malli1930.fi

Vuoden 2021 viimeinen ja 2022 ensimmäinen HK

By

Vuoden 2021 viimeinen päättynyt julkinen huutokauppa Philabid-alustalla oli Järvenpään Filateliapalvelun 23. nettihuutokauppa, joka päättyi 29.12.2021 illalla. Myytävänä oli parikymmentä M30 filateliakohdetta ja kymmenkunta postihistoriakohdetta. M30 ostettavaa oli tarjolla myös mm. arkkien joukossa ja joitakin kohteita tarjolla myös lentopostin osastolla. On heti kättelyssä todettava, että ihmeitä ei nähty ja myytävä tavara oli jokseenkin tavanomaista. Loistoleimatut merkit menivät vaihtelevasti kaupaksi ja postihistoriakin huomioon otettuna M30 kohteiden myynti oli noin 75% luokkaa näin nopeasti arvioiden.

Kohde 613 26 arkkia M30 merkkejä. Myyntihinta alle 50 euroa. Kuva JFP huutokaupoista.

Arkkien osastolla oli myytävänä kaksi pelkästään M30 arkkeja sisältävää erää, joiden myyntihinnat jäivät mielestäni kohtalaisen maltillisiksi. Arkkien hinta ei päätä huimaa, kun per arkki hinnaksi tulee reippaasti alle kaksi euroa. En tiedä kuinka moni keräilee arkkeja, mutta se mikä itselle jäi tästä mieleen oli, että täytyy jatkossa tutkailla tarkemmin arkkien myyntiosastoa, sillä tuollaisilla arkkihinnoilla ovat numerokuusilotkin naurettavan hintaisia… niitähän tunnetusti arkissa on useampia!

Vuoden 2022 ensimmäinen huutokauppa päättyi 13.1.2022 ja se oli Suomen Filatelistiseuran järjestämä Suomen Postimerkkilehden 101. huutokauppa. Mielenkiintoiseksi huutokaupan teki erikoinen syy, nimittäin se, että tavallista useamman kohteen hinta lähti käpälästä tavalla, jota voi kutsua lähinnä vain jonkinasteiseksi ylilyönniksi. Tämä huomio ei kohdistu vain M30 kohteisiin, vaan ylipäätään koko huutokaupan ”laajuudelta” oli erikoisia ja voimakkaita hintojen nousuja sellaistenkin kohteiden osalta, joista ei sitä oikeastaan minkään syyn takia olisi voinut odottaa. Mutta, katsotaan mitä oli tarjolla…

”Käyttösarjat 1930-” osastolla oli myytävänä parisen kymmentä M30 filateliakohdetta. Näistä on huomattava se asia, että myytävänä olevat loistoleimaiset merkit olivat todellakin loistoja – useita hyviä ja vaikeampia M30 merkkien loistoja myytiin useammassa erässä – hinnat nousivat jonkin verran pohjistaan, mutta per merkki hinnat eivät olleet hurjia. TKT eli Teknokonsult rei´itys 40p vihreällä merkillä myytiin 20 euron pohjillaan ja 2½mk punaisen merkin vertikaalinen siirtymä nousi 55 euroon saakka. Mielenkiintoista kyllä, myytävistä kohteista kaikkein vaikein, eli 10mk korkea Saimaa merkki tai tarkemmin sanottuna kuuden merkin erä, jossa merkki oli mukana myytiin 22 eurolla ja nousi vain 2 euroa pohjistaan. Kohdetta myytiin kuutena siirtymänä M30 kuvamerkeillä, mutta yksikään ei ollut kovinkaan erityisen siirtymä, koska viisi merkkiä oli huonolla keskityksellä tai pieneksi siirtymäksi laskettavia ja yksi oli korkea merkki. No ostaja sai hyvää halvalla – näitä ei ole nähty.

Keskellä ylhäällä korkea M30 Saimaa kuvamerkki. Vaikea kuin voikukka joulukuussa. Kuva Suomen Postimerkkilehden huutokaupasta.

Postihistorian puolella osastolla oli parisen kymmentä M30 kohdetta. Kotimaan lähetyksistä mainittakoon vakuutettu pikakirje kotimaassa, joka oli siisti ja siksi hintakin nousi aina 46:een euroon. Toinen kotimaan vakuutettu kirje, jolla oli useita 300mk lentokonemerkkejä ja korkea vakuutusarvo, yli kaksi miljoonaa markkaa, nousi 50 euron pohjistaan aina 146 euroon saakka. Kirje on hieno, mutta hieno oli hintakin. Vakuutettu paketti vuodelta 1958 sekapostitteena M54 merkkien kanssa nousi 72 euroon, mikä oli kohtalaisen kova hinta.

Kirjeenä lähetetty sähkösanoma ei liikahtanut 150 euron lähtöhinnallaan – eikä ihme. Toki näitä on myyty mitä kirjavimpiin hintoihin – olen ihmetellyt asiaa, sillä sähkösanomien lähettämisessä kyseessä on tyypillisesti joko kirje tai paikalliskirje, eli lähetyslaji, jossa ei ole varsinaisesti mitään erikoista. Kirje Maltalle myytiin 15 euron pohjillaan ja siisti kirjattu lentokuori Milanoon, jolle oli Italiassa lyöty Poste Restante maksun maksamiseksi pari lunastusmerkkiä ei mennyt neljällä kympillä kaupaksi. Kaikilla oli tällainen kirje jo. Kiinaan mennyt kirje vuodelta 1934 perustaksalla ei tehnyt kauppaansa, mutta vastaava vuodelta 1941, eli välirauhan ajalta myytiin 19 eurolla. Mitään maata järisyttävää ei tällä osastolla ollut myytävänä M30 osalta.

Lentopostin osastolla myytiin myös M30 kohteita. Mukana oli yksi Småland lentokoneen maahansyöksyssä tuhoutunut kohde, jonka mukana ei kuitenkaan ollut alkuperäistä postin ”pahoittelusanomaa”. Ehkäpä tästä johtuen kohteen hinta jäi 57 euroon. Tässä kohtaa on todettava, että kortin taksa ei ollut ”oikein”, mutta se oli pahasti kärsinyt onnettomuudessa, joten on mahdotonta tietää oliko se lähetetty oikeataksaisena – itse en tästä voisi sakottaa, koska onnettomuusposti on vähän oma juttunsa samalla tavalla kuin merimies on erimies. Vuonna 1943 Saksaan lähetetty kortti 2+2 taksalla, eli yhteensä 4mk, joka oli maksetty 4mk postitalomerkillä myytiin 38 eurolla. Kyseinen yksittäispostite on hyvä. Hinta olisi varmasti noussut, jos kortin takapuoli olisi ollut näkyvillä, nimittäin etupuolen perusteella kyseessä oli painotuote.

Myytävänä oli myös ensimmäisellä Ranskasta lähteneellä Atlantin ylittävällä postilennolla lentänyt postikortti Yhdysvaltoihin. Tämä oli ensilentostatuksensa takia kiinnostava kohde ja se on ex-Fjällström, eli eräästä aikoinaan kovana pidetystä lentopostikokoelmasta kotoisin. Kohdekuvassa oli selitetty myös taksa-asia, joten en sitä kortin alla lähde erikseen hahmottelemaan. Kortin lähtöhinnaksi oli laitettu 50 euroa, mikä oli mielestäni sopiva hinta. Se nousi aina 187 euroon saakka ja siitä käytiin taistelua pitkään. Oma kykyni maksaa tyrehtyi jo paljon ennen kalkkiviivoja.

Ehiöiden osastolla oli muutamia parempia M30 ehiöitä myytävänä. Pikana lähetetty ja 20mk postitalomerkillä täydennetty kotimaan 6/5mk keltainen ehiökortti myytiin kahden kympin pohjilla ja ulkomaille menneet punaiset ”paremmat” kortit menivät, kaupaksi – lähtöhinnoiksi oli laitettu 20 euroa per kohde ja hinnat eivät kovin paljoa nousseet. Yksi kahden kortin erä nousi aina 35 euroon saakka, mutta muuten oli hiljaista. Ehiökeräilyssä on ollut jo pidempään hiukan hiljaisempaa – kaivataisiin kunnollinen M30 ehiöiden käsikirja tai edes jonkinlainen referenssiteos aiheesta. Laivapostin osastolla jäi Suomen Joutsenelta 1939 lähetetty painotuote myymättä 30 pohjillaan.

Kun aloitin tarinan kertomalla ylilyönneistä, niin huomasin mielestäni yhden alilyönninkin, nimittäin M63 LA-puhelimen käyttölupa, jolle oli mitätöity kuljetusmaksuksi merkkejä meni n. 250€ hintaan kuluineen, se ei ollut erityisen kallis hinta tuosta harvinaisesta kohteesta.

Kaiken kaikkeaan kiinnostava iltapuhde oli seurailla tiettyjen kohteiden nousua taivaaseen. Oli pakko ottaa annos miestä väkevämpää, varmuuden varalta ja pyörtymisen estämiseksi.

SF, HML ja HTO

By

Yllättävä putkiremontti saa aina mielen järkkymään, näin myös allekirjoittaneen kohdalla kävi. Hengentuotteen saaminen digitaaliselle alustalle on siksi ja kiireiden takia ollut viimeaikoina tavallista vaikeampaa ja blogikirjoituksia ei ole syntynyt. Järkytys on kuitenkin nyt ohi ja kiirekin hiukan hellittämässä, vaikka maailma tunnetusti pitää saada aina jouluksi valmiiksi. Olin marraskuun lopussa, satavuotisjuhlien jälkeen Suomen Filatelistiseuran kokouksessa Lönnrotinkadulla pitämässä esitelmän otsikolla ”Erään lähetyksen tarina”, jossa kerrotaan 1930-luvulla kulkeneen lentokirjeen matka Suomesta Australiaan. Esitystä oli kuulemassa oman arvioni mukaan kuutisenkymmentä SF:n jäsentä ja Internetin kautta joitakin kuuntelijoita. Pyrkimyksenä oli tallentaa esitys, mutta tätä kirjoittaessani en tiedä miten sen asian osalta onnistui. Jos tallenne onnistui ja tulee saataville, niin linkkaan sen tähän postaukseen tai jopa yritän saada videon kiinnitettyä suoraan tekstin joukkoon. Postihistoria selvästi kiinnosti, koska sain paljon palautetta ja mikä parasta korjauksia tekemiini virheisiin mm. liittyen Canberran kaupungin sijaintiin suhteessa Sydneyhin sekä lisätietoa siitä, että Bahrainista on käytännössä öljy jo loppunut.

Esityksen jälkeen pidettiin perinteinen kerhohuutokauppa, jossa oli myytävänä noin sata kohdetta – sain itsekin ostettua jonkun kohteen kotiin viemisiksi – itse asiassa M30 kohteita sisältäneen pienen erän. Lisäksi kävi niin sopivasti, että SP-lehden huutokaupan osalta sain noutaa ostamani kohteen. Eli kertakaikkinen usean kärpäsen yhdellä iskulla litistys – tehokkuusajattelun kannattajana kävin lähellä nirvanaa.

Noin viikkoa myöhemmin kävin Hämeenlinnan kerhossa pitämässä esitelmän kotimaan lentopostista aina vuoteen 1962 asti. Paikalla oli arvioni mukaan yli 40 jäsentä ja oli mukava kuulla, että vuoden 2021 aikana kerhoon on liittynyt myös uusia jäseniä. Ystävällisesti minut tultiin hakemaan rautatieasemalta, mikä olikin hyvä juttu, sillä pakkasta oli lähemmäksi 20 astetta, kunnioitettava lukema, joka olisi tehnyt noin parin kilometrin kävelymatkasta asemalta ”kerholle” viileähkön kokemuksen. Esityksen jälkeen pidettiin arpajaiset, joissa palkintopöydällä oli runsaasti tavaraa ja huutokauppa, jossa huudettavana oli pitkä rivi kohteita. Kerhohuutokaupoissa hinnat eivät lähde laukalle ja ne ovat erinomaisen tärkeä osa kerhotoimintaa, näin Hämeenlinnassakin.

Hämeenlinnan kerho kokoontuu Luther talossa parittomien viikkojen tiistaisin.

Hämeenlinnan kerho järjestää 2022 syyskuussa kansallisen TAVASTEX näyttelyn. Pikkulintu on visertänyt korvaani, että paikalle saattaa tulla myös M30 kokoelma tai pari, sekä muutakin M30 kiinnostavaa. Kehotan kaikkia tulemaan reippaasti mukaan näyttelyyn omalla kokoelmallaan – ei anneta pandemian lannistaa harrastustamme!

HTO huutokauppa päättyi 12.12. Myytävänä oli n. 40 M30 filateliakohdetta ja saman verran postihistoriakohteita. Lisäksi muissa kuin M30 osastoissa oli joitakin kohteita. Kuten tavallista myytävänä oli paljon loistoleimattuja merkkejä – näiden kauppa kävi kohtalaisen hyvin, sillä nopea katsaus paljastaa, että M30 filatelian myyntiprosentti huitelee jossain 65 nurkilla. Viiden pennin loistoleimainen merkki myytiin 49 eurolla, muita kympin pohjista ylemmäksi nousseita loistoja olivat 2mk vihreä (34€) ja 10mk violetti (42€). Kiintoisa oli myös väärenteeksi leimattu värimanipuloitu 10mk saimaa merkkikohde, jossa kaksi filunkia oli myytävänä.

5p loisto Lohja 1.8.1931. Tällä kertaa 49 eurolla kallein M30 filateliakohde. Kuva HTO huutokaupasta.

Postihistoriapuolella oli alun perin myytävänä numerolla 266 postitaksataulu, jolla oli 2mk keltainen merkki. Tällaisia 2mk taksaisia postitaksatauluja tunnetaan käsittääkseni vain yksi kappale ja siinä on käytetty 2mk vihreää leijonamerkkiä. Lähempi tarkastelu taksataulun merkin paremmin näyttävästä suurennoksesta osoitti, että kyseessä oli ilmeisesti tilanne, jossa joku oli saanut ajatuksen siitä, että liimaamalla summittainen 2mk keltainen merkki taksataululle voisi mahdollisesti saada jotain myytävää aikaan. Tämän asian huomaaminen johti siihen, että kohde vedettiin pois myynnistä ja hyvä niin. Viidenkymmenen euron pohjilla olisi mahdollisesti tullut kallista ja pahaa jälkeä.

Kallein postihistoriapuolen kohde oli tällä kertaa kotimaassa 1940 Helsingistä Kokkolaan lähetetty lentokirje, joka oli siis lentänyt Petsamoon asti vievää lentoreittiä pitkin. Kotimaan lentokirjeet kyseiseltä ajalta, välirauhan ajalta ovat vaikeita kohteita eikä niitä ole joka viikko myytävänä. Tämä oli ostavalla yleisöllä tiedossa ja kohteesta tehtiin jo hyvin varhain tarjouksia – loppuhinta eli reippaasti yli 300 euroa huutomaksuineen kertoo siitä, että tarvitsijoita oli enemmän kuin yksi. Kuori, jolta toinen merkki oli pudonnut ja jolle oli jäänyt 75p oranssi merkki yksin ”postimerkit irtautuneet” leimauksen kera myytiin 131 eurolla. Kohde oli siltä kannalta kiva, että sillä oli 75p merkki yksin kuorella ”järkevästä” syystä – merkillehän ei minään aikana ole mahdollista löytää oikeataksaista yksittäiskäyttöä lähettämiseen tarkoitetulla taksalla, mutta tässä tapauksessa kyse ei ollut väärätaksaisesta lähetyksestä, vaikka merkki yksin kuorella olikin. Toinen mahdollinen yksittäiskäyttö voisi olla ulkomaan lunastus.

Kotimaan lentokirje Helsingistä Kokkolaan 1940. Vaikea kohde. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940-31.8.1942) + kotimaan kirjeen (per 20g) lentolisä (30.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 3,75mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Kiinnostavia olivat myös Tallinnaan lähetetty kirjattu kirje Suomen ja Viron välisellä sopimustaksalla (myyntihinta n. 20 euroa) ja Luxemburgiin 40p vihreän merkin yksittäispostitteena lähetetty painotuote (myyntihinta 24 euroa). Kirjatut M30 merkein asianmukaisesti maksetut kenttäpostipaketit kokoelmalehdeltä nousivat 110 euroon sotilaspostin osastolla ja M30 12mk ehiökortin palautuspuoli Sveitsistä meni kaupaksi kympin pohjilla. Myytävänä ei ollut super kanuunoita, mutta myynti oli kohtalaisen hyvää ja hinnat lähtivät osittain hyväänkin nousuun. Olisiko niin, että M30 keräilyssä on pienen pientä nostetta… tai ainakin jonkinlaista pinnan alla lillivää väreilyä.

SF 100 vuotta + marraskuun HK:t

By

Suomen Filatelistiseura, lähes kolmensadan keräilijän pääkaupunkiseudun kerho vietti satavuotisjuhliaan Lauttasaaressa maanantaina. Koronan takia myöhästyneet juhlat eivät millään tavalla myöhästymisestään kärsineet, vaan paikalla oli suuri joukko seuran jäseniä ja muita satavuotista taivalta juhlistamaan tulleita. Juhlassa jaettiin kaksi Fieandt mitalia, kunniajäsenyys Seppo Laaksoselle ja suuri joukko kerhon sisäisiä mitaleja sekä muutamia Filatelistiliiton pro philatelia mitaleja. Näiden saajista yksi oli M30 keräilijänäkin tunnettu Carl Appelberg.

SF 100-vuotisjuhlassa jaettiin tukku mitaleita ansioituneille kerholaisille. Kuvassa Seppo Laaksonen vastaanottaa kunniajäsenyyden.

Vuoden 2022 alusta SF:n puheenjohtajana aloittaa M17 keräilijänä tunnettu Pekka Lempiäinen edellisen puheenjohtajan Jouko Mattilan jäädessä hyvin ansaitusti ex-puheenjohtajan statuksella hommasta ”eläkkeelle”. Mikäli yhtään mitään olen ymmärtänyt on Mattilan kaudella Seuran talous saatu tasapainoon ja kaikenlaisista epäonnisista tapahtumista huolimatta tulevaisuus näyttää nyt valoisalta. Juhlapaikkana oli Lauttasaaressa sijaitseva Poliisien kesäkoti ja sen juhlasali. Pahaksi onnekseni nyrjäytin nilkkani paikalle tullessani parkkipaikalla, kun en katsonut eteeni ja astuin kuivuneen lätäkön jättämään koloon. Marraskuinen ilta oli tummunut täyspimeydeksi. Pimeys ja nyrjähdyskään eivät kuitenkaan pilanneet illan tunnelmaa, joka oli lämmin ja iloinen. Sitäpaitsi tarjottu ruoka oli aivan erinomaista. Syvä kumarrus satavuotiselle Seuralle ja onnea seuraaviin sataan vuoteen!

Marraskuussa päättyivät myös Huutokortti ja Suomen Postimerkkilehden huutokaupat. Huutokortissa ei ollut varsinaisesti mitään erikoisempaa M30 tavaraa myytävänä. Mainittakoon kuitenkin kaksi Viroon kulkenutta Suomen ja Viron kahdenvälisen taksan mukaisesti kulkenutta kirjettä, yksi kenttäpostiin vuoden 1943 jouluna lähetetty M30 painotuote ja siisti lentokirje Ruotsiin 3mk tummanoliivin leijonamerkin yksittäiskäytöllä. Mielenkiintoinen oli myös lentokirje Viroon vuodelta 1940 marraskuulta – kohde oli ikävä kyllä ns. ikkunakuori ja siksi vastaanottajan tiedot eivät käyneet siltä ilmi – takana kuitenkin oli saapumisleima Suomenlahden toiselta puolelta. Kuten tiedetään oli Suomen ja Viron välinen sopimustaksa voimassa joulukuun alkuun 1940, tuolloin Viro oli jo Neuvostoliiton miehittämä. Viimeisen sopimuksenmukaisen taksa-ajan kirjeet ovat kohtalaisen vaikeita ja lentokirjeet sitäkin vaikeampia… asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, nimittäin Kaleva-matkustajakoneen alasampumisen jälkeen lentoposti Viroon lakkasi ja näin ollen lentokirjeitä Viroon ei oikeastaan olekaan. Kohteelle oli maksettu lentolisä, mutta se lienee mennyt lahden yli laivalla. Nämä asiat huomioon ottaen kyseinen kohde on vähintäänkin kiinnostava. Kympin lähdöllä, joka oli myös kohteen myyntihinta se ei ostajalleen ollut suuri uhraus.

Viroon lähetetty lentokirje. Helsinki 21.11.1940 takana päivämäärältään epäselvä saapumisleima Tallinnasta. Taksa: Kirje (-20g) Viroon (16.6.1940 – 31.11.1940) 2,75mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Viroon (5.1.1929 – 16.6.1940) 1,00mk = 3,75mk. Kulkenut laivalla Suomenlahden yli, koska lentotoiminta oli Viroon keskeytyksissä Kalevan alasampumisen takia. Kiinnostava.

Suomen Postimerkkilehden 105 huutokaupassa oli myytävänä kolmisen kymmentä M30 kohdetta. Mitään suuria ihmeitä ei kaupan ollut, mutta kerrottavaa aina löytyy. Mukana oli muutamia firmarei´iteitä, jotka menivät kaupaksi, samaten muutamia muita erikoisuuksia, joista korkeaan hintaan asti nousi 3mk punaisen leijonamerkin vertikaalinen siirtymä, joka myytiin 39 eurolla. Tämän merkin siirtymät eivät ole erityisen harvinaisia. 5mk sinisen leijonamerkin tarttuma myytiin 23 eurolla. Kotimaan lentokohteista lentokirje 20mk pohjataksalla jäi myymättä ja kirjattu lentokirje meni kaupaksi kahden euron pohjilla. Kohteella ollut 25mk puunhakkaajamerkki oli kulmastaan rikki, tämä vaikutti asiaan.

Kohde, jossa oli kaksi kirjettä 1930-luvulta. Lentokirje Kanarian saarille ja kirje Yhdysvaltoihin. Kanariansaarille oli käytössä vyöhykkeen 6 lentotaksa 7mk per 20g, samaan aikaan kun lentotaksa Eurooppaan oli 2mk per 20g.

Erä, jossa oli kaksi kohdetta, lentokirje Las Palmasiin vuodelta 1932 ja osoiteselvityksen takia avattu kirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1934, meni kaupaksi kolmella eurolla. Erän toinen kohde, lentokirje Las Palmasiin on siksi kiinnostava, että Kanarian saarille oli käytössä oma taksansa, vaikka saaret kuuluvatkin Espanjalle. Lentotaksana käytettiin vuonna 1932 samaa taksaa kuin muulle vyöhykkeelle 6, eli Pohjois-Afrikkaan lähetetyille lentokirjeille. Vaikka kirjeen kunto olikin aikamoisen ”kokenut” ei se kolmen euron hinnalla varmasti kyyneltä ostajansa silmään saa.

Muita mielenkiintoisia olivat hyvän näköinen useita leimoja kantava 2mk tummansinisen merkin yksittäiskäyttö Argentinaan. Kiinnostavaa kuoressa oli se, että se oli leimattu postinkantajan numeroleimalla, joka ulkomaanlähetyksillä on vaikeampaa löytää. Kuorta arvostettiin 36 euron verran. Kuubaan lähetetty ensilentokuori vuodelta 1949 nousi 42 euroon saakka. Tällä kertaa ensilentokuori oli M30 kohteista kaikkein kallein.

Hieman tulee sellainen olo, että kovia M30 kohteita on ollut jokseenkin nihkeästi myytävänä viimeaikoina. Kaikenlaista pikkumukavaa onneksi sentään on tarjolla.

Vierailu Jyväskylän kerhossa ja Merkki Albert 62.

By

Nyt useamman rokotekerran ja rajoitusten höllentämisen jälkeen on harrastuksemme ympärillä tapahtuva kerhotoiminta jälleen saanut tuulta siipiensä alle. Tämän tilanteen siivittämänä kävin Keski-Suomen Filatelistiseuran kokouksessa Jyväskylässä pitämässä esityksen aiheesta ”postiyhteys keskeytynyt”. Olimme alun perin sopineet Jyväskyläläisten kanssa, että esitys pidettäisiin joulukuussa 2020, mutta se tuli mahdolliseksi vasta nyt, lähes vuotta myöhemmin. Se ei kuitenkaan haitannut ja esityksestäni huolimatta paikalle kerhoiltaan oli saapunut nopean laskun mukaan yli 30 kerholaista. Keski-Suomen Filatelistikerho kokoontuu Kyllikinkatu ykkösessä Jyväskylän keskustassa, kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Kaupunki ylläpitää kerhotoimintaa varten isohkoa kiinteistöä, jossa vaikutti olevan aktiivista kerhotoimintaa muidenkin kuin filatelistien toimesta. Kiitettävä kädenojennus kerhotoiminnalle yleisestikin, tila-asia on nimittäin monelle kerholle ollut vuosien varrella päänvaivaa aiheuttava asia.

Kun huutokauppa oli naputeltu pääsin esitelmöimään. Noin 45 minuutin ajan kerroin erilaisista postiyhteyksien keskeytyksistä toisen maailmansodan aikana ja vastailin muutamaan kysymykseen. Sain nähdä erään keräilijän esittelemänä erittäin harvinaisen Italiaan jouluksi 1943 lähetetyn postikortin 2mk keltaisella merkillä, joka oli postiyhteyksien keskeytymisen takia lähetetty takaisin lähettäjälleen ja asianmukaisesti leimattu ”keskeytys-leimalla”. Ensimmäinen kysymykseni oli vaistonvarainen ”paljonko tämä maksaa”, mutta vastaus oli se pahin mahdollinen ”ei ole myytävänä”. Ymmärrettävää kyllä, sillä kyseessä oli perheen ”albumista” ystävällisesti minua varten näytille otettu kohde. Hienoa, että sain nähdä tämän helmen. Huomaan näin jälkikäteen, etten ottanut kuvaa kerhosta ja se onkin vähän pöllö juttu.

Kirjattu kirje Helsingistä 7.8.1940 Kobeen, Japaniin. Välirauhan aikana postiyhteys aukesi Moskovan kautta. Taksa: Kirje (20g) ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-30.9.1942) 2,50mk = 6,00mk. Japani on parempi kohdemaa.

Esityksen jälkeen sain nähdä myös Japaniin välirauhan aikana lähetetyn kirjatun kirjeen. Olin nähnyt saman kirjeen aiemmin eräässä huutokaupassa eräässä erässä ja huutanut huudon, joka vastasi juuri tämän kirjeen hintaa. Jäin neloseksi sillä kertaa (en siis edes kakkoseksi) ja kohde meni ”maailmalle”. Nyt sama kohde sitten tuli vastaan ja kun minulta ilokseni kysyttiin, että kiinnostaako ostaa, tarjosin likimäärin saman kuin millä oli aiemmin erän hävinnyt ja kaupat saatiin aikaan. Tyhjin käsin ei siis tarvinnut tälläkään kertaa kotiin lähteä! Jyväskylän kerho on aktiivinen, järjestää näyttelyitä ja tapahtumia sekä auttaa muita kerhoja järjestämään tapahtumia – kokouksessa Kuopion kerhon pj. Pitkänen erikseen kiitti Jyväskyläläisiä laajasta osallistumisesta Savofila-näyttelyn järjestelyihin. Siinä missä seura- ja järjestötoiminta on kautta linjan tässä maassa alamäessä, taistelevat Jyväskyläläiset ainakin omalta osaltaa kaikenlaista nihilismiä vastaan – nostan hattua!

Merkki Albertin 62. huutokauppa päättyi eilen illalla. M30 osastolla oli myytävänä 130 kohdetta. Tämä on kohtalaisen suuri määrä, mutta mukana oli paljon kohtalaisen tavallista tavaraa, mm. joitakin ”loistoleimaisia” merkkejä kympin pohjalla, jotka omassa kirjanpidossani ovat ns. MERKA eli ”melkein erittäin kauniisti” leimattuja… tällainen merka-merkkeily hieman himmentää homman seriösiteettiä. Kauppa ei loistoilla oikein käynyt ja paljon jäikin myymättä. Myymättä jäi 20 euron pohjalla myös 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari, mutta kaupaksi menivät 10mk violetin leijonamerkin loistoleimattu kappale (63 euroa) ja 5mk Olavinlinna-merkin pieni laskos (20 euroa).

Virkakirje, jolle maksettu kirjaus ja vakuutusmaksu. Hämeenlinnasta 25.5.1937 Helsinkiin. Taksa: Kirjaaminen kotimaassa (1.12.1931-30.9.1942) 2,00mk + vakuutusmaksu (-1000mk) kotimaassa (1.1.1935-30.6.1945) 0,30mk = 2,30mk. Kuva Merkki Albertin huutokaupasta.

Kotimaisen postihistorian puolella kiinnostavin lähetys oli nähdäkseni kohdenumerolla 1741 myyty ”2mk ja 10p 3 kpl V-firmakuorella”, joka myytiin 15 euron pohjahinnallaan. Kyseessä oli virkakirje, jolle oli M30 merkein maksettu kirjaaminen ja vakuutusmaksu. Kohde oli joskus ollut kokoelmalehdellä, jonka selityksessä kerrottiin fantastinen tarina taksan muodostumisesta, joka ei tällä kertaa täysin vastannut todellisuutta. Muistettakoon, että vakuutettujen kirjeiden taksassa oli kirjeen lähettämisen aikaan mukana kirjaus. No, joka tapauksessa hyvä kohde on kyseessä, eikä kovin yleinen – ostaja pääsi halvalla. Muuta kotimaassa kulkenutta kiinnostavaa olivat Jäniskosken voimalaitostyömaalta lähetetty kirjattu pakettikortti, jonka hinta nousi hiukan 20 euron pohjistaan (myytävänä ”luovutettu alue” myyntialueella) sekä kolmella 1mk vihreällä leijonamerkillä lähetetty arvoton näyte, jonka leimoista ei saanut mitään selvää ja ilmeisesti juuri siksipä se jäikin myymättä.

Viron taksalla Tallinnaan lähetetty kirje myytiin 12 eurolla ja kirjattu kirje vastaavalla taksalla nousi yli kahden kympin. Hinnat pysyivät maltillisina – vuosien varrella Viron taksaista kirjepostia on tullut vastaan jo jonkin verran, jos kohta kirjatut ja muut lisämaksulliset lähetykset ovat parempia ja tietyillä lisämaksuilla, kuten pikalisällä ja vakuutettuna harvinaisia. Englantiin lähetetty kirjattu pikakirje myytiin 38 euron hintaan ja myöskin Englantiin mennyt pakettikortti vuodelta 1939 kympin pohjilla. Siisti postikortti 12mk punaisen leijonamerkin yksittäispostitteena meni kaupaksi 14 eurolla. Lentopostin osastolla myytiin lento-pikakirje Yhdysvaltoihin, joka oli maksettu 12mk punaisella leijonamerkillä ja frankkeerausleimalla kympin pohjilla. Tämä oli kiinnostava lähetys ja oman näkemykseni mukaan kympillä hyvä ostos sille, joka kohteen nappasi.

Lento-pikakirje Helsingistä 26.4.1954 Detroitiin, Michiganiin, Yhdysvaltoihin. Kuorella merkintä 7g. Frankeerauskoneella 72mk ja 12mk punainen M30 leijonamerkki, yhteensä 84mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952-31.5.1956) 25,00mk + pikalisä ulkomaille (1.1.1952-31.5.1956) 35,00mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (1.7.1953-30.9.1957) 2*12,00mk= 84,00mk. Kiinnostava, vaikka ”alakerran” leimakset eivät ole täydellisiä. Kuva Merkki Albertin huutokaupasta.

Kirjallisuuspuolella myytiin M30 käsikirja yli 50 euron hintaan. Tämä on tietysti hieno asia sinänsä, mutta käsittääkseni kirjaa on saatavissa yhä mm. Käpylä Merkistä ja ehkäpä jopa Liitolla on kappaleita myytävänä. Tämä vinkkinä niille, jotka kirjaa kaipaavat!

Kirjamessut, SP-Lehden ja Vaasan HK

By

Tänä vuonna, suurelta osin pandemian takia, oli Filatelistiliitto jättänyt postimerkkimessujen järjestämisen väliin ja näin ollen Helsingin Kirjamessuilla ei nähty (eikä tätä kirjoitettaessa) nähdä filatelistiliiton järjestämää tapahtumaa ständeineen, esityksineen ja muine aktiviteetteineen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö paikalla olisi ollut filateliaa myytävänä, nimittäin ainakin kolmen rohkean kauppiaan trio oli ständeineen Messukeskuksessa paikalla odottamassa innokkaita ostajia. Paikalla olivat Vesa Järvistö, Merkki Albert ja A. Aspbäck (Ruotsista) – kaikilla pöydät täynnä tavaraa. Ensimmäinen havainto messuilta oli, että siellä oli tavallista väljempää. En nyt puhu vain ihmismäärästä vaan siitä, että ständien välinen etäisyys oli ”tavallista” suurempi – tämä siis tarkoittaa, että tilaan oli ilmoittautunut vähemmän osallistujia kuin aiempina vuosina. Tämäkin pandemian tekosia. Kävin torstaina iltapäivällä työpäivän jälkeen ja tuolloin porukkaa oli liikenteessä, ei paljon, mutta ei vähänkään. Keskustelin kauppiaden kanssa ja he kertoivat, että ostolaidalla olevaa porukkaa oli ja oli ollut liikenteessä yllättävän paljon ja suuri osa täysin entuudestaan tuntemattomia naamoja. On selvästi ilmassa pandemian aiheuttamaa kiinnostusta kotona tehtäviin harrastuksiin, ja niiden kuningashan on postimerkkeily! Tämä ikävä kokemus, joka meidän kaikkien osaksemme on osunut on kasvattanut keräilijäkuntaa ja saattanut koitua postimerkkeilyn onneksi. Ilmeisesti jokaisella pilvellä tosiaan on hopeareunus.

Kirjamessut messukeskuksessa 28.-31.10.2021 – kuvassa vasemmalla puolella Vesa Järvistön ständi ja oikealla Aspbäck. Suoraan kuvaajan takana toisella puolella ”aukeaa” Merkki Albert.

Rajatusta aikataulustani johtuen en ehtinyt paljoakaan kaivaa, mutta muutamia laatikoita kävin läpi. Euron laatikosta käteen jäi muutamia kohteita, tällä kertaa M30 löydös oli Saksa-painotteinen. Yhteensä tunnin ”plärääminen” johti yli 20 kohteen kokonaisostoon, jota voi pitää ihan kivana juttuna – toki euron laatikosta ei mitään kanuunoita yleensä löydy… Tällä kertaa nappasin mukaani Saksaan 1931 lähetetyn kirjeen, joka oli lähetetty 2mk tummansinisellä merkillä, eli merkin käyttötarkoituksen mukaisesti. Kyseessä ei ole mitään erikoista, mutta ei-filateelinen tarvekäyttö tälle ensimmäistä M30 käyttöajan ulkomaan kirjetaksaa varten julkaistulle merkille. Toinen kohde, jonka bongasin ja nappasin mukaani on hieman parempi, se nimittäin on neljännen painoluokan (61-80g) kirje, myöskin Saksaan, vuodelta 1937. Kuori on hieman ruttuinen, mikä vahvistaa näkemystä siitä, että sisällä on ollut jotain ”kovaa” ja painavaa, eikä vain pelkkää kirjepaperia.

Vasemmalla: Kirje Saksaan 21.1.1931. Taksa: kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925-30.11.1931) 2,00mk. Oikealla: Neljännen painoluokan kirje 5.8.1937 Saksaan. Taksa: Kirje (61-80g) ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 9,50mk. Parempi taksa.

On todettava, että korkeamman painoluokan kirjeet ovat aina vaikeampia kuin ensimmäisen painoluokan – mielenkiintoista kyllä postihistoriakokoelmissakin yleensä näkee lähes ainoastaan ensimmäisen painoluokan kohteita. Erityisesti näin tuntuu olevan lentopostin osalta – kohteet ovat nähdyissä kokoelmissa olleet voittopuolisesti ensimmäistä painoluokkkaa. Toki on selvää, että pyrittiin lähettämään mahdollisimman kevyttä, koska painon lisääntyessä lentolisä kasvoi kiivaseen tahtiin. Itse arvostan korkeampia painoluokkia juuri niiden vaikeuden takia.

Messukeskuskeikan parasta antia oli, että ystäväni jo yli 30 vuoden takaa sattumalta bongasi minut tiskiltä ja tuli juttelemaan – vaihdoimme kuulumisia pitkälta aikaa ja muistelimme menneitä. Lähdin hyvillä mielin Pasilan asemalle ja kotiin päin.

SP-Lehden 104 huutokauppa päättyi 27.10. ja sen osalta totean, että myytävänä oli jonkin verran pikkukivaa ja jokunen ihan kiinnostavakin lähetys. ”M30 ja eteenpäin” käyttösarjojen osastolla olivat eri käyttösarjat sopuisasti sekaisin, mikä ei ollut ehkä paras tapa laittaa kohteita myyntiin, mutta ehkäpä tämä ei haitannutkaan massiivisesti. M30 osalta myyntiprosentti oli korkea, myymättä taisi jäädä vain yksi kohde, jossa oli tavallista tavaraa.

M30 rullamerkkierä myytiin 32 eurolla ja FORD ja ASEA rei´itteelliset merkit menivät kaupaksi pienillä nousuilla. Tavallisempi tavara meni lähtöhinnoilla tai pienillä nousuilla maailmalle. Postihistoriapuolella ainoa enemmän kiinnostava kohde oli vuonna 1934 Australiaan lähetetty ja selvästi kovia kokenut lentokirje. Kirje on kiinnostava, koska siinä oli leimoin hyvin dokumentoitu kuljettu reitti ja mukana oli myös ohjausleimoja. Vuonna 1934 aukesi lentoreitti Lontoon Croydonin kentältä Karachiin (Imperial Airways), josta Singaporeen (Indian Trans-Continental) ja sieltä Brisbaneen (Quantas). Eli koko matka lentäen Lontoosta Australiaan. Tätä ennen, vuodesta 1929 alkaen, osa matkasta Euroopassa ja Intiassa kuljettu junalla ja Ceylonilta eteenpäin laivalla, reitit ja kuljetustavat vaihdelleen vuodesta toiseen (enemmän lentona ajan edetessä). Suomesta lähetetty, tälle linjalle ”yhdistyvä” posti kulki meiltä Ruotsin kautta Saksaan, josta tyypillisesti junalla Imperial Airwaysin linjan solmukohtaan, joka saattoi olla Brindisissä tai Ateenassa.

Kiinnostava lentokirje Australiaan vuodelta 1934. Kuvat SP-Lehden huutokaupasta. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.12.1931-31.10.1936) 4,00mk + lentolisä ”Australian lentolinjoilla” per 10g (20.6.1933-15.4.1935) 3*7,00mk = 25,00mk. Kiinnostava kohde.

Myydyn kirjeen takana on leimoja Helsingistä (24.2.1934), josta kirje lähti laivalla Tukholmaan, jossa se on leimattu 27.2. ja laitettu Malmön kautta Trelleborgiin kulkevaan junaan. Juna jatkoi lautalla matkaansa Sassnitziin, josta se matkasi Berliiniin (leimaus 1.3. sekä juna, että Berlin C). Berliinistä kirje on jatkanut luultavasti junalla Ateenaan, jossa se on leimattu 2.3. lentoaseman postileimalla (AEROPORIKOS), joka kertoo kirjeen liittyvän Imperial Airwaysin reitille, jolla sitä kuljetti lentovene aina Samakhiin asti (Genesaretin järven Etelä-päässä). Siellä lentoreitti jatkui maakoneella Karachiin. Ohjausleima kertoo matkan jatkuneen Madrasin kautta eteepäin, mutta kirje on käynyt Bombayssa (leima 9.3.), joka oli myös lentoreitin yksi asema ja aikansa merkittävä kaupunki brittiläisessä Intiassa. Lieneekö lentolipuke leimattu juuri Bombayssa (tai Karachissa?) ”Cancelled” sen merkiksi, että taksa on maksettu ns. halvemman lentotaksan mukaan, joka käsitti vain osittaisen lentokuljetuksen. Uskon, että Intiasta kirje on kulkenut laivalla Australiaan. Koko matka lentona olisi maksanut huomattavasti enemmän. Edullisemman taksan idea oli, että lentona kuljettaisiin vain Australiassa, mutta tämä kohde lienee lentänyt Euroopasta Karachiin – tähän viittaa Ateenan lentokentän leima. Mielenkiintoinen juttu.

Kirje on saapunut Adelaideen Etelä-Australiaan huhtikuussa. Australian mantereelle se on saapunut luultavasti jo jonkin verran aiemmin, sillä laivareitti tuskin on suoraan Adelaideen kulkenut. Puhuttu Australiaan lentänyt lentoreitti kulki Brisbaneen, joka on toisella puolella maata. Matka-aika on ollut joka tapauksessa yli kuukauden.

Kirje sai huomiota osakseen ja kammottavasta kunnostaan huolimatta sen hinta nousi aina 110 euroon saakka. Australiaan suuntautuvat lentokohteet 1930-luvulta ovat kiinnostavia ja tämä selvästi oli muidenkin mielipide. Kirje oli toisen painoluokan kirje ja etupuolella lukee merkintä 30g. Tässä kohtaa myyntiin laittajat ovat ymmärtäneet dokumentoinnin arvon – jos kirjeen taustapuolta ei olisi kuvattu olisi sen hyvyys voinut jäädä ymmärtämättä.

Vaasan kerhon 86. huutokauppa päättyi 29.10. M30 osastossa oli myytävää noin kahdeksankymmentä kohdetta. Tällä kertaa myytävänä oli useita numerokuusiloita ja kuusiloeriä. Hinnat nousivat jonkin verran lähdöistä, lähes 80 euroa maksettiin 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman kuusilon sisältäneestä erästä. Sierra Leoneen 50-luvulla ja Lounais-Afrikkaan 30-luvulla lähetetyt kirje ja kortti myytiin pohjillaan. Uuteen Seelantiin lähetetty painotuotekuori nousi pohjistaan yli kolmeen kymppiin. Kyseinen lähetys oli vuodelta 1947, jolloin taksa oli 2½mk ja kohde olikin hyvä siksi, että sen postimaksu oli maksettu juuri 2½mk vihreällä, tälle tarkoitukselle julkaistulla merkillä.

Painotuote Uuteen Seelantiin, parempi kohdemaa. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk.

Kyseessä oli K.O.Virtasen kuori – firma lähetti mainoksia ympäri maailmaa ja siksi vastaavia kuoria löytyy muihinkin eksoottisiin maihin.

Isokokoista vakuutettua pikakirjettä myytiin kohdenumerolla 402 ja tekstillä ”R-Pikakirje paikallispostina -56” mikä tietysti olisikin ollut aivan jotain muuta, sillä kirje oli lähetetty Helsingistä Vaasaan, eli kyseessä ei ollut mikään paikallispostite – eikä myöskään kirjattu kirje vaan vakuutettu. Kun kohdeselosteessa on kolme sanaa ja niistä kaksi on pielessä, niin jäljelle jäi vain vuosiluku, joka oli saatu kuitenkin oikein… en pidä tätä kuitenkaan maailmanluokan suorituksena meklarilta.

Kaiken kaikkiaan kohtalaisen aktiivinen merkkeilyviikko – kanuunat eivät kuitenkaan kajahdelleet. Mainittakoon, että Forssan kerho järjestää perinteisen vaihtopäivän Pyhäinmiesten päivänä, joka tällä kertaa ajoittuu ensi viikonloppuun (lauantai on 6.11.). Pitkän tapahtumaköyhän pandemian aikana tämä on mukava asia.

124. Hellman on-line

By

Järjestysnumeroltaan 124. Hellman huutokauppa päättyi eilen illalla suureen määrään maailmalle meklattuja laatikkokohteita. M30 kohteet oli myyty jo perjantaina päivällä. Perjantai on työpäivä niille, jotka töitä tekevät ja siksi jokseenkin haastava huutokauppaan osallistumiselle. Oma kohtaloni olikin jäädä ns. lehtereille katselemaan, kun kentällä pelattiin. Tarkemmin sanottuna en katsonut edes lehtereillä, vaan pääsin näkemään jälkilähetyksen vain toteutuneiden hintojen osalta. Hieman harmillista tämä – mutta ei näyttänyt sen suuremmin vaikuttavan kohteiden hintojen muodostumiseen.

Hellman huutokauppa on paisunut nelipäiväiseksi isoksi myyntitapahtumaksi, jonka aikana myydään lähes kaikkea maan ja taivaan välistä, kirjoituskoneista päikköpareihin. Tämän kertaisessa huutokaupassa oli myytävänä yli 3800 kohdetta. Huutokauppa alkoi jo keskiviikkona, kun myytiin suuri määrä erilaista ”vintage” ja muuta keräilytavaraa. Filatelian ja postihistorian myynti keskittyivät perjantaille ja lauantaille. Käytössä oli jo aiemmin lanseerattu robottimeklaus, jonka tekninen toteutus vaikutti toimivan kohtalaisen hyvin. Toteutuneista hinnoista ja kohdetiedoista jää listaus Hellmanin sivuille, lähtöhintatieto kuitenkin katoaa. Lieneekö julkinen ”käsin meklattava” huutokauppatoiminta Hellmanin osalta siirtynyt lopullisesti historiaan – siltä äkkisiltään vaikuttaa. Oma näkemykseni on, että tämä on sääli, sillä olin itse jo tottunut huutokaupan tunnelmaan ja oppinut jollakin tavalla nauttimaan siitä. No… nähtäväksi jää miten asiat kehittyvät. Siirrytäänpä pohtimaan M30 asiaa.

300mk lentokone kahdella laskoksella. Muutama tunnetaan. Kuva Hellman Huutokaupoista.

Malli 1930 osastossa oli myytävänä kaksitoista kohdetta, eli 0,3% huutokaupan kohteista. On pakko todeta määrän olevan vähäisen. Myytävänä oli hammastamattomia liimoitettuja merkkejä 50p (4:lö) ja 6mk (pari ja 4:lö) arvoista, sekä ns. ehdotearkeista leikatut kahdeksan merkkiarvon parit. Nämä menivät kaikki kaupaksi, nousten lähtöhinnoistaan. Kaikki hyviä kohteita M30 filateeliseen kokoelmaan. 30mk postibussimerkin ja 300mk lentokonemerkin laskokset myytiin 55 ja 160 euron hintoihin. Kohtalaisen korkeita hintoja laskoksista, mutta 300mk lentokonemerkin osalta laskokset eivät ole yleisiä. Lentokonemerkin postituore nelilö tilauseränumerolla myytiin 57 eurolla.

Postihistoriaa M30 osastolla oli myytävänä surullisen vähän. Punainen 1,20mk M30 leijona yksin paquebot-postikortilla Englantiin oli osaston ainoa asiallinen postihistoriakohde. Kohde poikkesi tavallisesta saman aikaisesta ulkomaan postikortista siinä, että se oli tosiaan laivalla leimattu ja lisäksi merkki oli leimattu Englannissa paikallisella leimalla. Asia herätti kiinnostusta 22 euron edestä. Tekelekuori, jolle oli laitettu 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari ja kaksi juhlamerkkiä myytiin pohjillaan – kohteen taksa oli väärin. Kyseinen kohde on myyty ennenkin ja sille on tietääkseni olemassa atesti, josta ei tässä kaupassa ollut mainittu halaistua sanaakaan. Kohdetta oli ilmeisesti myös leikattu lyhyemmäksi. Joka tapauksessa kaupaksi meni…

Kohde 2106 toinen kuva. Kiinnostavia Italiaan lähetettyjä kohteita. Kuva Hellman huutokaupasta.

Mielenkiintoista kyllä, parhaat M30 postihistoriakohteet myytiin lähetyserien joukossa. Erityisen kiinnostava oli kohde 2106 kohdeselosteella ”Hyvä erä postia 1900-luvun alkupuolelta mm. 1929 kirjattu lentokirje Englantiin, tiedustelulomakkeita ym”. Selosteesta ei varsinaisesti selvinnyt M30 keräilijälle mitään erikoista, kuvat avasivat tilannetta paremmin – erityisesti toinen kuva, jossa näkyvät kaksi Italiaan vuonna 1943 lähetettyä kirjettä. Italiaanhan oli voimassa 1.4.1943 lähtien Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton sopimustaksa, joka määritteli kirjeen perustaksaksi 3½ markkaa, ulkomaiden taksa oli samaan aikaan 4½mk. Italiaan lähetettyjä lähetyksiä kyseisellä taksalla ja vielä M30 merkein lähetettyinä tunnetaan vain vähän. Kun tähän lyödään vielä päälle se tieto, että Italian antauduttua liittoutuneille Saksalaisten suureksi pettymykseksi jo kesällä 1943, joutuivat saksalaiset panostamaan joukkoja ja voimaa Pohjois-Italiaan. Samaan aikaan Italiasta tuli saksalaisten kannalta sotatoimialue ja sitä kautta postiyhteys sinne katkaistiin 1943 syksyllä (syyskuussa). Yksi Italiaan 8.9. lähetetty kuori tunnetaan, joka on kulkenut Berliiniin asti ja palautettu sieltä Suomeen – tämä kohde on ollut Hellmanin mainoksessa aikoinaan kuvattuna. Myytävänä olleet kuoret olivat sopimustaksaisia ja tämän postiyhteyden keskeytyksen aikaisia kohteita – ne oli leimattu Helsingin vaihtopostikonttorissa palautettavaksi lähettäjälleen Bang & Co. osakeyhtiölle postiyhteyden keskeytymisen takia. Kyseessä olevat kohteet ovat harvinaisia ja sopivat niin M30 keräilijöiden kokoelmiin, lentopostikokoelmiin ja postiyhteyden keskeytymisiä luotaaviin kokoelmiin, näin äkkisiltään ajateltuna. Eivät siis jätä kylmäksi vaan ovat M30 postihistorian ”kermaa”. Asia ei jäänyt huomaamatta myöskään ostavalta yleisöltä ja kohteen hinta nousi aina 610 euroon saakka. Muutamissa muissakin erissä saattoi olla jotakin kiinnostavaa, en päässyt itse paikalle tutustumaan ja selvittämään mitä mahdollisesti oli liikenteessä, siksipä en lähde sen enempää spekuloimaan.

Se mitä M30 asiaa oli myynnissä nousi lähtöhinnoistaan yllättävänkin korkealle, hintataso siis oli korkea. Lieneekö tilanne kehittynyt siten, että M30 keräilyä on alkanut harrastaa uusiakin keräilijöitä. M30 on siitä mukava, että tekeminen ei aivan heti lopu kesken – harrastusta voi jatkaa ja kehittää hyvinkin kauan. Toivottavasti saamme lisää M30 filatelisteja jatkossa myös näyttelyihin mukaan.

Syksy 2021: JFP, SP ja Postiljonen

By

Järvenpään Filateliapalvelun 22. nettihuutokauppa päättyi 26.9. Myytävänä oli nelisenkymmentä M30 kohdetta, joista vain kolme postihistorian osastossa. Kaiken kaikkiaan mieleen jäi se, että mitään sen erikoisempaa ei ollut myytävänä tällä kertaa. Kuitenkin taas jotakin, nimittäin kolmen ”korkean” M30 merkin kohde oli kohtalaisen mielenkiintoinen, sillä se sisälsi korkeat 1½mk harmaan ja 1,75mk keltaisen merkin selvästi korkeat merkit sekä 5mk sinisen merkin korkean merkin – näistä kaikki ovat vaikeita ja kaksi harvinaisia (alla oikealla). Kohde ei saanut suurta ”kannatusta” osakseen, vaan myytiin 15 euron pohjahinnallaan. Olin yllättynyt, sillä hammaste-erikoisuuksia kerääville tämä kohde oli erinomainen.

JFP huutokaupan kiinnostavat filateliakohteet

Toinen kiinnostava kohde oli 8mk violettien sokkohampaisten merkkien erä, jossa oli mukana muutamia erilaisia sokkohammas ”asentoja” kyseiselle merkille (yllä vasemmalla). Myöskään tämä kohde ei herättänyt innostusta ja myytiin kympin pohjilla. Kumpikin näistä kohteista oli mielestäni erinomaisen edullinen ostajalleen. Kolmas maininnan arvoinen oli kolmen M30 kuvamerkin loistoleimattu erä (ylhäällä keskellä), jossa yhdessä merkeistä, 7mk postitalo-merkissä oli ilmeisesti vasemmalla ylhäällä sokkohammas. Kyseinen sokkohammas ei ole yleinen, ja mikäli kyseessä ei ole ns. reikään jäänyt paperi, on kohde kohtalaisen hyvä. Loistot kiinnostivat 15 euron edestä. Nämä kolme kohdetta olivat ainoat, jotka minulle jäivät huutokaupan M30 osuudesta mieleen. Muuten myytävänä oli joitakin kiinnostavia kohteita, joista ehkä kiinnostavin oli M17 merkeillä vuonna 1923 Petsamosta Rovaniemelle ilmavoimien koneella lentänyt kirje. Kyseessä on varhainen epävirallinen kotimaan postilento. Tämä kuori huomattiin ja sen hinta kipusi yli 1200 euron.

Suomen Postimerkkilehden 53. huutokauppa oli myöskin aika ”hiljainen” M30 osuutensa kohteiden lukumäärän osalta. Kaiken kaikkiaan ”Käyttösarjat 1930-”-osastossa oli kohteita vain noin kolmekymmentä ja näistä noin puolet oli M30 kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli numerokuusiloita ja tunnettu 1,25/50p keltaisen M30 leijonamerkin toisen ladelman merkkejä. Kakkosladelman leimaamaton nelilö myytiin 16 eurolla ja leimatun ja leimaamattoman merkin samasta sisältänyt kohde 27 eurolla. Violetin 2mk leijonamerkin numerokuusilo numerolla 312 myytiin kohtalaisen kovalla 65 eurolla ja 15mk punainen virheellisen vuosiluvun sisältänyt numerokuusilo 85 eurolla. Kohtalaisen kova hinta tuokin, mutta kohde puuttui enemmältä kuin yhdeltä ostajalta. Kaikki myytävänä olleet M30 filateliakohteet myytiin. Toivottavasti M30 filateliaa harastetaan ja näemme jatkossa uusia alan kokoelmia myös näyttelyssä asti.

Virheellinen vuosiluku 1591, oikean 1951 sijaan 15mk punaisen leijonamerkin numerokuusilolla. Tällä kertaa 85 euroa. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Postihistoriapuolella myytävänä oli sekalaista seurakuntaa – mukana myös parempia kohteita. Kotimaan saantitodistus karmiinilla M30 2mk merkillä, joka on huomattavasti ulkomaista verrokkiaan tavallisempi, myytiin kympin pohjillla. Kakkosladelman 1,25/50p keltaisella merkillä yksittäispostitteena lähetetty postikortti meni 25 eurolla ja Helsingistä 1950 Hartolaan lähetetty postiosoitus 15mk violetilla M30 leijonamerkillä 58 eurolla. Postiosoituskohteen lähtö oli 10 euroa, joten kyseessä oli lähes hinnan kuusinkertaistuminen. Postiosoitukset 50-luvulta ovat vaikeita, koska Posti pyrki ne visusti keräämään pois ”markkinoilta”. Kohteella oli hyvä leimaus ja lisäksi myytävänä ollut kohde oli palautettu – palautettuja tuon ajan postiosoituksia ei tule vastaan usein. Kohteen hyvyys ymmärrettiin ja hinta nousi.

Palautettu postiosoitus 15mk violetin merkin yksittäiskäytöllä. Parempi M30 kohde. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Huutokaupan paras kohde M30 keräilijän kannalta oli samalla huutokaupan ”eniten väärin ilmoitettu”. Kyseessä oli kohdenumerolla 95 ja kohdetekstillä: ”1930. Sekapostite kirjattu pakettikortti Kuopiosta 20 V 30 Kajaaniin. Tuloleima takana.” varustettu kohde, joka ei ollut pakettikortti ollenkaan. Kyseessä nimittäin on ”arvoton näyte” eli tavaranäyte – kohteellakin tämä asia näkyy, jos sen osaa löytää. Teksti ”Arvoton näyte” lukee R-lipukkeen ja 1,5mk postimerkin takana keskellä pussukkaa. Se mikä kohteesta tekee erinomaisen on tieto siitä, että arvottomia näytteitä, jotka oli kirjattu tunnetaan M30 postihistorian puolella aniharvoja. Toisekseen kohteella oli sekapostitus M17 merkin kanssa ja kyseinen merkki saattoi olla valkoista paperia, joka tietysti on M17 keräilijöille vaikeampaa löytää hyvillä postilähetyksillä. Kolmanneksi kyseessä oli firman (Oy H. Saastamoinen Ltd., Kuopio) lähettämä näyte, joka saattaa sopia kotiseutu- tai aihekeräilijälle.

Kirjattu tavaranäyte kotimaassa. Kuopiosta 20.5.1930 Kajaaniin 21.5.1930. Painomerkintä 115g. Taksa: Tavaranäyte (101-150g) kotimaassa (15.1.1926-30.11.1931) 1,20mk + kirjaaminen kotimaassa (15.1.1926-30.11.1931) 1,50mk = 2,70mk. Harvinainen. 1930. Kuva SP-lehden huutokaupasta.

No, joka tapauksessa ja oli miten oli, tämä kohde osoittautui erinomaisen mielenkiintoiseksi ja sen ympärille kasaantui paljon mielenkiintoa. Olin itsekin kohteesta kiinnostunut sen M30 harvinaisuuden takia. Kiinnostukseni kuitenkin hiipui, kun kohteen hinta alkoi voimakkaasti nousta. Loppuhinnaksi tuli 501 euroa, mitä pidän erittäin kovana hintana, vaikka kohde vaikea onkin. Tällä kertaa kotimaan kohde oli selkeä M30 hintakuningas.

Muuta mainittavaa olivat 1,20 merkinnällä painettu ja Ruotsiin lisämerkeillä lähetetty M30 ehiökortti (myyntihinta 36 euroa) ja Ruotsiin 1939 lähetetty vakuutettu kirje (lopulta 38 euroa). Olen pohtinut tämän 1,20mk ehiökortin harvinaisuutta käytettynä – laitan korvan taakse tämän myynnin ja yritän pitää kirjaa siitä paljonko tavaraa liikkuu. M30 ehiökorttien ja niiden eri varianttien ”oikea” harvinaisuus on nimittäin omalta kohdaltani vielä hiukan hakusessa.

Ruotsalainen Postiljonen on yksi Skandinavian tunnettuja huutokauppataloja ja tällä kertaa 1.10. päättyneessä huutokaupassa mukana oli myös kiinnostavia suomalaisia kohteita – siis M30 keräilijää kiinnostavia. Tämän kertaisessa huutokaupassa kiinnostavaa oli M30 postitusarvoltaan 10mk Saimaa merkin liimoitettu ehdote / koepainama. Tietääkseni näitä koepainamia valmistettiin muutamilla eri väreillä ja niitä tunnetaan jokusia kappaleita. Ruotsalaiset olivat hinnoitelleet kohteen lähtöhinnaksi 160 euroa.

10mk Saimaa merkin ehdote liimoitetulla paperilla. Kuva Postiljonen huutokaupasta.

Koepainamat ovat erinomainen lisä filateeliseen kokoelmaan, sillä kovan luokan näyttelykokoelmissa on tärkeää esittää myös merkkien syntyvaiheita, mukaan lukien siirtymä edellisestä käyttösarjasta, merkkien suunnittelu, valmistus ja kokoelman lopussa vastaavasti siirtyminen seuraavaan käyttösarjaan. Tällainen kohde siis sopii, sen lisäksi, että se on erinomainen M30 filateelisessa kokoelmassa, myös M17 käyttösarjan kokoelmaan nimen omaan seuraavaan käyttösarjaan siirtymistä esittelevään osaan. Eli ”tarinallisuudellisen lisäarvonsa” vuoksi ehdotteet ovat joskus harvinaisuuttaan parempia kohteita. Lieneekö tällainen ajattelu ollut takana kohteen hinnanmuodostuksessa, sillä hintaa tosiaan tälle kohteelle muodostui – myyntihinnaksi tuli 650 euroa (+ Postiljonenin vaatimattomat kulut). Kuten uuninpankon aikamiespoika joskus totesi, on elämä kallista huvia, mutta toisaalta elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten eräs aikamme suurista filosofeista totesi (RIP). Veikkaan, että myyty kohde tullaan tulevaisuudessa näkemään M17 filateliaa esittelevässä kokoelmassa.

Tätä kirjoitettaessa ovat auki ainakin Merkki Albertin ja Hellmanin isot huutokaupat. Nähtäväksi jää mitä niissä tapahtuu – yksi asia on ainakin varmaa, tavaraa on myynnissä runsaasti.

Kylmän syksyn satoa

By

Kylmin syksy miesmuistiin tuntuu erityisen kylmältä, koska kesä oli niin lämmin. Samalla tavalla on M30 keräilijää kohdannut myytävänä olleiden kanuunojen puute tuntunut erityisen vaikealta, kun vielä pari vuotta sitten tuntui hyvää olevan yltäkylläisesti. Mutta eikö jo jossakin kauan sitten kirjoitetussa kirjassakin todettu hyvien ja katovuosien seurailevan toisiaan…

Muistellaan menneitä ja mieleen tulee, että forssalaiset järjestivät jo elokuun lopussa Huutokortti-huutokaupan, mutta siitä oli niin vähän kerrottavaa, että päätin jättää ryhtymättä tuumasta toimeen. Allekirjoittanutta kiinnostavimmat myytävänä olleet kohteet olivat mallin 1954 merkein ja kiinnostus kohdistui lähinnä siihen, että millä hinnoilla tavara vaihtoi omistajaa. Selväksi tuli se yksinkertainen totuus, että parempi tavara siirtyy käsistä toisiin paremmalla hinnalla – tässä ei liene kenellekään mitään kovin uutta. Mukavaa nähdä, että M54 ympyröissä on jonkinlaista säpinää! Toinen wanha postihistoriaviidakon sanonta kertoo, että väärätaksaisista ei pidä maksaa… tämäkin pitää paikkaansa, mutta silti joku aina haksahtaa. Toistan itseäni, kun totean, että paras sijoitus, jonka postihistoriakeräilijä voi tehdä on taksakirjan ostaminen.

HTO huutokauppa päättyi 16.9. ja myytävänä oli muutamia kiinnostavia M30 kohteita. Filateliapuolella ”tavallisen” loistoleimaisen materiaalin lisäksi oli kaupan mm. 9mk Postitalo merkistä hyvä hammaste-erikoisuus, arkin reunaan osunut hammaste, joka on nähdäkseni kokoelmatason kohde. Toinen parempi kohde oli 5mk keltainen merkki, jonka väri oli levinnyt. Näitä levinneen värin 5mk keltaisia tunnetaan yksi arkin osa, joka on sittemmin hajoitettu. Tilanne lienee ollut se, että keltaista väriä on yritetty säästää ja sitä on laimennettu, jolloin väriaine on ollut liian ”litkua” ja näin ollen painossa on käynyt niin, että liian juokseva väri on värjännyt arkin merkit liikaa keltaisella peittäen valkoiseksi tarkoitettuja osia. Tällaiset painantaerikoisuudet eivät ole humpuukia, vaikka joissakin makulatuuri ja testipainannoissa on vastaavia nähty. Myytävänä ollut merkki on ns. tuotantosarjaa eikä siis makulatuuria. Kumpikin kohde meni kaupaksi vasta huutokaupan loppumisen jälkeen pohjahinnalla. Tämä kuvastaa M30 keräilyn tilannetta – kerääjiä on, mutta moni lienee aloittanut vast´ikään ja siksi erikoisuuksien vaikeuden tuntemus ei ole vielä ihan kohdillaan. Joku sai nämä herkut sopivasti.

Vaikea kirjattu pika kotiinkannettu paketti vuodelta 1946.

Postihistoriapuollelakin oli kiinnostavaa, kotimaan lähetyksistä paras oli kotiinkannettu kirjattu pikapaketti vuodelta 1946. Kirjatut ja pikapaketit ovat kivoja, mutta kotiinkannot ovat enemmän kuin kivoja – yhdistelmänä kyseessä on kokoelmatason kohde. Tällä kertaa kokoelmatasoa sai vähän yli kuudella kympillä, mikä ei ole paha hinta. Kyseinen kohde nimittäin on mielestäni joka maksetun euron arvoinen. Muuta kiinnostavaa kotimaan postia oli mm. 2mk punaisella merklllä Kavantsaareen 1940 lähetetty kirje, joka oli lähetetty takaisin – postitoimisto oli nimittäin suljettu evakuointien takia. Hyvä ”postiyhteys keskeytynyt” kohde. Tällä kertaa hyvä maksoi vain 32 euroa.

Ranskaan kesäkuussa 1945 Englannin kautta lähetetty kuori myytiin vähän alle kolmella kympillä ja Yhdysvaltoihin lähetetty 9mk punaisen merkin yksittäiskäytöllä lähetetty postikortti vähän yli kahdella kympillä. Mielenkiintoinen Yhdysvaltoihin 1945 marraskuussa lähetetty ja ”By air to the United Kingdom” leimattu kuori, jonka lentolipuke oli mitätöity viisirivisellä punaisella ”viivaleimalla” Englannissa meni kaupaksi alle 20 eurolla. Mielenkiintoisen tästä lähetyksestä teki se, että postimaksu oli maksettu koko matkan Amerikkaan lentona ja ulkomaan vaihtopostitoimisto oli leimannut kuoren silti vain Englantiin asti lentopostina. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että lähettäjä oli maksanut ns. rankasti liikaa lentomaksua, koska kuori on matkustanut Amerikkaan laivalla Englannista. Juuri vastaavanlainen kuori esiteltiin tätä edellisessä Kuopion Savofila näyttelyä esittelevässä kirjoituksessa, Hannu Kaupin yhden kehyksen ”knoppeja” esittelevän kokoelman ympärillä käytävässä keskustelussa. Kohde ja tällainen ”postin toimesta lähettäjän huijaaminen” on harvinainen tapaus ja vastaavia kuoria tunnetaan vain vähän. Tällä kertaa hinta asettui alle kahteen kymppiin. Kuorella lukee ”17€” eli joku lienee jo etukäteen arvioinut hinnan oikein…

Puumalasta 26.11.1945 South Rangeen Michiganiin USAan lähetetty lentokirje. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945-31.12.1946) 10,00mk + lentolisä (3*22,00mk per 5g) Yhdysvaltoihin 66,00mk = 76,00mk. Leimattu ”By air to the United Kingdom” Helsingin vaihtopostitoimistossa ja lentolipuke yliviivattu Englannissa. Kulkenut Yhdysvaltoihin laivalla Englannista. Kuorelle kirjoitettu ”Sain tämän 18. Joulukuuta” eli matkalla kolme viikkoa. Harvinainen postin tekemä ”huijaus”.

Syy tälle Postin toiminnalle oli yksinkertaisesti köyhyys ja halu säästää ulkomaan valuutassa tapahtuvia maksuja, jotka sodan jälkeen olivat sotakorvauksiakin maksavalle Suomelle kalliita ja raskaita. Tässä tapauksessa rahaa pihistettiin useita kymmeniä markkoja, eli käytännössä leijonanosa kirjeen postimaksusta kilisi lyhentämättömänä veronmaksajan taskuun. Voimme tänään jälkiviisaina kuitenkin todeta, että sodan jälkeen rahaa käytettiin hyvin, koska nykyisen kaltainen lintukoto pystyttiin rakentamaan. Voiko samaa sanoa nykymenosta, sen asian arvioinnin jätän itse kullekin mietittäväksi ja keskityn itse vapaa-aikanani mm. keräilyyn.

Ei ole kuitenkaan syytä heittäytyä täydelliseen synkkyyteen, ainakaan harrastuksemme suhteen, sillä tunnelin päässä on valoa mitä tulee keräilyharrastuksemme fyysiseen läsnä-harrastamiseen… nimittäin juuri tänään (18.9.) Suomen Filatelistiseura ja Oulun Postimerkkikerho järjestivät samanaikaisesti myyntitapahtuman Helsingissä ja Oulussa. Osallistuin itse Helsingin tapahtumaan Lönnrotinkadulla.

SF:n keräilytapahtuma 18.9.2021 Lönnrotinkadun huoneistossa veti paikalle useita kymmeniä keräilijöitä

Ovien ”virallisesti” avautuessa oli paikalla ollut keräilijöitä jo ehkäpä parin tunnin ajan, itsekin saavuin puolisen tuntia ennen virallista tapahtuman alkua. Heti kymmeneltä tapahtumaan saapui muutamia kymmeniä keräilijöitä ja parhaimmillaan huoneistossa oli korona-aikaan tottuneille epätavallisen vilkas tunnelma. Arvioni mukaan yli sata keräilijää kävi sinä aikana paikalla, kun itse Lönkalla viivyin.

SF oli järjestänyt myyntitapahtumaan kolme ruotsalaista kauppiasta, joilla oli kaikenlaista myytävää. Paikalla oli Aarne Aspbäck Göteborgista ja kaksi muuta minulle vähemmän tuttua kauppiasta. Näistä postihistoriaa oli lähinnä Aspbäckillä, muiden kahden ollessa pääasiallisesti korttikeräilijöiden asialla. Ruotsalaisten lisäksi paikalla oli myös SF:n omien jäsenten myyntipisteitä. Tavaraa oli myytävänä siis aika paljon – pöytätilana arvaukseni mukaan 22 neliömetriä.

Kahden euron laatikon aarteet.

Keräilytapahtumissa on se hyvä puoli, että tavaraa on myytävänä kaikenlaisilla hinnoilla, eli myös halvalla. Tämä antaa mahdollisuuden tehdä löytöjä euron laatikoista ja tämä jäi minunkin tähtäimekseni sen jälkeen kun olin kolunnut läpi muut kuin euron laatikot… kyseessä ei ole sankariteko, vaan pakon sanelema vakuutuksenomainen siirtyminen viimeisen lainaajan (lender of last resort) luokse. Onneksi vakuutusjärjestely oli kunnossa ja euron laatikosta löytyi kiinnostavia kohteita. Tarkasti ottaen kahden euron laatikosta, mutta ei lähdetä halkomaan hiuksia, vaikka jo lähdettiinkin – esittelen löydöistä kaksi. Ensimmäinen (yllä vasemmalla) kohde on omalle ajalleen tyypillisellä ja oikealla 2mk taksalla Ranskaan lähetetty kahden markan punaisella M30 leijonalla maksettu postikortti. Osoitteena on ollut Pariisi, mutta kortti on ohjattu ilmeisesti Ranskassa edelleen Poste Restante osoitteeseen, josta se on lunastettu maksamalla 10 centimin poste restante maksu ja jonka ”todistamiseksi” kortille on mitätöity asiaan kuuluva ranskalainen lunastusmerkki. Mielenkiintoinen ja mukava ”pikkukiva” kohde. Kuten muistamme, poste restante oli maksullinen palvelu, jonka todentamiseksi joissakin maissa leimattiin kohteelle lunastusmerkki – näitä lunastusmerkkejä käyttäneitä maita olivat ainakin Ranska (Chiffre taxe), Italia (Segnatasse), Itävalta, Belgia (A Payer), Kreikka (maksu tavallisin postimerkein) ja Espanja. Kyse on siis omanlaisestaan erikoisuudesta, ei kuitenkaan mistään avaruusmiehestä – korkeintaan pikkusmurffista. Toinen löytö on Ruotsiin 1942 toinen kesäkuuta lähetetty lentopostikortti. Tuolloin postikortin taksa oli 1,75mk ja postikortin lentolisä 50 penniä till. Kotimaan lentoja sotavuosina tunnetaan liikuttavan vähän, mutta Ruotsiin posti lentona kulki lähes normaalisti – postikortteja lienee kulkenut kuitenkin, kuten tavallista, kirjeitä vähemmän.

Toinen kesäkuuta 1942 (kortin lähettämispäivänä) kenraali (myöhemmin kenttämarsalkka) Erich von Mansteinin johtama Saksan 11. armeija piiritti Sevastopolia. Saksalaiset valloittivat Sevastopolin kesäkuussa 1942 – kaupunki oli aikanaan ehkäpä yksi kaikkein vaikeimmin valloitettavista linnoituksista. Sevastopolhan sijaitsee Krimillä, jossa on ollut meidänkin aikoinamme yhtä sun toista liikehdintää… Sodan jälkeen Manstein rakensi Saksan Liittotasavallan armeijan yhdessä amerikkalaisten kanssa. Mies kuoli 1973 ja kirjoitti sodan jälkeen muistelmansa ”Verlorene Siege” hävityt voitot, jossa pohti sitä miten militääriasioiden teknokraatti olisi toiminut taisteluissa, joissa aatteellinen sodanjohto ei vienyt Saksaa voittoihin. Noihin aikoihin Saksassa vielä uskottiin lopulliseen voittoon, nykyään tiedämme paremmin.

Oma Helsinginmatkani oli loppujen lopuksi M30 saannon osalta parempi kuin nolla, mutta uhrasin lauantaipäivän – tuomaroisin kokonaisuutena osallistumiseni tasapeliksi. Oulun tapahtumasta sen verran, että kuulin siellä käyneen kymmeniä ihmisiä, mikä ei ole paljon, mutta enemmän kuin ei mitään ja ehkäpä odotusten mukaisesti. Toivottavasti pandemia vihdoin hellittää ja pääsemme nauttimaan keräilymme parhaasta annista, eli sen sosiaalisesta puolesta täysimittaisesti!

SAVOFILA 2021, M30 ehiökokoelma

By

Tässä kirjoituksessa pureudutaan hiukan M30 ehiökokoelmaan, joka oli esillä SAVOFILA 2021 näyttelyssä – kokoelma oli Jussi Tuorin käsialaa ja sen virallinen nimi on: ”Issue 1930 postal stationary cards”. M30 ehiöitä ei ole kovin usein ollut nähtävänä ja olikin mukavaa nähdä pelkästään tähän kohtalaisen haastavaan alueeseen pureutuva kokoelman näytillä. Kuten SAVOFILAsta kertovassa ensimmäisessä kirjoituksessa totesin, on kyseisen kokoelman runko edesmenneen Kari Rahialan keräämää materiaalia. Rahialahan tunnettiin muun muassa ehiökeräilijänä ja aikanaan hänen kokoelmansa oli M30 ehiökeräilyssä etevin kokoelma. Rahialan M30 ehiökokoelma on nähtävissä Filatelistiliiton sivuilla jäsenille sellaisena kuin se vuonna 2011 oli kuvattu.

1mk oranssi ehiökortti, ensipäivän leimaus 2.1.1930. LaPe numero 58. Ex-Rahiala. Kirjoittajan ottama kuva.

Se, että filatelia ja postihistoriakeräilyssä ostetaan ja myydään kokoelmia ei ole uutta tai edes yllättävää, on nimittäin aivan selvä, että huippukokoelmien takana on usein aiempi kokoelma, jonka pohjalta on lähdetty rakentamaan. Kokoelmien esittämiseen näyttelyssä kuitenkin liittyy joitakin ehtoja, kuten se, että kokoelma tulee olla ollut ”uuden omistajan” omistuksessa vähintään kaksi vuotta ennen kuin se saa uudelleen osallistua näyttelyyn (kts. esim. FIP näyttelyiden GREX, kohta 17.1.). Tämän osalta ei ollut mitään naputtamista, sillä pohjakokoelma myytiin Naantalissa maaliskuussa 2018 ja siitä tässäkin blogissa tuolloin kirjoitettiin. No, joka tapauksessa suuri osa Kuopiossa nähdystä materiaalista tulee tästä aiemmasta kokoelmasta.

Hieman tietoa M30 ehiökorteista ja niiden historiasta löytyy mm. LaPe luettelosta, jossa kerrotaan, että kun kortit otettiin käyttöön vuoden 1930 alussa muutettiin tuolloin, samoin kuin M30 käyttömerkkien, kokoa aiemmin käytetystä ehiökorttien koosta. Eli käyttöön otettiin M17 ehiöitä suurempi A6-koko, eli 149*105mm. Painotalona toimi Suomen Setelipaino. Arkeissa oli 25 korttia (5X5). Korttien ”päälajeja” julkaistiin yhteensä 52, joista 21 oli kaksois-, eli vastauskortteja. Ulkomaan korttien värinä käytettiin UPU:n ehdottamaa punaista ja näin tehtiin aina 1940-luvun puoleen väliin saakka, jonka jälkeen myös kotimaan käyttöön julkaistiin punaisia kortteja. Kotimaan käyttöön tarkoitetut kortit olivat keltaisia ja oransseja. LaPessa M30 ehiökorttien numerointi alkaa numerosta 58 (1mk oranssi kortti) ja päättyy numeroon 111, jonka alta löytyy kuusi kuvallista 15mk punaista ehiökorttia, joissa jokaisessa on eri kuva-aihe. Nämä julkaistiin käsittääkseni Olympialaisia varten vuonna 1952.

Nähdyssä kokoelmassa on tehty työtä sen eteen, että on tutkittu ehiökorteissa käytettyjä kartonkeja ja havaittu / dokumentoitu muutamia erilaisia käytettyjä kartonkityyppejä. Rahiala totesi oman kokoelmansa etulehdellä, että hän ei ole lähtenyt näitä omasta mielestään pieniä eroavaisuuksia esittelemään. Kuopiossa nähdyssä kokoelmassa on kuitenkin näin tehty ja esitellään ainakin kahdenlaista kartonkia, valkoista ja säämiskän väristä (chamois). Säämiskä on siis kellertävä väri. LaPessa todetaan, että kartonki voidaan jakaa valkoiseen sileään ja huokoiseen harmahtavaan tai kellertävään.

M30 ehiöt siis ”alkoivat” 1mk oranssista ehiökortista ja vastaavasta oranssista vastauskortista 2.1.1930. Kokoelmassa esitellään yksi ensipäiväleimaus tästä kortista, joka lienee vaikeahko kohde (kuva yllä). Seuraavana julkaistiin helmikuussa 1930 (6.2.1930 LaPen mukaan) ulkomaan postikorttiliikenteeseent tarkoitettu punainen 1:20mk ehiökortti. Nyt on kiinnitettävä huomiota siihen, että arvoleimassa käytetään nimen omaan ilmaisua ”1:20mk” eli kaksoispistettä markkojen ja pennien erottimena. Vastaava kaksoiskortti julkaistiin 12.2.1930 (LaPe). Kortista tunnetaan myös toinen arvoleimatyyppi, jossa arvoleimassa käytetään muotoa ”1,20mk”. Tämän kortin historia on minulle tuntematon, eikä sitä myöskään Rahialan tai Kuopiossa nähdyn Tuorin esittelemän kokoelman sivuilla sen syvemmin avata. Rahiala kuitenkin kirjoittaa ”Kieliriitojen takia jälkimmäinen (viittaa ”1:20” korttiin) tuli yleisesti käyttöön. Edellisestä (so. ”1,20” korteista) esiintyy vain kaksoiskortti, jota posti myi myöhemmin lisämerkein varustettuna puolentoista markan taksan aikana. Kuopiossa nähdyssä Tuori kertoo, että ”Viisi käytettyä korttia tunnetaan” ja esittelee yhden ylitaksaisen kotimaankäytön ja kaksi ulkomaan paluukortin puolikasta. Näillä korteilla on siis ilmeisesti aina lisämerkit mukana ja ne lienee lisätty postin toimesta. Näin ollen ”puhtaita” kortteja ilman lisämerkkejä ei ”pitäisi” olla löydettävissä tai ei ainakaan vielä ole löydetty. Ulkomaille tarkoitetuissa korteissa oli painanta ”Carte Postale” eli sana ”postikortti” ranskaksi, koska tämä oli kansainvälinen käytäntö ulkomaille tarkoitettujen korttien osalta. Kaksoiskortin (1:20) painos lienee ollut 25000 kpl.

1,20mk kortin vastausosia ulkomailta Suomeen. Kortin käytöt lienevät vaikeita.

Käsikirjan osa V (Suomen Postimerkkien Käsikirja) vuodelta 1970 kertoo korttien harvinaisuudesta asioita, jotka tuskin ovat enää kurantteja. Monen ulkomaankortin kohdalla puhutaan suuresta harvinaisuudesta – fakta on kuitenkin se, että kortteja on tullut ”esiin” suuriakin määriä sitten käsikirjan kirjoittamisen ja näin ollen sen sisältämiä tietoja ei voi pitää enää nykyään täysin paikkaansapitävinä.

Postitaksojen nousu aiheutti myös ehiökortteihin muutoksia, tuli tarve tehdä käyttämättömistä 1mk oransseista korteista käypäisiä ja niitä päällepainettiin 1,25mk päällepainamin (ensipäivä ilmeisesti 7.12.1931) ja vuoden 1932 helmikuussa (9.2.1932) tuli käyttöön 1,25mk keltainen kotimaan ehiökortti ja kaksoiskortti (ep tuntematon). Ulkomaan käyttöön julkaistiin 1932 1½mk punainen ehiökortti ja vastaava kaksoiskortti. Tuori kertoo kokoelmassaan käsikirjan tieton siitä, että ”1½ kortti on erittäin harvinainen” ja toteaa kortin olevan koko M30 ehiökorttien osalta harvinaisimpien joukossa. Tästä voidaan olla montaa mieltä – oma kokemukseni ei ehkä täysin tue tätä ajattelua. Kokoelmassa on mukana tällä kortilla muutama kiinnostava kohde, mm. Saksasta lähetetty vastauskortti, jolle on maksettu saksalaisella merkillä lentolisä (ikävä kyllä kortti on alitaksainen) sekä myöhäisempi käyttö lisämerkein Saksan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisella 1,75mk postikortin taksalla paluukortilla kenraalikuvernementista.

Taksat muuttuivat uudelleen 1936 ja ulkomaan 2mk taksaa varten julkaistiin asiaan kuuluva uusi kortti ja kaksoiskortti. Kotimaan taksa nousi 1940 postikortin osalta 1,75 markkaan ja tästä syystä päällepainettiin olemassa olevia 1,25mk keltaisia kortteja 1:75mk päällepainamalla. Myös 1,75mk keltainen kortti julkaistiin 1940. Julkaisupäivät ovat hämärän peitossa, mutta julkaiseminen tapahtui loppukesästä / alkusyksystä. Nämä kortit kävivät myös Suomen ja Viron sekä Suomen ja Latvian välisen sopimuksen mukaisina ilman lisämerkkejä – nämä ovatkin käyttöajan alun parhaita käyttöjä. Ne ovat myös erittäin vaikeita, koska 1940 Baltia joutui Neuvostoliiton ikeen alle ja postia Baltian maihin tunnetaan tuolta ajalta vain vähän. Tuori esittelee päällepainamakortista ilman lisämerkkejä yhden käytön Ruotsiin kotimaankäyttöjen lisäksi. 1,75mk kortista tunnetaan kuvakevirhe ”1,76”, jossa numeroarvon vitonen näyttää kutoselta. Myöhemmin Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukaisissa taksoissa (alkaen 1.4.1942) oli mahdollista käyttää 1:75mk päällepainama ja 1,75mk keltaista ehiökorttia Saksaan ja sen valloitusalueille ilman lisämerkkejä viiden kuukauden ajan. Myös nämä käytöt ovat erittäin harvinaisia.

Postikorttien taksat nousivat jälleen 1942 ja korttejakin tuli uusia. Huomattavaa on, että ulkomaan postikortin taksa nousi 2½ markkaan ja julkaistiin tälle arvolle tavallinen ja vastauskortti. Nämä 2½mk ehiökortit käytettynä oikeataksaisina ja ilman lisämerkkejä ulkomaille ovat harvinaisia. Vaikka 2½mk postikorttitaksa oli voimassa useita vuosia (aina vuoden 1945 kesäkuun loppuun) ei ollut kovin monia maita joihin kortti olisi käynyt ja joihin oli aktiivista postinvaihtoa. Samasta syystä postikortit 2½mk punaisella M30 merkillä ulkomaille ovat vaikeita kohteita. Kokoelmassa näytetään kaksi 2½mk punaista korttia, toinen Sveitsiin lentona (Englannin kautta) ja toinen ”puhtaana” käyttönä Kiinaan – kortti on palautettu, koska vuonna 1943 postiyhteys oli keskeytynyt jatkosodan takia.

2½mk ehiökortteja. Kokoelman parasta antia. Kumpikin ex-Rahiala.

Kokoelmassa on mukana myös Sveitsiin lähetetty 2½mk kaksoiskortti, joka sekin on erittäin vaikea. Samaan aikaan 2½mk ulkomaan taksan kanssa voimassa oli 2mk kotimaan taksa ja tätä varten julkaistiin ensin päällepainamakortti 2mk / 1,75mk ja myöhemmin 2mk keltainen sekä 2mk keltainen vastauskortti. Näiden korttien parhaat käytöt ovat Saksan sopimuksen mukaisia sekä Euroopan Posti ja Teleunionin käyttöjä. Kortit oli toki tarkoitettu kotimaan käyttöön.

Kun postikorttien taksat muuttuivat ensimmäisen kerran vuonna 1945 heinäkuun alussa, vaihtui ulkomaan postitaksaksi 3mk. Maita, joihin kolmen markan taksaisia ulkomaan postikortteja saattoi lähettää oli vain muutamia ja postin kuljetusreitti oli Neuvostoliiton kautta kulkeva reitti. Voimassa oli myös rajoituksia – mm. se, että korttien tuli olla kuvattomia. Näin ollen kuvattomat postikorttikäyttöön tarkoitetut ehiöt olivat hyvä tapa lähettää ulkomaan kortteja sinne minne se mahdollista oli ja ehkäpä juuri tästä syystä siinä missä 3mk taksaisia single postikortteja M30 merkein tunnetaan vain yksi ainoa kappale tunnetaan suurempi lukumäärä, kuitenkin vain muutamia tällä taksalla kulkeneita M30 ehiökortteja. Taksahan oli voimassa vain kaksi kuukautta ja kuten todettua, pääasiallinen postireitti Englannin ja Ranskan kautta tuohon aikaan toimi vain lentopostina. Kokoelmassa on näytillä tietääkseni paras 3mk taksalla kulkenut punainen ehiökortti, Neuvostoliittoon 20.8.1945 lähetetty kortti. Kortilla on suomalaisen sensuurin lisäksi myös Neuvostoliittolainen, ilmeisesti ei kovin yleinen Moskovan KGB:n sensuuri sekä kaksi muuta neuvostoliittolaista leimaa. Hitaasti on kusti polkenut, nimittäin perille kortti lienee ehtinyt vasta lokakuun lopussa 1945. 3mk kortin ilmestymispäivää ei tunneta, mutta sen on täytynyt olla vasta elokuussa 1945 – taksan mukainen käyttöaika lienee siis ollut vain muutaman viikon. Näytillä on myös kaksoiskortti Sveitsiin – tämä on aidosti kulkenut, mutta filatelistien välistä postia. Filatelistien välinen posti ei tee kohteesta huonoa, vaikka toiveunessaan keräilijä asettaa etusijalle muun kuin keräilijöiden postin, nimittäin näitä kortteja tunnetaan niin vähän, että mikä tahansa käyttö on parempi kuin ei mitään.

Harvinaiset 3mk kortit – mukana paras tunnettu kohde Neuvostoliittoon. Kumpikin ex-Rahiala.

Mielenkiintoista kyllä myös kotimaassa käytössä olleet 3mk keltaiset kortit ovat kohtalaisen vaikeita, nimittäin kotimaankin kolmen markan postikortin taksakin oli näiden lokakuussa 1945 julkaistujen korttien osalta lyhytaikainen, vain noin kolme kuukautta. Päällepainamalla kolmeksi markaksi muunnetut vanhemmat kortit olivat mahdollisia noin puoli vuotta. Näiden 3mk keltaisten vastauskorttien löytäminen ei ole erityisen helppoa, erityisesti Pohjoismaihin kulkeneita ei tahdo oikein löytyä. Syyskuun alusta 1945 ulkomaan korttitaksat muuttuivat toisen kerran ja taksaksi tuli 6 mk. Punaiset kuuden markan kortit kuitenkin ilmeisesti ilmestyivät vasta marraskuussa 1945. Kuten 6mk taksaiset merkein maksetut postikortitkin, ovat myös ehiöt vaikeita kohteita ulkomaille. Itse asiassa ne ovat jopa vaikeampia kuin postimerkein maksetut vastaavat kohteet. Tämä on hieman yllättävää ja siksi olikin kiva nähdä kaksi kulkenutta kohdetta – tosin kumpikin samaan osoitteeseen Sveitsiin lähetettyjä (tavallinen ja vastauskortti). On kuitenkin todettava, että näihin pätee sama tosiasia kuin 3mk punaisiin M30 ehiöihin – kaikki mitä on kelpaa, koska ei tunneta muuta / parempaa. Näytillä olleet kaksi kohdetta ovat Rahialan kokoelmasta peräisin nekin.

Näiden punaisten sodan jälkeisten korttien jälkeen asiat helpottuvat huomattavasti – postinkulku alkoi normalisoitua ja ehiöiden käyttökin lisääntyi. Kotimaan taksaiset 5 ja 6 markan ehiöt sekä punaiset ulkomaan ehiöt vuodesta 1947 eteenpäin ovat helpommin löydettäviä kohteita, jos kohta hyvät kohdemaat, eli punaisilla kaukomaat ja keltaisilla vaikeammat Pohjoismaat kuten Norja ja Islanti ovat hyvinkin vaikeita. Siinä missä tavara ”helpottuu” tulevat paremmat käytöt arvoonsa – näiltä osin kokoelmassa on aika perus materiaalia. Se mikä kuitenkin on sanottava on, että kaikista korteista on esimerkkikappaleet mukana ja sitä kautta kokoelma on täydellinen. Työtä kuitenkin vielä on. 12mk punaisesta vastauskortista painettiin versio, jossa ei lue sanoja ”Carte Postale”. Tämän kortin käytöt ovat vaikeita ja niitä tunnetaan ulkomaille vain harvoja. Tuori esittelee niitä kaksi sekä kaksi kotimaan käyttöä. 15mk punaisista korteista on näytillä muutamia hyviä käyttöjä.

Tuori kertoo kokoelmassaan, että matkailun edistämistä oli ajateltu jo pitkään ja niinkin aikaisin kuin 1930 oli ollut pinnalla ajatus siitä, että julkaistaisiin kuvallisia ehiökortteja. Tästä on näytillä myös dokumentti Suomen Pankin Setelipainosta, jossa keskustellaan kyseisenlaisten korttien painamisesta ja niiden tekemisen hinnoista.

Kuvallisten korttien painamista käsittelevä dokumentti. Ex-Rahiala.

Vasta Olympialaiset kilpailut Helsingissä 1952 saivat asian nytkähtämään eteenpäin ja Olympialaisia varten suunniteltiin kuuden kuvallisen ehiökortin sarja. Tämän sarjan hyväksymis ja suunnitteluvaiheista tunnetaan niin kuvia koskevia vedoksia kuin myös korttiehdotteita. Tämä osuus kokoelmasta on vahva ja se käsittää suuren osan tunnetuista ehdotteista. Lopullisissa korteissahan oli 15mk punainen leijona-arvoleima, erityisesti puunhakkaaja-aiheisella arvoleimalla olevat ehdotteet ovat kiinnostavia.

Ehdotteita kuvallisiksi ehiökorteiksi.

Siinä missä ehdotteiden puolelta kuvallisten korttien esittely on parasta mitä löytyy, on itse valmiiden korttien käyttöjen esittelyn osa vähän kesken – osa korteista ei ole erityisen hyvälaatuisia ja kohdemaat ovat tavallisia. Näidenkin korttien hyvät käytöt ovat vaikeita, vaikka kyse on ”tuoreemmasta” tavarasta.

Mikään kokoelma ei ole täydellinen, tämänkin kokoelman kohdemäärittelyihin on osunut muutamia virheitä mm. Suomen ja Viron väliseen postisopimukseen liittyen. Kohdekuvauksissa nimittäin todetaan, että Viro olisi liittynyt Pohjoismaiseen postisopimukseen 20.8.1928, vaikka näin ei käynyt – Viro solmi kahdenvälisen postisopimuksen Suomen kanssa, jonka taksat olivat suurelta osin samansuuruiset kuin Pohjoismaisessa postisopimuksessa ja Suomessa kotimaan postissa käytetyt taksat, mutta kyse on siis eri sopimuksesta. Vastaava virhe toistuu Unkariin lähetetyn postikortin osalta, sillä Unkari ei, kuten kokoelmassa määritellään, kuulunut ”Saksan sopimuksen” piiriin, vaan Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenkeskinen postisopimus. Unkari liittyi myöhemmin Euroopan Posti ja Teleunioniin, johon Suomi ja Saksakin liittyivät. Seuraavalla kerralla, kun kokoelma nähdään on virheet varmasti jo korjattu.

Mitä tuomarit sitten pitivät? Vaikuttivat pitävän paljonkin, sillä kokoelma sai kokonaiset 90 pistettä ja suuren kultamitalin. Sinänsä ollaan jäljillä, että kokoelmassa on päälajien osalta täydellinen kattaus kortteja ja mukana on paljon erittäin vaikeaa tavaraa, sellaista joita ei tunneta kuin ani harvoja. Päälajien osalta nähtävän täydellisyytensä osalta kokoelma lienee ainoa lajiansa tällä hetkellä. Mitä tulee tavallisempien korttien kohteisiin, niin niissä on yhä tekemistä laadun osalta ja kohteiden esittely voi saavuttaa nähdäkseni ns. korkeamman asteen – silloin esittäjän filateeliset tiedot ja taidot tulevat myös esiin, kun kohteiden analyysi on muutakin kuin taksan ja kortin itsestäänselvän nimellisarvon siteeraaminen. Mitä paperien tutkimukseen tulee, niin nähdäkseni erityisen paljon uutta ei etulehdellä lukevasta huolimatta käy ilmi. Voisi olla ajatusta ottaa väärätaksaiset kohteet pois kokoelmasta, ne eivät luo lisäarvoa, vaan päin vastoin tuhoavat uskottavuutta. Arvostelu taisi mennä hieman yläkanttiin, mutta näitä sattuu silloin tällöin …

SAVOFILA 2021, tapahtuma

By

Kauan odotettu kansallinen SAVOFILA 2021 näyttely pidettiin viikonloppuna 14.-15. elokuuta Kuopion Musiikkitalolla. Alun perin näyttely oli tarkoitus järjestää NORDIA Pohjoismaisena näyttelynä, mutta pandemian takia asiat muuttuivat ja lopputuloksena saatiin ”vain” kotimainen näyttely. Kuten yllä näkyvistä kuvista voi huomata olivat Kuopion Musiikkitalon tilat erinomaisesti tarkoitukseen sopivat, nimittäin kehyksiä sai tutkia verrattaen väljissä olosuhteissa hyvässä valossa. Kaiken kaikkiaan näytillä oli 94 osallistujaa, sillä yksi ulkomaalainen osallistuja oli jäänyt koronan takia pois. Käytössä olivat Filatelistiliiton 16 A4 lehteä vetävät kehykset. Mukana olivat kaikki tavallisestikin nähnyt näyttelyluokat.

Näyttelyhotelliksi oli valittu hotelli Puijonsarvi aivan Kuopion keskustassa, jonka suuressa salissa myös Kuopion kerho on aikoinaan kokoontunut. Matkaa Musiikkitalolle hotellilta kertyi puolisen kilometriä, joka taittui vikkelästi. Näyttelypaikalla toimi kahvio ja joka näyttelypäivänä tarjolla oli lounas, eli erinomainen järjestely asiaan hartaasti keskittyvälle ja paikalla koko päivän viettävälle yleisölle.

Mitä M30 kiinnostuneille sitten oli nähtävillä? Vastauksena tähän voidaan todeta, että loppujen lopuksi aika paljon, vaikka varsinaisia M30 kokoelmia ei mukana ollutkaan. Perinteisen filatelian kokoelmissa M30 nähtävää oli GPn voittaneessa Jouko Kaartisen ”Hammaste ja painantaerikoisuuksia ennen vuotta 1963” kokoelmassa, jonka M30 osuus ei ollut ymmärtääkseni edellisestä kerrasta oikeastaan muuttunut – kokoelman suuret vahvuudet eivät ole M30 merkkejä koskevissa erikoisuuksissa. Kokoelmaa pääsee katsomaan vielä jonkin aikaa Filatelistiliiton sivuilla olevista kokoelmakuvista. Postihistorian luokassa Risto Pitkänen, näyttelyn järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, esitteli omassa ”Suomen ulkomaan pakettitaksat 1919-1990” kokoelmassaan muutamia kiinnostavia M30 kohteita – kokoelma sai 85 pistettä ja kultamitalin. Riston kokoelman helmet ovat M17 merkeillä lähetetty vakuutettu paketti sekä M54 merkein lähetetty pika lentopaketti. Muutamissa muissakin kokoelmissa oli joitakin M30 kohteita näytillä, mutta M30 aikaan ja merkkeihin keskittyviä kokoelmia ei siis postihistorialuokassa ollut näytillä. Allekirjoittanut esitteli kokoelman ”Finland – Domestic air mail 1930-1962” lentopostiluokassa saaden tällä kertaa 83 pistettä ja ison vermeilin. Kokoelmaan oli tehty muutamia muutoksia verrattuna SAVPEX näyttelyssä näytettyyn versioon, jotka toivat tällä kertaa kaksi pistettä lisää. Arvosteluun voi olla tyytyväinen, koska kyseessä oli yhden kehyksen kokoelma ja esitystapa oli, kuten tuomaritkin huomasivat, ehkäpä ”postihistoriallisempi” kuin mitä lentopostiluokassa on totuttu näkemään. Ehiöluokassa oli esillä Cyril Schwensonin kokoelma ”Suomen ilmakirjeet”, jossa esiteltiin neljä kehystä aerogrammien käyttöä ja mukana oli M30 käyttöaikaisia aerogrammeja runsaasti. Kokoelma oli ensimmäinen näkemäni suomalaisiin aerogrammeihin keskittyvä kokoelma ja siksi mielestäni piristävä uutuus. Schwenson on tässä ”pään avauksessa” tehnyt hienon työn ja nostaa usein vähäteltyjen ilmakirjeiden statusta osana ehiö ja postihistoriakeräilyä. Schwenson esitti myös klassisia ehiöitä luokkansa parhaassa kokoelmassaan. Ilmakirjekokoelma on nähtävissä Liiton sivuilla.

Osakuva Hannu Kaupin kokoelman eräästä sivusta. Kohteessa lähettäjä on maksanut lentopostimaksun koko matkalle Yhdysvaltoihin asti, mutta Posti on näppäryydessään leimannut lentopostiksi vain Englantiin saakka ja laittanut erotuksen omaan taskuunsa. Hieno kohde.

Jussi Tuori esitteli, myöskin ehiöluokassa, 8 kehyksen kokoelmansa ”Issue 1930 Postal stationary cards”, joka siis käsittelee M30 ehiökortteja. Kokoelman runkona on edesmenneen ehiökeräilijä Kari Rahialan kokoelma, jota on täydennetty ja kaikki on tietysti uudelleen monteerattu. Kokoelma sai hulppeat 90 pistettä ja ison kultamitalin ja oli näin korkeimmat pisteet saanut ”M30 kiinnostava” kokoelma. Lisää tästä kokoelmasta myöhemmin… Mukana oli myös Hannu Kaupin yhden kehyksen kokoelma ”Oikein, väärin tai niin ja näin” joka käsitteli kaikenlaisia postin tekemiä arveluttavuuksia, kommelluksia ja suoranaisia välistävetoja. Hannu esitteli kohteita, joiden osalta ei kaikki ollut aivan sitä miltä aluksi näyttää. Kyseessä on siis ”Kerppolalaismainen” kokoelma, kuitenkin Kaupin omalla tulokulmalla – siinä missä Kerppolan ”On se niin väärin” sisälsi väärätaksaisia lähetyksiä on tässä kokoelmassa mukana vain ”arveluttavaa”, mutta oikeataksaista tavaraa. Kokoelma sai 78 pistettä ja kullatun hopeamitalin. Postihistoriasta kiinnostuneelle kokoelmassa oli paljon nähtävää, nimittäin postitaksojen ja M30 merkkien erikoisten käyttöjen osalta mukana oli helmiä. Näyttelyn kaikki tulokset on nähtävillä Kuopion kerhon sivuilla.

Jotta todellisuus olisi taruakin ihmeellisempää on kerrottava tähän Hannu Kaupin Postin törttöilyjä käsittelevää kokoelmaa käsittelevä tositarina. Nimittäin Hannu sai näyttelyn järjestäjiltä puhelun näyttelyn aattoiltana n. kello 19.54 ja asiana oli se, että ”Missä kokoelmasi on?”. Hannu ei asiasta hätkähtänyt, vaan totesi, että se on lähetetty ajoissa annettuun päivämäärään mennessä järjestäjille ja Postin järjestelmän mukaan se on käyty noutamassa, eli ”luovutettu vastaanottajalle”. Hetken kuluttua järjestäjät soittivat takaisin ja kertoivat, että kokoelma on kateissa eikä sitä ole Postista saatu – tämäkään ei Hannua hätkäyttänyt, sillä omien sanojensa mukaisesti ”pahimmassa tapauksessa on hirvittävä määrä rahaa tulossa”, sillä lähetys oli postivakuutettu. Noh, asiaa lähdettiin selvittämään ja muutamalla puhelinsoitolla saatiin lähetyksen koodi selville ja se toimitettua järjestäjille. Samassa yhteydessä käytiin itse katsomassa Postin järjestelmästä lähetyksen tila, jonka voi alla-olevasta ruutukaappauksesta nähdä. Selvästi on nähtävissä, että ”Lähetys on luovutettu vastaanottajalle” 4.8.2021 kello 12.05.

Kovaonnisen paketin lähetyshistoria

No asiasta sitten soitettiin Postiin, ei kuitenkaan Kuopion pääpostiin, joka näyttelyn kunniaksi ja sataa vuottaan juhlivan Kuopion kerhon suureksi suruksi oli samana päivänä lopullisesti sulkenut ovensa toimittuaan Kuopiossa 245 vuotta yhtäjaksoisesti, vaan K-Market Kolmisopen asiamiespostiin, joka vielä kahdeksan aikoihin (onneksi) oli auki. Järjestäjät saivat selville, että lähetys on siirretty pakettiautomaattiin odottelemaan hakijaansa. Lähetyksestä ei kuitenkaan ollut Postin omassa järjestelmässä mitään tarkkoja tietoja, ei vastaanottajan eikä lähettäjän tietoja. Automaatin noutokoodia tahi tietoa siitä, että tämä _vakuutettu_ lähetys oli noudettavissa pakettiautomaatista, ei vastaanottajalle oltu viitsitty lähettää. Huom! Kahdeksan aikoihin, kun asiaa alettiin selvitellä ei tietoa lokerokoodista vielä Postin järjestelmässä näkynyt – kaapattu kuva klo. 22.22 jo paljasti asiaa enemmän, tieto tuli näkyviin sen jälkeen, kun paketti oli järjestäjien taholta käyty jo hakemassa.

Lähetys siis kuitenkin oli kuin olikin Kuopion Kolmisopen K-Marketissa ja järjestäjien edustaja ja lähetettyjen kokoelmien vastaanottaja Harry Dunkel kävi sen sieltä noutamassa – selvittelyjen ja toivottavasti asianmukaisen palautteen annon jälkeen. Miten sattuikin, että juuri paketti, joka sisälsi kokoelman Postin tyräilyistä joutui Postin tyräilyjen kohteeksi… eihän näitä voi keksiä! Aamulla näyttelyä avattaessa oli Hannun kokoelma kehyksissä ja kaikki hyvin. Muistoksi jäi vain oheinen kuvankaappaus sekä järjestäjien osalta varmasti tunne sekä hetkittäisestä ahdistuksesta, että helpotuksesta.

Paikalla oli, kuten tapaan kuuluu, myös muutamia kauppiaita, Vesa Järvistö, Merkki Albert, Juhani Kemi, Keräilypojat, Philea-Huutokaupat, St. Petersburg Stamps ja Hellman-huutokaupat, joista M30 kiinnostavaa tavaraa myytävänä oli käytännössä Järvistöllä, Kemillä ja Merkki Albertilla. Kouraan ei ikävä kyllä erityistä jäänyt, vaikka jotain sentään. Alla näkyvä lentokirje Norjaan oli yksi harvoista kohteista jotka jäivät kouraan – euron hinnalla ajattelin saavani sentään jotakin kotiin viemistä. Kuoressa ei ole varsinaisesti mitän erikoista.

Osloon, Norjaan Helsingistä 29.6.1939 lähetetty lentokirje. Kolme 1mk oranssia M30 leijonamerkkiä ja Olympia 1940 leimaus. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.12.1931-15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk.

Kirjeen lisäksi noukin joitakin muitakin euron lähetyksiä, ei kuitenkaan mitään maata järisyttävää.

Samaan aikaan näyttelyn kanssa Kuopion Postimerkkikerho tosiaan juhlii satavuotista toimintaansa; onnittelut virkeälle vanhukselle. Asiaa juhlistamaan kuopiolaiset tilasivat Lauri Poroputaalta juhlajulkaisun, kovakantisen satavuotishistoriikin, jossa käydään läpi niin kerhon historia kuin sen jäsenetkin seikkaperäisesti ja hyvällä tarkkuudella. Kahdessa Ari Hämäläisen lähettämässä kuvassa nähdään Risto Pitkänen ja historiikin kirjoittaja Lauri Poropudas sekä historiikkiin tutustuvat Jukka Mäkinen ja allekirjoittanut. Satavuotisjuhlakokous järjestetään Koivumäen kartanossa ilmeisesti kuukauden viimeisenä maanantaina.

Vasemmalla: Jukka Mäkinen ja allekirjoittanut tutkivat Kuopion kerhon 100-vuotis historiikkia. Oikealla: Risto Pitkänen ja historiikin kokoaja Lauri Poropudas tutkivat valmista tuotetta.

SAVOFILAa käsittelevässä tätä seuraavassa blogissa tutkitaan lähemmin erästä näyttelyssä esiteltyä kokoelmaa.