Yllättävä putkiremontti saa aina mielen järkkymään, näin myös allekirjoittaneen kohdalla kävi. Hengentuotteen saaminen digitaaliselle alustalle on siksi ja kiireiden takia ollut viimeaikoina tavallista vaikeampaa ja blogikirjoituksia ei ole syntynyt. Järkytys on kuitenkin nyt ohi ja kiirekin hiukan hellittämässä, vaikka maailma tunnetusti pitää saada aina jouluksi valmiiksi. Olin marraskuun lopussa, satavuotisjuhlien jälkeen Suomen Filatelistiseuran kokouksessa Lönnrotinkadulla pitämässä esitelmän otsikolla ”Erään lähetyksen tarina”, jossa kerrotaan 1930-luvulla kulkeneen lentokirjeen matka Suomesta Australiaan. Esitystä oli kuulemassa oman arvioni mukaan kuutisenkymmentä SF:n jäsentä ja Internetin kautta joitakin kuuntelijoita. Pyrkimyksenä oli tallentaa esitys, mutta tätä kirjoittaessani en tiedä miten sen asian osalta onnistui. Jos tallenne onnistui ja tulee saataville, niin linkkaan sen tähän postaukseen tai jopa yritän saada videon kiinnitettyä suoraan tekstin joukkoon. Postihistoria selvästi kiinnosti, koska sain paljon palautetta ja mikä parasta korjauksia tekemiini virheisiin mm. liittyen Canberran kaupungin sijaintiin suhteessa Sydneyhin sekä lisätietoa siitä, että Bahrainista on käytännössä öljy jo loppunut.
Esityksen jälkeen pidettiin perinteinen kerhohuutokauppa, jossa oli myytävänä noin sata kohdetta – sain itsekin ostettua jonkun kohteen kotiin viemisiksi – itse asiassa M30 kohteita sisältäneen pienen erän. Lisäksi kävi niin sopivasti, että SP-lehden huutokaupan osalta sain noutaa ostamani kohteen. Eli kertakaikkinen usean kärpäsen yhdellä iskulla litistys – tehokkuusajattelun kannattajana kävin lähellä nirvanaa.
Noin viikkoa myöhemmin kävin Hämeenlinnan kerhossa pitämässä esitelmän kotimaan lentopostista aina vuoteen 1962 asti. Paikalla oli arvioni mukaan yli 40 jäsentä ja oli mukava kuulla, että vuoden 2021 aikana kerhoon on liittynyt myös uusia jäseniä. Ystävällisesti minut tultiin hakemaan rautatieasemalta, mikä olikin hyvä juttu, sillä pakkasta oli lähemmäksi 20 astetta, kunnioitettava lukema, joka olisi tehnyt noin parin kilometrin kävelymatkasta asemalta ”kerholle” viileähkön kokemuksen. Esityksen jälkeen pidettiin arpajaiset, joissa palkintopöydällä oli runsaasti tavaraa ja huutokauppa, jossa huudettavana oli pitkä rivi kohteita. Kerhohuutokaupoissa hinnat eivät lähde laukalle ja ne ovat erinomaisen tärkeä osa kerhotoimintaa, näin Hämeenlinnassakin.
Hämeenlinnan kerho järjestää 2022 syyskuussa kansallisen TAVASTEX näyttelyn. Pikkulintu on visertänyt korvaani, että paikalle saattaa tulla myös M30 kokoelma tai pari, sekä muutakin M30 kiinnostavaa. Kehotan kaikkia tulemaan reippaasti mukaan näyttelyyn omalla kokoelmallaan – ei anneta pandemian lannistaa harrastustamme!
HTO huutokauppa päättyi 12.12. Myytävänä oli n. 40 M30 filateliakohdetta ja saman verran postihistoriakohteita. Lisäksi muissa kuin M30 osastoissa oli joitakin kohteita. Kuten tavallista myytävänä oli paljon loistoleimattuja merkkejä – näiden kauppa kävi kohtalaisen hyvin, sillä nopea katsaus paljastaa, että M30 filatelian myyntiprosentti huitelee jossain 65 nurkilla. Viiden pennin loistoleimainen merkki myytiin 49 eurolla, muita kympin pohjista ylemmäksi nousseita loistoja olivat 2mk vihreä (34€) ja 10mk violetti (42€). Kiintoisa oli myös väärenteeksi leimattu värimanipuloitu 10mk saimaa merkkikohde, jossa kaksi filunkia oli myytävänä.
Postihistoriapuolella oli alun perin myytävänä numerolla 266 postitaksataulu, jolla oli 2mk keltainen merkki. Tällaisia 2mk taksaisia postitaksatauluja tunnetaan käsittääkseni vain yksi kappale ja siinä on käytetty 2mk vihreää leijonamerkkiä. Lähempi tarkastelu taksataulun merkin paremmin näyttävästä suurennoksesta osoitti, että kyseessä oli ilmeisesti tilanne, jossa joku oli saanut ajatuksen siitä, että liimaamalla summittainen 2mk keltainen merkki taksataululle voisi mahdollisesti saada jotain myytävää aikaan. Tämän asian huomaaminen johti siihen, että kohde vedettiin pois myynnistä ja hyvä niin. Viidenkymmenen euron pohjilla olisi mahdollisesti tullut kallista ja pahaa jälkeä.
Kallein postihistoriapuolen kohde oli tällä kertaa kotimaassa 1940 Helsingistä Kokkolaan lähetetty lentokirje, joka oli siis lentänyt Petsamoon asti vievää lentoreittiä pitkin. Kotimaan lentokirjeet kyseiseltä ajalta, välirauhan ajalta ovat vaikeita kohteita eikä niitä ole joka viikko myytävänä. Tämä oli ostavalla yleisöllä tiedossa ja kohteesta tehtiin jo hyvin varhain tarjouksia – loppuhinta eli reippaasti yli 300 euroa huutomaksuineen kertoo siitä, että tarvitsijoita oli enemmän kuin yksi. Kuori, jolta toinen merkki oli pudonnut ja jolle oli jäänyt 75p oranssi merkki yksin ”postimerkit irtautuneet” leimauksen kera myytiin 131 eurolla. Kohde oli siltä kannalta kiva, että sillä oli 75p merkki yksin kuorella ”järkevästä” syystä – merkillehän ei minään aikana ole mahdollista löytää oikeataksaista yksittäiskäyttöä lähettämiseen tarkoitetulla taksalla, mutta tässä tapauksessa kyse ei ollut väärätaksaisesta lähetyksestä, vaikka merkki yksin kuorella olikin. Toinen mahdollinen yksittäiskäyttö voisi olla ulkomaan lunastus.
Kiinnostavia olivat myös Tallinnaan lähetetty kirjattu kirje Suomen ja Viron välisellä sopimustaksalla (myyntihinta n. 20 euroa) ja Luxemburgiin 40p vihreän merkin yksittäispostitteena lähetetty painotuote (myyntihinta 24 euroa). Kirjatut M30 merkein asianmukaisesti maksetut kenttäpostipaketit kokoelmalehdeltä nousivat 110 euroon sotilaspostin osastolla ja M30 12mk ehiökortin palautuspuoli Sveitsistä meni kaupaksi kympin pohjilla. Myytävänä ei ollut super kanuunoita, mutta myynti oli kohtalaisen hyvää ja hinnat lähtivät osittain hyväänkin nousuun. Olisiko niin, että M30 keräilyssä on pienen pientä nostetta… tai ainakin jonkinlaista pinnan alla lillivää väreilyä.
