkuisen parempaa tavaraa. Tämä kyseinen kuori oli lentänyt Turusta Helsinkiin vuonna 1933.
Pohjoismaihin menneitä kohteita oli myytävänä muutamia, tanskaan mennyt sodanaikainen lentopostikortti myytiin alle kolmella kympillä ja Tanskaan heinäkuussa 1945 mennyt sensuroitu kirje 5mk sinisen merkin singlellä parilla kympillä. Hiukan ihmettelin tämän 5mk sinisen singlen hintaa, sillä kohde oli ns. paremmalta ajalta eli samalta ajalta, kun kotimaan, Pohjoismaiden ja ulkomaiden ensimmäisen luokan kirjeiden hinta oli 5mk – tätä aikaa kesti vain 2kk. Tiedetään, että 5mk sinisen merkin singlekäyttöjä ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle tunnetaan viisi kappaletta, joten tämä on sille kuudennelle keräilijälle paras mahdollinen kirje-kohde tälle merkille. Kaikilla ilmeisesti jo kuitenkin on tämäkin…
Yllä: Kansainvälinen postiosoitus 2.10.1939 Helsingistä Narvaan, Viroon. 3½mk sininen ja 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Toisella puolella virolaiset 5 ja 10 sentin Päts merkit. Taksa: Postiosoitus (201-400mk) ulkomaille (1.12.1931 – 12.10.1939) 4,50mk. Harvinainen lähetyslaji. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Yksi tämän huutokaupan huippukohteista oli Viroon lähetetty ulkomaan postiosoitus. Postiosoituksia ulkomaille ei tunneta kovin monia ja ne ovatkin harvinaisia. Kun näistä ulkomaan tai kansainvälisistä postiosoituksista puhutaan pitää huomata, että on tärkeää, että on varmuus siitä, että kohteet ovat aitoja. Nimittäin tiedetään markkinoilla olevan joitakin Turussa leimattuja kansainvälisiä postiosoituksia, joiden takapuolella ei ole tuloleimoja ja näin ollen on syytä arvella, että ne eivät ole koskaan lähteneet eteenpäin Turusta. On vaikeaa sanoa, että ovatko kyseiset, kuitenkin leimatut kansainväliset postiosoitukset huijausta vai mitä, mutta ei ole vaikea sanoa, että ne eivät missään tapauksessa ole yhtä asiallisia kuin tässä huutokaupassa myynnissä ollut ”aito asia”. Postiosoituksen limitti oli 350 euroa ja se jäi yllätyksekseni myymättä. Kyseessä on aidosti harvinainen ja vaikea kohde. Harkitsin tätä pitkään itsekin, mutta koska minulla on jo vastaava kohde, niin tällä kertaa päädyin säästölinjalle. Kaksi tällaista samalla kokoelmasivulla olisi tietysti kohtalaisen ”kovaa kamaa”, mutta rajansa kaikella (tai ainakin minun rahoillani on, ikävä kyllä, rajansa…).
Ulkomaan lähetyksiä oli myynnissä muutamia, mm. Englantiin 21.2.1945 lähetetty lentokirje, joka oli siis taksa-ajaltaan lyhyen yhdeksän päivän lentotaksan aikaan ajoittuva. Tällä taksalla kulkeneita lähetyksiä tunnetaan ehkäpä parikymmentä ja kyseessä on ainakin lentopostikeräilijälle ns. pakollinen kohde. Limitti oli 50 euroa ja kohde myytiin sillä.
Yllä: Hämeenlinnasta 21.10.1952 Auclandiin Uuteen Seelantiin lähetetty kirje. M30 25mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. Käyttötarkoituksenmukainen käyttö. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Vuonna 1945 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty pikalentokirje oli hyvä kohde, koska sen lähetysaika osui siihen kahden kuukauden väliin, jolloin ulkomaan kirjeen perustaksa oli viisi markkaa. Lähetyksestä erityisen hyvän tekee se, että sodan jälkeen pikaposti alkoi vasta vuonna 1945 ja tämä lähetys on aikainen pikalähetys sodan jälkeen. Eli monta asiaa oli tässä lähetyksessä hyvin. Sen tajusi enemmän kuin yksi huutaja, sillä 20 euron lähdöstä kohteen hinta nousi tuplaksi asti, eli neljään kymppiin.
Mielenkiintoinen kaukomaahan, aina Uuteen Seelantiin lähetetty single kirje 25mk sinisellä merkillä, oli myytävänä 20 euron lähdöllä. Kyseessä on merkin käyttötarkoituksenmukainen singlekäyttö ja Uusi Seelanti ei ole yleinen kohdemaa. Kyseessä on siis tälle merkille hyvä kohde. Hieman ihmettelin, että miksi tämä kohde meni pohjahinnalla, eikä huutajia ”napannut” – ilmeisesti ei ole tajuttu sitä tosiasiaa, että 50-luvulla, kun tämä merkki julkaistiin oli lentoposti yleistynyt aivan hurjasti verrattuna 40-lukuun ja kaukomaille kirjeet tyypillisesti lähetettiin jo lentopostina. Tästä syystä tällaiset kaukomaille ei-lentopostina lähetetyt lähetykset ovat harvinaisempia kuin samoihin maihin lentona menneet. No turha minun on valittaa, kohde tuli nimittäin minulle. En siis jäänyt minäkään osattomaksi tästä huutokaupasta.
