Kevät tekee taas tuloaan ja siitä varma merkki on Turun Kevät tapahtuma, joka tänä vuonna osui tälle päivälle ja huomiselle, eli tarkemmin sanottuna 22.-23.4.2023. Tilaisuuden järjestämispaikkana on Turun Seurakuntien juhlasali aivan Aurajoen kupeessa Kirkkosillan kohdalla. Kävellessään autolta paikalla on mahdollista ihailla suomalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan, siis Turun tuomiokirkkoa ja sen miljöötä, joen toiselta puolelta käsin. Sitten viimekerran on yksi asia muuttunut, nimittäin kaikki lähitienoiden parkkipaikat ovat muuttuneet rahanimentäkoneiksi Turun kaupunkimolokin loputtomaan kitaan. Näin Salolaisena, eli ollen kotoisin kaupungista, jossa ei ole ainuttakaan maksullista parkkipaikkaa… tämä tietysti tuntuu pahalta. Kun ”sakkoa” maksetaan peltilehmän paikoittamisesta on kyseessä tietysti suorastaan elämän iloa vähentävä asia. Jätämme jälleen aforismit sikseen ja siirtykäämme itse asiaan, eli tilaisuuteen.

Kuten asiaan kuuluu paikalla oli näyttely, jossa oli näytillä useita kokoelmia niin kortteja kuin merkkejäkin. Ei kuitenkaan mitään erityisesti M30 kiinnostavaa, mikä tietysti oli harmi, mutta ei varsinaisesti himmentänyt muuten hyvää fiilistä. Myyjiä paikalla oli parisen kymmentä, mikä myöskin on tietysti hieno juttu – tavaraa oli taas saatavilla runsaasti ja kuten tavallista, hinnat vaihtelivat pöydästä toiseen. Mielestäni runsas myyjien määrä on merkittävä hyöty harrastajalle, erityisesti jos mukana on myyjiä, joita ei usein näe. Tällöin on jonkinlainen mahdollisuus tehdä myös löytöjä, mikä onkin ehkäpä keräilyn suurin suola. Kuvista on mahdollista nähdä, että Turun kerholla on käytössään ns. A kehykset, joissa jokaisessa kehyksessä on paikka kolmellekymmenelle kokoelmalehdelle, eli kahdelle näyttelykehykselle. Tämä eroaa Liiton kehyksistä, joissa on paikka 16 sivulle per kehys. Jakokin on erilainen 5*3 eikä 4*4. Mikäli kokoelmaan sijoittaa A3 sivuja tai koko kokoelma on tehty A3 sivuilla asialla on merkitystä, muuten tällä asialla ei ole juurikaan merkitystä.

Saavuin parin Salon kerhon jäsenen kanssa paikalle jo ennen virallista aukiolon alkamista ja paikalla oli jo tuolloin jonkin verran väkeä ja kaikki kehykset valmiina. Eli päästiin aikaisuudesta huolimatta välittömästä kiinni itse asiaan. Pikainen kokoelmien läpikäynti ja sen jälkeen tutkimaan myyntipöytiä… Mitä sitten tällä kertaa löytyi? Olin yllättynyt positiivisesti, nimittäin ihan mukavasti löytyi kaikenlaista, myös M30 kohteita.

Nappasin eräältä pöydältä postivaunuleimalla leimatun kotimaassa lähetetyn aivan perus kuoren. En tiedä oikeastaan miksi, mutta hiukan teki mieli tutkia kohdetta ja postileimaa. Olen aiemminkin todennut, että osaamiseni junaleimojen osalta on huonoa ja siksi ajattelin yrittää sivistää itseäni ostamalla kohteen, jotta olisi ”pakko” selvittää mistä on kysymys. Eli tuumasta toimeen: Kohteella on hyvin yleinen 2mk karmiini M30 leijonamerkki ja taksa on kotimaan kirjeen taksa kaksi markkaa. Määränpää on Viipuri, Papula. Leimaus on 23.4.1937 junaleimalla p.vaunu 24, joka aivan erinomaisen (jos saan kehua) Antti Lehmuksen ja Olavi Helmisen ”Postia Junalla” kirjan mukaan ollut käytössä 1.2.1928-16.3.1940 rataosuudella Pieksämäki – Eilisenvaara. Leima ei suinkaan ole harvinainen, vaan yleinen ja ym. kirjasta käy ilmi, että sen käyttöaika on ollut pitkä, 3.4.1928-15.9.1951! Kyseessä on 25mm halkaisijaltaan oleva leima ja sen tunnistenumero on 24.4.03. Kun kohteita määritellään, on tällainen tieto avuksi ja antaa mm. tuomareille käsityksen siitä, että vihkiytyminen on hyvällä tasolla, kun on ”edes” jaksettu katsoa kirjasta, että mitä kohteella oikeastaan tapahtuu. Saadaan lisäväriä kohteisiin, vaikka niillä olisi muutakin meneillään. Tämä kohde maksoi yhden euron, eikä se varmasti arvokkaampi olekaan. Rautatieleimoja vaikuttaa olevan edullisesti saatavilla euron laatikoissa niiden kerääminen on varmasti mielekästä puuhaa, varsinkin kun referenssi löytyy kirjasta. Kaiken keräilyn ei tarvitse olla erityisen kallista.

Toinen ostamani kohde on kotimaan lentopostia Kuusankoskelta Maarianhaminaan vuodelta 1950. Kyseessä on firmaposti Pohjoismaiden Yhdyspankkiin, eli pankkiin, joka yhdistyi Kansallisosakepankin kanssa 1996 ja muodosti Merita-nimisen pankin. Merita oli aina mielestäni aivan täysin epäonnistunut nimi pankille… mieleeni tuli jonkinlainen kahvipaketti, ei suinkaan mikään finanssikeskus. Nimi ei kuitenkaan jäänyt erityisen pitkäikäiseksi, sillä jo vuonna 1997 Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa ja sai nimen Merita-Nordbanken… eli vielä kammottavamman sanahirviön. Kun pankkiin yhdistettiin vielä Tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse oli syntynyt laajempi Pohjoismainen pankki ja sen nimeksi muodostui vuonna 2000 Nordea. Suomessa nimi otettiin käyttöön vuonna 2002. Sinänsä oli jonkinlainen sääli, että vanhat nimet joutuvat unholaan, sillä sekä Yhdyspankilla, että Kansallisosakepankilla oli pitkä historia suomalaisessa pankkimaailmassa ja näidenkin yritysten pankkimiehiä on aina ollut mukana myös filateliassa! Nykyisistäkin näyttelyfilatelisteistammekin osa on ns. pankkimiehiä. Pankit ovat aina lähettäneet paljon postia, tunnetaankin paljon hyviäkin pankkien lähettämiä kirjeitä lähestulkoon kaikkialle maailmaan. Tämän kertainen kohde on pikana lähetetty lentokuori ja sen taksa muodostuu kirjeen (per 20g) taksasta (1.7.1950-31.12.1951) 20,00mk + pikalisästä (1.1.1948-31.12.1951) 25,00mk + lentolisästä (1.10.1942-31.12.1962) 2,00mk ja on näin ollen yhteensä 47,00mk. Kotimaan lentopostilähetykset, joille on maksettu lisämaksuja ovat aina hieman parempia kohteita. Tästä jouduin pulittamaan setelirahaa.

Muuta löytynyttä olivat Englantiin vuonna 1936 lähetetty lentokirje ja Sveitsiin 1943 lähetetty kirje. Lentoliikenne oli 1930-luvun puolessa välissä jo vilkasta ja yöpostilennoilla, joita lennettiin kesäisin, kulki myös lentolisämaksuton posti lentäen reiteillä Eurooppaan. Vuonna 1936 suomalainen lentoposti kulki yhä ponttoonikoneilla Ruotsiin ja Viroon, koska maakenttiä oli olemassa vasta Turussa. Malmin kenttä valmistui juuri vuonna 1936 kovan kiireisen rakentamistyön jälkeen. Nimittäin Tukholman Bromman kenttä oli valmistunut aiemmin 1936 ja sieltä oli ajatus lentää Suomeen nimen omaan maakoneilla… ja asia ei voinut edetä ennen kentän valmistumista. Ensimmäinen ulkomaalainen kone laskeutui Malmin kentälle 16.12.1936 ja se oli ABA:n Junkers Ju 52 3M ”Södermanland”, josta tässä blogissa juuri edellisessä kirjoituksessa oli puhetta. No siinä missä Ruotsissa 1936 jo pitkälti lennettiin maakentiltä oli Suomi yhä lähtökuopissaan ja Englantiin lähetetty kirje, josta nyt siis puhutaan, lensi Suomesta ensimmäisen lentonsa ponttoonikoneella. Leimasta käy selvästi ilmi, että lähetyspäivä on 21.10.1936 ja kellonaika 15. Kaivamme esiin vuoden 1936 kiertokirjeet ja katsomme sisällysluettelosta lentopostia käsittelevien kiertokirjeiden numerot. Ensimmäinen asiaan liittyvä kiertokirje on numero 45/1936, joka kertoo meille, että ilmapostin kuljetus reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma yhdistyy yöpostilinjoihin välillä 1. toukuuta – 3. lokakuuta. Eli ”ohi meni”, nimittäin kirjeemme on lähetetty 21.10.1936 ja ei siis kulkenut näillä linjoilla. Asia tietysti ei ole niin ”polttava” sillä lentolisä on maksettu ja kirje kulki maksimaalisesti lentona – mikäli kyse olisi muusta kuin lentomaksu-maksettu kirjeestä, olisi ns. peli pelattu ja kirje olisi mennyt eteenpäin Tukholmasta junalla. 16.10.1936 siirryttiin linjaan Helsinki-Turku-Tukholma, eli Tallinna putosi pois. Joka päivä lennettiin Helsingistä 13.45 ja oltiin Tukholmassa 15.30. Tämä siis tarkoittaa, että kun kirje on leimattu klo. 15 se lensi vasta leimaamista seuraavana päivänä, eli 22.10. Mutta eipä hosuta, nimittäin KK 88/1936 kertoo, että ”komento takaisin” – yölennot jatkuvat vuoden 1936 loppuun saakka ja KK 45/1936 mainitut linjat toimivat vuoden loppuun asti. Tämä tarkoittaa sitä käytännössä, että kirjeemme on kulkenut 22.10. ensin reitillä (Tallinna)-Helsinki-Turku-Tukholma lähtien Helsingistä klo 13.45 ja ollen perillä Tukholmassa 15.30 ja jatkanut yölennolla Tukholmasta eteenpäin reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Köln – Lontoo klo 19.40 ollen perillä Lontoossa viideltä aamulla 23.10.

Tunnemme Englantilaisen postin tehokkuuden ja suuhumme tulee suorastaan lontoonrakeiden anismainen lakritsinen maku, kun kuvittelemme postinkantajan kantavan kuorta kohti Knightsbridgen hienostoaluetta ja sujauttavan sen Wilton Place 37:ssä sijaitsevan asuintalon postiluukusta sisään. Paikka on aika lähellä Buckingham Palacea, jossa henkilöt, joilla on ns. enemmän rautaa kauluksessa kuin allekirjoittaneella asustelevat ja juovat teetä. Jätetään asian mehustaminen sikseen ja siirrytään seuraavaan kohteeseen, joka on siis 1943 Sveitsiin kulkenut lähetys. Kuten olemme Filatelistista saaneet lukea oli Sveitsi maa, johon postiyhteys säilyi käytännössä koko sodan ajan, lukuunottamatta hyvin lyhyttä keskeytystä vuonna 1945. Asia on jollakin tapaa uskomaton, nimittäin kaikkiin muihin maihin pl. Ruotsiin posti keskeytyi pidemmäksi aikaa. Tämä ei kuitenkaan tee kohteesta mitenkään erityistä, nimittäin postia Sveitsiin tunnetaan sodan ajalta jonkin verran. Leima kertoo kirjeen tulleen lähetetyksi 15.12.1943 Helsingistä. Sensuurissa on käyty, ja numero on 24, joka oli käytössä Helsingissä. Taksa Sveitsiin oli ulkomaan taksa, joka oli lähettämisen aikaan 4½mk. Joskus vastaavia kohteita näkee kovilla hinnoilla myynnissä. En oikein tiedä miksi. Ei kannata maksaa liikaa.

Mukaan tuli muutakin, kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu Turkuun. Parasta antia oli tietysti tavata keräiiljäkolleegoita ja vaihtaa kuulumisia. Lohileivät ja kahvikin maistuivat. MUTTA pakko on antaa palautetta siitä, että leipien hinta oli lähtenyt käsistä. Vaikka on selvä, että halua on tukea yhteistä harrastusta, niin olisi syytä pitää kohtuus mielessä! Kun ne parkkimaksutkin ovat tulleet mukaan kuvioon. Tämä on sitä inflaatiota nyt!