malli1930.fi

SF, HML ja HTO

By

Yllättävä putkiremontti saa aina mielen järkkymään, näin myös allekirjoittaneen kohdalla kävi. Hengentuotteen saaminen digitaaliselle alustalle on siksi ja kiireiden takia ollut viimeaikoina tavallista vaikeampaa ja blogikirjoituksia ei ole syntynyt. Järkytys on kuitenkin nyt ohi ja kiirekin hiukan hellittämässä, vaikka maailma tunnetusti pitää saada aina jouluksi valmiiksi. Olin marraskuun lopussa, satavuotisjuhlien jälkeen Suomen Filatelistiseuran kokouksessa Lönnrotinkadulla pitämässä esitelmän otsikolla ”Erään lähetyksen tarina”, jossa kerrotaan 1930-luvulla kulkeneen lentokirjeen matka Suomesta Australiaan. Esitystä oli kuulemassa oman arvioni mukaan kuutisenkymmentä SF:n jäsentä ja Internetin kautta joitakin kuuntelijoita. Pyrkimyksenä oli tallentaa esitys, mutta tätä kirjoittaessani en tiedä miten sen asian osalta onnistui. Jos tallenne onnistui ja tulee saataville, niin linkkaan sen tähän postaukseen tai jopa yritän saada videon kiinnitettyä suoraan tekstin joukkoon. Postihistoria selvästi kiinnosti, koska sain paljon palautetta ja mikä parasta korjauksia tekemiini virheisiin mm. liittyen Canberran kaupungin sijaintiin suhteessa Sydneyhin sekä lisätietoa siitä, että Bahrainista on käytännössä öljy jo loppunut.

Esityksen jälkeen pidettiin perinteinen kerhohuutokauppa, jossa oli myytävänä noin sata kohdetta – sain itsekin ostettua jonkun kohteen kotiin viemisiksi – itse asiassa M30 kohteita sisältäneen pienen erän. Lisäksi kävi niin sopivasti, että SP-lehden huutokaupan osalta sain noutaa ostamani kohteen. Eli kertakaikkinen usean kärpäsen yhdellä iskulla litistys – tehokkuusajattelun kannattajana kävin lähellä nirvanaa.

Noin viikkoa myöhemmin kävin Hämeenlinnan kerhossa pitämässä esitelmän kotimaan lentopostista aina vuoteen 1962 asti. Paikalla oli arvioni mukaan yli 40 jäsentä ja oli mukava kuulla, että vuoden 2021 aikana kerhoon on liittynyt myös uusia jäseniä. Ystävällisesti minut tultiin hakemaan rautatieasemalta, mikä olikin hyvä juttu, sillä pakkasta oli lähemmäksi 20 astetta, kunnioitettava lukema, joka olisi tehnyt noin parin kilometrin kävelymatkasta asemalta ”kerholle” viileähkön kokemuksen. Esityksen jälkeen pidettiin arpajaiset, joissa palkintopöydällä oli runsaasti tavaraa ja huutokauppa, jossa huudettavana oli pitkä rivi kohteita. Kerhohuutokaupoissa hinnat eivät lähde laukalle ja ne ovat erinomaisen tärkeä osa kerhotoimintaa, näin Hämeenlinnassakin.

Hämeenlinnan kerho kokoontuu Luther talossa parittomien viikkojen tiistaisin.

Hämeenlinnan kerho järjestää 2022 syyskuussa kansallisen TAVASTEX näyttelyn. Pikkulintu on visertänyt korvaani, että paikalle saattaa tulla myös M30 kokoelma tai pari, sekä muutakin M30 kiinnostavaa. Kehotan kaikkia tulemaan reippaasti mukaan näyttelyyn omalla kokoelmallaan – ei anneta pandemian lannistaa harrastustamme!

HTO huutokauppa päättyi 12.12. Myytävänä oli n. 40 M30 filateliakohdetta ja saman verran postihistoriakohteita. Lisäksi muissa kuin M30 osastoissa oli joitakin kohteita. Kuten tavallista myytävänä oli paljon loistoleimattuja merkkejä – näiden kauppa kävi kohtalaisen hyvin, sillä nopea katsaus paljastaa, että M30 filatelian myyntiprosentti huitelee jossain 65 nurkilla. Viiden pennin loistoleimainen merkki myytiin 49 eurolla, muita kympin pohjista ylemmäksi nousseita loistoja olivat 2mk vihreä (34€) ja 10mk violetti (42€). Kiintoisa oli myös väärenteeksi leimattu värimanipuloitu 10mk saimaa merkkikohde, jossa kaksi filunkia oli myytävänä.

5p loisto Lohja 1.8.1931. Tällä kertaa 49 eurolla kallein M30 filateliakohde. Kuva HTO huutokaupasta.

Postihistoriapuolella oli alun perin myytävänä numerolla 266 postitaksataulu, jolla oli 2mk keltainen merkki. Tällaisia 2mk taksaisia postitaksatauluja tunnetaan käsittääkseni vain yksi kappale ja siinä on käytetty 2mk vihreää leijonamerkkiä. Lähempi tarkastelu taksataulun merkin paremmin näyttävästä suurennoksesta osoitti, että kyseessä oli ilmeisesti tilanne, jossa joku oli saanut ajatuksen siitä, että liimaamalla summittainen 2mk keltainen merkki taksataululle voisi mahdollisesti saada jotain myytävää aikaan. Tämän asian huomaaminen johti siihen, että kohde vedettiin pois myynnistä ja hyvä niin. Viidenkymmenen euron pohjilla olisi mahdollisesti tullut kallista ja pahaa jälkeä.

Kallein postihistoriapuolen kohde oli tällä kertaa kotimaassa 1940 Helsingistä Kokkolaan lähetetty lentokirje, joka oli siis lentänyt Petsamoon asti vievää lentoreittiä pitkin. Kotimaan lentokirjeet kyseiseltä ajalta, välirauhan ajalta ovat vaikeita kohteita eikä niitä ole joka viikko myytävänä. Tämä oli ostavalla yleisöllä tiedossa ja kohteesta tehtiin jo hyvin varhain tarjouksia – loppuhinta eli reippaasti yli 300 euroa huutomaksuineen kertoo siitä, että tarvitsijoita oli enemmän kuin yksi. Kuori, jolta toinen merkki oli pudonnut ja jolle oli jäänyt 75p oranssi merkki yksin ”postimerkit irtautuneet” leimauksen kera myytiin 131 eurolla. Kohde oli siltä kannalta kiva, että sillä oli 75p merkki yksin kuorella ”järkevästä” syystä – merkillehän ei minään aikana ole mahdollista löytää oikeataksaista yksittäiskäyttöä lähettämiseen tarkoitetulla taksalla, mutta tässä tapauksessa kyse ei ollut väärätaksaisesta lähetyksestä, vaikka merkki yksin kuorella olikin. Toinen mahdollinen yksittäiskäyttö voisi olla ulkomaan lunastus.

Kotimaan lentokirje Helsingistä Kokkolaan 1940. Vaikea kohde. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940-31.8.1942) + kotimaan kirjeen (per 20g) lentolisä (30.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 3,75mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Kiinnostavia olivat myös Tallinnaan lähetetty kirjattu kirje Suomen ja Viron välisellä sopimustaksalla (myyntihinta n. 20 euroa) ja Luxemburgiin 40p vihreän merkin yksittäispostitteena lähetetty painotuote (myyntihinta 24 euroa). Kirjatut M30 merkein asianmukaisesti maksetut kenttäpostipaketit kokoelmalehdeltä nousivat 110 euroon sotilaspostin osastolla ja M30 12mk ehiökortin palautuspuoli Sveitsistä meni kaupaksi kympin pohjilla. Myytävänä ei ollut super kanuunoita, mutta myynti oli kohtalaisen hyvää ja hinnat lähtivät osittain hyväänkin nousuun. Olisiko niin, että M30 keräilyssä on pienen pientä nostetta… tai ainakin jonkinlaista pinnan alla lillivää väreilyä.

SF 100 vuotta + marraskuun HK:t

By

Suomen Filatelistiseura, lähes kolmensadan keräilijän pääkaupunkiseudun kerho vietti satavuotisjuhliaan Lauttasaaressa maanantaina. Koronan takia myöhästyneet juhlat eivät millään tavalla myöhästymisestään kärsineet, vaan paikalla oli suuri joukko seuran jäseniä ja muita satavuotista taivalta juhlistamaan tulleita. Juhlassa jaettiin kaksi Fieandt mitalia, kunniajäsenyys Seppo Laaksoselle ja suuri joukko kerhon sisäisiä mitaleja sekä muutamia Filatelistiliiton pro philatelia mitaleja. Näiden saajista yksi oli M30 keräilijänäkin tunnettu Carl Appelberg.

SF 100-vuotisjuhlassa jaettiin tukku mitaleita ansioituneille kerholaisille. Kuvassa Seppo Laaksonen vastaanottaa kunniajäsenyyden.

Vuoden 2022 alusta SF:n puheenjohtajana aloittaa M17 keräilijänä tunnettu Pekka Lempiäinen edellisen puheenjohtajan Jouko Mattilan jäädessä hyvin ansaitusti ex-puheenjohtajan statuksella hommasta ”eläkkeelle”. Mikäli yhtään mitään olen ymmärtänyt on Mattilan kaudella Seuran talous saatu tasapainoon ja kaikenlaisista epäonnisista tapahtumista huolimatta tulevaisuus näyttää nyt valoisalta. Juhlapaikkana oli Lauttasaaressa sijaitseva Poliisien kesäkoti ja sen juhlasali. Pahaksi onnekseni nyrjäytin nilkkani paikalle tullessani parkkipaikalla, kun en katsonut eteeni ja astuin kuivuneen lätäkön jättämään koloon. Marraskuinen ilta oli tummunut täyspimeydeksi. Pimeys ja nyrjähdyskään eivät kuitenkaan pilanneet illan tunnelmaa, joka oli lämmin ja iloinen. Sitäpaitsi tarjottu ruoka oli aivan erinomaista. Syvä kumarrus satavuotiselle Seuralle ja onnea seuraaviin sataan vuoteen!

Marraskuussa päättyivät myös Huutokortti ja Suomen Postimerkkilehden huutokaupat. Huutokortissa ei ollut varsinaisesti mitään erikoisempaa M30 tavaraa myytävänä. Mainittakoon kuitenkin kaksi Viroon kulkenutta Suomen ja Viron kahdenvälisen taksan mukaisesti kulkenutta kirjettä, yksi kenttäpostiin vuoden 1943 jouluna lähetetty M30 painotuote ja siisti lentokirje Ruotsiin 3mk tummanoliivin leijonamerkin yksittäiskäytöllä. Mielenkiintoinen oli myös lentokirje Viroon vuodelta 1940 marraskuulta – kohde oli ikävä kyllä ns. ikkunakuori ja siksi vastaanottajan tiedot eivät käyneet siltä ilmi – takana kuitenkin oli saapumisleima Suomenlahden toiselta puolelta. Kuten tiedetään oli Suomen ja Viron välinen sopimustaksa voimassa joulukuun alkuun 1940, tuolloin Viro oli jo Neuvostoliiton miehittämä. Viimeisen sopimuksenmukaisen taksa-ajan kirjeet ovat kohtalaisen vaikeita ja lentokirjeet sitäkin vaikeampia… asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, nimittäin Kaleva-matkustajakoneen alasampumisen jälkeen lentoposti Viroon lakkasi ja näin ollen lentokirjeitä Viroon ei oikeastaan olekaan. Kohteelle oli maksettu lentolisä, mutta se lienee mennyt lahden yli laivalla. Nämä asiat huomioon ottaen kyseinen kohde on vähintäänkin kiinnostava. Kympin lähdöllä, joka oli myös kohteen myyntihinta se ei ostajalleen ollut suuri uhraus.

Viroon lähetetty lentokirje. Helsinki 21.11.1940 takana päivämäärältään epäselvä saapumisleima Tallinnasta. Taksa: Kirje (-20g) Viroon (16.6.1940 – 31.11.1940) 2,75mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Viroon (5.1.1929 – 16.6.1940) 1,00mk = 3,75mk. Kulkenut laivalla Suomenlahden yli, koska lentotoiminta oli Viroon keskeytyksissä Kalevan alasampumisen takia. Kiinnostava.

Suomen Postimerkkilehden 105 huutokaupassa oli myytävänä kolmisen kymmentä M30 kohdetta. Mitään suuria ihmeitä ei kaupan ollut, mutta kerrottavaa aina löytyy. Mukana oli muutamia firmarei´iteitä, jotka menivät kaupaksi, samaten muutamia muita erikoisuuksia, joista korkeaan hintaan asti nousi 3mk punaisen leijonamerkin vertikaalinen siirtymä, joka myytiin 39 eurolla. Tämän merkin siirtymät eivät ole erityisen harvinaisia. 5mk sinisen leijonamerkin tarttuma myytiin 23 eurolla. Kotimaan lentokohteista lentokirje 20mk pohjataksalla jäi myymättä ja kirjattu lentokirje meni kaupaksi kahden euron pohjilla. Kohteella ollut 25mk puunhakkaajamerkki oli kulmastaan rikki, tämä vaikutti asiaan.

Kohde, jossa oli kaksi kirjettä 1930-luvulta. Lentokirje Kanarian saarille ja kirje Yhdysvaltoihin. Kanariansaarille oli käytössä vyöhykkeen 6 lentotaksa 7mk per 20g, samaan aikaan kun lentotaksa Eurooppaan oli 2mk per 20g.

Erä, jossa oli kaksi kohdetta, lentokirje Las Palmasiin vuodelta 1932 ja osoiteselvityksen takia avattu kirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1934, meni kaupaksi kolmella eurolla. Erän toinen kohde, lentokirje Las Palmasiin on siksi kiinnostava, että Kanarian saarille oli käytössä oma taksansa, vaikka saaret kuuluvatkin Espanjalle. Lentotaksana käytettiin vuonna 1932 samaa taksaa kuin muulle vyöhykkeelle 6, eli Pohjois-Afrikkaan lähetetyille lentokirjeille. Vaikka kirjeen kunto olikin aikamoisen ”kokenut” ei se kolmen euron hinnalla varmasti kyyneltä ostajansa silmään saa.

Muita mielenkiintoisia olivat hyvän näköinen useita leimoja kantava 2mk tummansinisen merkin yksittäiskäyttö Argentinaan. Kiinnostavaa kuoressa oli se, että se oli leimattu postinkantajan numeroleimalla, joka ulkomaanlähetyksillä on vaikeampaa löytää. Kuorta arvostettiin 36 euron verran. Kuubaan lähetetty ensilentokuori vuodelta 1949 nousi 42 euroon saakka. Tällä kertaa ensilentokuori oli M30 kohteista kaikkein kallein.

Hieman tulee sellainen olo, että kovia M30 kohteita on ollut jokseenkin nihkeästi myytävänä viimeaikoina. Kaikenlaista pikkumukavaa onneksi sentään on tarjolla.

Kylmän syksyn satoa

By

Kylmin syksy miesmuistiin tuntuu erityisen kylmältä, koska kesä oli niin lämmin. Samalla tavalla on M30 keräilijää kohdannut myytävänä olleiden kanuunojen puute tuntunut erityisen vaikealta, kun vielä pari vuotta sitten tuntui hyvää olevan yltäkylläisesti. Mutta eikö jo jossakin kauan sitten kirjoitetussa kirjassakin todettu hyvien ja katovuosien seurailevan toisiaan…

Muistellaan menneitä ja mieleen tulee, että forssalaiset järjestivät jo elokuun lopussa Huutokortti-huutokaupan, mutta siitä oli niin vähän kerrottavaa, että päätin jättää ryhtymättä tuumasta toimeen. Allekirjoittanutta kiinnostavimmat myytävänä olleet kohteet olivat mallin 1954 merkein ja kiinnostus kohdistui lähinnä siihen, että millä hinnoilla tavara vaihtoi omistajaa. Selväksi tuli se yksinkertainen totuus, että parempi tavara siirtyy käsistä toisiin paremmalla hinnalla – tässä ei liene kenellekään mitään kovin uutta. Mukavaa nähdä, että M54 ympyröissä on jonkinlaista säpinää! Toinen wanha postihistoriaviidakon sanonta kertoo, että väärätaksaisista ei pidä maksaa… tämäkin pitää paikkaansa, mutta silti joku aina haksahtaa. Toistan itseäni, kun totean, että paras sijoitus, jonka postihistoriakeräilijä voi tehdä on taksakirjan ostaminen.

HTO huutokauppa päättyi 16.9. ja myytävänä oli muutamia kiinnostavia M30 kohteita. Filateliapuolella ”tavallisen” loistoleimaisen materiaalin lisäksi oli kaupan mm. 9mk Postitalo merkistä hyvä hammaste-erikoisuus, arkin reunaan osunut hammaste, joka on nähdäkseni kokoelmatason kohde. Toinen parempi kohde oli 5mk keltainen merkki, jonka väri oli levinnyt. Näitä levinneen värin 5mk keltaisia tunnetaan yksi arkin osa, joka on sittemmin hajoitettu. Tilanne lienee ollut se, että keltaista väriä on yritetty säästää ja sitä on laimennettu, jolloin väriaine on ollut liian ”litkua” ja näin ollen painossa on käynyt niin, että liian juokseva väri on värjännyt arkin merkit liikaa keltaisella peittäen valkoiseksi tarkoitettuja osia. Tällaiset painantaerikoisuudet eivät ole humpuukia, vaikka joissakin makulatuuri ja testipainannoissa on vastaavia nähty. Myytävänä ollut merkki on ns. tuotantosarjaa eikä siis makulatuuria. Kumpikin kohde meni kaupaksi vasta huutokaupan loppumisen jälkeen pohjahinnalla. Tämä kuvastaa M30 keräilyn tilannetta – kerääjiä on, mutta moni lienee aloittanut vast´ikään ja siksi erikoisuuksien vaikeuden tuntemus ei ole vielä ihan kohdillaan. Joku sai nämä herkut sopivasti.

Vaikea kirjattu pika kotiinkannettu paketti vuodelta 1946.

Postihistoriapuollelakin oli kiinnostavaa, kotimaan lähetyksistä paras oli kotiinkannettu kirjattu pikapaketti vuodelta 1946. Kirjatut ja pikapaketit ovat kivoja, mutta kotiinkannot ovat enemmän kuin kivoja – yhdistelmänä kyseessä on kokoelmatason kohde. Tällä kertaa kokoelmatasoa sai vähän yli kuudella kympillä, mikä ei ole paha hinta. Kyseinen kohde nimittäin on mielestäni joka maksetun euron arvoinen. Muuta kiinnostavaa kotimaan postia oli mm. 2mk punaisella merklllä Kavantsaareen 1940 lähetetty kirje, joka oli lähetetty takaisin – postitoimisto oli nimittäin suljettu evakuointien takia. Hyvä ”postiyhteys keskeytynyt” kohde. Tällä kertaa hyvä maksoi vain 32 euroa.

Ranskaan kesäkuussa 1945 Englannin kautta lähetetty kuori myytiin vähän alle kolmella kympillä ja Yhdysvaltoihin lähetetty 9mk punaisen merkin yksittäiskäytöllä lähetetty postikortti vähän yli kahdella kympillä. Mielenkiintoinen Yhdysvaltoihin 1945 marraskuussa lähetetty ja ”By air to the United Kingdom” leimattu kuori, jonka lentolipuke oli mitätöity viisirivisellä punaisella ”viivaleimalla” Englannissa meni kaupaksi alle 20 eurolla. Mielenkiintoisen tästä lähetyksestä teki se, että postimaksu oli maksettu koko matkan Amerikkaan lentona ja ulkomaan vaihtopostitoimisto oli leimannut kuoren silti vain Englantiin asti lentopostina. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että lähettäjä oli maksanut ns. rankasti liikaa lentomaksua, koska kuori on matkustanut Amerikkaan laivalla Englannista. Juuri vastaavanlainen kuori esiteltiin tätä edellisessä Kuopion Savofila näyttelyä esittelevässä kirjoituksessa, Hannu Kaupin yhden kehyksen ”knoppeja” esittelevän kokoelman ympärillä käytävässä keskustelussa. Kohde ja tällainen ”postin toimesta lähettäjän huijaaminen” on harvinainen tapaus ja vastaavia kuoria tunnetaan vain vähän. Tällä kertaa hinta asettui alle kahteen kymppiin. Kuorella lukee ”17€” eli joku lienee jo etukäteen arvioinut hinnan oikein…

Puumalasta 26.11.1945 South Rangeen Michiganiin USAan lähetetty lentokirje. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945-31.12.1946) 10,00mk + lentolisä (3*22,00mk per 5g) Yhdysvaltoihin 66,00mk = 76,00mk. Leimattu ”By air to the United Kingdom” Helsingin vaihtopostitoimistossa ja lentolipuke yliviivattu Englannissa. Kulkenut Yhdysvaltoihin laivalla Englannista. Kuorelle kirjoitettu ”Sain tämän 18. Joulukuuta” eli matkalla kolme viikkoa. Harvinainen postin tekemä ”huijaus”.

Syy tälle Postin toiminnalle oli yksinkertaisesti köyhyys ja halu säästää ulkomaan valuutassa tapahtuvia maksuja, jotka sodan jälkeen olivat sotakorvauksiakin maksavalle Suomelle kalliita ja raskaita. Tässä tapauksessa rahaa pihistettiin useita kymmeniä markkoja, eli käytännössä leijonanosa kirjeen postimaksusta kilisi lyhentämättömänä veronmaksajan taskuun. Voimme tänään jälkiviisaina kuitenkin todeta, että sodan jälkeen rahaa käytettiin hyvin, koska nykyisen kaltainen lintukoto pystyttiin rakentamaan. Voiko samaa sanoa nykymenosta, sen asian arvioinnin jätän itse kullekin mietittäväksi ja keskityn itse vapaa-aikanani mm. keräilyyn.

Ei ole kuitenkaan syytä heittäytyä täydelliseen synkkyyteen, ainakaan harrastuksemme suhteen, sillä tunnelin päässä on valoa mitä tulee keräilyharrastuksemme fyysiseen läsnä-harrastamiseen… nimittäin juuri tänään (18.9.) Suomen Filatelistiseura ja Oulun Postimerkkikerho järjestivät samanaikaisesti myyntitapahtuman Helsingissä ja Oulussa. Osallistuin itse Helsingin tapahtumaan Lönnrotinkadulla.

SF:n keräilytapahtuma 18.9.2021 Lönnrotinkadun huoneistossa veti paikalle useita kymmeniä keräilijöitä

Ovien ”virallisesti” avautuessa oli paikalla ollut keräilijöitä jo ehkäpä parin tunnin ajan, itsekin saavuin puolisen tuntia ennen virallista tapahtuman alkua. Heti kymmeneltä tapahtumaan saapui muutamia kymmeniä keräilijöitä ja parhaimmillaan huoneistossa oli korona-aikaan tottuneille epätavallisen vilkas tunnelma. Arvioni mukaan yli sata keräilijää kävi sinä aikana paikalla, kun itse Lönkalla viivyin.

SF oli järjestänyt myyntitapahtumaan kolme ruotsalaista kauppiasta, joilla oli kaikenlaista myytävää. Paikalla oli Aarne Aspbäck Göteborgista ja kaksi muuta minulle vähemmän tuttua kauppiasta. Näistä postihistoriaa oli lähinnä Aspbäckillä, muiden kahden ollessa pääasiallisesti korttikeräilijöiden asialla. Ruotsalaisten lisäksi paikalla oli myös SF:n omien jäsenten myyntipisteitä. Tavaraa oli myytävänä siis aika paljon – pöytätilana arvaukseni mukaan 22 neliömetriä.

Kahden euron laatikon aarteet.

Keräilytapahtumissa on se hyvä puoli, että tavaraa on myytävänä kaikenlaisilla hinnoilla, eli myös halvalla. Tämä antaa mahdollisuuden tehdä löytöjä euron laatikoista ja tämä jäi minunkin tähtäimekseni sen jälkeen kun olin kolunnut läpi muut kuin euron laatikot… kyseessä ei ole sankariteko, vaan pakon sanelema vakuutuksenomainen siirtyminen viimeisen lainaajan (lender of last resort) luokse. Onneksi vakuutusjärjestely oli kunnossa ja euron laatikosta löytyi kiinnostavia kohteita. Tarkasti ottaen kahden euron laatikosta, mutta ei lähdetä halkomaan hiuksia, vaikka jo lähdettiinkin – esittelen löydöistä kaksi. Ensimmäinen (yllä vasemmalla) kohde on omalle ajalleen tyypillisellä ja oikealla 2mk taksalla Ranskaan lähetetty kahden markan punaisella M30 leijonalla maksettu postikortti. Osoitteena on ollut Pariisi, mutta kortti on ohjattu ilmeisesti Ranskassa edelleen Poste Restante osoitteeseen, josta se on lunastettu maksamalla 10 centimin poste restante maksu ja jonka ”todistamiseksi” kortille on mitätöity asiaan kuuluva ranskalainen lunastusmerkki. Mielenkiintoinen ja mukava ”pikkukiva” kohde. Kuten muistamme, poste restante oli maksullinen palvelu, jonka todentamiseksi joissakin maissa leimattiin kohteelle lunastusmerkki – näitä lunastusmerkkejä käyttäneitä maita olivat ainakin Ranska (Chiffre taxe), Italia (Segnatasse), Itävalta, Belgia (A Payer), Kreikka (maksu tavallisin postimerkein) ja Espanja. Kyse on siis omanlaisestaan erikoisuudesta, ei kuitenkaan mistään avaruusmiehestä – korkeintaan pikkusmurffista. Toinen löytö on Ruotsiin 1942 toinen kesäkuuta lähetetty lentopostikortti. Tuolloin postikortin taksa oli 1,75mk ja postikortin lentolisä 50 penniä till. Kotimaan lentoja sotavuosina tunnetaan liikuttavan vähän, mutta Ruotsiin posti lentona kulki lähes normaalisti – postikortteja lienee kulkenut kuitenkin, kuten tavallista, kirjeitä vähemmän.

Toinen kesäkuuta 1942 (kortin lähettämispäivänä) kenraali (myöhemmin kenttämarsalkka) Erich von Mansteinin johtama Saksan 11. armeija piiritti Sevastopolia. Saksalaiset valloittivat Sevastopolin kesäkuussa 1942 – kaupunki oli aikanaan ehkäpä yksi kaikkein vaikeimmin valloitettavista linnoituksista. Sevastopolhan sijaitsee Krimillä, jossa on ollut meidänkin aikoinamme yhtä sun toista liikehdintää… Sodan jälkeen Manstein rakensi Saksan Liittotasavallan armeijan yhdessä amerikkalaisten kanssa. Mies kuoli 1973 ja kirjoitti sodan jälkeen muistelmansa ”Verlorene Siege” hävityt voitot, jossa pohti sitä miten militääriasioiden teknokraatti olisi toiminut taisteluissa, joissa aatteellinen sodanjohto ei vienyt Saksaa voittoihin. Noihin aikoihin Saksassa vielä uskottiin lopulliseen voittoon, nykyään tiedämme paremmin.

Oma Helsinginmatkani oli loppujen lopuksi M30 saannon osalta parempi kuin nolla, mutta uhrasin lauantaipäivän – tuomaroisin kokonaisuutena osallistumiseni tasapeliksi. Oulun tapahtumasta sen verran, että kuulin siellä käyneen kymmeniä ihmisiä, mikä ei ole paljon, mutta enemmän kuin ei mitään ja ehkäpä odotusten mukaisesti. Toivottavasti pandemia vihdoin hellittää ja pääsemme nauttimaan keräilymme parhaasta annista, eli sen sosiaalisesta puolesta täysimittaisesti!

M30 tietoisku on-line

By

Suomen Filatelistiseura ei ole mennyt kyykkyyn koronan takia, vaan kerhoillat ovat siirtyneet Internetin ihmeelliseen maailmaan. SFS järjestää maanantaiset tapaamisensa ja kerhohuutokauppansa on-line käyttämällä videoneuvotteluohjelmistoa. Tämä filateelinen digiloikka auttaa kestämään karanteenin tuskaa ja lievittää kerhoiltojen puuttumisen tuomaa harmistusta.

Osallistuin viimeiseen 11.5. pidettyyn kerhoiltaan pitämällä malli 1930 merkeistä tietoiskun tai oikeastaan esitelmän, jossa lyhyesti kävin läpi merkkimallin faktoja ja kasan erilaisia postihistoriakohteita. Ajatuksena Filatelistikerholla oli jatkaa kerhoesitelmiä koronasta huolimatta ja testata, että kiinnostaisiko on-line esitys jäseniä (ja tässä tapauksessa muitakin kiinnostuneita). Toimin ensimmäisenä esitelmöisijänä myös jonkinlaisena koekaniinina. Oma kokemukseni oli positiivinen ja sain kuulla, että esitys oli ainakin tekniikan osalta onnistunut ja sisältökin oli otettu vastaan positiivisesti. Sain kuulla, että kuuntelijoita oli verkon yli 68, mikä mielestäni oli hyvä ”saalis”.

Testailin itsekin esitelmän ohessa, nimittäin sitä, että miten on-line esitelmän taltiointi onnistuisi ja onnistuihan se. Sain tehtyä streamatusta esityksestä videotaltioinnin, josta editoin ylimääräiset pois. Esityksen voi nyt katsoa yllä olevasta upotuksesta kokonaisuudessaan, mikäli se jäi näkemättä ja kiinnostaa tai jos vaikka haluaa nähdä sen uudelleen.

Esityksen asiasisältöön liittyviä kommentteja sain muutamia, yksi hyvä kommentti ja tieto oli se, että esityksessä mainittuun kotimaan kirjeeseen, joka oli lähetetty eteenpäin Unkariin on tuskin liittynyt jälkitaksoitusta, sillä jälkitaksoituksia käytettiin ilmeisesti vain kirjatuille ja vakuutetuille lähetyksille (sekä postiosoituksille ja postiennakoille). Kuitenkin kyseessä on eteenpäin lähetetty kirje, johon on lisätty puuttuva postimaksu – ilmeisesti ”ensimmäisen vastaanottajan” toimesta.

Toinen kommentti tuli M30 merkkien värisävyistä – puhun esityksessä siitä, että mielestäni värisävyt eivät ole M30 merkkien osalta kovin merkittävä asia. M30 merkeillä on muutamissa merkeissä ns. tunnettuja värisävyjä, mm. 8mk violetilla on selkeät kaksi päävärisävyä ja toisaalta 25mk sinisellä merkillä on taivaansininen ja sininen värisävy. Selkeiden värisävyjen osalta olen sitä mieltä, että ne voidaan erottaa, mutta merkkimallin aikana on suuri määrä pieniä värivivahteita mutta niiden merkitys on mielestäni pieni, sillä niiden perusteella ei esim. voida erottaa painoeriä (tilauseriä) samalla tavalla kuin mitä on tapana klassisen Suomen merkkien osalta. Sodan aikaisista painoeristä voi erien sisälläkin olla värieroja ja näin ollen erien ”tunnistaminen” niiden perusteella ei ole mielekästä. M30 osalta on tehokkaampia ja varmempia tapoja erotella merkkejä käytetyn paperin kautta ja leimaamattomien osalta myös liimojen kautta, näin ollen ”arvailu” värien kautta ei ole tarpeellista.

Esitelmä Suomen Filatelistiseurassa 14.1.

By

Kävin 14.1. maanantaina Helsingissä Suomen Filatelistiseuran vieraana pitämässä esitelmän keskeytyneistä postiyhteyksistä toisen maailmansodan aikana. Vaikka kokouksen oli määrä alkaa virallisesti kello 18 oli seuran puheenjohtaja Jouko Mattila pyytänyt minua saapumaan hyvissä ajoin, jotta voisimme aloittaa esitelmän jo tavallista aikaisemmin 17.45. Kun saavuin suoraan rautatieasemalta jo ennen viittä oli tupa lähes täynnä – seuran tilat Lönnrotin kadulla kuhisivat innokkaista filatelisteista, jotka tutkivat huutokauppakohteita ja keskustelivat keskenään. Minulle kerrottiin, että tällä kertaa paikalle oli kannettu ylimääräisiä pöytiä ja tuoleja, sillä paikkoja ei ole aina kaikille riittänyt. On selvää, että ainakin Helsingissä filatelisteja tuntuu riittävän. Kuulin, että Suomen Filatelistiseura on taas Suomen suurin kerho – taas siksi, että kilpailu Turun kerhon kanssa on kovaa, viime vuonna Turun kerho oli ollut suurin.

Yllä: Petri Jansson meklaa tavaraa maailmalle Lönnrotinkadun kerhohuoneistossa. Filatelistiseuran huutokaupoissa on paljon kohteita ja lähtöhinnat ovat järkeviä.

Esitelmäni aiheena oli siis toisen maailmansodan aikana katkenneet postiyhteydet ja siinä kävin läpi Talvisodasta alkaen katkenneita postiyhteyksiä aina sodan jälkeisiin postiyhteyksien uudelleenavautumisiin saakka, sekä vielä ”sokerina pohjalla” Kiinan kommunistisen vallankumouksen aiheuttaman postin keskeytyksen. Käytännössä materiaali, jota käytiin läpi oli lähes kaikki M30 merkeillä varustettua, jos kohta muutamia juhlamerkkejäkin oli mukaan sattunut. Kupletin juoni hyvin lyhyesti sanottuna oli se, että kun sotatoimet olivat joko taisteluiden käynnissä ollessa estäneet jollekin alueelle tai kyseisen alueen kautta postin kulun, olivat yhteydet keskeytyneet. Suomen osalta tämä tarkoitti sodan aikana tyypillisesti sitä, että Saksan vallatessa alueita katkesivat yhteydet kyseisille alueille ja vallattujen alueiden kautta Saksan vihollismaihin. Suomen ollessa sodassa (Neuvostoliittoa vastaan) katkesivat yhteydet Neuvostoliiton kautta Yhdysvaltoihin ja Saksan vihollismaihin. Esitelmä eteni punaisena lankanaan ”toisen maailmansodan aikajana” jota seurailtiin esittelemällä eri tapahtumiin liittyviä ”keskeytyneitä” kohteita. Lisäksi joihinkin yksittäisiin tapahtumiin, kuten Mussolinin vapauttaminen Gran Sassolta ja siihen liittyvään historiaan, josta kerholaiset minulle kertoivat lukeneensa myös Helsingin Sanomien vähän aikaa sitten julkaistusta jutusta, käytettiin hieman aikaa. Erikoiset tapahtumat mehustavat mielestäni esitelmiä sopivasti ja mieleen jää ”hulluja juttuja”, joita voi naureskella. Vaikka paikalla oli lähes sata henkeä, kuunneltiin esitystä tarkkaavaisena.

Yllä: Lönkalta käteen jäänyt kohde. Painotuotekirje ilmeisesti helmikuulta 1947 Helsingistä Semilyyn Tsekkoslovakiaan. M30 2½mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille 1.1.1947-31.12.1947 2,50mk. Semily on paikkakunta Liberecin lähellä Pohjois-Tsekissä, verrattaen lähellä Puolan rajaa.

Esityksen jälkeen alkoi huutokauppa. Filatelistiseuralla huutokauppa onkin huomattavan erilainen, kuin monessa muussa kerhossa, nimittäin tavaraa riittää – myytävänä oli arvioni mukaan parisataa kohdetta (jos ei enemmänkin) ja meklarina toimii Petri Jansson. Värikkäällä kielenkäytöllä yleisöä ruoskimalla tavara tuntuu menevän kaupaksi tehokkaasti – myyntiprosentti lienee jossain 95% paikkeilla. Hinnat ovat edullisia ja hinta laatu varmasti kohdallaan.Tällä kertaa malli 1930 tavaraakin oli myytävänä, mm. merkkejä kansiossa ja paljon leikettä. En lähtenyt näihin mukaan, mutta joku nämäkin aarteet osti. Vaikka huutokaupasta ei minulle mitään M30 tavaraa siunaantunutkaan, en silti jäänyt täysin osattomaksi, sillä eräs kerholainen, tietäen minun tulevan paikalle, oli ystävällisesti ottanut mukaansa 2½mk vihreän singlekohteen, painotuotekuoren Tsekkoslovakiaan. Niitä minulla ei vielä ollut tarpeeksi ja päädyimme tekemään kaupat.