malli1930.fi

TAVASTEX-22 (Osa 2) ja huutokaupoista

By

Edellisessä kirjoituksessa TAVASTEX22 näyttelystä lähinnä fiilistelin näyttelyn meininkiä, mutta löytyineistä kohteista en kertonut mitään. Tässä on nyt tarkoitus esitellä muutama löytynyt kohde ja lisäksi keskustella kahdesta päättyneestä huutokaupasta ja niiden annista. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli Hämeenlinnassa paikalla kauppiaita – Vesa Järvistö, Aarno Aspbäck Ruotsista, Merkki Albert, sekä Hämeen kerhojen yhteistiski. Myös Suomen Filateliapalvelu ja Posti sekä Ahvenaanmaan posti olivat esillä. Postiljonen näytti huutokauppakohteitaan. Jos joku jäi mainitsematta, niin se ei ole tarkoituksenmukaista.

Lentopainotuote 23.12.1953 Jerusalemiin, Israeliin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen lentolisä (per 10g) Israeliin (1.7.1953 – 30.9.1957) 10,00mk = 20,00mk. Parempi taksakohde.

Oman keräilyni kannalta ehkäpä paras kohde löytyi Hämeen kerhojen laatikoista, joista huomasin ilokseni 20mk sinisen M30 merkin yksittäispostitteena ja lentona lähetetyn painotuotepostikortin. Kortille oli taksaa käsittelevää tietoa kirjoitettu tutulla käsialalla, nimittäin kortti on kulkenut jo edesmenneen Jussi Kerppolan käsien kautta. Tästä innostuneena uskaltauduin ostamaan kortin, vaikka 50-luvun alun lentotaksat Lähi-Itään eivät mieleeni muistuuneetkaan. Kotona tehdyn tarkistuksen jälkeen pystyin toteamaan, että oikein on ja siitä tietysti olen tyytyväinen. Lentopainotuotteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin, nehän ovat yleensä vaikeampia kuin esimerkiksi lentopostikortit ja lentokirjeet – siksi tämäkin kohde, vieläpä yhdellä merkillä lähetettynä lämmittää sydäntä. Kun vielä esittelin lentopostikokoelmaa näyttelyssä oli tämä jonkinlainen mukava mansikka kakun päälle. Niin… ja Hämeen kerhojen tiskin hinnat eivät ole sieltä sekavimmasta päästä, kalleutensa suhteen.

Toinen kohde, jonka pääsin kotiuttamaan ei tullutkaan kauppiailta, vaan puoliksi vaihtona ja puoliksi rahalla keräilijäkolleegalta. Kyseessä on 1½mk M30 ehiökortin palautus- eli vastaus-osa Neuvostoliitosta vuodelta 1936. Punaiset ulkomaan vastaus-ehiökortit ovat kohtalaisen mukavia kohteita, vaikkeivat välttämättä super-harvinaisia. Olen huomannut, että niitä ei kuitenkaan liiku välttämättä kovin paljon, erityisesti ilman lisämerkkejä kulkeneina ne ovat hyvälaatuisina vaikeita löytää. Ei mikään kanuuna siis, mutta siisti käyttötarkoituksen mukainen käyttö oikeana taksa-aikana. Muistamme, että postikortin taksa oli juurikin 1½mk 1.12.1931 – 31.10.1936. Ehiökortteihin liittyen, M30 ehiökokoelmien paras esitys, Jussi Tuorin esittämä Kari Rahialan kokoelman pohjille perustuva kokoelma oli näytillä TAVASTEX-22 näyttelyssä ja sai hyvät pisteet.

1½mk punaisen vastaus-ehiökortin palautusosa Neuvostoliitosta Suomeen vuodelta 1936. Hyvä esimerkki tarvekäytöstä tälle ehiölle.

Kolmas kohde, joka löytyi erään kauppiaan laatikosta on kirjattu lentokirje, joka oli lähetetty kahdella 4mk postitalo merkillä. Vaikka leimat eivät luksus-laatua olleetkaan, päädyin ostamaan kohteen, koska se oli siistin näköinen kokonaisuus vaikka lähempi tarkastelu osoittaakin, että hieman kuori on ”sottaisen näköinen”. Ehkäpä innostuin juuri 4mk merkkien käytöstä. On itse asiassa mielenkiintoista yrittää jälkikäteen ymmärtää miksi on ostanut jotain – pohdiskelu on jonkinlainen matka omaan psyykkeeseen… Tämä on kuitenkin lapsille sallittu blogi, joten ei mennä asiassa tämän syvemmälle. Knoppina vuonna 1938 valmistuneesta pääpostitalosta muistamme, että se on ensimmäinen rakennus Suomessa, jonka katolla on helikopterikenttä. Mitä tällä tiedolla teemme… aika näyttää. Todennäköisesti emme mitään, mutta en ole myöskään keksinyt mitään käytännön käyttöä sille, että osaan piin desimaaleja useampia ulkoa.

Kirjattu lentokirje Kotkasta 11.5.1939 Saksaan. Kaksi 4mk Postitalo-merkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 2,50mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 8,00mk. Taksa on oikein.

Neljäs kohde, jonka nostan esiin ja jonka nostin euron laatikosta on 1.10.1942 päivämääräisellä Helsinki AVION leimalla leimattu 3½ / 2:75mk violetti leijonamerkki. Kuorelle on kirjoitettu postilaatikko-osoite Ruotsissa ja kyse on olevinaan painotuotteesta. Homma haisee monellakin tapaa. Hajun lähde valkenee nopeimmin, kun tarkistetaan merkin ensipäivä, joka on 1.2.1943. Eli on täysin mahdotonta, että kohde olisi voinut tulla leimatuksi 1.10.1942, neljä kuukautta ennen merkin ilmestymistä. Mikäli kyseessä ei ole jonkinlainen aikakoneella suoritettu matka, on kyseessä filunki, eli huijaus, eli puhallus. Tai ainakin sen yritys ja tässä tapauksessa ”keräilijän vahingoksi”. Kohdetta myynyt kauppias oli ilmeisesti tiennyt asian, koska kyseiseen kohteeseen oli kirjoitettu ”ei FDC” sen merkiksi, ettei kukaan kovaonninen sitä sellaiseksi tai jonkinlaiseksi ”aikaiseksi” leimaukseksi menisi luulemaan… kaikenlaistahan väitetään ja sattuu. Euron laatikossa keksintö oli oikeassa paikassa. Toki tällaiset pitää leimata huijauksiksi ja näin aion tehdä. Eli tämä (kin) kohde saa ”stempel falsch” leimauksen. Pyydän painamaan mieleen tämän asian, eli sen, että Helsinki AVION leimalla on tehty jälkileimauksia M30 kohteista. Näin ollen kannattaa olla varovainen niiden kanssa ja pohtia onko asia sitä miltä se näyttää.

Huijaus-leimaus, eli latinaksi: Filunkis Avionis Helsinkiensis

Mitä muuta hajunlähdettä tässä sitten oli? Noh… taksa-hoksaajat näkevät heti päältä, että teksti ”tryksak” viittaa painotuotteeseen, jonka taksa vuonna 1942 muka-muka leimauksen aikaan oli ulkomaille 1mk per 50g – itse asiassa 1.10.1942 oli painotuotteen tämän taksan ensimmäinen käyttöpäivä. Painotuotteen lentolisä Pohjoismaihin oli 2,00mk (per 20g) myöskin alkaen 1.10.1942. Eli kohde olisi väärätaksainen vaikka se olisi muuten aito. Eli kaksinkertaisesti metsään. Ikävä kyllä filateliassa ja postihistoriassa kaksi miinusta ei tee plussaa. Kaiken kaikkiaan M30 ostokset olivat kohtalaisen pienimuotoisia, mutta tämä on edessä kaikilla, joilla keräily pääsee siihen pisteeseen, että kokoelma on pitkällä. Ehkäpä juuri siksi minäkin päätin näyttää myös lentopostia, koska samalla M30 materiaalilla, jota olen kerännyt sain siihen hyvän rungon luotua – toki kokoelmassa on mukana myös M17 ja M54 kohteita, jotka rehellisesti sanottuna olivat minulle haasteellisia kerätä nopeasti, mutta uutta haastetta tuli silti muutenkin – ajattelu piti laittaa uuteen asentoon ja se on aina terveellistä ja tervetullutta. Muutenkin kuin posthistoriaan liittyen.

Viimepäivinä päättyi kaksi huutokauppaa. Näistä ensimmäisenä Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa nro. 26. Tällä kertaa M30 osalta tavaraa oli erikseen kahdessa osastossa filatelia ja postihistoria erikseen. Filateliaosastossa myytävää oli vähän yli 20 kohdetta ja postilähetystpuolella kymmenkunta. Mukana oli muutama kiinnostava kohde – tällä kertaa filateliapuolen tarjonta oli kiinnostavampaa… tai kun tilanne oli se, että postihistoriapuolella ei erikoisempaa ollut, niin filateliapuolella oli jotain. Kiinnostavin kohde huutokaupassa oli 10mk Saimaa merkin erikoinen reijitys, joka ilmeisesti oli ”kolminkertainen osuma”. Jotain siis lienee mennyt pahasti pieleen ja on syntynyt erikoisuus. Tämä herätti 61 euron edestä kiinnostusta. En pidä hintaa järjettömänä, sillä ei tällaisia outouksia joka päivä tule vastaan. Mahtuu epäilemättä hiukan vaativampaankin M30 kokoelmaan ja erityisesti suojareijitekokoelmaan. Erikoinen hinnannousu koettiin 40mk puunhakkaajamerkin Ekenäs 1952 leimatun loistoleimaisen merkin osalta. Sen hinta kipusi aina 56 euroon saakka. Tämä oli mielestäni kallis hinta.

kolminkertainen reijitys
15.2.1940 Englantiin
PC66 sensuurilipuke tyyppiä D, kuvat JPF huutokaupoista

Postihistoria-puolelta nostan vain yhden kohteen, 1940 helmikuussa Englantiin lähetetyn kirjeen, joka oli sensuroitu Englannissa, sensorin numero oli 1989 ja käytetty liuska oli mallia PC66. Englantilaisilla oli muutamia sensuuriliuskamalleja käytössä, ja tämä PC66 on aika yleinen. Lipukkeen painojälkeä tunnetaan neljää päätyyppiä ja muutamia päätyyppien alatyyppejä. Sensuurileimojen ja lipukkeiden / liuskojen tutkimus ja keräily on oma erikoisharrastuksensa postihistorian alalla. Englantilaista sensuuria kerätään tietysti erityisesti Englannissa, mutta se koskettaa lähes kaikkea Euroopasta sodan aikana Yhdysvaltoihin lähetettyä postia ja suurta osaa muuallekin lähetettyä postia ja on näin ollen kiinnostava keräilyn osa-alue. Sensuurimerkinnät auttavat myös usein ymmärtämään postin kulkureittejä. Vuonna 1940 helmikuussa Saksa ei ollut vielä miehittänyt Tanskaa ja Norjaa, joten tämä kirje on kulkenut Ruotsin tai Norjan sataman kautta Englantiin. Muuta M30 kiinnostavaa oli myytävänä lentopostin joukossa, muttei mitään maata järisyttävää.

HTO:n 59. huutokauppa päättyi päivää JPF:n huutokaupan jälkeen. Filateliapuolella oli myytävänä noin parinkymmenen kohteen joukossa pääasiallisesti loistoja. Näistä 2mk sinisen merkin loisto nousi aina lähes 64 euroon saakka, mikä oli aikamoisen kova hinta. Paikallisen mopomiitin pojatkin olisivat moisesta keulimisesta ylpeitä. Muutakin keulimista ilmeni, nimittäin 20p merkkien kymmenen-ryhmä numeropalalla lähetetty kotimaan kirje, joka oli leimattu Ikkala rivileimalla nousi lähes 250 euroon. Tämä oli sensaatiomainen nousu, sillä mitään järkiperustetta en sille löydä. Lieneekö Ikkala-leima jonkinlainen yksisarvinen? Itse kuorella ei ollut mitään erityistä. Toinen rakettimainen nousu nähtiin Saksaan sopimustaksan ensimmäisen taksa-ajan aikaiselta lentokuorelta, 25€ limitistä aina 170 euroon saakka. Näitä 5kk taksaisia kohteita tunnetaan aika monta ja niitä on saanut edullisemmin hankittua jo pitkään. Ainoa mikä olisi voinut selittää asiaa oli se, että kuorella käytetyt 25p ja 50p merkit olisivat olleet vihkosta. Kuvan perusteella asiaa ei voinut päätellä, mutta ensimmäinen fiilikseni tämän teorian suhteen oli se, todennäköisyydet eivät ole tämän asian puolella… Mukavaa tässä asiassa on se, että ainakin jollakin oli rahaa ja nyt jollakin toisella.

Sopimustaksan mukainen lentokirje Saksaan, kuva HTO
170€ myyntihinta oli yllätys.

Samaan aikaan kun Saksaan 1942 lähetetty ensimmäisen painoluokan lentokuori lähti laukalle, ei kymmenenen painoluokan lentokuori päässyt edes maasta irti. Vuonna 1936 syyskuussa Saksaan lähetetty kuori, jolla taksa oli kasattu kolmella 10mk Saimaa merkillä ja kahdella 3mk tummanoliivilla M30 merkillä oli pistetty myyntiin 10€ limitillä. Kuoren päälle oli laitettu paino 196g, joka on kunnioitettava paino lentopostikirjeelle. Hämmästyttävää oli nähdä, että kuori ei mennyt normaalin huutokaupan aikana kaupaksi, vaan teki kauppansa vasta jälkimyynnissä pohjahinnallaan. Korkeamman painoluokan kirjeet ovat _aina_ vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt ensimmäisen painoluokan kirjeet ja lentona korkeammat painoluokat ovat aina vaikeampia, koska lähetyksen hinta tyypillisesti nousee vikkelästi, kun paino lisääntyy. Näin oli myös tämän kohteen osalta, jossa 196g painoa tarkoitti 10 kertaa 20g lentolisämaksua, joka tuohon aikaan oli 2mk per 20g. Kirjeen taksa 200g kirjeelle oli 16mk. Näin ollen lentolisän osuus oli kokonaisuudesta enemmän kuin kirjeen osuus. Ehkäpä kirjeen suuri koko teki siitä vähemmän haluttavan, mutta kaksisataa grammaa painavaa kirjettä harvemmin pystyy pieneen kuoreen edes tekemään.

Lentokirje Saksaan 1936 syyskuussa. Taksa 36mk. Kuva HTO.

Kahdella 1mk rullamerkillä Unkariin lähetetty kirje myytiin 50 euron pohjallaan. Tämä ei ollut erityisen kallis hinta, sillä paremmat rullamerkkien käytöt ovat vaikeita ja kaikki ulkomaille menneet rullamerkkilähetykset ovat hyviä. Pikalentokuori Saksaan vuodelta 1940 myytiin vähän yli 15 eurolla ja lentopostikortti Portugaliin yksin 12mk sinisellä merkillä nousi yli 45 euron. Kaikenlaista siis oli myytävänä, parempaakin. Hinnat asettuivat tällä kerralla tavalla, jota en osannut odottaa enkä ymmärtää. Toki preferenssit vaihtelevat keräilijästä toiseen.

Huutokauppasyksy on selvästi alkanut ja tapahtumiakin on tiedossa. Forssassa on kun vaihteessa näyttely ja 90-vuotisjuhla… aktiviteetteja riittää. Huhut filatelian kuolemasta ovat raskaasti liioiteltuja.

TAVASTEX-22

By

Hämeenlinnassa järjestettiin 9.-11.9. kaikin tavoin erinomaisesti järjestelyiltään onnistunut kansallinen TAVASTEX-22 näyttely. Tämä on minun sanomanani paljon, sillä minähän olen pessimismiin ja vähättelyyn taipuvainen puoli-depressiivinen suomalainen; mutta niin vain kävi – hämeenlinnalaiset yhdessä muiden alueen kerhojen kanssa asettivat kansallisten näyttelyjen riman erittäin korkealle ja ylittivät sen jo kun muut kilpailijat olivat kilpailunsa kauan sitten lopettaneet… suorituksesta tulee mieleen eräs nuori salolainen seiväshyppääjä.

Näyttelypaikaksi oli valikoitunut Aulanko ja tarkemmin sanottuna Aulanko Areena nimeä kantava hyvän kokoinen urheiluhalli Scandic Hotel aulangon ja hotelliin liittyvän kylpylän kyljessä. Kuulin järjestäjiltä, että sopivan paikan löytäminen oli tuottanut runsaasti päänvaivaa, kunnes paikka oli löytynyt. Ja hyvä on, että oli löytynyt, nimittäin yhdistelmä hotelli+kylpylä+näyttely oli erinomainen ja varmisti sen, että paikalle saapuneet näytteilleasettajat pääsivät helposti näyttelytiloihin omista huoneistaan ja logistiikka oli perille päästyä muutenkin ensiluokkaisen helppoa. Kylpylän höyrysaunakaan ei nostanut kuin positiivista hikeä pintaan.

Kun aivan hotellin lähellä on eversti Hugo Standersjköldin luonnonpuistoksi lahjoittama puisto ja Aulangon näkötorni kansallismaisemineen, golf kenttä ja ratsastusmaneesi… ei tekemistä osallistujalta puuttunut. Kaiken kaikkiaan paikkana näyttelylle ns. perheosallistumisenkin kannalta Aulanko oli mitä mainioin.

Aulanko Areena, kuva Ari Hämäläinen
Scandic Hotel Aulanko, kuva Ari Hämäläinen

Näyttelytilat olivat siis isossa hallissa, jossa oli palloiluun tarkoitettu voimakas valaistus, joka oli sekä tasainen, että riittävän kirkas kaikkialla hallissa kehysten tarkasteluun. Koska lamput olivat niin korkealla, eivät ne aiheuttaneet heijastuksia plekseihin, joten siltäkin osin asia oli ok. Koko areena olikin täynnä kehyksiä, lähes seinästä seinään. Järjestelytoimikunnan jäsen, Hämeenlinnan kerhon puheenjohtaja Leo Konu kertoi minulle, että kehysten saaminen Hämeenlinnaan ei ollutkaan ollut aivan niin yksinkertainen juttu, kuin mitä alunperin oli ajateltu – kuljetusfirmalla oli nimittäin sattunut asiaan liittyen lipsahdus tai oikeastaan täydellinen rosvosektori; suuressa viisaudessaan autot oli nimittäin firmassa varattu väärälle päivälle, vaikka heille tieto oli täysin oikein ja ajoissa toimitettu. Noh… sellaistahan sattuu ja kuten nyt tiedämme asiaa ei sen enempää näytteilleasettajille näkynyt, mutta järjestelytoimikunnalla on saattanut jäädä yksi sun toinenkin sydämenlyönti väliin. Tilanteen oli pelastanut Forssan kerhon Kari Tapola, joka oli nopeasti soitellut perään, kun autoja ei ollut varastolla sovittuun aikaan näkynyt. Kiivaan soittelurumban jälkeen rekka oli lähtenyt rullaamaan oikeaan suuntaan… Aina sattuu ja tapahtuu.

Get together tilaisuus avataan näyttelytoimikunnan pj. Lauri Poroputaan toimesta
Näyttelyhalli oli korkea ja valoisa

Aikaa kokoelmien kehyksiin laittamiseen oli aina torstai-iltaan kello 20 saakka, mutta viimeinen kokoelma tuli paikalle vasta myöhemmin illalla. Kuulemma eräs keräilijä oli unohtanut koko näyttelyn ja oli tullut kiire lähteä tuomaan kokoelmaa kauempaa. Aamulla perjantaina 9.9., kun näyttely aukesi olivat kuitenkin kaikki kokoelmat paikalla valmiina kehyksissä nähtävissä. Kaiken kaikkiaan mukaan oli ilmoittautunut 98 kokoelmaa ja kutsuttujen osastolla kokoelmia oli kolme.

Mitä malli 1930 asiaan tulee, oli malli mielestäni hyvin edustettuna. Paikalla nimittäin oli merkkimallin grand old manin Hannu Kaupin Malli 1930 filateelinen kahdeksan kehyksen kokoelma, eli keräilyalueen ehdoton referenssi. Kokoelmaansa Hannu oli päivittänyt vaihtamalla useita lähetyksiä ja täysin uudistamalla esityksen, joka on aiempaa ilmavampaa. Vähemmän on enemmän. Malli 1930 ehiökortteja esittelevällä kahdeksan kehyksen ehiökokoelmallaan mukana oli Jussi Tuori. Allekirjoittaneen ensimmäistä kertaa nähtävillä oleva viisi kehystä käsittävä lentopostikohteita esittelevä kokoelma sisälsi suuren määrän M30 lentopostia merkkimallien M17 ja M54 kohteiden lisäksi – aiheena oli ”Wanhan markan lentoposti”. Muita kokoelmia, joissa M30 kohteita oli nähtävillä edusti mm. Esko Seitsosen yhden kokoelman postin ohjausmerkintöjä käsittelevä lentopostikokoelma.

Muita kiinnostavia kokoelmia oli näytillä useita, ilahduttavasti mukana oli myös aivan uusia ennen näkemättömiä esityksiä, kuten Juha Valtosen SS-Vapaaehtoisten kenttäpostia esittelevä kokoelma. M30 kokoelmien menestys oli hyvä. Hannu Kauppi sai 95 pistettä ja suuren kultamitalin, joka oli näyttelyn toiseksi korkein pistemäärä – Kai Nieminen sai kilpailuluokissa klassisen pään kokoelmallaan 96 pistettä yhdessä näyttelyn Grand Prixin mestariluokassa voittaneen Pekka Rannikon M17 filateelisen kokoelman kanssa. Suuren kultamitalon pokkasi 90 pisteellä myös Jussi Tuori.

Allekirjoittaneen ensilento sai 84 pistettä ja suuren vermeilin, tosin postihistorialuokassa vaikka kokoelma oli esitteillä lentopostiluokassa. Lentopostiluokassa kokoelma sai 78 pistettä. Olin kokoelman ilmoittanut postihistorialuokkaan, mutta se siirrettiin lentopostiluokkaan, aiheen takia ja sitten uudelleen arvostelun yhteydessä postihistorialuokkaan. Tämä selitys jo kertoo, että tuomareillakin oli asian suhteen pohdittavaa ja se saattoi johtaa siihen, että huomio keskittyi osittain näyttelysääntöjen tekniikan pohtimiseen eikä itse kohteiden tarkasteluun. En usko tämän kuitenkaan merkinneen paljoakaan, koska toimitin kokoelman kuvat etukäteen tuomaristolle, ja he pääsivät halutessaan tutustumaan kokoelmaan digitaalisesti.

Esko Seitsonen keräsi 81 pistettä ja vermeilin. Kannattaa tutustua Eskon kokoelmaan Liiton sivuilta kokoelmagalleriaosastolta, se on siellä näytillä kokonaisuudessan. Näkyvillä on myös monta muuta näyttelyssä nähtyä kokoelmaa.

Perjantai-iltana järjestettiin get together talkoolaisille ja näyttelleasettajille, sekä tietysti kauppiaille, joita oli mukana useita. Tarjoilut oli saatu sponsorointina Hämeenlinnan kaupungilta, joka nähtävästi on siinä harvalukuisessa suomalaisten kaupunkien joukossa, joka yhä arvostaa keräilyharrastuksia. Tarjoilut olivat hyviä ja niitä oli riittävästi, niin paljon, että santsata sai niin monta kertaa kuin halusi ja ruokaa jäi silti yli – osallistujia oli kuitenkin useita kymmeniä. Harvinaislaatuinen juttu.

Lauantai-iltana järjestettiin Palmares juhla, jossa aluksi Hämeenlinnan kaupungin edustaja piti puheen ja sen jälkeen näyttelytoimikunnan tervehdyksen piti sen puheenjohtaja Lauri Poropudas. Puheet olivat lyhyitä ja hyviä – eli sopivia ennen ruokailua pidettäviksi! Ruokailuun oli satsattu. Alkuruokapöytä, pääruokapöytä ja jälkiruoka eivät jättäneet tilaa vatsaani ja mieleeni tuli, että jos olisin sillä hetkellä kun sain syömiseni syötyä muuttunut kalaksi, olisi kohtaloni ollut tulla pallokalaksi. Parempi pallokala kuin ruutana. Ruoka siis oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Kun inflaatio laukkaa ja ruoan hinta kohoaa on luksusta syödä hyvää ruokaa keräilijäkolleegojen kesken vailla huolen häivää.

Hyvin nautitun aterian jälkeen suoritettiin palkintojen jako. Palkinnot jakoi näyttelytoimikunnan ja pitkän linjan Hämeenlinnan kerholaisten avustamana näyttelyn tuomariston presidentti Jukka Mäkinen. Jukka ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja se näkyy toiminnan varmuudessa ja sulavuudessa. On mukavaa, kun toimintaan ei liity myötähäpeää aiheuttavaa tyrintää tai muuta sättäämistä (kuten Turussapäin sanotaan). Aika pitkä palkintojen jako meni nopean tuntuisesti, kun homma sujui kuin rasvattu. Kun grand prixin osalta Hämeenlinnan kerho oli tehnyt vielä pienen ja hauskan jäynänkin, saatiin mukaan jopa vähän huumoria. Ilta oli onnistunut. Täydellinen palkintoluettelo näyttelyn kokoelmien osalta löytyy tästä ja tuomariston kertomus tästä. Palkintona jaettiin jokaiselle osallistujalle kunniakirja ja näyttelymitali. Toki kilpailuluokkiin osallistuneille arvosteluineen. Näyttelymitali on nähtävissä kirjoituksen alussa. Kunniakirjojen mukana toimitettiin arvostelulomake.

Miten sitten postihistoriallinen lentopostikokoelma pärjäsi ensiesityksellään? Se selviää kunniakirjasta ja arvostelusta. Pistemäärä siis oli 84 pistettä, jossa käsittelystä myönnettiin 15/20 pistettä. Tähän saattoi osansa olla tuonut jo edellä mainittu arpominen kilpailuluokan suhteen, nimittäin kohteita oli käsitelty postihistoriallisella tavalla. Kaikille kohteille oli merkitty taksa huomioita oli kiinnitetty lentoreitteihin, käytettyihin leimoihin ja mahdollisiin muihinkin asioihin, kuten sensuureihin jne. Filateelinen merkitys oli nähty hyväksi 8/10 pistettä, samanlainen arvio oli tehty kohteiden harvinaisuudesta. Aiheeseen liittyvien tietojen osalta oli jäänyt viiden pisteen verran parantamisen varaa. Esitystavasta oli napsahtanut 5/5. Parannuksia ehdotettiin juurikin siihen, että pitäisi päättää kumpaan luokkaan kokoelma kuuluu – postihistorialliseen vai lentopostiin – tämä tietysti oli minulle aika selkeä asia, kun olin kokoelman postihistorialliseen ilmoittanut, mutten pistänyt vastaankaan, kun se siirrettiin lentopostiin. Ei tämä niiin vakavaa hommaa nimittäin ole… vai onko?

Kommentti siitä, että tulisi harkita muiden kuin käyttösarjan merkeillä lähetettyjen kohteiden mukaan ottoa on mielenkiintoinen, koska en tiedä mitä lisäarvoa tästä asiasta olisi – ottaen huomioon esitettyjen kohteiden vaikeuden, jota pelkkien käyttösarjojen merkkien käyttö vain lisää. Käyttösarjan merkeillä lähetetyt kohteet ajavat mielestäni saman asian, eli postihistoriallisesta näkökulmasta lentopostin esittämisen kuin ns. juhlamerkitkin. Ulkomailta Suomeen tulleen postin sisällyttäminen lentopostiluokassa on ymmärrettävä parannusehdotus. Kaiken kaikkiaan tulos oli mielestäni aivan ok.

Minkälainen kokoelma sitten oli? Lähtökohtana oli esittää vain oikeataksaisia suomalaisia lentopostikohteita käyttösarjojen M17, M30 ja M54 merkein Wanhan markan ajalta, eli aina vuodesta 1924 vuoteen 1962. Ajatuksena oli näyttää laajasti lentopostin kehitystä eri alueille, eli kotimaassa, Pohjoismaihin, erillis-sopimusten mukaisesti eri maihin, Eurooppaan ja Mannertenvälistä postia Suomesta. Laajasti tarkoittaa tässä sitä, että mukana olisi muutakin kuin ensimmäisen luokan lentopostikirjeitä ja postikortteja. Mukana olikin lentopainotuotteita, lentotavaranäytteitä, lentopaketteja, lentopikkupaketti, lentoasiakirjoja ja useita korkeamman painoluokan kirjeitä. Erikoisuuksina mukana oli kolme lento-onnettomuuspostikohdetta, muutamia postiyhteys-keskeytynyt kohteita ja virkakirjeitä, joihin oli maksettu vain lento. Kohteista seitsemän on ainoita tunnettuja ja n. 25 sellaisia, joita tunnetaan alle viisi kappaletta. Mitään harvinaisuusmerkintöjä en kohteisiin ollut laittanut. Jos puutteita pitää todeta, niin Eurooppa-osaston alkupäässä M17 kohteiden osalta oli pientä havaittavaa heikkoutta ja kotimaan sekä Euroopan ulkopuolelle lähetetyt M17 kohteet puuttuivat. Nämä ovat erittäin vaikeita, ja ehkä tulevaisuudessa sellaisia jostain löytyy… ehkä ei.

Esimerkkisivu (kesken, lopullisessa värikuva)

Esimerkkisivuksi ajattelin valita koko kokoelman rumimman kohteen sisältävän sivun, nimittäin sivun, jolla esitellään postia Eurooppaan, joka on 1930-luvun puolessa välissä lentänyt Tallinnan kautta suuntanaan Saksa. Kohde on siksi kiinnostava, että tyypillinen Eurooppaan kulkevan postin reititys tehtiin Ruotsin kautta, mutta postia kulki myös Viron kautta. On vaikea sanoa mikä posti on kulkenut eteläistä Tallinnan kautta kulkenutta reittiä, koska asian varmistavia merkintöjä tyypillisesti ei ole. Siksi jonkinlaista varmuutta voidaan löytää kohteista, joiden määränpää on ollut eteläisen reitin varrella, mutta ei kuitenkaan sen päätepisteessä, eli Berliinissä saakka. Tällaisten ohjaaminen on selvästi ollut joka tapauksessa järkevämpää Eteläisen reitin kautta. Jos vielä asetetaan joitakin muita vaatimuksia, kuten esimerkiksi, että kyseessä ei ole ensimmäisen painoluokan postite… no homma vaikeutuu entisestään. Esimerkkikuvassa on toisen painoluokan lentokirje Helsingistä Johannisburgiin Itä-Preussiin, joka sijaitsee tämän eteläisen reitin varrella olevan lentokentän Königsbergin lähellä…. tai ainakin kohtalaisen lähellä, tarkalleen sanottuna noin 175km Königsbergistä kaakkoon. Voidaan suurella varmuudella todeta kohteen kulkeneen eteläistä reittiä vuonna 1936. Miksi tämä Etelän reitti on kiinnostava? Mm. siksi, että vuosina 1924-1925 kulkenut lentoposti (toki tuolloin M17 merkeillä lähetettynä) kulki ainoastaan sitä pitkin. Reitti Ruotsin kautta Eurooppaan otettiin käyttöön vasta vuonna 1926.

Lopuksi on todettava, että ei mitään hyvää, ettei jotain ikävääkin – kuulin, että osallistujista jotkut olivat saaneet flunssan ja positiivisia koronatestejäkin oli tehty. Minäkin tein koronatestin saatuani flunssan, mutta ne ovat olleet negatiivisia. Flunssa kuitenkin oli ja ihan voimakas sellainen. Yritetään pärskiä eteenpäin! Aion kirjoittaa TAVASTEX22 näyttelystä vielä toisenkin jutun, jossa luodataan muutamia kohteita ja keskustellaan hinnoista ja myytävänä olleesta tavarasta, sekä vähän muustakin.

Hämeenlinnaa odotellessa

By

Hämeenlinnassa järjestetään syyskuun alussa Tavastex-22 kansallinen näyttely ja nyt on julkistettu myös osallistujalista niistä kokoelmista, joita tullaan näkemään. Kilpailuluokissa nähdään mm. Hannu Kaupin malli 1930 ”referenssikokoelma”, joka on aihepiirin kokoelmista laajin ja täydellisin. Odotettavissa on parasta mahdollista M30 materiaalia alusta loppuun saakka ja käsittääkseni mukaan on valittu paljon uutta postilähetysmateriaalia, jonka laatu lienee erinomaista. Tulen varmasti viettämään tovin, jos toisenkin tämän kokoelman edessä. Jussi Tuori näyttää jälleen M30 ehiöitä. On kiva nähdä mitä uutuuksia on löytynyt sitten Kuopion näyttelyn – se jää nähtäväksi.

Muita varsinaisesti vain M30 merkkimalliin keskittyviä kokoelmia ei Hämeenlinnaan osallistujalistan mukaan olekaan tulossa. Tämä on hiukan harmi, sillä hyviä M30 kokoelmia on maassamme muitakin ja niitä olisi kiva aika ajoin nähdä. Itse en kyennyt uudistamaan M30 postihistoriakokoelmaani tähän näyttelyyn, osittain siksi, että esitän lentopostia. Olen siis itse osasyyllinen ainakin yhteen puuttuvaan M30 kokoelmaan!

Uudemmista käyttösarjoista kiinnostavia kokoemia näyttävät M54 merkkien osalta Pauli Salminen ja Kari Tapola. Myös M63 ja M1975 ovat edustetuina. Mielenkiinnolla näen myös Issakaisen ”M1990”. Muuta jännittävää on tiedossa mm. Tampereen kerhon Valtosen SS-miesten postia esittelevässä kokoelmassa, joka taitaa olla mukana näyttelyssä ensimmäistä kertaa.

Lentopostiluokassa Esko Seitsonen näyttää kymmeneltä vuodelta lentopostin ohjausleimoja ja merkintöjä – tämä on myöskin alallaan jonkinlainen referenssikokoelma, vaikka kyseessä on ”vain” yksi kehys. Kannattaa yrittää sisäistää erityisesti aika-aspekti näiden erilaisten ohjaustekstien ja leimojen käytössä, eli millloin mitäkin ohjausta käytettiin. Eskohan ei yleensä oikeastaan minkään kohteen kohdalla kerro harvinaisuudesta mitään, tämä ei aina ole katselijalle edullista, sillä ymmärtämättä eräiden kohteiden harvinaisuutta niistä ei saa kaikkea irti.

Itse esittelen viisi kehystä lentopostia wanhan markan ajalta, eli vuoden 1962 loppuun saakka. Kokoelma on rakennettu käyttämällä suomalaisia M17, M30 ja M54 merkein kulkeneita lentopostilähetyksiä. Sekapostitteita juhlamerkkien kanssa, juhlamerkein lähetettyjä tai ulkomailta Suomeen lähetettyjä lähetyksiä ei tähän kokoelmaan ole otettu mukaan. Kyseessä on kokoelman ”ensilento”, eli käytännössä siis testi siitä, että pysyvätkö siivet tärinässä kiinni. Olen huomannut, että vain rakentamalla kokoelman näyttelykuntoon pystyy ”ihan oikeasti” havaitsemaan mitä kohteita mahdollisesti puuttuu ja mitä jo on. Tämä tieto aiheuttaa suunnattomasti tuskaa ja samalla on kokoelman kehittämisen kannalta aivan olennaista. Olen joutunut satsaamaan uusille alueille, eli M17 ja M54 kohteisiin, jotta koko wanhan markan aika on saatu ”peittoon” ja kokoelmaan jonkinlaista tasapainoa eri merkkimallien osalta. Toki käyttöajan päättyminen M17 osalta (1931) ja julkaisun aloittaminen M54 osalta ovat olleet luonnollisia vedenjakajia. Ilmoitin kokoelman ensin postihistorian luokkaan, kuitenkin siten, että mikäli se halutaan siirtää lentopostiin, se on minulle OK. Näin sitten kävikin ja hyvä niin. Kokoelmassa on postihistoriamaisia elementtejä – olen kiinnittänyt erityistä huomiota taksoihin ja toisaalta lentopostimaisuus tulee esille siitä, että myös reittien osalta on pyritty esittelemään reitit silloin kun niiden esittely tuo kohteelle lisäarvoa. Myös lentokonetyypeistä, joilla lentoja on suoritettu on lisätty tietoja ja kotimaan lentopostin osalta on pyritty kertomaan kotimaisen lentopostin kehityksen tarinaa.

Viiteen kehykseen on mahdutettu yksi kehys kotimaan lentopostia, kehys Pohjoismaista lentopostia, kehys Suomen tekemien kahden ja monenvälisten postisopimusten taksojen mukaista lentopostia, kehys yleiseurooppalaista lentopostia ja maanosien välistä lentopostia, eli kaukomaihin kulkenutta lentopostia.

Uusimmassa Filatelisti-lehdessäkin käydään läpi Hämeenlinnan näyttelyä. Huomaan, että lehden ulkonäkö on jonkin verran muuttunut uuden päätoimittajan tiimoilta.

Pakettikortti vuodelta 1958, jolle mitätöity suuren summan verran M30 ja M54 merkkejä. Kuva Huutokortti huutokaupasta.
”kolme tonnia edessä”

Forssan Huutokortti huutokauppa, järjestysnumerolla 29 päättyi eilen. Se oli M30 osalta hiljainen tapahtuma, koska mitään erikoisempaa ei myytävänä ollut. Ainoa mielenkiintoisempi M30 kohde oli pakettikortti, jolle oli mitätöity suuren rahamäärän edestä M30 ja M54 merkkejä. Kyseessä lienee ollut lunastus, ehkäpä useamman lähetyksen könttälunastus, jonka merkit oli mitätöity pakettikortille. Merkkejä oli yhteensä 6174 markan edestä, eli aikamoinen määrä. Tällaisia massalunastuksia tulee aina silloin tällöin vastaan ja ne ovat omanlaisensa erikoisuus tai ainakin todiste postin käyttämistä toimintatavoista. Lunastus meni kaupaksi 8,80 eurolla, eli ei erityisen kalliilla. Huomasin, että tavara oli mennyt kokonaisuudessaan hyvin kaupaksi – myymättömiä kohteita ei ollut suuria määriä; toki aina jää myymättä jotakin, mutta filateliapuolen myyntiosastoissa jälkimyynnissä yhä ostettavissa oli suuri vähemmistö kohteista.

Hämeenlinnaa odotellessa….

Syyskausi alkaa

By

Syyskausi keräilyvuoden 2022 osalta on alkamassa. Aamulla ei ilma ole enää kesäisen lämmin, vaan viileyttä on havaittavissa, jos koettaa onneaan postilaatikolla kovin aikaisin. Syyskauden alun voi lukea myös siitä, että huutokauppoja on auki ainakin kaksi ja lisää on avautumassa piakkoin. Ensimmäisenä on vuorossa Huutokortti ja sitä seuraan SP-Lehden huutokauppa. Muutakin syysaktiviteettia on tiedossa, nimittäin TAVASTEX-22 näyttely Hämeenlinnassa pidetään syyskuun toisella viikolla, alkaen 9.9. eli tasan kuukauden kuluttua tätä kirjoitettaessa. Näyttelypaikkana on Scandic Hotel Aulanko ja hotellin yhteydessä oleva hallikiinteistö. Vielä ei listaa osallistuvista kokoelmista tietääkseni ole julkistettu, mutta sen mitä tiedän on, että mukana tulee olemaan M30 keräilijöille kiinnostavia kokoelmia useitakin.

Vinkkinä lukuhaluisille: Kun katselin TAVASTEX näyttelyn tietoja Hämeenlinnan kerhon sivuilta, niin huomasin, että sieltä voi lukea myös useita Tavastforumin, eli kerhon lehden, numeroita.

Oma osallistumiseni tapahtuu ensimmäistä kertaa ”uudella” kokoelmalla tai oikeammin ensimmäistä kertaa näytillä olevalla kokonaisuudella. Olen nimittäin loppukesän mittaan kasannut viisi kehystä lentopostiluokkaan. Aiempi kotimaan lentopostikokoelman tekeminen innoitti ehkä tähän savottaan. Parasta kokoelman monteeraamisessa on sen kasaamisen tuska – ei käsityön ja muun väkerryksen osalta, vaan siksi, että laittamalla kokoelma kasaan tulee konkreettisesti havainneeksi sen mikä puuttuu. Tämä on erittäin hyödyllinen harjoitus sen kannalta, että jos aikoo tehdä uusia hankintoja, niin tietää mitkä ovat sellaista tavaraa, joista kokoelma eritoten hyötyisi. Nähtäväksi jää mitä näyttelyn tuomaristo kokoelmasta on mieltä. Yritys on ollut laittaa näytille myös sellaista mitä ei aivan joka päivä nähtävillä ole ja sitä kautta tarjota lentopostista kiinnostuneille virikkeitä.

Tapio Hakoniemi, k. 16.6.2022 (Kuva Tapion Facebook sivulta)

Vaikka moni on Hämeenlinnassa mukana on myös poissaoloja. Merkittävä aukko on Tapio Hakoniemen poisnukkumisen jättämä tyhjä tila postihistoriakeräilyssä. Tapio oli monipuolinen postihistoriakeräilijä, jolla oli useita mielenkiintoisia ja laadukkaita näyttelykokoelmia, joista mm. Kroatian postihistoria sodan ajalta sekä postimaksukoneleimakokoelma olivat erinomaisia omilla aloillaan. Useat avoimen luokan ei niin vakavat kokoelmat ovat myöskin jääneet mieleen. Muutenkin hyväntuulinen ja avulias Tapio oli meistä parhaita.

Siinä missä huutokaupat eivät ole vielä alkaneet on Internetin ihmeellinen maailma täynnä myytävää ja silloin tällöin löytyy jotain kiinnostavaa. Tällä kertaa löytyi parempi kotimaassa kulkenut kohde, postiennakkokirje, jolle oli liimattu postiennakkoa ilmaiseva kolmionmuotoinen lipuke. Kohteesta tekee kiinnostavan se, että postimaksu on maksettu kuorelle eikä merkkejä ole kiinnitetty tyypilliseen tapaan postiennakko-osoitekortille. Postiennakko-osoitekortit kirjeistä eivät ole harvinaisia 1930-luvun alusta, mutta postiennakkolähetykset, joille postimaksu on maksettu suoraan eivät ole tavallisia. Kuvan kohde löytyi ruotsalaisesta huutokaupasta.

Postiennakkokirje Naantalista 21.9.1932 Pudasjärvelle. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 4,00mk + postiennakko (-100mk) kotimaassa (1.12.1931 – 31.12.1934) 2,00mk = 6,00mk.

Jään odottelemaan Hämeenlinnan näyttelyä ja mahdollisuutta tutustua uusiin kokoelmiin. Olisi erityisen hienoa, jos mukaan tulisi uusia M30 kiinnostavia esittäjiä. Asiahan ei ole niin, etteikö näyttelyfilatelistin uraa voisi aloittaa ns. löysin rantein. Ensimmäinen esitys ei tarvitse olla mikään erityinen tai erinomainen tykitys. Itsekin olen esittänyt erinäisiä yhden kehyksen kokoelmia, joiden tekemisen kynnys on matalalla ja tekemisen ilo korkealla. Suosittelenkin kaikille näyttelyuraa aloitteleville juurikin yhden kehyksen kasaamista ensimmäiseksi. Tärkein asia yhden kehyksen kokoelmissa on löytää riittävän rajattu fokus, jonka sisällä sitten esittää mitä asiasta on saanut kerättyä. Liian tosissaan hommaa ei kannata ottaa… vaikka melkein joka kerta joku näytteille asettaja on pettymyksen voimasta kallella kypärin. Silloin pitää muistaa suomalainen sisu eikä saa lannistua. Noh… menipä taas filosofoinniksi. Eiköhän tämä taas tästä.

Postia Ukrainaan ja Ukrainasta

By

Ukraina on sijainniltaan idän ja lännen välissä, eurooppalaisessa maantieteessä osa keskistä itäistä Itä-Eurooppaa. Siinä missä Lvivin alue on lännempänä kuin Helsinki on Kiova idempänä kuin Lappeenranta ja Luhansk idempänä kuin Moskova ja Suomen itäisin Itä-raja. Tämä kertoo siitä, että Ukraina suuri maa. Se mitkä Ukrainan alueen tarkat rajat ovat, on käsite, joka on vaihdellut vuosisatojen aikana, ukraina on ollut pitkiä aikoja osa muita valtakuntia, viimeksi osa Neuvostoliittoa ja itsenäistyi viimeksi sen hajotessa 1990-luvun alussa. Suuria osia Länsi-Ukrainaa on 1800- ja 1900-luvuilla ollut osa Puolaa ja Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaa Itäosa kuului keisarilliseen Venäjään. Alueella käytettiin näiden maiden merkkejä. Lisäksi Ukrainan alueella käytettiin ja julkaistiin yli 800 erilaista Zemstvo, eli paikallispostimerkkiä.

Venäjän vallankumouksen jälkeen 1918 tai oikeammin sen aikana Ukrainasta tuli ”oma postimerkkivaltionsa” ja alueelta tunnetaan venäläisille merkeille päällepainettuja kolmikärkiä (eng. trident – latinaksi tridentum, eli tri = kolme; dentum = hammas), jotka ovat Ukrainan symboli. Näitä päällepainamin varusteltuja merkkejä julkaistiin useissa Ukrainan kaupungeissa ja niitä on useita erilaisia – paljon myös väärenteitä esiintyy. Postilähetykset ovat hyviä. Vastaavalla tavalla päällepainettiin myös Itävallan merkeille Ukrainan kolmikärki Länsi-Ukrainan kansantasavallan merkiksi. Ukraina julkaisi 1918 myös viisi omaa merkkiään, joita löytyy hammastamattomina ja hammastettuina. 1919 maaliskuussa Ukrainan neuvostotasavalta perustettiin ja siirryttiin käyttämään Neuvostoliiton merkkejä.

Vaikka Ukraina onkin valtava alue, jolla on kiinnostava historia ja vaikka se on slaavilaisen kulttuurin ja kielen alkukoti, on Ukrainan ja Suomen välinen posti kohtalaisen vähäistä, ainakin M30 aikakaudelta ja oikeastaan muutenkin. Tämä johtuu siitä, että Suomen ja Ukrainan väliset yhteydet ovat olleet ilmeisesti aina suhteellisesti kohtalaisen vähäisiä. Tunnettu posti on yksityishenkilöiden välistä ja firmapostia on vähän – juuri yritysten välisen yhteistyön ja kaupan puute Suomen ja Ukrainan välillä lienee suurin syy sille, että postiakin on ollut vähän. Ukrainalaisia tuotteita lienee tuodun Suomeen välikäsien kautta ja postikin on ollut näille välikäsille osoitettua. Arvelen välikäsien toimineen aikojen kuluessa Saksassa ja Venäjällä. Vuoteen 1917 saakka, on luonnikasta ajatella, että Ukrainan tuotteet ovat kulkeutuneet Suomeen pääasiallisesti Pietarin kautta ja nykyisen Ukrainan eurooppalaisen osan kauppa Saksan kautta.

Vuosien 1919 ja 1941 välillä, aina saksalaisten hyökkäykseen kesäkuun 22. päivä 1941 saakka ja vähän sen jälkeenkin Ukrainassa käytettiin siis Neuvostoliiton merkkejä ja alue oli osa Neuvostoliittoa. Alla näkyvässä kesäkuussa 1941 Harkovaan lähetetyssä kirjatussa kirjeessä lienee käydyn filateliaan liittyvää kirjeenvaihtoa, koska lähettäjä on tunnettu suomalainen filatelisti H.A. Granfelt Kuopiosta. Granfeltilla oli laajaa filateelista vaihtotoimintaa ympäri maailman ja hänen postiaan tunnetaan paljon. On syytä painaa käsiala mieleen. Usein kuulee sanottavan, että Granfeltin posti on tekelepostia, mutta tämä ei ole totta. Moni lähetys on mennyt eksoottisiin paikkoihin, mutta kirjeenvaihto on suureksi osaksi filatelistien välistä tarvepostia. Jos tarkoituksena olisi ollut tuottaa filateelisia tekeleitä, olisivat leimat ehkäpä olleet kauniimpia merkeillä. Tälläkään kuorella eivät leimaukset kovin kauniita ole. Harkovaan kuori on saapunut 19.6.1941, joka oli torstai – saman viikon sunnuntaina pamahti, kun sota alkoi.

Toisen maailmansodan aikana Ukraina oli 1941-1944 osa saksalaista miehitysaluetta. Saksalaiset valloittivat käytännössä koko nykyisen Ukrainan alueen, ennen kuin sotaonni kääntyi. Muistamme, että Suomalaiset SS-Wiking divisioonassa palvelevat miehet taistelivat nimen omaan ukrainassa. Heidän kotiin lähettämäänsä kenttäpostia tunnetaan paljonkin. Myös rintamalle lähetettyä postia Suomesta saksalaiseen kenttäpostiin on säilynyt kohtalaisen runsaasti. Nämäkin ovat osa Ukrainaan liittyvää postihistoriaa.

Saksalaisia merkkejä käytettiin Ukrainan alueella miehitysaikana ja käytössä olivat ”ukraina” päällepainamalla varustetut ”Aatu-merkit” ja niiltä osin kuin nykyinen Ukraina oli liitetty ns. Kenraalikuvernementin alueeseen (Generalgouvernement) käytettiin kenraalikuvernementin hallintoalueen merkkejä. Sodanaikaiset lähetykset alueelta ”ukraina” merkeillä Suomeen ovat harvinaisia, generalgouvernement-lähetykset eivät myöskään ole helppo rasti. Alla näkyvä kirjattu postikortti kenraalikuvernementista Suomeen on lähetetty Drohobyczin kaupungista nykyisen Ukrainan länsi-osasta.

Lembergistä Suomeen lähetetty ehiökortin vastausosa lentona on ensimmäisen Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen taksa-ajalta 1.4.-31.8.1942 – postikortin taksa oli 1,75mk ja postikortin lentomaksu 1mk, taksa on kohtalaisen hyvä. Kaupunki kuului Galizian hallintoalueeeseen. Lemberg on nykyiseltä ja slaavilaiselta nimeltään Lviv. Lviv on kuulunut myös Puolaan ja Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaan, ja sen nimi on kaupungin Puolaan kuuluessa ollut Lvov. Kaupunki on suuri, yli 700 tuhatta asukasta.

Kun Saksan sotaonni kääntyi ja Neuvostoliittolaiset joukot lähenivät Berliiniä jyrättiin Ukraina jälleen sodan jaloissa. Alla näkyvä Drohobycziin lähetetty lentopostikortti vuodelta 1944 kuvastaa tilannetta hyvin. Se on lähetetty 31.7.1944 Helsingistä ja Berliinissä on todettu, että osoitepaikkakunta on sotatoimialueella. Kortti on leimattu ”Takaisin, Uusia ohjeita odotetaan” – joka sisällöllisesti tarkoittaa samaa kuin ”postiyhteys keskeytynyt”. Sensuuria on tehty kiivaasti myös kemiallisesti. Takaisin Helsinkiin kortti on saapunut 14.8.1944. Kyseessä on Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen toisen taksa-ajan lähetys.

Sodan jälkeen, Neuvostoliiton aikana käytettiin Ukrainan neuvostotasavallan alueella tietysti Neuvostoliiton merkkejä ja tämän 70 vuoden ajanjakson ajalta postia suomeen tunnetaan jonkin verran. Kirjeenvaihtoa käytiin ja erityisesti kirjeshakin harrastajat ”tekivät siirtoja” Neuvostoliittolaisten pelaajien kanssa. Myös muita yhteyksiä tietysti oli – olihan voimassa YYA sopimus ja ystävyys, yhteistyö ja avunanto voimissaan… lisää ajateltavaa tästä asiasta voi saada katsomalla YLE Areenasta sarjan ”Kylmän Sodan Suomi”, joka on hyvä kokonaisuus ja aikamatka tähän aihepiiriin.

Tyypillinen Neuvostoliittolainen postilähetys Odessasta Järvenpäähän 1989. Odessa on nyky-Ukrainan Eteläosissa Mustan Meren rannalla.

Modernin filatelian suurin postimerkkeihin liittyvä markkinointi tai propagandakokonaisuus on liittynyt sotaa käyvän Ukrainan julkaisemiin ”Käärmesaaren kansainvälisiä käsimerkkejä” kuvaaviin merkkeihin. Merkkejä on käsittääkseni kahta laatua, kotimaan postiin tarkoitettuja ja ulkomaan postiin tarkoitettuja – ulkomaan postin merkeissä on tunnus ”W”. Näitä merkkejä on myyty Ukrainassa ensin posteissa, mutta koska ne ovat saavuttaneet kansainvälisen huomion ja hittistatuksen, myytiin ne nopeasti loppuun. Merkkejä on kuitenkin ollut saatavissa mustassa pörssissä tai siis yksityisillä markkinoilla. Sain ystävieni kautta muutamia merkkejä Ukrainasta Zaporizhiasta, kaupungista, johon venäläiset olivat kohdistaneet sotatoimia. Merkissä Ukrainalainen Käärmesaarella palveleva sotilas näyttää käsimerkkiä venäläiselle sota-alukselle, Venäjän Mustan Meren laivaston lippulaivalle ”Moskva”:lle. Myöhemmin ukrainalaiset upottivat meritorjuntaohjuksella Moskvan.

Postihistoriakeräilijänä arvostan suorastaan enemmän aidosti tarvepostina sodan aikana kulkenutta käyttösarjan merkeillä lähetettyä ukrainalaista kuorta kuin lähetyksen mukana tullutta kuriositeettia, eli tunnetuksi tullutta merkkiparia. Saamme lukea lähetyspaikkakunnasta parhaillaan uutisista, siellä tapellaan lujaa. Tulevaisuudessa tulemme näkemään minkälaisia postiyhteys keskeytynyt leimattuja kohteita Ukrainan sota on aiheuttanut ja kuulemme miten postiyhteydet on sotatoimialueelle järjestetty. Useita Ukrainan kaupunkeja on ollut motissa väestöineen. On todettava, että ukrainalaisten kohtalo koskettaa – en voi täysin ymmärtää sitä kauheutta mitä moni on joutunut ja joutuu kokemaan. Hiljaiseksi vetää.

Tätä kirjoitettaessa tuli Suomen Postimerkkilehden uusi numero, jossa myöskin käydään läpi Ukrainan postihistoriaa. Aihe on ajankohtainen.

Forssan kerhon kesätapahtuma

By

Kahden koronakesän jälkeen oli jälleen vihdoin mahdollista järjestää perinteinen, ainakin vuosituhannen alun vuosista asti järjestetty Forssan kerhon kesätapahtuma Tammelan Opiston mökillä Tammelassa, Pyhäjärven rannalla. Ensimmäiset innokkaat olivat saapuneet paikalle kuulemma jo ennen kolmea, kun aloitusajaksi oli virallisesti ilmoitettu kello kuusi. Ihan tavallista keräilijäpiireissä, kuten tiedämme… Forssalaisittain tarjolla oli leipiä ja juotavaa sekä myöhemmin illalla kahvia ja pullaa sekä makkaroita. Ja tietysti opiston pehmeät tasaiset löylyt tarjoava sauna, josta on mahdollista käydä pulahtamassa Pyhäjärvessä. Kattaus oli siis kaikilta osiltaan vallan mainio. Helsingistä oli saavuttu omalla bussilla.

Vesa Järvistö edustaa pöytänsä takana
Petri Jansson meklaa
Huutokauppaa seurataan

Ohjelmassa oli myös Tero Siston esitelmä ja Petri Janssonin meklaama huutokauppa, arpajaiset sekä myynnissä tietysti kaikenlaista tavaraa, merkittävimmän myyntipöydän ainakin kohteiden lukumäärän osalta oli paikalle tuonut Vesa Järvistö, jolla oli viitisen metriä pöytätilaa ja parikymmentä laatikollista täynnä pääasiassa lähetyksiä. Huutokaupassa oli myytävänä kaikenlaista tavaraa ja korkeasta myyntiprosentista päätellen kohtasivat hinta ja laatu hyvinkin toisensa.

Sää ei tällä kertaa suosinut – kun saavuin paikalle n. klo 18 satoi hiljaksiin ja oli hiukan harmaan näköistä ja pilvistä. Kylmä ei kuitenkaan ollut. Minulla oli hiukan myytäviä mukanani, mutta nopeasti kävi selväksi, että ”ostokset oli osteltu” jo aiemmin – eli myyntiä haluavan pitäisi tulla aikaisin paikalle. Eli koska lintu on aikaiseen paikalla, pitää madonkin olla aikaiseen paikalla… aikainen lintu ei nappaa myöhäistä matoa!

Myöhäinen lintu kuitenkin pystyi nappaamaan muutamia matoja ja lannistumatta omasta ”tilanteestani” keskityin tutkimaan tarjolla olevia kohteita ja muutamia mielenkiintoisia löysinkin – tällä kertaa Vesa Järvistön euron laatikoista, jossa tavara kiertää tehokkaasti ja kohteet olivat minulle kaikki ”ennen näkemättömiä” tai ainakaan laatikoissa loputtomasti kiertäneitä. Vesa kertoi, että kyseinen tavara oli systeemissä kiertänyt kertaalleen ja hänellä sitten laatikkoon jäänyt – nyt laatikot saivat ”huutia” ja kyseessä oli siis jonkinlainen tyhjennys pois uuden tavaran tieltä. Tämä varmasti sopi kaikille osapuolille, koska hinnat olivat kohdallaan. Nostan muutamia löytyneitä kohteita ja katsotaan mikä niissä kiinnosti.

1938 lähetetty M17 ehiökortti 50p M30 lisämerkillä. Lunastukseen mennyt.

Saarisen mallin 1mk ehiö postikortti, jolle oli laitettu 50p M30 merkki ”lisämerkiksi” oli mennyt vuonna 1938 lunastukseen, koska M17 merkkien ja ehiöiden käypäisyys loppui 31.12.1931. Näin ollen kortilla oli postimaksua maksettu vain 50p aikana, jolloin kotimaan postikortin taksa oli 1,25mk. Lunastuksen määrä oli kaksi kertaa puuttuvan postimaksun määrä, eli 2 x 75 penniä. Kyseessä on tietysti ns. ”hyvä yritys” mutta koulupojat Ilmo ja Helge eivät liene lähettäjää kiitelleet, kun taskurahat ovat palaneet karamellien sijaan lunastusmaksuihin.

Laatikosta löytyi myös M30 cinderellaa, eli Kustannusosakeyhtiö Unionin mainoskortti, jonka etupuolelle on painettu jonkinlainen M30 merkin näköinen humpuuki-arvoke. Tällainen erikoisuus piti tietysti kotiuttaa ja ottaa talteen M30 kokoelman oheistuotteeksi. Mielenkiintoista kortissa oli se, että sen saattoi laittaa postilaatikkoon ja lähettää vastaanottajan laskuun kustannusosakeyhtiölle – tämä tarkoittanee sitä, että kustannusosakeyhtiöllä oli postin kanssa sopimus, jossa se lunasti lähetetyt tilauskortit postista ja tällöin käytettiin ns. alennettua vastauslähetysten (sopimus) lunastusmaksua, joka on kiinnostava kuriositeetti lunastusmaksujen määräytymisen kirjossa. Nämä vastauslähetysten sopimuslunastukset maksettiin postimerkeillä, jotka parhaassa tapauksessa mitätöitiin kohteille. Lunastusmaksut olivat siis sovitusti halvempia kuin ”normaali” kaksi kertaa puuttuvan postimaksun määrä ja ne maksettiin kuljetusmaksun maksamisen lisäksi. Voidaan oikeastaan ajatella, että kyseessä oli jonkinlainen palvelumaksu. Nämä maksut eri aikoina selviävät luonnollisesti taksakirjasta.

M30 humpuukia. Firmapostia, jossa M30 ”kaltainen” postiarvokkeen irvikuva.

Kolmas mukaan napattu kohde ei sinänsä ole mitenkään erikoinen, nimittäin kyseessä on 15.10.1940 Saksaan lähetetty lentokirje. Lähetyksen aikaan postimaksu oli 3½mk ja lentolisämaksu 2mk, joten kirje on oikeataksainen. Se on sensuroitu Suomessa ja Saksassa. Saksassa sensuurin käyttämän kirjeen avaamisen jälkeiseen sulkemiseen käytetyn liuskan lisäksi kuorelle on lyöty ”C” leimaus. Olen kuullut muutamia kertoja keräilijöiden arvelevan tämän tarkoittavan, että lähetys olisi sensuroitu Kölnissä – tämä ajatus johtuu varmasti siitä, että pyöreissä saksalaisissa sensuurileimoissa, joissa on kirjainyhdistelmä ”Ac” tarkoittaa c-kirjain juurkin Kölniä, vastaavasti Ab-leimoissa ”b” tarkoittaa Berliniä. Tässä tällä kirjeellä nähtävässä ”C” leimassa c-kirjain kuitenkaan ei tarkoita Kölniä, eli korjataan tämä käsitys tässä ja nyt. Kirje on sensuroitu Berliinissä ja tämä C-leima on Berliinissä käytetty tarkastajan leima tyyppiä BK1.1 (Landsmannin kirjan mukaan) ja sen käyttöaika on syyskuusta 1940 – tammikuu 1941. Ilmeisesti sitä on käytetty myös tammikuussa 1944.

Lentokirje Saksaan 1940. Suomen sensuuri ja Saksalainen C sensuurileima.

Kirjeellä lentopostilipukkeen alla oleva lyijykynällä kirjoitettu teksti, sekä alhaalla vasemmalla oleva lyijykynämerkintä ovat kumpikin postin tai sensuurin tekemiä.

Saksalaisista siviilipostin sensuurimerkinnöistä kaikkinensa saa tietoa Horst Landsmannin kirjasta ”Die Zensur von Zivilpost in Deutschland im 2. Weltkrieg” jonka toista painosta voi tilata netin kautta, eikä sen hintakaan ole mitenkään järkyttävä (muistaakseni alle 25 euroa + pk). Järkyttävää on vain tietomäärä, joka kirjasta löytyy. Jos haluaa hifistellä, voi kohteista määritellä sensuurimerkinnät kaikkinensa ja huomaa, että esimerkiksi näyttelysivuille saa kirjoittaa aika paljon asiaa jokaisen Saksassa sensuroidun kohteen kohdalle lisää. Suomessa sensuurileima numero 32 oli käytössä Helsingissä.

Nopeasti valitsemalla tulee aina virheitä – jälkikäteen huomasin ostaneeni joitakin väärätaksaisia kohteita, tätä sattuu, kun ei tarkista taksoja taksakirjasta. Näin en kuitenkaan yleensä euron laatikkojen edessä lähde tekemään. Kalliiden kohteiden osalta on välttämätöntä selvittää taksat kunnolla.

Huutokaupassa voi tapahtua melkein mitä tahansa. Tällä kertaa kuuntelin sitä ”sivukorvalla” ja kun meinasi käydä niin, että käypää rahaa, eli eurokolikoita oltiin myymässä alle nominaaliarvon – päätin osallistua ja ihmeellistä kyllä sain ostaa rahaa alle sen nimellisarvon. Kyseessä on siis deflaatio, kun raha maksaa vähemmän kuin rahan arvon ja samaan aikaan inflaatio kun rahan arvo on laskenut. Kaikkea sitä näkee kun wanhaksi elää. Kun vielä huutokaupassa ei ollut huutorahaa kilisi voitto lyhentämättömänä taskuuni. Mukana ollut poikani pudisteli päätään ja mietti, että olisinko voinut maksaa huutoni huudollani…. mikä tietysti olisi ollut jonkinlainen ennätys varmasti sekin.

SP-Lehden HK 107 ja Liittokokous 2022

By

Aloitetaan päättyneen Suomen Postimerkkilehden huutokaupan 107. asioilla. Tällä kertaa M30 osastolla oli myytävänä parisen kymmentä kohdetta. Merkkipuolella tyypillisen loistoleimatun ja leimaamattoman tavaran lisäksi oli myytävänä 50p vihreän leijonamerkin hammastamaton kahden merkin reunapalapari. Kyseessä on siis käyttöön otettu liimoitettu 50p merkki, joka on jäänyt vahingossa hammastamatta ja toimitettu postitoimistoon. Kyseessä ei ole ns. esittelyarkki, joissa ei ole liimoitusta. Pari meni kaupaksi kympin pohjillaan, mikä ei siitä ollut erityisen kova hinta, koska kohde on kokoelmakelpoinen M30 filateeliseen näyttelykokoelmaan. FORD lävistyksellä tai suojareijitteellä ”käsitelty” 5mk Olavinlinna M30 kuvamerkki myytiin neljällä eurolla, joka ei ollut kallis hinta. Eniten noussut filateliakohde oli 1,25mk M30 leijonamerkin Karjalan puna-mustissa väreissä painettu ehdotemerkki. Ajatuksena lienee ollut pohtia sitä, että voitaisiinko kyseisellä merkillä kerätä rahaa Karjala-projektiin tai ainakin siivittää kansallistunnetta.

1,25mk M30 leijona Karjalan punamustissa väreissä. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

En tiedä tarkalleen milloin tämä merkkiehdote on valmistettu, mutta kyse on tietysti 30-luvun ajatuksesta. Tästä merkistä tunnetaan yksi isompi arkin palanen ja muutamia pienempiä palasia, pääosa merkeistä lienee pareina ja yksittäiskappaleina. En osaa sanoa paljonko näitä painettiin, mutta pienin mahdollinen lukumäärä on kaksi arkkia, eli yksi painoarkki. Eli mahdollisesti vain 200 kappaletta on tätä erikoisuutta olemassa. Kyseessä on siis tosiaankin jonkinlainen erikoisuus, jota voidaan esitellä 1,25mk leijonamerkin yhteydessä. Postitusvoimaa merkillä ei koskaan ole ollut, enkä ole nähnyt tällaista ehdotetta koskaan leiman alla – eikä sellainen löydös mitään oikeasti tarkoittaisikaan, muuta kuin, että joku filatelisti olisi käyttänyt merkkiä kirjeensulkijan ominaisuudessa (kukaanhan ei tahallaan leimauta merkkejä muista syistä….. ). No oli miten oli, merkin ympärillä käytiin jopa pienehkö huutokilpailu ja sen hinta nousi kympin pohjistaan 26 euroon saakka.

Postihistoriapuolella oli myytävänä kymmenkunta kohdetta, joiden joukossa oli ihan kiinnostavankin näköistä tavaraa, eli ei vain ”niputettua M30 tauhkaa” vaan ihan asiallisia lähetyksiä. Tällä kertaa hinnat eivät nousseet. Painotuote 6mk leijonamerkillä Yhdysvaltoihin maksoi vain 5 euroa, mikä oli hyvin edullinen. Painotuotteelle käytetty väri oli vihreä ja käyttötarkoitukseen tarkoitettu merkki siis oikeastaan M30 6mk vihreä leijonamerkki, mutta koska olemassa taksan aikoihin oli myö 6mk oranssi, saattoi sitäkin käyttää. Myyty kuori oli kohtalaisen siisti ja 6mk painotuotetaksa ulkomaille ei ole se kaikkein helpoin. Näin ollen ostaja sai halvalla ihan hyvää. Vuonna 1932 Yhdysvaltoihin lähetetty pakettikortti M30 merkein nousi 30 euron pohjistaan 35 euroon. Kuten joku saattaa muistaa, oli jokin aikaa sitten Filatelisti-lehdessä Hannu Kaupin erinomainen kirjoitus Yhdysvaltain pakettitaksoista, joissa käytiin läpi pakettien taksoja ja huomioitiin se kiinnostava asia, että pakettikortteja käytettiin Yhdysvaltoihin menevissä paketeissa M30 osalta vain vähän aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka paketteja vuosittain lähetettiin jonkin verran, eivät pakettikortit M30 merkein Yhdysvaltoihin ole sittenkään kovin yleisiä. Tämä selvästi oli muistunut mieleen kohteen jättäjälle, joka oli asettanut lähtöhinnan kohtalaisen ylös ja huutajillle, jotka lähtöhinnasta huolimatta huusivat – kohde ei ole huono ja sillä oli myös M30 Saimaa merkin I painoerän vaalean harmaan violetti merkkikin, joka hyvällä lähetyksellä ei ole triviaali.

Kohteen ”takapuoli” leimoineen
Suomesta Nepaliin lähetetty lentokirje

Korkein M30 kohteelle asetettu lähtöhinta oli pistetty Suomesta 1936 Nepaliin lähetetylle lentokirjeelle – 70 euroa. Kohteen selosteessa luki, että lähettäjä oli C. G. E. Mannerheim. Tämä tietysti pitänee paikkaansa, mutta itse kohteelta se ei käy suoraan ilmi. Mannerheim oli tiikerimetsällä Nepalissa ja tästä todisteena on myös tiikerin talja, joka löytyy Lappeenrannan Upseerikerholta vitriinistä kera metsästysvalokuvan, jossa Mannerheim poseeraa paikallisen maharadzan kanssa. Kuori on lähetetty Helsingistä ilmeisesti 12.11.1936 ja se on kulkenut Tukholman kautta 13.11.1936. Tuolloin lennettiin Helsinki – Tukholma päivittäin. Tukholmasta kuori on suurella todennäköisyydellä lähtenyt yöjunalla Etelään, kohti Trelleborgia, josta se on kulkenut lautalla yli Sassnitziin. Tästä kertoo Sassnitz – Berlin junaleima, joka on päivätty 14.11.1936 – juna numero 14. Junayhteys oli nopea ja tyypillinen tapa kuljettaa myös lentopostia. Berliinistä kuori lienee kulkenut eteenpäin junalla Italiaan, josta se on sitten lentänyt eteenpäin reitillä Itään kohti Nepalia. Vuonna 1936 oli maakenttiä käyttävä lentoyhteys verkosto alkanut jo kehittyä ja lentoveneet alkoivat siirtyä pikkuhiljaa historiaan – mutta kuten aina, käytettiin toimivia resursseja niin pitkään kuin mahdollista, koska uudistaminen ennen aikojaan ei ole koskaan ollut (eikä tule koskaan olemaan) kustannustehokasta. Tämän saman edessä olemme, kun mm. vaihdamme autokantaa kiihtyvällä tahdilla kohti sähköisyyttä… lieneekö kukaan oikeasti laskenut asian järjellisyyttä ottaen huomioon kaikki tekijät yhtä aikaa? No joka tapauksessa kuori lensi suurin piirtein reittiä Italia – Ateena – Kairo / Kastelrosso – Palestiina – Irak – Bahrain – Karachi – Bombay. Mumbaista (aiemmin siis Bombay) kuori lienee kulkenut junalla Pohjoiseen, voi olla, että se on reititetty jo Karachistakin junalla eteenpäin. Nepaliin on saavuttu leimojen mukaan 24.11.1936, eli 12 päivää kirje on kulkenut. Tuohon maailman aikaan ja ottaen huomioon Nepalin vielä ehkäpä Suomeakin syrjäisemmän lokaation, ei postin kulku ole ollut hidasta. Tiikerin pään menoksi on siis juonittu nopealla tahdilla. Taksan osalta kuori on kiinnostava, sillä 1930-luvun lentoposti Euroopan ulkopuolelle on hiukan vaikeampaa ja Nepal ei ole yleinen kohdemaa. Ulkomaan kirjeen taksa oli lähettämisen aikaan, eli 12.11.1936 oli 3½mk per 20 gramma. Lentolisä Nepaliin taksoitettiin (brittiläisen) Intian mukaan – ja oli 15.4.1935 – 14.3.1941 6mk per 5 grammaa. Kun kirjeelle on kirjoitettu ilmeisesti ”10 gr” niin tämä vastaisi 12mk lentolisänä. Kuorella on kuitenkin 21,50mk merkkeinä, joka vastaisi 3*6mk + 3½mk ja tarkoittaisi, että lentolisää on maksettu kolmesta 5g painoerästä eikä kahdesta. Näin ollen ja mikäli 10g on oikein, olisi maksettu 6mk liikaa. Ehkä tämä asia yhdessä korkeahkon lähtöhinnan kanssa karkoitti ostajat ja kuori jäi myymättä.

Virallisesti Nepal on ollut itsenäinen valtio ainakin vuodesta 1768, jolloin gurkhien kuningas Prithvi Narayan Shah yhdisti n. nykyisen Nepalin alueen kuningaskunnaksi. Tämä kuningaskunta taisteli brittiläistä Itä-Intia Yhtiötä vastaan (Intia oli brittien alusmaa ja ”myyty” yhtiöille pyöritettäväksi) 1815-16 sodassa, joka tunnetaan Anglo-Nepalilaisena sotana. Britit eivät tässä kahakassa pärjänneet Nepalilaisille ja maa säilytti itsenäisyytensä, myös gurkhien maine hurjina sotureina syntyi. Nepalilaiset luovuttivat takaisin valtaamansa maat ja tilanne stabiloitui, myöhemmin maata johti aina 1940-luvulle asti brittiläismyönteinen Rana kuningasperhe. Nepalilaiset auttoivat brittejä kukistamaan 1857 intialaiset suuressa kapinassa ja tässä yhteydessä pääsivät brittien suosioon. Nepalilaisia joukkoja, juurikin näitä gurkhia, taisteli brittiläisten rinnalla niin ensimmäisessä kuin toisessakin maailmansodassa ja britit ovat näiden yhteisten verenvuodatusten johdosta jatkuvasti suhtautuneet Nepaliin ja nepalilaisiin positiivisesti. Niille keräilijöille, joita teräaseet kiinnostavat, liittyy gurkhiin erityisesti yksi detalji ja se on ns. kukri-veitsi, joka on siis juurikin näiden gurkha soturien perinteinen ase. Kukri on siis vino- tai käyrä-teräinen pitkä puukko, joka on oikeasti perinteinen Nepalilainen työkalu, eli jonkinlainen vesuri. Siinä missä vesurilla voi katkoa pusikkoa se soveltuu myös ihmisen tappamiseen kohtalaisen hyvin…. Joka tapauksessa kyseinen kirje on siis lähetetty aikana, jolloin Nepalia hallitsi brittiläismyönteinen Rana kuningas, ja siellä hallitsi ilmeisen korruptoitunut ja autokraattinen hallinto, joka väistyi myöhemmin lyhytaikaisen demokratian tieltä. Nykyään Nepal on jonkinlainen federatiivinen tasavalta, jota johtaa presidentti. Tähän on tultu 50-luvulta alkaneen autoritäärisen diktatuurin ja maoistikapinoinnin kautta. Nähtäväksi jää miten maa pärjää jatkossa.

Näiden lisäksi ei huutokaupassa ollut ihmeitä, vaikka M17 puolella jälleen myytiin kalliilla kaukomaiden lähetyksiä ja muutamia muitakin kohteita muiden keräilyalueiden osalta nousi korkeuksiin.

Filatelistiliitto piti liittokokouksensa 23. huhtikuuta Helsingissä. Kokouspaikkana oli rautatieaseman vieressä oleva keskustan Holiday Inn hotelli. Paikkavalinta oli mielestäni oikein mainio, sillä rautatieasemalle pääsee helposti junalla… sen verran täällä Salossakin tajutaan. Tämä siis silmällä pitäen kaukaa tulevia delegaateeja ja jatkokin kannalta korvan taakse laitettavaksi. Paikalle saapuikin kohtalaisen runsas osallistujamäärä. Kokouksessahan käydään läpi edellisen toimintavuoden asiat, niin toimintakertomus kuin ”finanssitkin”, myönnetään vastuuvapaudet, mikäli siihen on aihetta, sekä valitaan erovuoroisten tilalle uudet toimihenkilöt hallitukseen ja muihin Liiton tarpeellisiin tehtäviin. Tärkeimpänä keskustellaan asioista ja pohditaan ja läpikäydään tulevaisuuden tekemistä ja siihen liittyviä asioita, kuten jäsenmaksujen suuruutta ja määräytymisperusteita sekä toiminnan sisältöjä. Myös pitkän aikavälin suunnitelmia käydään läpi. Nämä asiat olivat tälläkin kertaa agendalla. Tärkeimpinä toimintakertomus ja finanssit ja erityisesti tulevaisuus, johon liittyivät keskustelut Filatelisti-lehden tilanteesta ja jatkosta. Kun tiedettiin, että hallituksesta oli myös eronnut yksi ei-erovuoroinen jäsen, oli tarpeellista valita eronneen tilalle myös uusi jäsen. Kiinnosti kuulla myös eroon liittyvistä asioista ja keskustella siitä mikä tilanne hallituksessa oli ja jatkossa tulisi olemaan. Lehden osalta olemme lukeneet päätoimittajan erosta tai erottamisesta, joka tapauksessa siitä, että päätoimittajaa ei tällä hetkellä lehdellä syksyksi 2022 päätettynä vielä ole. Eli kaiken kaikkiaan ihan kiinnostavaa asiaa järjestöfilatelian puitteissa ja puitteista oli kokouksessa tiedossa. Toimin kokouksen puheenjohtajana edustaen Lappeenrannan 1930 perustettua Postimerkkikerhoa.

Finanssien osalta todettakoon, että toimintavuosi 2021 oli Liiton osalta positiivinen, eli käytännössä tehtiin jonkin verran voittoa, noin kuutisen tuhatta euroa. Liiton ”liikevaihto” on noin 85 tonnia, josta 70 tonnia tulee jäsenmaksuina, kymppitonni avustuksina ja noin viisi tonnia sijoitusten tuottoina, käytännössä osinkoina. Liiton sijoitukset, eli 2016 ostetut osakkeet, joiden ostohinta oli tuolloni ollut noin 50 tuhatta euroa (ja jotka sillä summalla ovat näkyvissä Liiton taseessa) ovat ”pullistuneet” eli niiden pörssiarvo on noussut voimakkaasti ollen vuoden vaihteessa 2021/2022 yli 150 tuhatta euroa. Näitä sijoituksia on ollut tekemässä Liiton johdon apuna eräs pitkän linjan filatelisti ja pankkimies Kuopiosta ja hänen sijoitusneuvonsa ovat osuneet siis aivan nappiin. Kun tästä sijoitusten olemassaolosta joitakin vuosia sitten, vuoden 2016 jälkeen, keskusteltiin liittokokouksessa ja niiden olemassaolosta huomautettiin, kun eräät tahot ehdottivat jäsenmaksujen nostoja…. niin samat eräät tahot silloin kokousyleisölle kertoivat, että mitään sijoituksia ei olisi olemassakaan… No nyt viimeistään voitaneen ottaa suomut silmiemme edestä ja todeta näiden eräiden tahojen puhuneen aikoinaan muunneltua totuutta eli ”paskaa” julkisesti kokousyleisölle. Onneksi tuolloin kokouksen puheenjohtajana toiminut Tampereen Filatelistiseuran edustaja pelasi korttinsa siten kuten pelasi ja nämä eräät tahot eivät saaneet tahtoaan läpi. MUTTA tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee… tunnen itsekin piston silmässäni. Tärkeintä on, että Liiton talous ei ole kuralla, vaan tasapainossa.

Toimintavuoden aikana Liitto kehitti verkkosivujaan edelleen ja aloitti pienimuotoista sosiaalisen median läsnäoloa, pääasiallisesti Facebook palvelussa. Tähän käytettiin suhteellisen paljon rahaa ja jopa ostettiin konsulttipalveluita tukemaan tekemistä. Näistä ei sen enempää keskusteltu, mutta asiassa toimineilta (so. Jukka Mäkipää) tiedusteltiin, että paljonko Liiton Facebookissa on seuraajia ja niitä kuulemma on useita satoja. Se täytyy todeta, että Liiton sivuilla on tapahtunut paljon hyvää ja erityisen hienoa on se, että siellä voi tutustua kymmeniin näyttelykokoelmiin kokonaisuudessaan. Tätä on tarkoitus myös jatkaa – siis positiivista kehittämistä. Alun perin suunnitelmissa oli suurempaakin kehittämistä juurikin tämän verkkotoiminnan alalla – oli suunnitelmaa aloittaa uusia palveluita ja ehkäpä tehdä jonkinlaista ”maailmanvalloitustakin”… näitä suunnitelmia, joilla oli jonkinlainen hintalappukin… isohko sellainen, esiteltiin Liittokokousväelle jo lähetetyissä materiaaleissakin. Materiaalit kuitenkin pistettiin ennen kokousta uusiksi ja niiden osalta olivat nämä suurisuuntaisemmat suunnitelmat poistuneet esityslistalta. Lieneekö liittynyt tähän poistumiseen myös liittohallituksen jäsenen Pekka Nuikin, joka lyhyen hallituskautensa aikana lienee jäänyt tuntemattomaksi suurelle osalle Liiton jäsenistöä, erokin… sitä ja hänen alun perin hallitukseen valinnaksi tulemistaan ja hänen eroonsa liittyviin koukeroihin ja tapahtumiin sitoutuvia muitakin asioita pohdittaneen jatkossakin filatelistien piirissä, muutaman konjakin jälkeen. Näistä ei kokouksessa kuitenkaan sen enempää virallisesti puhuttu, ei puheenjohtajan eikä muidenkaan suulla – se kuitenkin kerrottiin ennen kokousta epävirallisesti, että erokirje oli vastaanotettu ja hyväksytty ja virallisessa osuudessa, eli kokouksessa Nuikin tilalle valittiin jäljellä olevan mandaattiperiodin ajaksi Tampereen Filatelistiseuraa edustava Seuran entinen puheenjohtaja Valtonen. Erovuoroiset Liittohallituksen jäsenet valittiin uudelleen hallitukseen. Uudelleen valittiin myös Liittohallituksen puheenjohtaja Petteri Hannula, toiselle kaksivuotiselle kaudelle.

Filatelisti-lehden osalta ehdotti Liittohallitus sitä, että lehti ilmestyisi paperisena jatkossa kuusi kertaa vuodessa, mutta sivumäärä pysyisi samana, eli paksumpi lehti harvemmin. Tämä ehdotus sisältyi hallituksen ehdotukseen toimintasuunnitelmaksi vuosille 2023 ja eteenpäin (pitkän tähtäimen suunnitelma). Toimintasuunnitelmassa hahmoteltiin myös muita muutoksia liittyen verkkosivujen kehittämiseen ja digitaalisen materiaalin lisäämiseen, mm. Filatelisti-lehden digitaalisen etsintä-toiminnon sisältävän arkiston kehittämisen osalta. Liittokokous näki ehdotetut kehittämistoimet hyvinä, kuitenkin siten, että paperilehden ilmestymistaajuuden muutosta eivät kaikki kannattaneet – kokouksessa tehtiinkin vastaehdotus, jossa suunitelmaa ehdotettiin hyväksyttäväksi sillä muutoksella, että lehti ilmestyisi jatkossakin kahdeksan kertaa vuodessa paperisena. Tämä ehdotus sai kannatusta ja asia meni äänestykseen. Paikalla olleista äänistä enemmistö kannati hallituksen esittämää suunnitelmaa muutettuna siten, että Filatelisti-lehti ilmestyisi jatkossakin 8 kertaa vuodessa ja näin päätettiin. Asiasta pystytiin keskustelemaan sivistyneesti ja asiallisesti sekä rakentavasti hyviä, ehkä hiukan asiankin vierestä meneviä, mutta muuten relevantteja kommentteja esittäen ja niiden kautta. Lopputulos ei näin näyttäytynyt dramaatisena tai haavoja aiheuttavana, vaan kahden eri näkökannan väliltä tehtiin päätös äänestyksen perusteella ja sillä sipuli. Merkittävänä näen sen, että hallitus oli pystynyt tuomaan sellaisen ehdotuksen tulevaisuuden linjoista pöydälle, joka voitiin suurimmalta osalta hyväksyä sellaisenaan – tämä kertoo siitä, että suunnitelutyö on ollut onnistunutta… VAIKKA suunitelma viime hetkessä uusiksi pistettiinkin. Syyksi tähän ”viime-hetken vaihtoon” siitä kysyttäessä antoi hallituksen puheenvuoron käyttänyt puheenjohtaja Hannula riskien hallinnan… eli loppusuoralla vielä oli todettu, että laajempi kallis muutos ei ehkä olisikaan ns. ”varma nakki” vaan se sisältäisi riskejä, joita ei aivan kokonaan ehkä ymmärrettykään. En voi tästä olla pahoillani, sillä hallitus minun näkemykseni mukaan teki aivan oikein tehdessään muutoksen ehdotukseensa. Asiasta varmasti opittiin paljon, ainakin näin uskon. Kokouksen aikana ei kuitenkaan tullut selvyyttä siihen, että kuka jatkaa syksyllä 2022 Filatelisti-lehden päätoimittajana. On esitetty toiveita siitä, että nykyinen päätoimittaja voisi yhä jatkaa tehtävässä – tämä ei kuulemma hallituksenkaan kannalta olisi mahdoton ajatus. Toivottavasti asiaan löytyisi harrastuksemme kannalta hyvä ratkaisu – ratkaisu tarkoittaa sitä, että löytyy yhteisymmärrys ja se on usein kompromissi, jossa kaikki ”saavat jotain”, mutta kukaan ei saa kaikkea mitä haluaa… eli kysehän on siitä mitä ihmisen elämä yleensäkin on.

Budjetin osalta mentiin hallituksen ehdotuksen mukaan, mutta jäsenmaksujen osalta tehtiin vastaehdotus. Liiton entinen puheenjohtaja Klaus Juvas, joka toimi delegaattina, teki ehdotuksen, jossa ehdotettiin, että kerhojen maksama jäsenten lukumäärään perustuva jäsenmaksu laskettaisiin kolmesta eurosta yhteen euroon per jäsen. Tämä ehdotus ei saanut tukea ja näin ollen raukesi ilman äänestystä. Henkilökohtaisesti minua hymyilytti sisäänpäin, sillä aiemmin, silloin kun viimeksi nähtiin olevan tarvetta jäsenmaksujen nostolle oli sama mies, eli Juvas, Liiton puheenjohtajana. Tuolloin hänen johtamansa hallitus halusi nostaa jäsenmaksuja nykyisestä (taso oli tuolloin sama kuin nyt ja jo edellä mainitut Liiton osakesijoitukset olivat olemassa) ja nyt hän ehdotti jäsenmaksujen alentamista. Ei näitä aina ole helppoa ymmärtää. Onneksi apteekista saa päänsärkylääkettä tarvittaessa… Eli jäsenmaksut pysyvät samoina.

Liittokokous kesti lähes neljä tuntia, joten keskustelua käytiin paljonkin – tämä on hyvä, sillä asioista pitää saada puhua. Todettakoon tässä, että olisi hienoa, että aktiiviset filatelistit olisivat kaikki Liiton jäseniä, koska Liitto on kerhojen lisäksi tärkein harrastuksemme edustaja maassamme. Näihin tunnelmiin ja Wapun päivän viettoon siirtyen lopetettakoon tämä kirjoitus.

Huutokortti 28.

By

Huutokortti-huutokaupan 28. kierros kierähti loppuunsa tänään illalla, kyseessähän on Forssan kerhon järjestämä huutokauppa, josta edellisessä postauksessakin mainittiin. Tällä kertaa myytävä M30 tavara keskittyi lähinnä kotimaan postiin, eikä isompaa ihmettä myytävänä ollut.

Kenttäpostikortteja alennetuin taksoin, ilman lipuketta oli myytävänä jälleen useita. 20 euron lähtöhinta on näille ihan kiinnostaville kohteille nykymarkkinassa selvästikin liikaa – kymppi olisi ehkä sopivampi lähtöhinta; tämä näkyy siinä, että kauppa ei käy ja kortit jäävät kummittelemaan listoille kerta toisensa jälkeen. Kirjattu kotimaan postikortti, jossa oli peitetty siististi arkistolävisteet, myytiin kympillä. Kirjattuja postikortteja liikkuu silloin tällöin, mutta ne eivät ole yleisiä. Myytävänä ollut kortti tullee nipusta, jossa oli useita samanlaisia kortteja, joissa kaikissa on arkistolävistys.

Kohdenumerolla 238 oli myytävänä 3½mk/2:75mk päällepainamamerkki, jonka kohdeselosteessa luki ”päiväysvirhe”. Päiväysvirhe on kaunis tapa ilmaista, että kyseessä on leimaväärenne, jolla on yritetty saada ensipäiväkeräilijä astumaan miinaan. Tässä tapauksessa on pakko todeta, että koska lähtöhinnaksi oli laitettu neljä euroa, ei meklari eivätkä Forssan kerhon taustavoimat ole tässä tiedottomuudessa seilanneet… vaan on selkeästi laitettu hinta ”kohdalleen” – on kuitenkin tärkeää kirjoittaa kohteeseen, että kyseessä on väärenne. Koska väärenteitäkin kerääviä löytyy, niin kohde menee jopa paremmin kaupaksi! Vastaavista kohteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin ja näitä on ollut myytävänä muissakin huutokaupoissa. Osa kohteista on leimattu väärenteiksi. Asian oikea laita on se, että kyseinen päällepainamamerkki ilmestyi 1.2.1943, jolloin kotimaankirjeen taksa oli 3½mk. Koska on käytetty Helsinki AVION leimaa… on syytä pohtia mitä muita vastaavia huijauksia tuolla leimalla voi olla tehty – eli silmät auki aina ja kaikkialla.

Leimaväärenne, merkki ilmestyi 1.2.1943. Kuva Huutokortti huutokaupoista.

Ehiö-osastolla oli myytävänä muutamia M30 ehiöitä, kaksoiskorttien palautusosia ulkomailta kotimaahan. Ei ihmeellisiä, mutta ihan hyviä aukontäyttäjiä, jos aukkoja jollakulla näiden korttien osalta oli. Myös muilla osastoilla oli siellä täällä M30 kohteita myytävänä. Jos olisi loputtomasti aikaa olisi ehkä mahdollista tehdä löytöjä…

Postihistoriakeräilijälle huomioitavaa oli M63 osastolla, jossa myytävänä oli useita parempia postihistoriakohteita – kirjeitä kaukaisiin kohdemaihin ja muutama hiukan vaikeampi lähetyslaji. Kohteet oli valmiiksi määritelty ja merkkien paperit muun muassa selvitetty. Tämä on tietysti mukavaa ostajan kannalta, sillä se säästää valtavasti työtä – mutta kuitenkin on muistettava, että määritykset täytyy aina tehdä uusiksi, sillä täydellinen luottamus on asia, jonka voi saavuttaa vain itse asiat selvittäessään… ja silloinkin täydellinen on hipsukoissa. Eli vaikka huutokauppaluettelossa lukisi mitä, täytyy pitää silmät auki ja paremmat kohteet tutkia itse kotona kertaalleen kunnolla. Ei ole vain yhden kerran tapahtunut, että kalliilla ostettu määritelty kohde on osoittautunut joksikin aivan muuksi. Ikävintä tämä on silloin, kun tällainen tapaus tapahtuu näyttelyssä, esimerkiksi siten, että näyttelyekspertti huomaa jonkun kalliin kohteen, jolla on ollut tarkoitus nostaa kokoelma ”seuraavalle asteelle” olevankin jotain muuta kuin mitä sen pitäisi olla. Tällaista on tapahtunut ainakin kertaalleen eräässä M17 kokoelmassa, jossa valkoisen paperin 10mk merkki lähetyksellä osoittautui muuksi kuiin valkoisen paperin kympiksi ja vastaavia muitakin tapauksia tunnetaan. Taksavirheet ovat yleisimpiä, mutta väärin määrityksetkään eivät harvinaisia ole. Eli on oltava tarkkana kuin porkkana.

2022 Pääsiäinen Forssassa

By

Perinteisesti Forssan kerho on järjestänyt kaksi keräilytapahtumaa vuosittain, toisen pääsiäisenä ja toisen pyhäinmiesten päivänä, jonka nimi kaiketi nykyään on pyhäin päivä ja populäärikulttuurissa Halloween… eli siinä missä McDonalds eli mäkkäri on puskenut suomalaiseen tietoisuuteen ravitsemusalalla on halloween sivuuttamassa kirkollisen juhlapyhän vastaavasti. Kristillisten pyhimysten ja marttyyrien muistoksi vietetty juhlapäivä on muuttunut naamari päässä juoksemiseksi ja karkkien kerjäämiseksi. Kaikki edistys ei ehkä olekaan edistystä, totean paatoksellisesti ja riskeeraan tulla määritellyksi kalkkikseksi… sana, jonka sisältö ei ehkä aukea niille meistä, jotka eivät ole nähneet aivoista otettua magneettikuvaa – nimittäin aivoissa tosiaan on kalkkisaostumia ja niitä on wanhemmilla ihmisillä enemmän. Tähän totean, että siinä missä vähän kalkkia parantaa maan kasvua, niin se tuskin vähäisessä määrin haittaa aivoissakaan. On aika siirtyä lääketieteellisestä filosofiasta filatelian pariin…

Forssassa siis järjestettiin taas, korona-viruksen aiheuttaman tauon jälkeen keräilytapahtuma – paikkana oli Kuhalankadun kiinteistö, perinteiseen tapaan. Kun hieman ennen kymppiä saavuimme paikalle, oli sali jo täynnä myyntipöytiä ja piha ammuttu täyteen autoja. Myös aivan lähialue oli paikoitettu täyteen. Paikka kuitenkin löytyi helposti. Aikaisimmat linnut olivat metsästämässä matoa kuulemma jo yhdeksän aikoihin. Itse olen aina naurahtanut näitä juttuja, nimittäin harvemmin käy niin, että olen tyhjin käsin mistään lähtenyt ja kauppiaat, jotka tietävät mitä keräilen, tietävät myös, että maksan paremman hinnan hyvästä kohteesta kuin jobbarit, jotka aamutuimaan laukkaavat etsimässä tarjouksia… eli maineen rakentaminen hyvänä ostajana on yhtä tärkeää keräilyssä kuin maineen rakentaminen hyvänä myyjänä.

Paikalla oli viitisentoista myyjää, tällä kertaa ei ruotsalaisia ja yksi paikka oli jäänyt myymättä = yksi kulma oli tyhjänä. Se mikä oli heti selvää, oli se, että monella myyjällä oli päässyt sopivasti kerääntymään ”uutta” tavaraa ja siksi katsottavaa oli tavallista enemmän. Kaukaisimpana vieraana Juhani Kemi oli saapunut Pohjoisesta Forssaan. Hämeenlinnan kerho oli pöydällä mukana, Tampereelta oli useampia myyjiä, Pertti Hurmerinta oli tyypillisine laatikoineen paikalla ja Apollolta oli useampia jäseniä myymässä kortteja. Juhani Pietilä oli paikalla Turusta.

Huomionosoitus ojennetaan toiminnasta Forssalaisen keräilyn hyväksi

Kun tapahtuma oli ollut auki jonkun hetken, pidettiin lyhyt seremonia, jonka anti oli tunnustuksen ojentaminen Olli Saariselle, joka on toiminut Forssassa monella tapaa pitkän aikaa erityisesti korttikeräilyn ”virstanpylväänä” ja Huutokortti-huutokaupan taustavoimana. Onnea Ollille ja kiitos tehdystä työstä. Huutokortti oli tällä kertaa ”fiksu” nimittäin huutokaupalta tuli viesti pari päivää ennen Forssan tapahtumaa siitä, että jos joku haluaisi nähdä jonkun kohteen ”livenä” ennen huutokaupan päättymistä, se olisi mahdollista pyytämällä kohde nähtäväksi keräilytapahtumaan. Itsekin käytin tätä mahdollisuutta hyväkseni ja sain nähdä minua kiinnostaneen kohteen ja pääsin tarkastamaan kohteen kunnon.

Kävin itsekin myyjien tiskejä läpi ahkerasti ja tein muutamia löytöjäkin. Näistä esiteltäköön tässä yhteydessä kaksi. Ensimmäinen löytö oli lentokuori Tuusulasta 6.12.1944 Linköpingiin, Ruotsiin. Kuori jatkaa samaa ”linjaa” kuin Turun Kevät – tapahtumasta löytämäni kuori, eli jatkosodan päättymiseen liittyviä erikoisia lentopostin aikoja loppuvuodesta 1944. Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerrottiin, kuljetti 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana lentopostia vain kaksi kertaa viikossa linjalla Hyvinkää – Turku – Tukholma liikennöinyt ruotsalainen ABA. Aero sai luvan lentää 21.12.1944, mutta aloitti lennot vasta vuoden 1945 puolella. Turun Kevät kirjoituksen yhteydessä esitelty kuori oli kulkenut lokakuussa 1944, jolloin ABA lensi kerran viikossa reitillä Hyvinkää – Tukholma; tämä nyt löytynyt kuori on siis ”erilainen”, koska se on lentänyt eri reittiä, vaikka päämäärä ja lähtökenttä Suomessa ovatkin olleet samat. Lisäksi joulukuussa 1944 on ”varmaa”, että lentoja lensi vain ABA. Rehellisyyden nimissä on todettava, että vuoden 1944 lopun lentokuoret Ruotsiin eivät ole erityisen harvinaisia ja niitä saa hankkia edullisesti. Silti niihin liittyy lentopostihistoriallista kiinnostavuutta, sillä ajat olivat erikoiset, ja tietoa näiden aikojen lentotoiminnasta on tullut yleiseen tietoon vasta Pokelan ja Keturin lentopostikirjan julkistamisen yhteydessä. Näiltä osin herrat (R.I.P.) tekivät suuren palveluksen suomalaiselle postihistorialle.

ABA:n koneella Ruotsiin lentänyt lentokirje. Kirjeen taksa oli 3,50mk ja lentolisä 2mk, yhteensä 5½mk. ABA oli ainoa lentoyhtiö, joka lensi Suomeen 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana, reitillä Hyvinkää – Turku – Tukholma.

Sen verran vielä tästä kohteesta, että siinä on paljon asiaa – M30 merkit on leimattu maamme 27. itsenäisyyspäivänä, kuori on sensuurin tarkastama (Sensuurinumero ilmeisesti 99) Turussa ja siis lentänyt Turusta Tukholmaan, ja siinä on kaksi 1944 joulumerkkiä lentolipukkeen lisäksi. Jollakin tavalla kohteessa on paljon hyvää. Mikäs tässä on omaansa kehuessa!

Toinen kohde löytyi saatesanoilla ”Onko mitään uutta?” – ”Ei siellä mitään ole”… ja tästä voidaan päätellä, että kävin keskustelua taas Juhani Pietilän kanssa, jolla on aina jotakin! Kun myyjä on itse kovan luokan keräilijä, jolla on hyvä silmä noukkia ”kuleksimasta” sopivasti tavaraa, on helppoa ymmärtää miksi myytävänä tavaran laatu ja kiinnostavuus ovat usein korkealla.

2mk keltainen yksin postikortilla Saksaan. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukainen postikortin taksa (1.9.1942 – 5.9.1944) 2,00mk. Kortista tekee kiinnostavan sille lyöty ”Lb” sensuurileima.

Juhanilla oli taas mielenkiintoista postihistoriaa mukanaan, korttikansioiden lisäksi. Tällä kertaa löysin Saksaan 1944 lähetetyn postikortin hänen laatikostaan, jolle oli lyöty Berliinin ”Lb” sensuurileima. Tätä sensuuria käytettiin pankki- ja virkapostin sensurointiin, mutta sitä on käytetty ilmeisesti joskus myös tavallisen postin sensurointiin. Ilmeisesti resursseja on jaettu sensuuritoimistossa ja joko leima on liikkunut tai sensuuri ja leima ovat liikkuneet osastolta toiselle tai sensuroitavaa postia on ohjattu osastolta toiselle. No, joka tapauksessa tämän lähetyksen juttu on tuo sensuuri – itse lähetys on tyypillinen ajankohdalleen taksansa ja käytetyn merkin osalta.

Kun kävi vielä silläkin tavalla, että eräs keräilijäkolleega tuli tyytyväiseksi, kun löysin hänelle sopivan paremman kohteen ja päätti tarjota sillileivän ja kaffet, niin oma päiväni saavutti suorastaan ”korkeamman tilan”. En usko, että atomitasolla olin mitenkään erityisessä viritystilassa, mutta hyvä mieli vapautui tyytyväisyytenä. Ennen lähtöä käytiin vielä keskustelua tulevasta Liittokokouksesta muutamien kerhojen edustajien kanssa.

Turun Kevät 2022

By

Turussa on kevät! Ainakin filatelisteilla. Lumisateesta asiaa ei voi päätellä, joten kevät lienee pääasiallisesti sydämissä. Kuitenkin eilen (9.4.) ryhmä Salon Filatelistikerhon aktiiveja matkasi yhdessä tutustumaan Turun Postimerkkikerhon järjestämään Turun Kevät keräilytapahtumaan Tuomiokirkkoa vastapäätä, Turun Seurakuntien tiloihin Eerikinkadulle toiseen kerrokseen. Kun saavuttiin Turkuun peitti maata hentoinen parin sentin lumikerros, suoritettiin yllätysmuna-arvonta parkkipaikkojen suhteen arvailemalla, että onko siinä paikassa mihin auto jätettiin parkkipaikka vai ei. Tämän arvonnan pääpalkintona saattaisi olla yllätyssakko, jonka maksaminen kirvoittaisi kansankieltä erityisesti kuljettajan huulilta.

Heti paikalle saavuttuamme, pari minuuttia ennen kymmeneltä suoritettavaa virallista tilaisuuden avaamista, havaitsimme, että paikalla oli jo paljon Turkulaista porukkaa. Kauppiaita oli useita ja näyttely täydessä vauhdissa. Kyllä, näyttely – Turkulaiset olivat laittaneet pystyyn perinteiseen tapaan kerhonäyttelyn, jossa oli laidasta laitaan kaikenlaista nähtävää. Paikallispostihistoriaa esiteltiin Läntisen Turunmaan osalta, oli Persian filateliaa, erilaisia aihekokoelmia ja tiukinta filateelista näkemystä edusti Mika Vaihekosken M17 kokoelma. Näyttelyn osalta on pakko todeta, että sen M30 anti oli vähäinen, mutta muuten sen anti oli kaikkea muuta kuin vähäpätöinen. Nimittäin se oli olemassa – asia jota olen oppinut tässä korona-aikoja kärsiessäni arvostamaan entistä enemmän. Väki lisääntyi päivän edetessä koko ajan ja paikalla oli puolen päivän aikoihin kymmeniä keräilijöitä.

Turun Seurakuntien juhlasali Aurajoen kupeessa toimi näyttely- ja myyntitapahtuman paikkana.

Kauppiaitakin oli paikalla… ja saapunut Ruotsista asti, kokonaista kolme myyjää. Heillä pääartikkelina vaikuttivat olevan postikortit. Mitään M30 kohteita, jotka olisivat jääneet mieleen, heillä ei ollut. Paikalla oli LaPe omalla ständillään, heillä on nykyään liike Turussa Rätiälänkadulla. Keskustelin ständiläisten kanssa lyhyesti ja minuakin toivotettiin käymään liikkeeseen. Myös Merkki-Albert oli paikalla sekä ehkäpä kymmenkunta muuta myyjää. Turun kerho möi arpoja ja esitteillä oli Abophilin huutokauppakohteita – huutokauppa on Turun kerhon verkkosivuilla parasta aikaa auki. Huutokauppakohteita esitteli Turun kerhon meklarina toimiva Juhani Pietilä, maan epäilemättä etevin ehiötietäjä ja aitouttaja.

Kuten muutamia kertoja aiemminkin minulle otollisimmaksi osoittautui Hurmerinnan Pertin euro per kohde laatikko, josta kaivamalla löysin muutamia M30 kohteita. Ei mitään ihmeellistä, mutta hyvyys on aina keräilijän silmässä… Tämän kertainen löytö oli lokakuussa 1944 Ruotsiin lähetetty lentokirje. Ensimmäinen ”impressio” eli vaikutelma kuoresta on suttuinen ja heikko. Tavallinen ja jopa tylsä. Mutta jälleen kerran ensivaikutelma pettää…. M30 keräilyssä rakkautta ei ole lähes koskaan ensisilmäyksellä, vaan tykästyminen tapahtuu ajan kanssa ja mukana on myös tieto ja järki. Näiden aforismien jälkeen lukija saattaa odottaa jotakin aivan uskomatonta… no sitä ei ole kyllä tulossa, mutta kiinnostava tarina sittenkin. Nimittäin….

Suomi ja Neuvostoliitto solmivat aselevon 4.9.1944, jonka johdosta Suomen ja Saksan välinen postiliikenne katkesi 5.9.1944 alkaen. Väliaikainen rauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 19.9.1944. Tuossa sopimuksessa sovittin, tarkemmin sanoen sen III artiklassa, että Malmin lentokenttä luovutetaan yhdessä Turun, Kymin ja Hangon kenttien kanssa Valvontakomission käyttöön. Sopimuksen IV artiklan mukaisesti suomalaiset laivat ja lentokoneet määrättiin pysymään satamissaan ja lentokentillä. Tämä koski myös yksityisiä yhtiöitä, eli sopimuksen mukaisesti suomalainen lentotoiminta lakkasi kokonaan. Aero Oy, joka kuljetti suomalaista postia lopetti reittiliikenteen Helsinki-Tukholma reitillä 21.9.1944. Malmin kenttä tyhjennettiin 27.9. alkaen ja luovutettiin valvontakomissiolle 21.10.1944. Lentotoiminta siirtyi Hyvinkäälle.

Postia kuljetettiin vain 28.9. alkaen ruotsalaisen ABAn (AB Aerotransport) koneilla kerran viikossa välillä Hyvinkää – Tukholma. Tämä liikenne jatkui 31.10. saakka, ja 1.11.1944 alkaen ns. ylimääräisiä vuoroja lennettiin kaksi kertaa viikossa reitillä Hyvinkää – Turku – Tukholma. Näille vuoroille oli siis epävirallinen valvontakomission lupa, ja ne olivat ainoat Suomen ja ulkomaiden väliset postilennot tuona aikana.

17.10.1944 Maaningalta Ängelsbergiin Ruotsiin lähetetty Lentokirje.

21.12.1944 valvontakomissio myönsi suomalaiselle Aero Oy:lle säännöllisen lentoluvan reitille Hyvinkää – Turku – Tukholma (Salainen kirjelmä n:o 112). Malmin kentän lennonjohtajan päiväkirjan mukaan Aero olisi kuitenkin lentänyt Hyvinkäältä Ruotsiin Brommaan välillä 29.8.-31.10. käytännössä ilman lupaa, väliaikaisen rauhansopimuksen vastaisesti. Näin melle kertoo Pokelan ja Keturin lentopostikirja s. 239.

Oli miten oli, lentopostiliikenne oli löytyneen kirjeen lähettämisen aikaan vähintäänkin sekaisin ja ainoa mahdollinen käytössä ollut reitti 28.9. – 31.10.1944 oli siis Hyvinkää – Tukholma ja sitä lensi kerran viikossa ABA ja ilmeisesti luvatta myös Aero. Kirje on kulkenut tuolla reitillä Ruotsiin, ABAn lennolla. Asia siis koskettaa varsinaisesti lentopostikeräilijöitä, joille on tärkeää tietää reittejä ja mahdollinen maailmantilanne sen suhteen, että mitä lensi ja minne. Tähän kontekstiin nähden kuori on kohtalaisen kiinnostava, vaikka ruma onkin. Näin siis tälläkin kertaa hyppysiin jäi kohde, pyytämättä ja yllätyksenä ja vieläpä edullisesti.

Pari tuntisen visiitin aikana ehdittiin tutkia myyntipöytiä, tutustua näyttelyyn, juoda kaffet ja syödä lohileivät. Kuulumisia vaihdettiin turkulaisten filatelistien kanssa. Kotiin lähdettäessä taivas oli kirkas ja sininen ja aurinko paistoi. Turku näytti parastaan. Sulanut lumi paljasti, että autokin oli ihka oikealla parkkipaikalla eikä auton etulasiin ollut parkki-pate tai pirkko eikä pääsiäispupukaan tuonut minkäänlaista muistutusta! Ehkä se kevät sieltä vielä tulee. Ensi viikonloppuna, mikäli olen oikein ymmärtänyt, järjestävät Forssalaiset keräilytapahtuman Kuhalankadulla.