malli1930.fi

Vierailu Riihimäellä, huutokaupat ja modernin filatelian kohde

By

Käväisin Riihimäellä tutustumassa paikallisen kerhon toimintaan ja pitämässä esitelmän. Riihimäki on noin tunnin junamatkan päässä Helsingistä ja aktiivinen filateliapaikkakunta, sekä osa ”Hämeen kerhojen” porukkaa, jotka yhdessä saavat aikaan näyttelyitä ja tapahtumia. Paikalle tullessani kerho oli jo täydessä vauhdissa ja huutokauppakohteet kiersivät. Osallistuminen on sinänsä vilkasta, että lähes jokainen tuoli oli käytössä ja ilman sen suurempaa laskemista arvelen paikalla olleen noin parikymmentä kerholaista.

Riihimäen kerhotila on viihtyisä.

Lyhyen kokouksen jälkeen aloitin oman esitelmäni, joka tällä kertaa käsitteli Siperian kautta 1940-1941 välirauhan aikana Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen kulkenutta postia. Ajatuksena on se, että tämän lyhyen ajanjakson aikana Saksan vihollismaihin, erityisesti brittiläiseen kansainyhteisöön ei ollut mahdollista lähettää postia Saksan kautta, vaan se ohjattiin Neuvostoliiton läpi Itä-Aasiaan, josta se edelleen kuljetettiin Tyynen Valtameren yli. Siperian kautta tuona aikana kulkenut posti ei sinänsä ole erityisen harvinaista, mutta siihen liittyy omat kommervenkkinsä, jotka toki pitää ymmärtää ja ”äkätä”, jos haluaa tästä asiasta päästä perille. Esityksen jälkeen pidetyssä huutokaupassa oli joitakin kymmeniä kohteita, joista suurin osa meni kaupaksi.

Riihimäen kerho järjestää 2023 maaliskuussa Riihex 2023 kansallisen näyttelyn. Ja pitämäni esityksen, jota en tämän syvemmin tässä avaa, pontimena on juurikin näyttelyyn valmistuva yhden kehyksen kokoelma aiheen ympärillä, jota rakentelemme kolmeen pekkaan kahden muun keräilijän kanssa parasta aikaa. Esitys siis voidaan ymmärtää jopa jonkinlaisena markkinointina!

Riihimäen kerho on myös tehnyt näyttelyn tukemiseksi omakuvamerkin, jota saa ostaa vitosen hintaan. Painosmäärä on tiukka 200kpl ja rahat käytetään siis näyttelyn tukemiseen. Merkin kuva on sama kuin kortissa, jonka Liitto on painattanut. Tuomariston puheenjohtajana toimii Jukka Mäkinen, joka hoiti vastaavan homman mallikkaasti Hämeenlinnassa kuluneena vuonna ja näyttelytoimikuntaa vetää Riihimäen kerhon pj. Heikki Virtanen. Kannattaa siis tulla tälläkin kertaa tutustumaan näyttelyyn ja mikä ettei Riihimäkeenkin – vinkkinä totean, että olisi kiva, jos näyttelyorganisaatio julkaisisi jonkinlaista tietoa siitä mitä muuta paikkakunnalla on nähtävää ja nähtävänä, jotta olisi helppo orientoitua. Jos sellaista materiaalia tehdään, niin lupaan linkata sen myös tähän blogiin! Tiedän nimittäin, että perheen ”muut kuin filatelistit” on helpompi saada mukaan reissuun, jos voi tällaista infoa jakaa…

Huutokauppojakin ehti taas päättyä useampia. Vaasan kerhon huutokaupasta ei jäänyt kuin hieman etäinen kuva, nimittäin en juurikaan löytänyt tarjonnasta mitään ihmeellistä…. muuta kuin sen, että Vaasassa on inflaatio osunut hintoihin muuta maata kovemmin. Nimittäin muualla maassa saa rahalla paljon enemmän kuin Vaasassa, näköjään. M30 kohteista joita oli tarjolla on todettava, että lähtöhinnat olivat jo lähes tuplat verrattuna siihen mitä myyntihinnan olisi pitänyt olla – meklarilla on siis mennyt ”pilkku väärään paikkaan”. Näin ei kauppa käy ja käteen jää valtavasti työtä, turhaan. Mutta ei ole ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, eikä viimeiseksi jää. Varmasti jo ensi kerralla on hinnoitteluun palannut realismi… Forssan Huutokortti huutokaupassa ei ollut varsinaisesti ihmeempää M30 tavaraa myynnissä tällä kertaa. Muutamia Norjaan lähetettyjä lähetyksiä oli tarjolla ja kuten tiedämme on Norja huomattavasti Ruotsia ja Tanskaakin parempi kohdemaa, kun pohjoismaisilla taksoilla lähetettyä postia kerätään. Hinnoittelu on lähtöhintojen osalta kunnossa, vaikkei tällä kertaa mitään kanuunoita ollutkaan. On kuitenkin todettava, että M63 keräilijöille oli myynnissä muutamia vähän parempia kohteita, mm. pikkupaketti Belgiaan ja M54 keräilijöillekin jotakin. On ollut sen verran kiire, että en ole ehtinyt ajoissa ”raportoida” näistäkään huutokaupoista ja jälkikäteen on hieman ohutta analyysin kanssa.

HTO huutokauppa päättyi noin viikko sitten, myytävänä oli sekä M30 filateliaa, että postihistoriaa. Ei mitään sen kummallisempaa, mutta muutamia pikkuhyviä. Filateliapuolella pääasialisesti loistoleimaisia merkkejä, joista mainittakoon 300mk lentokone-merkin loisto, joka nousi aina 88 euroon saakka kympin pohjistaan. Huomattava nousu. Myytävänä oli myös kaksi asianmukaisesti väärennökseksi leimattua värimanipuloitua 10mk Saimaa merkkiä. Nämä siniset ihmeet olivat siis päätyneet Hannu Kaupin pöydälle, joka tuntee ”kehittelijöiden” metkut. Jonkinlaisella kemiallisella systeemillä on värimuutos saatu aikaan ja yritetty tehdä pa-ku prosessilla roskasta kultaa. On todettava, että M30 merkkien osalta vahingossa sattuneita väri-erikoisuuksia ei ole olemassakaan, joten näitä kauppaavat henkilöt ovat yleensä oman elämänsä sirkustirehtöörejä ja illuusion uskominen on keräilijän omissa käsissä.

Väärenteiksi leimatut kaksi 10mk Saimaan värivammaista merkkiä, kuva HTO huutokaupoista.

Saimaata sai 15 euron hinnalla, eli myös väärenteet kiinnostavat – nousua limitistä oli kuitenkin yli 50%. Postihistoriapuolella ei päästy nautiskelemaan suurista ihmeistä – myytävä tavara oli aika tavallista, joukossa kuitenkin muutamia kiinnostavia. Yhdysvaltoihin 10.3.1945 lähetetty lentokirje nousi yli 50 euron. Muistamme, että postiyhteys Yhdysvaltoihin alkoi sodan jälkeen 6.3.1945, joten kirje oli sinänsä ”aikainen” avautumisen jälkeen. Taksa oli oikein 4½mk kirje ja 2*9mk lentolisä yhteensä 22½mk. Erityisen harvinainen kohde ei ole, mutta taksakeräilijälle kuitenkin hyvä ja tarina yhteyksien aukeamisen takia selkeä. Edellä mainittuun Siperian Kautta postihistoriakokoelmaan sopiva kohdekin oli myytävänä, nimittäin Kiinaan lähetetty postikortti 2mk punaisen merkin yksittäiskäytöllä vuodelta 1941. Kortti on siis kulkenut ensin Moskovaan, josta Siperian rataa pitkin joko Vladivostokiin tai Manchurian rataa pitkin suoraan Pekingiin. Sieltä se on kulkenut Kiinan sisäisessä postissa Shanghaihin. Onko kortti mennyt Vladivostokiin, vai suoraan Pekingiin riippuu postisäkeistä, joissa kortti on kulkenut – missä säkit avattiin ja reititettiin uudelleen. Jos Moskovassa, saattaa olla, että kulku on ollut suoraan Pekingiin. Joka tapauksessa kortti on siisti ja sille on laitettu aikoinaan myös joulumerkki, mikä lisää ajan kuvaa. Jonkinlainen kiinalainen leimakin kortilta löytyy, kotimaisen sensuurileiman lisäksi. Lähtöhinnaksi oli laitettu 40 euroa ja kaupat tehtiin 77 euron kunnioitettavalla hinnalla. Hyvä kohde kyseessä.

Postikortti Kiinaan 1941. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Oikea taksa. Hyvä kohdemaa. Kulkenut Siperian kautta.

On todettava, että normaalioloissakin maaposti kulki Kiinaan Siperian kautta, näin ollen vuosina 1940-1941 Siperian kautta kulkeva reitti ei ole Kiinan postin osalta ”erikoisuus” sinänsä.

M30 osaston ulkopuolelta on todettava, että M17 jaksaa vahvana, lähes kaikki kohteet menevät kaupaksi. M54 puolella oli mielenkiintoinen lentokirje Israeliin ja numeroleimoista huippukohteilla maksetaan hyviä hintoja. Kaiken kaikkiaan aika tavanomainen huutokauppa tällä kertaa.

Modernin filatelian osalta on todettava, että lunastetut lähetykset ovat aikamoisen harvinaista herkkua. Siksi olinkin äärimmäisen hämmentynyt, kun minulle tuli ilmoitus siitä, että joudun lunastamaan postista lähetyksen, jossa postimaksua ei oltu kokonaan maksettu. Ajattelin, että mikähän huijaus tämäkin on, mutta kävi ilmi, että kyseessä oli aivan oikea asia – nimittäin lähettäjä (jolle myöhemmin soitin ja kysyin) kertoi, että oli luullut plus-merkkiin kuuluvan myös postimaksun. No tämähän ei todellakaan ole näin, mutta näin kyseinen lähettäjä oli kuvitellut. Kertoi lisäksi, että on lähettänyt paljonkin kirjeitä pelkällä plus-merkillä ja perille on mennyt… mitä siihen olisi pitänyt sanoa, en tiedä ja kuittasin homman hiljaisuudella. MUTTA tällä kertaa Posti oli asiaan puuttunut ja lunastustahan siitä sitten tuli.

Pahoillani en varsinaisesti ollut, koska asia on vähäpätöinen ja harvinainen – kun yritin muistella milloin edellisen kerran olen käynyt lähetyksen lunastamassa, niin ei suorastaan tullut mieleen ja arvelen, että se on ollut luultavasti markka-aikana, yli 20 vuotta sitten. Lisäksi tiesin, että kyseessä on sen verran harvinaista ”herkkua” että hyvää modernin filatelian kohdettahan tässä oltiin hakemassa…

Mikä ei ole muuttunut on, että lunastuksen saa maksaa merkeillä ja minullakin oli mukana kaksi ensimmäisen luokan ”omaa” merkkiä. Hienoa oli se, että paikallisen City Marketin asiamiespostissa on yhä leimasin ja he leimasivat merkit mielestäni aivan kauniisti. Katoavaa kansanperinnettä tämä leimaaminenkin… no alla näkyvässä kuvassa voitte nähdä lunastuskuoren tältä vuodelta.

Ilmeisen harvinainen lunastettu lähetys tältä vuodelta. Taksa: Lunastus postimaksu + 3,00€ = 5,10€

Mietin, että voisiko lunastuksia tehdä tekeleinä – tulin siihen lopputulokseen, että se saattaisi maksaa aika paljon vaivaa, nimittäin niin huonosti on viimeaikoina posti vastaaviin puuttunut. Saattaisi joutua lähettämään jopa kymmeniä lähetyksiä, että joku jäisi haaviin. Lähes mikä tahansa on mennyt läpi. Lieneekö kyseessä viittaus siihen, että tilanne on muuttumassa… sanon, että ”toivotaan niin”, nimittäin on ollut postihistorian kannalta väsynyttä, että lähetyksiä ei leimata ja kaikki menee läpi.

Joulu tulee ja jouluna tyypillisesti keräily etenee välipäivinä – saas nähdä miten käy tällä kerralla. Rästiin on jäänyt niin paljon, että tiedänkö enää mistä aloittaa. Vuodelle 2023 on kuitenkin odotettavissa vähintään yksi näyttely ja paljon huutokauppoja. Isossa kuvassa, saas nähdä miten sähkömarkkina tokenee ja talvi etenee. Paljon on mullin mallin ja hieman tuntuu siltä, että koko Euroopassa ollaan ajauduttu laput silmillä kuilun reunalle… toivotaan toivotaan toiminta johtaa yleensä turmioon. Se on monta kertaa nähty myös postihistoriassa – taksakirja kouraan ja selvitetään faktat ensin, niin ei tule munauksia. Mistä saataisiin talouteen ja energiapolitiikkaan ”taksakirja”, josta voisi lukea mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kun sitä tuskin on, niin on pysyttäydyttävä maalaisjärjessä… toivottavasti sitä riittää…

Huutokortti ja SF juhla-HK

By

Vuoden alkuun on ensin saatu ihmetellä Forssalaisten Huutokortti huutokauppaa, jossa M30 tarjonta ei ollut mitenkään erikoista – mukana myytävien joukossa kuitenkin oli jotakin mainitsemisen arvoista. Suomen Filatelistiseuran sataa ensimmäistä toimintavuotta juhlistava huutokauppa sitävastoin sisälsi laajemman kattauksen M30 mielenkiintoista. Käyn ensin läpi Huutokortin kohteita ja sen jälkeen keskityn SF:n juhlahuutokaupan antiin.

Kotimaan lentopostikortti 25.7.1949 Maarianhaminasta Tervakoskelle. Jälkitaksoitettu Turussa seuraavana päivänä. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1948-1.7.1950) 9,00mk + kotimaan postikortin lentolisä (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 11,00mk.

24. Huutokortti-huutokauppä päättyi 11.1.2021 illalla. Malli 1930 osastolla myytäviä kohteita oli alle viisitoista ja niistä kaupaksi meni arviolta kolme neljäsosaa. Erikoisuuksia ei tällä kertaa myytävänä ollut, mutta voidaan mainita, että automaattivihko V2 myytiin vitosella ja 50p keltainen rullamerkki jatkospala kolmella eurolla. Jatkospala oli mielestäni sopivan hintainen, sillä sellaisen jokainen M30 keräilijä kuitenkin tarvitsee kokoelmaansa. Postihistoriakohteiden osalta Huutokortti jäi tällä kertaa kohtalaisen kuivaksi – M30 osastolla ei ollut erityisempää, mutta jos tiheällä kammalla katsotaan löytyi huutokaupasta kuitenkin pari kiinnostavaa kohdetta. Toinen oli kotimaan lentopostikortti vuodelta 1949, jonka toinen merkki (4mk postitalo) oli ikävä kyllä laitettu kortin reunaan ja käännetty reunan yli kortin toiselle puolelle. Tähän kuitenkin liittyi kohtalaisen hyvä syy – nimittäin kyseessä oli jälkitaksoitus, reunaan kiinnitetty merkki oli leimattu Turussa, kun ”alkuperäinen” yläkulman merkki kantoi Maarianhaminan leimaa. Kuten moni tietää ovat kotimaan lentolähetykset aina 1940-luvun loppuun asti kohtalaisen hyviä ja paljon vaikeampia kuin esimerkiksi vastaavat lentolähetykset Ruotsiin. Tällaiset alun perin ”Maarianhaminan taksalla” lähetetyt ja mantereen puolella korjatut ovat tietysti hiukan tavallistakin epätavallisempia. Kohde oli myytävänä ”lentoposti” luokassa ja nousi neljän euron lähtöhinnastaan noin seitsemään euroon.

Toinen kiinnostava kohde oli Suomesta 1930 Belgiaan Poste Restante osoitteeseen lähetetty kirje, johon oli Belgiassa liitetty lunastusmerkki Poste Restante maksun maksamisen osoitukseksi. Tämä tapa kerätä erillinen lunastus Poste Restanten käytöstä ja maksaa se merkillä oli vallalla useassa Euroopan maassa, muttei koskaan Suomessa. Kohde myytiin ”erikoisuudet” osastossa pohjahinnallaan kolme euroa. Eli ei erikoisemmin mennyt.

Sataa vuottaan juhliva Suomen Filatelistikerho on yksi maamme aktiivisimmista filateliayhdistyksistä ja on kokoontunut verkossa koronasta riippumatta järjestäen huutokauppoja ja tuottaen iloa jäsenilleen. Eräs kollegaani totesi, että koronan suurin negatiivinen anti on elämän tylsyttäminen, kun moni pieni ilo jää kokematta – tuntuu kuin jokainen päivä olisi liian samanlainen. Tämä on varmasti totta ja siksi SF esiintyy valopilkkuna tässä synkkyydessä ja on esiintynyt jo sata vuotta! M30 blogi onnittelee ja kiittää sekä kumartaa!

Juhlahuutokaupassa oli M30 kohteita tarjolla useampiakin, mukana oli niin filateliaa kuin postihistoriaakin. Omalta osaltani homma meni sillä tavoin pieleen, että katsoin kelloa hiukan epätarkasti ja siitä johtuen en tajunnut huutokaupan sulkeutuvan – minulta meni ohi eräs kohde, joka oli tarkoitus kotiuttaa. Näin ei siis kuitenkaan käynyt, mutta jatkan luottavaisin mielin kohti seuraavia pettymyksiä. Mutta siinä missä toisen menestys on kolmannen korvapuusti aloitan huutokaupan ruotimisen.

50p keltaisen rullamerkin loppupää, jossa nauhan tekijän nimikirjaimet.

”Käyttösarjat 1930 -” osastolla oli myytävänä yli kaksikymmentä M30 kohdetta, mukana joitakin ihan kivoja filateliakohteita. Ensimmäisenä mainittakoon 50p keltaisen rullamerkin, eli automaattimerkin tullan alku, jossa rullan tekijä on merkinnyt nimikirjaimensa rullan alkuun. Jokaisessa rullassa oli tuhan merkkiä ja ne oli kiinnitetty toisiinsa kymmenen merkin paloissa. Joka kymmenen merkin välein merkit on numeroitu ja niiden välillä on paperijatkos. Näin sata merkittyä kymmenen pätkää on yhteensä tuhat merkkiä per rulla. Kohde lähti 15 euron pohjista ja saavutti 67 euron hinnan. Sopii seriöösiin M30 kokoelmaan mukaan automaattimerkkien kohdalle.

Esittelyarkeista leikatut hammastamattomat liimoittamattomat pystyparit seitsemälle eri merkkiarvolle myytiin yli satasella, lähtöhinnan ollessa 80 euroa. Nämäkin ovat kokoelmatavaraa. Muuten myytävänä oli loistoleimaisia M30 merkkejä, jotka menivät suurelta osalta kaupaksi ja kohteiden hinnatkin nousivat joissakin tapauksissa. Kaksi kuvamerkkien siirtymää, joissa 5mk Olavinlinna ja 9mk postitalo merkkien siirtymä oli laitettu yhdelle kohteelle nousi 20 euron lähdöstä 36 euroon. Tällaisten siirtymien hinta on joskus lähtenyt laukalle, nyt ostaja sai kohteen sopivasti.

Sähköpostiosoitus Oulusta 18.11.1930 Joensuuhun. Osoitusmäärä 250mk. Taksa: Postiosoitus (101-500mk) kotimaassa (15.1.1926 – 30.11.1931) 2,50mk + postiosoituksen pikalisä (15.1.1926 – 31.4.1931) 4,00mk = 6,50mk. Harvinainen ja sähkeen kanssa erinomainen kokoelmakohde.

Postihistoriakohteissa oli muutavia kiinnostavia tarjolla. Yksi kiinnostava kohde oli Oulusta Joensuuhun lähetetty sähköpostiosoitus, jossa oli asianmukainen sähke mukana. Kohde oli monen mielestä kiinnostava ja sen hinta oli lähtenyt 30 euron lähdöstä nousemaan jo ajoissa ennen huutokaupan päättymistä. Sähköpostiosoitukset ovat parempia lähetyksiä ja niitä ei tunneta M30 merkeillä kaiken kaikkiaankaan kovin montaa, arvioni on alle viisitoista kappaletta. Kun vielä otetaan huomioon, että sähköpostiosoitusten taksoja oli kahdenlaisia, niin tämä kohtalaisen pieni lukumäärä jakaantuu vieläkin pienempiin osasiin. Vuoden 1931 huhtikuun loppuun tuli sähköpostiosoituksen postiosoitusmaksun lisäksi maksaa myös pikalisä, joka myydyssä kohteessakin on maksettu. Tämän jälkeen maksettiin vain postiosoituksen maksu. Kohteen hyvyys ymmärrettiin ja siitä maksettiin tällä kertaa täysi hinta 356 euroa. Kyseessä on kuitenkin vaativampaankin M30 kokoelmaan sopiva kokoelmakohde.

ASEA suojareijitettyillä merkeillä maksettu postiennakko-kortti myytiin 35 eurolla, joka mielestäni ei ollut järisyttävän korkea hinta. Joskus reijitettyjen merkkien lähetysten hinnat ovat lähteneet keulimaan rankasti. Raskas korkeamman painoluokan pikapainotuote myytiin 35 eurolla – kohde oli hyvä ja ostaja sai sen kohtalaisella hinnalla. Kotimaan pika-lentopostikortti myytiin 30 euron pohjilla. Kyseessä oli vuonna 1955 Helsingistä Ouluun lähetetty kortti. Postikortit lentona ovat kotimaassa hyviä, mutta lisämaksuilla ne ovat erinomaisia. Tämä minulta meni ohi suun, kun sähläsin muuta samaan aikaan huutokaupan seuraamisen yhteydessä. Hinta oli mielestäni halpa, koska eipä näitä juuri ole näkynyt. Vaikka ollaan jo reippaasti 50-luvun puolella on kohde silti hyvä. Onnea kohteen sopuhintaan napanneelle!

Esperantopostikortti Englantiin 27.8.1946. 6mk punainen leijona single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk. Hyvä singlekohde.

6mk punaisen merkin singlepostikortti Englantiin myytiin 90 euron pohjahinnallaan. Kyseessä oli kohtalaisen siisti Esperanto-aiheinen postikortti tällä hyvällä singlellä. Vaikka viimeisten kymmenen vuoden aikana 6mk punaisia singlejä on tullut vastaan useita, on kohde kuitenkin parempi M30 käyttötarkoituksen mukainen singlekohde.

Kiinaan lähetetty 2½mk taksainen kirje vuodelta 1934 sai kannatusta 57 euron edestä. Eksoottinen kohdemaa kiinnosti. Kirje oli mennyt lähetyssaarnaajaperheeseen – vastaavia tunnetaan jonkin verran, myyty kohde oli kohtalaisen siisti ja siinä oli myös saapumisleimat kunnossa.

Muutakin huutokaupassa oli, mutta ei tällä kertaa tämän enempää…

Helmikuun huutokauppoja 2018

By

Huutokauppakevät jatkuu ja helmikuun puolen välin pintaan päättyivät Forssan kerhon Huutokortti HK ja HTO:n huutokauppa. Huutokortissa oli myytävänä lähes viisikymmentä kohdetta M30 osastossa. Tällä kertaa Huutokortin anti oli aika tavanomaista, mukana oli muutamia kiinnostavia ”pikkuhyviä” kohteita, kuten 50mk Tammerkosken silta singlenä kirjatulla paikalliskirjeellä vuodelta 1956. Tämä on paikalliskirjeen viimeinen taksa-aika M30 merkeille ja ei sittenkään kovin helppo single, myytiin vitosella jälkimyynnissä.

Yllä: Helsingistä 27.3.1958 (ilmeisesti) lähetetty kirjattu pikakirje Kuusankoskelle. M30 100mk Helsinki ja M54 10mk vihreä leijona sekapostite. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.6.1956 . 31.12.1962) 30,00mk + kirjaaminen (1.6.1956 – 31.12.1962) 30,00mk + kirjeen pikalisä (1.6.1956 – 31.7.1958) 50,00mk = 110,00mk. Kuva: Huutokortti HK.

Myytävänä oli myös muutamia kotimaan pikakirjeitä, jotka saavuttivat suosiota sen verran, että menivät kaupaksi pohjahinnoillaan tai pienillä nousuilla – yksi myytävänä olleista pikakirjeistä oli toisen painoluokan, mikä teki siitä mielestäni näitä muita paremman. Kotimaassa kulkenut kirjattu pikakirje, joka oli sekapostite mallin 54 kanssa, myytiin hieman yli 14 eurolla. Myytävänä oli myös vakuutettuja kirjeitä vuodelta 1945, joilla oli myös 10p M30 merkkejä, jotka saattoivat olla, tai saattoivat olla olematta jotain harvinaisempaa paperia (sellupaperi). Näiden kanssa en uskaltanut lähteä tanssimaan, koska ei ollut mahdollista päästä tarkistamaan asiaa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että jos on vuoden 1945 puolella lähetetty Helsinki-leimattu vakuutettu kirje, niin ollaan aika kovissa todennäköisyyksissä sen asian suhteen, että kyseessä on sellupaperinen merkki. ”Taka-Ylä-Posion” postitoimistossa lähetettiin sen verran vähän vakuutettuja kirjeitä, että kukaties pari vuonna 1935 tilattua 10p merkkien arkkia riittivät koko merkkimallin käypäisyyden ajalle vakuutettujen kirjeiden tarpeisiin… ja siksi pikkupaikkakuntien posteista lähetetyt vakuutettujen kirjeiden päällä olevat 10p merkit ovat vähemmän todennäköisesti sellupaperisia.

Siisti 3mk tummanoliivi singlenä Pohjoismaan lentotaksaisella kirjeellä jäi myymättä vitosen lähdöllä. Tämä oli jo kaikilla… rehellisyyden nimessä on todettava, että kyseessä ei ole mikään varsinainen aarre, mutta tämä lähetys oli mielestäni siisti. Ruotsiin mennyt 30-luvun pikakirje meni kaupaksi seitsemän euron limitillä. Myytävänä oli myös jokunen Pohjoismaiden ulkopuolelle mennyt kohde, muttei mitään järisyttävää.

HTO-huutokaupassa oli myytävänä M30 osastossa vain yhdeksän (9) kohdetta, ja silti mukaan mahtui muutamia kiinnostavia kohteita, tarkemmin sanottuna mielestäni kolme mielenkiintoista kohdetta. Ensimmäinen näistä oli vuonna 1968 kotimaassa, selkeän tarkoitushakuisesti M30 25 pennin merkillä lähetetty postikortti. Kyseiseen aikaan postikortin taksa oli 25 uutta penniä, eli 25  vanhaa markkaa vastaava summa. Jostain syystä kohdeselosteeseen oli kirjoitettu ”oikea taksa”, vaikka tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Tässä on kyseessä siis kohde, jossa postin vahingoksi käytettiin vanhentunutta merkkiä – M30 käyttöaika päättyi rahauudistukseen 31.12.1962. Tällaisia ”virityksiä” aina välillä näkee.

Yllä: Verkkorannasta (Porin läheltä) 29.11.1946 Manchuriaan Kiinaan lähetetty kirje. M30 10mk Saimaa Single. Takaisin lähetetty Moskovasta, paluun osoittavat leimat takana. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. Harvinainen.

Ulkomaisista kohteista mielestäni kiinnostavin oli erittäin mielenkiintoinen Kiinaan, Manchuriaan vuonna 1946 lähetetty, 10mk Saimaa merkin singlellä maksettu kirje, joka oli Kiinan sisällissodan takia käännetty Moskovassa takaisin lähettäjälle. Kuorelle on merkitty kiinnitetylle lapulle ranskaksi ”Retour l´absens d´echange” (mikä tietysti oikealla ranskalla kirjoitetaan eri tavalla, mutta Moskovan pääpostin ranskalla se kirjoitetaan näin) sen merkiksi, että kuori palautetaan lähettäjälle, koska postiyhteys on keskeytynyt.

Kiinassahan tapeltiin pitkään ja hartaasti, kommunistit Mao Zedongin johdolla ottivat yhteen Shian Kai Shekin Kuomintang puolueen joukkojen kanssa. Käytännössä vastakkain olivat vasemmisto ja oikeisto, eli aatemaailman asetelmiltaan samankaltainen juttu kuin Suomenkin sisällissodassa oli kyseessä. Tiedämme tietysti kaikki, että Mao Zedong voitti ja Kuomintangin kannattajat pakenivat Taiwanin saarelle. Maat ovat virallisesti käsittääkseni yhäkin sotatilassa – tai Kiinan kansantasavallan versio todellisuudestahan on, että Taiwan, tai Kiinan tasavalta, on vain maakunta ja osa Kiinaa eikä suinkaan oma valtionsa. Tätä näkemystä kansainvälinen yhteisö on syystä tai toisesta myötäillyt. On kuitenkin vaikea olla ajattelematta ettei Taiwan olisi oma valtionsa, koska sitä johdetaan täysin itsenäisesti ja sillä on oma armeija. No joka tapauksessa… kuten todettua tappelua oli pitkään – kiinalaiset aloittivat lyömiskilpailun jo vuonna 1927, kauan ennen Japanilaisten 1937 alkanutta Kiinan valloitusretkeä, joka päättyi vuonna 1945 Japanin häviöön toisessa maailmansodassa. Kiinalaiset pystyivät yhdessä rintamassa yhdessä vastustamaan Japanilaisia, mutta heti, kun Japanin peli oli pelattu ja sota ohi alkoi keskinäinen tappeleminen uudelleen vuonna 1946. Kesäkuun 20. päivä 1946 Shian Kai Shekin johtama yli puolentoista miljoonan miehen armeija hyökkäsi Pohjois-Kiinassa majailevien kommunistien kimppuun. Tästä johtuen postiyhteys on tämän kirjeen osalta keskeytynyt. Taisteluita käytiin vaihtelevalla menestyksellä aina vuoteen 1950 saakka, jolloin Kommunistit olivat päässeet niskan päälle – tätä vuosien 1946-1950 sotimista kutsutaan joskus Kiinan kommunistiseksi vallankumoukseksi. Sotimisen saldo oli 12 miljoonaa kuollutta.

Mielestäni tässä on kyseessä kiinnostava ja harvinainen postihistoriakohde, joka sitoutuu vahvasti maailmanhistorian käännöksiin. Kirjeen lähtöhinta oli 50 euroa ja aina viimeiselle vuorokaudelle saakka kirje oli ilman ainuttakaan tarjousta – olin hieman yllättynyt, mutta toisaalta ”kyttääminen” on nykyajan huutokauppatrendi – näin nettihuutokaupoissa nykyään toimitaan, kaikki peliliikkeet tehdään vasta aivan viimetingassa. Tällä kertaa viimetingassakaan ei tapahtunut kuitenkaan mitään – kohde myytiin limitillä; olen aidosti hämmästynyt.

Yllä: Helsingistä 9.12.1950 Vaasaan lähetetty 12mk punainen vastausehiökortti. Kortti on ns. ”kotimaan käyttöön tarkoitettu” versio, jossa ei lue tekstiä ”Carte Postale”. Harvinainen.

Mielenkiintoisin M30 ehiökohde oli myynnissä jostain syystä M30 filatelian ja postihistorian osastossa – ehkäpä myyjä arveli osaston sopivan paremmin myytävälle tavaralle. Myytäväksi oli nimittäin asetettu kotimaan käyttöön tarkoitettu 12+12 mk punainen ehiökortti, jossa ei siis ole tekstiä ”Carte Postale”, joka ulkomaille tarkoitetuissa korteissa on painettuna. Näitä kortteja pääsi yleisön käyttöön vain vähäinen määrä ja siksi ne ovat vaikeita ja voidaan sanoa harvinaisia. Minulle näitä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut kaksi kappaletta vastaan, tämä on niistä toinen. Tämä saattaa olla aikainen käyttö, nimittäin jos katsotaan LaPe luetteloa (itse katson vuoden 2010 versiota) on siellä merkitty käyttö alkamaan vuonna 1951. Kortin lähtöhinta oli 50 euroa ja se siitä oli jo aikaisessa vaiheessa tarjottu. Loppujen lopuksi kortti myytiin hintaan 71 euroa. Tämän ehiökortin harvinaisuus olisi mielestäni pitänyt ehdottomasti mainita kohdeselosteessa. Ilmeisesti ei ole yleisesti tiedossa, että nämä ilman Carte Postale kirjoitusta tavattavat 12mk+12mk ehiökortit ovat erittäin pahoja tapauksia… toisaalta, olen jo aiemmin todennut, että M30 ehiökeräilijöitä taitaa olla valtakunnassa todella vähän.

Ulkomaillakin on tapahtunut… Corbitts huutokaupassa Englannissa oli myytävänä viime kuun viimeisenä päivänä yhdeksäntoista sodanaikaisen kohteen erä pääasiallisesti lentopostia, joista muutama oli englantilaisen sensuurin pidättämiä Bermudalla. Kohteet oli lähetetty eri aikoina, mutta kaikki vapautettu vasta vuonna 1946. Jostain syystä kohde oli myytävänä Bermudan osastossa. Yksi näistä kohteista oli Suomalainen Yhdysvaltoihin lähetetty lentopostikohde, joka oli kokenut tämän saman kohtalon ja tullut pidätetyksi Bermudalla. Kohteesta oli ilmeisesti käyty jonkinlainen huutokilpailu ja se jäi paikalla olleelle huutajalle. Muutamia päiviä huutokaupan päättymisen jälkeen ilmeisesti kaikki kyseisen erän kohteet listattiin eBay:n kautta myytäväksi – myös tämä suomalainen kohde. Limitiksi oli asetettu 50 dollaria.

Yllä: Helsingistä, ilmeisesti vuonna 1941 Toledoon, Ohioon, Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje. M30 10mk Saimaa ja 1½mk harmaa leijonamerkki, yhteensä 11,50mk. Suomen ja englantilaiset sensuurit. Leimattu ”Held by British Censor – Released in January 1946” ja ”Released”. Kuva eBayssa olleesta kohteesta. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + lentolisä (-20g) USA:an (25.7.1939 – 30.9.1942) 8,00mk = 11,50mk. Harvinainen.

Minusta tuntuu, että Corbittsin osalta tämä jäi suuremmalta suomalaiselta yleisöltä huomaamatta ja paikalla ollut ilmeinen kauppias nappasi koko erän myyntiin… mutta näin ei käynyt eBayn osalta, vaan pikku hiljaa kohteen ollessa ”auki” sitä kävi huutamassa useakin keräilijä. Kohteen hinta keikkui pitkään alle 60 taalassa, mutta kuten näissä hommissa yleensä käy saatiin tälläkin kerralla aikaan ns. loppukahina, jonka seurauksena hinta nousi aina 267 dollariin asti. Viimeisen viiden sekunnin aikana kohteen hinta nousi 200 taalaa. Mahtoi erän ostanutta jobbaria hymyilyttää… Kohde on kuitenkin aikamoisen mielenkiintoinen, sillä ainakan minä en ole vastaavaa ennen nähnyt aiemmin myytävänä missään, kaksi vastaavalla leimalla varustettua Suomalaista pidätettyä lähetystä kuitenkin olen nähnyt Esko Seitsosen kokoelmassa Finlandia 2017:ssä – ainoita tunnettuja lienee kuitenkin kysymyksessä. Kokoelmakohteiden haalimisessa siis pitää olla tuntosarvet herkkinä myös ulkolaisissa huutokaupoissa eikä koskaan saa menettää toivoa – nytkin sama kuori myytiin kahteen kertaan viikon sisällä.

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 2

By

Kuten aiemmassa blogissa jo kuvailin, oli Finlandia näyttelyssä hyvä kauppiastarjonta, johon allekirjoittanutkin tutustui henkilökohtaisesti. Käytännössä kävin kaikki kauppiaat läpi etsinnöissäni, jotka olivat keskittyneet M30 postihistoriakohteiden löytämiseksi. Olin pohtinut, että jos yhdenkin uuden kohteen löytäisin kokoelmaani olisin hyvin tyytyväinen. Kaiken kaikkiaan tarjonta oli kokonaisuudessaan aika hyvää ja jos olisin aloittelemassa M30 keräilyäni olisin löytänyt mahdollisesti paljonkin kohteita, mutta kun ”tarvekartoitus on tehty” on aina vain vaikeampaa löytää kokoelmaan sopivaa materiaalia. Toki, kuten moni keräilijä, ostan silloin tällöin sellaisiakin kohteita, joita mielestäni ”halvalla saa” vaikka mitään varsinaista tarvetta ei olisikaan. Järjestäjien puolesta otettuja valokuvia Finlandia 2017 näyttelystä voi katsella tästä linkistä. Jokainen voi tutkia, josko löytää itsensä jostakin kuvasta! Kuvattuna on laajasti myös kauppiaiden kojuja (liittyen tähän postaukseen).

Yllä: Kuvioleima Kotka 26b kirjeellä Helsinkiin.

Yksi tekemäni löytö oli Suursaaren taisteluvalmisteluihin liittyvä kuvioleimakohde M30 merkillä, eli kuvioleima Kotka 26b. Tämä kuvioleima on kohtalaisen harvinainen ja sen ”idea” on, että tyypillinen ketjuleimasta löytyvä paikkakunta ja päivätiedon sisältävä ympyrä on korvattu seitsemällä viivalla näiden tietojen peittämiseksi. Leima siis on oikeastaan sotasensuurikohde. Kaikki tällä leimalla leimatut kohteet, jotka olen nähnyt ovat samalla 2,75mk violetilla M30 merkillä. Kuoren takana on Helsingin saapumisleima ja toiseen kertaan myöskin kyseinen kuvioleima. Tämä on kokoelmakelpoinen kohde, mutta minulla tällainen kokoelmassani jo on, joten ostin juurikin siksi että se oli mahdollista eikä oikeastaan mistään hyvästä syystä.

Yllä: Painotuotepostikortti Hangosta 23.10.1947 Baseliin Sveitsiin. M30 2½mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. 

UPU:n värimääritys painotuotteille on vihreä ja Suomi noudatti UPU:n toiveita hyvin tarkasti. Tästä on helppoa tunnistaa mitkä M30 merkit on tarkoitettu ulkomaan painotuotteille. Sodan jäkeen posti aukesi vähitellen ja painotuote lähetyslajina ei auennut samaan aikaan kaikkiin maihin – itse asiassa kaikkiin maihin painotuotteet olivat avautuneet vasta 1948 loppuun mennessä. Löysin eräältä saksalaiselta kauppiaalta Lauri Peltosen mainoskortin, joka oli kulkenut painotuotteena. Vaikka kyseessä on Peltosen mainos, niin kohde on mielestäni aika hyvän näköinen – kyseessä ei ole filateelinen lähetys sinänsä vaan mainos, myöskään mitään loistoleimaa ei selvästi ole haettu. Kyseinen 2½mk vihreä M30 merkki painotuotteella ei ole mitenkään erityisen harvinainen, mutta se ei myöskään ole aivan mitätön kohde. Tämä kortti lähti mukaani kympillä – mikä on mielestäni edullinen hinta, koska kohde on hyvän näköinen ja erinomainen esimerkki painotuotekortista.

Yllä: Bernistä Sveitsistä 4.7.1946 Kumpuun lähetetty tullattu kirjattu kirje. Tullausmaksuna 2kpl M30 2mk vihreitä ja M30 8/5mk päällepainamaleijona, yhteensä 12mk. Taksa: Kirjeen tullaus (1.9.1945 – 31.12.1946) 12,00mk. Erittäin harvinainen.

Kun löysin tullatun kirjeen eräältä Tanskalaiselta kauppiaalta alkoi hymyilyttämään – kirjeiden tullaus oli nimittäin harvinaista herkkua M30 aikana ja tullattuja kirjeitä on hyvin vaikeata löytää. Tyypillisesti tullauksia löytyy paketeille, muttei kirjeille – kirjeiden tullaukseen oli myös olemassa oma taksansa. Parasta kyseisessä kirjeessä mielestäni on se, että tullauksen maksamiseen käytetyt merkit on sijoitettu kirjeen etupuolelle, eikä takapuolelle, kuten usein myöskin tehtiin. Tämä tarkoittaa kokoelman kannalta sitä, että ei tarvitse ottaa erillistä kuvaa kääntöpuolesta, vaan kohde on sellaisenaan hyvä. Tässä tapauksessa minua miellyttää myös se, että tullaukseen on käytetty 8/5mk päällepainamaleijonaa, jolle tämä on myös hyvä filateelinen kohde. Toiveeni siis toteutui – löysin kokoelmaani mahtuvan kohteen, vaikka kun kauppias kertoi hinnan, oli hymyni hetkeksi hyytyä… mutta onneksi pokeri ei pettänyt. En usko, että kauppias ymmärsi kyseessä olleen tullaus-tapaus, vaan luuli kyseessä olevan ”tavallisen” lunastuksen. Tyypillisestä lunastetusta kirjeestä en olisi missään tapauksessa maksanut samaa hintaa, ne eivät nimittäin ole mitenkään erittäin harvinaisia, vaikka joskus näyttäviä ovatkin.

Yllä: Helsingistä 20.9.1933 Washington D.C.:n Yhdysvaltoihin lähetetty toisen painoluokan lentokirje. M30 10mk Saimaa vaaleanvioletti, 5mk Olavinlinna ja 3mk tummanoliivi, yhteensä 18mk. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 4,00mk + lentolisä (per 20g) Yhdysvaltoihin (21.11.1929 – 31.10.1936) 7,00mk *2 = 18,00mk.

Telakka-teatteriravintolan yläkerrassa järjestetystä keräilytapahtumasta sain hankittua kolmekymmentäluvun alkupuolella USA:an lähetetyn toisen painoluokan lentokirjeen. Kysymyksessä on USA:n lähetystöstä pääministerille lähetetty kirje. Hyvää kirjeessä on se, että sen aikaiset korkeamman painotuotteen lentokirjeet ovat ihan hyviä kohteita ja vielä parempaa se, että 10mk Saimaa merkki on vaaleanvioletti. Tälle merkille hyvien kohteiden löytäminen ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta lähetysten, joissa on jotain muutakin kuin vain merkki hakeminen saattaa kestää pitkäänkin. Tässä kohteessa lukee takana, että se on ollut osana FDR:n (Franklin Delano Roosevelt) postimerkkikokoelmaa ja sen on postimerkkiliike Harmer leimannut – tämä asia on tietysti ns. hubbabubbaa, joka on Yhdysvaltain presidenttien ympärillä tapahtuvan busineksen tekemisen yksi ilmenemismuoto. Mitään filateelista lisäarvoa ei tämä asia kohteelle mielestäni tuo. Toki tämä on jonkinlaista ”tarinaa” joka kohteeseen liittyy ja sitä kautta ehkäpä jonkun silmissä jopa nostaa kohteen arvoa.

Yllä: Lentokirje Tampereelta 21.5.1958 Cantoniin, Kiinaan. M30 35mk Olavinlinna ja 2mk vihreä leijonamerkki, yhteensä 37mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.6.1956-31.3.1959) 30,00mk + lentolisä (per 5g) Kiinaan (1.10.1957-31.3.1959) 25,00 = 55,00mk. Taksa aivan päin mäntyä!

Tulin ostaneeksi Kiinaan menneen lentokirjeen, jonka taksa oli pielessä – ongelmia tuotti hailukka leima, jonka päivämäärää en nähnyt kunnolla ostohetkellä. Näitä aina välillä sattuu – toki mukanani ei ollut myöskään taksaluetteloa (miksi?), josta olisin voinut saada osviittaa oikeasta taksasta. Tämä on sarjassamme tyhmästä päästä kärsii koko rahapussi. Kiinaan 50-luvulla menneet kirjeet ovat aika hyviä kohteita, koska paikalliset olot olivat sekavat ja siksi postia on säästynyt vähän ja sitä lähetettiin Suomesta Kiinaan vähän.

Laareja kaivellessani huomasin itseäni kiinnostavan asian: M30 ehiöiden hintataso on alhainen ja laskenut vielä ”viimenäkemästä” – ilmeisesti ehiökeräily M30 osalta on hiljentymässä. Syitä tällaiselle tilanteelle voi tietysti olla useita, mutta veikkaan, että niillä, jotka ovat merkkimallin ehiöitä keräänneet alkaa tilanne olla ns. ”täydellinen” ja toisaalta kiinnostuneita on vähän. Yhteensä nämä syyt tarkoittavat, että hinnat pysyvät alhaalla. Olen laittanut näitä ehiöitä sivuun, jos jotain kiinnostavaa on tullut vastaan, mutten ole niihin mitenkään erityisesti satsannut – paukut ovat menneet pitkälti M30 postihistoriaan. Tälläkin kerralla jäi muutamia M30 ehiökohteita haaviin.

Yllä: Turusta 26.1.1939 Berliiniin Saksaan lähetetty 2mk punainen carte postale ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00 mk.

Ehiökortteja osteltaessa on oltava tarkkana sen suhteen, että tulee ostettua ”taksanmukaisia” kortteja. En tällä niinkään tarkoita sitä, että postitaksa olisi oikein vaan erityisesti sitä, että kortilla on tarpeeksi kirjoitusta, jotta kortti täyttää postikortin tunnusmerkistön. Paljon postikortteja lähetettiin tervehdyksinä ja niihin kirjoitettiin vain viisi sanaa tai vähemmän. Tällaiset olisivat kulkeneet tyypillisesti edullisemmin painotuotteena ja näin olleen niitä ei voi pitää parhaina mahdollisina kohteina ehiökorttikokoelmassa, sillä ehiökortit ovat nimenomaan tarkoitettu postikorteiksi.

Yllä: Kristiinankaupungista 18.2.1948 Hampuriin Saksaan lähetetty 6mk oranssi ehiökortti 1mk vihreällä M30 lisämerkillä, yhteensä 7mk. Brittiläisten miehitysjoukkojen sensuurileimaus. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00 mk.

Aivan samalla tavalla kuin postimerkkien postihistoriapuolella on ehiökokoelmissakin huomioitava kortin alkuperäinen käyttötarkoitus. Suomessa noudatettiin UPU:n väriohjeistusta ja punaiset ehiökortit oli nimen omaan suunniteltu ulkomaan käyttöön. Muun väriset (oranssit ja keltaiset) olivat lähtökohtaisesti tarkoitettu kotimaan ja Pohjoismaiseen käyttöön, poikkeuksia tietysti on (erityisesti ei-carte postale punaiset).

Yllä: Turusta 4.8.1947 Dresdeniin venäläiselle miehitysalueelle Saksaan lähetetty 7mk punainen carte postale ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00 mk. Kortin takana asianmukainen käsin kirjoitettu viesti vastaanottajalle.

Kaikki nämä kolme yllä olevaa ehiökohdetta maksoivat alle tai noin kympin kappale, joten hinnat eivät päätä huimaa. Seitsemän markan punainen carte postale ehiökortti (huom! on olemassa myös 7mk punainen ehiökortti ilman ”Carte Postale” tekstiä, joka oli tarkoitettu kotimaata varten) on mielestäni hintaansa parempi kohde.

Kaiken kaikkiaan mitään erityisen suurta määrää M30 kohteita minulle ei jäänyt haaviin, mutta olen tyytyväinen, koska mukaan tarttui kokoelmaan mahtuva kohde. Näin ei suinkaan tapahdu joka päivä!