Vuosi 2022 on taputeltu ja vuoden loppu tyypillisesti menee Joulun ja välipäivien vietossa… välipäivinä nykyään odotellaan ja luetaan saapuneita joulukortteja, jotka sopivasti saapuvatkin ensimmäisenä ”postipäivänä” aaton jälkeen… näin kävi tälläkin kertaa. Osa joulukorteista oli tullut ”ohileimatuiksi” ja lähes partiolaisessa hengessä kävinkin leimauttamassa niistä muutaman vuoden viimeisenä päivänä Salon City Marketin asiamiespostissa muistoksi kuluneesta vuodesta. Sain lisäksi muiston kuluneesta leimasimesta, joka saattaa olla jopa viimeinen Salo-leimasin laatuaan. Korttien lisäksi sain eräältä keräilijäkolleegalta Turusta tutkittavakseni valokuvat Mallin 1917 keräilijästämme Pekka Rannikosta Turun Sanomissa ilmestyneestä jutusta, joka oli otsikoitu niinkin lennokkaasti kuin ”Merkkien lumoissa”. Jutussa esitellään vakavampaa filateelista keräilyharrastusta ja näyttelytoimintaa.
Se mikä Kimmo Rantasen kirjoittamasta jutusta teki mielenkiintoisen oli, että sisältö ei ollut moneen kertaan nähtyä tyhjää löpinää ”paperilappusten keräilystä” vaan fiksua kertomusta siitä mitä näyttelyfilatelia oikeasti on ja siitä mitä filatelian maailmaan kuuluu – kansainvälisestä kattojärjestöstä ja näytteilleasettamisen säännöistä lähtien. Juttu oli siis kiinnostava tiedollisesti sekä innostava ymmärtämään, että filatelia on muutakin kuin huru-ukkojen ja akkojen sekavaa pyristelyä säilyttää jotain vanhaa – jopa pieni kilpailullisuus, tutkimuksellisuus ja mahdollisuus olla osa jotain isompaa välittyivät. En osaa arvata kuinka paljon opastusta Pekka oli lehtimiehelle antanut, mutta saatan uskoa helposti, että valistustyötä on tehty, onnistuneesti. Toivottavasti tämä hyvä julkisuus ja kertaus siitä, että harrastuksemme on erittäin mielenkiintoinen, tuo jonkun uuden aktiivin harrastuksemme pariin. Itse kohteista jutussa puhuttiin aika vähän, mutta kuvia oli useammastakin, kannattaa lukea, jos tulee vastaan!
Vihdoinkin minulla oli aikaa tutustua kunnolla Postihistoriallisen yhdistyksen julkaisemaan kirjaan, joka käsitteli erästä suomalaista kokoelmaa – luin itse asiassa Jouluaattona postihistoriakirjaa lähes koko aamun ja imuroin tietoa kyseisen kokoelman lehdiltä. Joulupäivänä tutkinkin omia varastojani ja vertailin oliko mahdollisesti jotain kiinnostavaa jäänyt hyppysiini… ja jälleen sain todeta, että tieto on valtaa. Muutaman sivuun pistetyn kohteen osalta tuli mukava yllätys – etiäinen oli osunut oikeaan ja kohteiden tarina sai aivan uutta väreilyä, kun taakse tuli ”jännän näköisyyden” lisäksi myös tietoa. Tässä ei ollut kyse M30 asiasta, vaan hieman muusta, mutta pitää sivistää itseään myös muun postihistorian ja filatelian osalta kuin vain oman erityiskiinnostuksensa kohteen osalta – se auttaa eteenpäin erityisesti silloin harvoin kun pääsee keskustelemaan esimerkiksi kohteiden vaihtamisesta.
Välipäivien iloksi saapui myös netistä ostamani kuori perille – belgialainen kauppias oli ilmeisesti laittanut sen heti maksun saatuaan postiin. Kyseinen kuori on lähetetty 1948 Belgiasta Suomeen, Helsinkiin ja maksanut 4,15Fr. Kun katson kuoren oikeaa yläreunaa, tulee minulle mieleen, että lieneekö siihen lisätty 3,15Fr merkki jälkikäteen, kun leiman kaaret eivät näytä menevän normaalisti merkin päälle. Eli lieneekö tässäkin ollut tarkoitushakuinen filunki jollakulla mielessä – näin se on ehkäpä nähtävä. No oli miten oli… tutkimalla lisää kuorta huomataan, että takana on saapumisleimaus Helsinkiin 15.8.1948. Kirje on lähetetty Ahlström osakeyhtiöön, josta se on eteenpäin lähetetty Grand Hoteliin Tukholmaan Ruotsiin. Tätä varten ja kulkunopeutta lisätäkseen Ahlströmillä on etupuolelle lisätty 17.8.1948 leimattu 2mk vihreä M30 leijonamerkki, jolla on maksettu kuorelle lentolisä Pohjoismaissa sekä sininen Par Avion lentolipuke.
Kirje on ehtinyt Tukholmaan vasta 30.8.1948, mikä on siis yli 10 päivää 17.8.1948 leimapäivän jälkeen! Vastaanottaja on ehtinyt eteenpäin Ruotsistakin ja kirje on useiden leimojen ml. Grand Hotelin oman leiman saattelemana lähetetty takaisin lähettäjälle, joka lienee selvinnyt kirjeen sisällöstä, koska takana ei ole lähettäjän tietoja. Belgialaisen filatelian osalta kohde on tärvätty, koska sitä on lähdetty kaunistelemaan ja tietysti alun perin siitä on irroitettu luultavasti joku jonkun mielestä ”parempi merkki” tai merkki on itsestään irronnut. Kohteen M30 ”juttu” kuitenkin säilyy, eli kyseessä on eteenpäin lähetetty kirje, johon on maksettu vain lentolisä Pohjoismaissa. Tällaisen asian esittelyyn kohde mielestäni sopii tästä ”rikoksesta” huolimatta. Fakta on kuitenkin se, että olisin jättänyt tämän ostamatta, jos olisin huomannut rikkeen tarjouksen tekemisen hetkellä. Kuvasta en osannut tätä huomata ja jätinkin myyntikanavan palautepuolelle viestin asiasta. Onneksi en joutunut aivan hirveästi maksamaan tästä kohteesta, jos olisin, olisi käpy nyt jäässä kuin oravalla.
Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa nro 27 päättyi vuoden lopussa. M30 myytävää oli sekä filateliaosastolla (noin 15 kohdetta) kuin postihistoriassakin. Filateliapuolella ei ollut tykkikohteita myytävänä, mutta kauppa kävi kohtalaisen hyvin ja lähes kaikki kohteet myytiin. Postilähetysten osastossa myytäviä oli alle kymmenen ja näistä minulle jäi mieleen ainoastaan erä, jossa myytiin vakuutettuja kuoria, joista yksi oli lähetetty Tanskaan. Mukana ollut kuva oli resoluutioltaan aika heikko eikä sen perusteella pystynyt tekemään varmoja havaintoja kohteista. Tämä on tietysti aika harmittavaa, koska eräkohteita ei saa palauttaa, jos kohde ei olekaan ok.
Erä myytiin 41 euron hinnalla, joten sen oli huomannut enemmän kuin yksi keräilijä. Kotimaan vakuutettujen lähetysten hinta on pudonnut kuin lehmän häntä sen jälkeen kun muutamia isoja lähetyseriä tuli markkinoille. Perus kotimaan vakuutetusta lähetyksestä ei paria euroa enempää tunnu saavan. Ulkomaan vakuutetut ovatkin sitten asia erikseen ja kaukomaille vakuutetut ovat kalliita kohteita. Eurooppaan ja Pohjoismaihinkin hyviä ja tämänkin kohteen hintaa veti tuo Tanskaan lähetetty kohde. Kaiken kaikkiaan tämän kertainen JFP:n huutokauppa oli M30 keräilijälle kohtalaisen hiljaista meininkiä.
Mitä 2023 tuo tullessaan? Aiemmin jo todettiin, että ainakin RIIHEX2023 näyttelyn Riihimäellä maaliskuussa (kehysmaksulappukin tähän näyttelyyn jo tuli, muistakaa maksaa ajoissa). Lisäksi tiedossa on paljon kerhojen kokoontumisia ja huutokauppoja. Ulkomaan näyttelyitäkin on tiedossa, jos kohta itse en niihin pysty osallistumaan. Hiukan on pakko todeta, että odotukset eivät ole mitenkään erityisen korkealla, mutta tiedän, että kunhan saan hiukan tuulta purjeisiin kevään alkaessa ja lämpötilojen kohotessa alkaa mielikin muuttua positiviisempaan suuntaan.
