Naantalissa pidettiin 23.-24.3. Hellman huutokauppa – mukana oli paljon materiaalia ja myös paljon M30 keräilijöitä kiinnostavaa tavaraa. Itse mallin 1930 myyntialueella oli noin viisikymmentä kohdetta, mutta kiinnostavia kohteita oli muuallakin. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että kun huutokauppoihin tutustuu on fiksua katsoa läpi muitakin osastoja, kuin vain ”oman” keräilyalueen osasto. Näin siis oli tälläkin kertaa. Saavuin Naantaliin kauniina lauantaipäivänä jo aamutuimaan, jotta ehtisin katsomaan postilähetyseriä läpi ennen mahdollisia huutoja. Olin huomannut eräässä laivakirjeitä sisältävässä erässä mielenkiintoisen lähetyksen, joka kuitenkin osoittautui ns. ”suutariksi” lähemmän tarkastelun kautta. Olen tyytyväinen itseeni, etten lähtenyt sokkona huutelemaan, vaan ”tein tarvittavan työn”, jotta homma meni siten miten sen pitikin mennä. Päivän aikana paikalla oli arvioltani vähintään sata innokasta filatelistia ja jälleen kerran täytyy todeta, että fyysisissä huutokaupoissa on siksi mukava käydä, että tapaa tuttavia ja voi vaihtaa kuulumisia.

Huutokauppaan liittyi tällä kertaa jopa hieman glamouria, sillä Turun Sanomat oli kirjoittanut jutun myytävästä Zeppelin arkista, jossa Liiton puheenjohtaja Juvas epäili arkin hinnan nousevan jopa useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin toimitusjohtaja Untisen toppuutellessa samassa artikkelissa asiaa. Kyseinen arkki myytiin 9000 euron lähtöhinnallaan, mikä sekin sai julkisuutta tämän aamuisessa Turun Sanomissa. Positiivista tässä kaikessa on se, että filatelia pääsi esille! Glamouria oli tarjolla myös ns. ”Hellman Exclusive” palvelun muodossa – eli maksamalla vuosimaksun tarjoaa Hellman huutokaupat ns. parempaa palvelua paketissa asiakkailleen – tämä tarkoittaa käytännössä fyysisessä huutokaupassa mahdollisuuden suorittaa sohvalla köllöttelyä privaattitilassa ja kahvi / naposteltavatarjoilua sekä alennuksen huutorahaan. Tämän kaltaista palvelua en ole ennen Suomen filateliaskenessä nähnyt. Tarjolla oli jälleen yleisestikin viinistä ja naposteltavista nakkeihin saakka herkuteltavaa paikalle tulleille – mielestäni erittäin mukava juttu. Palatakseni itse asiaan, eli myytävänä olleisiin mielenkiintoisiin kohteisiin… aloitan tapani mukaan filateliasta.

Myytävänä oli mielestäni hyvä levyllinen hammastamattomien liimattomien merkkien nelilöitä, seitsemän kappaletta – nämähän ovat tunnetusti ehdotearkeista leikattuja palasia ja siksi kiinnostavia. Hinta oli 70 euroa ja kohde nousi vain 80 euroon – mielestäni halpa hinta, sillä kohteessa oli mukana hyvä kattaus ehdotemerkkejä. Ilmeisesti monella keräilijällä jo on näitä, siksi hinta ei noussut tästä enenpää. Myytävänä oli myös 1½mk punaisen merkin kokonainen ehdotearkki, jonka alareunassa olevassa tekstissä kerrotaan, että kyseessä on esittelyarkki ja siihen on allekirjoitettu hyväksyntä – arkin lähtöhinta oli 450 euroa, mikä on aika kova tässä markkinatilanteessa. Tämä arkki on peräisin eräästä nyt jo hajoitetusta M30 filateliakokoelmasta, jossa oli näytillä seitsemän kokonaista näyttelymerkkien arkkia.

Yllä: Kohde 2239 – levyllinen erikoisuuksia. Lähtöhinta 30 euroa myytiin 68 eurolla. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erikoisuuksia oli myytävänä levyittäin – ei yksitellen, kuten on totuttu. Tilanne on sillä tavalla muuttunut, että yksittäisistä erikoisuuksista (reijitteet, laskokset, tarttumat jne. ) ei tunnu enää saavan 20 euroa kappaleelta ja siksi niitä on laitettu erinä myyntiin. Kohde numero 2239 sisälsi kolme laskosta (pieniä), reijitteitä ja muutaman muun erikoisuuden. Lähtöhinta oli 30 euroa, joka on mielestäni edullinen – näin ajattelivat ilmeisesti muutkin ja kohteen hinta nousi 68 euroon. Muita myytävänä olleita erikoisuuksia olivat mm. 8mk violetin tunnetut puuttuvien hammasneulojen variantit 4kpl, jotka myytiin kolmella kympillä, joka oli mielestäni edullinen, 2mk vihreä merkin poikittainen siirtymä yhdessä kahden tarttuman kanssa (myyntihinta 30 euroa) ja yksittäiskohteena myyty voimakas 50p vihreän siirtymä, joka ei suinkaan ole helppo. Tämä 50p merkki jäi myymättä. Mitään kanuunoita ei filateliapuolella tällä kertaa myytävänä ollut.

Myytävänä oli muutama kiinnostava kotimaan postihistoriakohde, pikkuhyviä ja joku vähän parempikin. Oranssilla 1mk automaattimerkillä kotimaassa lähetetty postikortti myytiin 40 eurolla ja 1,25/0,50p II tyypin päällepainamasinglellä lähetetty kotimaan postikortti 30 eurolla. Myytävänä oli myös sokeainlähetys 40 pennin taksalla. Tämän kortin lähtöhinta oli 250 euroa ja kysymyksessä on sama kohde, joka on ollut myytävänä viimeksi 2017. Myytiin pohjahinnalla. Kiinnostava oli Ristiinassa puolitetulla 3mk tummanvioletilla merkillä frankeerattu kuori, jossa oli lyijykynällä kirjoitettu osoite – tämä näytti humpuukilta ja kohdetekstissäkin todettiin kyseessä olevan tekele – reilua peliä. Kohde myytiin pohjahinnallaan 20 euroa. Kotimaan kirjattu pikalentokuori vuodelta 1950 myytiin kolmella kympillä – tällainen kohde ei ole helppo ja hinta olikin mielestäni aika edullinen – näitä on kalliimmallakin myyty.

Yllä: Hanko Pohjoisesta Helsinkiin lähetetty vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla vuodelta 1933, vakuutetun lähetyksen laskenta suoritettu. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen (1.12.1931 – 31.8.1942) kotimaassa 2,00mk + vakuutus (-1000mk) (1.6.1922 – 31.12.1934) 0,40mk + vakuutetun lähetyksen laskenta (laskenta ja lakkausmaksu yhdessä) (15.1.1926 – 31.12.1934) 1,50mk = 10,90mk. Harvinainen lisäpalvelukokonaisuus. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Isompi kasa isokokoisia vakuutettuja kotimaan kirjeitä oli myynnissä 20 euron limitllä – eivät menneet kaupaksi, itsekin näitä katsoin, mutta on hyvin vaikeaa laittaa isoja kirjekuoria kokoelmaan niiden koon vuoksi. Vaikka korkeamman painoluokan vakuutetut kirjeet ovat hyviä on kyseessä ns. mahdoton tehtävä. Näin taisivat ajatella muutkin ja kohde on tällä hetkellä vielä myymättä. Postihistoriallisesti mielenkiintoinen oli itse tehty reklamaatio Neuvostoliittoon lähetetystä kirjatusta kirjeestä, jossa henkilö oli lähettänyt matka-asiakirjoja Neuvostoliitossa vierailevalle vaimolleen. Kohde oli tehty henkilökohtaiselle tai firman kirjepaperille ja koneella kirjoitettu, postimerkit reklamaation maksuksi oli liimattu arkin yläreunaan. Tämä kohde ei kiinnostanut ja se myytiin pohjahinnallaan, vaikka mielestäni se oli erikoinen ja postihistoriallisesti kiinnostava. Mielenkiintoinen oli myös myytävänä ollut vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla ja lähetyksen laskennalla, joka myöskin myytiin pohjahinnalla (20 euroa). Kohde oli ”kokeneen” näköinen ja minulla oli aluksi vaikeuksia saada taksa täsmäämään, kunnes tajusin, että takana oli postin sinetit, jossa kohtaa ymmärsin katsoa lähetyksen laskennan maksua, joka vuonna 1933 – kirjeen lähettämisen aikaan oli 1,50mk ja sisälsi sisällön tarkastamisen, laskennan ja sinetöinnin. Kirjeelle on kirjoitettu kosmos-kynällä ruotsiksi ”hembäring betalt” eli kotiinkanto maksettu. Tämä on mielestäni 20 pennin merkeille kohtalainen kohde myös filateeliseen kokoelmaan, koska kahdella 20p vihreällä leijonamerkillä on maksettu nimen omaan ja ainoastaan 40p maksanut vakuutusmaksu. Pidän tätä kohdetta harvinaisena, sillä kirjeiden kotiinkantoja ei puissa kasva ja vakuutetun lähetyksen laskenta on hyvä lisäpalvelu.

Pohjoismaihin mennyttä postia oli tällä kertaa M30 osastossa vain yksi kappale, Ruotsiin 1941 lähettetty pika-postikortti, eli kohtalaisen hyvä kohde. Kirjatut ja pikapostikortit ovat huomattavasti parempia kuin tavalliset tai lentopostikortit. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sopivasti, viiteen kymppiin, koska se sillä meni kaupaksi. Ostaja sai hyvän kohteen.

Yllä: Postikortti 1.10.1940 Helsingistä Liepajaan. Sensuuri ja Liepajassa leimaus 9.10.1940. Taksa: Postikortti Latviaan (16.6.1940-31.11.1940) 1,75mk. Kortin takana on pitkä kirjoitettu teksti. Taksa-aika 5,5kk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Latviaan kulkenutta postia oli myytävänä kolme kohdetta – Suomen ja Latvian välillä oli voimassa kahdenvälinen postisopimus vuosina 1937 – 1940, eli noin nelisen vuotta. Tämä on verrattaen lyhyt aika ja Suomesta Latviaan sopimuksen puitteissa mennyttä postia tunnetaan kohtalaisen vähän. Yleisin postite, joka tällä sopimustaksalla tavataan on postikortti 1,25mk keltaisella merkillä – näitä tunnetaan 5-10 kappaletta. Kaikki muut postitteet ovatkin sitten paljon vaikeampia. Siksi olin hieman innostunut, kun huutokaupassa oli peräti kaksi hyvää Latvian sopimustaksaista lähetystä myytävänä. Toinen näistä oli lokakuussa 1940 Liepajaan lähetetty 1½mk punainen ehiöpostikortti lisämerkillä, 1,75mk taksalla. Kortti oli palautettu lähettäjälle, koska vastaanottaja oli lähtenyt. Lokakuussa 1940 Neuvostoliitto oli jo miehittänyt Latvian. Kortti on ainoa näkemäni postikortti tällä taksalla Latviaan ja pidän sitä harvinaisena. Ymmärrystä tälle asialle oli muillakin, sillä kortin hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta 80 euroon saakka.

Yllä: Helsingistä 17.4.1940 Rigaan Latviaan lähetetty lentokirje. Suomen sensuuri. Kaksi 2mk karmiinia M30 leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) Latviaan (1.7.1937 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä Eurooppaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Harvinainen lentokirje. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen Latvian sopimustaksa-aikainen myytävänä ollut kohde oli lentokirje kahdella 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä. Suoraan sanottuna tämä kohde ei näytä juuri miltään, vaikka se onkin harvinainen, itse asiassa en ole koskaan nähnyt yhtäkään muuta sopimuksen aikaista oikeataksaista lentolähetystä Latviaan. Harvinaisuuden oli haistanut joku muukin, sillä huutajia oli aluksi noin viisi ja kohteen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 280 euroon asti – selvästi voittaja maksoi tästä kohteesta ns. ”voittajan kirous”-hinnan. Myyjää varmasti naurattaa. Kyseessä on kuitenkin kokoelmakelpoinen harvinainen kohde.

Kolmaskin Latviaan mennyt kohde osuu tähän sopimustaksan aikaan, mutta sitä ei sopimus kattanut – kysymyksessä on nimittäin harvinainen ulkomaan postiosoitus Latviaan. Ulkomaan postiosoitukset ovat harvinaista herkkua ja niitä tunnetaan vain muutamia, ehkäpä alle 10 kappaletta. Kaikki tuntemani kappaleet ovat menneet joko Viroon, Latviaan tai Saksaan. Tämä kappale oli selvästi aidosti kulkenut, mutta en osannut päättää, että olisiko kohteen takana joskus ollut latvialainen merkki kotiinkuljetusmaksun merkiksi vai ei – siksi jätin tästä kohteesta huudot tekemättä. Toinen syy oli se, että minulla on jo kansainvälinen postiosoitus nimen omaan Latviaan. Limitillä 150 euroa kyseessä oli hyvä ostos ostajalle, joka tapauksessa.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä muutakin ja mukana joitakin erittäin hyviä kohteita, sanoisin M30 kohteiden kermaa. Mainitaan ensiksi ja erikseen 2½mk punainen postikortti Bulgariaan vuodelta 1943, eli yksi harvinaisista M30 aikaisista postikorttitaksoista käyttötarkoituksen mukaisella 2½mk punaisen merkin käytöllä – näitä tunnetaan käsittääkseni alle kymmenen. Lähtöhinta kohteella oli 500 euroa. Toinen myytävänä ollut kanuuna oli 1mk vihreän käyttötarkoituksen mukainen käyttö painotuotekortilla Sveitsiin vuodelta 1943. Tämäkin kohde on erittäin harvinainen ja tunnettuja singlekäyttöjä on alle kymmenen. Tämän painotuotekortin lähtöhinta oli 450 euroa. Näiden kahden singlekohteen lisäksi oli myytävänä myös 20mk postitalo kirjatulla kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1946 – tämäkin on huippukohde, mutta vastaavia on tullut muutamia uusia tapauksia esiin viime vuosina, tunnettujen lukumäärä lienee 10-15 kappaletta. Lähtöhinnaksi oli laitettu 400 euroa – vastaava myytiin jokin aika sitten muistaakseni reippaasti alle sadalla eurolla. Vaikuttaa siltä, että hinnoittelu oli näiden kohteiden kohdalla metsässä, sillä M30 hintataso on tullut huippuvuosista reippaasti alas, eikä tällaisilla lähtöhinnoilla näköjään päästä kauppoja tällä hetkellä tekemään. En muista ehkä aivan väärin, kun sanon, että samat kohteet ovat olleet viimeisten parin vuoden aikana aiemminkin myytävänä Hellmanin huutokaupoissa, ja tuolloin markkinahintaan verrattuna hurjan korkeilla lähtöhinnoilla. Ne ovat kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta, jota on hajoitettu jo pidemmän aikaa.

Yllä: Zagrebiin Kroatiaan 4.3.1944 Helsingistä lähetetty lentokirje. M30 7mk postitalo ja 1½mk harmaa leijonamerkki, yhteensä 8,50mk. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.10.1942 – 4.9.1944 kesk.) 4,00mk = 8,50mk. Kroatia on hyvä kohdemaa. Vain vähän myöhemmin Kroatiaan alettiin käyttämään erikoistaksaa, jonka aikaiset lähetykset ovat erittäin harvinaisia. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muitakin kohteita oli myytävänä – Kroatiaan vuonna 1944 lähetetty lentokirje myytiin 38 eurolla ja Unkariin lähetetty erikoistaksainen lentokirje hintaan 70 euroa. Ranskaan 2½mk perustaksalla vuonna 1943 lähetetty lentopostikortti teki kauppansa 75 eurolla. Kyseessä oli hyvännäköinen lähetys sensuureineen. Muuta myytävää oli mm. 2mk vihreän merkin singlekäytöllä oleva painotuotekortti Neuvostoliittoon, joka myytiin 30 eurolla ja oli mielestäni edullinen. Kohde löytyy kuvattuna edesmenneen M30 postihistoriakeräilijä Juhani Kerppolan kokoelmaa käsittelevästä kirjasta. Siisti 4½mk sinisen merkin singlekäyttö vuodelta 1943 Sveitsiin myytiin 32 eurolla. Viimeistään nyt voidaan julistaa kyseisen kohteen hintataso alhaiseksi. Tunnettuja lienee jo vähintään 20 kappaletta ja hinta on mielestäni erittäin alhaalla. En malta jälleen kerran olla vetämättä surullisen kuuluisaa Doodson arkkia peliin mukaan. Näitä höpöhöpöjähän painettiin 3000 kappaletta ja niistä maksetaan yhäkin suolaisia hintoja… harvinaisuus on niin suhteellista!! Aina ei mene tasan onnen lahjat.

Yllä: Kuopiosta 7.12.1931 Rio de Janeiroon, Brasiliaan lähetetty kirjattu postikortti saantitodistuksella. Punainen 1:20 mk ehiökortti ja seitsemän lisämerkkiä, yhteensä 6,50mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 1,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-31.9.1942) 2,50mk + saantitodistus ulkomaille (1.12.1931 – 31.12.1934) 2,50mk = 6,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Euroopan ulkopuolisiin maihin menneen postin joukossa oli yksi huutokaupan helmistä, nimittäin kirjattu postikortti saantitodistuksella Brasiliaan. Tarkkasilmäiset tunnistivat lähettäjän käsialan välittömästi, eikä kyseessä ole kukaan muu kuin Kuopiolainen tunnettu Filatelisti, laajoista kansainvälisistä yhteyksistään tunnettu, Granfelt. Postikortin tekstipuolella Granfelt kirjoittaa brasilialaiselle keräilijälle, ettei ole kuullut hänestä sen jälkeen, kun lähetti 417,65 markan? arvosta leimamerkkejä, joita tämä oli pyytänyt. Kysymyksessä on siis tarvepostia myös saantitodistuksen osalta, sillä allekirjoitusta edeltää maininta ”Avocat” eli suomeksi lakimies – Granfelt on lähtenyt selvittämään, että mihin merkit ovat kadonneet ja halunnut varmistaa, että kortti menee perille brasilialaiselle vastaanottajalle. Granfeltiä ei pidä sotkea toiseen suomalaiseen filatelistiin Granbergiin, joka tunnetaan kaikenlaisista erikoisista ja eksoottisista tekeleistään, joita hän lähetti ympäri maapalloa ja joista useat tulivat takaisin, koska olematonta vastaanottajaa ei imaginäärisessä osoitteessa tavoitettu. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat harvinaisia, saantitodistuksella olevat kirjatut erittäin harvinaisia. Lentopostipakettikortti Etelä-Afrikkaan myytiin parillä kympillä – ei ollut kallis.

Eristä täytyy sanoa, että tällä kertaa oli laivapostikeräilijän onnenpäivä, sillä myynnissä oli paljon laiva-aiheista ja laivaleimattua materiaalia, (meri)onnettomuuspostia ja kaikenlaista laivoihin liittyvää materiaalia, kortteja ja kirjallisuutta sekä muuta pinsseistä astioihin. Kysymys on hurjasta määrästä tavaraa, joka on peräisin Raumalaisen kaikkeen meriaiheiseen keräilyyn erikoistuneen suurkeräilijä Johan Snellmanin pesästä. Johan oli mukava mies ja laivapostin osalta tiedoiltaan luultavasti valtakunnan kärkinimi. Mukana oli yksi erittäin kiinnostava onnettomuuspostikokoelma, jossa kuitenkaan ei ollut M30 kohteita.

Minua kiinnosti eniten kohde numero 1864, joka sisälsi pääasiallisesti M30 lentopostia, nimittäin mukana oli kaksi lähetystä, joista toinen oli harvinainen kotimaan lentopostilähetys vuodelta 1940, vaikealla 2,75mk peruskirjetaksalla ja 1mk lentotaksalla ja toinen Yhdysvaltoihin vuoden 1942 tammikuussa lentopostissa lähetetty kirje. Tämän Yhdysvaltoihin menneen lähetyksen mielenkiintoiseksi tekee se, että vuoden 1942 alussa Turun vaihtopostikonttorissa käytetty lentopostin ohjausleimasin uusittiin ja tämä kohde oli leimattu tällä uudella leimalla. Uusinta tapahtui luultavasti sen vuoksi, että vanha jo vuodelta 1940 peräisin oleva leimasin oli kammottavassa kunnossa ja epäselvä – tapahtui kuitenkin niin, että uuteen leimasimeen oli tullut ”painovirhepaholainen” ja teksti, jonka piti kuulua ”par service arien..” oli kirjoitettu ”par servise arien..” eli ”c” kirjain oli muuttunut ”s” kirjaimeksi. Ilmeisesti tästä syystä leimasimen käyttö jäi lyhytaikaiseksi ja näitä virheellisellä leimatekstillä leimattuja lähtetyksiä tunnetaan tällä hetkellä vain muutama, tarkalleen ottaen tiedän kolme tapausta. Tällä leimalla leimattuja kohteita varmasti on olemassa enemmänkin, mutta juuri tällä hetkellä niitä siis tunnetaan vain vähän ja kaikki tunnetut ovat tammikuulta 1942. Joku tai jotkut muutkin olivat perillä erästä löytyvistä kohteista, sillä erän hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 170 euron myyntihintaan saakka. Olin silti tyytyväinen ostokseeni, sillä tähtäsin tämän kotimaan lentopostikohteen kotiuttamiseen ja olin varautunut nimenomaan siitä maksamaan – Yhdysvaltoihin mennyt kuori oli tällä kertaa minulle pelkkää plussaa.

Muita maininnan arvoisia eriä olivat kaksi M30 kokoelmaa, joissa oli mukana paljon materiaalia – toisen lähtöhinta oli 750 euroa ja toisen 400 euroa. Katsoin läpi kummatkin – vaikka kummassakin oli mukana joitakin ihan hyviä kohteita, eivät erät asetettuun hintatasoon suhteutettuna sopineet minulle. Myytävänä oli myös M30 ehiötavaraa ja itse asiassa ilmeisesti valtakunnan paras M30 ehiökokoelma. Kävin kokoelman läpi ja totesin, että se oli erityisen hieno – parasta antia olivat ehiökorttien ehdotteet, joita oli monia erilaisia, sekä useat hyvät ja vaikeat ehiöt kulkeneina. Totesin, että ”tätä on pakko yrittää” ja huutelinkin omaan maksimiini asti – muut jatkoivat siitä mihin minä lopetin… kun noin 3500 eurossa jäljellä oli vain yksi huutaja kävi hänelle ”huutokauppapainajainen” toteen, nimittäin vasta silloin kun jo vaikutti hyvältä, nosti eräs huutaja numerolaikkansa ulos, eikä sitten sitä laskenutkaan ennen kuin oli todettu, että kohteesta on tehty kaupat 5200 euron hintaan. Näin yksi oman alansa huippukokoelma vaihtoi omistajaa.

Kaiken kaikkiaan tämä huutokauppa oli mielenkiintoinen ja mielenkiintoisia olivat myös monet kohteet. Se on sanottava, että hintataso on M30 kohteiden osalta tullut alas, mutta M30 ei ole tässä trendissä yksin. Toivottavasti edullisemmat hinnat innostavat uusia keräilijöitä M30 apajille, minusta tuntui, että huutelin muutamia ”uusia kasvoja” vastaan osassa kohteista – toivottavasti tämä ei ollut vain toiveajattelua!