malli1930.fi

Vierailu HFF:ssa ja Hellman

By

Juuri olin ehtinyt ”toipumaan” Forssan kerhon 90-vuotisjuhlista, kun tieni vei minut vierailulle Helsingfors Frimärkssamlare Förening rf:n eli HFF:n kerhoiltaan Lönnrotinkadulle Helsinkiin. Olin saanut kutsun kerhon rahastonhoitaja Johan Blomsterilta jo aiemmin ja olimme sopineet, että pidän esitelmän aiheesta kotimaan lentoposti. Ja kun kyse on ruotsinkielisestä seurasta, esitelmäkin pidettäisiin ruotsiksi. Näin tapahtuikin – eli kerhoillan virallisen osan päätyttyä pidin esitelmän paikalla olleelle noin kahdenkymmenen hengen yleisölle. Jäsenten joukossa oli selvästi lentopostiin liittyvää tietoa, koska moneenkin kohtaan esitystä tuli keskustelussa hyviä kommentteja. Kiinnostava ja ehkäpä tämänkin blogin lukijoita kiinnostava tieto on mm. se, että Petsamosta vuonna 1922 kesällä tehdyt lennot, jotka tehtiin ilmavoimien koneilla ja joilla kuljetettiin postia on tarkastikin dokumentoitu ja kulkeneen postin määrä on tarkasti tiedossa. HFF:n jäsen mainitsi tarkan ja dokumenteista selviävän kulkeneiden lähetysten lukumääränkin – se saattoi olla 80. Tässä nähdään miten huono ihmisen muisti on… oikein jäkikäteen hävettää oma tyhmyyteni, kun en kirjoittanut tietoa ylös. Kuitenkin on siis olemassa dokumentti, josta lukumäärä käy ilmi (jos sattumalta ko. henkilö lukee tämän blogin, niin mielelläni laitan tarkan tiedon ja sen lähteen tähän blogiin tiedoksi). Keskustelimme myös siitä, että montako kyseisillä, ehkäpä ensimmäisillä tunnetuilla kotimaan postilennoilla kulkenutta postia on nykyisin jäljellä – päädyimme siihen lopputulokseen, että alle viisi kohdetta on ”aktiivisessa muistissa”. Kohteet on tyypillisesti leimattu Petsamossa 27.4.1922 ja tulo (tai kauttakulku)leimaus Rovaniemellä 28.4.1922 – tämä nopeus, päivässä Petsamosta Rovaniemelle ei olisi ollut mahdollinen ilman lentokuljetusta.

Toinen asia, josta keskustelimme olivat Vaasan ja Oulun edustan kelirikkolennot, joista tunnetaan runsaasti ”erikoisleimattuja” kuoria vuodelta 1946. Eräs kerhon jäsen oli asunut Oulussa lähellä kenttää, jolta rajavartioston koneet nousivat kelirikkolentoja lentämään – hän kertoi näkemästään ja tunsi lentäjiäkin nimeltä. Lennothan jatkuivat vielä 1946 jälkeen vuosikausia, Hailuotoon saatiin ympärivuotinen lauttayhteys vasta vuonna 1968.

Siitä olikin jo tovi vierähtänyt, kun olen viimeksi esitelmöinyt postihistoriasta ruotsiksi ja minun täytyikin hiukan palautella mieleeni muutamia termejä – mutta kaiken kaikkiaan esitys meni ilmeisesti ihan hyvin ja kuuntelijat jaksoivat kiinnostuneina loppuun saaakka.

HFF:n jäsenistä on olemassa matrikkeli. Tämä on ”mukava” tapa dokumentoida toimintaa.

Maan vanhin postimerkkikerho, 1893 perustettu HFF on arkistoinut tarkasti tietoja liittyen toimintaansa ja jäseniinsä. Tietoa löytyy mm. verkkosivuilta ja seuran matrikkelista, joka on mukava tietoteos filatelisteista, käy ilmi jäseniä kautta aikojen olleen yli 1200 ja aktiivisista jäsenistä on matrikkelimaisessa muodossa tietoja. Kyseessä on mielestäni mukava tapa ylläpitää jäsenlistausta, joka antaa jäsenille ”läheisemmän” kiintopisteen toisiaan kohtaan. Toki pienissä kerhoissa, joissa jäseniä on vain muutamia ei matrikkelin tekeminen ole tarpeellista, toisaalta se ei olisi raskastakaan… juuri siksi, että jäsenten lukumäärä on pieni. Mieleen tulee, että esimerkiksi ”Hämeen kerhot” voisivat yhdessä tehdä matrikkelin. Olen hyvä ohjaamaan muille töitä – pahoittelut!

Esityksen jälkeen siirryttiin huutokauppaan, jossa oli myytävänä arviolta jopa sata kohdetta kaikenlaista filateliaa. Lähtöhinnat eivät kerhohuutokauppojen tapaan päätä huimanneet, muutamalla eurolla oli mahdollista saada omaan keräilyyn sopivia kohteita. Malli 1930 kohteita ei tällä kertaa ollut myynnissä, vaikka HFF:n puheenjohtaja Carl Appelberg on M30 postihistoriamies. Ostin kotiin viemisiksi levyllisen väärennöksiksi leimattuja M17 merkkejä tai oikeammin leimauksia. Kuten tiedämme on muutamia leimattuina kalliimpia M17 merkkejä jälkileimattu ja filunki-leimattu paljonkin, kun näitä väärenteitä sattuu aitouttajan pöydälle, leimataan ne ”stempel falsch” leimalla. Kannattaa aina katsoa merkin takapuolelle, jos eteen tulee ”kallis” leimattu M17 tai muu merkki – voi päästä vaikeasta mietinnästä helposti, jos leimaus kertoo tilanteen olevan filunki. Esimerkiksi kulmaleimatuista 25mk merkeistä lienee suuri osa filunkia ja aidot leimatut tapaukset ovat ihan oikeasti aika vaiketa. M30 merkeissä valheellisia leimauksia on vähemmän, koska yksittäisten merkkien hinta ei ole korkea. Loistoleimattujen osalta tämäkin tilanne on tietysti toinen – joskus on nähty uskomattomankin korkeita myyntihintoja ja tämä tietysti saattaa innoittaa väärentäjiä luomaan kauniita loistoja. Näitä ei ole kuitenkaan aivan valtavasti näkynyt – onneksi. Tässäkin blogissa on kuitenkin aivan viimeaikoinakin kerrattu jälkileimattuja postihistoriakohteita, joiden osalta varovaisuus on aina hyväksi. Otin mielestäni muutaman valokuvankin, mutta jostain syystä en nyt niitä löydä – jos löydän myöhemmin, niin lataan ne värittämään blogia…

Hellman Huutokauppojen 126 kierros pyörähti käyntiin torstaina 12.10. ja kesti aina lauantaihin 15.10. saakka – eli kysymys on neljä-päiväisestä tapahtumasta, joka nykymuodossaan pääosin tapahtuu Internetin välityksellä. Myytävänä tällä kertaa oli yhteensä yli 3000 kohdetta, kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Filateliaan ja postihistoriaan aiemmin keskittynyt huutokauppatoiminta on nyttemmin levinnyt sisältämään myös design ja vintage keräilytavaraa, rahoja ja militariaa. Huutokaupan ensimmäinen päivä onkin varattu näille ”uusille” katergorioille. Filateliaa myytiin torstaista lauantaihin – suomalainen filatelia ja postihistoria keskittyivät pääasiallisesti perjantaille. M30 osastossa oli tällä kertaa myytävänä parikymmentä kohdetta, joista viisi postihistoriaa.

Hieno arkinosa, jolla 2,75mk merkin siirtymä selkeästi näkyvillä. Näyttelytasoinen kohde. Kuva Hellman huutokaupasta.

Myytävänä oli ns. esittelyarkeista hammastamattomia pareja (mh. 230€) ja toisessa kohteessa ryhmiä. Nämä ovat tarpeellisia vakavaan filateeliseen kokoelmaan kuuluvia kohteita. Muuta filateliaa edustivat laskokset ja siirtymäkohteet, joita oli myytävänä joitakin. Ehkä kiinnostavin filateliakohde oli isompi arkin osa 2,75mk violetista M30 leijonamerkistä, jossa arkki ja sitä kautta merkkikuva on liikkunut ylöspäin suhteessa hammastukseen – eli hammastus oli mennyt väärään paikkaan aiheuttaen näin hienon siirtymän. Isommat siirtymäryhmät ovat vaikeita kohteita ja sopivat vaativaankin kokoelmaan. Tämä ei ollut jäänyt huutajilta huomaamatta ja kohteen hinta nousi 50 euron lähtöhinnasta pitkälti yli 300 euroon.

Mukana myytävien joukossa oli myös kaksi kiinnostavan näköistä postihistoriakohdetta, toinen 3½mk sinisellä merkillä Viroon 1939 lähetetty ja Englantiin eteenpäin lähetetty kirje ja toinen lentokortti Sveitsiin vuodelta 1945 lokakuulta, joka oli ensin palautettu lähettäjälle ja sitten lisämerkkien kanssa uudelleen eteenpäin lähetetty. Kumpikin kohde, vaikka kiinnostavan näköinen, oli väärätaksainen. Vuonna 1939 kirjeen taksa Viroon oli 2mk ja ”ulkomaille” 3½mk – tämä johtui siitä, että maidemme välillä oli voimassa postisopimus, jonka taksat olivat voimassa. Kortin taksa Sveitsiin vuonna 1945 lokakuussa oli 6mk – kortille oli alun perin laitettu vain punainen 3mk leijonamerkki, mikä sinänsä aina herättää tunteita M30 filatelisteissa. Kortti oli lähetetty takaisin lähettäjälle ja leimattu tätä osoittavin leimoin, lähettäjän toimesta merkkejä oli lisätty 5mk Olavinlinnan ja 2*1mk M30 leijonamerkin verran. Yhteensä kortille siis oli saatu aikaiseksi 10 markan edestä postimaksua. Kun lähettämisen aikaan postikortin lentolisä Sveitsiin oli 3½mk, ei kuudesta ja 3½ eurosta saa kymppiä kasaan muuten kuin pyöristämällä… ja ”se ei käy, se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy”.

Kiinnostavan näköinen postikortti Sveitsiin 1945. Kuva Hellman Huutokaupat.
Kirje Viroon 1939, 3½mk sininen leijona yksin. Kuva Hellman Huutokaupat.

Vanha totuus siitä, että ”moni kakku päältä kaunis” piti jälleen paikkansa. Näistä kiinnostavista kohteista maksettiin käytännössä lähtöhintoja, eli ne eivät lähteneet laukalle. Referenssikohteina ihan kiinnostavia, vaikka tosiaan väärillä taksoilla. M30 teki muutenkin kauppansa ja myyntiprosentti oli 100 – eli kaikki myytäväksi Malli 1930 osastoon laitettu meni kaupaksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että siinä kaikki, vaan M30 osaston lisäksi mallin kohteita oli runsaastikin myytävänä erien joukossa. Itse asiassa postihistorian puolella kovimmat kohteet löytyivätkin erien joukosta. Erityisen kiinnostavia eriä M30 keräilijän kannalta olivat mm. myyntinumeroilla 2421 ja 2677 myydyt kohteet.

Kohteessa 2421 mukana ollut M30 keräilijää kiinnostava palautettu kohde.

Kohteen 2421 seloste kuului seuraavasti: ”Lunastus-, selite- ym leimoja ja poikkeavia lähetyksiä erä yli 20 kpl” ja se kuvauksen mukaisest sisälsi lähetyksiä, joille oli laitettu jos jonkinlaista leimaa ja selitettä, mukana myös M30 kohteita. Näistä kiinnostavin M30 kohde oli yllä näkyväss kuvassakin mukaan otettu 8mk/5mk violetti M30 leijonamerkillä Ruotsiin lähetetty kirje, jonka oli sotasensuurin tarkastuksessa todettu sisältävän jotakin sellaista, mitä ei Ruotsiin saanut lähettää – tietoa tai sisältöä, ja kuori oli lähetetty takaisin lähettäjälle Poriin. Kirjeen sisältö olisi pitänyt näyttää tullille. Vastaava, vuonna 1944 lentopostina myöskin Ruotsiin lähetetty kuori myytiin joitakin vuosia sitten ja se oli näytillä Harri Ala-Honkolan Malli 1930 näyttelykokoelmassa viimeksi muistaakseni SFEX2020 näyttelyssä Helsingissä. Kyseisenlainen kielletyn tavaran takia takaisin lähetys ei ole kovin tavallinen asia ja kohde on siksi hyvä.

Kohteessa 2677 oli tarjolla M30 keräilijälle sitä ”parempaa postihistoriaa”, nimittäin kohteessa oli mukana 20mk postitalo-merkillä maksettu postin henkilötodistus. Kohde oli laadultaan erinomainen ja harvinainen – itse asiassa toinen tunnettu 20mk merkillä maksettu M30 henkilötodistus. Toinen mahdollisuushan on 5mk merkillä maksettu, joita tunnetaan muutamia. Asia oli myös mainittu kohdeselosteessa ja sen huomasivat myös keräilijät. Lähtöhinnastaan 100 euroa kohde nousi aina 900 euroon asti, mikä on M30 kohteesta / erästä yleensä korkea hinta. Mukana oli myös hyvä lentolähetys Japaniin vuodelta 1946, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytetty”, sekä Intiaan lähetetty lentolähetys. Kyse oli mallin 1930 kokoelmaerästä, jonka M30 kuvamerkkien myynnistä oli kysymys.

Uusi tuttavuus: 20mk postitalo-merkillä maksettu postin henkilöllisyystodistus. Leimattu Pori 1.12.1943. Vaikea ja hyvä kohde, toinen tunnettu.

Postihistoriallisesti kiinnostava Japaniin lähetetty kuori ei taksaltaan vastannut mitään tunnettua, mutta on muistettava, että tuona aikana ei ollut välttämättä olemassakaan taksaa Japaniin, koska yhteys tosiaan oli keskeytynyt. Ostaja sai hyviä kohteita ja onkin jännittävää nähdä milloin ja missä nämä kohteet tulevat seuraavan kerran esiin! Hinta oli absoluuttisesti korkea, mutta kohteiden tasokin hyvä – puheet M30 filatelian hintojen laskusta voidaan osittain asettaa uuteen valoon. Kanuunoja on ollut harvemmin tarjolla, tällä kertaa tämä. On pakko todeta, että tämän kertainen Hellman ei ollut pettymys M30 keräilijän osalta ainakaan, jos pohditaan myytävänä olleiden kohteiden tasoa.

Lukemattomissa myytävänä olleissa erissä saattoi olla mukana mitä tahansa – erien hinnat nousivat aikamoisen paljon ja ihmettelin asiaa hieman, ilmeisesti rahaa on käytettävissä filateliaan ja sitä käytetään. Toivottavasti ostajat saivat rahoilleen vastinetta. Oma saantoni oli kovin rajattua ja tuli tällä kertaa edulliseksi… mikä tietysti ei vie keräilyä eteenpäin, mutta jättää pahan päivän varalle painetta tilille. Pakko painaa leuka rintaan ja mennä päättäväisesti kohti uusia pettymyksiä.

Muita huomioita huutokaupasta tuli myös tehtyä – kävin kääntymässä Naantalissa ja huomasin, että filatelistit ovat aktiivisesti näytössä katsomassa kohteita, ikään kuin COVID aikoja ennen oli tapana. Näin monta tuttua paikalla. Lisäksi huomasin, että huutokaupan sähköinen järjestelmä toimi erinomaisesti ja erikoisena kiitollisuutta herättävänä huomiona on todettava, että Hellman huutokauppoja pyörittävälle yhtiölle täysin ”hyödytön” palvelu, jonka rakentaminen on varmasti maksanut ihan oikeata rahaa, eli myytyjen kohteiden listaus kuvineen ja hintoineen on ilmestynyt mukaan palveluun. Tämä on keräilijälle erittäin tärkeä asia ja asioita dokumentoivalle aivan erinomaisen hieno juttu, pakko olla iloinen tästä asiasta ja hiukan rummuttaakin, koska kyse ei ole itsestäänselvyydestä.

Eiköhän tämä taas tästä!

TAVASTEX-22

By

Hämeenlinnassa järjestettiin 9.-11.9. kaikin tavoin erinomaisesti järjestelyiltään onnistunut kansallinen TAVASTEX-22 näyttely. Tämä on minun sanomanani paljon, sillä minähän olen pessimismiin ja vähättelyyn taipuvainen puoli-depressiivinen suomalainen; mutta niin vain kävi – hämeenlinnalaiset yhdessä muiden alueen kerhojen kanssa asettivat kansallisten näyttelyjen riman erittäin korkealle ja ylittivät sen jo kun muut kilpailijat olivat kilpailunsa kauan sitten lopettaneet… suorituksesta tulee mieleen eräs nuori salolainen seiväshyppääjä.

Näyttelypaikaksi oli valikoitunut Aulanko ja tarkemmin sanottuna Aulanko Areena nimeä kantava hyvän kokoinen urheiluhalli Scandic Hotel aulangon ja hotelliin liittyvän kylpylän kyljessä. Kuulin järjestäjiltä, että sopivan paikan löytäminen oli tuottanut runsaasti päänvaivaa, kunnes paikka oli löytynyt. Ja hyvä on, että oli löytynyt, nimittäin yhdistelmä hotelli+kylpylä+näyttely oli erinomainen ja varmisti sen, että paikalle saapuneet näytteilleasettajat pääsivät helposti näyttelytiloihin omista huoneistaan ja logistiikka oli perille päästyä muutenkin ensiluokkaisen helppoa. Kylpylän höyrysaunakaan ei nostanut kuin positiivista hikeä pintaan.

Kun aivan hotellin lähellä on eversti Hugo Standersjköldin luonnonpuistoksi lahjoittama puisto ja Aulangon näkötorni kansallismaisemineen, golf kenttä ja ratsastusmaneesi… ei tekemistä osallistujalta puuttunut. Kaiken kaikkiaan paikkana näyttelylle ns. perheosallistumisenkin kannalta Aulanko oli mitä mainioin.

Aulanko Areena, kuva Ari Hämäläinen
Scandic Hotel Aulanko, kuva Ari Hämäläinen

Näyttelytilat olivat siis isossa hallissa, jossa oli palloiluun tarkoitettu voimakas valaistus, joka oli sekä tasainen, että riittävän kirkas kaikkialla hallissa kehysten tarkasteluun. Koska lamput olivat niin korkealla, eivät ne aiheuttaneet heijastuksia plekseihin, joten siltäkin osin asia oli ok. Koko areena olikin täynnä kehyksiä, lähes seinästä seinään. Järjestelytoimikunnan jäsen, Hämeenlinnan kerhon puheenjohtaja Leo Konu kertoi minulle, että kehysten saaminen Hämeenlinnaan ei ollutkaan ollut aivan niin yksinkertainen juttu, kuin mitä alunperin oli ajateltu – kuljetusfirmalla oli nimittäin sattunut asiaan liittyen lipsahdus tai oikeastaan täydellinen rosvosektori; suuressa viisaudessaan autot oli nimittäin firmassa varattu väärälle päivälle, vaikka heille tieto oli täysin oikein ja ajoissa toimitettu. Noh… sellaistahan sattuu ja kuten nyt tiedämme asiaa ei sen enempää näytteilleasettajille näkynyt, mutta järjestelytoimikunnalla on saattanut jäädä yksi sun toinenkin sydämenlyönti väliin. Tilanteen oli pelastanut Forssan kerhon Kari Tapola, joka oli nopeasti soitellut perään, kun autoja ei ollut varastolla sovittuun aikaan näkynyt. Kiivaan soittelurumban jälkeen rekka oli lähtenyt rullaamaan oikeaan suuntaan… Aina sattuu ja tapahtuu.

Get together tilaisuus avataan näyttelytoimikunnan pj. Lauri Poroputaan toimesta
Näyttelyhalli oli korkea ja valoisa

Aikaa kokoelmien kehyksiin laittamiseen oli aina torstai-iltaan kello 20 saakka, mutta viimeinen kokoelma tuli paikalle vasta myöhemmin illalla. Kuulemma eräs keräilijä oli unohtanut koko näyttelyn ja oli tullut kiire lähteä tuomaan kokoelmaa kauempaa. Aamulla perjantaina 9.9., kun näyttely aukesi olivat kuitenkin kaikki kokoelmat paikalla valmiina kehyksissä nähtävissä. Kaiken kaikkiaan mukaan oli ilmoittautunut 98 kokoelmaa ja kutsuttujen osastolla kokoelmia oli kolme.

Mitä malli 1930 asiaan tulee, oli malli mielestäni hyvin edustettuna. Paikalla nimittäin oli merkkimallin grand old manin Hannu Kaupin Malli 1930 filateelinen kahdeksan kehyksen kokoelma, eli keräilyalueen ehdoton referenssi. Kokoelmaansa Hannu oli päivittänyt vaihtamalla useita lähetyksiä ja täysin uudistamalla esityksen, joka on aiempaa ilmavampaa. Vähemmän on enemmän. Malli 1930 ehiökortteja esittelevällä kahdeksan kehyksen ehiökokoelmallaan mukana oli Jussi Tuori. Allekirjoittaneen ensimmäistä kertaa nähtävillä oleva viisi kehystä käsittävä lentopostikohteita esittelevä kokoelma sisälsi suuren määrän M30 lentopostia merkkimallien M17 ja M54 kohteiden lisäksi – aiheena oli ”Wanhan markan lentoposti”. Muita kokoelmia, joissa M30 kohteita oli nähtävillä edusti mm. Esko Seitsosen yhden kokoelman postin ohjausmerkintöjä käsittelevä lentopostikokoelma.

Muita kiinnostavia kokoelmia oli näytillä useita, ilahduttavasti mukana oli myös aivan uusia ennen näkemättömiä esityksiä, kuten Juha Valtosen SS-Vapaaehtoisten kenttäpostia esittelevä kokoelma. M30 kokoelmien menestys oli hyvä. Hannu Kauppi sai 95 pistettä ja suuren kultamitalin, joka oli näyttelyn toiseksi korkein pistemäärä – Kai Nieminen sai kilpailuluokissa klassisen pään kokoelmallaan 96 pistettä yhdessä näyttelyn Grand Prixin mestariluokassa voittaneen Pekka Rannikon M17 filateelisen kokoelman kanssa. Suuren kultamitalon pokkasi 90 pisteellä myös Jussi Tuori.

Allekirjoittaneen ensilento sai 84 pistettä ja suuren vermeilin, tosin postihistorialuokassa vaikka kokoelma oli esitteillä lentopostiluokassa. Lentopostiluokassa kokoelma sai 78 pistettä. Olin kokoelman ilmoittanut postihistorialuokkaan, mutta se siirrettiin lentopostiluokkaan, aiheen takia ja sitten uudelleen arvostelun yhteydessä postihistorialuokkaan. Tämä selitys jo kertoo, että tuomareillakin oli asian suhteen pohdittavaa ja se saattoi johtaa siihen, että huomio keskittyi osittain näyttelysääntöjen tekniikan pohtimiseen eikä itse kohteiden tarkasteluun. En usko tämän kuitenkaan merkinneen paljoakaan, koska toimitin kokoelman kuvat etukäteen tuomaristolle, ja he pääsivät halutessaan tutustumaan kokoelmaan digitaalisesti.

Esko Seitsonen keräsi 81 pistettä ja vermeilin. Kannattaa tutustua Eskon kokoelmaan Liiton sivuilta kokoelmagalleriaosastolta, se on siellä näytillä kokonaisuudessan. Näkyvillä on myös monta muuta näyttelyssä nähtyä kokoelmaa.

Perjantai-iltana järjestettiin get together talkoolaisille ja näyttelleasettajille, sekä tietysti kauppiaille, joita oli mukana useita. Tarjoilut oli saatu sponsorointina Hämeenlinnan kaupungilta, joka nähtävästi on siinä harvalukuisessa suomalaisten kaupunkien joukossa, joka yhä arvostaa keräilyharrastuksia. Tarjoilut olivat hyviä ja niitä oli riittävästi, niin paljon, että santsata sai niin monta kertaa kuin halusi ja ruokaa jäi silti yli – osallistujia oli kuitenkin useita kymmeniä. Harvinaislaatuinen juttu.

Lauantai-iltana järjestettiin Palmares juhla, jossa aluksi Hämeenlinnan kaupungin edustaja piti puheen ja sen jälkeen näyttelytoimikunnan tervehdyksen piti sen puheenjohtaja Lauri Poropudas. Puheet olivat lyhyitä ja hyviä – eli sopivia ennen ruokailua pidettäviksi! Ruokailuun oli satsattu. Alkuruokapöytä, pääruokapöytä ja jälkiruoka eivät jättäneet tilaa vatsaani ja mieleeni tuli, että jos olisin sillä hetkellä kun sain syömiseni syötyä muuttunut kalaksi, olisi kohtaloni ollut tulla pallokalaksi. Parempi pallokala kuin ruutana. Ruoka siis oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Kun inflaatio laukkaa ja ruoan hinta kohoaa on luksusta syödä hyvää ruokaa keräilijäkolleegojen kesken vailla huolen häivää.

Hyvin nautitun aterian jälkeen suoritettiin palkintojen jako. Palkinnot jakoi näyttelytoimikunnan ja pitkän linjan Hämeenlinnan kerholaisten avustamana näyttelyn tuomariston presidentti Jukka Mäkinen. Jukka ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja se näkyy toiminnan varmuudessa ja sulavuudessa. On mukavaa, kun toimintaan ei liity myötähäpeää aiheuttavaa tyrintää tai muuta sättäämistä (kuten Turussapäin sanotaan). Aika pitkä palkintojen jako meni nopean tuntuisesti, kun homma sujui kuin rasvattu. Kun grand prixin osalta Hämeenlinnan kerho oli tehnyt vielä pienen ja hauskan jäynänkin, saatiin mukaan jopa vähän huumoria. Ilta oli onnistunut. Täydellinen palkintoluettelo näyttelyn kokoelmien osalta löytyy tästä ja tuomariston kertomus tästä. Palkintona jaettiin jokaiselle osallistujalle kunniakirja ja näyttelymitali. Toki kilpailuluokkiin osallistuneille arvosteluineen. Näyttelymitali on nähtävissä kirjoituksen alussa. Kunniakirjojen mukana toimitettiin arvostelulomake.

Miten sitten postihistoriallinen lentopostikokoelma pärjäsi ensiesityksellään? Se selviää kunniakirjasta ja arvostelusta. Pistemäärä siis oli 84 pistettä, jossa käsittelystä myönnettiin 15/20 pistettä. Tähän saattoi osansa olla tuonut jo edellä mainittu arpominen kilpailuluokan suhteen, nimittäin kohteita oli käsitelty postihistoriallisella tavalla. Kaikille kohteille oli merkitty taksa huomioita oli kiinnitetty lentoreitteihin, käytettyihin leimoihin ja mahdollisiin muihinkin asioihin, kuten sensuureihin jne. Filateelinen merkitys oli nähty hyväksi 8/10 pistettä, samanlainen arvio oli tehty kohteiden harvinaisuudesta. Aiheeseen liittyvien tietojen osalta oli jäänyt viiden pisteen verran parantamisen varaa. Esitystavasta oli napsahtanut 5/5. Parannuksia ehdotettiin juurikin siihen, että pitäisi päättää kumpaan luokkaan kokoelma kuuluu – postihistorialliseen vai lentopostiin – tämä tietysti oli minulle aika selkeä asia, kun olin kokoelman postihistorialliseen ilmoittanut, mutten pistänyt vastaankaan, kun se siirrettiin lentopostiin. Ei tämä niiin vakavaa hommaa nimittäin ole… vai onko?

Kommentti siitä, että tulisi harkita muiden kuin käyttösarjan merkeillä lähetettyjen kohteiden mukaan ottoa on mielenkiintoinen, koska en tiedä mitä lisäarvoa tästä asiasta olisi – ottaen huomioon esitettyjen kohteiden vaikeuden, jota pelkkien käyttösarjojen merkkien käyttö vain lisää. Käyttösarjan merkeillä lähetetyt kohteet ajavat mielestäni saman asian, eli postihistoriallisesta näkökulmasta lentopostin esittämisen kuin ns. juhlamerkitkin. Ulkomailta Suomeen tulleen postin sisällyttäminen lentopostiluokassa on ymmärrettävä parannusehdotus. Kaiken kaikkiaan tulos oli mielestäni aivan ok.

Minkälainen kokoelma sitten oli? Lähtökohtana oli esittää vain oikeataksaisia suomalaisia lentopostikohteita käyttösarjojen M17, M30 ja M54 merkein Wanhan markan ajalta, eli aina vuodesta 1924 vuoteen 1962. Ajatuksena oli näyttää laajasti lentopostin kehitystä eri alueille, eli kotimaassa, Pohjoismaihin, erillis-sopimusten mukaisesti eri maihin, Eurooppaan ja Mannertenvälistä postia Suomesta. Laajasti tarkoittaa tässä sitä, että mukana olisi muutakin kuin ensimmäisen luokan lentopostikirjeitä ja postikortteja. Mukana olikin lentopainotuotteita, lentotavaranäytteitä, lentopaketteja, lentopikkupaketti, lentoasiakirjoja ja useita korkeamman painoluokan kirjeitä. Erikoisuuksina mukana oli kolme lento-onnettomuuspostikohdetta, muutamia postiyhteys-keskeytynyt kohteita ja virkakirjeitä, joihin oli maksettu vain lento. Kohteista seitsemän on ainoita tunnettuja ja n. 25 sellaisia, joita tunnetaan alle viisi kappaletta. Mitään harvinaisuusmerkintöjä en kohteisiin ollut laittanut. Jos puutteita pitää todeta, niin Eurooppa-osaston alkupäässä M17 kohteiden osalta oli pientä havaittavaa heikkoutta ja kotimaan sekä Euroopan ulkopuolelle lähetetyt M17 kohteet puuttuivat. Nämä ovat erittäin vaikeita, ja ehkä tulevaisuudessa sellaisia jostain löytyy… ehkä ei.

Esimerkkisivu (kesken, lopullisessa värikuva)

Esimerkkisivuksi ajattelin valita koko kokoelman rumimman kohteen sisältävän sivun, nimittäin sivun, jolla esitellään postia Eurooppaan, joka on 1930-luvun puolessa välissä lentänyt Tallinnan kautta suuntanaan Saksa. Kohde on siksi kiinnostava, että tyypillinen Eurooppaan kulkevan postin reititys tehtiin Ruotsin kautta, mutta postia kulki myös Viron kautta. On vaikea sanoa mikä posti on kulkenut eteläistä Tallinnan kautta kulkenutta reittiä, koska asian varmistavia merkintöjä tyypillisesti ei ole. Siksi jonkinlaista varmuutta voidaan löytää kohteista, joiden määränpää on ollut eteläisen reitin varrella, mutta ei kuitenkaan sen päätepisteessä, eli Berliinissä saakka. Tällaisten ohjaaminen on selvästi ollut joka tapauksessa järkevämpää Eteläisen reitin kautta. Jos vielä asetetaan joitakin muita vaatimuksia, kuten esimerkiksi, että kyseessä ei ole ensimmäisen painoluokan postite… no homma vaikeutuu entisestään. Esimerkkikuvassa on toisen painoluokan lentokirje Helsingistä Johannisburgiin Itä-Preussiin, joka sijaitsee tämän eteläisen reitin varrella olevan lentokentän Königsbergin lähellä…. tai ainakin kohtalaisen lähellä, tarkalleen sanottuna noin 175km Königsbergistä kaakkoon. Voidaan suurella varmuudella todeta kohteen kulkeneen eteläistä reittiä vuonna 1936. Miksi tämä Etelän reitti on kiinnostava? Mm. siksi, että vuosina 1924-1925 kulkenut lentoposti (toki tuolloin M17 merkeillä lähetettynä) kulki ainoastaan sitä pitkin. Reitti Ruotsin kautta Eurooppaan otettiin käyttöön vasta vuonna 1926.

Lopuksi on todettava, että ei mitään hyvää, ettei jotain ikävääkin – kuulin, että osallistujista jotkut olivat saaneet flunssan ja positiivisia koronatestejäkin oli tehty. Minäkin tein koronatestin saatuani flunssan, mutta ne ovat olleet negatiivisia. Flunssa kuitenkin oli ja ihan voimakas sellainen. Yritetään pärskiä eteenpäin! Aion kirjoittaa TAVASTEX22 näyttelystä vielä toisenkin jutun, jossa luodataan muutamia kohteita ja keskustellaan hinnoista ja myytävänä olleesta tavarasta, sekä vähän muustakin.

Hämeenlinnaa odotellessa

By

Hämeenlinnassa järjestetään syyskuun alussa Tavastex-22 kansallinen näyttely ja nyt on julkistettu myös osallistujalista niistä kokoelmista, joita tullaan näkemään. Kilpailuluokissa nähdään mm. Hannu Kaupin malli 1930 ”referenssikokoelma”, joka on aihepiirin kokoelmista laajin ja täydellisin. Odotettavissa on parasta mahdollista M30 materiaalia alusta loppuun saakka ja käsittääkseni mukaan on valittu paljon uutta postilähetysmateriaalia, jonka laatu lienee erinomaista. Tulen varmasti viettämään tovin, jos toisenkin tämän kokoelman edessä. Jussi Tuori näyttää jälleen M30 ehiöitä. On kiva nähdä mitä uutuuksia on löytynyt sitten Kuopion näyttelyn – se jää nähtäväksi.

Muita varsinaisesti vain M30 merkkimalliin keskittyviä kokoelmia ei Hämeenlinnaan osallistujalistan mukaan olekaan tulossa. Tämä on hiukan harmi, sillä hyviä M30 kokoelmia on maassamme muitakin ja niitä olisi kiva aika ajoin nähdä. Itse en kyennyt uudistamaan M30 postihistoriakokoelmaani tähän näyttelyyn, osittain siksi, että esitän lentopostia. Olen siis itse osasyyllinen ainakin yhteen puuttuvaan M30 kokoelmaan!

Uudemmista käyttösarjoista kiinnostavia kokoemia näyttävät M54 merkkien osalta Pauli Salminen ja Kari Tapola. Myös M63 ja M1975 ovat edustetuina. Mielenkiinnolla näen myös Issakaisen ”M1990”. Muuta jännittävää on tiedossa mm. Tampereen kerhon Valtosen SS-miesten postia esittelevässä kokoelmassa, joka taitaa olla mukana näyttelyssä ensimmäistä kertaa.

Lentopostiluokassa Esko Seitsonen näyttää kymmeneltä vuodelta lentopostin ohjausleimoja ja merkintöjä – tämä on myöskin alallaan jonkinlainen referenssikokoelma, vaikka kyseessä on ”vain” yksi kehys. Kannattaa yrittää sisäistää erityisesti aika-aspekti näiden erilaisten ohjaustekstien ja leimojen käytössä, eli millloin mitäkin ohjausta käytettiin. Eskohan ei yleensä oikeastaan minkään kohteen kohdalla kerro harvinaisuudesta mitään, tämä ei aina ole katselijalle edullista, sillä ymmärtämättä eräiden kohteiden harvinaisuutta niistä ei saa kaikkea irti.

Itse esittelen viisi kehystä lentopostia wanhan markan ajalta, eli vuoden 1962 loppuun saakka. Kokoelma on rakennettu käyttämällä suomalaisia M17, M30 ja M54 merkein kulkeneita lentopostilähetyksiä. Sekapostitteita juhlamerkkien kanssa, juhlamerkein lähetettyjä tai ulkomailta Suomeen lähetettyjä lähetyksiä ei tähän kokoelmaan ole otettu mukaan. Kyseessä on kokoelman ”ensilento”, eli käytännössä siis testi siitä, että pysyvätkö siivet tärinässä kiinni. Olen huomannut, että vain rakentamalla kokoelman näyttelykuntoon pystyy ”ihan oikeasti” havaitsemaan mitä kohteita mahdollisesti puuttuu ja mitä jo on. Tämä tieto aiheuttaa suunnattomasti tuskaa ja samalla on kokoelman kehittämisen kannalta aivan olennaista. Olen joutunut satsaamaan uusille alueille, eli M17 ja M54 kohteisiin, jotta koko wanhan markan aika on saatu ”peittoon” ja kokoelmaan jonkinlaista tasapainoa eri merkkimallien osalta. Toki käyttöajan päättyminen M17 osalta (1931) ja julkaisun aloittaminen M54 osalta ovat olleet luonnollisia vedenjakajia. Ilmoitin kokoelman ensin postihistorian luokkaan, kuitenkin siten, että mikäli se halutaan siirtää lentopostiin, se on minulle OK. Näin sitten kävikin ja hyvä niin. Kokoelmassa on postihistoriamaisia elementtejä – olen kiinnittänyt erityistä huomiota taksoihin ja toisaalta lentopostimaisuus tulee esille siitä, että myös reittien osalta on pyritty esittelemään reitit silloin kun niiden esittely tuo kohteelle lisäarvoa. Myös lentokonetyypeistä, joilla lentoja on suoritettu on lisätty tietoja ja kotimaan lentopostin osalta on pyritty kertomaan kotimaisen lentopostin kehityksen tarinaa.

Viiteen kehykseen on mahdutettu yksi kehys kotimaan lentopostia, kehys Pohjoismaista lentopostia, kehys Suomen tekemien kahden ja monenvälisten postisopimusten taksojen mukaista lentopostia, kehys yleiseurooppalaista lentopostia ja maanosien välistä lentopostia, eli kaukomaihin kulkenutta lentopostia.

Uusimmassa Filatelisti-lehdessäkin käydään läpi Hämeenlinnan näyttelyä. Huomaan, että lehden ulkonäkö on jonkin verran muuttunut uuden päätoimittajan tiimoilta.

Pakettikortti vuodelta 1958, jolle mitätöity suuren summan verran M30 ja M54 merkkejä. Kuva Huutokortti huutokaupasta.
”kolme tonnia edessä”

Forssan Huutokortti huutokauppa, järjestysnumerolla 29 päättyi eilen. Se oli M30 osalta hiljainen tapahtuma, koska mitään erikoisempaa ei myytävänä ollut. Ainoa mielenkiintoisempi M30 kohde oli pakettikortti, jolle oli mitätöity suuren rahamäärän edestä M30 ja M54 merkkejä. Kyseessä lienee ollut lunastus, ehkäpä useamman lähetyksen könttälunastus, jonka merkit oli mitätöity pakettikortille. Merkkejä oli yhteensä 6174 markan edestä, eli aikamoinen määrä. Tällaisia massalunastuksia tulee aina silloin tällöin vastaan ja ne ovat omanlaisensa erikoisuus tai ainakin todiste postin käyttämistä toimintatavoista. Lunastus meni kaupaksi 8,80 eurolla, eli ei erityisen kalliilla. Huomasin, että tavara oli mennyt kokonaisuudessaan hyvin kaupaksi – myymättömiä kohteita ei ollut suuria määriä; toki aina jää myymättä jotakin, mutta filateliapuolen myyntiosastoissa jälkimyynnissä yhä ostettavissa oli suuri vähemmistö kohteista.

Hämeenlinnaa odotellessa….

Syyskausi alkaa

By

Syyskausi keräilyvuoden 2022 osalta on alkamassa. Aamulla ei ilma ole enää kesäisen lämmin, vaan viileyttä on havaittavissa, jos koettaa onneaan postilaatikolla kovin aikaisin. Syyskauden alun voi lukea myös siitä, että huutokauppoja on auki ainakin kaksi ja lisää on avautumassa piakkoin. Ensimmäisenä on vuorossa Huutokortti ja sitä seuraan SP-Lehden huutokauppa. Muutakin syysaktiviteettia on tiedossa, nimittäin TAVASTEX-22 näyttely Hämeenlinnassa pidetään syyskuun toisella viikolla, alkaen 9.9. eli tasan kuukauden kuluttua tätä kirjoitettaessa. Näyttelypaikkana on Scandic Hotel Aulanko ja hotellin yhteydessä oleva hallikiinteistö. Vielä ei listaa osallistuvista kokoelmista tietääkseni ole julkistettu, mutta sen mitä tiedän on, että mukana tulee olemaan M30 keräilijöille kiinnostavia kokoelmia useitakin.

Vinkkinä lukuhaluisille: Kun katselin TAVASTEX näyttelyn tietoja Hämeenlinnan kerhon sivuilta, niin huomasin, että sieltä voi lukea myös useita Tavastforumin, eli kerhon lehden, numeroita.

Oma osallistumiseni tapahtuu ensimmäistä kertaa ”uudella” kokoelmalla tai oikeammin ensimmäistä kertaa näytillä olevalla kokonaisuudella. Olen nimittäin loppukesän mittaan kasannut viisi kehystä lentopostiluokkaan. Aiempi kotimaan lentopostikokoelman tekeminen innoitti ehkä tähän savottaan. Parasta kokoelman monteeraamisessa on sen kasaamisen tuska – ei käsityön ja muun väkerryksen osalta, vaan siksi, että laittamalla kokoelma kasaan tulee konkreettisesti havainneeksi sen mikä puuttuu. Tämä on erittäin hyödyllinen harjoitus sen kannalta, että jos aikoo tehdä uusia hankintoja, niin tietää mitkä ovat sellaista tavaraa, joista kokoelma eritoten hyötyisi. Nähtäväksi jää mitä näyttelyn tuomaristo kokoelmasta on mieltä. Yritys on ollut laittaa näytille myös sellaista mitä ei aivan joka päivä nähtävillä ole ja sitä kautta tarjota lentopostista kiinnostuneille virikkeitä.

Tapio Hakoniemi, k. 16.6.2022 (Kuva Tapion Facebook sivulta)

Vaikka moni on Hämeenlinnassa mukana on myös poissaoloja. Merkittävä aukko on Tapio Hakoniemen poisnukkumisen jättämä tyhjä tila postihistoriakeräilyssä. Tapio oli monipuolinen postihistoriakeräilijä, jolla oli useita mielenkiintoisia ja laadukkaita näyttelykokoelmia, joista mm. Kroatian postihistoria sodan ajalta sekä postimaksukoneleimakokoelma olivat erinomaisia omilla aloillaan. Useat avoimen luokan ei niin vakavat kokoelmat ovat myöskin jääneet mieleen. Muutenkin hyväntuulinen ja avulias Tapio oli meistä parhaita.

Siinä missä huutokaupat eivät ole vielä alkaneet on Internetin ihmeellinen maailma täynnä myytävää ja silloin tällöin löytyy jotain kiinnostavaa. Tällä kertaa löytyi parempi kotimaassa kulkenut kohde, postiennakkokirje, jolle oli liimattu postiennakkoa ilmaiseva kolmionmuotoinen lipuke. Kohteesta tekee kiinnostavan se, että postimaksu on maksettu kuorelle eikä merkkejä ole kiinnitetty tyypilliseen tapaan postiennakko-osoitekortille. Postiennakko-osoitekortit kirjeistä eivät ole harvinaisia 1930-luvun alusta, mutta postiennakkolähetykset, joille postimaksu on maksettu suoraan eivät ole tavallisia. Kuvan kohde löytyi ruotsalaisesta huutokaupasta.

Postiennakkokirje Naantalista 21.9.1932 Pudasjärvelle. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 4,00mk + postiennakko (-100mk) kotimaassa (1.12.1931 – 31.12.1934) 2,00mk = 6,00mk.

Jään odottelemaan Hämeenlinnan näyttelyä ja mahdollisuutta tutustua uusiin kokoelmiin. Olisi erityisen hienoa, jos mukaan tulisi uusia M30 kiinnostavia esittäjiä. Asiahan ei ole niin, etteikö näyttelyfilatelistin uraa voisi aloittaa ns. löysin rantein. Ensimmäinen esitys ei tarvitse olla mikään erityinen tai erinomainen tykitys. Itsekin olen esittänyt erinäisiä yhden kehyksen kokoelmia, joiden tekemisen kynnys on matalalla ja tekemisen ilo korkealla. Suosittelenkin kaikille näyttelyuraa aloitteleville juurikin yhden kehyksen kasaamista ensimmäiseksi. Tärkein asia yhden kehyksen kokoelmissa on löytää riittävän rajattu fokus, jonka sisällä sitten esittää mitä asiasta on saanut kerättyä. Liian tosissaan hommaa ei kannata ottaa… vaikka melkein joka kerta joku näytteille asettaja on pettymyksen voimasta kallella kypärin. Silloin pitää muistaa suomalainen sisu eikä saa lannistua. Noh… menipä taas filosofoinniksi. Eiköhän tämä taas tästä.

2022 Pääsiäinen Forssassa

By

Perinteisesti Forssan kerho on järjestänyt kaksi keräilytapahtumaa vuosittain, toisen pääsiäisenä ja toisen pyhäinmiesten päivänä, jonka nimi kaiketi nykyään on pyhäin päivä ja populäärikulttuurissa Halloween… eli siinä missä McDonalds eli mäkkäri on puskenut suomalaiseen tietoisuuteen ravitsemusalalla on halloween sivuuttamassa kirkollisen juhlapyhän vastaavasti. Kristillisten pyhimysten ja marttyyrien muistoksi vietetty juhlapäivä on muuttunut naamari päässä juoksemiseksi ja karkkien kerjäämiseksi. Kaikki edistys ei ehkä olekaan edistystä, totean paatoksellisesti ja riskeeraan tulla määritellyksi kalkkikseksi… sana, jonka sisältö ei ehkä aukea niille meistä, jotka eivät ole nähneet aivoista otettua magneettikuvaa – nimittäin aivoissa tosiaan on kalkkisaostumia ja niitä on wanhemmilla ihmisillä enemmän. Tähän totean, että siinä missä vähän kalkkia parantaa maan kasvua, niin se tuskin vähäisessä määrin haittaa aivoissakaan. On aika siirtyä lääketieteellisestä filosofiasta filatelian pariin…

Forssassa siis järjestettiin taas, korona-viruksen aiheuttaman tauon jälkeen keräilytapahtuma – paikkana oli Kuhalankadun kiinteistö, perinteiseen tapaan. Kun hieman ennen kymppiä saavuimme paikalle, oli sali jo täynnä myyntipöytiä ja piha ammuttu täyteen autoja. Myös aivan lähialue oli paikoitettu täyteen. Paikka kuitenkin löytyi helposti. Aikaisimmat linnut olivat metsästämässä matoa kuulemma jo yhdeksän aikoihin. Itse olen aina naurahtanut näitä juttuja, nimittäin harvemmin käy niin, että olen tyhjin käsin mistään lähtenyt ja kauppiaat, jotka tietävät mitä keräilen, tietävät myös, että maksan paremman hinnan hyvästä kohteesta kuin jobbarit, jotka aamutuimaan laukkaavat etsimässä tarjouksia… eli maineen rakentaminen hyvänä ostajana on yhtä tärkeää keräilyssä kuin maineen rakentaminen hyvänä myyjänä.

Paikalla oli viitisentoista myyjää, tällä kertaa ei ruotsalaisia ja yksi paikka oli jäänyt myymättä = yksi kulma oli tyhjänä. Se mikä oli heti selvää, oli se, että monella myyjällä oli päässyt sopivasti kerääntymään ”uutta” tavaraa ja siksi katsottavaa oli tavallista enemmän. Kaukaisimpana vieraana Juhani Kemi oli saapunut Pohjoisesta Forssaan. Hämeenlinnan kerho oli pöydällä mukana, Tampereelta oli useampia myyjiä, Pertti Hurmerinta oli tyypillisine laatikoineen paikalla ja Apollolta oli useampia jäseniä myymässä kortteja. Juhani Pietilä oli paikalla Turusta.

Huomionosoitus ojennetaan toiminnasta Forssalaisen keräilyn hyväksi

Kun tapahtuma oli ollut auki jonkun hetken, pidettiin lyhyt seremonia, jonka anti oli tunnustuksen ojentaminen Olli Saariselle, joka on toiminut Forssassa monella tapaa pitkän aikaa erityisesti korttikeräilyn ”virstanpylväänä” ja Huutokortti-huutokaupan taustavoimana. Onnea Ollille ja kiitos tehdystä työstä. Huutokortti oli tällä kertaa ”fiksu” nimittäin huutokaupalta tuli viesti pari päivää ennen Forssan tapahtumaa siitä, että jos joku haluaisi nähdä jonkun kohteen ”livenä” ennen huutokaupan päättymistä, se olisi mahdollista pyytämällä kohde nähtäväksi keräilytapahtumaan. Itsekin käytin tätä mahdollisuutta hyväkseni ja sain nähdä minua kiinnostaneen kohteen ja pääsin tarkastamaan kohteen kunnon.

Kävin itsekin myyjien tiskejä läpi ahkerasti ja tein muutamia löytöjäkin. Näistä esiteltäköön tässä yhteydessä kaksi. Ensimmäinen löytö oli lentokuori Tuusulasta 6.12.1944 Linköpingiin, Ruotsiin. Kuori jatkaa samaa ”linjaa” kuin Turun Kevät – tapahtumasta löytämäni kuori, eli jatkosodan päättymiseen liittyviä erikoisia lentopostin aikoja loppuvuodesta 1944. Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerrottiin, kuljetti 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana lentopostia vain kaksi kertaa viikossa linjalla Hyvinkää – Turku – Tukholma liikennöinyt ruotsalainen ABA. Aero sai luvan lentää 21.12.1944, mutta aloitti lennot vasta vuoden 1945 puolella. Turun Kevät kirjoituksen yhteydessä esitelty kuori oli kulkenut lokakuussa 1944, jolloin ABA lensi kerran viikossa reitillä Hyvinkää – Tukholma; tämä nyt löytynyt kuori on siis ”erilainen”, koska se on lentänyt eri reittiä, vaikka päämäärä ja lähtökenttä Suomessa ovatkin olleet samat. Lisäksi joulukuussa 1944 on ”varmaa”, että lentoja lensi vain ABA. Rehellisyyden nimissä on todettava, että vuoden 1944 lopun lentokuoret Ruotsiin eivät ole erityisen harvinaisia ja niitä saa hankkia edullisesti. Silti niihin liittyy lentopostihistoriallista kiinnostavuutta, sillä ajat olivat erikoiset, ja tietoa näiden aikojen lentotoiminnasta on tullut yleiseen tietoon vasta Pokelan ja Keturin lentopostikirjan julkistamisen yhteydessä. Näiltä osin herrat (R.I.P.) tekivät suuren palveluksen suomalaiselle postihistorialle.

ABA:n koneella Ruotsiin lentänyt lentokirje. Kirjeen taksa oli 3,50mk ja lentolisä 2mk, yhteensä 5½mk. ABA oli ainoa lentoyhtiö, joka lensi Suomeen 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana, reitillä Hyvinkää – Turku – Tukholma.

Sen verran vielä tästä kohteesta, että siinä on paljon asiaa – M30 merkit on leimattu maamme 27. itsenäisyyspäivänä, kuori on sensuurin tarkastama (Sensuurinumero ilmeisesti 99) Turussa ja siis lentänyt Turusta Tukholmaan, ja siinä on kaksi 1944 joulumerkkiä lentolipukkeen lisäksi. Jollakin tavalla kohteessa on paljon hyvää. Mikäs tässä on omaansa kehuessa!

Toinen kohde löytyi saatesanoilla ”Onko mitään uutta?” – ”Ei siellä mitään ole”… ja tästä voidaan päätellä, että kävin keskustelua taas Juhani Pietilän kanssa, jolla on aina jotakin! Kun myyjä on itse kovan luokan keräilijä, jolla on hyvä silmä noukkia ”kuleksimasta” sopivasti tavaraa, on helppoa ymmärtää miksi myytävänä tavaran laatu ja kiinnostavuus ovat usein korkealla.

2mk keltainen yksin postikortilla Saksaan. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukainen postikortin taksa (1.9.1942 – 5.9.1944) 2,00mk. Kortista tekee kiinnostavan sille lyöty ”Lb” sensuurileima.

Juhanilla oli taas mielenkiintoista postihistoriaa mukanaan, korttikansioiden lisäksi. Tällä kertaa löysin Saksaan 1944 lähetetyn postikortin hänen laatikostaan, jolle oli lyöty Berliinin ”Lb” sensuurileima. Tätä sensuuria käytettiin pankki- ja virkapostin sensurointiin, mutta sitä on käytetty ilmeisesti joskus myös tavallisen postin sensurointiin. Ilmeisesti resursseja on jaettu sensuuritoimistossa ja joko leima on liikkunut tai sensuuri ja leima ovat liikkuneet osastolta toiselle tai sensuroitavaa postia on ohjattu osastolta toiselle. No, joka tapauksessa tämän lähetyksen juttu on tuo sensuuri – itse lähetys on tyypillinen ajankohdalleen taksansa ja käytetyn merkin osalta.

Kun kävi vielä silläkin tavalla, että eräs keräilijäkolleega tuli tyytyväiseksi, kun löysin hänelle sopivan paremman kohteen ja päätti tarjota sillileivän ja kaffet, niin oma päiväni saavutti suorastaan ”korkeamman tilan”. En usko, että atomitasolla olin mitenkään erityisessä viritystilassa, mutta hyvä mieli vapautui tyytyväisyytenä. Ennen lähtöä käytiin vielä keskustelua tulevasta Liittokokouksesta muutamien kerhojen edustajien kanssa.

Hyvinkään kerhoilta

By

Kävin Hyvinkään kerhossa vierailulla ja pitämässä esitelmän aiheesta ”kotimaan lentoposti vuoteen 1962 saakka”. Hyvinkäällähän on suomalaisessa lentopostissa oma erikoisasemansa, nimittäin sodan jälkeen valvontakomissio otti Malmin kentän haltuunsa ja suomalainen lentotoiminta siirtyi Hyvinkään kentälle. Siinä missä sodan aikana, vuosina 1941-1944 lentopostia oli kotimaassa kulkenut kovin vähän, kulki sitä syyskuun loppupuolelta aina vuoden 1945 elokuun alkupuolelle saakka vielä vähemmän – eli ei yhtään. Kotimaan lentotoiminta alkoi sodan jälkeen uudelleen juuri Hyvinkään kenttää käyttäen ja vasta 13.8.1945, muutamalla reitillä kotimaassa. Malmille päästiin takaisin alkuvuonna 1947. Tämä tarkoittaa sitä, että noin puolentoista vuoden ajan kotimaan lentopostia (ja myös ulkomaan lentopostia) lennettiin Suomesta juuri Hyvinkäältä. Hyvinkään lentopostista kirjoittavat Marko Haavisto ja Kimmo Matinlassi Tavastforumissa pitkähkön ja hyvän jutun. Kannattaa lukea.

Hyvinkään kerho kokoontuu kaupungintalon kellarissa

Hyvinkään kerho kokoontuu kaupungintalon kellarissa. Kellariolosuhde ei ole huono, mutta puhelinten ja netin kuuluvuus on heikko. Toivottavasti kaupunki saa ilmeisen aktiivisessa käytössä olevaan kerhotilaansa jossain kohtaa järjestettyä kunnollisen nettiyhteyden. Vaikka kiven sisässä oltiin, pystyttiin esitys saamaan myös Teams yhteydellä levitettyä – linjoilla kuunteli kymmenkunta keräilijää. Joku oli kuulemma jäänyt ulkopuolellekin.

Ennen esitystä sain nähdä lentopostia sisältävän kansion, jossa oli muutamia mielenkiintoisia kohteita – ikävä kyllä aikatauluni ei antanut myöden käydä kohteista kauppaa. Paikalle tuli parisen kymmentä hyvinkääläistä keräilijää – kuulemma kerhossa on pandemian takia käynyt jonkinlainen kato. Ymmärrettävää sinänsä, että kukaan ei halua sairastua. Onneksi näyttää jo paremmalta tautitilanteen suhteen.

Esityksen jälkeen sain lahjaksi Hyvinkään kerholta kerhon tuottaman postikortin, joka on heidän korttinsa Nro. 170. Kortin aiheena on kotimaan lentopostiin erittäin sopiva Aero Oy:n lentoaikataulu 1.10.1946-, eli juuri siltä ajalta kun lentoja lennettiin Hyvinkäältä. Aikataulussa näkyvät juuri tuon aikaiset lentolinjat, jotka olivat juuri ne samat linjat joilla myös lentopostia kuljetettiin. Kortti on erinomaisen mukava kohde kotimaan lentopostin ”tillpehööriksi”.

Hyvinkään kerhon kortti nro 170. Aeron lentoaikataulu 1946.

Hyvinkään rautatieaseman odotustila menee kiinni kello 17.00. Tämän jälkeen junaa pitää odottaa ”kinoksessa”. Ilmeisesti asemaravintolaakaan ei kannata pitää auki, eikä kioskia ole. Nykymeininki on se, että palveluja ajetaan alas, hinnat nousevat ja inflaatio kurittaa. Ei suorastaan hyvältä näytä… voi olla, että kestää pitkään, ennen kuin päästään takaisin siihen tilanteeseen missä parhaimmillaan oltiin. Vanhoista hyvistä ajoista puhuminen tullee ennen sitä vain kiihtymään.

Kerhon ajankohtaisissa kävi ilmi, että Filatelisti-lehden päätoimittaja Lauri Poropudas on irtisanoutunut. Mikäli olen ymmärtänyt oikein olisivat kevätpuolen lehdet vielä tulossa Laurin kynästä, jonka jälkeen syksyllä puhaltavat uudet tuulet. Asia aiheuttanee keskustelua laajemminkin.

Kuulin myös, että Forssan kerhon 100 vuotisjuhla on siirtynyt syksyyn ja järjestetään perinteisen keräilytapahtuman yhteydessä.

124. Hellman on-line

By

Järjestysnumeroltaan 124. Hellman huutokauppa päättyi eilen illalla suureen määrään maailmalle meklattuja laatikkokohteita. M30 kohteet oli myyty jo perjantaina päivällä. Perjantai on työpäivä niille, jotka töitä tekevät ja siksi jokseenkin haastava huutokauppaan osallistumiselle. Oma kohtaloni olikin jäädä ns. lehtereille katselemaan, kun kentällä pelattiin. Tarkemmin sanottuna en katsonut edes lehtereillä, vaan pääsin näkemään jälkilähetyksen vain toteutuneiden hintojen osalta. Hieman harmillista tämä – mutta ei näyttänyt sen suuremmin vaikuttavan kohteiden hintojen muodostumiseen.

Hellman huutokauppa on paisunut nelipäiväiseksi isoksi myyntitapahtumaksi, jonka aikana myydään lähes kaikkea maan ja taivaan välistä, kirjoituskoneista päikköpareihin. Tämän kertaisessa huutokaupassa oli myytävänä yli 3800 kohdetta. Huutokauppa alkoi jo keskiviikkona, kun myytiin suuri määrä erilaista ”vintage” ja muuta keräilytavaraa. Filatelian ja postihistorian myynti keskittyivät perjantaille ja lauantaille. Käytössä oli jo aiemmin lanseerattu robottimeklaus, jonka tekninen toteutus vaikutti toimivan kohtalaisen hyvin. Toteutuneista hinnoista ja kohdetiedoista jää listaus Hellmanin sivuille, lähtöhintatieto kuitenkin katoaa. Lieneekö julkinen ”käsin meklattava” huutokauppatoiminta Hellmanin osalta siirtynyt lopullisesti historiaan – siltä äkkisiltään vaikuttaa. Oma näkemykseni on, että tämä on sääli, sillä olin itse jo tottunut huutokaupan tunnelmaan ja oppinut jollakin tavalla nauttimaan siitä. No… nähtäväksi jää miten asiat kehittyvät. Siirrytäänpä pohtimaan M30 asiaa.

300mk lentokone kahdella laskoksella. Muutama tunnetaan. Kuva Hellman Huutokaupoista.

Malli 1930 osastossa oli myytävänä kaksitoista kohdetta, eli 0,3% huutokaupan kohteista. On pakko todeta määrän olevan vähäisen. Myytävänä oli hammastamattomia liimoitettuja merkkejä 50p (4:lö) ja 6mk (pari ja 4:lö) arvoista, sekä ns. ehdotearkeista leikatut kahdeksan merkkiarvon parit. Nämä menivät kaikki kaupaksi, nousten lähtöhinnoistaan. Kaikki hyviä kohteita M30 filateeliseen kokoelmaan. 30mk postibussimerkin ja 300mk lentokonemerkin laskokset myytiin 55 ja 160 euron hintoihin. Kohtalaisen korkeita hintoja laskoksista, mutta 300mk lentokonemerkin osalta laskokset eivät ole yleisiä. Lentokonemerkin postituore nelilö tilauseränumerolla myytiin 57 eurolla.

Postihistoriaa M30 osastolla oli myytävänä surullisen vähän. Punainen 1,20mk M30 leijona yksin paquebot-postikortilla Englantiin oli osaston ainoa asiallinen postihistoriakohde. Kohde poikkesi tavallisesta saman aikaisesta ulkomaan postikortista siinä, että se oli tosiaan laivalla leimattu ja lisäksi merkki oli leimattu Englannissa paikallisella leimalla. Asia herätti kiinnostusta 22 euron edestä. Tekelekuori, jolle oli laitettu 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari ja kaksi juhlamerkkiä myytiin pohjillaan – kohteen taksa oli väärin. Kyseinen kohde on myyty ennenkin ja sille on tietääkseni olemassa atesti, josta ei tässä kaupassa ollut mainittu halaistua sanaakaan. Kohdetta oli ilmeisesti myös leikattu lyhyemmäksi. Joka tapauksessa kaupaksi meni…

Kohde 2106 toinen kuva. Kiinnostavia Italiaan lähetettyjä kohteita. Kuva Hellman huutokaupasta.

Mielenkiintoista kyllä, parhaat M30 postihistoriakohteet myytiin lähetyserien joukossa. Erityisen kiinnostava oli kohde 2106 kohdeselosteella ”Hyvä erä postia 1900-luvun alkupuolelta mm. 1929 kirjattu lentokirje Englantiin, tiedustelulomakkeita ym”. Selosteesta ei varsinaisesti selvinnyt M30 keräilijälle mitään erikoista, kuvat avasivat tilannetta paremmin – erityisesti toinen kuva, jossa näkyvät kaksi Italiaan vuonna 1943 lähetettyä kirjettä. Italiaanhan oli voimassa 1.4.1943 lähtien Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton sopimustaksa, joka määritteli kirjeen perustaksaksi 3½ markkaa, ulkomaiden taksa oli samaan aikaan 4½mk. Italiaan lähetettyjä lähetyksiä kyseisellä taksalla ja vielä M30 merkein lähetettyinä tunnetaan vain vähän. Kun tähän lyödään vielä päälle se tieto, että Italian antauduttua liittoutuneille Saksalaisten suureksi pettymykseksi jo kesällä 1943, joutuivat saksalaiset panostamaan joukkoja ja voimaa Pohjois-Italiaan. Samaan aikaan Italiasta tuli saksalaisten kannalta sotatoimialue ja sitä kautta postiyhteys sinne katkaistiin 1943 syksyllä (syyskuussa). Yksi Italiaan 8.9. lähetetty kuori tunnetaan, joka on kulkenut Berliiniin asti ja palautettu sieltä Suomeen – tämä kohde on ollut Hellmanin mainoksessa aikoinaan kuvattuna. Myytävänä olleet kuoret olivat sopimustaksaisia ja tämän postiyhteyden keskeytyksen aikaisia kohteita – ne oli leimattu Helsingin vaihtopostikonttorissa palautettavaksi lähettäjälleen Bang & Co. osakeyhtiölle postiyhteyden keskeytymisen takia. Kyseessä olevat kohteet ovat harvinaisia ja sopivat niin M30 keräilijöiden kokoelmiin, lentopostikokoelmiin ja postiyhteyden keskeytymisiä luotaaviin kokoelmiin, näin äkkisiltään ajateltuna. Eivät siis jätä kylmäksi vaan ovat M30 postihistorian ”kermaa”. Asia ei jäänyt huomaamatta myöskään ostavalta yleisöltä ja kohteen hinta nousi aina 610 euroon saakka. Muutamissa muissakin erissä saattoi olla jotakin kiinnostavaa, en päässyt itse paikalle tutustumaan ja selvittämään mitä mahdollisesti oli liikenteessä, siksipä en lähde sen enempää spekuloimaan.

Se mitä M30 asiaa oli myynnissä nousi lähtöhinnoistaan yllättävänkin korkealle, hintataso siis oli korkea. Lieneekö tilanne kehittynyt siten, että M30 keräilyä on alkanut harrastaa uusiakin keräilijöitä. M30 on siitä mukava, että tekeminen ei aivan heti lopu kesken – harrastusta voi jatkaa ja kehittää hyvinkin kauan. Toivottavasti saamme lisää M30 filatelisteja jatkossa myös näyttelyihin mukaan.

Lentopostia M30 keräilijän silmin

By

Tamperelaiset ovat SF:n ja ainakin Hyvinkään kerhon kanssa lähteneet pitämään kokouksia verkon yli – asia, joka luo filatelian yhteisöllisen harrastamisen mahdolliseksi myös pandemian aikana. Vaikka henkilökohtaista kosketusta ei synnykään ja kohteiden fyysinen vaihtaminen on vaikeaa, on kuitenkin mahdollista vaihtaa ajatuksia ja ”tavata” kavereita verkossa. Näihin verkko-kokouksiin liittyy myös esityksiä, jotka itse asiassa vaikuttavat toimivan aika hyvin, sillä nykyteknologia mahdollistaa diojen näyttämisen verkon yli ja äänikin kulkee. Toki aina ei säästytä ongelmilta, mutta niitä esitelmiä, joita itse olen ehtinyt kuuntelemaan eivät tekniset ongelmat suuremmin ole riivanneet.

Tähän liittyen, pidin Tampereen Filatelistiseuran kokouksessa esityksen otsikon mukaisella aiheella. Esityksen kohteena oli siis lentoposti ja tällä kertaa esitys keskittyi kotimaan lentopostiin ja esittelin myös muutamia lento-onnettomuuskohteita. Linjoilla oli viitisenkymmentä kiinnostunutta kuuntelemassa esitystä, joka kesti kokonaisen tunnin. Esityksen tallentaminen onnistui ja sen voi katsoa alla olevasta ikkunasta, joka aukeaa myös koko ruudun kokoiseksi.

Olen viimeaikoina oman M30 postihistoriakeräilyni ohessa pyrkinyt parantamaan omaa osaamistani liittyen lentopostiin ja siihen liittyen aloitin ”opiskelun” kotimaan lentopostista tarkoituksenani ymmärtää lentopostin kehitys sekä reittien, että käytettyjen koneiden, että lentokenttien osalta. Välineinä minulla opiskelussa olivat kiertokirjeet sekä Keturin ja Pokelan kirja vuodelta 2015 ja Internetin ihmeellinen maailma, josta löytyy niin kuvia kuin tietoakin. Pyrkimyksenäni on ollut ymmärtää paremmin omien kohteitteni ”tarina” ja sitä kautta pystyä esittämään niitä paremmin kokoelmassani. Ongelmaksi muodostuu se, että samalla kun opin lisää tulee tarve tehdä kokoelmasivuja uusiksi ja se ei ole kaikilta osin pelkästään mukava asia, koska se vaatii valtavasti työtä ja aikaa… ja nykypäivänä, koronasta huolmatta, on aika kortilla. Joka tapauksessa uskon, että ”ei oppi ojaan kaada!” Videon katsomalla pääsee nopeasti vauhtiin ymmärtämään kotimaista lentopostia ja joitakin siihen liittyviä perusasioita.

Totean vielä tähän loppuun varmuuden varalta, että mikäli joltakulta lukijalta löytyy ylimääräisiä kotimaan M30 lentokohteita, jotka polttelevat näpeissä, niin niitä voi ja pitää tarjota vaikkapa allekirjoittaneelle.

Vaasan Kerhon ja Abophilin huutokaupat

By

Huutokauppoja on viimeaikoina päättynyt muutamia, olen niitä hiukan ehtinyt katsella, mutta työ ja joulukiireet ovat tehokkaasti estäneet kaiken muun aktiivisen harrastamisen. Pian täytyy taas aktivoitua postihistorian parissa, sillä seuraava näyttelykoitoskin on huhtikuussa edessä – tunnetusti kannattaa olla ”homma hanskassa” jo hyvissä ajoin, muuten pukkaa päälle ahdistus.

Vaasan Filatelistikerhon huutokauppa päättyi 13.12. ja M30 osastossa oli noin viisikymmentä kohdetta myytävänä. Hyvin nopeasti totesin, että kanuunoja ei ole tarjolla, vaan pikemminkin tavallista tavaraa. Kiinnostavimpia filateliakohteita olivat kaksi suojareijitteitä sisältänyttä erää, joiden kummankin myyntihinta nousi kahden kympin kieppeille. Muutamia ulkomaille menneitä kirjeitä ja lentokirjeitä myytiin lähelle limittiä sijoittuvilla hinnoilla, mutta suurin osa kohteista jäi myymättä kokonaan.

Tiedustelu 12.11.1953 Ruotsiin, 25mk sininen M30 merkki single. Taksa: Tiedustelu Pohjoismaihin (1.1.1952 – 31.1.1953) 25,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa VaFi huutokaupat.

Allekirjoittanutta kiinnosti erityisesti muista kuin filateelisista syistä Ruotsiin lähetetty tiedustelulomake. Tiedustelu oli nimittäin lähetetty NKI-Skolan nimiseen kirjekouluun / kirjeopistoon, eli Nordisk KorrespondensInstitutiin. Kyseessä on alunperin 1910 Malmöön perustettu ”Norénin kirjeopisto”, joka yhdistettiin 1922 Osbyn kirjeopiston kanssa. Vuodesta 1940 alkaen instituutista saattoi valmistua myös insinööriksi. NKI yhdistyi Hermodsin kanssa, joka on Ruotsin vanhin kirjeopisto ja jolla on yhä liiketoimintaa. Tässä tiedustelulomakkeessa minua kiinnosti vastaanottajan lisäksi myös tiedusteltu lähetyslaji, eli tässä tapauksessa asiakirja tai ruotsiksi ”affärshandlingar” – nimittäin Postimerkkimessuilta ostin harvinaisen Ruotsiin lähtetetyn asiakirjan, joka mielestäni näytti kovasti ihan tavalliselta kirjeeltä ja minulla tuli epävarma olo sen suhteen, että uskaltaisinko laittaa kohteen kokoelmaani näytille. Tuo asiakirjalähetys oli lähetetty juuri tähän kyseiseen NKI-skolaniin. Mielestäni tämä tiedustelu samalle vastaanottajalle, nimenomaan asiakirjalähetyksestä aukottomasti osoittaa, että NKI-skolaniin lähetettiin juurikin asiakirjapostia. Kun / jos laitan asiakirjalähetyksen omalle kokoelmasivullene voin liittää tämän tiedustelun ”kylkeen” ja saadaan aikaiseksi mielestäni mukava kokonaisuus. Kyseinen kohde irtosi limitillään 5 euroa ja minulle tuli hyvä mieli.

Taksataulu vuodelta 1947, leimattu Koskenkorva. 3mk punainen M30 leijona Single. Oikeudet kuvaan omistaa VaFi huutokaupat.

Toinen mielenkiintoinen, postihistoriallisesti mielenkiintoisin M30 kohde Vaasan kerhon huutokaupassa oli ”viimehetken kohteet”-osastossa myynnissä ollut postitaksataulu 3mk punaisella merkillä. Kohteen ulkonäkö oli sellainen, että se viittasi paperia käytetyn erään tyypillistä ruumiintoimintoa usein seuraavaan pyyhkäisevän liikkeen yhteydessä. Kuitenkin viiden euron limitillä pieni jarrujälki ei kamalasti haittaa – vai haittaako? – Nimittäin kohde myytiin limitillään. Vaikka taksatauluja on viimeisten kymmenen vuoden aikana myyty noin 20 kappaletta (kaikki eri hintaiset taksataulut yhteensä) on kysymyksessä vaikeudeltaan kohtalaisen hyvä kohde. Näitä 3mk punaisilla maksettuja tauluja tunnetaan eniten, noin 10 kappaletta. Joka tapauksessa tässä on taas testamentti siitä yksinkertaisesta asiasta, että huutokaupassa helmi voi olla missä tahansa osastossa.

Abophilin tarjoushuutokauppa nro. 68 pättyi marraskuun 29. päivä, josta tätä kirjoitettaessa on vierähtänyt melkeinpä kuukausi, mutta parempi ruotia asiaa myöhään kuin ei millloinkaan. Abophil on tietysti Turun Postimerkkikerhon lehti, jonka järjestämä huutokauppaa pyörittävät kerhon aktiiviset jäsenet, etunenässä lehden päätoimittaja Juhani Pietilä, Jarmo Lampi ja M17-keräilijänä tunnettu Pekka Rannikko. Huutokaupassa on usein mielenkiintoisiakin kohteita ja hintataso on mielestäni asetettu sellaiselle tasolle, että siinä on ns. järki mukana. Tarkoitus on siis suorittaa aidosti huutoKAUPPAA eikä pelkästään huutokauppakohteiden listaamista.

Malli 1930 osastossa oli tällä kertaa neljä kohdetta, joista kaksi oli merkattu kuvatuiksi. Kaikki kohteet olivat filateliakohteita. Mielenkiintoisin näistä oli mielestäni 10p leijonamerkin ”LaPe marginaalilla” varustettu leimattu pari leikkeellä. Kohde oli merkattu kuvatuksi, mutta kuvaa en lehdestä löytänyt, miessä lienee ollut. Huippuleimainen I värin 10mk Saimaa-merkkikin oli edustava. Kummankin näistä kohteista limitti oli 10 euroa. Saimaa-loisto myytiinkin kympillä, mikä oli mielestäni halpa hinta, kun merkki oli sitä ”parempaa” laatua. Myös LaPe merkattu 10p merkkipari myytiin limitillään. Postilakon takia huutokauppa oli laitettu myös nettiin näkyville – nimittäin lehden postitus myöhästyi ikävästi, mikä lyhensi huutokauppa-aikaa.

Lentokirje Helsingistä 25.7.1945 Wintherthuriin, Sveitsiin. Lentänyt Englannin kautta (sensuuri). Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945-30.8.1945) 5,00mk + kirjeen lentolisä (per 5g) Eurooppaan (24.4.1945 – 23.9.1945) 2,50mk = Yhteensä 7,50mk. Lentoyhteys Sveitsiin Englannin kautta jatkui vain 17.8.1945 asti, joten kyseinen taksa oli voimassa vain 1.7.-17.8.1945. Leimattu ”By air to the United Kingdom”.

Muita M30 kohteita löytyi mm. lentopostin osastosta, jossa oli myytävänä Helsingistä Sveitsiin 1945 kesällä lähetetty ja Englannin kautta kulkenut lentokirje. Kuten ainakin lentopostista kiinnostuneet tietävät, aukesi lentoposti Suomesta sodan jälkeen keskiseen Eurooppaan siten, että vasta elokuussa 1945 lentoja reititettiin muuta kuin Englannin kautta. Pintapostia ei Keski-Eurooppaan käytännössä kulkenut lainkaan, vaikka postia Yhdysvaltoihin saatiinkin pintapostina kulkemaan Neuvostoliiton kautta. Lentopostiyhteys Sveitsiin oli poikki maalis-huhtikuussa 1945 ja aukesi uudelleen 24.4.1945. Myytävänä ollut lähetys oli lähetetty heinäkuussa 1945, jolloin ulkomaan kirjeen perustaksa oli 5mk. Kyseessä on lyhin M30 käyttöajan ulkomaan kirjeen perustaksa-aika, vain kaksi kuukautta. Kun tästä ajasta vain osan ajasta kuljetettiin lentoposti Sveitsiin Englannin kautta, on tämä kohde ihan mukava lentopostikohde. Kohteen limitti oli 10 euroa ja se myytiin 18 eurolla.

Abophilista kiinnostuneille mainittakoon, että Turun Postimerkkikerhon verkkosivut ovat saaneet viimeisen vuoden aikana uuden freesin ilmeen ja, että Abophil lehti on kerhon jäsenetu.

Toivotan tässä kohtaa kaikille lukijoille erinomaista Joulun aikaa ja vielä parempaa Uutta Merkkeilyvuotta 2020!

Syyskuun 2019 Hellman

By

Syyssateen piiskatessa aamuista asfalttia kääntyi auton nokka kohti Naantalia ja kevään Hellman huutokauppaa. Tällä kertaa olin jo etukäteen verkosta käynyt kohteita mittavasti läpi ja todennut, että suurimpia kanuunoja M30 rintamalla ei tällä kertaa ollut vajoistaan rullattu kentälle. Myytävänä oli toki kaikenlaista mukavaa.

Filateliapuolella oli myyntiin saatu useita hammastamattomien merkkien pareja – osa ns. esittelyarkeista leikattuja liimattomia ja osa liima takana olevia ”oikeita” vahingossa hammastamattomia käyttöön tarkoitettuja merkkejä. Kohteena näistä mielestäni paras 5mk violetin M30 leijonamerkin pala arkin yläkulmasta meni kaupaksi 24 eurolla ja kalleimmaksi ostajalleen koitui 6mk punaisen merkin pari 55 euron myyntihinnalla. Liikutaan kaiken kaikkiaan edullisissa hinnoissa.

Erikoisuuksia ja tarttumia sisältänyt levyllinen meni kaupaksi 42 euron hinnalla – mukana oli siirtymiä ja mm. 8mk violetin sokkohammaskohde. Karjalan väreissä oleva 1,25mk ehdotenelilö myytiin kolmen kympin pohjilla. Olavinlinna 35mk kuvamerkki hienolla laskoksella keräsi 70 euron myyntihinnan.

1mk oranssin kokonainen rulla. Jäi myymättä, limitti oli hurja 1800€. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

Myymättä jäi vain FORD suojareijitepari 50mk limitillä ja mielestäni hurjasti ylihinnoiteltu 1mk rullamerkin kokonainen rulla, jonka lähtöhinnaksi oli laitettu 1800 euroa. Jos kohta näitä kokonaisia rullia ei valtavia määriä olekaan markkinoilla on kyseinen kohde mielestäni jonkinlainen kommervenkki ja näyttelykokoelmaan sellaisen laittaminen on vaikeaa, jos ei mahdotonta. En lähde arvuuttelemaan mikä olisi ollut oikea tarkka lähtöhinta kyseiselle kohteelle, mutta nykyisessä markkinatilanteessa liikuttiin varmaan tilanteessa, jossa ”hinnassa oli vähintään nolla liikaa”.

Postihistoriapuolella myytävää oli jonkin verran, M30 osastossa kuitenkin vain kahdeksan kohdetta, mikä ei ole paljon. Voidaan sanoa, että kohtalaisen vaisu esitys lukumäärällisesti – on kuitenkin huomattava, että postihistoriakohteiden myynti oli 100%. Kotimaan kohteita oli myytävänä yksittäiskappaleena yksi ainoa – vakuutettu kirje vuodelta 1951 isommalla vakuutusmäärällä ja useilla M30 kuvamerkeillä maksettuna. Käytetyssä V lipukkeessa oli kirjoitettu kirjain A – kyseessä lienee tilanne, jossa Hämeenlinnassa, jossa lipuke oli liimattu on ollut kaksi lipukerullaa käytössä ja on ollut tärkeää pystyä määrittämään kumman rullan lipukkeella merkitystä kohteesta on kysymys: ei olisi ollut mahdollista muuten sanoa saman numeroisista lähetyksistä kumpi on kumpi, joten toiseen on merkitty kirjain A mukaan. Vakuutetut lähetyksethän kirjattiin ja listattiin, jotta niiden kohtaloa pystyttiin seuraamaan jättämisestä luovutukseen saakka aukottomasti. Kohteen hinta nousi kolmesta kympistä aina 125 euroon saakka. Mainospainatuksella varustetuilla M30 merkeillä Ruotsiin lähetetty Peltosen painotuote myytiin 38 eurolla.

Parempi single lentolähetys – kirjattu lentokirje Helsingistä Berniin Sveitsiin 21.11.1945. Kirje (21-40g) ulkomaille (1.9.1945-31.12.1945) 16,00mk + kirjaaminen (1.9.1945-31.12.1946) ulkomaille 10.00mk + kirjeen (per 5g) lentolisä Sveitsiin (24.10.1945-30.11.1950) 8*3,00mk = 50,00mk. Hyvä single käyttö LSP-paperin 50mk merkille. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

M30 Tammerkosken silta 50mk kuvamerkin LSP-paperisella singlellä Sveitsiin kulkenut kirjattu lentokirje vuodelta 1945 meni kaupaksi kahdeksalla kympillä – kyseessä on hyvä käyttö kyseiselle merkille. Ilahduttavaa, että joku ymmärsi hyvän päälle.

Lentopostin osalta myytävänä oli kaksi kiinnostavaa kirjettä, toinen Yhdysvaltoihin vuonna 1939 lähetetty kirje, jolle oli kirjoitettu reittiohjeeksi ”Via Cherbourg” ja maksettu halvempi lentolisä, eli ei lentoa Atlantin yli. Kirje on lentänyt Euroopassa ”Atlantin satamaan” ja kulkenut höyrylaivalla lätäkön yli lentääkseen uudelleen Amerikassa. Näitä taksoja näkee silloin tällöin, mutta tyypillisesti ne ovat kohtalaisen vaikeita löytää. Kohteet ovat kiinnostavia sekä lentopostin että laivapostin keräilijöille. Hinta nousi 30 euron lähtöhinnasta aina 75 euron myyntihintaan saakka. Toinen kiinnostava lentopostikohde oli sodan aikana Lounais-Afrikkaan lähetetty lentokirje. Kuten tiedetään alueella oli suomalaista lähetystoimintaa, joten kyseessä on ns. ”aito asia” eikä mikään kommervenkki. Mielenkiintoista asiassa on se, että lähettämisen aikaan, vuonna 1941 posti Afrikkaan Englannin alusmaihin saattoi kulkea vain Moskovan kautta ja reitti jatkui Bagdadiin, josta Kairon kautta Etelään. Kirje on siis mielenkiintoisen reittinsä takia hyvä postihistoriakohde.

  • Suomen ja Etelä-Afrikan sensuurit. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.
  • Tukholman ja Bagdadin kauttakulkuleimat 19.2. ja 9.3.1941. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

Positiivista oli, että huutokauppaan oli otettu kuva kohteen kummastakin puolesta – tämä on erittäin tärkeää, kun on kysymys lentokohteista, sillä jos kohteen takana on kauttakulku / tuloleimoja on reitti mahdollista todentaa ja se on aina merkityksellistä (ja nostaa kohteen arvoa). Kirje oli lähetetty 18.2.1941 Port Tsumebiin Ondongaan Lounais-Afrikkaan, jonne se oli tullut perille arviolta maaliskuun puolen välin paikkeilla. Bagdadissa kirje oli ollut 9.3.1941. Lentoreitti Bagdadin kautta ei suinkaan kulkenut joka päivä, vaan arvioni mukaa kerran viikossa (tämä on mahdollista selvittää tarkasti). Kirjeen perustaksa oli lähettämisen aikana 3½mk ja lentolisä 7mk jokaista viittä grammaa kohti (15.4.1935 – 14.3.1941), eli yhteensä 17,50mk, joka täsmälleen olikin kirjeelle maksettu. Kun kirjeellä oli vielä suomalainen sensuurileima ja asian mukainen Etelä-Afrikan sensuuri oli siinä paljon hyvää. Tämän hyvyyden huomasivat huutajat ja kirjeen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 180 euron myyntihintaan saakka.

Minua eniten kiinnostavia olivat muutamat myytävänä olleet postilähetyserät, joiden takia lähdin Naantaliin. Erien ostaminen sokkona on aina hyvin riskaabelia hommaa ja siksi ajattelin, että on syytä investoida aikaa niiden läpikäymiseen. Yksi syy oli se, että erien osalta ei valokuvaus tyypillisesti huutokauppahuoneissa ole kovinkaan kummoista – tämä vitsaus koski myös tämänkertaista Hellman huutokauppaa. Erien kuvat olivat kohtalaisen heikkolaatuisia, eikä niiden perusteella uskaltanut tehdä ostopäätöstä. Erissä oli kaikenlaista kiinnostavaa, kuitenkin pääasiallisesti ns. pikkuhyviä ja esimerkiksi lentopostikeräilijälle hyviä kohteita. Hinnat nousivat huutokaupan aikana jonkin verran ja halpoja eriä ei jäänyt saataville.

M30 keräilijää kiinnostavat myös M30 ehiöt ja tällä kertaa myytävänä oli pari hyvää ehiökohdetta. 15mk punaisen ehiökortin ehdote, jonka taustapuolella oli setelipainon ”mitätön” leimaus ja mukana oli Juhani Pietilän atesti. Kohde myytiin satasen pohjalla, mikä oli minulle pieni yllätys. Toinen hyvä ehiökohde oli koko huutokaupan kalleimmalla myyty M30 kohde, 12mk Turku-aiheisen ehiökortin luonnos. Tällekin kortille oli haettu atesti ja sen lähtöhinnaksi oli laitettu 1200 euroa. Tämä harvinainen ehdotekortti meni kaupaksi limitillään. Kyseessä on erinomainen kohde, koska 12mk puunhakkaaja-aiheista merkkiä ei koskaan julkaistu.

  • Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuviin.

Myytävänä oli jälleen yhtä sun toista, ja vähän kolmattakin – laatikoita ja eriä oli hurja määrä, mutta huippufilatelia ja postihistoriakohteita ei mitenkään valtavasti. Toki pikantin makunsa soppaan antoi jälleen kerran huippuhintoja kerännyt M1875 päikkönelilö, joka oli saanut mediassakin paljon huomiota.

Omalta osaltani ns. kylmäksi tosiasiaksi jäi, että minua kohtasi ns. voittajan kirous, eli maksoin ostamistani liikaa. Tulin tähän johtopäätökseen sen jälkeen kun käytin tunnin verran tutustuakseni ostamiini kohteisiin. Tätä aina välillä sattuu ja tunnetusti tunne sattuu päähän… pahasti pelkään, että en kuitenkaan opi asiasta mitään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!